torstaina, syyskuuta 03, 2009

Maitoa on osattu juoda muuallakin kuin Suomessa

**
University College Londonin tutkijat
ovat sitä mieltä, että varhaisimmat aikuiset maidonjuojat olivat keskieurooppalaisia, eivät skandinaaveja. Brittien geenitutkimus osoittaa, että laktoosin hajottamiseen pystyvä geenimuunnos juontaa juurensa karjaa kasvattaneeseen kansaan, joka eli Balkanin ja Keski-Euroopan vaiheilla 7 500 vuotta sitten.

Se mikä on poikkeavaa juuri Suomessa, on tapa juoda maitoa vielä aikuisenakin. Tavan juoda tuoretta maitoa myös lapsuusiän jälkeen on ajateltu syntyneen Skandinaviassa, jossa auringonvalon vähäisyys muuten helposti johtaa D-vitamiinipuutokseen. Maito ja kala ovat hyviä D-vitamiinin lähteitä. Eivät tietenkään yhtä hyviä lähteitä kuin auringonpaiste, mutta tarpeellinen lisä pitkän talvikauden aikana.

Tutkijat uskovat nyt, että uudemman kivikauden nauhakeraamiseen kulttuuriin kuulunut kansa piti maitokarjaa ja alkoi ensimmäisenä juoda maitoa myös tuoreena. Jo aiemmin maidosta oli valmistettu hapatettuja tuotteita kuten jogurttia ja juustoja. Nauhakeraaminen kulttuuri ei koskaan levinnyt Suomeen asti.

Meillä tapa juoda tuoretta maitoa on säilynyt. Museoviraston yli-intendentti Leena Söyrinki-Harmo ei pidä tutkimustulosta menetyksenä skandinaaviselle perinteelle. On täysin ymmärrettävää, että maidonjuonti kehittyi muualla, koska ei maitokarjan pitoakaan ole täällä keksitty. Meillä tapa on kuitenkin säilynyt paremmin kuin sen alkulähteillä, Söyrinki-Harmo toteaa.

Pohjoiseurooppalaisilla laktoosia hajottava geeni on huomattavasti yleisempi kuin muualla päin maailmaa. Yli puolet maailman kansoista ei kykene aikuisena sulattamaan laktoosia. Laktoosigeenin leviäminen Euroopassa noudattelee brittitutkijoiden mukaan nauhakeraamisen kulttuurin etenemisen kaavaa.

Suomessa maitoa saatiin todennäköisesti aluksi lampaista ja vuohista. Lehmän saapumisesta ei ole tarkkaa tietoa. Joka tapauksessa nautojen pidon vakiintuminen on tapahtunut selvästi myöhemmin, mahdollisesti vasta rautakaudella, Söyrinki-Harmo kertoo.

Tieteellisessä PLoS Computational Biology -verkkojulkaisussa ilmestyneestä tutkimuksesta kertoi New Scientist -lehti.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 3.9.2009

Tässä muita juttujani maidosta:

keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009

Suklaanhimo - suhteellisen terveellinen himo?

**
Jotkut himoitsevat välipalana nautittua irtokarkkia
, toiset tyhjentävät sipsipussin hetkessä ja virvoitusjuomia joku kittaa litrakaupalla. Onko olemassa mitään himoruokaa, jota voisi syödä välipalaksi? Vai onko välipalojen nauttiminen niin epäviisasta, että niistä on syytä luopua kokonaan?

Tutkijoiden mukaan tumma suklaa on terveellistä. Tumma suklaa muun muassa suojaa sydäntä ja on hyväksi verenpaineelle. Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan tumma suklaa lisäksi vähentää makeanhimoa, mutta myös suolaisten ja rasvaisten ruokien himoa.

Kööpenhaminan yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin maitosuklaan ja tumman suklaan ominaisuuksia. Tutkimukseen osallistuville annettiin joko tummaa tai maitosuklaata. Sen jälkeen heidän nauttimiensa kalorien määrät mitattiin, kun he saivat syödä muutaman tunnin jälkeen niin paljon pizzaa kuin he halusivat. Tummaa suklaata syöneet kokivat tulevansa nopeammin täyteen ja he söivätkin 15 prosenttia vähemmän kaloreita kuin maitosuklaata nauttineet.


Lue tästä muita suklaajuttujani:

tiistaina, syyskuuta 01, 2009

Lue tämä jos aiot ottaa sikainfluenssarokotteen

#
Kuinka moni teistä on kuullut Guillain-Barrén oireyhtymästä? Veikkaan, että aika harva on tietoinen tästä potilaan ääreishermostoa vaurioittavasta äkillisestä autoimmuunisairauudesta.

Guillain-Barrén oireyhtymän riskitekijöitä ei juuri tunneta, mutta huomattava osa potilaista on hieman aiemmin sairastanut jonkin virus- tai bakteeri-infektion. Suomessa todetaan vuosittain noin 100–200 tapausta. Oireyhtymä johtaa yleensä jonkinasteiseen väliaikaiseen halvaantumiseen. Raajojen puutuminen ja lihastoiminnan heikkeneminen ovat tyypillisiä oireita, muita ovat mm. kipu, verenpaineen ja sydämensykkeen muutokset sekä virtsaamis- ja ulostamishäiriöt. Vaikeimmissa tapauksissa potilas päätyy tilapäiseen hengityslaitehoitoon.

Noin 80 prosenttia sairastuneista paranee täysin noin vuoden kuluessa. 5–10 prosentille jää pysyvä haitta ja, hoitomenetelmien kehittymisestä huolimatta, edelleen noin 4 prosenttia menehtyy sairauteen.

Mitä tällä on tekemistä sikainfluenssarokotteen kanssa? Paljonkin! Ainakin jos on uskomista ulkomaisia päivälehtiä. Suomen lehdistä en ole vielä lukenut tätä: Epäillään, että Pandemrix -rokotteen jälkeen on korkeampi riski saada tämä äärimmäisen harvinainen hermostosairaus. Miksi tästä ei ole Suomessa puhuttu?

Työttömien terveysriski: työpaikkaruokailu päättyy

**
Työpaikkaruokailun päättyminen
on Työterveyslaitoksen mukaan yksi tärkeä terveysriski työttömälle.

Työttömät voivat huonommin ja ovat sairaampia kuin työssä käyvät. Syitä henkisen ja fyysisen kunnon alamäkeen on monia, yhtenä niistä työpaikkaruokailun päättyminen, kertoo Työterveyslaitoksen julkaisema Työ Terveys Turvallisuus -aikakauslehti.

Kriisin keskellä omasta terveydestä ja elämäntavoista huolehtimiseen pitäisi yhtäkkiä löytää uutta puhtia ja ryhtiä. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jukka Vuori sanoo lehdessä, että myös fyysiset oireet lisääntyvät työttömyyden aikana ja jopa kuolleisuus kasvaa muun muassa sydän- ja verisuonisairauksien seurauksena.

Säännölliset ateriat hoitavat mieltä ja kehoa. Johtuuko työttömyys heikommasta terveydestä vai heikompi terveys työttömyydestä, siihen tutkimukset eivät anna yksiselitteistä vastausta. "Totuus löytyy varmaankin keskiväliltä. Massatyöttömyyden aikana työttömäksi jää entistä enemmän kaikenkuntoisia", Vuori sanoo. Vuori kuitenkin muistuttaa, että terveet työllistyvät heikompikuntoisia paremmin. Päivärytmi hoitaa mieltä ja ruumista, kun aterioi säännöllisesti ja hakeutuu kodin seinien ulkopuolelle liikkumaan sekä tapaamaan muita.

Lähde: Ruokatiedon uutistiedote terveystoimittajille, 1.9.2009

Lisää kirjoituksiani terveydestä:

7.4.1972 - se päivä muutti Suomen

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Ruokatieto - suomalaisen ruokakulttuurin asialla

***
Entinen Finfood (nykyinen Ruokatieto)
on pitkään toiminut suomalaisen ruokakulttuurin puhetorvena. Siksi tuntuu niin pahalta lukea äsken saapunut viesti, joka osoittaa EU-johtoisen politiikan kaikkein rappiollisimmat piirteet:

Ruokatiedon toimintaa supistetaan rajusti. Ruokatiedon henkilöstön määrä aiotaan leikata ensi vuoden alusta kolmasosaan nykyisestä. Finfood - Suomen Ruokatieto ry:n hallitus päätti tiistaina keskittää yhdistyksen voimavarat Hyvää Suomesta -joutsenlippuun.

Ruokatiedon käynnissä olevat hankkeet viedään päätökseen vuoden loppuun mennessä ja vuosi 2010 aloitetaan neljän työntekijän kokoisella organisaatiolla. Uhattuna on myös Ruokatiedon Uutiset.

Valtionrahoitus on myös vaakalaudalla. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Jaakko Nuutilan mukaan rajun uudelleenorganisoinnin syynä on se, ettei hallituksella ole varmuutta ruuan menekinedistämiseen käytettävän valtionrahoituksen jatkumisesta edes nykyisellä tasolla. Ruuan menekinedistämiseen sallitun julkisen tuen reunaehdot ovat EU:ssa jatkuvasti kiristyneet.

- Joutsenlipun asemaa ja merkitystä tullaan vahvistamaan entisestään. Kuluttajalle on tärkeää tunnistaa kotimainen elintarvike tutusta merkistä, Nuutila sanoo.

Lähde: Ruokatiedon uutiset terveystoimittajille, 26.8.2009

Minä tuen kaikella sydämelläni Ruokatiedon tärkeää työtä ja tulen eri yhteyksissä pyytämään selvitystä siihen miksi näin edistyksellisiä ruokahankkeita ajetaan alas Suomessa.

Lisää politikointia ruoalla:

Ravintolaruoan verotus alas!

**
Suomen Kuluttajaliitto kannattaa
ravintolaruoan arvonlisäveron alentamista elintarvikkeiden arvonlisäveron tasalle ja lähemmäksi eurooppalaista keskitasoa.

Vaikeutuneessa taloustilanteessa ravintolapalvelujen käyttö on vähentynyt ja uhkaa vähentyä edelleen. Se, että hallitusohjelmassa mainitaan vain elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, ei saa muuttuneessa taloustilanteessa olla esteenä tarpeellisen korjauksen toteutukselle. Ravintolapalvelujen veron alennus tukisi suomalaista ruokakulttuuria ja työllisyyttä.

Suuri hinnanero siten, että ravintoloiden ja työpaikkojen ruokailu olisi tuntuvasti korkeammin verotettua ja kalliimpaa kuin noutopalveluiden pikaruoka, ei olisi kansanterveydellisesti toivottavaa. Siksi myös työpaikoilla ja ravintoloissa tapahtuvan ruokailun verotuksen tulisi olla samalla alennetulla tasolla noutopalveluista ostettujen pikaruokien verotuksen kanssa.

Olen samaa mieltä Suomen Kuluttajaliiton kanssa sen suhteen, että elintarvikkeiden ja ravintolaruokailun arvonlisäverojen pitää alentua siten, että ne tulevat samalle tasolle.

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 25.8.2009

Tässä muita ravintokirjoituksiani:

Vilja palaa!

##
Tässä maailmassa on monta asiaa
, joita en laisinkaan ymmärrä. Yksi niistä on viljan polttaminen biopolttolaitoksissa. Sorry, tässä tulee erittäin vastenmielistä tarinaa MTK:n suunnalta.

Maanviljelijöiden ahdinkoa pui MTK:n viljavaliokunta mm. näin:

Viljanviljelijöiden tilanne on tukala. Syksyn viljasadosta ennustetaan ennätyksellisen runsasta, mutta markkinat eivät vedä ja hinta on laskenut vuodentakaisesta jopa 40 prosenttia. Viljanviljelijöiden maksuvalmius on kovilla, sillä tuleva viljasato on lannoitettu edellisvuosien korkean hintatason lannoitteilla. Viljelijöiden tukalaa tilannetta pitäisi helpottaa aikaistamalla loppuvuoden tukien maksatusta, vaatii MTK:n viljavaliokunta.

Viljojen varastointitilasta tulee pulaa, sillä kaikkea viimevuotistakaan viljaa ei ole saatu myytyä teollisuudelle ja kaupalle. Huonolaatuiset erät kannattaakin nyt myydä bioenergian polttolaitoksille, sillä ne maksavat viljasta kauppaa paremman hinnan. Lisäksi etuna on, että biopolttolaitokset pystyvät ottamaan viljaa vastaan vaikka heti.

Keski-Euroopassa viljaa ja maissia käytetään jo nyt energiantuotantoon ja se on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä. Myös Suomessa huonolaatuisen viljan käyttö energiantuotantoon pitäisi hyväksyä (Tämä blogikirjoittaja on jyrkästi eri mieltä! Ruoan polttaminen energiaksi kuulostaa kauhealta, anteeksi vain MTK. Jossakin on jotain mätää jos viljan polttaminen on edullisempaa kuin esimerkiksi puupelletin! Tämä on MTK:lta niin vastenmielistä propagandaa, että oikein pahaa tekee.)

Viljapohjaisen bioetanolin tuotanto pitäisi nyt saada kunnolla vauhtiin. Tuotantoa on pyrittävä lisäämään ja hyödyntämään täysin jo olemassa olevien laitosten, kuten Altian Koskenkorvan, koko kapasiteetti. Sivutuotteena kotimaisesta viljasta saataisiin myös valkuaisrehun raaka-ainetta. Nyt tarvitaan valtiovallan, teollisuuden ja viljelijöiden yhteistyötä

Vilja-alan toimijoiden pitää ensi satokauden viljelysuunnitelmaa tehdessään pitää ehdottomana tavoitteena tasapainon saavuttaminen viljamarkkinoille. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä valkuais- ja öljykasvien ja viherlannoitenurmen viljelyä, lisäämällä luonnonhoitopeltoja sekä kylvämällä vähemmän rehuviljaa.

Ymmärrätkö sinä viljanviljelystä jotain? Kerro se sitten minulle!

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 26.8.2009

Muita kirjoituksiani viljasta:

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaa hiirien verisuonten terveyteen


*
Jos noudatat vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH)
, sinun olisi ehkä hyvä tietää, että tällainen ruokavalio lisää verisuonten tukkeutumista - hiirillä. Niin valtavan selviä olivat tutkimusnäytöt, että kerrotaan tutkimukseen osallistuneen professori Anthony Rosenzweigin luopuneen vähähiilihydraattisesta dieetistään. Oli sentään uskaltanut kokeilla!

Lisäys: Sain kirjeen Tonylta ja siinä kirjeessä hän ilmaisee halukkuutensa keskustella lisää tutkimuksesta. Ajattelin, että te voisitte antaa vinkkejä mitä minun kannattaa professori Rosenzweigilta kysyä. Kysymysehdotukset sähköpostilla tai tämän kirjoituksen kommenttina.

En tiedä miten sinä aiot toimia, mutta minä suhtautuisin rennosti näihin hiirillä saavutettuihin tutkimustuloksiin. Hiiri on hiiri. Ihminen on ihminen. Täytyy kaivaa alkuperäistutkimus esille. Siihen asti on luotettava Yleisradion tiedetoimituksen laatimaan juttuun.

Vähän hiilihydraatteja ja runsaasti rasvaa ja proteiineja sisältävä ruokavalio pudottaa painoa, mutta lisää verisuonten tukkeutumista eli ateroskleroosia, ainakin hiirillä. Lisäksi se heikensi uusien verisuonten syntyä. Vaikka perinteiset verisuonten riskitekijät kuten kolesterolitaso eivät nousseet enemmän kuin perinteistä länsimaista rasvaa ja proteiinia sisältävässä ruokavaliossa, verisuonet alkoivat tukkeutua.

Harvardin yliopistossa testattiin vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutusta verisuoniin hiirillä. Koe-eläimet olivat ns. ApoE -/- -hiiriä, joita käytetään valtimonkovettumataudin eli ateroskleroosin mallina. Rasvaisella länsimaisella ruokavaliolla niiden verisuonet alkavat tukkeutua, vaikka terveellisemmällä ruokavaliolla ne pysyvät auki.

Koe kesti 12 viikkoa ja koe-eläimet jaettiin kolmeen ryhmään. Kaikissa ryhmissä ruuan kokonaisenergiamäärä oli sama. Ensimmäinen ryhmä söi vähän hiilihydraatteja ja runsaasti proteiineja sisältävää ruokaa, jossa hiilihydraattien osuus energiasta oli 15%, rasvan osuus 43% ja proteiinien osuus 45%.

Toinen ryhmä söi "tyypillistä länsimaista" ruokavaliota vastaavaa ruokaa, jossa hiilihydraattien osuus oli 43%, rasvan osuus 43% ja proteiinien osuus 15%. Näissä kahdessa ruokavaliossa rasvan osuus oli sama 43% ja molemmissa kolesterolia oli 0,15%. Kolmas oli vertailuryhmänä, jolle tarjottiin hiirten normaalia laboratorioruokaa. Siinä hiilihydraattien osuus oli 65%, rasvan osuus 15% ja proteiinien osuus 20%.

Koe-eläinten valtimoiden tila tutkittiin kuuden ja 12 viikon kuluttua. Vähähiilihydraattinen ravinto nosti hiirten painoa vähemmän kuin länsimainen ruokavalio; paino nousi 28% vähemmän. Silti vähähiilihydraattisella ravinnolla olleiden hiirten verisuoniin oli kertynyt selvästi enemmän ns. plakkia kuin länsimaisella ruokavaliolla olleilla. Valtimoiden kovettumista oli näkyvissä 15 prosentissa tutkitun alueen verisuonista kun länsimaisen dieetillä olleista sitä oli 8 prosenttia. Vertailuryhmän laboratoriodieetillä olevilla verisuonten tukkeutumista oli 1,5 prosentissa tutkituista suonista.

Syytä valtimoiden ahtautumiseen etsittiin mittareista joita käytetään yleensä ahtautumisriskin arviointiin. Mittarit eivät tällä kertaa selittäneet havaintoja. Vähähiilihydraattisella ravinnolla olleilla oli jokseenkin yhtä paljon kolesteroleita ja triglyseridejä kuin länsimaisella dieetillä olleilla. Samoin oksidatiivinen stressi, insuliini ja verensokeri sekä tulehduksesta kertovat sytokiinit olivat suunnilleen samalla tasolla, joskin pieni ero vähähiilihydraattisen ruuan syöjillä eduksi oli näkyvissä. Rasvaa ja kolesterolia molemmissa ruokavalioissa oli ollut yhtä paljon.

Selitystä haettiin seuraavaksi verisuonten uusiutumiskyvystä. Sitä arvioitiin verisuonten seinämien ns. esisolujen eli EPC-solujen määrää tutkimalla. EPC-solut syntyvät luuytimessä ja ne ovat tärkeitä verisuonten korjaamiselle ja uusien kasvulle. Vähähiilihydraattisella ravinnolla olleilla hiirillä EPC-solujen määrä laski 40 prosenttia kahdessa viikossa Toistaiseksi ei tiedetä mikä näiden solujen merkitys verisuonten tukkeutumiselle on. Tutkimus julkaistiin lehdessä Proceedings of the National Academy of Sciences.

Lähde: Yle tiede, 25.8.2009

Kohta se alkaa muuten - luentorumbani. Puhutaanko vaikka tästä ajankohtaisesta aiheesta?

Muita kirjoituksiani VHH:sta:

lauantaina, elokuuta 22, 2009

Potkua protskuista!

**
Jos sinua kiinnostaa
urheilijan proteiininsaanti ja sen terveysvaikutukset, sinun kannattaa harkita uusimman Kunto & terveys -lehden hankkimista. Ota myös yhteyttä Lapin urheiluopistoon tai allekirjoittaneeseen ja tiedustele mitä ihanaa on tarjolla proteiineista vuonna 2010!

Tässä tiivistä tietoa proteiineista (lyhennelmä lehtiartikkelista):

Liikunnan harrastaja on helposti ymmällään sen suhteen miten paljon ja minkä laatuista proteiinia hänen pitäisi nauttia.

Liikkujan proteiinintarpeesta on kiistelty iät ja ajat. Jo antiikin kreikkalaiset pohtivat proteiinin merkitystä liikuntasuorituksessa. Antiikin olympialaisista lähtien on säilynyt asiakirjoja, joissa kerrotaan urheilijoiden nauttineen valtavia määriä lihaa saavuttaakseen parhaimman mahdollisen voimatason. Vielä niinkin myöhään kuin 1700 –luvulla oli vallalla virheellinen käsitys, että lihastyössä palaa lihasproteiinia. Lopulta selvisi parempien tutkimusmenetelmien myötä miten lihastyö tapahtuukin hiilihydraatti- ja rasvaenergian avulla. Tämä johti ohjeistuksiin viettää vähemmän aikaa lihapatojen äärellä ja sen sijaan varmistaa hiilihydraattien ja rasvojen saanti. Todennäköisesti tässä mentiin äärimmäisyydestä toiseen ja totuus löytyy näiden äärimmäisyyksien keskivaiheilta.

Nykykäsitys on, että liikunta lisää jonkin verran proteiinin tarvetta. Urheilija saa suurimman osan energiastaan hiilihydraateista ja rasvoista. Lihaksilla on kuitenkin kyky käyttää erityisesti haaraketjuisia aminohappoja energiaksi. Laajamittainen lihasten pilkkominen energiaksi ei ole toivottavaa. Nauttimamme proteiinit korjaavat harjoittelun aiheuttamia soluvaurioita ja muodostavat uutta lihaskudosta. Liian vähäinen proteiininsaanti johtaa kataboliseen (hajottavaan) tilaan, missä elimistö ottaa tarvitsemansa proteiinit omia lihaksiaan hajottamalla.

Meidän tulisi nauttia korkealaatuista proteiinia tasaisesti pitkin päivää, kääntääksemme elimistömme typpitasapainon positiiviseksi (anaboliseksi). Säännöllisen ateriarytmin merkitystä korostetaan liikunnan harrastajalle, sillä elimistössä ei ole varsinaisia proteiinivarastoja. Kaikki proteiini on käytössä tai sijaitsee erityisessä usein vaihtuvassa aminohappoaltaassa. Liikuntatieteilijät suosittelevat nauttimaan useita (4-8) pieniä aterioita pitkin päivää.

Korkeintaan noin puolet suolessa olevista proteiineista on peräisin nauttimastamme ruoasta, sillä lähes yhtä paljon proteiinia kulkeutuu suolistoon sisäisen erityksen kautta, jossa on talteen otettuja ruoansulatuseritteitä ja kuolleita uudelleen käytettäviä soluja. Ulosteesta löytyy kuitenkin hyvin vähän typpeä (1-2 g), mikä tarkoittaa että proteiinit imeytyvät suolesta erittäin tehokkaasti. Proteiinipitoisen ruoan jälkeen maksassa tapahtuu ohimenevä proteiinisynteesin lisääntyminen, jonka aikana harjoittelun aikana menetetyt proteiinit korvaantuvat uusilla. Maksassa syntyy noin 50 g uutta proteiinia päivässä. Lihaksiin näistä proteiineista tosin päätyy aika vähän, sillä maksan syntetisoimat proteiinit ovat enimmäkseen albumiinia, veren hyytymistekijöitä ja kuljetusproteiineja.

Urheilussa haetaan suorituskykyyn parannusta myös elopainoa keventämällä (esim. mäkihyppääjät, pitkän matkan juoksijat, tanssijat, voimistelijat, nyrkkeilijät, painijat). Urheilijalla saattaa olla proteiinin laatu ja määrä kohdallaan, mutta ravinnon kautta saadaan liian vähän energiaa. Tämä johtaa siihen, että proteiinia otetaan tarpeettoman paljon myös lihaskudosta pilkkomalla elimistön tarpeisiin. Pahimmillaan pitkään jatkuva energiapula, johtaa selvään negatiiviseen proteiinitasapainoon ja näivettymiseen. Urheilijan painonhallintaan on suhtauduttava vakavuudella. Yleisohjeena on ruoan energiamäärien maltillinen alentaminen ja proteiininsaannin turvaaminen, ehkä jopa korostaminen. Proteiinitasapainon säilyttämiseksi positiivisena on tärkeää huolehtia erityisesti ateriarytmistä.

Proteiinia tulee saada 10-25 prosenttia päivittäisestä energiansaannista. Helpompi lienee ilmaista proteiinintarve grammoina painokiloa kohti. Tässä joitakin suuntaa antavia määriä eri urheilulajeissa:

Voima- ja nopeuslajit 1,6-2,5 g / painokilo / vrk
Laihduttava urheilija 2-3 g / painokilo / vrk
Kestävyyslajit 1,4-2 g / painokilo / vrk
Liikuntaa harrastamaton 0,8-1 g / painokilo / vrk
Liikuntaa harrastamaton laihduttaja 1,5-2,5 g / painokilo / vrk

Liika on liikaa myös proteiinien saannin suhteen. Huomattavasti yli tarpeen tapahtuva proteiinien saanti ei tutkimusten mukaan edistä proteiinisynteesiä, mutta lisää aminohappojen käyttöä energiaksi. Liiallisen proteiininsaannin varjopuoliin on myös luettava mahdolliset terveysriskit: lisääntynyt kalsiumin eritys (osteoporoosivaara!), elimistön happamoituminen ja harvinaiset munuaisten toimintahäiriöt. Erittäin suuria proteiinimääriä (yli 5 g / painokilo / vrk) nauttineilla urheilijoilla on todettu häiriöitä virtsanmuodostuksessa ja ammoniakkia kertyy vereen. Liian runsas proteiinien nauttiminen voi aiheuttaa lihas- ja nivelsärkyä typpeä sisältävien aineiden kerääntyessä elimistöön.

Proteiinin määrällisestä tarpeesta on ollut runsaasti tietoa jaossa vuosien saatossa. Samaa ei voi sanoa proteiinin laadusta. Voi sanoa, että proteiinin laatutekijät ovat saaneet huomiota vasta viime vuosikymmeninä ja äskettäin on selvinnyt mitä hyötyä urheilijalle on erilaisista aminohapoista (esim. glutamiini ja leusiini) ja proteiineista (esim. hera ja kaseiini). Toivottavasti en tuota valtavaa pettymystä lukijoille kun väitän, että niinkin keskeinen asia ravitsemuksessa kuin proteiinin laatu, on edelleen aika pitkälle arvailujen ja kiistojen aiheena. Täsmällinen tieto proteiinin laadusta on vasta vähitellen hahmottumassa.

Hyvälaatuisia proteiinin lähteitä ovat kananmunat, maitovalmisteet, liha, kala ja kasvikunnan tuotteista erityisesti palkokasvit (soijapavut ja herneet). Vihanneksissa ei juurikaan ole proteiinia. Palkokasveissa proteiinia on, mutta välttämätön aminohappo metioniini puuttuu. Viljakasveissa on metioniinia, mutta lysiiniä on heikosti. Vegaaniurheilijan on siis yhdistettävä viljat ja palkokasvit saadakseen tarpeeksi välttämättömiä aminohappoja.

Maitoa pidetään hyvänä palautumisjuomana ja sen onkin tutkimuksissa todettu edistävän käytössä olevien aminohappojen hyödyntämistä proteiinisynteesiin. Tämä on kiinnostava tieto, sillä perusruoka-aineita on turhan paljon vähätelty yhä kehittyvän ravintolisämarkkinoinnin keskellä. Urheilijan on mahdollista tyydyttää proteiinintarpeensa perusravintoa syömällä, mutta erityisen kovan harjoitusmäärän vallitessa, kaupalliset proteiinijauheet tarjoavat laadukasta proteiinia helposti pilkkoutuvassa muodossa. Proteiinijauheissa raaka-aineen proteiinipitoisuutta ja imeytymiskykyä on lisätty keinotekoisesti. Raaka-aineesta on poistettu esimerkiksi rasvaa ja hiilihydraatteja. Proteiinit on mahdollisesti pilkottu entsyymien avulla lyhyiksi 2-3 aminohapon di- ja tripeptideiksi, mikä nopeuttaa aminohappojen imeytymistä. Kaupallisten proteiini- ja aminohappovalmisteiden käyttöä voi perustella mm. seuraavilla seikoilla: korkein mahdollinen biologinen arvo, nopea imeytyminen, tiedetään ravinnon tarkka määrä, varmistetaan ravinnon rasvattomuus, varmistetaan välttämättömien aminohappojen saanti, valmiste on helppo nauttia heti harjoituksen jälkeen, haaraketjuiset aminohapot osallistuvat myös energiantuotantoon ja estävät näin lihaskataboliaa kovassa harjoituksessa, kätevä pakkaus, eli helppo kuljettaa mukana.

Aina kun puhutaan proteiini- ja aminohappolisistä on pidettävä mielessä, että kyseessä on varsin menestyksellinen elinkeino, jossa on isojakin rahavirtoja liikkeellä. Ylilyöntien vaara on ilmeinen markkinoinnissa.

Tällä hetkellä pidetään heraproteiinia laadultaan parhaimpana proteiinina. Heran aminohappokoostumus on hyvin edullinen urheilijalle. Lähes puolet sen proteiineista on välttämättömiä aminohappoja ja erityisesti tärkeiden haaraketjuisten aminohappojen osuus on suurempi kuin missään muussa proteiinilähteessä. Välttämättömiä aminohappoja elimistömme ei pysty itse valmistamaan vaan niitä on saatava päivittäin ravinnosta. Heraproteiini sisältää myös vastustuskykyä vahvistavia ainesosia. Soijaproteiini (ja muut kasvikunnan proteiinilähteet) ei ole aminohappokoostumukseltaan aivan eläinperäisen proteiinin veroista, mutta edullisuutensa takia sitä käytetään paljon.

Tutkimuksissa on vahvistunut käsitys ”nopeista” ja ”hitaista” proteiineista. Heraproteiini on ”nopeaa” proteiinia, joka nauttimisen jälkeen näkyy nopeasti verenkierrossa ja laskee hyvin nopeasti. Kaseiini on ”hidasta” proteiinia ja sen nauttimisen jälkeen riittää pilkkoutuneita aminohappoja pitkäksi aikaa.

Erilaiset proteiinit ja varsinkin sen laatutekijät voivat vaikuttaa siihen miten aminohapot voidaan hyödyntää elimistössä. Kuitenkin on ollut tavattoman vaikeaa löytää jotakin viisasten kiveä miten optimoidaan proteiinilaatu parhaimman mahdollisen treenivaikutuksen saavuttamiseksi.

Urheilija on aina yksilö. Huipputasolla energian ja proteiinin tarpeen ja laadun selvittämiseksi tarvitaan aika usein kiinteää yhteistyötä urheilijan ja ravintovalmentajan välillä. Hälytyskellojen pitäisi soida, jos urheilijan kehityksessä otetaan takapakkia tai tulokset polkevat pitkään paikallaan. Syyt löytyvät yllättävän monesti ravitsemuspuolelta. Optimaalinen proteiininsaanti riippuu urheilijan tavoitteista, yksilöllisistä ominaisuuksista ja urheilulajista.
Urheilijan kehittymisen kannalta on tärkeää muistaa, että nautitaan proteiinien lisäksi riittävästi hiilihydraatteja. Hiilihydraattien saanti jarruttaa tehokkaasti aminohappojen ei-toivottua käyttöä energiaksi ja parantaa osaltaan proteiinitasapainoa. Suuren suosion saavuttaneita vähähiilihydraattisia ruokavalioita ei näin ollen suositella kovatehoisen liikunnan yhteyteen. Hiilihydraattien myönteinen vaikutus proteiinitasapainoon perustuu todennäköisesti insuliinivälitteiseen proteiinisynteesin elvytykseen ja proteiinien hajoamisen estämiseen.

Tavattoman kiehtovaa akateemista tutkimusta tehdään yksittäisten aminohappojen roolista proteiinisynteesissä. Käytännön tasolle näitä tutkimuksia on toistaiseksi hankala viedä. Yksittäiset aminohapot kulkeutuvat verivirran mukana lihassoluihin ja esim. leusiini lisää proteiinisynteesiä enemmän kuin voisi olettaa normaalista insuliinivälitteisestä leusiinin ylösotosta. Monet välttämättömät ja haaraketjuiset aminohapot kiihdyttävät myös proteiinisynteesiä, mutta on mahdotonta sanoa tapahtuuko tämä synteesin lisäys nimenomaan yksittäisen aminohapon akuutista tarpeesta.

Lihas kasvaa levossa. Varsinkin jos lepoa edeltää lihaksia rasittava harjoitus. Pelkästään lepäämällä ei lihas kasva. Kun harjoittelutaukoa pitäviä voimailijoita tutkittiin, havaittiin heidän menettävän kahdessa viikossa noin 12 prosenttia voimaa. Suurin kato kohtasi ns. nopeita lihassoluja, joiden pinta-ala laski vähän yli 6 prosenttia. Aika hurja lasku, mutta kaikille on pieni kevennys ja lepojakso tarpeen silloin tällöin. Lihasvoima palautuu harjoittelun myötä.

Biokemian mutkikkuudesta saamme tervetulleen muistutuksen niistä havainnoista, joiden mukaan testosteronin määriä laskee hyvin runsas proteiinin nauttiminen! Myös liian alhainen tyydyttyneiden rasvahappojen saanti alentaa testosteronin tuotantoa. Insuliini kiihdyttää proteiinisynteesiä lihaksessa ja tarkoissa mittauksissa on selvinnyt, että tämä johtuu pääosin insuliinin roolista estää proteiinia hajoamasta. Hiilihydraatit kohottavat insuliinia ja kun on riittävästi vapaita aminohappoja tarjolla, luodaan lihaksiin sellainen tila, että lihaskasvua voi tapahtua. Levossa insuliini ylläpitää positiivista proteiinitasapainoa erityisesti kiihdyttämällä proteiinisynteesiä ja lisäämällä aminohappojen kuljetusta. Suorituksen jälkeen insuliinin teho ei tule proteiinisynteesin kautta, vaan ennemminkin tämän hormonin kyvystä estää proteiinia hajoamasta.

Maltti on valttia lihaskasvussa, kunnon kehityksessä ja proteiinin pupeltamisessa!

Lähde: Christer Sundqvist. Potkua proteiinista. Kunto & terveys -lehti 4: 50-54, 2009

Muita kirjoituksiani proteiinista: