**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajaopiskelijat ovat ahkeroineet kesälläkin. Heidän opettajanaan voin ylpeästi esitellä heidän käytännönläheisiä ajatuksiaan lihaskasvusta. Voin olla ylpeä opiskelijoistani!
Lihaskasvun ylläpito ja kiihdyttäminen ravitsemuksen avulla
Ravitsemuksella on tärkeä merkitys kehon hyvinvointiin, kehitykseen ja toimintakykyyn. Lihas kasvaa ja vahvistuu oikeanlaisella ravinnolla. Lihasten kasvattamisessa on pyrittävä siihen, että elimistö kääntää aineenvaihdunnan katabolisesta (hajottavasta) anaboliseksi (rakentavaksi) tai pitää aineenvaihdunnan anabolisena koko ajan. Ihmisen keho ei varastoi ylimääräisiä proteiineja, joten niiden saantiin tulee kiinnittää huomiota.
Katabolisessa tilassa lihaskudoksia hajoaa. Tällainen tila syntyy kun energiaa ei saada riittävästi. Anabolisessa tilassa proteiinisynteesi (uusien proteiinien muodostus) on kiihtynyt, jolloin elimistö rakentaa muun muassa uutta lihaskudosta. Elimistö on anabolisessa tilassa kun energiansaanti on riittävän suuri. Myös pelkkä proteiinin riittävä saanti voi saada aikaan anaboliaa.
On tärkeää huomata, että typpitasapaino vaikuttaa lihaskasvuun. Typpitasapainon ollessa positiivinen eli typpeä erittyy vähemmän kuin sitä on syöty, uusia proteiinirakenteita (esim. lihaskudosta) muodostuu enemmän kuin niitä hajoaa. Jos elimistössä vallitsee typpitasapaino eli syödyn ja eritetyn typen määrät ovat samat, proteiineja hajoaa ja rakentuu tasapuolisesti ja proteiinirakenteiden määrä pysyy ennallaan. Jos taas typpitasapaino on negatiivinen eli typpeä erittyy runsaammin kuin sitä syödään proteiinit hajoavat. Typpitasapaino paranee proteiininsaannin kasvaessa.
Proteiinit ovat erittäin tärkeässä roolissa lihasten kasvun kannalta. Niillä on kyky ylläpitää ja muodostaa elimistössä lihasmassaa sekä muuta rasvatonta kudosta. Proteiinin tarve on suurempaa kuin normaalisti, jos tavoitellaan lihasten kasvattamista. Proteiinia tarvitaan 2-3 grammaa painokiloa kohden. Liian vähäinen proteiinin saanti heikentää lihaskasvun edellytyksiä.
Kovin runsas proteiinin saanti ei sekään ole hyvä asia, sillä näin voidaan heikentää muiden ravintoaineiden, kuten rasvan ja suojaravintoaineiden saantia. Pahimmillaan proteiinien liiallinen saanti (yli 4-5g/kg/vrk) aiheuttaa myrkyllisen ammoniakin kertymistä verenkiertoon. Yksilöllinen optimaalinen proteiinin määrä löytyy kokeilemalla.
Riittävä proteiinin saanti on erityisen tärkeää myös ikääntyneille ihmisille lihasmassan säilyttämiseksi. Proteiinin tarve on yksilöllistä ja riippuu myös treenin määrästä ja laadusta. Proteiininsaantiin on erityisesti kiinnitettävä huomiota kun liikuntaharrastus aloitetaan, harjoitteluohjelmaa kovennetaan tai kun ryhdytään uudestaan harjoittelemaan harjoitustauon jälkeen.
Hiilihydraatit ovat ihmisen merkittävin energianlähde. Hiilihydraattien pääasiallinen tehtävä on toimia solujen energianlähteenä ja turvata verenkierrossa vakaa verensokeripitoisuus. Hiilihydraatit varastoituvat lihaksiin ja maksaan glykogeenina. Lihasglykogeenia voidaan käyttää ainoastaan mekaaniseen työhön, ei verensokerin lisäämiseen. Tosin lihasten suuri hiilihydraatin tarve vähentää tehokkaasti verensokeria. Maksan glykogeenivarastot sen sijaan mahdollistavat tasaisen verensokeripitoisuuden tilanteessa kuin tilanteessa. Jos hiilihydraattia saadaan yli tarpeen (glykogeenivarastot täynnä), silloin glukoosi muuntuu rasvaksi joka varastoituu rasvakudoksiin.
Rasvat ovat myös tärkeitä energialähteitä ja tärkeässä roolissa lihasmassan lisäämisessä. Ravintorasvoista saadaan paljon energiaa (kaksi kertaa enemmän kuin hiilihydraateista ja proteiineista). Rasvapitoiset ruoka-aineet sisältävät usein myös tärkeitä rasvaliukoisia vitamiineja (A-, D-, E-, K- vitamiinit), joilla on oma roolinsa lihaskudoksen hyvinvoinnissa.
Ravintorasvat sisältävät myös välttämättömiä n-3- ja n-6 -sarjan rasvahappoja, jotka ovat välttämättömiä normaalille kasvulle ja kehitykselle. Rasvojen merkitys lihaskasvulle tulee hormonitoiminnan kautta, sillä rasvat ovat tärkeitä useiden hormonien muodostumiselle ja toiminnalle. Rasvat ovat tärkeitä esiasteita elimistön anabolisille hormoneille, kuten testosteronille.
Voimaharjoittelussa lihaksen kuormitus on sen verran lyhytkestoista, että lihaksen sisäisiä ja elimistön muita rasvavarastoja ei tarvita energianlähteeksi. Harjoittelun jälkeisen lisääntyneen energiankulutuksen aikana elimistö voi käyttää rasvavarastoja.
Lihasmassaa kasvattavan on myös tärkeä huolehtia riittävästä vitamiinien ja mineraalien saannista. Vitamiinien ja mineraalien kulutus on suurempaa voimaharjoittelijalla kuin sohvaperunalla. Tutkimusten mukaan vitamiinien ja mineraalien tarve suurenee fyysisen aktiivisuuden kasvaessa.
Etenkin B-ryhmän vitamiinit ovat tärkeässä roolissa, sillä ne osallistuvat energia-aineenvaihduntaan, joten niiden puutos voi aiheuttaa epäedullisia muutoksia lihasten kasvussa. Myös C- ja E- vitamiinien saanti on tärkeää niiden antioksidanttisen, tulehduksia estävän, vaikutuksen vuoksi. Antioksidanttivitamiinit vähentävät elimistön vapaiden radikaalien syntyä ja edistävät tällä tavalla lihasten hyvinvointia ja kasvua.
On tärkeää huolehtia riittävästä D-vitamiinin saannista. D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty muun muassa voiman lisääntymiseen ja tulehdusten vähenemiseen elimistössä.
Sinkki ja magnesium ovat lihasten kasvattajalle erityisen tärkeitä mineraaleja. Niiden nauttiminen ennen nukkumaan menoa on yhdistetty korkeampaan testosteronipitoisuuteen ja suurempaan lihasmassan lisäykseen.
Lihaskasvun varmistamiseksi on tärkeää ajoittaa ruokailu oikein. Tutkimuksissa on saatu selkeää näyttöä siitä, että lihasten proteiinisynteesi on kiivaimmillaan noin kolme tuntia voimaharjoituksen jälkeen. Välittömästi harjoituksen jälkeen nautittavalla proteiinilla voidaan vielä lisätä proteiinisynteesiä ja varmistaa, että elimistöllä on saatavissa riittävästi lihasten rakennusaineina käytettäviä aminohappoja lihasvaurioiden korjaamiseen ja lihasten kasvattamiseen. Myös juuri ennen voimaharjoitusta nautittava proteiinilisä parantaa lihaskasvua ja hidastaa lihasten väsymistä treenin aikana, jolloin harjoitus voidaan tehdä tehokkaammin.
Harjoituksen jälkeen lihaskudos on vastaanottavainen ravintoaineille ja rasvakudos ei, joten ravintoaineet ohjautuvat lihaskasvun tarpeisiin, eikä ylimääräinen energia keräänny niin herkästi rasvakudokseen.
Lihaksiaan kasvattavan on syötävä enemmän kuin kuluttaa. Hyvänä lähtökohtana lihasmassaa kasvattavalle on suunnitella ruokavalio siten, että päivittäinen energiansaanti on noin 500 kcal tarvetta suurempi (positiivinen energiatasapaino). Kannattaa lähteä liikkeelle proteiineista.
Proteiineja tulee saada 2,5-4 tunnin välein 30–50 g / ateria ja niiden tulee olla laadukkaista lähteistä peräisin (eläinkunnan tuotteet!). Eläinkunnan proteiinit, kuten liha, kala, maitotuotteet ja kananmuna, ovat usein laadukkaita, ja sisältävät kaikkia/useita välttämättömiä aminohappoja.
Kasvikunnan tuotteista laadukasta proteiinia sisältävät esimerkiksi pähkinät ja siemenet, palkokasvit ja soija sekä viljatuotteet. Usein näistä kasvikunnan tuotteista (tärkeä poikkeus on soija) puuttuu yksi tai useampi välttämätön aminohappo. Siksi kasvissyöjien tulee kiinnittää erityistä huomiota ruokavalion monipuolisuuteen, jotta kaikkien välttämättömien aminohappojen tarve saadaan täytettyä.
Tutkimusten valossa näyttää siltä, että lihaa sisältävällä ravinnolla saavutetaan suurempi lihaskasvu kuin lakto-ovo-vegetaarisella ruokavaliolla. Toki sekaravintoa syövälle voimaharjoittelijallekin kasvisten ja hedelmien syönti on tärkeää suojaravintoaineiden saannin turvaamiseksi. Myös elimistön happamoitumisen estämiseksi on tärkeää syödä kasvikunnan tuotteita, sillä runsas lihansyönti lisää elimistön happamuutta.
Jos proteiinia saadaan ravinnosta niukasti, hiilihydraattilisäyksellä voidaan osittain korvata proteiinien puute lisääntyvän insuliinin erityksen kautta. Insuliini on anabolinen hormoni, joka kiihdyttää lihaskasvua. Tosin insuliinilla on kiihdyttävä vaikutus myös muissa kudoksissa, kuten esimerkiksi rasvakudoksessa.
Rasvoja tulee saada vähintään 1 g / painokilo, josta tyydyttyneitä rasvoja on 1/3. Hiilihydraatteja on hyvä syödä aamulla, ennen treeniä, välittömästi treenin jälkeen sekä treenin jälkeisenä ateriana, noin 1-2 tuntia treenistä. Harjoitusta edeltävä ja sitä välittömästi seuraava ruoka on yleensä hyvä nauttia nestemäisenä, sillä se imeytyy nopeammin kuin kiinteä ruoka.
Käteviä ovat monesti proteiini- ja palautumisjuomat, sillä niitä on helppo pitää mukana, annoskoot ja ravintoaineiden suhteet pystyy määrittelemään tarkasti ja juoma on helppo nauttia treenin jälkeenkin, jolloin ei yleensä heti tee mieli syödä.
Ikääntyneillä proteiinilisän ja harjoittelun vaikutus lihasten proteiinisynteesiin on nuorempia heikompi, joten heillä riittävän proteiinin saannin turvaaminen ja proteiinin nauttimisen ajoitus on vielä tärkeämpää kuin nuoremmmilla.
Hiilihydraattien riittävällä saannilla turvataan lihasten glykogeenivarastojen täyttyminen, mikä mahdollistaa tehokkaan treenaamisen. Lisäksi on hyvä käyttää vitamiini- ja mineraalilisää turvaamaan niiden riittävä saanti. Alkoholin nauttimista ja tupakointia ei voi suositella lihasten kasvattajalle.
Lihaskasvun ylläpito ja kiihdyttäminen lihaksia harjoittamalla
Lihasmassan ja voiman välillä on lähes poikkeuksetta suora yhteys. Kasvattamalla voimaa, kasvaa lähes aina myös lihas. Luurankolihas muodostuu lihassoluista, eli lihassyistä ja lihassyiden välisestä soluvälitilasta. Lihaksen poikkipinta-alaan eli paksuuteen lepotilassa vaikuttavat monet tekijät, joista tärkeimmät ovat lihassolujen lukumäärä ja lihassolujen koko.
Aloittelijan on hyvä totuttaa nivelet, hermosto ja lihakset noin 2 kk mittaisella treenijaksolla niin, että salikäyntejä on vaikkapa kolme viikossa. Tällöin tehdään joka kerta 1-2 liikettä jokaiselle lihasryhmälle, sarjoja 2-4 ja toistoja 10-15. Painot valitaan aloittelijalle niin, että sarjat eivät tuota vaikeuksia.
Elimistö oppii hiljalleen liikkeiden oikeaoppisen suoritustekniikan ja liikeradat. Tällöin loukkaantumisriski pienenee. Kuntosaliohjelmaa laadittaessa on hyvä ottaa huomioon se kuinka usein pääsee harjoittelemaan ja haluaako treenata lihasmassaa vai voimaa. Treenatessa on hyvä pitää välillä kevennettyjä viikkoja ja huolehtia venyttelystä. Tärkeää lihasten kehittymisen kannalta on se, että ei jää junnaamaan samoihin painoihin liian pitkäksi aikaa.
Voimaharjoittelu kasvattaa harjoituksessa kuormittuvia lihaksia. Lihassolujen määrä ei lisäänny vaan solujen koko kasvaa. Lihassolujen määrän lisääntymisestä harjoittelun seurauksena ei ole pitävää näyttöä, mutta äärimmilleen kasvatetuissa lihaksissa myös lihassolujen määrä saattaa lisääntyä. Tällöin tärkeässä roolissa ovat erityiset satelliittisolut.
Voimaharjoittelun aikaansaama lihasvoiman lisäys on usein suurempi kuin lihaksen poikkipinta-alan kasvusta voisi päätellä, koska lihassupistukseen osallistuvien hermoyksiköiden määrä lisääntyy voimaharjoittelun aikana eli niin sanotusti hermotus paranee.
Perusedellytys voiman lisääntymiselle on ylikuormitusperiaate, eli voimaharjoittelussa käytettävä kuorma ylittää riittävästi lihaksen normaalin päivittäisen kuormituksen. Riittävän suuri kuorma kuntoilijalla vaihtelee 60–80 % välillä maksimivoimasta.
Aloitettaessa voimaharjoittelu on voiman kehittyminen ja lihasten kasvaminen alussa huomattavan nopeaa. Alun kehittyminen johtuu parantuneesta hermoston toiminnasta. Vasta useamman viikon säännöllinen voimaharjoittelu johtaa lihasten poikkipinta-alan kasvuun. Lihasmassan maksimaaliseksi lisäämiseksi on hyvä käyttää kuormia 60–85 % maksimivoimasta, jolloin toistoja tehdään 8-12/sarja ja sarjauupumukseen asti. Sarjojen välillä pidetään lyhyet palautukset. Tätä kutsutaan hypertrofiseksi voimaharjoitukseksi.
Jotta lihaskasvu varmimmin jatkuisi nousujohteisena on tärkeää, että harjoittelu on vaihtelevaa, sillä lihakset tottuvat tietynlaiseen kuormitukseen ajan myötä. Harjoittelun kuormittavuutta on syytä lisätä vähitellen ja opetella oikea suoritustekniikka huolellisesti loukkaantumisriskin minimoimiseksi.
Vaihtelua harjoitteluun saa esim. lisäämällä vastusta niin, että lihakset väsytetään aina uupumukseen asti. Voi myös vaihdella toistomäärää, eli lyhyemmillä sarjoilla pystyy käyttämään suurempia painoja ja sarjaa pidentäessä kuormaa joutuu hieman keventämään. Vaihtelua saa helposti lisäämällä sarjojen määrää (esim. 3x10toistoa → 5x5 toistoa), vaihtelemalla toistojen nopeutta ja vaihtelemalla sarjojen välisen lepoajan ja treenien välisen ajan pituutta.
Vaihtelua harjoitteluun saa myös vaihtamalla harjoitusohjelmaan kuuluvia liikkeitä n. 4-10 viikon välein ja kuormittamalla lihaksia eri alkuasennoissa ja eri nivelkulmilla, jolloin lihaksen eri osat kuormittuvat vaihtelevasti. Kekseliäästi voi myös hyödyntää eri lihastyötapoja eli konsentristen (lihas lyhenee työvaiheen aikana) liikkeiden lisäksi kannattaa tehdä myös eksentrisiä (lihas pitenee tehdesssään työtä, jarruttava työ) ja staattisia (lihaksen pituus ei muutu, pito) harjoituksia sekä räjähtäviä, nopeita liikkeitä (esim. hypyt, räjähtävät toistot). Jaksottamalla harjoittelu raskaampiin ja kevyempiin jaksoihin sekä viikko-, kuukausi- että vuositasolla saavutetaan myös vaihtelun tuoma hyöty lihaskasvuun.
Edellä mainitut tekijät vaikuttavat lihaksen kuormittumisen määrään. Kun lihasta kuormitetaan riittävästi, aiheutetaan lihassoluihin mikroskooppisen pieniä vaurioita, joita keho alkaa korjata välittömästi harjoittelun jälkeen ja varautuu suurentuneeseen kuormitukseen ylikompensaatiolla eli korjaa lihasta hieman vahvemmaksi kuin se oli ennen harjoitusta, jolloin kuormituksen eli treenin toistuessa säännöllisesti lihas vähitellen vahvistuu. Tätä kutsutaan ns. superkompensaatioksi.
Mitä muuta kannattaa miettiä lihaskasvusta ja lihasmassan ylläpidosta?
Lihakset kasvavat levossa. Eli harjoittelua seuraava riittävä palautuminen on välttämätöntä lihaskasvun aikaansaamiseksi. Myös riittävä unensaanti on merkittävää kunnon kehittymiselle. Tehokas lihasten kasvattaminen treenaamalla on kovaa työtä ja kipu on lähes välttämätön seuraus tästä. On viitteitä siitä, että terveillä ihmisillä tulehduskipulääkkeiden käyttö harjoittelun jälkeen heikentää harjoittelun jälkeistä lihaskasvua mm. heikentämällä lihasten proteiinisynteesiä ja lihasten satelliittisolujen lisääntymistä. Jos elimistö on kroonisessa tulehdustilassa, tulehduskipulääke voi parantaa harjoittelun tuloksellisuutta.
Kasvuhormonin merkitys lihaskasvulle näyttää olevan pienempi, kuin aiemmin on ajateltu. Kuitenkin silloin, kun kasvuhormonia on kehossa liian vähän, hormonin lisäys kiihdyttää lihaskasvua. Jos kasvuhormonista ei ole puutetta elimistössä, silloin hormonin lisäys kiihdyttää lähinnä rasvakudoksen hajoamista, jolloin esimerkiksi treeniin on käytettävissä enemmän energiaa ja näin pystyy treenaamaan kovempaa jolloin tulokset paranevat.
Perimässä saamme tietyn lihasmassan, joka muokkautuu elämämme aikana esim. työn fyysisyyden, harjoittelun, ravinnon, iän, sairauksien ja mahdollisten loukkaantumisten johdosta. Miehen lihasmassa on n. 45 % ja naisen 35 %. Iän karttuessa lihasmassan osuus vähenee vääjäämättä molemmilla sukupuolilla. Olemme kuitenkin yksilöitä, toisen kehonrakenne on kuin ”luotu” painoharjoitteluun ja toisen taas kestävyysurheiluun.
Geenit selittävät lihasten koosta n. 60-90% (lihassolujakauma). Esimerkiksi II Tyypin lihassolut kasvavat tyypin I lihassoluja enemmän pinta-alaltaan, joten tyypin II lihassoluja omaavalla henkilöllä on todennäköisesti isommat lihakset.
Pientä lihaskasvun ”hifistelyä”
Syklinen dieetti
Yhtenä lihasvun hifistelyn muotona voidaan pitää ns. syklistä dieettiä. Syklisen dieetin perusperiaatteena on, että ainoastaan treenipäivinä syödään hiilihydraatteja. Hiilihydraatteja syödään silloin kun niitä tarvitaan eli ennen treeniä, ja treenin jälkeen. Mutta muutoin ollaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Idea perustuu siihen, että syödään hiilihydraatteja vain silloin kun niitä tarvitaan, muuten ollaan lähes ketoositilassa, jossa elimistö käyttää energiakseen vain rasvoja, ketoaineita ja hieman proteiinia.
Ketoosivaihe alhaisine hiilihydraatteineen voi olla todella haastava henkilölle joka on hiilihydraattiriippuvainen. Reaktiot tällaisissa ohjelmissa voivat olla voimakkaat. Keho alkaa tottua sykliseen dieettiin kun kiertoja on riittävä määrä takanapäin. Syklisen dieetin yksi etu on siinä, että se on lyhytkestoinen ja se on helppo sijoittaa mihin vaiheeseen vuotta tahansa, oman tarpeen mukaan.
Syklisen dieetin ei tarvitse välttämättä olla ketogeeninen. Ohjelma voi perustua maltilliseen seurannassa olevaan painonpudotukseen ja sitä seuraavaan mässäily- eli bulkkausvaiheeseen. Pituuden voi suunnitella yksilöllisesti omiin treenikausiin sopivaksi. Tässäkin tapauksessa treenin täytyy tukea ravinto-ohjelmaa ja päinvastoin.
Hiilihydraattien ajoittaminen treenin ympärille on tärkeää nimenomaan glykogeenivarastojen täyttymisen vuoksi. Kun lihasten glykogeenivarastot ovat täynnä voidaan turvata mahdollisimman tehokas treeni. Näin varmistuu myös paremmin proteiinisynteesiin johtavien mekanismien maksimaalinen aktiivisuus.
Hyviä puolia syklisessä dieetissä on kehon nesteettömyys. Kun hiilihydraatteja syödään vähän, niin elimistöön ei keräänny ylimääräistä nestettä ja elimistö pysyy hyvin ”kuivana”. Toinen hyvä puoli on elimistön mukautuminen ruokavalioon niin, että rasvojen käyttö energiaksi tehostuu. Tämä voi myös vaikuttaa lihasten sisäisten rasvavarastojen kasvuun, ja niiden tehostuneeseen käyttöön. Lisäksi hiilihydraattien syklittäminen mahdollistaa maksimaalisen lihaskasvun ilman rasvavarastojen kasvua.
Tällaisessa dieetissä on tärkeää huolehtia riittävästä energiansaannista, sillä vähähiilihydraattinen ruokavalio voi tahattomasti aiheuttaa matalamman energiansaannin runsasrasvaisen ja proteiinipitoisen ruokavalio lisätessä kylläisyyden tunnetta.
Hallittu palautusjuomien käyttö
Palautusjuoman käyttö taitaa olla yksi tarpeellisimmista ja useimmin käytetyistä ”hifistelymenetelmistä” tavallisen kuntoilijan kohdalla. Asiakaskunnan koostuessa enimmäkseen nuorista ja keski-ikäisistä naisista, voi palautusjuomien oikeaoppisen käytön opastaminen olla hyvin hyödyllinen asiakasta palveleva teko. Suuri osa asiakaskunnan naisista saattaa kuntoilla melko tiheään, jopa 5-7 päivänä viikossa, joskus myös yhdistelmätreenejä esim. kuntosali ja zumba peräkkäin. Näin pitkissä suorituksissa ja tiheään toistuvassa kuntoliikunnassa voimien riittävyys ja jaksaminen ovat koetuksella.
Asiakkaan tavoitteiden mukaan järkevässä suhteessa proteiineja ja hiilihydraatteja sisältävällä palautumisjuomalla voi olla merkittävä vaikutus palautumisnopeuteen harjoitusten välillä sekä jaksamiseen erityisesti pitkässä harjoituksessa. Palautumisen nopeutuessa ja voimien riittäessä pitempään harjoitukset jaksaa tehdä paremmin loppuun asti suuremmalla teholla, mikä voi vaikuttaa positiivisesti tulosten saavuttamiseen, esim. painon pudotukseen, kestävyyskunnon parantamiseen tai voiman lisäämiseen.
Usein naisilla tuntuu olevan käsitys, että treenin jälkeen ei kannata syödä mitään, jotta rasvaa palaisi enemmän. Tämä virhekäsitys on syytä korjata ja asiakkaille kannattaa tarpeen vaatiessa ennemminkin korostaa palautusjuoman (tai muun harjoituksen jälkeisen juoman/välipalan) hyödyistä ja ehkä siitä, millaisessa suhteessa (hiilihydraatit : proteiini) juoma kannattaa kunkin asiakkaan kohdalla sekoittaa.
Kreatiini otetaan taas käyttöön
Yhdellä ravintovalmentajaopiskelijalla käy mielessä kreatiinin kokeilu. Aikaisemmilla kokeiluilla hän ei ollut huomannut mitään selkeää hyötyä. Ensimmäisellä kokeilullaan hän oli käyttänyt kreatiinia ohjeen mukaisesti annostellen sitä tasaisesti heti alusta alkaen. Tällä kertaa hän päättää testata Juha Hulmin ohjeiden mukaista tarkempaa annostelua, jossa on selkeä tankkaus vaihe (iso annos) ja sitä seuraava ylläpitoannos.
Muita muutoksia hän ei tee ravintoon enkä treeniin (jos mahdollista), jolloin hän paremmin pystyy selvittämään itselleen onko kreatiinista hänelle hyötyä. Koska tämä opiskelija treenaa ja syö hyvää ruokaa säännöllisesti sekä seuraa tarkasti tuloksiaan, niin mahdollisen hyödyn pitäisi tulla esille. On tärkeää, ettei tee liikaa muutoksia kerralla, että pystyy todentamaan kreatiinin mahdolliset hyödyt.
torstaina, elokuuta 18, 2011
Viisitoista minuuttia närästyksen vaihtoehtoisista hoidoista
**
Tässä tulee opiskelija Vladimir Heiskasen närästysartikkelin toinen osa.
Kommentteja saa tulla!
Tässä tulee opiskelija Vladimir Heiskasen närästysartikkelin toinen osa.
Viisitoista minuuttia närästyksen vaihtoehtoisista hoidoista
”Ei pysty, on niin hapokasta.” - Olli Hokkanen
Edellisessä kirjoituksessani Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä totesin, että mahahappojen vähentäminen tavallisella närästyslääkityksellä ei ole välttämättä pitkällä aikavälillä kaikin puolin terveellistä. Nyt kerron mitä muita vaihtoehtoja on tutkimusten mukaan ehdotettu.
1) Ruokayliherkkyydet voivat aiheuttaa närästysoireita
Pari vuotta sitten tiedelehdessä The American Journal of Gastroenterology julkaistiin hyvin kiinnostava tutkimusartikkeli.(1) Tutkimukseen oli valikoitu kuusitoista närästyksestä kärsivää ja seitsemän tervettä henkilöä, joista kukaan ei käyttänyt närästyslääkkeitä. Heidän ruokayliherkkyyksiä selvitettiin verikokeella, minkä jälkeen heidän ruokavalioistaan poistettiin nämä testin mukaan ongelmalliset ruoat.
Ruokavaliomuutoksen tehoa tarkasteltiin jokaisella koehenkilöllä vähintään kolmen kuukauden ajan. Kuudestatoista närästysongelmaisesta kymmenen pääsi näin oireistaan kokonaan eroon ja kuudella lääkitys auttoi kohtalaisesti.
Mielenkiintoista tutkimuksessa oli myös se, että närästyksestä kärsivillä henkilöillä yliherkkyyksiä oli selvästi enemmän kuin terveillä. Verikokeen yhteydessä yliherkkyysreaktion voimakkuus jokaiselle ruoka-aineelle arvioitiin asteikolla 1-3. Terveistä koehenkilöistä kenelläkään ei ollut kolmannen asteen yliherkkyysreaktiota millekään ruoalle, ja vain yhdellä oli toisen asteen yliherkkyysreaktio. Sen sijaan närästyksestä kärsivillä yliherkkyyksiä oli paljon enemmän: useimmilla 3-5, mutta yhdellä jopa 12 yliherkkyyttä.
Miten käytännössä selvittää omat ruokayliherkkyydet? Minulla ei ole tästä kokemuksia, mutta pariin otteeseen olen kuullut Food Detective -kotitestiä kehuttavan. Tai ehkä lääkärikin osaa auttaa tässä? Huomatkaa, että Food Detective on melko kallis testi, maksaa 94 euroa. Toisaalta, mikäli se paljastaa merkittäviä yliherkkyyksiä, ehkä se on ihan hintansa väärti?
2) Melatoniini on tepsinyt tehokkaasti kahdessa eri tutkimuksessa
Nyt on kyse lääkkeestä/hormonista, johon yleensä vaaditaan resepti (vaikka välillä luontaiskaupoissa näkyy myös reseptivapaata tuotetta). Siksi suosittelen kaikille kriittistä suhtautumista seuraaviin tietoihin.
Brasilialaisessa viiden vuoden takaisessa tutkimuksessa kokeiltiin vaihtoehtoista hoitotapaa närästysongelmiin.(2) Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään:
- Ryhmä A (176 henkilöä) otti kerran päivässä melatoniinia, L-tryptofaania, B12-vitamiinia sekä paria muuta ravinnetta sisältävän kapselin.
- Ryhmä B sai tavanomaisen 20 mg annoksen PPI-lääke omepratsolia, jota närästykseen usein määrätään
Molemmille ryhmille lääkkeitä oli jaettu 40 päiväksi. Tämän ajan jälkeen ryhmässä A kaikki (100%) olivat päässeet oireistaan eroon. Ryhmässä B oireista oli päässyt eroon 65.7%.
Melatoniiniryhmässä ainoana sivuvaikutuksena oli uneliaisuus, mutta se koski 90.3 prosenttia koehenkilöistä. Tämän ohella tosin puhuttiin myös unen paranemisesta, joten en tiedä missä määrin sivuvaikutus oli haitallinen. PPI-lääke omepratsolia syöneistä 7 kärsi ripulista, kaksi päänsärystä, kolme korkeasta verenpaineesta ja neljä uneliaisuudesta. Päänsärystä kärsineet koehenkilöt jättivät tutkimuksen kesken.
Lisäksi myös Egyptissä tehtiin viime vuonna pienempi tutkimus, jossa kokeiltiin melatoniinia närästysoireisiin.(3) Tutkimuksessa seitsemän koehenkilöä käytti 8 viikon ajan omepratsolia, yhdeksän koehenkilöä käytti melatoniinia ja kahdeksan koehenkilöä käytti molempia yhtäaikaa. Neljän viikon kohdalla yhdistelmähoito oli ollut tehokkain (vain yhdellä närästystä) ja melatoniinihoito vähiten tehokas (kolmella närästystä), mutta kahdeksan viikon kohdalla kaikki koehenkilöt ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä.
Eräs erittäin kiinnostava seikka jälkimmäisessä tutkimuksessa oli, että tutkimuksen alussa havaittiin että närästyksestä kärsivillä henkilöillä oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä koehenkilöillä . En tosin tiedä, mikä havainnon kliininen merkitys on. Toisessa tutkimuksessa havaittiin että erosiivisessa refluksitaudissa (limakalvovaurioita aiheuttava närästys) myös yölliset melatoniinitasot olivat tavallista matalammat ja lisäksi oireiden vakavuus korreloi yöllisten melatoniinitasojen kanssa(4). Tosin ei-erosiivisessa refluksitaudissa tilanne oli toisenlainen, eli yölliset melatoniinitasot olivat matalampia.
Kaikesta huolimatta, melatoniini on ilmeisesti närästysoireisiin potentiaalisesti tehokas hoito ja olisi hyvä, mikäli aihetta käsiteltäisiin lisää vaikkapa oikeiden ammattilaisten puolesta.
3) Mahahappolisät
Mielenkiintoinen juttu närästyksessä on se, että kyse ei ilmeisesti ole välttämättä liiasta happotuotannosta. Kyse on ennemminkin ruokatorven alasulkijan löystymisestä, jolloin happoa vain mahtuu kätevästi kulkemaan pieniä määriä väärään paikkaan. Ja näyttäisi siltä, että tämä alasulkija voi toimia paremmin silloin kun mahalaukku on tarpeeksi hapokas, mistä voinee päätellä että mahahappojen puutteessa happojen pääsy ruokatorveen voi olla todennäköisempää kun normaalitilanteessa!(5)
Apteekeissa myydään reseptivapaata Hypochylin-lääkettä, joka sisältää glutamiinihappo-suolahappoa, joka todistetusti nostaa mahalaukun happamuutta.(6) Lisäksi luontaistuotekaupat myyvät betaiini-suolahappoa (betaine HCl) joka sekin ilmeisesti lisää mahahapon määrää. Yritin jokin aika sitten lukea eri keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia betaiini-suolahaposta. Osaa se ei auttanut millään tavalla, osalla se tuntui pahentavan närästystä, mutta...
...osallapa se auttoi kuulemma kovasti! Yleisestikin moni koki sen parantavan ruoansulatusta, vähentävän turvotusta ja jopa poistavan närästyksen, jonka pitäisi esimerkiksi Rennie-mainoksen mukaan johtua useimmiten liioista hapoista. Lisäksi muitakin parannuksia oloon on havaittu, esimerkiksi lihaskramppien katoaminen oli yleinen hyöty. Joillakin myös akne ja eräällä henkilöllä jopa lievä psoriaasi katosi suolahappotableteilla.
Tunnettu urheiluvalmentaja Charles Poliquin on eräitä suolahappolisän suurimpia suosittelijoita. Kaisa Jaakkola on kääntänyt hänen tekstejänsä suomeksi. Maksimoi suorituskykysi suolahapon avulla käsittelee juuri suolahappolisän käyttöä. Artikkelissa suorastaan ylistetään suolahappolisää jonkin sortin yleislääkkeenä, jota useimmat tarvitsevat. Itse olen sitä mieltä, että Poliquinilla on usein tapana liioitella asioita, mutta kieltämättä mahan happamuuden lisääminen näyttäisi ainakin toimivan usein, ihan keskustelupalstaviestejä lukien! Lisäksi luulisi että luonnostaan mahahapon puutteesta kärsivillä on samoja allergia- ja muita ongelmia, joita myös närästyslääkkeiden käyttäjillä ilmenee. Eikös hapon palauttamisen pitäisi estää näitä ongelmia?
Mutta taas kerran, kyse on lääkeaineesta, jonka kanssa on oltava varovainen ja jota on tarkoitus käyttää lääkärin valvonnassa! Lisäksi on syytä huomata, että kliinisiä tutkimuksia suolahappolisän vaikutuksesta närästykseen ei olla ilmeisesti tehty!
Mainitsisin lisäksi tästä senkin, että ilmeisesti kohta 1 kannattaa huomioida ennen tätä! Ruokayliherkkyydet voivat mahdollisesti vähentää mahahappojen eritystä. Ainakin lehmänmaitointoleranssista kärsivillä vauvoilla happoeritys on tavallista alhaisempaa, kunnes ongelmia aiheuttavan lehmänmaidon käyttö lopetetaan.(7)
4) Huonosti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio
Olen saanut lukea keskustelupalstoilla moneen otteeseen, kuinka vähähiilihydraattinen ruokavalio on pelastanut useita ihmisiä refluksitaudin kynsistä. Myös tutkimusnäyttö näyttää tukevan heidän kokemuksiaan, joillakin ihmisillä vähähiilihydraattinen ruokavalio voi oikeastikin tehota oikein hyvin närästykseen.(8,9)
Mikä mahtaa olla vaikutuksen teoriapuoli? En tiedä, mutta ainahan voi spekuloida. Eräs netissä ehdotettu teoria on, että helikobakteeri pylori aiheuttaisi närästystä ja imeytymättömät hiilihydraatit kasvattaisivat tämän bakteerin lukumäärää. Toisaalta tutkimusnäyttö ei näytä tukevan ajatusta, että helikobakteeri pylorin poistaminen vähentäisi närästystä ainakaan kaikilla.
Huomattavaa on kuitenkin se, että ärtyvä suoli ja närästys korreloivat vahvasti keskenään.(10) Ehkäpä suoliston, eikä mahalaukun, bakteeriongelmat selittävät hiilihydraattirajoituksen hyödyn? Mikäli arvaus on tosi, itse hiilihydraattirajoitusta tehokkaampi keino voisi olla FODMAP-rajoitus tai mahdollisesti SCD-ruokavalio.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä (vähäinen) tutkimusnäyttö näyttäisi koskevan lähinnä vähähiilihydraattista ruokavaliota eikä mikään muu ole kovin selvää.
5) Hätävaihtoehtona leikkaus
Myös fundoplikaatio-niminen leikkaustoimenpide on tehokas hoito närästykseen.(11) Mielestäni on kuitenkin järkevää ajatella leikkauksen olevan aivan viimeinen oljenkorsi närästysvaivaan.
Lopuksi
Tämän artikkelin luonne on pohtiva, en missään nimessä kehoita ketään ottamaan minkäänlaisia ohjeita tekstin sisällöstä. Lisäksi otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja huomautuksia mahdollisista virheistä.
Kirjoittelen myös Valtsun terveysblogia, jossa pohdin erilaisia terveysaiheisia asioita.
Kiitän Christeriä kun hän tarjosi näkyvän julkaisupaikan närästyskirjoituksilleni! Tämän ja edellisen kirjoitukseni inspiraation lähteinä ovat toimineet erityisesti Chris Kresser blogikirjoituksineen, Jonathan Wrightin mahahappoaiheiset kirjat Why Stomach Acid Is Good For You ja Your Stomach, Charles Poliquinin provosoiva mahahappokirjoitus sekä ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen tiedot, joskin tiedon keruu on tapahtunut pitkälti PubMed-hakupalvelua itsenäisesti kahlaamalla.
Edellisessä kirjoituksessani Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä totesin, että mahahappojen vähentäminen tavallisella närästyslääkityksellä ei ole välttämättä pitkällä aikavälillä kaikin puolin terveellistä. Nyt kerron mitä muita vaihtoehtoja on tutkimusten mukaan ehdotettu.
1) Ruokayliherkkyydet voivat aiheuttaa närästysoireita
Pari vuotta sitten tiedelehdessä The American Journal of Gastroenterology julkaistiin hyvin kiinnostava tutkimusartikkeli.(1) Tutkimukseen oli valikoitu kuusitoista närästyksestä kärsivää ja seitsemän tervettä henkilöä, joista kukaan ei käyttänyt närästyslääkkeitä. Heidän ruokayliherkkyyksiä selvitettiin verikokeella, minkä jälkeen heidän ruokavalioistaan poistettiin nämä testin mukaan ongelmalliset ruoat.
Ruokavaliomuutoksen tehoa tarkasteltiin jokaisella koehenkilöllä vähintään kolmen kuukauden ajan. Kuudestatoista närästysongelmaisesta kymmenen pääsi näin oireistaan kokonaan eroon ja kuudella lääkitys auttoi kohtalaisesti.
Mielenkiintoista tutkimuksessa oli myös se, että närästyksestä kärsivillä henkilöillä yliherkkyyksiä oli selvästi enemmän kuin terveillä. Verikokeen yhteydessä yliherkkyysreaktion voimakkuus jokaiselle ruoka-aineelle arvioitiin asteikolla 1-3. Terveistä koehenkilöistä kenelläkään ei ollut kolmannen asteen yliherkkyysreaktiota millekään ruoalle, ja vain yhdellä oli toisen asteen yliherkkyysreaktio. Sen sijaan närästyksestä kärsivillä yliherkkyyksiä oli paljon enemmän: useimmilla 3-5, mutta yhdellä jopa 12 yliherkkyyttä.
Miten käytännössä selvittää omat ruokayliherkkyydet? Minulla ei ole tästä kokemuksia, mutta pariin otteeseen olen kuullut Food Detective -kotitestiä kehuttavan. Tai ehkä lääkärikin osaa auttaa tässä? Huomatkaa, että Food Detective on melko kallis testi, maksaa 94 euroa. Toisaalta, mikäli se paljastaa merkittäviä yliherkkyyksiä, ehkä se on ihan hintansa väärti?
2) Melatoniini on tepsinyt tehokkaasti kahdessa eri tutkimuksessa
Nyt on kyse lääkkeestä/hormonista, johon yleensä vaaditaan resepti (vaikka välillä luontaiskaupoissa näkyy myös reseptivapaata tuotetta). Siksi suosittelen kaikille kriittistä suhtautumista seuraaviin tietoihin.
Brasilialaisessa viiden vuoden takaisessa tutkimuksessa kokeiltiin vaihtoehtoista hoitotapaa närästysongelmiin.(2) Koehenkilöt jaettiin kahteen ryhmään:
- Ryhmä A (176 henkilöä) otti kerran päivässä melatoniinia, L-tryptofaania, B12-vitamiinia sekä paria muuta ravinnetta sisältävän kapselin.
- Ryhmä B sai tavanomaisen 20 mg annoksen PPI-lääke omepratsolia, jota närästykseen usein määrätään
Molemmille ryhmille lääkkeitä oli jaettu 40 päiväksi. Tämän ajan jälkeen ryhmässä A kaikki (100%) olivat päässeet oireistaan eroon. Ryhmässä B oireista oli päässyt eroon 65.7%.
Melatoniiniryhmässä ainoana sivuvaikutuksena oli uneliaisuus, mutta se koski 90.3 prosenttia koehenkilöistä. Tämän ohella tosin puhuttiin myös unen paranemisesta, joten en tiedä missä määrin sivuvaikutus oli haitallinen. PPI-lääke omepratsolia syöneistä 7 kärsi ripulista, kaksi päänsärystä, kolme korkeasta verenpaineesta ja neljä uneliaisuudesta. Päänsärystä kärsineet koehenkilöt jättivät tutkimuksen kesken.
Lisäksi myös Egyptissä tehtiin viime vuonna pienempi tutkimus, jossa kokeiltiin melatoniinia närästysoireisiin.(3) Tutkimuksessa seitsemän koehenkilöä käytti 8 viikon ajan omepratsolia, yhdeksän koehenkilöä käytti melatoniinia ja kahdeksan koehenkilöä käytti molempia yhtäaikaa. Neljän viikon kohdalla yhdistelmähoito oli ollut tehokkain (vain yhdellä närästystä) ja melatoniinihoito vähiten tehokas (kolmella närästystä), mutta kahdeksan viikon kohdalla kaikki koehenkilöt ryhmästä riippumatta olivat päässeet eroon närästyksestä.
Eräs erittäin kiinnostava seikka jälkimmäisessä tutkimuksessa oli, että tutkimuksen alussa havaittiin että närästyksestä kärsivillä henkilöillä oli päiväsaikaan matalammat melatoniinitasot kuin terveillä koehenkilöillä . En tosin tiedä, mikä havainnon kliininen merkitys on. Toisessa tutkimuksessa havaittiin että erosiivisessa refluksitaudissa (limakalvovaurioita aiheuttava närästys) myös yölliset melatoniinitasot olivat tavallista matalammat ja lisäksi oireiden vakavuus korreloi yöllisten melatoniinitasojen kanssa(4). Tosin ei-erosiivisessa refluksitaudissa tilanne oli toisenlainen, eli yölliset melatoniinitasot olivat matalampia.
Kaikesta huolimatta, melatoniini on ilmeisesti närästysoireisiin potentiaalisesti tehokas hoito ja olisi hyvä, mikäli aihetta käsiteltäisiin lisää vaikkapa oikeiden ammattilaisten puolesta.
3) Mahahappolisät
Mielenkiintoinen juttu närästyksessä on se, että kyse ei ilmeisesti ole välttämättä liiasta happotuotannosta. Kyse on ennemminkin ruokatorven alasulkijan löystymisestä, jolloin happoa vain mahtuu kätevästi kulkemaan pieniä määriä väärään paikkaan. Ja näyttäisi siltä, että tämä alasulkija voi toimia paremmin silloin kun mahalaukku on tarpeeksi hapokas, mistä voinee päätellä että mahahappojen puutteessa happojen pääsy ruokatorveen voi olla todennäköisempää kun normaalitilanteessa!(5)
Apteekeissa myydään reseptivapaata Hypochylin-lääkettä, joka sisältää glutamiinihappo-suolahappoa, joka todistetusti nostaa mahalaukun happamuutta.(6) Lisäksi luontaistuotekaupat myyvät betaiini-suolahappoa (betaine HCl) joka sekin ilmeisesti lisää mahahapon määrää. Yritin jokin aika sitten lukea eri keskustelupalstoilta ihmisten kokemuksia betaiini-suolahaposta. Osaa se ei auttanut millään tavalla, osalla se tuntui pahentavan närästystä, mutta...
...osallapa se auttoi kuulemma kovasti! Yleisestikin moni koki sen parantavan ruoansulatusta, vähentävän turvotusta ja jopa poistavan närästyksen, jonka pitäisi esimerkiksi Rennie-mainoksen mukaan johtua useimmiten liioista hapoista. Lisäksi muitakin parannuksia oloon on havaittu, esimerkiksi lihaskramppien katoaminen oli yleinen hyöty. Joillakin myös akne ja eräällä henkilöllä jopa lievä psoriaasi katosi suolahappotableteilla.
Tunnettu urheiluvalmentaja Charles Poliquin on eräitä suolahappolisän suurimpia suosittelijoita. Kaisa Jaakkola on kääntänyt hänen tekstejänsä suomeksi. Maksimoi suorituskykysi suolahapon avulla käsittelee juuri suolahappolisän käyttöä. Artikkelissa suorastaan ylistetään suolahappolisää jonkin sortin yleislääkkeenä, jota useimmat tarvitsevat. Itse olen sitä mieltä, että Poliquinilla on usein tapana liioitella asioita, mutta kieltämättä mahan happamuuden lisääminen näyttäisi ainakin toimivan usein, ihan keskustelupalstaviestejä lukien! Lisäksi luulisi että luonnostaan mahahapon puutteesta kärsivillä on samoja allergia- ja muita ongelmia, joita myös närästyslääkkeiden käyttäjillä ilmenee. Eikös hapon palauttamisen pitäisi estää näitä ongelmia?
Mutta taas kerran, kyse on lääkeaineesta, jonka kanssa on oltava varovainen ja jota on tarkoitus käyttää lääkärin valvonnassa! Lisäksi on syytä huomata, että kliinisiä tutkimuksia suolahappolisän vaikutuksesta närästykseen ei olla ilmeisesti tehty!
Mainitsisin lisäksi tästä senkin, että ilmeisesti kohta 1 kannattaa huomioida ennen tätä! Ruokayliherkkyydet voivat mahdollisesti vähentää mahahappojen eritystä. Ainakin lehmänmaitointoleranssista kärsivillä vauvoilla happoeritys on tavallista alhaisempaa, kunnes ongelmia aiheuttavan lehmänmaidon käyttö lopetetaan.(7)
4) Huonosti imeytyvien hiilihydraattien rajoitus tai vähähiilihydraattinen ruokavalio
Olen saanut lukea keskustelupalstoilla moneen otteeseen, kuinka vähähiilihydraattinen ruokavalio on pelastanut useita ihmisiä refluksitaudin kynsistä. Myös tutkimusnäyttö näyttää tukevan heidän kokemuksiaan, joillakin ihmisillä vähähiilihydraattinen ruokavalio voi oikeastikin tehota oikein hyvin närästykseen.(8,9)
Mikä mahtaa olla vaikutuksen teoriapuoli? En tiedä, mutta ainahan voi spekuloida. Eräs netissä ehdotettu teoria on, että helikobakteeri pylori aiheuttaisi närästystä ja imeytymättömät hiilihydraatit kasvattaisivat tämän bakteerin lukumäärää. Toisaalta tutkimusnäyttö ei näytä tukevan ajatusta, että helikobakteeri pylorin poistaminen vähentäisi närästystä ainakaan kaikilla.
Huomattavaa on kuitenkin se, että ärtyvä suoli ja närästys korreloivat vahvasti keskenään.(10) Ehkäpä suoliston, eikä mahalaukun, bakteeriongelmat selittävät hiilihydraattirajoituksen hyödyn? Mikäli arvaus on tosi, itse hiilihydraattirajoitusta tehokkaampi keino voisi olla FODMAP-rajoitus tai mahdollisesti SCD-ruokavalio.
Joka tapauksessa, tällä hetkellä (vähäinen) tutkimusnäyttö näyttäisi koskevan lähinnä vähähiilihydraattista ruokavaliota eikä mikään muu ole kovin selvää.
5) Hätävaihtoehtona leikkaus
Myös fundoplikaatio-niminen leikkaustoimenpide on tehokas hoito närästykseen.(11) Mielestäni on kuitenkin järkevää ajatella leikkauksen olevan aivan viimeinen oljenkorsi närästysvaivaan.
Lopuksi
Tämän artikkelin luonne on pohtiva, en missään nimessä kehoita ketään ottamaan minkäänlaisia ohjeita tekstin sisällöstä. Lisäksi otan mielelläni vastaan rakentavaa kritiikkiä ja huomautuksia mahdollisista virheistä.
Kirjoittelen myös Valtsun terveysblogia, jossa pohdin erilaisia terveysaiheisia asioita.
Kiitän Christeriä kun hän tarjosi näkyvän julkaisupaikan närästyskirjoituksilleni! Tämän ja edellisen kirjoitukseni inspiraation lähteinä ovat toimineet erityisesti Chris Kresser blogikirjoituksineen, Jonathan Wrightin mahahappoaiheiset kirjat Why Stomach Acid Is Good For You ja Your Stomach, Charles Poliquinin provosoiva mahahappokirjoitus sekä ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen tiedot, joskin tiedon keruu on tapahtunut pitkälti PubMed-hakupalvelua itsenäisesti kahlaamalla.
Kommentteja saa tulla!
maanantaina, elokuuta 15, 2011
Syväjohtamista
**
Veteraaniurheilija lyhyesti esittelee 15.8.2011 - 15.5.2012 välisenä aikana toteutettavan Deep Health koulutuksen.
Deep Health valmentaja Mika Liukkonen sanoo, että tämä valmennus perustuu moniulotteiseen näkökulmaan terveyden eri osa-alueista. Siinä hyödynnetään sekä käytännössä toimivia, että tieteellisessä tutkimuksessa käytettäviä, toimintakykyä arvioivia mittareita ja kartoituksia. Osa ympäristötekijöistä, kuten liikunta ja ravinto ovat omista valinnoistamme riippuvaisia. Sosiaalinen terveys ja henkinen hyvinvointi ovat myös osa kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Meidän pitää vaikuttaa juuri sinne mihin meillä on mahdollisuus. Muutos on mahdollista, jos me koemme sen tärkeäksi. Syväjohtamisen kurssilla yritetään yhdessä löytää polun alku.
Tänään (15.8.2011) oli koehenkilön (nainen, 37-v) ensimmäinen koulutuspäivä. Jutellaanpa vähän hänen kanssaan.
Miltä koulutus tuntui?
Koulutus vastasi odotuksia oikeastaan enemmän kuin osasin olettaa. Muun muassa tuleva ryhmätapaaminen ja toisten tsemppaus oli parasta antia. Kouluttaja Liukkonen oli tosi mukava ja ryhmässämme oli hyvä henki. Hyvä porukka!
Mitä opitte?
Ei varsinaisesti vielä niin paljon konkreettista, mutta tavoitteellista keskustelua käytiin. Minäkin uskalsin osallistua keskusteluun. Tärkeää oli oppia, että painoindeksi (BMI) ei aina kerro kaikkea. Minulla oli esimerkiksi vähänlaisesti viskeraalirasvaa (vyötärön seudulla oleva rasva), mikä on hyvä asia, mutta muutoin kyllä kropasta löytyi rasvaa aika paljonkin. Opittiin, että terveys on kokonaisvaltainen asia, eli siihen ei kuulu pelkkää liikuntaa ja ravintoa, vaan siihen kuuluu myös henkinen hyvinvointi ja tärkeänä osana minun sosiaalinen verkostoni.
Oliko jotain harjoitustehtäviä jo tänään?
Minun piti piirtää sosiaaliset verkostoni hyödyntäen valmista ryhmittelyä (koti, työ, harrastukset, ystävät ja verkostot). Se oli mielenkiintoista havaita miten vähäiselle huomiolle sosiaalinen verkosto on jäänyt, vaikka verkostot ovat elämässäni hyvin tärkeitä. Ajattele nyt vaikka jos menettää työn, onko silloin sosiaalisessa verkostossa jotain mikä korvaa työn jättämän aukon?
Sitten piti havainnoida omaa terveyskäyttäytymistään kun tavoitteena oli parantunut oma terveys. Piti huomioida omat vahvuudet ja heikkoudet, tavoitteeseen pääsyn mahdollisuudet piti ilmaista ja luetella mahdolliset uhkatekijät, jotka estivät tavoitteeseen pääsyä. Oliko mahdollista muuttaa jokin heikkous vahvuudeksi? Aika vaikea tehtävä!
Omaa terveyskäyttäytymistä piti itse analysoida ja antaa pisteet sen mukaan miten tärkeänä piti valittua ominaisuutta. Minä valitsin kehitettäviksi ominaisuuksiksi ajankäytön, napostelun ja liikunnan. Näistä ominaisuuksista pidin tärkeimpänä saada kuriin napostelun. Napostelusta ajattelin myös, että pääsen kaikkein helpoimmin siitä eroon. Sen sijaan ajankäytön kanssa minulla tulisi olemaan ongelmia edelleenkin vaikka kuinka yrittäisin ajankäyttöäni tehostaa. Ihan mielenkiintoinen harjoitustehtävä!
Miten homma jatkuu?
Minulla on ensimmäisenä etätehtävänä lähettää valmentajalle oma terveyden kehityssuunnitelmani ja kiteyttää suunnitelma konkreettiseksi lauseeksi, jonka toteutumista voin itse mitata. Olen ajatellut jotain tähän tyyliin: "Tunti nettiä vähemmän päivässä..." Jatkan vielä lausetta ja sen työstämistä. Pitää tehdä vähintään kolme kehityssunnitelmaa tukevaa testiä. Seuraava kokoontuminen on lokakuussa ryhmäläisten kanssa. Siellä tarkastellaan miten kehityssuunnitelma on lähtenyt toteutumaan.
Jatketaan syväjohtamisen seurailua jatkossakin. Pysyykö koehenkilö terveyden kehityssuunnitelmassaan?
Veteraaniurheilija lyhyesti esittelee 15.8.2011 - 15.5.2012 välisenä aikana toteutettavan Deep Health koulutuksen.
Deep Health valmentaja Mika Liukkonen sanoo, että tämä valmennus perustuu moniulotteiseen näkökulmaan terveyden eri osa-alueista. Siinä hyödynnetään sekä käytännössä toimivia, että tieteellisessä tutkimuksessa käytettäviä, toimintakykyä arvioivia mittareita ja kartoituksia. Osa ympäristötekijöistä, kuten liikunta ja ravinto ovat omista valinnoistamme riippuvaisia. Sosiaalinen terveys ja henkinen hyvinvointi ovat myös osa kokonaisvaltaista hyvinvointiamme. Meidän pitää vaikuttaa juuri sinne mihin meillä on mahdollisuus. Muutos on mahdollista, jos me koemme sen tärkeäksi. Syväjohtamisen kurssilla yritetään yhdessä löytää polun alku.
Tänään (15.8.2011) oli koehenkilön (nainen, 37-v) ensimmäinen koulutuspäivä. Jutellaanpa vähän hänen kanssaan.
Miltä koulutus tuntui?
Koulutus vastasi odotuksia oikeastaan enemmän kuin osasin olettaa. Muun muassa tuleva ryhmätapaaminen ja toisten tsemppaus oli parasta antia. Kouluttaja Liukkonen oli tosi mukava ja ryhmässämme oli hyvä henki. Hyvä porukka!
Mitä opitte?
Ei varsinaisesti vielä niin paljon konkreettista, mutta tavoitteellista keskustelua käytiin. Minäkin uskalsin osallistua keskusteluun. Tärkeää oli oppia, että painoindeksi (BMI) ei aina kerro kaikkea. Minulla oli esimerkiksi vähänlaisesti viskeraalirasvaa (vyötärön seudulla oleva rasva), mikä on hyvä asia, mutta muutoin kyllä kropasta löytyi rasvaa aika paljonkin. Opittiin, että terveys on kokonaisvaltainen asia, eli siihen ei kuulu pelkkää liikuntaa ja ravintoa, vaan siihen kuuluu myös henkinen hyvinvointi ja tärkeänä osana minun sosiaalinen verkostoni.
Oliko jotain harjoitustehtäviä jo tänään?
Minun piti piirtää sosiaaliset verkostoni hyödyntäen valmista ryhmittelyä (koti, työ, harrastukset, ystävät ja verkostot). Se oli mielenkiintoista havaita miten vähäiselle huomiolle sosiaalinen verkosto on jäänyt, vaikka verkostot ovat elämässäni hyvin tärkeitä. Ajattele nyt vaikka jos menettää työn, onko silloin sosiaalisessa verkostossa jotain mikä korvaa työn jättämän aukon?
Sitten piti havainnoida omaa terveyskäyttäytymistään kun tavoitteena oli parantunut oma terveys. Piti huomioida omat vahvuudet ja heikkoudet, tavoitteeseen pääsyn mahdollisuudet piti ilmaista ja luetella mahdolliset uhkatekijät, jotka estivät tavoitteeseen pääsyä. Oliko mahdollista muuttaa jokin heikkous vahvuudeksi? Aika vaikea tehtävä!
Omaa terveyskäyttäytymistä piti itse analysoida ja antaa pisteet sen mukaan miten tärkeänä piti valittua ominaisuutta. Minä valitsin kehitettäviksi ominaisuuksiksi ajankäytön, napostelun ja liikunnan. Näistä ominaisuuksista pidin tärkeimpänä saada kuriin napostelun. Napostelusta ajattelin myös, että pääsen kaikkein helpoimmin siitä eroon. Sen sijaan ajankäytön kanssa minulla tulisi olemaan ongelmia edelleenkin vaikka kuinka yrittäisin ajankäyttöäni tehostaa. Ihan mielenkiintoinen harjoitustehtävä!
Miten homma jatkuu?
Minulla on ensimmäisenä etätehtävänä lähettää valmentajalle oma terveyden kehityssuunnitelmani ja kiteyttää suunnitelma konkreettiseksi lauseeksi, jonka toteutumista voin itse mitata. Olen ajatellut jotain tähän tyyliin: "Tunti nettiä vähemmän päivässä..." Jatkan vielä lausetta ja sen työstämistä. Pitää tehdä vähintään kolme kehityssunnitelmaa tukevaa testiä. Seuraava kokoontuminen on lokakuussa ryhmäläisten kanssa. Siellä tarkastellaan miten kehityssuunnitelma on lähtenyt toteutumaan.
Jatketaan syväjohtamisen seurailua jatkossakin. Pysyykö koehenkilö terveyden kehityssuunnitelmassaan?
Viisi minuuttia närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä
**
Yhteistyössä opiskelija Vladimir Heiskasen kanssa tarjotaan Veteraaniurheilija -blogin lukijoille tietoa närästyksestä ja närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä.
Näkemykseni on, että närästyslääkkeet eivät nykytutkimuksen valossa ole kaikin puolin ongelmattomia ja että joistakin potentiaalisista ongelmista ei olla tietoisia. Kaipaan esimerkiksi mainintaa atrofisesta gastriitista, luusto-ongelmista tai ruoka-aineallergioista, joita ei omepratsolin sivuvaikutusluettelossa näyttäisi olevan. Vaihtoehtoisia keinoja närästysongelman ratkaisuun ehdotan seuraavassa osassa.
Yhteistyössä opiskelija Vladimir Heiskasen kanssa tarjotaan Veteraaniurheilija -blogin lukijoille tietoa närästyksestä ja närästyslääkkeiden mahdollisista riskeistä.
Närästyslääkkeiden mahdolliset riskit
Närästys, eli rintalastan takana tuntuva polte/kipu, on yleinen vaiva länsimaissa. Enemmän kuin joka kymmenes kärsii siitä.(1) Närästyksen yleisin aiheuttaja on refluksitauti, jossa osa vatsahapoista pääsee ruokatorven alasulkijan yläpuolelle itse ruokatorveen. Refluksitaudin esiintyvyys länsimaissa on arviolta 10-20 prosenttia .(2)
Närästysoireet voivat myös johtua esimerkiksi eosinofiilisestä ruokatorventulehduksesta tai sydänkohtauksesta, eli aina ei kyseessä ole refluksitauti.(3,4) Erityisesti astma, ylipaino, ruokayliherkkyydet, ärtyvä suoli ja ikä korreloivat vahvasti närästyksen kanssa. Ensiksi mainittu vaiva helpottuu kun vatsahappoja laimennetaan närästyslääkkeillä.(5,6,7,8,9,10) Hoitamattomana refluksitauti aiheuttaa ongelmia ruokatorvessa.(11)
Mikäli närästykseen ei saada helpotusta helpoilla ruokavaliomuutoksilla, lääkitään tilannetta antasideilla (mm. TV:stä tutulla Renniellä) tai vatsahapon eritystä vähentävillä lääkkeillä (H2-salpaajilla tai protonipumppuinhibiittoreilla eli PPI-lääkkeillä). Lääkemarkkinat ovat suuria. Vuonna 2004 Yhdysvalloissa kirjoitettiin yli 60 miljoonaa reseptiä närästysoireisiin.(12) Vuonna 2009 Suomessa yksi lääkäri kirjoitti keskimäärin 60,8 närästyslääkereseptiä, vaikka kyseiseen vaivaan oli tuolloinkin saatavilla myös reseptivapaita valmisteita.(13)
Närästyslääkkeitä määrättäessä unohdetaan, että lääkitys tekee mahalaukun erittäin laimeaksi. Esimerkiksi suositulla omepratsoli -nimisellä PPI-lääkkeellä saa mahalaukun sisällön happamuutta laskettua helposti yli 99 prosenttia.(14) Kun närästyksen syy ei yleensä ole vatsan liikahappoisuus, vaan ruokatorven alasulkijan toimintahäiriö, vatsahappojen liiallinen laimentaminen ei ole suositeltava lähestymistapa refluksivaivaan.(15,16)
Moni taho on julistanut närästyslääkkeet, jopa tehokkaat protonipumppuinhibiittorit (PPI), turvallisiksi lääkkeiksi pitkäaikaiseen käyttöön.(17,18). Kuitenkin niitä on myös kritisoitu melko paljon jopa kotimaisessa Duodecim-lehdessä.(19,20) Kiinnostavia otteita viitatuista papereista:
"Esimerkki holtittomasta PPI:n käytöstä on tekemämme tuore selvitys. Sen mukaan 13 % potilaista, joilla oli GastroPanel-verikokeen perusteella jo endogeenisesti hapoton maha, söi PPI-lääkkeitä (Telaranta-Keerie ym. 2010). Yksinkertaisen ekstrapolaation mukaan tällaisia ihmisiä on maassamme tuhansia." - PENTTI SIPPONEN, LKT, professori, patologian erikoislääkäri
"PPI-lääkkeiden käyttöön näytti liittyvän seurannassa 40–80 % suurempi kuolleisuus myös monien vakiointien jälkeen." - Pitkälä, Bell, Teramura-Grönblad, Laurila, Tilvis, Strandberg
Näissä kahdessa Duodecim-artikkelissa käsitellään lyhyesti muitakin mahdollisia vaaroja, jotka liittyvät vatsahappoja vähentäviin PPI-lääkkeisiin. Kirjoituksissa mainitaan mm. osteoporoosi, B12-vitamiinin sekä kalsiumin heikentynyt imeytyminen sekä infektioriskit. Otan seuraavaksi esille hieman tutkimuksia, joissa käsitellään näitä edellä mainittuja riskejä. Kerron myös muista vatsahappojen laimennukseen liittyvistä riskeistä.
Ravinteiden heikentynyt imeytyminen. Tyypillisesti mahalaukun happamuus tukee ruoansulatusta mm. pilkkoen proteiineja, lisäten eri ravintoaineiden imeytymistä sekä lisäten sekretiinin eritystä. Sekretiiniä tarvitaan haimanesteen erityksen stimuloimiseen.(21) Tutkimuksissa närästyslääkkeiden on havaittu heikentävän ei-hemiraudan(22,23), foolihapon(24), sinkin(25), B12-vitamiinin(26,27,28) ja kalsiumin(29,30) imeytymistä. Foolihapon ja sinkin kohdalla tutkimusnäyttö on varsin heikkoa, mutta sen sijaan ei-hemiraudan, B12-vitamiinin ja kalsiumin imeytymistä on syytä tosissaan epäillä. Ravintolisien käyttäjiä saattaa kiinnostaa tieto, että oksidit (esim magnesiumoksidi) saattavat imeytyä huonommin vatsahappojen puutteessa.(31,32)
Suolistoinfektiot. Eräs vatsahapon tunnetuista tehtävistä on vieraiden bakteerien torjuminen niiden ollessa matkalla suolistoon. Aihetta käsittelevässä koosteartikkelissa havaittiin että närästyslääkkeiden käyttäjillä suolistoinfektioiden/ruokamyrkytysten riski on 2,5-kertainen muihin ihmisiin nähden. PPI-lääkkeiden käyttäjillä riski oli 3,3-kertainen.(33)
Allergiat. Vatsahapoilla on merkittävä rooli ruoan proteiinien pilkkomisessa. Allergeenit pilkkoutuvat epätasaisesti ruoansulatuskanavassa. Jotkut allergeenit hajoavat hyvin, jotkut eivät lainkaan. Hajoavat allergeenit eivät ole merkittävä riski terveille, mutta kun puhutaan närästyslääkkeiden käyttäjistä, tilanne on aivan toinen. Eräässä seurantatutkimuksessa selvitettiin miten 152 ihmistä, joilla ei ollut allergiataustaa, reagoivat kolmikuukautiseen närästyslääkekuuriin. Tulos oli järkyttävä. Närästyslääkkeen käyttö yhdistyi 10,5-kertaiseen allergeeniherkistymiseen. Moni koehenkilö kehitti allergiansa närästyslääkkeiden käytön aikana. Niillä joilla tutkimuksen alussa havaittiin allergiaa joillekin ruoka-aineille, tilanne paheni merkittävästi lääkkeiden käytön myötä!(34)
Atrofinen gastriitti. PPI-lääkkeiden käyttäjillä atrofisen gastriitin eli hapottoman mahan riski on erittäin suuri etenkin jos taustalla on H pylori -infektio (kuten usein on). Tutkimuksessa fundoplikaatio eli refluksitaudin leikkaushoito ei ollut yhteydessä kyseiseen ongelmaan, minkä vuoksi kyseisestä tutkimuksesta voinee päätellä, että PPI-lääkkeet kirjaimellisesti aiheuttavat hapotonta mahaa.(35)
Osteoporoosi. Monessa tieteellisessä artikkelissa närästyslääkkeet korreloivat osteoporoosin ja luunmurtumien kanssa.(36,37,38) En tiedä onko osteoporoosin/luunmurtumien riski kuitenkaan täysin perusteltu syy välttää närästyslääkkeitä? Osteoporoosia voidaan mahdollisesti hoitaa todella hyvin D3- ja K2-vitamiineja syömällä.(39,40) Tämä hoito on saanut aivan liian vähän huomiota.
Muita ongelmia. Erään tutkimuksen mukaan arviolta joka kahdeksannella ihmisellä on sellainen tilanne, että heillä on GastroPanel-verikokeen mukaan lähtökohtaisesti hapoton maha, mutta käyttävät silti PPI-lääkkeitä olemattomien vatsahappojen vähentämiseksi.(41)
Disclaimer: Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole suositella minkään lääkityksen lopettamista. Kirjoittajalla ei ole alan pätevyyttä eikä muutakaan tieteellistä korkeakoulututkintoa.
Viisi minuuttia -sarjassa aiemmin ilmestyneitä kirjoituksia (26)
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...gojista
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...luonnollisista vitamiineista
- ---macasta
- ...metabolisesta oireyhtymästä
- ...migreenistä
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...piilorasvasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...ruokavaliosta
- ...spirulinasta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...terveysvalistuksesta
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
- ...voista
- ...väsymyksestä
torstaina, elokuuta 04, 2011
Voi on mieluisin paistorasva
**
Ei tehdä asiaa turhan vaikeaksi: Hyväksytään se tosiasia, että voita parempaa paistorasvaa ei ole!
Tähän tulokseen päädyttiin äskettäin päättyneessä nettikyselyssäni. Kyselyyn vastanneista (n=387) lähes kolme neljäsosaa (74%) oli sitä mieltä, että paistorasvojen kunkku on voi. Seuraavaksi eniten kannatusta sai oliiviöljy (22%) ja kookosöljy (18%). Kyselyssä oli mahdollista valita mieluisimmaksi useita eri paistorasvoja. Tästä huolimatta margariini sai vain kaksi (2) säälistä annettua ääntä.
Kerro miksi käytät juuri voita paistamiseen?
Ei tehdä asiaa turhan vaikeaksi: Hyväksytään se tosiasia, että voita parempaa paistorasvaa ei ole!
Tähän tulokseen päädyttiin äskettäin päättyneessä nettikyselyssäni. Kyselyyn vastanneista (n=387) lähes kolme neljäsosaa (74%) oli sitä mieltä, että paistorasvojen kunkku on voi. Seuraavaksi eniten kannatusta sai oliiviöljy (22%) ja kookosöljy (18%). Kyselyssä oli mahdollista valita mieluisimmaksi useita eri paistorasvoja. Tästä huolimatta margariini sai vain kaksi (2) säälistä annettua ääntä.
Kerro miksi käytät juuri voita paistamiseen?
Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti
**
Kustannusosakeyhtiö Tammi on julkaissut Kaisa Jaakkolan taidokkaasti kirjoittaman kokonaisvaltaisen laihdutuskirjan. Minä pidin kirjasta. Uskoisin, että sinäkin pidät.
Mikä kirjassa on hyvää?
Ensinnäkin on ilo lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa ruokavaliosta. Tässä kirjassa ei luvata pikaista kilojen karsimista vaan luodaan edellytykset koko elämän kestävälle prosessille, jossa on mahdollisuus saavuttaa optimaalinen elämänhallinta.
Hormonidieetti on täsmälaihdutusta. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein Suomessa toistaiseksi aika vähäiselle huomiolle jääneet Charles Poliquinin täsmäaseet rasvanpolttoon. Rasvan kertyminen elimistöön voidaan estää lieventämällä stressiä, korjaamalla ravitsemukselliset vajeet ja puhdistamalla elimistö myrkyllisistä ainesosista.
Kirjan kiinnostavinta antia on Kaisa Jaakkolan avomielisesti esittelemät omakohtaiset kokemukset hormonien vaikutuksista oman elimistönsä toimintaan. Huippu-urheilijan tausta on luonut edellytykset hyvinkin tarkalle oman elimistönsä toimintojen analysoinnille. Moni löytää itsensä Jaakkolan kuvaamasta hormonihärdellistä.
Itse uskoisin, että Poliquinin kehittämä BioSignature -menetelmä on saanut parhaan mahdollisen esittelyn tässä Jaakkolan uutuusteoksessa. BioSignature -menetelmä perustuu siihen ilmeisen oikeaan oletukseen, että hormonitasapaino heijastelee kehonkoostumusta. Mittaamalla rasvakerrosten paksuus tietyistä kohdista voidaan arvioida hormonien liian suuri tai pieni määrä ja tehdä tarvittavat muutokset ravitsemukseen ja elämänhallintaan.
Esimerkiksi navan ympärille kertyvä rasvakerros on merkkinä siitä, että elimistö on stressitilassa ja erittää liikaa kortisolia. Jenkkakahvat ovat merkkinä siitä, että suuhun on eksynyt aivan liian paljon hiilihydraatteja. Reisien ja pakaroiden runsaat rasvakerrokset ovat merkkinä naishormonien epätasapainosta. Yläselän paksu ihopoimu viittaa huonoon hiilihydraattien sietokykyyn.
Kirjassa käydään innostavaan tapaan läpi eri keinoja millä saadaan ylimääräiset rasvakerrokset hupenemaan. On hienoa havaita miten rohkeasti Jaakkola liputtaa hiilihydraattien vähentämisen puolesta. Kun turhan suuret hiilihydraattiannokset korvataan laadukkailla rasvoilla ja proteiineilla, voidaan luoda edellytykset pysyvälle hyvää tekevälle elämänmuutokselle.
Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa kaikille pysyvästä painonhallinnasta kiinnostuneille suomalaisille, joita kiinnostaa kokonaisvaltainen terveyden ylläpito. En olisi laisinkaan yllättynyt jos kirjakustantaja olisi kiinnostunut tarjoamaan Kaisa Jaakolalle jatko-osaa. Kirjaa lukiessa nimittäin tiedonhalu kasvoi!
Kaisa Jaakkola kirjoittaa näin kirjansa lopuksi: Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikääsi. Pidä siitä hyvää huolta.
Lisää tietoa asiasta Kaisa Jaakkolan terveysblogissa.
Kustannusosakeyhtiö Tammi on julkaissut Kaisa Jaakkolan taidokkaasti kirjoittaman kokonaisvaltaisen laihdutuskirjan. Minä pidin kirjasta. Uskoisin, että sinäkin pidät.
Mikä kirjassa on hyvää?
Ensinnäkin on ilo lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa ruokavaliosta. Tässä kirjassa ei luvata pikaista kilojen karsimista vaan luodaan edellytykset koko elämän kestävälle prosessille, jossa on mahdollisuus saavuttaa optimaalinen elämänhallinta.
Hormonidieetti on täsmälaihdutusta. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein Suomessa toistaiseksi aika vähäiselle huomiolle jääneet Charles Poliquinin täsmäaseet rasvanpolttoon. Rasvan kertyminen elimistöön voidaan estää lieventämällä stressiä, korjaamalla ravitsemukselliset vajeet ja puhdistamalla elimistö myrkyllisistä ainesosista.
Kirjan kiinnostavinta antia on Kaisa Jaakkolan avomielisesti esittelemät omakohtaiset kokemukset hormonien vaikutuksista oman elimistönsä toimintaan. Huippu-urheilijan tausta on luonut edellytykset hyvinkin tarkalle oman elimistönsä toimintojen analysoinnille. Moni löytää itsensä Jaakkolan kuvaamasta hormonihärdellistä.
Itse uskoisin, että Poliquinin kehittämä BioSignature -menetelmä on saanut parhaan mahdollisen esittelyn tässä Jaakkolan uutuusteoksessa. BioSignature -menetelmä perustuu siihen ilmeisen oikeaan oletukseen, että hormonitasapaino heijastelee kehonkoostumusta. Mittaamalla rasvakerrosten paksuus tietyistä kohdista voidaan arvioida hormonien liian suuri tai pieni määrä ja tehdä tarvittavat muutokset ravitsemukseen ja elämänhallintaan.
Esimerkiksi navan ympärille kertyvä rasvakerros on merkkinä siitä, että elimistö on stressitilassa ja erittää liikaa kortisolia. Jenkkakahvat ovat merkkinä siitä, että suuhun on eksynyt aivan liian paljon hiilihydraatteja. Reisien ja pakaroiden runsaat rasvakerrokset ovat merkkinä naishormonien epätasapainosta. Yläselän paksu ihopoimu viittaa huonoon hiilihydraattien sietokykyyn.
Kirjassa käydään innostavaan tapaan läpi eri keinoja millä saadaan ylimääräiset rasvakerrokset hupenemaan. On hienoa havaita miten rohkeasti Jaakkola liputtaa hiilihydraattien vähentämisen puolesta. Kun turhan suuret hiilihydraattiannokset korvataan laadukkailla rasvoilla ja proteiineilla, voidaan luoda edellytykset pysyvälle hyvää tekevälle elämänmuutokselle.
Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa kaikille pysyvästä painonhallinnasta kiinnostuneille suomalaisille, joita kiinnostaa kokonaisvaltainen terveyden ylläpito. En olisi laisinkaan yllättynyt jos kirjakustantaja olisi kiinnostunut tarjoamaan Kaisa Jaakolalle jatko-osaa. Kirjaa lukiessa nimittäin tiedonhalu kasvoi!
Kaisa Jaakkola kirjoittaa näin kirjansa lopuksi: Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikääsi. Pidä siitä hyvää huolta.
Lisää tietoa asiasta Kaisa Jaakkolan terveysblogissa.
maanantaina, heinäkuuta 04, 2011
Voittaako voilla sittenkin?
**
Terveisiä Suomen urheiluliiton lajikarnevaaleilta! Olin luennoimassa, keskustelemassa ja katsomassa moukarinheittäjien, moniottelijoiden ja kilpakävelijöiden touhuja Pohjanmaalla.
Ihana näky odotti aamiaisella: Kananmunaa oli runsaasti tarjolla viimevuotisten palopuheitteni jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että moukarimiesten ja -naisten karnevaaleilla kananmunat loppuivat kesken!
Näin lähtee Suomen yleisurheilu entistä uljaampaan nousuun! Kananmunan ja vankan rasvan käytön voimalla! Jätetään teolliset pöperöt pois keinovalikoimasta ja siirrytään koko urheiluväen voimalla aidon ruoan pariin. Vältetään E-koodeja mahdollisimman tomerasti ja syödään väärentämätöntä ruokaa, jolla kroppa pysyy kunnossa! Vältetään E-alkuisia teitä! Kurvataan E-alkuisten valtaväylien varrelle sijoitettujen ostosparatiisien sijaan rauhallista soratietä myöten sen ihanan kyläkaupan kohdalle ja ostetaan sieltä reilusti voita, tilamaitoa, luomupossua, aitoa ruisleipää ja kahmaistaan kassiin ihania vihanneksia ja juureksia! Pidetään maaseudun lähikauppa, luonnollisuus, lisäaineettomuus ja laatu arvossaan. Siinä on älliä!
Urheilusta kiinnostuneet, lukekaa tämä kirjoitus huolella! Huippu-urheilu-uutiset -lehdessä on äskettäin julkaistu jatko-osa diplomi-insinööri Sami Uusitalon katsauksesta nelikertaisen olympiavoittaja Lasse Virenin ruokavaliosta. Ei ollut mikään yllätys, että valmentajat ja tämän lehden rivilukijat innostuivat kovasti rasvaisemmasta ruokavaliosta. Valmennusporras ja urheilijoiden vanhemmat ovat oivaltaneet, että heidän pömpöttävät vatsansa pienenevät kun he luopuvat ylettömästä hiilihydraattien ihannoinnista. He sanovat yhteen ääneen, että vaaka on näyttänyt pienempiä lukemia heti sen jälkeen kun lautaselle on kasattu vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä. Sen sijaan urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat hiljaa kuin kusi sukassa. Vain ne urheiluravitsemuksen asiantuntijat, jotka pakotetaan kommenttiin sanovat jotain. Vapaaehtoisesti ei heittäydytä kuumien perunoiden ja tärkkelysannosten synnyttämien ajatusten pariin. Tämän terveysblogin ylläpitäjä on saanut ottaa vastaan monta kitkerää kommenttia kollegoiltaan. Harvassa ovat olleet selkään taputtajat. Mitä jos olenkin ollut oikeassa kaikki nämä vuodet? Häpeään joutuvat silloin rasvaisimmista jutuistani mielensä synkistäneet.
Rasvattomuuden ihannoinnin romahtaessa uusimpien tutkimusnäyttöjen takia nyt kuin korttitalo järjen tuulen pyyhkäistessä sen yli, voisi olla ihan hyvä jos urheiluvalmennuksesta vastaavat ottaisivat lusikkansa kauniiseen käteen ja kysyisivät onko esimerkiksi Suomen kestävyysjuoksun romahtaminen kiinni siitä, että viimeiset 40 vuotta on neuvottu valmennettavia syömään mahdollisimman vähän rasvaa?
Hans-Christian Andersenin sadussa paljastui lapsen suulla, että keisarilla ei ollut vaatteita. Nyt diplomi-insinööri paljastaa, että kestävyysurheilijat eivät menesty ja syy voi hyvinkin olla järjettömässä kestävyysurheilijoiden rasvanpelossa, johon omilla aivoillaan niukasti ajattelevat urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat heidät yllyttäneet.
Avaan nyt toden teolla keskustelun tästä urheilijoiden rasvansaannin tärkeydestä terveysblogissani (Suomen suosituin!). Kertokaa vaikka tässä terveysblogissa mitä mieltä olette kestävyysurheilijan rasvaisemmasta ruokavaliosta, jos ette omassa lehdessänne uskalla mielipidettänne tuoda ilmi. Odotan yhteydenottojanne! Sami Uusitalo odottaa kommenttejanne!
Lisää tietoa Lasse Virenin ruokavaliosta
Sami Uusitalo
Edellisessä HUU-numerossa kirjoitin artikkelin Lasse Virenin ruokavaliosta yhden viikon ajalta vuodelta 1972 ja vertasin sitä nykyisiin suosituksiin. Havaittiin, että Lassen ruokavalion rasvakoostumus oli kovin toisenlainen kuin mitä ns. "virallinen linja" on vuosikymmenien ajan pitänyt terveellisenä. Lasse kun käytti päivittäin voita ja tilamaitoa (enemmän rasvaa kuin nykyisessä täysmaidossa), eikä väistellyt muitakaan täysrasvaisia tuotteita, kuten kermakastiketta tai -viiliä.
Silmiinpistävää oli myös Lassen päivittäinen kananmunien käyttö. Kolesterolikammoisina vuosikymmeninä kananmunat ovat olleet välteltävien ruoka-aineiden listalla.
Nykysuosituksiin paremmin soveltuen Lasse käytti päivittäin vihanneksia ja hedelmiä. Sen sijaan tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kuten esim. makaronin, perunan ja leivän (2-6 palaa päivässä) osuus lienee ollut nykysuosituksia pienempi. Olympiakomitean nettisivuilla suositellaan 3-10 leipäpalaa päivässä ja riisiä, pastaa sekä perunaa runsain määrin erityisesti niiden hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi.
Kommentoijien näkemys
Artikkelin kommentoinnin aloitti Timo Kuusisto toteamalla, että tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle. Niin "yksittäistapaus" kuin Lasse onkin, tuntuu kovin ihmeelliseltä, että ihminen, jolla oli maapallon vahvin sydän, suosi ruokavaliossaan juuri sydämelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa. Lassehan oli tunnettu sydämensä valtavasta iskutilavuudesta jopa kestävyysjuoksijoiden keskuudessa.
Nyt on julkaistu uusia rasvatutkimuksia, jotka eivät tue tyydyttyneen rasvan haitallisuutta sydänterveydelle. Eivätkä johtopäätökset vanhemmistakaan ole ristiriidattomia. Rasvasodan tiimellyksessä olen havainnut useiden rasvahypoteesia kovasti kannattaneiden pitkän linjan asiantuntijoidemme viitanneen Ancel Keysin seitsemän maan tutkimukseen 50-luvulta. Keys väitti, että mitä enemmän tyydyttynyttä rasvaa syötiin, sitä enemmän oli sydäntauteja. Mielestäni on surkuhupaisaa, että kyseiseen tutkimukseen vieläkin viitataan. Valitsemalla sopivat maat, kuten vaikka Ranskan, Suomen ja Kaspianmeren maat voimme piirtää täsmälleen päinvastaisen käyrän, jonka mukaan kasvava tyydyttyneen rasvan määrä pienentää sydäntautien ilmaantuvuutta. Keys valitsi tutkimukseensa ne maat, jotka tukivat hänen teoriaansa sydäntautien syistä.
Kuusiston mukaan Lassen proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhde on ”aika hyvä”. Olympiakomitean sivuilla rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta suositellaan 25 - 30 %. Tämä on hyvin linjassa myös koko kansalle suositellussa rasvan osuudessa.
Lassen ruokapäiväkirjan pohjalta on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden tarkkoja määriä ja keskinäisiä suhteita. Kävimme aiheesta pari vuotta sitten keskustelua Suomen suosituimmassa biologi Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tuolloin eräs keskustelija analysoi ruokapäiväkirjan Nutrica-ohjelmaa hyväksikäyttäen. Rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta saatiin 38 %, hiilihydraattien 42,7 % ja proteiinin 19,2 %. Mielestäni on huomionarvoista, että ohjelma laskee energiaravintoaineiden jakauman ruoka-aineiden nykyisten rasvapitoisuuksien mukaan. Esimerkiksi Lassen syömä Wieninleike oli rasvaisempi kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti uskon, että Lassen tarkastelun alla olleen viikon ruokavalion kokonaisenergiasta yli 40 % tuli rasvasta.
Kuusisto myöntää, että mainitsemistani syistä johtuen ei Lassen rasvan laatu ole optimaalinen. Nutrica-ohjelman mukaan 19,1 % energiasta tuli tyydyttyneestä rasvasta (virallinen suositus on alle 10%). Rasvan absoluuttista määrää emme voi tietää, mutta ruokapäiväkirjasta käy ilmi Nutrica-ohjelman antama karu tulos. Rasvojen jakauma on täsmälleen päinvastainen kuin mitä viralliset suositukset ovat tarjonneet kaikille suomalaisille ja heidän joukossaan myös kestävyysjuoksijoille. Tyydyttyneen rasvan osuus on Lassella huomattavasti suurempi kuin monityydyttymättömien.
Kuusisto väittää, että hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että sen saa kuka tahansa, ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Tämä väite on ristiriidassa tutkimusten (1-5) tulosten kanssa. Kenties hormonituotantoon ei tarvita paljoa rasvaa, mutta elimistö käyttää rasvaa lukuisiin muihinkin toimintoihin ja jos (tyydyttyneen) rasvan määrä ravinnossa liiaksi vähenee, vaikuttaa se esimerkiksi testosteronin määrään.
Jussi Jouppila totesi USA:n uusien ravitsemussuositusten kiristävän rasva-arvoja entisestään alaspäin ja korostavan tyydyttyneen rasvan vaarallisuutta. Tätä virallinen linja on tehnyt jo pidemmän aikaa. Tarkoitus oli tarkastella, onko vuosikymmeniä samansisältöisenä jatkunut valistus ollut testosteronin tuotannon kannalta suotuisa ja täten eduksi esimerkiksi kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiselle ja kehittymiselle.
Antti Mero keskittyi pitkässä kommentissaan lähinnä kolesterolin merkitykseen, mutta kannusti urheilijoita miettimään myös rasvan käyttönsä riittävyyttä. Yhdyn täysin Meron käsitykseen, että Olympiakomitean ravitsemussuositukset sopivat sellaisiin lajeihin, joissa ravinnolla ei ole merkitystä.
Veli-Pekka Valkonen huomautti, että Lassen ruokavalio sisälsi myös paljon muita energiaravintoaineita kuin "eläinperäistä" rasvaa, jonka osuudeksi arvioi alle 30 % kokonaisenergiasta. Usein "eläinperäinen" rasva mielletään samaksi kuin tyydyttynyt rasva. Tämä on harhaanjohtavaa. Porsaan rasvassa on tyydyttynyttä (kovaa) noin kolmannes, naudan tapauksessa vajaa puolet ja maidon tapauksessa yli puolet.
Valkonen mainitsee Lassen kasvikunnan tuotteiden käytön olevan monelta osin säännöllisempää ja monipuolisempaa kuin suomalaisilla urheilijoilla nykyisin. Kasviksia Lasse käytti säännöllisesti ja monipuolisesti, mutta tämä ei tee eroa nykyisiin suosituksiin tai tämän päivän parhaisiin kestävyysjuoksijoihimme. Sen sijaan yksikään kestävyysjuoksija maassamme ei nykyisin käytä tilamaitoa ja täysrasvaisia maitotuotteita siinä määrin kuin Lasse.
Olisin jokaiselta kommentoijalta toivonut kannanottoa lähdeviitteinä olleisiin tutkimuksiin sekä testosteronin merkitykseen kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiseen ja kehittymiseen. Olisin myös mielelläni tarkastellut tutkimuksia, jotka olisivat ristiriidassa näiden viiden tutkimuksen kanssa. Löytyykö sellaisia?
Mitä tutkimukset kertovat rasvamäärän ja -koostumuksen suhteesta testosteronituotantoon
Tasmanian yliopistossa Australiassa tutkittiin neljän saman energiamäärän sisältävän aterian vaikutuksia viidentoista miehen testosteronitasoihin. Kaksi aterioista, vähärasvainen liha ja tofu, sisälsivät rasvaa n. 20 E%. Kaksi muuta oli liha-aterioita joista toiseen lisättiin eläinrasvaa ja toiseen safloriöljyä. Näiden aterioiden kokonaisenergiasta 54% tuli rasvasta. Koehenkilöiden verestä mitattiin testosteroniarvot 2, 3 ja 6 tuntia aterian nauttimisen jälkeen. Tofun ja vähärasvaisen liha-aterian jälkeen testosteronitasot olivat selvästi alhaisemmat kuin runsaasti rasvaa sisältävien aterioiden jälkeen. Eniten testosteronia oli miehillä, jotka olivat syöneet liha-aterian johon lisättiin eläinperäistä rasvaa (1).
Yhdysvalloissa kansallinen syöpäinstituutti tutki erilaisen rasvamäärän ja -jakauman vaikutuksia hormonitoimintaan 43 terveellä, iältään 19-56 vuotiaalla miehillä. Miehet jaettiin vähän rasvaa, paljon kuitua sekä paljon rasvaa, vähän kuitua ryhmiin. Kokonaisenergiamäärä oli molemmilla ryhmillä sama. Vähän rasvaa -ryhmä sai 18.8 % energiastaan rasvasta monityydyttymättömien rasvojen suhteen tyydyttyneisiin (ns. P/S-suhde) ollessa 1.3. Paljon rasvaa -ryhmällä vastaavat luvut olivat 41 % ja 0.6. Ruokavaliota noudatettiin kymmenen viikkoa, jonka jälkeen testosteroniarvoja mitattiin sekä verestä, että virtsasta. Enemmän rasvaa (erityisesti tyydyttynyttä) saanut ryhmä omasi selkeästi korkeammat testosteroniarvot. Sen sijaan estrogeenihormonien estradiolin ja estronin arvot olivat runsaasti rasvaa nauttineessa ryhmässä alhaisemmat kuin vähän rasvaa -ryhmässä. Vieläkö mietit, miksi virallisen linjan mukaan laihduttavilla teinipojilla rasva kertyy naismaisesti tisseihin ja pakaroihin sekä lihakset ovat hävinneet alta (2)?
Jyväskylän yliopistossa tutkittiin ravinnon vaikutusta testosteroniarvoihin kahdeksalla voimalajin urheilijalla ja kymmenellä fyysisesti aktiivisella "ei urheilijalla". Kun näitä ryhmiä tutkittiin erikseen, havaittiin voimalajien urheilijoilla merkittävä korrelaatio ravinnon rasvan ja testosteronin välillä. Rasva korreloi testosteronin kanssa positiivisesti ja proteiini negatiivisesti. "Ei urheilija" -ryhmässä em. korrelaatioita ei havaittu (3).
Suomalaisessa tutkimuksessa 80-luvun alussa tutkittiin testosteroniarvoja kolmellakymmenellä terveellä keski-ikäisellä miehellä. Kun miesten ravitsemusta muutettiin ravitsemusvalistuksen suosimaan suuntaan, vähentäen rasvaa, suurentaen P/S-suhdetta (enemmän monityydyttymätöntä, vähemmän tyydyttynyttä) ja lisäten kuitua testosteroniarvot putosivat (4).
Pennsylvania State University tutki testosteroniarvoja kahdellatoista voimaharjoittelua tekevällä miehellä. Havaittiin, että proteiini korreloi testosteroniarvojen kanssa negatiivisesti, rasvan määrä positiivisesti, tyydyttynyt ja yksittäistyydyttymätön positiivisesti ja monityydyttymätön negatiivisesti (5).
Virallinen ravitsemusvalistus on vuosikymmenet ohjannut urheilijoita ja koko kansaa vähempään rasvaan ja suurempaan P/S-suhteeseen. Erityisesti tutkimukset (2) ja (4) kyseenalaistavat vahvasti tämän suuntauksen "terveellisyyden".
70- ja 80-luvun alussa Suomessa saatiin n. 40% kokonaisenergiasta rasvasta, tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa noin puolet. Nyt rasvan osuus kokonaisenergiasta on noin 32% ja tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa reilu kolmannes. Kansa on vähentänyt rasvan saantiaan ja suurentanut P/S-suhdetta ravitsemusvalistuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Tämä on tapahtunut merkittäviltä osin rasvaisten maitotuotteiden, kuten voin ja täysmaidon vastaisella valistuksella.
Tämän suuntauksen ollessa suosiossa on maassamme, kuten kaikissa muissakin maissa joissa kyseistä ilosanomaa on julistettu, lihavuus räjähtänyt käsiin ja kestävyyskunto romahtanut. Esimerkiksi varusmiehet eivät vedä leukoja ja juokse Cooperin testiä alkuunkaan niin hyvin kuin muutama vuosikymmen sitten. Voisiko olla, että molemmilla seikoilla on tekemistä rasvan käytössä tapahtuneiden muutosten kanssa?
Mitä parhaat kestävyysjuoksijat nykyisin syövät?
Kenialaiset ovat hallinneet kestävyysjuoksua viime vuosikymmenet. Netistä löytyy erinäistä tietoa heidän ravitsemuksestaan. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä hiilihydraattivoittoisemmaksi näyttää käsitys heidän ravitsemuksestaan muuttuvan. Raportoidaan, että hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta olisi jopa yli 70%.
Lassen valmentaja Rolf Haikkola vieraili vuonna 1975 erään juoksijan kotona Keniassa. Ruoka oli Rollen mukaan hyvin ravitsevaa sisältäen maissia, papuja, lihasuikaleita, vihanneksia, kananmunaa ja leipää. Ruokajuomana oli maito. Rolle tiedusteli kuinka paljon he juovat päivittäin maitoa. Vastaus oli, että sitä kuluu "litrakaupalla".
Kenian ja Etiopian maaseudulla ei tiedetä mitä ovat margariini ja rypsiöljy. Maito nautitaan sellaisena kuin se eläimestä tulee. Vuoristossa viihtyvien vuohien maito omaa vielä alhaisemman P/S-suhteen kuin lehmästä saatava. Eli tyydyttyneen osuus on erittäin merkittävä.
Ravitsemusvalistuksemme ohjeet "syö vain vähärasvaista lihaa, käytä vain vähärasvaisia maitotuotteita, älä syö kanannahkaa jne." ovat etiopialaisille ja kenialaisille täysin tuntemattomia ja kovin kaukana oli Lassenkin ruokavalio näistä ohjeista.
Jos Lasse olisi maittavien maidon rasvojen sijaan suosinut nykyisen olympiakomiteamme laihoja margariinileipiä, niin olisiko hänen matala ja kevyt askeleensa kiitänyt kohti olympialaista kultamitalia ja maailmanennätystä? Oma arvaukseni on, että hänen kohtalonsa olisi ollut sama kuin kaikilla muillakin noiden ohjeiden toteuttajilla - jääminen kisakoneen ulkopuolelle.
1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983
5. Volek JS, Kraemer WJ, Bush JA, Incledon T, Boetes M. Testosterone and cortisol in relationship to dietary nutrients and resistance exercise. Journal of Applied Physiology 82: 49-54, 1997
Terveisiä Suomen urheiluliiton lajikarnevaaleilta! Olin luennoimassa, keskustelemassa ja katsomassa moukarinheittäjien, moniottelijoiden ja kilpakävelijöiden touhuja Pohjanmaalla.
Ihana näky odotti aamiaisella: Kananmunaa oli runsaasti tarjolla viimevuotisten palopuheitteni jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että moukarimiesten ja -naisten karnevaaleilla kananmunat loppuivat kesken!
Näin lähtee Suomen yleisurheilu entistä uljaampaan nousuun! Kananmunan ja vankan rasvan käytön voimalla! Jätetään teolliset pöperöt pois keinovalikoimasta ja siirrytään koko urheiluväen voimalla aidon ruoan pariin. Vältetään E-koodeja mahdollisimman tomerasti ja syödään väärentämätöntä ruokaa, jolla kroppa pysyy kunnossa! Vältetään E-alkuisia teitä! Kurvataan E-alkuisten valtaväylien varrelle sijoitettujen ostosparatiisien sijaan rauhallista soratietä myöten sen ihanan kyläkaupan kohdalle ja ostetaan sieltä reilusti voita, tilamaitoa, luomupossua, aitoa ruisleipää ja kahmaistaan kassiin ihania vihanneksia ja juureksia! Pidetään maaseudun lähikauppa, luonnollisuus, lisäaineettomuus ja laatu arvossaan. Siinä on älliä!
Urheilusta kiinnostuneet, lukekaa tämä kirjoitus huolella! Huippu-urheilu-uutiset -lehdessä on äskettäin julkaistu jatko-osa diplomi-insinööri Sami Uusitalon katsauksesta nelikertaisen olympiavoittaja Lasse Virenin ruokavaliosta. Ei ollut mikään yllätys, että valmentajat ja tämän lehden rivilukijat innostuivat kovasti rasvaisemmasta ruokavaliosta. Valmennusporras ja urheilijoiden vanhemmat ovat oivaltaneet, että heidän pömpöttävät vatsansa pienenevät kun he luopuvat ylettömästä hiilihydraattien ihannoinnista. He sanovat yhteen ääneen, että vaaka on näyttänyt pienempiä lukemia heti sen jälkeen kun lautaselle on kasattu vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä. Sen sijaan urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat hiljaa kuin kusi sukassa. Vain ne urheiluravitsemuksen asiantuntijat, jotka pakotetaan kommenttiin sanovat jotain. Vapaaehtoisesti ei heittäydytä kuumien perunoiden ja tärkkelysannosten synnyttämien ajatusten pariin. Tämän terveysblogin ylläpitäjä on saanut ottaa vastaan monta kitkerää kommenttia kollegoiltaan. Harvassa ovat olleet selkään taputtajat. Mitä jos olenkin ollut oikeassa kaikki nämä vuodet? Häpeään joutuvat silloin rasvaisimmista jutuistani mielensä synkistäneet.
Rasvattomuuden ihannoinnin romahtaessa uusimpien tutkimusnäyttöjen takia nyt kuin korttitalo järjen tuulen pyyhkäistessä sen yli, voisi olla ihan hyvä jos urheiluvalmennuksesta vastaavat ottaisivat lusikkansa kauniiseen käteen ja kysyisivät onko esimerkiksi Suomen kestävyysjuoksun romahtaminen kiinni siitä, että viimeiset 40 vuotta on neuvottu valmennettavia syömään mahdollisimman vähän rasvaa?
Hans-Christian Andersenin sadussa paljastui lapsen suulla, että keisarilla ei ollut vaatteita. Nyt diplomi-insinööri paljastaa, että kestävyysurheilijat eivät menesty ja syy voi hyvinkin olla järjettömässä kestävyysurheilijoiden rasvanpelossa, johon omilla aivoillaan niukasti ajattelevat urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat heidät yllyttäneet.
Avaan nyt toden teolla keskustelun tästä urheilijoiden rasvansaannin tärkeydestä terveysblogissani (Suomen suosituin!). Kertokaa vaikka tässä terveysblogissa mitä mieltä olette kestävyysurheilijan rasvaisemmasta ruokavaliosta, jos ette omassa lehdessänne uskalla mielipidettänne tuoda ilmi. Odotan yhteydenottojanne! Sami Uusitalo odottaa kommenttejanne!
Lisää tietoa Lasse Virenin ruokavaliosta
Sami Uusitalo
Edellisessä HUU-numerossa kirjoitin artikkelin Lasse Virenin ruokavaliosta yhden viikon ajalta vuodelta 1972 ja vertasin sitä nykyisiin suosituksiin. Havaittiin, että Lassen ruokavalion rasvakoostumus oli kovin toisenlainen kuin mitä ns. "virallinen linja" on vuosikymmenien ajan pitänyt terveellisenä. Lasse kun käytti päivittäin voita ja tilamaitoa (enemmän rasvaa kuin nykyisessä täysmaidossa), eikä väistellyt muitakaan täysrasvaisia tuotteita, kuten kermakastiketta tai -viiliä.
Silmiinpistävää oli myös Lassen päivittäinen kananmunien käyttö. Kolesterolikammoisina vuosikymmeninä kananmunat ovat olleet välteltävien ruoka-aineiden listalla.
Nykysuosituksiin paremmin soveltuen Lasse käytti päivittäin vihanneksia ja hedelmiä. Sen sijaan tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kuten esim. makaronin, perunan ja leivän (2-6 palaa päivässä) osuus lienee ollut nykysuosituksia pienempi. Olympiakomitean nettisivuilla suositellaan 3-10 leipäpalaa päivässä ja riisiä, pastaa sekä perunaa runsain määrin erityisesti niiden hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi.
Kommentoijien näkemys
Artikkelin kommentoinnin aloitti Timo Kuusisto toteamalla, että tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle. Niin "yksittäistapaus" kuin Lasse onkin, tuntuu kovin ihmeelliseltä, että ihminen, jolla oli maapallon vahvin sydän, suosi ruokavaliossaan juuri sydämelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa. Lassehan oli tunnettu sydämensä valtavasta iskutilavuudesta jopa kestävyysjuoksijoiden keskuudessa.
Nyt on julkaistu uusia rasvatutkimuksia, jotka eivät tue tyydyttyneen rasvan haitallisuutta sydänterveydelle. Eivätkä johtopäätökset vanhemmistakaan ole ristiriidattomia. Rasvasodan tiimellyksessä olen havainnut useiden rasvahypoteesia kovasti kannattaneiden pitkän linjan asiantuntijoidemme viitanneen Ancel Keysin seitsemän maan tutkimukseen 50-luvulta. Keys väitti, että mitä enemmän tyydyttynyttä rasvaa syötiin, sitä enemmän oli sydäntauteja. Mielestäni on surkuhupaisaa, että kyseiseen tutkimukseen vieläkin viitataan. Valitsemalla sopivat maat, kuten vaikka Ranskan, Suomen ja Kaspianmeren maat voimme piirtää täsmälleen päinvastaisen käyrän, jonka mukaan kasvava tyydyttyneen rasvan määrä pienentää sydäntautien ilmaantuvuutta. Keys valitsi tutkimukseensa ne maat, jotka tukivat hänen teoriaansa sydäntautien syistä.
Kuusiston mukaan Lassen proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhde on ”aika hyvä”. Olympiakomitean sivuilla rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta suositellaan 25 - 30 %. Tämä on hyvin linjassa myös koko kansalle suositellussa rasvan osuudessa.
Lassen ruokapäiväkirjan pohjalta on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden tarkkoja määriä ja keskinäisiä suhteita. Kävimme aiheesta pari vuotta sitten keskustelua Suomen suosituimmassa biologi Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tuolloin eräs keskustelija analysoi ruokapäiväkirjan Nutrica-ohjelmaa hyväksikäyttäen. Rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta saatiin 38 %, hiilihydraattien 42,7 % ja proteiinin 19,2 %. Mielestäni on huomionarvoista, että ohjelma laskee energiaravintoaineiden jakauman ruoka-aineiden nykyisten rasvapitoisuuksien mukaan. Esimerkiksi Lassen syömä Wieninleike oli rasvaisempi kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti uskon, että Lassen tarkastelun alla olleen viikon ruokavalion kokonaisenergiasta yli 40 % tuli rasvasta.
Kuusisto myöntää, että mainitsemistani syistä johtuen ei Lassen rasvan laatu ole optimaalinen. Nutrica-ohjelman mukaan 19,1 % energiasta tuli tyydyttyneestä rasvasta (virallinen suositus on alle 10%). Rasvan absoluuttista määrää emme voi tietää, mutta ruokapäiväkirjasta käy ilmi Nutrica-ohjelman antama karu tulos. Rasvojen jakauma on täsmälleen päinvastainen kuin mitä viralliset suositukset ovat tarjonneet kaikille suomalaisille ja heidän joukossaan myös kestävyysjuoksijoille. Tyydyttyneen rasvan osuus on Lassella huomattavasti suurempi kuin monityydyttymättömien.
Kuusisto väittää, että hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että sen saa kuka tahansa, ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Tämä väite on ristiriidassa tutkimusten (1-5) tulosten kanssa. Kenties hormonituotantoon ei tarvita paljoa rasvaa, mutta elimistö käyttää rasvaa lukuisiin muihinkin toimintoihin ja jos (tyydyttyneen) rasvan määrä ravinnossa liiaksi vähenee, vaikuttaa se esimerkiksi testosteronin määrään.
Jussi Jouppila totesi USA:n uusien ravitsemussuositusten kiristävän rasva-arvoja entisestään alaspäin ja korostavan tyydyttyneen rasvan vaarallisuutta. Tätä virallinen linja on tehnyt jo pidemmän aikaa. Tarkoitus oli tarkastella, onko vuosikymmeniä samansisältöisenä jatkunut valistus ollut testosteronin tuotannon kannalta suotuisa ja täten eduksi esimerkiksi kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiselle ja kehittymiselle.
Antti Mero keskittyi pitkässä kommentissaan lähinnä kolesterolin merkitykseen, mutta kannusti urheilijoita miettimään myös rasvan käyttönsä riittävyyttä. Yhdyn täysin Meron käsitykseen, että Olympiakomitean ravitsemussuositukset sopivat sellaisiin lajeihin, joissa ravinnolla ei ole merkitystä.
Veli-Pekka Valkonen huomautti, että Lassen ruokavalio sisälsi myös paljon muita energiaravintoaineita kuin "eläinperäistä" rasvaa, jonka osuudeksi arvioi alle 30 % kokonaisenergiasta. Usein "eläinperäinen" rasva mielletään samaksi kuin tyydyttynyt rasva. Tämä on harhaanjohtavaa. Porsaan rasvassa on tyydyttynyttä (kovaa) noin kolmannes, naudan tapauksessa vajaa puolet ja maidon tapauksessa yli puolet.
Valkonen mainitsee Lassen kasvikunnan tuotteiden käytön olevan monelta osin säännöllisempää ja monipuolisempaa kuin suomalaisilla urheilijoilla nykyisin. Kasviksia Lasse käytti säännöllisesti ja monipuolisesti, mutta tämä ei tee eroa nykyisiin suosituksiin tai tämän päivän parhaisiin kestävyysjuoksijoihimme. Sen sijaan yksikään kestävyysjuoksija maassamme ei nykyisin käytä tilamaitoa ja täysrasvaisia maitotuotteita siinä määrin kuin Lasse.
Olisin jokaiselta kommentoijalta toivonut kannanottoa lähdeviitteinä olleisiin tutkimuksiin sekä testosteronin merkitykseen kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiseen ja kehittymiseen. Olisin myös mielelläni tarkastellut tutkimuksia, jotka olisivat ristiriidassa näiden viiden tutkimuksen kanssa. Löytyykö sellaisia?
Mitä tutkimukset kertovat rasvamäärän ja -koostumuksen suhteesta testosteronituotantoon
Tasmanian yliopistossa Australiassa tutkittiin neljän saman energiamäärän sisältävän aterian vaikutuksia viidentoista miehen testosteronitasoihin. Kaksi aterioista, vähärasvainen liha ja tofu, sisälsivät rasvaa n. 20 E%. Kaksi muuta oli liha-aterioita joista toiseen lisättiin eläinrasvaa ja toiseen safloriöljyä. Näiden aterioiden kokonaisenergiasta 54% tuli rasvasta. Koehenkilöiden verestä mitattiin testosteroniarvot 2, 3 ja 6 tuntia aterian nauttimisen jälkeen. Tofun ja vähärasvaisen liha-aterian jälkeen testosteronitasot olivat selvästi alhaisemmat kuin runsaasti rasvaa sisältävien aterioiden jälkeen. Eniten testosteronia oli miehillä, jotka olivat syöneet liha-aterian johon lisättiin eläinperäistä rasvaa (1).
Yhdysvalloissa kansallinen syöpäinstituutti tutki erilaisen rasvamäärän ja -jakauman vaikutuksia hormonitoimintaan 43 terveellä, iältään 19-56 vuotiaalla miehillä. Miehet jaettiin vähän rasvaa, paljon kuitua sekä paljon rasvaa, vähän kuitua ryhmiin. Kokonaisenergiamäärä oli molemmilla ryhmillä sama. Vähän rasvaa -ryhmä sai 18.8 % energiastaan rasvasta monityydyttymättömien rasvojen suhteen tyydyttyneisiin (ns. P/S-suhde) ollessa 1.3. Paljon rasvaa -ryhmällä vastaavat luvut olivat 41 % ja 0.6. Ruokavaliota noudatettiin kymmenen viikkoa, jonka jälkeen testosteroniarvoja mitattiin sekä verestä, että virtsasta. Enemmän rasvaa (erityisesti tyydyttynyttä) saanut ryhmä omasi selkeästi korkeammat testosteroniarvot. Sen sijaan estrogeenihormonien estradiolin ja estronin arvot olivat runsaasti rasvaa nauttineessa ryhmässä alhaisemmat kuin vähän rasvaa -ryhmässä. Vieläkö mietit, miksi virallisen linjan mukaan laihduttavilla teinipojilla rasva kertyy naismaisesti tisseihin ja pakaroihin sekä lihakset ovat hävinneet alta (2)?
Jyväskylän yliopistossa tutkittiin ravinnon vaikutusta testosteroniarvoihin kahdeksalla voimalajin urheilijalla ja kymmenellä fyysisesti aktiivisella "ei urheilijalla". Kun näitä ryhmiä tutkittiin erikseen, havaittiin voimalajien urheilijoilla merkittävä korrelaatio ravinnon rasvan ja testosteronin välillä. Rasva korreloi testosteronin kanssa positiivisesti ja proteiini negatiivisesti. "Ei urheilija" -ryhmässä em. korrelaatioita ei havaittu (3).
Suomalaisessa tutkimuksessa 80-luvun alussa tutkittiin testosteroniarvoja kolmellakymmenellä terveellä keski-ikäisellä miehellä. Kun miesten ravitsemusta muutettiin ravitsemusvalistuksen suosimaan suuntaan, vähentäen rasvaa, suurentaen P/S-suhdetta (enemmän monityydyttymätöntä, vähemmän tyydyttynyttä) ja lisäten kuitua testosteroniarvot putosivat (4).
Pennsylvania State University tutki testosteroniarvoja kahdellatoista voimaharjoittelua tekevällä miehellä. Havaittiin, että proteiini korreloi testosteroniarvojen kanssa negatiivisesti, rasvan määrä positiivisesti, tyydyttynyt ja yksittäistyydyttymätön positiivisesti ja monityydyttymätön negatiivisesti (5).
Virallinen ravitsemusvalistus on vuosikymmenet ohjannut urheilijoita ja koko kansaa vähempään rasvaan ja suurempaan P/S-suhteeseen. Erityisesti tutkimukset (2) ja (4) kyseenalaistavat vahvasti tämän suuntauksen "terveellisyyden".
70- ja 80-luvun alussa Suomessa saatiin n. 40% kokonaisenergiasta rasvasta, tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa noin puolet. Nyt rasvan osuus kokonaisenergiasta on noin 32% ja tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa reilu kolmannes. Kansa on vähentänyt rasvan saantiaan ja suurentanut P/S-suhdetta ravitsemusvalistuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Tämä on tapahtunut merkittäviltä osin rasvaisten maitotuotteiden, kuten voin ja täysmaidon vastaisella valistuksella.
Tämän suuntauksen ollessa suosiossa on maassamme, kuten kaikissa muissakin maissa joissa kyseistä ilosanomaa on julistettu, lihavuus räjähtänyt käsiin ja kestävyyskunto romahtanut. Esimerkiksi varusmiehet eivät vedä leukoja ja juokse Cooperin testiä alkuunkaan niin hyvin kuin muutama vuosikymmen sitten. Voisiko olla, että molemmilla seikoilla on tekemistä rasvan käytössä tapahtuneiden muutosten kanssa?
Mitä parhaat kestävyysjuoksijat nykyisin syövät?
Kenialaiset ovat hallinneet kestävyysjuoksua viime vuosikymmenet. Netistä löytyy erinäistä tietoa heidän ravitsemuksestaan. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä hiilihydraattivoittoisemmaksi näyttää käsitys heidän ravitsemuksestaan muuttuvan. Raportoidaan, että hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta olisi jopa yli 70%.
Lassen valmentaja Rolf Haikkola vieraili vuonna 1975 erään juoksijan kotona Keniassa. Ruoka oli Rollen mukaan hyvin ravitsevaa sisältäen maissia, papuja, lihasuikaleita, vihanneksia, kananmunaa ja leipää. Ruokajuomana oli maito. Rolle tiedusteli kuinka paljon he juovat päivittäin maitoa. Vastaus oli, että sitä kuluu "litrakaupalla".
Kenian ja Etiopian maaseudulla ei tiedetä mitä ovat margariini ja rypsiöljy. Maito nautitaan sellaisena kuin se eläimestä tulee. Vuoristossa viihtyvien vuohien maito omaa vielä alhaisemman P/S-suhteen kuin lehmästä saatava. Eli tyydyttyneen osuus on erittäin merkittävä.
Ravitsemusvalistuksemme ohjeet "syö vain vähärasvaista lihaa, käytä vain vähärasvaisia maitotuotteita, älä syö kanannahkaa jne." ovat etiopialaisille ja kenialaisille täysin tuntemattomia ja kovin kaukana oli Lassenkin ruokavalio näistä ohjeista.
Jos Lasse olisi maittavien maidon rasvojen sijaan suosinut nykyisen olympiakomiteamme laihoja margariinileipiä, niin olisiko hänen matala ja kevyt askeleensa kiitänyt kohti olympialaista kultamitalia ja maailmanennätystä? Oma arvaukseni on, että hänen kohtalonsa olisi ollut sama kuin kaikilla muillakin noiden ohjeiden toteuttajilla - jääminen kisakoneen ulkopuolelle.
1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983
5. Volek JS, Kraemer WJ, Bush JA, Incledon T, Boetes M. Testosterone and cortisol in relationship to dietary nutrients and resistance exercise. Journal of Applied Physiology 82: 49-54, 1997
tiistaina, kesäkuuta 28, 2011
Ajankohtaista Facebook keskustelua, osa 4
**
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
28.6.2011
______________________
Suomalainen marja ei kelpaa
tästä minä en pidä alkuunkaan
et ole ehkä moista kuullutkaan
että elintarviketeollisuus ostaa suuria määriä
puolalaista, marokkolaista mitä lie ala-arvoista bääriä
ei kelpaa sille kotimainen
on teko niin akkamainen
että soisi heille kunnon sanktiot
auttaisiko tähän meidän aktiot?
Kirjoitin runon tämän uutisen pohjalta: Lehdet: ”Suomalainen mansikka liian kallista” – Hilloihin puolalaista
Kommentit:
{piip}: Laadulla on hintansa. Joku oli tuonut tuos joku aika sitten töihin jotain ulkolaisia( luultavasti espanjalaisia) mansikoita. Yhden maistoin ja se riitti. Enempää ei tehnyt edes mieli kun maku oli niin ällöttävä.
{piip}: No täähän on ihan selviö. Halvemmalla kun saa niin teollisuus saa rahaa enemmän. Mä en osta oikeastaan ollenkaan valmistuotteita vaan ostan marjat erikseen ja suomalaisia. Jäätelötkin voi tehdä itse, vaikka raakamaidosta. :)
{piip}: Paras maistamani mansikka ikinä oli espanjalainen, tänä keväänä sittarin edestä kojussa. Suuri ja maku aivan toista kuin kotimaisessa ikinä. Ja parhaat vadelmani olen syönyt Puolassa. Ja parhaat tomaatit Kreikassa. Ikinä en ole maistanut oikeasti tomaatilta maistuvaa tomaattia Suomessa, en edes omassa kasvihuoneessa kasvatettuna kompostimullassa. Mauttomia vesipalloja ovat. Ilmeisesti väärät valaistusominaisuudet, tai kasvihuone on liian kuuma, ulkona liian kylmä, ja yöt liian lyhyet.
{piip}: Luomu on jo eilispäivää nyt tulee biodynaaminen viljely. Tai no ihmiskunnan historiassa asia oli päivänselvä. Eli viljellään vuodenaikojen, kuunkierron ja vuorokausirytmin mukaisesti. Ilman keinotekoisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. Käytetään myös homeopaattisia valmisteita, mm.merilevälannoitteita. Itselläni on nyt kokeilu menossa ja näyttää toimivan. Onhan Suomessakin perinnetietoa koska tiettyyn tarkoitukseen kaadetaan puut, laitetaan perunat maahan, kala syö jne. Lisää tietoa ylakuu.com ja kirja Kuun vaikutus terveydessä, maanviljelyssä, puutarhanhoidossa. Itävaltalaiset kirjoittajat.
{piip}: Ja söin eilen mun itse kasvattamia mansikoita ja voin sanoa, että olivat suhteellisen pieniä kuten luonto tarkoitti mutta aaah niin makeita ja täyteläisiä. Ei vetisiä mauttomia möllyköitä kuten maistamani espanjalaiset.
{piip}: no teollisuus pilaa kummiskin marjat oli ne mistäpäin tahansa, tai no teollisuus pilaa kaikki raaka-aineet. Luomuviljelyn aidompi muoto on biodynaaminen, tv:stä tuli vuosia sitten yksi ohjelma ko tavasta viljellä ja pitää karjaa, kiehtoi minua kovasti.
{piip}: Itseasiassa teollisesti uutettuihin mehuihin saadaan korkeampi flavonipitoisuus kuin mehumaijamehuun, joka on todellinen ravinnetuhlari. Marjan arvokkaimmat ainesosat kun jäävät mäskiin. Mansikat flavonit säilyvät sokerihillossa paremmin kuin pakastemarjoissa. Oikeastaan mustaherukka on ainoa marja, jota kannattaa pakastaa. Sen ravinteet säilyvät muita paremmin.
{piip}: kirjoitin juuri tuosta biodynaamisesta. Itselläni on kokeilu menossa ja hyvin sujuu. :) asiasta löytyy tietosta netistä ja kirjoista ja todella mielenkiintoista!
{piip}: Puolalaisia marjoja ja hedelmiä on käytetty mm. Suomessa niin kauan kuin itse olen ollut Puolan kaupan kanssa tekemisissä - eli v. 1990; itse asiassa ovat Puolallle tärkeä vientiartikkeli. Aiemmin niitä pidettiin varsin puhtaina kun "tehoaineita" ei juuri käytetty, nykytilannetta en tunne.
{piip}: Meillä pohjolassa on käytetty vuosisatoja riimusauvoja missä oli kuukalenteri. Jos ei olis toiminu niin varmaan se sauvat olis heivattu parin vuoden päästä tunkiolle. :) miten tämäkin asia on melkein täysin unohdettu, kuten muukin luonnonmukainen eläminen? Tuli pillerikauppa ja noitavainot, no nuo noitavainot jatkuu edelleen. Ei saisi itse ajatella...
{piip}: http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/04/vaarallinen_loinen_kolkuttelee_jo_suomen_ovea_2524897.html
Toivottavasti marjoja voisi tulevaisuudessakin syödä. Näyttö ihmiseen tarttumisesta on ilmeisesti aika heikko, mutta olemassa. Mielelläni suosisin raakoja marjoja ja täällä mallla (50km) Hgin keskustassa saa tiloilta aivan ihania maistuvia mansikoita ilman välikäsiä :)
{piip}: Minäkään en usko että puolalainen marja on yhtään huonompaa kuin kotimainen thaimaalaisen poimima. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Suomessa elinkustannukset ovat niin korkeat, että suomalaisille on pakko maksaa kohtalaisen korkeaa palkkaa, mikä sitten näkyy hinnassa. Itseään ruokkiva kehä siis. Isäni palasi juuri Puolasta ja ihasteli ruoan edullisutta Suomeen verrattuna. Itsekin siellä pari vuotta sitten käyneenä rakastuin myös vihannesten tasoon, joka päihittää suomalaisen toritarjonnan mennen tullen, ikävä kyllä. Onneksi Lidlistä on saanut mm. ihanaa saksalaista suippokaalia.
{piip}: Puolassa kasvoi ulkoilureittien varsilla kuolettavan ihanaa sinistä vadelmaa. Söin niitä kuin hupsu loisia pelkäämättä. Toki Suomessa hilla on hieno marja. Ja koristekasvi aronian marja myös, sitä vain harva osaa syödä! Sitä on Venäjällä pidetty superruokana vuosikymmeniä ja ilmeisesti lääketieteessä tutkittukin.
{piip}: Paljon on metsissä aarteita mistä ei vielä tiedetä. Tai no vanha kansa tiesi muttei niitä höpötyksiä kuunneltu kun tuli hienot tieteet ja laitteet. Aronia on yksi huippumarja, mä juon sitä mehua. Sitten on tietenkin käävät ja tervat ja turpeet ja vaikka mitkä. Pakurikäävästä sentään jo vähän puhutaan. Suomen metsien rikkaus ei ole sellussa vaan kaikessa muussa mitä siellä kasvaa...
{piip}: Suomessa on liikaa väliportaita. Jonkin aikaa sitten oli juttua että tuottaja saa lihasta 1.4€/kg ja sama liha myydään sitten 10-20€/kg kaupassa. Olisi hyvä jos Suomessa olisi pikkukauppoja, johon tuottajat voisivat viedä tuotteitaan myyntiin. Taatusti olisi halvempaa.
{piip}: Joo pikkukaupat ja lähiruoka rules. Eli pitäis palata siihen mistä on tultu! Ruoka alkuperäistä, tuottajat pieniä, teollisuus pois välistä eli takaisin aikaan ennen kaupunkistumista. Mutta ovatko ihmiset valmiita siihen? Ei hypermarketteja vaan lihakauppa, vihanneskauppa jne..?
{piip}: Puola on varmasti kanssa ihan hieno maa ja siellä asuu ihania ihmisiä, ja varmasti hekin osaavat mansikoita kasvattaa, ja sama aurinko heillekin paistaa ja heidän mansikoilleen. Mutta siinä ollaan ihan oikeassa, että on tyhmää jättää omat mansikan käyttämättä ja roudata niitä niin kaukaa.
{piip}: Jäävätkö suomalaiset mansikat myymättä?
{piip}: Onkohan tässä nyt uutisointi takertunut lillukanvarsiin? Montako tonnia hillomarjaa tuodaan vuosittain hui Puolasta asti? Montako tonnia leipäviljaa? Suomalaisen rukiin laatuhan jää useimpina vuosina niin heikoksi, että suurin osa leipäviljasta tuodaan Keski-Euroopasta. Ja on tuotu jo keskiajalta lähtien, Veikseliä pitkin. Sillähän Torun ym. kaupungit vaurastuivat, pohjoisen viljakaupalla. Ja montako tonnia GM soijaa tuodaan amerikoista mm. sikojen rehuksi?
{piip}: Minun tietääkseni mansikantuottajat ovat liittoutuneet ympäri Euroopan niin, että tuoremansikan satokausi on saatu maksimoitua. Aluksi vidään espanjalaista mansikkaa koko Eurooppaan, kun sato kypsyy siellä ensin. Sitten painopiste siirtyy kohti pohjoista, ja lopulta kun muualla Euroopassa satokausi on jo ohi, viimeisenä kypsynyt suomalainen marja myydään sitten siellä Espanjassakin. Hieno homma, kaikki hyötyvät!
{piip}: /Natustelee hollantilaisia kirsikoita hän, jonka omat kirsikat on vasta raakileita./
{piip}: Kysymys lienee siitä, että viljelijät saavat paremman hinnan myymällä tuoremarjana mannereurooppalaisille kuin mitä teollisuus on valmis maksamaan hillomarjasta. Minusta tässä kaikkinensa kauppa käy juuri niinkuin kaupan pitää, kaikki saavat osansa.
{piip}: Viljelijä voisi saada paremman hinnan myymällä suoraan pikkukauppaan. Esim juuri tuo liha esimerkkinä (1.40€/kg). itse ostan luomutilalta suoraan hinnalla 5.10€/kg. Tuottaja saa siis minulle myydessään itse paremman hinnan (mikä hyvä). Mitä jos myisi kaupalle vaikkapa hieman halvemmalla suurempia määriä ja loppukäyttäjä ostaisi sitten vaikkapa tuolla 5.10€ kaupasta. Toimisi varmaan mansikoiden kanssa samoin?
{piip}: Eikö tuo mansikan kanssa juuri noin toimikin? Kotimaista marjaa myydään toreilla ja kojuissa lyhyellä ketjulla kaiken aikaa. Eihän se edes säily! - Kysymys oli nyt siitä, että viljelijä saa paremman hinnan myymällä osan sadosta tuoremarjana etelään kuin polkuhintaan teollisuudelle, joka ostakoon hillomarjansa halvalla puolalaisilta, jossa maassa taas niillä hinnoilla elääkin.
{piip}: No, ehkä olen saanut mansikkani suoraan tilalta paikallisasukkaan hinnalla kun torilla on ollut kalliinpaa. Mutta jos muille tori on halvempi kuin kauppa, niin sittenhän asia on jo nyt kunnossa :)
{piip}: Itse poimien tietysti, mutta eikö pääasia nyt ollut tuo teollisuuden hillomarjat, joiden ostamista Puolasta nyt kauhisteltiin?
{piip}: Valmiiksi poimittuja :)
{piip}: Olisiko Suomessa sitten väliporras se eniten rahastava osapuoli jos Puolasta kannattaa mansikat ostaa? Ökybonarit pitää saada kuljetusfirmassakin? Eli mansikat olisivat Suomessa suh edulliset (?) mutta niiden toimittaminen & jakelu kauppaan nostaa hintoja eniten? Vastaavasti ulkomailla jakelu ei yhtä kallista?
{piip}: Lähiruokakulttuuri on vakiintunut pienen piirin trendistä kovaa kasvavaksi alaksi. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sijoittaakin nyt lähi- ja luomuruoan sujuvampaan saatavuuteen. Uusi kauppaketju aloittaa toimintansa syksyllä.
{piip}: Teollisuus suostuu maksamaan raaka-aineista erittäin vähän. Kysymys lienee siitä, että eteläeurooppalaiset ovat valmiita maksamaan tuoremarjasta oman satokautensa ulkopuolella paljon enemmän kuin teollisuus hillomarjasta. En osaa nähdä mitään ihmeellistä tässä. Kuljetuskustannuksethan ovat minimaaliset. Kallista on se, jos käyt henkilöautolla kaupassa suhteutettuna liikkunutta ruokatonnia kohden. Ei se Suonenjokikaan kovin lähellä Turkua ole.
{piip}: Nyt tiedän: boikotoidaan MANSIKKAHILLOA! Siinä on sokeriakin niin hirveästi, että vaikka marjat olisivat kotimaisia, silti pahaa tekee!
______________________________
Statiineihin liitetty diabetesriski
lääkkeissä on aina riskinsä
farmasia luottaa ihmeisiinsä
statiineilla todettu sivuvaikutuksia
puhtaasta pulmusesta turha uneksia
löytyy siitä näyttöä
jos on isoa käyttöä
altistavat diabetekselle
tulimme murhemielelle
aika ikävä juttu
JAMA:ssa tutkittu
Runoni liittyy tähän uutiseen: Statiini-kolestrolilääkkeet liittyvät diabetesriskiin kun annos on suuri
Kommentit:
{piip}: Yksi rikka lisää rokkaan.
{Christer Sundqvist}: kiitos minä pokkaan
{piip}: Kokemuksesta muuten voin sanoa, että on muuten melkoisen hankala kääntää vanhemman ihmisen päätä näissä asioissa, edes niin, että KOKEILISI vaihtoehtoja. Varsinkin, kun syytä olisi. Tällä hetkellä käytössä semmoinen lääke-coctail, että oksat pois... kortisonia 40 mg/pva, statiinit, verenpainelääkkeet, mahalääkkeet... Mutta asenne kai se on... "No täytyyhän kahvin kanssa keksiä ja pullaa olla".... "Leipää ja perunaa meillä on syöty aina". Huoh.
{piip}: No just joo. Silläkös niitä kolesteroolilääkkeitä ihmisille syötetään niin paljon, että lääketehtaat rikastuu entisestään, kun sairastutetaan ihmiset niillä kolesteroolipillereillä diabetekseen ja taas menee insuliini hyvin kaupaksi.
{piip}: Tiedän myös näitä ihmisiä jotka mieluummin syö mitä haluaa kun sokerit yms.saa kuriin pillereillä. Mä intoilin että vhh:lla sain sokerit kuriin niin yks sanoi että onhan sitä pillerikin siihen vaivaan! Olin suu auki ja sanoin että ruokavaliolla asia hoituu. Mutta ei nää jaksa ajatella, kuulemma!
Facebookissa käydään taas jännittävää keskustelua! Liity jo mukaan : https://www.facebook.com/christer.sundqvist
28.6.2011
______________________
Suomalainen marja ei kelpaa
tästä minä en pidä alkuunkaan
et ole ehkä moista kuullutkaan
että elintarviketeollisuus ostaa suuria määriä
puolalaista, marokkolaista mitä lie ala-arvoista bääriä
ei kelpaa sille kotimainen
on teko niin akkamainen
että soisi heille kunnon sanktiot
auttaisiko tähän meidän aktiot?
Kirjoitin runon tämän uutisen pohjalta: Lehdet: ”Suomalainen mansikka liian kallista” – Hilloihin puolalaista
Kommentit:
{piip}: Laadulla on hintansa. Joku oli tuonut tuos joku aika sitten töihin jotain ulkolaisia( luultavasti espanjalaisia) mansikoita. Yhden maistoin ja se riitti. Enempää ei tehnyt edes mieli kun maku oli niin ällöttävä.
{piip}: No täähän on ihan selviö. Halvemmalla kun saa niin teollisuus saa rahaa enemmän. Mä en osta oikeastaan ollenkaan valmistuotteita vaan ostan marjat erikseen ja suomalaisia. Jäätelötkin voi tehdä itse, vaikka raakamaidosta. :)
{piip}: Paras maistamani mansikka ikinä oli espanjalainen, tänä keväänä sittarin edestä kojussa. Suuri ja maku aivan toista kuin kotimaisessa ikinä. Ja parhaat vadelmani olen syönyt Puolassa. Ja parhaat tomaatit Kreikassa. Ikinä en ole maistanut oikeasti tomaatilta maistuvaa tomaattia Suomessa, en edes omassa kasvihuoneessa kasvatettuna kompostimullassa. Mauttomia vesipalloja ovat. Ilmeisesti väärät valaistusominaisuudet, tai kasvihuone on liian kuuma, ulkona liian kylmä, ja yöt liian lyhyet.
{piip}: Luomu on jo eilispäivää nyt tulee biodynaaminen viljely. Tai no ihmiskunnan historiassa asia oli päivänselvä. Eli viljellään vuodenaikojen, kuunkierron ja vuorokausirytmin mukaisesti. Ilman keinotekoisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä. Käytetään myös homeopaattisia valmisteita, mm.merilevälannoitteita. Itselläni on nyt kokeilu menossa ja näyttää toimivan. Onhan Suomessakin perinnetietoa koska tiettyyn tarkoitukseen kaadetaan puut, laitetaan perunat maahan, kala syö jne. Lisää tietoa ylakuu.com ja kirja Kuun vaikutus terveydessä, maanviljelyssä, puutarhanhoidossa. Itävaltalaiset kirjoittajat.
{piip}: Ja söin eilen mun itse kasvattamia mansikoita ja voin sanoa, että olivat suhteellisen pieniä kuten luonto tarkoitti mutta aaah niin makeita ja täyteläisiä. Ei vetisiä mauttomia möllyköitä kuten maistamani espanjalaiset.
{piip}: no teollisuus pilaa kummiskin marjat oli ne mistäpäin tahansa, tai no teollisuus pilaa kaikki raaka-aineet. Luomuviljelyn aidompi muoto on biodynaaminen, tv:stä tuli vuosia sitten yksi ohjelma ko tavasta viljellä ja pitää karjaa, kiehtoi minua kovasti.
{piip}: Itseasiassa teollisesti uutettuihin mehuihin saadaan korkeampi flavonipitoisuus kuin mehumaijamehuun, joka on todellinen ravinnetuhlari. Marjan arvokkaimmat ainesosat kun jäävät mäskiin. Mansikat flavonit säilyvät sokerihillossa paremmin kuin pakastemarjoissa. Oikeastaan mustaherukka on ainoa marja, jota kannattaa pakastaa. Sen ravinteet säilyvät muita paremmin.
{piip}: kirjoitin juuri tuosta biodynaamisesta. Itselläni on kokeilu menossa ja hyvin sujuu. :) asiasta löytyy tietosta netistä ja kirjoista ja todella mielenkiintoista!
{piip}: Puolalaisia marjoja ja hedelmiä on käytetty mm. Suomessa niin kauan kuin itse olen ollut Puolan kaupan kanssa tekemisissä - eli v. 1990; itse asiassa ovat Puolallle tärkeä vientiartikkeli. Aiemmin niitä pidettiin varsin puhtaina kun "tehoaineita" ei juuri käytetty, nykytilannetta en tunne.
{piip}: Meillä pohjolassa on käytetty vuosisatoja riimusauvoja missä oli kuukalenteri. Jos ei olis toiminu niin varmaan se sauvat olis heivattu parin vuoden päästä tunkiolle. :) miten tämäkin asia on melkein täysin unohdettu, kuten muukin luonnonmukainen eläminen? Tuli pillerikauppa ja noitavainot, no nuo noitavainot jatkuu edelleen. Ei saisi itse ajatella...
{piip}: http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/04/vaarallinen_loinen_kolkuttelee_jo_suomen_ovea_2524897.html
Toivottavasti marjoja voisi tulevaisuudessakin syödä. Näyttö ihmiseen tarttumisesta on ilmeisesti aika heikko, mutta olemassa. Mielelläni suosisin raakoja marjoja ja täällä mallla (50km) Hgin keskustassa saa tiloilta aivan ihania maistuvia mansikoita ilman välikäsiä :)
{piip}: Minäkään en usko että puolalainen marja on yhtään huonompaa kuin kotimainen thaimaalaisen poimima. Kysymys on yksinkertaisesti siitä, että Suomessa elinkustannukset ovat niin korkeat, että suomalaisille on pakko maksaa kohtalaisen korkeaa palkkaa, mikä sitten näkyy hinnassa. Itseään ruokkiva kehä siis. Isäni palasi juuri Puolasta ja ihasteli ruoan edullisutta Suomeen verrattuna. Itsekin siellä pari vuotta sitten käyneenä rakastuin myös vihannesten tasoon, joka päihittää suomalaisen toritarjonnan mennen tullen, ikävä kyllä. Onneksi Lidlistä on saanut mm. ihanaa saksalaista suippokaalia.
{piip}: Puolassa kasvoi ulkoilureittien varsilla kuolettavan ihanaa sinistä vadelmaa. Söin niitä kuin hupsu loisia pelkäämättä. Toki Suomessa hilla on hieno marja. Ja koristekasvi aronian marja myös, sitä vain harva osaa syödä! Sitä on Venäjällä pidetty superruokana vuosikymmeniä ja ilmeisesti lääketieteessä tutkittukin.
{piip}: Paljon on metsissä aarteita mistä ei vielä tiedetä. Tai no vanha kansa tiesi muttei niitä höpötyksiä kuunneltu kun tuli hienot tieteet ja laitteet. Aronia on yksi huippumarja, mä juon sitä mehua. Sitten on tietenkin käävät ja tervat ja turpeet ja vaikka mitkä. Pakurikäävästä sentään jo vähän puhutaan. Suomen metsien rikkaus ei ole sellussa vaan kaikessa muussa mitä siellä kasvaa...
{piip}: Suomessa on liikaa väliportaita. Jonkin aikaa sitten oli juttua että tuottaja saa lihasta 1.4€/kg ja sama liha myydään sitten 10-20€/kg kaupassa. Olisi hyvä jos Suomessa olisi pikkukauppoja, johon tuottajat voisivat viedä tuotteitaan myyntiin. Taatusti olisi halvempaa.
{piip}: Joo pikkukaupat ja lähiruoka rules. Eli pitäis palata siihen mistä on tultu! Ruoka alkuperäistä, tuottajat pieniä, teollisuus pois välistä eli takaisin aikaan ennen kaupunkistumista. Mutta ovatko ihmiset valmiita siihen? Ei hypermarketteja vaan lihakauppa, vihanneskauppa jne..?
{piip}: Puola on varmasti kanssa ihan hieno maa ja siellä asuu ihania ihmisiä, ja varmasti hekin osaavat mansikoita kasvattaa, ja sama aurinko heillekin paistaa ja heidän mansikoilleen. Mutta siinä ollaan ihan oikeassa, että on tyhmää jättää omat mansikan käyttämättä ja roudata niitä niin kaukaa.
{piip}: Jäävätkö suomalaiset mansikat myymättä?
{piip}: Onkohan tässä nyt uutisointi takertunut lillukanvarsiin? Montako tonnia hillomarjaa tuodaan vuosittain hui Puolasta asti? Montako tonnia leipäviljaa? Suomalaisen rukiin laatuhan jää useimpina vuosina niin heikoksi, että suurin osa leipäviljasta tuodaan Keski-Euroopasta. Ja on tuotu jo keskiajalta lähtien, Veikseliä pitkin. Sillähän Torun ym. kaupungit vaurastuivat, pohjoisen viljakaupalla. Ja montako tonnia GM soijaa tuodaan amerikoista mm. sikojen rehuksi?
{piip}: Minun tietääkseni mansikantuottajat ovat liittoutuneet ympäri Euroopan niin, että tuoremansikan satokausi on saatu maksimoitua. Aluksi vidään espanjalaista mansikkaa koko Eurooppaan, kun sato kypsyy siellä ensin. Sitten painopiste siirtyy kohti pohjoista, ja lopulta kun muualla Euroopassa satokausi on jo ohi, viimeisenä kypsynyt suomalainen marja myydään sitten siellä Espanjassakin. Hieno homma, kaikki hyötyvät!
{piip}: /Natustelee hollantilaisia kirsikoita hän, jonka omat kirsikat on vasta raakileita./
{piip}: Kysymys lienee siitä, että viljelijät saavat paremman hinnan myymällä tuoremarjana mannereurooppalaisille kuin mitä teollisuus on valmis maksamaan hillomarjasta. Minusta tässä kaikkinensa kauppa käy juuri niinkuin kaupan pitää, kaikki saavat osansa.
{piip}: Viljelijä voisi saada paremman hinnan myymällä suoraan pikkukauppaan. Esim juuri tuo liha esimerkkinä (1.40€/kg). itse ostan luomutilalta suoraan hinnalla 5.10€/kg. Tuottaja saa siis minulle myydessään itse paremman hinnan (mikä hyvä). Mitä jos myisi kaupalle vaikkapa hieman halvemmalla suurempia määriä ja loppukäyttäjä ostaisi sitten vaikkapa tuolla 5.10€ kaupasta. Toimisi varmaan mansikoiden kanssa samoin?
{piip}: Eikö tuo mansikan kanssa juuri noin toimikin? Kotimaista marjaa myydään toreilla ja kojuissa lyhyellä ketjulla kaiken aikaa. Eihän se edes säily! - Kysymys oli nyt siitä, että viljelijä saa paremman hinnan myymällä osan sadosta tuoremarjana etelään kuin polkuhintaan teollisuudelle, joka ostakoon hillomarjansa halvalla puolalaisilta, jossa maassa taas niillä hinnoilla elääkin.
{piip}: No, ehkä olen saanut mansikkani suoraan tilalta paikallisasukkaan hinnalla kun torilla on ollut kalliinpaa. Mutta jos muille tori on halvempi kuin kauppa, niin sittenhän asia on jo nyt kunnossa :)
{piip}: Itse poimien tietysti, mutta eikö pääasia nyt ollut tuo teollisuuden hillomarjat, joiden ostamista Puolasta nyt kauhisteltiin?
{piip}: Valmiiksi poimittuja :)
{piip}: Olisiko Suomessa sitten väliporras se eniten rahastava osapuoli jos Puolasta kannattaa mansikat ostaa? Ökybonarit pitää saada kuljetusfirmassakin? Eli mansikat olisivat Suomessa suh edulliset (?) mutta niiden toimittaminen & jakelu kauppaan nostaa hintoja eniten? Vastaavasti ulkomailla jakelu ei yhtä kallista?
{piip}: Lähiruokakulttuuri on vakiintunut pienen piirin trendistä kovaa kasvavaksi alaksi. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sijoittaakin nyt lähi- ja luomuruoan sujuvampaan saatavuuteen. Uusi kauppaketju aloittaa toimintansa syksyllä.
{piip}: Teollisuus suostuu maksamaan raaka-aineista erittäin vähän. Kysymys lienee siitä, että eteläeurooppalaiset ovat valmiita maksamaan tuoremarjasta oman satokautensa ulkopuolella paljon enemmän kuin teollisuus hillomarjasta. En osaa nähdä mitään ihmeellistä tässä. Kuljetuskustannuksethan ovat minimaaliset. Kallista on se, jos käyt henkilöautolla kaupassa suhteutettuna liikkunutta ruokatonnia kohden. Ei se Suonenjokikaan kovin lähellä Turkua ole.
{piip}: Nyt tiedän: boikotoidaan MANSIKKAHILLOA! Siinä on sokeriakin niin hirveästi, että vaikka marjat olisivat kotimaisia, silti pahaa tekee!
______________________________
Statiineihin liitetty diabetesriski
lääkkeissä on aina riskinsä
farmasia luottaa ihmeisiinsä
statiineilla todettu sivuvaikutuksia
puhtaasta pulmusesta turha uneksia
löytyy siitä näyttöä
jos on isoa käyttöä
altistavat diabetekselle
tulimme murhemielelle
aika ikävä juttu
JAMA:ssa tutkittu
Runoni liittyy tähän uutiseen: Statiini-kolestrolilääkkeet liittyvät diabetesriskiin kun annos on suuri
Kommentit:
{piip}: Yksi rikka lisää rokkaan.
{Christer Sundqvist}: kiitos minä pokkaan
{piip}: Kokemuksesta muuten voin sanoa, että on muuten melkoisen hankala kääntää vanhemman ihmisen päätä näissä asioissa, edes niin, että KOKEILISI vaihtoehtoja. Varsinkin, kun syytä olisi. Tällä hetkellä käytössä semmoinen lääke-coctail, että oksat pois... kortisonia 40 mg/pva, statiinit, verenpainelääkkeet, mahalääkkeet... Mutta asenne kai se on... "No täytyyhän kahvin kanssa keksiä ja pullaa olla".... "Leipää ja perunaa meillä on syöty aina". Huoh.
{piip}: No just joo. Silläkös niitä kolesteroolilääkkeitä ihmisille syötetään niin paljon, että lääketehtaat rikastuu entisestään, kun sairastutetaan ihmiset niillä kolesteroolipillereillä diabetekseen ja taas menee insuliini hyvin kaupaksi.
{piip}: Tiedän myös näitä ihmisiä jotka mieluummin syö mitä haluaa kun sokerit yms.saa kuriin pillereillä. Mä intoilin että vhh:lla sain sokerit kuriin niin yks sanoi että onhan sitä pillerikin siihen vaivaan! Olin suu auki ja sanoin että ruokavaliolla asia hoituu. Mutta ei nää jaksa ajatella, kuulemma!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)