**
Marraskuussa 2009 valmistui Janne Huovilan ravitsemustieteen pro gradu -tutkielma "Internet painonhallinta-asiantuntijuuden toimintaympäristönä".
Tiivistelmä tutkimuksestaInternetistä on kasvanut viidentoista viime vuoden aikana merkittävä terveyskasvatusinstituutio. Terveystiedon etsimisestä on tullut yleinen internetin käyttötarkoitus. On syntynyt ajatus “uudesta” teknologian avulla omasta terveydestään vastuuta ottavasta kansalaisesta. Vakavasti otettavat yhteiskunnalliset toimijat eivät voi jättäytyä enää internetin ulkopuolelle. Internet on kuitenkin perinteisiin terveyskasvatusinstituutiohin – perheeseen, koulutusjärjestelmään ja terveydenhoitojärjestelmään – verrattuna tutkimatonta aluetta. Tässä tutkimuksessa Janne Huovila pyrki ymmärtämään suomenkielistä internetiä painonhallinnan ja painonhallinta-asiantuntijuuden näkökulmista.
Huovila on hyödyntänyt erilaisia tutkimusmenetelmiä: 1) Analysoinut 112 suosittua painonhallintasivustoa kvantitatiivisen (määrällisen) ja kvalitatiivisen (laadullisen) sisällönanalyysin keinoin; 2) Haastatellut kolmea internetissä toimivaa painonhallinta-asiantuntijaa.
Keskeisin havainto internet-sivujen sisällönanalyysissa oli painonhallintatekstien tuottajien, tuottamistapojen ja sisältöjen monimuotoisuus. Havaintojen perusteella on mahdollista muodostaa neljä ns. painonhallintamaisemaa:
1. Kaupallisten mediatalojen journalismi. Maiseman keskeisintä sisältöä olivat toimittajien tai asiantuntijoiden kirjoittamat tekstit painonhallinnasta. Sivustojen taustalla oli usein jokin suuri mediakonserni (Sanoma tai Alma Media) tai terveyteen erikoistunut mediayritys (TerveMedia tai Mediweb). Tyypillisesti maisema oli visuaalisesti monitahoinen ja sivuston käyttäjällä oli erillisessä osiossa mahdollisuus olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Maisemassa vedottiin yksittäisiin esikuviin, asiantuntijoihin tai auktoriteetteihin muita painonhallintamaisemia enemmän. Voittoa tavoittelemattomiin terveysasiantuntijaorganisaatioihin viitattiin usein ja myönteisessä valossa.
2. Kansalaisjournalismi ja kansalaiskeskustelut. Tässä painonhallintamaisemassa esiteltiin muita enemmän reseptejä ja selkeästi muita enemmän erilaisia dieettejä. Kansalaisten tuottama tieto erosi selkeästi kaupallisten mediatalojen ja voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen teksteistä siinä, että siinä ei tuotu esiin yhtä usein yksittäisiä auktoriteettejä tai asiantuntijoita, eikä viitattu yhtä usein myönteisessä valossa asiantuntiorganisaatioihin. Maisemaan liittyi usein ideologia verkostoitumisesta. Aineiston perusteella elävään kansalaisjournalismiin ja -keskusteluun kuului vaihtoehtoinen tapa ajatella painonhallinnasta, joka usein esitettiin vastakohtana virallisille käsityksille: "THL (edesmennyt ja kuopattu KTL) on hakannut päätä seinään jo niin pitkään vähärasvaisella linjallaan…"
3. Voittoa tavoittelemattomattomien yhteisöjen valistusmateriaali. Painonhallintamaisema oli tässä tapauksessa visuaalisesti ja teknisesti muita painonhallintamaisemia pelkistetympi. Tyypillisesti sivustoilla ei ollut liikkuvaa kuvaa eikä mahdollisuutta olla osa tekstin tuottamisen prosessia. Myös internetille ominainen hypertekstuaalisuus, jossa on mahdollisuus siirtyä teksteistä toisiin, oli harvinaisempaa kuin muissa painonhallintamaisemissa. Tarkoin rajattu kielenkäyttö oli tyypillistä erityisesti terveysasiantuntijaorganisaatioille. Eri hakusanoja käytettäessä terveysasintuntijaorganisaatioiden sivustoja löytyi epätasaisesti. Näiden sivustojen osuus kaikista sivustoista oli hakusanalla lihavuus 50 %, painonhallinta 22 %, laihduttaminen 5 %, laihdutus 0 %, painonpudotus 0 % ja ylipaino 0 %. Silmiin pistävää voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen sivuilla oli, etteivät ne juurikaan selitelleet omaa olemassaoloaan.
4. Tuotteiden markkinointi. Kaupallisten painonhallintamaisemien keskeisin sisältö rakentui jonkin tuotteen (elintarvike, lääke, palvelu tai tieto) ympärille. Maisemaa edustavien sivustojen käyttöominaisuuksissa ja visuaalisessa ilmeessä oli suuresti eroja. Siinä missä suuri elintarvikealan yritys oli panostanut paljon resursseja sivustoon, oli yksityisyrittäjällä tyypillisesti vain esitteenomaisesti tekstiä. Markkinoitavista tuotteista suuri osa oli pienten yksityisyrittäjien, ja niitä markkinoitiin usein vastakohtana vallalla oleville "väärinkäsityksille". Tähän painonhallintamaisemaan mahtui myös useita yhteisöllisyyttä ja henkilökohtaista ohjausta tarjoavia painonhallintaportaaleja (
kalorilaskuri.fi,
keventäjät.fi,
kiloklubi.fi,
mammadieetti.net,
pudottajat.fi ja
weightwise.fi).
Teemahaastattelujen perusteella Huovila toi esille painonhallinta-asiantuntijuuden internetissä. Se on toimimista luotettavan tiedon puolestapuhujana, tietoa kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen. Internet ei muuta asiantuntijuutta vain internetissä vaan internetin vaikutus tietolähteenä heijastuu laajemmin – ja yhteiskunnallisesti merkittävästi – asiantuntija-maallikko-suhteisiin. Tästä esimerkkinä on vähähiilihydraattisen ruokavalion internetin myötä kasvanut tunnettuus. Asiantuntijat olivat huolissaan siitä, etteivät ihmiset kykene arvioimaan internetissä olevan monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon luotettavuutta ja soveltamaan tietoa käytäntöön. Asiantuntijat uskoivat, että ns. health 2.0 -työkalut, jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja yksilöllistä ohjausta internetissä, voivat oikein käytettyinä olla hyödyksi painonhallinnassa. Haastatellut asiantuntijat kokivat, että internet oli rikastuttanut merkittävällä tavalla heidän omaa toimintaansa painonhallinta-asiantuntijoina. Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta.
Internet tarjoaa erilaisille yhteiskunnallisille toimijoille mahdollisuuden viestintään ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Perinteistä mediaa (TV, radio ja lehdet) hallitsivat mediatalot, mutta internetin myötä myös yksittäiset kansalaiset, voittoa tavoittelemattomat yhteisöt ja muut kaupalliset toimijat voivat olla merkittävä osa median painonhallintamaisemaa "ohi" mediatalojen. Tämä luo painonhallinta-asiantuntijuudelle moniäänisen ja monimuotoisen toimintaympäristön. Internet tarjoaa painonhallinta-asiantuntijuudelle ainutlaatuisen kohtaamispinnan, mutta samalla asiantuntijat näkevät internetin kaaottisena ja rajattomana tietotulvana. Tietotulvan keskellä asiantuntijan keskeisimmäksi tehtäväksi muodostuu toimiminen luotettavan tiedon puolesta kansantajuistaen, tietovirtoja ohjaten ja tietoa laajempiin asiayhteyksiin sijoittaen.
Lisäksi voidaan Janne Huovilan pro gradusta lukea hänen arvioitaan esimerkiksi blogien merkityksestä terveystiedon välittäjinä. Blogit mahdollistavat tiedon jakamisen, omien kokemusten peilaamisen ja väittelyn. Ne voivat saada laajan ja asialleen omistautuneen lukijakunnan. Blogien lukeminen on yleistä nuorilla; keväällä 2008 57 % 16-29-vuotiaista suomalaisista internetin käyttäjistä oli käynyt lukemassa blogia (Tilastokeskus 2008). Blogien myötä tieteen uutisointi ja popularisointi ovat muuttuneet ja muuttumassa. On jopa puhuttu perinteisen tiedejournalismin häviämisestä tiedebloggaamisen myötä. Blogit ovat foorumi, jossa tieteentekijät ja tiedetoimittajat itse voivat kohdata maallikot helposti toteutettavalla, nopealla ja kustannustehokkaalla tavalla. Tämä kehitys voi viedä pohjan perinteisen paperilla julkaistavan tiedejournalismin ansaintalogiikalta: jos luotettavaa tietoa on saatavilla ilmaiseksi internetistä, ollaanko tiedosta enää valmiita maksamaan. Blogi on viestintävälineenä usein individualistinen, joskus anarkistinen ja sovinnaisuuksia rikkova, mutta se voi tarjota tieteentekijöille erinomaisen väylän korjata vallalla olevia väärinkäsityksiä ja popularisoida tiedettä. Terveyden näkökulmasta uusia web 2.0-työkaluja (wikejä, blogeja ja podcasteja) voidaan hyödyntää myös opetuskäytössä. Uudet palvelut voivat tarjota hyvän tavan vaihtaa oppimiskokemuksia opiskelijoiden, kliinikoiden ja potilaiden välillä.
Internetin painonhallinta-asiantuntijoiden valinta haastateltaviksi tapahtui harkinnanvaraisesti. Tutkimuksen rajallisten resurssien takia haastateltavien määrä rajattiin kolmeen. Yhteistä kaikille oli näkyvä toimiminen internetissä painonhallinnan asiantuntijoina. Kaikilla haastateltavilla oli terveys- tai luonnontieteeseen liittyvä korkeakoulututkinto. Ennakkokäsityksen mukaan kolmesta haastateltavasta yksi edusti enemmän julkista sektoria, yksi kaupallista sektoria ja yksi kolmatta sektoria. Oletuksena oli myös, että kaksi haastateltavaa asui ja toimi pääkaupunkiseudulla, kun yksi edusti pääkaupunkiseudun ulkopuolista Suomea. Kaksi haastateltavista oli miehiä ja yksi nainen. Julkisuuskuvan perusteella haastateltavien välillä oli myös ainakin pieniä näkemyseroja viimevuosina paljon keskustelua herättäneistä painonhallintakysymyksistä, kuten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Haastateltavat värvättiin sähköpostilla syyskuun 2009 alussa. Kaikki suunnitellut henkilöt (A, B ja C) suostuivat haastatteluun. Haastateltavat kokivat internetin oman työnsä kannalta merkittävänä. Internet nähtiin mahdollistajana neuvonta- ja viestintätyössä sekä oman ammatillisen kehittymisen välineenä. Internetistä oli tullut asiantuntija-maallikko-suhteiden rikastuttaja. A kertoi, kuinka internet tarjoaa laajemman lukijakunnan sekä mahdollisuuden tietojen päivittämiseen ja syventävien hypertekstien tarjoamiseen. C oli käyttänyt kasvotusten tapahtuvien painonhallintaryhmätapaamisten lisänä internet-palvelua asiakkaiden itsenäisen työskentelyn alustana. Kun internet laski ruokapäiväkirjat, tarjosi reseptejä ja syventävää tietoa, toi se lisäarvoa kasvotusten tapahtuvalle ohjaukselle.
Jokainen haastateltava kuvaili internetin synnyttämää muutosta omissa toimintatavoissaan: "nettikirjoittaminen on tuonut ihan erilaisen tyylin kirjoittaa... ensimmäisessä kappaleessa pitää sanoa kaikki olennaiset... eli tiivistäminen... asia kirjoitetaan hyvinkin yksinkertaisesti... että teksti on mukaansa tempaavaa, sekin on ihan hirveän tärkeätä" (C). A kommentoi internetin myötä tapahtunutta tiedon kulun nopeutumista: "Sehän auttaa ammattilaista suuresti. Kaikki, mitä tutkimustietoa julkaistaan, sä löydät sen sieltä". B kertoi omasta roolista internetissä: "Se oli 2005 kun mä ensimmäisen blogin väsäsin. En mä uskonut, että siitä voi tulla työväline".
Tärkeinä internetissä toimivan painonhallinta-asiantuntijan ominaisuuksina pidettiin uskallusta, avoimuutta, jämäkkyyttä, kansankielisyyttä ja hyvää kokonaiskäsitystä painonhallinnasta. Internetin moniäänisyyden keskellä koettiin, että jos "oikeat" asiantuntijat eivät toimi rohkeasti, avoimesti ja jämäkästi, internetistä hyötyvät ennen kaikkea epäluotettavan tiedon levittäjät. Kansankielisyyden nähtiin olevan edellytys asiantuntijoiden ja maallikoiden väliselle kohtaamispinnalle internetissä. Hyvä painonhallinnan kokonaiskäsitys korostuu erityisesti internetissä, jossa pieni, irrallinen tieto voi saavuttaa suuret mittasuhteet. Tällöin asiantuntijan tehtävänä on suhteuttaa yksittäisen tiedon merkitystä.
Internetin rajattomassa tekstimeressä haastateltavat kokivat myös oman asiantuntijuuden rajallisuutta. Jokainen haastateltava peilasi omia rajallisia resursseja suhteessa
internetiin tekstimereen: "eihän asiantuntijoilla ole aikaa" (A), "eihän voi vaatia, että jokainen ravitsemustieteilijä ja jokainen ravitsemusterapeutti kävisi samanlaisen dilemman läpi" (B) ja "mä myöskin tunnistan sen, että ei mulla ole aikaa ja resursseja ja mahdollisuuksia tutustua kaikkiin" (C).
Haastateltavien puheissa korostui voimakkaasti toiminta luotettavan tiedon tarjoajana. Asiantuntijat määrittelivät usein "oikeaa" asiantuntijuutta suhteessa "väärään" asiantuntijuuteen ja keskeistä puheessa oli kysymys luotettavuudesta. B korosti, että "jokaisesta ei ole asiantuntijaksi". Asiantuntijuus määrittyi taisteluksi luotettavan tiedon puolesta monin tavoin värittyneen painonhallintatiedon keskellä. Keskeistä asiantuntijuudelle internetissä oli "tutkimukseen perustuva tieto hyvästä terveydestä" (A), jatkuva arviointi, että "onko tossa mitään järkeä" (B), ja sen viestin välittäminen "että verkossa voi olla myös luotettavaa tietoa" (C). Yhdeksi merkittäväksi internetasiantuntijuuden tehtäväksi miellettiin tietovirtojen ohjaaminen: "pitäisi olla jokin semmoinen systeemi joka ohjaa tapaa etsiä tietoa, ei sitä internet tee" (A) ja "asiantuntijan rooliksi jäi ohjata oikean tiedon jäljille" (B).
Keskeistä asiantuntijuuteen perustuvassa tietovirtojen ohjaamisessa oli yksittäisten
tietojen sijoittaminen laajempiin asiayhteyksiin. Haastateltavat mainitsivat usein, että tavallinen internetin käyttäjä on varsin avuton valtavan tietomeren keskellä. Internet on ikään kuin suuri hallitsematon koneisto, joka tuottaa tietoa, mutta samalla hämärtyy ihmisten käsitys siitä, onko olemassa mitään tiedon luotettavuuden kriteerejä. Haastateltavat näkivät painonhallintatiedon etsijän osan erittäin vaativana, ja siksi tarvitaan asiantuntijoita tulkitsemaan tiedon merkitystä: "se on semmoinen leikkikenttä, että sieltä voi saada hyvää tietoa ja järkevää, mutta sieltä saa myös vahvistusta omiin käsityksiin, oli se käsitys mikä tahansa... tää on tosi vaikea asia, koska ihan pienestä mitättömästä tutkimuksesta voidaan tehdään ihan valtavan iso juttu ja sillä ei ole mitään totuuspohjaa (C), "sit nää tällaiset uutiset, jos maallikko siellä käy, jos puhutaan nyt terveystiedosta, niin mä luulen, että aika monet vaan niistä hämmentyy" (A) ja "se on liian rankka taakka, se ei kuulu sähköinsinöörille, se ei kuulu siivoojalle, tehtäväksi tarkistaa, onko tämä oikeaa tietoa" (B).
Tietovirtojen ohjaamisessa yhdeksi keskeiseksi tekijäksi nostettiin aika. Kun internetiin on helppo tuottaa tietoa, on julkaisukynnys matala. Haastateltavat toivoivatkin niin omaan toimintaan kuin yleisemminkin internetin toimintakulttuuriin kärsivällisyyttä: "mä haluaisin nimenomaan sitä, että esimerkiksi viikko sen jälkeen kun julkaisu on ilmestynyt niin tiedemiehet ja toimittajat istuisivat alas ja pohtisivat, onko tämä aidosti uutinen. Nyt kun kaikilla on niin kauhea kiire, niin pieninkin löydös joka tehdään maailmalla niin siitä tehdään isot otsikot" (B).
Asiantuntijat painottivat hakukoneiden ja hakusanojen merkitystä internetin tietomeressä kahlaamisessa. Kaikki haastateltavat varoittivat samaan sävyyn siitä, kuinka hakukoneet voivat johtaa harhaan. B kommentoi asiaa: "Sä voit googleen pistää jonkun hakusanan ja sitten rimpsu tietoa ja kaikki aika yksipuolista, filtteroitua tavallaan. Ja siitä saa sellaisen käsityksen, että tästä on paljon kirjoitettu. Se on ehkä se harha, jonka internet synnyttää, jos googleen tulee 2000 hittiä, tai osumaa, niin tällainen ihminen ajattelee, että siitähän on tosi paljon kirjoitettu. Ja sit tiedemies menisi tietenkin pubmedin kohdalle ja katsoisi sieltä, että löytyykö samasta sanasta tai sanayhdistelmästä 2000 referenssiä, no sieltä löytyy ehkä kaksi tai kolme. Jolloin hänen tulkintansa on, että tämä on aika merkityksetön tieto".
Haastateltavilta kysyttiin, miten pitäisi suhtautua siihen, että hakukoneisiin perustuvassa tiedonetsinnässä asiantuntijoiden kielenkäyttötavat ja kansanomaiset kielenkäyttötavat eivät kohtaa parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä painonhallintatiedon popularisointiin liittyvä ongelma nähtiin keskeisenä, mutta siihen ei osattu sanoa juurikaan ratkaisuja. Toisaalta myönnettiin se, että sana "laihdutus" on keskeistä kansanomaisessa kielenkäytössä. Toisaalta viitattiin siihen, että sanalla on hyvin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tappelevat painonhallinta-asiantuntijuuteen liittyviä periaatteita vastaan.
Internetin luomaan ajasta ja maantieteellisestä paikasta riippumattomaan yhteisöllisyyteen suhtauduttiin ristiriitaisesti. Haastateltavien puheessa korostuivat "oikeaan" asiantuntijuuteen perustuvat yhteisöt erotuksena yhteisöistä, jotka perustuivat fanaattisuuteen, karismaattisiin johtajiin ja erikoisiin ravitsemusfysiologisiin käsityksiin. C kertoi myönteisessä sävyssä edustamansa palvelun internet-yhteisöllisyydestä: "Se, että sä voit vaikeana hetkenä kirjautua sisään ja 'nyt on kuulkaas suklaan syönti lähellä' ja sit sieltä tulee heti joku 'hei älä nyt viitti, että miten sulla on mennyt'... että 'lähe vain lenkille, sun kannattaa'... ihmisille ihan hirveän tärkeätä silloin kun tekee elämäntapamuutosta, että 'Joku muukin on kiinnostunut tästä mun asiasta enkä vain minä'". Yhteisöllisyyden internetissä ei uskottu korvaavaan kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, mutta se nähtiin tärkeänä lisänä, joka voi sitouttaa ihmistä elämäntapamuutokseen.
Haastateltavat suhtautuivat tietyin varauksin myönteisesti sosioteknologiseen
asiantuntijuuteen, kuten ruokapäiväkirjoihin, ravintoainelaskureihin, elintarvikekoostumustietopankkeihin ja energiankulutuslaskureihin, joissa ihmisen sijaan teknologiset sovellukset antavat käyttäjilleen palautetta. Näiden palvelujen nähtiin lisäävän tietoa ja motivaatiota. Toisaalta niiden ei ajateltu sopivan kaikille ja ne voivat vääristää suhtautumista painonhallintaan, jonka pelättiin synnyttävän jopa syömishäiriökäyttäytymistä.
Kaikki haastateltavat toivat esiin, että internet ei ole muovannut asiantuntijuutta vain internetissä: internetin vaikutus maallikko-asiantuntija-suhteisiin heijastui myös internetin ulkopuoliseen neuvontatyöhön. Keinoksi siihen, miten internetissä olevasta tiedosta tulisi maallikko-asiantuntija-suhteiden rikastuttaja eikä heikentäjä, pidettiin hyvien internet-palvelujen tarjoamista ja terveydenhoidon ammattilaisten kouluttamista.
Voitte kysyä Janne Huovilalta (helsinki.fi) mahdollisuutta tutustua tähän todella mielenkiintoisen pro gradu -tutkielmaan. Suosittelen!
