tiistaina, joulukuuta 16, 2008

Syömishäiriöt - "Annan" tarina


**
Minä koin harvinaisen hienoja tunne-elämyksiä 
yhtä lehtijuttua tehdessäni. Sain työskennellä riittävän pitkään jutun kanssa. Useinhan lehtijuttuja leimaa armoton aikatauluttaminen ja aika loppuu aina kesken kun juttua hiotaan lopulliseen muotoon. Lisäksi haastateltavani olivat oman alueensa huippuasiantuntijoita. Sitäkään ihanuutta ei aina saa kokea juttuja tehdessä.

Teidän kannattaa mennä lehtikioskille kyselemään Kunto & Terveys -lehden uusinta numeroa (6/2008, joulukuu). Siitä numerosta löytyy syömishäiriöisen "Annan" (ei oikea nimi!) koskettava tarina. Tässä joitakin otteita:

Syömisestä voi tulla ongelma. Ruokaa voi ahmia joko liian paljon tai sitä voi syödä liian vähän. Käsitys omasta kehosta voi siinä määrin vääristyä, että uhkana on joko väistyvä tai pysyvä terveyden menetys. Tyhmyydestä tässä ei ole kyse. Päinvastoin, sairastuneet ovat usein erityisen tunnollisia ja fiksuja. Aivan kuten ”Anna”, joka tässä kertoo oman tarinansa. Syömishäiriöistä voi toipua.

Syömishäiriöt ovat tavallaan aina olleet osa luonnettani. Muistan jo hyvin pienenä (7-8 -vuotiaana) ajatelleeni, että minun vatsani on suurempi kuin muiden, ja voimistelutunneilla vedin sitä aina sisään. Kukaan ei ollut minulle mitään siihen viittaavaa koskaan sanonut. Millään tavalla, näin jälkeenpäin ajatellen, en eronnut muista ikäisistäni. Olin terve ja urheilullisen hoikka lapsi. Silti 10-11 -vuotiaana vertasin omia reisiäni kavereideni reisiin, kun istuimme tuolilla. Siinä kun reisi näyttää paljon suuremmalta ”lösähtäessään” tuoliin kiinni. Aloin pelkäämään lihomista, kun lopetin 13 -vuotiaana aktiivisen 6 kertaa viikossa tapahtuvan liikuntaharrastukseni. Ennen kasiluokan kesää 14 -vuotiaana ihastuin ensimmäisen kerran suloiseen poikaan oikein pahasti. Aloin muutenkin olla enemmän tietoinen itsestäni ja kasvamisestani naiseksi. Murrosikä jylläsi täydellä teholla: kuukautiset alkoivat, rinnat kasvoivat ja lantioni leveni. Peilasin ruumistani jatkuvasti ja pelkäsin olevani epäviehättävä. Olin hyvin epävarma itsestäni ja ajattelin, että kaikki muut maailman ihmiset olivat varmoja itsestään. Nämä olivat tyypillisiä murrosikäisen kärjistäviä ajatuksia, eikä tässä vielä ollut mitään häiriökäyttäytymistä. Kesällä minussa kuitenkin heräsi halu laihtua. Tämä halu tuntui luonnolliselta jatkeelta kaikelle siihen asti kokemalleni, enkä muista, että mikään tietty tapahtuma olisi laukaissut sitä. Vaa’alla lukema 56 alkoi uhkaavasti lähestyä 60 kiloa ja lapsen maailmassa painoa on hyvin vaikea suhteuttaa muihin ihmisiin. Ala-asteelta muistin kuulleeni, että kaikki yli 50 kiloa painavat ovat lihavia, eikä tämä ajatus tietenkään auttanut minua omaan painooni sopeutumisessa. Aloimme ystäväni kanssa, joka myös oli innostunut laihduttamisesta, laskemaan kaloreita ja suunnittelemaan, miten kotona pystyi olemaan syömättä. Kaverini kuitenkin lopetti touhut melko nopeasti ja minä jäin yksinäni kaloriviidakkooni. Sinä kesänä laihduin 10 kiloa. Aluksi söin varsin hyvin, mutta pikkuhiljaa aloin vähentämään ruoan määrää. Ensin lähti rasva leivän päältä, sitten lähti itse leipä, sitten pieneni ruoka-annokset ja lopulta aterialla vain näykin ruokaani enkä halunnut siitä palastakaan sisääni. Pelkäsin jopa vettä, koska se täytti vatsaa, mikä tarkoitti sitä että lihoi. Ääni pääni sisällä huusi jokaisen palan olevan liikaa ja pakotti minut lenkille. En kuitenkaan kokenut olevani epänormaali tai sairas.  

Tässä päiväkirjamerkintöjä laihdutuskesän jälkeen (14 –vuotiaana): ”Mä oon ollu laihiksel koko kesän ja nyt kaikki huomauttelee et mä oon jotenki liian laiha… Mä en oo ite huomannu peilikuvas mitää muutosta, mut kaikki vanhukset vaa kauhistelee. Äiti syöttää kokoajan ja se laitto mut terkalleki. Kieltämättä mun paino on laskenu. Painokäyrä on tippunu niinku sillee kohtisuoraa alaspäin. Mut mua ärsyttää ku mä en ite huomaa sitä missää! Enkä mä haluu tästä mihinkää lihoo! Mä syön edelleenki murto-osan siitä, mitä mun pitäisi syödä… pitäs kuulemma syödä päälle 2000… mut en mä PYSTY! Mulle tulee henkisesti paha olo!! Mun runsas ruokavalio on tämä: aamulla muroja, koulussa salaattia ja näkkäriä (ehkä vähän ruokaa, mutku kouluruoka on niin aikasin, ni ei mul viel sillon oo nälkä), välipala hiukan isompi aamupalaa, iltapalaksi leipää ja hedelmiä. Tota enempää en PYSTY syömää! Terkka ja äiti saarnaa mulle, et jos mun paino viel laskee ni ne laittaa mut jonneki terapiaan, et mun ruokavalio palaisi. IHAN TUSKAA… Ku must tuntuu et kaikki samat vanhat löllykät siel on viel istumalihaksissani! Mahast on ehkä vähän häipyny. Mut mä yritän kestää. En mä mun omasta mielestä oo mitenkää normaalia lihavampi enää, mut edelleenki haluun vaa vähä kiinteemmän vartalon. Onks mul jotenki ihan vääristyny ihannekuva? ps. Mul ei oo ollu menkkoja koko kesänä!”

Miten syömishäiriöstä voi toipua. ”Anna” saa kertoa sen meille:   

Pikkuhiljaa aloin ymmärtää, mihin kaikkeen ravintoa tarvitaan. Ruokailu ei ollut pelkkä lihottava rituaali, joka jokaisen elävän ihmisen oli velvollisuus suorittaa. Ruoka alkoi maistua ja löysin siitä uusia ulottuvuuksia, kun aloin tutkimaan ravintoarvojen merkityksiä. Tietyllä tavalla paranin ortoreksian kautta, koska aloin pilkun tarkasti syynäämään hiilihydraattien, proteiinien, rasvojen, vitamiinien ja hivenaineiden saantiani ja siirsin hallitsemisen tunteeni siihen. Väitän, ettei tämäkään aina niin kovin tervettä ollut. Saatoin polkea koulusta kotiin syömään, jos ei siellä ollut mitään terveyskriteerejäni täyttävää ruokaa tarjolla, mutta se sai minut kuitenkin syömään enemmän. Lihomispelostani en ole päässyt eroon vieläkään, enkä usko pääseväni siitä ikinä kokonaan! Olenhan sen kanssa elänyt jo aivan pienestä asti. Painonhallintaa voi kuitenkin harjoittaa terveelläkin, itselleen armollisella tavalla, ja tätä tahdon opetella. Siinä tuskin on mitään sairasta. Käsitän nykyään, mitkä ajatukset minussa ovat olleet sairaita ja mitkä terveitä. Olen löytänyt inhimillisen, itselleni armollisemman äänen. Kuuntelen omatuntoani rehellisesti, enkä nytkään tykkää syödä liikaa, mutta en myöskään liian vähän. En halua tuhota elimistöäni, vaikka terveen hoikka haluan yhä olla. Simputusäänen olen tietoisesti, tosin hyvin monien kasvuprosessien kautta, vaientanut. Oma ääneni kuuluu selvästi sen yli ja on oppinut sanomaan vastaan. En enää ”kuole”, jos en hallitsekaan itseäni kaikissa tilanteissa vaan oikeastaan nautin elämän pienistä sääntöpoikkeuksista.


Tee näin: 
- hae apua syömishäiriöösi!
- apua voit saada luotettavalta ystävältä, terveydenhoidon ammattilaisilta ja/tai esim. Syömishäiriöliitosta (http://www.syomishairioliitto.fi
- älä ole liian ankara itsellesi 
- toipuminen voi kestää kauan ja tarvitset ehkä pitkään ulkopuolisen tukea 
- toipumisen edistyessä, opi rentoutumaan ja rakastamaan itseäsi 
- liikunta tukee toipumistasi 
- toipuminen tarkoittaa sitä, että et enää tarkkaile itseäsi, et kuuntele niitä simputtavia ääniä ja lihomisen pelko voi mahdollisesti väistyä

sunnuntai, joulukuuta 14, 2008

Ajattele sydäntäsi - syö kalaa

**
Kuopiolaistutkija Jyrki Virtanen
on ollut mukana toteuttamassa kansainvälistä ravitsemustutkimusta missä tutkittiin kalan terveellisyyttä. Tulokset julkaistiin ihan äsken American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä. 

Tutkimukseen osallistui yli 40 000 yhdysvaltalaismiestä, jotka olivat 40-75 -vuotiaita tutkimuksen alkaessa. Miesten elämäntapoja ja muita riskitekijöitä kyseltiin kahden vuoden välein kaiken kaikkiaan 18 vuoden ajan. Ruokavaliota selvitettiin neljän vuoden välein.

Seurannan aikana miehillä todettiin 3 639 sydän- ja verisuonitautia ja 4 690 syöpää. Lisäksi tilastoitiin 1386 muusta syystä kuollutta. Tutkimustiedot kerättiin sellaisilta miehiltä, jotka olivat töissä terveysalalla. Tutkimukseen eivät naiset tällä kertaa osallistuneet lainkaan. 

Tutkijat päätyvät pitämään kalansyöntiä hyvänä sydämelle ja verisuonille, mutta kaikkia sairauksia sekään ei estä. Kalaa 1-4 päivänä viikossa syövät sairastuivat sydän- ja verisuonitauteihin hieman harvemmin kuin korkeintaan kerran kuussa kalaa nauttivat, mutta kala ei ehkäissyt syöpiä tai muista pitkäaikaissairauksista johtuvia kuolemia. 

Tulokset pysyivät samoina silloinkin, kun keskityttiin analysoimaan kalan rasvoja. Kova hehkutus omega-3-rasvahappojen puolesta näyttäisi ainakin osittain olevan ylitseampuvaa kalaöljyjen markkinointia. Tutkimuksessa ei löytynyt mitään viitteitä siitä, että omega-6- ja omega-3-rasvahappojen suhteella olsi ollut vaikutusta tuloksiin. Nykykäsityksen mukaanhan omega-6-rasvahappojen runsaan saannin länsimaisesta ruoasta epäillään kumoavan kalaan liitetyt terveyshyödyt. 

Ajattele siis sydäntäsi ja syö kalaa mahdollisimman usein.

Olen aiemmin kirjoittanut varsin paljon kalansyönnin tärkeydestä. Tässä muutama muu juttu:
Lähde: Virtanen JK, Mozaffarian D, Chiuve SE, Rimm EB. Fish consumption and risk of major chronic disease in men. Am J Clin Nutr 88 (6): 1618-1625, 2008.

lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Kotiäidin ruokaympyrät

*
Ville -ystäväni haluaa ilahduttaa meidät
arkisella tarinalla niistä ruokaympyröistä joiden keskellä tavallinen suomalainen kotiäiti taiteilee ruokkiessaan perheensä.

Vuosien kokemuksesta huolimatta erehdyn edelleen joskus kysymään perheeltä, mitä tekisimme ruuaksi. Makaronilaatikkoa, huutavat lapset. Ei vain tänään, vaan myös huomenna, ylihuomenna, koko viikon, ensi viikon, ainakin juhannukseen saakka. 

Jooo... toki tunnen nuoren, joka on elänyt vuoden lapsuudestaan pelkillä nakeilla. Ja toisen, joka ei puoleen vuoteen laittanut suuhunsa muuta kiinteää kuin hunajamuroja. Terveitä, fiksuja ja mukavia ihmisiä heistä silti tuli. 

Mieheltä vastaus ei tule yhtä nopeasti. Saat toivoa mitä tahansa, maanittelen, ihan mitä tahansa, paitsi ei makaronilaatikkoa. 

- Mikä vika makaronilaatikossa on? 
- Ei kun oikeesti, mitä me tänään syödään? 
- Ihan sama. 
- Entä huomenna? 
- Kunhan nyt jotain. 
- Sunnuntaina? 
- Emmätiedä. 
- Maanantaina? 
- Ei mitään väliä. 
- Tiistaina? 
- No lämmitä sitä eilistä. 
- Ai sitä eimitäänväliä? 
- Niin. 

Joo kiitos, siinä mulla onkin viikon ruokalista valmiina! Nousen tuoli kolisten pöydän äärestä ja mies jää naama tötteröllä katsomaan, mikä sille nyt taas tuli. 

Ei miehelle ole oikeasti mitään väliä mitä keittiössä kokkaan ja se on ihan sama, mitä lautaselle ilmestyy. Paitsi... kaalia, keitettyjä porkkanoita tai herneitä ei ruuassa saa olla. Perunaa lukuun ottamatta kaikki keitetyt, paistetut, haudutetut kasvikset ovat kieltolistalla. Sieniä ei voi syödä. Eikä sisäelimiä. Katkarapuja, mustekalarenkaita tai mitään lohta eksoottisempaa vesielävää ei myöskään voi syödä. Tonnikala ja pakastesei ovat eksoottisia vesieläviä. 

Riisi ja nuudelit ovat vinosilmien ruokaa. Kuskusia syödään Afrikassa, ei meillä. Pasta menettelee (se on ihan varmasti aivan samanlaista kuin suomalainen makaroni ja sitähän mafiosotkin syövät, vakuutan). Munakoison nimi maistuu epäilyttävältä, kiivissä on karvoja, juusto ei saa haista. Puuro ei ole ruokaa. 

Keittoa voi syödä, mutta nälkä siitä ei lähde. Keiton jälkeen on saatava ruokaa. Pizza, kebab tai hampurilaiset eivät ole ruokaa. Papuja voi ruuassa olla makua antamassa, mutta lautasen reunalle ne kyllä jäävät. Curry värjää ruuan keltaiseksi, keltainen ei ole syötävä väri. Valkoista kastiketta ei syödä. Se on tehty maidosta ja maito on vasikoiden ja lasten juoma. 

Vaalea leipä on pullaa. Pullaa ei syödä ruokapöydässä. Munia voi syödä, jos ne on keitetty kivikoviksi. Munakas on keltaista, sitä ei syödä. Mausteet on keksitty peittämään pilaantunutta makua, suolaa ja pippuria voi silti käyttää. Myös yrtit peittävät ruuan oikeaa makua, sipuli on sallittu yrtti. 

Salaattia ei saa sekoittaa. Yksittäinen kurkku- tai tomaattisiivu lautasella on sallittu. 

Liha on ruokaa. Sikaa ja nautaa voi syödä, sikanautaa ei. Se ei ole eläin. Kanaa voi syödä, jos se käristetään pekonin kanssa. Kalkkuna on ruma, sitä ei syödä. Lammas on villantuottaja, villasukat eivät kuulu lautaselle. Itse pyydystettyä riistaa voi syödä. Ehkä siksi mies ei metsästä.

Makkara on yhtä kuin liha. Paitsi uudet juusto-, tomaatti-, chili-, ym. makkarat. Ne ovat yhtä kuin keitetty kukkakaali. 

Nämä pikku poikkeukset muistaen... ei se viikon ruokalistan laatiminen ole yhtään vaikeaa!

perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Elintarvikevalvonta toimii

##
Juuso houkuttelee lukemaan
 Suomen tullin raporttia Elintarviketutkimukset vuonna 2007. Se on karmeaa luettavaa. Pipari käy maksan päälle, kirjoitti Talouselämä -lehti 11.12.2008. Syy piparien aiheuttamaan ongelmaan selviää tuonnempana jos jaksat juttujani lukea. 

Tutkituista elintarvikenäytteistä (Lue: ruoka mitä me syömme) peräti 7,4 prosenttia todettiin määräysten vastaisiksi! Lisäksi lievää huijausta tai muuta huomautettavaa oli 11 prosentissa näytteistä. Eniten oli ongelmia makeisissa, vihanneksissa, mehuissa, pähkinöissä ja vihannesvalmisteissa. Ei hyvältä kuulosta!

Ihmisen ahneudella ei ole rajaa. Suomeen yritetään tuoda toistuvasti pilaantuneita tai muuten vaan kummallisia ruokaeriä. Luomu on kärsinyt kovasti näiden ahneiden yrittäjien toimesta. Luomutuotteina Suomen markkinoille tuotuina elintarvikkeina läpäisi Tullin seulan 95 prosenttia. Loput 5 % oli enemmän tai vähemmän huijaamalla tuotettua luomuruokaa. Voi vain arvailla, kuinka luomuja ulkomailta tuodut luomuelintarvikkeet ovat, sillä ei kaikki Tullin haaviin tartu. Paljon jää tarkistamatta. Luomuhuijaajaa kohdellaan lievästi. Tavaraerän saa myydä Suomen markkinoilla, jos muuta huomautettavaa ei löydy. Vain luomumerkinnät on poistettava.

Luomuruuasta löytyvät kasvinsuojeluaineet saattavat olla peräisin samassa laivassa saapuneista muista kasviksista tai hedelmistä. Tahallisuutta on vaikea näyttää todeksi, sanoo Tullin tutkimuspäällikkö Kalevi Siivinen. Tärkeintä kuitenkin on, että kuluttajaa ei tahallaan johdeta harhaan. Siivisen mukaan luomurikkomuksissa ei vielä ole koskaan ollut syytä epäillä kotimaista toimijaa. Kotimaiset yrittäjät ovat tilanteesta syvästi pahoillaan.

Suomeen saapui viime vuonna kymmeniä tuhansia ei-eläinperäisiä elintarvike-eriä. Tullin 40 tarkastajaa ehti tutkia niistä 3 656 erää. Tutkituista eristä joka viidennessä oli jotain vialla. Korkea kiinnijääntiprosentti kertoo kahdesta asiasta:
  1. Tavaraerät ovat heikkolaatuisia
  2. Tullin seurantamenetelmät ovat melko tehokkaita
Suuri osa tuotteista tutkitaan ennakkoepäilyjen ja tehtyjen riskiarvioiden perusteella. Tällöin kiinnijäämisprosentti on korkea. Tarkastuksia tehdään myös valvontasuunnitelman mukaan, Siivinen kertoo. Määräysten vastaisuus johtuu useimmiten liian suurista kasvinsuojeluaineiden jäämistä, heikosta mikrobiologisesta laadusta, virheellisistä tai puutteellisista pakkausmerkinnöistä tai lisäainemääräysten rikkomuksista.

Suomeen on yritetty tuoda geenimanipuloitua riisiä, vaikka se on yksiselitteisesti kielletty. Tänä vuonna voidaan vielä päästää helpotuksen huokauksia, mutta ensi vuonna kaikki voi olla toisin. Euroopan unioni suunnittelee lisäävänsä geenimanipuloitujen tuotteiden menekkiä.

Aika kauheana asiana paljastuu kanelin tuonnissa ilmenevä epäkohta. Aitoa kanelia saadaan Cinnamomum zeylanicum -puun nuorten versojen kuivatusta kuoresta. Suomessa ja muualla Euroopassa myytävä kaneli ei kuitenkaan ole tätä ceyloninkanelia vaan kassiakanelia, jota saadaan Cinnamomum cassia -puusta. Kassiakanelissa on paljon kumariinia. Kumariinikaneli on sallittua, vaikka Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) varoittaa sen liikakäytöstä. Kumariini voimistaa kanelin aromia, ja sen vuoksi kassiakanelilla saadaan tuotteeseen voimakkaampi aromi kuin ceyloninkanelilla. Kumariini on kuitenkin myrkkyä maksalle. Eviran mukaan pienillä lapsilla kumariinin siedettävä päiväsaanti voi ylittyä erittäin helposti. 15 kiloa painavalla eli noin 4-vuotiaalla lapsella hyväksyttävä saantiraja voi ylittyä kanelin kumariinipitoisuudesta riippuen joko 0,5 - 2 korvapuustilla, tai 2-10 joulupiparilla, tai 0,5 - 1 lautasellisella riisipuuroa, johon on lisätty kanelia. Kassiakaneli on halvempaa kuin aitokaneli ja sitä on helpommin saatavilla. Siksi meille myydään kumariinikanelia eikä aitoa kanelia. Ihmisen ahneudella ei ole rajaa!

Samasta syystä kuin meillä myydään kumariinikanelia, Kiinassa myytiin melamiinimaitoa. Melamiini on halvempaa kuin maito. Ei muuta kuin melamiinia maidon joukkoon ja kauppa käy! Melamiinimaito syntyy, kun ureasta tehtyä melamiinia sekoitetaan maitojauheeseen eli jatketaan maitoa myrkyllä. Melamiini näyttää nostavan maidon proteiinipitoisuutta. Todellisuudessa vain maidon typpipitoisuus nousee ja testissä näyttää siltä, että proteiinia on paljon.

Kun luulet kuulleesi jo kaiken, paljastuu vielä ikävämpi juttu: Muuntajaöljy myrkyttää possun! Irlannin tuore possuja saastuttanut dioksiiniskandaali näyttää sekin kiertyvän ahneuden ympärille. Dioksiini on peräisin rehuraaka-aineen kuivaukseen käytetystä öljystä. Tällä kertaa öljy ei ollutkaan puhdasta, vaan se oli jo kertaalleen käytettyä muuntajaöljyä. Kun muuntajaöljyä poltettiin, kuivauskaasun dioksiini siirtyi rehuun ja saastutti sen. Tehtaan työntekijät väittävät ostaneensa laillista öljyä. Joku on kuitenkin toiminut väärin, jos jäteöljy osoittautuu dioksiinin lähteeksi. On vaikea uskoa, että kyseessä on puhdas vahinko. Eikä tämä suinkaan ole ainut tapaus. Samantyyppinen tapaus sattui Belgiassa vuonna 1999. Siellä ahneet kauppamiehet sekoittivat kasviöljyn joukkoon mineraaliöljyä. Belgialainen rasvayhtiö keräsi ja kierrätti friteerausöljyjä ja ravintoloiden rasvajätteitä ja myi ne eläinrehun aineksia valmistavalle yritykselle edelleen. Sattumalta havaittiin, että kasviöljyissä oli myös muuntajaöljyä. Kanojen muninta heikkeni useissa kanaloissa. Muutama viikko myöhemmin haudonta ei enää onnistunut kunnolla, ja kananpojat alkoivat sairastua ja kuolla.

Vanhan sanonnan mukaan ylpeys käy lankeemuksen edellä. Nyt voi sanoa, että ahneus tekee saman.

Törkyinen ympäristö lisää epäjärjestystä

Science -tiedelehti kirjoittaa tänään (12.12.2008) mielenkiintoisesta ilmiöstä. Jos ympäristö on törkyinen, se houkuttelee ihmisiä entisestään lisäämään epäjärjestystä. Lehdessä on esimerkkejä järjestetyistä koetilanteista:
  • jopa 69 % heitti saamansa mainoslapun maahan jos saivat sen graffiteilla töhrityn seinän vieressä, mutta vain joka kolmas henkilö heitti saamansa mainoslapun maahan jos hän käveli sellaisen seinän ohi jossa ei ollut graffitia
  • vain 27 % oikaisi aidatun alueen poikki, mutta jos siinä oli kielloista huolimatta yksikin pyörä ketjuilla kiinnitettynä, oikaisijoiden määrä nousi 82 prosenttiin!
  • autonikkunaan kiinnitetyn mainoslapun heitti maahan vain 30 % ihmisistä, mutta jos paikoitusalueella oli hylätyn näköisiä kulkuneuvoja, peräti 58 % heitti mainoslapun maahan
  • pyörävarastossa ollut mainoslappu lensi lähes puolessa tapauksista sen sileän tien maahan, mutta jos lähistöllä paukuteltiin raketeilla (kielloista huolimatta) nousi roskaaminen 80 prosenttiin
  • jos postilaatikosta pilkotti seteli, sen nappasi mukaansa 13 % ohikävelleistä, mutta setelin nappaaminen nousi kaksinkertaisesti (25/27 %) jos postilaatikko oli töhritty/alue törkyinen
Näyttää siis siltä, että kannattaa pitää ympäristö siistinä. Postilaatikossa ei myöskään kannata säilyttää seteleitä.

Geenit houkuttelevat syömään epäterveellisesti

**
Epäterveelliseen ruokailuun
 repsahtamiseen on taas tarjolla uusi selitysmalli: Geenit. Ne ohjaavat kouraa tarttumaan liian usein sokeriseen ja rasvaiseen ruokaan. Näin on näreet, jos on uskomista Dundeen yliopistossa tehtyyn tutkimukseen lapsilla. 

Tutkimus tehtiin sadalle 4-10 vuotiaalle lapselle. Ikävyyksiin johtavasta FTO-geenistä löytyy epäedullinen muunnelma joka toisella meistä (63%). Tällä muuttuneella geenillä varustetut lapset valitsivat koetilanteessa välittömästi ja vaistonvaraisesti ruokia, joissa oli enemmän sokeria ja rasvaa. 

Tutkimus näyttää, että ihmisillä, joilla on FTO-geenistä epäedullinen muunnos, on taipumus syödä epäterveellisemmin ja lihottavampia ruokia. Näin meitä valistaa tutkimuksen johtaja professori Colin Palmer. 

Aiemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että painonvaihtelu eri ihmisillä näyttää kytkeytyvän tähän FTO-geeniin ja erityisesti siihen, kuinka monta tämän geenin muotoa ihmisellä on. Jos ihmisellä on perimässään yksi FTO-geenin haitallinen muoto, hän on 30 prosenttia alttiimpi lihavuudelle kuin sellainen, jolla tätä haitallista muutosta ei ole lainkaan perimässään. Vastaava prosenttiluku nousee 70:een, jos henkilöllä on perimässään kaksi FTO-geenin haitallista muotoa. Näin meitä kauhistuttaa Oulun yliopiston kansanterveystieteen professori Marjo-Riitta Järvelin. 

Ykkösleiriltä kova näyttö kolesteroliteorian elinvoimasta

*
Innokkaimmat blogini lukijat
muistavat kehittämäni leiriajattelun. Kehitin ykkösleirin kuvaamaan virallisia oppirakennelmia tieteestä ja kakkosleiriä kuvastaa vaihtoehtoisten ajatusmallien rakentaminen. Lue johdannoksi esimerkiksi juttuni "Laihdutuksessa kaksi leiriä".

Huomasin äsken ihan tuoreen ykkösleiriläisten tutkimuksen johon virallinen kolesteroliteoria voi nojata. On tietenkin valtavasti tutkittua tietoa kolesterolin yhteydestä sydän- ja verisuonitautiin sekä sepelvaltimotautiin. Maailmanluokan sensaationa on pidettävä väitteitä siitä, että EI OLE yhteyttä kolesterolin ja ei-toivottujen sydäntapahtumien välillä. Täysin mahdotontahan se ei ole, mutta epätodennäköisenä sitä pidetään. 

Tämä on se hämmentävä seikka, joka saa minutkin ymmälleni. Kolesterolikriitikoilla, kuten esimerkiksi Uffe Ravnskovilla ja vastaavilla, on ilmeisen kova työ vakuuttaa tiedeyhteisö muunlaisesta mahdollisuudesta kuin se, että kolesterolin ja sydänkuolemien välillä on yhteys. Ymmärrän toki, että kolesterolikriitikkoja harmittaa kun kolesterolimyyttiä ei haluta niin vain murtaa. Tässä alla on esimerkiksi tässä kuussa ilmestynyt 40 vuoden seurantatutkimus, jossa on ykkösleiriläisten traditioiden mukaisesti jatkettu Ancel Keysin esimerkkien mukaisesti kolesteroliarvojen ja sydäntapahtumien vertailua. 

Pakko kysyä: Onko tässä koolla tiedemiehistä koostuva valehtelijoiden klubi (Kansanterveyslaitos oli mukana tutkimuksessa tohtori Nissisen myötä), joka näkee noissa kolesteroliarvoissa jotakin sellaista mitä kolesterolikriitikot eivät näe? Onko näillä kaikilla vankkaa tiedeuraa tekevillä tutkijoilla vahvoja kytköksiä lääketeollisuuteen ja laulavat kolesterolilääkkeitä tuottavien lääkeyritysten lauluja? Onko konspiraatioteoria todella olemassa? 

Pakko spekuloida itse: En tiedä? Olen vuosien varrella kirjoittanut paljon kolesterolista, puolesta ja vastaan. Totuus kolesterolista on ehkä jossakin puolivälissä näitä leirien ääripäitä. Korkea kolesteroli viestittää vakavasta riskistä saada sydänsairaus. Tämä lienee aika selvää, mutta onko lääketeollisuus tullut liian ahneeksi ja laskee kolesterolin raja-arvot niin alas, että reippaasti yli puolet maailman ihmisistä saadaan hoidon pariin? Kohottavatko ravintorasvat kolesteroliarvoja (en itse usko siihen!). Ovatko korkeat kolesteroliarvot ja sydänkuolemat pelkkä sattumaa (en usko tähänkään!). 

Huomautus: Olen lukenut Ravnskovin kirjat, olen lukenut Heikkilän kyhäelmät, olen seurannut kolesterolikeskustelua monen monta vuotta. Annan täyden tunnustuksen kolesterolikriitikoille, mutta erittäin vaikeaa tulee olemaan minun ja monen muun tiedemiehen vakuuttaminen siitä, että kolesteroli ei jollakin tavalla vaikuttaisi sydänkuolemiin. Tämän sanon niin ystävällisesti kuin pystyn: Ravnskov lukee hyvin, hyvin valikoidusti näitä kolesterolitutkimuksia ja etsii lähinnä sivulauseista niitä omaa teoriaan tukevia väitteitä. Siinä on kova työ jäljellä vakuuttaa meidät. Toivotan Ravnskoville ja muille kolesterolikriitikoille onnea ja menestystä heidän vaativassa työssään. Selvää on, että kolesterolikriitikkoja meidän sopii kiittää siitä, että kolesterolista ylipäätänsä käydään niin tavattoman vilkasta keskustelua. Ravintorasvojen suhteen on tapahtunut rajuja ylilyöntejä vuosien mittaan ja "rasvojen imurointi" (Sami Uusitalon ilmaisu!) pitää lopettaa. Meidän pitää syödä rasvoja luonnollisista lähteistä kohtuullisia määriä. Mutta hyvin korkea kolesteroli on riskitekijä. Siitä olen lähes varma.


Tässä tämä uusi tutkimus ja sen lyhennelmä englanniksi: 
(käännän jossakin vaiheessa sen suomenkielelle kunhan saan käsiini koko tekstin)

Menotti A, Lanti M, Kromhout D, Blackburn H, Jacobs D, Nissinen A, Dontas A, Kafatos A, Nedeljkovic S, Adachi H. Homogeneity in the relationship of serum cholesterol to coronary deaths across different cultures: 40-year follow-up of the Seven Countries Study. Eur J Cardiovasc Prev Rehabil. 2008 Dec;15(6):719-725. 

BACKGROUND: The aim was to investigate whether multivariate coefficients of serum cholesterol in the prediction of coronary heart disease (CHD) deaths were similar across different cultures in a long-term follow-up. DESIGN: Thirteen cohorts for a total of 10 157 men aged 40-59 years at entry, enrolled in seven countries (USA, Finland, the Netherlands, Italy, Serbia, Greece, Japan) were repeatedly examined and followed up for 40 years. METHODS: Serum cholesterol measured at baseline, and then on repeated occasions, was studied, using multivariate models, in relation with the occurrence of CHD deaths during a 40-year follow-up. RESULTS: Homogeneity of multivariate serum cholesterol coefficients was found considering cholesterol levels at baseline, as average of up to three measurements during the first 10 years, as average of up to six measurements in 35 years, using the time-dependent technique with up to three measurements in 10 years, and with up to six measurement in 35 years. CONCLUSION: The strength of the association between serum cholesterol and CHD death seems homogeneous across different cultures characterized by different levels of serum cholesterol and different absolute risk of CHD death. 

torstaina, joulukuuta 11, 2008

Näin laihdutus sujuu

**
Kirjoitettu 8.12.2008, lisäyksiä tullut 11.12.2008. Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan erittäin vilkkaasti. Tutustu tämän kirjoituksen kommentteihin! Kommenteissa arvioidaan mm. oliko moninkertaisen olympiavoittaja Lasse Virenin salaisuutena aikanaan toteutettu erittäin järkevä ruokavalio. Osallistu sinäkin keskusteluun!

Minulta pyydetään ajoittain juttuja
erilaisiin terveys-, ravitsemus- ja liikunta-alan erikoislehtiin. LIITO -lehdessä nro. 4/08 on kirjoittamani kolumni "Näin laihdutus sujuu". Kyseessä ei ole liito-oravayhdistyksen tiedotuslehti. Ei myöskään Suomen Liitokiekkoliiton julkaisu. Tämä on liikunnan ja terveystiedon opettajien jäsenlehti. Mahdollisesti aika harva blogini lukijoista kuuluu juuri tuohon ammattikuntaan. Tuskin kovin moni harmistuu jos julkaisen otteita kolumnistani myös tässä vaatimattomassa blogissani. Kolumnissa on tavallaan minun ohjelmajulistukseni: Liiku ja syö terveellisesti!


Oletko ajatellut pudottaa vähän painoa? Siinä tapauksessa, et ole ajatuksinesi yksin. Olet osa suurta laihdutusbisnestä. Miten kilot sitten saa karisemaan? Vähän rasvoja nauttien ja kauheasti nälkää kärsienkö? Minun havaintojeni ja minulle kantautuneen asiakaspalautteen perusteella on olemassa kaksi ylivertaista laihdutusmenetelmää:

1) Liikuntadieetti

2) Hys hys -dieetti

 

Liikuntadieetti

Dieetin noudattaja nostaa huomattavasti liikuntapanostaan. Itse asiassa dieetin tärkeimpänä muutoksena on monen kohdalla juuri tämä liikunnan lisääminen. Päivittäisessä ruokailussa ei välttämättä näy muita muutoksia aiempaan kuin se, että syödään hieman pienempiä kerta-annoksia ruokalautaselta, mutta säännöllisesti ja mahdollisesti totuttua useammin (syödään 3-4 tunnin välein).

Mikäli ylipainoinen liikuntadieetin noudattaja ei useiden kuukausien jälkeen huomaa vaa'an lukemissa mitään muutoksia, hän voi kokeilla tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden (peruna, makaroni, leipä) jättämistä pois tai huomattavaa vähentämistä. Tärkeintä on tässä vaiheessa olla rehellinen itselleen. Leivän ja perunan jättäminen pois ruokavaliosta voi olla yllättävän vaikeaa. Varsinkin kun Valtion ravitsemusneuvottelukunta tätä leipää ja perunaa niin hanakasti suosittelee.

Mikäli huomaat, että toivottu laihdutusvaihe käynnistyy jätettyäsi tärkkelyspitoiset ruoka-aineet, tiedät nyt missä on heikko kohtasi. Sinä kuulut niihin ihmisiin, jotka jostain syystä, eivät voi laihtua syömällä rajattomasti tärkkelyspitoisia ruoka-aineita. Saavutettuasi painotavoitteesi voit mahdollisesti hieman lisätä tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden saantia varsinkin jos kohentunut kuntosi sallii liikuntamäärän lisäämisen samanaikaisesti. Tämä liikuntadieetti toimii monella!

 

Hys hys -dieetti

Tämä hys hys -dieetiksi nimeämäni ruokavalio on hyvin mielenkiintoinen ja jossain määrin kiistanalainen. Sen nimeksi olen antanut hys hys -dieetti sen takia, että jokin kuvaavampi nimi voisi johtaa siihen, että tyrmäät sen heti. Se tohtori joka liitetään tähän hys hys -dieetiksi nimeämääni ruokavalioon alkaa A-kirjaimella ja loppuu kirjaimiin -tkins. Kun tämä A-kirjaimella alkava sukunimi mainitaan, moni painaa paniikkinappulaa ja lopettaa järkevän keskustelun siihen paikkaan. Tuota paniikkireaktiota välttääksemme olen päättänyt nimetä dieetin neutraalimmin. Minulle se on varsin uusi tuttavuus, mutta muutaman asiakkaan toivomuksesta olen siihen perehtynyt. Hämmästelen tässä lähinnä sitä miten odottamattoman hyvin se on toiminut.

Tätä hys hys -dieettiä leimaa sellainen outo ajatus, että jättämällä paljon vähemmälle hiilihydraatit ja syömällä paljon rasvaa ja proteiinia, voi laihtua. Ja vieläpä niin, että tähän laihdutustulokseen voi päästä rajoittamalla tosi vähän päivittäin nautittavien kalorien määrää sekä pitämällä liikuntapanoksen hyvin vaatimattomana. En minä voi muuta kuin hämmästellä asiakaskunnassani tapahtunutta ihmettä: Lihaa, silavaa, voita, kananmunia, vihanneksia ym. nauttimalla voi laihtua. Asiakkaat kertovat ruokailun tapahtuvan harvemmin kuin aiemmin ja nälän pysyvän paremmin loitolla. Monet asiakkaat kertovat olleensa tällä dieetillä monta vuotta ja jatkavansa tällä tavalla koko loppuelämänsä. Onhan maistuvan ruoan varaan helppo rakentaa laihdutusruokavalio!

Kesä toi mielenkiintoisen tutkimuksen. New England Journal of Medicine -lääkärilehti kertoi kolmestasadasta israelilaisesta pullukasta, jotka kahden vuoden ajan söivät paikallisessa kibbutsissa kahden vuoden ajan kolmen eri tyyppisiä ruokavalioita. Oli vähärasvaista ("virallista") kaloreita rajoittavaa ruokaa tarjolla, Välimeren -tyyppistä dieettiä (paljon kuituja) ja sitten kummajaisena se hys hys -ruokavalio. Tämä tutkimus oli koeasetelmiltaan ihan kelvollinen.

Tulokset yllättivät, sillä voittajaksi saatiin hys hys -ruokavalio. Ja se hys hys oli vielä kaiken lisäksi terveellinen. Useimmilla laihduttajilla se laski kolesteroliarvoja. Eli niin hassulta kuin se kuulostaakin, ne pullukat jotka söivät enemmän rasvaista ja maistuvaa ruokaa, laihtuivat enemmän ja voivat paremmin. Niin vahva on kuitenkin perinteisen ravitsemuskäsityksemme tajunnanvirta, että useista tämäntyyppisistä tutkimusnäytöistä huolimatta saamme mediassa lukea miten "rasva tukkii suonet", "Atkins tappaa", "kananmuna nostaa kolesterolia" jne. Rauhallisesti voisit seuraavan kerran nähdessäsi moisen tekstin, pyytää väitteen esittäjää perustelemaan millä tutkimusnäytöllä hän perustelee asiansa.

Jos on virallisella ruokavaliolla päässyt kiloja kasaantumaan liikaa, niin hys hys ottaa ne pois ja saa kerrankin elämässään syödä kunnollista, ravitsevaa ruokaa. Kohtuullisia määriä vieläpä, sillä rasvaisempi ja proteiinipitoisempi ruoka pitää nälän poissa kauemmin. Ei tarvita enää elintarviketeollisuuden huipputuotteita: maistuvia ja kevyitä sekä hiilihydraattipitoisia välipaloja. Mene minne tahansa ruokakauppaan, niin huomaat vallitsevan tilanteen: hyllymetreittäin turhia välipaloja!

Uskokaa näitä tutkimuksia hys hys -dieetistä. Älkää olko niin lapsellisia kuin minä olin aiemmin, että jätin lukematta ja pohtimatta tämäntapaisia juttuja. Aina on mahdollista muuttaa käsitystä. Epäilevät Tuomaat voivat muuttaa mielensä ja omaksua hys hys -dieetille myönteisempiä näkökulmia ja ennen kaikkea he voivat kokeilla ruokavalion vaikutuksia itsessään ja lähipiirissään. Se aukaisi ainakin minun silmäni ja lisäsi minun ymmärrystäni. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee.

 

Pysy järkevänä!

Kaikesta hys hys -dieetin hehkutuksestani ja liikuntadieetin ihannoinnistani huolimatta, pyydän sinua pysymään järkevänä kaikissa olosuhteissa. Älä rupea mässäilemään rasvoilla. Syö juuri niin paljon luonnollista ja hyvältä maistuvaa ruokaa kuin tuntuu hyvältä. Ylensyönnillä et ongelmaasi paranna. Käy säännöllisesti tarkistamassa kolesteroliarvosi. Jos näyttää siltä, että kolesterolimittaus osoittaa hälyttävän suuntaista kehitystä, lopeta silloin hys hys -touhut. Kuulut siihen pieneen vähemmistöön, jolle rasvainen ruoka näkyy korkeina kolesterolilukemina. Jos kolesteroli laskee tai pysyy samana - jatka toki hys hyttelyä.

Kun olet valinnut laihdutusdieettisi, pysy sen varassa koko loppuelämäsi. Hys hys viitoittakoon tietäsi viikatemiehen saapumiseen saakka. Jos valitset kaalisoppadieetin olet pulassa jo muutaman viikon jälkeen. Tärkeää on olla uskollinen dieettivalinnalleen! Poukkoilu sinne tänne on tuhoisaa. Jojo-dieetti sekoittaa päänkin. Ja muista toki, että ehkä ihanin ruokavalio on tuo liikuntadieetti. Sitä minä ajattelin noudattaa loppuelämäni.

 

Kirjoittaja:

Christer Sundqvist

Ravintovalmentaja, FT

Parainen

Lähde: Christer Sundqvist. Näin laihdutus sujuu. LIITO -lehti 4: 32-33, 2008

Mahalaukun ohitusleikkaus

*
Varatkaa noin 30 min aikaa
ja lukekaa pohdiskellen potilaan yksityiskohtainen kertomus mahalaukun ohitusleikkauksesta (katso alla).

Potilaasta on tehty radio- ja TV-ohjelmia. Kertomuksia Suomesta tulee Yle Radio 1:ssä torstaina 11.12. klo 17.30 ja uusintana perjantaina 12.12. klo 14.03. Lisäksi se tulee Yle Areenaan muutamaksi viikoksi ja Yle Radio 1:n omalle nettisivulle muutamaksi kuukaudeksi osoitteeseen

www.yleradio1.fi/yhteiskunta/kertomuksiasuomesta/ .


Lukekaa tästä koko tarina: