lauantaina, maaliskuuta 24, 2007

Uinti laihduttaa

**
Nimimerkki "vesipeto" kysyy
: Löytyykö mitään todisteita tieteellisistä tutkimuksista, että uinti laihduttaa? Minä olen itse laihduttanut säännöllisellä aamu-uinnilla vuoden aikana vähän yli 10 kg. Nyt painoindeksi on 29, eli vielä pitäisi toiset 10 kg saada pois. Onnistuuko se uinnilla vai pitäisikö jo siirtyä maalle?

Vastaus:
Uinti on mitä parhain painonhallintakeino. Vesi kannattelee mukavasti kookkaampaakin ihmistä ja nilkat, polvet sekä selkä säästyvät liialliselta rasittumiselta. Mielestäni voit jatkaa uintiasi edelleen. Mikäli painonhallinnassa tulee vastaan useiden kuukausien ajaksi jumitusvaihe, voisit ehkä harkita varovaista siirtymistä maankamaraa pitkin tassuttelemiseen. Tämä antaa elimistöllesi uusia ärsykkeitä. Ota mukaan tuollaiset sopivan lyhyet kepit (sauvakävely), jolloin saat tehoa kävelyysi. Kevään merkkien havainnointi tunnin kävelylenkin aikana voisi olla todella sopivaa sinulle esimerkiksi kaksi kertaa viikossa, muina päivinä harrastaisit aamu-uintia.

Muista myös syödä! Jos olet valinnut virallisterveellisen kevytlinjauksen ja se sinulla näyttäisi toimivan, jatka sillä linjalla. Tarkkaile erityisesti välipalojasi. Syö vähintään 2 kevyttä välipalaa (hedelmiä, maitoa, vihanneksia) päivässä ja monipuolisesti koostetun aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Osta aina silloin tällöin "Hyvä Terveys" -niminen lehti, sillä siinä on usein hienoja ruokaohjeita ja tutkittuun tietoon perustuvaa valistusta. Jos olet valinnut vaihtoehtoisen "raskaslinjauksen" (vähähiilihydraattinen dieetti, "karppaus") ja se näyttäisi tepsivän, jatka sillä linjalla. Hae vaihtelua ruokahetkiisi niistä lukuisista ruokavaliota tukevista keittokirjoista. "Laihdu ilman nälkää" on kolmen kirjan muodostama hieno kokonaisuus ja tämä trilogia on osoittautunut erityisen hyödylliseksi monen ihmisen elämässä. Löytyy hyvin varustetuista kirjakaupoista. On ruokavaliosi sitten mikä tahansa, tärkeintä on, että saat siitä hyvän olon. Kaikenlaiset pillerikuurit ja pahaa oloa tuottavat dieetit ovat tuhonneet monien ihmisten kyvyn hallita omaa painoaan. Ruoka on nautinto! Kohtuudessa pysytellen voi näistä nautintohetkistä tulla elämää ylläpitävä voimavarasi. Älä päästä ruoka-annoksia suurenemaan, pureskele sen sijaan maittava ruokasi rauhassa ja anna monipuolisen ravinnon täyttää jokainen elimistösi solu vitaalivoimalla! Monipuolisuus tarkoittaa sitä, että et todennäköisesti tarvitse mitään vitamiinipillereitä.

Tässä vielä tutkimustietoa uinnin hyödyllisyydestä painonhallinnassa. Aika tuoreessa amerikkalaistutkimuksessa (joulukuu, 2006) selvitettiin onko uinti yhtä tehokasta painonhallinnassa kuin kävely. Testaus tapahtui niin, että 38 keski-ikäistä lihavaa naista (rasvaprosentti 25-47) osallistui 13 viikkoa kestäneeseen liikunta-ruokavalio kokeeseen. Naiset jaettiin umpimähkään kolmeen eri ryhmään. Ryhmä numero 1 harrasti kävelyä maankamaralla, ryhmä 2 harrasti uintia ja ryhmä 3 kävelyä uimahallissa napaan asti ulottuvassa vedessä. Testitilanteet standardoitiin parhaan kyvyn mukaan ja liikunta-annokset määriteltiin 4 kertaa viikossa tapahtuviksi valvotuiksi 40 min mittaisiksi liikuntatuokioiksi, joiden kuormittavuus oli 70% ikään suhteutetusta maksimaalisesta sykkeestä. Tulokset olivat aika mielenkiintoiset, tosin odotetut: Mitään eroja ei löytynyt ryhmien välillä! Kolmentoista viikon aherruksen jälkeen kaikissa ryhmissä oli tapahtunut ilahduttavaa keventymistä (5,9 kg), rasvaprosentti oli alentunut 3,7% ja rasvakerrosten mittaukset eri puolilta kehoa osoittivat kaikkien liikuntamuotojen tepsineen. Tutkijat pohtivat tuloksia sen suuntaisesti, että uintia voi suositella liikuntamuodoksi aivan yhtä hyvin kuin kävelyä, kunhan muistetaan riittävän pitkä suoritusaika (vähintään 40 min) ja säännöllisyys (vähintään neljä kertaa viikossa).

Kiitos mukavasta kysymyksestä!

Tieteelliseenä lähteenä käytin:
Gappmaier E, Lake W, Nelson AG, Fisher AG. Aerobic exercise in water versus walking on land: effects on indices of fat reduction and weight loss of obese women. J Sports Med Phys Fitness 46 (4): 564-569, 2006

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Uskomattoman älyttömiä tuotteita!

Maailma on pullollaan turhia tuotteita.

Äsken sattui silmään tieto aivan älyttömästä tuoteinnovaatiosta: banaaniaromilla varustettu juomapilli (Dagens Media, 23.3.2007). Se on tarkoitettu lapsille, jotta joisivat enemmän maitoa. Löytyy myös mansikalla ja suklaalla maustettuja juomapillejä. No, valmistaahan Hartwall lapsivettä, eli mansikka-aromilla maustettua vettä lapsillemme!

Oletteko kuulleet ihmelääkkeestä HAVIDOL? Lääke parantaa lähes kaiken. HAVIDOL (lausutaan "have it all") on kiinnostanut kuluttajia kovastikin. Asiasta kirjoittaa Ilta-Sanomat mm. näin: ...Taidegalleriassa esiteltävä Havidol-mainonta on sekin täysin aidon näköistä. Monet ovat kävelleet sisään ja uskoneet kaiken todeksi, kertoo nimeään kantavan gallerian omistaja Daneyal Mahmood uutistoimisto Reutersille. He eivät ole käsittäneet, että kyse on parodiasta tai satiirista. Ihmiset kai tuntevat tämän sairauden omakseen. Jo lääkkeen nimen pitäisi varoittaa siitä, että Havidol on pelkkää pilaa eikä sitä ole olemassakaan. Havidol tulee sanoista have it all, ota kaikki itsellesi. Silti huhu uudesta ihmelääkkeestä on levinnyt hurjaa vauhtia. Linkki Havidol-verkkosivustoon on liitetty aivan vakaviin amerikkalaisiin webbisaitteihin, jotka käsittelevät ahdistusta, paniikkihäiriöitä ja masennusta..." Reutersin uutisvideo on hauska.

Ja sitten vielä tämä: Mahtaako tämä 7.7.2007 mahdollisesti toimintansa aloittava Net-Apteekki olla tarpeellinen saatikka laillinen Suomessa?

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Krooninen kipu heikentää terveydentilaa väittää Juha Turunen

**
Proviisori Juha Turunen
on saanut valmiiksi kipua käsittelevän mielenkiintoisen väitöskirjansa. Kirja tarkistetaan 24.3.2007 Kuopion Yliopistossa ja sen nimi on: Pain and Pain Management in Finnish General Population (Suomalaisen aikuisväestön kivut ja kivunhoitokeinot).

Kipu on hyvin tavallinen oire, jonka vuoksi usein hakeudutaan erilaisiin hoitoihin. Kivun yleisyydestä ja ihmisten käyttämistä kivunhoitokeinoista ei Suomessa ole ollut saatavilla kattavaa väestötason tietoa. Väitöstutkimusta varten toteutettiin edustava väestökysely, johon osallistui yli 4500 satunnaisesti valittua 15–74-vuotiasta.

Pitkittynyt kipu on Suomessa yleinen terveyttä nakertava vaiva. Tutkimuksen perusteella vähintään joka neljäs kärsi yli 3 kuukautta kestäneestä kivusta, ja kipu on todennäköisesti päivittäistä tai jatkuvaa yli kymmenellä prosentilla väestöstä. Kipuja hoidetaan eri tavoin kiputyypistä riippuen. Kipulääkkeiden säännöllinen käyttö on yleistä: noin 7 % ihmisistä käyttää kipulääkkeitä päivittäin ja lisäksi yli 10 % muutamana päivänä viikossa.

Tiedossa on, että pitkään jatkuva kipu heikentää terveydentilaa. Krooninen kipu osoittautui erittäin merkittäväksi terveydentilaa huonontavaksi tekijäksi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin muita terveyteen liittyviä asioita kuten pitkäaikaissairaudet ja masentuneisuus. Krooninen kipu on yleistä erityisesti iäkkäämmillä, mutta miesten ja naisten välillä ei kroonisen kivun yleisyydessä ole merkittäviä eroja.

Tutkimukseen osallistuneista 80 % oli tuntenut jotain kipua viimeksi kuluneen viikon aikana. Näistä yli 3600 kipuja kokeneesta ihmisestä 53 % oli käyttänyt ilman reseptiä myytäviä itsehoitokipulääkkeitä edellisen puolen vuoden aikana, ja 52 % ilmoitti hoitaneensa kipujaan liikunnalla. 23 % oli pyytänyt läheistään hieromaan kipeää paikkaa. Kolmannes oli käynyt lääkärissä ja käyttänyt lääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Joka viides oli käynyt ammattihierojalla ja joka kymmenes fysioterapiassa. Itsehoitokipulääkkeitä käytetään varsinkin päänsärkyyn. Liikunnalla hoidetaan alaraajojen, selän ja niska-hartiaseudun kipuja. Vasta kovat ja jatkuvat kivut saavat ihmiset hakeutumaan lääkärin hoitoon. Etenkin naiset kokeilevat aktiivisesti useita kivunhoitotapoja. Mitä vaikeampi ja laaja-alaisempi kipu, sitä enemmän erilaisia hoitoja käytetään.

Kipulääkkeiden säännöllinen käyttö on tavallista. Pelkästään reseptikipulääkkeitä käyttää säännöllisesti yli 7 % suomalaisista aikuisista. Samoin yli 7 % käyttää itsehoitokipulääkkeitä muutamana päivänä viikossa tai useammin. Lisäksi noin 4 % käyttää yhtä aikaa resepti- ja itsehoitokipulääkkeitä. Säännöllinen käyttö on voimakkaan jatkuvan kivun lisäksi yhteydessä masennukseen ja työelämän ulkopuolelle jäämiseen. Aina kipulääkkeiden käytölle ei kuitenkaan ole selvää syytä, sillä säännöllisesti kipulääkkeitä käyttävistä 8 % ilmoitti erilaisten kipujen vaivaavan heitä vain noin kerran kuussa tai harvemmin.

Kipulääkkeiden käyttöön ja kivun hoitoon halutaan ilmiselvästi lisää ohjeita. Kipulääkkeisiin liittyvien tiedontarpeiden selvittämistä varten tutkittiin Kuopion lääkeinformaatiokeskukseen kahden vuoden aikana tulleet yli 2300 kipulääkkeisiin liittyvää puhelua. Kysymykset koskivat pääasiassa eniten myytyjä tulehduskipulääkkeitä. Lääkkeiden yhteisvaikutusten lisäksi soittajia kiinnosti oikea annostus, neuvot kivunlievitykseen sekä kipulääkkeiden vaikutukset ja haittavaikutukset. Osa soittajista kaipasi ohjeita, miten voisi tehostaa nykyistä kipulääkitystään. Lasten kivun lääkinnässä soittajia kiinnosti erityisesti lääkkeen oikea annostus.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että pitkittynyt kipu on hyvin yleinen ongelma Suomessa. Väestö hoitaa kipujaan usein eri tavoin. Hoito valitaan yleensä rationaalisesti kiputyypin ja kivun voimakkuuden mukaan. Itsehoitokipulääkkeiden säännöllinen käyttö, varsinkin reseptikipulääkkeiden kanssa voi kuitenkin lisätä haittojen ja yhteisvaikutusten riskiä. Väestö käyttää tarjolla olevaa puhelinneuvontapalvelua saadakseen ohjeita kipulääkkeiden käyttöön. Tiedontarpeet ovat erittäin vaihtelevia riippuen muun muassa käytössä olevasta lääkityksestä ja lääkkeen käyttäjän iästä.

Lähde: Kuopion yliopiston tiedote, 22.3.2007

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Vaarallisia laihdutuspillereitä

###
Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa
varoitetaan laihdutusvalmisteista, jotka sisältävät kofeiinin ja synefriinin yhdistelmiä. Pillereitä myydään laittomasti internetin välityksellä nimellä Thermapower, Thermojetic tai jollakin muulla Thermo -alkuisella valmistenimellä. Äsken kun tarkistin niin monilla Thermopoweria kauppaavilla yrityksillä oli yllättäviä teknisiä ongelmia internetsivustonsa kanssa:

Esimerkiksi http://www.thermapower.com/ ilmoittaa Site temporarily down due to technical issues. Will be back soon (Sivusto tilapäisesti suljettu teknisten ongelmien takia. Toimii taas hetken kuluttua).

Termo tarkoittaa tässä yhteydessä valmisteen lämpövaikutusta lisäävää ominaisuutta. Synefriini on efedriinin korvike, joka tuli ajankohtaiseksi erityisesti Yhdysvalloissa sen jälkeen kun efedriini määriteltiin lääkeaineeksi ja sitä ei enää saanut myydä ilman reseptiä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, eli kehonrakennuspiireihin. Urheilijat ovat valitettavasti valmiita hyvin riskialttiiseen ravintolisäkikkailuun päästäkseen eroon muutamasta ylimääräisestä rasvakilosta. Rahanahneet ja laittomat internetissä laihdutusvalmisteita kauppaavat yritykset ovat nyt laajamittaisesti tarjonneet näitä rasvanpolttopillereitä laihduttajille. Tutkijoiden mukaan kofeiinin ja synefriinin yhdistelmä aiheuttaa sydänvaivoja, ahdistusta ja luun haurastumista. Tuotteiden käyttäjät ottavat hyvin suuren riskin. Useita kuolemantapauksia on raportoitu.

Minä tiedän yhden Thermo -alkuisen sanan, joka tepsii laihduttamiseen. Se on termospullo! Ota mukaan kahvia tai teetä termospulloon ja lähde ulos 3-5 tunnin retkelle talven jälkeen heräävään luontoon. Mieli virkistyy ja kilot karisevat. Älä herätä nukkuvaa karhua!

Tiesithän, että vain minulta saat taatusti toimivia laihdutuspillereitä?

Lue lisää laihdutuksesta:

Laihdutuksen tunnetason ongelmat

Laihdutuksen yhteiskunnallinen merkitys


Laihdutusohjeita


Laihdutusvalmisteet ja -menetelmät puntarissa


Lähde: Svenska Dagbladet, 20.3.2007

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Sähköpostissa on ollut ongelmia

Olen saanut tietää, että sähköpostissani [christer.sundqvist(at)wakkanet.fi] on viime päivinä ollut ongelmia. Rauhanomaisetkin yhteydenottonne on tylysti torjuttu minun tietämättäni. Tilannetta selvitetään tällä hetkellä. Pahoittelen häiriötä!

Voitte käyttää toimivana vara-sähköpostina tätä:

christer.sundqvist(at)ravintokirja.fi

Korvatkaa (at) merkillä @

Soinin miehet oikealla asialla

**
Timo Soini saavutti merkittävän vaalivoiton
äskettäisissä eduskuntavaaleissa. Tässä jutussani soinilaisuutta edustaa kuitenkin pieni ja pippurinen Pohjanmaalla sijaitseva kunta nimeltään Soini. Siellä asustaa ystäväni maratoonarilääkäri Ahti Honkola. Hän on työryhmänsä kanssa pistänyt soinilaiset liikkumaan henkensä edestä!

Kuntoilusuunnitelman pohjana on liikkumisresepti. Soinin perusterveydenhuollossa on lähdetty avoimesti luomaan yhteistyökuvioita lähikunnassa sijaitsevaan Kuortaneen urheiluopistoon mm. diabeteksen ehkäisemiseksi. Tavoitteena on ollut luoda uudenlainen, pitkään interventioon (väliintulo) perustuva toimintamalli elintapojen muuttamiseksi. Tyypillisiksi tavoitteiksi asetettiin kolesteroli-, verenpaine- ja sokeriarvojen alentaminen sekä painon pudottaminen. Tukeakseen miehiä näiden tavoitteiden saavuttamisessa miehille tarjottiin mahdollisuus lähteä Kuortaneen urheiluopistolla järjestettäville tehojaksoille ja vuoden mittaiseen seurantaan.

Liikuntaresepti toimii:
  • Paastoverensokeriarvojen (fp-Gluk) keskiarvo on pudonnut lähtötilanteen 7,04:stä 4,32 mmol:iin/l.
  • Plasman triglyseridipitoisuuden keskiarvo on ryhmässä pudonnut 2,02 mmol:sta/l 0,93 mmol:iin/l, mikä on linjassa ”pahan” eli hapettuneen LDL-kolesterolin sekä (kokonais) LDL-kolesterolin laskun kanssa.
  • Kaikki ryhmässä mukana olleet kokivat yksilökohtaisia useimmiten positiivisia muutoksia jaksamisessaan peruskunnon nousun myötä.
  • Ryhmäläiset kertoivat liikkumisen helpottuneen ja mielialan ja olotilan keventyneen.
Ihan ilman Jobinpostia ei kuitenkaan selvitty. Painoindeksimuutokset (BMI) olivat huolestuttavia. Alkutilanteen (lokakuu 2005) jälkeen seuraavassa mittauksessa toukokuussa 2006 BMI oli jokaisella ihan nätisti laskussa. Kesän aikana miehet kuitenkin siirtyivät pois kaidalta tieltä ja ravitsemukseen liittyvät repsahdukset olivat saaneet painon nousemaan, mikä todettiin syyskuussa 2006. Miehiin kohdistettiin tästä johtuen oikeaoppinen nuhtelusaarna ja pikkulinnut visertävät, että kaidan tien polku on taas löytynyt. Soinin miesten seuranta jatkuu.

Lähde: Diabetes ja Lääkäri -lehti 36 (helmikuun numero): 19-23, 2007

Ei ksylitolia koirille!

#
Tänään oli kahvi mennä väärään kurkkuun
. Luin USA Today -lehdestä, että suomalainen menestystuote ksylitoli, on erittäin vaarallista koirille. Vuodesta 2002 lähtien USA:ssa on kuollut kymmeniä koiria, heidän syötyään ksylitolilla makeutettuja elintarvikkeita.

Toimittajan mukaan ksylitolin terveyttä nakertava teho perustuisi siihen, että se voimakkaasti laskee verensokeria. Jotkut koirat oksentavat, saavat kouristuksia ja kaatuvat nurin. Muut kotieläimemme eivät ole vaaravyöhykkeessä ja ihminen ei kärsi ksylitolista.

En tiedä onko kyseessä uutisankka. Kyseessä voi tietysti olla aspartaami-imperiumin vastaisku. Asian paremmin tuntevat kommentoijat kumoavat tämän salaliittoteorian.

Lähde: USA Today, 18.3.2007 (Popular sweetener is toxic for dogs)

Omenoilla sydän- ja verisuonitautien kimppuun

**
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla
, olet ehkä kuullut sanottavan. Tämä näyttäisi olevan kirjaimellisesti totta, jos on uskomista uuteen tutkimukseen missä 34 489 naista pisti urakalla mm. omenoita poskeensa. Flavonoideja sisältävät omenat vähensivät sydän- ja verisuonitautien riskiä vaihdevuodet ohittaneissa naisissa. Tutkimustulokset saatiin Iowa Women's Health Study -projektista ja julkaistiin American Journal of Clinical Nutrition -lehden maaliskuun numerossa.

Tämän tutkimuksen mukaan voidaan rohkaista Eevaa syömään runsaasti omenia ja tarjota niitä myös Aatamille. Omenien lisäksi sydänterveellisiksi osoittautuivat myös päärynät, mansikat, tumma suklaa, punaviini ja ravintoon lisätyt leseet. Selitysmalliksi tarjotaan flavonoidien antioksidanttivaikutuksia. Flavonoidit alentavat hapettuneen LDL-kolesterolin ("paha kolesteroli") esiintymistä. Juuri tätä LDL-kolesterolia suuri osa lääkärikunnasta pitää sydän- ja verisuonitauteihin sairastumisen merkittävänä riskitekijänä. Flavonoideista ei ollut hyötyä sydänkuolemiin ainakaan tässä tutkimuksessa.

Dietary flavonoids may have beneficial cardiovascular effects in human populations, but epidemiologic study results have not been conclusive. We used flavonoid food composition data from 3 recently available US Department of Agriculture databases to improve estimates of dietary flavonoid intake and to evaluate the association between flavonoid intake and cardiovascular disease (CVD) mortality. Study participants were 34 489 postmenopausal women in the Iowa Women's Health Study who were free of CVD and had complete food-frequency questionnaire information at baseline. Intakes of total flavonoids and 7 subclasses were categorized into quintiles, and food sources were grouped into frequency categories. Proportional hazards rate ratios (RR) were computed for CVD, coronary heart disease (CHD), stroke, and total mortality after 16 y of follow-up. After multivariate adjustment, significant inverse associations were observed between anthocyanidins and CHD, CVD, and total mortality [RR (95% CI) for any versus no intake: 0.88 (0.78, 0.99), 0.91 (0.83, 0.99), and 0.90 (0.86, 0.95)]; between flavanones and CHD [RR for highest quintile versus lowest: 0.78 (0.65, 0.94)]; and between flavones and total mortality [RR for highest quintile versus lowest: 0.88 (0.82, 0.96)]. No association was found between flavonoid intake and stroke mortality. Individual flavonoid-rich foods associated with significant mortality reduction included bran (added to foods; associated with stroke and CVD); apples or pears or both and red wine (associated with CHD and CVD); grapefruit (associated with CHD); strawberries (associated with CVD); and chocolate (associated with CVD). Dietary intakes of flavanones, anthocyanidins, and certain foods rich in flavonoids were associated with reduced risk of death due to CHD, CVD, and all causes.

Lähde: American Journal of Clinical Nutrition 85 (3): 895-909, 2007

sunnuntai, maaliskuuta 18, 2007

Tankki täynnä treeneihin

**
Brittiläistutkijat ovat taas
vapaaehtoisesti pakottaneet urheilijoita juoksumatolle. Nyt on tutkittu sitä miten kahden vuorokauden aikana tahallaan heikennetty energia- tai nesteytyshoito vaikuttavat juoksutulokseen. Lisäksi oli ryhmä joka hoiti sekä energia- että nesteytyspuolen päin mäntyä. Kontrolliryhmä hoiti asiat ihan normaalisti.

Matolla jaksettiin juosta kaikkein parhaimmin tuossa kontrolliryhmässä. Kaikkein heikoimmin menestyivät ne onnettomat jotka eivät juoneet tarpeeksi nesteitä eivätkä syöneet kunnolla ennen treenejä. Tutkijat pitivät yllättävän pienenä sitä haittaa mikä koitui vähäisemmästä juomisesta yksistään ja kumoavat sen kuuluisan väitteen, että huonosti hoidettu nesteytys heikentää juoksusuoritusta. Heikosti kahden päivän aikana nesteitä nauttineet pärjäsivät yhtä hyvin kuin normaalisti juoneet. Sen sijaan tukea löytyi runsaasti sille ajatukselle, että juoksemista ei kannata harjoittaa huonosti syöneenä. Huomattavasti heikommin sujui juoksu huolimattoman syömisen jälkeen.

Lisää tietoa juoksijan energiantarpeesta:
Sopiva energiansaanti on merkittävin tekijä urheilijan suo­rituskyvyn kannalta. Urheilijan on ruoka­valiostaan saatava omaa energiankulutustaan vastaavan määrän energiaa. Liian pieni energian saanti johtaa painon menetykseen, lihaskudoksen häviöön, luutiheyden laskuun, harjoittelun tehottomuuteen, huonoon harjoitus­vasteeseen, kuukautiskierron häiriintymiseen, sairastumis­riskin kasvuun ja krooniseen väsymykseen.

Energiansaanti on yleensä ollut kulutusta vastaa­vaa, mikäli urheilijan painossa ei ole tapahtunut muutosta ja mikäli syöminen on tasaista päivästä toiseen. Har­joittelu lisää energiantarvetta: kestävyysurhei­lija saattaa harjoittelun aikana kuluttaa 15-20 kertaa enem­män energiaa kuin levossa, ja ylläpitää tällaista kulutusta jopa useamman tunnin päivässä. Kovan harjoittelun jälkeen elimistön aineenvaihdunta pysyy normaalia aktiivi­sempana lähimmän 12 tunnin aikana, mikä lisää energian tarvetta entisestään.

Kestävyysurheilijan päivään kuuluu noin 6 ateriaa, joiden kokonaisenergiasisällön tulisi olla keskimäärin noin 4000-5000 kcal. Tarkkaa suosi­tusta ei voi antaa, sillä energian tarve on yksilöllistä ja se riippuu kehon painosta, lihasmassasta, harjoittelumääristä ja perinnöllisistä teki­jöistä. Ruokamäärien on joka tapauksessa oltava suuria, jotta energiaa varmasti saadaan riittävästi. Tutkimuksissa on selvästi todettu, että riittävä energian­saanti takaa riittävän korkeat kasvuhormoni-, testosteroni- ja IGF-tasot. Kokonaisenergian saannin merkitystä harjoittelun ja fyysisen suorituskyvyn optimoi­jana korostet­tiin syksyllä 2004 tehdyssä Suomen maajouk­kueen kestävyysur­heilijoiden ruokapäivä-analyysissa. Koko­naisenergia jäi kaikilla tutkituilla alle Pohjoismaisten ravit­semussuositusten (45-70 kcal/kg/vrk). Eniten oli puut­teita hiilihydraattien saannissa, rasvaa syötiin aivan liikaa ja proteiinia saatiin suositusten mukaisia määriä. Tilan­teen korjaamiseksi tutkijat suosittelivat ateriointikertojen lisäämistä ja hiilihyd­raattipitoisten ruokien ahkerampaa syöntiä. Samantapaisia tutkimustuloksia on saatu muualla­kin ja panostuksella ra­vintoon urheilijoiden tulokset voisivat olla paljon parempia.

Urheilijat kokevat usein riittävän suurten ruokamäärien syömisen hankalaksi: ennen harjoittelua ja harjoittelun aikana pyritään välttämään syömistä, jotta vältyttäisiin vat­savaivoilta ja harjoittelun jälkeen ruokahalu on usein nor­maalia huonompaa. Suomalaisten urheilijoiden energi­ansaanti jääkin usein liian pieneksi. Helposti nautittavista nestemuotoisista lisäravinteista on siksi usein hyötyä riittä­vän energiansaannin turvaamiseksi. Kun energiantarve on suuri, voi ruokavalioon kuulua vapaammin myös runsaasti energiaa ja puhdistettuja sokereita sisältäviä ruokia, kuten hilloja, mehuja, virvoitusjuomia ja makeisia, sekä jonkin verran leivonnaisia, kuten pullaa. Erityisessä vaara­vyöhykkeessä liian vähäisen energiansaannin suhteen ovat: juoksijat, pyöräilijät, uimarit, triathlonistit, voimistelijat, luistelijat, tanssijat, painijat, nyrkkeilijät, taekwondon har­rastajat, soutajat ja urheilijat, jotka pyrkivät liian nopeaan painonpudotuksen painoluokkalajeissa.

Ravinnosta saatavalla kokonaisenergiamäärällä on vaiku­tusta typpitasapainoon. Tarvetta korkeampi energian­saanti (positiivinen energiatase) parantaa typpitasapainoa, ja kulutusta pienempi energiansaanti (negatiivinen energiatase) lisää typen eritystä eli huonontaa typpitasapainoa. Energia­määrä, joka levossa riittää ylläpitämään typpitasapainoa, ei energiankulutuksen lisääntyessä harjoittelun myötä riitäkään ylläpitämään tasapainoa. Lihasmassan lisäykseen tähtäävän henkilön on siis erittäin tärkeä lisätä energiansaantiaan, jotta typpitasapaino olisi hyvä ja lihaskasvu mahdollista. Proteiininsaanti lisääntyy usein automaatti­sesti energiansaannin lisääntyessä. Kuukautishäiriöiden aikana energiatase helposti kääntyy negatiiviseksi. Negatiivisessa energiataseessa olleilla urheilijoilla haara­ketjuisten aminohappojen (BCAA) hapetus harjoituksen aikana on osoittautunut suuremmaksi kuin energiatasapai­nossa olleilla. Tulokset viittaavat laihduttavien tai muusta syystä liian vähän energiaa saavien urheilijoiden proteiinintarpeen olevan normaalia suurempi. Runsaan hiili­hydraattien saannin on osoitettu vähentävän lihasproteiinin hajoamista rasituksessa. Todennäköisesti runsas lihasglyko­geenin määrä vähentää proteiinin käyttöä energiaksi. Glykogeenivarastojen tyhjentymisen on nimittäin todettu johtavan aminohappojen lisääntyneeseen hapettumiseen pitkissä kestävyyssuorituksissa. Glykogeenivarastojen täy­dentäminen ja päivän tarpeen kattava energiansaanti ovatkin tärkeimmät ruokavaliotekijät, jotka vähentävät proteiinien hajoamista harjoittelun aikana. Pitkäketjuiset rasvaha­pot ovat tärkeässä roolissa lihaksen energiatarpeen tyydyttä­jinä.

Voidaan yksinkertaistetusti sanoa, että kevyessä liikunnassa lihakset polttavat rasvoja ja sitä enemmän hiili­hydraatteja mitä rankempaa liikunta on. Aivan tarkkaa fy­siologista mekanismia tähän rasva/hiilihydraattikäyttöön lihaksissa ei tunneta. Todennäköisesti tähän vaikuttavat li­hassolujen kyky ”imeä” rasvat sisäänsä, rasvoja sitovien kuljetusprote­iinien rooli ja karnitiinin keskeinen asema.

Lähteet:
Oliver SJ, Laing SJ, Wilson S, Bilzon JL, Walsh N. Endurance running performance after 48 h of restricted fluid and/or energy intake. Med Sci Sports Exerc 39 (2): 316-322, 2007
Sundqvist Christer. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta. Omakustanne, 2007