Maailmalla käydään kiivasta keskustelua transrasvoista. Suomessa sen sijaan kaikki on hyvin. Meillä ei viranomaisten toimesta ole transrasvahappojen rajoituksia tulossa ja suomalaisten ei tarvitse noista "transseista" saada selkoa pakkausmerkinnöissä. Suomalaisia ohjataan mieluummin lukemaan runoja maitopurkeista. Tommy Tabermann ja muut runoilijamme yltävät näin miljoonapainoksiin ja lukijat vaipunevat lopulta transsiin, sillä runomaitoja päästetään markkinoille noin 130 miljoonaa tölkkiä. Runon ja kirjallisuuden mahti on niin valtava, että kohta varmaan valmiiden kakunpohjien mukana tarjotaan tuoteselosteen sijaan jonkun transvestiitin kirjoittama dekkari. Transilvaniasta tuodut ihanan lehtevät viinerit myydään aitojen romanialaisten juomalaulujen kera. Sillä Suomessa kaikki on hyvin.
Monet maailman suurimmista elintarvikeyrityksistä ovat jo sitoutuneet vähentämään transrasvahappojen määrää tuotteissaan alhaisimmalle mahdolliselle tasolle. Suomessa elintarviketeollisuus ei turhia hoppuile. Suomessa kaikki on hyvin. Tanskassa elintarvikkeissa ei saa olla transrasvaa kahta prosenttia enempää. Suomessa elintarvikkeiden suhteen on kaikki hyvin. Euroopan Unionissa pohditaan transrasvahappojen ilmoittamista elintarvikepakkauksissa. Yhdysvalloissa on tuotteisiin merkittävä transrasvapitoisuudet, mutta märehtijöiden tuottamia ja keinotekoisesti valmistettuja transrasvoja ei eritellä keskenään. Transatlanttisen lennon jälkeen saa huomata, että Yhdysvalloissa elintarviketeollisuuden leivonta- ja paistorasvat saattavat sisältää jopa 45% transrasvoja. Transkassa ei ole ongelmia transrasvojen kanssa minkä voi huomata matkatessaan esimerkiksi Trans kaupunkiin. Suomessa transrasvatieto on valtiovallan erityisessä suojelussa.
Suomessa kaikki on hyvin. Kaari-lehden kirjoituksen mukaan transrasvahappoja saadaan meillä ruuasta muihin Pohjoismaihin verrattuna kaikkein vähiten. Vähemmästäkin suomalainen ahdistuu ja kokee alemmuudenkompleksia. Asiantuntijamme ovat päättäneet joskus hamassa tulevaisuudessa paljastaa miten alas transrasvahappopitoisuudet pääsivätkään suomalaisessa ruoassa.
Suomalainen margariiniteollisuus muutti kasviöljyjen kovetusmenetelmänsä vaihtoesteröintiin. Esteri vaihdettiin jo 1990-luvulla ja niin on, että mittalaitteessa ei viisarikaan värähdä kun transrasvoja mitatataan. Ruotsin elintarvikeviraston mukaan ruotsalaisista elintarvikkeista löytyy transrasvoja, mutta eihän ruotsalaista ruokaa syö Esterikään. Suomessa kaikki on hyvin.
Ruokavaliomme suurin ongelma rasvojen suhteen ei ole transrasvan saanti. Suomalaiset saavat sen sijaan edelleenkin tyydyttyneitä rasvahappoja (kovia eläinrasvoja) enemmän kuin suositellaan. Transrasvojen sairausvaikutukset ovat samantapaiset kuin tyydyttyneiden rasvahappojen. Transrasvat kohottavat veren LDL-kolesterolipitoisuutta ja alentavat HDL-kolesterolin pitoisuutta. Yhä kasvavan tutkimustiedon mukaan kuitenkin juuri teolliset transrasvahapot on todettu erityisen haitallisiksi sydän- ja verisuonitautien kannalta. Suomessa on edellen kaikki hyvin.
Lähde: Finfoodin uutiskirjeelle (6.11.2006) on Christer tehnyt ikioman translaation
Joitakin muita transrasvajuttujani:
Apinakin sen tietää - transrasvat lihottavat
Kellogg vähentää transrasvojen käyttöä
Kentucky Fried Chicken luopuu lähes täysin transrasvoista
Transrasvat eivät mene avaimenreiästä läpi
Transrasvat kuriin rapakon takana
Transrasvat pois pikaruoasta
Transrasvat puhuttelevat Pohjoismaissa
maanantaina, marraskuuta 06, 2006
Lihavuus on haudanvakava asia
Akateeminen sairaala Uppsalassa on juuri avannut lihavuusongelmaan paneutuvan yksikön, jota tulee johtamaan tunnettu ruotsalainen lihavuustutkija Margareta Öhrvall. Haastattelussa lääkäri Öhrvall ilmaisee huolensa siitä, että ihmiset eivät tunnu tajuavan miten vakavasta asiasta on kyse lihavuusepidemiassa. Mitään poppakonsteja lihavuusyksiköllä ei ole tarjolla: Muutoksia ravitsemukseen ja liikunnan lisääminen.
Parasta on ennaltaehkäisy. Kilojen salakavala kerääntyminen on estettävä ajoissa. Tarjotaan ravitsemusneuvontaa, lääkehoitoa ja ainoastaan hankalimmissa tapauksissa turvaudutaan leikkauksiin. Margareta Öhrvall haluaa lopettaa lihavien henkilöiden syyllistämisen. Lihavuutta pitää hänen mukaansa pitää aineenvaihdunnallisena sairautena, johon vaikuttavat perintötekijät ja ihmisen omaksuma elämäntapa. Arvokkaana ajatuksena Öhrvall heittää ilmaan haasteen kohdata lihava ihminen kaikilla tasoilla: ystävät, hoitohenkilökunta, yhteiskunta, poliitikot.
Lihavuus on pitkälti liikkumattomuusongelma. Turha haukkua pikaruokaa jos liikumme liian vähän. Mahdollisesti olemme tehneet liian hienoja selviytymisohjelmia lihaville. Ohjelmia, joiden toteuttamista ei ole laisinkaan mietitty. On täysin eri asia lukea lukuisia lihavuuden hoito-ohjelmia ja kohdata se henkilö silmästä silmään, joka on koko elämänsä ajan yrittänyt tulla toimeen liikakilojensa kanssa. Synkimmässä vaihtoehdossa, jossa lihavuus entisestään lisääntyy, joudumme pian sen tilanteen eteen, että emme voi enää ottaa vastaan kaikkia lihavuuden takia hoitoon hakeutuvia, sanoo Öhrvall lopuksi.
Lähde: Upsala Nya Tidning, 6.10.2006
sunnuntai, marraskuuta 05, 2006
Kivikautista ravintotarinaa
Minulle on lähetetty sähköpostilla (kiitos Anssi Manninen!) todella paljon mielenkiintoista luettavaa. Ilmeisenä pyrkimyksenä on pitää minut ajan tasalla ravintokysymyksissä. Mistään vähähiilihydraattisia ruokavalioita suosivien tutkijoiden suorittamasta aivopesusta ei taida olla kyse. Olen jo tarpeeksi tiukasti ilmoittanut neutraalin linjaukseni jatkumisesta.
Nyt olen saanut pätevän tuntuisen ruotsalaistutkijoiden työn luettavakseni. Tommy Jonsson ja iso liuta muita ruotsalaistutkijoita ovat syöttäneet sioille 15 kuukauden ajan, ei suinkaan helmiä, vaan paljon proteiinia ja viljatuotteet on jätetty kokonaan pois. Vieroituksen jälkeen siat jaettiin kahteen ryhmään, viljaa rouskuttaviin ("viljaa syövät siat") ja viljaa vältteleviin sikoihin ("kivikautiset siat").
Tutkimuksen tärkein havainto on, että paleoliittinen dieetti (kivikautinen ruokavalio), joka ei sisältänyt lainkaan viljaa, paransi insuliiniherkkyyttä sekä alensi CRP:tä ja verenpainetta verrattuna viralliseen viljapohjaiseen ruokavalioon. Tietääkseni tutkimuksessa ei kiusattu yhtään ihmistä ruokavaliomuutoksilla, mutta sikojen ja ihmisten yhteisiin piirteisiin kuuuluu monien muiden seikkojen lisäksi myös lähes identtinen aineenvaihdunta. Voitaneen siis olettaa, että myös ihmisillä saadaan vastaavat tulokset.
Havaittiin siis, että kivikautiset siat olivat 22% kevyempiä kuin viljaa syövät siat, mikä tietenkin saattaisi harmittaa sikafarmaria. Farmarin pettymys laantunee kuitenkin kun todetaan, että sikojen painonlasku johtui pääosin vähentyneestä vyötärörasvasta (joo, joo on siallakin vyötärö!). Sian "outokumpu" mitataan rintalastan alaosan kohdalta.
Ilmeisesti kivikautiset siat olivat terveempiä kuin viljaa syövät siat, sillä tulehdustasoja mittaava CRP-arvo oli parempi. Myös insuliiniherkkyyden pysyminen huomattavasti parempana kivikautisissa sioissa on terveyden merkki. Riski saada aikuisiässä sokeritauti vähenee tästä syystä.
Lähde: Tommy Jonsson, Bo Ahren, Giovanni Pacini, Frank Sundler, Nils Wierup, Stig Steen, Trygve Sjoberg, Martin Ugander, Johan Frostegard, Leif Goransson and Staffan Lindeberg. A Paleolithic diet confers higher insulin sensitivity, lower C-reactive protein and lower blood pressure than a cereal-based diet in domestic pigs. Nutrition & Metabolism 3: 39, 2006
Nyt olen saanut pätevän tuntuisen ruotsalaistutkijoiden työn luettavakseni. Tommy Jonsson ja iso liuta muita ruotsalaistutkijoita ovat syöttäneet sioille 15 kuukauden ajan, ei suinkaan helmiä, vaan paljon proteiinia ja viljatuotteet on jätetty kokonaan pois. Vieroituksen jälkeen siat jaettiin kahteen ryhmään, viljaa rouskuttaviin ("viljaa syövät siat") ja viljaa vältteleviin sikoihin ("kivikautiset siat").
Tutkimuksen tärkein havainto on, että paleoliittinen dieetti (kivikautinen ruokavalio), joka ei sisältänyt lainkaan viljaa, paransi insuliiniherkkyyttä sekä alensi CRP:tä ja verenpainetta verrattuna viralliseen viljapohjaiseen ruokavalioon. Tietääkseni tutkimuksessa ei kiusattu yhtään ihmistä ruokavaliomuutoksilla, mutta sikojen ja ihmisten yhteisiin piirteisiin kuuuluu monien muiden seikkojen lisäksi myös lähes identtinen aineenvaihdunta. Voitaneen siis olettaa, että myös ihmisillä saadaan vastaavat tulokset.
Havaittiin siis, että kivikautiset siat olivat 22% kevyempiä kuin viljaa syövät siat, mikä tietenkin saattaisi harmittaa sikafarmaria. Farmarin pettymys laantunee kuitenkin kun todetaan, että sikojen painonlasku johtui pääosin vähentyneestä vyötärörasvasta (joo, joo on siallakin vyötärö!). Sian "outokumpu" mitataan rintalastan alaosan kohdalta.
Ilmeisesti kivikautiset siat olivat terveempiä kuin viljaa syövät siat, sillä tulehdustasoja mittaava CRP-arvo oli parempi. Myös insuliiniherkkyyden pysyminen huomattavasti parempana kivikautisissa sioissa on terveyden merkki. Riski saada aikuisiässä sokeritauti vähenee tästä syystä.
Lähde: Tommy Jonsson, Bo Ahren, Giovanni Pacini, Frank Sundler, Nils Wierup, Stig Steen, Trygve Sjoberg, Martin Ugander, Johan Frostegard, Leif Goransson and Staffan Lindeberg. A Paleolithic diet confers higher insulin sensitivity, lower C-reactive protein and lower blood pressure than a cereal-based diet in domestic pigs. Nutrition & Metabolism 3: 39, 2006
Välttäkää sokerisia välipaloja!
Kommentointi on vilkasta tämän jutun yhteydessä!
Tämä kirjoitukseni on varsin rohkea. Tässä on aimo annos taitoa, taidetta ja ripaus tiedettäkin. Nyt ette saa provosoitua, mutta joidenkin ihmisten olisi hyvä kerrankin heittää ennakkoluulot romukoppaan. Tehkää nyt niin, että luette tämän kirjoituksen läpi kovasti sen sanomaa pohtien. Lupaatte olla suuttumatta jos kirjoitus ei ihan heti sovi siihen omaan viitekehykseenne (ajatusmaailmaanne).
Kerätään tähän tutkimustöitä, joissa tulee esille sokeristen välipalojen mahdollisesti turmiollinen vaikutus painonhallinnassa ja terveydessä yleensä. Ei anneta ravitsemuspoliittisten linjausten häiritä vaan etsitään selvyyttä tähän asiaan mahdollisimman neutraalisti. Kiitos yhteistyöstä! Suluissa näkyy kenen vihjeestä on kyse. Tieteellisen tutkimustyön minä olen tulkinnut parhaan kykyni mukaan, jos ei muuta mainita.
Välttäkää sokerisia välipaloja - tutkimustöitä
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf (Anja) Brittiläiset tutkijat Janet M. Warren, C. Jeya K. Henry ja Vanessa Simonite ovat todenneet, että lapsilla pysyy nälkä kauemmin loitolla, jos nauttivat hitaammin sokeristuvia matalan glykeemisen indeksin (GI) ravintoaineita sisältävän aamiaisen. Lapset olivat nälkäisempiä ja söivät huomattavasti enemmän ruokaa lounaalla jos olivat nauttineet paljon sokeria (korkea GI) sisältävän aamiaisen. Sokerisena aamiaisena pidettiin näitä: Corn Flakes, Coco-Pops, Rice Krispies, valkoinen leipä. Lapsia neuvottiin testipäivien aikana välttämään välipaloja ennen lounasta.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf (Anja) Tässä amerikkalaisten työssä (David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco ja Susan B. Roberts) nopeasti sokeristuvat hiilihydraatit aiheuttavat erilaisia hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Nämä muutokset olivat haitallisia lihavilla henkilöillä, sillä ne saattavat johtaa liian suurten ruoka-annosten nauttimiseen. Tämä johtuu osittain siitä seikasta, että nopeasti sokeristuva ruoka kohottaa nopeammin insuliinia. Anja kertoo kärjistetysti: "Vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheysteoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomisessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy."
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm (Anja) Tässä USA:n maatalousministeriön (USDA) raportissa Susan B. Roberts käy läpi yllämainitun työn keskeisen sanoman, eli lihavien on syytä välttää nopeasti sokeristuvia korkean GI:n ravintoaineita.
TAITOA
Taitoa on valita päivän ravintoaineet oikein. Väitän, että monelle sellaiselle ihmiselle, joka harrastaa hyvin vähän liikuntaa, sopii parhaiten diabeetikon ruokavalio (vaikka ei sokeritautia sairastaisikaan). Nyt puhun siitä aikoja sitten diabetespotilaille suositellusta perinteisestä diabetesruokavaliosta. En puhu siitä älyvapaasta nykysuuntauksen mukaisesta diabetesruokavaliosta, jossa diabetespotilaalle (2 tyypin diabetes!) sallitaan ruokailussa syrjähyppyjä sokeristen tuotteiden pariin. Tuntuu siltä kuin sokeriteollisuus olisi ruvennut seurustelemaan Diabetesliiton kanssa. Siitähän ei hyvää seuraa! Siitä seuraa tällaisia lapsuksia (lapsia!?):
Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan.
Diabeetikkoa ei tarvitse ottaa tarjottavia valittaessa huomioon sen enempää kuin muita, jotka huolehtivat terveydestään. Ruokien makeuttamisessa ei tarvita erityisjärjestelyitä. Voit pitää tarjolla suolaista tai makeaa – mielellään vähärasvaisia ja pieniä annoksia. Silloin diabeetikko voi itse päättää mitä valitsee. Usein hedelmät ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa kokoustarjoiluna. Kahvileivistä tarjottavaksi kannattaa valita vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa. Sen sijaan rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia on viisasta karttaa.
Yllä kursivoitu teksti on poimittu ilmeisenä lapsuksena Diabetesliiton sivuille siirtyneestä valistusmateriaalista. Ei näin! Ei todellakaan näin! Jos ihmisellä on diabetes (2 tyypin), silloin vältetään sokerin nauttimista ja hiilihydraattien kanssa ollaan ylipäätään tarkkoja. Se on minun mielipiteeni ja pyydän sinua jatkamaan lukemista, vaikka suuttumuksesi tasoa mittaava viisarisi on jo kovasti punaisen puolella.
TAIDETTA
Tee päivän ruokailusta taidetta! Reijo ryhtyi hetken mielijohteesta taiteilemaan suosittelemallani liikkumattomuusdieetillä. Tänään hänen taiteellinen elämyksensä on saavuttanut kliimaksin, eli hänen vähittäinen muuntumisensa loppuvaihe terveelliseen suuntaan on muuttunut vaihtoehdosta nimeltään järjetön vaihtoehtoon järkevä:
Reijon järjetön ruokapäiväkirja (vapaasti mukaillen Reijon omasta kommentista):
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia ja kaksi pientä pullaa
8.20 kourallinen irtokarkkeja
9.00 iso kuppi kahvia, iso viineri
10.15 iso kuppi kahvia ja kokousviineri
12.00 tukeva lounas
12.30 asiakaspalaverissa sokerinen kokouspulla + makeaa limsaa
13.00 aivan järjetön nälkä! Pari kourallista irtokarkkeja, pullo sokerilimsaa
13.30 pikaruokalassa iso hampurilainen, isot ranskikset, pullo sokerilimsaa
15.00 kahvitauko, sokerinen pulla, 150 g makeispussi
15.30 taas on nälkä!
16.00 Ruokamarketin kautta kotiin, marketin kahviossa pakko käydä kahvilla ja sokerisella pullalla, energia ihan loppu
17.00 kunnon päivällinen kotona
17.45 naposteltavaa telkkarin ääressä, 200 g karkkipussi, iso sipsipussi tyhjäksi
19.00 taas kamalan kova nälkä
19.30 illallinen, makkaraa ja ranskalaisia perunoita paistinpannulle, nam nam, tulipas paljon syötyä taas
20.30 telkkariuutiset katsotaan karkkipussin ja limsapullon kera
21.00 onko minulla taas nälkä? No näin on, eikö nälkä mene pois vaikka koko ajan syön?
21.30 Lisää makkaraa ja perunoita. Ehkä nyt jaksaa aamuun saakka?
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, eli Fazerin sininen Sinisen Tonavan kera. ZZZ... kroooh...
Reijon järkevä ruokapäiväkirja
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia, kokojyväleipää, iso munakas, maustamatonta jogurttia
9.00 iso kuppi kahvia, iso kulaus vettä
10.15 kokoukseen mukaan vesipullo, punainen omena ja puolikas avokado sekä purkki maustamatonta jogurttia
12.00 kevyt lounas, paljon vihanneksia, joko lihaa tai kalaa, tummaa riisiä, silloin tällöin keitettyä perunaa, joskus pelkkä keitto
12.30 asiakaspalaverissa iso kulaus vettä
15.00 iso kuppi kahvia, avokadon toinen puolikas
17.00 kunnon päivällinen kotona
20.00 2-3 porkkanaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, kokojyväleipää muutama pala, 17% Oltermannia muutama reilu siivu
21.30 iso kulaus vettä
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, uni saapuu Tonava Sinisen puolessavälissä
RIPAUS TIEDETTÄ
Vieläkö olet linjoilla? Hyvä! Jatketaan vielä hetki. Nyt tulee ihan vähän arkista tiedettä. Miksi ihmeessä pitää välttää sokerisia välipaloja ja missään nimessä ei pian ruokailun jälkeen saa esimerkiksi syödä irtokarkkeja tai juoda sokerista limsaa? Se johtuu tuosta hormonista nimeltään insuliini, joka on liikkuvan ihmisen paras ystävä, mutta liikkumattoman ihmisen pahin vihollinen. Insuliini ajaa nimittäin sokerisen välipalan synnyttämän verensokerin nopeasti alas. Ei se insuliini verestä niitä sokerimolekyylejä lähde syömään, vaan se työntää sokerit verivirrasta pois normaaliin kulutukseen ja sitten johonkin sopivaan varastoon. Ensin ehkä täytetään lihaksen sokerivarastot (glykogeeniä), sitten maksan sokerivarastot ja jos vielä sokeria kiertää veressä, sitten glukoosi pitää varmaan pistää rasvavarastoihin talteen. Tiedemiehet päättelevät, että insuliini aiheuttaa poukkoilessaan näläntunteen lisääntymisen. Nyt minulla ei ole faktaa käsillä, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vaikka ihmisellä ei oikeasti pitäisikään olla nälkä (on äsken syönyt tukevan lounaan) niin sokerinen välipala (pari kourallista irtokarkkeja, sokerinen limsa) harhauttaa ihmisen biokemian siinä määrin, että hetken kuluttua tulee taas nälkä. Sellainen kiljuva nälkä.
Tiedemiehet, jotka ovat vapautuneet esim. sokeriteollisuuden kytköksistä, suosittelevat siis hyvin vähän liikuntaa harrastaville sokeristen välipalojen jättämistä kokonaan pois!
Vieläkö olet kovasti suuttunut? Olenko väärässä? Onko tässä mitään järkeä? Onko Reijo valinnut oikein?
Tämä kirjoitukseni on varsin rohkea. Tässä on aimo annos taitoa, taidetta ja ripaus tiedettäkin. Nyt ette saa provosoitua, mutta joidenkin ihmisten olisi hyvä kerrankin heittää ennakkoluulot romukoppaan. Tehkää nyt niin, että luette tämän kirjoituksen läpi kovasti sen sanomaa pohtien. Lupaatte olla suuttumatta jos kirjoitus ei ihan heti sovi siihen omaan viitekehykseenne (ajatusmaailmaanne).
Kerätään tähän tutkimustöitä, joissa tulee esille sokeristen välipalojen mahdollisesti turmiollinen vaikutus painonhallinnassa ja terveydessä yleensä. Ei anneta ravitsemuspoliittisten linjausten häiritä vaan etsitään selvyyttä tähän asiaan mahdollisimman neutraalisti. Kiitos yhteistyöstä! Suluissa näkyy kenen vihjeestä on kyse. Tieteellisen tutkimustyön minä olen tulkinnut parhaan kykyni mukaan, jos ei muuta mainita.
Välttäkää sokerisia välipaloja - tutkimustöitä
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/112/5/e414.pdf (Anja) Brittiläiset tutkijat Janet M. Warren, C. Jeya K. Henry ja Vanessa Simonite ovat todenneet, että lapsilla pysyy nälkä kauemmin loitolla, jos nauttivat hitaammin sokeristuvia matalan glykeemisen indeksin (GI) ravintoaineita sisältävän aamiaisen. Lapset olivat nälkäisempiä ja söivät huomattavasti enemmän ruokaa lounaalla jos olivat nauttineet paljon sokeria (korkea GI) sisältävän aamiaisen. Sokerisena aamiaisena pidettiin näitä: Corn Flakes, Coco-Pops, Rice Krispies, valkoinen leipä. Lapsia neuvottiin testipäivien aikana välttämään välipaloja ennen lounasta.
http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/103/3/e26.pdf (Anja) Tässä amerikkalaisten työssä (David S. Ludwig, Joseph A. Majzoub, Ahmad Al-Zahrani, Gerard E. Dallal, Isaac Blanco ja Susan B. Roberts) nopeasti sokeristuvat hiilihydraatit aiheuttavat erilaisia hormonaalisia ja aineenvaihdunnallisia muutoksia. Nämä muutokset olivat haitallisia lihavilla henkilöillä, sillä ne saattavat johtaa liian suurten ruoka-annosten nauttimiseen. Tämä johtuu osittain siitä seikasta, että nopeasti sokeristuva ruoka kohottaa nopeammin insuliinia. Anja kertoo kärjistetysti: "Vähärasvaiset murot lihottavat, munakas ei. Tämä sotii niin energiatiheysteoriaa, volymetriikkaa sekä johtopäätelmää rasvan turmollista vaikutuksesta lihomisessa. Pitkälle jalostetulla hiilihydraattipitoisella ruoalla pidetään nälkää yllä ja syöminen sen kuin vaan yltyy."
http://www.ars.usda.gov/is/pr/1999/990301.htm (Anja) Tässä USA:n maatalousministeriön (USDA) raportissa Susan B. Roberts käy läpi yllämainitun työn keskeisen sanoman, eli lihavien on syytä välttää nopeasti sokeristuvia korkean GI:n ravintoaineita.
TAITOA
Taitoa on valita päivän ravintoaineet oikein. Väitän, että monelle sellaiselle ihmiselle, joka harrastaa hyvin vähän liikuntaa, sopii parhaiten diabeetikon ruokavalio (vaikka ei sokeritautia sairastaisikaan). Nyt puhun siitä aikoja sitten diabetespotilaille suositellusta perinteisestä diabetesruokavaliosta. En puhu siitä älyvapaasta nykysuuntauksen mukaisesta diabetesruokavaliosta, jossa diabetespotilaalle (2 tyypin diabetes!) sallitaan ruokailussa syrjähyppyjä sokeristen tuotteiden pariin. Tuntuu siltä kuin sokeriteollisuus olisi ruvennut seurustelemaan Diabetesliiton kanssa. Siitähän ei hyvää seuraa! Siitä seuraa tällaisia lapsuksia (lapsia!?):
Diabeetikon ruoka on laadultaan samaa kuin koko väestölle suositellaan: se sisältää vähän rasvaa, sokeria ja suolaa, mutta runsaasti kuitupitoisia ruokia ja ruoka-aineita. Se voi olla itse valmistettua tai valmisruokaa. Nykyisten hoitomenetelmien ansiosta diabeetikon ruokavalio on yksilöllinen ja joustava. Diabeetikolle suositeltava ruoka sopii kenelle tahansa, mutta mikä tahansa ruoka ei ole hyväksi diabeetikolle. Diabeteksen takia on syytä valita syötävänsä harkiten, vaikka erikoisruokaa ei tarvitakaan.
Diabeetikkoa ei tarvitse ottaa tarjottavia valittaessa huomioon sen enempää kuin muita, jotka huolehtivat terveydestään. Ruokien makeuttamisessa ei tarvita erityisjärjestelyitä. Voit pitää tarjolla suolaista tai makeaa – mielellään vähärasvaisia ja pieniä annoksia. Silloin diabeetikko voi itse päättää mitä valitsee. Usein hedelmät ovat hyvä vaihtoehto vaikkapa kokoustarjoiluna. Kahvileivistä tarjottavaksi kannattaa valita vähärasvaisia pullia tai marjapiirakkaa. Sen sijaan rasvaisia leivonnaisia kuten viinereitä tai murotaikinapohjaisia leivonnaisia on viisasta karttaa.
Yllä kursivoitu teksti on poimittu ilmeisenä lapsuksena Diabetesliiton sivuille siirtyneestä valistusmateriaalista. Ei näin! Ei todellakaan näin! Jos ihmisellä on diabetes (2 tyypin), silloin vältetään sokerin nauttimista ja hiilihydraattien kanssa ollaan ylipäätään tarkkoja. Se on minun mielipiteeni ja pyydän sinua jatkamaan lukemista, vaikka suuttumuksesi tasoa mittaava viisarisi on jo kovasti punaisen puolella.
TAIDETTA
Tee päivän ruokailusta taidetta! Reijo ryhtyi hetken mielijohteesta taiteilemaan suosittelemallani liikkumattomuusdieetillä. Tänään hänen taiteellinen elämyksensä on saavuttanut kliimaksin, eli hänen vähittäinen muuntumisensa loppuvaihe terveelliseen suuntaan on muuttunut vaihtoehdosta nimeltään järjetön vaihtoehtoon järkevä:
Reijon järjetön ruokapäiväkirja (vapaasti mukaillen Reijon omasta kommentista):
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia ja kaksi pientä pullaa
8.20 kourallinen irtokarkkeja
9.00 iso kuppi kahvia, iso viineri
10.15 iso kuppi kahvia ja kokousviineri
12.00 tukeva lounas
12.30 asiakaspalaverissa sokerinen kokouspulla + makeaa limsaa
13.00 aivan järjetön nälkä! Pari kourallista irtokarkkeja, pullo sokerilimsaa
13.30 pikaruokalassa iso hampurilainen, isot ranskikset, pullo sokerilimsaa
15.00 kahvitauko, sokerinen pulla, 150 g makeispussi
15.30 taas on nälkä!
16.00 Ruokamarketin kautta kotiin, marketin kahviossa pakko käydä kahvilla ja sokerisella pullalla, energia ihan loppu
17.00 kunnon päivällinen kotona
17.45 naposteltavaa telkkarin ääressä, 200 g karkkipussi, iso sipsipussi tyhjäksi
19.00 taas kamalan kova nälkä
19.30 illallinen, makkaraa ja ranskalaisia perunoita paistinpannulle, nam nam, tulipas paljon syötyä taas
20.30 telkkariuutiset katsotaan karkkipussin ja limsapullon kera
21.00 onko minulla taas nälkä? No näin on, eikö nälkä mene pois vaikka koko ajan syön?
21.30 Lisää makkaraa ja perunoita. Ehkä nyt jaksaa aamuun saakka?
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, eli Fazerin sininen Sinisen Tonavan kera. ZZZ... kroooh...
Reijon järkevä ruokapäiväkirja
7.00 herätys
7.15 kuppi kahvia, kokojyväleipää, iso munakas, maustamatonta jogurttia
9.00 iso kuppi kahvia, iso kulaus vettä
10.15 kokoukseen mukaan vesipullo, punainen omena ja puolikas avokado sekä purkki maustamatonta jogurttia
12.00 kevyt lounas, paljon vihanneksia, joko lihaa tai kalaa, tummaa riisiä, silloin tällöin keitettyä perunaa, joskus pelkkä keitto
12.30 asiakaspalaverissa iso kulaus vettä
15.00 iso kuppi kahvia, avokadon toinen puolikas
17.00 kunnon päivällinen kotona
20.00 2-3 porkkanaa, 2 kovaksi keitettyä munaa, kokojyväleipää muutama pala, 17% Oltermannia muutama reilu siivu
21.30 iso kulaus vettä
23.30 Vielä illaksi levy soimaan, uni saapuu Tonava Sinisen puolessavälissä
RIPAUS TIEDETTÄ
Vieläkö olet linjoilla? Hyvä! Jatketaan vielä hetki. Nyt tulee ihan vähän arkista tiedettä. Miksi ihmeessä pitää välttää sokerisia välipaloja ja missään nimessä ei pian ruokailun jälkeen saa esimerkiksi syödä irtokarkkeja tai juoda sokerista limsaa? Se johtuu tuosta hormonista nimeltään insuliini, joka on liikkuvan ihmisen paras ystävä, mutta liikkumattoman ihmisen pahin vihollinen. Insuliini ajaa nimittäin sokerisen välipalan synnyttämän verensokerin nopeasti alas. Ei se insuliini verestä niitä sokerimolekyylejä lähde syömään, vaan se työntää sokerit verivirrasta pois normaaliin kulutukseen ja sitten johonkin sopivaan varastoon. Ensin ehkä täytetään lihaksen sokerivarastot (glykogeeniä), sitten maksan sokerivarastot ja jos vielä sokeria kiertää veressä, sitten glukoosi pitää varmaan pistää rasvavarastoihin talteen. Tiedemiehet päättelevät, että insuliini aiheuttaa poukkoilessaan näläntunteen lisääntymisen. Nyt minulla ei ole faktaa käsillä, mutta muistan lukeneeni jostakin, että vaikka ihmisellä ei oikeasti pitäisikään olla nälkä (on äsken syönyt tukevan lounaan) niin sokerinen välipala (pari kourallista irtokarkkeja, sokerinen limsa) harhauttaa ihmisen biokemian siinä määrin, että hetken kuluttua tulee taas nälkä. Sellainen kiljuva nälkä.
Tiedemiehet, jotka ovat vapautuneet esim. sokeriteollisuuden kytköksistä, suosittelevat siis hyvin vähän liikuntaa harrastaville sokeristen välipalojen jättämistä kokonaan pois!
Vieläkö olet kovasti suuttunut? Olenko väärässä? Onko tässä mitään järkeä? Onko Reijo valinnut oikein?
perjantaina, marraskuuta 03, 2006
Lääketeollisuuden ja lääkäreiden talutusnuoraa vahvistettava?
Emeritusprofessori Jussi Huttunen on paiskannut jakeluun 57 sivua lääkkeiden käyttöön liittyvää asiantuntijamateriaalia. Luin raportin (PDF), jossa on paljon hyvää tietoa. Otsikko on kirjoitettu tuohon muotoon vain, jotta kiinnostuisit lukemaan sepustukseni. Ei tässä mitään sensaatiota ole tarjolla.
Hyvää raportissa on lääkkeiden hintakehityksen selittäminen niin, että minäkin sen jopa ymmärsin. Lääkkeet ovat halpoja Suomessa hintakilpailun takia. Vaikka lääketeollisuus haluaisikin hintoja nostaa niin rinnakkaisvalmisteet pitävät huolen siitä, että liian ahneiksi ei voida ryhtyä. Näin sanoo professori Huttunen tästä: Lääkekustannusten kasvu on aivan viime vuosina hidastunut. Apteekkilääkkeiden tukkuhinnat ovat 1998–2005 laskeneet 5,4 %, kun samalla ajanjaksolla yleinen hintataso on noussut yli 11 %. Kustannusten kasvu ei siten johdu lääkkeiden hintojen kohoamisesta, vaan muuttuvista hoitokäytännöistä ja väestön vanhenemisesta. Yhä useampiin sairauksiin on tullut tehokkaita ja hyvin siedettyjä lääkehoitoja. Vuonna 2003 käyttöön otettu geneerinen substituutio on lisännyt lääkkeiden hintakilpailua. Geneerisestä substituutiosta johtuva lääkekustannusten kasvun hidastuminen johtuu ensisijaisesti kiihtyneestä hintakilpailusta ja toissijaisesti lääkkeiden vaihdosta.
Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa ja ainoa varma asia lääkkeiden hintakehityksessä on, että joidenkin lääkkeiden hinnat tulevat romahtamaan sen takia, että patentit raukeavat. Uusia lääkkeitä kehittävä lääketeollisuus on Huttusen mukaan murroksen kynnyksellä. Uusia lääkkeitä on tullut markkinoille vuosi vuodelta vähemmän ja suurille potilasryhmille tarkoitettuja lääkkeitä vielä vähemmän. Uudet lääkkeet ovat pääosin erikoislääkäreiden määräämiä valmisteita, joiden kohderyhmät ovat pieniä. Tällainen kehitys leikkaa tutkivan lääketeollisuuden tuottoja ja hidastaa uusien lääkkeiden kehittämistä. Haasteista selvitäkseen Huttunen patistaa tutkivaa lääketeollisuutta arvioimaan uudelleen kustannusrakenteensa, miettimään rooliaan uudestaan ja siirtämään yhä enemmän resursseja markkinoinnista tuotekehittelyyn. Tuotekehittelyn avulla löytyvät ne uudet ja innovatiiviset tuotteet, joilla lääketeollisuus pärjää kovenevassa kilpailussa. Vähemmän tärkeiden seuraajalääkkeiden kehittäminen on keskeytettävä riittävän ajoissa. Tämä ei onnistu ilman lääketeollisuuden myönnytyksiä. Huttunen sanoo, että tutkivan lääketeollisuuden on rakennettava aito ja toimiva yhteistyö lääkemenot pääosin maksavan julkisen sektorin kanssa.
Voi, voi uusia lääkkeitä kehittävä lääketeollisuus on ajautumassa vaikeuksiin! Yhteiskunta on ymmärtänyt jarruttaa järjettömästi kasvaneita lääkemenoja. Lääketeollisuuden pitkään jatkunut menestys on katkeamassa. Uusia menestyslääkkeitä (statiinit, ACE:n estäjät, SSRI-lääkkeet) ei niin vain enää tule markkinoille ja vanhojen patenttisuoja on loppumassa. Hankalaa lääketeollisuuden kannalta on myös yhä tiukentuvat turvallisuusvaatimukset ja lääketestauksen tehostunut valvonta. Tämä viranomaisten valveillaolo lisää tietenkin uusien lääkkeiden kehittämistä ja kaventaa voittomarginaaleja. Lääketeollisuuden julkisuuskuva on kärsinyt lääketutkimuksessa ja markkinoinnissa tapahtuneissa surullisenkuuluisissa huijauksissa, vääristelyissä, suoranaisissa skandaaleissa. Huttusen mukaan tällaisessa tilanteessa on vain häviäjiä ja eniten kärsii tästä tilanteesta tavallinen kansalainen koska uusia tehokkaita lääkkeitä ei tule tai niitä ei oteta käyttöön. Huttunen sanoo julki pitkään jo aistittavissa olleen skenaarion: Uusien lääkkeiden kehittäminen vaatii tällä hetkellä niin suuria taloudellisia panoksia ja riskinottoa, että lääketeollisuus on fuusioitumassa yhä suuremmiksi monikansallisiksi konserneiksi. Uusia lääkkeitä kehitetään edelleen myös yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja pienissä yrityksissä, mutta lääkkeiden tehon ja turvallisuuden osoittaminen, myyntiluvan hakeminen ja markkinointi siirtyvät kansainvälisille suuryrityksille.
Löytyy raportissa toki moitittavaakin. En ymmärrä miksi professori Huttunen haluaa vahvistaa lääketeollisuuden roolia lääkärien koulutuksessa. Pikemminkin nämä kytkökset pitäisi purkaa. Näin Huttunen sanoo lääketeollisuuden ja lääkäreiden pyhästä koaliitiosta:
Lääketeollisuuden tulee yhdessä lääkärijärjestöjen ja lääketieteellisten tiedekuntien kanssa kehittää rationaaliseen lääkehoitoon liittyvää jatko- ja täydennyskoulutusta osana lääkemarkkinointia. Toiminta tulee toteuttaa läheisessä yhteistyössä Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston kanssa. Sitä varten perustetaan pysyvä neuvottelukunta.
Hyvää raportissa on lääkkeiden hintakehityksen selittäminen niin, että minäkin sen jopa ymmärsin. Lääkkeet ovat halpoja Suomessa hintakilpailun takia. Vaikka lääketeollisuus haluaisikin hintoja nostaa niin rinnakkaisvalmisteet pitävät huolen siitä, että liian ahneiksi ei voida ryhtyä. Näin sanoo professori Huttunen tästä: Lääkekustannusten kasvu on aivan viime vuosina hidastunut. Apteekkilääkkeiden tukkuhinnat ovat 1998–2005 laskeneet 5,4 %, kun samalla ajanjaksolla yleinen hintataso on noussut yli 11 %. Kustannusten kasvu ei siten johdu lääkkeiden hintojen kohoamisesta, vaan muuttuvista hoitokäytännöistä ja väestön vanhenemisesta. Yhä useampiin sairauksiin on tullut tehokkaita ja hyvin siedettyjä lääkehoitoja. Vuonna 2003 käyttöön otettu geneerinen substituutio on lisännyt lääkkeiden hintakilpailua. Geneerisestä substituutiosta johtuva lääkekustannusten kasvun hidastuminen johtuu ensisijaisesti kiihtyneestä hintakilpailusta ja toissijaisesti lääkkeiden vaihdosta.
Tulevaisuutta on tunnetusti vaikea ennustaa ja ainoa varma asia lääkkeiden hintakehityksessä on, että joidenkin lääkkeiden hinnat tulevat romahtamaan sen takia, että patentit raukeavat. Uusia lääkkeitä kehittävä lääketeollisuus on Huttusen mukaan murroksen kynnyksellä. Uusia lääkkeitä on tullut markkinoille vuosi vuodelta vähemmän ja suurille potilasryhmille tarkoitettuja lääkkeitä vielä vähemmän. Uudet lääkkeet ovat pääosin erikoislääkäreiden määräämiä valmisteita, joiden kohderyhmät ovat pieniä. Tällainen kehitys leikkaa tutkivan lääketeollisuuden tuottoja ja hidastaa uusien lääkkeiden kehittämistä. Haasteista selvitäkseen Huttunen patistaa tutkivaa lääketeollisuutta arvioimaan uudelleen kustannusrakenteensa, miettimään rooliaan uudestaan ja siirtämään yhä enemmän resursseja markkinoinnista tuotekehittelyyn. Tuotekehittelyn avulla löytyvät ne uudet ja innovatiiviset tuotteet, joilla lääketeollisuus pärjää kovenevassa kilpailussa. Vähemmän tärkeiden seuraajalääkkeiden kehittäminen on keskeytettävä riittävän ajoissa. Tämä ei onnistu ilman lääketeollisuuden myönnytyksiä. Huttunen sanoo, että tutkivan lääketeollisuuden on rakennettava aito ja toimiva yhteistyö lääkemenot pääosin maksavan julkisen sektorin kanssa.
Voi, voi uusia lääkkeitä kehittävä lääketeollisuus on ajautumassa vaikeuksiin! Yhteiskunta on ymmärtänyt jarruttaa järjettömästi kasvaneita lääkemenoja. Lääketeollisuuden pitkään jatkunut menestys on katkeamassa. Uusia menestyslääkkeitä (statiinit, ACE:n estäjät, SSRI-lääkkeet) ei niin vain enää tule markkinoille ja vanhojen patenttisuoja on loppumassa. Hankalaa lääketeollisuuden kannalta on myös yhä tiukentuvat turvallisuusvaatimukset ja lääketestauksen tehostunut valvonta. Tämä viranomaisten valveillaolo lisää tietenkin uusien lääkkeiden kehittämistä ja kaventaa voittomarginaaleja. Lääketeollisuuden julkisuuskuva on kärsinyt lääketutkimuksessa ja markkinoinnissa tapahtuneissa surullisenkuuluisissa huijauksissa, vääristelyissä, suoranaisissa skandaaleissa. Huttusen mukaan tällaisessa tilanteessa on vain häviäjiä ja eniten kärsii tästä tilanteesta tavallinen kansalainen koska uusia tehokkaita lääkkeitä ei tule tai niitä ei oteta käyttöön. Huttunen sanoo julki pitkään jo aistittavissa olleen skenaarion: Uusien lääkkeiden kehittäminen vaatii tällä hetkellä niin suuria taloudellisia panoksia ja riskinottoa, että lääketeollisuus on fuusioitumassa yhä suuremmiksi monikansallisiksi konserneiksi. Uusia lääkkeitä kehitetään edelleen myös yliopistoissa, tutkimuslaitoksissa ja pienissä yrityksissä, mutta lääkkeiden tehon ja turvallisuuden osoittaminen, myyntiluvan hakeminen ja markkinointi siirtyvät kansainvälisille suuryrityksille.
Löytyy raportissa toki moitittavaakin. En ymmärrä miksi professori Huttunen haluaa vahvistaa lääketeollisuuden roolia lääkärien koulutuksessa. Pikemminkin nämä kytkökset pitäisi purkaa. Näin Huttunen sanoo lääketeollisuuden ja lääkäreiden pyhästä koaliitiosta:
Lääketeollisuuden tulee yhdessä lääkärijärjestöjen ja lääketieteellisten tiedekuntien kanssa kehittää rationaaliseen lääkehoitoon liittyvää jatko- ja täydennyskoulutusta osana lääkemarkkinointia. Toiminta tulee toteuttaa läheisessä yhteistyössä Lääkärien ammatillisen kehittämisen arviointineuvoston kanssa. Sitä varten perustetaan pysyvä neuvottelukunta.
torstaina, marraskuuta 02, 2006
Loch Nessin hirviöstä on saatu uutta tietoa
Yksi suosituimpia kirjoituksiani on laskurini mukaan yllättäen Loch Nessin hirviöstä kirjoittamani juttu, joka päätyi jonkun toimesta Wikipediaan. Sen takia olen seurannut tätä huvittavaa hirviön etsintää.
Nyt on tarjolla kylmää vettä niskaan Loch Nessin olemassaoloon uskoville. Erään teorian mukaan Nessie olisi ollut muinainen plesiosaurus (joutsenlisko). Sellainen pitkällä kaulalla varustautunut liskoeläin, joka olisi legendan mukaan etsiytynyt turvaan Skotlannin toiseksi suurimpaan vähitellen umpeen kuroutuneeseen sisäjärveen silloin kun muut reptiilit kuolivat sukupuuttoon 160 miljoonaa vuotta sitten. Tohtori ja paleontologi Leslie Noe Cambridgen yliopiston Sedgwickin museosta on Loch Nessin elämänvaiheita tutkiessa päätynyt tähän: Plesiosauruksen massa olisi ollut niin suuri, että sen olisi ollut mahdotonta kohottaa päänsä joutsenen lailla vedestä, sillä lailla kuin Loch Nessistä otettu valokuva näyttää.
Älkää vaipuko epätoivoon, ehkä se Nessie vielä näyttäytyy ja näpäyttää tiedemiehiä sormille. Tuskin.
Lähde: Scotsman News, 2.11.2006
Nyt on tarjolla kylmää vettä niskaan Loch Nessin olemassaoloon uskoville. Erään teorian mukaan Nessie olisi ollut muinainen plesiosaurus (joutsenlisko). Sellainen pitkällä kaulalla varustautunut liskoeläin, joka olisi legendan mukaan etsiytynyt turvaan Skotlannin toiseksi suurimpaan vähitellen umpeen kuroutuneeseen sisäjärveen silloin kun muut reptiilit kuolivat sukupuuttoon 160 miljoonaa vuotta sitten. Tohtori ja paleontologi Leslie Noe Cambridgen yliopiston Sedgwickin museosta on Loch Nessin elämänvaiheita tutkiessa päätynyt tähän: Plesiosauruksen massa olisi ollut niin suuri, että sen olisi ollut mahdotonta kohottaa päänsä joutsenen lailla vedestä, sillä lailla kuin Loch Nessistä otettu valokuva näyttää.
Älkää vaipuko epätoivoon, ehkä se Nessie vielä näyttäytyy ja näpäyttää tiedemiehiä sormille. Tuskin.
Lähde: Scotsman News, 2.11.2006
Tommi Evilän runo liikkuville lapsille
Minulle tulee erilaisia urheilun propagandalehtiä - painettuja ja elektronisia. Yksi näistä on Liikunnan ja urheilun maailma. Yleensä jutut ovat niin pateettisia ja kovin kaupallisia tuossa julkaisussa, että lukeminen muodostuu haasteeksi. Tuoreimmasta Liikunnan ja urheilun maailmasta löytyy kuitenkin tällä kertaa hauska runo, jossa Tommi innostuu vihanneksiakin kehumaan:
Liikkumista on monenmoista: ison isoa ja pienen pientä.
Siinä kaikessa tohinassa voi iholle muodostua suolaista liikunnan lientä.
Se on kuitenkin hyvä juttu,
sillä pesussa puhdistuu urheilunuttu.
Ja kavereiden kanssa kun leikkiä lyö,
niin valtavalla ruokahalulla sitä kaikki vihanneksetkin syö!
Tommi Evilä
Liikkumista on monenmoista: ison isoa ja pienen pientä.
Siinä kaikessa tohinassa voi iholle muodostua suolaista liikunnan lientä.
Se on kuitenkin hyvä juttu,
sillä pesussa puhdistuu urheilunuttu.
Ja kavereiden kanssa kun leikkiä lyö,
niin valtavalla ruokahalulla sitä kaikki vihanneksetkin syö!
Tommi Evilä
keskiviikkona, marraskuuta 01, 2006
Uusi lihavuusepidemian selitys: liiallinen suolankäyttö?
Lihavuusepidemia on fakta. Ihmiset lihoavat ja syitä etsitään kuumeisesti. Suomalaisparivaljakko professorit Heikki Karppanen ja Eero Mervaala tarjoavat uuden näkökulman lihavuusepidemiaan, eli liiallisen suolankäytön naposteltavissa tuotteissa ja ruoassa. Tämä suolainen ruoka houkuttelee sitten juomaan energiapitoisia virvoitusjuomia.
"Suomessa suola ja sokeroidut juomat liittyvät erityisesti lasten lihomiseen", toteavat tutkimuksen tehneet farmakologian professorit. Lasten lihomisen estämiseksi tulisi tehostaa toimia janoa aiheuttavien suolaisten aamiaismurojen ja -hiutaleiden sekä suolaisten naposteltavien käytön vähentämiseksi. Lisäksi lapset tulisi opettaa sammuttamaan janonsa vedellä ja muilla makeuttamattomilla juomilla. Koko väestössä tapahtuvan lihomisen hillitsemiseksi elintarviketeollisuuden tulisi vähentää suolapitoisuuksia kaikissa tuotteissa, joihin se lisää suolaa, tutkijat sanovat.
Ei tämä varmaan ainoa lihavuusepidemian syy ole.
Lähteet: Tohtori.fi, 1.11.2006 ja Progr Cardiovasc Dis 49: 59-75, 2006
"Suomessa suola ja sokeroidut juomat liittyvät erityisesti lasten lihomiseen", toteavat tutkimuksen tehneet farmakologian professorit. Lasten lihomisen estämiseksi tulisi tehostaa toimia janoa aiheuttavien suolaisten aamiaismurojen ja -hiutaleiden sekä suolaisten naposteltavien käytön vähentämiseksi. Lisäksi lapset tulisi opettaa sammuttamaan janonsa vedellä ja muilla makeuttamattomilla juomilla. Koko väestössä tapahtuvan lihomisen hillitsemiseksi elintarviketeollisuuden tulisi vähentää suolapitoisuuksia kaikissa tuotteissa, joihin se lisää suolaa, tutkijat sanovat.
Ei tämä varmaan ainoa lihavuusepidemian syy ole.
Lähteet: Tohtori.fi, 1.11.2006 ja Progr Cardiovasc Dis 49: 59-75, 2006
Mäyräkoira - Suomen yleisin koirarotu?
Mäyräkoiria kanniskellaan kaupoista ulos kiihtyvällä vauhdilla. Huvittavan nimityksen saanut olutpakkaus onkin ainoa ilonaihe tässä meidän alkoholisoitumisessamme.
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään (1.11.2006) alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Viina tappoi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin milloinkaan ennen Suomen historiassa, eli noin 2000 suomalaista korkkasi pullonsa viimeisen kerran. Työikäisten miesten alkoholikuolemat ovat lisääntyneet lähes kolmanneksella muutamassa vuodessa, ja naisten osalta luku on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä.
Keski-ikäisiä miehiä viina tappaa enemmän kuin sepelvaltimotauti. Tämän lisäksi alkoholi on usein osallisena itsemurhissa, ja lähes joka neljänteen tapaturmaiseen tai väkivaltaiseen kuolemaan liittyy humalatila. Naisia kuolee viinaan yhtä paljon kuin rintasyöpään.
Joku juo minunkin viinani, sillä suomalaiset joivat viime vuonna 10,5 litraa puhdasta alkoholia kansalaista kohti. Koskenkorvaksi muutettuna määrä tarkoittaa yhtä pulloa viikossa.
Alkoholiveron laskeminen näyttäisi luoneen tämän kulutuspiikin. Eduskunta käsittelee parhaillaan keinoja, joilla alkoholin kulutus saataisiin kuriin. Pulloihin suunnitellaan varoitustarroja, paljoustarjouksista halutaan eroon ja televisiomainonta aiotaan rajata iltoihin. Lisäksi alkoholin myynti rajoitetaan alkamaan kaupoissa vasta yhdeksältä aamuseitsemän sijaan. Perin tehotonta pikkunäpertelyä sanoisin. Panu Höglund kirjoittaa, että viinan vahingollisuudesta valistavat tarrat ovat juuri sitä paljon puhuttua ”holhoamista” pahimmillaan: sormi pystyssä annettua ”valistusta”, joka ei takuulla estä ainoatakaan alkoholimyrkytystä.
Alkoholin kulutus saadaan laskuun ehkä näin:
Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään (1.11.2006) alkoholista työikäisten yleisimpänä kuolinsyynä. Viina tappoi viime vuonna enemmän ihmisiä kuin milloinkaan ennen Suomen historiassa, eli noin 2000 suomalaista korkkasi pullonsa viimeisen kerran. Työikäisten miesten alkoholikuolemat ovat lisääntyneet lähes kolmanneksella muutamassa vuodessa, ja naisten osalta luku on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä.
Keski-ikäisiä miehiä viina tappaa enemmän kuin sepelvaltimotauti. Tämän lisäksi alkoholi on usein osallisena itsemurhissa, ja lähes joka neljänteen tapaturmaiseen tai väkivaltaiseen kuolemaan liittyy humalatila. Naisia kuolee viinaan yhtä paljon kuin rintasyöpään.
Joku juo minunkin viinani, sillä suomalaiset joivat viime vuonna 10,5 litraa puhdasta alkoholia kansalaista kohti. Koskenkorvaksi muutettuna määrä tarkoittaa yhtä pulloa viikossa.
Alkoholiveron laskeminen näyttäisi luoneen tämän kulutuspiikin. Eduskunta käsittelee parhaillaan keinoja, joilla alkoholin kulutus saataisiin kuriin. Pulloihin suunnitellaan varoitustarroja, paljoustarjouksista halutaan eroon ja televisiomainonta aiotaan rajata iltoihin. Lisäksi alkoholin myynti rajoitetaan alkamaan kaupoissa vasta yhdeksältä aamuseitsemän sijaan. Perin tehotonta pikkunäpertelyä sanoisin. Panu Höglund kirjoittaa, että viinan vahingollisuudesta valistavat tarrat ovat juuri sitä paljon puhuttua ”holhoamista” pahimmillaan: sormi pystyssä annettua ”valistusta”, joka ei takuulla estä ainoatakaan alkoholimyrkytystä.
Alkoholin kulutus saadaan laskuun ehkä näin:
- oluet, siiderit ja viinit ruokakaupoista takaisin viinakauppaan
- oluen hintaan n. 30% korotus, viinin hintaan 30% lisää, väkevien viinojen hintaa voisi korottaa 100%
- alkoholia alaikäisille myyville tuntuvat rangaistukset
- alkoholittoman kulttuurin tukeminen ja täysraittiuteen kannustus kunniaan
- lehdet kirjoittakoot mielummin raittiista, kunnollisista ihmisistä kuin viinaan menevistä säälittävistä pintajulkkiksista
- kännissä toikkaroinnista luodaan paheksuttava ilmiö
- syrjäytymisen ehkäisyyn hyvin voimakas panostus
- mäyräkoira tapetaan sukupuuttoon, suuret olutpakkaukset pois
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)