tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Synteettiset vastaan luonnolliset vitamiinit

*
Asiakaskuntaani kuuluu miellyttävä laihduttava herrasmies
, joka on ammatiltaan kiropraktikko. Hän edustaa tuolla alalla sitä varsin kiistanalaista suuntausta nimeltään Applied Kinesiology (AK) tai suomeksi Soveltava kinesiologia. Et ehkä koskaan ole tällaisesta kuullutkaan. Älä huolestu, en ollut minäkään. Asiakkaani ja ystäväni on kertonut sekä demonstroinut minulle kiehtovia asioita meridiaaneista, vahvistuvista ja heikentyvistä lihaksista, erilaisista pisteistä kehossamme mitä voi painella sekä kertonut minulle ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Tavattoman kiinnostunut hän oli tohtori Matti Tolosesta, joka myös kuuluu ystäväpiiriini. Ruotsiksi on juuri ilmestynyt yhteinen projektimme, eli ystävällisesti Toloselle kääntämäni kirja mielenterveydestä ja ravinnosta (Näring och mental hälsa) on nähnyt päivänvalon Ruotsissa.

Suhtaudun moniin asioihin hyvin epäilevästi ja kinesiologi ystäväni on saanut minulle kärsivällisesti vääntää rautalankaa kovastikin. Meillä on ollut ihania keskusteluja sellaisista hömpötyksistä kuin homeopatia ja vyöhyketerapia. Kiehtovinta on kuitenkin ollut tuo diagnoosin tekeminen sen perusteella, miten tehokkaasti tietty lihas tuntuu lukkiutuvan vastustamaan sille kohdistettua painoa. Se on eräänlainen totuudenpaljastin, jolla voidaan testata esimerkiksi henkilön vitamiininpuute tai mielentila tai terveydentila tai käytännössä mitä tahansa. Näin ilmiöstä niin vakuuttavan demonstraation, että lähes tulkoon innostuin menetelmästä, mutta ystävälleni, joka mahdollisesti myös lukee tätä kirjoitustani, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen skeptisyyteni yhä jatkuessa. Ystävyytemme kuitenkin jatkuu.

Mutta minun ei nyt pitänyt kirjoittaa tästä kinesiologian lihaksiin liittyvästä erityispiirteestä vaan tavattoman kiehtovasta asiasta, johon todellakin uskon AK:n voivan tuoda lisävalaistusta: synteettiset vitamiinit ovat pahoja ja luonnolliset vitamiinit ovat hyviä. Tähän AK-juttuun liittyy mahdottoman kiehtovana ajatuksena se asia, että ihmisen pitäisi nauttia vitamiinit mahdollisimman luonnollisessa muodossa (puhtaana ruokana) ja vieläpä niin, että jos halutaan tilapäisesti nauttia vitamiinilisiä, ne nautitaan vitamiinien esiasteina, koentsyymeinä. Ei syödä siis suoraan sitä synteettistä vitamiinia vaan sitä esiastetta tai aktiivista osaa siitä vitamiinista, jota elimistömme sitten tarvitsee. Tähän liittyy vielä sellainen kiehtova ajatus, että vitamiinit ja energia (ATP) kuuluvat keskeisesti yhteen. Ei esimerkiksi ole järkevää ottaa niitä halpoja synteettisiä vitamiineja jos olet uupunut ja vailla energiaa. Olen saanut katsottavakseni aivan ihania videofilmejä missä tämä asia selvitetään. Palaan mahdollisesti näihin juttuihin myöhemmin.

Olen asiaa pitkään pohdittuani vakuuttunut siitä, että tohtori Tolonen on väärässä sen suhteen, että synteettisiä vitamiinipillereitä on turvallista syödä. Ongelmana Tolosen suhteen on se, että hän varjelee omia bisneskuvioitaan. Hän ei voi sellaista ajatusta päästää valloilleen, että vitamiineista yleensä voisi olla jotain haittaa. Kuuluisana esimerkkinä on tuo hänen ärähtämisensä siihen SETTI-tutkimukseen, jossa tiettyjä vitamiineja nauttineet tupakoijat sairastuivat kahta kauheammin syöpään. Itse SETTI-tutkimus on edelleen hyvin murheellinen ja huonosti toteutettu tutkimus, mutta suuressa raivossaan tohtori Tolonen löytää tutkimuksesta paljon sellaisia ongelmia mitä siinä ei ollut. Olen erittäin pettynyt Tolosen sokeuteen ja kuurouteen tässä asiassa. Tutkimuksessa tehtiin oikeita havaintoja: synteettinen on pahaa, luonnollinen hyvää. Synteettisillä vitamiineilla ei hoideta syöpää. Tolosessa on toki paljon hyvääkin, se pitää muistaa.

Tämä on minun blogini. Täällä esitellään omia ajatuksiani. Minulta on toivottu muutakin juttua kuin aina siitä hiilihydraattitietoisuudesta. Vitamiineista saatte luvan innostua, sillä niistä aion kirjoittaa jatkossa oikein paljon. Olen pitkällisen harkintani jälkeen päätynyt ajatukseen, että synteettisissä vitamiinipillereissä on vaaroja. Paras tapa on välttää vitamiinipillereitä kokonaan ja ottaa kaikki vitamiinit puhtaasta, monipuolisesta ruoasta (ja auringosta!). Jos välttämättä pitää vitamiineja nauttia, kannattaa mahdollisesti nauttia vitamiinit entsymaattisessa (kalliimmassa) muodossa. Saatan mahdollisesti jatkossa ottaa käsittelyyn joitakin yksittäisiä kiehtovia asioita AK:n maailmasta ja juuri tästä ortomolekulaarisesta lääketieteestä. Vitamiinien biokemia on kiehtovaa.

Tällä hetkellä pääviesti rakkaille lukijoilleni on välttää noita halpoja purkkivitamiineja ja keskittyä hankkimaan vitamiinit sen sijaan päivittäisestä ruoasta sekä viihtyä ulkona auringossa käsivarret paljaana vähintään 15 minuuttia.

5 kommenttia:

  1. Hei!
    Olen ihan pulassa ja tarvitsen kohta psykiatrista sairaalahoitoa...Toista päivää jo netissä painiskelen näiden asioiden kanssa.
    Lapsellani on AD/HD ja koulusta on painostettu stimulanttilääkkeiden käyttöön jo usean vuoden. Minä en näitä huumeita lapselleni aio syöttää, mutta se ei vain mene jakeluun siellä päässä. Tietysti lapsi olisi helpompi kun lääkitään massaan sopivaksi. Nyt ongelmana on luontaistuotteet vai synteettiset valmisteet?! Lapseni ei suostu nielemään mitään lääkettä mikä maistuu tai haisee jollekkin (kuuluu "taudin kuvaan" ja on todellinen ongelma) esim. Biovitan monivitamiinivalmiste oli tältä osin katastrofi.Olisiko neuvoja ja apuja? Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Tällaisessa tilanteessa kehottaisin ottamaan yhteyttä asiantuntijoihin. Et sinä millään voi itse löytää netistä tietoa miten selvittää lapsesi ongelmat. Netti on suo johon helposti uppoaa.

    Eikö sinulla ole ketään johon voisit luottaa? Terveydenhoitaja, lääkäri, kiropraktikko?

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIropraktikkoko se ADHD:stä jotain tietää.

      Jokainen älykäs ihminen pystyy poimimaan ja analysoimaan asioita itse. 30 vuoden ajan olen kuullut ja nähnyt lääkereiltä sellaisia asioita että en tiedä mistä he ovat lääkärinlupansa saaneet.
      Useimmiten teen diagnoosit itse ja lääkäri hyväksyy ne, koska osaan perustella ne.

      Lääketiede ei ole mitään absoluuttista, se on lähempänä arvailua ja kokeilemista.

      Orgaaniset lisäaineet ovat aina parempia. Synteettisistä kiistellään.

      Poista
  3. Hei!

    Aika yksin tämän asian kanssa olen...on kuitenkin hoitajakoulutus, että sen perusteella jotakin tiedän, mutta aika vastuuun tässä yksin ottaa!Taidampa noudattaa neuvoasi ja kysellä päätöksistäni vielä joltain viisaammlta. Lapsen hoitotahot julkisella puolella ovat lääkityksen kannalla,joten sieltä ei juuri apua saa, mutta onhan tuo yksityispuoli vielä olemassa.
    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  4. Jaahas jaahas...
    Tulin sivuillesi hakemaan lisää tietoa ja nyt tuli tenkkapoo eteen. Muualla verkossa vitamiineistä lueskelin ja törmäsin tähän ajatukseen, että synteettiset vitamiinit ovat suorastaan vahingollisia terveydelle. Näytät samoilla laduilla olevan sinäkin.
    Onhan se aika maalaisjärjellä tajuttavissa tietenkin tuo, että luonnollisesta ruoasta parhaiten vitamiinit saadaan.
    Mutta, kun ajatus vitamiinipuutteesta herää yleensä juuri tuon ruoan kanssa pähkäilyn seurauksena. Minä nyt lähinnä ajattelen liutaa lapsiani, joista 2/4 on hyvin kranttuja ruokailijoita. Nimenomaan, kun kyse on vihanneksista ja kasviksista. Jos lihaliemestä, riisistä, kurkusta ja porkkanasta saisi kaiken tarpeellisen, niin en olisi kuuna kullanvalkeana ajatellut lähestyväni apteekin vitamiinihyllyjä. Epäilen kuitenkin, että ihan näin ei ole, joten kalaöljy on mennyt sanasolin kanssa kutakuinkin säännöllisesti.

    Nyt sitten olen vuorokauden sisällä oppinut, että D:tä pitäisi saada moninkertainen määrä ja luonnollista pitäisi kaiken olla.

    Voisin viettää kasvispainotteisten ruokalautasten äärellä tovin poikineen per päivä ja varmaan repiä loputkin harvoista hiuksistani yrittäessäni syöttää luonnolliset vitamiinit vaadituissa määrissä. Siihen tuskin pelkkä maistaminen riittää.
    Pitää nyt itseäni sen verran kehua, että ei meillä pikaruoan ja puolivalmisteiden varassa eletä ja keitokset kyllä maittavat ystävillevja suvullekin..Ensimmmäisten lasten kanssa tuli kaiketi tehtyä se katastsofaalinen virhe, etten totuttanut heitä tarpeeksi ajoissa kaikkeen ruokaan vaan noudatin näitä neuvoloiden tätien ilman suolaa ja ilman mausteita jne -ohjeita.

    Tai sitten pitää nyt alkaa metsästämään luontoa purkissa.

    Voi taivahan talikynttilät, en ole suomessa vaan afrikan auringon alla(joka d-vitamiiniasiassa hieman auttaa). Minulla on niin vahvat epäluulot(eikä pelkät luulot)paikallisia apteekkeja ja lääkeyrityksiä kohtaan, että eipä tämä nyt enää kai paljon vaikeammaksi voisi mennä...Joitakiin ameriikkalaisia medisiinejä on markkinoilla tähtitieteelliseen hintaan, mutta kaipa nekin vitamiinit synteettisiä ovat.

    Edellinen kommentoija pelkäsi tarvitsevansa psykiatrista hoitoa, epäilen, ettäkö Freudista tässä asiassa nyt suurta hjälppiä olisi. Mitä muuta kannattaisi kokeilla?

    VastaaPoista