**
Yleisradion tiedekirjoitus (12.5.2009) ottaa esille aika hätkähdyttävän terveysuutisen: Antioksidanttipillerit kumoavat liikunnan terveysvaikutukset!Tiedekirjoituksen mukaan antioksidanttivitamiineja kuten C- ja E-vitamiinia ei kannata syödä samaan aikaan kun yrittää parantaa elimistön insuliiniherkkyyttä liikunnalla. Tämä asia havaittiin Saksassa tehdyssä tutkimuksessa. Lihasten rasittaminen aikaansaa soluissa hapetusstressiä koska solujen mitokondriot joutuvat rasituksen aikana tuottamaan tavallista enemmän energiaa. Mitokondrioiden aineenvaihduntatuotteet ovat hapettavia yhdisteitä. Tutkijat arvelevat että nämä yhdisteet ovat se tekijä joka kohentaa solujen insuliiniherkkyyttä.
Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.
Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.
Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.
Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.
Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.
Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.
Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.
Koehenkilöinä oli 40 nuorta tervettä miestä, joista puolet oli harrastanut aiemmin kuntoilua, toinen puoli ei. Heidät pantiin kuntoilemaan puolentoista tunnin ajan viitenä päivänä viikossa kuukauden ajan. Puolet koehenkilöistä pantiin lisäksi syömään reilut annokset C- ja E-vitamiineja kuntoilujakson ajaksi, toiset jätettiin ilman. C-vitamiiniannos oli 1000 mg ja E-vitamiiniannos 400 IU-yksikköä päivässä.
Ennen organisoitua kuntoharjoittelua mitattiin jokaisen osallistujan insuliiniherkkyys sokerirasituskokeessa. Kuukauden kuluttua sokerirasituskoe uusittiin. Niillä jotka eivät syöneet antioksidatiivisia vitamiineja, insuliiniherkkyys oli parantunut selvästi. Sen sijaan vitamiineja syöneillä ei ollut tapahtunut mitään muutosta. Tulos oli riippumaton siitä oliko koehenkilö harrastanut kuntoilua aiemmin vai ei.
Osallistujilta otettiin myös solunäytteitä lihaksista ja mitattiin niistä hapettavien yhdisteiden määrä. Antioksidantit toimivat odotetusti eli niitä syövillä oksidatiivisia yhdisteitä oli selvästi vähemmän kuin ilman pillereitä harjoittelevilla. Asiaa tutkittiin myös geenien tasolla. Niistä saatiin vihjeitä siitä miten liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi vaikuttaa insuliiniherkkyyden kohenemiseen.
Elimistössä luonnostaan syntyvät hapettavat yhdisteet, ns. vapaat radikaalit, aiheuttavat solutuhoja ja edesauttavat vanhenemista. Siksi näitä neutraloivien antioksidanttien kuten C- ja E-vitamiinien syöminen pillereinä nousi suureen suosioon joitain vuosia sitten. Suurin innostus on nyttemmin hiipunut, koska antioksidanttien hyödyistä ei ole saatu paljon näyttöä. Esimerkiksi kakkostyypin diabeteksen estämisessä antioksidanttilisistä ei ole tutkimusten mukaan hyötyä.
Toisaalta samoja vitamiineja on kasviksissa ja vihanneksissa, joiden syöminen epidemiologisten tutkimusten perusteella näyttää suojaavan kakkostyypin diabetekselta. Kasveissa on tosin monia muitakin ilmeisen hyödyllisiä yhdisteitä joten hyöty voi tulla niistä, antioksidanteista huolimatta, tutkijat toteavat.
Kakkostyypin diabeteksessa lihassolujen kyky hyödyntää veressä olevaa sokeria on alentunut, minkä seurauksena veren sokeritaso nousee. Liikunnan tiedetään parantavan solujen insuliiniherkkyyttä ja sen avulla voi saada jopa alkavan kakkostyypin diabeteksen korjattua. Näin näyttää käyvän vaikka painoa ei saisi laskemaan. Liikunnan aiheuttama oksidatiivinen stressi voisi selittää tuloksen.
Nyt julkaistu tutkimus osoittaa kuitenkin että terveillä nuorilla miehillä samanaikainen antioksidanttien syöminen oli haitaksi insuliiniherkkyyden kannalta. Päteekö sama vanhemmilla ihmisillä, joilla kakkostyypin diabetesta useimmiten esiintyy, jää selvitettäväksi tulevissa tutkimuksissa.
Lääkärikunta on pitkään ihmetellyt Tolonen-Jaakola-Arstila kolmikon intoa myydä antioksidanttipillereitä diabeetikoille, syöpäsairaille ja urheilijoille. Bisnestä siinä on enemmän kuin järkeä, mutta miten saada tuo kolmikko kiikkiin? On hyvä kun otit asian esille Krisu. Minulla on itselläni sellainen käsitys, että antioksidanttipillerit ovat vaarallisia ihmiselle. Eikö moneen kertaan ole osoitettu, että näitä antioksidanttipillereitä syömällä tupakanpolttaja saa entistä varmemmin keuhkosyövän? Turvallista sen sijaan on nauttia antioksidantit elimistön omia antioksidantteja stimuloimalla tai nauttimalla antioksidantit ruoan muodossa. Aivan kuten Krisu on vuosikaudet meille opettanut tässä terveysblogissa.
VastaaPoistaTerveyskeskuslääkäri
Mielenkiintoinen kommentti tuli Terveyskeskuslääkäriltä.
VastaaPoistaEiköhän asia ole niin, että liika on liikaa tässäkin asiassa. Liikuntaa harrastavat syövät yleensä terveellisemmin kuin sohvaperunat, jolloin liikunnan käynnistämät hapetustressiä korjaavat antioksidanttivaikutukset (tavattoman kiintoisa tutkimusaihe!) yhdessä runsaiden vihannes- ja hedelmäannosten myötä pitävät ihmisen hyvässä kunnossa. Se liika tulee sitten noiden antioksidanttipillereiden muodossa. Näin minä asian olen ymmärtänyt. Korjatkaa jos olen väärässä.
Tämä pistää pohtimaan nykyajattelua hedelmien käytöstä ja sen hyödyllisyydestä terveyden kannalta. Hedelmistä ei juuri muita vitamiineja saa kuin C-vitamiinia ja toisaalta juuri on keskusteltu Ruotsissa kovinkin kiivaasti siitä miten ongelmallista on hedelmäsokeri, fruktoosi.
VastaaPoistaSiis täysmehujen lisätty C-vitamiini voisi vaikuttaa yhdessä fruktoosin kanssa haitallisesti terveyteen ja jopa fyysisen kunnon kehittymiseen. Täten limppari voisi olla liikkujalle parempi vaihtoehto kuin täysmehu johon on lisätty C-vitamiinia.
Onkohan tuossa ajattelussa jokin virhe niin kummalliselta se kuulostaa omaankin korvaan??
Kiitos vakiokommentoija westie mielenkiintoisesta spekulaatiosta. Näyttö liikunnan terveysvaikutuksista on vahva (mm. dosentti Mikael Fogelholm). Näyttö ravitsemuksen roolista terveydessämme on jo epävarmemmalla pohjalla.
VastaaPoistaItse varon ärsyttämästä liiaksi Terveyskeskuslääkärin esille ottamaa "terveys"-kolmikkoa, mutta varovaisesti tuomitsen vitamiineilla täydennetyt elintarvikkeet ja varsinkin antioksidanttipillerit. Meidät on luotu syömään puhdasta, terveellistä ruokaa ja liikkumaan riitävästi. Mitä on riittävä liikunta ja mikä on terveellistä ruokaa, se jääkön toiseen kertaan.
Tuntuu perin kummalliselta Ruotsissa esille noussut hedelmäsokerikohu. Minun mielestäni hedelmiä voi kohtuudella nauttia. Sen sijaan maissitärkkelyssiirapille (HFCS) pitää sanoa kaikissa olomuodoissa tomerasti EI, NEJ TACK!
Keskustelu jatkukoon!
Kasvisten ja hedelmien tuputtaminen on ylipainoiselle erityisen kohtalokasta, kun samalla syödään hurja määrä viljaa ja vältellään rasvoja. Tämä johtaa suureen ruoan tilavuuteen ja massaan. Se on erittäin kohtalokasta ylipainoiselle. Ruokkiin nälän tunteen noidankehää.
VastaaPoistaIlmeinen ongelma tuossa tutkimuksessa on jälleen se että E-vitamiinia on hyvin montaa eri muotoa eikä vain d-alfatokoferolia, joka on todettu monessakin mielessä kyseenalaiseksi vitamiiniksi suurempian annoksina. Maailmalla tutkitaan täyttä häkää mm. saman vitamiiniperheen tokotrienoleita, jotka ovat jopa satoja kertoja voimakkaampia antioksidantteja kuin E-vitamiini yksin.
VastaaPoistaTutkijoiden pitäisi tutkia runsaasti C-vitamiinia (ja mm. antosyaaneja sun muita yhteisvaikuttajia) sisältäviä marjoja kuten ruusunmarjaa, tyrniä, mustikkaa ja mustaherukkaa. Yleensäkin on hieman outoa tutkia happamuutta _lisäävää_ askorbiinihappoa urheilusuorituksen parantamiseksi. Lihasten hapetusstressihän kasvaa vetyionien aiheuttaman happamoitumisen seurauksena?
E-vitamiini voi itsessään toki auttaa beeta-alaniinin käyttäjiä lisäämällä BA:sta muodostuvan karnosiinin määrää lihaksissa ja karnosiini myös tehostaa E-vitamiinin antioksidatiivista vaikutusta - jos siitä on siis hyötyä.
On erittäin hyvä kysymys miten muut muodot kuten tokotrienolit käyttäytyvät intramuskulaarisen karnosiinin kanssa. Useimmille kestävyysurheilijoille olennaistahan on juuri BA:n tuoma palautumisen nopeutuminen - akuutti vaikutus suorituskykyyn on vaikeampi kysymys.
Itse kokeilin koko viime kesän puolimaratontreenien supplementtina BA:ta E-vitamiinin kanssa kombona, mutta vaihdan tänä kesänä E-vitamiinikompleksiin, jossa on myös tokotrienoleita. Noiden ohella voi hifistellä alfalipoiinihapolla ja asetyylikysteiinillä, jos uskoo E-vitamiinin kierrättämisen vaikutuksiin - itse kyllä koin että palautuminen tehostui hurjasti. Tuloksista en osaa sanoa. Luultavasti tänä kesänä viisastun aiheen suhteen ainakin omalla kohdallani.
Niin, onhan tuo melko pelkistetty kuva puhua antioksidanteista, etenkään luontaisista sellaisista puhuttaessa vain C- ja E-vitamiineista. Eiköhän tuo kelkka pian ala yhä vahvemmin kääntymään kasvimatriisin todellisiin, erittäin komplekseihin antioksidanttiyhdisteisiin - kombinaatioihin, joista tietomme on vielä varsin minimaalinen. Jo nyt selvää kuitenkin on, että synteettisillä E-vitamiineilla ja C-vitskuilla ao-vaikutukset jäävät näihin nähden marginaalisiksi.
VastaaPoistaMitä kiinteisiin hedelmiin tulee, rasvaa karttamattomassa ruokavaliossa niiden painoa hallitseva vaikutus on pitkällä tähtäimellä kaikista ruoka-aineista voimakkaimpia, joten hiilareita tarkimmin laskevien syyttävä sormi lienee hieman väärässä suunnassa.
"Lääkärikunta on pitkään ihmetellyt Tolonen-Jaakola-Arstila kolmikon intoa myydä antioksidanttipillereitä diabeetikoille, syöpäsairaille ja urheilijoille. Bisnestä siinä on enemmän kuin järkeä, mutta miten saada tuo kolmikko kiikkiin?"
VastaaPoista- En haluaisi hypätä suosikkiaiheeseeni, mutta onko myös D3-vitamiinin suositteleminen diabeetikoille "huuhaata"?
http://www.ajcn.org/cgi/content/full/79/5/820?ijkey=5b9cf8f58968e90e29dced0cd0c394347bea5858
Tuossa tutkimuksessa insuliinisensitiivisyys nousi 60%, kun kalsidiolitasot (vit D) nousivat välillä 25-75 nmol/L. Varsin hyvää tukihoitoa siis, eikö vain?
Olen myös mielenkiinnolla seurannut tutkimustuloksia ja keskustelua antioksidanttivalmisteiden mahdollisesta urheilijan tuloksia heikentävästä vaikutuksesta. Tietääköhän Hanna-Maria Seppälä tästä?
VastaaPoistaAnonyymi kirjoitti: "Eikö moneen kertaan ole osoitettu, että näitä antioksidanttipillereitä syömällä tupakanpolttaja saa entistä varmemmin keuhkosyövän?"
VastaaPoistaTotta, synteettiset eristetyt vitamiinit, antioksidantit eivät toimi vaan pidemmällä käytöllä vaan kuormittavat elimistöä... Tällaisilla tutkimuksilla halutaan vaan vääristellä lisäravinnebisnestä. Tällä ei taas ole mitään tekemistä kokonaisista kasveista valmistetuista tuotteista, joissa vitamiinit toimii synergisesti fenolisten yhdisteiden, kuten flavonoidien ja fenoliset happojen kanssa.
Veteraaniurheilija kirjoitti: "Tuntuu perin kummalliselta Ruotsissa esille noussut hedelmäsokerikohu. Minun mielestäni hedelmiä voi kohtuudella nauttia."
VastaaPoistaVanha keskusteluketju, mutta kiinnostava. Mietin usein, onko hyvä juttu, että ruoka-aineista eristetään joku osa-aines, ja aletaan nauttia sitä muista erillään. Voisiko olla niin, että hedelmäsokeri hedelmästä eristettynä onkin pahasta, mutta yhdessä muun hedelmän kanssa ei? Tuoreissa marjoissa ja hedelmissä on ehkä paljon sellaista, mistä emme tiedä vielä mitään. Ehkä tuoreet hedelmät sisältävät jotain salaperäistä, jopa vielä tuntematonta ainetta, jota tarvitaan hedelmäsokerin onnistuneeseen metaboliaan.
Muistan vielä elävästi sen hirvittävän pahan olon, jonka sain juotuani pullollisen Hyvä olo -virvoitusjuomaa. Sen piti olla hyvää tekeväistä eliksiiriä nimenomaan sisältämänsä hedelmäsokerin vuoksi. Tuoreista hedelmistä ei ole koskaan sellaista oloa tullut ja syön hedelmiä aika paljon.
yksi äiti