lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Lahjakas ja hankala jalkapalloilija on melkoinen haaste


**
"Lahjakas ja hankala jalkapalloilija
on melkoinen haaste", sanoi jalkapallovalmentaja Mika Laurikainen Turun Weikkojen valmentajakerhon tapaamisessa tänään 24.4.2010

Saimme kuulla hienon luennon ja osallistua mukavaan keskusteluun yksilökeskeisempään suuntaan etenevässä joukkuelajissa nimeltään jalkapallo.

Helppo sanoa, että jalkapallosta pitäisi tehdä yksilökeskeisempää, mutta miten vaikeaa se on toteuttaa käytännössä? Saimme tietää, että se on tosi vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta.

Yksilökeskeisempi jalkapallo alkaa pelaajakehityksen mallin luomisella, jossa pelaajaa kehitetään henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kautta. Luodaan jalkapalloilijalle henkilökohtainen pelaajaura. Tämä on aivan välttämätöntä, sillä erilainen jalkapallon pelaaja tuo valmentajalle valtavan haasteen valmentaa erilaista ihmistä vaikka maailman huipulle.

Yksilökeskeinen valmennusfilosofia huomioi jalkapalloilijan erityisosaamisen tason kaikessa laajuudessaan. Hyvä valmentaja vahvistaa pelaajan erityisominaisuuksia, peluuttaa häntä parhaimmalla mahdollisella paikalla siellä pelikentällä. Hän antaa aina mahdollisimman kovan haasteen erityistaidot omaavalle pelaajalle.

Yksilöt pitää huomioida pelaajavalinnoissa niin, että jokainen saa pelata oman vaatimustasonsa mukaisesti. Jokaiselle pelajalle luodaan joku haaste. Sellainen haaste, että pelaaja voi kehittyä.

Kiehtovinta ja haastavinta on erittäin lahjakkaan pelaajan tunnistaminen ja tukeminen. Pelaajaominaisuuksien tunnistamiseen kuuluu jännä seikka: Ei me voida hylätä joku pelaaja vain sen takia, että hän on lahjakkuutensa lisäksi hankala! Vai voimmeko?

Ensin kommunikaatio kuntoon pelaajan ja valmentajan välille, sitten taktiset kuviot kehiin. Monen jalkapalloilijan ura pilataan ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa.

Kaikki pelaa –systeemi sai Mikan tuomion. Kaikkiin peleihin kuuluu mennä voittamaan junnuista lähtien! Ratkaisu löytyy siitä kun tehdään joukkueen kokoonpano sellaiseksi, että sillä voi voittaa vaikka kaikki pelaavat.

Minäkin esitin illassa yhden kysymyksen:

Suomalaisilla on kaksi ylivoimaisen hallitsevaa ominaisuutta: kiima ja kateellisuus. Oletetaan, että joukkueessa on yksi tai pari tähteä. Miten pärjätä sen kateellisuuden kanssa, jota muu joukkue tuntee noita tähtiä kohtaan, joille voiton takaamiseksi taataan näkyvämpi rooli?

Valmentaja Mika Laurikainen osoitti suuruutensa myöntämällä, että tuollainen asetelma on ehkä kaikkein haasteellisin tehtävä valmentajalle.

Muita urheilukirjoituksiani voit lukea tästä:

perjantaina, huhtikuuta 23, 2010

Terveellinen ravitsemus tarkasteltuna sd-LDL-kolesterolin kautta

**
Minkälainen on terveellinen ruokavalio tai ravitsemus?

Asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tässä tarkastelemme sitä sydän- ja verisuonitautien ja aivan erityisesti sd-LDL-kolesterolin kannalta. sd-LDL (small-density LDL) tarkoittaa pieniä tiheitä LDL-kolesterolin hiukkasia. Moni saattaa yllättyä havaitessaan tästä kirjoituksesta, että nykyiset ravitsemussuositukset ovat omiaan lisäämään ja hapettamaan sekä sokeristamaan tiettyjä haitallisia veren rasvoja, sd-LDL-kolesterolia ja triglyseridejä. Ne myötävaikuttavat sydän- ja verisuonitautien syntyyn ja pahenemiseen.

Monen suomalaisenkin veressä sd-LDL:n määrä on suurentunut, mutta valitettavasti lääkärit eivät niitä tutkituta verikokeiden yhteydessä. Tosiasiassa, monella ihmisellä jopa 70–90 prosenttia LDL-kolesterolista voi olla sd-LDL:n muodossa. Eniten sitä on diabeetikoilla sekä henkilöillä, joiden triglyseridit ja apolipoproteiinit ovat koholla ja joilla on metabolinen oireyhtymä. Siksi nämä ihmiset ovat erityisen alttiita sairastumaan sydän- ja verisuonitauteihin.

Sydän- ja verisuonitautien alkusyynähän voivat olla mikrobi-infektiot, mutta hapettunut ja sokeristunut sd-LDL ja triglyseridit myötävaikuttavat taudin kulkuun.

Pienet tiheät sd-LDL-hiukkaset:

  • pysyvät verenkierrossa kauemmin kuin suuret LDL-hiukkaset
  • takertuvat herkästi valtimon seinämää paksuntavan paakun komponentiksi
  • kulkeutuvat ateroomapaakun sisään
  • pujahtavat tulehdusvalkosoluihin, jotka puolestaan muuttuvat vaahtosoluiksi, jotka synnyttävät ja täyttävät valtimopaakkua
  • hapettuvat (oksidoituvat) herkästi
  • sokeristuvat herkästi (8 kertaa herkemmin kuin suuret LDL-hiukkaset).
Kolesterolin (lipoproteiinien) hapettuminen ja sokeristuminen kuvattiin 1980-luvulla. Nyt tiedetään, että runsas "nopeiden", suuren glykemiakuorman hiilihydraattien syönti suurentaa veren sokeripitoisuutta ja lisää sd-LDL:n muodostusta, eritoten diabeetikoilla, mutta myös muilla ihmisillä. Suurentunut veren sokeripitoisuus puolestaan hapettaa ja sokeristaa sd-LDL:ää, jolloin siitä tulee toffeenkaltaista mönjää, jota takertuu verisuonten seinämiin. Silloin paakun muodostus kiihtyy ja paakusta tulee instabiili eli herkästi repeävä. Paakun repeäminen on syynä noin 70 prosentissa sydän- ja aivoinfarkteista. Lisäksi sd-LDL:n hapettuminen ja sokeristuminen tuottavat myrkyllisiä vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat hapetusstressiä. Se lisää monien kroonisten sairauksien riskiä ja jouduttaa vanhenemismuutoksia.

Sokeristunut kolesteroli on siitä ongelmallista, ettei fysiologinen LDL-reseptori kykene puhdistamaan sitä kuten tavallista LDL:ää. Nämä havainnot selittävät sitä, ettei naisen sydän siedä suuren glykemiankuorman ruokavaliota, kuten EPICOR-tutkimus vastikään osoitti. Sen tähden sd-LDL-kolesterolin tuotantoa ja hapettumista ja sokeristumista tulee ehkäistä.

Virallisissa ravitsemusohjeissa – joita antavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sydänliitto ja Diabetesliitto ym. – kehotetaan välttämään rasvaa ja syömään runsaasti hiilihydraatteja. Tämän neuvon noudattaminen on omiaan lisäämään sd-LDL:n ja triglyseridien määrää ja hapettumista ja sokeristumista. Ihminen vain ei sitä tiedä, koska sitä ei tutkita terveydenhuollossa.

Miten meidän sitten tulisi syödä, jota välttäisimme verensokerin ja sd-LDL:n lisääntymistä veressä?

Avainsana on vähähiilihydraattinen eli VHH-ruokavalio. Aterianjälkeisen verensokerin pitoisuus paljastaa yksinkertaisesti onko ruoka ollut terveellistä vai ei (tässä artikkelissa tarkoitetussa mielessä). Verensokeri tulisi mitata mieluiten 45–60 minuuttia aterian jälkeen, eikä vasta 2 tunnin kuluttua, kuten yleensä neuvotaan.

Lopuksi hyvät uutiset: berberiini ja etyyliesteröity eikosapentaeenihappo (E-EPA) parantavat insuliiniherkkyyttä, mikä pitää kurissa verensokeria. Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA ehkäisee samalla sd-LDL:n ja triglyseridien muodostusta maksassa. Näin ollen E-EPA ja berberiini ehkäisevät niitä terveyshaittoja, joita suuri glykemiakuorma aiheuttaa. Ensisijaista on tietenkin ruokatapojen korjaaminen, mutta sitä voi tukea nauttimalla berberiiniä ja E-EPAa ruoan lisänä.

Lähteet:
Amerikkalaisen kardiologin William Davisin The Heart Scan Blog sekä alla olevat artikkelit.
Younis N, Charlton-Menys V, Sharma R, et al. Glycation of LDL in non-diabetic people: Small dense LDL is preferentially glycated both in vivo and in vitro. Atherosclerosis. 2009;202(1):162-8.
Satoh N, Shimatsu AS, Kotani, K et al. Purified Eicosapentaenoic Acid Reduces Small Dense LDL, Remnant Lipoprotein Particles, and C-reactive Protein in Metabolic Syndrome. Diabetes Care 2007;30: 144-146

Lue lisää ravintolisistä:

Tämä arpa ei voita!


**
Oletteko huomanneet miten arpajaisia sponsoroi Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos (THL)? Lukeehan monessa arvassa: Ei voita! Itse saan arpajaisissa niin harvoin voittoja, mutta kertokaa te onnekkaat Hannu Hanhet, onko THL:n sponsoroimassa voittoarvassa teksti: Syö margariinia?

Elämän arpajaisissa meillä on kovin erilaiset lähtökohdat. Erilaisesta geenitaustasta johtuen jotkut voivat syödä lähes mitä tahansa, pysytellen kuitenkin elävien kirjoissa hyvinkin pitkään. Toiset taas tuntevat elimistössään jok'ikisen hairahduksen kaidalta terveellisen ruokailun polulta.

Jos kuulut siihen arvottuun ryhmään, jolla on kaikenlaisia ruoasta johtuvia ongelmia (ylipaino, tyypin 2 diabetes, keliakia, ruoka-allergiat), silloin sinun on erityisen tarkasti luettava seuraavat rivit:

Tee kaikkesi saavuttaaksesi parhaimman mahdollisen ravitsemuksellisen tasapainon elimistössäsi.

Terveysblogissani annan usein palstatilaa eräälle mainiolle myynti-insinöörille Sami Uusitalolle. Nytkin teidän kannattaa lukea tarkkaan hänen viimeisin kirjoituksensa: Sami iski numerot pöytään. Lukekaa myös kirjoituksen johdosta virinnyttä hienoa keskustelua.

Tarvitsemme tällaisia Samin tapaisia itsenäisiä ajattelijoita. Ravitsemussuosituksia laativassa neuvottelukunnassa tehdään ilmeisesti kaikki voitava hyvän kompromissin löytämiseksi väestötasolla tarpeelliseksi koetun terveysvalistuksen mahdollistamiseksi.

Miten ihmeessä minulla käy mielessä, että tuo neuvottelukunta istuu laivassa, joka on hetken kuluttua tömäämässä valtavaan jäävuoreen ja orkesteri vain jatkaa soittamistaan? Joku ehkä käy kapellimestarille huomauttamassa, että olisi varmaan syytä varautua laivan jättämiseen, mutta huomautus kaikuu kuuroille korville, humpan tahdit ovat vielä kesken. Kapteeni on kyllä tietoinen kurssin muutoksen tarpeellisuudesta, mutta hän uskoo, että pienellä väistöllä paapuurin suuntaan hän pelastaa laivan ja ennen kaikkea oman uskottavuutensa. Onhan hän laivan ylpeä kapteeni, joka on ottanut tehtäväkseen viedä laivan lopulta satamaan.

Hyppää nyt hyvä ihminen pois pian uppoavasta laivasta! Ota selvää mikä on sellainen ruoka jolla terveys ei lähde.

Lähes täysille saleille lääkäri Veli-Pekka Valkonen, ravintoasiantuntija Torsten Dahl ja turpaduunari Christer Sundqvist saivat eilen puhua terveellisestä ruoasta. Ihanaa kun arvostitte yritystämme pitää Suomen kansaa kaidalla polulla. Saatte tarpeen vaatiessa luvan hypätä pois laivasta! Joillekin se saattaa tietää ahkerampaa marjojen, vihannesten, juuresten ja hedelmien syömistä, mutta se kannattaa jäävuorenvarmasti!

Eilisille kuulijoille turpaduunari kertoi peräti viidestä apuvälineestä, joita voi käyttää ruokakaupassa. Matkallasi sinne terveemmille vesille teillä on nyt siis käytössä, ei suinkaan neljä, vaan peräti viisi apuvälinettä. Aiemmin apuvälineitä on ollut neljä, mutta erinomaisen kouluttaja Sirkka Santapukin oivalluksen myötä on tarjolla nyt sitten se viides apuväline (pyykkipoika!). Tulen kovin mielelläni kertomaan näistä apuvälineistä järjestämäänne terveysiltaan ja katsotaan sitten vaikka yhdessä mitä olet voittanut elämän arpapelissä. Yhteystiedot löytyvät tästä terveysblogista.

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:

torstaina, huhtikuuta 22, 2010

Sydän ei tykkää sokerista

**
Tietotoimistot ja terveyssivustot ovat kertoneet isoin otsikoin:


Italiassa pyöritellään epäuskoisena päätä: Pasta ja leipä ei olekaan sydänterveellistä ruokaa, sanottiin vähän aikaa sitten. Ainakin naisten pitää varoa nopeita hiilihydraatteja. Naisen sydän ei kestä hiilihydraatteja yhtä hyvin kuin miehen.

Italialaisten kauhutarina saa jatkoa tuoreesta yhdysvaltalaistutkimuksesta. Paljon sokeria syövien kolesterolitasot ovat usein huonolla tolalla. Meidät on opetettu liiankin tiukasti tuijottamaan vain ruoan rasvaisuutta. Nyt onkin mahdollista, että ruokiin ja juomiin lisättävä sokeri on yksi pahimpia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä. Olemme ehkä haukkuneet väärää puuta jo pitkään.

Runsas hiilihydraattien syöminen on aiemminkin yhdistetty veren rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin, mutta elintarvikkeisiin lisätyn sokerin vaikutuksia niihin ei (hämmästyttävää kylläkin!) ole tutkittu tätä ennen.

Tutkijat selvittivät runsaan 6 000 miehen ja naisen ruokavaliot ja luokittelivat heidät neljään ryhmään sen perusteella kuinka paljon energiastaan he saivat lisätyistä sokereista.

Turkimus osoitti, että sokerin saannin kasvaessa "hyvän" HDL-kolesterolin pitoisuudet pienenivät tasaisesti. Ikävällä tavalla haitallisten triglyseridirasvahappojen ja "pahan" LDL-kolesterolin pitoisuudet puolestaan suurenivat sokerin osuuden mukana. Vain naisilla LDL-kolesteroli kohosi.

Tutkimusta sekoittavat tekijät pyrittiin ottamaan huomioon mahdollisimman hyvin. Ylipaino, vyötärölihavuus ja elintavat eivät selittäneet kolesterolipitoisuuksien epäedullista kehittymistä, mutta silti moni muukin seikka kuin sokerit voivat selittää tuloksia. Tämän vuoksi havainnot pitää varmistaa lisätutkimuksissa.

Tulokset julkaistiin Yhdysvaltojen lääkäriliiton JAMA-lehdessä.

Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa ns. puhdistettujen sokerien osuus suositellaan pitämään alle 10 prosenttia kokonaisenergiansaannista, eli suurin piirtein alle 200-300 kilokalorissa per päivä. Hiilihydraattivyötä on suositeltu kiristettäväksi.

Muita kirjoituksia liiallisten sokereiden vaaroista:

tiistaina, huhtikuuta 20, 2010

Torstai on toivoa täynnä

**
Tämän viikon torstai
(22.4.2010) on ihan erityisellä tavalla toivoa täynnä. Ilmaisessa "Hyvinvoinnin avaimet" -luentotilaisuudessa tulen kertomaan, että kaupassakäyntiä helpottamassa on nykyään viisi apuvälinettä!

Tule kuuntelemaan Turun Alvariumiin kello 18.30 mikä on se viides apuväline mittanauhan, kuulosuojainten, polvisuojusten ja suurennuslasin lisäksi! Se on ystäväni, kouluttaja Sirkka Santapukin ideoima. Ottakaa muistilehtiöt mukaan, sillä nyt tulee ainutlaatuisen kiinnostavaa tietoa!

Ja mitä parhainta! Sinun ei tarvitse kuunnella pelkästään minua. Tilaisuuden juontaa toimittaja Matts Dumell. Tilaisuudessa puhuu lääkäri Veli-Pekka Valkonen. Hänen luentonsa käsittelee yleisimpiä kansanterveydellisiä haasteita (sydän- ja verisuonisairaudet, diabetes, ylipaino) ja niiden ehkäisy sekä hoito ei-lääkkeellisin keinoin. Veli-Pekka Valkonen on fysiatriaan erikoistuva lääkäri ja tutkija, joka on tutkinut sydän- ja verisuonitauteihin vaikuttavia tekijöitä sekä ollut mukana useissa vitamiineja ja hapetusstressiä käsittelevissä tutkimuksissa. Ravintoasiantuntija Torsten Dahl esittelee tutkituimman ravintolisän ja luonnontuotteen Juice Plus+® ja sen vaikutuksia terveyteen sekä hyvinvointiin.

Minusta on laadittu tällainen komealta kalskahtava esittely: Biologian Tohtori ja ravintovalmentaja Christer Sundqvistin luennossa käsitellään hedelmien, marjojen ja vihannesten merkitystä painonhallinnassa. Kirjassaan Sietämätön leveys hän pureutuu yhteiskuntamme akuuttiin ja kasvavaan ongelmaan ylipainoon sekä ravistelee vallitsevaa ravitsemus- ja terveyskeskustelua.

Tervetuloa! Ottakaa muistilehtiön lisäksi mukaan 15 euroa rahaa uutta kirjaani varten, joka teidän kannattaa ehdottomasti lukea.

Muita kirjoituksia luennoistani:

sunnuntai, huhtikuuta 18, 2010

Syöpätautien täydentävä ravitsemushoito

**
Tämä on rohkea kirjoitus
. Syöpä tunnetusti aiheuttaa kaikkein suurinta huomiota mediassa, sillä jokainen tuntee syöpäpotilaita ja useimmat ovat jollakin lailla tekemisissä näiden tautien kanssa.

Ennen kuin kommentoit tätä kirjoitusta, tee niin kuin olen nähnyt shakinpelaajien tekevän: Istu käsiesi päällä lukiessasi tätä kirjoitusta ja vasta sitten kun olet ihan varma asiastasi, tee siirtosi. Viritä vasta sitten asiasta keskustelua kun sinulla ihan aidosti on jotain rakentavaa sanottavaa dosentti Matti Tolosen kirjoituksesta. Ehkä jokin omakohtainen kokemus, jonka haluat jakaa kanssamme.

Joka vuosi noin 27 000 suomalaista sairastuu syöpään. Suomessa elää noin satatuhatta syöpäpotilasta. Näistä luvuista näkee heti, ettei syöpätautien hoito pelasta läheskään kaikkia potilaita.

"Vain puolet syöpään sairastuneista ihmisistä paranee, joskin eri maiden välillä on suuria eroja. En usko syöpähoidon ongelmien ratkeavan minun elinaikanani", sanoi saksalainen syöpätutkija, nobelisti Harald zur Hausen, 72, Helsingin Lääkäripäivillä ja TV:n haastattelussa tammikuussa 2009.

"Solusalpaajilla hoidettujen potilaiden viiden vuoden eloonjäämisluvut ovat pysyneet käytännössä samoina vuosikymmenet. Valitettavasti vain kaksi prosenttia kaikista syövistä antaa vasteen kemoterapiaan", kirjoitetaan kaksinkertaisen nobelistin Linus Paulingin perustamilla sivuilla Orthomolecular.org. Syöpätautien professori Pentti Gröhnin mukaan teho on "sentään vähän parempi".

Solusalpaajien (kemoterapian) tarkoitus on tappaa syöpäsolut, mutta ne kykenevät toipumaan ja jatkavat jakaantumistaan, kirjoittaa British Journal of Cancer -lehti. Tutkimuksessa käsiteltiin sekä normaaleja soluja että syöpäsoluja laboratoriossa kolmella eri lääkkeellä, jotka käynnistivät solujen ohjelmoidun "itsemurhan" (apoptoosin). Normaalit, terveet solut tuhoutuivat, mutta syöpäsolut toipuivat, kun lääkkeiden vaikutus lakkasi.

"Syöpäsoluilla on pakotaktiikka, joka auttaa niitä selviämään kemoterapiasta", sanoo tutkimusta johtanut professori Ming-Chiu Fung.

"Tämä löytö avaa silmät etsimään vallan uusia keinoja syövän hoitoon", kommentoi Britannian syöpäjärjestön tiedottaja Lesley Walker (The Times online) . Kaiken lisäksi kemoterapia, etenkin 5-fluorourasiililla, voi vaurioittaa aivosoluja, mikä huonontaa potilaiden muistia, osoittaa Harvardin yliopiston tutkimus. Havainto puoltaa aivojen ja muiden kudosten suojaamista ravintolisillä syöpähoitojen sivuvaikutuksilta.

Ei olekaan ihme, että moni syöpäpotilas hakee apua vakiohoitojen lisäksi erilaisista täydentävistä hoidoista. Koululääketiede on suhtautunut niihin ehdottoman kielteisesti, mutta viime aikoina niitä on alettu tutkia vakavasti mm. Yhdysvaltain terveysviraston (NIH) alaisissa laitoksissa, Syöväntutkimuslaitoksessa (NCI) ja Täydentävän lääketieteen laitoksessa (NCCAM). Yhdysvaltain Syöväntutkimuslaitoksen verkkosivuilla kirjoitetaan myönteisesti ubikinonin käytöstä syövän tukihoitona.

Norjalainen suurtutkimus osoitti, että kalaöljyn ja muiden ravintolisien käyttö parantaa syöpäpotilaiden ennustetta. Raportin julkaisi International Journal of Cancer -lehti. Tutkimusaineistona oli peräti 68 528 syöpäpotilasta, jotka osallistuivat norjalaiseen naisten syöpätutkimukseen (Norwegian Women and Cancer). Heidän ravintolisiensä käyttöä selvitettiin kyselylomakkeella. Tulosten mukaan norjalaiset syöpäpotilaat olivat ahkeria ravintolisien käyttäjiä. Useimmat söivät kalanmaksaöljyä ja monet vitamiineja sekä hivenaineita.

"Keuhkosyöpäpotilailla, jotka ovat syöneet ravintolisiä jo ennen diagnoosia, on parempi eloonjäämisen ennuste", kirjoitti tohtori Guri Skeien työryhmä Tromssan yliopistosta.

Tulokset viittaavat siihen, että ravintolisät parantavat ennustetta etenkin keuhkosyövässä, mutta myös rinta- ja paksusuolen syövissä. Tutkijat hämmästelivät itsekin tuloksia. Heidän potilaansa käyttivät aivan tavallisia vapaasti saatavia ravintolisiä pakkausohjeiden mukaisesti.

Tutkijat tarkistivat ns. sekoittavat tekijät, kuten tupakointi ja iän vaikutus syöpäkuolemiin. Kalaöljyn päivittäinen käyttö vähintään vuoden ajan ennen diagnoosin asettamista, vähensi kuolemanriskiä 23 prosentilla kaikilla kiinteisiin kasvaimiin sairastuneilla ja 44 prosentilla keuhkosyöpään sairastuneilla. Muiden tässä tutkittujen ravintolisien kuin kalaöljyn, päivittäinen tai ajoittainen käyttö, vähensi 30–45 posentilla keuhkosyöpäpotilaiden riskiä kuolla tautiinsa.

Parhaan suojan antoi kalaöljyn ja muiden ravintolisien yhdistelmä.

Pitäisikö ravintolisiä käyttää ennen vai jälkeen diagnoosin?

"Jos ravintolisien käyttö on tärkeintä diagnoosin jälkeen, niin siinä tapauksessa meidän tuloksemme pikemminkin aliarvioivat ravintolisien vaikutusta. Vain osa potilaistamme oli aloittanut niiden käytön diagnoosin saatuaan. Toisaalta, jos ravintolisiä tarvitaan tiettynä annoksena ja pitkän aikaa, jotta vaikutus tulisi esille eloonjäämisenä, voi niiden käyttö olla tehokkainta ennen diagnoosia", pohtivat tutkijat.

Italialainen 44 syöpäpotilaan raportti puoltaa antioksidanttien ja muiden ravintolisien käyttöä syövän hoidossa.

Helsingin yliopiston syöpätautien professori Heikki Joensuun johtama lääkäriryhmä antoi potilaille solusalpaajahoidon lisäksi maitohappobakteereja (probiootteja) ja totesi hämmästyksekseen, että ne ehkäisivät syöpälääkkeen (5-fluorourasiilin) sivuvaikutuksia – ripulia ja vatsakipuja. Ravintolisän ansiosta potilaat sietivät paremmin lääkitystä, joka myös tehosi paremmin. Verrokkiryhmässä piti vatsavaivojen tähden useammin pienentää solusalpaajan annosta. Raportissaan lääkärit hämmästelevät, että "kas kun aikaisemmin ei ole huomattu antaa syöpää sairastaville ravintolisiä" (sic!).

"Maitohappobakteerien anto saattaa olla käytännöllinen ja hyvin siedetty keino vähentää 5-FU-kemoterapian aiheuttamaa ripulointia", kirjoittivat lääkärit British Journal of Cancer -lehdessä 16. lokakuuta 2007.

Ravintolisät voivat lisätä saattohoidossa olevan syöpäpotilaan elinikää keskimäärin 5 kuukautta ja joissakin tapauksissa jopa yli 2 vuotta, ilmenee tanskalais-englantilaisesta esitutkimuksesta. Ravintolisien tehokkuus perustuu synergiseen yhteisvaikutukseen. Tutkimuksen tulos on yhtä hyvä kuin uusimmilla lääkkeillä, sanoo tohtori Bob Lister, yksi tutkijoista. Hän toimii puheenjohtajana Lontoon Metropolitan-yliopiston laitoksessa nimeltään Institute of Brain Chemistry and Human Nutrition.

"Syöpäpotilaat kyselevät jatkuvasti, mitä he voisivat tehdä, ei välttämättä syövän parantamiseksi, vaan elämänlaadun kohentamiseksi, riippumatta siitä, kuinka paljon heillä on elinpäiviä jäljellä", sanoo tohtori Lister.

"Tärkeintä on, että nämä ravintolisät ovat erittäin turvallisia, eikä tutkimuksessamme ilmennyt mitään sivuvaikutuksia", hän lisää.

Lister piti esitutkimuksen tuloksia merkittävinä, ja ne puolsivat laajemman kliinisen tutkimuksen aloittamista ravintolisillä syövän tukihoitona.

Tutkijat perustelivat antioksidanttihoitoa mm. näin:

"Reaktiiviset hapen radikaalit (ns. vapaat radikaalit) kykenevät aktivoimaan kaikkia syövän kehityksen (karsinogeneesin) vaiheita. Yksinkertaistaen, tätä prosessia voidaan pitää soluvirheiden (mutaatioiden) jatkuvana kertymisenä solukkoon. Jos antioksidanttien yhdistelmällä on ehkäisevää vaikutusta, on todennäköistä, että se myös hidastaa prosessia myöhäisemmässä vaiheessa, toisin sanoen silloin kun syöpä on jo ilmaantunut.

Antioksidanttien syöpää estävästä vaikutuksesta on tiedossa useita yleisesti hyväksyttyjä mekanismeja. Niistä tärkeimpiä ovat vaikutukset sytokiineihin, inflammaatioon, tuumoria vaimentavan geeni53:n modulaatioon ja angiogeneesiin".

Antioksidantit estävät syöpää aiheuttavia sytokiineja (esimerkiksi IL8:aa ) ja hillitsevät siten syövän kasvua ja leviämistä. Ubikinoni pitää yllä hyvää kuntoa ja vastustuskykyä. Antioksidantteihin kuuluva karnosiini hidastaa ja estää pahanlaatuisen aivokasvaimen, glioblastooman, kasvua, ilmenee Leipzigin yliopiston neurokirurgien soluviljely- ja hiiritutkimuksista. He ehdottavat karnosiinia tämän erittäin pahalaatuisen (malignin) syövän täydentäväksi hoidoksi.

Puolalaiset syöpätutkijat suosittavat karnosiinia suojaamaan syöpälääkkeen (doksorubisiinin, DOX) aiheuttamia sivuvaikutuksia vastaan.

Omega-3-rasvahappoja tutkitaan vilkkaasti. Professori Pentti Gröhn hämmästytti suomalaiset kuulijansa yleisöluennollaan 7.11.2007 Fuengirolassa suosittelemalla syöpäpotilaiden tukihoidoksi E-EPA -nimistä kalaöljyä. Kalaöljyn merkitystä syövän täydentävänä hoitona tutkitaankin nykyään vilkkaasti eri puolilla. Omega-6/omega-3-rasvahappojen suhteen muutos – lisäämällä reilusti omega-3:n saantia – on eduksi syövässä (Carcinogenesis 2005 ).

Kalaöljy ehkäisee syövän kasvua ja jouduttaa syöpäsolujen ohjelmoitua kuolemaa (apoptoosia). Norjalaisen tutkimuksen mukaan EPA-rasvahappo ehkäisee leukemiasolujen lisääntymistä (proliferaatiota). Japanilaisen tutkimuksen mukaan E-EPA estää keuhkosyöpäsolujen kasvua (Cancer Science 2005 ).

Useat viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että kalaöljyn omega-3-rasvahapot ehkäisevät paksu- ja peräsuolen syöpiä ja parantavat niiden ennustetta. Yhdysvaltain terveysviraston ja Harvardin yliopiston tuore raportti tukee käsitystä, että kalaöljyn runsas nauttiminen vähentää paksusuolen syövän riskiä.

Syöpään sairastuneen ihmisen EPAn tarve on ilmeisesti moninkertainen terveisiin verrattuna. Tavallinen ruokavalio – kaksi kala-ateriaa viikossa – sisältää EPAa alle 100 mg/vrk, kun syöpäpotilaan tarve on todennäköisesti 2 000–4 000 mg/vrk. Englantilainen syöpäbiologian professori Mike Tisdale suosittaakin syöpäpotilaille päivittäin 2 grammaa EPAa.

Lisäksi on syytä huomauttaa, että omega-3-rasvahapot ehkäisevät ja vaimentavat syöpätaudeissa vallitsevaa kroonista tulehdusta (inflammaatiota) minkä vuoksi kalaöljy on hyödyllinen lisä kaikille syöpäpotilaille.

Syöpäklinikat, muun muassa Birminghamin yliopistosairaala, ovat alkaneet antaa potilailleen puhdistettua omega-3-rasvahappoa, koska se tehostaa syövän hoitoa ja kohentaa potilaiden kuntoa ja vointia. Omega-3-rasvahapot ehkäisevät syöpäpotilaan kakeksiaa (kudostuhoa ja näivetystä). Vaikutus perustuu lihaksia hajottavien entsyymien vaimentamiseen (Cancer Letters 2005 ). Omega-3 sopii hyvin kemoterapiaan yhdistettynä (J Nutr. 2004 ). Omega-3 vastustaa omega-6-rasvahappojen haittoja. Jälkimmäisiä on muun muassa punaisessa lihassa, jonka runsas syönti lisää syöpäriskiä (Nature).

E-EPA on täysin turvallista suurinakin päiväannoksina. Eräs leukemiaa sairastava englantilainen potilas otti E-EPAa 12 grammaa päivässä 16 kuukauden ajan ilman mitään sivuvaikutuksia.

Tärkeimpiä syöpää ehkäiseviä luonnon yhdisteitä

  • lykopeeni
  • muut karotenoidit
  • C-, D- ja E-vitamiinit
  • foolihappo
  • vihreä tee (katekiinit)
  • soijan isoflavonoidit
  • kalaöljyn omega-3-rasvahapot
  • seleeni
  • valkosipuli
  • oligofruktoosit (FOS)
  • maitohappobakteerit
  • konjugoitu linolihappo (CLA)
  • karnosiini
  • berberiini
Lue tästä lisää ravintolisistä:

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

EVIRA kieltää ravintolisät Suomessa


#
Tarkkaavaisimmat lukijani huomasivat tietenkin, että tämä oli aprillipila. Totta kuitenkin toinen puoli. Evira ei minulta paljon sympatioita saa. (Dinosaurukset olisivat ansainneet toisenlaisen kohtalon!)

Vielä vahvistamattoman tiedon
mukaan Elintarviketurvallisuusviraston ravintolisätoimikunta on asettamassa kaikki Suomessa myytävät ravintolisät totaalikieltoon. Eviran tarkkailijat ovat nyt yöllä ahkerasti kiertämässä luontaistuotekaupoissa ja keräävät pois kaikki siellä olevat ravintolisät.

Evira pitää kohtuuttomana sellaista tilannetta, että luontaistuotekauppias myy selkeästi terveyttä edistäviä valmisteita kun tarjolla olisi sopivia lääkkeitäkin samaan vaivaan. Lääkkeiden sivuvaikutukset on hyvin dokumentoitu, mutta mitä voidaan sanoa jostakin nokkosjauheesta? Mahtaako sillä olla minkäänlaisia sivuvaikutuksia? Tuskin.

Eviran mielestä mikään luonnonaine tai ravintolisä ei voi olla vakavasti otettava tuote, jos sillä ei ole sivuvaikutuksia. Juuri sivuvaikutuksista voimme tietää, että potilas on syönyt vaikuttavaa ainetta eikä mitään ihme rikkaruohopillereitä, sanoo Eviraa hyvin tilapäisesti konsultoiva ylilääkäri Aino-Maija Jootarkka-Lipitor.

Ihan puille paljaille Evira ei kuitenkaan aio luontaistuotekauppiasta jättää. Kaupasta pois haetut ravintolisät korvataan vastaavalla määrällä pullotettua lähdevettä.

Voitte aamulla sitten käydä luontaistuotekaupoissa ympäri maan tarkistamassa onko Evira jättänyt mitään muuta hyllyille kuin lähdevettä. Mikäli hyllyillä on jäljellä D-vitamiinia, punariisitabletteja, kalaöljykapseleita, maltodekstriiniä jne. ostakaa ne silloin äkkiä pois, sillä se on varma merkki siitä, että Evira ei vielä siinä kaupassa ole ehtinyt käydä. Tulee varmaan vasta ensi yönä.

Tässä muita aprillipilojani:

Hormonit ovat naiselle kuin kiikkulauta

*
Olin valitettavan harvalukuisen yleisön kanssa
todistamassa terveyskirjailija Varpu Tavin uusimman kirjan esittelyä naapurikaupungissa. Olen aina pitänyt Tavin tavasta kirjoittaa ja sen suhteen tämäkään kirja ei tee poikkeusta.

Hormoniharmoniasta ruokavalion ja joogan keinoin saimme kuulla runsaan tunnin ajan. Eduksi olisi ollut keskittyä johonkin yksittäiseen kirjan teemaan, mutta Tavi oli päättänyt kertoa "kaiken". Muistiinpanoja tekevälle terveystoimittajalle tällainen kaikenkattava esitys on varsin haasteellinen. En kerro teille "kaikkea".

Kannattaako kirja hankkia? Minun mielestäni kirja on hyvä. Se on jokaiselle naiselle ja naisten oikuista kiinnostuneelle miehellekin tarpeellinen opus. Huonomminkin voi rahansa sijoittaa.

Kirjailija Varpu Tavi kertoi aluksi elämäntarinansa:
- siitä miten hän pillereillä sotki hormonitoimintansa
- lihosi ja sai vatsavaivoja
- aloitti jojolaihduttamisen kierteen Painonvartijoissa
- vimmatusti etsi terveystietoa netistä
- huomasi miten tieto insuliiniresistenssistä kolahti ali- ja ylitajuntaan
- aloitti hysteerisen sokerin välttelyn, jonka sittemmin totesi suureksi virheeksi
- löysi lopulta järjen äänen Diana Schwarzbeinissä
- kohtasi ihanan, nuoren lääkärin, Ilkka Salmenkaidan, joka puhui samaa hiilihydraattitietoista kieltä ja kirjoitti ensimmäisen osansa hiilihydraattitietoisuuden trilogiassaan
- ilmestyi "Laihdu ilman nälkää" (2005) ja sen lisäksi kaksi keittokirjaa
- oma esimenopaussi vei seuraavan kirjan pariin: Nainen parasta vuosikertaa (2007)
- löysi joogan pariin erään saksalaislehden innoittamana
- totesi miten hormonijoogaterapia toimii ja vaikuttaa, jopa niin, että jo sammumaisillaan ollut oma Eyjafjallajökull jatkoi yllättäen purkautumistaan hoitavan gynekologin hämmästykseksi

Hormonit ovat kuin kiikkulauta, sanoi Varpu Tavi. Tällä hän tarkoitti sitä hormonien ketjureaktiota. Yhden hormonin vaje vaikutti muiden hormonien toimintaan ja synnytti kiikkulaudan heilahteluja laidasta laitaan.

Saimme kuulla miten joogassa esiintyvät chakrat (energiakeskukset) vastasivat tiettyjä elimistön rauhasia. Naama peruslukemilla Tavi luetteli juuri-, sakraali-, kurkku- ym. chakroja, jotka tunnistamalla voitiin tasapainottaa hormonimyrskyjä.

Energiavirroista laskeuduttiin sitten hetkeksi maanpäällisempiin asioihin. Saimme innostuksen täyttämän selvityksen insuliinin, kilpirauhashormonien, adrenaliinin, kortisolin, keltarauhashormonin, estrogeenin, jopa testosteronin vaikutuksesta kypsän naisen elämään.

Luennon mielenkiintoisin osuus oli mielestäni elämäntaparatkaisujen läpikäynti. Saimme kuulla selväjärkisen selostuksen miten ruokavaliolla voidaan pitää kroppa kunnossa. Tässä Tavin superruoat: auringonkukansiemenet, pellavansiemenet, sipuli, villiriisi, avokado, banaani, päärynä, karpalo, mustikka, lohi, makrilli jne.

Terveellisen ruoan lisäksi kannattaa nukkua hyvin. Alhaiset serotoniinitasot synnyttävät hiilihydraattihimoja, lisääntynyttä ruokahalua ja painonnousua. Pienellä annoksella suklaata asian voi korjata (kirjasta löytyy esimerkkejä sellaisesta ruoasta).

Omin päin ei kannata lähteä hormonijoogaa harrastamaan, sanoi Tavi. Pitää siis etsiä käsiinsä tämän lajin taitajia ja opettajia. Saimme vinkin missä tällaisia opettajia voi olla, mutta en kiusallakaan kerro. Joku tolkku on minunkin ilmaisella mainonnalla.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että kirja hyvin puolustaa asemaansa pehmeiden hoitomuotojen puolestapuhujana kun hormonimyrskyssä elävä nainen on saavuttanut sen virstaanpylvään, joka sammuttaa lisääntymistoiminnot. Kirjassa on Taville tyypillistä kaunista kieltä ja riittävän paljon täsmällisyyttä. Suosittelen!

Ja päivä saapui,
jolloin vaara jäädä suljetuksi nupuksi oli
paljon kipeämpi kuin riski, jota tarvittiin
puhjetakseni upeaksi ruusuksi.

Lähde: Varpu Tavi ja Anja Huovinen. Hormoniharmoniaa ruokavalion ja joogan keinoin. my.book, Keuruu, 227 s., 2010 (ISBN 978-952-99933-4-5)

Muita kirjoituksiani Varpu Tavista: