**
Olen aiemmin esitellyt nämä kiinnostavat seminaarityöt Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksesta:
Kuntoilijan pieni ravinto-opas
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ennaltaehkäisy- ja hoito
Muita keinoja hoitaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä
Metabolista oireyhtymää sairastavan kuntoutus
Terrorisoiko suolisto elämääsi?
Cook4You
Epäonnistumisia ja onnistumisia laihdutuksessa
Nuoren uimarin ravinto-opas
Nyt olemme lähestymässä grande finalia, eli viimeisiä huipputöitä tulee esittelyyn.
Jaana Kotkansalo Kemistä on monelle fitnessurheilua seuranneelle tuttu henkilö. Hän teki aivan upean työn fitnessurheilijan kilpailukauden ruokavaliosta. Jaana on työstämässä tästä hankkeesta kirjaa, joten asia tulee muuta kautta tutuksi kotvan kuluttua.
Pientä esimakua henkien taistosta
Jaana Kotkansalon haaveena on ollut, että hän pääsisi edes kerran fitnesskilpailuihin. Haave toteutui vuonna 2003 ja nyt on takana jo 12 kilpailua Suomessa ja ulkomaailmalla. Hän nousi tuntemattomuudesta ja amatööri SM-mestaruudesta Body Fitnessin ammattilaiseksi puolessa vuodessa, nopeammin kuin kukaan koskaan aikaisemmin maailmassa. Hän saavutti kaikkien haaveileman ammattilaisuuden ja paljon kunniaa lyhyessä ajassa. Menestys tietenkin auttoi jaksamaan ja kannusti eteenpäin uralla. Kilpailuihin valmistautuminen on erittäin rankkaa fyysisesti ja henkisesti. Näistä valmistautumisistaan Jaana teki lopputyön ravintovalmentajakurssilla ja odotamme innolla kirjan julkistamista.
Voitte tutustua Jaana Kotkansaloon tässä internetosoitteessa: http://www.jaanakotkansalo.com/
tiistaina, joulukuuta 11, 2007
maanantaina, joulukuuta 10, 2007
Täysrasvainen maito suojeli eturauhassyövältä
*
Ykkösleiri yllättää! Kommentointi on vilkasta!
Jo on aikoihin eletty kun Uutispalvelu Duodecimkin kehuu täysrasvaista maitoa! Semmoinen ihme koettiin tänään (10.12.2007). Tosin pokerinaamaa ylläpidetään sillä tavalla, että juttu uutisoidaan näin: Vähärasvainen maito ehkä eturauhassyövän riskitekijä.
Tuollainen otsikko on taatusti siisti ja noudattaa säntillisesti sitä virallista terveyslinjausta, että "rasva tappaa" ja maitorasvoja pitää välttää. Näin pasmat eivät oikein kovasti vielä mene ykkösleiriltä sekaisin sen suhteen, miten pitäisi suhtautua kakkosleirin "ristiriitaisiin" tutkimustuloksiin rasvoista. Duodecim pystyy taitavasti välittämään sivulauseessa sen kiusallisen tiedon, että täysmaito ei vaikuttanut eturauhassyövän sairastumisriskiin laisinkaan. Ehkä täysmaito jopa suojeli syövältä? Sitä ei sentään sanota. Uutispalvelu Duodecimin tekstejä ei saa kopioida, joten luette sitten tästä linkistä tuon jutun alkuperäisestä paikasta ja mikäli Lontoon murretta ymmärrätte, voitte vielä lukea yhteenvedon tiedelehdestä. American Journal of Epidemiology - tiedelehti otsikoi jutun ehkä vielä oudommin, mutta äkää antako sen häiritä lukuintoanne.
"Mää ihmettelen tätä kauhiast". Näin sotamies Hietanen taannoin loihti ilmoille itsenäisyyspäivän rutiineihin kuuluneessa Tuntematon sotilas -elokuvassa (siinä ainoassa "oikeassa", eli Edvin Laineen ohjaamassa. Aiheesta tehdyt "kevytversiot" eivät toimi). Miten ihmeelliseksi pitää juttujen otsikot vääntää, jotta asia voidaan kertoa kuten se on: Täysmaito on terveystuote - rasvaton maito tekee sairaaksi. Välillä minuun iskee niin tavaton rasvaisen maidon puute, että lorautan täysmaidon joukkoon hieman lisää kermaa. Älkää suinpäin innostuko tästä rasvailoittelusta, mutta jos jatkossa aiotte maitotuotteita nauttia voisin suositella kohtuullisia määriä täysrasvaisia maitotuotteita. Kaupasta saa alahyllyiltä, ylähyllyiltä tai perimmäisestä nurkasta näitä terveystuotteita (silmien korkeudella ja paremmin ulottuvilla on niitä kevyttuotteita):
Totuuden nimissä on myönnettävä, että näillä epidemiologisilla tutkimuksilla on kovin vähäinen todistusarvo. Epidemiologiset tutkimukset voivat vain näyttää joidenkin terveystekijöiden suuntauksia. Tosin tässäkin käytiin tilastoja läpi lähes kymmenen vuoden ajalta ja tutkittiin yli 80 000 tapausta.
Lukekaa, ihmetelkää, kommentoikaa!
Millaista maitoa te juotte nyt?
Millaista maitoa teidän pitäisi juoda?
Ykkösleiri yllättää! Kommentointi on vilkasta!
Jo on aikoihin eletty kun Uutispalvelu Duodecimkin kehuu täysrasvaista maitoa! Semmoinen ihme koettiin tänään (10.12.2007). Tosin pokerinaamaa ylläpidetään sillä tavalla, että juttu uutisoidaan näin: Vähärasvainen maito ehkä eturauhassyövän riskitekijä.
Tuollainen otsikko on taatusti siisti ja noudattaa säntillisesti sitä virallista terveyslinjausta, että "rasva tappaa" ja maitorasvoja pitää välttää. Näin pasmat eivät oikein kovasti vielä mene ykkösleiriltä sekaisin sen suhteen, miten pitäisi suhtautua kakkosleirin "ristiriitaisiin" tutkimustuloksiin rasvoista. Duodecim pystyy taitavasti välittämään sivulauseessa sen kiusallisen tiedon, että täysmaito ei vaikuttanut eturauhassyövän sairastumisriskiin laisinkaan. Ehkä täysmaito jopa suojeli syövältä? Sitä ei sentään sanota. Uutispalvelu Duodecimin tekstejä ei saa kopioida, joten luette sitten tästä linkistä tuon jutun alkuperäisestä paikasta ja mikäli Lontoon murretta ymmärrätte, voitte vielä lukea yhteenvedon tiedelehdestä. American Journal of Epidemiology - tiedelehti otsikoi jutun ehkä vielä oudommin, mutta äkää antako sen häiritä lukuintoanne.
"Mää ihmettelen tätä kauhiast". Näin sotamies Hietanen taannoin loihti ilmoille itsenäisyyspäivän rutiineihin kuuluneessa Tuntematon sotilas -elokuvassa (siinä ainoassa "oikeassa", eli Edvin Laineen ohjaamassa. Aiheesta tehdyt "kevytversiot" eivät toimi). Miten ihmeelliseksi pitää juttujen otsikot vääntää, jotta asia voidaan kertoa kuten se on: Täysmaito on terveystuote - rasvaton maito tekee sairaaksi. Välillä minuun iskee niin tavaton rasvaisen maidon puute, että lorautan täysmaidon joukkoon hieman lisää kermaa. Älkää suinpäin innostuko tästä rasvailoittelusta, mutta jos jatkossa aiotte maitotuotteita nauttia voisin suositella kohtuullisia määriä täysrasvaisia maitotuotteita. Kaupasta saa alahyllyiltä, ylähyllyiltä tai perimmäisestä nurkasta näitä terveystuotteita (silmien korkeudella ja paremmin ulottuvilla on niitä kevyttuotteita):
- turkkilainen jogurtti (etiketissä komeilee partainen mies)
- kreikkalainen jogurtti (etiketissä tervehtii huivipäinen eukko)
- täysmaito (sellainen iloisen punainen purkki)
- mustaleima emmentaljuusto (musta pakkaus)
- meijerivoi (se ainoa oikea paistorasva ja leivän päällysrasva)
Totuuden nimissä on myönnettävä, että näillä epidemiologisilla tutkimuksilla on kovin vähäinen todistusarvo. Epidemiologiset tutkimukset voivat vain näyttää joidenkin terveystekijöiden suuntauksia. Tosin tässäkin käytiin tilastoja läpi lähes kymmenen vuoden ajalta ja tutkittiin yli 80 000 tapausta.
Lukekaa, ihmetelkää, kommentoikaa!
Millaista maitoa te juotte nyt?
Millaista maitoa teidän pitäisi juoda?
lauantaina, joulukuuta 08, 2007
Ravinnon ja terveyden ABC ja muuta mainostusta
*
Tätä ei sitten kannata lukea jos on allerginen mainoksille.
------- älä ylitä tätä viivaa jos pelkäät mainosviestejä --------
Minua on pyydetty ideoimaan ja kirjoittamaan lyhyitä juttuja Harvestservice -nimiseen palveluun. Harva se viikko sinne haaviin tarttuu jotain uutta luettavaa ravinnosta ja terveydestä.
Linkki: http://www.harvestservice.com/ravinnonterveydenABC.html
Kirjoitan myös usein Hiilaritietoiset -foorumissa, jossa minulla on oma pienen pieni nurkkaus. Tämän lisäksi julkaisen joka kuukausi "Christerin ravintouutiset", joka sisältää ajankohtaista ja välillä räväkkää tietoa ravitsemuksesta. Sähköpostiinsa sen on halunnut jo 1700 tiedonhaluista ihmistä eri puolilla maailmaa. Tuleeko sinulle ilmaiset ravintouutiset? Tilauslomake.
Lisäksi toimitan säännöllisesti luettavaa muutamaan erikoislehteen.
Valtavan ilmaistiedon jakelun lisäksi varsinaisena haasteena on kirjoittaa valmiiksi eräs kauan työn alla ollut ravintokirja (Työnimi: Ravitsemuksen ilot ja surut). Minua on myös pyydetty kirjoittamaan eräälle potilasyhdistykselle uutta ravintokirjaa (Työnimi: Ravintoa aivoille) ja kääntää "Kilpirauhaspotilaan ravinto" (josta on muuten ilmestynyt peräti 8 painosta!) ruotsin kielelle. Kirjoitan näitä opuksia hitaasti ja hartaasti. Hinta tulee muodostumaan hyvin edulliseksi. Sitten on minullakin joitakin salaisia projekteja, joista en hiisku sanaakaan. Kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" maksaa vain 12 euroa (painettuna) ja 10 euroa nettiversiona. Tämä kirja on monien mielestä tällä hetkellä paras suomenkielinen ravinto-opas urheilijoille. Oletko hankkinut? Tilauslomake.
Hommaa riittää, mutta tämä on ihan hauskaa. Varsinkin tämä blogini (Veteraaniurheilija) on rakas temmellyspaikka. Jotkut ovat kertoneet kirjoitteluni tässä blogissa vaikuttaneen myönteisesti suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun. Tiedä häntä, kuulostaa kyllä liian toiveikkaalta. Miten ihmeessä järjen valo olisi kantautunut sinne KTL:n pimeään bunkkeriin asti? Kaikkein pimeimpinä epätoivon hetkinä viihdytän itseäni rakkaan harrastukseni parissa, englanninkieliset aforismit ja sanonnat.
Luentoja on ollut runsaasti ja niitä on myös jatkossa tulossa lisää. Joko olen käynyt teidän paikkakunnallanne? Olen edullinen. Kirjojani ei ole pakko hankkia, eikä luennoille minua pyytää, mutta kauhean hyvälle tuulelle tietysti tulen jos ravinto- ja terveysviestinnälleni on kysyntää. Tilauslomake. Eräskin YLE:n toimittaja innostuu niin kauniisti minusta kirjoittamaan.
Suosittelen näitä luentoaiheita:
Ravitsemuksen ja liikunnan ilot ja surut -kurssi
Tässä ideointianne varten 4 päivän tehokurssi ravinnosta ja liikunnasta juuri teidän paikkakunnallanne vuonna 2008:
Tiistaina (5 tuntia)
Ravitsemuksen ilot ja surut
Sisältö lyhyesti: Huumoripitoinen sukellus uusien ravitsemustutkimusten pariin, mitä kannattaa syödä, metabolinen oireyhtymä, kilpirauhassairaudet, diabetes.
Keskiviikkona (5 tuntia)
Kuntoilijan liikunta ja ravinto
Sisältö lyhyesti: kuntoilijan ryhti, lihasvoima, koordinaatio, lihasten väsyminen, järkeviä ruokavalintoja, ravitsemuksen muistilistoja, palautuminen, tunnista ylikunto
Torstaina (5 tuntia)
Syömishäiriöt ja painonhallinta
Sisältö lyhyesti: Mitä on anoreksia - bulimia - ortoreksia - BED, laihuuden ihannointi, syömishäiriöstä toipuminen, laihdutuksen lyhyt oppimäärä
Perjantaina (5 tuntia)
Toimivatko dieetit käytännössä?
Sisältö lyhyesti: Käydään läpi suuri joukko laihdutus- ja elämäntapadieettejä, Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositukset, Glykeeminen indeksi, Zone, Atkins, Montignac, Heikkilä, Välimeren dieetti jne. Miten reagoida varsin vilkkaaseen netti- ja sanomalehtikeskusteluun näistä dieeteistä?
Yhteensä 20 tuntia
Kustannukset voidaan pitää alhaisina. Jokin pieni luentopalkkio voisi tulla kyseeseen, majoitus järjestäjän puolesta ja vaikkapa aamiainen ja päivällinen. Muut ruokailut voisin yrittää itse hoitaa. Matkakulut pitäisi korvata täysimääräisinä. Osanottajilta voi periä esimerkiksi 20-50 euron kurssimaksu, jolloin hintaan sisältyy opetusmateriaali + kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta". Toimi heti! Vain muutamia vapaita viikkoja jäljellä.
Tätä ei sitten kannata lukea jos on allerginen mainoksille.
------- älä ylitä tätä viivaa jos pelkäät mainosviestejä --------
Minua on pyydetty ideoimaan ja kirjoittamaan lyhyitä juttuja Harvestservice -nimiseen palveluun. Harva se viikko sinne haaviin tarttuu jotain uutta luettavaa ravinnosta ja terveydestä.
Linkki: http://www.harvestservice.com/ravinnonterveydenABC.html
Kirjoitan myös usein Hiilaritietoiset -foorumissa, jossa minulla on oma pienen pieni nurkkaus. Tämän lisäksi julkaisen joka kuukausi "Christerin ravintouutiset", joka sisältää ajankohtaista ja välillä räväkkää tietoa ravitsemuksesta. Sähköpostiinsa sen on halunnut jo 1700 tiedonhaluista ihmistä eri puolilla maailmaa. Tuleeko sinulle ilmaiset ravintouutiset? Tilauslomake.
Lisäksi toimitan säännöllisesti luettavaa muutamaan erikoislehteen.
Valtavan ilmaistiedon jakelun lisäksi varsinaisena haasteena on kirjoittaa valmiiksi eräs kauan työn alla ollut ravintokirja (Työnimi: Ravitsemuksen ilot ja surut). Minua on myös pyydetty kirjoittamaan eräälle potilasyhdistykselle uutta ravintokirjaa (Työnimi: Ravintoa aivoille) ja kääntää "Kilpirauhaspotilaan ravinto" (josta on muuten ilmestynyt peräti 8 painosta!) ruotsin kielelle. Kirjoitan näitä opuksia hitaasti ja hartaasti. Hinta tulee muodostumaan hyvin edulliseksi. Sitten on minullakin joitakin salaisia projekteja, joista en hiisku sanaakaan. Kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta" maksaa vain 12 euroa (painettuna) ja 10 euroa nettiversiona. Tämä kirja on monien mielestä tällä hetkellä paras suomenkielinen ravinto-opas urheilijoille. Oletko hankkinut? Tilauslomake.
Hommaa riittää, mutta tämä on ihan hauskaa. Varsinkin tämä blogini (Veteraaniurheilija) on rakas temmellyspaikka. Jotkut ovat kertoneet kirjoitteluni tässä blogissa vaikuttaneen myönteisesti suomalaiseen ravitsemuskeskusteluun. Tiedä häntä, kuulostaa kyllä liian toiveikkaalta. Miten ihmeessä järjen valo olisi kantautunut sinne KTL:n pimeään bunkkeriin asti? Kaikkein pimeimpinä epätoivon hetkinä viihdytän itseäni rakkaan harrastukseni parissa, englanninkieliset aforismit ja sanonnat.
Luentoja on ollut runsaasti ja niitä on myös jatkossa tulossa lisää. Joko olen käynyt teidän paikkakunnallanne? Olen edullinen. Kirjojani ei ole pakko hankkia, eikä luennoille minua pyytää, mutta kauhean hyvälle tuulelle tietysti tulen jos ravinto- ja terveysviestinnälleni on kysyntää. Tilauslomake. Eräskin YLE:n toimittaja innostuu niin kauniisti minusta kirjoittamaan.
Suosittelen näitä luentoaiheita:
- Ravitsemuksen ilot ja surut (viihdyttävä ja monipuolinen luento. Tilaajina kansalaisopistot, yritykset, yhdistykset. Kesto puolitoista tuntia)
- Ravitsemuksen ja liikunnan ilot ja surut -kurssi (viihdyttävä ja monipuolinen kurssi. Tilaajina ovat olleet hetken mielijohteesta ennakkoluulottomat kansanopistot ja yhdistykset. Kesto 4-5 päivää, katso mallikurssi alhaalla!)
- Urheilijan ravinto (taatusti erilainen lähestymistapa urheilijan ravintoon, urheiluseurojen käyttöön räätälöity paketti. Ei mitään kapulakieltä, mutta perustuu viimeisimpään tutkimustietoon. Kesto 1 tunti)
- Ravintokaraoke (ikioma luentokonseptini, ainutlaatuinen elämys, jokainen tilaisuus on erilainen, sellainen armottoman hauska ja viihdyttävä Sundqvist-show. Luentoaiheet voit tilata etukäteen tai varata sitten paikan päällä. Tähän mennessä 69 ravintokaraokekeikkaa. Joko sinä olet käynyt sellaisessa? Kesto 2-5 tuntia.)
- Kilpirauhaspotilaan ravinto ja liikunta (Tavattoman suosittu erikoisluento, huumorilla kevennetään vakavaa asiatietoa. Kesto 2 tuntia. Toistaiseksi kilpirauhaspotilaat ovat pysyneet hereillä. Tosin se on vaatinut kaiken viihdytyspotentiaalini virittämistä äärimmilleen. Näissä tilaisuuksissa on nähnyt päivänvalon sellaiset legendaariset keksinnöt kuin: toimiva laihdutuspilleri, raivohyppely, ruokakaupassa käynti, käsillä seisominen ja olohuonejumppa. Olen äärettömän kiitollinen tästä haasteellisesta porukasta!)
- Diabetespotilaan ravinto (valitettavasti Diabetesliitto ei ollut kypsä tällaiselle monipuoliselle lähestymistavalle diabetespotilaan terveydessä (hiilihydraatteja rajoittava ravinto ja liikunta) ja lupaavasti alkanut kierros tyssäsi kokonaan. Ennakkoluulottomat Diabetesyhdistykset voivat edelleen tätä luentoa tilata. Diabetesliiton ravitsemusterapeutit tuomitsevat tämän luennon ja mainittuani asiasta sivulauseessa eräällä toisella luennolla, asian johdosta toimitettiin luennon järjestäjälle kahdeksan ravitsemusterapeutin, yhden ylilääkärin ja sairaanhoitajan allekirjoittama valitus. Ota selvää mistä Suomessa ei saa puhua! Kesto 1 tunti)
- Muita luentoja. Olen pitkälti vastuussa uudistetun ravintovalmentajakoulutuksen toteutuksesta Lapin urheiluopistossa. Uusi koulutusjakso alkanee syksyllä 2008. Ilmoittautumiset sitten aikanaan Lapin urheiluopistoon. Ilmeisesti ravintokouluttajat ovat loppuneet Suomesta, sillä olen myös kiertänyt muutamassa Personal Trainer -koulutusjaksossa ravintoasiantuntijana ja vastannut ravitsemusosiosta Valmentajien erikoisammattitutkinnossa. Hienoja tilaisuuksia! Kiertelen yrityksissä TYKY-projekteissa ym. missä tarvitaan innostavaa otetta liikuntaan ja ravitsemukseen. Olenko teidän yrityksessänne kontannut lattialla etsiskellen niitä terveellisiä ruokaostoksia tai esittänyt raivohyppelyn? Tilauslomake.
Ravitsemuksen ja liikunnan ilot ja surut -kurssi
Tässä ideointianne varten 4 päivän tehokurssi ravinnosta ja liikunnasta juuri teidän paikkakunnallanne vuonna 2008:
Tiistaina (5 tuntia)
Ravitsemuksen ilot ja surut
Sisältö lyhyesti: Huumoripitoinen sukellus uusien ravitsemustutkimusten pariin, mitä kannattaa syödä, metabolinen oireyhtymä, kilpirauhassairaudet, diabetes.
Keskiviikkona (5 tuntia)
Kuntoilijan liikunta ja ravinto
Sisältö lyhyesti: kuntoilijan ryhti, lihasvoima, koordinaatio, lihasten väsyminen, järkeviä ruokavalintoja, ravitsemuksen muistilistoja, palautuminen, tunnista ylikunto
Torstaina (5 tuntia)
Syömishäiriöt ja painonhallinta
Sisältö lyhyesti: Mitä on anoreksia - bulimia - ortoreksia - BED, laihuuden ihannointi, syömishäiriöstä toipuminen, laihdutuksen lyhyt oppimäärä
Perjantaina (5 tuntia)
Toimivatko dieetit käytännössä?
Sisältö lyhyesti: Käydään läpi suuri joukko laihdutus- ja elämäntapadieettejä, Valtion Ravitsemusneuvottelukunnan suositukset, Glykeeminen indeksi, Zone, Atkins, Montignac, Heikkilä, Välimeren dieetti jne. Miten reagoida varsin vilkkaaseen netti- ja sanomalehtikeskusteluun näistä dieeteistä?
Yhteensä 20 tuntia
Kustannukset voidaan pitää alhaisina. Jokin pieni luentopalkkio voisi tulla kyseeseen, majoitus järjestäjän puolesta ja vaikkapa aamiainen ja päivällinen. Muut ruokailut voisin yrittää itse hoitaa. Matkakulut pitäisi korvata täysimääräisinä. Osanottajilta voi periä esimerkiksi 20-50 euron kurssimaksu, jolloin hintaan sisältyy opetusmateriaali + kirjani "Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta". Toimi heti! Vain muutamia vapaita viikkoja jäljellä.
Nuoren uimarin ravinto-opas
**
Jukka Shemeikka Rovaniemeltä on seuraavaksi vuorossa esittelemään seminaarityönsä Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa. Suomen uimaliiton valistusmateriaaliksi soveltuva ravinto-opas on nähnyt päivänvalon. Valotan Pohjolan uintipiireissä tunnetun Jukan ajatuksia uimarin ravitsemuksesta seuraavassa.
Kunnollinen ravinto ei auta pelkästään parantamaan tuloksia ja kehittymään uimarina. Se auttaa myös jaksamaan raskaina koulu- ja harjoituspäivinä. Kunnollisella ravitsemuksella voi myös vähentää riskiä sairastua. Uinti harrastuksena tukee hyvin lapsen ja nuoren kehittymistä, mutta uinti ei ole pelkkää harjoituksissa käymistä. Pitää nähdä isompi kokonaiskuva, jossa kaikki kolme osaa ravinto, lepo ja harjoittelu ovat yhtä tärkeässä osassa.
Nykypäivänä on haasteellista jopa aikuisille tietää mikä on terveellistä ja mikä ei. Mainostetaan erilaisia tuotteita ja julkaistaan ristiriitaisia tutkimustuloksia. Helposti syntyy väärinkäsityksiä yksinkertaisistakin asioista. Jukka toivoo, että tämä opas vastaa useimpiin kysymyksiin ja auttaa väistämään kuoppia arkipäivien varrella.
Miksi hyvä ravitsemus on sitten niin tärkeää? Parhaiten asia on Jukan mielestä ilmaistu USA:n uimaliiton internet-sivuilla: ”Ruoka ei tee sinusta nopeaa uimaria. Laadukas harjoittelu tekee sinusta nopean uimarin. Hyvä ravitsemus on osa laadukasta harjoittelua.”
Jukka ei ole pyrkinyt keksimään tähän oppaaseen mitään uutta ihmeellistä jujua, jolla saataisiin lapset ja nuoret kiinnostumaan ravinnosta ja ymmärtämään hyvän ravitsemuksen tärkeys heidän kasvamisen ja harjoittelun tukena. Sen sijaan hän on koonnut parhaita ratkaisuja erilaisista ravinto-oppaista. Pyrkimyksenä on ollut tehdä selkeä ja ytimekäs opas, jota on helppo lukea.
Nuorella iällä ravitsemus ei kaipaa mitään taikatemppuja ja kaikkein tärkein olisi saada perusruokavalio kuntoon. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ravinto tulisi tuoreista ja oikeista ruoka-aineista. Valmisruuat, energiajuomat, herkut ja makeiset eivät kuulu nuoren uimarin arkipäivään. Ravintolisät tulevat kuvaan, kun on oppinut syömään oikeaa ruokaa ja harjoitusmäärät edellyttävät niiden käyttöä. Päivittäisen ravinnonsaannin tueksi on tehty ruokaympyrä, joka selvittää mitä ruoka-aineita ja missä suhteessa niitä tulisi nauttia päivän aikana. Lautasmalli auttaa hyvän aterian koostamisessa. Harjoittelevalla lapsella ja nuorella 5-7 ateriaa päivässä on oikea määrä.
Aamuharjoitukset teettävät varmasti monelle hankaluuksia aamun ruokailujen suhteen. Mitä aamulla sitten tulisi syödä? Harjoituksiin lähdettäessä on tärkeää, että keskitytään olennaiseen. Mahdollinen nestevaje pitää saada tasattua ja energiavarastot tankattua. Harva tuskin herää todella aikaisin syömään pelkästään nauttiakseen runsaan aamupalan ennen harjoituksia ja ei ole tarvekaan. Harjoituksiin mennessä ruuan tulisi olla sulanut, jotta vatsa ei vaivaa harjoitusten aikana. Nestettä kannattaa alkaa nauttimaan heti heräämisestä lähtien, näin aamutoimien aikana ehdit nauttia varmasti riittävästi nestettä ennen harjoituksia. Sopiva määrä nestettä ennen harjoituksia on 0,5-1 litra pieninä annoksina nautittuna. Nautittavan ruuan tulisi sisältää energiaa ja sulaa hyvin. Harjoitusten jälkeen on taas tärkeää muistaa korvata menetetty neste ja energia. Nyt voidaan jo nauttia tukevampi aamupala kun harjoitukset ovat ohitse. Voit hyvin syödä normaalin aamiaisen aamuharjoitusten jälkeen.
Lounaan suhteen Jukka valistaa: Kouluruoka saa kiitosta ja haukkuja hyvin tasapuolisesti. Sinun tulee sitä kuitenkin syödä, jotta energiavarastosi pysyvät täynnä päivän harjoituksia varten. Tärkeänä ja helppona ohjeena voi pitää lautasmallia. Kasaa ruokaa lautasellesi niin, että puolet lautasesta täyttyy salaatilla, raasteella ja vihanneksilla. Pasta, riisi tai peruna saa neljänneksen lautasen pinta-alasta ja lopputilan voit täyttää kalalla tai lihalla. Jos ruokana on esimerkiksi lihakeittoa, saat osan tarvitsemastasi ruoka-aineista jo keiton muodossa. Silloin voit ottaa vielä salaattia erilliselle lautaselle. Näiden lisäksi ota täysjyväleipää ja rasvatonta maitoa tai piimää.
Iltapäivän harjoitukset saattavat alkaa välittömästi koulun jälkeen. Aikaa lounaasta saattaa kuitenkin kulua 5-6 tuntia, jolloin lounaalla nautittu ruoka ei enää riitä antamaan jaksamista harjoituksiin. Tällöin on hyvä nauttia pieni välipala lounaan ja harjoitusten välissä. Välipalan ei tarvitse olla suuri.
Saadaksesi täyden hyödyn harjoituksista sinun tulee aloittaa palautuminen heti harjoitusten jälkeen. Palautuminen alkaa kun nautit proteiini- ja energiapitoisen välipalan. Pieni välipala on tärkeä palautumisen aloittamisessa, mutta se ei pilaa sinun ruokahaluasi päivällisellä. Palautumisen aloitettuasi voit kärsivällisesti odotella päivällisen valmistumista ja tehdä muita tärkeitä huoltotoimenpiteitä ennen ruokailua.
Päivällinen on päivän viimeinen pääateria, jonka ajankohtaa kannattaa harkita oman harjoitusaikataulun mukaan. Mikäli olet menossa heti koulun jälkeen neljän-viiden aikaan harjoituksiin, kannattaa päivällinen syödä vasta harjoitusten jälkeen. Tässä tilanteessa hieman tuhdimpi välipala päivällä auttaa sinua jaksamaan harjoitukset lävitse. Jos harjoituksesi alkavat kuitenkin vasta seitsemän-kahdeksan aikoihin, voit hyvinkin syödä vielä neljän ja viiden välillä. Tästä huolimatta sinun ei kannata syödä itseäsi ähkyyn asti, vaan sopivasti kylläiseksi. Jälleen nopeasti sulava ateria on paras vaihtoehto. Lihaa ei siis kannata lähellä harjoituksia syödä. Vastaavasti iltapäivän välipala voi tällöin olla kevyempi. Mikäli päivällinen venyy pitkälle iltaan ei kannata arastella syömisen kanssa. Keho tarvitsee energiaa ja nestettä kehittyäkseen.
Iltapalan koko riippuu taas pitkälti muiden aterioiden ajankohdista. Joka tapauksessa kannattaa syödä ja juoda, jotta lihakset saavat palautumiseen tarvittavia rakennuspalikoita. Joskus harjoitukset saattavat venyä todella myöhään ja ajatus syömisestä saattaa olla viimeisenä mielessä. Tarvitset kuitenkin energiaa ja nestettä, jotta palautuminen voi alkaa.
Ravintolisät ovat yleistyneet nuorten uimareiden keskuudessa. Ravintolisien käyttäminen jakaa mielipiteitä jopa ravintoalan asiantuntijoiden keskuudessa. Milloin sitten olisi tarpeellista käyttää ravintolisiä? Nuorelle alle 16-vuotiaalle uimarille ravintolisiä ei suositella ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että ravintolisien käyttö saattaa haitata oikeanlaisen ruokavalion rakentamisen hahmottamisessa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pitää oppia syömään ja hyödyntämään oikeaa ruokaa ennen ravintolisien käyttöä. Nimensä mukaisesti ravintolisät ovat vain lisiä, eli ne tukevat omaa ruokavaliota silloin kun ruuasta ei pysty saamaan riittävää määrää ravintoaineita. Harvoin lapsella ja nuorella on niin kova harjoitusohjelma, ettei oikeasta ruuasta saisi kaikkea tarvitsemaansa. Kun nuori harjoittelee kovaa ja määrätietoisesti ja ymmärtää ravitsemuksen perusteet voi alkaa miettimään ravintolisien käyttöä. Silloinkin kannattaa kysyä apua asiantuntijalta, koska ravintolisien maailma on todellinen viidakko.
Valmentajana sinulla on erittäin merkittävä vaikutus nuoriin ja heidän mielikuviinsa terveellisestä ravinnosta. Valmentajana voit osoittaa ravinnon tärkeyden nuorille esimerkiksi kyselemällä heiltä mitä he ovat syöneet päivän aikana. Monesti myös syy harjoituksen epäonnistumiseen voidaan löytää huonosta ravinnosta päivän aikana. On tärkeää, että osaat nuoren urheilijan ravitsemuksen perusteet ja pystyt perustelemaan kunnolliseen ravitsemukseen liittyviä asioita. On myös tärkeää näyttää omalla tekemisellä esimerkkiä nuorille.
Ravintokasvatus on tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvamista ja ensimmäiset ruokailutottumukset lapsi oppii kotoa. Välillä saattaa olla haasteellista saada lapsi syömään monipuolisesti, jolloin on turvauduttava omaan mielikuvitukseen. Terveellinen kotiruoka on kuitenkin kaiken perusta. Lapsi oppii kotoa helposti suhtautumisen roskaruokaan, herkkuihin ja juhlaruokaan. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään ja neuvoillaan ohjata lasta ilman tiukkasanaista komentelua.
Tällaista perustietoa uimarin ravinnosta antoi meille Jukka Shemeikka Rovaniemeltä.
Jukan yhteystiedot: Jukka Shemeikka, Lapin urheiluopisto, 020 798 4230, jukka.shemeikka@santasport.fi
Jukka Shemeikka Rovaniemeltä on seuraavaksi vuorossa esittelemään seminaarityönsä Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa. Suomen uimaliiton valistusmateriaaliksi soveltuva ravinto-opas on nähnyt päivänvalon. Valotan Pohjolan uintipiireissä tunnetun Jukan ajatuksia uimarin ravitsemuksesta seuraavassa.
Kunnollinen ravinto ei auta pelkästään parantamaan tuloksia ja kehittymään uimarina. Se auttaa myös jaksamaan raskaina koulu- ja harjoituspäivinä. Kunnollisella ravitsemuksella voi myös vähentää riskiä sairastua. Uinti harrastuksena tukee hyvin lapsen ja nuoren kehittymistä, mutta uinti ei ole pelkkää harjoituksissa käymistä. Pitää nähdä isompi kokonaiskuva, jossa kaikki kolme osaa ravinto, lepo ja harjoittelu ovat yhtä tärkeässä osassa.
Nykypäivänä on haasteellista jopa aikuisille tietää mikä on terveellistä ja mikä ei. Mainostetaan erilaisia tuotteita ja julkaistaan ristiriitaisia tutkimustuloksia. Helposti syntyy väärinkäsityksiä yksinkertaisistakin asioista. Jukka toivoo, että tämä opas vastaa useimpiin kysymyksiin ja auttaa väistämään kuoppia arkipäivien varrella.
Miksi hyvä ravitsemus on sitten niin tärkeää? Parhaiten asia on Jukan mielestä ilmaistu USA:n uimaliiton internet-sivuilla: ”Ruoka ei tee sinusta nopeaa uimaria. Laadukas harjoittelu tekee sinusta nopean uimarin. Hyvä ravitsemus on osa laadukasta harjoittelua.”
Jukka ei ole pyrkinyt keksimään tähän oppaaseen mitään uutta ihmeellistä jujua, jolla saataisiin lapset ja nuoret kiinnostumaan ravinnosta ja ymmärtämään hyvän ravitsemuksen tärkeys heidän kasvamisen ja harjoittelun tukena. Sen sijaan hän on koonnut parhaita ratkaisuja erilaisista ravinto-oppaista. Pyrkimyksenä on ollut tehdä selkeä ja ytimekäs opas, jota on helppo lukea.
Nuorella iällä ravitsemus ei kaipaa mitään taikatemppuja ja kaikkein tärkein olisi saada perusruokavalio kuntoon. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki ravinto tulisi tuoreista ja oikeista ruoka-aineista. Valmisruuat, energiajuomat, herkut ja makeiset eivät kuulu nuoren uimarin arkipäivään. Ravintolisät tulevat kuvaan, kun on oppinut syömään oikeaa ruokaa ja harjoitusmäärät edellyttävät niiden käyttöä. Päivittäisen ravinnonsaannin tueksi on tehty ruokaympyrä, joka selvittää mitä ruoka-aineita ja missä suhteessa niitä tulisi nauttia päivän aikana. Lautasmalli auttaa hyvän aterian koostamisessa. Harjoittelevalla lapsella ja nuorella 5-7 ateriaa päivässä on oikea määrä.
Aamuharjoitukset teettävät varmasti monelle hankaluuksia aamun ruokailujen suhteen. Mitä aamulla sitten tulisi syödä? Harjoituksiin lähdettäessä on tärkeää, että keskitytään olennaiseen. Mahdollinen nestevaje pitää saada tasattua ja energiavarastot tankattua. Harva tuskin herää todella aikaisin syömään pelkästään nauttiakseen runsaan aamupalan ennen harjoituksia ja ei ole tarvekaan. Harjoituksiin mennessä ruuan tulisi olla sulanut, jotta vatsa ei vaivaa harjoitusten aikana. Nestettä kannattaa alkaa nauttimaan heti heräämisestä lähtien, näin aamutoimien aikana ehdit nauttia varmasti riittävästi nestettä ennen harjoituksia. Sopiva määrä nestettä ennen harjoituksia on 0,5-1 litra pieninä annoksina nautittuna. Nautittavan ruuan tulisi sisältää energiaa ja sulaa hyvin. Harjoitusten jälkeen on taas tärkeää muistaa korvata menetetty neste ja energia. Nyt voidaan jo nauttia tukevampi aamupala kun harjoitukset ovat ohitse. Voit hyvin syödä normaalin aamiaisen aamuharjoitusten jälkeen.
Lounaan suhteen Jukka valistaa: Kouluruoka saa kiitosta ja haukkuja hyvin tasapuolisesti. Sinun tulee sitä kuitenkin syödä, jotta energiavarastosi pysyvät täynnä päivän harjoituksia varten. Tärkeänä ja helppona ohjeena voi pitää lautasmallia. Kasaa ruokaa lautasellesi niin, että puolet lautasesta täyttyy salaatilla, raasteella ja vihanneksilla. Pasta, riisi tai peruna saa neljänneksen lautasen pinta-alasta ja lopputilan voit täyttää kalalla tai lihalla. Jos ruokana on esimerkiksi lihakeittoa, saat osan tarvitsemastasi ruoka-aineista jo keiton muodossa. Silloin voit ottaa vielä salaattia erilliselle lautaselle. Näiden lisäksi ota täysjyväleipää ja rasvatonta maitoa tai piimää.
Iltapäivän harjoitukset saattavat alkaa välittömästi koulun jälkeen. Aikaa lounaasta saattaa kuitenkin kulua 5-6 tuntia, jolloin lounaalla nautittu ruoka ei enää riitä antamaan jaksamista harjoituksiin. Tällöin on hyvä nauttia pieni välipala lounaan ja harjoitusten välissä. Välipalan ei tarvitse olla suuri.
Saadaksesi täyden hyödyn harjoituksista sinun tulee aloittaa palautuminen heti harjoitusten jälkeen. Palautuminen alkaa kun nautit proteiini- ja energiapitoisen välipalan. Pieni välipala on tärkeä palautumisen aloittamisessa, mutta se ei pilaa sinun ruokahaluasi päivällisellä. Palautumisen aloitettuasi voit kärsivällisesti odotella päivällisen valmistumista ja tehdä muita tärkeitä huoltotoimenpiteitä ennen ruokailua.
Päivällinen on päivän viimeinen pääateria, jonka ajankohtaa kannattaa harkita oman harjoitusaikataulun mukaan. Mikäli olet menossa heti koulun jälkeen neljän-viiden aikaan harjoituksiin, kannattaa päivällinen syödä vasta harjoitusten jälkeen. Tässä tilanteessa hieman tuhdimpi välipala päivällä auttaa sinua jaksamaan harjoitukset lävitse. Jos harjoituksesi alkavat kuitenkin vasta seitsemän-kahdeksan aikoihin, voit hyvinkin syödä vielä neljän ja viiden välillä. Tästä huolimatta sinun ei kannata syödä itseäsi ähkyyn asti, vaan sopivasti kylläiseksi. Jälleen nopeasti sulava ateria on paras vaihtoehto. Lihaa ei siis kannata lähellä harjoituksia syödä. Vastaavasti iltapäivän välipala voi tällöin olla kevyempi. Mikäli päivällinen venyy pitkälle iltaan ei kannata arastella syömisen kanssa. Keho tarvitsee energiaa ja nestettä kehittyäkseen.
Iltapalan koko riippuu taas pitkälti muiden aterioiden ajankohdista. Joka tapauksessa kannattaa syödä ja juoda, jotta lihakset saavat palautumiseen tarvittavia rakennuspalikoita. Joskus harjoitukset saattavat venyä todella myöhään ja ajatus syömisestä saattaa olla viimeisenä mielessä. Tarvitset kuitenkin energiaa ja nestettä, jotta palautuminen voi alkaa.
Ravintolisät ovat yleistyneet nuorten uimareiden keskuudessa. Ravintolisien käyttäminen jakaa mielipiteitä jopa ravintoalan asiantuntijoiden keskuudessa. Milloin sitten olisi tarpeellista käyttää ravintolisiä? Nuorelle alle 16-vuotiaalle uimarille ravintolisiä ei suositella ollenkaan. Tämä johtuu siitä, että ravintolisien käyttö saattaa haitata oikeanlaisen ruokavalion rakentamisen hahmottamisessa. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että pitää oppia syömään ja hyödyntämään oikeaa ruokaa ennen ravintolisien käyttöä. Nimensä mukaisesti ravintolisät ovat vain lisiä, eli ne tukevat omaa ruokavaliota silloin kun ruuasta ei pysty saamaan riittävää määrää ravintoaineita. Harvoin lapsella ja nuorella on niin kova harjoitusohjelma, ettei oikeasta ruuasta saisi kaikkea tarvitsemaansa. Kun nuori harjoittelee kovaa ja määrätietoisesti ja ymmärtää ravitsemuksen perusteet voi alkaa miettimään ravintolisien käyttöä. Silloinkin kannattaa kysyä apua asiantuntijalta, koska ravintolisien maailma on todellinen viidakko.
Valmentajana sinulla on erittäin merkittävä vaikutus nuoriin ja heidän mielikuviinsa terveellisestä ravinnosta. Valmentajana voit osoittaa ravinnon tärkeyden nuorille esimerkiksi kyselemällä heiltä mitä he ovat syöneet päivän aikana. Monesti myös syy harjoituksen epäonnistumiseen voidaan löytää huonosta ravinnosta päivän aikana. On tärkeää, että osaat nuoren urheilijan ravitsemuksen perusteet ja pystyt perustelemaan kunnolliseen ravitsemukseen liittyviä asioita. On myös tärkeää näyttää omalla tekemisellä esimerkkiä nuorille.
Ravintokasvatus on tärkeä osa lapsen ja nuoren kasvamista ja ensimmäiset ruokailutottumukset lapsi oppii kotoa. Välillä saattaa olla haasteellista saada lapsi syömään monipuolisesti, jolloin on turvauduttava omaan mielikuvitukseen. Terveellinen kotiruoka on kuitenkin kaiken perusta. Lapsi oppii kotoa helposti suhtautumisen roskaruokaan, herkkuihin ja juhlaruokaan. Vanhemmat voivat omalla esimerkillään ja neuvoillaan ohjata lasta ilman tiukkasanaista komentelua.
Tällaista perustietoa uimarin ravinnosta antoi meille Jukka Shemeikka Rovaniemeltä.
Jukan yhteystiedot: Jukka Shemeikka, Lapin urheiluopisto, 020 798 4230, jukka.shemeikka@santasport.fi
perjantaina, joulukuuta 07, 2007
Scientific quotations
Christer's moonstruck project on fun lines and famous quotations
Some people collect stamps, cars, even butterflies. I collect aphorisms, proverbs and all kinds of famous quotations. I do love huge databases, and this database is fairly large, indeed. It contains some 800 000 different sayings. Today I present some new, free stuff for you: famous Scientific Quotations (n= 1000) from my collection. Should you find my collection useful, I would be happy if you made a proper reference to my collection: Christer Sundqvist. The Superlist of Fun Lines and Famous Quotations, 10th revision, 2007
Enjoy!
Put your hand on a hot stove for a minute, and it seems like an hour. Sit with a pretty girl for an hour, and it seems like a minute. That's relativity. Albert Einstein (1879-1955)
| 1-A | B | C | D | E | |
| F | G | H | I | J | |
| K | L | M | N | O | |
| P | Q | R | S | T | |
| U | V | W | X | Y | |
| Z | Laws, Principles and Order Quotes | ||||
| Scientific quotations NEW! | |||||
| Quotes on Computers and Programming | |||||
| Bumper stickers | |||||
| Light Bulb jokes galore | |||||
| Easy ways to say no | |||||
| T-shirt sayings | |||||
| The way students say things | |||||
| Research definitions | |||||
| Funny Signs around us | |||||
| Insurance humor | |||||
| "Do it" -phrases | |||||
| etc. | |||||
| etc. | |||||
Minulla on sellainen aika ihmeellinen harrastus. Rakastan kaikenlaisia tietokantoja ja erityisesti minua kiehtoo suuret tekstimassat. Olen vuodesta 1987 kerännyt englanninkielisiä sanontoja, aforismeja, sananlaskuja, tieteellisiä sukkeluuksia jne. Niitä on koossa valtavan paljon (vähän yli 800 000 kpl). Kyseessä lienee kansainvälisestikin katsoen varsin kattava kokoelma. Kokoelma on täydentynyt tiedemiesten sukkeluuksilla. Niitä on noin 1000 kpl sellaisessa muodossa, että ne kehtaa julkistaa. Mainitse lähde mikäli jostain syystä käytät kokoelmaani! (Christer Sundqvist. The Superlist of Fun Lines and Famous Quotations, 10th revision, 2007)
Epäonnistumisia ja onnistumisia laihdutuksessa
*
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa kävi myös Antti Linna Rovaniemeltä. Hänen työssään (joka ei ihan ehtinyt valmistua seminaariin mennessä) saimme tutustua laihdutuksen onnistumisen/epäonnistumisen teoreettiseen selitysmalliin.
Antti Linna perusti käsityksensä laihduttamisesta attribuutioteoriaan. Hän tulkitsi ihmisten kokemukset laihduttamisesta sen mukaan miten laihduttavat ihmiset näkivät (sisäisesti ja ulkoisesti) käyttäytyneensä. Näillä tulkinnoilla oli tärkeä rooli miten reagoimme käyttäytymiseemme. En ihan kaikkea esitelmästä ymmärtänyt, mutta sen minkä ymmärsin, pistän tähän omin sanoin. (Antille lähtee tämä kirjoitus kopiona ja pyydän häntä kommentoimaan sitä itse.)
Laihduttajalla on vallitsevana tunteena huoli epäonnistumisesta. Sellainen tunne, ettei voi täysin hallita tätä elämänsä aluetta. Epäonnistuneen laihdutusyrityksen jälkeen laihduttajan voi olla vaikea tiedostaa johtuiko epäonnistuminen jostakin ulkoisesta seikasta, johon hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta itse vaikuttaa. Oliko epäonnistumisen taustalla jokin sisäinen tekijä, jota ei vielä laihduttaja ollut sisäistänyt? Onnistuneen laihdutustuloksen saavuttamiseksi olisi tärkeää asiantuntijan kanssa vahvistaa niitä seikkoja jotka menivät hyvin ja häivyttää niitä seikkoja jotka menivät huonosti. Tällaisia tekijöitä voi olla esimerkiksi liikuntapanoksen vaatimattomuus, stressin lisääntyminen, kokemus siitä että on aina ollut lihava ja yritinkö tarpeeksi lujaa laihtua.
Laihduttaminen on vaikeaa. Minun mielestäni laihdutuksessa voi onnistua jos ihminen voi olla tyytyväinen itseensä. Jos ulkoa päin jatkuvasti toitotetaan, että sinä et voi onnistua, on hyvin vaikea onnistua. Olet aina ollut lihava ja tulet sellaisena pysymään! Sen sijaan jos laihduttaja pystyy rakentamaan elämänsä ja ajatusmaailmansa niin vahvaksi, että pystyy hyväksymään itsensä, silloin hänellä on paremmat mahdollisuudet kokea laihdutuksen niin haasteelliseksi tapahtumaksi elämässään, että hän siinä myös onnistuu.
Yrittäisikö joku attribuutioteorian tunteva selittää onko näissä ajatuksissa mitään tolkkua?
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa kävi myös Antti Linna Rovaniemeltä. Hänen työssään (joka ei ihan ehtinyt valmistua seminaariin mennessä) saimme tutustua laihdutuksen onnistumisen/epäonnistumisen teoreettiseen selitysmalliin.
Antti Linna perusti käsityksensä laihduttamisesta attribuutioteoriaan. Hän tulkitsi ihmisten kokemukset laihduttamisesta sen mukaan miten laihduttavat ihmiset näkivät (sisäisesti ja ulkoisesti) käyttäytyneensä. Näillä tulkinnoilla oli tärkeä rooli miten reagoimme käyttäytymiseemme. En ihan kaikkea esitelmästä ymmärtänyt, mutta sen minkä ymmärsin, pistän tähän omin sanoin. (Antille lähtee tämä kirjoitus kopiona ja pyydän häntä kommentoimaan sitä itse.)
Laihduttajalla on vallitsevana tunteena huoli epäonnistumisesta. Sellainen tunne, ettei voi täysin hallita tätä elämänsä aluetta. Epäonnistuneen laihdutusyrityksen jälkeen laihduttajan voi olla vaikea tiedostaa johtuiko epäonnistuminen jostakin ulkoisesta seikasta, johon hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta itse vaikuttaa. Oliko epäonnistumisen taustalla jokin sisäinen tekijä, jota ei vielä laihduttaja ollut sisäistänyt? Onnistuneen laihdutustuloksen saavuttamiseksi olisi tärkeää asiantuntijan kanssa vahvistaa niitä seikkoja jotka menivät hyvin ja häivyttää niitä seikkoja jotka menivät huonosti. Tällaisia tekijöitä voi olla esimerkiksi liikuntapanoksen vaatimattomuus, stressin lisääntyminen, kokemus siitä että on aina ollut lihava ja yritinkö tarpeeksi lujaa laihtua.
Laihduttaminen on vaikeaa. Minun mielestäni laihdutuksessa voi onnistua jos ihminen voi olla tyytyväinen itseensä. Jos ulkoa päin jatkuvasti toitotetaan, että sinä et voi onnistua, on hyvin vaikea onnistua. Olet aina ollut lihava ja tulet sellaisena pysymään! Sen sijaan jos laihduttaja pystyy rakentamaan elämänsä ja ajatusmaailmansa niin vahvaksi, että pystyy hyväksymään itsensä, silloin hänellä on paremmat mahdollisuudet kokea laihdutuksen niin haasteelliseksi tapahtumaksi elämässään, että hän siinä myös onnistuu.
Yrittäisikö joku attribuutioteorian tunteva selittää onko näissä ajatuksissa mitään tolkkua?
Cook4You
*
Mainio idea näki päivänvalon Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa. Personal trainer Mikko Paunonen Lappeenrannasta on ollut minun laillani huolestunut liikkujien ruoanlaittotaidoista ja huippu-urheilijoidemme avuttomuudesta hellan ääressä. Idean muodossa esitetty ajatus ruoanvalmistuksesta ja siihen liittyvän tiedotuksen viemisestä ihan asiakkaan luokse, sai ainakin minut hyvin iloiseksi.
Mikäli teitä kiinnostaa idean lähempi esittely ja varsinkin toteutus, ottakaa yhteyttä suoraan Mikko Paunoseen. Teitä odottaa aivan unohtumaton elämys!
Mikko Paunonen, Valmennuspäällikkö (yksilövalmennus)
Lappeenranta, +358 (0) 44 5255 385, mikko.paunonen@trainer4you.fi
Mainio idea näki päivänvalon Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutuksessa. Personal trainer Mikko Paunonen Lappeenrannasta on ollut minun laillani huolestunut liikkujien ruoanlaittotaidoista ja huippu-urheilijoidemme avuttomuudesta hellan ääressä. Idean muodossa esitetty ajatus ruoanvalmistuksesta ja siihen liittyvän tiedotuksen viemisestä ihan asiakkaan luokse, sai ainakin minut hyvin iloiseksi.
Mikäli teitä kiinnostaa idean lähempi esittely ja varsinkin toteutus, ottakaa yhteyttä suoraan Mikko Paunoseen. Teitä odottaa aivan unohtumaton elämys!
Mikko Paunonen, Valmennuspäällikkö (yksilövalmennus)
Lappeenranta, +358 (0) 44 5255 385, mikko.paunonen@trainer4you.fi
torstaina, joulukuuta 06, 2007
Terrorisoiko suolisto elämääsi?
*
Raikkaalla tavalla erilaiselta tuntui tutustua Salli Konttiseen. Hänen opinnäytteensä Lapin urheiluopiston ravintovalmennuskoulutuksessa on täynnä särmikkäitä ajatuksia vatsan hyvinvoinnista. Miettikää ja pohtikaa näitä Sallin ajatuksia!
Mistä tässä on kyse?
Ylävatsaa polttelee, ilmavaivat pyörivät mahassa ja suoli lakkoilee. Ilmiöt ovat erittäin tuttuja meille suomalaisille. Suolistovaivoja on paljon. Laksatiiveja ja antasideja myydään yhä enemmän lääkemarkkinoilla. Miksi on vain vähän tietoa ihmisen ihmeellisimmän elimen hoidosta julkisuudessa?
1. ”JÄTTEENPOISTOJÄRJESTELMÄSTÄ” ON HÄPEÄLLISTÄ PUHUA
2. SUOLISTON MERKITYS ON HÄMÄRÄN PEITOSSA JOPA LÄÄKÄREILLÄ
3. TIETEELLINEN TUTKIMUS ON EDISTYNYT VASTA VIIME VUOSINA
Meidän suomalaisten vatsantoiminnassa on paljon parantamisen varaa. Suomessa syödään vähän kuituja. Vihanneksia ei syödä riittävästi. Kansa viihtyy pikaruokapaikoissa vauvasta vaariin. Syömme paljon ravintoaineköyhää ruokaa. Terveyden aikapommi tikittää jo…
Suomalaiset ovat ennätyskansaa:
- Eniten nuoruusiän diabetesta maailmassa
- Syödään eniten tulehduskipulääkkeitä maailmassa
- Vauvoille syötetään valmisruokia eniten maailmassa
- Syödään eniten valmisruokia Euroopassa
- Syödään toiseksi eniten karkkia Euroopassa
- Kärkitilat ylipainoisuudessa ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa
Miten autan suolistoa selviämään lääkekuureista? Kun kerran suoli toimii itsestään, miksi suolen toiminnan vaivoja on paljon? Esiin nousi kysymyksiä, joita Salli käsittelee tässä työssä.
Eläkkeellä oleva radiologian erikoislääkäri ja diabetespotilas Timo Kuusela kritisoi voimakkaasti nykyistä hoitokulttuuria. Hänen mielestään Suomessa ei sallita asiallista keskustelua ravitsemus- ja muusta elämäntapahoidosta. Kuuselan omat kokemukset johtivat hänet etsimään terveyttä ylläpitävää ruokavaliota.
Lääkärit määräävät lääkkeitä suolistovaivoihin. Samat lääkkeet häiritsevät ja tuhoavat suoliston bakteeriflooraa. Ruokavaliohoidosta ei puhuta mitään.
Ruoansulatuskanavan pääasiallinen tehtävä on ruoan käsittely, kuljetus ja ravintoaineiden imeytyminen riittävän energiansaannin ja normaalin kasvun turvaamiseksi. Ruoansulatuskanavan toinen keskeinen tehtävä on toimia tehokkaana puolustusjärjestelmänä. Suoliston imukudos on elimistön suurin immunologinen puolustusjärjestelmä, mikä kuvastaa sitä tosiasiaa, että altistuminen useille vieraille aineille, karsinogeeneille, mikrobeille ja ravinnon antigeeneille on sen kautta runsainta ja jatkuvaa.
Näistä monimutkaisista tehtävistä johtuen ei ole mikään ihme, että ruoansulatuskanavaamme vaanivat monenlaiset sairaudet:
Ummetus: ”Kaikkien sairauksien äiti”, bakteerikanta epätasapainossa, laiska suoli toimii harvoin ja uloste on määrältään vähäistä (vrt. alkuperäiskansat ja kehitysmaat), liian vähän liikuntaa ja kuituja
Ripuli: bakteerikanta epätasapainossa, bakteerien toksiinit (myrkyt) käynnistävät ripulin, antibioottien ikävä seuralainen, se voi johtaa nopeaan nestetasapainohäiriöön ja kuivumiseen
Liikahappoisuus: (on oikeammin suolahapon puute tai sen säätelyhäiriö) - > turvotus, röyhtäily, poltto, ruoan sulamattomuus, täysinäisyyden tunne aterian jälkeen, raudan puute, halkeilevat kynnet
Dysbioosi: epätasapainoinen bakteerikanta, haitalliset bakteerit syrjäyttävät hyödylliset bakteerit - > hoitamattomana johtaa sairauteen, hiivan liikakasvua suolistossa, antibioottien liikakäyttö aiheuttaa dysbioosia, saattaa olla seurausta monista perussairauksista esim. diabeteksesta, keliakiasta tai reumasta
Suolen lisääntynyt läpäisevyys: (vuotava suoli) - > hoitamattomana johtaa sairauteen, oireita ovat vatsakipu, kaasunmuodostus, krooninen nivelkipu tai lihassärky, huono immuniteetti, uupumus, mielialan vaihtelut, ihottumat, toistuvat virtsatietulehdukset, esim. ruoka-aineallergiaan liittyy ravinnon pilkkoutumattomien antigeenien (vieraiden aineiden) epänormaali kulkeutuminen limakalvon läpi
Hapetusstressi: mm. vapaiden radikaalien aiheuttama vauriotila, esim. aiheuttajia typen oksidit, tupakansavu, elimistön tulehdustilat, antioksidanttien puute
Keliakia: bakteerikanta epätasapainossa, yliherkkyys gluteenille, ohutsuolen nukkarakenteen madaltuminen, johon liittyy tulehdusreaktio, ripuli, turvotus ja yleiskunnon heikkeneminen
Laktoosi-intoleranssi: maitosokerin imeytymishäiriö aiheuttaa turvotusta, vatsakipua ja ripulia
Ärtyvän suolen oireyhtymä: ”romukoppadiagnoosi”, toistuvat vatsakivut, suolen toimintahäiriöt, turvotus, kivut liittyvät ateriointiin, stressiin ja elämänolojen muutoksiin, päänsärky, väsyminen ja keskittymisvaikeudet
Mahakatarri: tulehdus limakalvoilla, helikobakteerin aiheuttama ja infektio pitkittyneenä aiheuttaa haavauman, voi olla oireetonkin sairauden eri vaiheissa
Mahahaava: helikobakteerin aiheuttama, infektio aiheuttaa haavauman, ylävatsakipuja, oksentamista, voi olla oireetonkin sairauden eri vaiheissa
Pohjukaissuolen haavauma: bakteerikanta epätasapainossa, 25 % tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä on ko. haavauma, ylävatsan kivut ja närästys, verioksennus, tupakointi altistaa sairaudelle
Paksusuolen haavauma: tulehdus limakalvon pinnassa, oireina veriripuli, laihtuminen, kuume, bakteerikanta epätasapainossa
Crohnin tauti: potilaat usein sokerien ja raffinoitujen jauhojen suurkuluttajia! Krooninen suolen tulehdustila, mikä on viime aikoina lisääntynyt. Oireina vatsakipu, ripuli, laihtuminen ja lapsilla kasvun hidastuminen, suolen ahtautumat tavallisia. Leikkaus ei paranna tautia
Ruokatorven refluksisairaus: hapan mahaneste nousee ruokatorveen ja aiheuttaa sen haavautumisen, esim. palleatyrä edesauttaa refluksia, oireina ovat rintalastan takana tuntuva kipu, poltto tai närästys ja väkevän nesteen nousu suuhun
Divertikkelit: umpipussi tai pullistuma, mikä esiintyy paksusuolen heikoissa kohdissa, liittyy ummetukseen ja ärtyvän suolen oireyhtymään, pullistuma voi tulehtua
Ruoansulatuselinten syövät
Uusimman tiedon mukaan kaikkiin näihin ongelmiin ja sairauksiin vaikuttaa syömämme ruoka. Suoliston sairauksien tutkimus edistyy tällä hetkellä nopeasti. Tutkijat ovat löytäneet kytköksiä jopa aivoperäisiin sairauksiin, depressioon, hermostollisiin oireisiin ja päänsärkyihin. ”Autistilapsilta on löydetty useita eri klostridilajeja jopa mahalaukusta ja ohutsuolen yläosasta. Terveiltä verrokkilapsilta niitä ei löydetty lainkaan.” Aivojen ja bakteerikannan yhteyksiä tutkitaan parhaillaan.
Säännöllinen suolahappojen eritystä vähentävien lääkkeiden käyttö päästää vahingolliset bakteerit vapaasti etenemään suolistossa. Suolahapon vaje estää ruokapartikkelien hajoamisen, jolloin ravintoaineet eivät imeydy normaalisti. Prosessista seuraa tulehdus ohutsuolessa. Ylävatsan polttava kipu ilmoittaa puolustusmekanismin vioittumisesta. Suolinukka eli mikrovillus surkastuu. Vuotava suoli syntyy suolinukan surkastumisen seurauksena. Ravintoaineiden imeytymishäiriöistä aiheutuu lukuisia vaivoja. Reumaa, keliakiaa, atooppista ihottumaa, kroonisia niveltulehduksia ja niin edelleen. Vahingolliset bakteerit ja suurimolekyyliset aineet pääsevät tekemään tuhojaan elimistössä ja aiheuttavat autoimmuunisairauksia! Reumaatikon bakteerikanta on täysin sekaisin! Tulehduskipulääkkeet ja särkylääkkeet yleensä säännöllisesti käytettyinä aiheuttavat samanlaisia sairauksia suolistolle. Monet naiset popsivat särkylääkkeitä varmuuden vuoksi. Burana 600 vaikuttaa maksaan samalla tavalla kuin kova känni.
Yksi antibioottikuuri lopettaa 1 ½ vuodeksi terveydelle tärkeiden hormoniperäisten yhdisteiden muodostumisen suolistossa! Usein toistuvan virtsatietulehduksen estolääkitykset lisäävät 40-vuotiaan naisen rintasyöpäriskiä 100 prosenttia.
Sallin kokoamia ohjeita ummetukseen:
Lisää ravintokuituja!
Valmisruoan ongelmat ovat osittain samoja kuin pikaruoankin. Ruoan prosessointi ”tappaa” tuoreiden ruoka-aineiden entsyymit. ”Kun laboratoriohiirille syötettiin kuumakäsiteltyä (entsyymit kuolleita) ruokaa, niiden haimat olivat kahdesta kolmeen kertaan painavampia kuin villien luonnollista raakaravintoa syövien hiirien haimat. On mahdollista, että elin, joka on ylityöllistetty, suurenee pystyäkseen suorittamaan lisääntyneen työmäärän. Tässä esimerkkikokeessa haima laajeni pystyäkseen tuottamaan enemmän ruoansulatusentsyymejä.
Millä ylläpitää elimistön entsyymitoimintaa? Tuoreruoalla. Tuoreruoka eli vihannekset, hedelmät, juurekset, marjat, pähkinät ja siemenet sellaisenaan keittämättömässä muodossa kuhisevat entsyymejä ja edesauttavat ruoansulatusta ja ruoan imeytymistä.
Monien sairauksien tiedetään johtuvan vääristä ravinto- ja elämäntapatottumuksista. Niiden aiheuttamat pitkäaikaiset suolistohäiriöt ja epätasapaino maha-suolikanavan bakteerikannassa ovat yhteydessä esimerkiksi paksusuolen syöpään ja –tulehdukseen, ärtyvän suolen oireyhtymään ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Virallinen lääketiede arvelee, että ravinnolla on mahdollisesti vaikutusta nivelreuman ja muiden reumatautien käynnistymiseen ja kulkuun. ”Muutokset suolen sisällössä, toiminnassa tai sen seinämässä tapahtuvassa puolustusmekanismien säätelyssä voivat olla osallisia tulehduksellisten reumasairauksien syntyyn.” (Ravitsemusterapeuttien yhdistys RTY / Ravitsemus ja ruokavaliot 2004)
Aasialainen paradoksi
Nykyisin oletetaan, että 30 prosenttia syövistä olisi suoraan yhteydessä yksilön ruokavalioon. Osuus on valtava ja saattaa tuntua hämmästyttävän suurelta, koska päivittäinen ravintomme ei vaikuta yhtä selvästi vaaralliselta kuin vaikkapa tupakka. Ruoansulatuselimistön syöpien (ruokatorvi-, maha- ja paksusuolisyöpä) aiheuttamista kuolemantapauksista jopa 90 prosenttia saattaa olla suoraan yhteydessä ruokavalioon! Mikä ruokavaliossa voi näin merkittävästi vaikuttaa syövän syntyyn? Vaikuttavia tekijöitä on luonnollisesti useita, mutta uusimmat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden syöpätyyppien lisääntyminen ja toisaalta kasvisten ja hedelmien vähyys ruokavaliossa liittyvät läheisesti toisiinsa. Jos ruokavalioon lisätään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, ruoansulatuselimistön syöpäriski pienenee merkittävästi. Länsimaissa ja erityisesti Kanadassa ja Yhdysvalloissa kasvisten ja hedelmien osuus ruokavaliosta on yleensä vähäinen, ja tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että juuri tämä puutos ravinnossa olisi avaintekijä, kun haetaan länsimaissa yleisten syöpien aiheuttajia. Tästä syystä länsimaissa annettavassa hyvän terveydentilan ylläpitoon tähtäävässä ravintovalistuksessa, esimerkiksi monissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa, suositellaan nykyään nauttimaan päivittäin vähintään viisi annosta kasviksia ja hedelmiä.
Runsas punaisen lihan (nauta, sika, lammas) kulutus kasvattaa merkittävästi riskiä sairastua paksusuolisyöpään sen lisäksi, että sen sisältämän rasvan valtava kalorimäärä osaltaan aiheuttaa lihavuutta. Kannattaa siis lisätä ruokavalioon vähärasvaista lihaa, kuten kanaa, tai kalaa (suosi runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältäviä kaloja) ja korvata päivittäinen liha-annos silloin tällöin muilla valkuaisainelähteillä, kuten palkokasveilla. Ruoasta saa kyllä ravintoa, vaikkei se sisältäisikään lihaa! Savustettu liha ja muut säilöntäaineita , kuten nitriittejä, sisältävät elintarvikkeet (makkarat, kinkku, pekoni jne) kohottavat tiettyjen syöpätyyppien riskiä, koska nitriitit muuttuvat elimistössä vaarallisiksi karsinogeeneiksi.
Ravintonäkemyksemme kulttuurierot
Länsimaat: Ruoka antaa energiaa. Kalorit ja vitamiinit ovat hengissä pysymisen ehto
Aasian maat: Pitää yllä terveyttä. Ehkäisee sairauksia
Länsimaissa syöminen on ensisijaisesti tapa hankkia elimistölle sen tarvitsema energia ja ruokavalion arvo määritetään kaloreissa ja vitamiineissa. Aasiassa ravinto on aina yhdistetty terveydentilan ylläpitoon, eli kun ruoasta hankitaan energiantarpeen tyydyttämiselle välttämättömiä ravintoaineita, se ei saa tapahtua fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Länsimaisen ruokavalion keskeinen päämäärä on hankkia energiaa, joten ei ole hämmästyttävää, että ruokavalion keskeinen anti on valkuaisaineissa ja eläinrasvoissa eli naudanlihassa ja maitotuotteissa, kun taas vähäkaloriset tuotteet, kuten kasvikset ja hedelmät, jäävät vähemmälle. Aasian maissa taas nautitaan runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Siellä valkuaisaineet saadaan useimmiten kalasta ja palkokasveista, erityisesti soijasta, ja naudanlihaa ja tyydyttyneitä eläinrasvoja nautitaan vain vähän.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ruokavalioon lisätään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, ruoansulatuselimistön syöpäriski pienenee merkittävästi. Japanilaisten suuret mahasyöpämäärät johtuvat suoraan erittäin runsaasta suolan käytöstä. Japanissa saadaan eniten suolaa soijakastikkeista.
Japanilaisten ajatuksia ravinnosta
Ei pitäisi harrastaa pelkkää lääkehoitoa, vaan on luotava ennaltaehkäisevää selkokielistä ravitsemusapua meille moniongelmaisille. Suomessa on syytä käynnistää valkoisen vehnäjauhon saneerausohjelma kansanterveyden romahduksen estämiseksi kaikissa kouluissa, työpaikkaruokaloissa, sairaaloissa ja laitoksissa.
Ruokasaneeraus on halvempi toteuttaa kuin kehittää uusia lääkkeitä yhä lisääntyviin kansantauteihimme. Me itse voimme ryhtyä hoitamaan terveyttä korjaamalla elintapojamme. Meidän on päästävä helpommin ravitsemusterapeuttien konsultaatioon. Terveydenhoitoa on aidosti kehitettävä ennaltaehkäiseväksi työksi. Lääkäreiden olisi syytä tehdä yhteistyötä terapeuttien kanssa, kun heillä ei ole aikaa ja taitoa neuvoa potilaita vastaanotoillaan.
Kouluista pitää poistaa karkkiautomaatit. Välipalatarjoilusta olisi syytä tehdä hedelmä- ja kuitupitoista. Lapsia on erityisesti huomioitava. Lapsethan syövät sitä ruokaa, mitä aikuiset tietämättömyydessään heille antavat. Lääkäreille järjestetään täydennyskoulutusta suolistoasioista ja funktionaalisesta lääketieteestä. Funktionaalinen lääketiede yhdistää ja käyttää tietoa monilta eri tieteenaloilta: lääketieteen eri osa-alueiden, kuten sisätautien, neurologian ja immunologian lisäksi biokemian, kasvitieteen, ravintotieteen, kliinisen ekologian, toksikologian (myrkkyoppi), genetiikan (perinnöllisyysoppi) ja fysiologian alalta.
Noin 80 prosenttia ihmisen immunologisista soluista sijaitsee suolistossa. Suolistoa on syytä hoitaa huolella.
Koskaan ei ole liian myöhäistä… Ehdota lääkärillesi pillerisaneerausta!
Syötä hyville bakteereillesi fermentoitua (maitohappokäyminen) ravintoa ja probiootteja lääkekuurin yhteydessä suoliston elvyttämiseksi! Syö entsyymipitoisia tuoreita vihanneksia! Vaihda kaikki viljat täysjyväviljoiksi! Käytä täysjyväpastaa, täysjyväriisiä… Käytä kylmäpuristettuja öljyjä (Omega-3, -6 ja -9) ja kohtuullisesti voita! Suosi erityisesti ristikukkaiskasveja eli kaaleja sairauksia ennaltaehkäisevänä ravintona!
Vie mikroaaltouuni romuttamolle!
Lisää kalaa ja D-vitamiinia!
Vähennä valmisruokien käyttöä!
Hävitä kaikki kevyttuotteet levitteistä lähtien! Ethän halua heksaani- ja fosforihappoprosessoitua ja lipeäkäsiteltyä keijua lentelemään kotiisi? Kävele päivässä tai kahdessa 10 000 askelta, suolet tarvitsevat säännöllistä liikuntaa.
Näitä lähteitä Salli on käyttänyt:
Ravitsemustiede, toimittajat Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa 1999 Duodecim
Japanilaiset eivät vanhene – eivätkä liho, Naomi Moriyama 2006
Vihdoinkin hyvä olo – Suolisto kuntoon ruokavalion avulla, Paula Heinonen 2006
Hiivaongelmat – Suoliston merkitys terveydelle, Paula Heinonen 2005
Ruokavalio ja syöpä – Syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla, Richard Béliveau ja Denis Gingras 2007
Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, Christer Sundqvist 2007
Ravitsemus ja ruokavaliot, RTY Ravitsemusterapeuttien yhdistys 2004
http://terveysportti.fi
Raikkaalla tavalla erilaiselta tuntui tutustua Salli Konttiseen. Hänen opinnäytteensä Lapin urheiluopiston ravintovalmennuskoulutuksessa on täynnä särmikkäitä ajatuksia vatsan hyvinvoinnista. Miettikää ja pohtikaa näitä Sallin ajatuksia!
Mistä tässä on kyse?
Ylävatsaa polttelee, ilmavaivat pyörivät mahassa ja suoli lakkoilee. Ilmiöt ovat erittäin tuttuja meille suomalaisille. Suolistovaivoja on paljon. Laksatiiveja ja antasideja myydään yhä enemmän lääkemarkkinoilla. Miksi on vain vähän tietoa ihmisen ihmeellisimmän elimen hoidosta julkisuudessa?
1. ”JÄTTEENPOISTOJÄRJESTELMÄSTÄ” ON HÄPEÄLLISTÄ PUHUA
2. SUOLISTON MERKITYS ON HÄMÄRÄN PEITOSSA JOPA LÄÄKÄREILLÄ
3. TIETEELLINEN TUTKIMUS ON EDISTYNYT VASTA VIIME VUOSINA
Meidän suomalaisten vatsantoiminnassa on paljon parantamisen varaa. Suomessa syödään vähän kuituja. Vihanneksia ei syödä riittävästi. Kansa viihtyy pikaruokapaikoissa vauvasta vaariin. Syömme paljon ravintoaineköyhää ruokaa. Terveyden aikapommi tikittää jo…
Suomalaiset ovat ennätyskansaa:
- Eniten nuoruusiän diabetesta maailmassa
- Syödään eniten tulehduskipulääkkeitä maailmassa
- Vauvoille syötetään valmisruokia eniten maailmassa
- Syödään eniten valmisruokia Euroopassa
- Syödään toiseksi eniten karkkia Euroopassa
- Kärkitilat ylipainoisuudessa ja sydän- ja verisuonitautikuolleisuudessa
Miten autan suolistoa selviämään lääkekuureista? Kun kerran suoli toimii itsestään, miksi suolen toiminnan vaivoja on paljon? Esiin nousi kysymyksiä, joita Salli käsittelee tässä työssä.
Eläkkeellä oleva radiologian erikoislääkäri ja diabetespotilas Timo Kuusela kritisoi voimakkaasti nykyistä hoitokulttuuria. Hänen mielestään Suomessa ei sallita asiallista keskustelua ravitsemus- ja muusta elämäntapahoidosta. Kuuselan omat kokemukset johtivat hänet etsimään terveyttä ylläpitävää ruokavaliota.
Lääkärit määräävät lääkkeitä suolistovaivoihin. Samat lääkkeet häiritsevät ja tuhoavat suoliston bakteeriflooraa. Ruokavaliohoidosta ei puhuta mitään.
Ruoansulatuskanavan pääasiallinen tehtävä on ruoan käsittely, kuljetus ja ravintoaineiden imeytyminen riittävän energiansaannin ja normaalin kasvun turvaamiseksi. Ruoansulatuskanavan toinen keskeinen tehtävä on toimia tehokkaana puolustusjärjestelmänä. Suoliston imukudos on elimistön suurin immunologinen puolustusjärjestelmä, mikä kuvastaa sitä tosiasiaa, että altistuminen useille vieraille aineille, karsinogeeneille, mikrobeille ja ravinnon antigeeneille on sen kautta runsainta ja jatkuvaa.
Näistä monimutkaisista tehtävistä johtuen ei ole mikään ihme, että ruoansulatuskanavaamme vaanivat monenlaiset sairaudet:
Ummetus: ”Kaikkien sairauksien äiti”, bakteerikanta epätasapainossa, laiska suoli toimii harvoin ja uloste on määrältään vähäistä (vrt. alkuperäiskansat ja kehitysmaat), liian vähän liikuntaa ja kuituja
Ripuli: bakteerikanta epätasapainossa, bakteerien toksiinit (myrkyt) käynnistävät ripulin, antibioottien ikävä seuralainen, se voi johtaa nopeaan nestetasapainohäiriöön ja kuivumiseen
Liikahappoisuus: (on oikeammin suolahapon puute tai sen säätelyhäiriö) - > turvotus, röyhtäily, poltto, ruoan sulamattomuus, täysinäisyyden tunne aterian jälkeen, raudan puute, halkeilevat kynnet
Dysbioosi: epätasapainoinen bakteerikanta, haitalliset bakteerit syrjäyttävät hyödylliset bakteerit - > hoitamattomana johtaa sairauteen, hiivan liikakasvua suolistossa, antibioottien liikakäyttö aiheuttaa dysbioosia, saattaa olla seurausta monista perussairauksista esim. diabeteksesta, keliakiasta tai reumasta
Suolen lisääntynyt läpäisevyys: (vuotava suoli) - > hoitamattomana johtaa sairauteen, oireita ovat vatsakipu, kaasunmuodostus, krooninen nivelkipu tai lihassärky, huono immuniteetti, uupumus, mielialan vaihtelut, ihottumat, toistuvat virtsatietulehdukset, esim. ruoka-aineallergiaan liittyy ravinnon pilkkoutumattomien antigeenien (vieraiden aineiden) epänormaali kulkeutuminen limakalvon läpi
Hapetusstressi: mm. vapaiden radikaalien aiheuttama vauriotila, esim. aiheuttajia typen oksidit, tupakansavu, elimistön tulehdustilat, antioksidanttien puute
Keliakia: bakteerikanta epätasapainossa, yliherkkyys gluteenille, ohutsuolen nukkarakenteen madaltuminen, johon liittyy tulehdusreaktio, ripuli, turvotus ja yleiskunnon heikkeneminen
Laktoosi-intoleranssi: maitosokerin imeytymishäiriö aiheuttaa turvotusta, vatsakipua ja ripulia
Ärtyvän suolen oireyhtymä: ”romukoppadiagnoosi”, toistuvat vatsakivut, suolen toimintahäiriöt, turvotus, kivut liittyvät ateriointiin, stressiin ja elämänolojen muutoksiin, päänsärky, väsyminen ja keskittymisvaikeudet
Mahakatarri: tulehdus limakalvoilla, helikobakteerin aiheuttama ja infektio pitkittyneenä aiheuttaa haavauman, voi olla oireetonkin sairauden eri vaiheissa
Mahahaava: helikobakteerin aiheuttama, infektio aiheuttaa haavauman, ylävatsakipuja, oksentamista, voi olla oireetonkin sairauden eri vaiheissa
Pohjukaissuolen haavauma: bakteerikanta epätasapainossa, 25 % tulehduskipulääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjistä on ko. haavauma, ylävatsan kivut ja närästys, verioksennus, tupakointi altistaa sairaudelle
Paksusuolen haavauma: tulehdus limakalvon pinnassa, oireina veriripuli, laihtuminen, kuume, bakteerikanta epätasapainossa
Crohnin tauti: potilaat usein sokerien ja raffinoitujen jauhojen suurkuluttajia! Krooninen suolen tulehdustila, mikä on viime aikoina lisääntynyt. Oireina vatsakipu, ripuli, laihtuminen ja lapsilla kasvun hidastuminen, suolen ahtautumat tavallisia. Leikkaus ei paranna tautia
Ruokatorven refluksisairaus: hapan mahaneste nousee ruokatorveen ja aiheuttaa sen haavautumisen, esim. palleatyrä edesauttaa refluksia, oireina ovat rintalastan takana tuntuva kipu, poltto tai närästys ja väkevän nesteen nousu suuhun
Divertikkelit: umpipussi tai pullistuma, mikä esiintyy paksusuolen heikoissa kohdissa, liittyy ummetukseen ja ärtyvän suolen oireyhtymään, pullistuma voi tulehtua
Ruoansulatuselinten syövät
Uusimman tiedon mukaan kaikkiin näihin ongelmiin ja sairauksiin vaikuttaa syömämme ruoka. Suoliston sairauksien tutkimus edistyy tällä hetkellä nopeasti. Tutkijat ovat löytäneet kytköksiä jopa aivoperäisiin sairauksiin, depressioon, hermostollisiin oireisiin ja päänsärkyihin. ”Autistilapsilta on löydetty useita eri klostridilajeja jopa mahalaukusta ja ohutsuolen yläosasta. Terveiltä verrokkilapsilta niitä ei löydetty lainkaan.” Aivojen ja bakteerikannan yhteyksiä tutkitaan parhaillaan.
Säännöllinen suolahappojen eritystä vähentävien lääkkeiden käyttö päästää vahingolliset bakteerit vapaasti etenemään suolistossa. Suolahapon vaje estää ruokapartikkelien hajoamisen, jolloin ravintoaineet eivät imeydy normaalisti. Prosessista seuraa tulehdus ohutsuolessa. Ylävatsan polttava kipu ilmoittaa puolustusmekanismin vioittumisesta. Suolinukka eli mikrovillus surkastuu. Vuotava suoli syntyy suolinukan surkastumisen seurauksena. Ravintoaineiden imeytymishäiriöistä aiheutuu lukuisia vaivoja. Reumaa, keliakiaa, atooppista ihottumaa, kroonisia niveltulehduksia ja niin edelleen. Vahingolliset bakteerit ja suurimolekyyliset aineet pääsevät tekemään tuhojaan elimistössä ja aiheuttavat autoimmuunisairauksia! Reumaatikon bakteerikanta on täysin sekaisin! Tulehduskipulääkkeet ja särkylääkkeet yleensä säännöllisesti käytettyinä aiheuttavat samanlaisia sairauksia suolistolle. Monet naiset popsivat särkylääkkeitä varmuuden vuoksi. Burana 600 vaikuttaa maksaan samalla tavalla kuin kova känni.
Yksi antibioottikuuri lopettaa 1 ½ vuodeksi terveydelle tärkeiden hormoniperäisten yhdisteiden muodostumisen suolistossa! Usein toistuvan virtsatietulehduksen estolääkitykset lisäävät 40-vuotiaan naisen rintasyöpäriskiä 100 prosenttia.
Sallin kokoamia ohjeita ummetukseen:
Lisää ravintokuituja!
- Veteen liukenematon kuitu lisää ulosteen massaa, pehmentää sen rakennetta ja lisää kulkeutumisnopeutta suolistossa.
- Kuitu sitoo vettä ja antaa herkästi kylläisyyden tunteen ja edistää suoliston seinämän supistuksia eli parantaa peristaltiikkaa.
- Veteen liukeneva ravintokuitu parantaa sokeriaineenvaihduntaa. Se hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja näin tasaa aterian jälkeistä verensokerin nousua. Tutkimusten mukaan runsas ravintokuidun saanti vähentää insuliinihormonin tarvetta ja parantaa insuliiniherkkyyttä.
- Ravintokuidun on havaittu alentavan veren kokonais- ja LDL-kolesterolia ja vähentävän näin sydän- ja verisuonitautien vaaraa.
- Runsas kuidunsaanti ehkäisee ummetusta ja suojaa eräiltä syöpätaudeilta.
- pääosin kuollutta, entsyymitöntä ruokaa
- tehoviljellyn, erittäin hienojakoisen vehnäjauhon käyttö (valkoinen jauho vapauttaa valtavia määriä sokereita verenkiertoon)
- runsas huonolaatuisen tyydyttyneen rasvan käyttö korkeissa lämpötiloissa (kuumuuden karsinogeeninen vaikutus rasvaan ja kovetetut kasvisöljyt eli transrasvat)
- ruoka-aineiden moninkertainen prosessointi
- vähäinen kuitujen ja tuoreiden vihanneksien määrä ateriassa
- runsas lisäaineiden (jotka voivat muuttua elimistössä syöpää aiheuttaviksi aineiksi) käyttö ruoan ulkonäön ja säilyvyyden parantamiseksi
- sokeristen ja happamien virvoitusjuomien käyttö: kokiksessa on runsaan sokerin lisäksi ruosteenestoainetta nimeltään fosforihappo
Valmisruoan ongelmat ovat osittain samoja kuin pikaruoankin. Ruoan prosessointi ”tappaa” tuoreiden ruoka-aineiden entsyymit. ”Kun laboratoriohiirille syötettiin kuumakäsiteltyä (entsyymit kuolleita) ruokaa, niiden haimat olivat kahdesta kolmeen kertaan painavampia kuin villien luonnollista raakaravintoa syövien hiirien haimat. On mahdollista, että elin, joka on ylityöllistetty, suurenee pystyäkseen suorittamaan lisääntyneen työmäärän. Tässä esimerkkikokeessa haima laajeni pystyäkseen tuottamaan enemmän ruoansulatusentsyymejä.
Millä ylläpitää elimistön entsyymitoimintaa? Tuoreruoalla. Tuoreruoka eli vihannekset, hedelmät, juurekset, marjat, pähkinät ja siemenet sellaisenaan keittämättömässä muodossa kuhisevat entsyymejä ja edesauttavat ruoansulatusta ja ruoan imeytymistä.
Monien sairauksien tiedetään johtuvan vääristä ravinto- ja elämäntapatottumuksista. Niiden aiheuttamat pitkäaikaiset suolistohäiriöt ja epätasapaino maha-suolikanavan bakteerikannassa ovat yhteydessä esimerkiksi paksusuolen syöpään ja –tulehdukseen, ärtyvän suolen oireyhtymään ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin. Virallinen lääketiede arvelee, että ravinnolla on mahdollisesti vaikutusta nivelreuman ja muiden reumatautien käynnistymiseen ja kulkuun. ”Muutokset suolen sisällössä, toiminnassa tai sen seinämässä tapahtuvassa puolustusmekanismien säätelyssä voivat olla osallisia tulehduksellisten reumasairauksien syntyyn.” (Ravitsemusterapeuttien yhdistys RTY / Ravitsemus ja ruokavaliot 2004)
Aasialainen paradoksi
Nykyisin oletetaan, että 30 prosenttia syövistä olisi suoraan yhteydessä yksilön ruokavalioon. Osuus on valtava ja saattaa tuntua hämmästyttävän suurelta, koska päivittäinen ravintomme ei vaikuta yhtä selvästi vaaralliselta kuin vaikkapa tupakka. Ruoansulatuselimistön syöpien (ruokatorvi-, maha- ja paksusuolisyöpä) aiheuttamista kuolemantapauksista jopa 90 prosenttia saattaa olla suoraan yhteydessä ruokavalioon! Mikä ruokavaliossa voi näin merkittävästi vaikuttaa syövän syntyyn? Vaikuttavia tekijöitä on luonnollisesti useita, mutta uusimmat epidemiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että useiden syöpätyyppien lisääntyminen ja toisaalta kasvisten ja hedelmien vähyys ruokavaliossa liittyvät läheisesti toisiinsa. Jos ruokavalioon lisätään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, ruoansulatuselimistön syöpäriski pienenee merkittävästi. Länsimaissa ja erityisesti Kanadassa ja Yhdysvalloissa kasvisten ja hedelmien osuus ruokavaliosta on yleensä vähäinen, ja tutkimustulosten perusteella voidaan olettaa, että juuri tämä puutos ravinnossa olisi avaintekijä, kun haetaan länsimaissa yleisten syöpien aiheuttajia. Tästä syystä länsimaissa annettavassa hyvän terveydentilan ylläpitoon tähtäävässä ravintovalistuksessa, esimerkiksi monissa kansallisissa ravitsemussuosituksissa, suositellaan nykyään nauttimaan päivittäin vähintään viisi annosta kasviksia ja hedelmiä.
Runsas punaisen lihan (nauta, sika, lammas) kulutus kasvattaa merkittävästi riskiä sairastua paksusuolisyöpään sen lisäksi, että sen sisältämän rasvan valtava kalorimäärä osaltaan aiheuttaa lihavuutta. Kannattaa siis lisätä ruokavalioon vähärasvaista lihaa, kuten kanaa, tai kalaa (suosi runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältäviä kaloja) ja korvata päivittäinen liha-annos silloin tällöin muilla valkuaisainelähteillä, kuten palkokasveilla. Ruoasta saa kyllä ravintoa, vaikkei se sisältäisikään lihaa! Savustettu liha ja muut säilöntäaineita , kuten nitriittejä, sisältävät elintarvikkeet (makkarat, kinkku, pekoni jne) kohottavat tiettyjen syöpätyyppien riskiä, koska nitriitit muuttuvat elimistössä vaarallisiksi karsinogeeneiksi.
Ravintonäkemyksemme kulttuurierot
Länsimaat: Ruoka antaa energiaa. Kalorit ja vitamiinit ovat hengissä pysymisen ehto
Aasian maat: Pitää yllä terveyttä. Ehkäisee sairauksia
Länsimaissa syöminen on ensisijaisesti tapa hankkia elimistölle sen tarvitsema energia ja ruokavalion arvo määritetään kaloreissa ja vitamiineissa. Aasiassa ravinto on aina yhdistetty terveydentilan ylläpitoon, eli kun ruoasta hankitaan energiantarpeen tyydyttämiselle välttämättömiä ravintoaineita, se ei saa tapahtua fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin kustannuksella. Länsimaisen ruokavalion keskeinen päämäärä on hankkia energiaa, joten ei ole hämmästyttävää, että ruokavalion keskeinen anti on valkuaisaineissa ja eläinrasvoissa eli naudanlihassa ja maitotuotteissa, kun taas vähäkaloriset tuotteet, kuten kasvikset ja hedelmät, jäävät vähemmälle. Aasian maissa taas nautitaan runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Siellä valkuaisaineet saadaan useimmiten kalasta ja palkokasveista, erityisesti soijasta, ja naudanlihaa ja tyydyttyneitä eläinrasvoja nautitaan vain vähän.
Monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jos ruokavalioon lisätään runsaasti kasviksia ja hedelmiä, ruoansulatuselimistön syöpäriski pienenee merkittävästi. Japanilaisten suuret mahasyöpämäärät johtuvat suoraan erittäin runsaasta suolan käytöstä. Japanissa saadaan eniten suolaa soijakastikkeista.
Japanilaisten ajatuksia ravinnosta
- Syö, kunnes olet 80-prosenttisesti täynnä.
- Parempi tee- ja riisiateria kotona kuin juhla-ateria muualla.
- Vähemmän on enemmän.
- Älä koskaan laita lautasia kukkuroilleen.
- Tuoreus on valttia.
- Ruoanlaiton ja syömisen tulisi olla hauskaa.
Ei pitäisi harrastaa pelkkää lääkehoitoa, vaan on luotava ennaltaehkäisevää selkokielistä ravitsemusapua meille moniongelmaisille. Suomessa on syytä käynnistää valkoisen vehnäjauhon saneerausohjelma kansanterveyden romahduksen estämiseksi kaikissa kouluissa, työpaikkaruokaloissa, sairaaloissa ja laitoksissa.
Ruokasaneeraus on halvempi toteuttaa kuin kehittää uusia lääkkeitä yhä lisääntyviin kansantauteihimme. Me itse voimme ryhtyä hoitamaan terveyttä korjaamalla elintapojamme. Meidän on päästävä helpommin ravitsemusterapeuttien konsultaatioon. Terveydenhoitoa on aidosti kehitettävä ennaltaehkäiseväksi työksi. Lääkäreiden olisi syytä tehdä yhteistyötä terapeuttien kanssa, kun heillä ei ole aikaa ja taitoa neuvoa potilaita vastaanotoillaan.
Kouluista pitää poistaa karkkiautomaatit. Välipalatarjoilusta olisi syytä tehdä hedelmä- ja kuitupitoista. Lapsia on erityisesti huomioitava. Lapsethan syövät sitä ruokaa, mitä aikuiset tietämättömyydessään heille antavat. Lääkäreille järjestetään täydennyskoulutusta suolistoasioista ja funktionaalisesta lääketieteestä. Funktionaalinen lääketiede yhdistää ja käyttää tietoa monilta eri tieteenaloilta: lääketieteen eri osa-alueiden, kuten sisätautien, neurologian ja immunologian lisäksi biokemian, kasvitieteen, ravintotieteen, kliinisen ekologian, toksikologian (myrkkyoppi), genetiikan (perinnöllisyysoppi) ja fysiologian alalta.
Noin 80 prosenttia ihmisen immunologisista soluista sijaitsee suolistossa. Suolistoa on syytä hoitaa huolella.
Koskaan ei ole liian myöhäistä… Ehdota lääkärillesi pillerisaneerausta!
Syötä hyville bakteereillesi fermentoitua (maitohappokäyminen) ravintoa ja probiootteja lääkekuurin yhteydessä suoliston elvyttämiseksi! Syö entsyymipitoisia tuoreita vihanneksia! Vaihda kaikki viljat täysjyväviljoiksi! Käytä täysjyväpastaa, täysjyväriisiä… Käytä kylmäpuristettuja öljyjä (Omega-3, -6 ja -9) ja kohtuullisesti voita! Suosi erityisesti ristikukkaiskasveja eli kaaleja sairauksia ennaltaehkäisevänä ravintona!
Vie mikroaaltouuni romuttamolle!
Lisää kalaa ja D-vitamiinia!
Vähennä valmisruokien käyttöä!
Hävitä kaikki kevyttuotteet levitteistä lähtien! Ethän halua heksaani- ja fosforihappoprosessoitua ja lipeäkäsiteltyä keijua lentelemään kotiisi? Kävele päivässä tai kahdessa 10 000 askelta, suolet tarvitsevat säännöllistä liikuntaa.
Näitä lähteitä Salli on käyttänyt:
Ravitsemustiede, toimittajat Antti Aro, Marja Mutanen, Matti Uusitupa 1999 Duodecim
Japanilaiset eivät vanhene – eivätkä liho, Naomi Moriyama 2006
Vihdoinkin hyvä olo – Suolisto kuntoon ruokavalion avulla, Paula Heinonen 2006
Hiivaongelmat – Suoliston merkitys terveydelle, Paula Heinonen 2005
Ruokavalio ja syöpä – Syövän ehkäisy ja hoito ravinnon avulla, Richard Béliveau ja Denis Gingras 2007
Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, Christer Sundqvist 2007
Ravitsemus ja ruokavaliot, RTY Ravitsemusterapeuttien yhdistys 2004
http://terveysportti.fi
Älä juo Coca-Colaa - sairastut siitä!
*
Hyvin moni diabeetikko sairastuu ja kuolee sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä johtuu sokeritasapainon hallinnan pettämisestä. Hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta on hyötyä diabeetikolle. Verisuonimuutoksia diabeetikolla aiheuttavat erityisesti sokeroitumisesta (glykaatiosta) johtuvat AGE-tuotteet (Advanced Glycation Endproducts), joita on erityisesti Coca-Cola Light juomissa. Tämän asian osoittavat amerikkalais-saksalaiset tutkimukset.
Älä missään nimessä juo Coca-Colaa jos sinulla on diabetes! Tutkimuksessa valmistettiin Coco-Cola Lightista ja sokerista AGE-tuotteita sisältävää juomaa, joka väkevöitiin kymmenkertaisesti haihduttamalla juomasta vettä. Näin saatiin suunnilleen vuorokautista AGE-altistusta vastaava määrä juomaa. Juomaa annettiin kerta-annoksena 300 ml 44 diabeetikolle - puolet oli kakkostyypin ja puolet ykköstyypin diabeetikkoja - ja 10 terveelle verrokille. Diabeetikot olivat sairastaneet diabetesta keskimäärin 15 vuotta, ja he olivat keski-iältään 50-vuotiaita. Verrokit olivat keskimäärin 43-vuotiaita.
Coca-Colajuoman vaikutuksia valtimoiden toimintaan seurattiin sitten 1,5 tuntia. Juoma heikensi huomattavasti sekä diabeetikkojen että verrokkien valtimoiden laajentumiskykyä ja nosti seerumin AGE-tuotteiden ja eräiden muiden merkkiaineiden pitoisuuksia, mutta veren sokeri ja eräs ateroskleroosin mitta-arvo (VCAM) pysyivät lähtötasoillaan. Valtimoiden sisäpinnan toiminnan heikkeneminen pantiin Coca-Colan AGE-tuotteiden tiliin. Typpioksidin vapautuminen väheni ja verisuonen normaali toiminta estyi. Tutkijat korostavat, että myös terveiden verrokkien valtimot supistuivat yhtä lailla kuin diabeetikoillakin. Juoman AGE-määrät vastasivat tavanomaisen aterian AGE-pitoisuuksia. AGE-annos haluttiin nimenomaan pitää "tavallisena", jotta se kuvastaisi normaalin aterian vaikutusta valtimoihin. Tästä pääteltiin, että jos kerran tällainen tavanomainen AGE-määrä vaikuttaa näin selvästi haitallisesti valtimoihin, voi toistuva AGE-altistus (esim. Coca-Colan litkiminen) johtaa valtimonkovettumatautiin tai pahentaa sen kulkua.
Vesi on oikein hyvä janojuoma. Miksi pilata verisuonet Coca-Colalla?
Lähde: Uribarri J, Stirban A, Sander D, Cai W, Negrean M, Buenting CE, Koschinsky T, Vlassara H. Single oral challenge by advanced glycation end products acutely impairs endothelial function in diabetic and nondiabetic subjects. Diabetes Care 30 (10): 2579-2582, 2007
Asiasta kirjoittaa myös eräs toinen tohtori.
Hyvin moni diabeetikko sairastuu ja kuolee sydän- ja verisuonitauteihin. Tämä johtuu sokeritasapainon hallinnan pettämisestä. Hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta on hyötyä diabeetikolle. Verisuonimuutoksia diabeetikolla aiheuttavat erityisesti sokeroitumisesta (glykaatiosta) johtuvat AGE-tuotteet (Advanced Glycation Endproducts), joita on erityisesti Coca-Cola Light juomissa. Tämän asian osoittavat amerikkalais-saksalaiset tutkimukset.
Älä missään nimessä juo Coca-Colaa jos sinulla on diabetes! Tutkimuksessa valmistettiin Coco-Cola Lightista ja sokerista AGE-tuotteita sisältävää juomaa, joka väkevöitiin kymmenkertaisesti haihduttamalla juomasta vettä. Näin saatiin suunnilleen vuorokautista AGE-altistusta vastaava määrä juomaa. Juomaa annettiin kerta-annoksena 300 ml 44 diabeetikolle - puolet oli kakkostyypin ja puolet ykköstyypin diabeetikkoja - ja 10 terveelle verrokille. Diabeetikot olivat sairastaneet diabetesta keskimäärin 15 vuotta, ja he olivat keski-iältään 50-vuotiaita. Verrokit olivat keskimäärin 43-vuotiaita.
Coca-Colajuoman vaikutuksia valtimoiden toimintaan seurattiin sitten 1,5 tuntia. Juoma heikensi huomattavasti sekä diabeetikkojen että verrokkien valtimoiden laajentumiskykyä ja nosti seerumin AGE-tuotteiden ja eräiden muiden merkkiaineiden pitoisuuksia, mutta veren sokeri ja eräs ateroskleroosin mitta-arvo (VCAM) pysyivät lähtötasoillaan. Valtimoiden sisäpinnan toiminnan heikkeneminen pantiin Coca-Colan AGE-tuotteiden tiliin. Typpioksidin vapautuminen väheni ja verisuonen normaali toiminta estyi. Tutkijat korostavat, että myös terveiden verrokkien valtimot supistuivat yhtä lailla kuin diabeetikoillakin. Juoman AGE-määrät vastasivat tavanomaisen aterian AGE-pitoisuuksia. AGE-annos haluttiin nimenomaan pitää "tavallisena", jotta se kuvastaisi normaalin aterian vaikutusta valtimoihin. Tästä pääteltiin, että jos kerran tällainen tavanomainen AGE-määrä vaikuttaa näin selvästi haitallisesti valtimoihin, voi toistuva AGE-altistus (esim. Coca-Colan litkiminen) johtaa valtimonkovettumatautiin tai pahentaa sen kulkua.
Vesi on oikein hyvä janojuoma. Miksi pilata verisuonet Coca-Colalla?
Lähde: Uribarri J, Stirban A, Sander D, Cai W, Negrean M, Buenting CE, Koschinsky T, Vlassara H. Single oral challenge by advanced glycation end products acutely impairs endothelial function in diabetic and nondiabetic subjects. Diabetes Care 30 (10): 2579-2582, 2007
Asiasta kirjoittaa myös eräs toinen tohtori.
Metabolista oireyhtymää sairastavan kuntoutus
**
Kuntoutuslaitoksen työterveyshoitajana työskentelevä Marja Yliniva on päättänyt vuoden aherruksensa Ravintovalmentajakoulutuksessa lopputyöhön, joka käsittelee metabolista oireyhtymää (MBO) kuntoutuksen näkökulmasta.
Asiakkaan elämäntapaohjauksessa keskeistä on ravinto- ja liikuntatottumusten muuttaminen, joka vaatii pitkäjänteistä työtä paitsi asiakkaalta myös ohjaajilta. Asiakkaan motivoinnissa lähtökohtana on tiedon lisääminen niin MBO:sta kuin hoidon merkityksestäkin. Myös mittaustulosten kehittymisen seuranta kannustaa asiakasta jatkamaan työtään terveytensä edistämiseksi. Lisäksi ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa vertaistuella on oppimista edistävä merkitys.
Lihavuus ja MBO ovat tällä hetkellä kansanterveydellisesti suurimpia haasteita terveydenhuollossa. Metabolista oireyhtymää pidetään tilana, jossa yhdelle henkilölle on kasautunut useita sydänsairauksien vaaratekijöitä. Määritelmät ovat vaihdelleet vuosien ajan, kunnes Kansainvälisen Diabetesliiton (IDF) asettama työryhmä laati oireyhtymälle uudet yhtenäiset kriteerit. Tavoitteena on ollut helpottaa varhaisvaiheen diagnosointia jo perusterveydenhuollossa.
MBO:n diagnostiset kriteerit ovat:
Henkilöllä voidaan todeta myös muita, diagnoosia vahvistavia tunnusmerkkejä:
Ydinhäiriöitä MBO:ssa ovat siis keskivartalolihavuus ja insuliiniresistenssi, joihin yleensä liittyvät suuri triglyseridipitoisuus ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus. Keskivartalolihavuus kuvaa kehossa olevan viskeraalisen eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrää, jota myös tietokonetomogafialla voidaan erottaa ihonalaisesta rasvasta. Erityisesti viskeraalisesta rasvasta vapautuvat välittäjäaineet (esim. leptiini) muuttavat haitallisesti insuliinin vaikutuksia. Lisäksi rasvakudoksen runsas määrä vähentää glukoosiaineenvaihduntaan myönteisesti vaikuttavan adinoponektiinin määrää. Keskivartalolihavuuteen liittyy usein myös rasvamaksa sekä triglyseridien kertyminen luurankolihaksiin ja haimaan. Nämä vaikuttavat myös insuliinin toimintaan heikentävästi.
Insuliinin tehtävänä on tehostaa ravintoaineiden soluunottoa imeytymisvaiheen aikana. Mikäli solut eivät kuitenkaan reagoi insuliiniin enää normaalisti ja solujen signaaliketjuissa on häiriöitä, voidaan tilaa kutsua insuliiniresistenssiksi. Keski-ikäisillä suomalaisilla joka viidennellä miehistä ja joka seitsemännellä naisista voidaan todeta MBO (Sydän ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti 2005). Voidaan siis hyvinkin puhua kansanterveydellisesti merkittävästä oireyhtymästä ottaen huomioon suomalaisten lisääntyvän ylipainoisuuden.
Kuntoutuksen yleisenä tavoitteena voidaan pitää kuntoutuksen tarpeessa olevan ihmisen fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan parantamista. Se on suunnitelmallinen ja monialainen prosessi, joka perustuu kuntoutujan ja kuntouttajien yhteisesti laatimaan kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutujaa pidetään tavoitteellisena, omaa elämäänsä aktiivisesti suunnittelevana toimijana. Lähtökohtana on ihmisen itsensä kokema ongelma ja halu vapautua siitä.
Metabolista oireyhtymää sairastavan laitos- tai avomuotoinen kuntoutus voidaan nähdä samantyyppisenä kuin diabetesta sairastavien kuntoutuskurssi. Tavoitteena on antaa kuntoutujalle tietoa sairaudestaan sekä ohjata ja motivoida kuntoutujaa itsehoitoon. Tavoitteet voidaan jakaa seuraavanlaisesti:
Diagnoosin varmistuminen asiakkaalle on usein kaksijakoinen. Toisaalta on helpotus tietää, mistä oireilussa on kysymys ja, mikä minulla on. Toisaalta kuitenkin herää pelko, mitä elämälleni nyt tapahtuu. Pohdittavana on myös, mitä hoidolla voidaan saavuttaa. Ylinivan mielestä tässä tilanteessa on tärkeää selvittää asiakkaalle perusteellisesti, mistä hoidossa on kyse ja, mitä hoitamattomuudesta seuraa. Tavoitteena on lisäksi lisätä asiakkaan tietoisuutta oireyhtymästä ja itsehoidon merkityksestä sairauden etenemisen kannalta. Tämän Yliniva näkee selkeästi lääkärin auktoriteettiin ja osaamiseen liittyväksi tehtäväksi. Ryhmätapaaminen tämän kysymyskentän käsittelemiseksi on ensimmäinen osa hoitoon motivoimiseksi. Mikäli kuntoutuja onnistuu elämäntapamuutoksissaan kuntoutusprosessin aikana, myönteisten muutosten näkyminen veren rasva-arvoissa antaa uskoa onnistumisesta. Näin ollen arvojen seuranta voi olla tarpeen jopa jokaisen jakson aikana.
Ylipainon ja siihen liittyvien liitännäissairauksien, diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien, yleisyyden vuoksi tämä sairausryhmä on Marja Ylinivan mielestä tulevaisuudessa suurimpia haasteitamme ehkäisemään aikuistyypin diabetesta ja ateroskleroosia. Kysymys on kansantaloudellisestikin merkittävästä satsauksesta. Myös sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportissa (2005) suositellaan MBO:n tunnistamisen ja hoidon tehostamista oleellisesti terveydenhuollossa. Jo perusterveydenhuollossa vastuu lihavuuden hoidosta pitäisi olla moniammatillisella tiimillä, ainakin suuremmissa terveydenhuollon yksiköissä. Tehokas perusohjauskin ylipainoiselle asiakkaalle vaatii useita käyntejä asiantuntijan luona. Kysymys on siis mittavasta panostuksesta, mikäli hoidolle halutaan vastinetta. Ryhmämuotoisen ohjauksen etuna on toisilta ryhmäläisiltä saatu vertaistuki, jonka on todettu edistävän oppimista. Lisäksi sitä voidaan pitää kustannuksiltaan edullisempana. Kuntoutuskurssilla asiakkaalla on saatavilla nämä mahdollisuudet. Erityisesti henkilöt, jotka eivät ole sairauden ensioireiden jälkeen pystyneet muuttamaan elintapojaan, tulisi ohjata kuntoutukseen saamaan apua. Joko laitos- tai avomuotoisen kurssin aikana asiakas pystyy irrottautumaan työstä ja arjesta, minkä johdosta omaan hyvinvointiin keskittyminen on paremmin mahdollista. Mikäli asiakkaalla on muita, terveyttä heikentäviä tekijöitä, kuten masennusta tai liikuntarajoitteita, kuntoutusta voidaan pitää erityisen perusteltuna. Ruokavaliohoidon perusperiaatteita ja painonpudotuksen ”ideologiaa” voi opastaa ryhmämuotoisesti. Kuitenkin yksilöllinen ohjaus asiakkaan ruokatottumusten arvioinnista muutostekijöiden löytämiseen täytyy olla yksilölähtöistä. Tässä välttämätöntä on, että ohjaaja on perehtynyt riittävässä määrin ravitsemukseen ja –ohjaukseen. Myös liikuntatottumusten muuttamiseen tähtäävässä ohjauksessa korostuu yksilöohjauksen tarve. Välttämätöntä ei aina ole löytää energiaa Ravinto- ja liikuntatottumusten muuttaminen on MBO:ää sairastavan hoidossa keskeistä. Vaikka kysymyksessä olisikin ryhmämuotoinen kuntoutus, asiakkaan yksilöohjaus näyttää olevan välttämätöntä.tehokkaasti kuluttavin liikunta, vaan asiakaslähtöisesti etenevä, mielekäs fyysinen aktiviteetti. Asiakkaan motivoinnissa olennaista on tiedon jakaminen niin, että asiakkaan tietoisuus sairaudestaan ja hoidon merkityksestä lisääntyy. Myös erilaisten mittareiden on osoitettu olevan keskeisiä motivoinnissa ja tavoitteiden saavuttamisen seurannassa. Myönteiset muutokset lisäävät onnistumisen kokemuksia ja kannustavat jatkamiseen. Kuntoutuksen jakamisella useaan jaksoon pystytään auttamaan onnistumiskokemusten löytämisessä ja elämäntapamuutosten kehittämisessä pienin askelin.
Kommentteja saa tulla.
Näistä Lapin urheiluopiston ravintovalmennuskoulutuksen lopputöistä on ilmestynyt aiemmin nämä kirjoitukset:
Muita keinoja hoitaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ennaltaehkäisy- ja hoito
Kuntoilijan pieni ravinto-opas
Kuntoutuslaitoksen työterveyshoitajana työskentelevä Marja Yliniva on päättänyt vuoden aherruksensa Ravintovalmentajakoulutuksessa lopputyöhön, joka käsittelee metabolista oireyhtymää (MBO) kuntoutuksen näkökulmasta.
Asiakkaan elämäntapaohjauksessa keskeistä on ravinto- ja liikuntatottumusten muuttaminen, joka vaatii pitkäjänteistä työtä paitsi asiakkaalta myös ohjaajilta. Asiakkaan motivoinnissa lähtökohtana on tiedon lisääminen niin MBO:sta kuin hoidon merkityksestäkin. Myös mittaustulosten kehittymisen seuranta kannustaa asiakasta jatkamaan työtään terveytensä edistämiseksi. Lisäksi ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa vertaistuella on oppimista edistävä merkitys.
Lihavuus ja MBO ovat tällä hetkellä kansanterveydellisesti suurimpia haasteita terveydenhuollossa. Metabolista oireyhtymää pidetään tilana, jossa yhdelle henkilölle on kasautunut useita sydänsairauksien vaaratekijöitä. Määritelmät ovat vaihdelleet vuosien ajan, kunnes Kansainvälisen Diabetesliiton (IDF) asettama työryhmä laati oireyhtymälle uudet yhtenäiset kriteerit. Tavoitteena on ollut helpottaa varhaisvaiheen diagnosointia jo perusterveydenhuollossa.
MBO:n diagnostiset kriteerit ovat:
- Keskivartalolihavuus; vyötärönympärys miehillä vähintään 94 cm ja naisilla vähintään 80 cm
- Lisäksi vähintään kaksi seuraavista:
- Seerumin triglyseridipitoisuus (fS-Trigly) vähintään 1.70 mmol/l tai meneillään oleva hoito koholla olevaan arvoon.
- Seerumin HDL-kolesterolipitoisuus (fS-Kol-HDL) alle 1.03 mmol/l miehillä ja alle 1.29 mmol/l naisilla tai meneillään oleva hoito poikkeavaan arvoon.
- Kohonnut verenpaine, jossa systolinen paine vähintään 130 mmHg tai diastolinen paine vähintään 85 mmHg, tai meneillään oleva hoito kohonneeseen verenpaineeseen.
- Plasman paastosokeri (fP-Gluc) vähintään 5.6 mmol/l tai aiemmin diagnosoitu aikuistyypin diabetes.
Henkilöllä voidaan todeta myös muita, diagnoosia vahvistavia tunnusmerkkejä:
- sukurasite, jossa I asteen sukulaisella on tyypin 2 diabetes
- lihavuus; painoindeksi (BMI) vähintään 30 kg/m
- glukoosirasituskokeen poikkeava tulos, joka tarkoittaa heikentynyttä glukoosinsietoa tai tyypin 2 diabetesta
- hyperurikemia
- mikroalbuminuria
- hyperinsulinemia
Ydinhäiriöitä MBO:ssa ovat siis keskivartalolihavuus ja insuliiniresistenssi, joihin yleensä liittyvät suuri triglyseridipitoisuus ja pieni HDL-kolesterolipitoisuus. Keskivartalolihavuus kuvaa kehossa olevan viskeraalisen eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrää, jota myös tietokonetomogafialla voidaan erottaa ihonalaisesta rasvasta. Erityisesti viskeraalisesta rasvasta vapautuvat välittäjäaineet (esim. leptiini) muuttavat haitallisesti insuliinin vaikutuksia. Lisäksi rasvakudoksen runsas määrä vähentää glukoosiaineenvaihduntaan myönteisesti vaikuttavan adinoponektiinin määrää. Keskivartalolihavuuteen liittyy usein myös rasvamaksa sekä triglyseridien kertyminen luurankolihaksiin ja haimaan. Nämä vaikuttavat myös insuliinin toimintaan heikentävästi.
Insuliinin tehtävänä on tehostaa ravintoaineiden soluunottoa imeytymisvaiheen aikana. Mikäli solut eivät kuitenkaan reagoi insuliiniin enää normaalisti ja solujen signaaliketjuissa on häiriöitä, voidaan tilaa kutsua insuliiniresistenssiksi. Keski-ikäisillä suomalaisilla joka viidennellä miehistä ja joka seitsemännellä naisista voidaan todeta MBO (Sydän ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportti 2005). Voidaan siis hyvinkin puhua kansanterveydellisesti merkittävästä oireyhtymästä ottaen huomioon suomalaisten lisääntyvän ylipainoisuuden.
Kuntoutuksen yleisenä tavoitteena voidaan pitää kuntoutuksen tarpeessa olevan ihmisen fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn, hyvinvoinnin ja elämänhallinnan parantamista. Se on suunnitelmallinen ja monialainen prosessi, joka perustuu kuntoutujan ja kuntouttajien yhteisesti laatimaan kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutujaa pidetään tavoitteellisena, omaa elämäänsä aktiivisesti suunnittelevana toimijana. Lähtökohtana on ihmisen itsensä kokema ongelma ja halu vapautua siitä.
Metabolista oireyhtymää sairastavan laitos- tai avomuotoinen kuntoutus voidaan nähdä samantyyppisenä kuin diabetesta sairastavien kuntoutuskurssi. Tavoitteena on antaa kuntoutujalle tietoa sairaudestaan sekä ohjata ja motivoida kuntoutujaa itsehoitoon. Tavoitteet voidaan jakaa seuraavanlaisesti:
- painonpudotus
- ruokavalion muuttaminen
- liikunnan lisääminen
- MBO:n terveydellinen merkitys
- ravitsemus
- painonhallinta
- liikunnan merkitys ja liikunnanohjaus
- työkyky
- henkinen jaksaminen ja sosiaaliturva
Diagnoosin varmistuminen asiakkaalle on usein kaksijakoinen. Toisaalta on helpotus tietää, mistä oireilussa on kysymys ja, mikä minulla on. Toisaalta kuitenkin herää pelko, mitä elämälleni nyt tapahtuu. Pohdittavana on myös, mitä hoidolla voidaan saavuttaa. Ylinivan mielestä tässä tilanteessa on tärkeää selvittää asiakkaalle perusteellisesti, mistä hoidossa on kyse ja, mitä hoitamattomuudesta seuraa. Tavoitteena on lisäksi lisätä asiakkaan tietoisuutta oireyhtymästä ja itsehoidon merkityksestä sairauden etenemisen kannalta. Tämän Yliniva näkee selkeästi lääkärin auktoriteettiin ja osaamiseen liittyväksi tehtäväksi. Ryhmätapaaminen tämän kysymyskentän käsittelemiseksi on ensimmäinen osa hoitoon motivoimiseksi. Mikäli kuntoutuja onnistuu elämäntapamuutoksissaan kuntoutusprosessin aikana, myönteisten muutosten näkyminen veren rasva-arvoissa antaa uskoa onnistumisesta. Näin ollen arvojen seuranta voi olla tarpeen jopa jokaisen jakson aikana.
Ylipainon ja siihen liittyvien liitännäissairauksien, diabeteksen ja sydän- ja verisuonisairauksien, yleisyyden vuoksi tämä sairausryhmä on Marja Ylinivan mielestä tulevaisuudessa suurimpia haasteitamme ehkäisemään aikuistyypin diabetesta ja ateroskleroosia. Kysymys on kansantaloudellisestikin merkittävästä satsauksesta. Myös sydän- ja verisuonisairauksien ja diabeteksen asiantuntijaryhmän raportissa (2005) suositellaan MBO:n tunnistamisen ja hoidon tehostamista oleellisesti terveydenhuollossa. Jo perusterveydenhuollossa vastuu lihavuuden hoidosta pitäisi olla moniammatillisella tiimillä, ainakin suuremmissa terveydenhuollon yksiköissä. Tehokas perusohjauskin ylipainoiselle asiakkaalle vaatii useita käyntejä asiantuntijan luona. Kysymys on siis mittavasta panostuksesta, mikäli hoidolle halutaan vastinetta. Ryhmämuotoisen ohjauksen etuna on toisilta ryhmäläisiltä saatu vertaistuki, jonka on todettu edistävän oppimista. Lisäksi sitä voidaan pitää kustannuksiltaan edullisempana. Kuntoutuskurssilla asiakkaalla on saatavilla nämä mahdollisuudet. Erityisesti henkilöt, jotka eivät ole sairauden ensioireiden jälkeen pystyneet muuttamaan elintapojaan, tulisi ohjata kuntoutukseen saamaan apua. Joko laitos- tai avomuotoisen kurssin aikana asiakas pystyy irrottautumaan työstä ja arjesta, minkä johdosta omaan hyvinvointiin keskittyminen on paremmin mahdollista. Mikäli asiakkaalla on muita, terveyttä heikentäviä tekijöitä, kuten masennusta tai liikuntarajoitteita, kuntoutusta voidaan pitää erityisen perusteltuna. Ruokavaliohoidon perusperiaatteita ja painonpudotuksen ”ideologiaa” voi opastaa ryhmämuotoisesti. Kuitenkin yksilöllinen ohjaus asiakkaan ruokatottumusten arvioinnista muutostekijöiden löytämiseen täytyy olla yksilölähtöistä. Tässä välttämätöntä on, että ohjaaja on perehtynyt riittävässä määrin ravitsemukseen ja –ohjaukseen. Myös liikuntatottumusten muuttamiseen tähtäävässä ohjauksessa korostuu yksilöohjauksen tarve. Välttämätöntä ei aina ole löytää energiaa Ravinto- ja liikuntatottumusten muuttaminen on MBO:ää sairastavan hoidossa keskeistä. Vaikka kysymyksessä olisikin ryhmämuotoinen kuntoutus, asiakkaan yksilöohjaus näyttää olevan välttämätöntä.tehokkaasti kuluttavin liikunta, vaan asiakaslähtöisesti etenevä, mielekäs fyysinen aktiviteetti. Asiakkaan motivoinnissa olennaista on tiedon jakaminen niin, että asiakkaan tietoisuus sairaudestaan ja hoidon merkityksestä lisääntyy. Myös erilaisten mittareiden on osoitettu olevan keskeisiä motivoinnissa ja tavoitteiden saavuttamisen seurannassa. Myönteiset muutokset lisäävät onnistumisen kokemuksia ja kannustavat jatkamiseen. Kuntoutuksen jakamisella useaan jaksoon pystytään auttamaan onnistumiskokemusten löytämisessä ja elämäntapamuutosten kehittämisessä pienin askelin.
Kommentteja saa tulla.
Näistä Lapin urheiluopiston ravintovalmennuskoulutuksen lopputöistä on ilmestynyt aiemmin nämä kirjoitukset:
Muita keinoja hoitaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä
Rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden ennaltaehkäisy- ja hoito
Kuntoilijan pieni ravinto-opas
keskiviikkona, joulukuuta 05, 2007
Iltalehti pysyttelee uskollisesti huuhaa-linjalla
##
Välillä olen rankastikin kritisoinut iltapäivälehtien tiedejuttujen uutisointia. Nyt tulee taas tuutin täydeltä harhaanjohtavaa tietoa nimeltä mainitsemattoman toimittajan näppäimistöltä. Julkaisen tämän uutisen varoittavana esimerkkinä miten iltapäivälehdykät ruokkivat meitä väärällä informaatiolla. Pahimmillaan tieto leviää kulovalkean tavoin ja vaikuttaa mahdollisesti joidenkin ihmisten terveyskäyttäytymiseen. Iltalehden toimitukselle on turha lähettää palautetta (kokemusta on!). He ovat aina oikeassa.
Alkuperäinen juttu (Iltalehti, 5.12.2007):
Puolukka voi pelastaa syövältä
Kasvaimet pienenivät, kun ruokavalioon kuului tarpeeksi puolukkaa ja muita kotimaisia marjoja, tuore tutkimus paljastaa. Tutkimuksen mukaan puolukka ehkäisee paksusuolisyöpää. Jotta marjat vaikuttaisivat syöpäkasvaimiin, niitä täytyy kuitenkin syödä riittävän paljon. Tutkimuksen mukaan vaikutukset tuntuvat vasta, kun marjojen osuus ruokavaliosta on vähintään kymmenen prosenttia. Kotimaiset marjat ehkäisevät nimenomaan paksusuolisyöpää. Marjojen vaikutuksista muihin syöpiin ei ole tietoa. Syöpää ehkäisevä vaikutus todettiin ainakin puolukalla, lakalla ja valkoherukalla. Tutkimuksessa huomattiin myös, että syöpäkasvaimet paisuivat entistä suuremmiksi, kun ruokavalio sisälsi vähintään kymmenen prosenttia elintarvikkeissa kuidun lähteenä käytettävää inuliinia.
Selitys: Tuon puolukkajutun voi vielä mahdollisesta ymmärtää, mutta inuliinin syyllistäminen mukamas syöpäkasvaimia paisuttavaksi, on jo aivan käsittämätöntä. Kyseessä on tuore väitöskirja, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4431-1
Suora lainaus suomenkielisestä tiivistelmästä: Ruokavaliomuutoksella kasvaimien koko muuttui merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään. Kasvaimet kehittyivät suuremmiksi verrattuna kontrolliin, kun ruoka sisälsi 10 % inuliinia, jota käytetään monissa elintarvikkeissa kuidun lähteenä tai rakenteen muodostajana.
Kun vaivautuu lukemaan väitöskirjan läpi, selviää Iltalehden toimittajien ammattitaito (se on aivan olematon ainakin näissä tiedejutuissa!). Ei väittelijä Misikangas missään väitä, että juuri inuliini olisi ihmisellä syöpäpesäkkeitä kasvattava. Tutkimuksissa on käytetty erityistä herkistettyä hiirikantaa, joka reagoi inuliiniin siten, että syöpäkasvaimet siitä kasvavat. Kun hiirillä aiheutettu syöpä hoidetaan puolukkadieetillä huomattiin, että syöpäkasvu pysähtyi tai pienentyi. Tästä on pitkä matka niihin yleistyksiin joihin Iltalehden toimittaja syyllistyi.
Normaalilla "villillä" hiirellä inuliini ei kasvattanut syöpäkasvaimia, ainoastaan tarkoitukseen valitulla herkistetyllä hiirikannalla. Näitä erilaisia hiirikantoja on pilvin pimein erilaisten sairaustilojen tarkasteluun.
Ymmärtääkseni inuliinin vaikutukset ihmisessä ovat olleet lähinnä terveyttä edistäviä. Jäitä hattuun!
Huonoa journalistiikkaa! Jättäkää iltapäivälehdet ostamatta. Ostakaa sen sijaan jokin laadukas ammattilehti. Siitä todennäköisesti riittää antoisaa ammennettavaa useiksi viikoiksi.
Välillä olen rankastikin kritisoinut iltapäivälehtien tiedejuttujen uutisointia. Nyt tulee taas tuutin täydeltä harhaanjohtavaa tietoa nimeltä mainitsemattoman toimittajan näppäimistöltä. Julkaisen tämän uutisen varoittavana esimerkkinä miten iltapäivälehdykät ruokkivat meitä väärällä informaatiolla. Pahimmillaan tieto leviää kulovalkean tavoin ja vaikuttaa mahdollisesti joidenkin ihmisten terveyskäyttäytymiseen. Iltalehden toimitukselle on turha lähettää palautetta (kokemusta on!). He ovat aina oikeassa.
Alkuperäinen juttu (Iltalehti, 5.12.2007):
Puolukka voi pelastaa syövältä
Kasvaimet pienenivät, kun ruokavalioon kuului tarpeeksi puolukkaa ja muita kotimaisia marjoja, tuore tutkimus paljastaa. Tutkimuksen mukaan puolukka ehkäisee paksusuolisyöpää. Jotta marjat vaikuttaisivat syöpäkasvaimiin, niitä täytyy kuitenkin syödä riittävän paljon. Tutkimuksen mukaan vaikutukset tuntuvat vasta, kun marjojen osuus ruokavaliosta on vähintään kymmenen prosenttia. Kotimaiset marjat ehkäisevät nimenomaan paksusuolisyöpää. Marjojen vaikutuksista muihin syöpiin ei ole tietoa. Syöpää ehkäisevä vaikutus todettiin ainakin puolukalla, lakalla ja valkoherukalla. Tutkimuksessa huomattiin myös, että syöpäkasvaimet paisuivat entistä suuremmiksi, kun ruokavalio sisälsi vähintään kymmenen prosenttia elintarvikkeissa kuidun lähteenä käytettävää inuliinia.
Selitys: Tuon puolukkajutun voi vielä mahdollisesta ymmärtää, mutta inuliinin syyllistäminen mukamas syöpäkasvaimia paisuttavaksi, on jo aivan käsittämätöntä. Kyseessä on tuore väitöskirja, jonka voi lukea kokonaisuudessaan täältä:
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-4431-1
Suora lainaus suomenkielisestä tiivistelmästä: Ruokavaliomuutoksella kasvaimien koko muuttui merkitsevästi verrattuna kontrolliryhmään. Kasvaimet kehittyivät suuremmiksi verrattuna kontrolliin, kun ruoka sisälsi 10 % inuliinia, jota käytetään monissa elintarvikkeissa kuidun lähteenä tai rakenteen muodostajana.
Kun vaivautuu lukemaan väitöskirjan läpi, selviää Iltalehden toimittajien ammattitaito (se on aivan olematon ainakin näissä tiedejutuissa!). Ei väittelijä Misikangas missään väitä, että juuri inuliini olisi ihmisellä syöpäpesäkkeitä kasvattava. Tutkimuksissa on käytetty erityistä herkistettyä hiirikantaa, joka reagoi inuliiniin siten, että syöpäkasvaimet siitä kasvavat. Kun hiirillä aiheutettu syöpä hoidetaan puolukkadieetillä huomattiin, että syöpäkasvu pysähtyi tai pienentyi. Tästä on pitkä matka niihin yleistyksiin joihin Iltalehden toimittaja syyllistyi.
Normaalilla "villillä" hiirellä inuliini ei kasvattanut syöpäkasvaimia, ainoastaan tarkoitukseen valitulla herkistetyllä hiirikannalla. Näitä erilaisia hiirikantoja on pilvin pimein erilaisten sairaustilojen tarkasteluun.
Ymmärtääkseni inuliinin vaikutukset ihmisessä ovat olleet lähinnä terveyttä edistäviä. Jäitä hattuun!
Huonoa journalistiikkaa! Jättäkää iltapäivälehdet ostamatta. Ostakaa sen sijaan jokin laadukas ammattilehti. Siitä todennäköisesti riittää antoisaa ammennettavaa useiksi viikoiksi.
Muita keinoja hoitaa rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä
**
Jatkamme tänään (5.12.2007) Pirjo Hietalan ja Pasi Tapion (Mediviren Työterveyspalvelut) erinomaisen lopputyön käsittelyä. Eilen kävimme heidän opastuksellaan läpi rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä ja sitä miten ravintorasvat vaikuttavat siihen. Tänään tarkastelemme muiden ravintotekijöiden vaikutusta veren rasvaprofiiliin.
Hiilihydraatit ja kuidut: Ruoan sisältämät hiilihydraatit ovat sekoitus erilaisia sokereita, tärkkelystä ja ravintokuituja. Hiilihydraattien kemiallinen perusyksikkö on monosakkaridi, joista yleisimpiä ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi. Näiden hiilihydraattien rakennuspalikoiden varaan rakennetaan muut, pitkäketjuisemmat hiilihydraatit (oligo- ja polysakkaridit), joissa monosakkaridien määrä voi vaihdella muutamasta tuhansiin. Hiilihydraateiksi luetaan myös yhdisteitä, joissa hiilihydraattiin on sitoutunut muita yhdisteitä, kuten sokerialkoholit (esim. ksylitoli). Elimistö hajottaa hiilihydraatit glukoosin muotoon. Näin hiilihydraatit päätyvät lopulta glukoosiksi verenkiertoon eli verensokeriksi.
Verensokeri puolestaan vaikuttaa insuliiniin, jolla on mielenkiintoisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn, terveyteen ja painonhallintaan. Ruokien glykemiaindeksi, GI, kuvaa veren sokeripitoisuuden eli glukoosin suurenemista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren sokeripitoisuus pysyttelee syömisen jälkeisinä tunteina, sitä suurempi on ruuan GI. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleisesti valkoista leipää tai glukoosia, jonka GI on 100. GI kuvaa sokerimuutosten tasoa, mutta ei sen suuruutta. GI:n suurin heikkous onkin sen kyvyttömyys ottaa huomioon tyypillisesti nautittavia hiilihydraattimääriä. Glykemiakuorma kuvaa paremmin ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, koska siinä otetaan huomioon myös annoskoko ja annoksen sisältämien hiilihydraattien määrä. Terveillä ihmisillä ravinnon matalalla glykemiakuormalla on havaittu terveydelle suotuisa vaikutus mm. alhaisempiin triglyseridien, LDL- ja HDL-kolesterolin sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijän CRP:n pitoisuuksiin. Tähän asti tehdyistä tutkimuksista ei ole helppoa päätellä johtuvatko terveydelle edulliset vaikutukset nimenomaan glykemiakuormasta vai jostain muusta tekijästä, kuten kuitu, joka liittyy matalan glykemiakuorman ruokiin. Kuidut voidaan jaotella ryhmiin kemiallisen koostumuksen, sulamattomuuden tai käytettyjen analyysimenetelmien mukaan. Yleisimmin käytetty jako perustuu kuitujen liukenevuuteen. Vesiliukoiset kuidut sitovat suolistossa vettä ja muodostavat geelimäisen rakenteen. Tämän vuoksi niitä kutsutaan myös geeliytyviksi tai hyytelöityviksi kuiduiksi. Liukenematon kuitu puolestaan turpoaa vain vähän veden vaikutuksesta eikä muutu hyytelömäiseksi. Kuidut hidastavat hiilihydraattien imeytymistä, mikä vaimentaa aterian jälkeistä veren glukoositason suurentumista ja pienentää insuliinin eritystä. Vesiliukoisella ravintokuidulla on edullinen vaikutus moneen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään. Liukoisten ravintokuitujen erityisominaisuutena on niiden veren LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja pienentävä vaikutus sekä mahan tyhjenemistä ja hiilihydraattien imeytymistä hidastava vaikutus. Liukenematon kuitu puolestaan hidastaa tärkkelyksen pilkkoutumista ja glukoosin imeytymistä ja suurentaa ulostemassaa sekä nopeuttaa tämän kauttakulkua. Ravintokuidun suositeltava saantimäärä on 25 – 35 g päivässä. Hyvinä kuidun lähteinä toimivat viljatuotteet, marjat, hedelmät ja kasvikset.
Vitamiinit: Vitamiineiksi kutsutaan sellaisia ruoan luonnollisia, elämää ylläpitäviä komponentteja, jotka eivät ole rasvoja, proteiineja tai hiilihydraatteja ja joiden tarve on erittäin vähäinen. Riittävän monipuolinen ruokavalio takaa sen, että jokaista vitamiinia saadaan päivän aikana nautittua tarpeeksi. Teollisuusmaissa joidenkin vitamiinien vähäinen saanti voi edistää kroonisia elintapasairauksia kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Suomessa ravintosuosituksiin nähden työikäisten vitamiinien saanti on hyvällä tasolla, ainoastaan D-vitamiinin ja foolihapon saanti jää suosituksia pienemmäksi. D-vitamiinin puute on luuston kunnon lisäksi yhdistetty lisääntyneeseen syöpäsairauksien, tyypin I diabeteksen, sydänsairauksien ja MS-taudin vaaraan. D-vitamiinin virallinen saantisuositus Suomessa on 7,5 µg/vrk sekä miehillä että naisilla. Turvallisen saannin yläraja aikuisille on 50 µg/vrk. D-vitamiinin luontainen lähde on auringonvalo. D-vitamiinin muodostuminen iholla on tehokkaimmillaan klo 10 – 15 välisenä aikana, koska silloin ultravioletti – B - säteilyn määrä on suurin. Kasvojen, käsivarsien ja jalkojen altistuminen auringolle kuudesta kahdeksaan minuutin ajan kahdesta kolmeen kertaa viikossa riittää turvaamaan riittävän D-vitamiinin saannin. Talviaikana Suomessa D-vitamiinia tarvitaan ravinnosta. Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja kevytlevitteet. Kaloista parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa lohi, kuha, silakka ja siika. Metsäsienistä erityisesti kantarelleissa ja suppilovahveroissa on paljon D-vitamiinia. Lihatuotteista broileri sisältää eniten D-vitamiinia. B9 - vitamiinin (foolihappo, folaatti, folasiini) saanti jää todennäköisesti suositusta (0,3 mg/vrk) niukemmaksi nuorilla aikuisilla. Riittämätön folaatin, B12 - vitamiinin tai B6 - vitamiinin saanti lisää veren homokysteiinipitoisuuksia; yhden tai useamman näiden vitamiinien, useimmiten folaatin vähäinen saanti on yleisimpiä syitä homokysteiinipitoisuuden lisääntymiseen. Korkea veren homokysteiinipitoisuus on liitetty sydän- ja verisuonitautien riskiin. Homokysteiini vaurioittaa verisuonen seinämää, mikä edesauttaa verisuonen ahtautumista. Se suurentaa verisuonitukoksen riskiä lisäämällä verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä sekä hyytymistekijöiden aktiivisuutta. Veren homokysteiinipitoisuus vähenee annettaessa foolihappolisää. Toistaiseksi ei tiedetä, onko lisääntynyt veren homokysteiinipitoisuus sydän- ja verisuonitautien syy vai seuraus. Oluthiiva, täysjyvävilja, tumma riisi, pavut, soija, kasvikset, hedelmät, vihreät vihannekset, maksa, kananmunat ja liha ovat parhaita foolihapon lähteitä.
Antioksidantit ja fytokemikaalit: Happi on ihmisen elinehto, mutta sillä on myös kyky aiheuttaa tuhoja elimistössä. Happeen perustuvat hapettajat eli oksidantit, joista osa kuuluu niin sanottujen vapaiden radikaalien ryhmään, voivat reagoida erittäin aggressiivisesti solurakenteiden kanssa aiheuttaen vaurioita. Oksidanttien aiheuttamat vauriot ja muut vaikutukset eivät välttämättä aina ole haitallisia. Normaalia oksidanttituotantoa pidetään jopa välttämättömänä elimistön toiminnalle. Sen sijaan kiihtynyttä oksidanttituotantoa pidetään haitallisena. Antioksidantit ovat elimistömme nerokkaita aineita, jotka ehkäisevät muiden hapettumista hapettuen itse. Elimistömme valmistaa itse omia antioksidanttejaan, mutta nämä eivät riitä yksistään vaan niitä tarvitaan lisää ravinnosta. Luonnon antioksidanteista yleisimpiä ovat hedelmissä ja kasviksissa esiintyvä C-vitamiini ja flavonoidit, öljykasveissa ja viljassa esiintyvä E-vitamiini sekä A-vitamiinin esiasteet. Toimiva antioksidatiivinen puolustusjärjestelmä on välttämätön elimistömme toiminnan, hyvinvoinnin ja sairastumisen ehkäisyn kannalta. Hedelmien, marjojen, kasvisten ja kokojyväviljan runsas käyttö pienentää riskiä sairastua esimerkiksi syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, aikuistyypin diabetekseen ja astmaan. Yksittäisten antioksidanttien kuten beetakaroteenin lisäsaannin hyötyvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa on sen sijaan jouduttu tyytymään keskinkertaisiin tai jopa kielteisiin tuloksiin.
Monivitamiini-kivennäisainevalmisteidenkaan avulla ei saavuteta samoja terveyshyötyjä kuin oikein koostetulla monipuolisella ruokavaliolla. Ristiriidan selitys näyttäisi löytyvän terveellisten ruokien sisältämien biologisesti aktiivisten yhdisteiden ylivoimaisesta monipuolisuudesta. Terveyttä edistävässä monipuolisessa ravinnossa on tuhansia erilaisia yhdisteitä eli niin sanottuja fytokemikaaleja, jotka todennäköisesti toimivat synergiassa keskenään vahvistaen toinen toisensa terveysvaikutuksia. Fytokemikaalien ehkä tärkeimmän ryhmän muodostavat polyfenoliset yhdisteet, joihin lukeutuvat muun muassa flavonoidit. Ruokavaliostaan runsaasti flavonoideja saavilla henkilöillä näyttäisi olevan pienentynyt riski sairastua kroonisiin tauteihin. Fytokemikaaleja ei virallisesti luokitella ravintoaineiksi, sillä niiden ei uskota olevan ihmisen elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä. Viime aikoina on kuitenkin saatu jatkuvasti lisää näyttöä fytokemikaalien merkityksestä terveydellemme. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on välttämätöntä elimistön perustoiminnan turvaamiseksi, mutta fytokemikaalien runsaan saannin avulla voidaan mahdollisesti parantaa elimistön toimintaa ja nostaa esimerkiksi vastustuskykyä korkeammalle tasolle. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että vain n. 10 prosenttia ruokien kokonaisantioksidanttisisällöstä muodostui tunnetuimmista antioksidanteista, eli C- ja E-vitamiinista sekä beetakaroteenista, ja loput fytokemikaaleista.
Kahvi, alkoholi ja tupakka: Suodattamattomassa kahvissa on pieniä määriä rasva-aineita, jotka suurentavat veren kokonais- ja LDL-kolesterolia. Näin ollen pannu- ja espressokahvit lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa nautittaessa useita kuppeja päivässä. Sen sijaan suodatin- ja pikakahvit eivät sisällä rasva-aineita, eikä niillä ole vaikutusta veren kolesterolitasoihin. Alkoholi on runsaasti energiaa tuottava (7 kcal/g) keskushermostoon vaikuttava ei-välttämätön ravintoaine. Huolimatta runsaasta energiasta alkoholijuomissa ei juuri ole merkittäviä määriä suojaravintoaineita ja sanotaankin, että alkoholissa on paljon ”tyhjiä” kaloreita. Lisäksi alkoholi vaikuttaa kielteisesti ruokahaluun, ruoan imeytymiseen ja koko elimistön aineenvaihduntaan. Alkoholin kohtuullinen käyttö (miehet 2 annosta/vrk, naiset 1 annos/vrk) vähentää verisuonen ahtauman vaaraa lisäämällä veren HDL:n pitoisuutta niillä, joilla alkoholi palaa hitaasti. Myös verisuonitukoksen (veren hyytymistekijöiden aktiivisuus) mahdollisesti vähenee. Näihin tekijöihin runsaalla, jatkuvalla alkoholin juomisella on päinvastainen vaikutus. Lisäksi alkoholin säännöllinen nauttiminen nostaa verenpainetta ja veren triglyseridipitoisuuksia. Pitkäaikainen suositeltua suurempi alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien riskin ohella mm. rintasyöpäriskiä ja kokonaiskuolleisuutta. Tupakoinnin lopettaminen vähentää sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuolemanriskiä. Sillä on todettu olevan myös edullisia vaikutuksia lipideihin. Meta-analyysin mukaan tupakoinnin lopettaminen on vaikuttanut selvimmin lisäämällä HDL-kolesterolipitoisuutta. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä 2006.)
Energian saanti: Ylipaino lisää verisuonen seinämän ahtautumisen riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta, suurentuneita veren kokonaiskolesteroli-, LDL- ja triglyseridiarvoja. Lihavuus vähentää myös veren HDL:n määrää ja heikentää insuliinin tehoa. Insuliinin tehottomuus puolestaan suurentaa verensokeripitoisuutta, mikä lisää LDL:n aterogeenisuutta. Liiallinen energian saanti lisää verisuonitukoksen riskiä aktivoimalla veren hyytymistekijöitä. Erityinen riskitekijä on vyötärön seudun lihavuus. Vyötärölihavuudessa vatsaontelon sisään ja maksaan on kertynyt runsaasti rasvaa, joka häiritsee normaalia hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa. Sydän ja verisuonitautien riski on suuri miehillä vyötärön ympärysmitan ollessa yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm. Laihduttaminen vähentää riskitekijöitä. Terveyshyödyn saavuttaminen ei edellytä ihannepainon saavuttamista, vaan jo viiden prosentin painonpudotus on terveydelle erittäin edullinen. Tavallinen painonpudotusstrategia ylipainoisilla on energiansaannin rajoittaminen yhdistettynä liikuntaan. Ruokavaliohoidossa ei välttämättä tarvitse laskea kokonaisenergiankulutusta vaan riittää, että energiansaantia rajoitetaan riittävästi. Laihduttavan henkilön ruokavalion ravintoainekoostumus on seuraava: hiilihydraatit muodostavat pääasiallisen energialähteen, 50 – 55 % kokonaisenergiasta. Rasvojen osuus on alle 30 % ja proteiinin osuus on 15 – 20 % kokonaisenergiasta. Proteiinin vähimmäistarve on 50 g, ja 80 g päivässä turvaa sen, että lihaskudosta ei menetetä laihduttamisen myötä. Painonpudottaminen syömällä reiluja ruokamääriä on mahdollista, kun ruokavalion koostaa ruoista, joiden energiatiheys on pieni. Pitkällä aikavälillä tällaisella ruokavaliolla voidaan parantaa syömisen hallintaa ja laihdutustulosta. Syömällä aterioita 5 – 7 kertaa päivässä säännöllisin väliajoin, voidaan hallita veren sokeri- ja insuliniipitoisuutta sekä vähentää näläntunnetta ja parantaa syömisen hallintaa.
Liikunta: Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä moniin sairauksiin ja vaivoihin mm. sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 – diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Liikuntaa harrastamattomilla on kaksi kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin fyysisesti aktiivisilla henkilöillä. Liikkumattomuutta pidetään yhtä suurena vaaratekijänä kuin tupakointia, seerumin korkeaa kolesterolipitoisuutta ja verenpainetta. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suotuisasti seerumin lipideihin alentamalla seerumin LDL-kolesteroli – ja triglyseridipitoisuutta sekä nostamalla HDL-kolesterolipitoisuutta. Erityisesti henkilöillä, joilla arvot ovat epäedulliset. Kohtuullinen, 30 – 60 minuuttia kestävä liikunta 3 – 5 kertaa viikossa alentaa verenpainetta ja vaikutus on suurin korkeasta verenpaineesta kärsivillä. Säännöllisellä liikunnalla on suotuisa vaikutus myös insuliiniherkkyyteen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ne, joiden sairastumisriski tyypin 2 diabetekseen on suurin, näyttävät hyötyvän eniten säännöllisestä liikkumisesta. Fyysisellä aktiivisuudella on merkittäviä vaikutuksia kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Se lisää energian kulutusta ja auttaa ylläpitämään ja lisäämään lihasmassaa. Tämä puolestaan nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa ja lisää rasvanpolttokykyä sekä liikunnan että levon aikana. Näin ollen säännöllisellä liikunnalla on tärkeä merkitys painon pitkäaikaisessa säätelyssä. Liikunta on tärkeää myös ylipainoisille henkilöille, vaikka paino ei alenisikaan. Lihavuuden aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus ovat selvästi pienempiä henkilöillä, joiden fyysinen kunto on ylipainosta huolimatta hyvä. Tehokas liikunta, joka kehittää hengitys – ja verenkiertoelimistöä, tuottaa pääosan liikunnan terveyshyödyistä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin myös kohtuutehoisella fyysisellä aktiivisuudella on suotuisia vaikutuksia moniin sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin. Liikunnan sairauksia ehkäisevä vaikutus korostuu liikunnan määrän lisääntyessä, mutta vaikutus ei ole lineaarinen. Ne, jotka ovat aikaisemmin olleet fyysisesti inaktiivisia ja aloittavat liikunnan harrastamisen, näyttävät saavuttavan suurimmat edut, jopa vanhemmalla iällä. Fyysisen aktiivisuuden terveyshyötyyn vaikuttaa enemmän kokonaisenergiankulutus kuin liikunnan kuormittavuus. Suosituksissa esitetään liikunnan määräksi ”tavoiteannos”, jolla saavutetaan huomattavia terveyshyötyjä pitkän aikaa fyysisesti inaktiivisina olleille aikuisille, ja joka on riittävän suuri vähentämään fyysisestä passiivisuudesta johtuvaa sairauksien riskiä. Annos tarkoittaa inaktiivisen elämäntavan lisäksi päivittäin kohtuullisella teholla toteutettavaa liikuntaa, jonka energian kulutus on n. 150 kcal/vrk tai hiukan yli 1000 kcal/vko. Tavoite voidaan saavuttaa tavallisella arkiliikunnalla. Vastaavanlainen terveysvaikutus saavutetaan tehokkaammalla, mutta lyhytkestoisemmalla liikunnalla (hölkkä, murtomaahiihto, uinti jne.), jonka energiankulutus on sama. Tätä suuremmasta energiankulutuksesta saadaan lisähyötyä. Ihanteellisimpana liikunnan määränä pidetään näiden kahden yhdistämistä: 2 – 3 kertaa viikossa tehokasta harjoittelua ja päivittäin kohtuullista liikuntaa, jotka vastaavat yhteensä n. 2000 kcal:n viikoittaista energiankulutusta.
Lääkehoidot: Ensisijaiseksi hoitomuodoksi suositellaan laihduttamista ja alkoholin käytön rajoittamista, kun pelkästään triglyseridipitoisuus on suurentunut. Tämän lisäksi diabeetikon hoitotasapaino tulisi saada mahdollisimman hyväksi. Lääkehoidon ja sen rinnalla toteutettavan elämäntapahoidon tavoitteena on, että kokonaiskolesteroli on enintään 5 mmol/l, LDL-kolesteroli eli paha kolesteroli enintään 3, triglyseridit enintään 2 ja HDL-kolesteroli eli ns. hyvä kolesteroli ainakin 1 mmol/l. Ateroskleroottisten tautien ehkäisyn kannalta vakuuttavin ja laajin tutkimusnäyttö dyslipidemian hoidossa on saatu statiineista. Nämä lääkkeet ovat myös olleet tutkimuksissa käytettyinä annoksina turvallisia ja haittavaikutukset ovat olleet vähäisiä. Statiinihoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat olleet vähäisempiä kuin käytettäessä fibraatteja tai resiinejä, ja ne ovat vain harvoin poikenneet lumehoidon haittavaikutuksista. Statiinihoidolla tähdätään etenkin veren kokonaiskolesterolin ja pahan LDL-kolesterolin vähentämiseen. Statiinit toimivat siten, että ne estävät maksasoluissa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä. Statiinit vähentävät erityisesti ”pahan” LDL-kolesterolin määrää. Myös veren triglyseridipitoisuudet pienenevät. Statiineilla on lievä HDL-kolesterolin määrää lisäävä vaikutus. Statiinien mahdollisia haittavaikutuksia ovat päänsärky, ihottumat, lihasheikkous, -kivut ja –tulehdukset. Viime aikoina on kritisoitu statiinien terveysvaikutuksia ja pidetty niitä ylimitoitettuna. Fibraattilääkitys voi tulla kyseeseen sekundaaripreventiossa, kun potilaan seerumin triglyseridipitoisuus on suurentunut, HDL-kolesterolipitoisuus on pieni eikä LDL-kolesterolipitoisuus ole suurentunut. Fibraattihoito soveltuu myös huomattavasti suurentuneen triglyseridipitoisuuden pienentämiseen. Fibraattien toimintamekanismi perustuu sen kykyyn aktivoida lipoproteiineja rasva- ja lihaskudoksessa niin, että rasvahappoja irtoaa solujen käyttöön. Myös triglyseridiä poistuu elimistöstä sen ansiosta. Fibraatit pienentävät veren triglyseridipitoisuutta 20 - 70 prosenttia ja suurentavat HDL-pitoisuutta 10 - 25 prosenttia. Ne vähentävät jonkin verran myös veren LDL-kolesterolia, varsinkin jos se on ollut suuri. Fibraattihoidon turvallisuuteen liittyy varauksia. Yleensä fibraateilla ei ole haittavaikutuksia, mutta jotkut potilaat saavat niistä lieviä vatsavaivoja ja lihaskipuja. Joskus fibraatit vaikuttavat maksan ja munuaisten toimintaan ja saavat aikaan sappikiviä. Maksa-arvojen seuraaminen on tarpeen, eikä lääkettä suositella lainkaan vaikeasta munuaisten tai maksan vajaatoiminnasta tai sappirakon sairauksista kärsivälle. Resiineistä, guarkumista ja etsetimibistä on osoitettu olevan hyötyä seerumin suurentuneen LDL-kolesterolipitoisuuden hoidossa, mutta näistä vain resiinien osalta on kliinisiin päätetapahtumiin perustuvaa näyttöä. Resiinit estävät sappihappojen imeytymisen elimistöön, jolloin entistä enemmän kolesterolia poistuu ja samalla LDL-kolesterolin pitoisuus vähenee. Tutkimusten mukaan lääkityksen vaikutuksesta kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuudet pienenevät 15 - 30 prosenttia, mutta triglyseridiarvot voivat jopa nousta. Kolestyramiinia tai kolestipolia käytetään silloin, kun statiinit eivät sovi potilaalle. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa pelkästään statiinilääkitys ei riitä hoidoksi, lääkäri määrää usein rinnalle jomman kumman resiineistä. Haittavaikutukset voivat häiritä kolestyramiinin ja kolestipolin käyttöä, sillä ainakin suuret annokset voivat aiheuttaa vatsavaivoja, etenkin ummetusta, ilmavaivoja ja pahoinvointia. Lääkkeet, jotka sisältävät kolestyramiinia, sitoutuvat rasvoihin ja heikentävät siten rasvaliukoisten vitamiinien A -, E -, D - ja K -vitamiinin ja B12 - vitamiinin ja folaatin saantia. Guarkumi on intialaisesta pavusta eristetty galaktomannaaneihin kuuluva kuituvalmiste, joka muodostaa maha-suolikanavassa hiilihydraattien imeytymistä hidastavan geelin. Se tasaa aterioiden jälkeisiä veren glukoosipitoisuuden huippuja, alentaa tyypin 2 diabeteksessa jonkin verran verenglukoosin perustasoa ja pienentää seerumin kokonaiskolesterolipitoisuutta. Guarkumi voi aiheuttaa sivuvaikutuksena ilmavaivoja ja ripulia. Etsetimibi on uudentyyppinen spesifisesti kolesterolin imeytymistä estävä lääke. Se pienentää yksinään kokonaiskolesterolipitoisuutta alle 20 % mutta pieneen statiiniannokseen yhdistettynä jopa 60 %. Etsetimibin etuna on hyvä siedettävyys. Laihdutuslääke orlistaatin käyttöön on liittynyt seerumin kokonaiskolesterolipitoisuuden pienentyminen noin 8 – 10 %, mutta orlistaattilääkitys edellyttää muutoksia myös rasvojen käytössä. Meta-analyysin mukaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytetty metformiini vähentää seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta 0.20 – 0.25 mmol/l. Myös uusilla diabeteslääkkeillä pioglitatsonilla ja rosiglitatsonilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia seerumin lipideihin, mutta niiden kliininen merkitys on epäselvä. Hormonikorvaushoidon vaikutus sepelvaltimotaudin kehittymiseen ja sydämeen on epäselvä monista viime vuosina tehdyistä tutkimuksista huolimatta. Estrogeenin uskottiin suojaavan naista mm. sydän- ja verisuonitaudeilta, kunnes äskettäin (vuonna 2002) saatiin laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa täysin erilaisia tuloksia. Kun 16 000 naista käytti estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoitoa, sepelvaltimotauti, aivohalvaus ja keuhkoveritulppa sekä rintasyöpä lisääntyivät. Tutkimuksen pätevyyttä arvosteltiin kuitenkin mm. siitä, että tutkittavat olivat suurelta osin iäkkäitä, ylipainoisia ja sairaita, jolloin tulokset väistämättä antavat väärää tietoa. Joka tapauksessa yhdysvaltalainen tutkimus käynnisti hämmentyneen keskustelun eri puolilla maailmaa, sillä lukuisat aiemmat tutkimukset olivat antaneet enimmäkseen päinvastaista tietoa. Monien aiempien tutkimusten mukaan hormonikorvaushoito pienentää vaihdevuosi-iän ohittaneen naisen kolesteroliarvoa ja lisää HDL-kolesterolin osuutta ja vaikuttaa muutoinkin suotuisasti verenkiertoelimistöön, kuten muuttaa valtimoiden seinät joustavammiksi, vähentää veren hyytymistekijää (fibrinogeeniä), tekee veren juoksevammaksi, lisää insuliiniherkkyyttä, vähentää verihiutaleiden takertuvuutta jne. Hoidon ansiosta naisten sepelvaltimosairaudet ja kuolemat näyttivät vähenevän. Estrogeenihoidon sydän- ja verisuonisairastavuudelle tuottamia hyötyjä ja haittoja joudutaan jatkossa edelleen punnitsemaan.
Perimän, iän ja muiden tekijöiden yhteisvaikutukset: Väestötutkimukset ovat paljastaneet joukon tekijöitä ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tilastolliseen vaaraan sairastua ateroskleroosiin ja sen komplikaatiohin. Näistä tärkeimmiksi nousevat tupakointi, veren seerumin suuri kolesterolipitoisuus ja korkea verenpaine. Hyperkolesterolemia liittyy erityisen voimakkaasti sepelvaltimotautiin. Ikä, miessukupuoli ja peritty alttius ovat vaaratekijöitä, joita ei voida poistaa mutta perimän vaikutuksia voi muunnella elämäntapojen avulla. Usein dyslipidemioissa geneettisten ja ympäristötekijöistä johtuvien poikkeavuuksien osuutta ei voida erottaa toistaan. Eri yksilöiden herkkyys elämäntapojen muutoksiin on erilainen ja toiset hyötyvät niistä enemmän, ja toiset vähemmän. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että geenitutkimuksissa löytyisi suuria väestöryhmiä, joiden vasteet ravinnon ja muiden elämäntapojen muutoksiin olivat täysin erisuuntaisia kuin väestön enemmistön. Seerumin kokonaiskolesterolissa vaaraa lisää LDL-kolesteroli, kun taas HDL-kolesterolin on todettu suojaavan sepelvaltimotaudilta. LDL-kolesterolin vaaraa suurentava vaikutus on voimakkain nuorilla aikuisilla ja se vähenee eläkeiässä lähes merkityksettömäksi. HDL-kolesterolin suojavaikutus sen sijaan ei näytä olevan samalla tavoin iästä riippuvainen. LDL- ja HDL-kolesterolin suhde korreloi vielä voimakkaammin sepelvaltimotaudin vaaraan kuin suhteen osatekijät. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaavat apoproteiinit apoB ja apoA1 ja niiden suhde ennustavat vaaraa kolesteroliarvojakin paremmin. Hypertriglyseridemian merkityksestä vaaratekijänä kiistellään. Se näyttää olevan merkityksellinen liittyessään metaboliseen oireyhtymään tai familiaariseen kombinoituneeseen hyperlipidemiaan. Korkean LDL-kolesterolitason ja tupakoinnin on osoitettu olevan ateroskleroosin syytekijöitä. Erilaisten vaaratekijöiden yhdistelmien vaikutukset ovat voimakkaita.
Muutama sana lopuksi: Rasvan saannissa tulee painottaa tyydyttyneen rasvan korvaamista tyydyttymättömillä. Usein rasvan määrä ruokavaliosta putoaa liian pieneksi, jolloin etua tyydyttymättömistäkään rasvoista ei saada rasvan kokonaismäärän pudotessa jopa suhteettoman alhaiseksi. Pelkistettynä yhteenvetona rasvojen osalta voisi sanoa seuraavaa: syökäämme siis rasvaa, mutta suosikaamme siinä tyydyttymättömiä rasvoja. Mielessä pyöriikin ajatus, että onko keskustelu rasvojen osalta mennyt liiaksi yksittäisten tuotteiden osalle, kuten kahvi, ja varsinainen kokonaisuus jää tämän keskustelun varjoon. Monityydyttymättömistä rasvahapoista ovat omega-rasvahapot tällä hetkellä saaneet paljon julkisuutta. Omega - 3:n terveysvaikutuksista on saatu hyviä tutkimustuloksia sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Rasvaisen kalan, kalaöljyjen ja esim. camelinaöljyn suosiminen näyttäisi tutkimusten mukaan olevan kannattava satsaus dyslipidemioiden hoidossa. Ne sisältävät omega - 3 - sarjan rasvahappoja hyvässä suhteessa muihin rasvahappoihin verrattuna. Kananmunaa saa syödä. Kolesterolin imeytymisessä näyttäisi tutkimustiedon mukaan käyvän niin, että mitä enemmän ravinnossa on kolesterolia, sitä vähemmän sitä imeytyy. Samanaikaisesti tulisi kuitenkin välttää tyydyttyneen rasvansaantia, koska näiden yhteisvaikutus lienee varsin huono. ”Mässäily” kolesterolipitoisilla ruoilla tuskin kuitenkaan kannattaa, koska määrällisesti kolesterolia voi tällöin imeytyä kuitenkin enemmän kuin vähäkolesterolisesta ruoasta. Kolesterolin imeytymiseen toki vaikuttaa myös perimä, joten rajanveto on varmastikin haasteellista ja ehkä mahdotonta. Puoli kiloa päivässä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja näiden lisäksi vielä kuitupitoisia viljatuotteita, mielellään täysjyvätuotteita, on yksi ruokavalion suurista haasteista. Ruisleivän päälle tulisikin oppia laittamaan kasviksia ja ruokalautasella täytyisi löytyä oma puolikkaansa näille luonnon keveille terveyspommeille. Tällä tavalla syömällä pystytään takaamaan riittävä kuidun, vitamiinien, antioksidanttien ja fytokemikaalien saanti. Nämä usein toimivat yhdessä, joten purkista pillereitä popsimalla ei saavuteta samaa terveyshyötyä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kuin ”raakaversioista” monipuolisen ruokavalion osana. Ruokavaliomuutoksessa kasviksilla lisäksi saadaan aterioista suurempia annoksia, jolloin ei tarvitse kärsiä ”nälkäkuuria”. Kasvisten lisääminen ruokavalioon voikin toimia hyvänä aloituskeinona ruokavalion muutoksiin. Ruokavaliossa tulee Pirjon ja Pasin mielestä huomioida kuitenkin koko ajan kokonaisuus. Hyperkolesterolemioiden hoidon ohjenuorana ruokavalion osalta voidaan käyttää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamaa suositusta vuodelta 2005. Yksityiskohtia on mukava tarkastella ja jostain on hyvä aloittaa. Mielestämme ruokavaliota ei voi käsitellä dyslipidemoiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa vain kuurina. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee loppupelissä suurimmalta osin myös ruokavaliohoidossa, joten kannattaa panostaa pysyviin ruokatottumusten muutoksiin. Vaikeus lienee siinä, että miten saada into aloituksen huumasta säilymään läpi elämän. Vierivä kivi ei sammaloidu. Säännöllinen liikunta kannattaa ja on yksi ennaltaehkäisyn ja hoidon kulmakivistä. Liikunnalla on selkeä vaikutus veren rasva-arvoihin muiden terveyshyötyjen lisäksi. Veren rasva-arvoihin liikunnassa näyttäisi eniten vaikuttavan kokonaisenergian kulutus ja säännöllisyys, joten mielekkään liikuntamuodon löytäminen on tärkeää. Erityisesti vähän liikkuvat ihmiset saavuttavat suurimman hyödyn liikunnan lisäämisestä. Liikuntapaketin tulisi sisältää sekä arkiliikuntaa että tehokkaampaa harjoittelua. Tärkeä tekijä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on ylipainolla. Lihavuus ja erityisesti vyötärölihavuus ovat selkeitä riskitekijöitä. Huomattava on, että jo pienelläkin painon alenemisella saavutetaan terveyshyötyjä. Laihduttamisessa ja painonhallinnassa yhdistyvät ruokavalion muokkaaminen terveellisempään suuntaan ja liikunnan lisääminen inaktiivisilla ihmisillä. Painonhallinnassa liikunta tukee saavutetun painon ylläpitämistä, joten liikunnallinen elämäntapa kannattaa tässäkin mielessä ottaa vakavasti. Dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tulisi elämäntapamuutosten olla pysyviä. Motivaation ja muutosten säilyttäminen alkuinnostuksen huumasta pidemmälle kuin muutaman viikon tai kuukauden päähän muodostuukin varmasti monelle kompastuskiveksi. Tämän vuoksi pysyviin muutoksiin tulisikin tähdätä pienten muutosten kautta ja suvaita itselleen pieniä ”repsahduksia”. Liian ”tiukkapipoisella” suhtautumisella motivaatio herkästi lopahtaa ja samoin käy myös elämäntapahoidon. Elämäntapamuutosten rinnalla voidaan käyttää lääkehoitoa. Selkeimmät hyödyt ja laajin tutkimusnäyttö lääkkeiden osalta löytyy statiineista, jotka tähtäävät veren kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin vähentämiseen. Muina lääkehoidon muotoina voidaan käyttää mm. fibraatti-, resiini-, guarkumi- ja yms. lääkkeitä. Näiden käytöstä tutkimusnäyttö on kuitenkin osittain ristiriitaista ja käyttöön voi liittyä myös vaaroja sekä haittavaikutuksia. Tärkeää olisikin huomata, että lääkityksellä ei korvata elämäntapojen muutosta, vaan niiden tulisi tukea toinen toistaan. Järjestelmällinen elämäntapaohjanta dyslipidemioiden hoidossa olisi kenties yksi tapa lähteä tekemään muutoksia. Perusteellisella ehkäisy- ja kuntoutusohjelmalla muutoksesta saataisiin pitkäjänteisempi ja yksilöä pystyttäisiin tukemaan muutoksessa paremmin. Muutosten annostelu tulisi tällöin ainakin jossain määrin kontrolloidummaksi. Parhaimman hyödyn todennäköisesti saisivat ne, joilla riskitekijät ovat selkeästi osoitettavissa. Asiakas tulisi saada ymmärtämään elämäntapojen ja lääkityksen merkitys hänen dyslipidemiansa hoidossa. Tässä on yksi kehittämisen kohde omassa työssämme ja työyksikössämme. Kuinka tuemme ja annamme tietoa elämäntapaohjauksen ja lääkityksen viidakossa?
Vau, on minulla ollut loistavia oppilaita ravintovalmennuksessa! Kysykää, kommentoikaa ja antakaa monipuolista palautetta joko minulle tai Pirjo Hietalalle ja Pasi Tapiolle Mediviren Työterveyspalveluissa.
Jatkamme tänään (5.12.2007) Pirjo Hietalan ja Pasi Tapion (Mediviren Työterveyspalvelut) erinomaisen lopputyön käsittelyä. Eilen kävimme heidän opastuksellaan läpi rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä ja sitä miten ravintorasvat vaikuttavat siihen. Tänään tarkastelemme muiden ravintotekijöiden vaikutusta veren rasvaprofiiliin.
Hiilihydraatit ja kuidut: Ruoan sisältämät hiilihydraatit ovat sekoitus erilaisia sokereita, tärkkelystä ja ravintokuituja. Hiilihydraattien kemiallinen perusyksikkö on monosakkaridi, joista yleisimpiä ovat glukoosi, fruktoosi ja galaktoosi. Näiden hiilihydraattien rakennuspalikoiden varaan rakennetaan muut, pitkäketjuisemmat hiilihydraatit (oligo- ja polysakkaridit), joissa monosakkaridien määrä voi vaihdella muutamasta tuhansiin. Hiilihydraateiksi luetaan myös yhdisteitä, joissa hiilihydraattiin on sitoutunut muita yhdisteitä, kuten sokerialkoholit (esim. ksylitoli). Elimistö hajottaa hiilihydraatit glukoosin muotoon. Näin hiilihydraatit päätyvät lopulta glukoosiksi verenkiertoon eli verensokeriksi.
Verensokeri puolestaan vaikuttaa insuliiniin, jolla on mielenkiintoisia vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn, terveyteen ja painonhallintaan. Ruokien glykemiaindeksi, GI, kuvaa veren sokeripitoisuuden eli glukoosin suurenemista syömisen jälkeen. Mitä korkeammalla veren sokeripitoisuus pysyttelee syömisen jälkeisinä tunteina, sitä suurempi on ruuan GI. Glykemiaindeksin vertailukohtana pidetään yleisesti valkoista leipää tai glukoosia, jonka GI on 100. GI kuvaa sokerimuutosten tasoa, mutta ei sen suuruutta. GI:n suurin heikkous onkin sen kyvyttömyys ottaa huomioon tyypillisesti nautittavia hiilihydraattimääriä. Glykemiakuorma kuvaa paremmin ruoka-annoksen todellista vaikutusta verensokeriin, koska siinä otetaan huomioon myös annoskoko ja annoksen sisältämien hiilihydraattien määrä. Terveillä ihmisillä ravinnon matalalla glykemiakuormalla on havaittu terveydelle suotuisa vaikutus mm. alhaisempiin triglyseridien, LDL- ja HDL-kolesterolin sekä sydän- ja verisuonitautien riskitekijän CRP:n pitoisuuksiin. Tähän asti tehdyistä tutkimuksista ei ole helppoa päätellä johtuvatko terveydelle edulliset vaikutukset nimenomaan glykemiakuormasta vai jostain muusta tekijästä, kuten kuitu, joka liittyy matalan glykemiakuorman ruokiin. Kuidut voidaan jaotella ryhmiin kemiallisen koostumuksen, sulamattomuuden tai käytettyjen analyysimenetelmien mukaan. Yleisimmin käytetty jako perustuu kuitujen liukenevuuteen. Vesiliukoiset kuidut sitovat suolistossa vettä ja muodostavat geelimäisen rakenteen. Tämän vuoksi niitä kutsutaan myös geeliytyviksi tai hyytelöityviksi kuiduiksi. Liukenematon kuitu puolestaan turpoaa vain vähän veden vaikutuksesta eikä muutu hyytelömäiseksi. Kuidut hidastavat hiilihydraattien imeytymistä, mikä vaimentaa aterian jälkeistä veren glukoositason suurentumista ja pienentää insuliinin eritystä. Vesiliukoisella ravintokuidulla on edullinen vaikutus moneen sydän- ja verisuonitautien riskitekijään. Liukoisten ravintokuitujen erityisominaisuutena on niiden veren LDL-kolesteroli- ja triglyseriditasoja pienentävä vaikutus sekä mahan tyhjenemistä ja hiilihydraattien imeytymistä hidastava vaikutus. Liukenematon kuitu puolestaan hidastaa tärkkelyksen pilkkoutumista ja glukoosin imeytymistä ja suurentaa ulostemassaa sekä nopeuttaa tämän kauttakulkua. Ravintokuidun suositeltava saantimäärä on 25 – 35 g päivässä. Hyvinä kuidun lähteinä toimivat viljatuotteet, marjat, hedelmät ja kasvikset.
Vitamiinit: Vitamiineiksi kutsutaan sellaisia ruoan luonnollisia, elämää ylläpitäviä komponentteja, jotka eivät ole rasvoja, proteiineja tai hiilihydraatteja ja joiden tarve on erittäin vähäinen. Riittävän monipuolinen ruokavalio takaa sen, että jokaista vitamiinia saadaan päivän aikana nautittua tarpeeksi. Teollisuusmaissa joidenkin vitamiinien vähäinen saanti voi edistää kroonisia elintapasairauksia kuten sydän- ja verisuonisairauksia. Suomessa ravintosuosituksiin nähden työikäisten vitamiinien saanti on hyvällä tasolla, ainoastaan D-vitamiinin ja foolihapon saanti jää suosituksia pienemmäksi. D-vitamiinin puute on luuston kunnon lisäksi yhdistetty lisääntyneeseen syöpäsairauksien, tyypin I diabeteksen, sydänsairauksien ja MS-taudin vaaraan. D-vitamiinin virallinen saantisuositus Suomessa on 7,5 µg/vrk sekä miehillä että naisilla. Turvallisen saannin yläraja aikuisille on 50 µg/vrk. D-vitamiinin luontainen lähde on auringonvalo. D-vitamiinin muodostuminen iholla on tehokkaimmillaan klo 10 – 15 välisenä aikana, koska silloin ultravioletti – B - säteilyn määrä on suurin. Kasvojen, käsivarsien ja jalkojen altistuminen auringolle kuudesta kahdeksaan minuutin ajan kahdesta kolmeen kertaa viikossa riittää turvaamaan riittävän D-vitamiinin saannin. Talviaikana Suomessa D-vitamiinia tarvitaan ravinnosta. Tärkeimmät D-vitamiinin lähteet ovat kalaruoat sekä D-vitamiinilla täydennetyt maitovalmisteet, margariinit ja kevytlevitteet. Kaloista parhaita D-vitamiinin lähteitä ovat muun muassa lohi, kuha, silakka ja siika. Metsäsienistä erityisesti kantarelleissa ja suppilovahveroissa on paljon D-vitamiinia. Lihatuotteista broileri sisältää eniten D-vitamiinia. B9 - vitamiinin (foolihappo, folaatti, folasiini) saanti jää todennäköisesti suositusta (0,3 mg/vrk) niukemmaksi nuorilla aikuisilla. Riittämätön folaatin, B12 - vitamiinin tai B6 - vitamiinin saanti lisää veren homokysteiinipitoisuuksia; yhden tai useamman näiden vitamiinien, useimmiten folaatin vähäinen saanti on yleisimpiä syitä homokysteiinipitoisuuden lisääntymiseen. Korkea veren homokysteiinipitoisuus on liitetty sydän- ja verisuonitautien riskiin. Homokysteiini vaurioittaa verisuonen seinämää, mikä edesauttaa verisuonen ahtautumista. Se suurentaa verisuonitukoksen riskiä lisäämällä verihiutaleiden kasaantumisherkkyyttä sekä hyytymistekijöiden aktiivisuutta. Veren homokysteiinipitoisuus vähenee annettaessa foolihappolisää. Toistaiseksi ei tiedetä, onko lisääntynyt veren homokysteiinipitoisuus sydän- ja verisuonitautien syy vai seuraus. Oluthiiva, täysjyvävilja, tumma riisi, pavut, soija, kasvikset, hedelmät, vihreät vihannekset, maksa, kananmunat ja liha ovat parhaita foolihapon lähteitä.
Antioksidantit ja fytokemikaalit: Happi on ihmisen elinehto, mutta sillä on myös kyky aiheuttaa tuhoja elimistössä. Happeen perustuvat hapettajat eli oksidantit, joista osa kuuluu niin sanottujen vapaiden radikaalien ryhmään, voivat reagoida erittäin aggressiivisesti solurakenteiden kanssa aiheuttaen vaurioita. Oksidanttien aiheuttamat vauriot ja muut vaikutukset eivät välttämättä aina ole haitallisia. Normaalia oksidanttituotantoa pidetään jopa välttämättömänä elimistön toiminnalle. Sen sijaan kiihtynyttä oksidanttituotantoa pidetään haitallisena. Antioksidantit ovat elimistömme nerokkaita aineita, jotka ehkäisevät muiden hapettumista hapettuen itse. Elimistömme valmistaa itse omia antioksidanttejaan, mutta nämä eivät riitä yksistään vaan niitä tarvitaan lisää ravinnosta. Luonnon antioksidanteista yleisimpiä ovat hedelmissä ja kasviksissa esiintyvä C-vitamiini ja flavonoidit, öljykasveissa ja viljassa esiintyvä E-vitamiini sekä A-vitamiinin esiasteet. Toimiva antioksidatiivinen puolustusjärjestelmä on välttämätön elimistömme toiminnan, hyvinvoinnin ja sairastumisen ehkäisyn kannalta. Hedelmien, marjojen, kasvisten ja kokojyväviljan runsas käyttö pienentää riskiä sairastua esimerkiksi syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin, aikuistyypin diabetekseen ja astmaan. Yksittäisten antioksidanttien kuten beetakaroteenin lisäsaannin hyötyvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa on sen sijaan jouduttu tyytymään keskinkertaisiin tai jopa kielteisiin tuloksiin.
Monivitamiini-kivennäisainevalmisteidenkaan avulla ei saavuteta samoja terveyshyötyjä kuin oikein koostetulla monipuolisella ruokavaliolla. Ristiriidan selitys näyttäisi löytyvän terveellisten ruokien sisältämien biologisesti aktiivisten yhdisteiden ylivoimaisesta monipuolisuudesta. Terveyttä edistävässä monipuolisessa ravinnossa on tuhansia erilaisia yhdisteitä eli niin sanottuja fytokemikaaleja, jotka todennäköisesti toimivat synergiassa keskenään vahvistaen toinen toisensa terveysvaikutuksia. Fytokemikaalien ehkä tärkeimmän ryhmän muodostavat polyfenoliset yhdisteet, joihin lukeutuvat muun muassa flavonoidit. Ruokavaliostaan runsaasti flavonoideja saavilla henkilöillä näyttäisi olevan pienentynyt riski sairastua kroonisiin tauteihin. Fytokemikaaleja ei virallisesti luokitella ravintoaineiksi, sillä niiden ei uskota olevan ihmisen elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä. Viime aikoina on kuitenkin saatu jatkuvasti lisää näyttöä fytokemikaalien merkityksestä terveydellemme. Vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti on välttämätöntä elimistön perustoiminnan turvaamiseksi, mutta fytokemikaalien runsaan saannin avulla voidaan mahdollisesti parantaa elimistön toimintaa ja nostaa esimerkiksi vastustuskykyä korkeammalle tasolle. Eräässä tutkimuksessa havaittiin, että vain n. 10 prosenttia ruokien kokonaisantioksidanttisisällöstä muodostui tunnetuimmista antioksidanteista, eli C- ja E-vitamiinista sekä beetakaroteenista, ja loput fytokemikaaleista.
Kahvi, alkoholi ja tupakka: Suodattamattomassa kahvissa on pieniä määriä rasva-aineita, jotka suurentavat veren kokonais- ja LDL-kolesterolia. Näin ollen pannu- ja espressokahvit lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien vaaraa nautittaessa useita kuppeja päivässä. Sen sijaan suodatin- ja pikakahvit eivät sisällä rasva-aineita, eikä niillä ole vaikutusta veren kolesterolitasoihin. Alkoholi on runsaasti energiaa tuottava (7 kcal/g) keskushermostoon vaikuttava ei-välttämätön ravintoaine. Huolimatta runsaasta energiasta alkoholijuomissa ei juuri ole merkittäviä määriä suojaravintoaineita ja sanotaankin, että alkoholissa on paljon ”tyhjiä” kaloreita. Lisäksi alkoholi vaikuttaa kielteisesti ruokahaluun, ruoan imeytymiseen ja koko elimistön aineenvaihduntaan. Alkoholin kohtuullinen käyttö (miehet 2 annosta/vrk, naiset 1 annos/vrk) vähentää verisuonen ahtauman vaaraa lisäämällä veren HDL:n pitoisuutta niillä, joilla alkoholi palaa hitaasti. Myös verisuonitukoksen (veren hyytymistekijöiden aktiivisuus) mahdollisesti vähenee. Näihin tekijöihin runsaalla, jatkuvalla alkoholin juomisella on päinvastainen vaikutus. Lisäksi alkoholin säännöllinen nauttiminen nostaa verenpainetta ja veren triglyseridipitoisuuksia. Pitkäaikainen suositeltua suurempi alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien riskin ohella mm. rintasyöpäriskiä ja kokonaiskuolleisuutta. Tupakoinnin lopettaminen vähentää sydän- ja verisuonitaudeista aiheutuvaa kuolemanriskiä. Sillä on todettu olevan myös edullisia vaikutuksia lipideihin. Meta-analyysin mukaan tupakoinnin lopettaminen on vaikuttanut selvimmin lisäämällä HDL-kolesterolipitoisuutta. (Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys ry:n asettama työryhmä 2006.)
Energian saanti: Ylipaino lisää verisuonen seinämän ahtautumisen riskitekijöitä kuten kohonnutta verenpainetta, suurentuneita veren kokonaiskolesteroli-, LDL- ja triglyseridiarvoja. Lihavuus vähentää myös veren HDL:n määrää ja heikentää insuliinin tehoa. Insuliinin tehottomuus puolestaan suurentaa verensokeripitoisuutta, mikä lisää LDL:n aterogeenisuutta. Liiallinen energian saanti lisää verisuonitukoksen riskiä aktivoimalla veren hyytymistekijöitä. Erityinen riskitekijä on vyötärön seudun lihavuus. Vyötärölihavuudessa vatsaontelon sisään ja maksaan on kertynyt runsaasti rasvaa, joka häiritsee normaalia hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaa. Sydän ja verisuonitautien riski on suuri miehillä vyötärön ympärysmitan ollessa yli 100 cm ja naisilla yli 90 cm. Laihduttaminen vähentää riskitekijöitä. Terveyshyödyn saavuttaminen ei edellytä ihannepainon saavuttamista, vaan jo viiden prosentin painonpudotus on terveydelle erittäin edullinen. Tavallinen painonpudotusstrategia ylipainoisilla on energiansaannin rajoittaminen yhdistettynä liikuntaan. Ruokavaliohoidossa ei välttämättä tarvitse laskea kokonaisenergiankulutusta vaan riittää, että energiansaantia rajoitetaan riittävästi. Laihduttavan henkilön ruokavalion ravintoainekoostumus on seuraava: hiilihydraatit muodostavat pääasiallisen energialähteen, 50 – 55 % kokonaisenergiasta. Rasvojen osuus on alle 30 % ja proteiinin osuus on 15 – 20 % kokonaisenergiasta. Proteiinin vähimmäistarve on 50 g, ja 80 g päivässä turvaa sen, että lihaskudosta ei menetetä laihduttamisen myötä. Painonpudottaminen syömällä reiluja ruokamääriä on mahdollista, kun ruokavalion koostaa ruoista, joiden energiatiheys on pieni. Pitkällä aikavälillä tällaisella ruokavaliolla voidaan parantaa syömisen hallintaa ja laihdutustulosta. Syömällä aterioita 5 – 7 kertaa päivässä säännöllisin väliajoin, voidaan hallita veren sokeri- ja insuliniipitoisuutta sekä vähentää näläntunnetta ja parantaa syömisen hallintaa.
Liikunta: Liian vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä moniin sairauksiin ja vaivoihin mm. sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 – diabetekseen, kohonneeseen verenpaineeseen, erilaisiin syöpiin ja osteoporoosiin. Liikuntaa harrastamattomilla on kaksi kertaa suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin kuin fyysisesti aktiivisilla henkilöillä. Liikkumattomuutta pidetään yhtä suurena vaaratekijänä kuin tupakointia, seerumin korkeaa kolesterolipitoisuutta ja verenpainetta. Säännöllinen fyysinen aktiivisuus vaikuttaa suotuisasti seerumin lipideihin alentamalla seerumin LDL-kolesteroli – ja triglyseridipitoisuutta sekä nostamalla HDL-kolesterolipitoisuutta. Erityisesti henkilöillä, joilla arvot ovat epäedulliset. Kohtuullinen, 30 – 60 minuuttia kestävä liikunta 3 – 5 kertaa viikossa alentaa verenpainetta ja vaikutus on suurin korkeasta verenpaineesta kärsivillä. Säännöllisellä liikunnalla on suotuisa vaikutus myös insuliiniherkkyyteen ja riskiin sairastua tyypin 2 diabetekseen. Ne, joiden sairastumisriski tyypin 2 diabetekseen on suurin, näyttävät hyötyvän eniten säännöllisestä liikkumisesta. Fyysisellä aktiivisuudella on merkittäviä vaikutuksia kehon koostumukseen ja aineenvaihduntaan. Se lisää energian kulutusta ja auttaa ylläpitämään ja lisäämään lihasmassaa. Tämä puolestaan nostaa perusaineenvaihdunnan tasoa ja lisää rasvanpolttokykyä sekä liikunnan että levon aikana. Näin ollen säännöllisellä liikunnalla on tärkeä merkitys painon pitkäaikaisessa säätelyssä. Liikunta on tärkeää myös ylipainoisille henkilöille, vaikka paino ei alenisikaan. Lihavuuden aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus ovat selvästi pienempiä henkilöillä, joiden fyysinen kunto on ylipainosta huolimatta hyvä. Tehokas liikunta, joka kehittää hengitys – ja verenkiertoelimistöä, tuottaa pääosan liikunnan terveyshyödyistä. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan kuitenkin myös kohtuutehoisella fyysisellä aktiivisuudella on suotuisia vaikutuksia moniin sydän- ja verisuonitautien ja tyypin 2 diabeteksen riskitekijöihin. Liikunnan sairauksia ehkäisevä vaikutus korostuu liikunnan määrän lisääntyessä, mutta vaikutus ei ole lineaarinen. Ne, jotka ovat aikaisemmin olleet fyysisesti inaktiivisia ja aloittavat liikunnan harrastamisen, näyttävät saavuttavan suurimmat edut, jopa vanhemmalla iällä. Fyysisen aktiivisuuden terveyshyötyyn vaikuttaa enemmän kokonaisenergiankulutus kuin liikunnan kuormittavuus. Suosituksissa esitetään liikunnan määräksi ”tavoiteannos”, jolla saavutetaan huomattavia terveyshyötyjä pitkän aikaa fyysisesti inaktiivisina olleille aikuisille, ja joka on riittävän suuri vähentämään fyysisestä passiivisuudesta johtuvaa sairauksien riskiä. Annos tarkoittaa inaktiivisen elämäntavan lisäksi päivittäin kohtuullisella teholla toteutettavaa liikuntaa, jonka energian kulutus on n. 150 kcal/vrk tai hiukan yli 1000 kcal/vko. Tavoite voidaan saavuttaa tavallisella arkiliikunnalla. Vastaavanlainen terveysvaikutus saavutetaan tehokkaammalla, mutta lyhytkestoisemmalla liikunnalla (hölkkä, murtomaahiihto, uinti jne.), jonka energiankulutus on sama. Tätä suuremmasta energiankulutuksesta saadaan lisähyötyä. Ihanteellisimpana liikunnan määränä pidetään näiden kahden yhdistämistä: 2 – 3 kertaa viikossa tehokasta harjoittelua ja päivittäin kohtuullista liikuntaa, jotka vastaavat yhteensä n. 2000 kcal:n viikoittaista energiankulutusta.
Lääkehoidot: Ensisijaiseksi hoitomuodoksi suositellaan laihduttamista ja alkoholin käytön rajoittamista, kun pelkästään triglyseridipitoisuus on suurentunut. Tämän lisäksi diabeetikon hoitotasapaino tulisi saada mahdollisimman hyväksi. Lääkehoidon ja sen rinnalla toteutettavan elämäntapahoidon tavoitteena on, että kokonaiskolesteroli on enintään 5 mmol/l, LDL-kolesteroli eli paha kolesteroli enintään 3, triglyseridit enintään 2 ja HDL-kolesteroli eli ns. hyvä kolesteroli ainakin 1 mmol/l. Ateroskleroottisten tautien ehkäisyn kannalta vakuuttavin ja laajin tutkimusnäyttö dyslipidemian hoidossa on saatu statiineista. Nämä lääkkeet ovat myös olleet tutkimuksissa käytettyinä annoksina turvallisia ja haittavaikutukset ovat olleet vähäisiä. Statiinihoitoon liittyvät haittavaikutukset ovat olleet vähäisempiä kuin käytettäessä fibraatteja tai resiinejä, ja ne ovat vain harvoin poikenneet lumehoidon haittavaikutuksista. Statiinihoidolla tähdätään etenkin veren kokonaiskolesterolin ja pahan LDL-kolesterolin vähentämiseen. Statiinit toimivat siten, että ne estävät maksasoluissa tapahtuvaa kolesterolin synteesiä. Statiinit vähentävät erityisesti ”pahan” LDL-kolesterolin määrää. Myös veren triglyseridipitoisuudet pienenevät. Statiineilla on lievä HDL-kolesterolin määrää lisäävä vaikutus. Statiinien mahdollisia haittavaikutuksia ovat päänsärky, ihottumat, lihasheikkous, -kivut ja –tulehdukset. Viime aikoina on kritisoitu statiinien terveysvaikutuksia ja pidetty niitä ylimitoitettuna. Fibraattilääkitys voi tulla kyseeseen sekundaaripreventiossa, kun potilaan seerumin triglyseridipitoisuus on suurentunut, HDL-kolesterolipitoisuus on pieni eikä LDL-kolesterolipitoisuus ole suurentunut. Fibraattihoito soveltuu myös huomattavasti suurentuneen triglyseridipitoisuuden pienentämiseen. Fibraattien toimintamekanismi perustuu sen kykyyn aktivoida lipoproteiineja rasva- ja lihaskudoksessa niin, että rasvahappoja irtoaa solujen käyttöön. Myös triglyseridiä poistuu elimistöstä sen ansiosta. Fibraatit pienentävät veren triglyseridipitoisuutta 20 - 70 prosenttia ja suurentavat HDL-pitoisuutta 10 - 25 prosenttia. Ne vähentävät jonkin verran myös veren LDL-kolesterolia, varsinkin jos se on ollut suuri. Fibraattihoidon turvallisuuteen liittyy varauksia. Yleensä fibraateilla ei ole haittavaikutuksia, mutta jotkut potilaat saavat niistä lieviä vatsavaivoja ja lihaskipuja. Joskus fibraatit vaikuttavat maksan ja munuaisten toimintaan ja saavat aikaan sappikiviä. Maksa-arvojen seuraaminen on tarpeen, eikä lääkettä suositella lainkaan vaikeasta munuaisten tai maksan vajaatoiminnasta tai sappirakon sairauksista kärsivälle. Resiineistä, guarkumista ja etsetimibistä on osoitettu olevan hyötyä seerumin suurentuneen LDL-kolesterolipitoisuuden hoidossa, mutta näistä vain resiinien osalta on kliinisiin päätetapahtumiin perustuvaa näyttöä. Resiinit estävät sappihappojen imeytymisen elimistöön, jolloin entistä enemmän kolesterolia poistuu ja samalla LDL-kolesterolin pitoisuus vähenee. Tutkimusten mukaan lääkityksen vaikutuksesta kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin pitoisuudet pienenevät 15 - 30 prosenttia, mutta triglyseridiarvot voivat jopa nousta. Kolestyramiinia tai kolestipolia käytetään silloin, kun statiinit eivät sovi potilaalle. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa pelkästään statiinilääkitys ei riitä hoidoksi, lääkäri määrää usein rinnalle jomman kumman resiineistä. Haittavaikutukset voivat häiritä kolestyramiinin ja kolestipolin käyttöä, sillä ainakin suuret annokset voivat aiheuttaa vatsavaivoja, etenkin ummetusta, ilmavaivoja ja pahoinvointia. Lääkkeet, jotka sisältävät kolestyramiinia, sitoutuvat rasvoihin ja heikentävät siten rasvaliukoisten vitamiinien A -, E -, D - ja K -vitamiinin ja B12 - vitamiinin ja folaatin saantia. Guarkumi on intialaisesta pavusta eristetty galaktomannaaneihin kuuluva kuituvalmiste, joka muodostaa maha-suolikanavassa hiilihydraattien imeytymistä hidastavan geelin. Se tasaa aterioiden jälkeisiä veren glukoosipitoisuuden huippuja, alentaa tyypin 2 diabeteksessa jonkin verran verenglukoosin perustasoa ja pienentää seerumin kokonaiskolesterolipitoisuutta. Guarkumi voi aiheuttaa sivuvaikutuksena ilmavaivoja ja ripulia. Etsetimibi on uudentyyppinen spesifisesti kolesterolin imeytymistä estävä lääke. Se pienentää yksinään kokonaiskolesterolipitoisuutta alle 20 % mutta pieneen statiiniannokseen yhdistettynä jopa 60 %. Etsetimibin etuna on hyvä siedettävyys. Laihdutuslääke orlistaatin käyttöön on liittynyt seerumin kokonaiskolesterolipitoisuuden pienentyminen noin 8 – 10 %, mutta orlistaattilääkitys edellyttää muutoksia myös rasvojen käytössä. Meta-analyysin mukaan tyypin 2 diabeteksen hoitoon käytetty metformiini vähentää seerumin kokonais- ja LDL-kolesterolipitoisuutta 0.20 – 0.25 mmol/l. Myös uusilla diabeteslääkkeillä pioglitatsonilla ja rosiglitatsonilla on todettu olevan myönteisiä vaikutuksia seerumin lipideihin, mutta niiden kliininen merkitys on epäselvä. Hormonikorvaushoidon vaikutus sepelvaltimotaudin kehittymiseen ja sydämeen on epäselvä monista viime vuosina tehdyistä tutkimuksista huolimatta. Estrogeenin uskottiin suojaavan naista mm. sydän- ja verisuonitaudeilta, kunnes äskettäin (vuonna 2002) saatiin laajassa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa täysin erilaisia tuloksia. Kun 16 000 naista käytti estrogeenin ja progestiinin yhdistelmähoitoa, sepelvaltimotauti, aivohalvaus ja keuhkoveritulppa sekä rintasyöpä lisääntyivät. Tutkimuksen pätevyyttä arvosteltiin kuitenkin mm. siitä, että tutkittavat olivat suurelta osin iäkkäitä, ylipainoisia ja sairaita, jolloin tulokset väistämättä antavat väärää tietoa. Joka tapauksessa yhdysvaltalainen tutkimus käynnisti hämmentyneen keskustelun eri puolilla maailmaa, sillä lukuisat aiemmat tutkimukset olivat antaneet enimmäkseen päinvastaista tietoa. Monien aiempien tutkimusten mukaan hormonikorvaushoito pienentää vaihdevuosi-iän ohittaneen naisen kolesteroliarvoa ja lisää HDL-kolesterolin osuutta ja vaikuttaa muutoinkin suotuisasti verenkiertoelimistöön, kuten muuttaa valtimoiden seinät joustavammiksi, vähentää veren hyytymistekijää (fibrinogeeniä), tekee veren juoksevammaksi, lisää insuliiniherkkyyttä, vähentää verihiutaleiden takertuvuutta jne. Hoidon ansiosta naisten sepelvaltimosairaudet ja kuolemat näyttivät vähenevän. Estrogeenihoidon sydän- ja verisuonisairastavuudelle tuottamia hyötyjä ja haittoja joudutaan jatkossa edelleen punnitsemaan.
Perimän, iän ja muiden tekijöiden yhteisvaikutukset: Väestötutkimukset ovat paljastaneet joukon tekijöitä ja ominaisuuksia, jotka vaikuttavat tilastolliseen vaaraan sairastua ateroskleroosiin ja sen komplikaatiohin. Näistä tärkeimmiksi nousevat tupakointi, veren seerumin suuri kolesterolipitoisuus ja korkea verenpaine. Hyperkolesterolemia liittyy erityisen voimakkaasti sepelvaltimotautiin. Ikä, miessukupuoli ja peritty alttius ovat vaaratekijöitä, joita ei voida poistaa mutta perimän vaikutuksia voi muunnella elämäntapojen avulla. Usein dyslipidemioissa geneettisten ja ympäristötekijöistä johtuvien poikkeavuuksien osuutta ei voida erottaa toistaan. Eri yksilöiden herkkyys elämäntapojen muutoksiin on erilainen ja toiset hyötyvät niistä enemmän, ja toiset vähemmän. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että geenitutkimuksissa löytyisi suuria väestöryhmiä, joiden vasteet ravinnon ja muiden elämäntapojen muutoksiin olivat täysin erisuuntaisia kuin väestön enemmistön. Seerumin kokonaiskolesterolissa vaaraa lisää LDL-kolesteroli, kun taas HDL-kolesterolin on todettu suojaavan sepelvaltimotaudilta. LDL-kolesterolin vaaraa suurentava vaikutus on voimakkain nuorilla aikuisilla ja se vähenee eläkeiässä lähes merkityksettömäksi. HDL-kolesterolin suojavaikutus sen sijaan ei näytä olevan samalla tavoin iästä riippuvainen. LDL- ja HDL-kolesterolin suhde korreloi vielä voimakkaammin sepelvaltimotaudin vaaraan kuin suhteen osatekijät. Joidenkin tutkimusten mukaan vastaavat apoproteiinit apoB ja apoA1 ja niiden suhde ennustavat vaaraa kolesteroliarvojakin paremmin. Hypertriglyseridemian merkityksestä vaaratekijänä kiistellään. Se näyttää olevan merkityksellinen liittyessään metaboliseen oireyhtymään tai familiaariseen kombinoituneeseen hyperlipidemiaan. Korkean LDL-kolesterolitason ja tupakoinnin on osoitettu olevan ateroskleroosin syytekijöitä. Erilaisten vaaratekijöiden yhdistelmien vaikutukset ovat voimakkaita.
Muutama sana lopuksi: Rasvan saannissa tulee painottaa tyydyttyneen rasvan korvaamista tyydyttymättömillä. Usein rasvan määrä ruokavaliosta putoaa liian pieneksi, jolloin etua tyydyttymättömistäkään rasvoista ei saada rasvan kokonaismäärän pudotessa jopa suhteettoman alhaiseksi. Pelkistettynä yhteenvetona rasvojen osalta voisi sanoa seuraavaa: syökäämme siis rasvaa, mutta suosikaamme siinä tyydyttymättömiä rasvoja. Mielessä pyöriikin ajatus, että onko keskustelu rasvojen osalta mennyt liiaksi yksittäisten tuotteiden osalle, kuten kahvi, ja varsinainen kokonaisuus jää tämän keskustelun varjoon. Monityydyttymättömistä rasvahapoista ovat omega-rasvahapot tällä hetkellä saaneet paljon julkisuutta. Omega - 3:n terveysvaikutuksista on saatu hyviä tutkimustuloksia sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyssä. Rasvaisen kalan, kalaöljyjen ja esim. camelinaöljyn suosiminen näyttäisi tutkimusten mukaan olevan kannattava satsaus dyslipidemioiden hoidossa. Ne sisältävät omega - 3 - sarjan rasvahappoja hyvässä suhteessa muihin rasvahappoihin verrattuna. Kananmunaa saa syödä. Kolesterolin imeytymisessä näyttäisi tutkimustiedon mukaan käyvän niin, että mitä enemmän ravinnossa on kolesterolia, sitä vähemmän sitä imeytyy. Samanaikaisesti tulisi kuitenkin välttää tyydyttyneen rasvansaantia, koska näiden yhteisvaikutus lienee varsin huono. ”Mässäily” kolesterolipitoisilla ruoilla tuskin kuitenkaan kannattaa, koska määrällisesti kolesterolia voi tällöin imeytyä kuitenkin enemmän kuin vähäkolesterolisesta ruoasta. Kolesterolin imeytymiseen toki vaikuttaa myös perimä, joten rajanveto on varmastikin haasteellista ja ehkä mahdotonta. Puoli kiloa päivässä kasviksia, marjoja ja hedelmiä ja näiden lisäksi vielä kuitupitoisia viljatuotteita, mielellään täysjyvätuotteita, on yksi ruokavalion suurista haasteista. Ruisleivän päälle tulisikin oppia laittamaan kasviksia ja ruokalautasella täytyisi löytyä oma puolikkaansa näille luonnon keveille terveyspommeille. Tällä tavalla syömällä pystytään takaamaan riittävä kuidun, vitamiinien, antioksidanttien ja fytokemikaalien saanti. Nämä usein toimivat yhdessä, joten purkista pillereitä popsimalla ei saavuteta samaa terveyshyötyä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa kuin ”raakaversioista” monipuolisen ruokavalion osana. Ruokavaliomuutoksessa kasviksilla lisäksi saadaan aterioista suurempia annoksia, jolloin ei tarvitse kärsiä ”nälkäkuuria”. Kasvisten lisääminen ruokavalioon voikin toimia hyvänä aloituskeinona ruokavalion muutoksiin. Ruokavaliossa tulee Pirjon ja Pasin mielestä huomioida kuitenkin koko ajan kokonaisuus. Hyperkolesterolemioiden hoidon ohjenuorana ruokavalion osalta voidaan käyttää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan antamaa suositusta vuodelta 2005. Yksityiskohtia on mukava tarkastella ja jostain on hyvä aloittaa. Mielestämme ruokavaliota ei voi käsitellä dyslipidemoiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa vain kuurina. Kokonaisuus kuitenkin ratkaisee loppupelissä suurimmalta osin myös ruokavaliohoidossa, joten kannattaa panostaa pysyviin ruokatottumusten muutoksiin. Vaikeus lienee siinä, että miten saada into aloituksen huumasta säilymään läpi elämän. Vierivä kivi ei sammaloidu. Säännöllinen liikunta kannattaa ja on yksi ennaltaehkäisyn ja hoidon kulmakivistä. Liikunnalla on selkeä vaikutus veren rasva-arvoihin muiden terveyshyötyjen lisäksi. Veren rasva-arvoihin liikunnassa näyttäisi eniten vaikuttavan kokonaisenergian kulutus ja säännöllisyys, joten mielekkään liikuntamuodon löytäminen on tärkeää. Erityisesti vähän liikkuvat ihmiset saavuttavat suurimman hyödyn liikunnan lisäämisestä. Liikuntapaketin tulisi sisältää sekä arkiliikuntaa että tehokkaampaa harjoittelua. Tärkeä tekijä dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa on ylipainolla. Lihavuus ja erityisesti vyötärölihavuus ovat selkeitä riskitekijöitä. Huomattava on, että jo pienelläkin painon alenemisella saavutetaan terveyshyötyjä. Laihduttamisessa ja painonhallinnassa yhdistyvät ruokavalion muokkaaminen terveellisempään suuntaan ja liikunnan lisääminen inaktiivisilla ihmisillä. Painonhallinnassa liikunta tukee saavutetun painon ylläpitämistä, joten liikunnallinen elämäntapa kannattaa tässäkin mielessä ottaa vakavasti. Dyslipidemioiden ennaltaehkäisyssä ja hoidossa tulisi elämäntapamuutosten olla pysyviä. Motivaation ja muutosten säilyttäminen alkuinnostuksen huumasta pidemmälle kuin muutaman viikon tai kuukauden päähän muodostuukin varmasti monelle kompastuskiveksi. Tämän vuoksi pysyviin muutoksiin tulisikin tähdätä pienten muutosten kautta ja suvaita itselleen pieniä ”repsahduksia”. Liian ”tiukkapipoisella” suhtautumisella motivaatio herkästi lopahtaa ja samoin käy myös elämäntapahoidon. Elämäntapamuutosten rinnalla voidaan käyttää lääkehoitoa. Selkeimmät hyödyt ja laajin tutkimusnäyttö lääkkeiden osalta löytyy statiineista, jotka tähtäävät veren kokonaiskolesterolin ja LDL-kolesterolin vähentämiseen. Muina lääkehoidon muotoina voidaan käyttää mm. fibraatti-, resiini-, guarkumi- ja yms. lääkkeitä. Näiden käytöstä tutkimusnäyttö on kuitenkin osittain ristiriitaista ja käyttöön voi liittyä myös vaaroja sekä haittavaikutuksia. Tärkeää olisikin huomata, että lääkityksellä ei korvata elämäntapojen muutosta, vaan niiden tulisi tukea toinen toistaan. Järjestelmällinen elämäntapaohjanta dyslipidemioiden hoidossa olisi kenties yksi tapa lähteä tekemään muutoksia. Perusteellisella ehkäisy- ja kuntoutusohjelmalla muutoksesta saataisiin pitkäjänteisempi ja yksilöä pystyttäisiin tukemaan muutoksessa paremmin. Muutosten annostelu tulisi tällöin ainakin jossain määrin kontrolloidummaksi. Parhaimman hyödyn todennäköisesti saisivat ne, joilla riskitekijät ovat selkeästi osoitettavissa. Asiakas tulisi saada ymmärtämään elämäntapojen ja lääkityksen merkitys hänen dyslipidemiansa hoidossa. Tässä on yksi kehittämisen kohde omassa työssämme ja työyksikössämme. Kuinka tuemme ja annamme tietoa elämäntapaohjauksen ja lääkityksen viidakossa?
Vau, on minulla ollut loistavia oppilaita ravintovalmennuksessa! Kysykää, kommentoikaa ja antakaa monipuolista palautetta joko minulle tai Pirjo Hietalalle ja Pasi Tapiolle Mediviren Työterveyspalveluissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)