**
"Lahjakas ja hankala jalkapalloilija on melkoinen haaste", sanoi jalkapallovalmentaja Mika Laurikainen Turun Weikkojen valmentajakerhon tapaamisessa tänään 24.4.2010Saimme kuulla hienon luennon ja osallistua mukavaan keskusteluun yksilökeskeisempään suuntaan etenevässä joukkuelajissa nimeltään jalkapallo.
Helppo sanoa, että jalkapallosta pitäisi tehdä yksilökeskeisempää, mutta miten vaikeaa se on toteuttaa käytännössä? Saimme tietää, että se on tosi vaikeaa, mutta ei täysin mahdotonta.
Yksilökeskeisempi jalkapallo alkaa pelaajakehityksen mallin luomisella, jossa pelaajaa kehitetään henkilökohtaisten ominaisuuksiensa kautta. Luodaan jalkapalloilijalle henkilökohtainen pelaajaura. Tämä on aivan välttämätöntä, sillä erilainen jalkapallon pelaaja tuo valmentajalle valtavan haasteen valmentaa erilaista ihmistä vaikka maailman huipulle.
Yksilökeskeinen valmennusfilosofia huomioi jalkapalloilijan erityisosaamisen tason kaikessa laajuudessaan. Hyvä valmentaja vahvistaa pelaajan erityisominaisuuksia, peluuttaa häntä parhaimmalla mahdollisella paikalla siellä pelikentällä. Hän antaa aina mahdollisimman kovan haasteen erityistaidot omaavalle pelaajalle.
Yksilöt pitää huomioida pelaajavalinnoissa niin, että jokainen saa pelata oman vaatimustasonsa mukaisesti. Jokaiselle pelajalle luodaan joku haaste. Sellainen haaste, että pelaaja voi kehittyä.
Kiehtovinta ja haastavinta on erittäin lahjakkaan pelaajan tunnistaminen ja tukeminen. Pelaajaominaisuuksien tunnistamiseen kuuluu jännä seikka: Ei me voida hylätä joku pelaaja vain sen takia, että hän on lahjakkuutensa lisäksi hankala! Vai voimmeko?
Ensin kommunikaatio kuntoon pelaajan ja valmentajan välille, sitten taktiset kuviot kehiin. Monen jalkapalloilijan ura pilataan ennen kuin se edes kunnolla ehtii alkaa.
Kaikki pelaa –systeemi sai Mikan tuomion. Kaikkiin peleihin kuuluu mennä voittamaan junnuista lähtien! Ratkaisu löytyy siitä kun tehdään joukkueen kokoonpano sellaiseksi, että sillä voi voittaa vaikka kaikki pelaavat.
Minäkin esitin illassa yhden kysymyksen:
Suomalaisilla on kaksi ylivoimaisen hallitsevaa ominaisuutta: kiima ja kateellisuus. Oletetaan, että joukkueessa on yksi tai pari tähteä. Miten pärjätä sen kateellisuuden kanssa, jota muu joukkue tuntee noita tähtiä kohtaan, joille voiton takaamiseksi taataan näkyvämpi rooli?
Valmentaja Mika Laurikainen osoitti suuruutensa myöntämällä, että tuollainen asetelma on ehkä kaikkein haasteellisin tehtävä valmentajalle.
Muita urheilukirjoituksiani voit lukea tästä: