*
Ylipainoa on yleensä opittu pitämään epäterveellisenä. Nyt tulee Tanskan maalta yllättävä tutkimustieto: Paksut reidet suojaavat sydäntä!
Tutkimuksen mukaan ympärysmitaltaan yli 60 senttimetriset reidet suojaavat niin miestä kuin naistakin sydäntaudeilta ja ennenaikaiselta kuolemalta. Reisien paksuuden ja sydäntautien yhteys pysyi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin kehon rasvaprosentti, mahdollinen tupakointi ja veren kolesteroliarvot.
Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että onnettoman ohuilla reisillä varustetuilla ihmisillä (alle 55 senttimetriä ympärysmitaltaan) oli jopa kaksi kertaa suurempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti tai saada vakavia terveysongelmia. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi johtua siitä, ettei ohuissa reisissä ollut tarpeeksi lihasmassaa, mikä lisäsi diabetesriskiä ja toisaalta myös sydäntautien riskiä.
Tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3000 tanskalaista miestä ja naista yli 10 vuoden aikana. Asiantuntijat ovat ehtineet jo varoittaa, että tanskalaistutkimuksen tulokset vaativat vahvistusta. Tutkijoiden mukaan reiden ympärysmittaa voidaan kuitenkin hyödyntää riskipotilaiden tunnistamisessa.
Älä siis hämmästy jos lääkäri kerää vyötärönympärysmitan lisäksi uhkeiden reisiesi tietoja talteen.
Lisää kirjoituksiani lihavuuden terveysvaikutuksista:
Lihavuuden terveysvaikutukset
Perustietoa
Yksinkertaisimmillaan lihavuus johtuu siitä, että ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Realistisempi ja samalla haastavampi lähestymistapa etsii ihmisten paino-ongelmiin paljon monimutkaisempia selitysmalleja. Ongelmalliseksi lihavuuden tekee se, että ei ole osoitettavissa mitään selkeää syy-yhteyttä, jonka avulla sitä voisi ehkäistä. Lihavuutta aiheuttavat niin fysiologiset tekijät kuin ympäristötekijätkin. Lihavuuteen on selkeästi geneettinen taipumus, mutta se vaatii lisäksi syntyäkseen "suotuisat" ympäristötekijät. Tutkijat arvelevat perintötekijöiden selittävän 30–80 prosenttia lihavuudesta. Esimerkiksi liiallisen rasvakudoksen kertyminen voisi mahdollisesti johtua geenivirheistä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä mm. ruokahalun säätelyssä, energiankulutuksessa sekä rasvan varastoitumisessa. Toistaiseksi geenitutkimuksissa ei kuitenkaan ole lihavuuden suhteen tehty suurta läpimurtoa. Joka tapauksessa, vaikea lihavuus on merkittävä terveysriski. Lihavuus jouduttaa sangen tehokkaasti rappeutumissairauksien kehittymistä. Lisäksi ylipaino vaikuttaa usein haitallisesti henkilön ulkonäköön ja heikentää itsetuntoa. Lihavuudesta on tullut paradoksaalinen ilmiö monella tavalla. Hyvinvointivaltioissa on "varaa" tulla ylipainoiseksi, mutta hyvinvointivaltioilla ei ole varaa kasvattaa jatkuvasti lisääntyvää ylipainoisten joukkoa. Paino-ongelmat liittyvät myös teknologiseen kehitykseen: samalla kun ihminen on monella tapaa helpottanut omaa elämäänsä teknologian avulla, on myös energian kulutus rajusti vähentynyt. Ruokatavat eivät kuitenkaan ole muuttuneet vähentynyttä energiantarvetta vastaaviksi. Tämä on osoittautumassa erittäin vaikeaksi ongelmaksi suurelta osin siksi, että pitkän evoluutiokehityksen myötä syntynyt tarve kasvattaa energiavarastoja ja varastoida käyttämättä jäänyttä energiaa pahojen päivien varalle ei ole hävinnyt minnekään, vaan jyllää edelleen vahvana ihmisten käyttäytymistä selittävänä voimana.
Suomalaiset ovat entistä lihavampia. Joka viides työikäinen suomalainen on lihava, ja puolet naisista sekä lähes kaksi kolmannesta miehistä on ylipainoisia. Etenkin nuorten miesten ylipaino on yleistynyt Suomessa merkittävästi: 1970-luvun lopulla joka kymmenes 15–24-vuotias mies oli ylipainoinen, vuonna 2008 jo lähes joka kolmas. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat on ylipainoisten miesten osuus noussut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana 30 prosentista peräti 60 prosenttiin. Vanhemmissa ikäryhmissä miesten ylipaino ja lihavuus eivät ole yleistyneet yhtä nopeasti. Lasten ylipainon kehitys on niin ikään huolestuttavaa: ylipainoisten osuus esimerkiksi 12-vuotiaiden poikien keskuudessa on kasvanut kahdeksasta yli 20 prosenttiin 30 vuoden aikana. Naisten ylipainon yleistyminen 1970-luvulta tähän päivään on ollut maltillisempaa: nuorten ja nuorten aikuisten naisten ylipaino on yleistynyt asteittain, mutta toisaalta yli 45-vuotiaiden naisten ylipainon todennäköisyys ei ole juuri kasvanut. Parannettavaa toki on naistenkin lukemissa. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret lihovat tällä hetkellä Suomessa ja muissa maissa kaikkein nopeimmin. Varusmiesten on todettu olevan vuosi vuodelta lihavampia. Varusmiespalvelusajan aikana saatu reippaampi liikuntapanos ei kovin paljoa vaikuta laihtumiseen, sillä sotilaskodin munkit taitavat maistua liian hyviltä. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet EU:n väestössä dramaattisesti viimeisten 30 vuoden aikana etenkin lasten parissa. Tämä on osoitus EU:n väestön kehnon ruokavalion ja vähäisen liikunnan aiheuttamasta suuntauksesta, jonka odotetaan yhä pahenevan ja lisäävän tulevaisuudessa useita kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja korkeaa verenpainetta, tyypin 2 diabetesta, aivohalvauksia, tiettyjä syöpiä, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja jopa joitakin mielenterveysongelmia. Pitkällä aikavälillä tämä vaikuttaa negatiivisesti elinajanodotteeseen EU:ssa ja heikentää monien elämänlaatua. Erityisesti virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut nuorten aikuisten keskuudessa. On näyttöä siitä, että elintarvikkeiden mainonta ja markkinointi vaikuttavat ruokavalioon, etenkin lasten kohdalla. Ylipainoisten osuus vaihtelee alueittain siten, että Uusimaa erottuu alueena, jossa on vähiten ylipainoisia.
Koska lihavien määrä on kasvanut jopa epidemian tavoin, on alettu myös laskea lihavuudesta aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Lihavuuden aiheuttamalla työ- ja toimintatyökyvyn heikentymisellä katsotaan olevan merkittäviä taloudellisia seurauksia ja haittoja. Lihavuuden kustannuksista ovat kiinnostuneet niin työelämä kuin jatkuvien kustannuspaineiden kanssa kamppaileva julkinen terveydenhuoltokin. Useimmissa laskelmissa tarkastellaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettyjä terveydenhuollon menoja. Lisäksi lihavuuden aiheuttamia kustannuksia voidaan arvioida sairauspoissaolojen määrinä työstä sekä ennenaikaisen kuoleman aiheuttaman tuottavuuden menetyksenä. Maailman Terveysjärjestön WHO:n laatimat tilastot lihavuuden aiheuttamista suorista kustannuksista (diagnoosi, hoito) länsimaissa ovat noin 2-8 prosenttia kaikista terveydenhuollon menoista. Lisääntyvän lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoidon pelätään tulevan terveydenhuollolle jatkossa aina vain kalliimmaksi. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista esimerkiksi diabeteksen lisääntyminen uhkaa aiheuttaa suuria kustannuspaineita terveydenhuollolle. Monet tutkijat korostavatkin, että lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoito tulee kalliimmaksi kuin tupakoinnin aiheuttamien haittojen hoito.
Lihavuus aiheuttaa selvää terveydellistä haittaa 400 000 suomalaiselle. Professori Arno Forsius muistuttaa, että lihavia ihmisiä on aina ollut yhteiskunnissa. "Ylensyömiseen kuoleminen on kaikista elollisista vain ihmiselle ominaista", pohdiskeli jo Plinius nuorempi noin vuonna 50 jKr. Ylipainoisuudesta on tullut kansakuntien ongelma vasta varallisuustason yleisen kohoamisen myötä. Lihavuus on yleistymässä myös kehittyvissä maissa. Kansanterveyslaitoksen emeritustutkimusprofessori Antti Aro (ja moni muu) pitää väestön lihomista ennen kaikkea liikkumattomuusongelmana. Me syömme yhä terveellisemmin, mutta lihominen jatkuu edelleen. Raskas ruumiillinen työ on harvinaistunut, ja arkiliikunta on vähentynyt. Vatsan seudulle ja erityisesti sisäelinten ympärille kertyvää rasvakudosta pidetään erityisen haitallisena terveydelle. Tästä johtuvat monet sokeriaineenvaihdunnan häiriöt (aikuisiän diabetes), riskit sairastua valtimokovettumatautiin, riski saada kihti, paksusuolensyöpä ja polviin aiheutunut lisärasitus (nivelrikko). Runsas vatsaontelon rasvakudos (ns. viskeraalirasva) kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Sen sijaan pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasva ei ole tässä suhteessa yhtä vaarallista. Tällainen lihomistyyppi on nimenomaan naisille tyypillinen, kun miehet lihoessaan useimmiten kasvattavat mahaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, onko pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasvakudos niin turvallista kuin väitetään. Osoittautui, että vain reisissä oleva ylimääräinen rasvakudos ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Itse asiassa naisten, joilla oli paljon rasvakudosta reisissä, veren rasva-arvot olivat jopa paremmat kuin muiden. Reisien rasvakudos näyttäisikin jopa suojaavan sydän ja verisuonitaudeilta. Evoluutiossa naisille on ilmeisesti kehittynyt kyky varastoida rasvaa pakaroihin ja reisiin raskauden varalta vararavinnoksi. Tästä rasvakudoksesta on myös valitettavan vaikeaa päästä eroon. Vatsan alueen rasvakudoksesta pääseekin helpommin eroon kuin reisien ja pakaroiden rasvakudoksesta. Lisäksi on mahdollista, että reisien ja ehkä myös pakaroiden ylimääräinen rasvakudos voi ikään kuin varastoida haitallisia rasva-aineita estäen niiden nopean pääsyn muualle elimistöön. Naistenkin vatsan seudun rasvakertymät ovat toisaalta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, etenkin vaihdevuosien jälkeen.
Kilpirauhasen vajaatoiminta pienentää perusaineenvaihduntaa ja lisää näin taipumusta lihavuuteen. Kilpirauhashormonien tasapaino vaikuttaa myös ruokahalun säätelyyn. Kilpirauhashormonit vaikuttavat leptiineihin, hormoneihin, joiden uskotaan säätelevän näläntunnetta ja vaikuttavan energiatasoon. Lisämunuaisen erittämä kortisoli ja DHEA (hormoneja) näyttelevät tärkeää tehtävää kehon rasvanmuodostuksessa ja niiden epätasapaino saattaa johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin häiriöihin. Glukoosi ja insuliini ovat rasva-aineenvaihdunnan avaintekijöitä, jotka vaikuttavat lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen koko kehossa. Tästä johtuen häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta on tavallisempaa ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla. Harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että liikalihavuus voi johtua piilevästä ruoka-aineallergiasta. Myös monet lääkkeet, joita käytetään mielenterveysongelmien, allergioiden ym. hoidossa aiheuttavat sivuvaikutuksena painon nousua. Verensokerin suuret vaihtelut voivat johtaa siihen, että syömme liikaa ruokaa. Insuliini vaikuttaa suoraan kehon rasvapitoisuuteen. Paino suurenee joillakin ihmisillä kun syödään runsaasti rasvaista ruokaa, liikutaan vähän, lopetetaan tupakointi ja nautitaan runsaasti alkoholia. Laihduttaminen, niillä joilla se on tarpeen, vähentäisi todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyttä vähintään yhtä paljon kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle 5 mmol/l. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikeassa lihavuudessa voi olla kyse koko kehon tulehdussairaudesta.
Rasvakudoksellamme on toki hyödyllisiäkin tehtäviä, sillä se antaa suojaa sisäelimille, toimii energiavarastona ja ylläpitää normaalia hormonitoimintaa sekä hermoimpulssien kulkua. Miehillä sopiva rasvan osuus painosta on 15-20 % (vähintään 5-10 %) ja naisilla vastaavasti 20-25 % (vähintään 12-16 %). Jos rasvan määrä on hyvin vähäinen saattaa se aiheuttaa lapsettomuutta ja häiritä ruoanoton sekä ruumiinlämmön säätelyä.
Paino alenee sokeritautiin sairastuessamme, vakavissa syöpäsairauksissa, voimakkaan liikunnan myötä, tupakoivilla ja nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Huolehtimalla siitä, että emme jatkuvasti saa ruoasta enemmän energiaa kuin ehdimme kuluttaa, voimme vaikuttaa lihomiseen. Oikein valittu ravinto ja liikunta ovat tehokkain yhdistelmä liikalihavuuden ehkäisemisessä. Markkinoilla on monenlaisia ruokavalioihin ja laihdutuspillereihin perustuvia painonhallintakeinoja. Laihdutus on hyvin vaikeaa kaikista tieteen edistysaskelista huolimatta. Rohkenen epäillä useimpien keinojen tehoa. Monet laihdutusdieetit ovat terveydelle vaarallisia.