**Tätä 3.11.2009 kirjoitettua uutista kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti. Muissakin viestimissä on asiaa käsitelty, mutta pyynnöstäni huolimatta eivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, eikä myöskään Suomen Akatemian Terveyden yksikkö halua asiaa kommentoida. Tässä aluksi yhteenveto keskustelusta (päivitys 5.11.2009 klo 15:00).
Heikki Rassi uskoo talonpojan tappolinjan ajautuvan nyt karille. Toivottavasti THL:ssakin huomataan tämän ruotsalaistutkimuksen sanoma. Tutkimus tulee kreivin aikaan.
Sami Uusitalo uskoo, että uutinen huomataan THL:ssä, mutta siihen reagoidaan mahdollisesti vaikenemalla ja tutkimusta vähättelemällä. Diplomi-insinööri
Uusitalo muistuttaa
mielipidekirjoituksestaan Kaleva -lehdessä missä hän väitti, että rasvojen demonisointi, esim. maidon rasvaprosentin alentaminen kaksi kertaa 1980-luvun alussa osuu hyvin lihavuusepidemian alkamisajankohtaan. Näin eritoten lasten kohdalla. Täsmälleen sama ajankohta on murroskohta kansan keskimääräisessä rasvan saannissa. Väitteet ovat hyvin linjassa tämän tutkimuksen kanssa! Toisaalta, mitäpä väliä sillä kuka on oikeassa, kunhan vain lihavien lasten kiduttaminen lopetetaan ja heille annetaan edes joskus täyteläinen ateria esimerkiksi lihapullien ja kermakastikkeen muodossa ruusukaalilla rikastettuna.
Tuula (Karstulasta) väittää
Sami Uusitalon osuneen kommentillaan naulankantaan - taas kerran tässä blogissa! Ihan sydäntä riipaisee, kun ajattelee, että terveellisemmän ruoan sijaan on erilaiset "sössityt" kevyet ruokakermat, kevytmaidot ja kevytlevitteet pöydässä. Ja moni vanhempi tosiaan uskoo näin tehdessään tarjoavansa oikeaoppista ja terveellistä ruokaa, ja ajattelevansa ja toteuttavansa lapsensa parasta! Ironista, että kaiken yltäkylläisyyden keskellä täällä kotosuomessakin lapset kärsivät eräässä mielessä ikäänkuin nälänhätää! Eikä
Tuula halua tällä lausumalla rienata oikeasti nälänhätää kärsiviä. Meillä kun olisi mahdollisuus valita myös toisin! Ja monesti se olisi vielä rahallisesti halvempi vaihtoehto. "Tuunaamalla" perusruoan elintarviketeollisuus parantaa vain katteitaan.
Heikki Rassi kertoo Robert Atkinsin aikanaan sanoneen ns. Framinghamin sydäntutkimuksesta: "Itse asiassa tutkimuksen alkuperäinen johtaja William Castelli paljasti vuonna 1992 sisäpiirin version Framinghamin tutkimuksesta – hän totesi, että juuri ne tutkimuksen osanottajat, joiden seerumin kolesteroli oli alhaisin, söivät eniten tyydyttyneitä rasvoja ja saivat ruoastaan kolesterolia ja energiaa." Tähän tutkimukseen perustuen on Suomessakin laadittu taulukko jolla ennustetaan prosenteissa kuolla sydänkohtaukseen 10 vuoden aikana.
Rassilla on esim. tuo mahdollisuus 5 prosenttia. Hän on nyt 66-vuotias ja yrittää siis 95-prosenttisesti selvitä hengissä ja kuolla muulla tavalla kuin sydänkohtaukseen.
Westie -nimerkki pohtii maitorasvapolitiikkaa: "Sydänsairauksien vähenemisen taustalla pidetään ymmärtääkseni tyydyttyneen, erityisesti voin, käytön vähenemistä 1970-80-luvulla. Maitorasvan käytön kieltämistä perustellaan sydänsairauksien ehkäisyllä. Ihan ok; näinhän tilanne olisi voinut olla, mutta oliko se sittenkään. Bostonin yliopiston (Harvard Medical School) johdolla on Framinghamin kaupungissa käynnissä jo vuosikymmeniä kestänyt
massiivinen tutkimus, jossa on paneuduttu myös rasva-asiaan. Vuonna 1996 julkaistun tutkimuksen tulosten mukaan
voin vaihtaminen margariiniin LISÄSI sydänsairauksia kun taas voin käytön ja sydänsairauksien välille ei löydetty yhteyttä. Siis täysin päinvastainen tulos kuin Suomessa ajateltiin. Suomessa (kuten muuallakin länsimaissa) sydänkuolemat vähenivät samaan aikaan ja samalla täällä maidossa siirryttiin (kehotettiin siirtymään) vähärasvaisempaan ja voin käyttö väheni. Korrelaatiota pidettiin selvänä ja sen ajateltiin olevan todiste myös kausaliteetista. Tässä vaiheessa on hyvä muistuttaa se tosiasia eli tehty havainto, että PK-projektin interventioalueella sydänkuolemat alenivat kontrollialuetta hitaammin! Eli Harvardin tutkimuksissa ongelmalliseksi osoittautuneen margariinin lisääminen saattoi hidastaa muuten hyvin parantuvaa sydänkuolleisuus tilannetta. Framinghamin tuloksiin pohjautuvilla tutkimuksilla olisi ehkä voitu selvittää PK-projektin pettymystä aiheuttaneet tulokset. Edellä mainitussa tutkimuksessa margariinin haitallisuuden takana pidettiin vedyttämällä kovetettujen rasvahappojen transrasvahappoja. Myös Suomessa myyty ja ihmisille terveellisenä markkinoitu (P.P:n toimesta) margariini valmistettiin samalla tapaa. 'Mutta eihän margariinissa ole enää transrasvoja. Ongelma on hoidettu.' on tavallinen vastaus, jos ottaa asian esille keskusteluissa. Ihan hyvä, näin voikin olla. Margariinin valmistus on muuttunut, mutta entäs sitten se maitorasva? Eikö tässä tapahtumakulussa ole hyvinkin mahdollista että esim. lapsilta on täysin turhaan otettu heidän terveyttään ja tasapainoista kasvua edistävä monipuolinen ravintoaineseos pois? Lasten ja nuorten maailman nopeiten yleistyvä tyypin 1 diabetes saattaa olla se hinta mikä tästä 'harharetkestä' on maksettu muiden ongelmien ohella."
Rasva -nimimerkillä kirjoittava muistuttaa: "Näillä tutkimuksilla kannattaa aina pommittaa mahdollisimman monia politiikkoja, ministereitä ja toimittajia (MOT, YLE muut ym.).
Christer Sundqvist muistuttaa, että tieto tästä uutisesta meni välittömästi laajalle tiede- ja mediayhteisölle. Mahdollisesti Aamulehti julkaisi 5.11.2009 kirjoituksensa
"Ällistyttävä tutkimustulos - Rasvaton maito tekee lapsista lihavia" ilmoitukseni innoittamana. Risto sanoi: "Tämä juttu ylitti uutiskynnyksen myös Suomessa. Tästä asiasta on kirjoittanut ainakin Aamulehti ja
Tiede-lehti. Tästä veteraaniurheilijan blogista saimme tietenkin uutisen paljon aikaisemmin ja vilkkaan keskustelun kera. Minä pidän tätä Krisun veteraaniurheilijablogia erittäin merkittävänä terveystiedon välittäjänä. Krisun jutut ovat perusteellisia ja hyvin kirjoitettuja. Päivittäin täällä tulee käytyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta en ole tähän uutiseen huomannut tulleen minkäänlaista kommenttia vielä ainakaan. Ehkä ei tulekaan. Onhan uutinen täysin ristiriidassa laitoksen harjoittaman terveyspolitiikan kanssa."
Raffe uskoo myös siihen, etteivät kovat rasvat ole sinänsä haitallisia. Tutkimus pikemminkin vahvistaa hänen uskoaan siihen, että suomalaisessa väestössä kovat rasvat aiheuttavat riskin verisuonisairauksille geneettisen eron (apoE4-reseptorin yleisyyden) vuoksi. Hän kehottaa kuitenkin pistämään jäitä hattuun:
1) tutkittu populaatio oli varsin pieni
2) korrelaatio ja syy-yhteys ovat kaksi eri asiaa; se että pienempi BMI korreloi täysmaidon käyttöön ei tarkoita (välttämättä) sitä, että täysmaito olisi ilmiön taustalla (jäätelön kulutus kuukausittain korreloi voimakkaasti hukkumiskuolemien määrään, mutta suoraa syy-yhteyttä näillä ei ole, vaan niillä on yhteinen muu selittäjä, sulat vedet ja lämpimät ilmat). Tähän
Sami Uusitalo sanoo: "Nerokasta. Korrelaatio ei todellakaan ole sama kuin kausaliteetti. Tosin kausaliteettiinkin päästäisiin käsiksi, jos haluja olisi. Niin kauan kuin haluja ei ole, lapset kärsivät. Muistakaa tämä korrelaatio vs. kausaliteetti myös niiden tutkimusten osalla, jotka puoltavat suurta hiilihydraattikuormaa. Nyt ollaan lihavuusepidemian syiden ytimessä. Rasvojen demonisointi yhdessä tärkkelystuputuksen kanssa on ollut monelle ylipainoiselle kohtalokasta. Suurimpina kärsijöinä ovat olleet lapset." Terveystieteiden maisteri
Anssi Manninen muistuttaa: "Miten vanhat ravitsemusmantrat tuppaavat juuri perustumaan korrelaatioihin? Muuttuvatko ne silloin taianomaisesti syy-yhteyksiksi? Eli kriittistä ajettelua molempiin suuntiin."
Raffe sanoi: "Joo, ajattelin itsekin kommentoida tuota 'ravitsemusmantraa' eli sitä, että pääosa suosituksista perustuu väestötutkimuksiin, joissa syy-yhteyttä ei ole todistettu vaan havaitaan korrelaatio (jota ehkä vahvistaa muulla tavalla saatu teoreettinen tieto patologisesta prosessista, esimerkiksi solutason tutkimus tms.). Siis metsään voidaan mennä ja pahasti. Esimerkiksi runsaan suolan yhteys verenpaineeseen on tällainen 'fakta', samoin nuo rasva-asiat tietenkin. Nekin sisältävät samanlaisen riskin korrelaation virhetulkinnasta. Tätähän voidaan vähentää sekoittavien tekijöiden analysoimisella jota noissa on tehty, mutta kuitenkin riski virhetulkinnasta säilyy. Mutta jos väestötutkimuksia kovin kritisoi, niin silloin ei tule omien käsityksien vahvistamiseksi syyllistyä samaan 'mantrojen' hokemiseen. Usein törmää esimerkiksi siihen väitteeseen, että lihavuuden lisääntyminen johtuu hiilihydraateista, koska niiden runsaantunut käyttö ravinnossa ajoittui samaan aikaan lihavuuden epidemianomaisen lisääntymisen kanssa. Kyse on samanlaisesta korrelaatiosta, joka ei ITSESSÄÄN todista syy-yhteyttä. Jotta kantani tulisi nyt selväksi: olen vakuuttunut, että syömme liikaa hiilihydraatteja ja että se on merkittävin lihavuutta aiheuttava tekijä, mutta sen todistaminen oikeaksi on aivan yhtä vaikeaa kuin on kovien rasvojen epäterveellisyyden todistaminen vääräksi tai toisinpäin. Tutkimustulos johon tämä keskustelu liittyy on siis ehkä arvokas viite ja oikeuttaa lisätutkimuksiin, mutta sillä itsessään ei ole todistusvoimaa kuin korrelaation suhteen."
3) tutkimuksessa täysmaitoa kuluttavat olivat useammin etniseltä taustaltaan muita kuin ruotsalaisia. On perusteltua pohtia onko selittäjänä esimerkiksi geneettinen ero populaatioiden välillä. Jostain syystä tätä ei oltu tehty tai ainakaan raportoitu (luultavasti siksi, että pienten osajoukkojen kohdalla tilastollista merkittävyyttä ei voisi olettaa olevankaan).
Sami Uusitalo kommentoi tätä: "Kiinalaiset ja thaimaalaiset rupeavat lihomaan kun siirtyvät muodikkaasti länsimaiseen mysli ja rasvaton maito linjalle sen sijaan, että käyttäisivät sen rasvan mitä elimistö pyytää. Kriittisesti voi tarkastella mitä vain. Erityisen vaikeaa se on silloin kun pitäisi kyseenalaistaa omat ajatuksensa.
Christer on näyttänyt esimerkkiä kuinka omiakin mielipiteitä voi tarkastella kriittisesti."
Perennan mielestä etnisen taustan merkitys olisi syytä tutkia tarkkaan.
Perenna ei usko geenieroihin vaan kulttuurieroihin; kun koko elämäntapa ja ruokailukulttuuri kokonaisuudessaan on erilainen, on lopputulos erilainen eikä se johtuisi mistään yhdestä ravintoaineesta.
4) tämän tuloksen sisältävä tutkimus oli väitöskirjassa ainoa, jota ei ole julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, vaan se on käsikirjoituksen tasolla. Sitä on arvioitu väitöstilaisuudessa ja todennäköisesti puututtu juuri yllämainitsemiini seikkoihin, saa nähdä sitten missä muodossa ilmestyy, jos ilmestyy
Usein blogissani kommentoiva Perenna pitää
Raffen analyysiä juuri sellaisena, mikä lisää vakuuttavuutta: yrittää löytää heikkouksia sen sijaan että jättää ne huomiotta ja valikoi vain itselle mieluisat seikat. Jos tutkimustulos pitää kutinsa heikkouksista huolimatta, on tulos jo sangen vakuuttava. Selvitettiinkö tutkimuksessa välipaloja ja non-stop-mussutusta, mikä on länsimaiselle lapselle niin kovin tavallista? Jos syö vain aterialla, on helpompi pysyä normaalipainossa tarvitsematta tyytyä "rasvattomiin kemianteollisuuden tuottamiin ruoankorvikkeisiin".
Tässä tämä alkuperäinen uutiseni:
Sahlgrenska Akademin ravitsemusterapeutti ja tutkija Susanne Eriksson on saanut valmiiksi väitöskirjansa. Tulokset ovat mielenkiintoisia. Pyydän lukijaa hetkeksi heittämään ennakkoluulonsa syrjään ja ottamaan vastaan tärkeän lapsia koskevan tiedon:
Lapsi joka usein nauttii täysrasvaista maitoa on hoikempi!
Väitöskirjassaan "Studier över kostvanor, bentäthet och metabola markörer hos friska 8-åringar i en svensk storstadspopulation" (Tutkimus terveiden 8-vuotisten kaupunkilaislasten ravitsemustottumuksista, luuntiheydestä ja aineenvaihdunnallisista tekijöistä) Susanne Eriksson kertoo ensin kovin tutun tarinan: Lapset ovat yhä lihavampia. Tämä ei ole pelkästään Ruotsia (tai Suomea) koskeva havainto. Koko maailmassa on yhä enemmän ylipainoisia lapsia ja aikuisia. Lapsuusiän ylipaino ennustaa lihavuutta myös aikuisiässä. Ruotsissa lasten ylipaino koskettaa kaikkia kansanryhmiä. Ei ole väliä kuuluuko lapsi vähän tai paljon koulutusta saaneiden perheisiin.
Susanne Erikssonin tutkimus sai alkunsa nelivuotiaiden terveiden lasten pilottitutkimuksesta. Eriksson havaitsi, että tämän ikäisissä lapsissa oli sukupuolesta johtuvia eroja aineenvaihdunnallisissa (metabolisissa) tekijöissä ja siinä miten nämä tekijät heijastuivat heidän kokoonsa ja ravitsemukseensa. Tästä Eriksson sai kimmokkeen seurata näitä lapsia kahdeksan vuoden ikään saakka. Hän tutki 118 terveen 8 -vuotiaan lapsen kehonkoostumuksen, luiden tiheyden ja tarkasteli miten erilaiset aineenvaihdunnalliset tekijät näkyivät lasten ravitsemustottumuksissa, fyysisessä aktiivisuudessa ja sosioekonomisissa muuttujissa.
Lasten ravitsemusta tutkittiin 24 tunnin ruokakyselyllä ja seurattiin lasten ruokailurytmiä. Tutkimukseen osallistuneista lapsista 17 prosenttia oli ylipainoisia. Lapsissa löytyi eroja. Lapsilla oli hyvinkin erilaisesti käyttäytyvä verensokeri, ns. HOMA -indeksi (mittaa insuliiniresistenssiä) vaihteli kovasti ja leptiini -hormonin määrä ennusti parhaiten ylipainoa. Peräti 62 prosentilla lapsista todettiin alhaiset D-vitamiinin tasot veressä (vähemmän kuin 75 nmol/l>
Neljän vuoden tarkkailujakson aikana ravitsemustottumukset eivät muuttuneet. Tämä tarkoittaisi sitä, että ravitsemustottumukset vakiintuvat lapselle jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Kerran tai useammin viikossa rasvaista kalaa syöneillä lapsilla oli enemmän omega-3-rasvahappoja veressä ja heidän omega-6/omega-3 -rasvahappojensa suhde oli pienempi kuin vähemmän kalaa syövillä.
Tyydyttyneen eläinrasvan saannin suhteen löytyi mielenkiintoinen yksityiskohta: Mitä enemmän lapset söivät eläinrasvaa sitä hoikempia lapset olivat! Täysmaitoa juoneilla lapsilla oli säännönmukaisesti alhaisempi painoindeksi (BMI) kuin lapsilla jotka eivät juoneet maitoa lainkaan, hyvin harvoin tai nauttivat maidon rasvattomana. Yliopiston tiedotteessa Susanne Erikssonilta kysytään hänen käsitystään siitä miksi juuri eläinrasva ja täysmaito antoi niin hyviä tuloksia lapsissa. Hän myöntää, että havainto on kiinnostava, mutta hänellä ei ole tähän asiaan tarkkaa selitystä. Hän pitää mahdollisena, että lapsi joka innostuu juomaan täysmaitoa, muutenkin syö terveellisemmin kuin rasvatonta maitoa tai ei maitoa laisinkaan nauttiva lapsi. Mahdollista on myös, että täysmaitoa juova lapsi ei niin herkästi sorru juomaan virvoitusjuomia kuin sellainen lapsi joka tyytyy vähemmän rasvaa sisältävään maitoon. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia enemmän rasvaa nauttineet lapset olivat ylipäätänsä hoikempia kuin rasvaa vähän nauttineet lapset.
Lasten virvoitusjuomien ja hedelmämehujen käyttöön vaikutti aikuisten koulutustaso ja lasten maidon juontiin vaikutti eniten äidin panostus asiaan. Muita eroja sosioekonomisissa tekijöissä ei havaittu.
Kaikilla pojilla ja ylipainoisilla lapsilla oli tiheämmät ja vahvemmat luut koko kehossa sekä lantion seudulla verrattuna tyttöihin ja normaalipainoisiin lapsiin. Tytöillä sen sijaan oli enemmän luumassaa lannerangan seutuvilla.
Lapset liikkuivat paljon. Peräti 81 prosenttia lapsista liikkui aktiivisesti vapaa-aikana ja tämä näkyi myös luun tiheydessä. Mitä enemmän liikuntaa sitä enemmän luumassaa sekä pojilla että tytöillä. Veren rasvahapoissa ei ollut sukupuolesta johtuvia eroja, mutta mielenkiintoisena havaintona voidaan pitää veren rasvahappojen ja luuntiheyden välistä yhteyttä.
Yhteenvetona voidaan siis sanoa, että 8 -vuotisista lapsista 17 prosenttia on ylipainoisia. Ylipainon hyvänä mittarina oli painoindeksi ja leptiinitasot. Tutkija suosittelee kulutusmaidon juomista mahdollisimman rasvaisena, sillä näin lapset pysyvät hoikempina. Lasten kannattaa syödä rasvaista kalaa.
Lisää kirjoituksiani maitorasvoista:
