perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Suomalainen murhasi 16 ulkomaalaista

Luin lehdestä hirvittävän raa'an uutisen:

Suomalaista epäillään kuudentoista pakolaisen joukkosurmasta Korkeasaaren eläintarhassa. Kaikki Korkeasaaren 16 maahanmuuttajaa löydettiin surmattuina varhain perjantaiaamuna. Uussuomalaiset olivat juuri viime viikolla päässeet ulkoaitaukseen, jossa ei ole katosta.

Teosta epäillään valkoista, lihaa syövää heteroa. Eläintarhassa tutkitaan nyt, miksi ja miten tuo alkoholisoitunut ja läski vaimonhakkaaja pääsi käsiksi puolustuskyvyttömiin maahanmuuttajiin. Aitaus, jossa uussuomalaiset olivat, on alle 70 senttiä korkea.

"VHM:n jäljet tulivat mereltä, sen jälkeen se on käyttäytynyt kuin ravintolaillan jälkeen nakkikioskilla", kertoo eläintarhan johtaja Sakari Orava.

Korkeasaaren maahanmuuttajat olivat peräisin Chilestä. Ne olivat suurin piirtein kurjen kokoisia, metrin pituisia, eivätkä ne ole harvinaisia. Vaaleanpunaiset pakolaiset lähtivät 1970-luvulla pakoon Chilen sotilasvallankaappausta ja päätyivät lopulta Suomeen.

"Häkkirakennetta on muutettava. Maahanmuuttajat kuuluvat Suomeen, uusi parvi hankitaan ehdottomasti", kommentoi asiaa verekseltään maahanmuuttoministeri Astrid Thors.

Tutkijoiden mukaan tapaus on merkki suomalaisen miehen pohjattomasta naisvihasta ja rutiininomaisesta väkivaltaisuudesta.

Muuta sekavaa höpinää, jolla olen houkutellut tänne terveysblogiini viattomia lukijoita:

torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Syökää lihaa

*
Suomalaistutkijat Maatalouden tutkimuskeskuksessa Jokioisissa
julkaisivat jo viime vuoden puolella tutkimuksen lihansyönnin vaikutuksesta maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöihin. Totesin tänään Svenska Dagbladet -lehden tehneen tästä pienen uutisen. Yhdenkään suomalaistoimittajan en tiedä kajonneen tähän tutkimukseen.

Vegaanien, viherpiipertäjien ja muiden villapuseroradikaalien väite on ollut, että lihansyönti kasvattaa ns. kasvihuoneilmiön vaikutuksia ja lisää siten ilmaston lämpeämistä. Lihan syöntiä on pidetty epäsopivana.

Suomalaistutkijoiden mukaan lihan jättäminen kokonaan pois ruokalautaselta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä noin 7 prosenttia. Suurinta roolia kasvihuonekaasujen päästöissä näyttelee peltomaan viljely.

Svenska Dagladet -lehdelle myöntämässään haastattelussa tutkimuksen johtaja Helmi Risku-Norja myöntää, että jos joka kymmenestä suomalaisesta tulisi vegaani (terveysblogistin huomautus: en tiedä paljonko Suomessa on nykyään vegaaneja), se vaikuttaisi kasvihuonepäästöihin 0,7 prosentin verran.

Eli jos meistä tulisi sankoin joukoin viherpiipertäjiä ja söisimme vain vihanneksia ja hedelmiä, niin ei siitä saataisi aikaiseksi kuin useimmille pahaa mieltä ja kasvihuoneilmiö jatkuisi entisellään. Ihminen on kaikkiruokainen ja liha on mitä parhainta ruokaa. Syökää lihaa!

Suomalaistutkimus on julkaistu tiedelehdessä Progress in Industrial Economy.

Lähde: Forskare: Kött ingen stor klimatbov. Svenska Dagbladet 8.4.2010

Muita kirjoituksia lihasta:

tiistaina, huhtikuuta 06, 2010

Onnistuneet uudistukset


**
Terveysblogini on uudistunut
.
  • Olen pyytänyt muutamalta terveysvaikuttajalta vieraskirjoitusta terveysblogissani. Tämä on ollut ilmeisen onnistunut uudistus, sillä noita kirjoituksia on luettu ja kommentoitu erittäin vilkkaasti.
  • Dosentti Matti Tolonen on saanut oman ravintolisäosion terveysblogissani. Tolosen ehtymättömästä varastosta olemme jo saaneet runsaasti työnäytteitä.
  • Yritin parantaa terveysblogini luettavuutta lukuisin uudistuksin.
Kyselyni mukaan olette pitäneet viimeisimpiä uudistuksia hyvinä. Tästä on hyvä jatkaa.

Rakentavaa kritiikkiä otan mieluusti vastaan. Tämä on valtakunnan ykkösblogi terveystiedon saralla ja mikäli se minusta riippuu niin sillä sijalla se myös tulee pysymään.

Ensi kertaa terveysblogiini tutustuva saattaisi kiinnostua näistä peruskirjoituksistani:

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Ubikinoni vaimentaa tulehdussytokiineja

**
Tohtori Frederick Cranen työryhmä
eristi ubikinonin naudan sydänlihaksesta vuonna 1957 Wisconsinin yliopistossa. Samana vuonna tohtori R.A. Morton, joka myös alkoi tutkia tätä yhdistettä, antoi sille nimeksi ubikinoni eli koentsyymi Q10 (lyhennetään yleensä CoQ10 tai Q10). Sen jälkeen tätä vitamiininkaltaista ainetta on tutkittu valtavasti eri puolilla maailmaa, ja sitä käytetään laajalti ravintolisänä.

Ravinto tarjoaa tätä ainetta hyvin vähän, vain 3–6 mg päivässä. Ravintolisät sisältävät sitä paljon enemmän, 10–200 mg.

Ubikinonin tarpeellisuudesta ravintolisänä on käyty kiivastakin väittelyä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ex-professori Antti Aro toivoi vuonna 2008 Diabetesliiton lehdessä, että "tämä turha ravintolisä poistuisi pian markkinoilta". Näin ei kuitenkaan ole käynyt, vaan päin vastoin, sitä tutkitaan ja käytetään yhä laajemmin sitä mukaa kun tieteelliset tutkimukset tuovat esille sen uusia suotuisia biokemiallisia vaikutuksia.

Uusin raportti tulee Israelista. Tel Avivin yliopiston tutkimuksen mukaan ubikinoni vaikuttaa terveyteen osittain samalla tavalla kuin D-vitamiini, nimittäin immuunijärjestelmän kautta. Ubikinoni vähentää merkitsevästi vapaiden radikaalien (superoksidin) aiheuttamaa tuumorinekroositekijä alfaa (TNF-alfa) ja interleukiini 2:ta (IL-2). Koe tehtiin in vitro (viljelyalustalla) 19 vapaaehtoiselta henkilöltä otetuilla yksitumaisilla (monunukleaarisilla) valkosoluilla.

"Tulokset osoittavat, että koentsyymi Q:lla on tiettyä vaikutusta yksitumaisten valkosolujen sytokiinien tuotantoon, mikä liittyy ubikinonin kykyyn muokata ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa", kirjoittavat tutkijat.

Lähde: Bessler H, Bergman M, Blumberger N, et al. Coenzyme Q10 decreases TNF-alpha and IL-2 secretion by human peripheral blood mononuclear cells. J Nutr Sci Vitaminol (Tokyo). 2010;56(1):77-81.

Lue lisää ravintolisistä:

perjantaina, huhtikuuta 02, 2010

Helpotusta oikein lihaville lapsille

*
Lääkärin tarkassa seurannassa voidaan suositella vähähiilihydraattista ruokavaliota (VHH) sairalloisesti lihaville teini-ikäisille. Tähän tulokseen päädytään tutkimuksessa, joka julkaistiin maaliskuussa 2010 lastenlääkärien ammattilehdessä Journal of Pediatrics.

Tehokkaita laihdutusmenetelmiä ei juurikaan ole pahasti ylipainoisille lapsille, sanoo professori Nancy F. Krebs Coloradon yliopistosta.

Lääkärit ovat tähän asti pelänneet ottaa käyttöön vähähiilihydraattisia ruokavalioita nuorille lapsille, sillä aina on se vaara olemassa, että proteiini- ja rasvapitoinen ruokavalio lyhyenkin aikaa käytettynä vaikuttaa kielteisesti lasten kasvuun ja se saattaa kohottaa veren kolesteroliarvoja. Tämä on professori Krebsin mukaan suurin este näiden ruokavalioiden laajamittaisemmalle käytölle.

Tilanne saattaa nyt muuttua, sillä paljon proteiinia ja rasvaa sisältävällä ruokavaliolla saavutettiin kokeeseen osallistuvissa lapsissa hyvät laihdutustulokset. Verrattuna vähän rasvaa sisältävään ruokavalioon, runsaasti proteiinia ja rasvaa sisältävä ruoka oli merkittävästi tehokkaampi laihdutusvaikutuksiltaan.

Kokeessa annettiin vähähiilihydraattiset ruokavalio-ohjeet 24 sairaalloisesti lihavalle teinille ja 22 samanikäisille teinille annettiin kehotus syödä hyvin vähän rasvaa. Koe jatkui 13 viikkoa ja molempia ryhmiä seurattiin tarkasti. Lapsilla ei (vielä) ollut diabetesta eikä muita vakavia sairauksia.

VHH-ryhmässä painonpudotus oli 13 viikossa keskimäärin 29 paunaa (= 13,2 kg) ja vähän rasvaa syönyt ryhmä laihtui 16 paunaa (= 7,3 kg). Molemmat ryhmät onnistuivat koken päätyttyä välttymään siltä, että kilot tulisivat takaisin 9 kk seuranta-ajan puitteissa. Professori Krebs oli olettanut, että erityisesti VHH-ryhmässä tapahtuisi painonnousua kokeen päättymisen jälkeen, mutta näin ei siis ollut tapahtunut.

Professori Krebs piti VHH-ruokavaliota täysin turvallisena. Mitään heikennystä ei ollut tapahtunut pituuskasvulle, luun tiheydelle ja erilaisille metabolisille osatekijöille kuten esim. kolesteroliarvoille. Kuten olettaa saattaa niin vähän rasvaa saaneiden lasten ryhmässä LDL-kolesteroli laski ja HDL-kolesteroli nousi, mutta niin kävi myös VHH-ryhmässä!

Liikunnasta hauskasti ja rennosti

***
Kävin Turun Myyntimiehille
esittelemässä liikuntaohjelmaani. Sain äsken tietää, että esitykseni oli päätynyt myyntimiesten omaan lehteen.

Löysätkää hetkeksi pipoa ja tarkistakaa ennakkoluulottomasti, voisiko olohuoneliikunnasta olla apua? Koko juttu on luettavissa tästä PDF-tiedostosta.

  • Istuminen muurahaispesässä. Erinomainen ryhtiä parantava liike. Istuttuasi muurahaispesässä lähdet liikkeelle ja huiskutat samalla muurahaisia pois takapuolesta. Vedät silloin vaistomaisesti olkapäät taakse ja oikaiset selkäsi. Mahdollisesti liikut jopa reippaammin kohti vilvoittavaa metsälampea, jonne voit muurahaisten pureman takapuolesi laskea.
  • Kävelytripling. Kaikki eivät asu yli 500 neliön kartanossa. Tarkoittaa siis, että sisätiloissa liikkuessa seinä tulee vastaan turhan tiuhaan tahtiin. Ratkaisu löytyy kävelytriplingistä! Ota tosi lyhyitä askeleita. Askella yli koko jalkapohjan kantapäästä varpaisiin suuntautuvalla liikkeellä. Välillä hidasta triplingiä, välillä reippaampaa. Ei tule seinä vastaan niin nopeasti.
  • Kävelyä varpailla ja kantapäillä. Ota tavaksesi kävellä välillä varpailla, välillä kantapäillä. Tämä kehittää nilkkojen ja pohjelihasten voimaa sekä parantaa tasapainoa.
  • Pyöräilyä uutisten ajaksi. Ota tavaksi pyörittää jalkojasi ilmassa ikään kuin ajaisit polkupyörää. Siinä kun katsoo illan uutislähetystä, kunto kohoaa ja vatsalihakset voimistuvat. Suosittelen.
  • Hartioiden pyöritys. Pyöritä hartioita niin, että oikein rutisee! Riittävän usein suoritettuna, saatamme ihmetellä minne ne niskakivut ovat hävinneet.
  • Hampaiden harjaus. Hampaiden harjaukseen voi yhdistää kuntoilun. Kun harja menee oikealle nouse silloin varpaille. Kun harja menee vasemmalle nouse kantapäille.
  • Se seisoo sittenkin. Niin, tässä ei tarkoiteta "sen" seisomista. Tarkoitus on seistä toisen jalan varassa mahdollisimman pitkään. Vapaan jalan voi viedä taakse, sivulle ja eteen. Notkeimmat vievät vapaajalan niskan taakse!
  • Kevyet punnerrukset. Huippu-urheilijan treenimenetelmiä käyttäen voit oppia tekemään lattiatasolta vaikkapa 50 punnerrusta suorille käsille. Lue lehdestä tarkemmin mikä on oikean punnerrusmenetelmän salaisuus.
Lähde: Christer Sundqvist. Liikunnasta hauskasti ja rennosti. Kuuvannokka 4:7, 2009

Lisää luettavaa luennoistani:

Apeliini - uusi mielenkiintoinen hormoni

**
Apeliini on ihmisen solujen erittämä hormoni (peptidi), jonka professori Masahiko Fujinon työryhmä löysi Japanissa vuonna 1998.

Apeliinia esiintyy veriplasmassa, aivoissa, haimassa, sydämessä, keuhkoissa, munuaisissa, lisämunuaisissa, maksassa, suolistossa, rintakudoksessa, munasarjoissa, kilpirauhasessa ja valtimoiden seinämän endoteelissa.

Kiinalaisen raportin mukaan vasta diagnosoitujen, hoitamattomien tyypin 2 diabeetikkojen plasman apeliinin pitoisuus on tavallista pienempi. Joidenkin tutkimusten mukaan lihavuus ja diabetes lisäävät apeliinin määrää rasvakudoksessa, veriplasmassa ja silmän lasiaisessa. Eri tutkimuksissa on saatu vastakkaisia tuloksia.

Erään julkaisun mukaan apeliini voi estää insuliinin ja glukagoninkaltaisen peptidi 1:n (GLP-1) vaikutuksen glukoosiin kun taas toisen mukaan apeliini on välttämätöntä insuliiniherkkyydelle.

Apeliinin vaikutus välittyy ainakin osaksi adenosiinimonofosfaattiriippuvaisen proteiinikinaasin eli AMPK:n aktivaation kautta. Tässä suhteessa apeliinin vaikutus muistuttaa berberiinin vaikutusta.

Apeliini edistää terapeuttista angiogeneesiä (uudisverisuonten syntyä). Ihmisen elimistö pyrkii ilmeisesti apeliinin avulla kompensatorisesti torjumaan aineenvaihdunnan häiriöitä ja niiden aiheuttamia elinmuutoksia. Joidenkin tutkimusten mukaan apeliinin määrää voidaan lisätä tietyillä ravintolisillä, kuten EPA-rasvahapolla ja neidonhiuspuu-uutteella.

Apeliinin keskeinen merkitys terveydelle on alkanut selvitä vasta viime aikoina. Tutkimusten mukaan apeliinilla on monia fysiologisia vaikutuksia. Se ehkäisee verenpaineen kohoamista ja valtimonkovetustautia, se säätää sydämen rytmiä ja lisää (inotrooppisesti) sydänlihaksen supistusvoimaa sekä säätää insuliiniherkkyyttä ja sokeritasapainoa. Apeliini edistää typpioksidin (NO) tuotantoa valtimoiden seinämissä, jolloin ne pysyvät pehmeinä ja joustavina.

Apeliinin uskotaan vahvistavan sydämen pumppausvoimaa ja suojaavan sydäntä hapenpuutteelta ja vajaatoiminnalta etenkin silloin kun verenpaine on koholla. Akuutissa sydäninfarktissa plasman apeliinin pitoisuus suurenee, mutta pitkäaikaisessa sydämen vajaatoiminnassa pitoisuus pienenee. Jotkin tutkijat esittävät, että apeliini pienentää infarktin kokoa ja suojaa sydänsoluja iskemian ja reperfuusion aiheuttamilta vaurioilta.

Jotkin tutkijat uskovat, että apeliini suoja sydäntä ehkäisemällä sydänlihassolujen ohjelmoitua kuolemaa, apoptoosia (lue tästä asiasta tämä PDF-tiedosto).

Apeliini suojaa aivoja ja muuta hermostoa hapenpuutteen aiheuttamilta vaurioilta. Apeliini säätää myös ruumiinlämpöä ja ruokahalua.

Apeliini on erityisen kiinnostava hormoni lihavuuden ja diabeteksen kannalta. Kokeellisessa hiirille aiheutetussa diabeteksessa apeliinin eritys vähenee. Rasvainen ruokavalio lisää jyrsijöiden ihonalaisen kudoksen, mutta ei retroperitoneaalisen rasvakudoksen apeliinin eritystä.

Eläinkokeissa apeliini säätää glukoosin tasapainoa (homeostaasia) ja parantaa sokerinsietoa sekä laihoilla että lihavilla rotilla. Apeliinin ruiskuttaminen laskimoon lisää sokerinottoa luurankolihaksiini ja alentaa veren sokeripitoisuutta.

Apeliini näyttää vaimentavan myös hiljaista kroonista tulehdusta (inflammaatiota), joka myllertää kaikissa pitkäaikaissairauksissa. Lihavien ihmisten plasman ja kudosten apeliinin pitoisuus pienenee kun ihmiset laihduttavat ruokavalion avulla. Apeliinin, insuliinin ja tuumorinekroositekijä alfan välillä vallitsee korrelaatio niillä ihmisillä, joiden insuliiniherkkyys lisääntyy eniten.

Ravintolisien ja kortisonin vaikutuksesta apeliiniin muutama sana vielä. Navarran yliopiston uuden tutkimuksen mukaan kalaöljyn EPA-rasvahappo lisää merkitsevästi apeliinin peruseritystä ja insuliinin stimuloimaa apeliinin eritystä sekä apeliinigeenin ilmentymistä rasvasoluissa (adiposyyteissä). Havainto antaa aivan uudenlaisen selityksen sille, että EPA on ilmeisesti diabeetikoille hyödyllinen ravintolisä. Esimerkiksi Japanissa lääkärit määräävät yleisesti diabeetikoille E-EPAa (1800 mg päivässä) täydentävänä hoitona. Sen on todettu suojaavan mm. diabeetikon munuaisia vaurioilta ja korjaavan diabeetikon kaulavaltimon ahtaumia ja parantaa verenkiertoa.

Kiinalaistutkimuksen mukaan neidonhiuspuun (Ginkgo biloban) lehdistä valmistettu uute lisää apeliinin pitoisuutta veriplasmassa. Tämä voi selittää uudella tavalla sitä, että uute voi suojata sydänlihasta hapenpuutteelta.

Lundin yliopiston tutkimuksen mukaan kortisonin käyttö vähentää haiman beetasolujen apeliinin eritystä. Tämä voi selittää sitä, että kortisonin pitkäaikainen käyttö voi laukaista tyypin 2 diabeteksen.

Kirjallisuus:

Miika Heinosen väitöskirja, 2009 (PDF-tiedosto)
PubMed-tietokannassa on tällä hetkellä 294 dokumenttia hakusanalla apelin

Lisää luettavaa ravintolisistä:

tiistaina, maaliskuuta 30, 2010

Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm

**
Christer on pyytänyt minua kirjoittamaan blogiinsa terveysliikunnasta. Pyyntö on sinänsä rohkea teko Christeriltä, sillä minä kuulun siihen joukkoon, jonka asiantuntemuksen blogin lukijat ovat niin monta kertaa kyseenalaistaneet. Pyyntöön positiivisesti vastaaminen on tietysti yhtä typerää, mutta riski on otettava.

Mikael Fogelholm, ETT, dosentti
Yksikön johtaja, Suomen Akatemia, terveyden tutkimus


Hyvä kunto on terveellistä

Fyysinen kunto ja kuolleisuus

Haluan kirjoituksellani tuoda esille kaksi tuoretta meta-analyysiä fyysisen kunnon, lihavuuden ja kuolleisuuden yhteyksistä. Ensimmäinen näistä on japanilaisen tutkijaryhmän (Kodama ym. 2009) meta-analyysi hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnon eli kestävyyskunnon merkityksestä kuolleisuuden ennustajana. Meta-analyysi kattoi seuranta- eli kohorttitutkimukset vuosien 1966 ja 2008 välillä. Analyysiin valikoitui lopulta 33 tutkimusta. Näissä siis seurannan alussa kaikilta osallistujilta oli mitattu kestävyyskunto rasitustestillä. Vastemuuttujana käytettiin kokonaiskuolleisuutta sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Tarkoitus oli siis katsoa, onko parempi kunto yhteydessä vähäisempään kuolleisuuteen.

Pääanalyysissä tutkittiin sitä, kuinka paljon n. 10 % ero fyysisessä kunnossa (vastaa hapenkulutuskykyä 3,5 ml/kg minuutissa) merkitsee kuolleisuudelle. Tutkimuksen mukaan 3,5 ml/kg minuutissa parempi kunto seurannan alussa ennusti 13 % vähäisempää kokonaiskuolleisuutta ja 15 % vähäisempää sydän- ja verisuonitautikuolleisuutta. Muun kirjallisuuden perusteella tällainen muutos kuolleisuudessa saataisiin silloin, kun vyötärön ympärys pienenee 7 cm. Tämä taas on suunnilleen sama kuin 10-15 kg painonmuutos.

Kodaman ym. meta-analyysi kertoo siis vakuuttavasti siitä, että fyysinen kunto on merkittävä terveystekijä. Huonokuntoisen, liikuntaa harrastamattoman henkilön on mahdollista parantaa hapenkulutuskykyään 3,5 ml/kg minuutissa jopa pelkkää reipasta kävelyä 2,5 h viikossa sisältävällä ohjelmalla.

Suojaako hyvä kunto lihavuuden haitoilta?

Usein liikunnan mielletään vaikuttavan lihavien terveyteen nimenomaan paremman painonhallinnan kautta. Kodama ym. vertasivat kunnon eroja vyötärönympäryksen eroihin. Yksi kiinnostava kysymys – johon em. meta-analyysissä ei viitattu – on se, voiko hyvä kunto jopa kompensoida lihavuuden terveysriskejä. Onko siis normaalipainoinen huonokuntoinen paremmassa vai huonommassa asemassa kuin vähintään kohtuullisessa fyysisessä kunnossa oleva lihava henkilö?

Omassa systemoidussa katsauksessani analysoin huonon kestävyyskunnon tai vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja lihavuuden terveysvaikutuksia. Tavoitteena oli vastata kysymykseen, onko haitallisempaa olla normaalipainoinen ja huonokuntoinen (tai fyysisesti passiivinen) kuin lihava, mutta hyväkuntoinen (tai fyysisesti aktiivinen). tehtiin kirjallisuushaku vuosilta 1990—2009. Tutkimukseksi hyväksyttiin kohortti- ja tapaus-verrokkitutkimuksia aikuisilla. Yhteensä 36 tutkimusta hyväksyttiin katsaukseen. Meta-analyysiä ei tulosten vaihtelevan esitystavan takia voitu tehdä. Sen sijaan lihavuuden asteen vaikutusta tulokseen pyrittiin arvioiman. Katsauksen analyysien mukaan kokonaiskuolleisuus sekä sydän- ja vesisuonitautikuolleisuus olivat alhaisempia hyväkuntoisilla lihavilla, verrattuna huonokuntoisiin normaalipainoisiin. Toisaalta riski saada seurannan aikana tyypin 2 diabetes oli suurempi lihavilla fyysisesti aktiivisilla, kuin normaalipainoisilla fyysisesti passiivisilla. Tämän katsauksen tulokset eivät välttämättä ole sovellettavissa henkilöihin, joiden BMI on yli 35.

Kun kokonaiskuolleisuuden sekä sydän- ja verisuonitautikuolleisuuden analyysissä tarkasteltiin tutkimuksia, joissa kunnon sijasta oli fyysinen aktiivisuus, tulosten hajonta oli suuri, eikä selkeää johtopäästä voitu tehdä. Tämä voi osin johtua siitä, että kunnon arviointi on tarkempaa kuin fyysisen aktiivisuuden arviointi. Toisaalta hyvää kuntoa selittävät osin samat geneettiset tekijät kuin alhaista sydän- ja verisuonitautikuolleisuuttakin. Diabetestutkimuksissa taas fyysistä kuntoa ei mitattu riittävän monessa tutkimuksessa, jotta sen ja lihavuuden asteen vaikutuksia sairauden ilmaantuvuuteen olisi voinut tutkia. Kaikkiaan liikuntaa ja/tai hyvää kestävyyskuntoa koskeneet myönteisen tulokset olivat vielä selkeämmät, jos lihavien sijasta analysoitiin vain liikapainoisia (BMI 25-29,9).

Mitä tulokset tarkoittavat?

Tutkimukset fyysisen kunnon ja terveyden yhteyksistä ovat erittäin vakuuttavia. Väestötason tutkimuksia on runsaasti. Monissa on ollut pitkä seuranta, runsaasti tutkittavia ja kunto on myös mitattu luotettavasti. Syy-seuraussuhdetta vahvistaa havainto annoksen ja vasteen yhteydestä eli mitä parempi kunto, sitä parempi terveys.

Vaikka liikunta ilman kunnon muutoksia näyttää myös terveyden kannalta edulliselta, on kuntoa parantava liikunta vielä parempaa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita hyvin raskasta liikuntaa, sillä huonokuntoisella jo reipas kävely parantaa kuntoa – tosin on myönnettävä, että monelle huonokuntoiselle reipas kävely saattaa tuntua rasittavalta. Tärkeintä näyttäisi olevan rapakunnon välttäminen, mutta keskikuntoinenkin hyötyy kunnon paranemisesta. Tällöin on kuitenkin jo otettava omiin rutiineihin mukaan rasittavampaakin liikuntaa.

Lihavuuden yleistyessä liikunnan ja kunnon merkitys lihavuuden terveysriskien vähentäjänä vain korostuu. Tosin tämä sama asia todennäköisesti havaittaisiin myös ravitsemuksen, lihavuuden ja terveyden yhteyksiä tarkasteltaessa: lihavilla ruokavalion muuttaminen terveellisemmäksi suojaa lihavuuden riskeiltä jopa ilman painonmuutoksia. Ikävä kyllä tätä asiaa on tutkittu vähemmän ruokavalion näkökulmasta, kuntoon ja liikuntaan verrattuna.

Suomalaisten lihomisessa fyysisen aktiivisuuden muutoksella lienee suuri merkitys. Ratkaisevaa lienee se, että energiankulutus työssä, työmatkoilla ja vapaa-ajan arkiaskareissa on vähentynyt verrattuna 20—30 vuoden takaiseen tasoon. Kuntoliikunnan määrä on sen sijaan suurentunut, mutta se ei ole läheskään ollut riittävä kompensoidakseen muun fyysisen aktiivisuuden vähentymistä.

Kirjallisuus:
Fogelholm M. Physical activity, fitness and fatness: relations to mortality, morbidity and disease risk factors. A systematic review. Obes Rev. 2009 Sep 9. [Epub ahead of print]_
Kodama S ym. Cardiorespiratory fitness as a qualitative predictor of all-cause mortality and cardiovascular events in healthy men and women. JAMA 2009;30:2024-35.


Tässä muita kirjoittajavieraita:

Maitorasva on terveellistä


*
Uusin Kunto & terveys -lehti
2/2010 on ilmestynyt. Lehteen haluttiin tietoa rasvoista. Kirjoitin sellaisen rasvamyönteisen jutun. Kannattaa hankkia lehti lähimmästä lehtipisteestä.

Haastattelin juttuani varten professori Kari Salmista. Tällaista hän osasi kertoa maitorasvojen terveellisyydestä:

"Kari, Suomessa oli rasvasota 1980 -luvulla. Moni meistä on unohtanut mitä silloin oikeastaan tapahtui. Miksi maitorasvoista sodittiin Suomessa?" minä uskallan kysyä.

Kari Salminen vastasi: "Olimme Valiossa pitkään seuranneet ravitsemusasiantuntijoiden maitorasvan vastaista propagandaa. Se ei mielestämme vastannut tieteellisiä tosiasioita. Emme löytäneet tutkimuksia, jotka olisivat suoraan osoittaneet maitorasvan sydänterveydelle haitalliseksi. Tätä kysyessämme viitattiin aina maitorasvan sisältämiin tyydyttyneisiin rasvahappoihin ja niiden väitettyihin sydänterveydellisiin haittoihin. Nuokin väitteet perustuivat hyvin ristiriitaisiin tutkimuksiin. Osa tutkimuksista osoitti väitteen todeksi, mutta yhtä hyvä osa tutkimuksista ei yhteyttä löytänyt."

"Koetimme keskustella näistä näkemyksistä asiantuntijoiden, mm. Valion Tieteellisen neuvottelukunnan jäsenten kanssa. Vastaus oli aina tyly: maitorasva on haitallista ja sen käyttöä tulee rivakasti vähentää. Kyllästyneenä tähän Valio julkaisi kesällä 1988 johtavissa päivälehdissä ilmoituksen Viisi asiaa, jotka aina olet halunnut tietää, mutta kukaan ei ole kertonut. Ilmoituksessa tuotiin esiin se puoli tutkimustiedosta, jota yleisessä propagandassa ei koskaan tuotu esille."

"Ilmoitus aiheutti kesän ja alkusyksyn kestäneen melkoisen mediamylläkän. Sen seurauksena Valio mm. irtisanoi Tieteellisen neuvottelukuntansa. Itse kirjoitin tuona aikana runsaat 50 ilmoitusta puoltanutta vastinetta lehtiin. Aika näyttää jääneen suomalaiseen ravitsemushistoriaan ’Rasvasotana’. Itse katson sen taisteluksi, jonka Valio silloin julkisuudessa kirkkaasti hävisi."

"Maailmalla julkaistaan välillä yllättäviäkin tutkimustuloksia: otsikko 'Voi saattaa olla terveellisempää kuin oliiviöljy' tuli vastaan lehtien palstoilla. Perinteisen käsityksen mukaan ravinnon sisältämä kova rasva kohottaa veren kolesterolitasoja. Tämä puolestaan kovettaa valtimoita ja lisää muun muassa sydäntautien riskiä. Vastakkaisiakin näkemyksiä esitetään, mutta näillä näkemyksille ei anneta kovinkaan paljon painoarvoa. Voitteko professori Salminen valaista lehtemme lukijoita miksi ’sodan’ hävinnyt osapuoli saa julkisuudessa jatkuvasti tyytyä häviäjän rooliin?" ihmetteli Sundqvist.

Kari Salminen vastaa: "Niin, kukahan lopulta voittaa ’sodan’? Tänään, runsaan 20 vuoden jälkeen Valion näkemys on osoittautunut oikeaksi. Hiljattain on ilmestynyt kolme ansiokasta toisistaan riippumatonta, satojatuhansia henkilöitä koskevaa meta-analyysiä. Ne osoittavat varsin vakuuttavasti, että tyydyttyneet rasvahapot eivät ole yhteydessä sydän- ja verisuonisairauksiin. Olen kirjoittanut näistä laajahkon katsauksen juuri ilmestyneeseen Kehittyvä Elintarvike –lehteen (1/2010). Yhteenvetona Suomen olosuhteisiin haluan huomauttaa, että karkeaan rasvahappoluokitteluun perustuvalla rasvahypoteesilla ei ole tieteellisiä perusteita. Tyydyttyneillä tai monityydyttymättömillä rasvahapoilla ei ryhminä ole yhteyttä sydän- ja verisuonitauteihin. Siten tyydyttyneiden rasvahappojen jatkuva korvaaminen monityydyttymättömillä eli ns. P/S- suhteen suurentaminen saattaa johtaa, ellei ole jo johtanutkin ennalta-arvaamattomiin seuraamuksiin. Miksi sydänkuolleisuuden suotuisa kehitys hidastuu ja takkuilee? Miksi diabetes ja lihavuus lisääntyvät, vaikka rasvan käyttö on kehittynyt rasvahypoteesin mukaisesti? Huomautettakoon, että Suomessa sydän- ja verisuonitautikuolleisuus on eurooppalaisiin vertailumaihin verrattuna suurin, mutta rasvahappojen kulutus ja veren rasva-arvot ovat rasvahypoteesin mukaan kuitenkin lähes parhaat!"

"Kuten edellä totesin, koskaan ei ole tieteellisesti suoraan osoitettukaan, että maitorasva olisi haitallista sydämelle. Itse asiassa 2000-luvulla on ilmestynyt useakin riippumaton tutkimus, jotka kaikki osoittavat vain yhteen suuntaan. Maitorasva on joko neutraali tai suorastaan hyväksi sydänterveydelle. Kiinnostuneita kehotan lukemaan tätä koskevan kirjoitukseni 'Maito suojaa sydäntä' Lääketieteellisestä Aikakausikirja Duodecimista (3/2007)."

"Tieteessä on se hyvä puoli, että se väistämättömästi uudistaa itse itseään. Se ei junnaa paikoillaan, kuten saattaa käydä omiin tutkimustuloksiinsa ja -käsityksiinsä liiaksi kiintyneille tutkijoille", Salminen oivallisesti ja mieleenpainuvasti sanoo minulle.

"Kari, oman näkemyksesi mukaan, mitkä seikat tekevät maitorasvoista terveysvaikutteisia?” innostun kysymään professori Salmiselta.

"On pitkälti avoin kysymys miksi maitorasva saattaa olla jopa hyväksi sydänterveydelle. Eräs selitys saattaisi olla seuraava. Ruotsalaistutkijat ovat todenneet, että maitorasvan nauttiminen johtaa suotuisaan LDL-kolesterolin profiiliin. ’Pahaksi’ mainittu LDL-kolesteroli ei ole yhtenäinen partikkeli, vaan jakautuu tiheisiin, pieniin ja haitallisiin sdLDL –osasiin ja hötöisempiin, haitattomampiin (neutraaleihin?) osasiin. Maitorasva suosii viimeksi mainittuja (kts. tarkemmin kirjotukseni Duodecimissa)."

"On myös muistettava, että maito sisältää nykyajattelun mukaan muitakin kiinnostavia yhdisteitä, joilla ilmeisesti on myönteinen suora tai välillinen yhteys sydänterveyteen, esimerkkeinä maitoproteiini ja -peptidit, kalsium jne. Maidon sydänterveyttä suojaava mekanismi on alue, joka kaipaa paljon lisätutkimusta."

"Kaiken kaikkiaan henkilökohtaisesti nautin maitoa ja maitovalmisteita maittavina, helppokäyttöisinä ja terveellisinä elintarvikkeina. Olen aina tehnyt niin, jo sodan jälkeisinä niukkoina vuosina, jolloin maito elintarviketuotannon selkärankana piti suomalaista terveyttä ja ravitsemustilaa pystyssä", professori Kari Salminen sanoo lopuksi.

Muita kirjoituksiani rasvoista: