Diabetes hallintaan yksinkertaisilla keinoilla

*
Tämä on rohkea kirjoitus. Sinun ei ole pakko uskoa minua, mutta hyvähän se olisi jos uskoisit, sillä tyypin 2 diabetes on kovin inhottava sairaus. En voi luvata, että esittelemäni ennaltaehkäisevät ja hoidolliset käytännöt auttavat sinua, mutta olisihan se ihana jos monien ihanien minulle kantautuneiden tapausselostusten yhteinen viesti tervehtymisestä, pitäisi paikkansa.

Diabeteksen ennaltaehkäisy on mahdollista:

• vähennä hiilihydraattien saantia
• salli hiilihydraateista vain kaikkein eniten ravintokuituja sisältävät tuotteet
• muista harrastaa liikuntaa joka päivä
• älä tupakoi
• älä stressaa
• syö laadukasta suomalaista perusruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita

Jos sairastat diabetesta, voit tehdä näin:

• ota yhteyttä terveyskeskukseen, lääkäriin ja diabeteshoitajaan
• kysy ovatko kuulleet diabeteksen hoidosta vähemmillä hiilihydraateilla
• jos eivät tiedä tästä mitään, ojenna heille kirjallisuutta (Tolonen & Raaste, Hyvän diabeteshoidon opas), pyydä lukemaan tarkkaan ja tilaa uusi vastaanottoaika
• käy em. oppaan sisältö läpi lääkärin kanssa, kun tapaatte seuraavan kerran
• lähde toteuttamaan diabeteksen hoitoa em. oppaan ja hoitavan lääkärisi muun ohjeistuksen varassa
• mikäli hoitavan lääkärisi ohjeet ovat pahasti ristiriidassa em. oppaan kanssa, ihmettele suuresti, kiitä lääkäriä vaivannäöstä ja mene jonkun toisen lääkärin luokse saamaan hoitoa

Luin erään "vanhan" (vuodelta 2004) Suomessa vaietun diabetestutkimuksen. Tutkimus ottaa voimakkaasti kantaa huonoihin hiilihydraatteihin ja tutkijat ovat erityisen sapekkaalla tuulella paljon fruktoosia sisältävien maissitärkkelyssiirappien (HFCS) suhteen. Kun tähän sitten lisätään oma värikäs kieleni, niin edessäsi saattaa olla hiuksia nostattava lukukokemus. Ja saattahan olla, että minä olen ainakin osittain oikeassa ja varsinkin tutkijat ovat oikealla asialla.

Jos sinua kiinnostaa diabetesepidemia - LUE! POHDI! KOMMENTOI!

Luin tämän tutkimuksen:

Gross LS, Li L, Ford ES, Liu S. Increased consumption of refined carbohydrates and the epidemic of type 2 diabetes in the United States: an ecologic assessment. Am J Clin Nutr 79 (5): 774-779, 2004

Tutkijat varoittavat hiilihydraattien vaaroista tyypin 2 diabeetikoille

Diabeteksen räjähdysmäiseen kasvuun liittyy monia tekijöitä (ylipaino, erityisesti keskivartalolihavuus, muuttuneet kulutustottumukset, tupakointi, vähentynyt liikunta, perintötekijät, kiireinen elämäntyyli jne.). Amerikkalaistutkimus osoitti nopeasti sokeristuvien hiilihydraattien haitat tyypin 2 diabeetikolle (aikuistyypin diabetes). 

Tutkimuksessa kerättiin tietoa amerikkalaisten kulutustottumuksista Yhdysvaltain maatalousministeriön (USDA)  tietokannoista 1909-1997 väliseltä ajalta. Näitä kulutustietoja verrattiin sitten sairastumisilmoitusten perusteella toteutettuihin virallisiin tietokantoihin tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuudesta (epäsäännöllisesti vuodesta 1935 lähtien ja vuodesta 1957 lähtien vuosittain). 

Silmiinpistävää oli miten nopeiden hiilihydraattien yhä lisääntyvä osuus osui yhteen voimistuvan diabetesepidemian kanssa. Aineiston keruu lopetettiin vuonna 1997, sillä Maailman terveysjärjestön (WHO) tyypin 2 diabeteksen luokitusta muutettiin siitä vuodesta lähtien ja teki vertailut aiempaan mahdottomiksi.

Suomen diabetesliitto suosittelee tyypin 2 diabeetikolle samaa ruokaa kuin muullekin väestölle. Tämä olisi tämän amerikkalaistutkimuksen valossa perin epäviisasta ja varoituksen sanat nopeiden hiilihydraattien vaaroista, saisivat kuulua äänekkäämmin. Diabetesliitto jää tämänkin tutkimuksen valossa haukkumaan väärää puuta varoittaessaan ravintorasvoista. Lukekaa lisää niin sivistytte!

Tutkijat havaitsivat ravintokuituja sisältämättömien hiilihydraattien kulutuksen valtavan lisääntymisen kuitupitoisempien hiilihydraattien kustannuksella (katso kuva 1 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F1.large.jpg ).

Nopeasti imeytyvää hiilihydraattia runsaasti sisältävä maissisiirappi osoittautui varsinaiseksi ongelmatuotteeksi, sillä se korreloi vahvasti diabeteksen ilmaantuvuuteen. Mitä enemmän ihmiset nauttivat maissitärkkelyssiirapilla makeutettuja ruokia ja juomia, sitä enemmän diabetestapauksia raportoitiin! (katso kuva 2 alla, kuva löytyy täältä: http://www.ajcn.org/content/79/5/774/F3.large.jpg  ).

Samansuuntaista yhteyttä diabeteksen puhkeamiseen saatiin myös muilla pitkälle jalostetuilla hiilihydraateilla kuten esim. aamiaismuroja nauttimalla. Tutkijat pitivät kuitenkin kaiken pahan alkuna ja juurena maissisiirappiteknologiassa tapahtunutta kehitystä. Elintarviketeollisuus on mahdollistanut ennen näkemättömän maissin varaan rakennetun makeutusbisneksen. Vuonna 1921 keksittiin valmistaa jauhemaista dekstroosihydraattia (en tiedä oikeaa suomenkielistä termiä, engl. crystalline dextrose hydrate) entsymaattisesti. 

Puhdasta ja jauhemaista glukoosia vyöryi markkinoille erityisesti virvoitusjuomateollisuuden riemuksi, mutta kansanterveydelle aiheutettiin paljon, paljon murhetta. Sokeriteollisuus on vieläkin täysin tämän keksinnön lumoissa!

Helvetti pääsi kuitenkin irti kun fruktoosi (hedelmäsokeri) vyöryi mukaan makeutusbisnekseen. Vuonna 1967 tehdyn teollisen keksinnön myötä tuli taloudellisesti kannattavaksi valmistaa paljon fruktoosia sisältävää maissitärkkelyssiirappia (HFCS). 

Ahneus iski elintarviketeollisuuteen, sillä aluksi tyydyttiin HFCS-makeuttajaan, jossa fruktoosin osuus oli noin 15 prosenttia. Teolliset innovaatiot seurasivat toinen toistaan ja niin HFCS:n fruktoosin osuus kasvoi, ensin 42 prosenttiin ja sitten lopulta päätyen 55 prosenttiin, joka muodostui standardimyrkyttäjäksi amerikkalaisessa virvoitusjuomateollisuudessa, jäätelön valmistuksessa ja muissa ruoka-aineissa, joissa tarvittiin halpa ja tehokas makeutusaine. 

Istutteko tukevasti? Sillä nyt tulee tutkijoiden suusta sellainen sensaatiomainen paljastus, jonka pitäisi täysimääräisenä ymmärrettynä lopettaa kertalaakista kevyttuotteiden myynnin. Keksittiin HFCS-makeuttaja, joka sisälsi peräti 90% fruktoosia. Siitä tuli ”terveyttä” ja keveyttä viestittävien ruokien pääasiallinen makeutusaine. Vuonna 2002 HFCS-makeuttajat olivat vallanneet yli 56% Yhdysvaltojen makeutusmarkkinoista. 

Ja kevyttä ruokaa markkinoitiin erityisen mieluusti diabetesliiton elämäntapaohjausta korostavissa ohjelmissa! Kelatkaa filmejänne takaisin Suomen diabetesliitossa! Katsokaa nyt mitä olette saaneet aikaan! Ennen näkemättömän diabeteskatastrofin! Kevyitä multia teidän sekoilujenne takia kuolleiden ylle!

Diabeteksen ilmaantuvuutta ei saatu yhdistettyä ravintokuituja sisältäviin hiilihydraatteihin. Päinvastoin, mitä enemmän ravinnossa oli ravintokuituja, sitä epätodennäköisempää oli että diabetes puhkesi. Kun otettiin energiaravintoaineiden kokonaisuus huomioon osoittautui, että rasvan ja proteiinin määrä ei vaikuttanut millään tavoin diabeteksen ilmaantuvuuteen.

Vuodesta 1909 vuoteen 1980 saakka amerikkalaisten energian saanti ruoasta pysyi tasaisena, mutta vuosien 1980 ja 1997 välisenä aikana tapahtui Yhdysvalloissa ikävä energian saannin lisääntyminen. Tästä meidän ikioma diabetesliittomme jaksaa muistuttaa ja sairastuneita syyllistää: te syötte liikaa energiaa (lue: rasvaa) ja liikutte liian vähän, sitten lihotte ja sairastutte diabetekseen! 

Amerikkalaiset saivat vuosien 1980-1997 välisenä aikana syömästään ruoasta noin 500 kcal enemmän energiaa päivää kohti. Lisäys oli pääosin lähtöisin hiilihydraateista. Hiilihydraattien osuus lisäenergiasta oli 428 kcal/vrk (lähes 80% kaikista energiaravintoaineista), proteiinia syötiin 64 kcal/vrk enemmän ja rasvan saanti pysyi lähes entisellään (45 kcal/vrk). Vertailun vuoksi kerrottakoon, että suomalaisessa voinapissa (10 g) on energiaa 73 kcal. Puolesta voinapista on siis kyse!

Vajaan 20 vuoden aikana amerikkalaisten hiilihydraattien saannissa tapahtui noin 6 energiaprosentin lisäys hiilihydraateissa. Kun lisäys tuli suurelta osin nopeimmin verensokeria nostavien hiilihydraattien muodossa, ei ole ihme, että diabetesepidemia synkistää sairaustilastoja. Noudatetussa virallisessa rasvavalistuksessa oli onnistuttu, sillä vuosina 1980-1997 rasvan suhteellinen saanti ruoasta väheni 4 prosenttia. On aivan turha syyttää rasvaa puhjenneesta diabetesepidemiasta.

Vuosien 1980-1997 välisenä aikana lihavuus lisääntyi 80 prosenttia ja diabetestapausten lukumäärä kasvoi 47 prosenttia. Huikeita kasvulukuja! Jotain meni perusteellisesti pieleen Yhdysvalloissa vuonna 1980. Tutkijoiden antamien tietojen valossa syyttävä sormi osuu hiilihydraatteihin.

Tutkijoiden selkeä viesti on, että hiilihydraattipitoisia ruoka-aineita saa nauttia, mutta olisi otettava hiilihydraatit sieltä kuitupitoisemmasta päästä. Hiilihydraattien diabetesta lisäävä vaikutus tulisi nimenomaan voimistuvan insuliiniresistenssin myötä. Haiman kyky tuottaa insuliinia ei iän myötä enää riitä hillitsemään kohoavaa verensokeria kudosten heikentyneen glukoosin ylösoton takia. Näin tauti pahenee ja ihminen sairastuu diabetekseen kaikkine ikävine sivuoireineen (kasvava riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, munuais- ja hermostovauriot jne.)  Rasvan ja proteiinin rooli tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuuteen on olemattoman vähäinen.

Tutkijat puhuvat lämpimästi glykemiakuorman (glycemic load, GL) puolesta. Glykemiakuorma ottaa huomioon ruoan sisältämien hiilihydraattien laadun ja määrän. Hyviä hiilihydraatteja ovat matalan GL:n ruoat, joista tässä muutama esimerkki: parsakaali (kaikki kaalit käy!), sienet, sipuli, omena, linssit, soijapavut, ruisleipä ((pieni määrä!), ohrakeitto, uudet perunat ja maustamaton jogurtti. 

Erinomainen tietolähde GL:stä löytyy täältä: Foster-Powell K, Holt SH, Brand-Miller JC. International table of glycemic index and glycemic load values, Am J Clin Nutr 76:5-56, 2002. Paras löytämäni GL-taulukko löytyy täältä: http://www.mendosa.com/gilists.htm  

Oletteko vielä hereillä? Tyypin 2 diabeteksen ehkäisemisessä olisi erittäin tärkeää myöntää nyt tehdyt kauhistuttavat virheet. Diabetesliittojen niin Yhdysvalloissa kuin Suomessakin tulisi valistaa yhä tomerammin pitkälle prosessoitujen hiilihydraattivalmisteiden vaaroista, lopettaa kevyttuotteiden varaan rakennettu terveysvalistus välittömästi, panna piste silmittömälle rasvakammolle (jos ei muu auta niin potkikaa pellolle kaikki rasvasta varoittavat vanhat jäärät, kansanterveyden nimissä!), yhä edelleen pitäisi korostaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen myönteistä vaikutusta. Diabetekseen sairastuneet hyötyvät hiilihydraattien vähentämisestä ja erityisesti panostamisesta laatuun kaikkien energiaravintoaineiden osalta.

Muita diabeteskirjoituksiani voit selata täältä: http://sundqvist.blogspot.com/search/label/diabetes

Voiveikkonen tiedottaa

**
Jos ei voita niin häviää!

Voi on vähitellen pääsemässä siitä alennuksen tilasta johon se joutui Pohjois-Karjala-projektin toteutuksen myötä. Voin myynti on viime vuosien aikana jälleen kääntynyt nousuun. Tämä johtunee siitä, että aito luonnon ruoka on nostanut suosiotaan. Yhä useampi terveystietoinen kieltäytyy kaikenlaisista margariineista ja rakentaa terveytensä aidon voin varaan. Kaikenlaisten kevytvillitysten luvattu maa, Suomi, on vähitellen pääsemässä taas tolpilleen. Margariinimafia on lyönyt aidon voin puolestapuhujat kerta toisensa jälkeen kanveesiin. Lukua on otettu, mutta vielä noustaan jatkamaan taistelua! Voiveikkonen Sundqvist on koko elämänsä käyttänyt voita. Käytä sinäkin! Terveydeksi!

Kaikkein parasta olisi nauttia aitoa kirnuttua luomuvoita, mutta tavallinen meijerivoi on sekin paljon terveellisempää kuin margariini. Tee jo tänään päätös siirtymisestä voin käyttäjäksi. Jos jo käytät voita, jatka toki tämän tuotteen käyttämistä. Kohtuudella käytettynä voilla on paljon myönteisiä terveysvaikutuksia.

Tavanomainen voi oli ennen vanhaan ainakin kaksi kertaa niin suolaista kuin nykyisin. Suola luonnollisesti paransi voin säilyvyyttä, mutta menettelyyn vaikutti myös voin käyttötapa. Suolaista voita käytettiin mausteen tapaan antamaan makua keittoihin ja leivonnaisiin, ja voisilmällä tehtiin puuroannoksesta ruokaisampi ja maistuvampi.

Voin säästeliäästä käytöstä kertoo se, että voin ja lihan syömistä samalla aterialla pidettiin ennen vanhaan sopimattomana. Nykyihmiselle liiankin tuttu tapa käyttää voita leivän päälle siveltynä onkin varsin nuori tottumus.

Maito ja terveys ry on tutkinut Kalevalaista voin käyttöä:

Syö vuosi suloa voita:
Tulet muita vuolahampi;

Näillä sanoilla kalevalainen äiti ohjeistaa tytärtään, jotta tytär kaunistuisi ja menestyisi hyvin kosiomarkkinoilla. Voita syönyt, kaunistunut Kalevalan tytär sai kosijoita, mutta ei ollut itsestään selvää, että anoppi antaisi voita samaan tapaan kuin oma äiti. Tulevalle morsiamelle annettiin tärkeää käytösopetusta näin:

Kysyvät kylän miniät
Tahi muut kyläiset naiset:
”Antoiko anoppi voita
Kuin ennen emo kotona?”
Ellös konsana sanoko:
”Ei anna anoppi voita.”
Sano aina annettavan,
Kapustalla kannettavan.
Jos kerran kesässä saanet,
senki toisentalvellista.

Toisentalvellinen voi on muuten ollut melkoinen makuelämys miniälle, sillä se oli todennäköisesti tuiman suolaista.

Lähde: Maito ja Terveys ry

Lue tästä lisää voista:

Voita pöytään!

Kevytmyrkyt eivät enää mene kaupaksi

Orgasmirasvan ylistystä

Margariinia vai voita?

Lopullinen totuus kolesterolihypoteesista?

**
Leino Utriainen haluaa tänään (22.2.2011) julkaista sivuillani satiirisen tarinan kolesterolihypoteesista. Tässä terveysblogissa julkaistu Utriaisen vieraskirjoitus johti yhä jatkuvaan vilkkaaseen keskusteluun. Nyt pureudutaan insinööri Utriaisen käsitykseen siitä miten turvallisia statiinilääkkeet ovat. Ensin luetaan eräs pääkirjoitus merkittävässä lääkärilehdessä ja sitten nähdään mitä sanottavaa Utriaisella on siitä asiasta, että kolesterolihypoteesi olisi todistettu lopullisesti oikeaksi?

Lähde: Duodecim-lehden pääkirjoitus (Lihavoinnit ovat Utriaisen tekemiä)

Kolesterolihypoteesi todistettu lopullisesti oikeaksi


Duodecim 1995;111(5):385
Jussi Huttunen
Pääkirjoitukset


Viime vuosien tärkein sepelvaltimotaudin ehkäisyä koskeva tutkimus julkaistiin Lancetin viime vuoden (1994) marraskuun numerossa. Yhteispohjoismainen 4S-tutkimus (Scandinavian Simvastatin Survival Study) osoitti kiistattomasti, että seerumin LDL-kolesterolipitoisuuden pienentäminen vähentää sekä sepelvaltimotauti- että kokonaiskuolleisuutta potilailla, joilla on oireinen sepelvaltimotauti (Scandinavian Simvastatin Survival Study Group 1994). Tutkimus hälventää myös epäilyjä kolesterolin vähentämisen vakavista sivuvaikutuksista. Muista syistä kuin sepelvaltimotaudista johtuvien kuolemien määrä oli yhtä suuri simvastatiinia saaneilla ja verrokeilla.


4S-tutkimukseen osallistui 4444 35–70-vuotiasta miestä ja naista, joilla ennen tutkimuksen alkua oli todettu angina pectoris tai jotka olivat sairastaneet sydäninfarktin ja joiden seerumin kolesterolipitoisuus oli kahdeksan viikon ruokavaliohoidon jälkeen 5.5–8.0 mmol/l. Hoitoryhmään satunnaistetut saivat simvastatiinia 10–40 mg/vrk vasteen mukaan. Hoitotavoite (3.0–5.2 mmol/l) saavutettiin keskimäärin 5.4 vuotta kestäneen hoidon aikana 72 %:lla simvastatiinia saaneista. Kokonaiskolesterolipitoisuus pieneni keskimäärin 25 %, LDL-kolesterolipitoisuus 35 % ja triglyseridipitoisuus 10 %. HDL-kolesteroliarvo puolestaan suureni 8 %. Verrokkiryhmän kolesteroli-, LDL-kolesteroli ja HDL-kolesterolipitoisuudet eivät muuttuneet tutkimuksen aikana.


Tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen. Kokonaiskuolleisuus oli simvastatiiniryhmässä 29 % pienempi kuin verrokeilla (p < 0.0003), ja sepelvaltimotaudin aiheuttama kuolleisuus oli 42 % (p < 0.00001), ei-fataalien infarktien määrä 30 % (p < 0.0001) ja ohitusleikkausten ja angioplastioiden määrä 35 % pienempi (p < 0.00001). Myös aivoverenkierron häiriöiden määrä oli simvastatiinia saaneilla pienempi (61 vs 95; p = 0.024). Tulos oli samanlainen miehillä ja naisilla sekä yli ja alle 60-vuotilailla. 


Simvastatiinihoidolla ei ollut sivuvaikutuksia yhtä rabdomyolyysitapausta lukuun ottamatta. Muista syistä kuin sepelvaltimotaudista johtuneiden kuolemien määrä oli hoito- ja verrokkiryhmissä yhtä suuri. Eroja ei ollut myöskään syöpä-, väkivalta-tai aivoverenvuotokuolemissa. Havainto on tärkeä, sillä seerumin pienen kolesterolipitoisuuden on epäilty lisäävän näistä syistä johtuvia kuolemia (Davey Smith ja Pekkanen 1992, Ravnskov 1992). 


Useimmissa aikaisemmissa tutkimuksissa (Law ym. 1994) veren kolesterolipitoisuuden pienentäminen on vähentänyt selvästi sydäninfarkteja mutta vaikuttanut sepelvaltimotaudin aiheuttamaan kuolleisuuteen intervention aikana vain vähän. Kahdessa tutkimuksessa ero tuli kuitenkin näkyviin, kun seurantaa jatkettiin 10–15 vuotta (Leren 1970, Canner ym. 1986). Kokonaiskuolleisuus ei ole vähentynyt yhdessäkään aikaisemmassa hoitokokeessa. Sepelvaltimotaudin aiheuttaman kuolleisuuden väheneminen 4S-tutkimuksessa peräti kolmanneksella johtuu aivan ilmeisesti kolesterolipitoisuuden jyrkästä pienenemisestä. Näin suuren (25 %) muutoksen tulisi sekä epidemiologisten havaintojen että aikaisempiin interventiotutkimuksiin perustuvien meta-analyysien mukaan (Law ym. 1994) pienentää sepelvaltimotaudista johtuvien kuolemien ja infarktien yhteismäärää 30–60 %. Oireista sepelvaltimotautia sairastavien ylivoimaisesti tärkein kuolinsyy on sepelvaltimotauti. Siten ei ole yllätys, että myös simvastatiiniryhmän kokonaiskuolleisuus väheni merkittävästi.


4S-tutkimuksen tuloksilla on suuri teoreettinen ja käytännöllinen merkitys. Ne todistavat lopullisesti kolesterolihypoteesin (Gotto ym. 1990) oikeaksi ja osoittavat samalla, että jo lievästi suurentunutta veren kolesterolipitoisuutta kannattaa hoitaa määrätietoisesti oireista sepelvaltimotautia sairastavilla. Hoito tulee aina aloittaa ei-lääkkeellisin keinoin. Statiinilääkitys kannattaa kuitenkin aloittaa herkästi, jos hoitotavoitetta (5.2 mmol/l) ei saavuteta. Terveellisiä elämäntapoja (ruokavalio, tupakoimattomuus, kohtuullinen liikunta, liikapainon välttäminen) ei saa laiminlyödä, vaikka lääkehoito aloitetaan, sillä osa niiden vaikutuksesta sairastumisriskiin ei välity LDL-kolesterolin kautta. 


4S-tutkimus ei muuta oireettoman hyperkolesterolemiapotilaan hoitostrategiaa. Jos kesken olevien primaaripreventiokokeiden havainnot tukevat 4S-tutkimuksen tuloksia, laajenevat lääkehoidon aiheet (Pyörälä ym. 1994) kuitenkin myös tässä ryhmässä. On tärkeää huomata, että 4S-tutkimuksen tulokset antavat varmaa tietoa vain statiinien vaikutuksista. Muilla kolesterolia vähentävillä lääkkeillä voi ainakin teoriassa olla sivuvaikutuksia, joiden takia osa kolesterolipitoisuuden pienentämisen tuottamasta hyödystä menetetään. 4S-tutkimuksen tulosten perusteella tulisi erityiskorvattavaan lääkehoitoon oikeuttavien sairauksien kriteereitä laajentaa hyperkolesterolemian osalta. Lievän hyperkolesterolemian (> 5.2 mmol/l) hoito statiineilla tulisi korvata oireista sepelvaltimotautia sairastaville, mikäli eilääkkeelliset keinot eivät tuota tulosta. Muutos lisää erityiskorvattavan lääkehoidon kustannuksia mutta vähentää palvelujärjestelmän kustannuksia (infarktien hoito, angioplastiat, ohitusleikkaukset) ja sepelvaltimotaudista aiheutuvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrää sekä estää ennenaikaisia kuolemia.


Kirjoittaja: JUSSI HUTTUNEN, professori Kansanterveyslaitos Mannerheimintie 166 00300 Helsinki

*****************************************************
Leino Utriaisen käsitys

4S-tutkimuksessa oli mukana pääosin vain jo sairastuneita henkilöitä. Sairaiden ihmisten hoitojen tulosten perusteella Suomessakin päätettiin, että myös terveitä ihmisiä kannattaa hoitaa samoilla perusteilla statiineilla. Näin lähti statiinien myynti ja käyttö nousuun (kuva 2), eikä haittavaikutuksia haluta tunnustaa vielä nytkään v. 2011 avoimesti. Statiinien myyntiä on edelleen vauhditettu vetämällä silloin tällöin myös terveiden ihmisten tavoitearvoja alaspäin (kokonaiskolesteroli ja LDL-kolesteroli). Tätä en ymmärrä ja pyristelen vastaa. Muistaakseni jo Raamatussa sanotaan: EIVÄT TERVEET TARVITSE PARANTAJAA !

Huttusen lopullisen ja kiistattoman tiedon perusteella vuonna 1995: Simvastatiinihoidolla ei ollut sivuvaikutuksia yhtä rabdomyolyysitapausta lukuun ottamatta.

Alla kuvassa 1 on uudempaa ja erilaista tietoa siitä, että nimenomaan simvastatin saattaa erityisesti Suomessa aiheuttaa vakavaa haittaa osalle ihmisiä. Suomessa simvastatin on yleisimmin käytetty statiini. Sen kulutus on kaksi kolmasosaa koko statiinien käyttömäärästä.

Valitettavasti tuntuu siltä, että esim. Suomen Sydänliitto pitää 1990-luvun alussa tehtyä tutkimusta edelleen lopullisena ja kiistattomana, vaikka uudemmat statiinien pitkäaikaiskäytön jälkeen todetut haittavaikutustulokset puhuvat toista. Jalustalla oleville tai olleille auktoriteeteille on vain vaikeaa tunnustaa, että heidänkin lopulliset tiedot voivat ollakin vain ”väliaikatuloksia”. Me ruohonjuuritasolla olevat pääsemme virheistämme vähemmällä toteamalla vain, että rapatessa roiskuu. Samaa voisi suositella lääkintäviranomaisille. Uskottavuus säilyy paremmin, kun ei hirttäydy johonkin ”lopulliseen” tietoon.

Kuva 1 -Lähde : Helsingin Sanomat 18.12.2008

Kuva 2 -Lähde : Lääkealan turvallisuus-ja kehittämiskeskus, lääkemyyntirekisteri

Lihavia apinoita

**
Muutama päivä sitten (19.2.2011) The New York Times -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli lihavuustutkimuksesta, jossa käytettiin apinoita koe-eläiminä.

Tiesittekö, että apina ei kovin helposti liho jos se saa syödä lajilleen ominaista ruokaa? Koesarjoissa tarvittiin kuitenkin lihavia apinoita. Lihavilla apinoilla on tarkoitus selvittää miksi lihava apina saa diabeteksen. Kun apina sitten on sairastunut diabetekseen, sille annetaan diabeteslääkkeitä ja tehdään erilaisia kokeita ja leikkauksia.

Nyt niitä lihavia apinoita on saatu aikaiseksi. Arvatkaa miten?

Taidatte arvata, joten kerron sen heti: Kun apinoille syötetään amerikkalaisille kuluttajille tyypillistä ruokaa, silloin ne lihovat niin, että mahat viistävät lattiaa, heidän lyllertäessään nelinkontin paikasta toiseen. Traagista tässä jutussa on se, että voimakkain lihotusvaikutus saatiin aikaiseksi erään merkittävän terveysjärjestön ohjeistuksella. Siitä lähemmin tuonnempana.

Apinalle saatiin aikaiseksi vyötärölihavuus näin:

• ensin apina opetettiin sohvaperunan tavoille
• apina sai syödä niin paljon hiilihydraattipitoisia muroja ja keksejä kuin mieli tekee
• välipaloina oli tarjolla pähkinävoilla terästettyjä energiapatukoita (nallekarkeista ja viinikumeista oli pakko luopua sillä ne tarttuivat haitaksi asti apinoiden hampaisiin)
• päivittäin apinat joivat hedelmäsokerilla makeutettua juomaa suunnilleen niin paljon kuin keskiverto amerikkalainen vetää limsaa päivässä (erityisen nopeasti apinoiden paino ja diabetes on lisääntynyt heidän nautittuaan paljon fruktoosia sisältävää makeaa maissisiirappia, HFCS)

Tohtori Anthony G Comuzzie onnistui nopeasti kehittämään lihavia apinoita San Antonion (Texas) tutkimuslaitoksessa. Hän vähensi rasvan saantia ja lisäsi hiilihydraatin saantia vastaamaan suunnilleen Amerikan sydänliiton suosituksia. Ja se sai apinoiden rasvasolut varastointivaiheeseen!

Tohtori Barbara C Hansen Floridan tutkimuslaitoksesta oli tehnyt havainnon, että apinat eivät liho rasvaisia ruokia syömällä, vaan lihomisen aikaansaamiseksi apinoiden on saatava runsaasti hiilihydraatteja. Tohtori Hansenin aikaansaama maailman lihavin rhesus-apina (Fat Albert) söi lähes pelkästään Amerikan sydänliiton suosittelemaa ruokaa! 

Eli, kerrataanpa vielä: Jos välttämättä haluat apinana (ja ihmisenä) kehittää paljon epäterveellistä vyötärörasvaa ja saada diabetes, silloin sinun pitää syödä täällä Suomessa niin kuin Suomen sydänliiton esitemateriaaleissa neuvotaan: vähän tyydyttynyttä rasvaa ja paljon hiilihydraatteja. Koska lihavuudesta ei seuraa kuin terveyshaittoja, annan sinulle tutun ohjeen, jolla voit pysyä hoikkana ja terveenä: 

Syö päinvastoin kuin Suomen sydänliitto neuvoo!

Lähde: Andrew Pollack. Today’s Lab Rats of Obesity: Furry Couch Potatoes. The New York Times, 19.2.2011 

Kilpailu: Terveystiedosta voi tehdä sietämättömän hauskaa

**
Julkaistu 16.2.2011, päivitys 17.2.2011


Tähän kirjoitukseen sisältyy UUSI HAUSKA KILPAILU (päättyy 31.5.2011)

Tämän terveysblogin säännöllisille lukijoille ei voi olla epäselvää, että tässä pyritään yksinkertaisella tavalla ohjaamaan terveystietoisia ihmisiä tekemään hyviä terveysvalintoja. Pitkähkön johdannon jälkeen saatte lukea uusimmasta ideastani terveystiedon saralla. Sen idean kehittelyyn voit osallistua tässä terveysblogissa tai Facebookin puolella (tämä tieto leviää myös naamakirjaan).

Johdanto
Luennoilla, kirjoissani ja lehtiartikkeleissani sovellan täällä terveysblogissa esitettyjä asioita. Tieto leviää sitä tietoa kaipaaville. Kirjoituksestani ja lukijoitteni kommenteista muodostuu sellainen sovelletun terveystiedon aarreaitta, että sitä on vaikea löytää mistään muualta. Nöyrä kiitos. Terveysblogini vieraskirjoittavat panevat osaamisensa peliin yhteiseksi hyödyksi vieden omalta osaltaan terveystietoa kansan pariin.

On ollut hienoa seurata sosiaalisen median yhä voimakkaampaa esiinmarssia. Aloittaessani vuonna 2005 terveydestä kirjoittamisen tässä terveysblogissani, olin lähestulkoon yksin naputtelemassa terveystietoa sosiaaliseen mediaan. Tällä hetkellä terveydestä kirjoittavia suomalaisia on blogeissa, Facebookissa, Twitterissä yms. satamäärin. Hienoa!


Toimittaja Hilkka Tienhaaran mukaan nettiosoite http://sundqvist.blogspot.com vie Suomen suosituimman terveysblogin pariin. Minulla on todellakin valtavasti lukijoita ja kommentointi on erityisen vilkasta. Lukija ei ehkä huomaa, että valmistelen kirjoituksia huolella. Osalle jutuista saatan saada vielä blogiani laajemman yleisön jonkun televisiotoimituksen tai lehdistön kiinnostuessa kirjoituksistani. Mutta pääsääntöisesti en suoraan hyödy taloudellisesti kirjoittelustani tässä terveysblogissani.

Taloudellista hyötyä saan siitä kun tilaatte minulta kirjoja luettavaksi tai pyydätte minua tulemaan vieraaksenne terveysiltaanne tai muuhun tilaisuuteen. Ilahtuen ja vähän hämillänikin olen saanut vastaanottaa sellaista palautetta yleisöltä, että terveysshowtani pidetään Suomen parhaana. Kehuja on kiva saada ja onnistuneen keikan jälkeen jää pitkäksi aikaa hyvä mieli.

Nyt kun kierrän Suomea oman orkesterini kanssa, minulla on mahdollisuus tarjota yhä enemmän ravitsemukseen, liikuntaan ja terveyteen liittyviä kuunteluelämyksiä. Suomalaisten pitäisi ehkä oppia avaamaan kukkaronnyörejä hieman innokkaammin, sillä kovin mieluusti esittäisin treenatut ja spontaanit showkuvioni orkesterini kera. Hintapyyntöä (alkaen 1500 euroa/ilta) pidetään kovana, mutta ottakaa huomioon, että tuolla rahalla pitäisi elää kolme esiintyvää taiteilijaa: "turpaduunari", maailmanluokan pianisti ja kaunis huilunsoittaja. Yksin esiintyen pääsen putkahtamaan paikalle hyvinkin edullisesti (alkaen 100 euroa/ilta), mutta niin kuin jo mainitsin, orkesterini ottaisin mieluusti mukaani. Ottakaa 20 euron pääsymaksu tai hankkikaa tilaisuuteen hyvä sponsori. Ideoikaa - täältä tullaan mieluusti! Ja muistakaa: terveyttä ei voi rahassa mitata!

Ajankohtaisin kirjani on tällä hetkellä äskettäin ilmestynyt runokirjani "Sietämättömiä runoja terveydestä". Pidän siitä kun voin kokeilla erilaisia terveystiedottamisen tyylisuuntia. Äskettäin sain kuulla viralliselta taholta arvostusta juuri tästä syystä. Ei terveystiedottamisen tarvitse olla tylsää ja uusia tapoja saa mieluusti etsiä terveysviestin läpimenolle. Terveystiedosta voi tehdä myös hauskaa.

Ennen kuin päästän uusimman ideani teille jakoon, muistutan vielä mitä kaikkea voitte minulta tilata - terveydeksi:

• Terveysilta musiikin kera, alkaen 1500 euroa + matkakulut
• Terveysilta ilman musiikkia, alkaen 100 euroa + matkakulut
• Muuta, kuten esimerkiksi runoilta, painonhallinnan ohjausta, ruokavalion räätälöintiä, tietoiskuja koulussa, tavaratalokeikkoja, käynti urheiluseurassa jne, alkaen 100 euroa + matkakulut
• Omia kirjojani (hintoihin sisältyy verot ja postimaksut):
• Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta (lisäpainos otettu, tämä on vuoden 2009 versio), 17 euroa
• Sietämätön leveys (painonhallintaa hauskasti ja oivaltaen, 2010), 14 euroa
• Sietämättömiä runoja terveydestä (ensimmäinen runokirja terveydestä, 2010), 13 euroa

Kiitos kun sinua kiinnostaa terveys ja haluat minun työtäni tukea! Ota yhteyttä: christer.sundqvist@ravintokirja.fi, 040-7529274

************************************************

Ja nyt sitten terveysideani pariin!

Keksi terveyteen, ravintoon ja liikuntaan liittyviä osuvia iskulauseita, sanontoja tai täsmätietoja. Tavoittele mieluusti viihteellisyyttä, sillä nauru pidentää ikää. Yhdessä nauraen on mukavampi kohdata elämän haasteet! Palkitsen parhaimmat terveysideat arvopalkinnoin (ei omia tuotteitani!). Kilpailu jatkuu koko tämän kevään (loppuu 31.5.2011).

HAUSKA TERVEYSIDEANI

1. Puoli miljoonaa vuotta sitten keksittiin tuli ja sen jälkeen aina on syöty tuhkaa. Koivuntuhkan syöminen loppui 1970-luvulla kun leivinuunit muuttuivat sähköisiksi. Kansanparantajat syöttävät syöpään vieläkin koivuntuhkaa. (Ilkka K. E. Härkönen, 16.2.2011, Facebookin kautta)
2. Muutama sata tai tuhat vuotta sitten vaelsimme tänne D-vitamiinin perässä. Kaikki plotit olivat täynnä lohia ja väestö eli kalalla ja siitä saatu D-vitamiini mahdollisti elämän jatkumisen. Kalat loppuivat 1930-luvulla ja nykyään elämme D-vitamiinipuutoksessa. (Ilkka K. E. Härkönen, 16.2.2011, Facebookin kautta)
3. Kaurapuurolla puolimaratonariksi! (Outi, 16.2.2011, terveysblogin kautta, kyse on terveellisen aamupalan merkityksestä silloin, kun tekee elämäntaparemonttia ja tuo on ollut Outin sloganina tässä matkan varrella)
4. Otan aamuisin muiden ravintolisieni kanssa Sport-Carnosin-tabletin, joka sisältää karnosiinin lisänä 15 mg sinkkiä ja 10 mg E-vitamiinia. En ole sairastanut flunssaa vuosikausiin. En ole edes ottanut rokotusta tänä talvena. Kaikki eivät tietenkän naura eivätkä taputa tälle kommentille. (Matti Tolonen, 16.2.2011, terveysblogin kautta) 
5. Suihkussa nauraminen parantaa elämääsi. (Tapio "Ylipoppamies" Heilala, 16.2.2011, Facebookin kautta)

Mikä on sinun hauska terveysideasi? (Pidätän oikeuden julkaista vain painokelvolliset ideanne!)

Yksinkertainen ajatuskuvio insuliinista ja energiasta

*
Talvilomalla oli aikaa kehitellä yhtä hyvin yksinkertaista ajatuskuviota. Rohkeuden puutteesta minua ei voi syyttää, sillä aion nyt paljastaa teille hyvin yksinkertaisen ajatuskuvion. Ajatuskuvioon liittyy erehtymisen mahdollisuus, mikä tietenkin on kiusallista. Mikäli ajatuskuvioni on oikeansuuntainen, silloin ratkaisu maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan on löytymässä.

Silläkin uhalla, että aiotte tehdä minusta naurunalaisen, paljastan nyt ajatuskuvioni. Ja muistakaa nauru pidentää ikää.

Ajatuskuvio on seuraava:

Insuliini sitoo energiaa, eli jos aiot laihtua (vapauttaa energiavarastojasi!), sinun pitää välttää insuliinin nousua.

Yksinkertainen selitys ajatuskuviolle

Keskusteluissa diabeetikkolasten (tyypin 1 diabetes) vanhempien kanssa teimme aika yllättävänkin havainnon. Diabetes ja lihavuus kulkee yleensä käsi kädessä, mutta diabeteksesta kärsivä lapsi on monesti hyvin laiha, heikko ja monin eri tavoin sairasteleva. Kun tämä lapsi saa asianmukaista hoitoa (insuliinia), hän nopeasti tulee normaalipainoiseksi (jopa alkaa lihomaan) ja silminnähden virkistyy. Eli, hoitamattoman diabeetikkolapsen ongelmana ei suinkaan ole lihominen vaan pikemminkin laihuus ja energiatason lasku.

On todennäköisesti niin, että diabeetikkolapsi riutuu mm. sen takia kun hänen haimansa ei enää toimi. Haima ei enää tuota insuliinia, joka vie veressä kiertävää sokeri- ja rasvaenergiaa kudoksiin. Voisiko lihavalla ihmisellä tapahtua sitten niin, että korkea insuliini vie liiankin vilkkaasti energiaravintoaineita verestä kudoksiin päin ja aiheuttaa näin herkästi näläntunteen voimistumisen? Nälkäinen ihminen syö ruokaa, siinä ei taida olla mitään ihmeellistä.

Tiede on osoittanut, että läskivarastomme ei ole mikään passiivinen energiavarasto, vaan rasvasolut reagoivat herkästi elimistössämme vallitsevaan tilanteeseen. Se prosessi mikä voisi "viedä lihavalta ihmiseltä energiaa verestä" (tässä ilmaistaan monimutkainen asia erittäin yksinkertaisesti) on nimeltään lipogeneesi. Se on insuliinin aikaansaama tapahtuma, jossa veren glukoosi muuttuu maksassa triglyseridirasvoiksi. Triglyseridit joutuvat vereen ja siellä niiden ei kuulu olla pitkään (nostavat mm. sydän- ja verisuonisairauksien riskiä), joten triglyseridit varastoidaan elimistömme rasvasoluihin.

Kun rasvasolut vastaanottavat suuria määriä triglyseridejä, ne suurentuvat. Suureen rasvasoluun mahtuu yhä enemmän triglyseridirasvaa. Lihavan ihmisen nauttimat runsaat hiilihydraattimäärät nostavat insuliinin määrää veressä, veressä kiertävä glukoosienergia otetaan talteen vähäisiin glykogeenivarastoihin ja näiden varastojen täyttyessä, yhä enemmän glukoosienergiaa muuntuu triglyseridirasvoiksi, jotka sitten otetaan talteen yhä enemmän paisuviin rasvasoluihin. Paha kierre on valmis!

Miten katkaista tämä ikävä kierre? Joo, esimerkiksi välttämällä suurien hiilihydraattikuormien nauttimista (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Kun insuliinia nostattavat hiilihydraatit pidetään kurissa ruokavalion avulla voi vereen tulla energiaa myös rasvavarastoistamme (voimme laihtua). Ja tämä on yksinkertaisen ajatuskuvioni ydinviesti! Vähän hiilihydraatteja nauttiessamme, veressä kiertävä energia koostuu ravinnon mukana tulleesta energiasta, mutta myöskin rasvavarastoistamme vapautuneesta rasvaenergiasta (lipolyysi).

Lihavuusepidemia voitaisiin ratkaista näin yksinkertaisella voimisteluliikkeellä: Aina kun sinulle tarjotaan paljon hiilihydraatteja sisältävää ruokaa ja välipaloja, käännä silloin päätäsi molempiin suuntiin 2-4 kertaa ja sano samalla tomerasti: Ei kiitos! Ja ota iloiten vastaan tarjottavat proteiini- ja rasvapitoiset ruoat. Näin insuliini pysy matalalla tasolla ja energiaa virtaa rasvavarastoistasi vereen tasaiseen tahtiin.

Kehitellään, pohditaan ja tarvittaessa tyrmätään tämä ajatuskuvioni yhdessä tuumin. Pistä kommenttia tulemaan jos asia kiinnostaa.

Kommentoikaa!

Laihduttamisen ABC

**
Kunto- ja terveyslehti 1/2011 on nyt lehtipisteissä. Lehti antaa runsaasti palstatilaa Christer Sundqvistin näkemyksille painonhallinnasta. Käykää hakemassa oma lehtenne! Tilatkaa lehti koko vuodeksi kotiin! Ainoa terveyslehti Suomessa, joka uskaltaa käsitellä asioita monipuolisesti ja rehellisesti?

Tässä valittuja paloja tekstistä, jonka Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist kirjoittivat juuri Sinulle:

HUOMIO! HUOMIO!
On taas se aika vuodesta jolloin moni tuntee tarvetta ryhtyä laihdutuskuurille. Ehkä uudenvuodenlupauksen yllyttämänä, ehkä jonkin televisio-ohjelman, kirjan tai lehtikirjoituksen myötä syntyneen innostuksen jälkeen.

Oletko jo kyllästynyt nälässä kärvistelyyn, laihdutuspillereiden lumo on haihtunut, kevyttuotetarjonta tympäisee, et mene enää täysillä mukaan täysjyvämaailmaan, vaikka liikut – et koe laihtuvasi, kaipaat jo maistuvaa ruokaa… Tuntuuko tutulta? Silloin tämä juttu on juuri sinulle! Tsemppiä!

Miksi suomalaiset lihovat?
Virallinen selitys suomalaisten lihavuudelle on arkiliikunnan väheneminen, me syömme liian suuria ja rasvaisia ruoka-annoksia, edelleenkään emme nauti riittävästi ravintokuituja ja viranomaisten mukaan meidän pitäisi karttaa yksipuolisia muotidieettejä. Anna hetkeksi tilaa toisenlaiselle ajattelulle! Ajattelulle, joka pohjautuu tutkittuun tietoon.

Meillä on Suomessa käytettävissä vertailukelpoista tietoa lihavuuden kehityksestä 1960 –luvulta asti (Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset, KTL:n julkaisuja B3/2002 ; Kansallinen Finriski 2007 –terveystutkimus, KTL:n julkaisuja B 34/2008). Näistä tilastoista on luettavissa, että lihominen alkoi yleistyä Suomessa 1970-luvun alussa, oli kaikkein voimakkainta 1980-luvun alussa ja lisääntyi vuoteen 2002 asti, tasaantuakseen sitten tarpeettoman korkealle tasolle meidän päiviimme asti.

Pohjois-Karjala-projektin myötä nostettu tietoisuus sydän- ja verisuonitaudeista ja terveysvalistus on vähentänyt sydänkuolemia. Onkohan pääosin kyse tehostuneesta hoidosta tai meille tuntemattomista tekijöistä kuten Jussi Huttunen jo vuonna 2003 kirjoitti Duodecimissa otsikolla "Mistä tulet, mihin menet sepelvaltimotauti?"

Sydänkuolemat ovat kuitenkin vähentyneet lihavuuden kustannuksella. Luonnollisesti tuntuu epämukavalta ajatella, että projektin myötä noudatettu ravitsemus- ja diabetesvalistus olisi aiheuttanut suomalaisten lihavuusepidemian.

Mitä tapahtuu jos otamme lähtökohdaksi sen, että pitkään noudatettu ravitsemuspolitiikka on ihmisten lihavuuden pääasiallisena syynä? Minkälainen ruokavalio on meidät mahdollisesti lihavoittanut ja mitä voidaan tarjota tilalle? Siitä tietoa seuraavassa tekstiosuudessa.

Terveystietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, miksi ihmiset lihovat silti?
Voisiko syynä tähän ristiriitaan olla se, että noudatetaan vääränlaisia ruokatapoja, joihin väärä terveysvalistus on ohjannut? Liikkumattomuudella syyllistämisen sijaan olisikin etsittävä syyllistä pitkään noudatetusta ravitsemuslinjauksesta? Amerikantuliaisina saadut ohjeet välttää rasvaa ja syödä paljon hiilihydraatteja, eivät ehkä sittenkään toimineet vaikka niitä kaikkein uskollisimmin juuri Suomessa on taidettu noudattaa.

Parasta mitä ihminen voi terveydelleen tehdä, on päästä eroon ylipainostaan. Pitäisiköhän meidän suomalaisten suhtautua suopeammin lukuisiin onnistuneisiin laihtumiskertomuksiin ja painonhallintatapauksiin (hiilihydraatteja vähentämällä!) ja jättää Itä-Suomen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat norsunluutorneihinsa kököttämään ja tivaamaan sieltä niitä pitkäaikaistutkimuksia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?

Harvardin yliopiston ja muidenkin huippuyliopistojen tutkijat (Ronald Krauss, Frank Hu, Walter Willett, Dariush Mozaffarian, Jeff Volek, Eric Westman jne.) eivät vakuuta rasvateoriaan sitoutuneita suomalaisia terveysviranomaisia, eivätkä innostaa suunnanmuutokseen. Suomessa tarjotaan ainoana keinona lisää liikuntaa, vielä enemmän kevyttuotteita, täysjyvää ja toivottomat tapaukset jonottavat laihdutusleikkaukseen. Onko tällainen jääräpäisyys jo kaistapäisyyttä?

Monen ihmisen lihominen johtuu siitä, ettei kokonaisvaltaisesti oteta huomioon elämän kaikkia osa-alueita. Maistuvan, lisäaineettoman ruoan nauttimisella ja arkiliikunnalla voi aloittaa painonhallintansa, mutta viisautta on ottaa huomioon muutkin tekijät kuin oikeaoppinen ruokailu ja liikunta. Osa meistä on perintötekijöistä johtuen selkeästi taipuvaisempia lihavuuteen kuin toiset. Mieti hetken verran: Jos geenit tekivät sinusta hiukan pyöreämmän kuin toiset, mutta sinulla on edelleen hyvä olo, eikö silloin voida sallia hieman enemmän pyöreyttä ja lipsumista länsimaisesta laihuusasenteesta? Paha ylipaino on tietenkin aina haitaksi, mutta lievä ylipaino saattaa pitemmän päälle olla terveellisempi ratkaisu.

Tutkimukset osoittavat, että stressi ja kiireinen elämäntyyli saattavat altistaa ylipainolle. Huolimaton syöminen saattaa altistaa ylipainolle vain senkin takia, että riittämätön suojaravintoaineiden saanti luo meille tarpeen syödä liian suuria ruoka-annoksia. Korvaamalla osan tärkkelyspitoisista antimista suojaravintoainepitoisilla maitovalmisteilla, kalalla, lihalla, marjoilla, vihanneksilla ja hedelmillä, voidaan pärjätä pienemmillä ruoka-annoksilla.

Riittävä yöuni on terveyden ja painonhallinnan tärkeä kulmakivi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yllättävän yleistä ja saattaa olla syynä kilojen karistamisen vaikeuksiin, sillä laiskasti toimiva kilpirauhanen laskee perusaineenvaihduntaa.

Muistutamme vielä siitä, miten voimakkaasti oma mielemme (psykologiset tekijät) ruokkii meissä ongelmakäyttäytymistä ruokatarjonnan äärellä. Ruoan ahmiminen tai retkahtaminen roskaruoan pariin siitä syystä, että inhoaa itseään, on monen epäonnistuneen laihdutusyrityksen taustatekijöissä.

Miten ruokavaliomme on muuttunut vuosien saatossa?
Jos isoäidin isoäiti tuotaisiin keskelle tyypillistä suomalaista ruokamarkettia, hän saattaisi pitkän tovin ihmetellä mistä hän löytäisi aitoa ruokaa! Kun vertailupohjana on ihmisen koko kehityshistoria, olemme varsin lyhyessä ajassa omaksuneet ihan uudenlaiset ruoanhankintakeinot. Ruokaa ei enää metsästetä ja säilötä kotioloissa vaan ostetaan jopa valmiina ruoka-annoksina suoraan kaupan hyllystä. Tällainen pitkälle jalostettujen ruokien esilletuonti ei olisi ollut mahdollista, ellei niistä pidettäisi ja niitä ostettaisi hyvinkin runsaasti. Olemme tottuneet näihin valmisruokiin ja eineksiin siinä määrin, että niistä on terveystietoisuuden lisäännyttyä, vaikea luopua. Suosittelen kuitenkin jokaista suomalaista sanomaan ei eineksille ja tekemään suursiivouksen jääkaapissa. Syömällä aitoa mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, voimme edistää terveyttämme ja myös hallita painoamme paremmin.

Omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde oli isoäidin isoäidin aikaan 1-2:1, kun suhde nykyään länsimaisessa ravinnossa on keskimäärin 15:1 ja monesti paljon sitä korkeampi. Liiallinen omega-6-rasvahappojen saanti tuottaa elimistössä eräänlaista jatkuvaa matala-asteista tulehdusta, joka vallitsee lihavuudessa, diabeteksessa, masennuksessa ja muissa pitkäaikaissairauksissa. Tilanteen korjaaminen vaatisi omega-6/omega-3-suhteen tasapainottamista esimerkiksi kalaöljyn (vaan ei rypsiöljyn!) tuntuvalla omega-3-rasvahappojen lisäämisellä.

Anna ajatusmaailmassasi sijaa edes hetkeksi pohdinnalle, olisiko lihavuusepidemian taustalla omalta osaltaan nykyaikainen viljapainotteinen ruokavaliomme? Moni on löytänyt viljattomasta ruokavaliosta helpotusta moneen vaivaan ja laihdutuskin on tehokkaampaa leipäkasojen puuttuessa. Voin lämpimästi suositella paluuta isoäidin isoäidin noudattamaan ruokavalioon.

Syömmekö liikaa välipaloja?
Sundqvist väittää, että välipalakulttuurimme on omalta osaltaan lihavoittanut meidät. Keskittymällä nauttimaan 3-4 kertaa päivässä ruokaa lautaselta ja jättämällä lihottavat välipalat pois, voimme painonhallinnan helpottumisen lisäksi tehdä säästöjä ruokalaskussa.

Jos ihan pakko on syödä välipaloja, niin sitten suosittelemme sellaista syötävää, jolla pysyy suolisto mahdollisimman hyvässä kunnossa. Nauti pre- ja probiootteja suolistosi terveydeksi! Ota tavaksi nauttia ravintokuitusi esimerkiksi ravitsevien pähkinöiden ja siementen muodossa. Älä täytä suolistosi tärkkelyspitoisella massalla!

Kansallisen ylipainon syylliseksi parjattu rasva on pääsemässä pois pannasta. Hiilihydraattien määrä/laatu on keskusteluissa.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Eritoten naisten sydän ei siedä liikoja hiilihydraatteja, vaan sairastuu herkästi. Tähän suunnanmuutokseen hiilihydraattien suhteen on päästy pitkään jatkettujen ennakkoluulottomien terveystutkimusten avulla. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä.
Kohtuullinen rasvan saanti yhdessä laadukkaiden proteiinien kanssa on nykyään se keinovalikoima, joka kiinnostaa terveystietoisimpia piirejä. Käytännössä terveen ihmisen on mahdotonta syödä liikaa proteiinia. Rasvan käytössä kehotan noudattamaan maalaisjärkeä. Kun rasva on nyt pääsemässä pois pannasta, se ei tarkoita, että ruvetaan rasvoilla lotraamaan. Harvardin yliopiston viesti on aika selkeä ja sen edessä taipuu vannoutuneinkin maitorasvojen ja muiden eläinrasvojen ystävä: Tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja on tarkkojen tutkimusten mukaan syötävä edelleenkin kohtuudella. Paras terveyttä ja painonhallintaa ylläpitävä tutkimusnäyttö on saatu kalarasvoja ja laadukkaita, vähän käsiteltyjä kasvirasvoja suosimalla. Mutta rasvaa ei enää saa parjata!

Käytännön vinkkejä painonhallintaan ja ateriointiin
- jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Painonhallintaan liittyy paljon yksilöstä riippuvia tekijöitä, joita ei missään ohjeistuksessa voida ottaa täysimääräisenä huomioon. Se vinkki joka on juuri sinulle se kaikkein tärkein, ei mahdollisesti ole yhtä tärkeää jollekin toiselle. Löydä oma tiesi! Kuuntele elimistösi signaaleja!
- syö terveellistä, mahdollisimman vähän teollisesti käsiteltyä aitoa ruokaa.
- usko siihen, että laadukas ruoka pitää hoikkana, vaikka sinulla saattaisikin olla yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisesta
- syö hitaasti, kiireettömästi, ruoasta nauttien
- säilytä maltti ja kohtuus joka tilanteessa
- muista, että teemme jatkuvasti tiedostamattomia valintoja ruoan suhteen (hyviä ja huonoja). Elä niin, että saatat tehdä mahdollisimman usein hyviä valintoja. Huomio: telkkarin ääressä voi istua napostelematta jatkuvasti!
- harrasta sellaista monipuolista liikuntaa joka pitää mielen virkeänä, mutta älä aseta liian korkealle toiveesi liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta
- luovu kaloreiden laskemisesta! Menestykselliseen painonhallintaan riittää kun jätät vähemmälle perunan, pastan, riisin ja leivän. Syö sen sijaan runsaammin vihanneksia, kalaa, lihaa ja marjoja. Luonnollisesti olet jo kauan sitten karsinut ruokavaliostasi makeiset, virvoitusjuomat, sokeriset välipalat ja kevyttuotteet
- proteiini ja rasva pitävät kylläisenä pitempään, eli ota tavaksi syödä proteiinia ja pekonia aamulla, aina jotain laadukasta proteiinin lähdettä (kalaa, lihaa, papuja, maitotuotteita, kananmunia) lounaalla ja päivällisellä
- tee muutoksia ruokavalioosi vaiheittain
- mieti onko sinulla todellakin nälkä
- tee aina lista ruokaostoksille mennessäsi ja noudata listaa mielihaluista tai tarjouksista huolimatta
- älä mene nälkäisenä ruokakauppaan
- pidä ruokapäiväkirjaa
- älä koskaan päästä nälkää hirmuiseksi. Jos aterioinnin jälkeen tulee nälkä jo 1-2 tunnin kuluttua, syö seuraavalla kerralla hieman suurempi annos proteiinia ja rasvaa. Normaalia on, että nälkä pysyy loitolla 3-5 tuntia
- opettele valmistamaan ruokaa ihan itse kotona
- valmistaudu etukäteen erikoistapahtumia varten (juhlat, ravintolaillalliset, kovan kiireen täyttämät päivät)
- syö riittävästi ja säännöllisesti oman ateriarytmisi mukaisesti. Onni saattaa löytyä yhtä hyvin ruokailusta 5-8 kertaa päivässä kuin 2-3 kertaa tapahtuneessa ruokailussa. Vain sinä itse tiedät, mikä rytmi sopii sinulle parhaiten
- kiinnostu omasta terveydestäsi niin paljon, että mahdollinen ylipaino ja sen torjunta on sinun ykkösprojektisi vuonna 2011

Lähde: Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist. Painonhallinnan aakkoset. Kunto- ja terveyslehti 1: 40-45, 2011

Ruokarevoluutio

**
Ruotsalainen ruokatohtori "kostdoktorn" Andreas Eenfeldt on julkaissut kirjan nimeltään Matrevolutionen. Kirjan nimessä esiintyy sana evoluutio (punaisella) ja revoluutio. Kyseessä on kirja ruokavalistuksen vallankumouksesta, jossa haetaan vaikutteita myös ihmisen evoluutiosta.

Minä pidin Eenfeldtin kirjasta. Se on poikkeuksellisen huolellisesti kirjoitettu. Se pyrkii monin esimerkein tuomaan esille sen seikan, että lihavuus- ja diabetesepidemia on saanut niin merkittävät mittasuhteet sen takia kun syömme ihmiselle huonosti sopivaa ruokaa. Eenfeldt sanoo sen suoraan: Jos syöt päinvastoin kuin viranomaiset suosittelevat, voit tervehtyä ja pysyä hoikkana.

Eenfeldtin mukaan tervehdymme jos syömme vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Hän varoo leimautumasta liiaksi LCHF -jengiläiseksi (LCHF = low-carb high-fat, vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa) ja ottaa kirjassaan sopivasti välimatkaa häneen, joka Ruotsissa aloitti ruokavallankumouksen, Annika Dahlqvist. Eenfeldt korostaa olevansa nimenomaan vähähiilihydraattisen linjauksen puolustaja. Hän ei pidä tiukoista ruokavaliomalleista vaan pyrkii rentouteen. Hänen mielestään ruokavalio on terveellistä kun siinä on mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelyspitoisia kasviksia. Meidän pitää syödä aitoa ruokaa. Kakenlaiset kevyttuotteet ja prosessoidut elintarvikkeet saavat ansaitsemansa tuomion. Rasva ei tapa. Rasvasta tehtiin pahaa poliittisista syistä.

Minä näen kirjassa runsaasti vaikutteita Gary Taubesin ajatusmaailmasta, mutta toki Eenfeldt kykenee myös itsenäiseen ajatteluun. Hän käyttää loistavan iskevää retoriikkaa suhtautumisessaan vääräoppiseen nykyiseen diabetesvalistukseen. Hän ei millään voi ymmärtää miten sokeritautia hoidetaan runsailla sokeriannoksilla ja vetää pisteet kotiin paljastaessaan miten huteralla jalustalla nykyinen virallinen diabetesvalistus lepää. Järjettömän valistuksen tarkoituksena on ilmeisesti tuottaa mahdollisimman paljon voittoa lääketeollisuudelle. Ihmisten tervehtyminen on toissijainen tehtävä.

Eenfeldt pyytää meitä nauttimaan laadukkaasta ruoasta: lihaa, kalaa, maanpäällisiä kasviksia ja luonnollisia rasvoja (kuten esim. voi). Meidän pitää välttää: sokeria ja tärkkelyspitoisia ruokia (kuten esim. leipää, pastaa, riisiä ja perunaa). Syö sen verran kuin tuntuu hyvältä! Syö sellaista ruokaa, jota ihminen on syönyt miljoonia vuosia. Sellaiseen ruokaan olemme sopeutuneet.

Kirjaa ollaan kääntämässä suomen kielelle. Palataan kirjan sisältöön silloin uudemman kerran.
  
Lähde: Andreas Eenfeldt. Matrevolutionen - Ät dig frisk med riktig mat. Bonnier Fakta, 2011

Onko väliä millä tavalla virvoitusjuomat on makeutettu?

**
Länsimaissa riehuu ennen kokematon lihavuusepidemia. Kaikki kivet ja kannot pitää kääntää, jotta päästään selvyyteen siitä miksi me lihomme. Uusimmassa Kunto ja terveys -lehdessä on tarkasteltu painonhallintaa rohkeaan tapaani. Ohessa kuitenkin tutkittua tietoa makeista virvoitusjuomista.

Tutkijat pitävät todennäköisenä, että virvoitusjuomat ovat osasyyllisinä lihavuusepidemiaan. Katseet kääntyvät silloin vähäenergisempien, keinomakeutettujen virvoitusjuomien suuntaan. Ovatko ne parempia painonhallinnan kannalta?

Amerikkalaistutkijat testasivat normaalipainoisilla ja lihavilla koehenkilöillä miten eri tavoin makeutetut virvoitusjuomat vaikuttavat ruokailutottumuksiin, kylläisyyden tunteeseen, aterianjälkeiseen glukoosin ja insuliinin vaihteluihin.

Virvoitusjuomat makeutettiin stevialla (290 kcal), aspartaamilla (290 kcal) ja tavallisella sokerilla (493 kcal). Juomia nautittiin kolmena erillisenä testipäivänä ennen lounasta ja päivällistä.

Tuloksista selvisi, että energiaa vähemmän sisältäneet virvoitusjuomat eivät johtaneet kovempaan näläntunteeseen ja suurempia ruoka-annoksia eivät koehenkilöt nauttineet. Stevialla oli mielenkiintoinen vaikutus verensokeriin. Se alensi ainoana tutkittuna tuotteena selvästi aterianjälkeistä glukoosin tuotantoa. Aspartaami heilautti verensokeria lähes tulkoon samalla tavalla kuin puhdas sokeri.

Näin lyhyellä virvoitusjuomien altistuskokeella ei vielä ollut vaikutusta ruokailutottumuksiin, mutta mitähän tapahtuisi jos virvoitusjuomia nautittaisiin suuria määriä joka päivä ja useiden vuosien ajan. On mahdollista, että se näkyisi jo vyötäröllä myös energiaa vähemmän sisältävien virvoitusjuomien osalta. Tutkijat myöntävät, että tutkimuksessa on paljon virhelähteitä. Laboratorio-olosuhteissa tapahtunut ruokailu ei välttämättä vastaa kotioloja.

Jos olisi ihan pakko nauttia virvoitusjuomia, valitsisin stevialla makeutetun cola-juoman. Se näyttäisi häiritsevän insuliinintuotantoa kaikkein vähiten.

Lähde: Anton SD, Martin CK, Han H, Coulon S, Cefalu WT, Geiselman P, Williamson DA. Effects of stevia, aspartame, and sucrose on food intake, satiety, and postprandial glucose and insulin levels. Appetite 55(1): 37-43, 2010