*
Muistattehan taannoisen väitteen, että jotkut Herbalife -tuotteet aiheuttavat maksavaurioita? Asiaa käsittääkseni vielä selvitellään, mutta mikään ei viittaa siihen, että Herbalife -tuotteita nauttimalla olisi erityisen kovassa vaarassa pilata maksansa.
Tuoreempi väite on, että Herbalife -tuotteet sisältävät liikaa lyijyä. Viimeisin tieto tästä väitteestä on, että asiassa ei ole mitään perää.
En minä ole mikään Herbalifen kannattaja, kaukana siitä, mutta harmittaa tosi paljon kaikenlaiset perättömät väitteet. Siksi julkaisen tämänkin uutisen - tasapuolisuuden nimissä. Pitäisikö minun kehua Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan ruokavaliosuosituksia - tasapuolisuuden nimissä? Ei vielä - ehkä myöhemmin kun tiedän mihin suuntaan suosituksia ollaan valmiita muokkaamaan.
Lähde: Reuters Health, 22.8.2008
perjantaina, elokuuta 22, 2008
Osta lähellä tuotettua ruokaa!
**
Ei ole ekologisesti järkevää rahdata ruokaa maailman ääristä, kun meillä on hyvä maa missä tuottaa turvallista ruokaa. Suomi sai erinomaisen hyvin hoidetuista sikaloista erityismaininnan ihan äskettäin: Porsaamme ovat puhtaat! Ainoana EU:n maana me saimme puhtaat salmonellapaperit. Suomessa tilanne on SIKAVA! Muualla lähinnä SEKAVA.
Suomessa kasvatetuissa kasviksissa ja viljassa on selvästi vähemmän raskasmetalleja muihin maihin verrattuna. Lisäksi ruoka työllistää palkansaajista joka viidennen. Tällaisia totuuksia päästelee suustaan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila Lähiruokaviestin päätöstilaisuudessa 22.8.2008 Helsingin Hakaniemessä.
Kun ruoka tuotetaan lähialueella, sen maku ja tuoreus säilyvät ja ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen. Ruoan matkatessa maailmalla bensaa palaa ja aikaa kuluu. Lisäksi kaukaa tuotu ruoka pyritään säilyttämään pilaantumattomana pitkiäkin aikoja erilaisia säilytysaineita niihin ahtaen. Toinen on tilanne lähellä! Lähialueilla ei tarvitse tuottaa "kestoruokaa" lukuisine lisäaineineen. Lähiruoan vahvuus on myös sen helppo jäljitettävyys, sillä oman alueen ruoan tekijät tunnetaan. Houkutus käyttää kepulikonsteja on pienempi. Ihan samaa asennetta esimerkiksi ruoka-aineiden laadun suhteen ei voi ehkä odottaa kaukaiselta farmarilta kuin lähellä asuvalta maanviljelijältä.
Pohjoinen sijaintimme on kilpailuvaltti. Pakkanen puhdistaa pellot ja routa tappaa kasvituholaisia. Siksi Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita vain murto-osa siitä, mitä eteläiset maat joutuvat käyttämään. Kotimaisista kasviksista, marjoista ja viljasta löydetyt torjunta-ainejäämät jäävät reilusti alle sallitun. Pitkäjänteisen työn ja salmonellaohjelman ansiosta taudit eivät riivaa. Meillä voi syödä kananmunan vaikka raakana! Ensiluokkainen elintarvikkeiden laatuketju ja elintarvikevalvonta takaavat kuluttajalle turvalliset tuotteet.
Maanviljelijöitä on maassamme vain neljä prosenttia työvoimasta, mutta tämä pieni joukko tuottaa noin 80 % siitä ruoasta, jonka viisimiljoonainen väkemme syö. Suomalaiset tuottajat pitävät huolen siitä, että laadukasta raaka-ainetta riittää teollisuuden jalostukseen ja kaupan hyllyyn. Kun maatilan antimet jalostetaan elintarvikkeiksi, se työllistää noin 300 000 suomalaista. Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa annosta vuosittain ja ruoan kotimaisuusastetta nostamalla voidaan luoda työpaikkoja ja kohentaa aluetaloutta.
Osta siis kotimaista ja vaadi korkeinta mahdollista ruoan laatua!
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 22.8.2008
Ei ole ekologisesti järkevää rahdata ruokaa maailman ääristä, kun meillä on hyvä maa missä tuottaa turvallista ruokaa. Suomi sai erinomaisen hyvin hoidetuista sikaloista erityismaininnan ihan äskettäin: Porsaamme ovat puhtaat! Ainoana EU:n maana me saimme puhtaat salmonellapaperit. Suomessa tilanne on SIKAVA! Muualla lähinnä SEKAVA.
Suomessa kasvatetuissa kasviksissa ja viljassa on selvästi vähemmän raskasmetalleja muihin maihin verrattuna. Lisäksi ruoka työllistää palkansaajista joka viidennen. Tällaisia totuuksia päästelee suustaan MTK:n ruokakulttuuriasiamies Jaakko Nuutila Lähiruokaviestin päätöstilaisuudessa 22.8.2008 Helsingin Hakaniemessä.
Kun ruoka tuotetaan lähialueella, sen maku ja tuoreus säilyvät ja ympäristökuormitus on mahdollisimman vähäinen. Ruoan matkatessa maailmalla bensaa palaa ja aikaa kuluu. Lisäksi kaukaa tuotu ruoka pyritään säilyttämään pilaantumattomana pitkiäkin aikoja erilaisia säilytysaineita niihin ahtaen. Toinen on tilanne lähellä! Lähialueilla ei tarvitse tuottaa "kestoruokaa" lukuisine lisäaineineen. Lähiruoan vahvuus on myös sen helppo jäljitettävyys, sillä oman alueen ruoan tekijät tunnetaan. Houkutus käyttää kepulikonsteja on pienempi. Ihan samaa asennetta esimerkiksi ruoka-aineiden laadun suhteen ei voi ehkä odottaa kaukaiselta farmarilta kuin lähellä asuvalta maanviljelijältä.
Pohjoinen sijaintimme on kilpailuvaltti. Pakkanen puhdistaa pellot ja routa tappaa kasvituholaisia. Siksi Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita vain murto-osa siitä, mitä eteläiset maat joutuvat käyttämään. Kotimaisista kasviksista, marjoista ja viljasta löydetyt torjunta-ainejäämät jäävät reilusti alle sallitun. Pitkäjänteisen työn ja salmonellaohjelman ansiosta taudit eivät riivaa. Meillä voi syödä kananmunan vaikka raakana! Ensiluokkainen elintarvikkeiden laatuketju ja elintarvikevalvonta takaavat kuluttajalle turvalliset tuotteet.
Maanviljelijöitä on maassamme vain neljä prosenttia työvoimasta, mutta tämä pieni joukko tuottaa noin 80 % siitä ruoasta, jonka viisimiljoonainen väkemme syö. Suomalaiset tuottajat pitävät huolen siitä, että laadukasta raaka-ainetta riittää teollisuuden jalostukseen ja kaupan hyllyyn. Kun maatilan antimet jalostetaan elintarvikkeiksi, se työllistää noin 300 000 suomalaista. Julkiset ruokapalvelut tarjoavat yli 750 miljoonaa annosta vuosittain ja ruoan kotimaisuusastetta nostamalla voidaan luoda työpaikkoja ja kohentaa aluetaloutta.
Osta siis kotimaista ja vaadi korkeinta mahdollista ruoan laatua!
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 22.8.2008
keskiviikkona, elokuuta 20, 2008
E621 - maukas lihottaja
#
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
Minulta on toivottu lisää juttuja ruoan lisäaineista. Alkukesästä käytiin tässä sivustossa tiukka kisa ruoka-aineesta, jossa on eniten lisäaineita. Voittajaksi selvisi FinnSweet Oy:n makeissekoitus peräti 32 lisäaineella. Makeissekoituksessa ei sentään ollut aromivahvennetta E621, mutta toki paljon muita epäterveellisiä "moderneja E-vitamiineja". Kilpailussani pääsi nauttimaan kyseenalaisesta viidennestä sijasta erittäin epäterveellinen suomalaistuote:
Tacostick (Myllyn Paras), 27 kpl modernia E-vitamiinia ( E150c, E171, E251, E270, E300, E304, E322, E330, E331, E341, E415, E450, E471, E472a, E481, E500, E503, E551, E621, E627, E631, E1414, E1420, E1442, E1450, E1518)
Menkää ruokakauppaan suurennuslasi kourassa, sillä viimeisimpien tutkimusnäyttöjen mukaan, ei kannata kantaa kotiin ruokaa, jossa on natriumglutamaattia (E621). Se on glutamiinihapon natriumsuola, jota käytetään elintarvikkeiden lisäaineena vahventamaan ruoan aromia. Teidän kannattaa suurennuslasiin etsiä näkyville koko glutamaattien kirjo, eli jättäkää ostamatta ne tuotteet joissa on koodit E620-E625. Vanha kansa osasi etsiä ruokaan aromia voista ja mausteista. Meille nykyihmisille pakkosyötetään E-koodien muodossa aromia.
Natriumglutamaatti kiihottaa kielellämme olevia makunystyjä, jotka joillakin ihmisillä (ei kaikilla!) saa aikaan umami-maun aistimisen. Tämä E621 lisäaine voi aiheuttaa joillekin ihmisille vakavaa pahoinvointia, kasvojen punoitusta sekä päänsärkyä. Sitä kutsutaan kiinalaisen ruoan syndroomaksi, koska kiinalaistyyppisissä ruoissa voi natriumglutamaattia olla runsaasti. Natriumglutamaattia saa olla lihavalmisteissa enintään 10 grammaa kilogrammaa kohden.
Varsin uusi asia on natriumglutamaatin liittyminen lihomiseen. Amerikkalais-kiinalaisen yhteistyön myötä pistettiin yli 700 maaseudulla asustelevaa keski-ikäistä kiinalaista syömään runsaasti natriumglutamaatilla maustettua sapuskaa. Normaalioloissa he eivät ostaneet valmisruokateollisuuden terästämiä pöperöitä missä usein on tätä lisäainetta, mutta nyt heitä pyydettiin käyttämään erityisen paljon juuri natriumglutamaattia. Seurauksena oli ruoan vähän liiankin hyvä maistuminen, sillä heidän riskinsä lihoa oli kolminkertainen verrattuna niihin henkilöihin jotka söivät erittäin vähän natriumglutamaattia.
Tutkijoiden mukaan E621 voi sekoittaa nälänhallinnan. Lisääntynyt ruokahalu voi näkyä suurempina ruoka-annoksina. Voiko olla niin, että lihavuuteen taipuvaiset ihmiset pitävät juuri natriumglutamaatin mausta ja Kiinan maaseudulla vallitseva köyhyys pakottaa tyydyttämään näläntarpeen halvoilla hiilihydraateilla? Älä missään nimessä sekoita elimistösi herkkää kylläisyyden tasapainoa natriumglutamaatilla.
Natriumglutamaatin yhteyttä ylivilkkauteen, migreeniin ja astmaan epäillään, mutta sitä ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tutkimuksissa.
Äskettäin on ilmestynyt kiintoisa kirja millä voit yrittää vähentää mm. ruoan kemikaalikuormitusta: Anja Nystén. Kemikaalikimara, 266 ss., 2008
Poimin Nysténin kirjasta mm. tätä natriumglutamaattia koskevaa tietoa.
Hiilihydraattitietoisuus vahvassa myötätuulessa
**
Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.
Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?
Pistän tähän uunituoreen tutkimuksen lyhennelmän Lontoon murteella:Ruotsalaislääkäri Andreas Eenfeldt on tutustunut Obesity reviews -tiedejulkaisussa ilmestyneeseen meta-analyysiin vuosilta 2000-2007. Siinä on tutkittu tarkkaan tiettyjen tiukkojen kriteerien mukaan erilaisten ruokavalioiden tehokkuutta alentaa painoa. Ihan kaikkein uusinta (ja tuloksiltaan selkeintä) israelilaistutkimusta ei ole otettu huomioon. Tästä huolimatta hiilihydraatteja rajoittava ja paljon eläinrasvaa sisältävä ruokavalio valitaan tutkijoiden toimesta tehokkaimmaksi laihdutusruokavalioksi.
Nyt on kyseessä erittäin arvovaltainen tiedejulkaisu. On melkein pakko sulkea pois vähäisinkään manipuloinnin mahdollisuus. Yhdelläkään tutkijalla ei ole mitään yhteyksiä esimerkiksi elintarviketeollisuuteen. Laihdutusvaikutuksen lisäksi hiilihydraattien rajoitus parantaa verenpainetta ja vaikuttaa myönteisesti veren rasva-arvoihin. Olisikohan niin, että voimme Suomessakin unohtaa kyseenalaisen iskulauseen "Rasva tukkii verisuonet" ja keskittyä syömään terveellistä ja luonnollista ruokaa?
Hession M, Rolland C, Kulkarni U, Wise A and Broom J. Systematic review of randomized controlled trials of low-carbohydrate vs. low-fat/low-calorie diets in the management of obesity and its comorbidities. Obesity Research (in press) 12.8.2008
ABSTRACT
There are few studies comparing the effects of low-carbohydrate/high-protein diets with low-fat/high-carbohydrate diets for obesity and cardiovascular disease risk. This systematic review focuses on randomized controlled trials of low-carbohydrate diets compared with low-fat/low-calorie diets. Studies conducted in adult populations with mean or median body mass index of ≥28 kg m−2 were included. Thirteen electronic databases were searched and randomized controlled trials from January 2000 to March 2007 were evaluated. Trials were included if they lasted at least 6 months and assessed the weight-loss effects of low-carbohydrate diets against low-fat/low-calorie diets. For each study, data were abstracted and checked by two researchers prior to electronic data entry. The computer program Review Manager 4.2.2 was used for the data analysis. Thirteen articles met the inclusion criteria. There were significant differences between the groups for weight, high-density lipoprotein cholesterol, triacylglycerols and systolic blood pressure, favouring the low-carbohydrate diet. There was a higher attrition rate in the low-fat compared with the low-carbohydrate groups suggesting a patient preference for a low-carbohydrate/high-protein approach as opposed to the Public Health preference of a low-fat/high-carbohydrate diet. Evidence from this systematic review demonstrates that low-carbohydrate/high-protein diets are more effective at 6 months and are as effective, if not more, as low-fat diets in reducing weight and cardiovascular disease risk up to 1 year. More evidence and longer-term studies are needed to assess the long-term cardiovascular benefits from the weight loss achieved using these diets.
Andreas Eenfeldtillä on ollut käytössään koko julkaisu. Tässä otteita lääkäri Eenfeldtin tulkinnasta siitä mitä metatutkimuksessa oli erityisen arvokasta:
Painonhallinta
Puolen vuoden jälkeen hiilihydraatteja rajoittavaa ruokavaliota vapaasti noudattaneet henkilöt (VHH-ryhmä) onnistuivat pudottamaan painoaan nelisen kiloa enemmän kuin tiukasti kaloreitaan tarkkailevat rasvaa välttäneet ja hiilihydraatteja paljon nauttineet henkilöt (RHH-ryhmä). Eli sen lisäksi, että rasvaa välttelevä RHH-ryhmä oli nälissään alentaessaan kaloriensaantiaan, se ei päässyt läheskään yhtä hyvään tulokseen kuin rasvoja "normaalia" enemmän syöneet VHH-ryhmäläiset, jotka olivat syöneet itsensä kylläisiksi! Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p<0,00001).
Tätä juttua lukevien lääkäreiden, tutkijoiden ja ravitsemusterapeuttien on syytä tutustua huolella tähän alkuperäistutkimukseen. Tutkimuksen tulosta ei voi ohittaa pelkällä olankohautuksella. Hiilihydraattitietoisuus todella toimii, kuten olemme saaneet huomata aiemmin esimerkiksi tässä vaatimattomassa blogissa. Seuraavan kerran kun vastaanotolle saapuu ylipainoinen asiakas, joka haluaa lähteä laihduttamaan syömällä vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä, annettakoon hänelle sen suhteen kaikki mahdollinen tuki. Se saattaa edellyttää voimakasta panostusta niihin parjattuihin eläinrasvoihin, mutta tämänkin tutkimuksen valossa lisääntynyt rasvan kulutus siis kannattaa ottaa mukaan laihdutussuosituksiin. Lihavuuden Käypä hoito -suosituksilla ei ole käyttöarvoa. Ne voi unohtaa. Ne eivät toimi kuin joissakin poikkeustapauksissa.
Veren rasva-arvot
Unohda hetkeksi oppimasi "Rasva tappaa" -mietelauseet. Mitä tapahtuu veren rasva-arvoille jos syömme enemmän rasvaa? Metatutkimuksen mukaan VHH-ryhmässä ns. hyvä kolesteroli (HDL) oli merkittävästi korkeampi kuin RHH-ryhmässä sekä 6 että 12 kk jälkeen. Korkea HDL-kolesteroli on hyvä asia ja pienentää riskiä saada sydänsairaus. Myöskin toinen tärkeä veren rasva-arvo, triglyseridit, parani merkittävästi VHH-ryhmässä niinikään sekä 6 että 12 kk jälkeen. Alentuneet triglyseridiarvot kertovat pienentyneestä sydänsairausriskistä (vaikka ryhmäläiset söivät runsaasti rasvaa). Kokonaiskolesteroli oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkittävä verrattaessa RHH-ryhmään. Pahaksi kolesteroliksi nimetty LDL oli jonkin verran korkeampi VHH-ryhmässä kuin RHH-ryhmässä. Tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole mikään katastrofi, sillä lisääntynyt HDL ja alentuneet triglyseridit johtavat selkeisiin terveysvoittoihin. VHH-ryhmän LDL-partikkelikoko (äärettömän monimutkainen asia!) oli suurempi ja vaarattomampi.
Hyvät lääkärit, kipusiskot ja ravintoekspertit! Älkää enää puhuko eläinrasvasta halveksivaan sävyyn! Kysykää ennemmin itseltänne, miten on mahdollista, että olette lähteneet mukaan tuohon rasvasirkukseen vaikka pidätte itseänne järkevänä ihmisenä? Korjatkaa virheenne välittömästi ja tarjotkaa asiakaskunnallenne oikeaa tietoa rasvoista!
Verenpaine
Sekä työ- että lepopaine oli alempi VHH-ryhmässä verrattaessa RHH-ryhmään sekä 6 että 12 kk kuluttua. Tilastollisesti merkittävä ero syntyi toki vasta 12 kk ajalta ja työpaineen osalta.
Huomatkaa lääkärit, sairaanhoitajat ja ravitsemusterapeutit! Voitte turvallisin mielin pyytää asiakkaitanne syömään lihaa, kananmunia ja voita. Sillä tavalla korkea verenpaine pysyy kurissa. Ainoat, joiden verenpaine voi nousta, on toisella äänensävyllä puhuvien terveydenhoitajien. Mutta sekin on ohimenevä ilmiö. Voin vakuuttaa, että ihminen tottuu moneen asiaan elämässään. Myös siihen, että rasva on terveellistä.
Kommentteja saa tulla!
Maitopulaa Suomessa
Maidosta uhkaa tulla pula Suomessa. Maitopula on kuitenkin torjuttavissa kilpailukykyisillä tuottajahinnoilla ja riittävillä investointituilla. Tätä mieltä on maitoasiamies Sami Kilpeläinen (MTK).
Maitotilojen heikkoon kannattavuuteen ovat vaikuttaneet rajusti nousseet tuotantokustannukset. Se on johtanut kustannuskriisiin monilla tuotantoaloilla, kuten maitoalalla. Maidosta on saatava markkinoilta riittävän hyvä hinta, joka kattaa tuotantokustannukset ja kannustaa tuotantoon.
Tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat nousseet jopa 10 senttiä litralta. Kustannuksia ovat nostaneet kohonneet energian, rehujen ja lannoitteiden hinnat. Euroopan Unioni kiristi maidon kansallisia tukiehtoja muutama vuosi sitten. Lisäksi vuonna 2003 EU toteutti mittavan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen, joka tilapäisesti laski maidon hintaa. Siksi nyt maidontuotanto on Suomessa alhaisimmillaan 50 vuoteen.
Joka päivä kolme maitotilaa Suomessa lopettaa maidontuotannon. Samaan aikaan tilakoot kuitenkin kasvavat. Edellytykset maidon tuotantomäärän kasvuun ovat siis olemassa. Valion johdolla meijerit nostivat maidon tuottajahintaa viime keväänä. Se oli piristysruiske maitosektorille. Vastaavanlaisia toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää, jotta maidontuotanto saadaan jälleen nousuun. Maitotilojen kannattavuuden parantaminen onkin tärkein haaste, jotta tavoitteeseen päästään.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 20.8.2008
Maitotilojen heikkoon kannattavuuteen ovat vaikuttaneet rajusti nousseet tuotantokustannukset. Se on johtanut kustannuskriisiin monilla tuotantoaloilla, kuten maitoalalla. Maidosta on saatava markkinoilta riittävän hyvä hinta, joka kattaa tuotantokustannukset ja kannustaa tuotantoon.
Tuotantokustannukset maitolitraa kohden ovat nousseet jopa 10 senttiä litralta. Kustannuksia ovat nostaneet kohonneet energian, rehujen ja lannoitteiden hinnat. Euroopan Unioni kiristi maidon kansallisia tukiehtoja muutama vuosi sitten. Lisäksi vuonna 2003 EU toteutti mittavan EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen, joka tilapäisesti laski maidon hintaa. Siksi nyt maidontuotanto on Suomessa alhaisimmillaan 50 vuoteen.
Joka päivä kolme maitotilaa Suomessa lopettaa maidontuotannon. Samaan aikaan tilakoot kuitenkin kasvavat. Edellytykset maidon tuotantomäärän kasvuun ovat siis olemassa. Valion johdolla meijerit nostivat maidon tuottajahintaa viime keväänä. Se oli piristysruiske maitosektorille. Vastaavanlaisia toimenpiteitä tarvitaan vielä lisää, jotta maidontuotanto saadaan jälleen nousuun. Maitotilojen kannattavuuden parantaminen onkin tärkein haaste, jotta tavoitteeseen päästään.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 20.8.2008
Bye bye Byetta
*
Yhdysvaltain lääkelaitos, FDA, varoittaa diabeteslääkkeestä. Kyseessä on Byetta -niminen lääke, joka on aiheuttanut käyttäjissään haimatulehduksia. Tietoon on tullut kuusi raporttia vakavista tulehduksista, joissa kaksi potilasta on kuollut.
Lääke on käytössä myös Suomessa. Lääkeinfo ilmoittaa seuraavista lääkkeen haittavaikutuksista:
Tämä on vakava takaisku diabeteksen lääkehoidossa ja erityisesti se nakertaa tämän lääkkeen erityisen lupaavia myyntilukemia.
Paras lääke tyypin 2 diabetekseen on laihtuminen.
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.8.2008
Yhdysvaltain lääkelaitos, FDA, varoittaa diabeteslääkkeestä. Kyseessä on Byetta -niminen lääke, joka on aiheuttanut käyttäjissään haimatulehduksia. Tietoon on tullut kuusi raporttia vakavista tulehduksista, joissa kaksi potilasta on kuollut.
Lääke on käytössä myös Suomessa. Lääkeinfo ilmoittaa seuraavista lääkkeen haittavaikutuksista:
MAHDOLLISET HAITTAVAIKUTUKSET
Kuten kaikki lääkkeet, BYETTA-valmistekin voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Kaikki eivät kuitenkaan niitä saa.
Erittäin yleisiä (useammalla kuin yhdellä potilaalla 10:stä) haittavaikutuksia ovat pahoinvointi (pahoinvointi on yleisintä hoidon aloitusvaiheessa, mutta useimmilla potilailla se vähenee ajan mittaan), oksentelu ja ripuli.
Lievät tai keskivaikeat hypoglykemiat (matala verensokeri) ovat erittäin yleisiä, kun BYETTA-lääkettä käytetään yhdessä sulfonyyliurean kanssa. Sulfonyyliurean annosta voidaan joutua pienentämään BYETTA-hoidon aikana. Matalan verensokerin merkkejä ja oireita voivat olla esim. päänsärky, uneliaisuus, heikotus, huimaus, sekavuus, ärtyneisyys, nälän tunne, sydämen nopealyöntisyys, hikoilu ja hermostuneisuus. Lääkärisi pitäisi kertoa sinulle, miten matalaa verensokeria hoidetaan.
Yleisiä haittavaikutuksia (alle yhdellä 10:stä, mutta enemmän kuin yhdellä 100:sta potilaasta) ovat huimaus, päänsärky, ruokahalun puute, hermostuneisuus, vatsakipu, vatsan turvotus, huono ruoansulatus, lisääntynyt hikoilu, energian ja voiman puute tai närästys sekä pistoskohdan reaktioita (punoitusta).
Lisäksi on ilmoitettu seuraavia haittavaikutuksia: turvotus (angioedeema), yliherkkyys (ihottuma, kutina ja niskan, kasvojen, suun ja kurkun nopea turpoaminen), munuaistoiminnan heikentyminen, kuivuminen, johon on joskus liittynyt munuaistoiminnan heikentyminen, epätavallinen maku suussa, uneliaisuus, ummetus, röyhtäily, ilmavaivat ja muutos INR-arvossa (mittaa veren ohentumista), kun varfariinia käytetään samanaikaisesti. Haimatulehduksia on ilmoitettu (oireena esimerkiksi hellittämätön voimakas kipu vatsan alueella). Muutamia vakavia allergiatapauksia (anafylaksia eli nopeasti kehittyvä yleisoirein ilmenevä yliherkkyys) on ilmoitettu erittäin harvoin.
Ota yhteyttä välittömästi lääkäriin, jos saat seuraavia oireita:
• turvotusta kasvoissa, kielessä tai kurkussa
• nielemisvaikeuksia
• nokkosrokkoa tai hengitysvaikeuksia.
BYETTA saattaa heikentää ruokahaluasi, vähentää syömäsi ruuan määrää ja aiheuttaa painonlaskua.
Jos havaitset sellaisia haittavaikutuksia, joita ei ole tässä selosteessa mainittu, tai kokemasi haittavaikutus on vakava, kerro niistä lääkärillesi tai apteekkiin.
Tämä on vakava takaisku diabeteksen lääkehoidossa ja erityisesti se nakertaa tämän lääkkeen erityisen lupaavia myyntilukemia.
Paras lääke tyypin 2 diabetekseen on laihtuminen.
Lähde: Svenska Dagbladet, 20.8.2008
maanantaina, elokuuta 18, 2008
Diabetesluento 17.8.2008
**
Olin saanut kutsun luennoida ja keskustella diabeetikon ruokavaliosta Tampereella sijaitsevassa Diabeteskeskuksessa. Osoittautui, etä kiihkoton ja neutraali lähestymistapani sai kuulijoiden hyväksynnän. Luento oli ruotsinkielinen, mutta on saatavilla tietenkin myös suomenkielellä ja mieluusti LIVEnä.
Jotta et kauheasti pettyisi ja epäilisi esimerkiksi mahdollista fanaattisuuttani, olen pistänyt luentoni jakoon internetissä. Diabetes on niin vakava sairaus, että meidän on käännettävä jok'ikinen kivi saadaksemme paras mahdollinen apu sairastuneille. Minun luentoni voi vaatimattoman pieneltä osaltaan ehkä viedä diabeetikon terveysprojektia eteenpäin. Olen valmis tulemaan Suomen diabetesyhdistyksiin talkoohengellä. Tilatkaa ensi kevääksi innostava diabetesluento!
Tässä luentoni kokonaisuudessaan: Vad skall en diabetiker äta? Föreläsning i Diabetescentret, Tammerfors 17.8.2008
Olin saanut kutsun luennoida ja keskustella diabeetikon ruokavaliosta Tampereella sijaitsevassa Diabeteskeskuksessa. Osoittautui, etä kiihkoton ja neutraali lähestymistapani sai kuulijoiden hyväksynnän. Luento oli ruotsinkielinen, mutta on saatavilla tietenkin myös suomenkielellä ja mieluusti LIVEnä.
Jotta et kauheasti pettyisi ja epäilisi esimerkiksi mahdollista fanaattisuuttani, olen pistänyt luentoni jakoon internetissä. Diabetes on niin vakava sairaus, että meidän on käännettävä jok'ikinen kivi saadaksemme paras mahdollinen apu sairastuneille. Minun luentoni voi vaatimattoman pieneltä osaltaan ehkä viedä diabeetikon terveysprojektia eteenpäin. Olen valmis tulemaan Suomen diabetesyhdistyksiin talkoohengellä. Tilatkaa ensi kevääksi innostava diabetesluento!
Tässä luentoni kokonaisuudessaan: Vad skall en diabetiker äta? Föreläsning i Diabetescentret, Tammerfors 17.8.2008
torstaina, elokuuta 14, 2008
Samin kilot karisevat
**Minulla on monta erittäin kiinnostavaa asiakasta - ystävää. Yksi näistä on vantaalainen Sami Uusitalo. Hänestä on toimittaja Ulla Saikkonen tehnyt hienon jutun Kotilääkäri -lehteen. Valokuvaaja Susa Junnola otti meistä kivan kuvan. Sami on kuvassa vasemmalla ja minä oikealla. Me syömme savulohisalaattia ja juttelemme ravitsemuksesta. Siksi meillä on niin hauskaa. Ravitsemus on nimittäin tosi hauska asia.
Samilla on tuttu tarina kerrottavana. Hän on yrittänyt pudottaa painoaan monilla eri menetelmillä. Vähärasvaisella ja virallisterveellisellä ruokavaliolla se ei onnistunut. Paino nousi 90 kilosta 117 kiloon. Vähän yli vuosi sitten hän teki täyskäännöksen elämässään. Erään lehtijutun innostamana hän ryhtyi vähentämään hiilihydraattien määrää ravinnossa.
Sami jätti pois perunan, pastan ja riisin sekä rajoitti leivän syöntiä. Poistettavien ruoka-aineiden listalle pääsivät myös tutut myslit, murot, vehnäjauhot, sokeri ja mehut. Näin ruokavalio keveni 1500 kilokalorin verran. Tilalle hän otti hedelmiä, kasviksia, kalaa, lihaa, kananmunia ja ennen kaikkea voita.
Sami on laihtunut ja keventyminen on jatkunut. Muuttuneen ruokavalion etuna Sami pitää laihdutusvaikutuksen lisäksi parantunutta nälänhallintaa. Nälkä ei ole ollut missään vaiheessa.
Lue Samin koko tarina tuoreimmasta Kotilääkäri -lehdestä (8: 22-23, 2008)! Ehkä sinäkin innostut kokeilemaan?
keskiviikkona, elokuuta 13, 2008
Michael Phelps ja hänen ruokavalionsa
**
Urheilijat syövät paljon hiilihydraatteja, mutta urakoivat urheilijat syövät tosi paljon hiilihydraatteja. Michael Phelps, USA:n uintijoukkueen suuri tähti, kiinnostaa kaikkia. Selatessani äsken amerikkalaisia päivälehtiä (internetin välityksellä) vasta tajusin miten äärettömän suosittu urheilija Phelps on. Hänestä on kirjoitettu sivukaupalla. Lähes kaikki elämän alueet on käyty läpi.
Erityisen mielenkiintoista oli lukea siitä mitä uimari Phelps syö (en enää valitettavasti muista mistä lehdestä luin tästä jutusta, kerron jos löydän jutun uudestaan). Phelps on ollut uima-altaassa kilpailemassa lähes joka päivä (1-2 uimakisaa alku- ja välierineen sekä tietysti finaaleineen). Silloin ruoan ja palautumisen pitää myös olla erityisen tärkeässä roolissa.
Tässä esimerkki Michael Phelpsin aamiaisesta:
Uinti on Phelpsin tasolla niin kuluttavaa, että hän suuresta energiansaannistaan huolimatta ei ole vaarassa lihoa. Päinvastoin hän tekee kaikkensa syödäkseen riittävästi ruokaa, joka nopeasti tyydyttää hänen energiavajeensa ja lataa hänen lihastensa ja maksan hiilihydraattivarastot.
Tajuatte varmaan, että teidän ei todennäköisesti kannata matkia Phelpsin ruokavaliota. Se johtaa taatusti lihomiseen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että urheilijan pitää syödä paljon hiilihydraatteja ja suuria ruoka-annoksia. Erittäin vähän liikkuva tyytyköön vähempiin hiilihydraattimäärin ja erityisesti pienempiin ruoka-annoksiin. Helpoimmin vähän liikkuva pitää ruoka-annoksen koon sopivana syömällä riittävästi rasvaa ja proteiinia.
Tsemppiä Michael Phelps!
Urheilijat syövät paljon hiilihydraatteja, mutta urakoivat urheilijat syövät tosi paljon hiilihydraatteja. Michael Phelps, USA:n uintijoukkueen suuri tähti, kiinnostaa kaikkia. Selatessani äsken amerikkalaisia päivälehtiä (internetin välityksellä) vasta tajusin miten äärettömän suosittu urheilija Phelps on. Hänestä on kirjoitettu sivukaupalla. Lähes kaikki elämän alueet on käyty läpi.
Erityisen mielenkiintoista oli lukea siitä mitä uimari Phelps syö (en enää valitettavasti muista mistä lehdestä luin tästä jutusta, kerron jos löydän jutun uudestaan). Phelps on ollut uima-altaassa kilpailemassa lähes joka päivä (1-2 uimakisaa alku- ja välierineen sekä tietysti finaaleineen). Silloin ruoan ja palautumisen pitää myös olla erityisen tärkeässä roolissa.
Tässä esimerkki Michael Phelpsin aamiaisesta:
- kolme leivänpalaa
- leivän päälle paistettuja kananmunia, juustoa, salaatinlehtiä, tomaattia, paistettua sipulia ja majoneesia
- omeletti
- puuroa
- köyhät ritarit (leipävanukas) joiden päälle runsaasti tomusokeria
- kolme suklaalla täytettyä ohukaista
Uinti on Phelpsin tasolla niin kuluttavaa, että hän suuresta energiansaannistaan huolimatta ei ole vaarassa lihoa. Päinvastoin hän tekee kaikkensa syödäkseen riittävästi ruokaa, joka nopeasti tyydyttää hänen energiavajeensa ja lataa hänen lihastensa ja maksan hiilihydraattivarastot.
Tajuatte varmaan, että teidän ei todennäköisesti kannata matkia Phelpsin ruokavaliota. Se johtaa taatusti lihomiseen.
Olen tietenkin sitä mieltä, että urheilijan pitää syödä paljon hiilihydraatteja ja suuria ruoka-annoksia. Erittäin vähän liikkuva tyytyköön vähempiin hiilihydraattimäärin ja erityisesti pienempiin ruoka-annoksiin. Helpoimmin vähän liikkuva pitää ruoka-annoksen koon sopivana syömällä riittävästi rasvaa ja proteiinia.
Tsemppiä Michael Phelps!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)