lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Fosfori ei lannoita luita

**
Fosfori lannoittaa peltoja ja parantaa viljan kasvua
, mutta valitettavasti ravinnon suuri fosforikuorma ei tee hyvää luittemme kasvulle. Päinvastoin, liian innokas luitten lannoittaminen fosforilla, voi vakavasti haitata niiden kasvua.

Tämä ja paljon muuta selvisi perjantaina 28.5.2010 kun dosentti Christel Lamberg-Allardtin työryhmästä väitteli tohtoriksi Virpi Kemi. Sali oli ilahduttavan täynnä ja vastaväittelijä professori Antti Aro oli hyvällä tuulella.

Lectiossaan (puhe, jonka väittelijä pitää tilaisuuden alussa) Virpi Kemi muistutti siitä miten vähän fosfori kiinnostaa ravitsemustutkijoita ja miten paljon se kiinnostaa elintarviketeollisuutta.

Fosforista ei ole pulaa ravinnossa. Sitä on pikemminkin liikaa. Tällä hetkellä monilla suomalaisilla fosforin saantisuositukset (600 mg/vrk) ylittyvät 2-3 -kertaisesti. Tämä johtuu mm. siitä, että ns. prosessoidussa ruoassa (makkara, sulatejuusto, einekset, lihamarinadi) on runsaasti fosfaattisuoloja lisäaineina. Näitä saa aika surutta ruokiin lykätä säilyvyyttä, ruoan puskurointiominaisuuksia ja rakennetta parantamaan.

Fosfaattisuolojen E-koodiviidakko on pelottava: E338, E339, E340, E341, E343, E450, E451, E452, E541. Elintarviketeollisuus onnistui lobbaamaan EU-lainsäädännön puolelleen ja näin saatiin hyvin väljät säädökset miten paljon fosfaattisuoloja voi olla ruoassa. Suomessa ruoan fosforikuorma on tämän lepsuilun myötä lisääntynyt jopa kolminkertaisesti verrattuna aikaan ennen vuotta 1995.

Luun haurastumisen lisäksi, korkea fosforikuorma rasittaa munuaisten toimintaa, on yhteydessä kakkostyypin diabetekseen ja pelottavalla tavalla sen arvioidaan myös osaltaan vaikuttavan sydän- ja verisuonisairauksiin.

Fosfori estää kalsiumin imeytymistä ja D-vitamiinin aktivaatiota!

Ruoan fosforikuorman vähentäminen onnistuu helposti omaksumalla kasvisvoittoisen sekaruokailun, jossa mahdollisimman vähemmän käytetään valmiita ruokaratkaisuja. Takaisin hellan ääreen valmistamaan ruokaa perheelle puhtaista perusruoka-aineksista!

Väitöskirjaan oli tehty varsin selkeä yhteenveto johon voitte vielä lopuksi tutustua. Innokkaimmat lukevat tietenkin koko väitöskirjan. Suosittelen!


Fosfori ja kalsium ovat molemmat luun perusrakennusaineita, joita tarvitaan kestävän luuston muodostumiseen ja ylläpitoon läpi elämän. Riittävän kalsiumin saannin merkityksestä luuston hyvinvoinnille on vahvaa tutkimusnäyttöä, mutta fosforiin liittyviä tutkimuksia on tehty vain muutamia terveillä ihmisillä. Nämä aiemmat tutkimukset ovat kuitenkin antaneet viitteitä siitä, että runsas fosforin saanti, etenkin yhdistettynä vähäiseen kalsiumin saantiin, olisi haitallista luustolle kohonneen lisäkilpirauhashormonipitoisuuden välityksellä terveillä henkilöillä. Samanaikaisesti, kun kalsiumin saanti ravinnosta monilla länsimaalaisilla jää liian vähäiseksi, saadaan fosforia ravinnosta 2-3-kertaisesti yli ravitsemussuositusten. Tässä väitöskirjassa tutkittiin, onko ravinnon fosforimäärällä ja -lähteillä vaikutusta kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Lisäksi tutkittiin ruokavalion kalsiumin ja fosforin saantimäärien, ja -suhteiden vaikutusta kalsiumin ja luun
aineenvaihdunnan keskeisiin merkkiaineisiin. Väitöskirjassa keskityttiin tutkimaan terveitä suomalaisia 20–43-vuotiaita naisia.

Väitöskirjatyön ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa 20–28-vuotiailla naisilla (n=14) tutkittiin erisuuruisten fosforiannosten vaikutuksia. Lisäksi poikkileikkaustutkimusasetelmassa tutkittiin 31–43-vuotiaiden naisten (n=147) ruokavalioistaan saamien fosforimäärien yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan sekä sitä, onko lisäainefosfaatin ja luontaisen fosforin välillä eroa. Väitöskirjatyön toisessa kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin voidaanko kalsiumin saantia lisäämällä vähentää runsaan ravinnon fosforin saannin aikaan saamia vaikutuksia 20–40-vuotiailla naisilla (n=12). Lisäksi tutkittiin ravinnon kalsium-fosforisuhteen yhteyttä kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan poikkileikkaustutkimuksessa 31–43-vuotiailla naisilla (n=147).

Kokeelliset tutkimukset olivat kontrolloituja ajan ja ravinnon suhteen, ja tutkimuspäivien järjestys oli satunnaistettu. Jokainen tutkittava toimi itse itsensä kontrollina. Kokeellisten tutkimusten tutkimuspäivien aikana tutkittavilta kerättiin vuorokausivirtsanäytteet ja otettiin 5-6 verinäytettä tutkimuksesta riippuen jokaisen 24-h tutkimusvuorokauden aikana. Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavat saivat kolmena tutkimuspäivänä aterioiden yhteydessä fosforilisää, josta saatava fosforiannos (250 mg, 750 mg ja 1500 mg) vaihteli tutkimuspäivinä. Yksi tutkimuspäivä oli kontrollipäivä, jolloin fosforilisää ei nautittu, vaan aterioista saatava fosfori (495 mg/vrk) oli ainoa fosforinlähde. Tutkimuspäivän aterioista tutkittavat saivat kalsiumia 250 mg/vrk. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa tutkittavien ruokavaliosta saama fosforimäärä oli runsas (1850 mg/vrk) vastaten määrältään ensimmäisen kokeellisen tutkimuksen suurimman fosforiannoksen fosforin päiväsaantia. Tutkimuksessa tutkittavat saivat aterioiden yhteydessä kahtena tutkimuspäivänä kalsiumlisää, josta saatava kalsiumannos (600 mg ja 1200 mg) vaihteli. Kontrollipäivänä kalsiumlisää ei nautittu, jolloin ravinnosta saatava kalsium (480 mg/vrk) oli ainoa päivän kalsiumlähde. Poikkileikkaustutkimuksessa tutkittavat pitivät neljän vuorokauden ajan ruokapäiväkirjaa, ja tutkimuksen aikana heiltä kerättiin paastoverinäytteitä ja kolme kertaa vuorokausivirtsanäytteet. Ravintoaineiden saanti laskettiin ravintolaskentaohjelmalla ruokapäiväkirjanpitotiedoista. Sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa kerätyistä näytteistä määritettiin keskeisten kalsium ja luun aineenvaihduntaa kuvaavien merkkiaineiden pitoisuudet.

Ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforimäärä annosvastemaisesti kohotti seerumin fosfaatti- (S-Pi) ja lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH). Lisäksi suurin fosforiannos (1500 mg/vrk) laski seerumin ionisoituneen kalsiumin (S-iCa) pitoisuutta ja vähensi luun muodostusta (S-BALP) ja lisäsi hajoamista (U-NTx) sekä vaikutti kaikkiin muihinkin merkkiaineisiin haitallisimmin kaikista tutkimuksessa käytetyistä fosforiannoksista. Toisessa kokeellisessa tutkimuksessa ravinnon fosforin saannin ollessa runsasta kalsiumin lisääminen ruokavalioon annosvastemaisesti laski SPTH pitoisuutta ja U-NTx eritystä sekä kohotti S-iCa pitoisuutta ja täten vaikutti edullisesti kalsiumin ja luun aineenvaihduntaan. Silti kalsiumannoksilla ei havaittu olevan vaikutusta luun muodostukseen, kun ravinnon fosforimäärä oli suuri, mikä viittaa siihen, että tutkimuksessa käytetyillä kalsiumannoksilla (1080 ja 1680 mg/vrk) ei pystytty vähentämään kaikkia runsaan fosforin saannin aiheuttamia haitallisia vaikutuksia. Liiallista kalsiumin saantia tulee kuitenkin välttää, sillä se voi aiheuttaa muita terveydellisiä ongelmia.

Poikkileikkaustutkimuksessa runsas ravinnon fosforin saanti oli yhteydessä kohonneisiin S-PTH ja matalampiin S-iCa pitoisuuksiin. Fosforilähteistä lisäainefosfaatteja sisältävän ruoan käyttö oli yhteydessä korkeampiin S-PTH pitoisuuksiin. Sen sijaan luontaisen fosforin lähteiden runsaampi kulutus oli yhteydessä matalampiin S-PTH pitoisuuksiin kuin vähäisempi kulutus. Poikkileikkaustutkimuksessa havaittiin myös, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde ( 0.50, moolisuhde) oli yhteydessä samanaikaisesti kohonneisiin SPTH pitoisuuksiin ja runsaampaan virtsan kalsium eritykseen (U-Ca), mikä viittaa siihen, että alhainen ravinnon kalsium-fosforisuhde voi häiritä kalsiumaineenvaihduntaa ja lisätä luun hajoamista. Lisäksi, vaikka tutkittavien kalsiumin saanti oli riittävää tai runsasta, ei kukaan tutkittavista saavuttanut ruokavaliossaan suositeltavaa kalsium-fosforimoolisuhdetta 1. Tämä johtui tutkittavien 2-3-kertaa ravitsemussuositukset (600 mg/vrk) ylittävästä fosforin saannista.

Yhteenvetona tutkimuksista todetaan, että terveiden suomalaisnaisten runsas fosforin saanti näyttää olevan haitallista kalsiumin ja luun aineenvaihdunnalle, varsinkin, jos kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä. Runsaan fosforin saannin haitalliset vaikutukset havaittiin sekä kokeellisissa että poikkileikkaustutkimuksissa. Lisäksi kokeellisessa tutkimuksessa runsas fosforin saanti lisäsi luun hajoamista ja vähensi muodostusta, mikä on haitallista luuston hyvinvoinnille pitkällä aikavälillä. Tämän väitöskirjatyön tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että lisäaineista peräisin oleva fosfori on haitallisempaa kuin elintarvikkeen luontaisesti sisältämä fosfori. Vaikka tämän väitöskirjatyön tutkimukset osoittivat, että ravinnon runsaan fosforin saannin haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää, niin silti niitä ei voida kokonaan poistaa ruokavaliolla, joka sisältää riittävästi kalsiumia. Runsaan fosforin saannin vähentäminen näyttäisi olevan tämän väitöskirjatyön tulosten perusteella perustelua myös terveillä ihmisillä.


Muita väitöskirjoja, joita olen käsitellyt terveysblogissani:

14 kommenttia:

  1. Miten fosfori estää kalsiumin imeytymisen?

    VastaaPoista
  2. Hyvä kysymys, Jakke. Väittelijä Virpi Kemin havaintojen mukaan ravinnon korkea fosforikuorma estää verenseerumin jonisoitua kalsiumia (S-iCa) imeytymästä luukudokseen. Tässä ei ymmärtääkseni tarkasteltu mineraalien imeytymistä ruoansulatuskanavassa. Et kai sinä sitä tarkoittanut?

    VastaaPoista
  3. En minä oikeastaan tiedä mitä minä tarkoitin ;) Mutta joo, kiinnosti tietää mitä elimistössä tapahtuu - veri, luusto (sisään-ulos) jne.

    Mutta eikö ruuansulatuskanava toimi siten, että fosforilla ja kalsiumilla on sama imeytymisreitti ja kun fosforia on enemmän kuin kalsiumia, niin kalkin kalsiumia ei päästä hyödyntämään. Tai jotain sinne päin...

    VastaaPoista
  4. Kalsiumin imeytyminen ruoansulatusjärjestelmässä on varsin vaihtelevaa (15-30% imeytyy), mutta jos on kalsiumin vaje elimistössä, silloin kalsiumin imeytyminen tehostuu. Kalsium on niin elintärkeä mineraali, että sitä otetaan sitten vaikka luumassasta jos sitä ei saa ruoasta. Ilman kalsiumia olemme kaputt ja kasvamme horsmaa. Fosforin imeytyminen on yleensä varsin tehokasta (60-80%) ja suoraan verrannollinen ruoan fosforin määrään. Virpi Kemi kertoi väitöstilaisuudessa, että lisäaineiden fosforisuolat imeytyvät erityisen tehokkaasti.

    Lisää löytyy ravitsemuksen perusoppaista.

    VastaaPoista
  5. "Ilman kalsiumia olemme kaputt ja kasvamme horsmaa."

    Kukaan tuskin epäilee etteikö kalsiumia tarvittaisi. Paljonko sitä sitten tarvitaan, se onkin vaikeampi kysymys. Kalsiumia on jossain määrin missä tahansa ruuassa. Kyseessähän on alkuaine, jota esiintyy kaikessa eloperäisessä aineessa. Sitä saa jossain määrin, söi sitten aivan mitä tahansa.

    Mikähän mahtoi olla keskimääräinen kalsiumin saanti metsästäjä-keräilijä aikakaudella? Meinaan ei maitotuotteita niin hirmuisesti saatavilla ollut. Kuitenkin populaatio menestyi ja lisäänty.

    Itse arvelen, että A-vitamiinin ohella kalsium on niitä harvoja suojaravinteita joita pystyy saamaan ruasta liikaa. Tämä lähinnä sen vuoksi, että liika kalsium häiritsee esim. sinkin ja raudan imeytymistä. Tähän kun vielä yhdistetään viljatuotteiden sinkin saantia heikentävät imeytimistekijät niin voipi olla että ko. suojaravinne jää liian vähälle nykyajan viljatuote+rasvaton maito tuputuksessa.

    Kalsiumia tarvitaan, mutta mielestäni sitä painotetaan liikaa.

    VastaaPoista
  6. Se näissä ravintokeskusteluissa on joskus turhauttavaa, jos hehkutetaan liikaa yhtä ruoka-ainetta, mutta unohdetaan mitä seuraa kun sitä sitten saa liikaa. Kaikki kun tuntuu liittyvän kaikkeen, ja tavallinen ihminen on päästä pyörällä, jos yrittää kaikkia neuvoja noudattaa. Kalsiumin esimerkiksi kerrotaan olevan tärkeää luiden kannalta ja laihduttamisessa. Piste. Ei kerrota sekä minimi- että maksimirajoja. Ja rajatkin vaihtelevat yksilö- ja tilannekohtaisesti, kun jokin aine lisää toisen aineen imeytymistä ja toisaalta vähentää jonkun toisen aineen imeytymistä.

    Ylimääräinen kalsium voi kerääntyä pehmytkudoksiin, kuten munuaisiin munuaiskivien muodossa, aivoihin, verisuoniin ja sydämeen. Varsinkin jos läsnä on riittävästi D-vitamiinia. Aika pienen tuntuisilla annoksilla jopa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcaemia


    Ollapa esimerkki-ruokavalio, josta tietäisi varmasti saavansa kaikkea tarvittavaa sopivasti eikä mitään liikaa. Ja joka olisi vielä kulinaristisestikin ja esteettisesti miellyttävä.

    VastaaPoista
  7. Jo kaksi grammaa kalsiumia päivässä voi aiheuttaa vakavia ongelmia, varsinkin jos samanaikaisesti käyttää närästyslääkkeitä:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Milk-alkali_syndrome

    "The name "milk-alkali syndrome" derives from when patients would take in excessive amounts of milk and antacids to control their dyspepsia, as prescribed by the "Sippy regimen", leading to overingestion of two key ingredients that lead to the disorder, excess calcium and excess base. Ingesting over two grams of elemental calcium per day produces this disorder in susceptible individuals. Gastrointestinal absorption of such a large amount of calcium leads to hypercalcemia. This inhibits parathyroid hormone secretion by the parathyroid gland and may also lead to diabetes insipidus. The body's attempt to rid itself of the excess base in the urine may cause bicarbonaturia and subsequent hypovolemia due to transport of sodium ions to accompany the bicarbonate."

    Miten närästystä voi hoitaa turvallisesti? Tietääkö joku?

    VastaaPoista
  8. Sami Uusitalo ja nimimerkki S. ovat harvinaisen oikeassa, että näissä ravitsemusjutuissa herkästi jäädään tuijottamaan jotain yksittäistä ravintotekijää, kun pitäisi katsoa kokonaisuutta. Väittelijä haluaa työssään tietenkin korostaa fosforin haitallisuutta ja kalsiumin terveyttä ylläpitäviä ominaisuuksia. Väitöskirja on laadukas ja osatyöt julkaistiin erittäin arvostetuissa tiedejulkaisuissa.

    Monipuolinen, kasvisvoittoinen sekaruoka on varsin hyvä lähtökohta terveelliselle ruokavaliolle.

    VastaaPoista
  9. "Miten närästystä voi hoitaa turvallisesti? Tietääkö joku?"

    Minulla ja monella muulla närästys on loppunut kuin seinään vähentämällä tärkkelyspitoisia ruokia kuten peruna, riisi, pasta, leipä, maissi, viljatuotteet ylipäätään.

    Kysyit edellä kuinka voisi saada kaikkia ravintoaineita riittävästi. Tutustu lautasmallikisoihin. Tietty en voi ottaa kantaa kulinaariseen puoleen. Toisaalta laitoin kaikki VRN:n mukaan riittävät ravintoaineet 800 kCal:iin. Siihen voi tietty laittaa vaikka jätskiä lisäksi, meinaan eikö siitä melkein kaikki tykkää. Tai mitä tahansa muuta oman maun mukaan.

    VastaaPoista
  10. "Miten närästystä voi hoitaa turvallisesti? Tietääkö joku?"

    Stevialla? Ei henkilökohtaista kokemusta tehosta, kun itselläni ei ole elämäni aikana montaa kertaa närästystä ollut.


    Tyhmä Kyselijä

    VastaaPoista
  11. Kiitokset suosituksista. Vähähiilihydraattinen, paljon proteiinia sisältävä ruokavalio vaan tuntuu todella vaikealta palalta minulle, kun hirvittää syödä niin paljon lihaa tai kalaa. Ehkä hiilarikoukullakin on osansa. Ja taloudellisilla näkökulmilla.

    Närästykseen tähän saakka parhaiten on minulla auttanut aneemisen näköinen ja hiilihydraattipitoinen ruoka, kuten kaurapuuro, kerman kanssa. Tai sitten rasvainen maito + valkoinen leipä tai pulla, jossa on voita päällä. Ainakin valkoinen vehnäjauho on kuitenkin epäterveellistä. Ja varmaan maitorasvakin, jos ei tule tarpeeksi PUFA:a syötyä. Onneksi närästys ei ole kuin harvoin niin paha, että pitää vetää valkoisesta jauhosta tehtyä ensiapuruokaa.

    VastaaPoista
  12. "Vähähiilihydraattinen, paljon proteiinia sisältävä ruokavalio vaan tuntuu todella vaikealta palalta minulle, kun hirvittää syödä niin paljon lihaa tai kalaa."

    Ei sinun tarvitse syödä kalaa tai lihaa lainkaan, jos se ei jostain syystä maistu. Voit suosia, vihanneksia, juureksia, rasvoja, pähkinöitä, seimeniä, palkokasveja, soijaa

    VastaaPoista
  13. "Kuitenkin populaatio menestyi ja lisäänty."

    Närästys loppuu heivaamalla stressin? Ja ehkä tilannekohtaiseen ravitsemukseen puuttumalla. Pitäisikö mun vannoa Hippokrateen vala...

    Populaatio, se olemme me, tässä ja nyt. Fosforikranaatit on sodissa kielletty jo joskus ennen ensimmäistä maailmansotaa. Kuten räjähtävät luodit. Ehkä niitä käytettin kuitenkin. Miekat auroiksi, fosforit pelloille!

    Who can stop the music?

    Aina tulee uhreja, kun se on keksitty ja kehitetty, sitä pitää käyttää.

    No reason to stop the music.

    Enemmän kansanomaista filosofiaa Veteraaniurheilijan blogiin!

    Fosfori on elintärkeä, kuinka herkkiä olemme epätasapainolle?

    Sinkki ja kupari, A ja D , rauta jne., kaikki kombinaatiot. Missä raja, yläraja, ja suhteellinen sopivaisuus? :)

    P.S I did not know I was this/that curious!

    VastaaPoista