perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Ei enää eineksiä!

**
Luennoilla oppii aina jotain uutta
. Eilen olin juttelemassa ravitsemuksen iloista ja suruista Eurosinkuille. Tavattoman mukava porukka, joka intoutui kommentoimaan ravitsemusasioita reippaaseen ja reiluun sävyyn.

Yleisön joukosta kuulin kommentin, joka taatusti tulee käyttöön lukuisilla luennoillani ympäri Suomea (KIITOS oivalluksesta!):

"Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!"

Eineksissä on siis erittäin negatiivinen viritys jo itse sanassa EI-neksiä. Ei enää eineksiä ja valmisruokia - muista tämä! Syö oikeaa, ravitsevaa ruokaa!

Jos haluat pitää huolen, että turpaduunari Sundqvist ei jatkossa missään vaiheessa pidä tylsiä esitelmiä, silloin ideoit kanssani lisää näitä perusterveellisiä totuuksia ruuasta. Vaivanpalkkiona lupaan toimittaa jonkin mukavan yllätyksen osoitetietonsa ilmoittaneelle (osoitetiedot sähköpostilla, kiitos!).

Totuuksia ruuasta:
  • Aina puhutaan voileivistä. Ei kai kukaan ole kuullut margariinileivistä?
  • Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!

Netin syövereistä löytyi vielä tällainen lista (ei tosikoille!):

Kokouskäyttäytyminen:
1) käytä pöydällä olevia virvokkeita kurlaamiseen.
2) hätistä näkymättömiä kärpäsiä pääsi ympäriltä.
3) matki puhujan suunliikkeitä kädelläsi ja toistele hänen sanojaan piipittämällä.
4) ota taskustasi pumpulia ja tee siitä itsellesi korvatulpat.
5) kun puhuja sanoo, "onko kellään mitään kysyttävää", kysy kumpaa sukupuolta hän itse asiassa edustaa.
6) maalaa itsellesi huopakynällä viikset ja ojenna kynä sen jälkeen rohkaisevasti nyökäten vierustoverillesi.
7) kommentoi puhetta tuon tuosta toteamalla puoliääneen: "Näkis vaan."
8) päästele pitkiä hämmästeleviä vihellyksiä.
9) tartu vierustoveria pöydän alla kädestä ja kuiskaa, että sinä tunnet samaa kuin hänkin.
10) vastaa kännykkääsi sanomalla: "Ei, älä riisuudu vielä - tämä kokous voi kestää ikuisuuksia."
11) hivuta parin minuutin välein tuoliasi kohti ulko-ovea.
12) ehdota yhteislaulua.
13) nuuhki epäilevästi ilmaa ja tuijota työtovereitasi paheksuvasti.
14) lyö ennen kokousta kollegojen kanssa vetoa siitä, mitä liike-elämän slangi-ilmauksia pomo tulee puheessaan käyttämään. Taputtakaa aina myrskyisästi käsiänne, kun jonkun arvaus osuu oikeaan.
15) kirjoita lehtiöösi "toi kaveri on tosi kuumana sinuun", näytä sitä vierustoverillesi ja osoita vaivihkaa sormellasi jotakuta kokouksen osanottajista.
16) ota taskustasi valtava tukku seteleitä ja ala itseksesi mutisten laskea niitä.
17) ilmesty kokoukseen täsmälleen samassa asussa kuin pomosi. Hämminkiä lisää, jos olet vastakkaista sukupuolta kuin hän.
18) vaihtoehtoisesti voit saapua kokoukseen hellekypärällä ja ratsupiiskalla varustautuneena. Tehosta omia sanojasi lätkimällä piiskalla pöytään.
19) kysy puhujalta, onko hän kommunisti.
20) hymyile kaikille iloisesti ja kerro, että vaihdoit aamulla yllesi uudet kalsarit.
21) totea kokouksen päätteeksi: "Kun meillä kerran on näin helvetin hyvä tiimi, niin miksei me kerrankin halata toisiamme!"

Muuta sekavaa höpinää:

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Diabetes karkaa käsistä


**
Varokaa meikäläisen propaganda-annosta jutun lopussa!

Diabeteksen hoitokustannukset
ovat kasvaneet rajusti. Kustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan diabetesta sairastavien määrä on räjähtänyt vajaasta 200 000:sta yli 300 000:een.

Diabetesliiton tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi 1350 miljoonaa euroa, kun kustannukset vuonna 1998 olivat 738 miljoonaa euroa. Diabeteksen hoidon osuus Suomen terveydenhuollon menoista on noin 10 prosenttia. Suurimmat kustannuserät koituvat erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidosta ja lääkkeistä, pienin osuus on diabeetikoiden omahoidon välineillä, joita ovat muun muassa verensokerin mittaukseen tarkoitetut liuskat.

Diabeteksen hoidon kustannuksia nostavat erityisesti tautiin liittyvät lisäsairaudet, kuten sydän- ja aivoinfarktit, munuaistauti sekä alaraajojen valtimosairaudet. Lisäsairaus lähes kolminkertaistaa hoitokustannukset diabeetikkoa kohti.

Diabetesliiton toimitusjohtaja Jorma Huttunen korostaa varhaisen puuttumisen merkitystä, jotta diabeteksen jatkuva yleistyminen ja kohonneet hoitokustannukset saadaan kuriin. "Sekä tyypin 2 diabetes että diabetekseen liittyvät lisäsairaudet ovat ehkäistävissä. Varhainen hoito on edullisinta hoitoa", sanoo Huttunen. Huttusen mukaan keskeistä olisi sairastumisriskissä olevien suomalaisten tunnistaminen. Hoidon piiriin pitäisi saada myös ne väestötutkimusten osoittamat 200 000 suomalaista, jotka sairastavat tautia tietämättään. Parhaiten tähän päästäsiin tuomalla säännölliset terveystarkastukset takasin perusterveydenhuoltoon, Huttunen uskoo. "Jos mitään ei tehdä, Suomessa on kaksi miljoonaa diabeetikkoa vuonna 2030." Huttusen mielestä on tärkeää, että jokaisella suomalaisella on perustiedot diabeteksesta ja sairauden riskitekijöistä. "Jos ihminen tunnistaa itsessään tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, hänen on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Sairastumisriskin tunnistaminen motivoi lisäksi elintapamuutoksiin."

Diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyssä auttavat diabeetikon aktiivinen omahoito ja terveydenhuollon säännölliset kontrollikokeet. Siksi Jorma Huttusen on äärimmäisen vaikea ymmärtää, että diabeetikoilta vähennetään säästöjen nimissä omahoitovälineitä ja tarvittavia tutkimuksia. "Näin ajetaan vain diabeetikoita sairaalakuntoon. Omahoidon välineet eivät ole edes taloudellisesti hyvä säästökohde, sillä niiden osuus kokonaiskustannuksista on vain kolme prosenttia", Huttunen sanoo.

Tärkeä päivittäinen omahoidon väline diabeetikoille ovat testiliuskat, joita tarvitaan verensokerin mittaukseen. Säännöllinen verensokerin seuranta on diabeteksen hoidossa keskeisellä sijalla, sillä jatkuvasti kohollaan oleva verensokeritaso altistaa diabeetikon vakaville silmä-, munuais- ja hermosairauksille.

Blogikirjoittajan kommentti:

Huttunen sitä, Huttunen tätä. Milloinkaan ei saada diabetesongelmaa aisoihin, jos ei tunnusteta, että moderniin diabeteksen hoitoon kuuluu ennakkoluuloton suhtautuminen diabeetikon yksilölliseen hoitoon. Joillekin diabeetikoille sopii Diabetesliiton tarjoama hoito, monelle muulle sopii täydentävä hoito (hiilihydraattien laadun tarkkailu ja tarvittaessa ravintolisien käyttö) ja joillekin voi sopia vaihtoehtoinen hoito (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Diabetesliiton yksipuolinen propaganda ennustaa tilannetta, jossa yhä useammat ihmiset pitävät viranomaisia taantumuksellisina jäärinä, joita väestön terveys ei aidosti kiinnosta. Nuoreen, nousevaan sukupolveen minä uskon. Vanhat jäärät pitävät omasta vallastaan ja kaistapäisyydestään kiinni maailman tappiin asti. Viimeisetkin vastaanhangoittelijat kuopataan jossakin vaiheessa. Heidän esittämäänsä "terveysteatteriin" ei enää uskota. Sitten astuu valtaan uusi sukupolvi, joka on avoimemmin hyväksymässä luonnon parantavat voimat ja uskaltaa kyseenalaistaa lääkelaitosten ylivallan. Minä olen sen verran vanha, että minä ehdin tästä nähdä vain pienen, pienen häivähdyksen. Horisontissa siintävä hento nousevan auringon säde saa luvan riittää minulle. Lapsillemme, lapsenlapsillemme, me rakennamme parempaa tulevaisuutta. Ei tällainen tavallinen biologi voi käsittää miten meillä on varaa terveydenhoidossa jättää käyttämättä luonnon omat parantavat voimat.

Edustan itse sellaista kompromissiin taipuvaista linjausta, että esitellyissä kolmessa eri tavassa hoitaa diabetesta, on ajateltu potilaan parasta. Näkisin kernaasti, että eri hoitotapojen valinnan suorittaisi potilas itse. Siten toteutuisi diabeteksen hoidon yksi kulmakivi: yksilöllinen hoito. Erityisesti hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden suhteen ja ravintolisien käytön suhteen kaipaisin Diabetesliiton puolelta myönteisempää suhtautumista. Edistämme parhaiten suomalaisten terveyttä suomalla maamme diabeetikoille vaihtoehtoista ja yksilöllistä hoitoa sen "virallisen" rinnalla. Tämä on toivoakseni myös koulutettujen ravitsemusterapeuttiemme eduksi laskettava. Näin he saavat omalla ideointipanoksellaan toteuttaa monipuolista diabeteksen hoitoa yhdessä muun terveydenhoitohenkilöstön kanssa, joka parhaiten ottaa huomioon diabetespotilaan yksilölliset tarpeet.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 9.9.2009

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Kotimaisuus vaakalaudalla - ota kantaa!

##
Kirjoitin muutama viikko sitten
siitä, miten kotimaista ruokatiedottamista ajetaan alas. Ruokatieto (entinen Finfood) kertoi joutuvansa supistamaan toimintaansa rajusti.

Sisäpiireissä kiertää huhuja, että seuraava uhri EU:n mestauspölkyllä olisi Kotimaiset Kasvikset ry. Olen lukenut Puutarha & kauppa -lehdestä 4.9.2009 näin (lihavoinnit minun):

Kotimaisten Kasvisten toiminta katkolla
Kotimaiset Kasvikset ry on taloudellisista syistä joutunut hankalaan tilanteeseen. Taustalla ovat kesken toimintavuoden ilmenneet valtion tuen leikkaukset, jotka ovat jo aikaisemmin tänä vuonna johtaneet koko henkilökunnan ajoittaisiin lomautuksiin. Yhdistyksen rahoitus tulee lähes kokonaan valtion budjetista.
Yhdistyksen ensi vuoden toiminnan laajuus ja rahoitus ovat parhaillaan selvitettävinä.
Koska päätös mahdollisesta valtionavusta syntyy vasta aivan vuoden lopussa, on yhdistyksen hallitus joutunut irtisanomaan koko henkilökunnan samoin kuin muut sitoumukset.

Kotimaisuuden alasajo on pysäytettävä. Kommentoi tätä shokkiuutista! Reagoi!

Muita kantaa ottavia kirjoituksiani:

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Paksut reidet - terve sydän!

*
Ylipainoa on yleensä opittu pitämään epäterveellisenä
. Nyt tulee Tanskan maalta yllättävä tutkimustieto: Paksut reidet suojaavat sydäntä!

Tutkimuksen mukaan ympärysmitaltaan yli 60 senttimetriset reidet suojaavat niin miestä kuin naistakin sydäntaudeilta ja ennenaikaiselta kuolemalta. Reisien paksuuden ja sydäntautien yhteys pysyi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin kehon rasvaprosentti, mahdollinen tupakointi ja veren kolesteroliarvot.

Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että onnettoman ohuilla reisillä varustetuilla ihmisillä (alle 55 senttimetriä ympärysmitaltaan) oli jopa kaksi kertaa suurempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti tai saada vakavia terveysongelmia. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi johtua siitä, ettei ohuissa reisissä ollut tarpeeksi lihasmassaa, mikä lisäsi diabetesriskiä ja toisaalta myös sydäntautien riskiä.

Tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3000 tanskalaista miestä ja naista yli 10 vuoden aikana. Asiantuntijat ovat ehtineet jo varoittaa, että tanskalaistutkimuksen tulokset vaativat vahvistusta. Tutkijoiden mukaan reiden ympärysmittaa voidaan kuitenkin hyödyntää riskipotilaiden tunnistamisessa.

Älä siis hämmästy jos lääkäri kerää vyötärönympärysmitan lisäksi uhkeiden reisiesi tietoja talteen.


Lisää kirjoituksiani lihavuuden terveysvaikutuksista:

Lihavuuden terveysvaikutukset
Perustietoa
Yksinkertaisimmillaan lihavuus johtuu siitä, että ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Realistisempi ja samalla haastavampi lähestymistapa etsii ihmisten paino-ongelmiin paljon monimutkaisempia selitysmalleja. Ongelmalliseksi lihavuuden tekee se, että ei ole osoitettavissa mitään selkeää syy-yhteyttä, jonka avulla sitä voisi ehkäistä. Lihavuutta aiheuttavat niin fysiologiset tekijät kuin ympäristötekijätkin. Lihavuuteen on selkeästi geneettinen taipumus, mutta se vaatii lisäksi syntyäkseen "suotuisat" ympäristötekijät. Tutkijat arvelevat perintötekijöiden selittävän 30–80 prosenttia lihavuudesta. Esimerkiksi liiallisen rasvakudoksen kertyminen voisi mahdollisesti johtua geenivirheistä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä mm. ruokahalun säätelyssä, energiankulutuksessa sekä rasvan varastoitumisessa. Toistaiseksi geenitutkimuksissa ei kuitenkaan ole lihavuuden suhteen tehty suurta läpimurtoa. Joka tapauksessa, vaikea lihavuus on merkittävä terveysriski. Lihavuus jouduttaa sangen tehokkaasti rappeutumissairauksien kehittymistä. Lisäksi ylipaino vaikuttaa usein haitallisesti henkilön ulkonäköön ja heikentää itsetuntoa. Lihavuudesta on tullut paradoksaalinen ilmiö monella tavalla. Hyvinvointivaltioissa on "varaa" tulla ylipainoiseksi, mutta hyvinvointivaltioilla ei ole varaa kasvattaa jatkuvasti lisääntyvää ylipainoisten joukkoa. Paino-ongelmat liittyvät myös teknologiseen kehitykseen: samalla kun ihminen on monella tapaa helpottanut omaa elämäänsä teknologian avulla, on myös energian kulutus rajusti vähentynyt. Ruokatavat eivät kuitenkaan ole muuttuneet vähentynyttä energiantarvetta vastaaviksi. Tämä on osoittautumassa erittäin vaikeaksi ongelmaksi suurelta osin siksi, että pitkän evoluutiokehityksen myötä syntynyt tarve kasvattaa energiavarastoja ja varastoida käyttämättä jäänyttä energiaa pahojen päivien varalle ei ole hävinnyt minnekään, vaan jyllää edelleen vahvana ihmisten käyttäytymistä selittävänä voimana.

Suomalaiset ovat entistä lihavampia. Joka viides työikäinen suomalainen on lihava, ja puolet naisista sekä lähes kaksi kolmannesta miehistä on ylipainoisia. Etenkin nuorten miesten ylipaino on yleistynyt Suomessa merkittävästi: 1970-luvun lopulla joka kymmenes 15–24-vuotias mies oli ylipainoinen, vuonna 2008 jo lähes joka kolmas. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat on ylipainoisten miesten osuus noussut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana 30 prosentista peräti 60 prosenttiin. Vanhemmissa ikäryhmissä miesten ylipaino ja lihavuus eivät ole yleistyneet yhtä nopeasti. Lasten ylipainon kehitys on niin ikään huolestuttavaa: ylipainoisten osuus esimerkiksi 12-vuotiaiden poikien keskuudessa on kasvanut kahdeksasta yli 20 prosenttiin 30 vuoden aikana. Naisten ylipainon yleistyminen 1970-luvulta tähän päivään on ollut maltillisempaa: nuorten ja nuorten aikuisten naisten ylipaino on yleistynyt asteittain, mutta toisaalta yli 45-vuotiaiden naisten ylipainon todennäköisyys ei ole juuri kasvanut. Parannettavaa toki on naistenkin lukemissa. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret lihovat tällä hetkellä Suomessa ja muissa maissa kaikkein nopeimmin. Varusmiesten on todettu olevan vuosi vuodelta lihavampia. Varusmiespalvelusajan aikana saatu reippaampi liikuntapanos ei kovin paljoa vaikuta laihtumiseen, sillä sotilaskodin munkit taitavat maistua liian hyviltä. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet EU:n väestössä dramaattisesti viimeisten 30 vuoden aikana etenkin lasten parissa. Tämä on osoitus EU:n väestön kehnon ruokavalion ja vähäisen liikunnan aiheuttamasta suuntauksesta, jonka odotetaan yhä pahenevan ja lisäävän tulevaisuudessa useita kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja korkeaa verenpainetta, tyypin 2 diabetesta, aivohalvauksia, tiettyjä syöpiä, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja jopa joitakin mielenterveysongelmia. Pitkällä aikavälillä tämä vaikuttaa negatiivisesti elinajanodotteeseen EU:ssa ja heikentää monien elämänlaatua. Erityisesti virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut nuorten aikuisten keskuudessa. On näyttöä siitä, että elintarvikkeiden mainonta ja markkinointi vaikuttavat ruokavalioon, etenkin lasten kohdalla. Ylipainoisten osuus vaihtelee alueittain siten, että Uusimaa erottuu alueena, jossa on vähiten ylipainoisia.

Koska lihavien määrä on kasvanut jopa epidemian tavoin, on alettu myös laskea lihavuudesta aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Lihavuuden aiheuttamalla työ- ja toimintatyökyvyn heikentymisellä katsotaan olevan merkittäviä taloudellisia seurauksia ja haittoja. Lihavuuden kustannuksista ovat kiinnostuneet niin työelämä kuin jatkuvien kustannuspaineiden kanssa kamppaileva julkinen terveydenhuoltokin. Useimmissa laskelmissa tarkastellaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettyjä terveydenhuollon menoja. Lisäksi lihavuuden aiheuttamia kustannuksia voidaan arvioida sairauspoissaolojen määrinä työstä sekä ennenaikaisen kuoleman aiheuttaman tuottavuuden menetyksenä. Maailman Terveysjärjestön WHO:n laatimat tilastot lihavuuden aiheuttamista suorista kustannuksista (diagnoosi, hoito) länsimaissa ovat noin 2-8 prosenttia kaikista terveydenhuollon menoista. Lisääntyvän lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoidon pelätään tulevan terveydenhuollolle jatkossa aina vain kalliimmaksi. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista esimerkiksi diabeteksen lisääntyminen uhkaa aiheuttaa suuria kustannuspaineita terveydenhuollolle. Monet tutkijat korostavatkin, että lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoito tulee kalliimmaksi kuin tupakoinnin aiheuttamien haittojen hoito.

Lihavuus aiheuttaa selvää terveydellistä haittaa 400 000 suomalaiselle. Professori Arno Forsius muistuttaa, että lihavia ihmisiä on aina ollut yhteiskunnissa. "Ylensyömiseen kuoleminen on kaikista elollisista vain ihmiselle ominaista", pohdiskeli jo Plinius nuorempi noin vuonna 50 jKr. Ylipainoisuudesta on tullut kansakuntien ongelma vasta varallisuustason yleisen kohoamisen myötä. Lihavuus on yleistymässä myös kehittyvissä maissa. Kansanterveyslaitoksen emeritustutkimusprofessori Antti Aro (ja moni muu) pitää väestön lihomista ennen kaikkea liikkumattomuusongelmana. Me syömme yhä terveellisemmin, mutta lihominen jatkuu edelleen. Raskas ruumiillinen työ on harvinaistunut, ja arkiliikunta on vähentynyt. Vatsan seudulle ja erityisesti sisäelinten ympärille kertyvää rasvakudosta pidetään erityisen haitallisena terveydelle. Tästä johtuvat monet sokeriaineenvaihdunnan häiriöt (aikuisiän diabetes), riskit sairastua valtimokovettumatautiin, riski saada kihti, paksusuolensyöpä ja polviin aiheutunut lisärasitus (nivelrikko). Runsas vatsaontelon rasvakudos (ns. viskeraalirasva) kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Sen sijaan pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasva ei ole tässä suhteessa yhtä vaarallista. Tällainen lihomistyyppi on nimenomaan naisille tyypillinen, kun miehet lihoessaan useimmiten kasvattavat mahaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, onko pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasvakudos niin turvallista kuin väitetään. Osoittautui, että vain reisissä oleva ylimääräinen rasvakudos ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Itse asiassa naisten, joilla oli paljon rasvakudosta reisissä, veren rasva-arvot olivat jopa paremmat kuin muiden. Reisien rasvakudos näyttäisikin jopa suojaavan sydän ja verisuonitaudeilta. Evoluutiossa naisille on ilmeisesti kehittynyt kyky varastoida rasvaa pakaroihin ja reisiin raskauden varalta vararavinnoksi. Tästä rasvakudoksesta on myös valitettavan vaikeaa päästä eroon. Vatsan alueen rasvakudoksesta pääseekin helpommin eroon kuin reisien ja pakaroiden rasvakudoksesta. Lisäksi on mahdollista, että reisien ja ehkä myös pakaroiden ylimääräinen rasvakudos voi ikään kuin varastoida haitallisia rasva-aineita estäen niiden nopean pääsyn muualle elimistöön. Naistenkin vatsan seudun rasvakertymät ovat toisaalta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, etenkin vaihdevuosien jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta pienentää perusaineenvaihduntaa ja lisää näin taipumusta lihavuuteen. Kilpirauhashormonien tasapaino vaikuttaa myös ruokahalun säätelyyn. Kilpirauhashormonit vaikuttavat leptiineihin, hormoneihin, joiden uskotaan säätelevän näläntunnetta ja vaikuttavan energiatasoon. Lisämunuaisen erittämä kortisoli ja DHEA (hormoneja) näyttelevät tärkeää tehtävää kehon rasvanmuodostuksessa ja niiden epätasapaino saattaa johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin häiriöihin. Glukoosi ja insuliini ovat rasva-aineenvaihdunnan avaintekijöitä, jotka vaikuttavat lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen koko kehossa. Tästä johtuen häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta on tavallisempaa ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla. Harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että liikalihavuus voi johtua piilevästä ruoka-aineallergiasta. Myös monet lääkkeet, joita käytetään mielenterveysongelmien, allergioiden ym. hoidossa aiheuttavat sivuvaikutuksena painon nousua. Verensokerin suuret vaihtelut voivat johtaa siihen, että syömme liikaa ruokaa. Insuliini vaikuttaa suoraan kehon rasvapitoisuuteen. Paino suurenee joillakin ihmisillä kun syödään runsaasti rasvaista ruokaa, liikutaan vähän, lopetetaan tupakointi ja nautitaan runsaasti alkoholia. Laihduttaminen, niillä joilla se on tarpeen, vähentäisi todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyttä vähintään yhtä paljon kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle 5 mmol/l. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikeassa lihavuudessa voi olla kyse koko kehon tulehdussairaudesta.

Rasvakudoksellamme on toki hyödyllisiäkin tehtäviä, sillä se antaa suojaa sisäelimille, toimii energiavarastona ja ylläpitää normaalia hormonitoimintaa sekä hermoimpulssien kulkua. Miehillä sopiva rasvan osuus painosta on 15-20 % (vähintään 5-10 %) ja naisilla vastaavasti 20-25 % (vähintään 12-16 %). Jos rasvan määrä on hyvin vähäinen saattaa se aiheuttaa lapsettomuutta ja häiritä ruoanoton sekä ruumiinlämmön säätelyä.

Paino alenee sokeritautiin sairastuessamme, vakavissa syöpäsairauksissa, voimakkaan liikunnan myötä, tupakoivilla ja nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Huolehtimalla siitä, että emme jatkuvasti saa ruoasta enemmän energiaa kuin ehdimme kuluttaa, voimme vaikuttaa lihomiseen. Oikein valittu ravinto ja liikunta ovat tehokkain yhdistelmä liikalihavuuden ehkäisemisessä. Markkinoilla on monenlaisia ruokavalioihin ja laihdutuspillereihin perustuvia painonhallintakeinoja. Laihdutus on hyvin vaikeaa kaikista tieteen edistysaskelista huolimatta. Rohkenen epäillä useimpien keinojen tehoa. Monet laihdutusdieetit ovat terveydelle vaarallisia.

torstaina, syyskuuta 03, 2009

Geenit lihottavat

**
Lääketieteen lisensiaatti Jarno Rutanen
väittää ihan tosissaan ja tohtorin oppiarvon saadakseen ihan erityisesti, että geenit lihottavat. Lihavuuden ehkäisy olisi helpompaa jos tuntisimme lihavuuteen liittyvät geeni- ja molekyylitason mekanismit paremmin.

Lauantaina Kuopion yliopistossa väittelevän Rutasen väitöstutkimuksessa solujen "voimalaitoksia" eli mitokondrioita säätelevä geeni osoittautui tärkeäksi lihavuuden ja heikentyneen insuliiniherkkyyden linkiksi. Rutanen tutki väitöskirjassaan energiankulutuksen suhdetta insuliiniherkkyyteen sekä yhteyttä SIRT1-geenin ilmenemiseen ihmisillä. Tämä SIRT1-geeni on tärkeä solujen mitokondrioiden määrää ja toimintaa säätelevä tekijä. Mitä enemmän on mitokondrioita, sitä enemmän kulutamme energiaa.

Insuliini-hormonin aiheuttama energiankulutuksen kiihtyminen on tiiviisti yhteydessä insuliiniherkkyyteen sekä rasvakudoksen SIRT1-geenin ilmenemiseen ihmisillä.

Geenien tiedetään olevan keskeisessä asemassa lihavuuden kehittymisessä. Tästä huolimatta tavallisen monigeenisen lihavuuden riskigeenejä on tunnistettu vasta aivan viime vuosina tutkimusmenetelmien kehittyessä.

Useat tunnistetuista geeneistä vaikuttavat keskushermoston välityksellä, mikä viittaa siihen, että aivojen ruokahalua ja energiankulutusta säätelevät mekanismit ovat keskeisiä lihavuuden synnylle.

Uusien keskushermoston kautta vaikuttavien lihavuuden riskigeenien löytyessä tulevaisuudessa on tärkeää kehittää menetelmiä tutkia näiden geenien vaikutuksia aivoissa, Rutanen toteaa.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 3.9.2009

Lisää kirjoituksiani geeneistä:

Maitoa on osattu juoda muuallakin kuin Suomessa

**
University College Londonin tutkijat
ovat sitä mieltä, että varhaisimmat aikuiset maidonjuojat olivat keskieurooppalaisia, eivät skandinaaveja. Brittien geenitutkimus osoittaa, että laktoosin hajottamiseen pystyvä geenimuunnos juontaa juurensa karjaa kasvattaneeseen kansaan, joka eli Balkanin ja Keski-Euroopan vaiheilla 7 500 vuotta sitten.

Se mikä on poikkeavaa juuri Suomessa, on tapa juoda maitoa vielä aikuisenakin. Tavan juoda tuoretta maitoa myös lapsuusiän jälkeen on ajateltu syntyneen Skandinaviassa, jossa auringonvalon vähäisyys muuten helposti johtaa D-vitamiinipuutokseen. Maito ja kala ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. Eivät tietenkään yhtä hyviä lähteitä kuin auringonpaiste, mutta tarpeellinen lisä pitkän talvikauden aikana.

Tutkijat uskovat nyt, että uudemman kivikauden nauhakeraamiseen kulttuuriin kuulunut kansa piti maitokarjaa ja alkoi ensimmäisenä juoda maitoa myös tuoreena. Jo aiemmin maidosta oli valmistettu hapatettuja tuotteita kuten jogurttia ja juustoja. Nauhakeraaminen kulttuuri ei koskaan levinnyt Suomeen asti.

Meillä tapa juoda tuoretta maitoa on säilynyt. Museoviraston yli-intendentti Leena Söyrinki-Harmo ei pidä tutkimustulosta menetyksenä skandinaaviselle perinteelle. On täysin ymmärrettävää, että maidonjuonti kehittyi muualla, koska ei maitokarjan pitoakaan ole täällä keksitty. Meillä tapa on kuitenkin säilynyt paremmin kuin sen alkulähteillä, Söyrinki-Harmo toteaa.

Pohjoiseurooppalaisilla laktoosia hajottava geeni on huomattavasti yleisempi kuin muualla päin maailmaa. Yli puolet maailman kansoista ei kykene aikuisena sulattamaan laktoosia. Laktoosigeenin leviäminen Euroopassa noudattelee brittitutkijoiden mukaan nauhakeraamisen kulttuurin etenemisen kaavaa.

Suomessa maitoa saatiin todennäköisesti aluksi lampaista ja vuohista. Lehmän saapumisesta ei ole tarkkaa tietoa. Joka tapauksessa nautojen pidon vakiintuminen on tapahtunut selvästi myöhemmin, mahdollisesti vasta rautakaudella, Söyrinki-Harmo kertoo.

Tieteellisessä PLoS Computational Biology -verkkojulkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta kertoi New Scientist -lehti.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 3.9.2009

Tässä muita juttujani maidosta:

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Suklaanhimo - suhteellisen terveellinen himo?

**
Jotkut himoitsevat välipalana nautittua irtokarkkia
, toiset tyhjentävät sipsipussin hetkessä ja virvoitusjuomia joku kittaa litrakaupalla. Onko olemassa mitään himoruokaa, jota voisi syödä välipalaksi? Vai onko välipalojen nauttiminen niin epäviisasta, että niistä on syytä luopua kokonaan?

Tutkijoiden mukaan tumma suklaa on terveellistä. Tumma suklaa muun muassa suojaa sydäntä ja on hyväksi verenpaineelle. Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan tumma suklaa lisäksi vähentää makeanhimoa, mutta myös suolaisten ja rasvaisten ruokien himoa.

Kööpenhaminan yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin maitosuklaan ja tumman suklaan ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistuville annettiin joko tummaa tai maitosuklaata. Sen jälkeen heidän nauttimiensa kalorien määrät mitattiin, kun he saivat syödä muutaman tunnin jälkeen niin paljon pizzaa kuin he halusivat. Tummaa suklaata syöneet kokivat tulevansa nopeammin täyteen ja he söivätkin 15 prosenttia vähemmän kaloreita kuin maitosuklaata nauttineet.


Lue tästä muita suklaajuttujani:

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Lue tämä jos aiot ottaa sikainfluenssarokotteen

#
Kuinka moni teistä on kuullut Guillain-Barrén oireyhtymästä? Veikkaan, että aika harva on tietoinen tästä potilaan ääreishermostoa vaurioittavasta äkillisestä autoimmuunisairauudesta.

Guillain-Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 100–200 tapausta. Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat mm. kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.

Noin 80 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja, hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta, edelleen noin 4 prosenttia menehtyy sairauteen.

Mitä tällä on tekemistä sikainfluenssarokotteen kanssa? Paljonkin! Ainakin jos on uskomista ulkomaisia päivälehtiä. Suomen lehdistä en ole vielä lukenut tätä: Epäillään, että Pandemrix -rokotteen jälkeen on korkeampi riski saada tämä äärimmäisen harvinainen hermostosairaus. Miksi tästä ei ole Suomessa puhuttu?

Työttömien terveysriski: työpaikkaruokailu päättyy

**
Työpaikkaruokailun päättyminen
on Työterveyslaitoksen mukaan yksi tärkeä terveysriski työttömälle.

Työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työssä käyvät. Syitä henkisen ja fyysisen kunnon alamäkeen on monia, yhtenä niistä työpaikkaruokailun päättyminen, kertoo Työterveyslaitoksen julkaisema Työ Terveys Turvallisuus -aikakauslehti.

Kriisin keskellä omasta terveydestä ja elämäntavoista huolehtimiseen pitäisi yhtäkkiä löytää uutta puhtia ja ryhtiä. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jukka Vuori sanoo lehdessä, että myös fyysiset oireet lisääntyvät työttömyyden aikana ja jopa kuolleisuus kasvaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien seurauksena.

Säännölliset ateriat hoitavat mieltä ja kehoa. Johtuuko työttömyys heikommasta terveydestä vai heikompi terveys työttömyydestä, siihen tutkimukset eivät anna yksiselitteistä vastausta. "Totuus löytyy varmaankin keskiväliltä. Massatyöttömyyden aikana työttömäksi jää entistä enemmän kaikenkuntoisia", Vuori sanoo. Vuori kuitenkin muistuttaa, että terveet työllistyvät heikompikuntoisia paremmin. Päivärytmi hoitaa mieltä ja ruumista, kun aterioi säännöllisesti ja hakeutuu kodin seinien ulkopuolelle liikkumaan sekä tapaamaan muita.

Lähde: Ruokatiedon uutistiedote terveystoimittajille, 1.9.2009

Lisää kirjoituksiani terveydestä:

7.4.1972 - se päivä muutti Suomen