Influenssa A-H1N1 jatkuu maassamme lievänä

Tämä juttu kirjoitettiin alun perin 19.11.2009. Sen jälkeen useita päivityksiä, joista viimeisin 3.12.2009.

Uunituoreen Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen (THL) pandemiapäivityksen mukaan sikainfluenssa jatkuu varsin lievänä maassamme. Myös Suomen Lääkärilehdessä (23.11.2009) myönnetään, että Influenssa A(H1N1) -epidemian huippu on todennäköisesti saavutettu Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa huippu on todennäköisesti jo ohitettu. Sairaanhoitopiirien vastuulääkärit ympäri Suomen arvioivat, että epidemiasta selvitään hyvin.

Valtaosalla sairastuneista taudinkuva on ollut melko lievä, ja oireet muistuttaneet tavallisen kausi-influenssan oireita. Joillekin harvoille pitkäaikaissairaille sikainfluenssa on hyvinkin vaikea tauti. Tämän harvinaisen vaikeana esiintyvän taudin varassa THL ja sen rokotekampanja elää ja kukoistaa. Tähän mennessä sikainfluenssaan liittyviä kuolemantapauksia on ollut vain 12.

Suomessa on nyt jaettu yli miljoona rokoteannosta. Sosiaali- ja terveysministeriö sekä THL arvioivat, että rokotusten ansiosta epidemia jää pelättyä lievemmäksi. Tästä tiedon murusesta voi olla monta mieltä. Todennäköisesti keskustelu jatkuu vielä pitkään THL:n epäonnistuneesta tiedotuslinjasta sikainfluenssan alkuvaiheessa. Paljon on vielä myös hämärän peitossa rokotusohjelman suhteen. Suoraselkäisyyttä kaivattaisiin nyt THL:n suunnalta. Mikä meni vikaan?

Tiivistelmä influenssa A(H1N1)v -tilanteesta 3.12.09 klo 14.00

• Suomessa on varmistettu kaikkiaan 7344 influenssa A(H1N1)v -tartuntaa. Tartunnat lähtivät lisääntymään lokakuun alussa ensin pohjoisessa ja nyt epidemia on käynnissä myös etelässä.
• Suomessa on todettu 17 influenssa A(H1N1)v -infektioon liittyvää kuolemantapausta (iän mediaani 55 vuotta; vaihteluväli 2–88): heistä 2 oli lapsia, 7 naisia ja 16 kuului perustautinsa perusteella riskiryhmiin
• Viimeisimmät kuolemantapaukset:
• • Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueella kuoli 2.12.09 53-vuotias pitkäaikaissairauksia potenut mies
  • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin alueella kuoli 26.11.09 55-vuotias pitkäaikaissairauksia potenut mies
  • Lapin sairaanhoitopiirin alueella kuoli 55-vuotias pitkäaikaissairauksia potenut mies 24.11.09
• Viime viikolla 27 Euroopan maata raportoi yli perustason influenssa-aktiviteettia, 13 maassa aktiviteetti lisääntyi edellisviikosta, eniten Itä-Euroopassa, ja 7 maassa väheni (Belgia, Bulgaria, Islanti, Irlanti, Alankomaat, Norja, Pohjois-Irlanti, Wales). Influenssa-aktiviteettia esiintyi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa laajoilla alueilla ja Tanskassa se lisääntyi. Ruotsissa on todettu 15 kuolemantapausta ja Norjassa 25 ja Tanskassa 5.
• Riskiryhmien ja pikkulasten rokotukset ovat käynnissä, koululaisten rokotukset alkamassa.
• Suomeen on tuotu 1 329 000 rokoteannosta, joista 1 093 000 on jaettu lääkekeskuksiin ja sairaala-apteekkeihin.

Kuva nro 1 näyttää tartunnan saaneiden määrän viikoittain. Tauti on useimmilla ihmisillä erittäin lievä, jotkut saavat kärsiä rankemmista oireista ja kuolemantapaukset ovat onneksi äärettömän harvinaisia. Kuolemansyytilaston mukaan joka viikko kuolee Suomessa lähes 1000 ihmistä. Väkisinkin kuolleiksi osuu sikainfluenssaa sairastava tai sikainfluenssarokotuksen saanut henkilö.

Kuva nro 2 näyttää nettikyselyni tuloksen. Kyselyni mukaan yllättävän moni on jättämässä sikainfluenssarokotteen ottamatta.

Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos - Pandemiakatsaus, 3.12.2009

Muita terveyteen liittyviä ajankohtaisia kirjoituksiani:

Lääkäri sai pandemiarokotteen

Saksassa ollaan huolissaan sikainfluenssarokotteesta

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa pureskellaan (k)riisinjyviä

Hoida terveyttäsi probiooteilla!

Ravintovinkkejä suomalaisille miehille

**

Jukka Pyrrö Koripalloliitosta osallistui Ravintovalmentajien seminaariin aiheella "Suomimiesten pieni ravinto-opas". Jukka tarjosi siinä työssään oivallisia vinkkejä ruokailuun avuttomillekin miehenköriläille.

Työn tarkoitus

Opinnäytetyön tarkoituksena oli valistaa ja antaa tietoa vuolijokelaisille SuomiMiehille ravinnon merkityksestä sekä liikuntaa harrastettaessa että vapaa-aikana. SuomiMies -toiminta on tarkoitettu 40-60 -vuotiaille vähän liikuntaa harrastaville miehille. Tärkeänä ajatuksena liikuntaan kannustamisen lisäksi on huumori, jota jo toimintamuodon nimi SuomiMies-seikkailee kuvaa. Monilla miehillä liikuntaharrastuksesta on venähtänyt jo jonkin aikaa, vyötärönympärys on alkanut huolestuttavasti kasvaa (ei kaikilla) ja ensimmäiset askeleet liikunnan parissa eivät aina ole myönteisiä (jäseniä kolottaa, hikeä pukkaa ja ei tahdo oikein jaksaa).

Seuraunionissa on järjestetty yhdessä Kainuun Marttojen kanssa SuomiMies-kokkaa kursseja (3 kertaa), joissa on valmistettu liha-, kana- ja kalaruokia sekä salaatteja. Lisäksi samalla on saatu tietoa terveellisestä ravinnosta ja syömisestä. Miehet ovatkin olleet varsin innostuneita kokkauskursseista, sillä osalla miehistä ei ole ollut aikaisemmin kokemusta ruoan valmistuksesta.

Suomimiehen ravitsemus

Järkevästi ja laadukkaasti koostettu ruokavalio on yksi Suomimiehen peruspilareista, etenkin harjoittelun jaksamisessa ja yleensä fyysisen rasituksen yhteydessä. Monesti aktiivinenkaan harjoittelu ei tuota haluttua tulosta, jos ravitsemusasiat eivät ole kunnossa. Riittävä syöminen, oikein koostettu ruokavalio, oikea ateriarytmi ja ruokavalion monipuolisuus takaavat omalta osaltaan sen perustan, jota liikunnan aiheuttama energiankulutus vaatii, jotta harjoittelun, levon ja oikean ravinnon vaikutuksesta kuntoilijan kehossa tapahtuu haluttua muutosta.

Terveellinen ravinto on monipuolista ja maittavaa. Sen määrä on kohtuullinen ja oikeassa suhteessa kulutukseen. Pienet herkuttelut ja yksittäiset ruoka-aineet eivät kokonaisuutta pilaa, jos perusta on vankalla pohjalla.

Muistettava on, että tieto ei lisää tuskaa vaan terveyttä.

Ruokavalion koostamisen periaatteet
Ruokavalion koostamisen lähtökohtana on sellaisten ruoka-aineiden valinta, jotka vastaavat henkilön kulutusta. Tarkoitus on saada oikea määrä oikeita ravintoaineita, jotta energian saanti ja kulutus ovat tasapainossa. Näin keho voi hyvin eikä turhaa massaa pääse vyötärölle syntymään. Lisäksi on tärkeää, että saadaan oikeanlaisia ravintoaineita oikeaan aikaan. Esimerkiksi kestävyyssuorituksen jälkeen riittävästi hiilihydraatteja ja nestettä, jotta palautuminen ja menetetyt energiavarastot saadaan mahdollisimman pian palautumaan entiselleen.

Ravitsemus tulee nähdä kokonaisuutena, jossa jokapäiväiset valinnat määräävät ruokavalion terveellisyyden. Siten arki- ja juhlaruoka tulee erottaa toisistaan. Juhlapäivinä saa syödä myös normaaliin ruokavalioon kuulumattomia herkkuja. Älä ole liian ehdoton itsellesi: etene hitaasti, mutta varmoin askelin. Hyväksy myös taantumiset, ne kuuluvat elämään. Toisin sanoen, älä tarkastele ravitsemusta ja elämää mustavalkoisin silmälasein: "Tästä päivästä lähtien en syö enää mitään herkkuja ja harrastan liikuntaa tunnin joka päivä."

Kaikki tarvittavat ravintoaineet saadaan monipuolisesta ja energiatarvetta vastaavasta ruokavaliosta. Tärkeää ruokavalion koostamisessa on valittavien ravintoaineiden laatu, määrä ja moninaisuus, ruoka-aineiden monipuolisuus (välttämättömien ravintoaineiden saanti) sekä kohtuus (yksittäisiä terveellisiäkään ruoka-aineita ei pidä nauttia kohtuuttomasti).

Tasapainoisen aterian tulee pääosin koostua hyvistä hiilihydraateista, laadukkaista proteiineista, tuoreista ja värikkäistä salaateista ja vihanneksista sekä ruokajuomana vedestä. Myös joillakin aterioilla voidaan syödä terveellistä rasvaa. Etenkin kasvisten, vihannesten, hedelmien ja marjojen lisääminen ruokavalioon on suuri muutos, mutta se askel on otettava, sillä edellä mainittujen ruoka-aineiden on sisällyttävä monipuoliseen ruokavalioon, mikäli halutaan muutoksia omaan terveyteen tai painoon.

Kuntoilijan ravitsemuksessa ei tärkeää pelkästään ole aterioiden sisältö, vaan myös aterioiden säännöllinen rytmi. Useille ihmisille hyvä aterioiden määrä on 5-6 kertaa päivässä. Aterioita tuleekin olla 3-4 tunnin väliajoin (esim. aamiainen klo 7.00, välipala klo 9.30, lounas klo 11.30 välipala klo 15.00, päivällinen klo 18.00 ja iltapala klo 20.30). Tämä onkin tärkeää, jotta verensokeri pysyy tasaisena eikä nälkää pääse syntymään. Usein ihmisillä onkin väärät käsitykset ateriarytmistä, koska monesti etenkin ylipainoisilla henkilöillä makean napostelu pitkin päivää korvaa terveelliset välipalat. Tämän takia on tärkeää, että ruokavalio koostetaan suunnitelmallisesti, jotta ravinnonsaanti olisi tasaista.

Päivän ruokavalion tuleekin koostua seuraavasti:
- tukeva ja maittava aamupala
- monipuolinen ja runsas lounas
- terveellinen välipala (esim. hedelmä, marjat)
- päivällinen
- iltapala
- lisäksi tulee muistaa nauttia vettä päivän aikana

Kotona on tärkeää, että perhe kokoontuu yhdessä syömään ateriansa eikä lähdetä siitä ajatusmallista, että kukin syö itselleen sopivaan aikaan. Lisäksi ruokailujen on tapahduttava keittiössä ruokapöydän ääressä, ei televisiota katsellen olohuoneessa, koska helposti silloin sorrutaan vain naposteluun ja sitä kautta turhiin kaloreihin.

Ohjattaessa yksilön ruokatottumuksia on perusteltua edistää säännöllistä syömistä. Se, miten kukin säännöllisyyden toteuttaa, vaihtelee. toinen syö pääaterian lounasaikaan ja keventää iltaa kohden. Toiselle sopii lounaalla salaattiateria ja pääateria illalla. Tärkeintä on löytää itselle hyvä ja säännöllinen rytmi ja noudattaa sitä. Päivän aikana nautitut ateriat määrittävät päivän energiansaannin, ja pitkän jakson aikana nautitut ateriat ovat merkityksellisiä kokonaisravitsemuksen kannalta.

Energian ja ravintoaineiden saanti
Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan energian saannin tulee olla kulutukseen nähden tasapainossa normaalipainon ja terveyden ylläpitämiseksi. Ihminen tarvitsee energiaa sen verran, jotta voi pitää yllä kehon painoa, koostumusta ja fyysistä aktiivisuutta. Tärkeää on muistaa, että energiaa tarvitaan etenkin perusaineenvaihduntaan, sillä aikuisilla 60-80 % energian kulutuksesta kuluu perusaineenvaihdunnan yhteydessä.

Ruoan aiheuttama lämmöntuoton osuus on noin 10 % ja liikunnan osuus noin 15-20 % koko energian kulutuksesta. Kokonaisuudessaan on tärkeää, että ylimääräistä rasvaa ei olisi kehossa liikaa, vaan lihasmassaa, jonka energiankulutus on suurempaa kuin rasvakudoksen.

Liikkuvalle ihmiselle hiilihydraatit ovat tärkein energianlähde. Mitä kovempi intensiteetti liikuntasuorituksessa on, sitä enemmän niiden merkitys energialähteenä kasvaa. Hiilihydraattien keskeisin tehtävä elimistössä on toimia kovassa rasituksessa energianlähteenä ja palautuksessa. Mikäli hiilihydraatteja ei nautita päivittäin, ei liikkuminen ja harjoittelu maistu, sillä hermosto ja lihaksisto vaativat päivittäiset annoksensa.

Tärkeää olisi syödä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, jotta nälän tunne ei tulisi heti ruokailun jälkeen ja jotta elimistön vireystila ja sokeritasapaino säilyisi tasaisena seuraavaan ruokailuun.

Parhaita hiilihydraattilähteitä ovat:
- viljavalmisteet (leivät, puurot, myslit, murot, makaroni ja riisi)
- kasvikset, vihannekset, juurekset
- hedelmät ja marjat

Muistettava onkin, että suositaan nimenomaan hyviä hiilihydraattilähteitä ja vältetään valkoisia, sokeroituja ja pitkälle jalostettuja valmisteita.

Proteiinit ovat ensisijaisesti suojaravintoaineita ja koostuvat aminohapoista. Kuitenkin elimistö pystyy niitä käyttämään myös energianlähteenä. Tosin ylimääräiset proteiinit muuttuvat energiaksi ja varastoituvat rasvana. Huomattavaa on, että ihminen ei pysty valmistamaan kaikkia aminohappoja itse, vaan osa on saatava ravinnosta, täten valkuaisaineita on hyvä nauttia pieniä määriä jokaisella aterialla. Proteiinit ovat elimistölle välttämättömiä rakennusaineita, joita tarvitaan solujen, hormonien ja lihasten toimintaan.

Lähtökohtana on, että saamme tarvittavat proteiinit monipuolisesta ravinnostamme.
Etenkin eläinproteiinit sisältävät kaikkia elimistömme tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja.

Parhaita eläinproteiinin lähteitä ovat (hyvälaatuiset proteiinit):
- kala, kana, vähärasvainen liha
- kananmuna, maito, rahka ja raejuusto.

Lisäksi kasvikunnan tuotteista saadaan proteiineja, mutta hyviä proteiinilähteitä on vähän, joten aterian koostaminen pelkistä kasvikunnan tuotteista on hyvin työlästä.

Parhaita kasvikunnan proteiinilähteitä ovat:
- viljavalmisteet
- herneet, pavut ja pähkinät

Hyvänä toimenpiteenä aterioita valmistettaessa on yhdistää sekä eläinkunnan että kasvikunnan tuotteita, jolloin ruuasta saadaan riittävän monipuolinen myös proteiinien saannin suhteen. Kuntosaliharjoittelussa, mikäli tarkoitus on kasvattaa lihasmassaa, elimistö tarvitsee lisää proteiineja palautumisvaiheessa, koska lihas kasvattaa uusia rakenneosia.

Tavallisen kuntoilijan (SuomiMiehen) ei pidä kuitenkaan turvautua lisäproteiineihin pillerien, jauheiden tai erilaisten muiden proteiinivalmisteiden kustannuksella, vaan usein riittää pelkkä proteiinien lisääminen normaaliin ravintoon esim. syömällä lihaa kaksi kertaa päivässä.

Ihmisen tarvitsee rasvaa energianlähteenä, mutta niiden osuutta ja tärkeyttä on korostettava etenkin solujen rakennusaineena, aivojen toimintaan vaikuttavana tekijänä ja hormonien tuotannossa. Liika rasva lihottaa ja se kulkeutuu tehokkaasti ihmisen rasvakudokseen. Täten on huomioitava, minkälaista rasvaa nautitaan. Meidän tulee suosia tyydyttymättömiä rasvoja. Yleensä tyydyttynyt rasva on huoneenlämmössä kiinteää ja tyydyttymätön juoksevaa tai hyvin pehmeää.

Pehmeän rasvan parhaita lähteitä ovat:
- kasvisöljyt
- pehmeät ja juoksevat margariinit
- kala

Suomalaisten ruokailutottumusten osalta rasvan laatu on parantunut ja rasvan kokonaissaanti on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana. Uusimpien tutkimusten mukaan hyvä kehitys näyttää kuitenkin pysähtyneen niin rasvan laadun kuin määränkin suhteen. Suomalaisten ruokavaliossa on kovaa rasvaa edelleen liian paljon ainakin Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan.

Etenkin korkea kolesteroli yhdistettynä korkeaan verenpaineeseen on todellinen pommi, kenen kohdalla se sitten onkin totta. Nyt on aika ottaa seuraava askel, koska se on vielä mahdollista ja alkaa käyttää omassa ruokavaliossa entistä enemmän terveellisiä rasvoja, jotta vältytään siltä – viimeiseltä askeleelta.

Nesteen saanti ja riittävyys

Ihmiselle elintärkeät toiminnot, kuten elimistön kemialliset reaktiot, aineiden kuljetus ja lämmönsäätely, ovat riippuvaisia veden läsnäolosta. Aikuisen ihmisen tuleekin nauttia nesteitä päivittäin noin 1,5 litran verran. Paras janojuomamme on vesi. Lisäksi saamme nesteitä nauttimastamme ruoasta. Mikäli harrastetaan liikuntaa, lisää se nesteen tarvetta 0,5–1 litraa tunnissa. Jo pienikin nestevaje heikentää suoritustamme.

Aikuisen ihmisen painosta noin 60 % on vettä, iän myötä veden osuus kehon painosta vähenee. Kehon kokonaisnestemäärästä reilut 40 % on solujen sisällä ja loput soluja ympäröivissä nesteissä. Elimistön nestetasapainoon vaikuttavat luonnollisesti nesteiden saaminen ja niiden menetys. Nestetasapaino on monien eri tekijöiden tarkoin säätelemä. vettä menetetään virtsana, hikenä ja uloshengityksen mukana. Jo 1-2 % painon aleneminen vedenhukkana saa aikaan suorituskyvyn ja yleisen vireystilan laskua. Lisäksi ilmenee päänsärkyä, ruokahaluttomuutta, väsymystä ja huimausta.

Liikuntasuorituksen aikana (etenkin kestävyyssuoritus) nesteiden nauttiminen on aloitettava jo ennen janon tunnetta, koska kun janon tunne yllättää, on usein sitä mahdoton enää paikata juomalla (nestettä imeytyy noin 0,8 litraa tunnissa) ja monesti nautimmekin kerralla liikaa nestettä, joka aiheuttaa sen, että liikuntasuoritus joudutaan lopettamaan (vesi "hölskyy" mahassa).

Ruokajuomana vesi on ykkönen, mutta toki muitakin keveitä vaihtoehtoja on mm. rasvaton maito tai piimä. Tuoremehut ja limsat ovat vaarallisia kaloripommeja ja niitä olisikin syytä välttää. Kahvia voi nauttia kohtuudella, pitää muistaa, että kahvissa itsessään ei ole haittaa, mutta jos sekaan laitetaan kermaa ja sokeria kertyy siitä päivän mittaan iso annos ylimääräisiä kaloreita.

Ammattien vaikutus ravinnontarpeeseen

Vuolijoen SuomiMiesten ammatit vaihtelevat raskaasta vuorotyöstä ja maanviljelystä kevyempiin toimistotehtäviin. Monilla miehillä kasvisten käyttö on ollut erittäin vähäistä. Ravintokursseilla onkin valmistettu erilaisia salaatteja, jotka ovat olleet sekä tuoresalaatteja (ei maustettuja) että maustettuja salaatteja. Lisäksi luennoilla ja ruokakurssien yhteydessä on korostettu kasvisten monipuolisuutta ja tärkeyttä ruokavaliossa. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että työssäkäyvät miehet, jotka ruokailevat työpaikkansa ruokalassa käyttävät enemmän salaatteja kuin ne, jotka eivät käytä tai hyödynnä työpaikkaruokalaa. Tänä päivänä työpaikkojen ruokalat tarjoavat erittäin monipuolisen ja maukkaan ravintokokonaisuuden salaatteineen, eri lämpimän ruoan vaihtoehdot, juomat ja jälkiruoat. Myöskään hinnat eivät päätä huimaa, vaan ruokaloiden hintataso on hyvin kohtuullinen.

Kiire pilaa useinkin maittavan lounasaterian, turhan usein nautitaan pikaruokaa, jonka energiamäärä on suhteellisen suuri, mutta ei sisällä kasviksia eikä takaa aterian riittävää monipuolisuutta. On muistettava, että kiireetön ruokahetki antaa mahdollisuuden nauttia ruuasta.

Vuorotyö tehtaalla, etenkin ilta- ja yövuoro tuovat omat haasteensa ruokailujen suhteen, koska pääsääntöisesti vuorotyössä olevat ottavat mukaan omat eväänsä (maito, kahvi ja eväsleivät). Monilla työpaikoilla on onneksi hankittu mikrot, joten ruoan lämmittäminen onnistuu. Etenkin ruokailutottumukset vaikuttavat olennaisesti vuorotyöläisen henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin, koska säännöllinen ruokailu vaikuttaa veran sokerin tasoon ja sitä kautta väsymyksen ennaltaehkäisyyn työpaikalla etenkin yövuorossa. Vuorotöihinkin kannattaa kotona valmistaa salaattiannos, hedelmiä ja marjoja mukaan ja korvata napostelu näillä terveellisemmillä vaihtoehdoilla. Pääateria on hyvä sijoittaa työvuoron alkupuolelle, jolloin pärjätään pienemmälläkin ruoka-annoksella. Muutaman tunnin jälkeen voidaan nauttia välipalaa. Toki myös kofeiinipitoiset ja kylmät juomat auttavat väsymyksen torjunnassa. Nesteiden riittävä nauttiminen eri työvuorojen aikana on myös tärkeää. Vuorotyöläisellä vaikuttaa jaksamiseen koko elämän rytmi ts. riittävä liikunta takaa yleensä hyvän unen ja stressin laukaisun.

Maanviljelijän ongelmat terveellisen ravinnon suhteen ovat, että tuiki tarpeelliset välipalat jäävät nauttimatta ja tästä johtuen lounaalla ja päivällisellä tulee yleensä syötyä liikaa. Lisäksi pienet päivänokoset otetaan ennen töiden aloittamista. Toisaalta hyvä, ettei vatsa täynnä lähetä ahertamaan liian kovalla intensiteetillä, sillä suuri osa verenkierosta on vatsan seudulla ja helposti kova työ voi johtaa heikotukseen. Tutkittaessa maataloustyötä tekevien ravinnon koostumusta, on todettu, että maataloustyötä tekevillä kevytlevitteiden ja rasiaan pakattujen margariinien käyttö leivän päällä, kasvisöljyn käyttö ruoanlaitossa, rasvattoman maidon juominen sekä tuoreiden kasvisten käyttö oli vielä vuonna 1996 muihin ammattiryhmiin – varsinkin toimistossa palvelutyötä tekeviin – verrattuna selvästi harvinaisempaa. SuomiMies harjoitusten yhteydessä käymieni keskustelujen perusteella eri ruuista ja elintarvikkeista on olemassa parempi tietämys kuin aikaisemmin. Monesti kiivasrytminen työ, etenkin kevään, kesän ja syksyn aikana, vaikeuttaa säännöllistä ruokailu- ja elämänrytmiä. Ruokailujen välit tulevat usein liian pitkiksi ja nälän tunne on varsin suuri ennen ateriointia ja usein annoskoot ovatkin liian suuria. Myös kovien rasvojen osuus ruoan valmistuksessa ja itse aterioilla on suuri, etenkin kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä tulisi lisätä reilusti. Työpäivän aikana on mahdollista pitää sopivan väliajoin taukoja, jolloin voi nauttia terveellisen välipalan.

Henkilöt, jotka tekevät toimistotyötä syövät yleensä työpaikan ruokalassa tai käyttävät ulkopuolisen ravintolan palveluita. Monilla ongelmana on, että aamupala on jäänyt varsin puutteelliseksi ja aamupäivän aikana nautitaankin useampi kuppi kahvia pullien tai keksien kera. Lounaalla seisovasta pöydästä tulee nautittua liikaa, koska lautasmalli ei ole aina mielessä, kun seisovan pöydän eri vaihtoehtoja kasataan lautaselle. Hyvä puoli on, että lounaalla nautitaan myös salaattipöydän tarjoilusta. Työpäivän jälkeen kotona odottaa päivällinen tai itse valmistetaan valmiseineistä mikrossa ei aina niin ravitseva valmisateria. Suosituksena on, että nautitaan tukeva ja kunnollinen aamupala ilman kiirettä ja aamupäiväksi töihin varataan hedelmä kahvin kera, jotta turhilta energiakaloreilta vältytään. Iltapäivälle on hyvä varata myös hedelmä tai vastaava iltapäiväkahvin kera.

Osa Vuolijoen SuomiMiehistä nauttii hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Kaikki eläkkeellä olijat ovat aktiivisia liikkujia ja heillä ei painon kanssa ole suurempia ongelmia. Osa heistä käy maanantaina, torstaina ja perjantaina ikäihmisten kuntosaliharjoituksissa (aamuisin klo 9.00.10.30). Tämän lisäksi heillä on tiistai-iltaisin SuomiMiesten yhteiset harjoitukset. Lisäksi tämä aktiiviporukka hiihtää talvisin ja sauvakävelee kesäisin. Ravinnon suhteen ei suurempia ongelmia ole, mutta salaattien ja vihannesten käyttö on ollut vähäistä. Osa on ottanut ravintokursseilta "vinkistä-vaarin" ja ruvenneet lisäämään salaattien, marjojen ja hedelmien käyttöä. Ikääntymisen myötä on kiinnitettävä huomiota myös nesteiden lisäkäyttöön, sillä ikääntyvät ihmiset eivät huomaamattaan nauti tarpeeksi nestettä (koskee etenkin 55-75 vuotiaita). Yleensä tällainen pieni nesteen nauttimisen lisäys ei aiheuta mitään ongelmia.

Vinkkejä ja ohjeita ruokailuun

Tähän osioon on koottu muutamia ohjeita eri ravintoaineiden osalta, joiden tulee olla mukana lähes jokapäiväisessä ruokavaliossa. Lisäksi osioon on koottu tietoa niistä valmisteista, joita on syytä vähentää ruokavaliosta. Kuitenkaan ei pidä liikaa takertua yksittäisiin valmisteisiin, vaan kokonaismäärä ratkaisee.

Kala on hyvä proteiinin lähde. Lisäksi kalan rasva on hyödyllistä ja terveellistä sydän- ja verenkiertoelimistölle pienentäen veren triglyseridipitoisuutta (varsinaiset rasvat) ja lisäten veren juoksevuutta. Välttämättömiä rasvahappoja tarvitaan hermoston kehittymiseen sekä keskushermoston rakennusaineeksi. Viikkoon tuleekin sisällyttää vähintään kaksi kala-ateriaa, jotka riittävät varmistamaan omega-3-rasvahappojen saannin. Viikon aikana kannattaa vaihdella eri kalalajeja mieluummin kuin tyytyä korvaaviin kapseleihin. Kalat keräävät itseensä joitakin ympäristömyrkkyjä, joten tämänkin takia kaloja tulee käyttää monipuolisesti. Kalan merkittävyyttä ruokavaliossa tukee myös se, että kalasta saadaan hyvin D-vitamiinia (vaikutus luuston kuntoon).

Kasviksia, marjoja ja hedelmiä saa syödä periaatteessa niin paljon kuin vain jaksaa, mutta kuitenkin niin, että jokaisen pääaterian yhteydessä vähintään omistajansa nyrkin verran ja lisäksi etenkin hedelmiä ja marjoja välipalojen yhteydessä (päivittäin noin puoli kiloa). Kasvikset, sen lisäksi, että ovat maukkaita, antavat lautaselle väriä, näköä ja makua. Tuoreiden kasvisten vesipitoisuus on yleensä suuri (70-95 %) ja ne sisältävät vähän energiaa. Kasvikset voidaan nauttia tuoreina, mutta myös lämpiminä tai salaatteina ja raasteina. Eri ruokapaikoissa kannattaa tarkkailla, miten kasvikset on valmistettu. Usein saattaa kasvisten päällä olla juustokuorrutus tai ne on valmistettu kerman kera. Tällöin kasviksetkin saattavat sisältää ylimääräistä ns. piiloenergiaa.

Viljatuotteita kannattaa käyttää monipuolisesti (täysjyväleivät, puurot), sillä ne sisältävät runsaasti kuituja, joilla on myönteisiä terveysvaikutuksia (myös marjat, hedelmät, peruna, juurekset, vihannekset sisältävät runsaasti kuituja). Viljatuotteet sisältävät hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja ja osa on imeytymätöntä kuitua, joka parantaa suolen toimintaa, edistää veren kolesterolipitoisuuden alenemista ja hidastaa veren sokerin nousua. Lisäksi kuitu imee itseensä ruoansulatuskanavassa vettä ja näin turpoaa, jolloin vatsa täyttyy, pitää se myös kylläisyyden tunnetta pitkään. Suosituksen on, että saisimme kuituja 25-35 g päivittäin, mutta keskimääräinen saantimme on noin 20 g/päivä. Leipää nautittaessa on syytä muistaa, pelkkä leipä ei useinkaan lihonta, vaan se mitä laitetaan leivän päälle. Toki eri leipälajien suolapitoisuutta on hyvä tarkkailla pakkausselosteista.

Esimerkki, miten varmistaa päivittäinen kuidunsaanti (30-35 g):
- 4 palaa täysjyväruisleipää 20 g
- 3 perunaa tai 2 dl täysjyväriisiä 4 g
- 1 hedelmä ja 1 dl marjoja 5-7 g
- puoli lautasellista salaattia tai raasteita 5

Perunan käytöstä ruokapöydässä kiistellään eri lähteissä. Toisten mielestä perunaa tulee välttää, toisten mielestä peruna kuuluu tärkeänä osana suomalaiseen ruokapöytään. Peruna on hyvä hiilihydraattilähde, sisältäen kohtuullisesti energiaa, C-vitamiinia (raakana) ja kivennäisaineita. Peruna tuleekin valmistaa kuorineen keittämällä eikä missään nimessä rasvan kanssa. Monet perunaherkut sisältävät kylkiäisenä runsaasti rasvaa sellaisenaan tai juusto- ja kermaperunoiden muodossa. Lisäksi perunaa syötäessä on hyvä pitää muistissa lautasmalli eli kolmasosa lautasesta täytetään perunalla, ja tietenkin se toisseikka, että peruna on kotimainen raaka-aine.

Esimerkiksi:
Annoskoko on 150 g perunaruokaa.
- keitetyt perunat 105 kcal
- perunasose 115 kcal
- uuniperuna kermaviilitäyte 140 kcal
- paistetut perunat 185 kcal
- perunasalaatti 230 kcal
- ranskalaiset perunat 330 kcal
- perunalastut 780 kcal

Eli perunalastut eivät ole parhaimmillaan dipattuna, vaan parasta ne ihmiselle ovat koristeena kaupan hyllyssä. Kaikkiaan peruna ei ole ongelma ruokavaliossa, vaan se, miten ja missä muodossa perunaa nautitaan.

Suomalaiset tottuvat jo pienestä pitäen käyttämään suolaa esim. monen perheen ruokapöytään kuuluu automaattisesti suolapurkki, josta voi lisätä suolaa ruokaansa.
Päivittäisestä suolasta jopa 80 % kertyy erilaisista elintarvikkeista. Tärkeää olisikin tarkkailla ainakin seuraavien elintarvikkeiden suolapitoisuuksia (elintarvikepakkausten suolamerkinnät):
- leivät
- margariinit
- juustot
- lihaleikkeet
- kalavalmisteet
- kaikki valmisruoat

Oman ryhmänsä muodostavat erilaiset suolaiset naposteltavat, jotka olisi syytä jättää kaupan hyllylle (täysin turhaa suolaa ja kaloreita). Jo pelkästään pelkkä suolapähkinäpussi sisältää suolaa 2,6 grammaa. Ihmisen päivittäinen suolatarve on noin 5 grammaa.

Maitoa ja erilaisia maitotaloustuotteita on tarjolla tänä päivänä useita vaihtoehtoja. On erittäin rasvaisia ja täysin rasvattomia tuotteita. Maito ja maitotaloustuotteiden tärkeä ravintolähde ihmiselle on kalsium, joka vaikuttaa erityisesti luustoomme. Lisäksi maitotaloustuotteista saadaan sinkkiä, B-, D- ja A-vitamiineja. Kaiken kaikkiaan tärkeää on tarkkailla eri maitotaloustuotteiden rasvapitoisuuksia (etenkin juustot), koska tarjolla on rasvattomia ja vähärasvaisia tuotteita. Kuitenkin kalsiumia saadaan yhtä paljon kuin rasvaisemmista tuotteista.

Alkoholista saadaan runsaasti energiaa, joten sen liiallista käyttöä tulisikin välttää.
Runsas ja pitkäaikainen alkoholin käyttö heikentää ravintoaineiden imeytymistä ja lisää ravintoaineiden menetystä virtsaan. Alkoholin käyttö vääristää usein ruokailutottumuksia siten, että rasvan osuus ruokavaliossa lisääntyy ja hiilihydraattien osuus vähenee. Kaloreita alkoholissa on lähes yhtä paljon kuin rasvassa.

Esimerkki:
Kahdesta sixpackista saadaan energiaa noin 1500 kcal, joka tekee noin 70 000 kcal, mikäli kyseinen satsi anniskellaan joka viikonloppu. Tätä myötä elimistöön kertyy ylimääräisiä kiloja 10.

Loppupäätelmä

Kokonaisuudessaan vuolijokelaiset SuomiMiehet ovat aktiivisia liikkujia, toki muutamilla harjoituskertoja viikkoon ei kerry kuin pari, mutta pääosalla harjoituksia on 3-5. Ruokavalintojen suhteen niin ruokaluennot kuin ruokakurssit ovat vaikuttaneet siihen, että monien ruokavalio on muuttunut salaattien, hedelmien ja marjojen käytön myötä. Toki kyseisiä ravintoaineita voisi käyttää huomattavasti enemmän.

Tänä päivänä tietoisuus terveellisestä ruoasta on lisääntynyt huomattavasti, samoin on käynyt myös ruokatottumusten. Valistusta terveellisen ja monipuolisen ruoan vaikutuksista saadaan monien eri tiedotusvälineiden ja lehtien kautta. Myös työpaikat ovat lisänneet terveyteen liittyvää toimintaansa, jotkut työaikana ja jotkut panostaneet työntekijöidensä vapaa-aikana tapahtuvaan toimintaan (esimerkiksi liikuntasetelien muodossa). Työpaikkojen TYKY- toiminta on myös yksi toimintamuoto.

Tärkeää SuomiMies toiminnassa on ollut rento ja kannustava ilmapiiri, joka vaikuttaa koko porukan hyvinvointiin, ainakin tiistai-iltaisin. Rento meno ja mukavat kaverit ovat luoneet sosiaalisesti tärkeän liikunnallisen toimintamuodon, jossa on kiva olla mukana. Lisäksi oman höysteensä toimintaan ovat tuoneet yhteiset kokki-kurssit ja ravintoluennot. Varmaankaan moni SuomiMies ei olisi lähtenyt muuten mukaan kokkaamaan, mutta porukan mukana oli helppoa ja vaivatonta osallistua mukaan. Tätä kautta on myös moni saanut tärkeää tietoa ravinnon merkityksestä osana liikuntaa ja yleensä jokapäiväistä elämää. Ikää karttuu ja se tuo mukanaan omia haasteita. Tärkeää on pysyä aktiivisena, jotta välttyy "sohvaperunalta", sillä pitkäaikainen laiskana oleminen vaikuttaa siihen, että se ensimmäinen askel aktiiviseen toimintaan on yhä kauempana.

Lopuksi ja saatteeksi voi kiteyttää terveellisen ruokavalion perusteet, jotka muistamalla pärjää pitkälle:
- vältä paljon sokeria ja rasvaa sisältävät tuotteet
- lue ja tutki kaupassa eri tuotteiden pakkausselosteet, niistä selviää mitä ja miten paljon eri aineita tuotteeseen on valmistusvaiheessa lisätty
- syö päivittäin reilusti kasviksia, marjoja ja hedelmiä
- valitse vähärasvaisia maitotaloustuotteita, kanaa ja lihaa
- muista syödä ainakin kaksi kala-ateriaa viikossa (muista monipuolisuus, ei pelkästään tonnikalaa)
- syö säännöllisesti 3-4 tunnin välein, jotta veren sokeritasapaino säilyy tasaisena. Älä sorru naposteluun, äläkä jätä aterioita väliin.
- suhteuta energiansaantisi omaan kulutukseesi, jos et liiku tai ole muuten aktiivinen päivän aikana, voit syödä kevyemmin, jos taas liikut, voit nauttia ravintoaineita hieman enemmän
- levitä leivällesi margariinia ja suosi ruuanvalmistuksessa öljyjä
- muista kaikessa kohtuus ja kokonaismäärä

Ja kuten lasten laulussa sanotaan: "Älä sormipieni koske mihin vain…" niin meille aikuisille olkoon ohjeena: "Älä käsi suuri pistä suuhun mitä vain…"

Muita opinnäytteitä ravintovalmentakoulutuksista:

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu

Nuoren uimarin ravinto-opas

Terrorisoiko suolisto elämääsi?

Kasvuikäisen painonnostajan painonpudotus

Metabolista oireyhtymää sairastavan kuntoutus

Kuntoilijan pieni ravinto-opas

Ravintovalmentajakoulutuksen loppuseminaari 2009

**

Taas on yksi vuosi vierähtänyt ja valmistumassa on uusia ravintovalmentajia. Mikäli olette Rovaniemellä tulevana viikonloppuna, niin ottakaa yhteys Lapin Urheiluopistoon ja kysykää onko luentosalissa vielä tilaa. On nimittäin tulossa maan parhaimpia ravintoseminaareja. Raportoin seminaarin annista sitten aikanaan tässä terveysblogissani.

OHJELMA

Ravintovalmentajakoulutuksen loppuseminaari, Lapin urheiluopisto, luentosali Tiera

27.-28.11.2009

Perjantai 27.11.2009
klo 14.00 -14.15 Seminaarin avaus / Christer Sundqvist
klo 14.15-16.00 Aivot ja Ravinto / Christer Sundqvist
klo 16.00-16.45 Syömään oppiminen / Tiitta Kartiovaara
klo 16.45-17.15 Tauko
klo 17.15-18.00 Ikääntyvän ihmisen ja keventäjän ravintovalmennus / Johanna Alppi ja Lilli Peltonen
klo 18.00-19.30 Superfoodeilla terveeksi / Olli Posti


Lauantai 28.11.2009
klo 9.15 Toisen seminaaripäivän avaus / Christer Sundqvist
klo 9.15-10.00 Vähähiilihydraattinen ruokavalio veteraaniurheilijalla, joka sairastaa tyypin 1 diabetesta / Jaakko Metsälehto
klo 10.00-10.45 Suomimiesten pieni ravinto-opas / Jukka Pyrrö
klo 11.00-12.00 Ravinto ja palautuminen / Jaana Kotkansalo
klo 12.00-13.00 Lounas
klo 13.00-13.45 Tennispelaajan ravinto-opas / Tomi Huhtamäki
klo 13.45-14.30 Ruoka ja kolesteroli / Teija Hyrkäs
klo 14.30-14.45 Loppusanat / Christer Sundqvist
klo 14.45 Todistusten jako / Marja Immonen

Muita kirjoituksiani luennoista:

Enemmän vihanneksia ja lihaa

Luento: Aivot ja ravinto

Terveystietoinen moderni kaupassakäynti vaatii suurennuslasia ja kuulosuojaimia

Christer Sundqvist - Kerettiläinen ravitsemusasiantuntija

Luentoajatuksia

Superfoodit - Esittelyssä Jaakko Halmetoja ja kaakao

**

Jaakko Halmetoja on kirjoittanut superfood -oppaan.

Kirjan voi hankkia häneltä suoraan esimerkiksi täältä. Kirja maksaa 17 euroa (e-kirja).

Superfood (suomeksi superruoka) on termi, jota yleensä käytetään kuvaamaan ruokaa, joka on erittäin ravintotiheää. Yhdysvalloissa on keksitty markkinointitermi "superfood", mistä on myös muunnos "superfruit". Se tarkoittaa hedelmää tai marjaa, joka on jollain tapaa eksoottinen, ravitsemuksellisesti hyvä, helppokäyttöinen, sisältää runsaasti antioksidantteja ja tuo vaihtelua makumaailmaan. Termejä ei ole suojattu tai määritelty virallisesti. Superfood -termit yleistyivät Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa myyntimenestykseen yltäneiden ruoka- ja ravinto-oppaiden innoittamana. Nyt superruoka-ohjeita on jo runsaasti suomeksikin tarjolla. Yksi näistä on esittelyssä oleva Jaakko Halmetojan teos. Ravitsemusasiantuntijat suhtautuvat superruokaan varauksellisesti. Varauksellisuus johtuu pääosin siitä, että asia on niin uusi. Edistykselliset ravitsemusasiantuntijat ovat jo pitkään ylistäneet superfoodeja.

Mitkä marjat, vihannekset tai hedelmät kuuluvat himoittuun superruokaluokkaan?

Kirjassa mainitut superfoodit tuodan kaukomailta, mutta ovat todella terveellisiä, täynnä suojaravintoaineita ja varsin kalliita. On perusteltua käyttää niitä täydentämään terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Ei ehkä joka päivä, sillä siihen ne ovat liian kalliita. Tosin kallista on tietysti myös sairastelu! Näen superruoan realistisena mahdollisuutena toimia esimerkiksi 1-3 kertaa viikossa "herkkupäivänä". Raakakaakaota, gojia, spiruliinaa, hampputuotteita(!) ja macaa napaan muutaman kerran viikossa! On se parempi vaihtoehto kuin iso karkkipussi tai ravinneköyhän tärkkelysmoskan käyttö.

Suomesta saa toki myös superfoodia: nokkosia, kuusenkerkkiä, ruusunmarjoja, tyrniä, mustikka, puolukkaa, karpaloa jne. Mutta annetaan hetkeksi tilaa ulkomaisille superfoodeille. Niitä tuodaan maahamme yhä vilkkaammin. Tiedustele luontaistuotekaupasta tai tilaa suoraan esimerkiksi Puhdistamosta (ei maksettu ilmoitus!).

Miltä kuulostaa omalla kotisohvalla nautittu ateria, joka koostuu eri mantereiden ja korkeakulttuureiden hienoimmista ruokaaineista? Jaakko Halmetoja uskoo, että ajatus tästä olisi saattanut tuntua vielä muutama vuosikymmen sitten kaukaiselta tai täysin mahdottomalta. Lisäämällä omaan ruokavalioonsa näitä huikean ravinnerikkaita raaka-aineita, eli superfoodeja, saa eksoottisten makuelämysten lisäksi käyttöönsä valtavan määrän hyödyllisiä työkaluja, oli tavoitteena sitten seksuaalisen halukkuuden lisääminen tai aivotoiminnan maksimointi.

Superfoodit sisältävät poikkeuksetta erittäin suuria määriä kehomme toiminnalle tärkeitä ravinteita: Vitamiineja, mineraaleja, aminohappoja, rasvahappoja sekä bioaktiivisia ainesosia. Kun ravitsemme kehoamme alkuperäisillä, lunnollisilla ja kokonaisilla ruoka-aineilla, on elimistöllämme jatkuvasti käytössään ravinteita, joiden avulla terveytemme ja suorituskykymme kehittyy.

Halmetoja on koonnut kirjaansa viisi yleisintä superfoodia, joiden saatavuus Suomessa on tällä hetkellä hyvällä tasolla: raakakaakao, gojimarja, macajuuri, spirulinalevä ja hampunsiemen. Näiden viiden ruoka-aineen avulla kuka tahansa voi sukeltaa oman terveytensä ja suorituskykynsä todelliselle alkulähteelle. Tässä teille esimerkinomaisesti kirjan tietoa kaakaosta.

Raakakaakao

Ihmisten uskotaan käyttäneen kaakaota jo 15 000 - 5000 vuotta sitten, mutta varhaisin arkeologinen todiste kaakaon käytöstä löytyy nykyisen Hondurasin alueelta 2000 ennen ajanlaskumme alkua.

Kaakaota valmistetaan Theobroma cacao -nimisen puun hedelmistä. Kaakaopuu kasvaa yleensä 3-10 metriä korkeaksi puuksi, joka tuottaa hedelmää ympäri vuoden. Kypsyvät kaakaohedelmät ovat yleensä vihreitä ja lopulta niistä tulee punaisia, oransseja, keltaisia sinisiä tai turkoosin värisiä. Näiden 18-20 senttimetrin mittaisten kaakaohedelmien kypsyminen kestää 5-6 kuukautta ja jokainen kaakaohedelmä sisältää 20-50 hieman mantelia suurempaa kaakaopapua, joita ympäröi kaakaohedelmän "liha". Yhden hedelmän sisältämistä kaakaopavuista voidaan valmistaa 3-4 korkealaatuista tummaa suklaalevyä.

Kaakao kasvaa 20. leveyspiirien välissä (pohjoinen - etelä) ja optimaalinen kasvulämpötila sille on 21 astetta. Perinteisesti kaakaopapuja on "valmistettu" kaapimalla kaakaohedelmän sisältämä liha ja kaakaopavut maahan, viidakon puiden tiputtamien isojen lehtien päälle. Tämän jälkeen yleensä 3-5 päivän kuluessa auringon valo on sulattanut kaakaohedelmän lihan, jonka jälkeen itse pavut ovat valmiita aurinkokuivatusta varten. Aurinkokuivatus kestää yleensä muutaman viikon. Tänä päivänä kaakaota tuotetaan perinteistä tarkemmin valmistusmenetelmin. Ensin kaakaopavut erotetaan hedelmälihasta ja niitä fermentoidaan 15% fermentaatioasteella yhden päivän ajan. Käymisprosessin aikana hedelmälihasta tulee alkoholimaista nestettä, joka valuu pois kaakaopapujen päältä. Tämän jälkeen kaakaopapujen fermentaatiolämpötila nousee ja pavut vapauttavat aminohappoja. Papujen itäminen ei kuitenkaan jatku kovin pitkälle, koska hedelmälihan muodostama alkoholimainen neste luo kaakaopavulle vahvasti happaman ympäristön. Seuraavien päivien ajan kaakaopapuja käännellään kuivatusritilöiden päällä muutamia kertoja päivässä (lämpötila pidetään koko prosessin ajan alle 50 asteessa, jotta pavut säilyttävät entsyymiaktiivisuutensa ja makunsa). Fermentaation aikana kaakaopapujen entsyymit "syövät" proteiineja, vapauttaen aminohappoja kehollemme helppokäyttöisempään muotoon. Nämä aminohapot antavat kaakaolle maun, josta tulee monelle rakas suklaan maku. Fermentoinnin jälkeen kaakaopavut levitellään mattojen päälle auringon valoon, jossa niiden kuivattaminen kestää yleensä muutaman viikon. Kun kaakao on tämän jälkeen kuivattu, suojaa sen kuori tulevaisuudessa pavun arvokasta sisältöä homeilta ja bakteereilta.

Raaka kaakao on yksi maailman ravinnerikkaimmista ja kompleksisimmista ruoka-aineista. Kaakao sisältää yli 1200 aktiivista ainesosaa ja huikeat 10% kaakaon painosta on antioksidantteja. Tämä vie raa'an kaakaon täysin eri tasolle antioksidanttien läheenä verrattuna käytännössä mihin tahansa muuhun ruoka-aineeseen. Kaakaon sisältämät antioksidanttiyhdisteet (polyfenolit) ehkäisevät erityisesti huonon LDL- kolesterolin hapettumista. Tämä suojelee kehoamme mm. erilaisilta sydänsairauksilta. Polyfenoleilla on myös verta tihentäviä ominaisuuksia, jotka ehkäisevät meitä sydänkohtauksilta. Kaakaon antioksidanttipitoisuutta kuvaa hyvin se, että raaka kaakao sisältää enemmän antioksidantteja kuin mustikka, goji-marja, acai-marja, punaviini ja granaattiomena yhteensä. Kaakao on loistava lähde erityisesti magnesiumille, raudalle, mangaanille, kromille, rikille, kuparille ja sinkille. Lisäksi kaakao on erittäin hyvä kuitujen lähde. Tämän “Jumalten ruoan” uniikit ominaisuudet linkittyvät kuitenkin kaikkein selkeimmin aivojemme toimintaan ja hyvän olon tuntemuksiimme.

Moni luulee, että raaka kaakao piristää sen sisältämän kofeiinin vuoksi. Raaka kaakao sisältää kuitenkin vain noin 1/20 osan kahvin sisältämästä kofeiinin määrästä. Hyvin pienen kofeiinimäärän lisäksi kaakao sisältää kuitenkin luonnossa erittäin harvinaista teobromiinia, joka on kofeiinin "sisarmolekyyli" (molemmat ovat metyyliksantiineja). Teobromiinilla on kehossamme piristävä ja melko pitkäkestoinen vaikutus, sillä maksamme entsyymit pilkkovat teobromiinin vain noin 50 -prosenttisesti 6-10 tunnin kuluessa nauttimisesta. Teobromiini ei stimuloi hermostoamme ja sen vaikutus on noin 1/4 kofeiinin aiheuttamasta stimulaatiosta.

Kaakaossa on enemmän magnesiumia kuin tyypillisissä lisäravinteena myytävässä magnesiumtabletissa. Noin 70% kehomme magnesiumista on luissa ja magnesium onkin yksi tärkeimmistä mineraaleista jos haluamme rakentaa vahvat luut. Magnesium aktivoi entsyymejä, joita hermosolumme vaativat muodostaakseen glukoosista energiaa, adenosiinitrifosfaattia (ATP). Aivojemme riittävän vilkas toiminta riippuu pitkälti juurikin ATP:sta ja kun aivoillamme on käytössä riittävästi magnesiumia, toimii ajatuksemme kirkkaasti ja selkeästi. Aivo-selkäydinnesteessämme on suurempi pitoisuus magnesiumia kuin veriplasmassamme. Magnesiumia vaaditaan yli 300:n kehomme entsyymin toimintaan, joista suurin osa liittyy aivojen toimintaan ja ajatteluumme. Magnesium on myös välttämätön ainesosa aivolisäkkeellemme, joka saa aivoissamme informaatiota hypotalamukselta ja siirtää nämä viestit koko kehoomme erilaisina kemiallisina singaaleina tai hormoneina.

Laadukas kaakaopapu on aina luomulaatuinen ja ravinnerikkaassa maaperässä kasvanut. Sekä fermentoidut, että fermentoimattomat kaakaopavut ovat syötäväksi kelpaavia. Fermentoimattomien papujen maku ei ole yhtä kaakaomainen, mutta esimerkiksi niiden vaikutukset neurotransmittereidemme eli aivojemme välittäjä-aineiden toimintaan ovat voimakkaammat kuin täysin fermentoiduilla pavuilla. Violetin värisiä antioksidantteja esiintyy fermentoimattomissa kaakaopavuissa fermentoituja enemmän. Fermentoimaton kaakaopavun massa sisältää noin 11-13% antioksidanttisoluja (joista 65-70% on polyfenoleja). Fermentoinnin aikana polyfenolit käyvät läpi tiettyjä prosesseja (ne reagoivat mm. peptidejen ja proteiinien kanssa) ja jäljelle jää noin 20% lähtötilanteen polyfenolimäärästä. Täysin fermentoituneissa kaakaopavuissa pavun luonnolliset bakteerit saavat “syödä loppuun” kaikki papujen pinnalla elävät bakteerit. Täydellisessä fermentaatiossa noin puolet esimerkiksi kuoriosan alkaloideista (esim. kofeiini) imeytyy itse papuun, mutta papuun jäävä kofeiini on tällöin adaptogeenisessa muodossa. Adaptogeeni on termi, joka annetaan ruoka-aineille tai yrteille, jotka auttavat kehoamme adaptoitumaan eli sopeutumaan ympäristön muutoksiin, esimerkiksi stressiin. Adaptogeenit tasapainoittavat mm. kehomme hormoni-, verenkierto- ja lymfajärjestelmän toimintaa ja saavat näin kehomme toimimaan entistä energisemmin tai tarvittaessa rauhallisemmin. Adaptogeenit säätelevät kehomme kaasu- ja jarrupolkimia vallitsevien tarpeidemme mukaan.

Raakaa kaakaota on perinteisesti käytetty erilaisten kaakaojuomien valmistamiseen ja kaakaosta saakin loistavan osan erilaisten juomien joukkoon. Kokonaiset kaakaopavut toimivat mainiosti sellaisenaan syötynä esimerkiksi osana eväs-sekoitusta tai dipattuna kotimaiseen luomuhunajaan. Kokonaiset kaakaopavut kannattaa kuoria, jotta säästyy kuoriosissa esiintyvien alkaloidien ja mahdollisten epäpuhtauksien turhalta nauttimiselta. Kaakao nibsit tuovat mainion palasen raakasuklaan joukkoon ja niitä on helppo lisätä erilaisten smoothieiden tai vaikkapa myslin joukkoon. Raa'asta kaakaojauheesta voi tehdä kaakaojuomia, lisätä puurojen joukkoon, käyttää suklaan valmistamisessa, smoothieissa tai mitä erilaisimmissa jälkiruoissa. Kaakaomassaa voi napostellaa sellaisenaan ja sitä voi raastaa esimerkiksi jäätelön tai erilaisten jälkiruokien päälle. Raastettu kaakaomassa sopii myös erinomaisesti raakasuklaan valmistamiseen. Kaakaovoita sulattamalla saa loistavan pohjan raakasuklaalle ja kyseinen rasva toimii mainiosti myös ulkoisessa käytössä. Kaakaovoissa on rutkasti arvokkaita antioksidantteja, jonka vuoksi se soveltuu hyvin ihorasvaksi varsinkin auringossa oleillessa ja sitä kannattaa käyttää hieromalla sitä erityisesti ihon ohuille alueille (huulet, silmänaluset). Kaakaovoi muuttuu nestemäiseksi iholla (kaakaovoin sulamispiste on 35 astetta).

Muita kirjoituksiani terveellisestä ruoasta:

Terveysruokaa

Ravitsemus ja aineenvaihdunta on monimutkaista

Viisi minuuttia terveysvalistuksesta

Aromivahvenne lihottaa

*

Aamulehden toimittaja Henna Sotamaa-Leino haastatteli minua jokunen aika sitten aromivahventeista ja toimitin hänelle siitä tietoa. Hyvän lehtimiestavan mukaisesti toimittaja Sotamaa-Leino on todennäköisesti huomioinut tämän asian (vaikka sitä ei lehden sähköiseen versioon ollut ilmestynytkään; painettua lehteä en ole lukenut).

Asia on tärkeä. Kasvava kansalaismielipide ja lisääntyvä tieteellinen näyttö, puhuu sen puolesta, että teolliseen ruokaan ("nollaruoka") lisätty aromivahvenne (E621, natriumglutamaatti) aiheuttaa ongelmia. Se saa huonolaatuisenkin ruoan maistumaan paremmalta. Monet uskovat aineen aiheuttavan monenlaisia oireita päänsärystä vatsakipuihin, mutta Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) vakuuttaa, että haitat ovat tutkitusti harvinaisia.

Natriumglutamaatti tuo ruokiin lihaisan maun ja vahvistaa elintarvikkeiden omaa makua. Lihaisa ja täyteläinen maku vetoaa ihmisten makuhermoihin ja saattaa houkutella heitä syömään enemmän kuin olisi tarpeen.

Kerroin toimittajalle hyvin seikkaperäisesti natriumglutamaattitutkimuksista. Kerroin mm. eräästä kiinalaisesta tutkimuksesta missä havaittiin, että natriumglutamaattia käyttävillä lihavuus oli yleisempää kuin muilla. Rottatutkimuksissa puolestaan oli saatu selville, että aine vaikuttaa aivojen kylläisyyskeskukseen ja ruokahalun säätelyjärjestelmään.

Toimittaja oli myös haastatellut dosentti Kirsi Pietiläistä Hyksin lihavuustutkimusyksiköstä ja se tieto oli päässyt verkkoversioon: Pietiläinen sanoi näin: "Aineen vaikutuksia ihmisaivoihin ei tiedetä, eikä vaikutuksista ole vahvaa tieteellistä näyttöä kumpaankaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että natriumglutamaatin lihaisa maku houkuttelee syömään enemmän kuin tarvitsisi." Pietiläinen onkin tyytyväinen, että ainetta aletaan karsia kouluruuasta. "Jos lapset eivät enää totu teolliseen makuun, sillä on varmasti myönteisiä vaikutuksia lihavuuteen. Se ohjaa lapsia siihen, ettei ruokahalun tyydyttämiseen tarvita aina niin paljon erilaisia makuja."

Pirkanmaalla ainakin Tampere ja Ylöjärvi ovat alkaneet vähentää natriumglutamaatin käyttöä kouluruuissa. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi marinoimattomaan lihaan siirtymistä ja liemijauheiden vaihtamista sellaisiin, joissa ainetta ei ole. Aineesta halutaan luopua, jotta raaka-aineiden oikeat maut pääsisivät esiin eikä kaikki maistuisi samalta.

Käytän terveysblogiani härskisti nyt hyväksi ja puffaan esille tärkeinä pitämiäni ajatuksia natriumglutamaatista. En ole ihan varma siitä onko kaikki sanottava terveyspoliittisesti kovinkaan korrektia, mutta ei minulla ole tarvetta asiasta millään tavalla vaieta. Luennoillani nämä asiat ovat olleet usein esillä (pohtikaa mieluusti näitä asioita kanssani):

1. Umami, eli se viides maku, on elintarviketeollisuuden kulmakiviä.
2. Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen.
3. Voisiko olla niin, että umami on elintarviketeollisuuden kulmakiviä sen takia, että ruoan luonnolliset maut hävittävä teollinen prosessointi on hyväksynnän saadakseen jouduttu markkinoimaan meille juuri aromivahventeiden avulla?
4. Onko niin, että elintarviketeollisuus pyrkii opettamaan meille ruoan luonnollisen mauan sijaan synteettisen lihaisan maun ihanuudet?
5. Onko niin, että syötäväksi juuri ja juuri kelpaava ruoka saadaan hyväksyttävään muotoon aromivahventeita käyttämällä?
6. Muistaakseni Mats-Eric Nilsson (oma kirja lainassa!) väitti aromivahvennetta elintarviketeollisuuden metkuksi saada hyväksyntä ajatukselle, että hyvältä maistuva ruoka on aina terveellistä.
7. Valmisruokiin lisätyt halvat raaka-aineet peitetään aromivahventeella! Onko tässä mitään tolkkua? Eikö ihmisten huiputtaminen ole kiellettyä? Eikö pitäisi ennemminkin korostaa hyvin valmistetun ruoan luonnollisia makuja?
8. Onko mahdollista katkaista elintarviketeollisuuden riippuvuus tästä kätevästä mutta pelottavasta lisäaineesta? Vastaus on KYLLÄ! Se tapahtuu siten, että jätätte ostamatta kaikki ne elintarvikkeet, joissa lukee: aromivahvenne, natriumglutamaatti, E621 jne. Jää muuten aika moni elintarvike ostamatta!
9. Seuraavan kerran kun menet ruokakauppaan, katsopa huviksesi miten monessa elintarvikkeessa on natriumglutamaattia!
10. Syö vain puhdasta ruokaa! Ei elintarviketeollisuuden tärvelemää moskaa!

Lähde: Aamulehti, 23.11.2009

Muita kirjoituksiani elintarvikkeiden lisäaineista:

Aito on epäaitoa kalliimpaa

Suhtaudu varauksella elintarvikkeiden lisäaineisiin

E621 - maukas lihottaja

Otatko pesupulveria kahviin?

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?

Luomuruoka murroksessa

**

Luomuruoka on murroksessa. Euroopan Unioni painaa päälle!

Luomun, eli luonnonmukaisen ruoan, tuotannosta kertovat pakkausmerkit ovat murroksessa, kun EU:n oma luomumerkki on tulossa pakolliseksi pakkauksissa. Suomessa tunnetun kansallisen Aurinkomerkin tulevaisuus on auki, sillä sen kriteerit ovat käytännössä samat kuin EU-merkin. Eri sisältöisten luomumerkkien suosiossa punnitaan myös kuluttajan odotuksia ja valistuneisuutta.

EU:n luomumerkki tulee pakolliseksi pakkausmerkinnäksi kaikkiin EU:ssa myytäviin luomutuotteisiin vuoden 2012 alusta lähtien. Merkin graafinen suunnittelu on kilpailutettu EU-alueen graafisen alan opiskelijoilla, ja merkki julkistetaan ja luovutetaan käyttöön kesäkuun lopussa 2010.

Tähän saakka pakollista on ollut vain merkitä luomutuotteen valvontatunnus, joka on maakohtainen numero- tai kirjainsarja.

Suomessa hyvin tunnettu Luomun valvontamerkki eli Aurinkomerkki kuuluu maa- ja metsätalousministeriön valvonnan piikkiin. Sen käyttöä valvoo ja rekisteröi ministeriön alainen elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Luomuvalvonnasta ministeriössä vastaa neuvotteleva virkamies Tero Tolonen, jonka mukaan Aurinkomerkin tulevaisuus on täysin elinkeinon käsissä.

"Aurinkomerkki on ollut toimiva ja onnistunut merkintätapa. Kuluttajat tuntevat ja tunnistavat sen hyvin. Jatko jää nähtäväksi", Tolonen toteaa.

Tolosen mukaan aiemmat kokemukset EU:n luomumerkistä eivät ole olleet kovin hyviä. Aurinkomerkin tunnisti 86 prosenttia suomalaisista, mutta EU:n nykyinen Tähkämerkki oli tuttu vain 12 prosentille vastaajista, kun Ruokatiedon Luomutiedotus teetti lokakuussa Taloustutkimuksella selvityksen luomun ostokiinnostuksesta. Leppäkerttu-merkin tunsi 52 prosenttia vastaajista. Kyselyyn vastasi 981 suomalaista.

Tolosen mielestä onkin tärkeää, millaiseksi uuden EU-logon graafinen asu muodostuu. Uuden EU-merkin tiedotus on ainakin osittain Eviran tehtävä.

Suomen Luomuliiton hallitus katsoo, että EU:n luomumerkki tulee syrjäyttämään kansallisen Aurinkomerkin. Toiminnanjohtaja Visa Vilkunan mielestä Luomuliiton Leppäkerttu-merkin merkitys ja mahdollisuudet eivät ainakaan heikkene tässä muutoksessa. Leppäkerttu edellyttää alkutuotteen olevan kokonaan kotimaista alkuperää ja jalosteen 75 prosenttisesti Suomessa tuotettua luomua.

"Vaatimus kotimaisista luomuraaka-aineista on Leppiksen kriteereistä nyt ehkä tärkein ja voi jatkossakin olla. Leppäkerttu-merkin tunnettuus on pysynyt erittäin korkealla, vaikka tunnettuuden eteen ei ole pitkää aikaa tehty mitään", Vilkuna toteaa.

Luomuliiton hallitus on ideoinut merkille uudenlaistakin käyttöä. Jatko on vielä työn alla, mutta liitto uskoo merkkinsä tulevaisuuteen.

Kansainvälinen luomualan viestintäyritys Organic Monitor uskoo, että luomun tulee suuntautua nimenomaan kohti nykyistä perusluomutasoa laajempaa vastuullisuutta. Seuraava Luomu Plussaksi nimetty vaihe voi sisältää luomutuotannon ja -jalostuksen lisäksi paikallisuutta, reilua kauppaa, jäljitettävyyttä, hiilijalanjälkeä, kestävää energiaa ja yrityksen yhteisöllistä vastuullisuutta.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 18.11.2009

Muita "luomuksiani":

Ei pidä uskoa sokeasti luomuun

Seuraatko aikamme merkkejä?

Viherpiipertäjien ja hippien lisäksi taviksetkin ostavat nykyään luomua

Ostakaa luomua!

Luomuruoka on terveellisempää

Hyvänpuhumisen viikko

***

Tästä alkaa hyvänpuhumisen viikko. Tämä on minulle sähköpostiin välitetty upea tieto, joka kumpuaa Espanjan lämmöstä. Suomessakin pystymme tähän, jos vain haluamme. Haluathan sinäkin. Puhut vain hyvää - koko viikon.

Kutsu kaikille ihmisille – lapsille ja aikuisille

Tulkaa kaikki kuulemaan – hyväntuulensanomaa

Anna hyväntuulen tulvia sisällesi!

Vaeltava runoilija Erkki J. Vepsäläinen kutsuu kaikkia maailman ihmisiä osallistumaan hyväntuulen – hyvänpuhumisen viikkoon.

Hyvänpuhumisen viikolla puhumme vain hyvää kaikista asioista: kodistamme, perheestämme, ystävistämme ja ympäristöstämme, luonnosta ja yleismaailmallisista hyväntuulen asioista ja hetkistä. Opettelemme puhumaan ja järjestämään pieniä mukavia hyväntuulentuokioita itselle ja muille. Kehutaan ihmisiä ja luontoa. Kaikista asioista puhumme vain hyvää.

Voisimme muodostaa hyvien hyvää puhuvien ihmisten ryhmiä ja kilpailuja. Lähin ryhmä on tietenkin kotona ja koulussa. Hyvyys huokuu ja samaistuu ja leviää ryhmistä ryhmiin ja valloittaa koko maailman.

Ajatelkaamme ja miettikäämme hyviä asioita joita meille on tapahtunut. Opetelkaamme hyvien pienien lauseiden sanomista ja hyvien pienien asioiden tekemistä läheisille. Sanomalla hyviä asioita me ikään kuin suggeroimme itsemme hyvälle tuulelle ja hyvälle mielelle ja olemme valmiit kohtaamaan, antamaan ja saamaan hyvyyttä ja arvostamaan rakkautta jota ympäristömme meille osoittaa.

Meidän tulee käyttää kaikkia aistejamme niin kuin niiden alkuperäinen tarkoitus on ollut. Kuunnelkaamme luonnon kukoistusta: Kukkien väriloistoa, luonnon vihreyttä, sinikukkaisen elämänlangan kiertymistä. Seuratkaamme laineiden lipumista rannalle, pilvien vaeltelua taivaalla, kotkan liitelyä vuoristossa, auringonlaskun väriloistoa, sinisen hetken harmoniaa, valkoisen lumen kerääntymistä puiden oksille, hymyä lapsen kasvoilla ja vanhuksen kasvojen viisautta. Nähkäämme ympäristömme ja läheiset ihmiset ympärillä. Merituulen ja lakeuksien tuoksun antakaa hemmotella kasvojanne. Antakaa käsienne kosketella, halatkaa hellästi läheisiänne. Sanokaa hyvä kaunis rohkaiseva sana läheiselle. Kiittäkää ja iloitkaa pienenpienistä aiheista ja hymyilkää, sillä hymy tarttuu ja luo mielihyvää.

Hyvää puhumalla herättäkäämme elämäniloa ja elämänjanoa.

Hyvänpuhumiseen ei tarvitse sääntöjä. Hyvää saa puhua aina ja kaikista asioista ja jatkaa hyvänpuhumista.

Hymy synnyttää hymyä, ilo kasvaa, hyvät puheet saamme hyvyytenä takaisin.

Sinä olet yksi hyvyydensoihdunkantaja. Kiitoksia sinulle hyvyydestäsi.

Maanantaina 16. marraskuuta 2009 aloitamme hyvänpuhumisen viikon ja jatkamme hyvänpuhumista. Rakkaus täyttäköön - maan hitunen kerrallaan.

Mitä mieltä olet tästä aloitteesta?

Muita samantyyppisiä juttujani:

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

Pitkän iän salaisuus - myönteinen elämänasenne

Onnellisen elämän salaisuuksia

Olkaa ystävällisiä toinen toisillenne

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ

**

Aurinko on elämän lähde. Päivänkehrä on erinomainen energialähde, jonka merkitys tulee kasvamaan sitä mukaa kun opimme valjastamaan sen säteet entistä tehokkaammin käyttöömme. Kasvit kykenevät yhteyttämisen kautta hyödyntämään aurinkoenergiaa niin hyvin, että oikein kateeksi käy. Aurinkoenergiaa on toki kasaantunut kaikkeen siihen elolliseen, jota käytämme ravintona ja ihollamme on muiden eliöiden lailla onneksi kyky kehittää tärkeää D-vitamiinin esiastetta. Nauttikaamme siis auringosta.

Birgit oli edesmenneen äitini etunimi. Kaikki tämä olisi jäänyt kokematta, jos häntä ei olisi ollut. Biggan oli hyvä äiti. Ikävä on.

C-vitamiinin saannin turvaamiseksi on syötävä monipuolisesti. Kannattaa syödä hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja maksaa. Pilleripurkkia ei ilmeisesti tarvitse maksaa.

D-vitamiinista puhutaan paljon. Ja syystä, sillä vitamiinin suojaominaisuuksien lisäksi tällä D:llä on hormonivaikutus. Meidän suomalaisten kannattaa tarkkailla D-vitamiinin saantiamme erityisesti talvikuukausina. Mahdollisesti kannattaa käydä pilleripurkilla pimeimpään aikaan vuodesta. De on dodda, että Dee dorjuu lunssaa.

Eppu Normaali ei enää soi meillä. Eppua soitti tyttäreni Maria-Linnea. Hänellä on kova hoppu ja oma pieni perhe. Ikävä on. Ei Eppua, vaan tytärtä.

Fanaattiset karppaajat ovat mielenkiintoisia. Itseoppineita oman tiensä kulkijoita, jotka karsastavat äärimmäisyyksiin asti niitä hiilaripaholaisia, on todella mielenkiintoista seurata. Silloin kun fanatismi sokaisee mielen kaikki sopukat ilman minkäänlaista suvaitsevaisuutta, on menty liian pitkälle. Todennäköisesti tämän viestin lukee ensimmäisenä fanaattinen karppaaja ja pyytää minua suksimaan kuuseen.

Glukuronihappo on glukoosista hapetuksen avulla muodostunut uronihappo. Ja mitä järkeä tuossa nyt sitten mukamas on? Ainoastaan biokemian saloista intoa ammentava voi ihmetellä tämänkin luonnonilmiön tarkoituksenmukaisuutta. Muita asia ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Hans-Christian poikani ei kuunnellut isäänsä uravalintaa tehdessään. Se oli hyvä asia. Nyt hän on yliluutnanttina liikuttamassa varusmiehiä ja tekee niitä töitä, joista isä on todella ylpeä.

Ilo on suurin, silloin kun sen jakaa toisillekin. Olen iloinen siitä, että vajaavaisuuksistani huolimatta jaksatte lukea blogiani, käydä luennoillani ja selata kirjojani.

Jan-Eric on kova hiihtäjäpoika. Hiihtomenestyksensä kautta hän on osoittanut, että olosuhteet voi aina kääntää voitokseen, jos vain jaksaa uskoa itseensä. Siinä on esimerkkiä isällekin.

Kaisa on Hanna-tyttäreni toinen nimi. Meikkaamiseen käytetyn ajan voisi käyttää hyödyllisemminkin. Mutta mitä ne isät siitä tietävät.

Lautasmalli on aikansa elänyt. Seuraavien elinvuosieni aikana pyrin tekemään kaikkeni, jotta Valtion ravitsemusneuvottelukunnan iänikuiset hapatukset nykyisen lautasmallin tärkeydestä jäisivät pois ihmisten alitajunnasta. Tajusitko?

Maastojuoksu on intohimoni. Tossujen tanssahdellessa tuttua polkua pitkin, tunnen eläväni täysillä. Millään muotoa en voi tajuta sellaisia ihmisiä, jotka eivät siihen kyetessään löydä juoksun ihanuutta.

Nerokkuus on haaste. Olen koko elämäni saanut kärsiä siitä, että olen nerokas. Olen varmaan syntynyt väärään maahan. Nerokkuutta ei ihailla Suomessa, sitä vihataan, voin valitettavasti kertoa kokemuksesta.

Onneni on olla Herraa lähellä. Joskus voi olla paikallaan paljastaa, että on ihan aidosti kristitty ja uskoo Jumalaan.

Proteiini pitää näläntunteen poissa. Vaikka et mitään muuta ymmärtäisi minun terveyssivujeni sisällöstä, niin paina tämä edes päähäsi: Jos sinä haluat hallita painoasi, sinun on löydettävä proteiinien ja rasvojen suhteen oikea tasapaino.

Quadriceps femoris on suurin lihaksesi. Nelipäinen reisilihas tykkää liikunnasta. Älä anna sen surkastua, vaan pidä se liikkeellä niin kauan kuin pystyt!

Ravitsemus herättää tunteita. Välillä tuntuu, että ihmisiltä on ruokapöydässä kadonnut tolkku kokonaan. Syödä nyt terveellisen kotiruoan sijaan jonkin elintarviketehtaan eineksiä. Sano juu juureksille ja ei eineksille! Tästäkin varmaan joku taas suuttuu aivan kauheasti?

Sibelius saa minut rauhoittumaan. Kun olen stressaantunut ja tuntuu siltä, että en saa elämääni järjestykseen, silloin pistän soimaan Jean Sibeliuksen sinfonian nro 2. Sen hitaassa osassa (Ges-duuri-trio) on jotain sellaista mikä antaa minulle seesteisen olon. Suosittelen.

Tea-vaimoni on aarre. On vaikea arvostaa riittävästi sellaista vaimoa, joka on hyvä ja juuri sopiva kaikin puolin.

Urheiluruudun ajaksi lentoon. Näen lapsellisessa visiossani miten kaikki suomalaiset pyöräilevät nojatuolissaan iltauutisten ajan ja siitä ilosta, että jaksavat tätä tehdä koko lähetyksen ajan, he lähtevät vielä lentoon urheiluuutisten ajaksi. Heiluttavat siis käsiään laajoissa kaarissa samalla kun jalat vispaavat ilmaa ja kunto nousee.

Viisaita sanoja. Harvemmin tulee ostettua viisaita sanoja. Nämä maksoivat minulle 50 euroa: "Viimeisellä matkalla ei tarvitse vetää enää vatsaa sisään."

www.ravintokirja.fi on paikka missä löytyy vaikka mitä. Käy kurkkaamassa!

x-( on hymiö, jolla ilmaistaan, että tuo oli ihan kuollut ajatus. Minun suosikkihymiöni on :-p~ , joka tarkoittaa herkullista.

Yliopistossa voi joko kadottaa sen vähäisenkin tolkkunsa, tai tehdä maailmasta siedettävämmän paikan asua.

Zakopanen MM-kisat vuonna 1962 ovat ensimmäiset urheilukilpailut, joihin äkkiseltään ajatellen, liittyvät ensimmäiset muistikuvani urheilusta. Nousevana hiihtotähtenä siellä nähtiin Eero Mäntyranta.

Åbo Akademissa väittelin tohtoriksi toukokuussa 1987. En osaa sanoa, olisiko ajan voinut käyttää viisaammin.

Älyttömintä elämässä on mielestäni sanonta: "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kopsahtaa". Parempi on minusta juoksija ja satusetä Wilson Kirwan tapaan sanoa, että: "Tavoittele kuuta taivaalta, sillä silloin voit pudota tähtien joukkoon".

Ö-mappiin nämä höpötykset kuuluisivat, mutta ei näitä ihan pakko kenenkään ole lukea.

Tässä muuta sekavaa höpinääni:

Naisten pitäisi aina syödä miesten seurassa

Sylimikrot pitäisi ottaa pois miehiltä!

Mitä sä täällä blogissani roikut?

Suomessa ei lähdetä kurkistamaan avaimenreiästä

Terveystietoa saamme koko ajan lisää

Lepoa aivoille

**

Tämä 12.11.2009 kirjoitettu juttuni on päivitetty 13.11.2009.

Kuuntelin taas suosikkiohjelmaani YLE Reseptoria. Tänään kuultiin uusintana tutkimusprofessori Kiti Müllerin haastattelu "Mihin aivot venyvät?". Ohjelma tuli kuin taivaan lahjana, sillä olen jo pitkään tehnyt töitä aivan liian kovalla tahdilla. Oli oikein ihanaa istahtaa tuoliin ja vain kuunnella hyvää radio-ohjelmaa.

Vähän yli puolen tunnin ihanan lepohetken jälkeen annan teille nyt professori Kiti Müllerin välittämän suloisen järkisanoman sellaisena kuin se hataran muistini varassa esiin putkahtaa. Anteeksi jo etukäteen poikkeuksellisen huonosti viimeistellystä sepustuksestani, joka tuskin tekee kunniaa ohjelman arvokkaalle annille. Pääviesti niille, jotka eivät jaksa tämän pitemmälle tekstini parissa: Muistakaa hoitaa aivojanne!

Aivoja pitää rasittaa. Niitä pitää käyttää vähän ylikierroksilla. Siitä aivot pitävät. Mutta kohtuus kaikessa. Aivoja ei saa jättää käymään ylikierroksille liian pitkään. Pitkään jatkuva kierrosten nostaminen ja korkeammalla pitäminen, ehkä jopa "työnarkomania", syö aivojen tehokkuutta. Aivojen sähkökemiallinen toiminta muuttuu epäsuotuisaan suuntaan, jos elämme jatkuvasti liian kovan työtaakan alla.

Aivot yrittävät itse aktiivisesti aika ajoin päästä aineenvaihdunnalliseen normaalitilaan. Professori Müllerin mukaan työstressin uuvuttama huomaa tämän siitä, että putoaa ikään kuin "tyhjään tilaan" jos ei tee mitään. Totaalinen aivojen "kiinni hirttäminen" on merkki siitä, että fyysisesti, henkisesti ja kognitiivisesti (ajattelun näkökulmasta) ollaan oltu pitkään liian kovilla kierroksilla (aivojen ylirasitustila). Kun aivot ylirasittuvat, siitä voi pahimmillaan seurata todellisuudentajun menetys. Professorin mielestä tämä johtuu siitä, että intensiivinen ajattelu kuluttaa paljon energia. Peräti 30% elimistön sokerista kuluu aivoissa.

Aivoja ei saisi päästää "maitohapoille", eli psykoosiin. Tehokkaan lääkityksen ja muun hoidon avulla toivutaan vähitellen työkuntoon. Müller näkee suuria haasteita tässä 24/7 -yhteiskunnassamme (menoa ja meininkiä riittää koko ajaksi). Ratkaisu pulmalliseen tilanteeseen löytyy perinteistä: pimeän ja valoisuuden jaksojen rytmityksestä. Kannattaa jakaa elämä aktiiviseen (valo) ja levolliseen (pimeä) osioon. Nykyään ärsykkeiden runsas määrä on ongelma.

Riittävän pitkä yöuni, hyvä ravinto ja rentoutuminen ovat tärkeässä roolissa. Oleellista ihmiselämässä on tehdä viisaita valintoja: Jätä tietyt asiat ilman huomiota! Aivoissa on tiedon suodatusjärjestelmä (otsalohkoissa), joka häiriintyy jos tietotulva tulee liian voimakkaaksi. Ratkaisevalla tavalla voi helpottaa aivojaan palautumaan, jos viettää riittävästi noita kallisarvoisia omia hetkiä. Ei tarvitse olla jatkuvasti läsnä, ihmisten ja tiedon keskellä. Voi levätä.

Normaali ja säännöllinen elämä on parasta aivojen hoitoa. Müllerin mielestä meillä on tällä hetkellä liian paljon mahdollisuuksia toteuttaa tätä 24/7 -yhteiskuntaa. Tylsä, harmaa arkirutiini on parempaa aivoille kuin se, että koko ajan asiat muuttuvat ja elämme loputtomasti jatkuvan tietovirran keskellä. Liikunta, taidenäyttelyssä käynti, mietiskely on tärkeää aivojen hoitoa. Työelämässä moni meistä tekee "tukka putkella" nykyään omat ja toisten työt kun toisaalla on valtava työttömien armeija. Työttömien aivot rapistuvat älyllisen tekemisen puutteeseen. Iso osa ihmisistä osaa etsiä sopivan tasapainon elämäänsä, mutta tällä hetkellä työelämä vie meidät väkisin pois tästä luonnollisesta, tasapainoisesta elämästä.

Kiitti Kiti Müller! Rakkaat lukijani, tutustukaa ajatuksiini ja luentooni siitä miten paras mahdollinen ravinto hoitaa aivojamme.

Yleisradion sivuille ilmestyi äsken (13.11.2009) tämä tieto:

Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan.

Mitä on taloudellinen tiedonkäsittely ja voiko se pelastaa hermoromahdukselta? Mikä on marjanpoiminnan merkitys aivoille? Entä mitä on jaettu älykkyys vai onko sitä?

Tutkimusprofessori Kiti Müller Työterveyslaitokselta, kertoo myös kumpi rassaa aivoja enemmän infotulva vai itse tietotyö.

Moni työnantaja venyttää henkilökuntansa vieteriä ja aivojen venymiskykyä, koska ei ymmärrä aivojen toimintaa. Ihmisen aivot pitävät säännöllisestä elämästä ja tasaisesta harmaasta arjesta. Ja ihminen tarvitsee aikaa ajatella. Jatkuva kiireinen puuhastelu ei yleensä tuota mitään mainittavaa, ei ajatuksia eikä muutakaan. Parempaan tulokseen päästään, kun ihmisillä on työrauha sekä yhteistä aikaa ja paikka, jossa voidaan keskustella yhdessä ääneen.

Toistuvat organisaatiouudistukset, työn ja työtapojen jatkuvat muutokset vaihtuvissa työympäristöissä ja työryhmissä syövät ajan ja kärsivällisyyden lisäksi aivojen työtehoa ja tuottavuutta. Vanhasta pois-oppiminen on yhtä paljon aivotyötä kuin uuden oppiminen, ja näiden kahden samanaikainen opettelu rassaa ihmisen aivoja. Muutoksen paineissa, kiireessä ja väsyneenä yletön ylisuorittaminen lisää virheiden määrää, kun vanha rutiini puskee uuden läpi työn lopputulos voi mennä komeasti metsään. Leena Mattila hakee neuvoja Työterveyslaitoksen Aivot ja työ-tutkimuskeskukselta tutkimusprofessori Kiti Mülleriltä.

Tästä löydät lisää aivotoimintaa hellivää kirjoittelua:

Dementiatutkija Miia Kivipellolle Akatemiatunnustus

Rasvainen kala auttaa dementiaan

HDL pitää muistin virkeänä