D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

**

Yhteistyössä on voimaa. Lääkäri Olli Sovijärvi tiedusteli voiko hän tuoda D-vitamiinireferaattinsa tänne blogiini terveystietoisten arvioitavaksi. Se julkaistaan myös keho.netissä. Lääketieteen lisensiaatin monipuoliseen tuotantoon voitte tutustua hänen blogissaan Integral Life by OlliS. Suosittelen.

Käännetty ja referoitu sekä muokattu artikkelista "Levels of vitamin D and cardiometabolic disorders: systematic review and meta-analysis." Parker J. et al., Maturitas 2010 Mar;65(3):225-36.

Lääkäri Olli Sovijärven kommentti:

D-vitamiinitutkimuksen käydessä kuumana ja tutkimustulosten tukiessa toinen tosiaan näyttäisi siltä, että D-vitamiinipitoisuudet vaikuttavat positiivisesti ihmisen terveyteen lukuisalla eri tavalla.

Siksi päivittäinen D-vitamiinilisä alueilla, joissa auringonvaloa ei saada tarpeeksi tulisi olla riittävän suuri terveyshyötyjen saavuttamiseksi.

Nykyinen suositusannos (ikääntyneille) 20 mikrog/vrk Suomessa on mielestäni edelleen auttamattomasti liian alhainen.

Itse henkilökohtaisesti suosittelen potilailleni iästä ja sukupuolesta sekä muusta terveydentilasta riippuen 75-125 mikrog/vrk annoksia. Jopa tätä suuremmat annokset voivat olla hyödyllisiä eikä merkittäviä placeboa suurempia haittavaikutuksia ole raportoitu massiivisillakaan annoksilla.

D-vitamiinitasot ja sydän-verisuonisairaudet: systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi

Sydän-verisuonisairaudet (CVD) yhdessä tyypin 2 diabeteksen (DM2) sekä metabolisen oireyhtymän kanssa ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajia [1,2]. Lisäksi tiedetään, että korkea verenpaine, dyslipidemia, keskivartalolihavuus sekä sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ovat tärkeitä riskitekijöitä sydän-verisuonisairauksille [2,3].

D-vitamiinin puutos on hyvin yleistä koko maapallon väestössä. Arvioidaan että 30-50% aikuisväestöstä kärsii D-vitamiinin puutteesta [4,5]. Erityisesti vanhempi väestö on tälle altis, sillä ikääntymisen myötä ihon kyky syntetisoida auringonvalosta D-vitamiinia vähenee [6].

D-vitamiinin tiedetään olevan tärkeä säätelijä luun mineraalitasapainossa ja se on yhdistetty myös lukuisiin muihin patofysiologisiin mekanismeihin. Onkin arvioitu, että D-vitamiinireseptoreita löytyy yli 36 kudostyypistä [7]. Lisäksi uusimmat tutkimukset ovat osoittaneet matalien d-vitamiinipitoisuuksien ja sydän-verisuonitautien sekä diabeteksen olevan yhteydessä toisiinsa [4, 8-10]. Näiden osalta kuitenkin tutkimukset eroavat toisistaan niin metodologisesti, populaation osalta kuin tulosten esittämisen kannalta.

Tämä systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi arvioi D-vitamiinitasojen merkitystä kardiometabolisten sairauksien riskitekijänä.

Metodit:

Tutkijaryhmä suoritti systemaattisen kirjallisuushaun D-vitamiinin (25-hydroxy vitamin D (25OHD)) ja kardiometabolisten häiriöiden suhteesta aikuisväestössä. Haku tehtiin PubMed:stä sekä Web Of Knowledge -tietokannoista kokonaisuudessaan.

Hakutermeinä käytettiin lukuisia MESH-termistöön kuuluvia termejä kuten "diabetes mellitus", "metabolic syndrome X", "cardiovascular diseases" sekä D-vitamiinin osalta "vitamin D", "cholecalcif*" ja "vit D".

Tutkimus hyväksyttiin, mikäli se täytti seuraavat kriteerit:
1) "poikkileikkaus-tutkimukset" (cross-sectional), tapaus-verrokki (case-control), joukkotutkimus tai satunnaistettu kontrolloitu tutkimus (RCT)
2) D-vitamiinin mittauksessa käytetty seerumin 25OHD-pitoisuutta
3) tutkimukset, joissa on arvioitu 25OHD-pitoisuuksien suhdetta kardiometabolisiin häiriöihin (kts. edellä)
4) julkaisu millä tahansa kielellä

Tutkimus hylättiin mikäli:
1) kohderyhmä oli alle 18-vuotiaita
2) kohderyhmänä oli raskaana olevat naiset
3) tutkittava sairasti tyypin I diabetesta
4) potilaalla oli lisäkilpirauhasen sairaus tai muu D-vitamiinin aineenvaihduntaan vaikuttava sairaus
5) tutkimus oli tehty eläimillä

Tutkimuksessa vertailtiin korkeimman seerumin 25OHD -ryhmää matalimman ryhmän kanssa, jossa matalin ryhmä oli viitearvona. Ne, joissa data esitettiin käänteisesti korkeimman 25OHD arvon ollessa viitearvona, laskettiin näille vetosuhteet (odds ratios) sekä 95% luottamusvälit.

Tekijät suorittivat kumulatiivisen meta-analyysin kronologisessa järjestyksessä julkaistuista tutkimuksista (tarkempien tilastollisten analyysien osalta kts. alkuperäinen tutkimus).

Tulokset:

Arvioitavia tutkimuksia seulomisen jälkeen jäi 6049:stä jäljelle 81 tutkimusta (full text studies). Vielä tarkemman tarkastelun jälkeen tästä poistettiin 46 tutkimusta tutkimusmetodiikan puutteiden vuoksi. Tästä vielä 16 tutkimusta jätettiin pois puutteellisten päätetapahtumien tai muun metodiikan puutoksen osalta. Lopullisessa tarkastelussa oli 33 odds ratio:ta 28:sta itsenäisestä tutkimuksesta (kts. alkuperäinen tutkimus).

Tutkimuksissa oli mukana yhteensä 99745 osallistujaa. Kaikki tutkimukset on julkaistu vuosina 1990-2009, joista suurin osa (89%) vuosina 2004-2009. Tutkimuksissa oli sekä kaupunki- että maaseutuväestöä, tutkittavien keski-ikä vaihteli 40.5 - 74.5 vuoden välillä ja 89%:ssa tutkimuksista oli mukana molempia sukupuolia.

Yli puolessa tutkimuksista päätetapahtumana oli sydän-verisuonisairaudet (57%), metabolinen oireyhtymä oli 25%:ssa tutkimuksista ja DM2 raportoitiin 18%:ssa tutkimuksista.

Riskin kannalta:

Yli 85% tutkimuksista (29/33 OR) raportoivat korkeiden D-vitamiinitasojen olevan yhteydessä matalaan kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen. Kolmessa tutkimuksessa oli päinvastainen tulos ja yhdessä tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä näiden välillä.

Järjestettäessä odds ratio:t kronologisesti julkaisujärjestykseen havaittiin johdonmukainen kehitys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien riskissä.

Tutkimustyylin kannalta:

Kaikissa joukkotutkimuksissa löytyi selvä yhteys korkeiden D-vitamiinitasojen ja vähentyneen kardiometabolisten sairauksien välillä yhdistetyn odds ration ollessa 0.42 (95% luottamusväli (CI) 0.28 - 0.65). Poikkileikkaustutkimuksissa 83%:ssa havaittiin vähentynyt sairastavuus kardiometabolisiin tauteihin korkeilla D-vitamiinitasoilla.

Päätetapahtuman kannalta:

Korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä vähentyneeseen kardiometabolisten sairauksien esiintyvyyteen kolmea tutkimusta lukuun ottamatta (yhdistetty OR 0.67, CI 0.55 - 0.81). Kaikki kahdeksan tutkimusta, joissa päätetapahtumana oli metabolinen oireyhtymä (MBO) havaittiin selvä MBO:n väheneminen korkeilla d-vitamiinitasoilla (yhdistetty OR 0.49, CI 0.38 - 0.64).

Diabeteksen ollessa päätetapahtumana korkea D-vitamiinipitoisuus oli yhteydessä alentuneeseen sokeritaudin sairastavuuteen seitsemässä tutkimuksessa yhdeksästä (yhdistetty OR 0.57, CI 0.43 - 0.74).

Tutkimukset olivat hyvin heterogeenisia ja siksi tilastollisessa analyysissä käytettiin satunnaistetun mallin sijaan kiinteää mallia (kts. tarkempi analyysi alkuperäisestä tutkimuksesta).

Keskustelu:

Kyseessä on ensimmäinen systemaattinen tarkastelu ja meta-analyysi D-vitamiinin ja kardiometabolisten oireyhtymien välisestä yhteydestä.

Yleisesti havaittiin (85% tutkimuksista), että korkea D-vitamiinipitoisuus on yhteydessä 43% vähenemiseen karidiometabolisissa sairauksissa arvioitaessa kaikkia päätetapahtumia (CVD, DM2, MBO) ja tämä oli riippumaton tutkimusasetelmasta.

Yksilötasolla arvioitaessa havaittiin korkeiden D-vitamiinitasojen vähentävän riskiä saada sydän-verisuonisairaus (33% vs. matala D-vit. taso), tyypin 2 diabetes (55% matalampi) ja metabolinen oireyhtymä (51% matalampi).

Lisäksi havaittiin käänteinen suhde D-vitamiinipitoisuuden ja liikalihavuuden, lipidiprofiilin ja verenpaineen osalta (mitä matalampi D-vitamiinipitoisuus, sitä lihavampi henkilö, sitä korkeammat veren rasva-arvot ja sitä korkeampi verenpaine) [11-15].

Mekanismit, mitkä selittävät nämä muutokset, eivät kuitenkaan ole täysin selvillä. D-vitamiini voi vaikuttaa geenien suoraan ilmentymiseen tai D-vitamiinireseptorien tai solunsisäisen ja -ulkoisen kalsiumin säätelyn kautta; mahdollisesti kaikkien näiden mekanismien välityksellä.

Zittermann ym. [16] esittävät matalien D-vitamiinitasojen liittyvän lisääntyneeseen sydän-verisuonitautien esiintymiseen. Zittermann kuvaa erilaisia mekanismeja, jotka voisivat olla tämän taustalla: verisuonien seinämän kalkkeutumista estävien matriksin proteiinien lisääntyminen D-vitamiinin avulla; D-vitamiinin funktio tulehdusta välittävien sytokiinien estäjänä; matalan D-vitamiinipitoisuuden yhteys lisääntyneeseen reniini-angiotensiini-systeemin aktivaatioon, mikä johtaa kohonneeseen verenpaineeseen [17]. Nämä ovat siis toistaiseksi vielä vain hypoteeseja mahdollisesta mekanismista.

Yhdessä tutkimuksessa havaittiin korkeiden D-vitamiinipitoisuuksien olevan yhteydessä lisääntyneeseen tyypin 2 sokeritaudin esiintyvyyteen. Tämä tutkimus oli tehty pelkästään tummaihoisella väestöllä ja viittaa siihen, että D-vitamiinin vaikutukset voivat olla erilaisia tässä etnisessä ryhmässä. Lisätutkimuksia tämän suhteen kuitenkin tarvitaan.

Johtopäätökset:

Kyseessä on ensimmäinen meta-analyysi aiheesta, missä osoitetaan mahdollisen korkean D-vitamiinipitoisuuden hyöty kardiometabolisten sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Yhteys oli merkittävä kaikkien päätetapahtumien osalta ja kaikissa tutkimusasetelmissa yhteensä 28 tutkimuksessa, joissa oli 99745 ihmistä, sekä miehiä että naisia eri etnisistä rymistä.

Tutkimuksen rajoituksina on ainoastaan poikkileikkaustutkimusten tai havainnointitutkimusten käyttö datana ja siksi syy-seuraussuhteen osoittamiseen tarvitaan lisätutkimuksia.

Erityisesti tarvitaan kontrolloituja tutkimuksia D-vitamiinilisän käytön ja kardiometabolisten sairauksien vähenemisen syy-seuraus-suhteen osalta.

Viitteet:

[1] J.P. Despres, P. Poirier, J. Bergeron, A. Tremblay, I. Lemieux and N. Almeras, From individual risk factors and the metabolic syndrome to global cardiometabolic risk, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B24–B33.
[2] S.M. Grundy, A changing paradigm for prevention of cardiovascular disease: emergence of the metabolic syndrome as a multiplex risk factor, Eur Heart J Suppl 10 (B) (2008), pp. B16–B23.
[3] M. Fisher, Cardiometabolic disease: the new challenge?, Pract Diabetes Int 23 (3) (2006), pp. 95–97.
[4] J.H. Lee, J.H. O’Keefe, D. Bell, D.D. Hensrud and M.F. Holick, Vitamin D deficiency an important, common, and easily treatable cardiovascular risk factor?, J Am Coll Cardiol 52 (December (24)) (2008), pp. 1949–1956.
[5] V. Tangpricha, E.N. Pearce, T.C. Chen and M.F. Holick, Vitamin D insufficiency among free-living healthy young adults, Am J Med 112 (June (8)) (2002), pp. 659–662.
[6] M.F. Holick, L.Y. Matsuoka and J. Wortsman, Age, vitamin-D and solar ultraviolet light, Lancet 2 (8671) (1989), pp. 1104–1105.
[7] M.L. McCullough, R.M. Bostick and T.L. Mayo, Vitamin D gene pathway polymorphisms and risk of colorectal, breast, and prostate cancer, Annu Rev Nutr 29 (2009), pp. 111–132.
[8] X. Palomer, J.M. Gonzalez-Clemente, F. Blanco-Vaca and D. Mauricio, Role of vitamin D in the pathogenesis of type 2 diabetes mellitus, Diabetes Obes Metab 10 (March (3)) (2008), pp. 185–197.
[9] D.E. Wallis, S. Penckofer and G.W. Sizemore, The “sunshine deficit” and cardiovascular disease, Circulation 118 (September (14)) (2008), pp. 1476–1485.
[10] L. Lu, Z. Yu and A. Pan et al., Plasma 25-hydroxyvitamin D concentration and metabolic syndrome among middle-aged and elderly Chinese individuals, Diabetes Care 32 (July (7)) (2009), pp. 1278–1283.
[11] M.F. Holick, Vitamin D deficiency, N Engl J Med 357 (July (3)) (2007), pp. 266–281.
[12] R. Scragg, M. Sowers and C. Bell, Serum 25-hydroxyvitamin D, diabetes, and ethnicity in the Third National Health and Nutrition Examination Survey, Diabetes Care 27 (December (12)) (2004), pp. 2813–2818
[13] K.C. Chiu, A. Chu, V.L. Go and M.F. Saad, Hypovitaminosis D is associated with insulin resistance and beta cell dysfunction, Am J Clin Nutr 79 (May (5)) (2004), pp. 820–825.
[14] E. Hypponen, B.J. Boucher, D.J. Berry and C. Power, 25-Hydroxyvitamin D, IGF-1, and metabolic syndrome at 45 years of age: a cross-sectional study in the 1958 British Birth Cohort, Diabetes 57 (February (2)) (2008), pp. 298–305.
[15] A.G Pittas, J. Lau, F.B. Hu and B. Dawson-Hughes, The role of vitamin D and calcium in type 2 diabetes. A systematic review and meta-analysis, J Clin Endocrinol Metab 92 (June (6)) (2007), pp. 2017–2029.
[16] A. Zittermann, S.S. Schleithoff and R. Koerfer, Putting cardiovascular disease and vitamin D insufficiency into perspective, Br J Nutr 94 (October (4)) (2005), pp. 483–492.
[17] E. Giovannucci, Vitamin D and cardiovascular disease, Curr Atheroscler Rep 11 (November (6)) (2009), pp. 456–461 [article].

Muita kirjoituksia D-vitamiinista:

Lasten diabetes ja D-vitamiiniD-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassaD-vitamiini lisää testosteroniaD-vitamiini valloittaa maailmaaMS-potilas hyötyy D-vitamiinistaD-vitamiinin myrkyllisyysD-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

Mikä ihmeen trombiiniliha?

#

Tärkeä päivitys tähän 13.2.2010 ilmestyneeseen juttuuni: EU-parlamentti kielsi keskiviikkona 19.5.2010 trombiinin käytön ruoan lisäaineena! Nautaeläimistä tai sioista peräisin oleva trombiini on entsyymi, jota voidaan käyttää lihapalojen yhteen liittämisessä. Parlamentin mukaan tällaiset uudelleen kootut lihatuotteet voisivat johtaa kuluttajia harhaan. Euroopan komissio oli jo ehtinyt ehdottaa trombiinin lisäämistä sallittavien lisäaineiden luetteloon, mutta parlamentin ympäristövaliokunta teki tätä vastustavan esityksen. Se meni Strasbourgin täysistunnossa läpi äänin 370-262. Esitys meni läpi vain täpärästi, sillä hyväksymiseen tarvittiin 369 ääntä. Euroopan unionin jäsenmaat olivat valmiit sallimaan trombiinin käytön, sillä ne hyväksyivät aineen helmikuun alussa. Nyt tälle älyttömyydelle tuli loppu. Hyvä päätös EU-Parlamentilta!

Lihanleikkaajalla jää yli useita pienempiä lihanpaloja, joista yleensä tehdään jauhelihaa. Arvokkaammista lihanpaloista on ollut tapana tehdä pihvejä. Lihanjalostamot ovat testanneet uutta trombiiniksi nimettyä ainetta, joka toimii kuin liima. Aineen avulla voi yhdistää useita lihanpaloja yhdeksi herkkupaistiksi tai -pihviksi, joka näyttää siltä kuin se olisi samaa lihaa.

Eikö tämä ole kuluttajan huijaamista?

Tottakai se on! Mutta elintarviketeollisuus huijaa kuluttajaa jo siinä määrin räikeästi, että oikeastaan mikään ei enää yllätä. Euroopan unioni harkitsee antaako se myyntiluvan amerikkalaisyrityksen lihaliimatuotteelle, eli salliiko se avoimen huijauksen.

Samantyyppistä menetelmää käytetään Suomessa jo nyt. Aamulehti osaa kertoa johtaja Seppo Heiskasen suulla, että siivutettuja täyslihatuotteita yhdistetään usein erikokoisista paloista käyttämällä fosfaatteja ja lisäaineita liimana. Ystäväni ylitarkastaja Taina Rautio elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta sanoo, että ruoan ja kasvien ehostaminen on tulevaisuuden bisnestä, jonka tutkimukseen käytetään paljon voimavaroja. Avainsana ovat entsyymit. Sellainen on myös trombiini, joka on ensimmäinen tässä sarjassa kaupallisille markkinoille yltävä tuote. Entsyymien avulla esimerkiksi kaalinlehden reikä voidaan paikata tai pihvi yhdistellä. Suurin ongelma trombiinissa on, että asiakas kuvittelee saavansa kallista lihaa ja maksaa yhdistelmätuotteesta liikaa, Rautio pohtii.

Mitä jos noustaisiin kapinaan? Ei hyväksytä enää tällaista pelleilyä ja ahneuden tuomaa kikkailua ruoalla, vaan vaaditaan elintarvikkeiden toimittajilta suoraselkäisyyttä! Olisitko sinä valmis maksamaan enemmän ruoastasi, jos se olisi taatusti puhdasta, ravitsevaa ja ei turmelisi terveyttäsi?

Iloitsen erään nuoren osoittamasta esimerkistä. Olin käymässä eräässä kahvilassa. Eräs fiksu nuori osti kahvilasta kupillisen kaakaota ja kysyi onko kaakaon kanssa naposteltavaksi myytävänä gojimarjoja (superfoodia). Myyjä sanoi, että heillä ei ole mitään sellaista tuotetta, mutta heillä oli hyvänmakuisia marjaleivoksia. Ei kelvannut. Nuori sanoi, että hän ei kaipaa marjoille noin epäterveellistä "alustaa". Hän syö mieluummin pelkkiä gojimarjoja koska ne hoitavat hänen terveyttään.

Kauppiaiden, ehkä myös kahvilanpitäjien, on syytä jatkossa tottua tällaisiin valistuneisiin nuoriin. Nämä nuoret eivät syö epäterveellisiä leivoksia, eivätkä myöskään trombiinilihaa. Mitä sinä teet?

Muita ihmejuttujani:

Mikä ihmeen melamiini?

Mikä ihmeen asetaldehydi?

Mikä ihmeen Nutrix?

Aito on epäaitoa kalliimpaa

Kirjoittajavieras: Pekka Puska

**

Pääjohtaja Pekka Puska on kiireisestä aikataulustaan huolimatta kirjoittanut seuraavan terveysblogissani julkaistavan vieraskirjoituksen. Pyydän teitä kommentoimaan kirjoitusta asiallisesti!

Tätä 9.3.2010 julkaistua kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti (17.5.2010 täällä oli 88 kommenttia). Muutama asiaton kommentti on jouduttu poistamaan, mutta ihailtavan hyvin olette noudattaneet toivettani kommentoida asiallisesti. KIITOS! Kommentit ja keskusteluehdotukset otan esille piakkoin toteutuvassa palaverissa ystäväni Pekka Puskan kanssa.

UUTTA TIETOA

Kirjeessään 6.4.2010 Pekka Puska haluaa kiittää vilkkaasta keskustelusta. Hän haluaa korostaa, että perinteiset kovat kansanterveyden kriteerit ovat odotettavissa olevan eliniän pituus ja toimintakykyiset elinvuodet. Viimeisen 30-40 vuoden aikana on suomalaisten odotettavissa oleva elinikä lisääntynyt noin 10 vuodella ja pääasiassa toimintakykyisillä elinvuosilla (Terveys 2000 -tutkimus). Eliniän pitenemisestä noin 80 % johtuu sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden vähenemisestä (=siirtymisestä paljon myöhäisempään ikään).

Ennen Puskan kirjoitusta tulee vielä yhteenveto keskustelustamme (päivitys 29.3.2010 klo 12.00)

Yhteenveto keskustelusta

Nimimerkki Jerik jäi ihmettelemään mitä tarkoittaa tämä Pekka Puskan väite "Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan". Mitkä ovat nämä kriteerit ja monellako kriteerillä arvioiden suomalaiset ovat sairaampia kuin koskaan? Jerikin mielestä suomalaiset voivat paljon huonommin kuin 50 vuotta sitten!? Esimerkiksi Suomen Lääkärilehdessä 3/2006 kirjoitettiin, että ylipainoisia miehistä on 50% ja naisista 38%, sokeriaineenvaihdunnan häiriöistä kärsii 42% miehistä ja 33% naisista, diagnosoimattomia tyypin 2 diabeetikoita on enemmän kuin diagnosoituja, miehistä vyötärölihavia on 69% ja naisista 76%, jne... Nimimerkki "Voihan nenä" oli Jerikin kanssa samoilla linjoilla. Millähän asteikolla Puska pitää suomalaisia terveinä? Ei se, että keinotekoisesti pysyy 80 vuotta elossa lääkkeiden avulla, mutta kuselle ja kauppaan ei esim. kolesterolilääkkeiden aiheuttamien kipujen takia pääse, ole "Voihan nenä" -nimimerkin mielestä elämää. Ihmiset syövät huonommin kuin ikinä. Sitä ei voi Puska kieltää. Mökkihöperö epäili lääketieteen pitävän meidät elossa pitempään. Sitäkö pääjohtaja piti parempana kansanterveytenä? Jari kysyy: Miten ratkaistaisiin Pohjois-Karjalan diabetesepidemia? Rolf vitsailee: "No katos vaan, Suomi alkaa olla maailmanennätysmaa jos ei nyt urheilussa niin kansantautien määrässä. Niin sitä pitää!"

Jatkokysymys Pekka Puskalle: "Voitko ymmärtää sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä suomalaisten kansanterveyttä tänä päivänä parempana kuin 50 vuotta sitten? Olisiko niin, että sairauksien luonne on muuttunut?"

Dosentti Matti Tolosen mielestä pääjohtaja Puskan kirjoitus noudatteli totuttuja yleisiä linjoja. Tolosesta oli hienoa, että tupakointi on saatu hyvin kuriin Suomessa ja muualla maailmassa. Se näkyy mm. sydänkohtausten vähenemisenä. Yhdestä asiasta Tolonen on Puskan kanssa eri mieltä: Veren kolesterolitason laskusta ei ole paljon lisähyötyjä saavutettavissa. Tolosen mielestä kolesteroli ei ole valtimotautien syytekijä, vaan tautiin liittyvä rinnakkaisilmiö, ns. riskitekijä, aivan kuten viiva korvannipukassa tai kaljupäisyys. Korvalehtien leikkely tai peruukin pito eivät ehkäise sydäntauteja, ei myöskään kolesterolilääkkeiden syöttäminen oireettomille ihmisille. Kolesterolilääkitys on "keisarin uudet vaatteet". Valtimotautien torjunnassa pitäisi pääpaino panna tulehduksen (inflammaation) vaimennukseen ja sammuttamiseen, ei kolesterolin alentamiseen, kuten Tolonen on yhdessä kollega Pentti Raasteen kanssa esittänyt (http://www.biovita.fi/uusi/pdf/Sydanopas_2010.pdf).

Olli Kolokontaipaleelta ihmettelee miksi se kolesteroli pitää ajaa pois ihmisestä kuin keskiaikainen kirkko pirua manasi. Hirvittävällä varmuudella statiinihoito aiheuttaa ennenaikaisia kuolemia tulehdustauteihin ja syöpään. Niin tämä statiini hoito tulisi lopettaa turmiollisena ja tarpeettomana.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Pidätkö mahdollisena, että kolesterolin merkitystä on liioiteltu valtimotaudin synnyssä? Oletko tutustunut mm. dosentti Matti Tolosen käsitykseen tulehduksen (inflammaation) vahvasta roolista näissä ikävissä verisuonimuutoksissa?

Sami Uusitalo halusi ensinnäkin lausua onnittelut Christerille, että sai Pekan kirjoittamaan blogiinsa. Tämähän kertoo virallisen linjan valtavasta arvostuksesta blogia kohtaan. Toiseksi Uusitalo halusi huolimatta antipatioistaan virallista ravitsemusvalistusta kohtaan, kiittää myös Pekkaa suoraselkäisyydestä osallistuessaan avoimeen kansalaiskeskusteluun tämän blogin välityksellä. Lihavuuden kasvu on todellakin valtava ongelma ja Sami Uusitalo tietää miten sen saa taitettua. Hän pyytää Pekkaa kuuntelemaan tarkkaan:
Puska sanoo: "Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä." Jep, pitää paikkaansa. Lasten lihavuus on maassamme kolminkertainen verrattuna 80-luvun alkuun. Puska jatkaa: "Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita." Tästä asiasta Uusitalolla on vankka mielipide. Ihminen syö helpommin suuria energiamääriä jos hiilihydraattien suhteellinen osuus on suuri. Mitä enemmän kansaa ohjataan suureen hiilihydraattien määrään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se lihoo. Jos ihminen syö päivän aterioilla esim. puoli kiloa vihanneksia hän saa tästä n. 100 kCal. Kun loppu koostuu vain proteiinista ja rasvasta, voi hän syödä saman päivän kuluessa esim. 4kpl keitettyjä kananmunia + 400 g naudanlihaa + 200 g siikaa + 40 g rasvaa + 300 g katkarapuja. Ja vielä ollaan hyvin alle 2000 kCal/päivä. Ja taatusti ei ole nälkä. Kun hiilihydraattien määrä on pieni, ei käytännöllisesti katsoen pysty syömään yli energiatarpeensa. Eli tässä oli se lihavuusongelman ratkaisu.
Puska sanoi: "Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä." Uusitalo on samaa mieltä ja vahvistaa tämän sillä, että ihmisen joka syö ruokaa, jolla nälkä lähtee, ei tarvitse napostella. Neonomide haluaa pistää sulan Puskan hattuun koulujen limppa-automaattien sokerijuomien katoamisesta. Siitä SUURI kiitos Puskalle ja muille asiaan vaikuttaneille. Niin sitä pitää!
Puska väittää: "Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä." Uusitalo on pohtinut asiaa. Lihavuuden kasvun alkamiskohta on 1980-luvun alku. Se ei ole mikään taitekohta lasten liikkumisessa. Esimerkiksi 1960-luvulla lasten lihavuus ei kasvanut vaikka autojen ja televisioiden määrä räjähti käsiin sekä saimme vauraampaan yhteiskuntaamme esim. koulukuljetukset. Liikunta oli Sami Uusitalolle hyvin pitkälle nollasummapeliä. Kun liikkui enemmän myös söi enemmän ja sama päinvastoin.
Nimimerkki FatFan on samaa mieltä Uusitalon kanssa ja ei yhtään ihmettele miksi nuoriso lihoo ja mässäilee. Riittää kun vilkaisee päiväkodissa aamupalapöytää tai viikon ruokalistaa. Kaikki rasvat ja melkein proteiinitkin karsittu pois. Tilalle keitettyä rypsiöljyä (margariini) ja muita kevyt-tuotteita. Sitten napostellaan koko ilta "jotain pientä". Siitä se ruokakulttuuri lähtee kun on koko ajan nälkä. Villelle liikunnan harrastaminen näkyy noin 10 kilon alenemisena elopainossa. Tämä saattaa kuulemma johtua siitä, että liikunta vaikuttaa ruokahalua säätelevien hormonien toimintaan.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Kun kuuntelet myynti-insinööri Sami Uusitaloa, mikä sinulla tulee päällimmäisenä mieleen?

Lääketieteen tohtori Timo Kuuselalla on terveisiä Pekalle. Hienoa! Tervetuloa keskustelemaan Pekka Puska. Meitä aiempi sukupolvi voitti kulkutaudit mukaan lukien tuberkuloosin. Reumakuume parani penisilliinillä eikä tappanut läppävikoihin. Innostunut taistelupari, kunnanlääkäri ja terveyssisar, tekivät melkein enemmän, mihin sairaalat nyt pystyvät, koska näitä massiivitauteja ei kerta kaikkiaan ollut. Näin ja koinkin sen itse.
Me istuimme valmiiseen pöytään.
Vasta 1970-luvusta lähtien avuttomuutemme on lisääntynyt. Esiin vyöryneille aineenvaihduntasairauksille emme ole saaneet aikaiseksi edes kelvollista viivytystä. Kaksi ilmiötä kaatuu päälle: kokoaikainen lisääntyminen ja isku aina nuorempiin.
Miljardeilla ja taas miljardeilla on lääkitty - jokseenkin turhaan - viivyttäen. Näin kertoo korkealle arvostamani 2-diabeteksen osaaja Markku Laakso Kuopiosta Lääkärilehdessä 8/2010. Toinen todellinen osaaja, Juhani Knuuti, raataa Turussa. Ollaan kutkuttavan lähellä "oikeaa tietoa"
Toisaalta, rasva- ja ravitsemusmafia raatavat Oulussa ja Kuopiossa erinomaisin varustein (1H NMR). Näyttää siltä (faktat puuttuvat), että heillä ei ole uskallusta tai tahtoa paneutua VAIHTOEHTOIHIN, ulostuloja ei ole.
Syvien salaisuuksien paljastamiseen verrattuna on lapsellisen helppoa tutkia ruokamme terveysmerkitystä. Nythän vasta "tiedämme,miten vaarallista on rasva" tai kuinka "on pakko saada päivittäinen hiilidhydraattimme". Emmekö todella uskalla edes kokeilla toisin päin? Se olisi lapsellisen helppoa. Pelätäänkö salaisuuden paljastumista?
Tälläkin keskustelupalstalla ilmoittautuu jo tautinsa voittaneita ja toisilla muita.
Kaivoon vajotaan kuin kahlekuningas ilman että osataan niistä vapautua.

Valtsu kirjoitti...
Moni ei ole vielä näissä kommenteissa tuonut esille niinkin puhuttua aihetta kuin VHH-ruokavalio kakkostyypin diabeteksen hoidossa.
Kuuselan jälkeen keskusteluun osallistuu Valtsu. Diabetesliiton linjasta voidaan hyvin poiketa. Aikuistyypin sokeritauti pysyy kurissa sokeria vähentämällä. Valtsulla on muutamia väitettä tukevia kirjallisuusviitteitä:
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/36
http://www.nutritionandmetabolism.com/content/5/1/14
http://content.nejm.org/cgi/content/full/348/21/2074
http://diabetes.diabetesjournals.org/content/53/9/2375.long
Esimerkiksi tuossa ylimmässä jokainen ketogeenisen ryhmän henkilö, joka on alunperun ollut lääkityksellä (n=20), on paperin mukaan vähentänyt lääkitystään ja ovathan myös sokeriarvot parantuneet tosi mukavasti ihan jokaisessa tutkimuksessa. Mutta kuitenkin tuntuisi järkevältä idealta, että joko:
a) hyväksytään tuo VHH-ruokavalio, kuten Ruotsissakin on tehty tai
b) Diabetesliitto tai THL perustelee kansalle uskottavasti, miksi VHH ei ole turvallinen ruokavalio aikuistyypin diabeetikoille.

Nykyäänhän tosi moni noudattaakin esimerkiksi Antti Heikkilän ohjeita, koska virallisohjeet tuntuvat heidän mielestään epäuskottavilta. Jonkinlainen järki tuohon olisi kuitenkin saatava. Nythän kuitenkin suuri joukko (oli sitten virallistieteelliset tai Antti Heikkilän seuraajat), on kuitenkin "väärällä" tavalla hoitamassa sokeriarvojaan, mikä ei tietenkään kovin hyvä asia ole kansanterveyttä ajatellen.

Äitiliini -nimimerkillä esiintyvä puhuu vaihtoehtoisten ratkaisujen puolesta. Hän toimii pääosin eri linjoilla virallisen Suomen kanssa. Juo luomumaitoa (tinkimaitoa), käyttää voita ja voimariinia. Käyttää myös oliiviöljyä, se lienee kelpaa Pekka Puskallekin. Liha on poroa, hirveä ja nautaa. Joskus sikaakin, kun vanhus tykkää. Ateriat hän tekee itse, ei käytä eineksiä. Nappailee lisäksi rusinaa, siementä ja mantelia. Ja suomalaisia marjoja. Jonkun verran myös hedelmiä. On itse pysynyt hoikkana ja jokainen lapsi on hoikka,. Liikkuvat jonkin verran, eivät mitenkään älyttömästi. Jaksavat kyllä liikkua hyvin. Jokainen lapsista on yksilö. Olen ajatellut, että parasta antaa heidän syödä sitä ainesta, mitä tykkäävät (niistä aidoista ja terveellisistä vaihtoehdoista). Tytär syö enemmän hiilihydraattia kuin pojat, lihansyöjät. D-vitamiinin annostusta hän on lisännyt niin lapsille kuin vanhuksellekin.

Tampio on myös vaihtoehtoisella linjauksella. Neuvotaanko meitä lääkärikunnan toimesta täysin väärin? Tampiolla oli veritulppa ja alotti totuuksien penkomisen terveellisestä ravinnosta. Hän ei löytänyt mitään tukea sellaisesta lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka suosisi jollain tavalla kasvisrasvojen käyttöä. Vaikuttaa siltä, että ravitsemussuositukset johtavat harhaan ja lopputulemana on myös diabetes epidemia. Suuntaus on verohoopoilujen takia menossa aivan hunningolle. Eli ravintosuositukset ovat retuperällä kolesteroli ja diabeteksen hoidossa. Tampio on näiltä osin menettänyt luottamuksen lääkärikuntaa kohtaan.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Kolleegasi Timo Kuusela ja muutama muu perää arvostusta vaihtoehtoisille ratkaisuille terveydenhoidossa ja tutkimuksessa. Miksi ei esimerkiksi voida tyypin 2 diabeetikoille kokeilla hieman pienempää hiilihydraattialtistusta? Mitä jos se onkin terveyden salaisuus, että vähennetään hiilihydraatteja?

Nimimerkki mr_Zombie on ollut aistivinaan, että Puska on vähätellyt julkisuudessa D-vitamiinin positiivisia vaikutuksia ja puolustanut virallisia suosituksia sen saannin suhteen. Mahtaako hän itse olla valmis kantamaan vastuun, jos D-vitamiinin hyödyllisyys osoitetaan kiistattomasti ja nykyiset ravintosuositukset paljastuvat täysin epätieteelliseksi huuhaaksi? kysyy mr_Zombie. Hänen mielestään tiede on osoittanut, että nykyiset suositukset eivät ole päteviä, vaan suurin osa suomalaisista elää pahassa D-vitamiinin puutteessa. Jos ajatellaan, mikä olisi halvin ja helpoin yksittäinen keino parantaa koko kansanterveyttä, niin optimaalisen D-vitamiinin saannin turvaaminen olisi aika hyvä vaihtoehto ykköskeinoksi. D-vitamiini on halpaa kuin saippua eikä yhden pillerin nappaaminen silloin tällöin ole kovin monimutkaista - siihen pystyy kuka tahansa hyvin pienellä vaivannäöllä. Vegaani ja aktiiviurheilija Tatu Ollila kysyy Pekka Puskalta vähän perusteita hänen D-vitamiini vastaisuudelleen?

Nimimerkki Neonomide osallistuu keskusteluun. Suomalainen D-vitamiinilautakunnan puheenjohtaja (Christel Lamberg-Allardt) on omin silmin nähnyt, kuinka FASEB-aineistossa 150 µg D-vitamiinia päivässä johtaa noin 25-30% valtimoplakin regressioon. D-vitamiinin puute on liitetty käytännössä kaikkiin degeneratiivisiin sairauksiin ja interventiotutkimukset ovat olleet hyvin lupaavia. Hänen ryhmänsä silti ehdottaa ettei D-vitamiinisuosituksia muuteta. Mitä tietoa Pekka Puskalla on D-vitamiinin saannin normalisoimista vastaan, mikäli ihmiselimistö kuluttaa päivässä 75-110 mikrogrammaa ? (Heaney ym.; Hollis ym.). Ai niin, puhutaan, että pillereistä saatu D on erilaista (WTF?) ja että Dee kannattaa saada auringosta. Jälkimmäisessä strategiassa on kaksi ongelmaa:
1) Asumme koko lössi 60 leveyspiirin pohjoispuolella ja merkityksellinen D-vitamiiniannos jää noin 3,5 kuukauteen ennen kuin kaamos iskee tai lämpötila on liian kylmä selän paljastamiseen.
2) Heti kun ihomme alkaa tuottaa sairausriskejä lukemattomissa tutkimuksissa vuodenaikojen perusteella vähentävää D-vitamiinia, suojautumistarve alkaa Ilmatieteen laitoksen mukaan SIITÄ TASOSTA, millä D-vitamiinia ALKAA muodostua ihollamme. Duodecimissa todetaan sama ongelma. Aurinkorasvojen käyttö taas estää käytännössä täydellisesti D-vitamiinin muodostumisen. Sama suomeksi: homma on reisillä eikä asialle voida tehdä yhtään mitään. Check mate.

Dragofix -nimimerkkiä haluaisi myös vastauksen tuohon D-vitamiini asiaan. Jotenkin tuntuu vaan hölmöltä kun tieteellisiä tutkimuksia D-vitamiinin terveyshyödyistä satelee mutta suosituksia ei nosteta. Vai onko joku vakavakin ero synteettisen ja luonnollisen D-vitamiinin käytössä ettei synteettistä voi käyttää liikaa?

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Miten edistyy D-vitamiinilautakunnan työ?

Nimimerkki Neonomide on huolissaan hiilihydraattien liian runsaasta saannista. Tilastojen mukaan ihmiset ovat lisänneet kalorien kulutustaan, mutta pääosassa nimenomaan hiilarien kulutusta. Tervein väestönosa, joka on tullut juttuun moisella hiilarimassalla, ei valitettavasti edusta metabolisoijien enemmistöä. Toisaalta on toiveajattelua, että yritetään saada ihmiset muottiin jossa liikkumattomat repivät jostain kiireistä aikaansa liikkua merkittävästi ajallisesti enemmän kuin nykyisin, mistä voimme johtaa sen että vaihtoehtoisia ruokavalioita tulisi tuoda esille enemmän kuten mm. Ruotsissa tehdään. Neonomide uskoo kivikauden ruokavalioon. On tuoreita interventiotutkimuksia, joissa kivikauden dieetti on saanut koehenkilöt vähentämään kalorinsaantiaan spontaanisti keskimäärin 800 kcal päivässä, alentanut verenpainetta, normalisoinut esidiabeetikoiden verensokerin kaikilla osallistujilla, romahduttanut kohonneet triglyseridit ja niin edelleen. Kivikauden dieetin kivijalat eli sokerittomuus/leivättömyys/maitotuotteettomuus on jo pessyt pöydän lyhyen aikavälin (2-12 vkoa) terveysvaikutuksissa suhteessa verrokkeihin, kuten esimerkiksi Välimeren dieettiin.

Nimimerkki Dragofix kyseenalaistaa elintarvikkeiden lisäaineet. Ne on todettu turvallisiksi yksittäisinä mutta yhteisvaikutuksia ei näemmä olla tutkittu ollenkaan. Erityisesti Dragofix on huolestunut E621:stä. Niitä sitten tungetaan useita mitä kummallisimpiin paljon prosessoituihin ruokiin. En ole yhtään yllättynyt jos osa sairauksista johtuu tästä.

Jatkokysymys Pekka Puskalle: Miten huolissamme meidän tulee olla elintarvikkeiden sisältämistä lisäaineista (E-koodeista)?

Nimimerkki Hemmo on kirjoittanut kirjeen Pekalle:
Ajat muuttuvat. Et arvaakaan vielä kuinka paljon. Sinulla on vielä mahdollisuus tehdä täyskäännös. Kun olet kumartanut lääketieteelle, olet samalla pyllistänyt terveystieteelle. Kohta aikasi on ohi ja mitä jää? Tukku hilloa ja hetkellinen status Suomen huipulla. Eli ei yhtään mitään. THL:n lääketieteellisen umpion tuulettaminen kannattaa aloittaa nyt eikä sitten joskus. Sinulla on valtaa ja taitoa kääntää Suomen terveyskelkka oikeaan suuntaan. Nimesi voi vielä jäädä historiaan kunniallisten sielujen tauluun.
Me kaikki teemme virheitä. Ketään ei voi kuitenkaan kunnioittaa enempää kuin nöyrää sielua, joka myöntää virheensä ja KORJAA NE. Christerin blogikeskusteluista löytyy ihmisten terveydestä asiantuntevia enemmän kuin laitoksesi syövereistä. Lyö viisaat päät yhteen ja tee mitä sinun täytyy tehdä. Asialistaa:

-VHH
-D-vitamiini
-oikeat rasvat
-turhat rokotukset
-turhat lääkkeet

Anonyymi kirjoitti: Tuli uutisia limsojen poisvetämisestä kouluista. Puska ihan hyvällä asialla. Puolitiehen asia vain jää, jollei myös keinomakeutettuja limsoja saada pois kouluista. Vähintään samanlaista myrkkyä nekin ovat. Ja toisaalta koululaisille jää vielä mahdollisuus hakea juomansa lähikaupasta.

Veli-Matti Luoma löytää paljon hyvää Pekka Puskan kirjoituksesta: "Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus."
No nyt päästiin asiaan, sanoo Luoma- Olisiko Puskan riisuttava ne vaaleanpunaiset Pohjois-Karjala lasit päästään ja ryhdyttävä tosissaan töihin! Ihmisille ja ennenkaikkea lapsille syötetään puppua margariinien ja rasvattomien elintarvikkeiden terveellisyydestä ja mainostetaan aspartaamilla höystettyä kevyt limua, puhumattakaan energia juomista, nehän tosiaan antavat siivet! Erittäin monet käyttävät ravintolisiä ja vitamiineja ennenkaikkea D:tä, tukeakseen terveyttään ja homma toimii. Superfoodit ovat päivä päivältä enemmän esillä ja blenderit laulaa, mutta mitä tekee THL, tuputtaa flunssarokotteita puoliväkisin ja tässä tapauksessa aivan turhaan. Eivät ihmiset enää usko kaikkea mitä virallinen taho sanoo (kiitos internetin)! Maailma muuttuu Puskaseni muututko sinä, nyt olisi korkea aika!

Matti Tolonen pani merkille, että Mediuutiset kirjoittaa otsikolla "Moni lääkäri määrää voita"
(20.03.2010). Tolonen kuuluu niihin lääkäreihin, joiden on vaikea niellä Pekka Puskan ja Matti Uusituvan kannattamaa ravintorasva-kolesteroli-valtimotautiteoriaa. Hänestä se on virheellinen ja se pitäisi jo haudata. Ruotsalaiset ovat edelläkävijöitä vallitsevan rasvitsemusdogmin (rasvainen ruoka on vaarallista) murtamisessa. Nille, jotka ymmärtävät riikinruotsia Tolonen suosittelee ylilääkäri Christer Enkvistin haastattelun kuuntelua ja katsomista videolta (noin 10 min).

------------------------------------------------------------------

Tästä alkaa pääjohtaja Pekka Puskan kirjoitus.

SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA

Elintason noustessa terveys ja elämän laatu kiinnostavat ja puhututtavat ihmisiä yhä enemmän. Suomalaisten kansanterveys on itsenäisyyden aikana kehittynyt huimasti. Ennen sotia saatiin lapsikuolleisuus ja kulkutaudit hyvin kuriin.

Sotien jälkeen varsinkin sydän- ja verisuonitaudit, mutta myös eräät muut krooniset sairaudet, yleistyivät Suomessa poikkeuksellisen paljon. Tutkimustietoon pohjautuen ja laaja-alaisella työllä on ikävakioitu sydän- ja verisuonitautikuolleisuus dramaattisesti vähentynyt. Suomalaisten elämään on tullut lähes kymmenen lisävuotta – ja pääasiassa terveitä toimintakykyisiä vuosia. Usealla kriteerillä arvioituna suomalaisten kansanterveys on parempi kuin koskaan.

Rinnan kansanterveyden paranemisen kanssa on rakennettu myös kansainvälisesti katsottuna korkeatasoinen terveydenhuoltojärjestelmä. Vaikka tämä järjestelmä hoitaa tehokkaasti monia sairauksia, on kuitenkin tärkeää huomata, että terveydenhuollon osuus kuvatussa kansanterveyden paranemisessa on ollut hyvin rajallinen. Se hoitaa pääasiassa sairauksia, kun taas kansanterveys on voittopuolisesti tänä päivänä riippuvainen elintavoista ja elinympäristöstä.

***

Kaikesta tästä myönteisestä kehityksestä huolimatta edessä on monia suuria ongelmia. Mahdollisuuksien ja vaatimustason kasvaessa terveydenhuoltomme on julkisen talouden pulmien kanssa tiukoilla. Koko kansaa hyvin palveleva terveydenhuolto vaatii riittäviä resursseja sekä viisaita päätöksiä järjestelmän kehittämisessä. Kun potilaat ovat voittopuolisesti kroonisia ja pitkäaikaissairauksia sairastavia, tarvitaan uudenlaisia hoidon järjestelyjä.

Terveydenhuoltomme ongelmat eivät ratkea, ellei kansantauteja tehokkaasti ehkäistä. Viime vuosikymmenien intensiivisen tutkimustyön perusteella voidaan perustellusti sanoa, että useimmat suuret kansantautimme – mutta eivät kaikki – ovat lääketieteellisesti katsoen hyvin pitkälle ja hyvin myöhäiseen ikään asti ehkäistävissä olevia tauteja.

Kysymys on eräistä lähinnä elintapoihin liittyvistä riskitekijöistä. Kansanterveytemme ongelmana ei siis ole, mitä pitäisi tehdä vaan miten tarvittavat muutokset saadaan toteutettua. WHO:n ohjelmia siteeraten avainasemassa on ravinto, liikunta, tupakointi ja alkoholi.

***

Monissa suhteissa suomalaisten elintavat ovat kehittyneet terveelliseen suuntaan – hyvin seurauksin, kuten todettu. Ensimmäinen haaste on tämän kehityksen jatkuminen, sillä monista kaupallisista ym. paineista johtuen kehitys ei jatku itsestään. Tämä koskee mm. veren kolesterolitason ja verenpaineen laskua sekä tupakointia. Paljon lisähyötyjä on vielä saavutettavissa.

Toiseksi, erityisiä haasteita ovat negatiiviset trendit. Tämä koskee varsinkin väestön lihomista – ja sen taustalla olevia ravinto- ja liikunta-asioita – sekä alkoholin käyttöä. Väestön lihomisen myötä on kakkostyypin diabetes tavattomasti yleistynyt.

Lihavuuden yleistyminen koskee erityisesti nuorempaa väestöä. Painon säätely perustuu tunnetusti ravintoon ja liikuntaan – energian saannin ja kulutuksen tasapainoon. Molemmissa suhteissa on suuria haasteita.

Varsinkin nuoremman väestön kohdalla sokeripitoiset limsat ja karkit sekä paljon rasvaa sisältävät pikaruuat ovat yleistyneet. Annoskoot ovat kasvaneet ja napostelukulttuuri on yleistä. Liikunnan osalta taas päivittäinen fyysinen aktiviteetti on tavattomasti vähentynyt: koneet tekevät työn, liikutaan autoilla ja hissit kuljettavat. Nuoret istuvat television ja tietokoneen ääressä ja koululiikunta on vähäistä.

Alkoholin kulutus on viime vuosikymmeninä noussut eurooppalaisessakin vertailussa kovin korkealle tasolle. Sen mukana ovat niin terveydelliset kuin sosiaaliset haitat tavattomasti lisääntyneet.

Yhä suurempi osuus alkoholista saadaan miedoista – lähes puolet oluesta. Alkoholin kulutuksen kääntäminen laskuun vaatii päättäväisiä alkoholipoliittisia toimenpiteitä. Erityisen haastava on olutkysymys.

***

Suomalaisten terveysongelmien ratkaisemisessa painotetaan usein kansalaisten omaa vastuuta. Se onkin toki tärkeää. Mutta on muistettava, että väestön elintavat ovat voimakkaasti riippuvaisia elinympäristöstämme ja yhteiskunnallisista ratkaisuista. Olisi tärkeää, että monista kaupallisista ym. paineista huolimatta suomalaista yhteiskuntaa kehitettäisiin suuntaan, jossa terveelliset vaihtoehdot olisivat kansalaisille mahdollisimman helppoja.

Erityisen tärkeää tämä on lasten ja nuorten kannalta. Vastuuta ei voi jättää heille. Vastuu lapsistamme ja nuoristamme on meillä aikuisilla ja suomalaisen yhteiskunnan päätöksenteolla. Siinä on kansakunnan terveyden tulevaisuus.

Pekka Puska
Pääjohtaja, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Muita vieraskirjoituksia voit lukea tästä:

Kirjoittajavieras: Matti TolonenKirjoittajavieras: Olli Posti

Foolihappo: Elämän ja terveyden perusedellytys

**
Foolihappo on elämän ja terveyden perusedellytys, ilmenee Floridan yliopiston uudesta tutkimuksesta. Sen mukaan foolihappo vaikuttaa edullisesti äskettäin löydettyyn valkuaisaineeseen (COG0354), jolla on tärkeä merkitys kaikkeen elolliseen tällä planeetalla.

Tutkimuksessa ilmeni lisäksi, että foolihappo ehkäisee vapaiden radikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä, joka liittyy lähes kaikkiin kroonisiin sairauksiin, ikääntymiseen ja rappeutumiseen.

Tämä on aivan uusi tieto, sillä tähän mennessä foolihappoa ei ole pidetty antioksidanttina.

Foolihappoa lisätään jauhoihin Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Chilessa (ja leipään Unkarissa), mutta ei vielä Suomessa. Siksi meillä foolihapon saanti ravinnosta on yleisesti liian vähäistä hyvän terveyden kannalta.

Foolihappo on ollut tärkeä elementti miljardeja vuosia maapallolla vallitsevalle elämälle, sanoo asiaa tutkinut Andrew Hanson Floridan yliopistosta. Tämä tähän asti tuntematon foolihapon rooli on ollut meidän kanssamme siitä alkaen kun elämä alkoi, hän lisää.

"Uskon, että tämä osoittaa kuinka paljon biokemiaa meillä on vielä opittavanamme omasta ja ympärillämme olevasta elämästä, hän lisää. Hänen tutkimusryhmäänsä kuuluvat myös Valérie de Crécy-Lagard, Jeffrey Waller ja Jesse Gregory. Tutkimukseen osallistuivat myös McKnight Brain Institute ja National High Magnetic Field Laboratory. Heidän raporttinsa julkaistiin yhdessä arvostetuimmista tiedelehdistä Proceedings of the National Academy of Sciences. Tutkimusta rahoittivat National Science Foundation ja U.S. Department of Energy.

Tutkimus liittää foolihapon soluvaurioita korjaaviin mekanismeihin, joissa rauta-rikki-ryhmittymillä (klustereilla) on tärkeä merkitys. Klusterit toimivat välittäjäproteiinin COG0354:n avulla.

Klusterit ovat osa mekanismia, joita solut käyttävät tuottaakseen energiaa ja muita elintärkeitä toimintoja. Vapaat radikaalit haittaavat näiden klustereiden toimintoja.

Ja juuri tässä on villakoiran ydin: Foolihappo estää vapaiden radikaalien aiheuttamia haittoja, hapetusstressiä.

Hapetusstressi on mukana kuvassa kaikissa kroonisissa sairauksissa ja elimistön rappeutumisessa.

Tutkimuksessa käytettiin hyväksi ydinmagneettiresonanssianalyysiä (nuclear magnetic resonance analysis), jolla havaittiin foolihapon vuorivaikuttavan COG0354-proteiinin kanssa. Kyseessä on molekyylitason aktiivisuus, joka olisi ilman tätä menetelmää voitu tutkia vain epäsuorasti, sanoo Arthur Edison (NHMFL:n kemian ja biologian johtaja ja UF:n biokemian ja molekyylibiologian apulaisprofessori.

Tulosten mukaan COG0354 on läsnä kaikissa elämän kuudessa "kuningaskunnassa", hiiristä ja kasveista yksisoluisiin organismeihin, jotka ovat voineet edeltää bakteereja tällä planeetalla.

Löydökset avaavat uusia teitä mekanismeihin, joilla voidaan tutkia hapetusstressin ja antioksidanttien merkitystä soluvaurioiden korjaamisessa. Tämä tie voi jonakin päivänä johtaa uusien lääkkeiden kehitykseen, ounastelevat tutkijat. Toistaiseksi he tyytyvät korostamaan, että tämä tutkimus on jälleen uusi esimerkki vitamiinien [entuudestaan tuntemattomista] merkityksistä ravitsemuksessamme.

Lähde: Floridan yliopiston uutistiedote, 11.5.2010

Lisää kirjoituksia ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

• Fibromyalgia ja masennus uudessa valossa
• Terveellinen ravitsemus tarkasteltuna sd-LDL-kolesterolin kautta
• Syöpätautien täydentävä ravitsemushoito
• Ubikinoni vaimentaa tulehdussytokiineja
• Apeliini - uusi mielenkiintoinen hormoni
• D-vitamiini valloittaa maailmaa
• Lasten diabetes ja D-vitamiini
• Probioottien terveysväitteet kiistan aiheena EU:ssa
• Berberiini ja tyypin 2 diabetes
• Terveellisiä ravintolisiä nyt myös avaruudessa
• Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta
• EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa
• Nuoret naiset - lukekaa tämä!
• Johtuvatko valtimotaudit infektioista?
• Ravintolisät voivat tehostaa lääkehoitoa
• D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa
• D-vitamiini lisää testosteronia
• Ravintolisät putsaavat kalkkiutuneita sepelvaltimoita
• Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
• 
  

Parasta tässä terveysblogissa

**

Tämä kirjoitus ilmestyi 8.4.2010. Tuorein kyselyni on juuri päättynyt. Sen mukaan lähes puolet teistä pitää tämän terveysblogin parhaana antina minun omia juttujani. Nöyrin mielin otan vastaan tämän tiedon. Joka neljäs teistä innostuu mahdollisuudesta seurata keskustelua ja haluaa osallistua vilkkaaseen kommentointiin. Peräti joka kymmenes lukee mielellään tohtori Matti Tolosen kirjoituksia (Ravintolisien ABC). Vähänlaisesti löytyi vieraskirjoitusten kannattajia. Itse olen tavattoman tyytyväinen tähän osioon. Vieraskirjoitukset saavat jatkoa. Dosentti Matti Tolosen, opiskelija Olli Postin, pääjohtaja Pekka Puskan, dosentti Mikael Fogelholmin, ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen ja professori Antti Meron erinomaisten kirjoitusten jatkeeksi saamme aivan pian maamme eturivin muilta terveysvalistajilta lisää luettavaa tähän terveysblogiin.

Luet Suomen parasta terveysblogia. Näin on näreet jos on uskomista Cision Media Globalin selvitykseen. Ja miksi emme uskoisi?

Monien vuosien ajan on niskaani huohottanut eräs terveysalalla toimiva mieshenkilö, joka on pitänyt terveysblogiani valtavan sekavana. Jonkinasteista helpotusta tunnen kun hänkin siirtyi terveysblogiani lukemaan seuraavin saatesanoin:

Kävin katsomassa blogiasi. Nyt se alkaa näyttää ulkoisesti jo sellaiselta, että minäkin voin käydä sitä lueskelemassa.

Tarkoituksena on pysyä jatkossakin kärjessä. Siinä onnistuakseni minä tarvitsen lukijoitteni apua. Käykää vastaamassa kyselyyn mikä on parasta tässä terveysblogissa. Kommentoi ja ideoi millä tavalla tästä saisi vielä paremman.

Parhaimmillani olen livenä, yleisön edessä. Terveysblogi on kuitenkin hyvä korvike silloin kun minulla ei sattumoisin ole keikkaa tiedossa sinä iltana. Olen edullinen esiintyjä. Ota yhteyttä!

Parhain terveisin,

Christer Sundqvist

terveystoimittaja, ravintovalmentaja, FT

040-7529274

christer.sundqvist@ravintokirja.fi

Muita kirjoituksiani aiheesta:

Tietoa Christer Sundqvistin tulevista keikoistaMiksi näin sekava blogi?ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖPirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

Suoraa puhetta kevyttuotteista

*

YLE:n radio 1 lähettää tänään 15.5.2010 klo 12.15-13.57:

Suoraa puhetta

Suoraa puhetta modernin martta-aatteen kulmakivestä. Puhutaan siitä, miten kevyttuotteet ovat turhia. Vieraina ravitsemusterapeutti, TTM Hanna Partanen sekä Suomen luetuin ravitsemusbloggaaja, ravintovalmentaja Christer Sundqvist! Ajankohtaisten vieraiden kanssa Suoraa puhetta käy keskustelua kuluttamisen hulluudesta. Kommentoi Nooran ja Katjan väitteitä uusimusta.fi tai soita suoraan lähetykseen 09 144 800.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani:

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?Terveystietoinen moderni kaupassakäynti vaatii suurennuslasia ja kuulosuojaimiaVälttäkää sokerisia välipaloja!Välipalat lihottavatHuonoja vaihtokauppojaKevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksi

Kirjoittajavieras: Antti Mero

**
Tätä 8.5.2010 ilmestynyttä vieraskirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti. Lue sinäkin ja ota selvää miksi jotkut kommentoijat sanovat näin:

Erinomainen kirjoitus!

Professori Mero on ihan oikeassa, että lääkärit eivät tiedä ravinnosta juuri mitään

Turkasen mainio kirjoitus

Aivan erinomainen kirjoitus proteiineista

----------------------------------------

On tullut aika julkaista seuraava vieraskirjoitus. Professori Antti Mero on laatinut meille mielenkiintoisen katsauksen proteiineista. Nauttikaa!

PROTEIINIEN JA AMINOHAPPOJEN KÄYTTÖ SAAMASSA HYVÄKSYNTÄÄ SEKÄ PALJON LIIKKUVIEN ETTÄ VÄHEMMÄN LIIKKUVIEN KESKUUDESSA

Antti Mero

Käydessäni lukiota 1970-luvun taitteessa koulussa ei jaettu paljon tietoa ravinnosta (proteiinit, hiilihydraatit, rasva, vitamiinit, kivennäisaineet ja vesi). Olin urheilussa mukana tiukasti 1960-luvulta lähtien ja vasta 1970-luvun aikana alettiin puhua ravinnosta ja proteiinien merkityksestä harjoitusvasteiden saamisessa. Valmentajakoulutukseen ravintovalmennus tuli ensin Suomen Urheiluliitossa, joskin sielläkin melko vähän.

Käytännön valmennuksessa voimalajien harrastajat (painonostajat, painijat, heittäjät, kehonrakentajat) itse ottivat selvää, mitä proteiini on ja miten sitä tulisi käyttää. Sen selvittäminen oli toki vaikeaa, koska asiantuntijoita ei kovin montaa Suomessa ollut.

Urheiluvalmennuksessa ravintoasioita opetettiin 1980 -luvulla voimakkaasti hiilihydraattien käyttöä painottaen ja ohjeena oli tutuksi tullut legendaarinen sanonta ”pitää syödä monipuolisesti suomalaista sekaruokaa”. Sehän yleisohjeena on melko osuva kovaa ja paljon harjoittelevalle kestävyysurheilijalle. Monien muiden lajien urheilijoille tuo ohje oli huono, sillä ohjeen toteutettuaan yleensä urheilijat olivat mm. muutaman kilon ylipainoisia ylimääräisen rasvamassan vuoksi.

Aloin itse liikuntafysiologina tutkia Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksella kokeellisilla asetelmilla proteiini- ja aminohappovalmisteiden (ravintolisien) vaikutuksia erilaisissa kuormitustilanteissa 1990 -luvun alusta alkaen ja työ jatkuu edelleen. Vastustusta ja epäröintiä tuli alussa joka taholta paitsi urheilumaailmassa, mikä oli jo 1990 -luvulla pääsääntöisesti valmis vastaan ottamaan melko hyvin tutkimukseen p erustuvan ravintotiedon (esim. Mero ym. Nykyaikainen urheiluvalmennus -kirja 1997).

Tällä hetkellä (2010) proteiinien ja aminohappojen käyttö ravintolisinä ja korvaavana ravintona on lisääntynyt voimakkaasti myös urheilun ulkopuolella. Esimerkiksi painonhallintaan ja terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen proteiineista ja aminohapoista on paljon hyötyä.

Vastustusta tulee kuitenkin edelleen ja lääkärikuntamme on yksi vastustusta tekevä tai ainakin ”poissaolevaksi heittäytyvä”. Miksi on ravintolisien käytön vastustusta? Olen täysin samaa mieltä kuin Matti Tolonen tässä samassa sarjassa kirjoittaessaan seuraavaa (suora lainaus):

”Olen pohtinut jo lähes 30 vuotta, miksi lääkärit, terveyden- ja sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit ovat vastustaneet kiivaasti ravintolisien käyttöä. Vastaus on selvä: Lääkärit elävät "lääkemaailmassa", johon koulutus ja lääketeollisuus ovat heidät johdattaneet. "Luontaistuotteista koulutuksessamme painotetaan lähinnä niiden haittoja", kirjoitti minulle 3. vuosikurssilla lääkäriksi opiskeleva hammaslääkäri. Ei ihme, että lääkärit ja potilaat ovat hahmottaneet ravintolisiin liittyvää todellisuutta kovin eri tavoin. Koulutuksen puutteen vuoksi lääkärit eivät tunne yleensä riittävästi vitamiinien, hivenaineiden ja muiden ravintolisien tehokkaita ainesosia, annoksia eivätkä niiden turvallisia ylärajoja. Nyt tuuli on kuitenkin kääntymässä kuin hölmöläisten souturetkellä. Uudet tutkimukset ovat muuttamassa perinteistä ajattelumallia (paradigmaa), ja ravintolisiä on alettu lisätä kroonisten sairauksien Käypä hoito -suosituksiin. Niitä laativat Suomessa erikoislääkäriyhdistykset ja Duodeci m. Ohjeet koetaan lääkäreitä sitoviksi. On huomattava, että ravitsemuslääketiede ei ole oppiaineena lääkärikoulutuksessa, eikä Suomessa ole yhtään alan erikoislääkäriä. Ihmettelen, kuinka jotkut suomalaiset lääkärit voivat antaa sen kuvan, että heillä on hallussaan kaikki tieto ravinnon ja terveyden vuorovaikutuksista?”

Edellisen Matti Tolosen erinomaisen kirjoituksen jälkeen RATKAISU ASIAAN on selkeä: ravitsemuksen opetusta runsaasti mukaan lääkäri- ja muun terveydenhoitohenkilökunnan koulutukseen.

Tähän mennessä yliopistotasoista ravitsemusterapeuttien koulutusta on annettu Suomessa Kuopiossa ja Helsingissä ja ravitsemuksen opetusta suppeammin on Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian ja terveystieteiden laitoksilla. Tutkimustoimintaa ravintoon liittyen on edellä mainittujen yliopistojen lisäksi jonkin verran Suomen muissa tutkimusyksiköissä.

Perustietoa proteiineista ja aminohapoista

Proteiinit muodostuvat aminohapoista. Proteiinimolekyyli sisältää 16 % typpeä ja lisäksi rikkiä, fosforia ja rautaa ja muodostuu aminohapoista, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa kemiallisilla peptidisidoksilla. Elimistössä on arvioitu olevan vähintään 50 000 erilaista proteiinia sisältävää yhdistettä ja nimenomaan yksittäiset aminohapot ja niiden yhteenliittymiset määrittävät proteiinien ominaisuudet ja biologisen toiminnan.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan proteiinien määrän on arvioitu olevan jopa sadoista tuhansista miljooniin, kun niitä koodaavien geenien määrä on noin 30 000. Aminohappo rakentuu aminoryhmästä, orgaanisesta happoryhmästä ja aminohapposivuketjusta. Jälkimmäiseen liittyvät kunkin aminohapon erityispiirteet.

Aminohappoja on kaikkiaan noin 20, joista osa on välttämättömiä (aikuisilla 8: leusiini, isoleusiini, valiini, lysiini, metioniini, fenylalaniini, treoniini, tryptofaani). Vauvat eivät pysty rakentamaan histidiiniä ja lapsilla on vähentynyt kyky rakentaa arginiinia, jotka ovat siis heillä lisäksi välttämättömiä aminohappoja. Näitä välttämättömiä aminohappoja on saatava päivittäin ruoasta, koska niitä ei voida rakentaa elimistössä. Loput aminohapot ovat ns. ei-välttämättömiä (tai vähemmän välttämättömiä), sillä niitä voidaan rakentaa elimistössä muista yhdisteistä eli niitä ei tarvitse välttämättä saada ravinnosta.

Proteiinien imeytyminen. Suurin osa aminohapoista imeytyy ohutsuolessa. Kuitenkin ohutsuoleen siirtyy hajoamattomia proteiineja, suuria polypeptidejä ja vain 15 % vapaita aminohappoja. Toisin sanoen ohutsuolessa voidaan proteolyyttisten entsyymien avulla hajottaa (hydrolysoida) proteiineja ja polypeptidejä aminohapoiksi. Tämä voi tapahtua ohutsuolen ontelossa, ohutsuolen solukalvon pinnalla ja ohutsuolen epiteelisolun sytoplasmassa.

Aminohapon imeytymisellä tarkoitetaan tapahtumaa, jossa aminohappo siirtyy suolen ontelosta vereen tai imunesteeseen limakalvon solujen läpi. Tapahtuma on monimutkainen ja tunnetaan melko huonosti. Se tiedetään, että proteiinit imeytyvät erittäin tehokkaasti.

Proteiinit siirtyvät epiteelisoluihin suurimmaksi osaksi di- ja tripeptideinä (dipeptidi = kahdesta aminohaposta muodostunut, tripeptidi = kolmesta aminohaposta muodostunut) kyseisten peptidien siirtyessä hieman nopeammin kuin vapaat aminohapot.

Lopullisen hydrolyysin tapahduttua proteiinien hajoamistuotteet siirtyvät verenkiertoon limakalvon soluista pääosin vapaina aminohappoina, osa kuitenkin peptideinä. Oletetaan, että metioniinilla ja haaraketjuisilla aminohapoilla (leusiini, isoleusiini, valiini) on suurin affiniteetti kantajaansa ja tämän takia ne imeytyvät tehokkaammin estäen muiden aminohappojen imeytymistä.

Huomattavaa on, että haaraketjuisia aminohappoja on noin 25 % kaikista vapaista aminohapoista. Imeytyneet aminohapot kulkeutuvat maksaan, joka säätelee aminohappojen hajotusta tai pääsyä perifeeriseen verenkiertoon tai molempia elimistön tarpeiden mukaan.

Proteiini- ja aminohappovalmisteiden imeytyminen. Hydrolysaatit (tri -, di- ja vapaita aminohappoja) imeytyvät nopeammin kuin kokonaiset proteiinit tai vapaat aminohapot, koska ihmisen suolistolla ei ole niin hyvää kuljetussysteemiä yksittäiselle aminohapolle, kuin di- ja tripeptideille on.

Myös typen varastoituminen (proteiinin tärkein osa) on nopeampaa hydrolysaateilla kuin kokonaisilla proteiineilla tai vapailla aminohapoilla. Viimeaikaisissa imeytymiskokeissa on kuitenkin todettu, että yksittäisetkin aminohapot imeytyvät hyvinkin nopeasti. Suun kautta otettu yksittäinen aminohappo imeytyy hyvin voimakkaasti ensimmäisen tunnin aikana.

Siten erot imeytymisnopeudessa vapaiden aminohappojen ja di- ja tripeptidien välillä lienevät hyvin pienet. Käytännössä esimerkiksi urheilijan pitää käyttää hydrolysoitua proteiinivalmistetta (runsaasti kahden ja kolmen aminohapon yhdistelmiä kuin myös vapaita aminohappoja), sillä tavoin hän saa parhaan anabolisen (rakentavan) vasteen ja maksimaalisen typen varastoitumisen.

Proteiinilähteinä kananmunan valkuainen ja maitoheraproteiini (lactalbumin) ovat erinomaisia näissä proteiinivalmisteissa. Maitoheraproteiinin (lactalbumin) on arveltu myös parantavan immuniteettia.

Aminohapot elimistössä. Miehellä, joka painaa 70 kg, on noin 12 kg proteiinia (aminohappopolymeerejä) ja vapaita aminohappoja hänellä on noin 200 - 220 g ja niistä noin 120 g on solunsisäistä luurankolihaksessa. Kuitenkin tällä suhteellisen pienellä aminohappojen määrällä ”vapaassa altaassa” (free pool) on suuri vastuu elimistön koko aminohappoaineenvaihdunnassa (rakentuminen ja energiantuotto). Kuviossa 1 on esitetty yleiskuvaus aminohappoaineenvaihdunnasta.



Kuvio 1. Aminohappoaineenvaihdunta

Vapaan aminohappoaltaan toiminnan ja merkityksen ymmärtämiseksi on tärkeää tietää, että vaikka ”altaan” koko on pieni, sen sisältö vaihtuu useasti. Koko vapaan aminohappoaltaan on arvioitu vaihtuvan ihmisellä noin kuusi kertaa vuorokaudessa ja vapaan altaan puoliintumisaika on 200 minuuttia (vähän yli 3 tuntia). Kuormitus ja ravinto vaikuttavat tietyissä rajoissa altaan kokoon.

Erityisesti ravinnon osuus on tärkeä painottaen tasaista ja laadukasta aminohappojen saantia ympäri vuorokauden.

Proteiinien tehtävät elimistössä. Proteiinien päätehtävä on osallistua aminohappojen välityksellä proteiini- eli valkuaisainesynteesiin. Tärkeimmät kohteet ovat kudosproteiinien (mm. lihakset), entsyymien, hormonien ja hermoston välittäjäaineiden synteesi.

Proteiinien toissijainen tehtävä on osallistua energian tuottamiseen. Siihen osallistuvat lähinnä haaraketjuiset aminohapot (leusiini, isoleusiini ja valiini).

Proteiinisynteesi. Aminohappoja tarvitaan mm. kudosproteiinien (lihakset) ja hormonien, entsyymien ja hermoston välittäjäaineiden synteesiin (synteesi = rakentaminen). Proteiinit syntetisoidaan solussa sijaitsevassa endoplasmakalvostossa.

Aikuisen ”normaalikansalaisen” proteiinin tarve on vuorokaudessa 0,8 g/painokilo (kansainväliset suositukset, RDA). Vauvojen ja kasvavien lasten proteiinin tarve on 2 - 4 g/painokilo/vrk ja myös raskaana olevien naisten ja imettävien äitien proteiinin tarve on suurempi kuin 0,8 g/painokilo/vrk.

Harjoittelututkimuksissa on todettu, että voimaharjoittelun yhteydessä lisääntynyt proteiinin saanti lisää lihaksen kehittymistä. Kuviosta 2 nähdään, että proteiinin saannin lisääminen 0,9 grammasta 2,4 grammaan/painokilo/vrk voimalajien urheilijoilla kiihdyttää proteiinisynteesiä.

Kyseiset saantimäärät ja suositukset ovat olleet hyvin samanlaiset jo noin 20 vuotta käytössä olleiden huippu-urheilu-suositusten kanssa (1,5 – 3,0 g/painokilo proteiinia vuorokaudessa). Viimeksi mainitut suositukset perustuivat eläinkokeisiin, pieneen määrään ihmistutkimuksia ja käytännön kokemuksiin urheilijoilla.

Proteiinien suhteellinen osuus urheilijoilla kokonaisenergiasta vuorokaudessa on 15 - 20 %. Liikunnan intensiteetin ja keston lisääminen, ainakin kestävyysurheilussa, aiheuttaa lisääntyneen proteiinin käytön energiaksi. Kestävyysliikunnan harras­tajilla proteiinin tarve lisääntyy noin lähes kaksinkertaiseksi (0,8 g/kg à 1,2 - 1,4 g/kg). Sen sijaan voimaharjoittelu lisää proteiinin tarvetta yli kaksinkertaiseksi (0,8 g/kg à 1,5 – 2,0 g/kg), mutta ei lisääntyneestä proteiinin käytöstä energiaksi, vaan lähinnä proteiini­synteesiin ja ylläpitämään suurempaa lihasmassaa.

Erityisesti voimahar­joittelun alussa syntyy lihasvaurioita ja näiden korjaukseen tarvitaan mahdollisesti lisääntynyttä proteiinimäärää. Aikaisempi harjoittelu näyttää suojaavan uusien lihasvaurioiden syntymiseltä, joten saattaa olla, että kokeneemmilla voimaharjoittelijoilla (ja muissakin lajeissa, joissa syntyy lihasvaurioita) proteiinin tarve on vähäisempi kuin aloittelijoilla.

Kuvio 2. Voimaharjoittelun ja proteiinin saannin vaikutus koko kehon proteiinisynteesiin (valkoinen pylväs kuvaa kontrollihenkilöitä ja musta voimaurheilijoita)

Proteiini- ja aminohappovalmisteet. Proteiinivalmisteita voidaan nauttia kolmessa vaihtoehtoisessa muodossa, jotka ovat:

(1) kokonaiset proteiinit (monipeptidit, kuten proteiiniruoka) esim. kaseiini eli maidon pääproteiini,
(2) hydrolysaatit (di- ja tripeptidit) ja
(3) vapaat aminohapot.

Proteiinivalmisteet luokitellaan ns. biologisen arvon perusteella. Se mittaa proteiinin käyttöä elimistössä imeytynyttä proteiinigrammaa kohti. Välttämättömien aminohappojen osuus on luonnollisesti tärkeää biologisen arvon määrityksessä. Oheinen taulukko 1 esittää tärkeiden proteiinien biologisen arvon (Colgan 1998).

Taulukko 1. Proteiinien biologinen arvo

Proteiini / Biologinen arvo
Hydrolysaatit (esim. maitoheravalmisteet) 110-159
Kokokananmuna 100
Lehmän maito 91
Kananmuna (valkoinen) 88
Kala 83
Liha 80
Kana 79
Kaseiini (maidon pääproteiini) 77
Soija 74
Riisi 59
Vehnä 54
Papu 49

Miksi kannattaa käyttää proteiini- ja aminohappovalmisteita?

Niiden käytön perustelut ovat seuraavat (esim. Colgan 1993):

1. korkein biologinen arvo
2. imeytyminen on nopeaa (tunnin aikana imeytyy huomattava määrä)
3. tiedetään ravinnon tarkka määrä
4. ravinnon rasvattomuus on tärkeää
5. varmistetaan välttämättömien aminohappojen saanti
6. proteiinisynteesi nopeutuu esim. heti harjoituksen jälkeen otetun valmisteen vaikutuksesta
7. haaraketjuiset aminohapot (leusiini, isoleusiini ja valiini) osallistuvat myös energiantuottoon ja estävät kovassa harjoittelussa omien kudosproteiinien vähenemisen

Haaraketjuiset aminohapot muodostavat noin 25-30 % lihaksen proteiinista. Niitä käytetään sekä rakentavamaan elimistöä että jonkin verran energiaksi kaikissa kestävyyskuormituksissa.

Urheilijat, jotka haluavat välttää lihaskoon ja voiman vähenemistä esim. kovassa kestävyys- tai voimaharjoittelussa, käyttävät haaraketjuisia aminohappoja (BCAA; branched chain amino acids) sisältäviä ravintovalmisteita.

Suomalaisilla teholajien urheilijoilla tehdyssä tutkimuksessa (Mero 1994, Mero ym. 1997a) todettiin leusiinin tason laskua 21 % seerumissa 10 viikon kovassa harjoittelussa käytettäessä proteiinia 1.3 g/painokilo/vuorokausi. Sen sijaan otettaessa päivittäin lisäksi leusiinia 50 mg/painokilo todettiin seerumin leusiinin pysyvän lähtötasolla koko kovan harjoittelujakson aikana.

Colgan (1993) suosittelee haaraketjuisten yhdistelmää 60 mg leusiinia, 20 mg isoleusiinia ja 50 mg valiinia painokiloa kohti vuorokaudessa. On myös osoitettu, että kun edellä mainittuja määriä otetaan 1 - 2 tuntia ennen kovaa harjoitusta, lihaksen BCAA säästyy ja testosteronin taso pysyy korkeammalla (esim. Carli ym. 1992).

PROTEIINIATERIAN ESIMERKKEJÄ

• pyri syömään proteiinia eli valkuaisainetta 6-8 kertaa vuorokaudessa
• harjoituskaudella urheilijalla pitää syödä vähintään 2 g proteiinia per painokilo eli esim. 70 kg:n urheilijalla 70 x 2g= 140g. Siten jos aterioi 6 kertaa niin 6 x 23.3 g= 140g. Jos aterioi 8 kertaa niin silloin 8 x 17.5 g=140g
• seuraavassa on esimerkkejä erikokoisista proteiiniaterioista

....................................................Proteiinia
0.5 litraa rasvatonta maitoa .......16.5 g
Viili, jogurtti 500g ........15-20 g
Edam juusto (20%) 100g ........30 g
Raejuusto 100g ...........17.2 g
Maitorahka 100 g ......11 g
Naudanliha 100g .......21 g
Palvikinkku 100g ........21 g
Kana 100g ........17-21 g
Vasikan maksa 100g .......19.4 g
Ahven, lohi, silakka 100g ......16-18 g
Kananmunan valkuainen 100g .....10.1 g (yksi k-muna painaa 50 g)
Kananmunan keltuainen 100g ......16.4 g
Proteiinivalmiste 1 annos .....15-30 g

• useita valmisteita

OPETTELE LASKEMAAN VUOROKAUDEN PROTEIINIMÄÄRÄSI. MUISTA SYÖDÄ ILLALLA ERITTÄIN VAHVASTI JA RIITTÄVÄSTI MYÖS PROTEIINIA.

Terveys ja hyvinvointi. Proteiinien ja aminohappojen tärkein rooli on siis elimistön rakenteiden vahvistaminen ja uudistaminen, jota meillä kaikilla päivittäin tapahtuu. Toissijaisesti on kyse pienestä avusta energian tuottamisessa.

Terveyden ja hyvinvoinnin kannalta ajateltuna proteiinit ja aminohapot tukevat mm. veriarvojen (esim. hemoglobiini) pysymistä normaaleina ja immuniteetin vahvistumista (emme sairastu helposti). Edelleen runsas proteiinien käyttö yhdessä vähennetyn hiilihydraatin kanssa auttaa painon pudottamisessa.

Seuraavassa vielä luetteloa proteiinien ja aminohappojen keskeisiä käyttömahdollisuuksia ja hyötyjä:

Proteiinit ja aminohapot ovat välttämättömiä

• Elimistön kudosten/rakenteiden muodostumisessa kasvuvaiheessa (lapsi ja nuori)
• Kudosten/rakenteiden uudistuminen ja vahvistuminen aikuisena
• Rakenteiden säilyminen ja vahvistuminen vanhuudessa (iäkkäiden ihmisten lihaskuntoharjoittelu yhdessä sopivan ja proteiinia riittävästi sisältävän ravinnon kanssa auttaa säilyttämään riittävän lihasmassan toimintakyvyn säilyttämiseksi arkiaskareissa).

Proteiinit ja aminohapot ovat tärkeitä

• Vastustuskyvyn (immuniteetin) vahvistamisessa
• Koska osallistuvat energiantuottoon muutaman prosentin osuudella
• Painonpudottamisessa proteiinit ovat tärkeitä, koska proteiinin käsittely elimistössä pitää energiankäyttöjärjestelmää enemmän toiminnassa kuin hiilihydraatti ja rasva. Siten energiaa kuluu ja se lähtee levossa ja kevyessä liikkumisessa/työssä ensisijaisesti rasvasta.

Uuden tiedon vastustus

Lopuksi haluan soveltaen lainata vielä Matti Tolosen tämän blogisarjan erinomaista kirjoitusta uuden tieteellisen tiedon (tutkimustiedon) tuomisesta soveltajien käyttöön. Vastarinta on alussa kova ja etenee sitten seuraavasti:

1. Vaikeneminen

Uusi teoria pyritään vaikenemaan kuoliaaksi. Ellei se auta, siirrytään vaiheeseen 2.


2. Iva, pilkka ja nauru

Uuden käsityksen esittäjiä aletaan ivata ja pilkata. "Uskotko sinä siihen?" Ellei pilkkaaminen tuota toivottua tulosta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.


3. Vaino 

Uuden teorian kannattajia aletaan vainota. Heidän tutkimuksiaan ja kirjoituksiaan ei julkaista, heidän ei sallita esiintyä julkisuudessa, heidät suljetaan tiedeyhteisön ulkopuolelle. Esimerkiksi proteiinien kohdalla on aina muistettu pelotella munuaisvaivoilla syötäessä liikaa proteiinia – kuitenkaan mitään näyttöä tästä tiedemaailmassa ei ole. Kaikella on rajansa elimistössä, jos syö liikaa niin hiilihydraateilla ja rasvoillakin on huonoja vaikutuksia elimistöön. Uuden teorian kannattajat koetetaan tuhota myös taloudellisesti. Ellei mikään auta, siirrytään seuraavaan vaiheeseen.


4. Hyväksyntä ja itsekehu

Fiksuimmat vastustajat oivaltavat ensimmäisinä olleensa väärässä ja kiirehtivät selittämään, että itse asiassa juuri he ovat aina tienneet, kuinka asianlaita todellisuudessa on. Eri vastustajat voivat olla eri prosessin vaiheissa, yksi vasta vaikenee, toinen pilkkaa, kolmas vainoaa, kun neljäs jo valmistelee 4. vaiheen julkistusta.

Itse olen kokenut tuon prosessin enemmän tai vähemmän voimakkaasti proteiini- ja aminohappotiedon levittämisessä Suomessa. Nyt ollaan kuitenkin melko hyvin jo 4. vaiheessa.

Tässä muita kirjoittajavieraita:
Kirjoittajavieras: Matti Tolonen
Kirjoittajavieras: Olli Posti
Kirjoittajavieras: Pekka Puska
Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm
Kirjoittajavieras: Reijo Laatikainen

Professorit järkiintymässä?

*

Tätä 3.5.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan hyvin vilkkaasti. Lukekaa kaikki kommentit!

3.5.2010 Lääketieteen toimittajat saivat vastaanottaa häkellyttävää tietoa kahdelta emeritusprofessorilta: Rasvat eivät ole verisuonten kalkkeutumisen syy!

Emeritusprofessorit Matti Järvilehto Oulusta ja Pentti Tuohimaa Tampereelta kritisoivat juuri ilmestyneessä Medical Hypotheses-lehden artikkelissaan kolesterolihoitoja.

Kansainvälisessä ja kotimaisessa vilkkaassa keskustelussa kolesterolihoidoista statiineilla ehdotetaan niistä "koko kansan lääkettä". Useampi kuin joka kymmenes suomalainen (noin 650 000) käyttää statiineja. Kelan vuosittaisten korvauksien määrä on noin 30 miljoonaa euroa. Saadaanko sen vastineeksi terveyttä?

Statiinien käyttö perustuu rasvateoriaan, jonka mukaan veren korkea kolesteroli aiheuttaa verisuonten kalkkeutumisen (ateroskleroosin). On jo kokonaan unohtunut, että tämä on vain teoria, jota ei ole toistaiseksi osoitettu oikeaksi, mutta teoriaa epäileviä väitetään vastuuntunnottomiksi.

Kolesteroliteoriassa on aukkoja

Rasvateoria on itsessään hyvin ristiriitainen, eikä selitä loogisesti ateroskleroosin kehittymistä. Veren korkea kolesteroli ei pysty selittämään plakin syntymistä syvälle verisuonen seinämään. Tämä on selitettävissä loogisesti vain verisuonen seinämää ravitsevien suonten (vasa vasorum) toiminnan perusteella.

Viime vuonna tekijät julkaisivat teoriansa ravitsevien suonten toiminnallisesta happivajauksesta ateroskleroosin syynä. Näiden pienten päätevaltimoiden vaurio aiheuttaa makromolekyylien (kolesterolipartikkeleiden, mikrobien jne) vuotamisen ja kerääntymisen valtimon seinään.

Kolesteroli ei siis ole syy ateroskleroosiin, vaan sen kertyminen on seurausta vasa vasorumien pintakalvon happipuutoksen aiheuttamasta vauriosta.

Nyt julkaistussa artikkelissa tarkastellaan ateroskleroosin riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä sekä statiinihoitoa. Riskitekijöistä vain liikalihavuudella on yhteys kolesteroliarvoihin, sen sijaan nikotiinilla, stressillä, verenpaineella ja uniapnealla ei ole selkeää yhteyttä kolesteroliin, mutta kaikille on yhteistä pienten valtimoiden supistuminen ja verenpaineen nousu.

Suojaavien tekijöiden suhteen tilanne on päinvastainen: ne laskevat verenpainetta, mutta monilla ei ole yhteyttä kolesteroliin. Eli, ateroskleroosin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen.

On mielenkiintoista, että useissa julkaisuissa statiinien aiheuttama verenpaineenlasku on huomattu, mutta siitä todetaan vain, että se ei selitä statiinien aiheuttamaa sydänkuolleisuuden laskua. Onko niin, että statiineja ei haluta nähdä verenpainelääkkeinä?

Statiinien sivuvaikutuksia aliarvioidaan

Yleensä korostetaan, että statiineilla on vähän sivuvaikutuksia. Näin tutkimukset näyttäisivät periaatteessa osoittavan. Diabeteksen kehittyminen yhdelle 255 käyttäjästä 4 vuoden aikana luulisi olevan vakava asia, kun puhutaan lähtökohdaltaan terveistä. Tämä merkitsee Suomessa 640 diabeetikkoa vuosittain, jotka ovat yksin statiinien aiheutttamia.

Vakavia lihasongelmia on vain 1%:lla. Jos näin on, niin on loogista, että lieviä oireita on paljon useammalla. Kun urheilijoille annettiin statiineja, niin 73% lopetti käytön lihasheikkouden tai kipujen takia. Oletettavasti urheilijat tuntevat lihaksensa.

Äskettäin raportoitiin, että statiinien käyttäjillä D-vitamiinin vajauksen yhteydessä lähes kaikilla esiintyy lihas- ja sidekudoskipuja. Suomessa tämä on huomioitava seikka, koska talvikautinen D-vitamiinin vajaus on yleistä ja sitä lisää Benecolin käyttö, joka heikentää rasvaliukoisten vitamiinien saantia. Statiinit saattavat lisäksi heikentää D-vitamiinin vaikutuksia syrjäyttämällä hoitopitoisuuksilla D-vitamiinin reseptoristaan.

Vähän huomiota on saanut se seikka, että statiinit eivät tehokkaasti laske kokonaiskuolleisuutta, mikä osin johtuu itsemurhien kasvusta. Jos statiinit aiheuttavat itsemurhia, niin on loogista olettaa, että ne aiheuttavat lievempää masennusta vielä useammalle. Tällaisesta elämänlaadun laskusta ei näe mainintoja kirjallisuudessa.

Tekijät eivät usko, että statiineista on koko kansan lääkkeeksi. Saattaa olla, että verenpaineen hoidolla päästään ensi vaiheen ehkäisyssä riittävän hyviin tuloksiin. Tällä saataisiin huomattavasti vähennettyä statiinien käyttöä ja siitä aiheutuvia taloudellisia ja terveydellisiä haittoja.

Statiinit voitaisiin säästää toisen asteen hoitoon, josta on paras tutkimusnäyttö.

Allekirjoittajat:
Pentti Tuohimaa, professori, emeritus, Tampere
Matti Järvilehto, professori, emeritus, Oulu

Lähde: Tampereen yliopisto, Viestintäyksikkö, Mediatiedotteet

Lisää kirjoituksia asiasta:

Matti Tolonen ja Pentti Raaste: Sydäntautien ehkäisy ja itsehoito, 2010

Mikä saa diabeetikon sydämen pysähtymään?Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässäKolesterolin tavoitearvoissa järki käteenSyö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossaTervetuloa rasvahysterian syntysijoille

Kirsikkajuomaa juoksijoille

**

Pitkänmatkanjuoksijoille on tuttua kauraa, että kovien treenien jälkeen lihaksia särkee. Yhtä tuttua on se, että kiputilojen lieventämiseksi, käydään tulehduskipulääkepurkin kimppuun.

Oregonin terveystieteen laitoksen tutkijat ovat havainneet saman asian ja päättäneet lähestyä tätä ongelmaa luontaisemmasta näkökulmasta. Olisikohan luonnon omilla tuotteilla lihaskipua lieventäviä vaikutuksia?

Tuumasta toimeen, amerikkalaistutkijat päättivät kokeilla kirsikkaa urheilijoille. Kirsikassa on paljon antioksidantteja ja sillä on todettu tulehdusta ehkäisevää vaikutusta. Tutkijat halusivat testata, voisiko kirsikkajuomalla lieventää pitkänmatkanjuoksijoiden kiputiloja.

Kyseessä oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus (korkealuokkainen tutkimusasetelma), jossa 54 perustervettä juoksijaa jaettiin kahteen ryhmään. Plaseboryhmä sai kirsikka-aromilla maustettua litkua juodakseen ja koeryhmä joi aitoa kirsikkajuomaa.

Innolla juoksijat nauttivat joko kirsikanmakuista litkua tai aitoa kirsikkajuomaa 355 ml pari kertaa päivässä yhden viikon ajan. Juoksu koostui vuorokauden aikana suoritetusta maantieviestistä. Jokainen juoksija joutui taapertamaan keskimäärin 26,3 km pituisen matkan useina erillisinä juoksuosuuksina vuorokauden mittaan.

Juoksijat määrittelivät kivuntunteensa standardoidulla testillä koesarjan alussa, ennen kisaa ja kisan jälkeen.

Plasebo- ja koeryhmässä lihakset kipeytyivät, mutta koeryhmässä aidon kirsikkamehun nauttiminen näkyi testissä siten, että kipu oli merkittävästi vähäisempää kuin plaseboryhmässä.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että aidon kirsikkamehun nauttiminen viikon verran ennen kovaa juoksusuoritusta, voi vähentää juoksusuorituksen jälkeistä kiputilaa lihaksissa.

Lähde: Kerry S. Kuehl, Erica T. Perrier, Diane L. Elliot, James C. Chesnutt. Efficacy of tart cherry juice in reducing muscle pain during running: a randomized controlled trial. J Int Soc Sports Nutr 7:17 doi:10.1186/1550-2783-7-17, 2010

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Juoksua paljain jaloin on tutkittuTukisukista lisää vauhtia juoksuun?Iäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempäänRunner's high - juoksijan taivas