**
Proviisori Juha Turunen on saanut valmiiksi kipua käsittelevän mielenkiintoisen väitöskirjansa. Kirja tarkistetaan 24.3.2007 Kuopion Yliopistossa ja sen nimi on: Pain and Pain Management in Finnish General Population (Suomalaisen aikuisväestön kivut ja kivunhoitokeinot).
Kipu on hyvin tavallinen oire, jonka vuoksi usein hakeudutaan erilaisiin hoitoihin. Kivun yleisyydestä ja ihmisten käyttämistä kivunhoitokeinoista ei Suomessa ole ollut saatavilla kattavaa väestötason tietoa. Väitöstutkimusta varten toteutettiin edustava väestökysely, johon osallistui yli 4500 satunnaisesti valittua 15–74-vuotiasta.
Pitkittynyt kipu on Suomessa yleinen terveyttä nakertava vaiva. Tutkimuksen perusteella vähintään joka neljäs kärsi yli 3 kuukautta kestäneestä kivusta, ja kipu on todennäköisesti päivittäistä tai jatkuvaa yli kymmenellä prosentilla väestöstä. Kipuja hoidetaan eri tavoin kiputyypistä riippuen. Kipulääkkeiden säännöllinen käyttö on yleistä: noin 7 % ihmisistä käyttää kipulääkkeitä päivittäin ja lisäksi yli 10 % muutamana päivänä viikossa.
Tiedossa on, että pitkään jatkuva kipu heikentää terveydentilaa. Krooninen kipu osoittautui erittäin merkittäväksi terveydentilaa huonontavaksi tekijäksi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin muita terveyteen liittyviä asioita kuten pitkäaikaissairaudet ja masentuneisuus. Krooninen kipu on yleistä erityisesti iäkkäämmillä, mutta miesten ja naisten välillä ei kroonisen kivun yleisyydessä ole merkittäviä eroja.
Tutkimukseen osallistuneista 80 % oli tuntenut jotain kipua viimeksi kuluneen viikon aikana. Näistä yli 3600 kipuja kokeneesta ihmisestä 53 % oli käyttänyt ilman reseptiä myytäviä itsehoitokipulääkkeitä edellisen puolen vuoden aikana, ja 52 % ilmoitti hoitaneensa kipujaan liikunnalla. 23 % oli pyytänyt läheistään hieromaan kipeää paikkaa. Kolmannes oli käynyt lääkärissä ja käyttänyt lääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Joka viides oli käynyt ammattihierojalla ja joka kymmenes fysioterapiassa. Itsehoitokipulääkkeitä käytetään varsinkin päänsärkyyn. Liikunnalla hoidetaan alaraajojen, selän ja niska-hartiaseudun kipuja. Vasta kovat ja jatkuvat kivut saavat ihmiset hakeutumaan lääkärin hoitoon. Etenkin naiset kokeilevat aktiivisesti useita kivunhoitotapoja. Mitä vaikeampi ja laaja-alaisempi kipu, sitä enemmän erilaisia hoitoja käytetään.
Kipulääkkeiden säännöllinen käyttö on tavallista. Pelkästään reseptikipulääkkeitä käyttää säännöllisesti yli 7 % suomalaisista aikuisista. Samoin yli 7 % käyttää itsehoitokipulääkkeitä muutamana päivänä viikossa tai useammin. Lisäksi noin 4 % käyttää yhtä aikaa resepti- ja itsehoitokipulääkkeitä. Säännöllinen käyttö on voimakkaan jatkuvan kivun lisäksi yhteydessä masennukseen ja työelämän ulkopuolelle jäämiseen. Aina kipulääkkeiden käytölle ei kuitenkaan ole selvää syytä, sillä säännöllisesti kipulääkkeitä käyttävistä 8 % ilmoitti erilaisten kipujen vaivaavan heitä vain noin kerran kuussa tai harvemmin.
Kipulääkkeiden käyttöön ja kivun hoitoon halutaan ilmiselvästi lisää ohjeita. Kipulääkkeisiin liittyvien tiedontarpeiden selvittämistä varten tutkittiin Kuopion lääkeinformaatiokeskukseen kahden vuoden aikana tulleet yli 2300 kipulääkkeisiin liittyvää puhelua. Kysymykset koskivat pääasiassa eniten myytyjä tulehduskipulääkkeitä. Lääkkeiden yhteisvaikutusten lisäksi soittajia kiinnosti oikea annostus, neuvot kivunlievitykseen sekä kipulääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset. Osa soittajista kaipasi ohjeita, miten voisi tehostaa nykyistä kipulääkitystään. Lasten kivun lääkinnässä soittajia kiinnosti erityisesti lääkkeen oikea annostus.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että pitkittynyt kipu on hyvin yleinen ongelma Suomessa. Väestö hoitaa kipujaan usein eri tavoin. Hoito valitaan yleensä rationaalisesti kiputyypin ja kivun voimakkuuden mukaan. Itsehoitokipulääkkeiden säännöllinen käyttö, varsinkin reseptikipulääkkeiden kanssa voi kuitenkin lisätä haittojen ja yhteisvaikutusten riskiä. Väestö käyttää tarjolla olevaa puhelinneuvontapalvelua saadakseen ohjeita kipulääkkeiden käyttöön. Tiedontarpeet ovat erittäin vaihtelevia riippuen muun muassa käytössä olevasta lääkityksestä ja lääkkeen käyttäjän iästä.
Lähde: Kuopion yliopiston tiedote, 22.3.2007
torstaina, maaliskuuta 22, 2007
keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007
Vaarallisia laihdutuspillereitä
###
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa varoitetaan laihdutusvalmisteista, jotka sisältävät kofeiinin ja synefriinin yhdistelmiä. Pillereitä myydään laittomasti internetin välityksellä nimellä Thermapower, Thermojetic tai jollakin muulla Thermo -alkuisella valmistenimellä. Äsken kun tarkistin niin monilla Thermopoweria kauppaavilla yrityksillä oli yllättäviä teknisiä ongelmia internetsivustonsa kanssa:
Esimerkiksi http://www.thermapower.com/ ilmoittaa Site temporarily down due to technical issues. Will be back soon (Sivusto tilapäisesti suljettu teknisten ongelmien takia. Toimii taas hetken kuluttua).
Termo tarkoittaa tässä yhteydessä valmisteen lämpövaikutusta lisäävää ominaisuutta. Synefriini on efedriinin korvike, joka tuli ajankohtaiseksi erityisesti Yhdysvalloissa sen jälkeen kun efedriini määriteltiin lääkeaineeksi ja sitä ei enää saanut myydä ilman reseptiä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli kehonrakennuspiireihin. Urheilijat ovat valitettavasti valmiita hyvin riskialttiiseen ravintolisäkikkailuun päästäkseen eroon muutamasta ylimääräisestä rasvakilosta. Rahanahneet ja laittomat internetissä laihdutusvalmisteita kauppaavat yritykset ovat nyt laajamittaisesti tarjonneet näitä rasvanpolttopillereitä laihduttajille. Tutkijoiden mukaan kofeiinin ja synefriinin yhdistelmä aiheuttaa sydänvaivoja, ahdistusta ja luun haurastumista. Tuotteiden käyttäjät ottavat hyvin suuren riskin. Useita kuolemantapauksia on raportoitu.
Minä tiedän yhden Thermo -alkuisen sanan, joka tepsii laihduttamiseen. Se on termospullo! Ota mukaan kahvia tai teetä termospulloon ja lähde ulos 3-5 tunnin retkelle talven jälkeen heräävään luontoon. Mieli virkistyy ja kilot karisevat. Älä herätä nukkuvaa karhua!
Tiesithän, että vain minulta saat taatusti toimivia laihdutuspillereitä?
Lue lisää laihdutuksesta:
Laihdutuksen tunnetason ongelmat
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.3.2007
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa varoitetaan laihdutusvalmisteista, jotka sisältävät kofeiinin ja synefriinin yhdistelmiä. Pillereitä myydään laittomasti internetin välityksellä nimellä Thermapower, Thermojetic tai jollakin muulla Thermo -alkuisella valmistenimellä. Äsken kun tarkistin niin monilla Thermopoweria kauppaavilla yrityksillä oli yllättäviä teknisiä ongelmia internetsivustonsa kanssa:
Esimerkiksi http://www.thermapower.com/ ilmoittaa Site temporarily down due to technical issues. Will be back soon (Sivusto tilapäisesti suljettu teknisten ongelmien takia. Toimii taas hetken kuluttua).
Termo tarkoittaa tässä yhteydessä valmisteen lämpövaikutusta lisäävää ominaisuutta. Synefriini on efedriinin korvike, joka tuli ajankohtaiseksi erityisesti Yhdysvalloissa sen jälkeen kun efedriini määriteltiin lääkeaineeksi ja sitä ei enää saanut myydä ilman reseptiä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli kehonrakennuspiireihin. Urheilijat ovat valitettavasti valmiita hyvin riskialttiiseen ravintolisäkikkailuun päästäkseen eroon muutamasta ylimääräisestä rasvakilosta. Rahanahneet ja laittomat internetissä laihdutusvalmisteita kauppaavat yritykset ovat nyt laajamittaisesti tarjonneet näitä rasvanpolttopillereitä laihduttajille. Tutkijoiden mukaan kofeiinin ja synefriinin yhdistelmä aiheuttaa sydänvaivoja, ahdistusta ja luun haurastumista. Tuotteiden käyttäjät ottavat hyvin suuren riskin. Useita kuolemantapauksia on raportoitu.
Minä tiedän yhden Thermo -alkuisen sanan, joka tepsii laihduttamiseen. Se on termospullo! Ota mukaan kahvia tai teetä termospulloon ja lähde ulos 3-5 tunnin retkelle talven jälkeen heräävään luontoon. Mieli virkistyy ja kilot karisevat. Älä herätä nukkuvaa karhua!
Tiesithän, että vain minulta saat taatusti toimivia laihdutuspillereitä?
Lue lisää laihdutuksesta:
Laihdutuksen tunnetason ongelmat
- Itsetunto ja laihdutus
- Laiha läski voi olla sydäntautiriskissä
- Laihdutus ei takaa onnellisuutta
- Laila Snellman tosi-TV:n uhri
- Lihavuus ja moraali
- Makean ja serotoniinin välinen yhteys löytynyt
- Miehet syövät herkemmin liikaa ruokaa kuin naiset
- Naisten masennus voi johtua yksipuolisesta ravitsemuksesta
- Puolet naisen elämästä kuluu laihduttamiseen!
- Ruoka on naisille herkkä asia
- Ylipaino ahdistaa
- Ylipainoiset eivät oikeasti haluakaan laihtua
Laihdutuksen yhteiskunnallinen merkitys
- Aikuistuminen on terveydelle vaarallista
- Amerikkalaisten lihomiselle ei näy loppua
- Elääkö sinussa pieni Firmicutes?
- Et ole yksin - maailmassa on miljardi ylipainoista
- Jo nelivuotiaat lapset liian lihavia Ruotsissa!
- Joka viides poika ylipainoinen
- Keski-iässä riittää vaaroja
- Laihduttaminen on vaikeaa
- Laihduttaminen saattaa pienentää rintasyövän vaaraa
- Laihdutuksessa kaksi eri leiriä
- Laihtunut taiteilija - Raimo Auvinen
- Lasten painonhallinta aloitettava nyt eikä 15. päivä!
- Lievä lihavuus ei ole niin vaarallista sydäntautia sairastavalle
- Lihava vauvana - lihava aikuisena
- Lihavat hoikkia useammin naimisissa
- Lihavilla kohonnut rintasyöpäriski
- Lihavuuden hoito tulee kalliiksi
- Lihavuudesta suuremmat kulut kuin tupakoinnista
- Lihavuus aiheuttaa munuaishäiriöitä
- Lihavuus maksaa
- Lihavuus on haudanvakava asia
- Lihavuus on saavuttanut epidemian mittasuhteet
- Lihavuus on tulehdustauti
- Lihavuus on tulehdustauti - mikä sytyttää tulen?
- Lihavuusepidemian torjuntaa yhteistyöllä
- Lihavuuslääkkeen laiton nettimyynti
- Lihavuuteen liittyvät sairausriskit
- Liikapaino ja tupakka ovat huono yhdistelmä
- Lukiotytöt laihduttavat Amerikassa
- Lähes jokainen amerikkalainen kohta liian lihava
- Lähes jokainen helsinkiläinen lihava
- Mikä meitä suomalaisia lihottaa?
- Miten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?
- Nestle mukaan laihdutusbisnekseen
- Onko olemassa lihottavia viruksia?
- Pois telkkarin äärestä!
- Raimo Auvinen - hiihtosankari!
- Raisiolainen rekkakuski laihdutti vuodessa 99 kg!
- Ravintokurssi käyntiin Keltaisessa Talossa
- Ruoka maistuu välillä liaankin hyvältä
- Ruoka on lihavan lapsen ainoa lohtu
- Ruokahalu suurimmillaan syksyllä
- Suomalaiset lihovat
- Suomessa pelataan vyötärölihavuuden suhteen venäläistä rulettia
- Suurin osa maailman lihavista ovat kiinalaisia!
- Television katselu lisää lasten ylipainoa
- Tätä minä en ymmärrä
- Vahvaa näyttöä sen puolesta, että lihavuus on tulehdustila
- Varo internetin kautta myytäviä laihdutusvalmisteita!
- Vatsan alueen rasvakudosta on syytä pelätä
- Vyötärölihavuus ei ehkä olekaan niin vaarallista?
- Ylipaino on krooninen tulehdustila
- Äidin asenne vaikuttaa nuoren laihduttamiseen
- Älä päästä lastasi lihomaan!
Laihdutusohjeita
- 12 000 askelta päivässä pitää kilot kurissa
- Bioaktiiviset aineet painonhallinnassa
- Christerin toimiva laihdutusohjelma
- Det dagliga brödet
- Eksyneet solut löydetty lihavuuden syyksi!
- Hiljaa hyvä tulee
- Iltasyöminen ei olekaan haitallista painonhallinnassa
- Jättäkää sokeriset virvoitusjuomat ostamatta!
- Kaikki dieetit toimivat - periaatteessa
- Kaikki puhuvat nyt rokotteesta lihomiseen
- Laihdu ilman nälkää
- Laihdutuksen lyhyt oppimäärä
- Laihdutusdietti 80 vuoden takaa
- Laihtuakseen ihmisen pitää liikkua
- Liikaa ruokaa kasataan lautaselle
- Liikkukaa - se on terveellistä!
- Liikuntadieetti toimii
- Liikuntadieetti toimii - kokeile sinäkin!
- Liikuttavaa terveystietoa
- Makeat virvokejuomat lihottavat
- Ole johdonmukainen laihdutuksessa
- Onnellisen elämän salaisuuksia
- Painon pudottaminen helpompaa kuin sen säilyttäminen
- Painonhallinnassa tärkeintä elämäntapojen muutos
- Painonhallinnasta a la Forsius
- Puoli tuntia liikuntaa päivässä pitää lääkärin ja lääkkeet loitolla
- Rasvan vähentämisestä harvinaisen vähän hyötyä
- Rokote lihomiseen
- Sokerittomat limsat taitavat lihottaa
- Takaisin luolaanko?
- Tshekkiläinen tapa laihtua
- Työikäiset makaavat
- Uusiin ravitsemussuosituksiin kirjattu nyt myös liikuntasuositukset
- Vahva näyttö liikunnan merkityksestä painonhallinnassa
- Viisas laihduttaja syö pienemmästä kulhosta
- Välipalaton laihdutuskuuri
Laihdutusvalmisteet ja -menetelmät puntarissa
- Atomoksetiiniä painonhallintaan
- Hälytyskellot soimaan - laihdutusvalmisteet ovat vaarallisia
- Ihmedieeteistä liikuntadieetin pariin
- Kaloreista menee minun pääni sekaisin
- Kromipikolinaatti saattaa auttaa sokerinhimoon
- Laihdutusleikkaukset toimivat
- Laihdutusmarkkinoiden viimeisimmät villitykset: phaseoliini ja hoodia
- Miten laihdutus onnistuu?
- Mitä mieltä olen Painonvartijoista?
- Oksintomoduliini ehkäisee mahdollisesti ylensyömistä
- Painonhallinnan kimppuun lääkkeillä
- Tequilaa sen olla pitää!
- Tutkimusvilppiä laihdutuspillereistä
- Viisaita sanoja syömisestä ja laihduttamisesta
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.3.2007
maanantaina, maaliskuuta 19, 2007
Sähköpostissa on ollut ongelmia
Olen saanut tietää, että sähköpostissani [christer.sundqvist(at)wakkanet.fi] on viime päivinä ollut ongelmia. Rauhanomaisetkin yhteydenottonne on tylysti torjuttu minun tietämättäni. Tilannetta selvitetään tällä hetkellä. Pahoittelen häiriötä!
Voitte käyttää toimivana vara-sähköpostina tätä:
christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi
Korvatkaa (at) merkillä @
Voitte käyttää toimivana vara-sähköpostina tätä:
christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi
Korvatkaa (at) merkillä @
Soinin miehet oikealla asialla
**
Timo Soini saavutti merkittävän vaalivoiton äskettäisissä eduskuntavaaleissa. Tässä jutussani soinilaisuutta edustaa kuitenkin pieni ja pippurinen Pohjanmaalla sijaitseva kunta nimeltään Soini. Siellä asustaa ystäväni maratoonarilääkäri Ahti Honkola. Hän on työryhmänsä kanssa pistänyt soinilaiset liikkumaan henkensä edestä!
Kuntoilusuunnitelman pohjana on liikkumisresepti. Soinin perusterveydenhuollossa on lähdetty avoimesti luomaan yhteistyökuvioita lähikunnassa sijaitsevaan Kuortaneen urheiluopistoon mm. diabeteksen ehkäisemiseksi. Tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, pitkään interventioon (väliintulo) perustuva toimintamalli elintapojen muuttamiseksi. Tyypillisiksi tavoitteiksi asetettiin kolesteroli-, verenpaine- ja sokeriarvojen alentaminen sekä painon pudottaminen. Tukeakseen miehiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa miehille tarjottiin mahdollisuus lähteä Kuortaneen urheiluopistolla järjestettäville tehojaksoille ja vuoden mittaiseen seurantaan.
Liikuntaresepti toimii:
Lähde: Diabetes ja Lääkäri -lehti 36 (helmikuun numero): 19-23, 2007
Timo Soini saavutti merkittävän vaalivoiton äskettäisissä eduskuntavaaleissa. Tässä jutussani soinilaisuutta edustaa kuitenkin pieni ja pippurinen Pohjanmaalla sijaitseva kunta nimeltään Soini. Siellä asustaa ystäväni maratoonarilääkäri Ahti Honkola. Hän on työryhmänsä kanssa pistänyt soinilaiset liikkumaan henkensä edestä!
Kuntoilusuunnitelman pohjana on liikkumisresepti. Soinin perusterveydenhuollossa on lähdetty avoimesti luomaan yhteistyökuvioita lähikunnassa sijaitsevaan Kuortaneen urheiluopistoon mm. diabeteksen ehkäisemiseksi. Tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, pitkään interventioon (väliintulo) perustuva toimintamalli elintapojen muuttamiseksi. Tyypillisiksi tavoitteiksi asetettiin kolesteroli-, verenpaine- ja sokeriarvojen alentaminen sekä painon pudottaminen. Tukeakseen miehiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa miehille tarjottiin mahdollisuus lähteä Kuortaneen urheiluopistolla järjestettäville tehojaksoille ja vuoden mittaiseen seurantaan.
Liikuntaresepti toimii:
- Paastoverensokeriarvojen (fp-Gluk) keskiarvo on pudonnut lähtötilanteen 7,04:stä 4,32 mmol:iin/l.
- Plasman triglyseridipitoisuuden keskiarvo on ryhmässä pudonnut 2,02 mmol:sta/l 0,93 mmol:iin/l, mikä on linjassa ”pahan” eli hapettuneen LDL-kolesterolin sekä (kokonais) LDL-kolesterolin laskun kanssa.
- Kaikki ryhmässä mukana olleet kokivat yksilökohtaisia useimmiten positiivisia muutoksia jaksamisessaan peruskunnon nousun myötä.
- Ryhmäläiset kertoivat liikkumisen helpottuneen ja mielialan ja olotilan keventyneen.
Lähde: Diabetes ja Lääkäri -lehti 36 (helmikuun numero): 19-23, 2007
Ei ksylitolia koirille!
#
Tänään oli kahvi mennä väärään kurkkuun. Luin USA Today -lehdestä, että suomalainen menestystuote ksylitoli, on erittäin vaarallista koirille. Vuodesta 2002 lähtien USA:ssa on kuollut kymmeniä koiria, heidän syötyään ksylitolilla makeutettuja elintarvikkeita.
Toimittajan mukaan ksylitolin terveyttä nakertava teho perustuisi siihen, että se voimakkaasti laskee verensokeria. Jotkut koirat oksentavat, saavat kouristuksia ja kaatuvat nurin. Muut kotieläimemme eivät ole vaaravyöhykkeessä ja ihminen ei kärsi ksylitolista.
En tiedä onko kyseessä uutisankka. Kyseessä voi tietysti olla aspartaami-imperiumin vastaisku. Asian paremmin tuntevat kommentoijat kumoavat tämän salaliittoteorian.
Lähde: USA Today, 18.3.2007 (Popular sweetener is toxic for dogs)
Tänään oli kahvi mennä väärään kurkkuun. Luin USA Today -lehdestä, että suomalainen menestystuote ksylitoli, on erittäin vaarallista koirille. Vuodesta 2002 lähtien USA:ssa on kuollut kymmeniä koiria, heidän syötyään ksylitolilla makeutettuja elintarvikkeita.
Toimittajan mukaan ksylitolin terveyttä nakertava teho perustuisi siihen, että se voimakkaasti laskee verensokeria. Jotkut koirat oksentavat, saavat kouristuksia ja kaatuvat nurin. Muut kotieläimemme eivät ole vaaravyöhykkeessä ja ihminen ei kärsi ksylitolista.
En tiedä onko kyseessä uutisankka. Kyseessä voi tietysti olla aspartaami-imperiumin vastaisku. Asian paremmin tuntevat kommentoijat kumoavat tämän salaliittoteorian.
Lähde: USA Today, 18.3.2007 (Popular sweetener is toxic for dogs)
Omenoilla sydän- ja verisuonitautien kimppuun
**
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, olet ehkä kuullut sanottavan. Tämä näyttäisi olevan kirjaimellisesti totta, jos on uskomista uuteen tutkimukseen missä 34 489 naista pisti urakalla mm. omenoita poskeensa. Flavonoideja sisältävät omenat vähensivät sydän- ja verisuonitautien riskiä vaihdevuodet ohittaneissa naisissa. Tutkimustulokset saatiin Iowa Women's Health Study -projektista ja julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehden maaliskuun numerossa.
Tämän tutkimuksen mukaan voidaan rohkaista Eevaa syömään runsaasti omenia ja tarjota niitä myös Aatamille. Omenien lisäksi sydänterveellisiksi osoittautuivat myös päärynät, mansikat, tumma suklaa, punaviini ja ravintoon lisätyt leseet. Selitysmalliksi tarjotaan flavonoidien antioksidanttivaikutuksia. Flavonoidit alentavat hapettuneen LDL-kolesterolin ("paha kolesteroli") esiintymistä. Juuri tätä LDL-kolesterolia suuri osa lääkärikunnasta pitää sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen merkittävänä riskitekijänä. Flavonoideista ei ollut hyötyä sydänkuolemiin ainakaan tässä tutkimuksessa.
Dietary flavonoids may have beneficial cardiovascular effects in human populations, but epidemiologic study results have not been conclusive. We used flavonoid food composition data from 3 recently available US Department of Agriculture databases to improve estimates of dietary flavonoid intake and to evaluate the association between flavonoid intake and cardiovascular disease (CVD) mortality. Study participants were 34 489 postmenopausal women in the Iowa Women's Health Study who were free of CVD and had complete food-frequency questionnaire information at baseline. Intakes of total flavonoids and 7 subclasses were categorized into quintiles, and food sources were grouped into frequency categories. Proportional hazards rate ratios (RR) were computed for CVD, coronary heart disease (CHD), stroke, and total mortality after 16 y of follow-up. After multivariate adjustment, significant inverse associations were observed between anthocyanidins and CHD, CVD, and total mortality [RR (95% CI) for any versus no intake: 0.88 (0.78, 0.99), 0.91 (0.83, 0.99), and 0.90 (0.86, 0.95)]; between flavanones and CHD [RR for highest quintile versus lowest: 0.78 (0.65, 0.94)]; and between flavones and total mortality [RR for highest quintile versus lowest: 0.88 (0.82, 0.96)]. No association was found between flavonoid intake and stroke mortality. Individual flavonoid-rich foods associated with significant mortality reduction included bran (added to foods; associated with stroke and CVD); apples or pears or both and red wine (associated with CHD and CVD); grapefruit (associated with CHD); strawberries (associated with CVD); and chocolate (associated with CVD). Dietary intakes of flavanones, anthocyanidins, and certain foods rich in flavonoids were associated with reduced risk of death due to CHD, CVD, and all causes.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 85 (3): 895-909, 2007
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, olet ehkä kuullut sanottavan. Tämä näyttäisi olevan kirjaimellisesti totta, jos on uskomista uuteen tutkimukseen missä 34 489 naista pisti urakalla mm. omenoita poskeensa. Flavonoideja sisältävät omenat vähensivät sydän- ja verisuonitautien riskiä vaihdevuodet ohittaneissa naisissa. Tutkimustulokset saatiin Iowa Women's Health Study -projektista ja julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehden maaliskuun numerossa.
Tämän tutkimuksen mukaan voidaan rohkaista Eevaa syömään runsaasti omenia ja tarjota niitä myös Aatamille. Omenien lisäksi sydänterveellisiksi osoittautuivat myös päärynät, mansikat, tumma suklaa, punaviini ja ravintoon lisätyt leseet. Selitysmalliksi tarjotaan flavonoidien antioksidanttivaikutuksia. Flavonoidit alentavat hapettuneen LDL-kolesterolin ("paha kolesteroli") esiintymistä. Juuri tätä LDL-kolesterolia suuri osa lääkärikunnasta pitää sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen merkittävänä riskitekijänä. Flavonoideista ei ollut hyötyä sydänkuolemiin ainakaan tässä tutkimuksessa.
Dietary flavonoids may have beneficial cardiovascular effects in human populations, but epidemiologic study results have not been conclusive. We used flavonoid food composition data from 3 recently available US Department of Agriculture databases to improve estimates of dietary flavonoid intake and to evaluate the association between flavonoid intake and cardiovascular disease (CVD) mortality. Study participants were 34 489 postmenopausal women in the Iowa Women's Health Study who were free of CVD and had complete food-frequency questionnaire information at baseline. Intakes of total flavonoids and 7 subclasses were categorized into quintiles, and food sources were grouped into frequency categories. Proportional hazards rate ratios (RR) were computed for CVD, coronary heart disease (CHD), stroke, and total mortality after 16 y of follow-up. After multivariate adjustment, significant inverse associations were observed between anthocyanidins and CHD, CVD, and total mortality [RR (95% CI) for any versus no intake: 0.88 (0.78, 0.99), 0.91 (0.83, 0.99), and 0.90 (0.86, 0.95)]; between flavanones and CHD [RR for highest quintile versus lowest: 0.78 (0.65, 0.94)]; and between flavones and total mortality [RR for highest quintile versus lowest: 0.88 (0.82, 0.96)]. No association was found between flavonoid intake and stroke mortality. Individual flavonoid-rich foods associated with significant mortality reduction included bran (added to foods; associated with stroke and CVD); apples or pears or both and red wine (associated with CHD and CVD); grapefruit (associated with CHD); strawberries (associated with CVD); and chocolate (associated with CVD). Dietary intakes of flavanones, anthocyanidins, and certain foods rich in flavonoids were associated with reduced risk of death due to CHD, CVD, and all causes.
Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 85 (3): 895-909, 2007
sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007
Tankki täynnä treeneihin
**
Brittiläistutkijat ovat taas vapaaehtoisesti pakottaneet urheilijoita juoksumatolle. Nyt on tutkittu sitä miten kahden vuorokauden aikana tahallaan heikennetty energia- tai nesteytyshoito vaikuttavat juoksutulokseen. Lisäksi oli ryhmä joka hoiti sekä energia- että nesteytyspuolen päin mäntyä. Kontrolliryhmä hoiti asiat ihan normaalisti.
Matolla jaksettiin juosta kaikkein parhaimmin tuossa kontrolliryhmässä. Kaikkein heikoimmin menestyivät ne onnettomat jotka eivät juoneet tarpeeksi nesteitä eivätkä syöneet kunnolla ennen treenejä. Tutkijat pitivät yllättävän pienenä sitä haittaa mikä koitui vähäisemmästä juomisesta yksistään ja kumoavat sen kuuluisan väitteen, että huonosti hoidettu nesteytys heikentää juoksusuoritusta. Heikosti kahden päivän aikana nesteitä nauttineet pärjäsivät yhtä hyvin kuin normaalisti juoneet. Sen sijaan tukea löytyi runsaasti sille ajatukselle, että juoksemista ei kannata harjoittaa huonosti syöneenä. Huomattavasti heikommin sujui juoksu huolimattoman syömisen jälkeen.
Lisää tietoa juoksijan energiantarpeesta:
Sopiva energiansaanti on merkittävin tekijä urheilijan suorituskyvyn kannalta. Urheilijan on ruokavaliostaan saatava omaa energiankulutustaan vastaavan määrän energiaa. Liian pieni energian saanti johtaa painon menetykseen, lihaskudoksen häviöön, luutiheyden laskuun, harjoittelun tehottomuuteen, huonoon harjoitusvasteeseen, kuukautiskierron häiriintymiseen, sairastumisriskin kasvuun ja krooniseen väsymykseen.
Energiansaanti on yleensä ollut kulutusta vastaavaa, mikäli urheilijan painossa ei ole tapahtunut muutosta ja mikäli syöminen on tasaista päivästä toiseen. Harjoittelu lisää energiantarvetta: kestävyysurheilija saattaa harjoittelun aikana kuluttaa 15-20 kertaa enemmän energiaa kuin levossa, ja ylläpitää tällaista kulutusta jopa useamman tunnin päivässä. Kovan harjoittelun jälkeen elimistön aineenvaihdunta pysyy normaalia aktiivisempana lähimmän 12 tunnin aikana, mikä lisää energian tarvetta entisestään.
Kestävyysurheilijan päivään kuuluu noin 6 ateriaa, joiden kokonaisenergiasisällön tulisi olla keskimäärin noin 4000-5000 kcal. Tarkkaa suositusta ei voi antaa, sillä energian tarve on yksilöllistä ja se riippuu kehon painosta, lihasmassasta, harjoittelumääristä ja perinnöllisistä tekijöistä. Ruokamäärien on joka tapauksessa oltava suuria, jotta energiaa varmasti saadaan riittävästi. Tutkimuksissa on selvästi todettu, että riittävä energiansaanti takaa riittävän korkeat kasvuhormoni-, testosteroni- ja IGF-tasot. Kokonaisenergian saannin merkitystä harjoittelun ja fyysisen suorituskyvyn optimoijana korostettiin syksyllä 2004 tehdyssä Suomen maajoukkueen kestävyysurheilijoiden ruokapäivä-analyysissa. Kokonaisenergia jäi kaikilla tutkituilla alle Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (45-70 kcal/kg/vrk). Eniten oli puutteita hiilihydraattien saannissa, rasvaa syötiin aivan liikaa ja proteiinia saatiin suositusten mukaisia määriä. Tilanteen korjaamiseksi tutkijat suosittelivat ateriointikertojen lisäämistä ja hiilihydraattipitoisten ruokien ahkerampaa syöntiä. Samantapaisia tutkimustuloksia on saatu muuallakin ja panostuksella ravintoon urheilijoiden tulokset voisivat olla paljon parempia.
Urheilijat kokevat usein riittävän suurten ruokamäärien syömisen hankalaksi: ennen harjoittelua ja harjoittelun aikana pyritään välttämään syömistä, jotta vältyttäisiin vatsavaivoilta ja harjoittelun jälkeen ruokahalu on usein normaalia huonompaa. Suomalaisten urheilijoiden energiansaanti jääkin usein liian pieneksi. Helposti nautittavista nestemuotoisista lisäravinteista on siksi usein hyötyä riittävän energiansaannin turvaamiseksi. Kun energiantarve on suuri, voi ruokavalioon kuulua vapaammin myös runsaasti energiaa ja puhdistettuja sokereita sisältäviä ruokia, kuten hilloja, mehuja, virvoitusjuomia ja makeisia, sekä jonkin verran leivonnaisia, kuten pullaa. Erityisessä vaaravyöhykkeessä liian vähäisen energiansaannin suhteen ovat: juoksijat, pyöräilijät, uimarit, triathlonistit, voimistelijat, luistelijat, tanssijat, painijat, nyrkkeilijät, taekwondon harrastajat, soutajat ja urheilijat, jotka pyrkivät liian nopeaan painonpudotuksen painoluokkalajeissa.
Ravinnosta saatavalla kokonaisenergiamäärällä on vaikutusta typpitasapainoon. Tarvetta korkeampi energiansaanti (positiivinen energiatase) parantaa typpitasapainoa, ja kulutusta pienempi energiansaanti (negatiivinen energiatase) lisää typen eritystä eli huonontaa typpitasapainoa. Energiamäärä, joka levossa riittää ylläpitämään typpitasapainoa, ei energiankulutuksen lisääntyessä harjoittelun myötä riitäkään ylläpitämään tasapainoa. Lihasmassan lisäykseen tähtäävän henkilön on siis erittäin tärkeä lisätä energiansaantiaan, jotta typpitasapaino olisi hyvä ja lihaskasvu mahdollista. Proteiininsaanti lisääntyy usein automaattisesti energiansaannin lisääntyessä. Kuukautishäiriöiden aikana energiatase helposti kääntyy negatiiviseksi. Negatiivisessa energiataseessa olleilla urheilijoilla haaraketjuisten aminohappojen (BCAA) hapetus harjoituksen aikana on osoittautunut suuremmaksi kuin energiatasapainossa olleilla. Tulokset viittaavat laihduttavien tai muusta syystä liian vähän energiaa saavien urheilijoiden proteiinintarpeen olevan normaalia suurempi. Runsaan hiilihydraattien saannin on osoitettu vähentävän lihasproteiinin hajoamista rasituksessa. Todennäköisesti runsas lihasglykogeenin määrä vähentää proteiinin käyttöä energiaksi. Glykogeenivarastojen tyhjentymisen on nimittäin todettu johtavan aminohappojen lisääntyneeseen hapettumiseen pitkissä kestävyyssuorituksissa. Glykogeenivarastojen täydentäminen ja päivän tarpeen kattava energiansaanti ovatkin tärkeimmät ruokavaliotekijät, jotka vähentävät proteiinien hajoamista harjoittelun aikana. Pitkäketjuiset rasvahapot ovat tärkeässä roolissa lihaksen energiatarpeen tyydyttäjinä.
Voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että kevyessä liikunnassa lihakset polttavat rasvoja ja sitä enemmän hiilihydraatteja mitä rankempaa liikunta on. Aivan tarkkaa fysiologista mekanismia tähän rasva/hiilihydraattikäyttöön lihaksissa ei tunneta. Todennäköisesti tähän vaikuttavat lihassolujen kyky ”imeä” rasvat sisäänsä, rasvoja sitovien kuljetusproteiinien rooli ja karnitiinin keskeinen asema.
Lähteet:
Oliver SJ, Laing SJ, Wilson S, Bilzon JL, Walsh N. Endurance running performance after 48 h of restricted fluid and/or energy intake. Med Sci Sports Exerc 39 (2): 316-322, 2007
Sundqvist Christer. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Omakustanne, 2007
Brittiläistutkijat ovat taas vapaaehtoisesti pakottaneet urheilijoita juoksumatolle. Nyt on tutkittu sitä miten kahden vuorokauden aikana tahallaan heikennetty energia- tai nesteytyshoito vaikuttavat juoksutulokseen. Lisäksi oli ryhmä joka hoiti sekä energia- että nesteytyspuolen päin mäntyä. Kontrolliryhmä hoiti asiat ihan normaalisti.
Matolla jaksettiin juosta kaikkein parhaimmin tuossa kontrolliryhmässä. Kaikkein heikoimmin menestyivät ne onnettomat jotka eivät juoneet tarpeeksi nesteitä eivätkä syöneet kunnolla ennen treenejä. Tutkijat pitivät yllättävän pienenä sitä haittaa mikä koitui vähäisemmästä juomisesta yksistään ja kumoavat sen kuuluisan väitteen, että huonosti hoidettu nesteytys heikentää juoksusuoritusta. Heikosti kahden päivän aikana nesteitä nauttineet pärjäsivät yhtä hyvin kuin normaalisti juoneet. Sen sijaan tukea löytyi runsaasti sille ajatukselle, että juoksemista ei kannata harjoittaa huonosti syöneenä. Huomattavasti heikommin sujui juoksu huolimattoman syömisen jälkeen.
Lisää tietoa juoksijan energiantarpeesta:
Sopiva energiansaanti on merkittävin tekijä urheilijan suorituskyvyn kannalta. Urheilijan on ruokavaliostaan saatava omaa energiankulutustaan vastaavan määrän energiaa. Liian pieni energian saanti johtaa painon menetykseen, lihaskudoksen häviöön, luutiheyden laskuun, harjoittelun tehottomuuteen, huonoon harjoitusvasteeseen, kuukautiskierron häiriintymiseen, sairastumisriskin kasvuun ja krooniseen väsymykseen.
Energiansaanti on yleensä ollut kulutusta vastaavaa, mikäli urheilijan painossa ei ole tapahtunut muutosta ja mikäli syöminen on tasaista päivästä toiseen. Harjoittelu lisää energiantarvetta: kestävyysurheilija saattaa harjoittelun aikana kuluttaa 15-20 kertaa enemmän energiaa kuin levossa, ja ylläpitää tällaista kulutusta jopa useamman tunnin päivässä. Kovan harjoittelun jälkeen elimistön aineenvaihdunta pysyy normaalia aktiivisempana lähimmän 12 tunnin aikana, mikä lisää energian tarvetta entisestään.
Kestävyysurheilijan päivään kuuluu noin 6 ateriaa, joiden kokonaisenergiasisällön tulisi olla keskimäärin noin 4000-5000 kcal. Tarkkaa suositusta ei voi antaa, sillä energian tarve on yksilöllistä ja se riippuu kehon painosta, lihasmassasta, harjoittelumääristä ja perinnöllisistä tekijöistä. Ruokamäärien on joka tapauksessa oltava suuria, jotta energiaa varmasti saadaan riittävästi. Tutkimuksissa on selvästi todettu, että riittävä energiansaanti takaa riittävän korkeat kasvuhormoni-, testosteroni- ja IGF-tasot. Kokonaisenergian saannin merkitystä harjoittelun ja fyysisen suorituskyvyn optimoijana korostettiin syksyllä 2004 tehdyssä Suomen maajoukkueen kestävyysurheilijoiden ruokapäivä-analyysissa. Kokonaisenergia jäi kaikilla tutkituilla alle Pohjoismaisten ravitsemussuositusten (45-70 kcal/kg/vrk). Eniten oli puutteita hiilihydraattien saannissa, rasvaa syötiin aivan liikaa ja proteiinia saatiin suositusten mukaisia määriä. Tilanteen korjaamiseksi tutkijat suosittelivat ateriointikertojen lisäämistä ja hiilihydraattipitoisten ruokien ahkerampaa syöntiä. Samantapaisia tutkimustuloksia on saatu muuallakin ja panostuksella ravintoon urheilijoiden tulokset voisivat olla paljon parempia.
Urheilijat kokevat usein riittävän suurten ruokamäärien syömisen hankalaksi: ennen harjoittelua ja harjoittelun aikana pyritään välttämään syömistä, jotta vältyttäisiin vatsavaivoilta ja harjoittelun jälkeen ruokahalu on usein normaalia huonompaa. Suomalaisten urheilijoiden energiansaanti jääkin usein liian pieneksi. Helposti nautittavista nestemuotoisista lisäravinteista on siksi usein hyötyä riittävän energiansaannin turvaamiseksi. Kun energiantarve on suuri, voi ruokavalioon kuulua vapaammin myös runsaasti energiaa ja puhdistettuja sokereita sisältäviä ruokia, kuten hilloja, mehuja, virvoitusjuomia ja makeisia, sekä jonkin verran leivonnaisia, kuten pullaa. Erityisessä vaaravyöhykkeessä liian vähäisen energiansaannin suhteen ovat: juoksijat, pyöräilijät, uimarit, triathlonistit, voimistelijat, luistelijat, tanssijat, painijat, nyrkkeilijät, taekwondon harrastajat, soutajat ja urheilijat, jotka pyrkivät liian nopeaan painonpudotuksen painoluokkalajeissa.
Ravinnosta saatavalla kokonaisenergiamäärällä on vaikutusta typpitasapainoon. Tarvetta korkeampi energiansaanti (positiivinen energiatase) parantaa typpitasapainoa, ja kulutusta pienempi energiansaanti (negatiivinen energiatase) lisää typen eritystä eli huonontaa typpitasapainoa. Energiamäärä, joka levossa riittää ylläpitämään typpitasapainoa, ei energiankulutuksen lisääntyessä harjoittelun myötä riitäkään ylläpitämään tasapainoa. Lihasmassan lisäykseen tähtäävän henkilön on siis erittäin tärkeä lisätä energiansaantiaan, jotta typpitasapaino olisi hyvä ja lihaskasvu mahdollista. Proteiininsaanti lisääntyy usein automaattisesti energiansaannin lisääntyessä. Kuukautishäiriöiden aikana energiatase helposti kääntyy negatiiviseksi. Negatiivisessa energiataseessa olleilla urheilijoilla haaraketjuisten aminohappojen (BCAA) hapetus harjoituksen aikana on osoittautunut suuremmaksi kuin energiatasapainossa olleilla. Tulokset viittaavat laihduttavien tai muusta syystä liian vähän energiaa saavien urheilijoiden proteiinintarpeen olevan normaalia suurempi. Runsaan hiilihydraattien saannin on osoitettu vähentävän lihasproteiinin hajoamista rasituksessa. Todennäköisesti runsas lihasglykogeenin määrä vähentää proteiinin käyttöä energiaksi. Glykogeenivarastojen tyhjentymisen on nimittäin todettu johtavan aminohappojen lisääntyneeseen hapettumiseen pitkissä kestävyyssuorituksissa. Glykogeenivarastojen täydentäminen ja päivän tarpeen kattava energiansaanti ovatkin tärkeimmät ruokavaliotekijät, jotka vähentävät proteiinien hajoamista harjoittelun aikana. Pitkäketjuiset rasvahapot ovat tärkeässä roolissa lihaksen energiatarpeen tyydyttäjinä.
Voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että kevyessä liikunnassa lihakset polttavat rasvoja ja sitä enemmän hiilihydraatteja mitä rankempaa liikunta on. Aivan tarkkaa fysiologista mekanismia tähän rasva/hiilihydraattikäyttöön lihaksissa ei tunneta. Todennäköisesti tähän vaikuttavat lihassolujen kyky ”imeä” rasvat sisäänsä, rasvoja sitovien kuljetusproteiinien rooli ja karnitiinin keskeinen asema.
Lähteet:
Oliver SJ, Laing SJ, Wilson S, Bilzon JL, Walsh N. Endurance running performance after 48 h of restricted fluid and/or energy intake. Med Sci Sports Exerc 39 (2): 316-322, 2007
Sundqvist Christer. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Omakustanne, 2007
perjantaina, maaliskuuta 16, 2007
Voiksi mennyttä kermaa
Voiksi mennyttä kermaa Keskustaopiskelijat eivät voi enää kermaksi muuttaa, vaikka kuinka kirnuaisivat, vastaa Kokoomusopiskelijoiden puheenjohtaja Jussi Salonranta Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajan Juha Iso-Ahon tuoreisiin väittämiin Keskustan opintorahalupauksista.
Lähde: Jussi Salonrannan blogi, 16.3.2007
Lähde: Jussi Salonrannan blogi, 16.3.2007
Makeiset ja virvoitusjuomat pois kouluista
***
Ihanaa Kirsi Lindroos! Erinomaista Marjaana Manninen! Hyvä Pekka Puska! Mainiota Pirjo Pietinen!
Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat lähettäneet kouluille suosituskirjeen makeisten ja virvoitusjuomien myymisestä. Lue asiaa käsittelevä muistio (PDF)! Suosituksen mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Suositus pohjautuu virastojen huoleen lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta. Myös kouluruokailun arvostusta halutaan nostaa.
Välipala-automaattien tai kioskien tarjonnaksi toivotaan terveellisiä tuotteita. Myös vanhemmille toivotaan mahdollisuutta vaikuttaa välipala-automaattien tai kioskien hankintaan, sijoitteluun ja mainosten sisältöön. Kouluihin ja oppilaitoksiin toivotaan lisäksi mahdollisuutta juoda puhdasta ja raikasta vettä aina halutessaan. Käsittääkseni Hartwallin lapsivettäkään ei katsota suopein silmin.
Makeisten ja virvoitusjuomien käsittämättömän laajaa myyntiä puolustellaan usein sillä, että oppilaskunnat keräävät varoja toimintaansa juuri näiden myynnillä. Myös Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus haluavat tukea oppilaiden osallisuutta ja yrittäjyyttä, kunhan myytävät tuotteet ovat ravitsemussuositusten mukaisia.
Osa kouluista on jo luopunut limsa- ja karkkiautomaateista. Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä kysyttiin eri kouluilta ympäri Suomea, miten koululaisten välipala on järjestetty. Selvityksen mukaan joissain kouluissa limsa- ja karkkiautomaateista on jo luovuttu, mutta edelleen niitä kouluista toki löytyy. Joissain kouluissa välipalaa sai jo ilmaiseksi, mutta useimmissa kouluissa se oli vielä maksullista. Alakouluissa tarjottava välipala näytti yleensä eroavan yläasteella ja lukiossa tarjottavista välipaloista. Tyypillisiä välipalatarjoiluja olivat ruokajuomat, sämpylät, leivät, karjalanpiirakat, puurot, hedelmät, viilit ja jogurtit. Valitettavasti myös pullaa, makeita piirakoita ja pizzaa tarjottiin erityisesti yläasteilla ja lukioissa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 16.3.2007
Ihanaa Kirsi Lindroos! Erinomaista Marjaana Manninen! Hyvä Pekka Puska! Mainiota Pirjo Pietinen!
Opetushallitus ja Kansanterveyslaitos ovat lähettäneet kouluille suosituskirjeen makeisten ja virvoitusjuomien myymisestä. Lue asiaa käsittelevä muistio (PDF)! Suosituksen mukaan kouluissa ja oppilaitoksissa ei tulisi ainakaan kouluaikana myydä säännöllisesti makeisia, virvoitusjuomia tai sokeroituja mehuja. Suositus pohjautuu virastojen huoleen lasten ja nuorten lisääntyvästä ylipainosta. Myös kouluruokailun arvostusta halutaan nostaa.
Välipala-automaattien tai kioskien tarjonnaksi toivotaan terveellisiä tuotteita. Myös vanhemmille toivotaan mahdollisuutta vaikuttaa välipala-automaattien tai kioskien hankintaan, sijoitteluun ja mainosten sisältöön. Kouluihin ja oppilaitoksiin toivotaan lisäksi mahdollisuutta juoda puhdasta ja raikasta vettä aina halutessaan. Käsittääkseni Hartwallin lapsivettäkään ei katsota suopein silmin.
Makeisten ja virvoitusjuomien käsittämättömän laajaa myyntiä puolustellaan usein sillä, että oppilaskunnat keräävät varoja toimintaansa juuri näiden myynnillä. Myös Kansanterveyslaitos ja Opetushallitus haluavat tukea oppilaiden osallisuutta ja yrittäjyyttä, kunhan myytävät tuotteet ovat ravitsemussuositusten mukaisia.
Osa kouluista on jo luopunut limsa- ja karkkiautomaateista. Uusimmassa Kuluttaja-lehdessä kysyttiin eri kouluilta ympäri Suomea, miten koululaisten välipala on järjestetty. Selvityksen mukaan joissain kouluissa limsa- ja karkkiautomaateista on jo luovuttu, mutta edelleen niitä kouluista toki löytyy. Joissain kouluissa välipalaa sai jo ilmaiseksi, mutta useimmissa kouluissa se oli vielä maksullista. Alakouluissa tarjottava välipala näytti yleensä eroavan yläasteella ja lukiossa tarjottavista välipaloista. Tyypillisiä välipalatarjoiluja olivat ruokajuomat, sämpylät, leivät, karjalanpiirakat, puurot, hedelmät, viilit ja jogurtit. Valitettavasti myös pullaa, makeita piirakoita ja pizzaa tarjottiin erityisesti yläasteilla ja lukioissa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 16.3.2007
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)