tiistaina, elokuuta 11, 2009

Jamaikan pikajuoksijat yskivät euroja

*
Viisi Jamaikan pikajuoksijaa
jäi aiemmin kiinni dopingtestissä piristeiden käytössä. Heidät kuitenkin vapautettiin dopingpannasta ja voivat halutessaan taas urheilla. Olivat ryökäleet ilmeisesti saaneet joukkueen lääkäriltä liian vahvoja yskäntippoja tai astman lieventäjiä.

Roskapuhetta. Kiinnijäämiselle on keksitty peitetarina. Mahdolliselle järjestelmälliselle piristeiden käytölle halutaan saada jokin uskottava selitys. Piriste mikä piriste. Näitä dopingsääntöjä pitäisi tietenkin noudattaa kirjaimellisesti. Jos urheilija hakee piristeillä (metyyliksantiini) vilpillisesti harjoitusintoa ja -tehoa, sen pitäisi olla tuomittavaa. Riippumatta siitä onko se älytty viedä kiellettyjen dopingaineiden listalle.

Urheilija väsyy kovasta treenaamisesta ja silloin piristeillä saatetaan houkutella levon tarpeessa oleva huippu-urheilija treenaamaan kovasta väsymyksestä huolimatta. Jos tämä ei ole vilppiä, niin mikä sitten on? Ihaninta tietenkin urheilussa olisi, jos mestaruuskisoissa sillä hetkellä lahjakkain ja kovakuntoisin urheilija voittaisi. Farmakologia kääntää kuitenkin nämä asetelmat päälaelleen.

En yllättyisi vaikka yleisurheilun MM-kisojen markkinoinnista vastaavat taputtaisivat käsiään yhteen ja hurraisivat euronkiilto silmissä: pikajuoksun MM-kisat on pelastettu! Nyt kisat taas kiinnostavat suurta yleisöä: Pieni Jamaika vastaan suuri ja mahtava Neuv... kröhöm... Yhdysvallat on niin houkutteleva markkina-asetelma, että sitä ei haluta jättää käyttämättä. Urheilu huipputasolla on sairasta. Ei urheilijoiden takia, vaan urheilun lieveilmiöihin kuuluvan markkinoinnin takia. Urheilija on tuote, jonka pitää tuottaa rahaa.

Anteeksi kun näin räyhään teille. Olen parantumaton puhtaan urheilun puolustaja ja valitettavasti urheiluhullu.

Tässä lisää kirjoittelua asian tiimoilta (Aamulehti, 11.8.2009)

Muita dopingkirjoituksiani voit lukea tästä:

3 kommenttia:

  1. Olen yleisurheilija ja me tunnemme toisemme. Heh :)

    Dopingaineet ovat suuri ongelma urheilussa ja juuri niistä syistä mitä kerrot. Eli raha ja erityisesti menestyksestä saatu rahallinen korvaus vie yleisurheilun rappion tielle. Vaikka tuo metyyliksantiini ei ole kiellettyjen listalla, niin kyllä jokainen urheilija tietää, ettäon vain ajan kysymys milloin se siellä listalla on. Minun mielestäni pitäisi jo olla.
    Ihan varmasti tuo jamaikalaisten käyttämä piriste (!!) vaikuttaa suoritukseen, eivät he sitä muuten olisi ottaneet.
    Minulla on omakohtaista kokemusta piristeistä. Vetoja jaksoi tehdä kovempaa. En kerro tarkempi yksityiskohtia.

    VastaaPoista
  2. Valitettavasti raha ei ole ainoa houkutin, maine ja kunnia vaikuttavat myös (siis varsinkin niissä lajeissa, joissa ei raha liiku samassa mittakaavassa kuin esim. yleisurheilussa).

    Huippu-urheilulla ei ole mitään tekemistä terveellisyyden kanssa, vaikka lääkeaineet jätettäisiinkin pois. Yhä kovemman suorituksen jatkuva metsästys tekee siitä jo lähtökohtaisesti riskialtista, koska kovat tulokset vaativat rankkaa harjoittelua, jolloin loukkaantumisriski luonnollisesti kasvaa.

    -Politologi

    VastaaPoista
  3. Kiitän Anonyymia yleisurheilijaa rehellisestä kommentista. Toivottavasti jaksat jatkaa uraasi ilman vippaskonsteja.

    Politologi on oikeassa. Maine ja kunnia on täkeänä vaikuttimena huippu-urheilussa. Ihmetyttää miten suuria riskejä ollaan valmiita ottamaan maineen menetyksen varjolla.

    Olen koulutus- ja valmennuspäällikön hommissa eräässä huippu-urheiluseurassa (Turun Weikot). Aika moni meidän huipuistamme on osan vuodesta sairaana. Kun elimistöä rääkätään ja otetaan siitä kaikki irti, paikat saattavat hajota. Urheiluhulluuteni näkyy siinä, että tuo itsensä rääkkääminen ja toisten kovan aherruksen näkeminen on tärkeällä sijalla arvostuksessani. Sen näkee naamasta kun urheilija lakkaa treenaamasta... Huippu-urheilu vie mennessään järjenkin, mutta se on osa huippu-urheilun luonnetta. Missään muodossa en hyväksy dopingin käyttöä urheilussa.

    VastaaPoista