Vuoden laihduttaja tarjoaa vinkkejä jouluun

*

Painonvartijoiden valitsema Vuoden Laihduttaja 2008 Kalevi Hyttisen selviytymisvinkit jouluun (suluissa omat kommenttini): 

• Laadi suunnitelma ja pysy siinä. (Tarkoista suunnitelmista on harvoin  hyötyä, sillä suunnitelmilla on tapana orjuuttaa meitä. Syö ruokaa silloin kun on nälkä ja vältä välipaloja sekä napostelua pitkin päivää. Siinä on suunnitelmaa ihan riittävästi.)
• Rajaa herkuttelu jouluun – älä jatka marraskuusta loppiaiseen. (Tätä seikkaa minä en ymmärrä. Ruoka on hyvää ja tarpeellista. Herkuttelu on sallittu koko vuoden! Vuosien aikana nauttimamme kohtuulliset (!) ja herkulliset ruokamäärät näkyvät sopivan mittaisena vyötärönä. Mikä vika jouluruuissa on? Eikö jouluruokaa voisi syödä koko ajan. Jos herkuttelu yhdistetään ylensyömiseen, silloin ollaan hakoteillä.) 
• Lisää liikuntaa jo ennakkoon, säilytä ruokarytmi ja vältä napostelua. (Erinomaisia ohjeita!) 
• Valmista jouluruoat vaimon kanssa ja ota vihersalaatti osaksi joulupöytää. (Itse valmistettu kotiruoka on aina parempaa kuin kaupasta haettu eines tai muu valmisruoka. Hyvä neuvo!) 
  
• Nauti ruuasta. Pureskele jokainen suupala loppuun asti ja hartaudella. Näin ruokailuun menee saman verran aikaa kuin muillakin, mutta ruuan määrä jää pienemmäksi. (Hyvä neuvo! Tutkimuksissa on todellakin selvinnyt, että vähintään 20 min kestävä ruokahetki ja ruoan perusteellinen pureskelu vähentää nautittavan ruoan määrää.) 
  
• Joulukinkun ei tarvitse olla järkäle, pienemmänkin voi ostaa. (Älytön neuvo! Hyvin valmistettu joulukinkku tarjoaa pitkäksi aikaa joulun jälkeenkin nautinnollisia ruokahetkiä. Ei muuta kuin kinkkua poskeen vaikka joka toinen tai kolmas päivä!) 
  
• Kauppaan on pitempi matka kuin kaapille. Kaikkia herkkuja ei tarvitse ostaa varalle. (No joo, tämä on sitä huumoriosastoa. Samaa kategoriaa kuin väite, että juomalla kymmenen litraa vettä päivässä voi taatusti laihtua - varsinkin jos lähin vessa on viiden kilometrin päässä.) 
  
• Jos sorrut, älä luovuta vaan palaa suunnitelmaan. Älä ole liian ankara itsellesi, mutta ole silti aina rehellinen. (Tämän väitteen voi hyväksyä. Ota rennosti myös laihduttaessasi.) 
  
• Anna lahjaksi lupaus ryhtyä ystäväsi laihdutuskaveriksi. (Anna lupaus, että kerrot laihdutuskaverillesi kevyttuotteiden petollisesta maailmasta.) 
  

Lähde: Maku -lehden blogi, 22.12.2008

7.4.1972 - se päivä muutti Suomen

*

Eilen tuli televisiosta mielenkiintoinen dokumenttiohjelma: Se päivä muutti Suomen. Hanke nimeltään Pohjois-Karjala-projekti käynnistyi 7.4.1972 Maailman terveyspäivänä. Siitä alkaa pitkä 25-vuoden rupeama, jonka aikana valistustyöhön valjastetaan niin terveydenhuoltohenkilökunnan jäseniä uusista terveyskeskuksista, Martta-yhdistysten toimeliaita naisia kylistä ja aktiivisia sydänyhdistysten ihmisiä. Pidetään tupailtoja, koulutetaan maallikkoavustajia ja otetaan vastaan suuren maailman herroja konferensseissa, joita järjestetään Kolilla ja pienien kyläyhdistysten taloilla. Sana kulkee ruohonjuuritasolla, ja pikku hiljaa voi vaihtuu pöydissä margariiniksi.

Pohjois-Karjalan maakunnassa ollaan vuoden 1960-luvun lopulla erittäin huolestuneita. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on hälyttävän korkealla, varsinkin työikäisillä miehillä. Martti Karvonen on tutkinut maakunnassa jo vuosia rasva-aineenvaihdunnan ja sydän- ja verisuonitautien yhteyksiä. Se ei yksin riitä, vaan tarvitaan uusia voimia ja paikallisten ihmisten tuki, jotta kansa saadaan terveemmäksi. Perustetaan työryhmä miettimään projektia, joka toimisi alueella viiden vuoden ajan valistamassa terveellisistä elintavoista ja ennaltaehkäisemässä sairastumista ja kuolemia. Projektiin kutsutaan nuoria, vasta valmistuneita lääkäreitä, mutta myös paikallisia sydänyhdistyksiä. Nämä mahdollistivat projektin onnistumisen ja sen kansainvälisestikin tunnustetut tutkimustulokset.

Olen itse ottanut kantaa Pohjois-Karjala-projektiin useissa yhteyksissä. Projektiin liittyy keskeisesti nuoren lääkärin Pekka Puskan kohoaminen maailmanmaineeseen. Puskan luomana ihmeenä pidän sitä imagonmuutosta mikä Suomessa tapahtui: tupakanpoltosta luovuttiin, raavaat miehetkin söivät niitä rehuja (vihanneksia ja hedelmiä) kiihtyvään tahtiin, terveysliikunta yleistyi, tulivat kaikenlaiset kevyttuotteet markkinoille ja voi vaihtui margariiniin rasvasodaksi asti yltyneessä tiedemiesten ja markkinamiesten mediamylläkässä. "Vääränlaisesta" rasvasta tehtiin se suuri terveysmörkö. Rasva piti hakea pellosta, eikä eläimestä. Vaikka me koostumme itse enemmän tai vähemmän eläinrasvasta, niin yllättäen luonto olikin tehnyt suunnitteluvirheen. Rasvapitoinen äidinmaito olisi varmaan vaihdettava rypsipohjaiseen kemikaalisekoitukseen ajan trendien mukaisesti? Ei - pois tällainen pelleily ajattelustamme!

Pohjois-Karjala-projektin terveysvaikutuksia liioitellaan usein ja voin hyvin ymmärtää miksi projekti herättää monessa niin suuria intohimoja. Toihan se Suomeen pitkiksi ajoiksi epäluonnollisia, trendeiksi asti kasvaneita ravitsemusratkaisuja. Esimerkiksi tuon kemian teollisuuden riemuvoiton materiasta vailla vertaa, eli margariinin. Ihan hullulta tuntuu, että puhdas luonnontuote nimeltään voi saatiin taitavalla markkinoinnilla ainakin yhden sukupolven ajaksi kaiken pahan aiheuttajaksi. Aika näyttää jääkö voi vain joidenkin erityisen terveystietoisten ihmisten kulinaariseksi nautinnoksi, vai tuleeko voi taas takaisin ruokapöytiin.

Nyt tarvitsemme uuden Suomi -projektin: me olemme liian lihavia. Hämmästyttävää kyllä lihavuus on noussut koko ajan vaikka meillä on ollut näitä terveysprojekteja käynnissä. Ja lihavuuden myötä tulevat aineenvaihduntasairaudet (mm. diabetes).

Syömmekö vääränlaista ruokaa? Siltä vahvasti tuntuu. Pohjois-Karjala-projektin seurauksena opimme syömään aivan liian kevyesti ja välipalavoittoisesti. Kevyt ei pidä nälkää ja välipalat lihottavat. Me tarvitsemme Suomeen nälänhallintaprojektin. Yltäkylläisestä ruokatarjonnasta on suomalaisille osattava valita ne ruoka-aineet, jotka pitävät nälkää. Osaatko sinä sen taidon?

Ostakaa luomua!

***

Luomu on lyhennetty versio sanasta luonnonmukainen. Luomu on minun mielestäni se ainoa oikea tapa tuottaa elintarvikkeita. Lähtökohtana luomussa on alkutuotannon mahdollisimman suuri luonnonmukaisuus. Tuotetaan elintarvikkeita luonnon kanssa sopusoinnussa. Puhtaasti ja turvallisesti.

Luomua käsittelevistä kirjoista löytää näitä keskeisiä luonnonmukaiseen maataloustuotantoon liittyviä käsitteitä. Keskeistä on, että luomutuotannossa suositaan uusiutuvia raaka-aineita ja kierrätystä, palautetaan maahan takaisin eloperäisiä aineita ja niiden sisältämiä ravinteita. Kotieläintaloudessa pyritään kiinnittämään huomiota eläinten tyypilliseen luontaiseen käyttäytymiseen. Huolehditaan tuotantoeläinten hyvinvoinnista ja annetaan niille luonnollista rehua joka sopii juuri sille eläinlajille. 

Luomumaataloudessa korostuu ympäristön ja terveyden merkitys. Tämä näkyy esimerkiksi tautien hallinnassa, miten torjutaan tuholaisia ja miten kotieläinten terveydestä pidetään huolta. Ei käytetä keinotekoisia, synteettisiä torjunta-aineita, käytetään väkilannoitteiden sijaan luonnon omia rehuja, eläimiin ei ruskuteta kasvuhormoneja ja antibiootteja sekä luovutaan kokonaan GMO-tekniikasta. Näin uskoisin, että lopputuloksena on terveellisempi liha, maistuvampi ja ravintopitoisempi leipä sekä kestävämpi kehitys.

Luomutuotteiden kysyntä on laajentunut. Minäkin saan usein kysymyksiä, jotka liittyvät luomutuotteisiin. Yritän kantaa oman korteni kekoon ja tiedottaa myös tässä blogissani luomutuotteista, sikäli kuin se teitä kiinnostaa. 

Julkistan pienen luettelon helpottamaan luomutuotteiden ostamista. Jos luomutila on lähellä kotiasi - käy siellä ostoksilla ja/tai pyydä kauppiasta ottamaan sen tilan tuotteita myyntiin. Ystäväni Sami Uusitalo oikein iloisena kertoi eilen puhelimessa vallan maistuvista porkkanoista. Luomuporkkanoitahan ne oli! Löydä sinäkin maistuva luomu!

Finfood Luomu (tällä sivulla voit hakea luomutuotteiden tuottajia maakunnan, tuoteryhmän ja hakusanan perusteella. Yhteensä 473 tuottajaa tällä hetkellä. Tämä on minun mielestäni paras rekisteri.)

Hedelmien ja marjojen suoramyynti- ja itsepoimintatilat (täällä on tosi monta tilaa rekisterissä koko maasta) 

Pirkanmaan Luomulaituri (Klikkaa kohtaa Luomua tiloilta tai Luomua puodista)
Tuottajatori (Luomuliiton ylläpitämä rekisteri luomutuottajista ympäri Suomen)

Mitä mieltä olet luomutuotteista? Kannattaako ostaa? Onko hinta kohdallaan?

Nuuskaa ei saa terveelliseksi millään

*

Ministeri Astrid Thorsin nuuskakampanjaa en jaksa ymmärtää. Ei tätä ymmärrä myöskään Harri Vainio Työterveyslaitokselta, joka on julkistanut tällaisen mielipiteen:

Nuuska ei ole terveystuote – miksi sen myynnin laillistamista puolustellaan?

Nuuskan myynnin laillistamispyrkimyksiä perustellaan nuuskan vaarattomuudella tupakkaan verrattuna, ja sitä pidetään apukeinona tupakoinnin lopettamisessa. Keskusteluissa jäävät usein taka-alalle tupakkateollisuuden intressit sekä nuuskan terveyshaitat. 

Nuuskan laillistamisen puolesta ja vastaan käydään tällä hetkellä kovaa keskustelua sekä Suomessa että muualla EU:ssa. Nuuskan myyminen kiellettiin vuonna 1992 silloisissa EU-maissa ja kolme vuotta myöhemmin myös Suomessa. Myynnin kieltämisen jälkeen laillistaminen on kuitenkin nostettu toistuvasti keskusteluihin.

- Savukkeiden kulutus teollistuneissa maissa on vähentynyt, joten tupakkateollisuus pyrkii hakemaan uusia muotoja, joilla tupakkaa voitaisiin myydä. Myös lainsäädäntö on kehittynyt niin, että savuttomuutta suositaan nykyään. Savuttomien tupakkatuotteiden eli nuuskatupakan idea on kuitenkin sama kuin tupakan eli niissä on nikotiinia ja ne ovat samalla tavalla addiktoivia, toteaa Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio.

Vainio ei usko, että poliittinen päätöksentekotaso lähtisi mukaan nuuskan hyväksymiseen, vaan että nuuska säilyy edelleen tuotteena, jota ei myydä ja josta pyritään eroon.

- Nikotiiniriippuvaisuudesta pitäisi päästä eroon eikä tarjota lisää mahdollisuuksia siihen. Haluammeko me uudenlaisen tupakkatuotteen markkinoille, joilla se ei ole vielä levinnyt? Toivon, että tupakoinnin vähentämis- ja ehkäisytyö jatkuu Suomessa nykyiseen suuntaan.

Kohderyhmänä nuoret ja naiset?

Nuuskan laillistamista perustellaan usein sillä, että se on vähemmän myrkyllistä kuin tupakka, jonka seurauksiin noin puolet tupakoitsijoista kuolee. Vainio muistuttaa kuitenkin, että vahvasti addiktoiva nuuska ei ole mikään terveystuote, vaan se aiheuttaa syöpää ja altistaa erilaisille sydän- ja verisuonitaudeille.

- Erityisen huolestuttavaa on se, että nuuskan käyttäminen on suosittua etenkin alle 15-vuotiaiden keskuudessa. Se myös yhdistetään vahvasti urheiluun ja pohjoismaissa etenkin jääkiekkoon, minkä vuoksi siihen liitetään heroistista vaikutelmaa ja se on saanut jonkinlaisen kulttituotteen maineen.

Nuuskatuotteiden markkinointi vetoaa yhä useammin sekä nuoriin että naisiin. Tuotteisiin on tehty erilaisia makuja peittämään tupakan makua, ja myös rasioita on kehitetty miellyttämään enemmän naisten silmää.

- Nikotiini imeytyy nuuskasta hieman hitaammin kuin tupakasta, mutta sen pitoisuus veressä säilyy korkeana pidempään. Osa nuuskan käyttäjistä jää hyvin vahvasti kiinni nikotiinikoukkuun, ja saattaa siirtyä tupakoitsijoiksi, Vainio varoittaa.

Nuuska ei auta eroon tupakasta. 

Tupakkateollisuus markkinoi nuuskaa myös apukeinona tupakoinnista irtipääsemisessä. Muun muassa Ruotsissa alhaisia tupakointilukujen perustellaan johtuvan siitä, että nuuskaa on vapaasti saatavilla.

- Nuuskassa on kymmeniä syöpää aiheuttavia aineita sekä reilusti enemmän nikotiinia kuin tupakoinnin lopettamiseen tarkoitetuissa tuotteissa. Nuuskan ongelmana on myös se, että osa sen nikotiinista muuttuu tupakkaspesifeiksi nitrosamineiksi, jotka lisäävät riskiä sairastua haimasyöpään, Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio toteaa.

- Tupakoinnin lopettamisen tueksi on olemassa vaarattomampia farmasiatuotteita, jotka ovat nuuskaa suositeltavampia tähän tarkoitukseen.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 19.12.2008 

Huipputiedettä vuonna 2008

***

Tuorein Science -lehti (julkaistu 19.12.2008) tarkastelee tärkeimpiä tieteellisiä löydöksiä vuonna 2008. 

Solujen uudelleenohjelmointi: Erilaistuneet solut voidaan palauttaa kantasoluiksi ja ohjata erilaistumaan toiseen tehtävään. Ihmissolut on mahdollista palauttaa kantasoluiksi senkin jälkeen, kun ne ovat erilaistuneet esimerkiksi iho- tai verisoluiksi. Ensimmäinen asiaa koskeva tutkimus julkaistiin vuoden 2007 marraskuussa. Laajempi tutkimus julkaistiin Naturessa toukokuun lopussa vuonna 2008. Kaikkea tässä kantasoluiksi palauttamisessa ei ymmärretä vielä. Selvää on, että palauttamiseen tarvitaan neljä proteiinia, jotka säätelevät geenejä joko toimiviksi tai toimimattomiksi. Tutkijat uskovat, että tästä löydöksestä on apua muun muassa Alzheimerin taudin ja kakkostyypin diabeteksen hoidossa.  

Eksoplaneetat: Yksi vuoden 2008 kiinnostavimpia asioita oli aurinkokuntamme ulkopuolisten planeettojen havainnointi. Ne onnistuttiin havaitsemaan ja valokuuvaamaan (!) suoraan erottamalla planeetan himmeä valo tähden kirkkaasta valosta.

Syöpägeenit: Syöpätutkijat ovat tunnistaneet kymmeniä uusia geenimutaatioita, jotka tekevät syöpäsoluista niin herkkiä jakautumaan. Haimasyöpä oli erityisen kiinnostuksen kohteena.   

Proteiinien toiminta: Biokemistit ovat saaneet uutta tietoa siitä, miten proteiinit sitoutuvat kohdesoluihinsa, muuttavat solun aineenvaihduntaa ja vaikuttavat kudoksen ominaisuuksiin.

"Hyvä" rasva: Ruskea rasva on todella "hyvää" rasvaa, sillä sen on todettu polttavan "pahaa" valkoista rasvaa tuottaakseen kehoon lämpöä. Uutta tässä asiassa on se, että nyt on havaittu ruskean rasvan muuttuvan jossain määrin lihaskudokseksi.  

Geenitekniikka on parantunut: Geenien sisältämä informaatio voitiin saada selville tosi paljon nopeammin "mammuttimaisen" projektin ansiosta. Sukupuuttoon kuolleen villamammutin geenit saatiin järjestykseen tekniikoilla, jotka ovat paljon nopeampia ja halvempia kuin ihmisen genomin selvittämiseen käytetyt menetelmät. 

Mitä ensi vuonna? Science ennustaa, että vuonna 2009 kuumia aiheita ovat mm. kasvien genomit, Higgsin bosoni, merien happamoituminen ja neurotieteen marssi oikeussaleihin.

Tässä voit lukea lisää huipputiedettä:

Terveystietoa saamme koko ajan lisää

Viimeiset 50 vuotta lääketieteessä

Becel saa sakkotuomion

#

Kriittisesti ravitsemusasioita seuraava ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt ("kostdoktorn") on löytänyt tiedon, joka tuo margariiniteollisuuden aika kyseenalaiseen valoon. Julkaisen tässä suomennoksen hänen kirjoituksestaan koska hän pitää tärkeänä, että kaikki Becel margariinia käyttävät saavat tästä tietoa.

Becel margariinille sakkotuomio - tarvitaan varoitusteksti

Becel saa sakkotuomion Tanskassa koska se on johtanut kuluttajaa harhaan markkinoinnissaan. Heidän "kolesterolia alentava" margariininsa on varustettava varoitustekstillä: raskaana olevat ja imettävät naiset, alle viisivuotiaat lapset tai kolesterolia alentavaa lääkkeitä syövät potilaat eivät saa syödä tätä tuotetta.

Onko joku teistä löytänyt tällaisesta asiasta varoittavan tekstin suomalaisesta Becel pro.activ -tuotteesta?

Langettava tuomio

Tässä tietoa Tanskan TV2-kanavan uutislähetyksestä. Käännetty suomen kielelle ruotsinkielisen tekstin perusteella:

Becel - lääkettä vai ruokaa?

Elintarvikkeita valmistava Unilever on saanut sakkotuomion (40.000 kruunua) harhaan johtavan markkinoinnin takia. Asia koskee heidän kolesterolia alentavaa margariinituotettaan Becel pro-activ, sanoo Kuluttajaneuvosto.

Kuluttajaneuvosto on tiedottanut tästä asiasta yritystä neljä kertaa.

"Kyseessä on tuote joka on sijoitettavissa lääkeaineen ja ruoka-aineen välimaastoon. Sen tähden tuotteessa pitää olla varoitusteksti, että se on tarkoitettu ainoastaan ihmisille, joilla on korkea kolesteroliarvo ja haluavat alentaa sitä", sanoo Sofie Krogh Holm, elintarvikepolitiikasta vastuullinen viranomainen Kuluttajaneuvostossa (Konsumentrådet).

Haitallista raskaana oleville ja lapsille

Kuluttajaneuvosto on muun muassa vaatinut, että margariinipakkaukseen on sijoitettava lausunto missä käy ilmi tuotteen kohderyhmä. Lisäksi pitää ilmoittaa, että tuote voi olla haitallinen raskaana oleville naisille, pikkulapsille ja sellaisille potilaille jotka nauttivat samanaikaisesti kolesterolia alentavaa lääkettä..

"On helppo kuvitella, että tuotetta käyttää koko perhe, sitten kun se kerran on kotiin hankittu. Myös ne pikkulapset, joiden pitäisi luopua tuotteen käytöstä", sanoo Sofie Krogh Holm.

Varoitusteksti suomalaisissa Becel-pakkauksissa?

Lääkäri Eenfeldt on hakenut kaupasta Becel pro-activ tuotteen Ruotsissa. Tuotteessa on luettavissa erittäin pienellä tekstillä (tarvitset todennäköisesti suurennuslasia!):

Ravintorasvaa 23% johon lisätty kasvisteroleja. Becel pro.activ on tarkoitettu ainoastaan niille jotka haluavat alentaa kolesteroliaan. Syö Becel pro.activia osana terveellistä ruokaa, joka koostuu säännöllisistä hedelmä- ja vihannesannoksista. Monella on tarvetta alentaa kolesteroliarvojaan, mutta ei suinkaan kaikkien pidä näin tehdä. Tuote voi ravitsemuksellisesti olla vähemmän sopiva joillekin ihmisille (kuten esimerkiksi raskaana olevat ja imettävät naiset, sekä alle 5-vuotiaat lapset). Jos nautit kolesterolia alentavaa lääkettä, pitää sinun keskustella lääkärisi kanssa. Ei sovellu paistamiseen tai leipomiseen.

Vakavasti ottaen - tuo varoitusteksti on niin pienellä tekstillä kirjoitettu ja niin hyvin piilotettu, että uskoisin monen jättävän tuon tekstin lukematta ennen kuin ostavat/syövät paketin sisällön!

Mitä säännöt sanovat?

Europpaan unionin elintarvikeviranomainen EFSA hyväksyi kesällä 2008, että Becel pro-activin tapaiset tuotteet saavat käyttää terveysväitettä "alentavat kolesterolia".

Mutta EFSA ei hyväksynyt mitään terveyteen liittyviä myönteisiä väitteitä, tätä seikkaa vahvistavien tutkimusnäyttöjen puutteen takia.

Voitte lukea päätöksen tässä. Tässä ote turvallisuustiedotteesta (sivulla 9):

The Panel recommends that the products to which phytosterols are added should be consumed only by people who want to lower their blood cholesterol…
The product may not be nutritionally appropriate for pregnant and breastfeeding women and children under the age of five years; patients on cholesterol lowering medication should only consume the product under medical supervision.

Tee jotain!

On itsestään selvä asia, että varoitustekstistä on saatava paremmin selvää. Muutenhan väärä käyttäjäryhmä (esim. lapset ja raskaana olevat naiset) voi vahingossa syödä tuotetta!

Olisiko sinun mielestäsi otettava asia puheeksi myös Suomessa? Kommentoi mielelläsi tätä juttua. Mitä pitäisi tehdä? Voisiko joku mennä kauppaan katsomaan mitä lukee suomalaisessa Becel pro.activ pakkauksessa?

Syömishäiriöt - "Annan" tarina

**

Minä koin harvinaisen hienoja tunne-elämyksiä yhtä lehtijuttua tehdessäni. Sain työskennellä riittävän pitkään jutun kanssa. Useinhan lehtijuttuja leimaa armoton aikatauluttaminen ja aika loppuu aina kesken kun juttua hiotaan lopulliseen muotoon. Lisäksi haastateltavani olivat oman alueensa huippuasiantuntijoita. Sitäkään ihanuutta ei aina saa kokea juttuja tehdessä.

Teidän kannattaa mennä lehtikioskille kyselemään Kunto & Terveys -lehden uusinta numeroa (6/2008, joulukuu). Siitä numerosta löytyy syömishäiriöisen "Annan" (ei oikea nimi!) koskettava tarina. Tässä joitakin otteita:

Syömisestä voi tulla ongelma. Ruokaa voi ahmia joko liian paljon tai sitä voi syödä liian vähän. Käsitys omasta kehosta voi siinä määrin vääristyä, että uhkana on joko väistyvä tai pysyvä terveyden menetys. Tyhmyydestä tässä ei ole kyse. Päinvastoin, sairastuneet ovat usein erityisen tunnollisia ja fiksuja. Aivan kuten ”Anna”, joka tässä kertoo oman tarinansa. Syömishäiriöistä voi toipua.

Syömishäiriöt ovat tavallaan aina olleet osa luonnettani. Muistan jo hyvin pienenä (7-8 -vuotiaana) ajatelleeni, että minun vatsani on suurempi kuin muiden, ja voimistelutunneilla vedin sitä aina sisään. Kukaan ei ollut minulle mitään siihen viittaavaa koskaan sanonut. Millään tavalla, näin jälkeenpäin ajatellen, en eronnut muista ikäisistäni. Olin terve ja urheilullisen hoikka lapsi. Silti 10-11 -vuotiaana vertasin omia reisiäni kavereideni reisiin, kun istuimme tuolilla. Siinä kun reisi näyttää paljon suuremmalta ”lösähtäessään” tuoliin kiinni. Aloin pelkäämään lihomista, kun lopetin 13 -vuotiaana aktiivisen 6 kertaa viikossa tapahtuvan liikuntaharrastukseni. Ennen kasiluokan kesää 14 -vuotiaana ihastuin ensimmäisen kerran suloiseen poikaan oikein pahasti. Aloin muutenkin olla enemmän tietoinen itsestäni ja kasvamisestani naiseksi. Murrosikä jylläsi täydellä teholla: kuukautiset alkoivat, rinnat kasvoivat ja lantioni leveni. Peilasin ruumistani jatkuvasti ja pelkäsin olevani epäviehättävä. Olin hyvin epävarma itsestäni ja ajattelin, että kaikki muut maailman ihmiset olivat varmoja itsestään. Nämä olivat tyypillisiä murrosikäisen kärjistäviä ajatuksia, eikä tässä vielä ollut mitään häiriökäyttäytymistä. Kesällä minussa kuitenkin heräsi halu laihtua. Tämä halu tuntui luonnolliselta jatkeelta kaikelle siihen asti kokemalleni, enkä muista, että mikään tietty tapahtuma olisi laukaissut sitä. Vaa’alla lukema 56 alkoi uhkaavasti lähestyä 60 kiloa ja lapsen maailmassa painoa on hyvin vaikea suhteuttaa muihin ihmisiin. Ala-asteelta muistin kuulleeni, että kaikki yli 50 kiloa painavat ovat lihavia, eikä tämä ajatus tietenkään auttanut minua omaan painooni sopeutumisessa. Aloimme ystäväni kanssa, joka myös oli innostunut laihduttamisesta, laskemaan kaloreita ja suunnittelemaan, miten kotona pystyi olemaan syömättä. Kaverini kuitenkin lopetti touhut melko nopeasti ja minä jäin yksinäni kaloriviidakkooni. Sinä kesänä laihduin 10 kiloa. Aluksi söin varsin hyvin, mutta pikkuhiljaa aloin vähentämään ruoan määrää. Ensin lähti rasva leivän päältä, sitten lähti itse leipä, sitten pieneni ruoka-annokset ja lopulta aterialla vain näykin ruokaani enkä halunnut siitä palastakaan sisääni. Pelkäsin jopa vettä, koska se täytti vatsaa, mikä tarkoitti sitä että lihoi. Ääni pääni sisällä huusi jokaisen palan olevan liikaa ja pakotti minut lenkille. En kuitenkaan kokenut olevani epänormaali tai sairas.  

Tässä päiväkirjamerkintöjä laihdutuskesän jälkeen (14 –vuotiaana): ”Mä oon ollu laihiksel koko kesän ja nyt kaikki huomauttelee et mä oon jotenki liian laiha… Mä en oo ite huomannu peilikuvas mitää muutosta, mut kaikki vanhukset vaa kauhistelee. Äiti syöttää kokoajan ja se laitto mut terkalleki. Kieltämättä mun paino on laskenu. Painokäyrä on tippunu niinku sillee kohtisuoraa alaspäin. Mut mua ärsyttää ku mä en ite huomaa sitä missää! Enkä mä haluu tästä mihinkää lihoo! Mä syön edelleenki murto-osan siitä, mitä mun pitäisi syödä… pitäs kuulemma syödä päälle 2000… mut en mä PYSTY! Mulle tulee henkisesti paha olo!! Mun runsas ruokavalio on tämä: aamulla muroja, koulussa salaattia ja näkkäriä (ehkä vähän ruokaa, mutku kouluruoka on niin aikasin, ni ei mul viel sillon oo nälkä), välipala hiukan isompi aamupalaa, iltapalaksi leipää ja hedelmiä. Tota enempää en PYSTY syömää! Terkka ja äiti saarnaa mulle, et jos mun paino viel laskee ni ne laittaa mut jonneki terapiaan, et mun ruokavalio palaisi. IHAN TUSKAA… Ku must tuntuu et kaikki samat vanhat löllykät siel on viel istumalihaksissani! Mahast on ehkä vähän häipyny. Mut mä yritän kestää. En mä mun omasta mielestä oo mitenkää normaalia lihavampi enää, mut edelleenki haluun vaa vähä kiinteemmän vartalon. Onks mul jotenki ihan vääristyny ihannekuva? ps. Mul ei oo ollu menkkoja koko kesänä!”

Miten syömishäiriöstä voi toipua. ”Anna” saa kertoa sen meille:   

Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, mihin kaikkeen ravintoa tarvitaan. Ruokailu ei ollut pelkkä lihottava rituaali, joka jokaisen elävän ihmisen oli velvollisuus suorittaa. Ruoka alkoi maistua ja löysin siitä uusia ulottuvuuksia, kun aloin tutkimaan ravintoarvojen merkityksiä. Tietyllä tavalla paranin ortoreksian kautta, koska aloin pilkun tarkasti syynäämään hiilihydraattien, proteiinien, rasvojen, vitamiinien ja hivenaineiden saantiani ja siirsin hallitsemisen tunteeni siihen. Väitän, ettei tämäkään aina niin kovin tervettä ollut. Saatoin polkea koulusta kotiin syömään, jos ei siellä ollut mitään terveyskriteerejäni täyttävää ruokaa tarjolla, mutta se sai minut kuitenkin syömään enemmän. Lihomispelostani en ole päässyt eroon vieläkään, enkä usko pääseväni siitä ikinä kokonaan! Olenhan sen kanssa elänyt jo aivan pienestä asti. Painonhallintaa voi kuitenkin harjoittaa terveelläkin, itselleen armollisella tavalla, ja tätä tahdon opetella. Siinä tuskin on mitään sairasta. Käsitän nykyään, mitkä ajatukset minussa ovat olleet sairaita ja mitkä terveitä. Olen löytänyt inhimillisen, itselleni armollisemman äänen. Kuuntelen omatuntoani rehellisesti, enkä nytkään tykkää syödä liikaa, mutta en myöskään liian vähän. En halua tuhota elimistöäni, vaikka terveen hoikka haluan yhä olla. Simputusäänen olen tietoisesti, tosin hyvin monien kasvuprosessien kautta, vaientanut. Oma ääneni kuuluu selvästi sen yli ja on oppinut sanomaan vastaan. En enää ”kuole”, jos en hallitsekaan itseäni kaikissa tilanteissa vaan oikeastaan nautin elämän pienistä sääntöpoikkeuksista.

Tee näin: 

- hae apua syömishäiriöösi!

- apua voit saada luotettavalta ystävältä, terveydenhoidon ammattilaisilta ja/tai esim. Syömishäiriöliitosta (http://www.syomishairioliitto.fi) 

- älä ole liian ankara itsellesi 

- toipuminen voi kestää kauan ja tarvitset ehkä pitkään ulkopuolisen tukea 

- toipumisen edistyessä, opi rentoutumaan ja rakastamaan itseäsi 

- liikunta tukee toipumistasi 

- toipuminen tarkoittaa sitä, että et enää tarkkaile itseäsi, et kuuntele niitä simputtavia ääniä ja lihomisen pelko voi mahdollisesti väistyä

Ajattele sydäntäsi - syö kalaa

**

Kuopiolaistutkija Jyrki Virtanen on ollut mukana toteuttamassa kansainvälistä ravitsemustutkimusta missä tutkittiin kalan terveellisyyttä. Tulokset julkaistiin ihan äsken American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. 

Tutkimukseen osallistui yli 40 000 yhdysvaltalaismiestä, jotka olivat 40-75 -vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Miesten elämäntapoja ja muita riskitekijöitä kyseltiin kahden vuoden välein kaiken kaikkiaan 18 vuoden ajan. Ruokavaliota selvitettiin neljän vuoden välein.

Seurannan aikana miehillä todettiin 3 639 sydän- ja verisuonitautia ja 4 690 syöpää. Lisäksi tilastoitiin 1386 muusta syystä kuollutta. Tutkimustiedot kerättiin sellaisilta miehiltä, jotka olivat töissä terveysalalla. Tutkimukseen eivät naiset tällä kertaa osallistuneet lainkaan. 

Tutkijat päätyvät pitämään kalansyöntiä hyvänä sydämelle ja verisuonille, mutta kaikkia sairauksia sekään ei estä. Kalaa 1-4 päivänä viikossa syövät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin hieman harvemmin kuin korkeintaan kerran kuussa kalaa nauttivat, mutta kala ei ehkäissyt syöpiä tai muista pitkäaikaissairauksista johtuvia kuolemia. 

Tulokset pysyivät samoina silloinkin, kun keskityttiin analysoimaan kalan rasvoja. Kova hehkutus omega-3-rasvahappojen puolesta näyttäisi ainakin osittain olevan ylitseampuvaa kalaöljyjen markkinointia. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään viitteitä siitä, että omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhteella olsi ollut vaikutusta tuloksiin. Nykykäsityksen mukaanhan omega-6-rasvahappojen runsaan saannin länsimaisesta ruoasta epäillään kumoavan kalaan liitetyt terveyshyödyt. 

Ajattele siis sydäntäsi ja syö kalaa mahdollisimman usein.

Olen aiemmin kirjoittanut varsin paljon kalansyönnin tärkeydestä. Tässä muutama muu juttu:

• Kalaa kannattaa syödä
  
• Kalakeitto maistuu koululaisille 
  
• Kalan on todettu suojaavan munuaissyöpää vastaan
  
• Kalan syönti hyödyllisempää kuin myrkyistä jaarittelu
• Kirjolohen omega-3-rasvahapot vähentyneet
• Kuhaa menisi enemmänkin  
  
• Lipeäkala kuuluu jouluun  
  
• Rasvainen kala auttaa dementiaan 
  
• Runsas kalan nauttiminen auttaa sydämen rytmihäiriöihin
• Seleeni ja elohopea kalansyöjillä
• Syö tuoretta kalaa!
  
• Syökää kalaa - se on hyvää aivotoiminnalle
• Syökää kalaa - se on terveellistä  

Lähde: Virtanen JK, Mozaffarian D, Chiuve SE, Rimm EB. Fish consumption and risk of major chronic disease in men. Am J Clin Nutr 88 (6): 1618-1625, 2008.

Kotiäidin ruokaympyrät

*

Ville -ystäväni haluaa ilahduttaa meidät arkisella tarinalla niistä ruokaympyröistä joiden keskellä tavallinen suomalainen kotiäiti taiteilee ruokkiessaan perheensä.

Vuosien kokemuksesta huolimatta erehdyn edelleen joskus kysymään perheeltä, mitä tekisimme ruuaksi. Makaronilaatikkoa, huutavat lapset. Ei vain tänään, vaan myös huomenna, ylihuomenna, koko viikon, ensi viikon, ainakin juhannukseen saakka. 

Jooo... toki tunnen nuoren, joka on elänyt vuoden lapsuudestaan pelkillä nakeilla. Ja toisen, joka ei puoleen vuoteen laittanut suuhunsa muuta kiinteää kuin hunajamuroja. Terveitä, fiksuja ja mukavia ihmisiä heistä silti tuli. 

Mieheltä vastaus ei tule yhtä nopeasti. Saat toivoa mitä tahansa, maanittelen, ihan mitä tahansa, paitsi ei makaronilaatikkoa. 

- Mikä vika makaronilaatikossa on? 

- Ei kun oikeesti, mitä me tänään syödään? 

- Ihan sama. 

- Entä huomenna? 

- Kunhan nyt jotain. 

- Sunnuntaina? 

- Emmätiedä. 

- Maanantaina? 

- Ei mitään väliä. 

- Tiistaina? 

- No lämmitä sitä eilistä. 

- Ai sitä eimitäänväliä? 

- Niin. 

Joo kiitos, siinä mulla onkin viikon ruokalista valmiina! Nousen tuoli kolisten pöydän äärestä ja mies jää naama tötteröllä katsomaan, mikä sille nyt taas tuli. 

Ei miehelle ole oikeasti mitään väliä mitä keittiössä kokkaan ja se on ihan sama, mitä lautaselle ilmestyy. Paitsi... kaalia, keitettyjä porkkanoita tai herneitä ei ruuassa saa olla. Perunaa lukuun ottamatta kaikki keitetyt, paistetut, haudutetut kasvikset ovat kieltolistalla. Sieniä ei voi syödä. Eikä sisäelimiä. Katkarapuja, mustekalarenkaita tai mitään lohta eksoottisempaa vesielävää ei myöskään voi syödä. Tonnikala ja pakastesei ovat eksoottisia vesieläviä. 

Riisi ja nuudelit ovat vinosilmien ruokaa. Kuskusia syödään Afrikassa, ei meillä. Pasta menettelee (se on ihan varmasti aivan samanlaista kuin suomalainen makaroni ja sitähän mafiosotkin syövät, vakuutan). Munakoison nimi maistuu epäilyttävältä, kiivissä on karvoja, juusto ei saa haista. Puuro ei ole ruokaa. 

Keittoa voi syödä, mutta nälkä siitä ei lähde. Keiton jälkeen on saatava ruokaa. Pizza, kebab tai hampurilaiset eivät ole ruokaa. Papuja voi ruuassa olla makua antamassa, mutta lautasen reunalle ne kyllä jäävät. Curry värjää ruuan keltaiseksi, keltainen ei ole syötävä väri. Valkoista kastiketta ei syödä. Se on tehty maidosta ja maito on vasikoiden ja lasten juoma. 

Vaalea leipä on pullaa. Pullaa ei syödä ruokapöydässä. Munia voi syödä, jos ne on keitetty kivikoviksi. Munakas on keltaista, sitä ei syödä. Mausteet on keksitty peittämään pilaantunutta makua, suolaa ja pippuria voi silti käyttää. Myös yrtit peittävät ruuan oikeaa makua, sipuli on sallittu yrtti. 

Salaattia ei saa sekoittaa. Yksittäinen kurkku- tai tomaattisiivu lautasella on sallittu. 

Liha on ruokaa. Sikaa ja nautaa voi syödä, sikanautaa ei. Se ei ole eläin. Kanaa voi syödä, jos se käristetään pekonin kanssa. Kalkkuna on ruma, sitä ei syödä. Lammas on villantuottaja, villasukat eivät kuulu lautaselle. Itse pyydystettyä riistaa voi syödä. Ehkä siksi mies ei metsästä.

Makkara on yhtä kuin liha. Paitsi uudet juusto-, tomaatti-, chili-, ym. makkarat. Ne ovat yhtä kuin keitetty kukkakaali. 

Nämä pikku poikkeukset muistaen... ei se viikon ruokalistan laatiminen ole yhtään vaikeaa!