Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaaminen. Näytä kaikki tekstit

torstaina, helmikuuta 04, 2010

Paraislainen terveysblogi oli Suomen luetuin

***
Paikallislehti Paraisten Kuulutukset
haastatteli minua 4.2.2010. Lehden toimitukseen oli kantautunut tieto, että kansainvälinen medianäkyvyyden asiantuntija Cision oli valinnut terveysblogini Suomen parhaaksi. Päätoimittaja Anja Kuusisto teki jutun.

Koska aloitit bloggaamisen?
Aloitin heinäkuussa 2005 erään kemiöläisen ehdotuksesta. Hän on Jukka Melaranta, nykyään hän asuu Pohjois-Suomessa. Vuonna 2005 blogirintamalla ei vielä tapahtunut niin paljon, nyt siellä käy säpinä.

Kuinka suuret lukijamäärät seuraavat sinun blogiasi?
Päivittäin terveysblogiani lukee noin 800-20 000 henkilöä. Jokin mediatapahtuma tuo lukijaryöpyn blogiini. Cision -yrityksen lehdistötiedotteen takia (jossa uutisoitiin erityismaininnasta) laskuri näytti huippulukemia, ja niin myös kesän kynnyksellä kun 2008 Iltalehti julkaisi erään ideani suoralla linkillä blogiini. Hetkittäin lukijoita oli yli 20 000 päivää kohti.

Sinulla on varmasti vakiolukijoita, mistä päin Suomea, tiedätkö?
Niin hassulta kuin se tuntuukin, en tunne lukijoitani kovinkaan hyvin. Blogissani voi kommentoida nimettömänä ja laskurista ei näe kuka on sivuilla käynyt. Julkisuudessa hyvinkin tunnettuja henkilöitä viihtyy blogini parissa joko kommentoiden suoraan blogiini tai sähköpostilla. Näistä esimerkkejä: pääjohtaja Pekka Puska (Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos), dosentti Mikael Fogelholm (Suomen Akatemian Terveyden yksikkö), lääkäri Pirjo Ilanne-Parikka (Diabetesliitto) ja ehkä vielä lääkäri A***** H******* (ortopedi, vaihtoehtolääkäri). Terveys! -lehdessä 2/2009, joka on apteekkien asiakaslehti, Sundqvist esiintyy suuressa jutussa, missä hän ja THL:n Pekka Puska "vetävät köyttä" hiilihydraateista. Lehden mukaan Sundqvist uskoo, että hiilihydraattien vähentämisestä on hyötyä, Puskan mukaan tämä ei ole ravintoratkaisu.

Suositteletko jutun lukemista?
Kyllä suosittelen, se antaa hyvän kuvan meidän väittelystämme. Ja vaikka olemmekin eri mieltä ravintoasioista, olemme hyviä ystäviä.

Christer Sundqvist vierailee Paraisten kirjastossa torstaina 18. helmikuuta klo 18, jolloin hän kertoo tuoreesta kirjastaan, "Sietämätön leveys".

Lähde: Paraisten Kuulutukset, 4.2.2010

Muita juttuja minusta lehdissä:

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Christer Sundqvistin terveysblogia luetaan vilkkaasti


**
Kun vuonna 2005 kirjoitin ensimmäiset
hapuilevan vaatimattomat blogikirjoitukseni, en voinut kuvitellakaan kohoamista vakavasti otettavien blogikirjoittajien kastiin (sinne minä kuulemma kuulun?). Tänään on sellainen tilanne, että terveysblogiani lukevat ahkerasti niin miehet kuin naiset. Viikoittain toimittajat ottavat yhteyttä ja tarkistavat saavatko käyttää ideointiani jossakin blogikirjoituksessa hyväksi omassa lehtijutussaan, viimeksi eilen erään kansainvälisen terveysseminaarin luennoitsija kertoi hakeneensa blogistani inspiraatiota ja pyysi lupaa käyttää itse erästä lausahdustani omilla luennoillaan, yksittäisiä blogikirjoituksia seurataan erittäin laajapohjaisesti ja kommentoidaan vilkkaasti.

Mikä ihmeen into minulla on jatkaa tätä blogikirjoittelua? Blogikirjoituksia tulee lisää tulevaisuudessakin pääosin siitä syystä, että blogin ylläpito on mielekästä puuhaa. Terveysblogistani olen saanut oivan työkalun valistustyössäni, omien terveyslehdissä julkaistavien vaatimattomien terveysjuttujeni ideointi tapahtuu pääosin tässä blogissa, voin pitää yhteyttä luennoilla tapaamiini ihmisiin, nimimerkkien varassa ja oman nimen kera kommentoineet ovat tulleet tutuiksi myös kahdenkeskisissä tapaamisissa, voin ottaa kriittiseen tarkasteluun ajankohtaisia asioita ja saada tälle välitöntä palautetta sekä innostaa terveysviranomaisiamme avoimeen pohdintaan myötä- ja vastavirran terveysilmiöistä. Kiitos kaikille!

Olen pitänyt kaupallisuuden poissa blogistani mahdollisimman tarmokkaasti. Se on tietoinen valinta. Haluan pysytellä neutraalina. Ihan ilmaista tämä blogin ylläpito ei ole. Joudun aika paljon soittamaan puheluita ja hankkimaan kirjallisuutta. Blogikirjoittelussa viettämäni aika on poissa muusta tuottavasta toiminnastani. Jos haluat tukea terveysblogiani taloudellisesti, niin huomioi silloin haluttomuuteni toimia esimerkiksi jonkin yksittäisen terveystuotteen edistäjänä. Sen sijaan haluan olla edistämässä järkevän tuntuisia terveysilmiöitä kuten esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota. Näin saatan siis lahjoituksesi varassa hanakammin antaa näkyvyyttä itse järkeväksi tunnustamalleni terveysasialle, jota juuri sinä pidät tärkeänä. Lahjoittajat ja työn tukijat ottanevat yhteyttä minuun henkilökohtaisesti. Minulla on maksullisia palveluja, joita käytetään kiitettävän ahkerasti, mutta suurin osa tuotannostani on siis maksutonta, parhaimmassa partiopoikahengessä teille tarjottua tutkittua, hutkittua ja joskus ei niin kauhean vakavastikaan otettavaa terveystietoa. Turun Myyntimiehet ry kiteyttävät terveysviestintäni aika oivallisesti äskettäin ilmestyneessä jäsenjulkaisussaan (Kuuvannokka 2/2009): "Jos jostakin esityksestä voi sanoa, että se oli eloisa, runsaasti tietoa antava sekä vielä humoristinen, niin Christerin esitys sitä todella oli! Esitys sai kaikkien osanottajien suut hymyyn." Koska on epätodennäköistä, että koko Suomen kansa voisi hymyillä kanssani luennoilla, pyrin näissä kirjoituksissani säilyttämään luennoillani niin ominaisen humoristisen ja eloisan otteen. Ensimmäinen blogikirjoitukseni loppuu näin: "Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?" Kiitos kun olet kulkenut mukana matkallani heinäkuusta 2005 asti!

Lisää aiheeseen liittyvää kirjoitteluani:

tiistaina, elokuuta 18, 2009

Ruokabloggaajat ovat jyvällä asiasta

**
Netti on ruokaa rakastavan taivas!
Bloggaajat ovat rakentaneet nettiin toisen keittiön, väitetään tässä Nettitelkun tuottamassa tekstissä. Nam!

Yhteisöllisyys on tullut suomalaisten kotikeittiöihin jäädäkseen. Ruoanlaiton yhteydessä se ei tarkoita välttämättä vain ruokapöydän ääreen kokoontuvia ystäviä ja sukulaisia, vaan myös internetin yhdistämiä ruokabloggaajia.

Jo pelkästään Suomessa on nykyään tuhansia ruokablogeja ja muualla maailmassa lukumäärä nousee miljooniin. Blogien seuraajia ja kirjoittajia yhdistää ruoan rakastaminen sekä luovuus ja kokeilunhalu keittiöpuuhissa. Monille yhteisöllisyys on merkittävä syy seurata ruokablogeja ahkerasti ja myös pitää omaa blogia.

- Ruokabloggaajat järjestävät tapaamisia, höpisevät keskenään netissä ja antavat toisilleen vinkkejä keitoksiin. Seuratuimpien blogien kommenttilaatikoissa käydään ahkeraa keskustelua, kertoo oman bloginsa reilu vuosi sitten avannut nimimerkki Ketsuppi, joka kirjoittaa "Tuu nyt jo, ketsuppi!" -blogia.

Ruokabloggaajat myös kisaavat keskenään kuukausittaisissa ruokahaasteissa, joissa blogien lukijat valitsevat voittajan. Osallistujat taikovat keittiöissään esimerkiksi tiettyyn ruokalajiin tai raaka-aineeseen liittyvän teeman mukaista purtavaa, ja jättävät luomuksensa muiden arvioitavaksi.

- Osallistuin kesäkuussa haasteeseen, jonka teemaksi edellisen haasteen voittaja oli ideoinut luovasti jazzin. Valmistamani ruoka oli nimeltään kreolilainen grilliannos, ja se sisälsi tonnikala- ja tiikerirapuvartaita sekä bataattiranskiksia, kertoo ensimmäisessä ruokahaasteessaan jaetun ykkössijan saalistanut nimimerkki Kirsikka (Pata & Kattila -blogi).

Hyvä ruokablogi ei ole kertomus perunoiden keittämisestä vaan siltä odotetaan paljon enemmän. Blogin säännöllinen päivittäminen sekä oman persoonan tuominen mukaan teksteihin keräävät lukijoita.

- Omasta mielestäni hyvässä ruokablogissa on mielenkiintoisia ja inspiroivia ruokaohjeita eli oikeasti kokeillaan uutta ja kokataan myös harrastus- eikä vain ruokkimismielessä. Ruoan ei tarvitse olla liian hienoa vaan on mukava seurata, kun bloggaaja kokeilee erilaisia juttuja ihan vain mielenkiinnosta ruokaa ja kokkaamista kohtaan, Kirsikka pohtii.

Lukijat käyttävät blogeja reseptihakemistona ja vinkkivarastona, josta ammennetaan ideoita omaan keittiöön. Ketsuppi odottaa blogilta muun muassa vinkkejä vanhojen tuttujen ruokien viilaamiseksi esimerkiksi uusien mausteiden avulla sekä neuvoa epäonnistuneiden reseptien korjaamiseksi.

- Saan muiden blogeista paljon ideoita omaan ruoanlaittooni. Blogit ovat minulle myös kuin aikakauslehtiä, ajanvietettä ja mukavaa luettavaa, hän toteaa.

Kirsikka perusti oman ruokabloginsa keväällä ja Ketsuppi on jakanut ruokakokemuksiaan jo reilun vuoden ajan. Molempien mielestä blogi motivoi kokkaamaan ja kannustaa kokeilemaan uutta entistä enemmän. Ruoanlaitto tuntuu konkreettisemmalta harrastukselta, kun sen tulokset on dokumentoitu tekstinä ja kuvina.

- Päivitän Ketsuppilaa säännöllisen epäsäännöllisesti riippuen siitä, kuinka paljon huvittaa ja ehtii. Olen fiiliskokkaaja ja kuuntelen kulloisiakin himoja suunnitellessani aterioita. Jos näen kaupan hyllyllä mehukkaan oloisen avokadon, saatan rakentaa päivän ruoan sen ympärille, Ketsuppi kuvailee.

Ketsuppi panostaa mielellään juhlaruokiin, mutta jättää useimmiten aikaa vievät askartelut muille. Kirsikka sen sijaan tekee usein kaiken alusta asti ja jaksaa uurastaa niin itse tehdyn tuorepastan kuin aurinkokuivattujen tomaattienkin parissa.

- Helppoa saa tehdä, mutta sen pitää olla kuitenkin hyvää. Itselleni maistuu parhaiten ruoka, joka tehdään tuoreista raaka-aineista ja useimmiten vaikeimman kautta, Kirsikka nauraa.

Lisää blogeja: www.blogilista.fi

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 17.8.2009

Lue lisää omia kirjoituksiani blogeista:

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Tervetuloa blogini lukijaksi

**
Tätä kirjoitustani kommentoidaan kivasti. Kirjoitettu 30.4.2009, päivitetty 1.5.2009

Oletko täällä ensimmäistä kertaa?

Minulla on tapana olla
suorasukainen, rehti ja avoin. Niinpä tunnustan heti, että on lähes mahdotonta ihan vuorenvarmasti sanoa kannattaako sinun lukea tätä terveysblogia. Laskurini mukaan täällä käy päivittäin 800-1200 lukijaa, joista puolet on täällä ensimmäistä kertaa tai vierailevat täällä kovin harvoin. Keskimäärin sivuillani viivytään 4 min 36 sek. Ehtiikö siinä ajassa muodostaa käsityksen siitä kannattaako näitä sivuja lukea jatkossa? Löydätkö blogistani mitään hyödyllistä tietoa? Ihan turhaanko tulit tänne Google -hakukoneen houkuttelemana? 

Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Täällä etsitään näihin asioihin rehellisesti vastauksia. Vastaus löytyy mahdollisesti:
Huomioimalla muut.

Olkoot mietteesi blogini suhteen mitkä tahansa, yksi asia on varma. Tätä blogia tehdään täydestä sydämestä, tosissaan. Tarkoituksena on siis jakaa tietoa terveydestä, ravitsemuksesta ja liikunnasta omalla persoonallisella tavallani. Olen huomattavasti parempi puhuja kuin kirjoittaja, joten joudun suurien haasteiden eteen tässä blogissa. Esiintymislavalla, kuntoklubissa, messuilla, koulussa, yrityksissä, opistoilla, yliopistoissa jne. olen vahvoilla. Tarkoituksena on kirjoittaen ja puhuen löytää terveyden avaimet yhdessä lukijani ja kuuntelijani kanssa. Sinun vaikeutenasi ei ole blogin asiasisällön ymmärtäminen, vaan sen ymmärtäminen, mikä osa tästä informaatiosta on sovellettavissa sinun yksilölliseen tilanteeseesi. Se onkin sitten se vaikein asia…

Tervetuloa lukemaan blogiani! Pistä nettiosoite muistiin. Käy täällä joka päivä. Pyydä minua keikalle. Siellä olen parhaimmillani. Tämä blogi on vähän kömpelö väline. Aloita vaikkapa näistä kirjoituksistani, joita laskurini mukaan luetaan kaikkein eniten juuri tällä hetkellä:


maanantaina, huhtikuuta 13, 2009

Mitä sä täällä blogissani roikut?

*
Hyvää päivää! Kohteleeko elämäsi sinua hyvin? Mitä sinä täällä blogissani roikut?

Maalainen otti kesällä 2005 puheeksi bloggaamisen. Me teimme silloin töitä samassa työympäristössä kaikenlaisten syrjäytyneiden nuorten ja aikuisten parissa. Työ osoittautui lähes arvottomaksi. En saanut kaipaamiani uudistuksia aikaiseksi tuossa omassa terveysprojektissani ja vetäydyin hankkeesta lopullisesti vuoden 2006 aikana kun hankkeeseen osallistuvat tahot osoittautuivat niin tavattoman taitamattomiksi pelureiksi, joita kiinnosti vain projektiraha, ei ihmisten terveys.

Tuokin elämänvaiheeni ja projektin aikana tekemäni henkiset ja taloudelliset uhraukset koituivat kuitenkin synkistä lähtökohdistaan huolimatta voitokseni. Sillä tuosta projektista jäi päälle tuo blogikirjoitusten tekeminen. En aio mennä yksityiskohtiin, mutta olin tavattoman ahdistunut kun ideoihini ei tuossa projektissa uskottu. Asioiden yksinkertaistaminen, johon olin vuosien saatossa oppinut luottamaan ja jossa olin kehittynyt tosi hyväksi, ei toiminut tuossa työyhteisössä oikeastaan laisinkaan.

Olin jo pitkään haaveillut sopivasta terveysprojektista, jossa koulutuksestani (olen väitellyt tohtoriksi biologian alalla ja tutkinut eläinten ravitsemusta ja lisääntymistä) ja puhelahjoistani (olen omasta ja onneksi monien muidenkin mielestä tavattoman hyvä puhuja) olisi enemmän hyötyä. Syntyi ajatus terveyskäsitteen yksinkertaistamisesta kirjoittamalla ensin yksinkertaisia blogitekstejä, joita aikani katseltuani tarjosin tuttuihin lehtiin julkaistavaksi. Yllättäen kirjoituksistani pidettiin juuri sen takia, että ne olivat niin yksinkertaisia ja erilaisia. Wautsi wau! Tosi kiva juttu.

Tarjouduin luennoimaan terveysasioista eri paikkoihin ja sanomani kiinnosti. Tuli runsaasti uusia keikkoja. Pitääkseni luentokeikkani aiheet ajankohtaisina kirjoitin näitä blogitekstejäni. Nappasin keikoilleni mukaan blogikirjoituksiani ja luin niitä elävöittääkseni entisestään jo ennestään varsin viihteellisiä luentojani. Loppu on nykyhetkessä koettavaa historiaa. Minä olen aivan kuin vahingossa synnyttänyt aivan uudenlaisen tavan kertoa ihmisten terveydestä kirjoituksin ja puhein. Kateelliset pitävät minua mitäänsanomattomana sekoilijana, bisnesmiehet käyttivät minua häikäilemättömästi hyväksi, mutta onneksi sentään aika moni pitää minun nykyistä työrooliani arvossa. Tällä hetkellä minulla on töitä ihan tarpeeksi ja aika vakaa talouskin.

Mitä sinä täällä blogissani roikut? Täytyy siinä varmaan olla jokin syy.

Jos luet blogiani sen takia, että olet oivaltanut, että kannat terveyttäsi koko elämäsi ajan mukanasi, jos kysyt blogiani lukiessasi säännöllisesti miten pystyisin mahdollisimman terveenä pysymään koko elämäni, silloin olet oikeassa paikassa lukemassa ja pohtimassa asioita. Sillä tässä blogissa juuri näihin asioihin etsitään rehellisesti vastauksia. Kyseenalaistamalla. Provosoimalla. Pohtimalla. Kokoamalla. Yksinkertaistamalla. Sallimalla keskustelu. Olemalla avoin. PiristämälläHuomioimalla muut.

Miksi sinä luet blogiani? Olisi kiva tietää.  

--------------------------------------------------

Tässä vielä kuriositeettina ensimmäinen blogikirjoitukseni 31.7.2005:

Kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän...
Niin, neljä vuotta olen pian työskennellyt tuon kaistapäisen tutkimustyön parissa. On ehkäpä elämäni kaistapäisin projekti. Yritän kerätä kaiken olennaisen tiedon urheilijan ravinnosta yhteen ja samaan opukseen. Alunperin siitä piti tulla omien sekavien muistiinpanojeni ja ravintoluentojeni ideoinnin apuväline ja minulle kantautuneen arvokkaan muille välitettävän tiedon säilytyspaikka. Sittemmin projekti hiukan paisui kun innostuin asiasta. Nyt kirjassa on (kaikkine lähteineen ja hypertext-linkkeineen) yli 4000 sivua. Parhaiten se on luettavissa CD-levyltä. Olen sellaisen miniversion kirjastani vienyt nettiin töllisteltäväksi, ilkuttavaksi, ihasteltavaksi, ihmeteltäväksi ja plagioitavaksi. Täytyy sanoa, että sääliksi käy niitäkin ravitsemustieteen professoreita, jotka innostuivat aluksi kovastikin kritisoimaan luomustani. Sääliksi käy tuota johtaja F:ää, sillä nyt hän on ollut kauhusta hiljaa monta kuukautta vilautettuani hänelle osan aineistostani. Miten hän olisi voinut aavistaa, että minun paras energialähteeni on kirjoittamisessa aina ollut kiukunsekainen "kyllä minä vielä sinulle pirulaiselle näytän miten kirjoja kirjoitetaan ja miten töitä tehdään". Kyllä minua on matkan varrella yksi ja toinen yrittänyt lannistaa, ehkäpä juuri voimakkaimmin ravitsemusopin keulakuvat täällä Suomessa. Niinkuin tuo mitättömyyden huippu Fil maist B! Onko se pelkästään kateellisuutta vai liittyykö siihen jotakin aivan muuta? Sitä taidan tässä muutamana iltana pohtia - itsekseni. Onneksi on niitä tyytyväisiäkin kirjani lukijoita. Tänään esimerkiksi tein uutta luentomateriaalia valmennusoppini varsinaisille faneille urheiluseura TW:ssä. Siellä minua jopa kuunnellaan, aivan kuten kuuntelivat ne urheilujohtajat tuolla Kuortaneella ihan hiirenhiljaa. Kai minäkin joskus innostun kun työtäni arvostetaan, vaikka enemmän saankin aikaiseksi keskinkertaisia johtajia manaillessani.

Kiukuspäissäni minä muistan luoneeni paljon muutakin:
a) väitöskirjani, uusine innovatiivisine ajatuksineen valtavirtaa vastaan puskien
b) satatuhatta aforismia käsittävän kokoelmani ihan vain tylsää olemassaoloa tappaakseni
c) minkkiensyklopedian jonka lahjoitin Tanskan köyhille eläinlääkäreille ihan huumorimielellä
d) ne 3 miljoonaa shakkipeliä, jotka minulla on tietokannassani

Ja ihan kuin kaikkia luonnonlakeja uhmaten olen vielä pysynyt terveenäkin.

Yritän koko ajan hakea kirjaprojektiini rahoitusta, toistaiseksi ei ole tärpännyt. Ei sillä nyt oikeastaan ole niin paljon väliäkään. Mitä minä niillä rahoilla tekisin? Lahjoittaisin ylivelkaantuneille niinkuin silloin 90-luvun alussa?

Ravintokirja on valtavan mielenkiintoinen projekti! Välillä on ollut ihan kovakin työputki päällä. Muistuu ihan mieliin ne ajat Åbo Akademissa, jolloin tein pikavauhtia valmiiksi väitöskirjani. Silloin pystyin valtaviin työsuorituksiin ja asosiaalisuuden MM-kisoissa olisin tuolloin ollut aivan kärkisijoilla. Huomaan vieläkin pystyväni usean päivän ja yön jatkuvaan luomisprosessiin ja se tuo pientä hilpeyttä raadolliseen olemassaolooni. Vielä minä jaksan, vielä minussa henki pihisee.

Tulen ehkä kiusaamaan itseäni ja ehkäpä muitakin elollisia Blogistanissa raastavilla ajatuksilla lahjakkaiden ihmisten kokemasta mielivallasta tässä rakkaassa kotimaassa. Hyvä, uusi ystäväni ja ymmärtäjäni maalainen on kertonut blogeista minulle, joista minulla ei ollut kovinkaan paljon tietoa. Hän tekee loistavaa PR-työtä bloggaamisesta. Sai minut ylipuhuttua tosi vaivattomasti!

Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?

torstaina, joulukuuta 25, 2008

Juttujeni lukemista jatketaan


**
Suurin osa teistä jatkaa juttujeni lukemista vaikka sivuillani olisi mainoksia. Varsinkin jos tämä sallisi sen, että juttuni pysyisivät ilmaisina jatkossakin. Harkitsenkin joidenkin ravitsemusalalla toimivien esittelyä tuotevalmisteineen mainosmielessä. Täysin ilmaisia tuote-esittelyt eivät olisi, mutta näkyvyyden huomioiden kyseessä olisi mainostajaa hyödyttävä toiminta.

Nöyrä kiitos lukuisista kommenteistanne vuoden 2008 aikana! Tuntuu mielekkäältä uhrata aikaa blogikirjoitteluun.

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Blogiani rakastetaan


*
Olen saanut
odottamattoman suuren ja hämmentävän tunnustuksen Ne elävät vain yhden päivän -blogin kirjoittajalta. Blogiani peräti rakastetaan.

Tässä laitan seitsemälle blogisuosikilleni eteenpäin "I love your blog" -tunnustuksen. Jokainen lisätköön sitä osoittavan kuvan omaan blogiinsa ja antakoon tunnustuksen eteenpäin seitsemälle bloggaajalle.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Ei niin vakavasti otettavaa tietoa

*
Kesällä pitää rentoutua
. Ei pidä suhtautua niin haudanvakavasti kaikkiin asioihin. Tässä sinulle 100 rentoa juttua ravitsemuksesta ja terveydestä. Löydät enemmän luettavaa sisällysluettelostani.

Sata rentoa juttua
Lähde: veteraaniurheilija -blogi (christer sundqvist), 2005-2008

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Hoitoalan Blogistan vaietkoon?

**
Tässä jutussa on paljon piilomainontaa. Älä lue ollenkaan jos mainonta ärsyttää!

-------------------------------------------------------
Astu tämän viivan yli vain jos uskot selviäväsi piilomainonnan karikoista!

Rohkeimmille tämä alle naputtelemani juttu saattaa tuottaa lukuelämyksen.



Blogistan on bloggajien luoma
oma virtuaalinen yhteisö. Wikipedia määrittelee blogin näin:

Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogissa on mahdollista julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvien, videokuvan tai äänen muodossa. Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista muihin www-sivuihin verrattuna on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus. Muita tunnusomaisia piirteitä blogeille on kommentointimahdollisuus ja RSS- tai Atom-syötteet, joiden avulla voidaan helposti ohjelmallisesti seurata ja levittää blogin sisältöä.

Journal of General Internal Medicine -lääkärilehti (suora linkki kirjoitukseen) on julkaissut artikkelin missä pohditaan hoitoalalla tapahtuvaa bloggaamista. Artikkelissa varoitetaan bloggaajia paljastamasta liian paljon yksityiskohtia erityisesti potilastapauksistaan. Ainakin yhdessä tapauksessa on USA:ssa edetty oikeustoimiin saakka.

Moni meistä on huomannut blogien saavuttaman suosion. Minunkin vaatimatonta sivustoani lukee ja kommentoi päivittäin useita satoja ihmisiä. Tutkimuksessa seurattiin lähes 300:n hoitoalan ihmisen blogikirjoittelua. Tutkijoiden mukaan kirjoittajan henkilöllisyys oli tunnistettavissa joko suoraan tai välillisesti yli puolessa blogeista. Usein bloggaaja oli itse ilmoittanut sekä etu- että sukunimensä, mutta joissakin muissa tapauksissa nimitieto paljastui muilla tavoin.

Arviolta neljä bloggaajaa kymmenestä (40 %) kirjoitti yksittäisistä potilastapauksista. Kolme bloggaajaa oli varustanut bloginsa kuvamateriaalilla missä voitiin tunnistaa potilas ja 45 oli antanut potilaastaan niin yksityiskohtaisia tietoja, että tunnistaminen oli mahdollista ainakin lähipiirille.

Oikeutta ruvettiin käymään sellaisesta tapauksesta, jossa nimetön bloggaaja oli kertonut erään potilaan kuolemasta. Ongelmallista tässä tapauksessa oli se seikka, että lääkäri oli syytettynä tuon potilaan hoitovirheestä. Asiaa hoitava asianajaja löysi blogikirjoituksen ja tunnistettuaan tapauksen, se johti syytetoimiin - ja blogin häviämiseen!

Blogeissa koetaan ongelmalliseksi myös lääkemainonta. Kaikki ne päivät jotka saamme elää ilman erään tietyn terveystohtorin blogikirjoittelua ovat paratiisimaisia. Helvetti repeää jos tämä nimeltä mainitsematon tohtori innostuu bloggaamaan. Hän täyttää jo nyt mainosmateriaalillaan monta keskustelupalstaa internetissä.

Tutkijoiden mielestä näiden lääkäri- ja sairaanhoitajablogien vaarana on arkaluonteisten potilastietojen vuotaminen julkisuuteen. Vähäisenä ei myöskään pidetä kirjoittajaan kohdistuvaa uhkaa. Maailmassa on niin paljon arvaamattomia ihmisiä, jotka saattavat kiinnostua hoitoalalla työskentelevän ihmisen elämän hankaloittamisesta. Tutkijat nostavat esille kuvaavina esimerkkeinä ei-toivotusta kirjoittelusta: "...tuo potilas on tyhmä, laiska ja itsekäs..." ja "...muut sairaanhoitajat istuvat toimistossa lehtiä selailemassa koko ajan - minä joudun tekemään kaikkien työt yksin..."

Tutkijat ovat kuitenkin mielissäänkin blogi-ilmiöstä. Blogit voivat antaa äänensä hoitoalan henkilöstölle, joka ei muuten kuulu. Lääketieteen blogit voivat myös välittää tietoa terveydestä sillä tavalla, että suuri yleisö voi siitä saada arvokasta tietoa.

Kun nimimerkki "maalainen" esitteli minulle blogimaailman joitakin vuosia sitten, hän tuskin aavisti miten hedelmälliseen maahan tiedon siemen joutui. Olin jo pitkään aiemminkin kirjoitellut terveysasioista, pitänyt luentoja ravitsemuksesta ja liikunnasta, mutta koen suuren yleisön, median ja tutkijakunnan löytäneen minut vasta blogini kautta. Olen alusta asti saakka aina esiintynyt omalla nimelläni. Ottanut kärkevästikin kantaa erilaisiin terveysalan ilmiöihin. Alan koulutuksen saaneena, Suomen Akatemian tutkijana menestyneenä ja jonkinlaiset kirjalliset lahjat Luojaltani saaneena, olen itsepintaisesti jatkanut tätä valistustyötäni. Sellaisella partiopoika-asenteella, kuten "maalainen" on maininnut. Olen tietoisesti yrittänyt pitää kaupallisessa mielessä hyvin matalaa profiilia. Tiedän tuosta nimeltä mainitsemattoman terveystohtorin tapauksesta, että mainonta ja oman erinomaisuutensa esilletuonti ja kehuminen suututtaa ihmisiä. Varsinkin jos kehuilla ei juurikaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Taitaa teillä, rakkailla blogini lukijoilla, olla kestämistä kun aika ajoin saatte lukea erinomaisen urheilijan ravintokirjani (2001-2008) työn edistymisestä ja tarjoan teille uusien nettiversioiden ilmestymistietoja. Se kirja on ilmeisesti niin hyvä, että harvinaisen moni on hankkinut sekä lukuoikeudet tuohon internetversioon että painettuun kirjaan tuntee vetoa. Hämmästelen lukijoilta kantautuvia myönteisiä viestejä. Alunperin itselleni tarkoitettu ravitsemustiedon ja liikunnan muistilehtiö on teidän kannustuksenne myötä kasvanut varteenotettavaksi tietolähteeksi terveydestä, liikunnasta ja ravitsemuksesta. Se sopisi sellaisenaan yliopistotasoiseen opetukseen, mutta yksinkertaisen kirjoitusasunsa takia siitä voi nauttia myös koulutusta vähemmän saanut. Välillä tuntuu siltä, että ne raikkaimmat ajatukset tulevat niiltä, jotka ovat varjelleet itseään liialta kirjatiedolta.

Blogikirjoittelua harrastan sen takia kun se tuo uusia ideoita tuohon pääteokseeni ("Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta") ja toimii erinomaisena inspiraatiolähteenä luennoillani ja lehtiartikkeleissani. Nöyrä kiitos kaikille lukijoille, kuuntelijoille ja kommentoijille. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää!

Huomaan Suomen urheiluliiton valmennuspäällikön kirjoittaneen minusta mieluisan arvion äskettäisen 38 min kestäneen luennon jälkeen: Christer Sundqvist kertasi ansiokkaasti urheilijan ravitsemuksen pääkohdat omassa mieliinpainuvassa esityksessään.

Lähde: Dagens Medicin, 25.7.2008

perjantaina, huhtikuuta 11, 2008

Bloggaaja - olet kuolemanvaarassa!

*
Tänään (11.4.2008) Dagens Medicin -lääkärilehti
kiinnittää huomiota blogikirjoittelun terveysvaaroihin. Minä olen nyt todellisessa hengenvaarassa! Minä toimin juuri niin kuin lääkärilehdessä varoitetaan: Minä jahtaan näitä juttuja joita voin ensimmäisenä kertoa laajahkolle lukijakunnalleni. Bloggaan päivisin ja joskus myös yöllä.

"Nyt minä löysin jotain merkittävää. Lepään hetken, mutta palaan asiaan myöhemmin tänään tai huomenna." Nämä jäivät amerikkalaisen bloggaajan Russel Shawn viimeisiksi sanoiksi työntekijälleen ZDNet. Hän kuoli pari tuntia myöhemmin hotellissaan Kaliforniassa.

New York Times on kiinnittänyt huomiota bloggaamiseen terveysriskinä. Lyhyen ajan sisällä on kaksi ammatikseen blogejaan kirjoittavia kuollut ennenaikaisesti. Edellä esitellyn lisäksi amerikkalainen Marc Orchant kuoli sydänkohtaukseen viisikymppisenä. Kaksi kuolemaa ei vielä synnytä epidemiaa, mutta yhä useammat USA:ssa ja Ruotsissa tunnistavat tämän ajan ilmiön:

- koko ajan etsitään sitä uutista joka herättää lukijan mielenkiinnon
- halu olla ensimmäisenä tarjoamassa uutista vie bloggaajien terveyden
- blogien kirjoittajat ovat aikamme orjatyövoimaa: tuota tekstiä tai häivy näkyvistä

Ruotsalainen bloggaaja Isabella Löwengrip (Blondinbella) kertoo tehneensä bloginsa myötä niin paljon töitä, että löysi itsensä aikanaan sairaalasta. Tästä tapahtumasta Isabellan hälytyskellot pärähtivät soimaan ja hän vähensi päivittäisten blogikirjoitustensa määrän viidestä kahteen. Isabella on erityisessä vaaravyöhykkeessä, sillä hän bloggaa tienatakseen elantonsa. Hänelle maksetaan siitä miten moni käy hänen blogiaan lukemassa ja houkutellakseen lisää lukijoita hänen tekstiensä pariin, hänen pitää olla ensimmäisenä kertomassa jymyuutisesta.

Tämä oli minun jymyjuttuni. Yritetään pysyä elossa. Olinhan minä ensimmäisenä liikkeellä kertomassa tästä uutisesta suomen kielellä? Mistä löytäisin seuraavan jymyuutisen?

torstaina, huhtikuuta 10, 2008

Blogiani arvostetaan

***
Olen saanut tunnustuksen
. Blogillani on ainakin tunnustuksen antaneelle tanssitytölle merkitystä. Toivottavasti myös muille on merkityksellistä mitä kirjoitan ravinnosta, terveydestä ja liikunnasta.

Kun minulle nyt on suotu tällainen yllättävä kunnianosoitus (KIITOS!), tehtäväkseni jää sijoittaa tätä arvostusta osoittava merkki blogiini. Lisäksi minun pitää:

1. Jakaa tämä tunnustus 5 sellaiselle blogille, jotka eivät ole saaneet tätä tunnustusta aiemmin.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulisi linkittää takaisin tälle sivulle.
4. Tunnustuksen logon tulisi näkyä blogissa ja logosta on linkki tuohon alkuperäisblogiin.

Tämän tunnustuksen alkuperäiset ohjeet löytyvät täältä Lontoon murteella.

Suurella sydämellä ja tarkoituksena tuoda jotain lisäarvoa meille kaikille, hienoja blogeja kirjoittaa myös nämä henkilöt:
  1. Pekka Nykänen. Reumalääkäri Nykänen seuraa hyvin laajasti maailman tapahtumia. Terveyttä koskevissa asioissa hän ei sokeasti seuraa massan mukana, vaan pystyy ammattitaitonsa puitteissa kriittisesti tarkistelemaan meille jaettua informaatiota. Lääkäri Nykäsellä on erinomaisia linkkilistoja, joita tunnustan käyttäväni useita kertoja viikossa hyödykseni.
  2. Jukka Kemppinen. Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa pitkään ja hartaasti yhteiskunnallisesti merkittävistä asioista. Tämä blogikirjoittaja on ollut suosikkini jo pitkään. Lukekaa, pohtikaa, kyseenalaistakaa ja ennen kaikkea nauttikaa professori Kemppisen oivallisista kirjoituksista!
  3. Maalainen. Tämä blogimaailman nestori kirjoittaa arkielämästä erittäin mielenkiintoisella tavalla. Lisäksi hän liittyy omaan elämääni sellaisella merkittävällä tavalla, että hän esitteli minulle aikoinaan tämän blogimaailman. Sympaattinen Jukka saa kolmannen tunnustukseni.
  4. Annika Dahlqvist. Ystäväpiiriini kuuluu monia lääkäreitä. Tällä hetkellä Ruotsissa hyvin ajankohtainen ja rohkea nainen saa vilpittömän tunnustukseni. Annikan kuningasajatuksena on kertoa ruokavaliosta, jolla hänen potilaansa ovat tervehtyneet. Tämä on ruokavalio, jota ei välttämättä jokainen lääkäri (vielä) suosittele: vähemmän hiilihydraatteja, enemmän rasvaa ja proteiineja.
  5. Janne Huovila. Viimeisen, mutta ei suinkaan vähäisimmän, tunnustukseni saa nuori ravintotieteitä Helsingin Yliopistossa opiskeleva Janne Huovila. Hänellä on elämänarvot kunnossa, hurttia huumoria pistetään kehiin silloin kun sille on tarvetta. Lukekaa Jannen ajatuksia sellainen iloinen pilke silmäkulmassa.
Tämä oli äärettömän vaikea tehtävä! Niin moni jäi mainitsematta. En missään nimessä houkuttele teitä tunnustuksen saaneita jatkamaan omalla tahollanne tätä hommaa. Lukuisille lukijoilleni haluan kuitenkin hetkeksi nostaa esille nämä erinomaiset bloginkirjoittajat.

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

100 000. käynti!


*
Käsittämättömät 100 000 käyntiä
tuli täyteen tässä varsin uudessa ravinto- ja terveysaiheisessa blogissa. Juhlistan tuota hetkeä lähettämällä suuren lahjan henkilöllisyytensä ja IP-osoitteensa varmistavalle kävijälle Salon seudulta. Ilmoita osoite minne voin yllätykseni lähettää!

lauantaina, huhtikuuta 07, 2007

Maanläheinen blogikurssi käynnistyy syksyllä

Maalainen on blogimaailman nestori ja minunkin blogi-innostukseni takana. Nyt hän on ajatellut opastaa uusia kirjoittajanalkuja blogimaailman saloihin virtuaalikurssilla, joka suoritetaan, missäpä muualla kuin blogimaailmassa internetin välityksellä.

Käykää lukemassa kurssin esittelyt ja menkää joukolla mukaan!

Blogikurssin suunnitelma
Blogikurssi: suunnitelman jatkoa

sunnuntaina, lokakuuta 29, 2006

Runsaasti häiriöitä vanhassa blogissani

Aikaa on tuhraantunut vanhan veteraaniurheilija-blogin kanssa. Viime päivinä se on oikutellut tavallista enemmän. Olisikohan tämä uudistuneempi versio yhtään varmatoimisempi? Bloggerista en haluaisi kokonaan luopua, sillä minulla ei ole aikaa opetella uuden julkaisualustan oikkuja.

Juttua ravinnosta ja terveydestä löytyy jatkossa näistä blogeistani:

http://veteraaniurheilija.blogspot.com/ (se tuttu, vanha blogi)
http://sundqvist.blogspot.com/ (uusi blogi)
http://ravinto.vuodatus.net/ (se tuttu, vanha sisällysluettelo)