*
Blogiani ahkerasti lukevat huomauttavat, että tämä Red Bull -juttu voi olla uutisankka. Kiitos, Matti Narkia ja Anssi Manninen! Pidetään siis mielessä, että tämä saattaa olla epävarma tieto!
Red Bull antaa siivet, sanotaan mainoksessa. Red Bull energiajuoman siivet voivat kuitenkin olla sitä ikuista mallia. Energiajuoman nauttiminen voi nimittäin johtaa sydänvaurioihin, australialaistutkimus paljastaa. Vuonna 2006 tämän itävaltalais-thaimaalaisen juoman myynti oli yli 50 miljoonaa tölkkiä 130 maassa. Todennäköisesti sinäkin olet juomaa maistanut. Jätä juomatta tästä lähtien!
Tohtori Scott Willoughby kuninkaallisesta sydäntutkimusyksiköstä Adelaiden sairaalasta, Australiasta, pitää tutkimusnäyttöjä juoman vaaroista todella vakavina. Hän ei missään nimessä suosittele Red Bullia (tai muuta vastaavaa energiajuomaa) iäkkäille ihmisille, joilla on sydänvaivoja tai sydäntuntemuksia. Varsinaisessa tutkimuksessa 30 nuorta yliopisto-opiskelijaa joi yhden tölkin sokeritonta energiajuomaa. Jo se nosti veritulpan riskiä. Niillä opiskelijoilla, jotka joivat yhden tölkin Red Bullia, nähtiin samanlainen sydänprofiili kuin sydäntautia sairastavilla.
Red Bull on kielletty monessa maassa koska sen pelätään aiheuttavan terveysongelmia. Energiajuoma on myös aiemmin yhdistetty moniin sydänperäisiin kuolemiin. Sen epäillään nostavan verenpainetta ja aiheuttavan pulssin nousemista liian korkeaksi. Tutkijat arvelevat, että Red Bullin sisältämä kofeiinin ja tauriinin yhdistelmä on syynä sen aiheuttamiin sydänongelmiin. Tutkimuksen tulokset järkyttivät siihen osallistuneita, sillä jotkut opiskelijat joivat energiajuomaa jopa kahdeksan tölkkiä päivässä jaksaakseen kuunnella professoreiden jaarituksia. Moni heistä ei aio enää ikinä juoda Red Bullia.
Tässä pieni kokoelma tieteellisiä tutkimuksia Red Bull energiajuoman vaaroista:
Terlizzi R, Rocchi C, Serra M, Solieri L, Cortelli P. Reversible postural tachycardia syndrome due to inadvertent overuse of Red Bull((R)). Clin Auton Res. 2008 Aug;18(4):221-3. Epub 2008 Aug 5.
Clauson KA, Shields KM, McQueen CE, Persad N. Safety issues associated with commercially available energy drinks. J Am Pharm Assoc (2003). 2008 May-Jun;48(3):e55-63; quiz e64-7.
Miller KE. Wired: energy drinks, jock identity, masculine norms, and risk taking. J Am Coll Health. 2008 Mar-Apr;56(5):481-9.
Kitchens M, Owens BM. Effect of carbonated beverages, coffee, sports and high energy drinks, and bottled water on the in vitro erosion characteristics of dental enamel. J Clin Pediatr Dent. 2007 Spring;31(3):153-9.
Lähde: Terveeksi ravinnolla -blogi, 27.8.2008
keskiviikkona, elokuuta 27, 2008
tiistaina, elokuuta 26, 2008
ALS vei alas olympiajuoksijan kunnon
***
Aamuhetkeäni varjostaa surullinen uutinen. Iltalehden toimittaja Markku Haapio on jututtanut Suomen kaikkien aikojen parhaisiin maratoonareihin kuuluvaa Jukka Toivolaa. Juoksija-Jukka ehti uransa aikana kirjata ylös peräti 217 339 juostua kilometriä. Viimeiset juoksuaskelet hän otti viime kesänä.
Alkoi liikkuminen vaikeutua ja ajattelin, että on kunto huono. Lisäsin liikkumista ja vielä syksyllä sauvakävelin ja pyöräilin. Aloin kyllä aavistaa, että jotain on vialla, kun lantio alkoi nitkua ja eikä tahtonut ruokatunnilla ruokalaan päästä kävelemään. Diagnoosi tuli 5. marraskuuta, Toivola kertoo.
Tauti on ALS, Amyotrofinen lateraaliskleroosi, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjailevia liikehermosoluja.
Voimia Jukka Toivolalle ja kiitos toimittaja Haapiolle hienon jutun kirjoittamisesta!
Lähde: Iltalehti, 26.8.2008
Aamuhetkeäni varjostaa surullinen uutinen. Iltalehden toimittaja Markku Haapio on jututtanut Suomen kaikkien aikojen parhaisiin maratoonareihin kuuluvaa Jukka Toivolaa. Juoksija-Jukka ehti uransa aikana kirjata ylös peräti 217 339 juostua kilometriä. Viimeiset juoksuaskelet hän otti viime kesänä.
Alkoi liikkuminen vaikeutua ja ajattelin, että on kunto huono. Lisäsin liikkumista ja vielä syksyllä sauvakävelin ja pyöräilin. Aloin kyllä aavistaa, että jotain on vialla, kun lantio alkoi nitkua ja eikä tahtonut ruokatunnilla ruokalaan päästä kävelemään. Diagnoosi tuli 5. marraskuuta, Toivola kertoo.
Tauti on ALS, Amyotrofinen lateraaliskleroosi, joka rappeuttaa lihasten toimintaa ohjailevia liikehermosoluja.
Voimia Jukka Toivolalle ja kiitos toimittaja Haapiolle hienon jutun kirjoittamisesta!
Lähde: Iltalehti, 26.8.2008
maanantaina, elokuuta 25, 2008
Suhteellisuudentajua hyvät ihmiset!
*
Olen viime viikkoina saanut erityisen paljon sähköpostia tämän vaatimattoman blogini lukijoilta. Kirjeitä on mukava saada. Kiitos! Palaute lämmittää. Myös katkeran kiukkuisia kirjeitä olen saanut. Sellaisten kirjeitten lämpövaikutus menee helposti harakoille, joissa kovasti minua moititaan ja varsinkin jos moite on täysin asiatonta. Vastaan jokaiseen kirjeeseenne oman aikatauluni puitteissa.
Vastaan seuraavassa niille kiukun varassa kirjeitä lähettäneille ihan yhteisesti: Rauhoittukaa! Relax! Relatkaa vähän!
Kun mietitte sitä omaa huonoa oloa tai niitä kiukun aiheitanne, tarjoan teille nyt vain yhden itämaisen viisauden:
Itkin sen takia kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut jalkoja. Vanha persialainen sanonta
Suhteellisuudentajua hommaan mukaan, rakkaat suomalaiset! En minä Pohjois-Karjala-projektin kritiikkini myötä ole romuttamassa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. En minä ole ryöstämässä ravitsemusterapeuteilta ja lääkäreiltä asiakkaita itselleni. En minä sentään niin suuruudenhullu ole! En minä käske teitä läskiruokien kanssa ilakoimaan ja syöpöttelemään. Ennemminkin kutsun teidät mukaan terveystalkoisiin, joissa korostuu myös eläinrasvojen terveysarvot kohtuullisin määrin käytettynä. Ilmoittelen näistä terveys- ja ravintoluennoistani tässä blogissani vain sen takia, että luennot ovat hyviä, asiallisen terveystiedon kohtaamispaikkoja ja puheammattilaisen vierailuja paikkakunnallanne. Aina oppii jotakin toisen puheesta, ehkä minunkin puheestani jotain oppii. Minä rakennan taloudellisen perustani mm. luentojeni varaan. En minä yksin ole luennoillani äänessä. "Uutta" on ilmeinen kykyni houkutella yleisö mukaan esitykseen jakamaan niitä omia parhaita terveysvinkkejä. Tulkaa luennoilleni! Kuunnelkaa! Vaikuttakaa! Lukekaa näitä juttujani avoimin mielin. Kertokaa parhaita terveysvinkkejänne. Lähettäkää menestystarinoitanne (niitä on koossa nyt vähän yli 30 kpl)! Käsittelen niitä luottamuksellisesti.
Pahoittelen lääkäri Antti Heikkilän riehumista omassa blogissaan. ÄLÄ KERRO SUNDQVISTILLE MENESTYSTARINAASI on harvinaisen loukkaava kirjoitus. Olen pyytänyt Antti-ystävääni poistamaan blogistaan tuon kirjoituksen. Sen hän varmaan pian tekeekin. Hän on jotenkin käsittänyt toimintani väärin. Suotakoon se hänelle anteeksi. Kerään menestystarinoita, jotta itse saisin paremman kuvan siitä millä tavalla hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio voi olla eri ihmisille avuksi.
Olen viime viikkoina saanut erityisen paljon sähköpostia tämän vaatimattoman blogini lukijoilta. Kirjeitä on mukava saada. Kiitos! Palaute lämmittää. Myös katkeran kiukkuisia kirjeitä olen saanut. Sellaisten kirjeitten lämpövaikutus menee helposti harakoille, joissa kovasti minua moititaan ja varsinkin jos moite on täysin asiatonta. Vastaan jokaiseen kirjeeseenne oman aikatauluni puitteissa.
Vastaan seuraavassa niille kiukun varassa kirjeitä lähettäneille ihan yhteisesti: Rauhoittukaa! Relax! Relatkaa vähän!
Kun mietitte sitä omaa huonoa oloa tai niitä kiukun aiheitanne, tarjoan teille nyt vain yhden itämaisen viisauden:
Itkin sen takia kun minulla ei ollut kenkiä, kunnes tapasin miehen jolla ei ollut jalkoja. Vanha persialainen sanonta
Suhteellisuudentajua hommaan mukaan, rakkaat suomalaiset! En minä Pohjois-Karjala-projektin kritiikkini myötä ole romuttamassa suomalaista terveydenhoitojärjestelmää. En minä ole ryöstämässä ravitsemusterapeuteilta ja lääkäreiltä asiakkaita itselleni. En minä sentään niin suuruudenhullu ole! En minä käske teitä läskiruokien kanssa ilakoimaan ja syöpöttelemään. Ennemminkin kutsun teidät mukaan terveystalkoisiin, joissa korostuu myös eläinrasvojen terveysarvot kohtuullisin määrin käytettynä. Ilmoittelen näistä terveys- ja ravintoluennoistani tässä blogissani vain sen takia, että luennot ovat hyviä, asiallisen terveystiedon kohtaamispaikkoja ja puheammattilaisen vierailuja paikkakunnallanne. Aina oppii jotakin toisen puheesta, ehkä minunkin puheestani jotain oppii. Minä rakennan taloudellisen perustani mm. luentojeni varaan. En minä yksin ole luennoillani äänessä. "Uutta" on ilmeinen kykyni houkutella yleisö mukaan esitykseen jakamaan niitä omia parhaita terveysvinkkejä. Tulkaa luennoilleni! Kuunnelkaa! Vaikuttakaa! Lukekaa näitä juttujani avoimin mielin. Kertokaa parhaita terveysvinkkejänne. Lähettäkää menestystarinoitanne (niitä on koossa nyt vähän yli 30 kpl)! Käsittelen niitä luottamuksellisesti.
Pahoittelen lääkäri Antti Heikkilän riehumista omassa blogissaan. ÄLÄ KERRO SUNDQVISTILLE MENESTYSTARINAASI on harvinaisen loukkaava kirjoitus. Olen pyytänyt Antti-ystävääni poistamaan blogistaan tuon kirjoituksen. Sen hän varmaan pian tekeekin. Hän on jotenkin käsittänyt toimintani väärin. Suotakoon se hänelle anteeksi. Kerään menestystarinoita, jotta itse saisin paremman kuvan siitä millä tavalla hiilihydraatteja rajoittava ruokavalio voi olla eri ihmisille avuksi.
Välipalat lihottavat
*
Totesin taas menneellä viikolla eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."
Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!
Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)
Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).
Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."
Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).
Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)
Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008
Totesin taas menneellä viikolla eräälle asiakkaalleni: "Välipalat ovat sinun murheenkryynisi. Jos söisit kunnolla ruokaa lautaselta aamiaisella, lounaalla ja päivällisellä, et tarvitsisi niin monta välipalaa. Nyt välipalojesi kalorimäärä vastaa puoltatoista ateriaa. On viisaampaa syödä ravitsevaa ruokaa, joka pitää nälän poissa riittävän kauan (2-4 tuntia), kuin välipaloilla tyydyttää nälkäsi."
Olen kovin iloinen kun Helsingin Sanomissa on tänään (25.8.2008) Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskaisen kirjoitus: Ihminen ei tarvitse välipaloja. Lukekaa kirjoitus huolella, siinä on paljon hyvää asiaa. Poimin tähän joitakin hyviä oivalluksia, joita me kaikki voisimme miettiä kun seuraavan kerran käymme hakemassa evästä kaupasta. Siellähän niitä välipaloja riittää hyllykilometrikaupalla!
Jatkuva syöminen on täysin turha, opittu tapa. Ihminen ei tarvitse ruokaa joka toinen tai kolmas tunti, eli välipalat voi jättää aivan hyvin pois. Näin laukoo Kansanterveyslaitoksen erikoistutkija Marja-Leena Ovaskainen. "Kunnolla pääaterialla syönyt ihminen ei tunne verensokerin laskua kahdessa tai kolmessa tunnissa." (Christerin kommentti: Varsinkin ne ihmiset, jotka syövät rohkeasti rasvaa ja proteiinia, ilmoittavat nälänhallintansa parantuneen. Osaksi tämä on selitettävissä verensokerin vaihteluina, mutta on siinä mukana myös hormonit.) Ovaskaisen mukaan kolme pääateriaa riittää: aamiainen, lounas ja päivällinen. "Naistenlehdissä tai ravitsemusterapeuttien ohjeissa ruokarytmiin kuuluvat lähes aina aamiainen, välipala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. (Christerin kommentti: Kestävyystyyppistä urheilua harrastavat saattavat hyötyä tuollaisesta ruokarytmistä. Sohvaperuna saa tuosta äkkiä liian paljon energiaa.)
Ovaskaisen mielestä välipalojen hylkäämistä puolustaa sekin, että useimmiten välipalat ovat makeampia ja rasvaisempia kuin pääateriat. Ainoat Ovaskaisen hyväksymät välipalat ovat kasviksia ja hedelmiä. (Christerin kommentti: Tässä erikoistutkija Ovaskainen liioittelee. Välipalatarjonta on toki mahdollista rakentaa muidenkin ruoka-aineiden varaan. Itse asiassa joillakin lauhduttajilla makea hedelmä voi sekoittaa nälänhallinnan ja hedelmän lisäksi menee sitten samalla istumalla suklaapatukka ja kourallinen pähkinöitä jne.).
Harvaan syömisen teoriaa tukee erikoistutkijan mukaan Ranskan esimerkki. Ranskalaistutkimuksessa kävi ilmi, että ranskalaiset istuvat syömään hyvin kolme kertaa päivässä eikä aikuisten välipaloja tunneta. Samaa mieltä on Ranskassa lukuisia vuosia asunut nimettömänä pysyttelevä suomalaisnainen: "Palatessani Suomeen järkytyin, kun näin, kuinka paljon aikuiset syövät välipaloja ja istuvat pullakahveilla." (Christerin kommentti: Tämä on aivan totta! Napostelu- ja pullakahvikulttuurimme on tuhoisa kansanterveydelle.) "Ranskassa syöminen on kurinalaisempaa eikä napostelukulttuuria tunneta. Lapsille saatetaan koulupäivän jälkeen tarjota välipala ennen myöhään syötävää illallista, mutta jo teini-iässä tämäkin välipala jätetään pois", nainen kertoo. "Lisämotivaatiota ruokakertojen harventamiseen voisivat antaa lepotauot ruuansulatuselimistölle. Helposti voisi kuvitella, että nykyihmisen ruuansulatuselimistö on kovalla rasituksella 6–12 ateriointikerrasta", Ovaskainen sanoo. "Myös hampaat hyötyvät harvemmasta syömisestä."
Jos on syönyt parin kolmen tunnin välein, kolmeen pääateriaan siirtyminen vaatii totuttelua: näläntunne voi yllättää. Parissa viikossa elimistö kuitenkin tottuu siihen ruokailurytmiin, jonka sille opetamme. (Christerin kommentti: Ateriarytmin lisäksi on tärkeää varmistaa aterian energiamäärä. Jos syömme liian energiaköyhää ruokaa, olemme pian taas nälkäisiä. Miksi tehdä yksinkertainen asia monimutkaiseksi?) "Jos kolme pääateriaa päivässä johtaa valtavan suuriin aterioihin ja ahmimiseen, kannattaa ehkä harkita, onko omalla kohdalla suurempi riski syödä usein ja vähän vai kolme suurta ateriaa. Uskon, että useimmilla kolme ateriaa toimii", Ovaskainen sanoo. (Christerin kommentti: Olen täsmälleen samaa mieltä Ovaskaisen kanssa!).
Ovaskaisen mielestä syömistä tulisi välttää iltakuuden jälkeen. Lisäksi etenkin epäsäännölliset työvuorot altistavat epäsäännöllisyydelle myös ruokailussa. Tästä seuraa paino-ongelmia. "Yövuorossa tulisi syödä kevyt pääateria kello yksi yöllä ja vielä vaikka hedelmä kolmen aikaan. Lisäisin kyllä päivätyöläisillekin tuohon kolmen aterian rytmiin iltapalan, jotta jaksetaan pitkä yö", toteaa vanhempi tutkija Jaana Laitinen Työterveyslaitoksesta. (Christerin kommentti: Yövuoro on suuri haaste ihmiselle myös ravitsemuksellisesti. Olen ylpeä niistä suomalaisista jotka palvelevat meitä yövuoroillaan. Onko uhraus liian suuri heidän terveydelleen?)
Lähde: Helsingin Sanomat, 25.8.2008
perjantaina, elokuuta 22, 2008
Herbalife taas otsikoissa
*
Muistattehan taannoisen väitteen, että jotkut Herbalife -tuotteet aiheuttavat maksavaurioita? Asiaa käsittääkseni vielä selvitellään, mutta mikään ei viittaa siihen, että Herbalife -tuotteita nauttimalla olisi erityisen kovassa vaarassa pilata maksansa.
Tuoreempi väite on, että Herbalife -tuotteet sisältävät liikaa lyijyä. Viimeisin tieto tästä väitteestä on, että asiassa ei ole mitään perää.
En minä ole mikään Herbalifen kannattaja, kaukana siitä, mutta harmittaa tosi paljon kaikenlaiset perättömät väitteet. Siksi julkaisen tämänkin uutisen - tasapuolisuuden nimissä. Pitäisikö minun kehua Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan ruokavaliosuosituksia - tasapuolisuuden nimissä? Ei vielä - ehkä myöhemmin kun tiedän mihin suuntaan suosituksia ollaan valmiita muokkaamaan.
Lähde: Reuters Health, 22.8.2008
Muistattehan taannoisen väitteen, että jotkut Herbalife -tuotteet aiheuttavat maksavaurioita? Asiaa käsittääkseni vielä selvitellään, mutta mikään ei viittaa siihen, että Herbalife -tuotteita nauttimalla olisi erityisen kovassa vaarassa pilata maksansa.
Tuoreempi väite on, että Herbalife -tuotteet sisältävät liikaa lyijyä. Viimeisin tieto tästä väitteestä on, että asiassa ei ole mitään perää.
En minä ole mikään Herbalifen kannattaja, kaukana siitä, mutta harmittaa tosi paljon kaikenlaiset perättömät väitteet. Siksi julkaisen tämänkin uutisen - tasapuolisuuden nimissä. Pitäisikö minun kehua Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan ruokavaliosuosituksia - tasapuolisuuden nimissä? Ei vielä - ehkä myöhemmin kun tiedän mihin suuntaan suosituksia ollaan valmiita muokkaamaan.
Lähde: Reuters Health, 22.8.2008
Osta lähellä tuotettua ruokaa!
**
Ei ole ekologisesti järkevää rahdata ruokaa maailman ääristä, kun meillä on hyvä maa missä tuottaa turvallista ruokaa. Suomi sai erinomaisen hyvin hoidetuista sikaloista erityismaininnan ihan äskettäin: Porsaamme ovat puhtaat! Ainoana EU:n maana me saimme puhtaat salmonellapaperit. Suomessa tilanne on SIKAVA! Muualla lähinnä SEKAVA.
Suomessa kasvatetuissa kasviksissa ja viljassa on selvästi vähemmän raskasmetalleja muihin maihin verrattuna. Lisäksi ruoka työllistää palkansaajista joka viidennen. Tällaisia totuuksia päästelee suustaan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila Lähiruokaviestin päätöstilaisuudessa 22.8.2008 Helsingin Hakaniemessä.
Kun ruoka tuotetaan lähialueella, sen maku ja tuoreus säilyvät ja ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen. Ruoan matkatessa maailmalla bensaa palaa ja aikaa kuluu. Lisäksi kaukaa tuotu ruoka pyritään säilyttämään pilaantumattomana pitkiäkin aikoja erilaisia säilytysaineita niihin ahtaen. Toinen on tilanne lähellä! Lähialueilla ei tarvitse tuottaa "kestoruokaa" lukuisine lisäaineineen. Lähiruoan vahvuus on myös sen helppo jäljitettävyys, sillä oman alueen ruoan tekijät tunnetaan. Houkutus käyttää kepulikonsteja on pienempi. Ihan samaa asennetta esimerkiksi ruoka-aineiden laadun suhteen ei voi ehkä odottaa kaukaiselta farmarilta kuin lähellä asuvalta maanviljelijältä.
Pohjoinen sijaintimme on kilpailuvaltti. Pakkanen puhdistaa pellot ja routa tappaa kasvituholaisia. Siksi Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita vain murto-osa siitä, mitä eteläiset maat joutuvat käyttämään. Kotimaisista kasviksista, marjoista ja viljasta löydetyt torjunta-ainejäämät jäävät reilusti alle sallitun. Pitkäjänteisen työn ja salmonellaohjelman ansiosta taudit eivät riivaa. Meillä voi syödä kananmunan vaikka raakana! Ensiluokkainen elintarvikkeiden laatuketju ja elintarvikevalvonta takaavat kuluttajalle turvalliset tuotteet.
Maanviljelijöitä on maassamme vain neljä prosenttia työvoimasta, mutta tämä pieni joukko tuottaa noin 80 % siitä ruoasta, jonka viisimiljoonainen väkemme syö. Suomalaiset tuottajat pitävät huolen siitä, että laadukasta raaka-ainetta riittää teollisuuden jalostukseen ja kaupan hyllyyn. Kun maatilan antimet jalostetaan elintarvikkeiksi, se työllistää noin 300 000 suomalaista. Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa annosta vuosittain ja ruoan kotimaisuusastetta nostamalla voidaan luoda työpaikkoja ja kohentaa aluetaloutta.
Osta siis kotimaista ja vaadi korkeinta mahdollista ruoan laatua!
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 22.8.2008
Ei ole ekologisesti järkevää rahdata ruokaa maailman ääristä, kun meillä on hyvä maa missä tuottaa turvallista ruokaa. Suomi sai erinomaisen hyvin hoidetuista sikaloista erityismaininnan ihan äskettäin: Porsaamme ovat puhtaat! Ainoana EU:n maana me saimme puhtaat salmonellapaperit. Suomessa tilanne on SIKAVA! Muualla lähinnä SEKAVA.
Suomessa kasvatetuissa kasviksissa ja viljassa on selvästi vähemmän raskasmetalleja muihin maihin verrattuna. Lisäksi ruoka työllistää palkansaajista joka viidennen. Tällaisia totuuksia päästelee suustaan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila Lähiruokaviestin päätöstilaisuudessa 22.8.2008 Helsingin Hakaniemessä.
Kun ruoka tuotetaan lähialueella, sen maku ja tuoreus säilyvät ja ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen. Ruoan matkatessa maailmalla bensaa palaa ja aikaa kuluu. Lisäksi kaukaa tuotu ruoka pyritään säilyttämään pilaantumattomana pitkiäkin aikoja erilaisia säilytysaineita niihin ahtaen. Toinen on tilanne lähellä! Lähialueilla ei tarvitse tuottaa "kestoruokaa" lukuisine lisäaineineen. Lähiruoan vahvuus on myös sen helppo jäljitettävyys, sillä oman alueen ruoan tekijät tunnetaan. Houkutus käyttää kepulikonsteja on pienempi. Ihan samaa asennetta esimerkiksi ruoka-aineiden laadun suhteen ei voi ehkä odottaa kaukaiselta farmarilta kuin lähellä asuvalta maanviljelijältä.
Pohjoinen sijaintimme on kilpailuvaltti. Pakkanen puhdistaa pellot ja routa tappaa kasvituholaisia. Siksi Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita vain murto-osa siitä, mitä eteläiset maat joutuvat käyttämään. Kotimaisista kasviksista, marjoista ja viljasta löydetyt torjunta-ainejäämät jäävät reilusti alle sallitun. Pitkäjänteisen työn ja salmonellaohjelman ansiosta taudit eivät riivaa. Meillä voi syödä kananmunan vaikka raakana! Ensiluokkainen elintarvikkeiden laatuketju ja elintarvikevalvonta takaavat kuluttajalle turvalliset tuotteet.
Maanviljelijöitä on maassamme vain neljä prosenttia työvoimasta, mutta tämä pieni joukko tuottaa noin 80 % siitä ruoasta, jonka viisimiljoonainen väkemme syö. Suomalaiset tuottajat pitävät huolen siitä, että laadukasta raaka-ainetta riittää teollisuuden jalostukseen ja kaupan hyllyyn. Kun maatilan antimet jalostetaan elintarvikkeiksi, se työllistää noin 300 000 suomalaista. Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa annosta vuosittain ja ruoan kotimaisuusastetta nostamalla voidaan luoda työpaikkoja ja kohentaa aluetaloutta.
Osta siis kotimaista ja vaadi korkeinta mahdollista ruoan laatua!
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 22.8.2008
keskiviikkona, elokuuta 20, 2008
E621 - maukas lihottaja
#
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
Hiilihydraattitietoisuus vahvassa myötätuulessa
**
Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.
Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?
Pistän tähän uunituoreen tutkimuksen lyhennelmän Lontoon murteella:Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.
Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?
Hession M, Rolland C, Kulkarni U, Wise A and Broom J. Systematic review of randomized controlled trials of low-carbohydrate vs. low-fat/low-calorie diets in the management of obesity and its comorbidities. Obesity Research (in press) 12.8.2008
ABSTRACT
There are few studies comparing the effects of low-carbohydrate/high-protein diets with low-fat/high-carbohydrate diets for obesity and cardiovascular disease risk. This systematic review focuses on randomized controlled trials of low-carbohydrate diets compared with low-fat/low-calorie diets. Studies conducted in adult populations with mean or median body mass index of ≥28 kg m−2 were included. Thirteen electronic databases were searched and randomized controlled trials from January 2000 to March 2007 were evaluated. Trials were included if they lasted at least 6 months and assessed the weight-loss effects of low-carbohydrate diets against low-fat/low-calorie diets. For each study, data were abstracted and checked by two researchers prior to electronic data entry. The computer program Review Manager 4.2.2 was used for the data analysis. Thirteen articles met the inclusion criteria. There were significant differences between the groups for weight, high-density lipoprotein cholesterol, triacylglycerols and systolic blood pressure, favouring the low-carbohydrate diet. There was a higher attrition rate in the low-fat compared with the low-carbohydrate groups suggesting a patient preference for a low-carbohydrate/high-protein approach as opposed to the Public Health preference of a low-fat/high-carbohydrate diet. Evidence from this systematic review demonstrates that low-carbohydrate/high-protein diets are more effective at 6 months and are as effective, if not more, as low-fat diets in reducing weight and cardiovascular disease risk up to 1 year. More evidence and longer-term studies are needed to assess the long-term cardiovascular benefits from the weight loss achieved using these diets.
Andreas Eenfeldtillä on ollut käytössään koko julkaisu. Tässä otteita lääkäri Eenfeldtin tulkinnasta siitä mitä metatutkimuksessa oli erityisen arvokasta:
Painonhallinta
Puolen vuoden jälkeen hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota vapaasti noudattaneet henkilöt (VHH-ryhmä) onnistuivat pudottamaan painoaan nelisen kiloa enemmän kuin tiukasti kaloreitaan tarkkailevat rasvaa välttäneet ja hiilihydraatteja paljon nauttineet henkilöt (RHH-ryhmä). Eli sen lisäksi, että rasvaa välttelevä RHH-ryhmä oli nälissään alentaessaan kaloriensaantiaan, se ei päässyt läheskään yhtä hyvään tulokseen kuin rasvoja "normaalia" enemmän syöneet VHH-ryhmäläiset, jotka olivat syöneet itsensä kylläisiksi! Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,00001).
Tätä juttua lukevien lääkäreiden, tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien on syytä tutustua huolella tähän alkuperäistutkimukseen. Tutkimuksen tulosta ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Hiilihydraattitietoisuus todella toimii, kuten olemme saaneet huomata aiemmin esimerkiksi tässä vaatimattomassa blogissa. Seuraavan kerran kun vastaanotolle saapuu ylipainoinen asiakas, joka haluaa lähteä laihduttamaan syömällä vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä, annettakoon hänelle sen suhteen kaikki mahdollinen tuki. Se saattaa edellyttää voimakasta panostusta niihin parjattuihin eläinrasvoihin, mutta tämänkin tutkimuksen valossa lisääntynyt rasvan kulutus siis kannattaa ottaa mukaan laihdutussuosituksiin. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksilla ei ole käyttöarvoa. Ne voi unohtaa. Ne eivät toimi kuin joissakin poikkeustapauksissa.
Veren rasva-arvot
Unohda hetkeksi oppimasi "Rasva tappaa" -mietelauseet. Mitä tapahtuu veren rasva-arvoille jos syömme enemmän rasvaa? Metatutkimuksen mukaan VHH-ryhmässä ns. hyvä kolesteroli (HDL) oli merkittävästi korkeampi kuin RHH-ryhmässä sekä 6 että 12 kk jälkeen. Korkea HDL-kolesteroli on hyvä asia ja pienentää riskiä saada sydänsairaus. Myöskin toinen tärkeä veren rasva-arvo, triglyseridit, parani merkittävästi VHH-ryhmässä niinikään sekä 6 että 12 kk jälkeen. Alentuneet triglyseridiarvot kertovat pienentyneestä sydänsairausriskistä (vaikka ryhmäläiset söivät runsaasti rasvaa). Kokonaiskolesteroli oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä verrattaessa RHH-ryhmään. Pahaksi kolesteroliksi nimetty LDL oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä kuin RHH-ryhmässä. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole mikään katastrofi, sillä lisääntynyt HDL ja alentuneet triglyseridit johtavat selkeisiin terveysvoittoihin. VHH-ryhmän LDL-partikkelikoko (äärettömän monimutkainen asia!) oli suurempi ja vaarattomampi.
Hyvät lääkärit, kipusiskot ja ravintoekspertit! Älkää enää puhuko eläinrasvasta halveksivaan sävyyn! Kysykää ennemmin itseltänne, miten on mahdollista, että olette lähteneet mukaan tuohon rasvasirkukseen vaikka pidätte itseänne järkevänä ihmisenä? Korjatkaa virheenne välittömästi ja tarjotkaa asiakaskunnallenne oikeaa tietoa rasvoista!
Verenpaine
Sekä työ- että lepopaine oli alempi VHH-ryhmässä verrattaessa RHH-ryhmään sekä 6 että 12 kk kuluttua. Tilastollisesti merkittävä ero syntyi toki vasta 12 kk ajalta ja työpaineen osalta.
Huomatkaa lääkärit, sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit! Voitte turvallisin mielin pyytää asiakkaitanne syömään lihaa, kananmunia ja voita. Sillä tavalla korkea verenpaine pysyy kurissa. Ainoat, joiden verenpaine voi nousta, on toisella äänensävyllä puhuvien terveydenhoitajien. Mutta sekin on ohimenevä ilmiö. Voin vakuuttaa, että ihminen tottuu moneen asiaan elämässään. Myös siihen, että rasva on terveellistä.
Kommentteja saa tulla!
Maitopulaa Suomessa
Maidosta uhkaa tulla pula Suomessa. Maitopula on kuitenkin torjuttavissa kilpailukykyisillä tuottajahinnoilla ja riittävillä investointituilla. Tätä mieltä on maitoasiamies Sami Kilpeläinen (MTK).
Maitotilojen heikkoon kannattavuuteen ovat vaikuttaneet rajusti nousseet tuotantokustannukset. Se on johtanut kustannuskriisiin monilla tuotantoaloilla, kuten maitoalalla. Maidosta on saatava markkinoilta riittävän hyvä hinta, joka kattaa tuotantokustannukset ja kannustaa tuotantoon.
Tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat nousseet jopa 10 senttiä litralta. Kustannuksia ovat nostaneet kohonneet energian, rehujen ja lannoitteiden hinnat. Euroopan Unioni kiristi maidon kansallisia tukiehtoja muutama vuosi sitten. Lisäksi vuonna 2003 EU toteutti mittavan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen, joka tilapäisesti laski maidon hintaa. Siksi nyt maidontuotanto on Suomessa alhaisimmillaan 50 vuoteen.
Joka päivä kolme maitotilaa Suomessa lopettaa maidontuotannon. Samaan aikaan tilakoot kuitenkin kasvavat. Edellytykset maidon tuotantomäärän kasvuun ovat siis olemassa. Valion johdolla meijerit nostivat maidon tuottajahintaa viime keväänä. Se oli piristysruiske maitosektorille. Vastaavanlaisia toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää, jotta maidontuotanto saadaan jälleen nousuun. Maitotilojen kannattavuuden parantaminen onkin tärkein haaste, jotta tavoitteeseen päästään.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 20.8.2008
Maitotilojen heikkoon kannattavuuteen ovat vaikuttaneet rajusti nousseet tuotantokustannukset. Se on johtanut kustannuskriisiin monilla tuotantoaloilla, kuten maitoalalla. Maidosta on saatava markkinoilta riittävän hyvä hinta, joka kattaa tuotantokustannukset ja kannustaa tuotantoon.
Tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat nousseet jopa 10 senttiä litralta. Kustannuksia ovat nostaneet kohonneet energian, rehujen ja lannoitteiden hinnat. Euroopan Unioni kiristi maidon kansallisia tukiehtoja muutama vuosi sitten. Lisäksi vuonna 2003 EU toteutti mittavan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen, joka tilapäisesti laski maidon hintaa. Siksi nyt maidontuotanto on Suomessa alhaisimmillaan 50 vuoteen.
Joka päivä kolme maitotilaa Suomessa lopettaa maidontuotannon. Samaan aikaan tilakoot kuitenkin kasvavat. Edellytykset maidon tuotantomäärän kasvuun ovat siis olemassa. Valion johdolla meijerit nostivat maidon tuottajahintaa viime keväänä. Se oli piristysruiske maitosektorille. Vastaavanlaisia toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää, jotta maidontuotanto saadaan jälleen nousuun. Maitotilojen kannattavuuden parantaminen onkin tärkein haaste, jotta tavoitteeseen päästään.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 20.8.2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)