**
Diplomi-insinööri Sami Uusitaloa voi onnitella uudesta aluevaltauksesta! Hän on julkaissut kirjoituksen Huippu-Urheilu-Uutiset -nimisessä lehdessä 1/2011. Hän haluaa jatkaa jo aloittamaansa keskustelua tässä veteraaniurheilijan terveysblogissa, siitä miten huippu-urheilijan ruokavalio ainakin Lasse Virenin osalta poikkesi nykysuosituksista erittäin merkittävästi rasvan laadun ja kolesterolin suhteen. Samin mielestä on selvää, että myös rasvan määrä oli kokonaisuutena suurempi ja hiilihydraattien pienempi kuin mitä kansan keskiarvokin nykyisin on, saatikka viralliset suositukset.
Huippu-Urheilu-Uutisten seuraavaan numeroon Sami Uusitalo kirjoittaa aiheeseen liittyvän jatko-osan. Päätoimittaja Jarmo Mäkelä on Uusitalolle sanonut, että mukaan mahtuisi 1-2 asiantuntijakommenttia. Voitte olla yhteydessä Jarmo Mäkelään kirjoituksen johdosta.
Avataan suora keskustelu myös tässä veteraaniurheilija -blogissa. Uusitalon pääväitteenä on, että Lassen suurempi tyydyttyneen rasvan määrä verrattuna monityydyttymättömään antoi paremman testosteronivasteen. Tosin on mitä ilmeisimmin lukuisia muita seikkoja, jotka vaikuttivat siihen, että kokonaisuus on parempi kuin monella nykyjuoksijalla.
Mitä mieltä olet Sami Uusitalon kirjoituksesta? Kommentoi!
Voilla Voi Voittaa
Sami Uusitalo
(Päätoimittajan johdantokappale)
Urheilijan ravitsemukseen perehtynyt Sami Uusitalo ottaa kantaa kestävyysjuoksijan ravitsemukseen käyttäen esimerkkinään Lasse Virenin ravintokäyttäytymisestä vuodelta 1972 tehtyä dokumentointia.
HUU:n yhtenä tavoitteena on synnyttää keskustelua ajankohtaisista valmennusopillisista tai valmennuksen tukitoimiin liittyvistä kysymyksistä. Perehtykää artikkeliin sekä HUU:n lukijakunnan asiantuntijoiden Jussi Jouppilan, Timo Kuusiston ja Antti Meron sitä koskeviin kommentteihin.
Keskustelu tästä – tai jostakin muusta aiheesta – voi jatkua. HUU:n palstatila on aina käytössä
Rasvasota käy jälleen kiivaana. Syksyn MOT-ohjelma ”Rasvainen kupla” räjäytti keskustelun uusiin mittoihin. Ravitsemusvalistuksen suitsuttama Pohjois-Karjala projekti ja tyydyttyneen rasvan rooli sydäntautien aiheuttajana on vähintäänkin kyseenalaistettu. Laajat väestötutkimukset osoittavat, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole sydäntautien kanssa mitään tekemistä. Soraäänet väittävät myös, että ravitsemusvalistuksen demonisoimat kolesteroli ja tyydyttynyt rasva ovat tärkeitä esim. hormoni- ja aivotoiminnan kannalta.
Nelinkertaisen kestävyysjuoksun olympiavoittajan Lasse Virenin ruokavalio poikkesi olennaisilta osin olympiakomitean, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ja muun ns. ”virallisen linjan” suosituksista. Kirjassaan ”Lasse Virenin menestyksen portaat” Lassen valmentaja Rolf Haikkola ottaa kantaa myös ravitsemukseen. Tältä näyttivät Lassen eväät eräänä elokuun viikkona vuonna 1972:
Maanantai: Ennen aamulenkkiä kevyt aamupala: 1 lasi vettä ja 2 tl hunajaa, 1-2 siivua kokojyväleipää, valk. voita, juustoa, tuoremehua.
lenkin jälkeen: Italiansalaattia, persiljaa, tomaattia, 1-2 ananasrengasta, 1-2 siivua ruisleipää, voita, kinkkua, joku hedelmä
iltalenkin jälkeen: Perunamuhennosta, 1-2 pihviä (häränlihaa), lehtisalaattia kermakastikkeella, tomaattia, kurkkua ja munaa, 1-2 lasia maitoa, 1-2 palaa ruisleipää, voita, mustikkakeittoa
illalla ennen nukkumaan menoa kaakao ja kääretorttu.
Tiistai:
ennen aamulenkkiä: Mannapuuro ja mustikkakeitto, 1 kkp kahvia, 1 siivu paahdettua leipää + voi ja juusto.
lenkin jälkeen: 1 lasi tuoremehua, kivennäisvettä 1-2 palaa ruisleipää, voita, sinihomejuustoa, majoneesia, tomaattia, 1-2 lasia maitoa
iltalenkin jälkeen:
kuoritut perunat, maksapihvit kermakastikkeella, porkkanaraaste, puolukkaa, punajuurta, tuorekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, voita
jäätelöä ja persikoita
illalla kahvi + viineri
Keskiviikko:
ennen aamulenkkiä:
1-2 siivua paahdettua leipää, appelsiinimarmeladia, juustoa, voita, 1 lasi vettä + 2 tl hunajaa
Lenkin jälkeen:
1 lasi puolukkamehua, 1 purkki mansikkajugurttia, 1-2 palaa ruisleipää, kinkkua, 2 keitettyä munaa, riisipuuroa, mustikkakeittoa, 1-2 lasia maitoa
iltalenkin jälkeen:
keitettyä makaronia, perunoita, 1-2 wieninleike, lehtisalaattia kermakastikkeessa, 1-2 ananasrengasta, tomaattia, kukkakaalia, porkkanaraastetta, 1-2 palaa ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa
illalla kahvia ja leivos
Torstai:
ennen lenkkiä:
Kaurapuuroa, puolukkaa, maitoa, 1 kkp vettä ja 2 tl hunajaa
lenkin jälkeen:
pinaattikeitto, kananmunaa, juustoa, 1-2 siivua kokojyväleipää, voita, 1-2 lasia maitoa
iltalenkin jälkeen:
1-2 grillattua porsaankyljystä, herkkusienikastiketta, salaattia (kermaviilikastikkeessa), 1-2 perunaa, tomaattia, papuja, muna, 1-2 viipaletta ruisleipää, voita, 1-2 lasia maitoa, köyhät ritarit, mansikkahillo ja kermavaahto
iltakahvi ja lakkatorttu
Perjantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kuppi kahvia, 1-2 viipaletta paahtoleipää, appelsiinihillo
lenkin jälkeen:
1 lasi maitoa ja puolukkaa, munakasta kinkkutäytteellä, tomaattia, kurkkua, ananasta, persiljaa, 1-2 lasia maitoa ja hedelmiä
iltalenkin jälkeen:
Maksalaatikkoa, puolukkaa, punajuurta, maustekurkkua, 1-2 lasia maitoa, 1-2 siivua ruisleipää, ohukaiset ja mansikkahillo
illalla kahvi ja pulla
Lauantai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1 sämpylä, juustoa, voita
Lenkin jälkeen:
riisi-rusina-luumupuuroa, tuoremehua, sillisalaattia, 1-2 lasia maitoa, 1 siivu ruisleipää, hunajaa
iltalenkin jälkeen:
Kanaa, riisiä, currykastiketta, lehtisalaattia (kermakastike), kurkkua, tomaattia, munaa, kaljaa, kahvia ja mokkapalat
illalla kahvi ja piirakka (marja)
Sunnuntai:
Ennen aamulenkkiä:
1 kkp kahvia, 1-2 palaa paahtoleipää, italian salaattia, munaa, tomaattia
lenkin jälkeen:
1 lasi tuoremehua, paistia, perunaa, papuja, herneitä, kukkakaalia, salaattia, ananasta, luumua, porkkanaraastetta, mansikkakiisseli, kermavaahto
iltalenkin jälkeen:
makaronia, raavasta (liha), salaattia, tomaattia, kananmuna, puolukkaa, jogurttia, 2 siivua paahtoleipää, 1-2 lasia maitoa, 1 lasi tuoremehua, mustikkakeittoa
illalla kahvia ja pikkuleipiä ja hedelmiä.
Koska ruoka-aineiden tarkkoja massoja ei ole ilmoitettu, on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden keskinäisiä suhteita, samoin kuin esim. rasvojen jakaumaa. Selvää kuitenkin on, että tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin absoluuttiset määrät ja suhteellinen osuus ovat jokseenkin päinvastaiset kuin mitä ravitsemusvalistus on viime vuosikymmenet julistanut.
- Lasse joi joka päivä tilamaitoa, jossa on rasvaa 4,4g/100g, eli se on huomattavasti rasvaisempaa kuin nykyinen täysmaito (3,5g/100g).
- Lasse käytti säännöllisesti voita.
- Lasse ei myöskään väistellyt muita täysrasvaisia maitotuotteita kuten juustoja, kermavaahtoa tai -viiliä.
- Kananmunaa, sekä paistettuna että keitettynä.
- Viikon ruokavaliosta puuttuu: Kasviöljyt, kuten rypsi- tai oliiviöljy, margariini sekä hieman yllättäen myös kala.
Näistä seikoista johtuen:
- Tyydyttyneen rasvan osuus on suuri.
- Rasvaiset maitotuotteet sisältävät annoskokoonsa suhteutettuna merkittävästi myös yksittäistyydyttynyttä rasvaa erityisesti verrattuna monityydyttymättömään.
- Kolesterolia saadaan reilusti yli suositusten.
- Monityydyttymättömien rasvojen osuus on pieni.
Söikö Lasse rasvojen osalta väärin? Mikäli ravitsemussuosituksia on uskominen, niin kyllä. Mahdollista kuitenkin on, että Lasse söi ”oikein” ja esim. olympiakomitean suositukset ovat näiltä osin väärin.
Tyydyttynyt rasva, samoin kuin yksittäistyydyttynyt ja kolesteroli omaavat keskeisen roolin testosteronin muodostuksessa. Testosteroni vaikuttaa luonnollisesti harjoituksista palautumiseen ja näin ollen kehittymiseen ylipäätään.
Leipää Lasse söi 2-6 palaa päivässä. Tässä on merkittävä ero olympiakomitean suosituksiin, joka on 3-10 palaa. Muutoinkin tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden osuus vaikuttaa kohtuulliselta. Hiilihydraattien tankkaukseen kiinnitettiin toki huomiota. Näin teki Haikkola itsekin jo 50-luvulla. Toinen kysymys on, kuinka paljon hiilihydraatteja harjoitusten välissä tarvitaan ja onko hiilihydraattien liiallinen tuputus pois jostain muusta.
Lähestulkoon mikä tahansa urheiluravitsemuksen ohjeistus lähtee nimenomaan hiilihydraattien tärkeyden korostamisesta. Hiilihydraatteja on korostettu koko kansalle suunnatussa ravitsemusvalistuksessa ja myös lihavuuden hoidossa. Yhä useamman mielestä tämä suuntaus on ollut monelle ylipainoiselle kohtalokas. Onko tilanne sama myös kestävyysjuoksijoiden kohdalla?
Lassen rasvojen käyttö peilaa hyvin niitä muutoksia joita yhteiskunnassamme on neljässä vuosikymmenessä tapahtunut laajemminkin. Mainitussa ajanjaksossa tyydyttyneen rasvan osuus on kansan keskuudessa romahtanut jokseenkin puoleen lähtötasosta. Ravitsemusvalistuksen ydinviesti on siis tavoittanut kansan syvimmät kerrokset.
Kasvava joukko asiantuntijoita ja valistuneita maallikoita on kyseenalaistanut ravitsemuksessa tapahtuneiden muutosten hyödyllisyyden. Tyydyttyneen rasvan ja kolesterolin väheneminen ruokavaliossa on liitetty esimerkiksi heikompaan hedelmällisyyteen ja heikentyneeseen aivotoimintaan. Tarkoin tutkimuksin on voitu osoittaa tyydyttyneen rasvan merkitys testosteronin tuotantoon (1-3). Pääjohtaja Pekka Puska on nuoruusvuosien tutkimuksissaan ollut osoittamassa vähän tyydyttynyttä rasvaa ja liian runsaasti kuitua sisältävän ruoan haitat testosteronin tuotannossa (4).
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, silmiinpistävänä seikkana Lassen ruokavaliossa on jokailtainen herkkuhetki. Lassen viilipyttymäisyys näkyi niin olympiafinaalissa kuin ravitsemusvalinnoissa. Mikä onkaan mukavampaa kuin kolme kertaa treenattuaan nauttia kaakao ja kääretorttu ennen nukkumaanmenoa! Ja onhan leivonnaisissa myös kananmunaa ja tyydyttynyttä rasvaa, jotka eivät olleetkaan ruokavalion paholaisia, niin kuin ravitsemusvalistus vuosikymmenet opetti.
Lähdeviitteet:
1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983
Jussi Jouppila kommentoi
Suomessa on mielipiteen vapaus, kansanterveyden kannalta tutkittu tieto on kuitenkin parempi kuin yksittäisen poikkeuksellisen yksilön ruokavalion kommentointi. USA:n ja myös pohjoismaiden uusi ravintosuositus kiristää edelleen rasva-arvoja alaspäin ja korostaa kovan rasvan vaarallisuutta, josta näytöt on kiistattomat. Hiilihydraattien määrää on syytä vähentää (sokeri, raffinoidut hiilihydraatit ja ennen kaikkea juomat). Hiilihydraattien tilalle tullaan suosittelemaan tyydyttämättömiä rasvoja pitäen rasvan määrä kohtuullisena. Yhdysvaltojen viimeisimpään tietoon perustuvan suosituksen lyhyeen yhteenvetoon voi perehtyä osoitteessa http://ravitsemusneuvottelukunta.fi/ tiedotteet.fi
Timo Kuusisto kommentoi
Aluksi, tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle, tästä faktasta ei pääse ympäri, se on osoitettu vuosikymmenten mittaan lukemattomissa monikansallisissa tutkimuksissa. Terveyshaitoiksi löytyy tietysti muitakin edesauttavia tekijöitä kuten tupakka, diabetes, liikkumattomuus, korkea kolesteroli, inflammatoriset tekijät verisuonten seinissä sekä hyvin tärkeänä perintötekijät.
Lasse Virenin ruokalista näyttää 60-70-luvun katsannossa olleen terveellinen ja monipuolinen. On muistettava että siihen aikaan Myrskylän Osuuskaupassa ei ollut myynnissä rasvatonta maitoa tai laajaa valikoimaa monityydyttämättömiä rasvoja sisältäviä tuotteita. Käsityksen mukaan proteiini-hiilihydraatti-rasva -suhde on aika hyvä, yllä mainituista syistä johtuen rasvan laatu ei ole tosin optimaalinen.
Hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että kuka tahansa saa sen varmasti suomalaisesta ravinnosta ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Riittämätön kokonaisenergian saanti voi sen sijaan olla hormoniprofiiliin negatiivisesti vaikuttava, varsinkin kovalla harjoittelujaksolla.
Hiilihydraattien määrä ja laatu riippuu voimakkaasti lajista ja sen hetken harjoittelun intensiteetistä, niitä saadaan helposti liikaa varsinkin urheilujuomista, tässä asiassa monella on varmasti syytä tarkentaa ravintokäyttäytymistään.
Populismilla saadaan aikaan paitsi isoja otsikoita myös isoja harmeja, näin taitaa käydä myös rasvakeskustelussa – ainakin nykyisistä voinmyyntitilastoista päätellen. Seuraukset tosin näkyvät vasta 20-30 vuoden kuluttua – valinta on jokaisen henkilökohtainen asia.
Antti Mero kommentoi
Sami Uusitalo syventyy mielenkiintoiseen aiheeseen, mikä liittyy sekä kilpaurheiluun että kansanterveyteen. Seuraavassa esitän muutamia kommentteja hänen kirjoitukseensa.
• Käsitykseni mukaan Lasse Virenin käyttämä ravinto, josta kirjoituksessa on joitakin esimerkkejä, oli hyvin ajan tasalla olevaa 1970-luvun alussa. Lassen valmentaja Rolf Haikkola ja lääkäri Pekka Peltokallio seurasivat myös sen ajan tiedelehtiä ravintoon ja terveyteen liittyen. Itse aloin seurata ravintoasioita, kun aloitin opiskelut liikuntatieteellisessä tiedekunnassa 1971. Siihen aikaan Suomen Urheiluliitossa ravintokoulutusta oli melko vähän, mutta esim. ravintoon erikoistunut maisteri Helvi Marjanen piti joitakin luentoja ravinnosta. Löysin vielä hyllystäni yhden 15-sivuisen koulutusmonisteen vuodelta 1973, jossa Helvi Marjanen on esittänyt hyvin tarkkaa tietoa ravinnosta otsikolla ”Urheilijan ravinto”. Sen suositukset mukailevat Sami Uusitalon esittämää Lasse Virenin esimerkkiä. Esimerkiksi paljon kolesterolia sisältäviä kananmunia Helvi Marjanen suositteli 2 kpl vuorokaudessa. Kestävyysurheilija tarvitsee rasvaa selvästi enemmän kuin voima- ja nopeuslajien urheilijat ja siinä mielessä Lasse Virenin ravintokokonaisuus on Sami Uusitalon esittämien esimerkkien valossa ollut hyvin 1970-luvun alun olemassa olevan tutkimustiedon mukaista.
• Kolesterolia ja rasvaa tarvitaan elimistössä rakennusaineeksi ja fysiologisiin toimintoihin. Kolesteroli on tärkeää rakennusaine erityisesti testosteronin muodostuksessa. Kanamunat ovat erinomaisia sekä urheilijalle että normaali kansalaiselle päivittäiseen käyttöön. Kanamunan keltuainen sisältää kolesterolia erittäin runsaasti ja varoitus on noussut lähinnä siitä, kun raskaiden voimalajien urheilijat saattavat syödä 10-20 kanamunaa vuorokaudessa saadakseen paljon laadukasta proteiinia. Silloin kolesterolin määrä nousee hälyttävän suureksi. Sellaista määrää ei testosteronin tuotannon kiihdyttämiseen tarvita ja terveysriskit nousevat. Normaaliin fysiologiseen toimintaan voi urheilija terveellisesti syödä 2-4 kanamunaa keltuaisineen vuorokaudessa.
• Nykyinen ravintovalmennus kaikkialla maailmassa suosittelee kestävyyslajien urheilijoille runsaasti hiilihydraatteja unohtamatta kuitenkaan rasvan merkitystä. Esimerkiksi Urheiluvalmennus-kirjassa (toinen painos vuodelta 2007), jota valmentajakoulutuksessa käytetään ainakin Suomen Urheiluliitossa, rasvan käytön yleissuositus kestävyysurheilijalle on 1-1,5 g per painokilo vuorokaudessa eli 70 kg:n urheilijalla 70-105 g rasvaa vuorokaudessa (Lasse Virenin esimerkeistä ei tarkkaan voi laskea rasvan määrää, mutta oma arvioni on, että se on hieman suurempi kuin tuo yläraja 105 g). Suomen Olympiakomitean ravitsemussuositukset ovat sopivat nuorelle urheilijalle ja myös aikuisurheilijoille monissa lajeissa, joissa ravinnolla ei ole keskeistä roolia. Sen sijaan kovaa fyysistä ominaisuutta (voimaa, nopeutta ja kestävyyttä) vaativissa lajeissa maailman huipulla nuo suositukset eivät ole riittävät. Sami Uusitalon kirjoitus herättää varmasti urheilijoita tarkastamaan mm. rasvan saannin riittävyyden.
• Tavoitekeskeiset ja kovaa harjoittelevat urheilijat seuraavat yleensä ravintoasioita hyvin. Toinen asia, mihin Sami Uusitalon kirjoitus liittyy, on kansanterveys. Kansalaisten ylipaino ja lihavuus kaikkialla ns. läntisessä maailmassa ovat lisääntymään päin ja niiden ehkäisyssä aivan kiistaton ratkaisu on hiilihydraattien raju vähentäminen. Proteiinia ja rasvaa voi syödä reippaasti (harva ihminen tykkää niin paljon proteiinista ja rasvasta, että syö pelkästään niitä liian suuria määriä) - tärkeää on eliminoida turha ”hyvältä maistuva” hiilihydraattien käyttö. Tämä sen vuoksi, että ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu elimistössä rasvaksi rasvavarastoihin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskustelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keskustelu. Näytä kaikki tekstit
torstaina, maaliskuuta 24, 2011
tiistaina, maaliskuuta 15, 2011
Rypsilihaa Suomen kansalle – onko järkeä?
*
LUKEKAA TARKKAAN!
PÄIVITETYT TIEDOT (15.3.2011)
Tämä juttu julkaistiin veteraaniurheilijan terveysblogissa alunperin 10.3.2011. Kirjoitus johti vilkkaaseen kommentointiin puolesta ja vastaan. Lukekaa kommentit!
Luonnottoman voimakas porsaiden altistaminen rypsiöljylle innosti monia epäilemään tällaisen ruokinnan järkevyyttä. Tietooni on saatettu raskauttavaa todistemateriaalia sen puolesta, että HK Scan ei suinkaan ole ajatellut kuluttajien terveyttä, ei myöskään rypsiporsaiden terveyttä!
Moni lehtitoimittaja on ollut yhteydessä minuun ja pyytänyt lisätietoja asiasta. Olen kehottanut heitä malttamaan mielensä. Sitten kun HK Scan on asetettu aivan epätoivoisen tilanteen eteen, sitten saatte lisätietoja. En paljasta tietolähdettäni.
Sen verran raotan salaperäisyyden verhoa, että paljastan erään hyvin mielenkiintoisen tietolähteen, johon pyydän teitä tutustumaan omatoimisesti. Suomalaiseen tutkimukseen missä osoitetaan rypsi (rapsi) öljyn vahingollinen vaikutus porsaan sydämen toiminnalle. Me ihmiset muistutamme hyvin paljon sikaa ja sama seikka mikä vaivaa paljon rypsiöljyä nauttinutta sikaa, vaivaa todennäköisesti myös meitä, jotka syömme HK Scan -yrityksen rypsiporsasta. Sydän voi huonosti jos nautimme paljon rypsiöljyä. HK Scan on moraalittomalla tavalla mainosviesteissään (joita Evira tutkii tällä hetkellä) antanut olettaa, että rypsiöljy olisi tie sydämen terveyteen. Kattia kanssa! Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin! Jos haluat sydänongelmia itsellesi, nauti silloin rypsiöljyä.
Lähde: Roine, P.; Uksila, E.; Teir, H.; Rapola, J. Histopathological changes in rats and pigs fed rapeseed oil. Zeitschrift fur Ernahrungswissenschaft Vol. 1: 118-124, 1960 (ISSN 0044-264X)
Lukekaa esimerkiksi tämä yhteenveto (englannin kielellä)!
Tämä kirjoitus perustuu lähdetietoihin, joita minulle on toimitettu nimellä varustettuna, mutta julkaisen kirjoitukseni niin, että nimeä ei mainita. Lukekaa tämä juttu avoimin mielin. Ei tällaista uskoisi todeksi Suomessa!
Pääviesti: Pohjois-Euroopan suurimpiin liha- ja ruokayhtiöihin kuuluva HK Scan/HK Ruokatalo on nyt vaarallisilla vesillä. Epätoivoinen yritys repiä markkinaosuuksia itselleen todella kyseenalaisin menetelmin tuotetun rypsilihan avulla pistää todella mietteliääksi. Tässä jutussa paljastetaan iltapäivälehtiäkin kiinnostavia juttuja sianlihan tuotannosta Suomessa. Tulevina päivinä juttu täydentyy, joten käy terveysblogissani lukemassa uusimmat käänteet rypsilihan suhteen.
Nyt se sitten iski!
Saatiin meidän ruokaevoluutio ”uudelle tasolle”! Ensiksi moni meistä on ollut ehkä mielissään tästä uutisesta. Tässä rypsilihan tuotannossa toteutetaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksia ihan viimeisen päälle: vähemmän kovaa rasvaa kansalle ja tilalle runsaammin pehmeitä kasvirasvoja. Hetken miettimisen jälkeen monen terveystietoisen mieli kuitenkin tummenee ja vaihtuu ihmetykseen. Lopulta ehkä jopa kiukuntunteet pyrkivät pintaan.
Miettikää: Sydänystävällistä possun lihaa rypsin avulla. Eikö ne enää parempaa keksi?
Mitä rypsiliha oikein on?
Mitä se rypsiöljyä syöneen possun liha sisältää? Tässä saatte pientä valaistusta siihen siltä osin mitä selvitysmieheni (hän haluaa pysyä nimettömänä) on saanut asiasta irti. Aluksi hän lähti selvittelemään paikallisen ruokakaupan lihatiskiltä, olisiko niillä antaa jotain valaistusta asiaan. Ei sieltä paljoa muuta irronnut kuin, että lupasivat ottaa yhteyttä HK Scan yhtiöön ja selvittää asiaa.
Koitti seuraava päivä ja selvitysmies palasi samaiseen liikkeeseen kyselemään vastausta. Lihatiskillä vastaava sanoi, että HK:lla on salassapitovelvollisuus. No niin, eihän siinä paljoa ollut tietoa kotiin vietäväksi.
Seuraavaksi selvitysmies otti puhelimen kauniiseen käteensä ja soitti HK:lle. Hän sai aivan saman vastauksen kuin ruokakaupassakin, mutta lupasivat antaa sähköpostilla lisätietoja siltä osin kuin heillä oli siihen oikeus. Selvitysmies tivasi heiltä myös tietoa yhteistyökumppaneista, jotka ovat tässä rypsiporsaskokeessa mukana.
Tässä sähköpostilla tullut HK Scanin vastaus:
1. HK Ruokatalon kanssa laadukkaamman sianlihan kehityshankkeissa ovat olleet mukana RehuRaisio, Tekes, MTT, LTK ja Rehu.
2. Rypsiporsaassa omega 3– ja omega 6– rasvahappojen suhde on ihanteellinen, n. 1:4, kun se tavallisessa porsaanlihassa on n. 1:8. Oleellista kuitenkin on se, että kumpikin näistä rasvahapoista on elimistölle välttämätön, eli ne tulee saada ravinnosta. Rypsiporsaasta nämä rasvahapot saadaan hyvässä suhteessa.
3. Sikojen ruokinta suunnitellaan siten, että siinä otetaan huomioon kasvuvaihe sekä ravinnontarve ja näin luodaan edellytykset hyvälle terveydelle ja kasvulle. Uusi rehu myös maistuu lihasioille hyvin. Uudella ruokintakonseptilla ei ole vaikutusta sikojen terveyteen. Maailmanlaajuisesti sikoja ruokitaan monilla eri tavoilla. Hyvinvoinnin suhteen tässä uudessa ruokintakonseptissa siat voivat vähintään yhtä hyvin kuin aiemminkin, jopa paremmin - karva kiiltää ja kasvu on nopeampaa.
4. Suomessa on ainutlaatuisen hyvä eläinterveystilanne. Suomessa on käytössä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen SIKAVA-seurantajärjestelmä, joka takaa jatkuvan seurannan ja täten myös ongelmakohtiin tarttumisen. Myös maahantuonti on erittäin kontrolloitua. Suomessa porsaille ei anneta rutiininomaisesti ennaltaehkäisevää lääkitystä, joka on yleinen tapa mm. Amerikassa. Eläimiä lääkitään ainoastaan eläinlääkärin toteamaan tarpeeseen, mikä on erittäin harvoin.
Aika ympäripyöreitä vastauksia tuli HK Scanilta. Tätä oli lupa odottaakin. Laboratoriotestejä ei voinut saada koska ne oli niitä ”salassa pidettäviä tietoja”.
Otetaan kohta 1 tarkasteluun, eli mitkä olivat HK Scanin yhteistyökumppanit. Eipä ollut yllätys, että sellaiset kuin RehuRaisio, Tekes yms. ”lafkat” tekevät yhteistyötä HK:n kanssa. Nehän saavat tässä mainosta luotettavina eläinterehujen valmistajina. Puhumattakaan siitä, että tutkijoita ja eläinlääkäreitä löytyy. Se siitä.
Kakkos kohtaa ei tartte sen kummemmin kommentoida kuin, että metsään mennään niin että raikuu. Eläinrasvat ovat erittäin tärkeitä ja elämisen ehto. Mutta kun nyt tuo ruokakulttuuri on kokemassa eriskummallisen käännöksen kohti eräänlaista ääripäätä, yrittävät nämä ”puljut” ujuttaa ihmisille sellaista apetta, että he voivat syödä sitä hyvällä omallatunnolla. Tässä selvitysmies viittaa tähän ajankohtaiseen rasvakeskusteluun.
Selvitysmies on itse suuri lihan ystävä ja syö monenlaista lihaa. Mutta se, että tuolla ”lihalla” olisi vaikutusta normaalisti tuotettuun lihaan verrattuna, on yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Eli porsaille syötetään rypsiöljyä, jolloin kovan rasvan osuutta on saatu laskettua n. 38 % --> 33 %. Toisin sanoen ei ole saatu juuri mitään eroa. Ja mitä se kova rasva haittaa, parempaa se on kuin mikään muu rasva. Tässäkin tapauksessa on vain kyse voiton maksimoinnista kaikin mahdollisin konstein.
Katsokaa niitä heidän mainoksiakin, pyytää selvitysmies. Sika on kuin palapeli ja sydän keskellä. Kuinka moni on päässyt syömään villisikaa? Ei voi nostaa samaan pöytään noitten jalostettujen ressukoiden kanssa. Tässä tuli samalla otettua kantaa tuohon kolmanteenkin kohtaan mutta menköön.
No, selvittelyt jatkuivat.
Selvitysmies otti yhteyttä toiseen vastaavaan lihajalostamoon. Saisikohan sieltä lisää tietoa? Ja näin todellakin kävi. Tietoa tuli. Sellasta tietoa mihin eläintensuojelujärjestötkin voisivat ottaa kantaa.
Otetaan tuo neljäs ja viimeinen osa tarkasteluun. Tämä kyseinen rypsimenetelmä ei ole mikään uusi juttu. Ei todellakaan. Suomessa on sitä testattu vuonna 1995 ja se jäi kesken kun huomattiin, että sikaressukat eivät voi hyvin ja tulevat sairaiksi. Tätä kyseistä menetelmää on testattu myös muualla Euroopassa ja siellä huomattiin sama asia. Siat sairastuivat tällä isolla rypsimäärällä. Joissakin tapauksissa siat saattoivat jopa sokeutua.
Kun eläin voi huonosti, mitä sille syötetään? Juuri niitä mitä lääkäritkin tuputtaa meille ihmisille heti kun joku vähän vaivaa. ANTIBIOOTTEJA! Jonkun ajan kuluttua sika jaksaa taas juosta kuin terve eläin. Hoksaatteko pointin? kysyy selvitysmies ahdistuneena.
Kiukun yhä lisääntyessä selvitysmies sai sitten myös sellaista tietoa, että tämä meidän maatiaispossu oltaisiinkin poistamassa meidän ruokapöydästä paremman sian (mustavalkoraitainen) takia. Kaikkea sitä saa kuulla!
Selvitysmies tarkasteli tilannetta monelta eri kantilta. Kiukku lisääntyi sitä mukaa kuin kupletin juoni paljastui. Tässä vaiheessa oli aika ottaa yhteyttä Suomen suosituimman terveysblogin ylläpitäjään, biologi Christer Sundqvistiin. Hänelle lähti kirje ja toive käsitellä tätä rypsiliha-asiaa avoimesti ja rehellisesti.
Nyt on teidän vuoronne reagoida, rakkaat terveysblogini lukijat!
Mitä mieltä olette tästä rypsiporsas jutusta?
Onko tällaisen älyttömyyden edessä pieni ihminen voimaton?
Mitä voisimme tehdä, muuta kuin boikotoida rypsilihaa?
Kommentoikaa ja antakaa ideoiden tulla!
LUKEKAA TARKKAAN!
PÄIVITETYT TIEDOT (15.3.2011)
Tämä juttu julkaistiin veteraaniurheilijan terveysblogissa alunperin 10.3.2011. Kirjoitus johti vilkkaaseen kommentointiin puolesta ja vastaan. Lukekaa kommentit!
Luonnottoman voimakas porsaiden altistaminen rypsiöljylle innosti monia epäilemään tällaisen ruokinnan järkevyyttä. Tietooni on saatettu raskauttavaa todistemateriaalia sen puolesta, että HK Scan ei suinkaan ole ajatellut kuluttajien terveyttä, ei myöskään rypsiporsaiden terveyttä!
Moni lehtitoimittaja on ollut yhteydessä minuun ja pyytänyt lisätietoja asiasta. Olen kehottanut heitä malttamaan mielensä. Sitten kun HK Scan on asetettu aivan epätoivoisen tilanteen eteen, sitten saatte lisätietoja. En paljasta tietolähdettäni.
Sen verran raotan salaperäisyyden verhoa, että paljastan erään hyvin mielenkiintoisen tietolähteen, johon pyydän teitä tutustumaan omatoimisesti. Suomalaiseen tutkimukseen missä osoitetaan rypsi (rapsi) öljyn vahingollinen vaikutus porsaan sydämen toiminnalle. Me ihmiset muistutamme hyvin paljon sikaa ja sama seikka mikä vaivaa paljon rypsiöljyä nauttinutta sikaa, vaivaa todennäköisesti myös meitä, jotka syömme HK Scan -yrityksen rypsiporsasta. Sydän voi huonosti jos nautimme paljon rypsiöljyä. HK Scan on moraalittomalla tavalla mainosviesteissään (joita Evira tutkii tällä hetkellä) antanut olettaa, että rypsiöljy olisi tie sydämen terveyteen. Kattia kanssa! Tutkimusten mukaan asia on juuri päinvastoin! Jos haluat sydänongelmia itsellesi, nauti silloin rypsiöljyä.
Lähde: Roine, P.; Uksila, E.; Teir, H.; Rapola, J. Histopathological changes in rats and pigs fed rapeseed oil. Zeitschrift fur Ernahrungswissenschaft Vol. 1: 118-124, 1960 (ISSN 0044-264X)
Lukekaa esimerkiksi tämä yhteenveto (englannin kielellä)!
Tämä kirjoitus perustuu lähdetietoihin, joita minulle on toimitettu nimellä varustettuna, mutta julkaisen kirjoitukseni niin, että nimeä ei mainita. Lukekaa tämä juttu avoimin mielin. Ei tällaista uskoisi todeksi Suomessa!
Pääviesti: Pohjois-Euroopan suurimpiin liha- ja ruokayhtiöihin kuuluva HK Scan/HK Ruokatalo on nyt vaarallisilla vesillä. Epätoivoinen yritys repiä markkinaosuuksia itselleen todella kyseenalaisin menetelmin tuotetun rypsilihan avulla pistää todella mietteliääksi. Tässä jutussa paljastetaan iltapäivälehtiäkin kiinnostavia juttuja sianlihan tuotannosta Suomessa. Tulevina päivinä juttu täydentyy, joten käy terveysblogissani lukemassa uusimmat käänteet rypsilihan suhteen.
Nyt se sitten iski!
Saatiin meidän ruokaevoluutio ”uudelle tasolle”! Ensiksi moni meistä on ollut ehkä mielissään tästä uutisesta. Tässä rypsilihan tuotannossa toteutetaan Valtion ravitsemusneuvottelukunnan linjauksia ihan viimeisen päälle: vähemmän kovaa rasvaa kansalle ja tilalle runsaammin pehmeitä kasvirasvoja. Hetken miettimisen jälkeen monen terveystietoisen mieli kuitenkin tummenee ja vaihtuu ihmetykseen. Lopulta ehkä jopa kiukuntunteet pyrkivät pintaan.
Miettikää: Sydänystävällistä possun lihaa rypsin avulla. Eikö ne enää parempaa keksi?
Mitä rypsiliha oikein on?
Mitä se rypsiöljyä syöneen possun liha sisältää? Tässä saatte pientä valaistusta siihen siltä osin mitä selvitysmieheni (hän haluaa pysyä nimettömänä) on saanut asiasta irti. Aluksi hän lähti selvittelemään paikallisen ruokakaupan lihatiskiltä, olisiko niillä antaa jotain valaistusta asiaan. Ei sieltä paljoa muuta irronnut kuin, että lupasivat ottaa yhteyttä HK Scan yhtiöön ja selvittää asiaa.
Koitti seuraava päivä ja selvitysmies palasi samaiseen liikkeeseen kyselemään vastausta. Lihatiskillä vastaava sanoi, että HK:lla on salassapitovelvollisuus. No niin, eihän siinä paljoa ollut tietoa kotiin vietäväksi.
Seuraavaksi selvitysmies otti puhelimen kauniiseen käteensä ja soitti HK:lle. Hän sai aivan saman vastauksen kuin ruokakaupassakin, mutta lupasivat antaa sähköpostilla lisätietoja siltä osin kuin heillä oli siihen oikeus. Selvitysmies tivasi heiltä myös tietoa yhteistyökumppaneista, jotka ovat tässä rypsiporsaskokeessa mukana.
Tässä sähköpostilla tullut HK Scanin vastaus:
1. HK Ruokatalon kanssa laadukkaamman sianlihan kehityshankkeissa ovat olleet mukana RehuRaisio, Tekes, MTT, LTK ja Rehu.
2. Rypsiporsaassa omega 3– ja omega 6– rasvahappojen suhde on ihanteellinen, n. 1:4, kun se tavallisessa porsaanlihassa on n. 1:8. Oleellista kuitenkin on se, että kumpikin näistä rasvahapoista on elimistölle välttämätön, eli ne tulee saada ravinnosta. Rypsiporsaasta nämä rasvahapot saadaan hyvässä suhteessa.
3. Sikojen ruokinta suunnitellaan siten, että siinä otetaan huomioon kasvuvaihe sekä ravinnontarve ja näin luodaan edellytykset hyvälle terveydelle ja kasvulle. Uusi rehu myös maistuu lihasioille hyvin. Uudella ruokintakonseptilla ei ole vaikutusta sikojen terveyteen. Maailmanlaajuisesti sikoja ruokitaan monilla eri tavoilla. Hyvinvoinnin suhteen tässä uudessa ruokintakonseptissa siat voivat vähintään yhtä hyvin kuin aiemminkin, jopa paremmin - karva kiiltää ja kasvu on nopeampaa.
4. Suomessa on ainutlaatuisen hyvä eläinterveystilanne. Suomessa on käytössä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen SIKAVA-seurantajärjestelmä, joka takaa jatkuvan seurannan ja täten myös ongelmakohtiin tarttumisen. Myös maahantuonti on erittäin kontrolloitua. Suomessa porsaille ei anneta rutiininomaisesti ennaltaehkäisevää lääkitystä, joka on yleinen tapa mm. Amerikassa. Eläimiä lääkitään ainoastaan eläinlääkärin toteamaan tarpeeseen, mikä on erittäin harvoin.
Aika ympäripyöreitä vastauksia tuli HK Scanilta. Tätä oli lupa odottaakin. Laboratoriotestejä ei voinut saada koska ne oli niitä ”salassa pidettäviä tietoja”.
Otetaan kohta 1 tarkasteluun, eli mitkä olivat HK Scanin yhteistyökumppanit. Eipä ollut yllätys, että sellaiset kuin RehuRaisio, Tekes yms. ”lafkat” tekevät yhteistyötä HK:n kanssa. Nehän saavat tässä mainosta luotettavina eläinterehujen valmistajina. Puhumattakaan siitä, että tutkijoita ja eläinlääkäreitä löytyy. Se siitä.
Kakkos kohtaa ei tartte sen kummemmin kommentoida kuin, että metsään mennään niin että raikuu. Eläinrasvat ovat erittäin tärkeitä ja elämisen ehto. Mutta kun nyt tuo ruokakulttuuri on kokemassa eriskummallisen käännöksen kohti eräänlaista ääripäätä, yrittävät nämä ”puljut” ujuttaa ihmisille sellaista apetta, että he voivat syödä sitä hyvällä omallatunnolla. Tässä selvitysmies viittaa tähän ajankohtaiseen rasvakeskusteluun.
Selvitysmies on itse suuri lihan ystävä ja syö monenlaista lihaa. Mutta se, että tuolla ”lihalla” olisi vaikutusta normaalisti tuotettuun lihaan verrattuna, on yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Eli porsaille syötetään rypsiöljyä, jolloin kovan rasvan osuutta on saatu laskettua n. 38 % --> 33 %. Toisin sanoen ei ole saatu juuri mitään eroa. Ja mitä se kova rasva haittaa, parempaa se on kuin mikään muu rasva. Tässäkin tapauksessa on vain kyse voiton maksimoinnista kaikin mahdollisin konstein.
Katsokaa niitä heidän mainoksiakin, pyytää selvitysmies. Sika on kuin palapeli ja sydän keskellä. Kuinka moni on päässyt syömään villisikaa? Ei voi nostaa samaan pöytään noitten jalostettujen ressukoiden kanssa. Tässä tuli samalla otettua kantaa tuohon kolmanteenkin kohtaan mutta menköön.
No, selvittelyt jatkuivat.
Selvitysmies otti yhteyttä toiseen vastaavaan lihajalostamoon. Saisikohan sieltä lisää tietoa? Ja näin todellakin kävi. Tietoa tuli. Sellasta tietoa mihin eläintensuojelujärjestötkin voisivat ottaa kantaa.
Otetaan tuo neljäs ja viimeinen osa tarkasteluun. Tämä kyseinen rypsimenetelmä ei ole mikään uusi juttu. Ei todellakaan. Suomessa on sitä testattu vuonna 1995 ja se jäi kesken kun huomattiin, että sikaressukat eivät voi hyvin ja tulevat sairaiksi. Tätä kyseistä menetelmää on testattu myös muualla Euroopassa ja siellä huomattiin sama asia. Siat sairastuivat tällä isolla rypsimäärällä. Joissakin tapauksissa siat saattoivat jopa sokeutua.
Kun eläin voi huonosti, mitä sille syötetään? Juuri niitä mitä lääkäritkin tuputtaa meille ihmisille heti kun joku vähän vaivaa. ANTIBIOOTTEJA! Jonkun ajan kuluttua sika jaksaa taas juosta kuin terve eläin. Hoksaatteko pointin? kysyy selvitysmies ahdistuneena.
Kiukun yhä lisääntyessä selvitysmies sai sitten myös sellaista tietoa, että tämä meidän maatiaispossu oltaisiinkin poistamassa meidän ruokapöydästä paremman sian (mustavalkoraitainen) takia. Kaikkea sitä saa kuulla!
Selvitysmies tarkasteli tilannetta monelta eri kantilta. Kiukku lisääntyi sitä mukaa kuin kupletin juoni paljastui. Tässä vaiheessa oli aika ottaa yhteyttä Suomen suosituimman terveysblogin ylläpitäjään, biologi Christer Sundqvistiin. Hänelle lähti kirje ja toive käsitellä tätä rypsiliha-asiaa avoimesti ja rehellisesti.
Nyt on teidän vuoronne reagoida, rakkaat terveysblogini lukijat!
Mitä mieltä olette tästä rypsiporsas jutusta?
Onko tällaisen älyttömyyden edessä pieni ihminen voimaton?
Mitä voisimme tehdä, muuta kuin boikotoida rypsilihaa?
Kommentoikaa ja antakaa ideoiden tulla!
lauantaina, tammikuuta 22, 2011
Avoin kirje professori Timo Strandbergille
**
Professori Kari Salminen huomauttaa, että professori Timo Strandberg ei vieläkään ole vastannut hänelle esitettyihin yksinkertaisiin kysymyksiin. Lähetinkin hänelle Karilta tulleen avoimen kirjeen ja jätän sen näkyviin terveysblogiini kommentteja ja vastauksia odotellen. Eiköhän Timon kiireet jossain välissä hellitä sen verran, että saamme vastauksiakin lukea.
AVOIN KIRJE PROFESSORI TIMO STRANDBERGILLE
Timo Strandberg esitti Veteraaniurheilijablogissa viime vuoden kevätpuolella viisi kolesterolia koskevaa kysymystä, joihin hän itse vastasi. Omiin kysymyksiin on helppo vastata. Siksi puolestani esitin vastineessani viisi kysymystä, joihin hän tiettävästi lupasi vastata menneen syksyn kuluessa. Kiireiltään ehdittyään. Vastausta ei ole näkynyt.
Toistan nyt kysymykset pääpiirteissään.
1. Strandberg toteaa perustelematta, että "tyydytetyn (po. tyydyttyneen) rasvan saannin ja valtimotaudin välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys". Kiistattoman nykytiedon valossa (viitteet vastineessani) yhteyttä ei ole. Kysymykseni kuului: mihin tutkimuksiin Strandberg perustaa väitteensä?
2. Kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että infarktipotilaiden ja terveen vertailuväestön kolesteroliarvoissa ei ole eroja (viitteet vastineessani). Kysymykseni kuuluikin: miksi siis toiset saman kolesteroliarvon omaavat henkilöt saavat infarktin ja suuri enemmistö heistä ei sitä saa?
3. Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa kaikille suomalaisille veren kolesterolipitoisuuden tavoitearvoksi määrätään <5 mmol/l. Strandberg itsekin myöntää, että kolesteroli "ei ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa". Tämän osoittaa Score-taulukkokin. Kysymykseni: miksi siis kaikille on asetettu tämä sama tiukka tavoitearvo, jonka 7-8 kymmenestä suomalaisesta ylittää?
4. Tiukka tavoitearvo on johtanut siihen, että vuonna 2009 yli 660 000 kansalaista on määrätty käyttämään joka päivä hamaan elämänsä loppuun statiineja. Vuonna 2010 määrä lienee ylittänyt 700 000 rajan. Lääkitys kohdistuu erityisesti seniori-ikäisiin. Strandberg itse on osoittanut (viite vastineessani), että heistä virkeimmillä ja terveimmillä on selkeästi tavoitearvon ylittävät kolesterolipitoisuudet veressään. KELA ja Turun yliopisto ovat tutkimuksessaan todenneet "Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- ja verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä" (KELAn tiedotus Tätä tutkimme, Joulukuu 2007). Kysymykseni kuului: mikä on Käypä hoito-ryhmän tavoite lääkittävien kansalaisten määrälle? Tavoitearvon ylittää ainakin 3 miljoonaa suomalaista.
5. Viides kysymykseni koski statiinien turvallisuutta, mistä viime aikoina julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan on annettu varsin huoleton kuva. Mikä on Strandbergin käsitys statiinien haittavaikutuksista ja turvallisuudesta? Tämä tieto on tärkeä kirjata tulevaisuutta varten.
Lisään vielä julkitulleen oudolta tuntuvan seikan. Käypä hoito-ryhmän jäsenillä yhtä lukuun ottamatta on syvälliset suhteet kolesteroliliiketoimintaa harjoittaviin kansainvälisiin jättiyrityksiin. Tämä kävi ilmi Ylen MOT-ohjelmassa 25.10.2010. Kysymykseni Strandbergille: onko tällainen sitoutuminen hyväksi hoito-ohjeen uskottavuuden kannalta?
1. Strandberg toteaa perustelematta, että "tyydytetyn (po. tyydyttyneen) rasvan saannin ja valtimotaudin välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys". Kiistattoman nykytiedon valossa (viitteet vastineessani) yhteyttä ei ole. Kysymykseni kuului: mihin tutkimuksiin Strandberg perustaa väitteensä?
2. Kotimaiset ja ulkomaiset tutkimukset osoittavat yhtäpitävästi, että infarktipotilaiden ja terveen vertailuväestön kolesteroliarvoissa ei ole eroja (viitteet vastineessani). Kysymykseni kuuluikin: miksi siis toiset saman kolesteroliarvon omaavat henkilöt saavat infarktin ja suuri enemmistö heistä ei sitä saa?
3. Dyslipidemioiden Käypä hoito-suosituksessa kaikille suomalaisille veren kolesterolipitoisuuden tavoitearvoksi määrätään <5 mmol/l. Strandberg itsekin myöntää, että kolesteroli "ei ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa". Tämän osoittaa Score-taulukkokin. Kysymykseni: miksi siis kaikille on asetettu tämä sama tiukka tavoitearvo, jonka 7-8 kymmenestä suomalaisesta ylittää?
4. Tiukka tavoitearvo on johtanut siihen, että vuonna 2009 yli 660 000 kansalaista on määrätty käyttämään joka päivä hamaan elämänsä loppuun statiineja. Vuonna 2010 määrä lienee ylittänyt 700 000 rajan. Lääkitys kohdistuu erityisesti seniori-ikäisiin. Strandberg itse on osoittanut (viite vastineessani), että heistä virkeimmillä ja terveimmillä on selkeästi tavoitearvon ylittävät kolesterolipitoisuudet veressään. KELA ja Turun yliopisto ovat tutkimuksessaan todenneet "Veren kolesteroliarvot eivät ennusta sydän- ja verisuonitautikuolemia eläkeikäisillä" (KELAn tiedotus Tätä tutkimme, Joulukuu 2007). Kysymykseni kuului: mikä on Käypä hoito-ryhmän tavoite lääkittävien kansalaisten määrälle? Tavoitearvon ylittää ainakin 3 miljoonaa suomalaista.
5. Viides kysymykseni koski statiinien turvallisuutta, mistä viime aikoina julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan on annettu varsin huoleton kuva. Mikä on Strandbergin käsitys statiinien haittavaikutuksista ja turvallisuudesta? Tämä tieto on tärkeä kirjata tulevaisuutta varten.
Lisään vielä julkitulleen oudolta tuntuvan seikan. Käypä hoito-ryhmän jäsenillä yhtä lukuun ottamatta on syvälliset suhteet kolesteroliliiketoimintaa harjoittaviin kansainvälisiin jättiyrityksiin. Tämä kävi ilmi Ylen MOT-ohjelmassa 25.10.2010. Kysymykseni Strandbergille: onko tällainen sitoutuminen hyväksi hoito-ohjeen uskottavuuden kannalta?
Asian tekee vielä oudommaksi se, että viikoilla 41-42, juuri ennen kohua herättänyttä MOT-ohjelmaa, Duodecimin laajoilta Käypä hoito-sivustoilta katosi juuri ja vain nämä Dyslipidemioiden hoito-ryhmän Sidonnaisuus-ilmoitukset. Osaako ryhmän sihteeri Strandberg kertoa syyn tähän tietoteknisesti hämmästyttävään ilmiöön? Duodecimin vastaava toimitus ei ole antanut vakuuttavaa selvitystä.
Hyvää alkanutta vuotta 2011 toivottaen
Kari Salminen
torstaina, syyskuuta 16, 2010
Voita pöytään!
*
Rasvasota numero 2. ei syttynyt. Yleisradion A-Talk -ohjelmassa professori Kari Salminen herrasmiesmäiseen tapaan kysyi kauniin sodanjulistuksen tapaisesti: "Antakaa minulle yksi sellainen tutkimus, jossa osoitetaan, että voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja?" (En valitettavasti muista tarkkaa sanamuotoa!)
Mutta sodi nyt sitten kun vastassa on pääjohtaja Pekka Puska, joka aikoja sitten lopetti tutkimustöiden lukemisen. Ei hänen kanssaan tietenkään voi sotia kun hänellä ei ole mitään ammuksia tarjolla ja Puska ei tiedä missä mennään rasvakeskustelussa. Ja johtaja Mikael Fogelholm kieltäytyi myös kohteliaasti sodankäynnistä myöntäen Kari Salmisen olevan oikeassa: ei löydy yhtäkään tutkimusta joka osoittaisi, että voi on vaarallista sydän- ja verisuoniterveydelle. Tämän terveysblogin kirjoittaja on ihan ymmällään! Ihan sellainen mielikuva on jäänyt, että tyydyttyneen rasvan ja erityisesti voin vaaroista on kovastikin varoitettu ja varoitetaan edelleen. Mihinkään tutkimusnäyttöön tuo varoittelu ei perustu. On nyt vain niin eri mukavaa mollata voinkäyttäjiä. Näinkö se on?
Fogelholm ei todellakaan ymmärrä miksi PUFAa ei saisi puffata ja SAFA-safkan päälle hän ei yhtään ymmärrä. Koska hän on hienosti kasvisruokailun ylin ystävä. Hän ei halua ymmärtää, että joku voi rakastaa eläinrasvoja ja kaikkein vähiten hän voi hyväksyä, että niissä piilisi jotain terveysarvoja. Avaa silmäsi, Mikael! Olisin räjähtänyt, jos hän olisi ottanut esille lihankäytön eettiset ja moraaliset aspektit. Respektit Mikaelille kun ei tuota sentään mennyt mainitsemaan ja antoi minun säilyä ehjänä vielä tämän yön yli.
Kirurgi Taija Somppi oli ainoa nainen studiossa. Olisi ehkä voinut käyttää hieman enemmän naisellista viehätysvoimaansa, eikä niin miehiseen tyyliin kilistellä näytepurkeillaan (purkissa oli ateroomaplakkia sisältävä verisuonen palanen). Hyvä efekti kieltämättä. Kolesteroli ei kilise, kalkki kylläkin. Pisti miettimään, onko ihan kaikki totta mitä kerrotaan siitä plakista. Hieno oli Sompin vihjaus, että potilasta pitää kuunnella ja mitään estettä ei ole eläinrasvan runsaallekin käytölle jos terveys pysyy hyvänä.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Pekka Puskaa on turha raahata mihinkään televisiostudioon. Hän latelee ne tutut fraasinsa ja menee aikanaan hautaan siinä uskossa, että hän on oikeassa siinä rasvakäsityksessään. Tätä ei enää tuhannetta kertaa tarvitse tallentaa videolle. Puskan hovi voisi toki kaivaa esille sen yhden voin epäterveellisyydestä varoittavan paperin. Edes yhden. Ei niitä tuhatmäärin tarvitse olla. Pienempäänkin määrään tutkimusevidenssiä saatamme tyytyä. Toimittajat antakoot sellaisen lupauksen, ettei Puskaa päästetä enää mihinkään haastatteluun, jos ei tuollaista paperia löydy. Täytyyhän sellainen paperi löytyä? Onhan siitä jo niin pitkään jankutettu!
Ideaa voisi olla siinä, että annetaan Mikael Fogelholmille hieman enemmän puheaikaa. Antaa hänen perinjuurin selittää miten hän näkee, että nuo SAFAt, MUFAt ja PUFAt pitäisi olla. Ei tuommoista asiaa ehdi tyhjentävästi käydä läpi revolverihaastattelussa. Epäreilua Mikaelia kohtaan kun hän ei saanut tätä tuoda esille.
Professori Kari Salmisen rauhallisuutta tarvitaan jatkossakin. Siinä on mies, joka on perusteellisesti selvillä siitä mikä rasvatutkimuksessa on olennaista.
Somppi ei vielä ole esiintynyt terveysblogissani vieraskirjoittajana. Kaikki muut ovat. Täytyy korjata tämä puute ensi tilassa. Löydätte vieraskirjoitukset terveysblogini vasemmasta palstasta.
Ei muistella tätä päivää pahalla. Keskustelu oli mielenkiintoista ja toimittaja oli varsin hyvä. Voita pöytään!
Muistakaa kommentoida! Tämä on Suomen suosituin terveysblogi. Kiitos siitä lukijoilleni!
Muita samaa aihetta koskevia kirjoituksia:
Pekka Puska MOTissa
Rasvasota numero 2. ei syttynyt. Yleisradion A-Talk -ohjelmassa professori Kari Salminen herrasmiesmäiseen tapaan kysyi kauniin sodanjulistuksen tapaisesti: "Antakaa minulle yksi sellainen tutkimus, jossa osoitetaan, että voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja?" (En valitettavasti muista tarkkaa sanamuotoa!)
Mutta sodi nyt sitten kun vastassa on pääjohtaja Pekka Puska, joka aikoja sitten lopetti tutkimustöiden lukemisen. Ei hänen kanssaan tietenkään voi sotia kun hänellä ei ole mitään ammuksia tarjolla ja Puska ei tiedä missä mennään rasvakeskustelussa. Ja johtaja Mikael Fogelholm kieltäytyi myös kohteliaasti sodankäynnistä myöntäen Kari Salmisen olevan oikeassa: ei löydy yhtäkään tutkimusta joka osoittaisi, että voi on vaarallista sydän- ja verisuoniterveydelle. Tämän terveysblogin kirjoittaja on ihan ymmällään! Ihan sellainen mielikuva on jäänyt, että tyydyttyneen rasvan ja erityisesti voin vaaroista on kovastikin varoitettu ja varoitetaan edelleen. Mihinkään tutkimusnäyttöön tuo varoittelu ei perustu. On nyt vain niin eri mukavaa mollata voinkäyttäjiä. Näinkö se on?
Fogelholm ei todellakaan ymmärrä miksi PUFAa ei saisi puffata ja SAFA-safkan päälle hän ei yhtään ymmärrä. Koska hän on hienosti kasvisruokailun ylin ystävä. Hän ei halua ymmärtää, että joku voi rakastaa eläinrasvoja ja kaikkein vähiten hän voi hyväksyä, että niissä piilisi jotain terveysarvoja. Avaa silmäsi, Mikael! Olisin räjähtänyt, jos hän olisi ottanut esille lihankäytön eettiset ja moraaliset aspektit. Respektit Mikaelille kun ei tuota sentään mennyt mainitsemaan ja antoi minun säilyä ehjänä vielä tämän yön yli.
Kirurgi Taija Somppi oli ainoa nainen studiossa. Olisi ehkä voinut käyttää hieman enemmän naisellista viehätysvoimaansa, eikä niin miehiseen tyyliin kilistellä näytepurkeillaan (purkissa oli ateroomaplakkia sisältävä verisuonen palanen). Hyvä efekti kieltämättä. Kolesteroli ei kilise, kalkki kylläkin. Pisti miettimään, onko ihan kaikki totta mitä kerrotaan siitä plakista. Hieno oli Sompin vihjaus, että potilasta pitää kuunnella ja mitään estettä ei ole eläinrasvan runsaallekin käytölle jos terveys pysyy hyvänä.
Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Pekka Puskaa on turha raahata mihinkään televisiostudioon. Hän latelee ne tutut fraasinsa ja menee aikanaan hautaan siinä uskossa, että hän on oikeassa siinä rasvakäsityksessään. Tätä ei enää tuhannetta kertaa tarvitse tallentaa videolle. Puskan hovi voisi toki kaivaa esille sen yhden voin epäterveellisyydestä varoittavan paperin. Edes yhden. Ei niitä tuhatmäärin tarvitse olla. Pienempäänkin määrään tutkimusevidenssiä saatamme tyytyä. Toimittajat antakoot sellaisen lupauksen, ettei Puskaa päästetä enää mihinkään haastatteluun, jos ei tuollaista paperia löydy. Täytyyhän sellainen paperi löytyä? Onhan siitä jo niin pitkään jankutettu!
Ideaa voisi olla siinä, että annetaan Mikael Fogelholmille hieman enemmän puheaikaa. Antaa hänen perinjuurin selittää miten hän näkee, että nuo SAFAt, MUFAt ja PUFAt pitäisi olla. Ei tuommoista asiaa ehdi tyhjentävästi käydä läpi revolverihaastattelussa. Epäreilua Mikaelia kohtaan kun hän ei saanut tätä tuoda esille.
Professori Kari Salmisen rauhallisuutta tarvitaan jatkossakin. Siinä on mies, joka on perusteellisesti selvillä siitä mikä rasvatutkimuksessa on olennaista.
Somppi ei vielä ole esiintynyt terveysblogissani vieraskirjoittajana. Kaikki muut ovat. Täytyy korjata tämä puute ensi tilassa. Löydätte vieraskirjoitukset terveysblogini vasemmasta palstasta.
Ei muistella tätä päivää pahalla. Keskustelu oli mielenkiintoista ja toimittaja oli varsin hyvä. Voita pöytään!
Muistakaa kommentoida! Tämä on Suomen suosituin terveysblogi. Kiitos siitä lukijoilleni!
Muita samaa aihetta koskevia kirjoituksia:
Pekka Puska MOTissa
Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?
Vanhaa ja uutta tietoa rasvaisen ruoan lihottavasta vaikutuksesta
Vanhaa ja uutta tietoa rasvaisen ruoan lihottavasta vaikutuksesta
tiistaina, syyskuuta 14, 2010
Pekka Puska MOTissa
**
Yleisradio esitti 13.9.2010 hyvin valmistellun ajankohtaisohjelman MOT - Rasvainen kupla. Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä muutaman päivän ajan. Suosittelen katsomaan.
Pääjohtaja Pekka Puska jäi ohjelmassa aika yksin puolustamaan omia näkökantojaan. Hyvä niin. Voisi se olla kupletin juoni jatkossakin. Ei Puskan hovin aina tarvitse tulla häntä puolustamaan.
Tunnen Pekka Puskan monien vuosien takaa. Me käymme keskustelua lehtien palstoilla, kokouksissa ja tapaamisisssa. Lähetän hänelle säännöllisesti luettavaa. Jotenkin säälittävää on se, että hänellä ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, halua tai taitoa perehtyä uusimpiin ravitsemustutkimuksiin. Omista projekteistaan hänen on erityisen vaikea luopua. Ohjelmassa tohtori Uffe Ravnskov sanoi, että joillakin tutkijoilla on vaikeuksia luopua uskostaan omiin tutkimustuloksiin, vaikka muuta näyttöä on runsaasti. Katsojat huomaavat kyllä tämän kauniisti ilmaistun kohdan tuossa ohjelmassa.
MOT -ohjelma ei mielestäni pyrkinyt luomaan mustavalkoista asetelmaa. Katsojille tarjottiin yksi näkökulma ravitsemukseen, joka on osattu vaientaa täällä Puskan oppien kyllästämässä maassa. Pahinta mitä voin kuvitella on se, että nyt tulevina päivinä nousee esiin Puskaa puolustelevia tutkijoita, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä jne. Ei Puskaa tarvitse puolustaa. Olkoon Puska kerrankin motissa. Taitavana politikkona hän kyllä osaa ulos motista.
Sen minä toivon ohjelmasta jäävän suomalaisille mieleen, että sanoo se Puska hoveineen mitä tahansa puolustuksekseen, niin yhtään pahaa sanaa ei enää saa sanoa voista, täysmaidosta ja rasvaisista juustoista. Maitorasvan ja eläinrasvan vaarattomuus oli ohjelman tärkein viesti. Sinä joka olet seurannut terveysblogiani jo pitkään, tiedät tämän. Margariiniteollisuutta ei enää yhtään tarvitse tukea lausunnoilla, joille löytyy ohuenlaisesti tukea tieteellisistä tutkimuksista.
Olkoon oikeus syödä eläinrasvaa jokaisen oma henkilökohtainen terveysvalinta. Jos eläinrasvat tuovat hyvää oloa, syökää niitä mieluusti muistaen kuitenkin samalla jättää vähemmälle sokerit ja valkoiset viljatuotteet. Sillä yksi asia on varma: Nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden ja eläinrasvojen samanaikainen runsas nauttiminen on hyvin epäterveellistä. Jommasta kummasta pitää luopua. Itse luopuisin sokerista.
Monelle saattoi jäädä ohjelmasta sellainen ajatus, että rasvaa voi ilman huolta lisätä ravintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Rasvan suhteen pitää puhua laadusta, eli rasva nautitaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Teknokemian modernit kotkotukset (kevytlevitteet, margariinit, kermankorvikkeet) kierretään kaukaa.
Voi ja läski pois pannasta? No ei!
Rasvakeskustelu roihahti jälleen
Rasvateorian nousu ja...
MOT: Rasvainen kupla (Kauppalehti)
MOT: Rasvainen kupla (Iltalehti)
MOT: Rasvainen kupla! (Keskisuomalainen)
MOT Suuri rasvainen kupla (Agronet)
MOT Rasvainen kupla TV1 tänään klo 20 (Plazan keskustelut)
MOT Rasvainen kupla TV1 13.9.10 (Kiloklubi)
Yleisradio esitti 13.9.2010 hyvin valmistellun ajankohtaisohjelman MOT - Rasvainen kupla. Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä muutaman päivän ajan. Suosittelen katsomaan.
Pääjohtaja Pekka Puska jäi ohjelmassa aika yksin puolustamaan omia näkökantojaan. Hyvä niin. Voisi se olla kupletin juoni jatkossakin. Ei Puskan hovin aina tarvitse tulla häntä puolustamaan.
Tunnen Pekka Puskan monien vuosien takaa. Me käymme keskustelua lehtien palstoilla, kokouksissa ja tapaamisisssa. Lähetän hänelle säännöllisesti luettavaa. Jotenkin säälittävää on se, että hänellä ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, halua tai taitoa perehtyä uusimpiin ravitsemustutkimuksiin. Omista projekteistaan hänen on erityisen vaikea luopua. Ohjelmassa tohtori Uffe Ravnskov sanoi, että joillakin tutkijoilla on vaikeuksia luopua uskostaan omiin tutkimustuloksiin, vaikka muuta näyttöä on runsaasti. Katsojat huomaavat kyllä tämän kauniisti ilmaistun kohdan tuossa ohjelmassa.
MOT -ohjelma ei mielestäni pyrkinyt luomaan mustavalkoista asetelmaa. Katsojille tarjottiin yksi näkökulma ravitsemukseen, joka on osattu vaientaa täällä Puskan oppien kyllästämässä maassa. Pahinta mitä voin kuvitella on se, että nyt tulevina päivinä nousee esiin Puskaa puolustelevia tutkijoita, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä jne. Ei Puskaa tarvitse puolustaa. Olkoon Puska kerrankin motissa. Taitavana politikkona hän kyllä osaa ulos motista.
Sen minä toivon ohjelmasta jäävän suomalaisille mieleen, että sanoo se Puska hoveineen mitä tahansa puolustuksekseen, niin yhtään pahaa sanaa ei enää saa sanoa voista, täysmaidosta ja rasvaisista juustoista. Maitorasvan ja eläinrasvan vaarattomuus oli ohjelman tärkein viesti. Sinä joka olet seurannut terveysblogiani jo pitkään, tiedät tämän. Margariiniteollisuutta ei enää yhtään tarvitse tukea lausunnoilla, joille löytyy ohuenlaisesti tukea tieteellisistä tutkimuksista.
Olkoon oikeus syödä eläinrasvaa jokaisen oma henkilökohtainen terveysvalinta. Jos eläinrasvat tuovat hyvää oloa, syökää niitä mieluusti muistaen kuitenkin samalla jättää vähemmälle sokerit ja valkoiset viljatuotteet. Sillä yksi asia on varma: Nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden ja eläinrasvojen samanaikainen runsas nauttiminen on hyvin epäterveellistä. Jommasta kummasta pitää luopua. Itse luopuisin sokerista.
Monelle saattoi jäädä ohjelmasta sellainen ajatus, että rasvaa voi ilman huolta lisätä ravintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Rasvan suhteen pitää puhua laadusta, eli rasva nautitaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Teknokemian modernit kotkotukset (kevytlevitteet, margariinit, kermankorvikkeet) kierretään kaukaa.
Seurataan tilannetta. Internet on tietenkin täynnä keskustelua MOT -ohjelmasta:
Voi ja läski pois pannasta? No ei!
Rasvakeskustelu roihahti jälleen
Rasvateorian nousu ja...
MOT: Rasvainen kupla (Kauppalehti)
MOT: Rasvainen kupla (Iltalehti)
MOT: Rasvainen kupla! (Keskisuomalainen)
MOT Suuri rasvainen kupla (Agronet)
MOT Rasvainen kupla TV1 tänään klo 20 (Plazan keskustelut)
MOT Rasvainen kupla TV1 13.9.10 (Kiloklubi)
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen
**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio
Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
- Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani). - Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
(7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
tyhjenemisellä) - Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
- Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17) - Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
kesti 16 vuotta.(18) - Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
selkeästi**.(19) - ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
Vladimir Heiskanen
Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?
sunnuntaina, kesäkuuta 20, 2010
Kirjoittajavieras: Timo Strandberg
**
Tätä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti ja asiantuntevasti.
Järjestyksessään yhdeksäs vieraskirjoitus ilmestyi 18.6.2010 Christer Sundqvistin terveysblogissa. Kyseessä on professori Timo Strandbergin artikkeli kolesterolista. Lue ja kommentoi! En hyväksy henkilökohtaisuuksiin menemistä (Argumentun ad hominem) tässäkään keskustelussa. Keskustelkaamme siis tärkeästä asiasta vain asia-argumentein. Kiitos!
Järjestyksessään yhdeksäs vieraskirjoitus ilmestyi 18.6.2010 Christer Sundqvistin terveysblogissa. Kyseessä on professori Timo Strandbergin artikkeli kolesterolista. Lue ja kommentoi! En hyväksy henkilökohtaisuuksiin menemistä (Argumentun ad hominem) tässäkään keskustelussa. Keskustelkaamme siis tärkeästä asiasta vain asia-argumentein. Kiitos!
Kiitos Christerille pyynnöstä tulla vieraskirjoittajaksi aiheesta, joka on minulle hyvinkin tuttu, eli kolesterolista.
Tiedotusvälineissä on talvella ja keväällä taas viritelty "rasvasotaa" ja esitetty erilaisia näkemyksiä mm. kolesterolin merkityksestä valtimotautien synnyssä ja kehityksessä. Mutta ihmekö tuo - kolesteroli on todella kiehtova, mutta myös äärimmäisen haastava aihe tutkimukselle.
Varmuuden vuoksi heti alkuun: minulle ajatus kolesterolista valtimotautien syytekijänä ei ole pyhä lehmä, jota ei voi potkia. Mutta kritiikin pitää olla tieteellisesti kestävää, ei pelkkiä mielipiteitä, kuulopuheita tai yksittäisiin tutkimustuloksiin vetoamista.
Kolesterolin (ja tarkemmin LDL-kolesterolin) merkitys valtimotautien syytekijänä (ei siis vain markkerina kuten monet muut "riskitekijät") perustuu tähänastiseen tieteelliseen tutkimukseen ja etenkin kokonaisnäyttöön.
Kolesterolin (ja tarkemmin LDL-kolesterolin) merkitys valtimotautien syytekijänä (ei siis vain markkerina kuten monet muut "riskitekijät") perustuu tähänastiseen tieteelliseen tutkimukseen ja etenkin kokonaisnäyttöön.
Kolesterolitutkimusta tehneet eivät ole pääkysymyksistä erimielisiä, erimielisiä saattavat olla muiden alojen - näillä ehkä hyvinkin kunnioitettavat - tutkijat ja toisaalta ns. maallikot. Olen lukenut useita ns. kolesteroliskeptikkojen (Ravnskov, Kendrick, Colpo, ym) kirjoittamia kirjoja, eikä niistä ole löytynyt argumentteja, jotka muuttaisivat näkemyksiäni.
Monet todistelut ovat suoraan 70- ja 80-luvulta, joka on hämmästyttävää ottaen huomioon sen jälkeen kertyneen tiedon etenkin kolesterolitason alentamista koskevista lumekontrolloiduista hoitotutkimuksista, joista saadaan kovimman tason näyttöä.
On tietysti todettava, että "kolesterolista" puhuminen valtimotautien yhteydessä on yleistys aivan samoin kuin se että "tupakka" aiheuttaa keuhkosyöpää. Siis mikä tupakoinnissa tätä aiheuttaa, kuinka paljon pitää polttaa, missä oloissa, minkälaista jne?
On tietysti todettava, että "kolesterolista" puhuminen valtimotautien yhteydessä on yleistys aivan samoin kuin se että "tupakka" aiheuttaa keuhkosyöpää. Siis mikä tupakoinnissa tätä aiheuttaa, kuinka paljon pitää polttaa, missä oloissa, minkälaista jne?
Ja aivan samoin kuin tupakointi ei aiheuta keuhkosyöpää kaikille, ei kolesterolikaan ole yhtä vaarallista kaikissa oloissa.
Valtimotaudit ovat monitekijäisiä ja kokonaisriski ratkaisee. Tämä ei kuitenkaan poista kolesterolin merkitystä keskeisenä syytekijänä.
Mutta kuvitellaanpa, että kolesteroliskeptikkojen näkemys olisikin valtavirtaa. Yleinen ajatus olisi, ettei kolesterolilla ole mitään tekemistä valtimotautien synnyn kanssa vaan todellinen syy onkin vaikkapa "stressi". Ehkäpä tällöin ilmaantuisi "stressiskeptikkoja", jotka alkavat epäillä että kolesterolin syyllisyyttä yritetään jostain syystä peitellä esimerkiksi seuraavista syistä:
1) Miksi valtimoiden kovettumataudin tyypillistä muutosta ateroomaplakkia saa helposti ja nopeasti aikaan kasvissyöjäkoe-eläimillä, kuten kaneilla (jotka eivät ole normaalissa ruokavaliossaan tottuneet saamaan eläinkudoksista peräisin olevaa kolesterolia), kun niille syötetään kolesterolia tai tyydytettyjä rasvoja. Sen sijaan lihansyöjille - kuten esimerkiksi koirille - on kolesterolia syöttämällä lähes mahdotonta aikaansaada ateroomaplakkeja. Ne kun saavat kolesterolia luonnostaan ravinnossa, eikä kolesterolin syönti nosta niiden veren kolesterolitasoa, joka olisi edellytys valtimomuutosten synnylle. Mutta jos koira saa kilpirauhasen vajaatoiminnan, veren kolesterolitaso voi nousta ja sepelvaltimotautiakin syntyy.
Mutta kuvitellaanpa, että kolesteroliskeptikkojen näkemys olisikin valtavirtaa. Yleinen ajatus olisi, ettei kolesterolilla ole mitään tekemistä valtimotautien synnyn kanssa vaan todellinen syy onkin vaikkapa "stressi". Ehkäpä tällöin ilmaantuisi "stressiskeptikkoja", jotka alkavat epäillä että kolesterolin syyllisyyttä yritetään jostain syystä peitellä esimerkiksi seuraavista syistä:
1) Miksi valtimoiden kovettumataudin tyypillistä muutosta ateroomaplakkia saa helposti ja nopeasti aikaan kasvissyöjäkoe-eläimillä, kuten kaneilla (jotka eivät ole normaalissa ruokavaliossaan tottuneet saamaan eläinkudoksista peräisin olevaa kolesterolia), kun niille syötetään kolesterolia tai tyydytettyjä rasvoja. Sen sijaan lihansyöjille - kuten esimerkiksi koirille - on kolesterolia syöttämällä lähes mahdotonta aikaansaada ateroomaplakkeja. Ne kun saavat kolesterolia luonnostaan ravinnossa, eikä kolesterolin syönti nosta niiden veren kolesterolitasoa, joka olisi edellytys valtimomuutosten synnylle. Mutta jos koira saa kilpirauhasen vajaatoiminnan, veren kolesterolitaso voi nousta ja sepelvaltimotautiakin syntyy.
2) Miksi koe-eläimille aiheutetut valtimoiden ateroomaplakit sisältävät kolesterolia ja ovat samantyyppisiä kuin ihmisellä.
No, nämä argumentit voi yrittää kuitata sillä, etteivät ihmiset ole kaneja tai hiiriä. Varsin paljon erilaista tietoa ihmistenkin sairauksista on kuitenkin eläintutkimuksilla selvinnyt. Mutta siirrytäänpä ihmisiin:
3) Miksi seerumin kolesterolitason (ja tyydytetyn rasvan saannin) ja valtimotautien välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys. Toisin kuin usein väitetään, tämä ei suinkaan koske vain ns. 7 maan tutkimusta, vaan kyllä yhteys on todettu isommissakin joukoissa. Poikkeuksia löytyy, kuten Ranska ja Sveitsi, ja ylipäänsä epidemiologiset havainnot ovatkin vain osa kokonaiskuvaa, koska niissä sekoittavat tekijät voivat sotkea yhteyksiä. Esimerkiksi: sydänoireita tuntenut on voinut vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ja niinpä tapaus-verrokki-tutkimuksessa terveyteen näyttääkin liittyvän suurempi tyydyttyneen rasvan käyttö!
No, nämä argumentit voi yrittää kuitata sillä, etteivät ihmiset ole kaneja tai hiiriä. Varsin paljon erilaista tietoa ihmistenkin sairauksista on kuitenkin eläintutkimuksilla selvinnyt. Mutta siirrytäänpä ihmisiin:
3) Miksi seerumin kolesterolitason (ja tyydytetyn rasvan saannin) ja valtimotautien välillä on yleisesti epidemiologinen yhteys. Toisin kuin usein väitetään, tämä ei suinkaan koske vain ns. 7 maan tutkimusta, vaan kyllä yhteys on todettu isommissakin joukoissa. Poikkeuksia löytyy, kuten Ranska ja Sveitsi, ja ylipäänsä epidemiologiset havainnot ovatkin vain osa kokonaiskuvaa, koska niissä sekoittavat tekijät voivat sotkea yhteyksiä. Esimerkiksi: sydänoireita tuntenut on voinut vähentää tyydyttyneen rasvan käyttöä ja niinpä tapaus-verrokki-tutkimuksessa terveyteen näyttääkin liittyvän suurempi tyydyttyneen rasvan käyttö!
4) Epidemiologisten tutkimusten virhelähteet ja tulkintavaikeudet tietäen tärkein kysymys onkin: Miten selittyvät kliinisten kontrolloitujen tutkimusten tulokset. Veren kolesterolitason (LDL-kolesterolitason) pienentäminen eri tavoin - ruokavaliolla, ohutsuolileikkauksella tai lääkkeillä - vähentää valtimotautien ilmaantumista ja niistä johtuvia kuolemia. Ja kun kolesterolin alentaminen toteutetaan riittävän tehokkaasti (yli 50 % pieneneminen LDL-kolesterolitasossa), voidaan jo syntyneidenkin ateroomaplakkien kokoa pienentää. Tätä on selvitetty valtimonsisäisellä ultrtaäänitutkimuksella.
Etenkin LDL-kolesterolitasoa tehokkaasti alentavilla statiinilääkkeillä tehdyt kontrolloidut tutkimukset ovat olleet vakuuttavia. Ne ovat niin selviä, että viime vuosina usea tutkimus on jouduttu ennenaikaisesti keskeyttämään, koska kontrollipotilaita ei ole voitu enää pitää ilman näitä lääkkeitä. Haittapuolena on se, ettei statiinien pitkäaikaishyötyjä (=kymmenien vuosien ajan) voida enää koeasetelmassa tutkia.
Etenkin LDL-kolesterolitasoa tehokkaasti alentavilla statiinilääkkeillä tehdyt kontrolloidut tutkimukset ovat olleet vakuuttavia. Ne ovat niin selviä, että viime vuosina usea tutkimus on jouduttu ennenaikaisesti keskeyttämään, koska kontrollipotilaita ei ole voitu enää pitää ilman näitä lääkkeitä. Haittapuolena on se, ettei statiinien pitkäaikaishyötyjä (=kymmenien vuosien ajan) voida enää koeasetelmassa tutkia.
Ylipäänsä statiinit tuskin ovat kolesterolilääkkeiden viimeinen sana, mutta tällä hetkellä kuitenkin paras ja yleisesti turvallisin vaihtoehto, JOS lääkehoitoa tarvitaan.
Jotkut ovat kuitanneet kliinisten tutkimusten tulokset, sillä että ne olisivat lääketehtaiden väärentämiä. Vaatisi kuitenkin maailmanlaajuisen salaliiton, joka olisi varmasti jo yli 20 vuodessa paljastunut.
Jotkut ovat kuitanneet kliinisten tutkimusten tulokset, sillä että ne olisivat lääketehtaiden väärentämiä. Vaatisi kuitenkin maailmanlaajuisen salaliiton, joka olisi varmasti jo yli 20 vuodessa paljastunut.
Statiineja koskeva toinen argumentti on se, ettei niiden hyöty perustuisikaan kolesterolitason laskuun vaan esim. tulehduksen vähenemiseen. Mutta mitä jos LDL-kolesteroli provosoikin tulehduksen? Statiinit laskevat kolesterolitason hyvin nopeasti, joten hyötykin voi ilmaantua nopeasti.
5) Vielä viimeinen kysymys: Miksi kolesterolitasoon vaikuttavat geenimutaatiot pienentävät tai suurentavat valtimotautiriskiä? Tähän on salaliitoilla vaikea vaikuttaa. Suomessa on noin 5000-10 000 henkilöä, joilla on geneettisistä syistä hyvin korkea kolesterolitaso (ns. FH-tauti). Hoitamattomana tähän liittyy etenkin sepelvaltimotaudin kehittyminen jo nuorella iällä (vaikeimmissa tapauksissa jo lapsuusiässä). Toisaalta LDL-kolesterolitason tehokas pienentäminen nykyisillä kolesterolilääkkeillä vähentää näiden henkilöiden riskiä sairastua ja he voivatkin nykyään elää normaalin elämän. Muutama vuosi sitten on kuvattu veren kolesterolitasoon päinvastaisesti vaikuttava geenimutaatio (PCSK9), johon liittyy synnynnäisesti matala LDL-kolesterolitaso. Ja aivan kolesteroliteorian mukaisesti heille ei juuri ilmaannukaan sepelvaltimotautia - sen riski on pienentynyt yli 80 % kun lyhytaikaisissa lääketutkimuksissa riski on vähentynyt yleensä "vain" 30-40 % . Kolesterolin suhteen ei siis ratkaise pelkästään se kuinka paljon, vaan myös se kuinka kauan kolesterolia on alennettu.
Kolesteroliteorian romuttaminen vaatii vaihtoehtoisen selityksen joka vastaa noihin kysymyksiin. Miten esimerkiksi stressi selittää lumekontrolloitujen hoitotutkimusten tulokset tai geneettiset yhteydet? Koko kolesterolitutkimuksen väittäminen huijaukseksi on helppo selitys, joka ei minulle riitä.
5) Vielä viimeinen kysymys: Miksi kolesterolitasoon vaikuttavat geenimutaatiot pienentävät tai suurentavat valtimotautiriskiä? Tähän on salaliitoilla vaikea vaikuttaa. Suomessa on noin 5000-10 000 henkilöä, joilla on geneettisistä syistä hyvin korkea kolesterolitaso (ns. FH-tauti). Hoitamattomana tähän liittyy etenkin sepelvaltimotaudin kehittyminen jo nuorella iällä (vaikeimmissa tapauksissa jo lapsuusiässä). Toisaalta LDL-kolesterolitason tehokas pienentäminen nykyisillä kolesterolilääkkeillä vähentää näiden henkilöiden riskiä sairastua ja he voivatkin nykyään elää normaalin elämän. Muutama vuosi sitten on kuvattu veren kolesterolitasoon päinvastaisesti vaikuttava geenimutaatio (PCSK9), johon liittyy synnynnäisesti matala LDL-kolesterolitaso. Ja aivan kolesteroliteorian mukaisesti heille ei juuri ilmaannukaan sepelvaltimotautia - sen riski on pienentynyt yli 80 % kun lyhytaikaisissa lääketutkimuksissa riski on vähentynyt yleensä "vain" 30-40 % . Kolesterolin suhteen ei siis ratkaise pelkästään se kuinka paljon, vaan myös se kuinka kauan kolesterolia on alennettu.
Kolesteroliteorian romuttaminen vaatii vaihtoehtoisen selityksen joka vastaa noihin kysymyksiin. Miten esimerkiksi stressi selittää lumekontrolloitujen hoitotutkimusten tulokset tai geneettiset yhteydet? Koko kolesterolitutkimuksen väittäminen huijaukseksi on helppo selitys, joka ei minulle riitä.
Historiantutkijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi on mainittu se, että hän ymmärtää ja osaa tulkita kokonaisuutta eikä vain näpertele yksittäisten tapahtumien kanssa. Sama pätee varmaan kolesterolitutkimukseenkin. Yksittäisten tutkimustulosten ja yksityiskohtien mahdolliset ristiriitaisuudet eivät riitä romuttamaan koko teoriaa, mutta kannustavat tietysti tutkimuksia eteenpäin.
Professori Timo Strandberg
Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
sunnuntaina, kesäkuuta 13, 2010
Kova itsetunto - voimavara vai kompastuskivi?
*
Kirjoitan teille tänään eräästä herkästä asiasta. Asiasta, jonka kanssa olen joutunut kipuilemaan. Kirjoitan nimittäin itsetunnosta, itsevarmuudesta ja ylpeydestä. En ole tämän aihepiirin asiantuntija, mutta olen joutunut näitä asioita pohtimaan. Haluan aiheesta oppia lisää. Siksi kirjoitan siitä ja toivon, että asiaa kommentoitaisiin rakentavaan sävyyn.Olen saanut ottaa vastaan kirjeitä ja kommentteja missä toisaalta kehutaan blogikirjoituksiani, luentojani ja kirjojani, toisaalta haukutaan varsin tylyyn sävyyn. Välillä haukutaan sellaiseen sävyyn, että voi epäillä, onko kyseinen kriitikko laisinkaan perehtynyt tuotantooni.
Osa kritiikistä johtuu todennäköisesti siitä, että ahkeran kirjoittelun ja esilläolon vuoksi olen saanut jo hieman kuuluisuuttakin. Nähdään "tarpeelliseksi" ottaa minut alas "maan pinnalle", etten vaan tulisi ylpeäksi.
Ylpistymiseeni ei ole vaaraa. Olen itse asiassa hyvin nöyrällä asenteella liikkeellä varsinkin tässä terveysblogissa ja erityisesti luennoillani. Annan runsaasti tilaa muiden ajatuksille. Ehkä enemmän kuin moni muu bloggaaja. En mielistelläkseni vaan koska muiden (vieras)kirjoitukset ja kommentit ovat minulle ja muille tärkeitä.
Olen ollut nöyrä koko elämäni ajan. Käsittämättömän paljon kritiikkiä esittävät sekoittavat mahdollisesti ylpeyden ja itsevarmuuden. Olen nimittäin erittäin itsevarma tyyppi, mutta en ylpeä. Olen aina ollut itsevarma. Minulla on hyvä itsetunto. Uskon asiaani ja välittämäni tiedon merkitykseen. Se itsevarmuus on erityisen vahvasti esillä luennoillani ja jossain määrin näkyvissä myös rohkeimmissa kirjoituksissani. Luentojani sävyttävät itsevarmuus, muuten ne eivät olisi minun luentojani.
Itsevarmuus on tavaramerkkini, aivan kuten pitkä tukkani ja kireät farkkuni. Itsevarmoja tyyppejä ilmeisesti vihataan sen takia kun he näyttävät ylpeiltä. Onko näin? Kommentoikaa.
Tämä on minulle vaikea asia ja otan mielelläni vastaan vinkkejä ja ajatuksia miten edetä asiassa. Pitäisikö minun luopua itsevarmuudestani koska se niin herkästi sekoitetaan vääränlaiseen ylpeyteen? Miten tämän jutun kanssa pitäisi edetä?
Mahdollisesti nämä hapuilevat rivit voi lukea joku sellainen henkilö, joka pitkään on kärsinyt huonosta itsetunnosta ja mahdollisesti päässyt tämän vaiheen yli. Miten se tapahtui? Miten heikko itsetunto muuttui itsevarmuudeksi? Pidetäänkö sinuakin mahdollisesti ylpeänä ja leuhkana koska olet niin itsevarma? Olisiko niin, että tähän ongelmaan ei ole mitään ratkaisua itsevarman kohdalla, koska ongelma on niillä toisilla, ei meillä itsevarmoilla? Minulla on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia!
Muita tämän tyyppisiä kirjoituksia:
Maailma muuttuu Eskoseni!Terveysaiheet unissammeAjatuksia kirjoittamisen tärkeydestäMiksi näin sekava blogi?
keskiviikkona, kesäkuuta 09, 2010
Maitorasva tiedeterrorin kohteena
*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Jo yli 30 kommenttia 9.6.2010 mennessä.
Maitorasva on todennäköisesti joutunut laajamittaisen tiedeterrorin uhriksi. Suomessa elää hyvin vahvasti harhaoppi maitorasvan epäterveellisyydestä, jota seikkaa minkäänlaiset tutkimusnäytöt eivät näytä horjuttavan.
Useissa tutkimuksissa hyvin selkeästi näytetään, ettei maitorasvalla eikä sen sisältämällä tyydyttyneellä rasvalla ole haitallista yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen eikä –kuolleisuuteen.
On ilmiselvää, että maitorasva ei ole niin suuressa roolissa kuin on luultu ja sitä voisi pitää ns. neutraalina rasvana terveyden kannalta. Se ei siis tuo suuria hyötyjä, mutta toisaalta sen käytöllä monipuolisen ravinnon osana ei nykytiedon valossa saa aikaan haittoja pidemmälläkään aikavälillä.
Meidän ravitsemusterveyspolitiikkamme on rakentunut ravinnon rasvojen osalta täysin sen ajatuksen varaan että ravinnon tyydyttyneet rasvat ovat sydänterveydelle haitallisia ja niiden käyttöä suositellaan vähennettäväksi kaikkialla.
Maidon rasva on pääosin tyydyttynyttä joten sitä on tullut välttää. Kouluissa, päiväkodeissa, sairaaloissa jne. suositellaan käytettäväksi ja käytetäänkin rasvattomia maitotuotteita. Maitorasvaa on myös voi, jota on opittu pitämään todellisena verisuoni- ja sydänterveyden vihollisena.
Sydän- ja verisuonisairaudet kehittyvät vuosikymmenten kuluessa ja mitä pidemmälle ne saadaan siirrettyä sen parempi. Olemme Suomessa selvitelleet asiaa ihan pikkulapsista lähtien (STRIP yms.) ja usko omaan työhön on ollut ja on varmaan edelleenkin kovaa. Eräs kantava teema on ollut maitorasvan välttäminen sen haitallisuuteen vedoten ja koko rakennelma on tehty näiden päälle.
Sydänkuolleisuuden torjuminen on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja siitä paukutellaan henkseleitä ahkerasti ja onhan siihen toki syytäkin. Samaan aikaan toisaalla sydänterveydestä huolestuneen valtavirran ulkopuolella maamme rajojen sisällä kehitys ei ole ollut yhtä hyvää.
Maailmalla on hyvin tunnettua tutkijoiden parissa että pieni pohjoinen korkean teknologian maa, Suomi, pitää kärkitilaa erityisesti lapsiin liittyvän tyypin 1 diabeteksen kohdalla. Tyypin 1 diabeteksen ohella meitä yhä enenevissä määrin kiusaavat myös erilaiset allergiat ja astma.
Sydän- ja verisuonisairaudet kehittyvät vuosikymmenten kuluessa ja mitä pidemmälle ne saadaan siirrettyä sen parempi. Olemme Suomessa selvitelleet asiaa ihan pikkulapsista lähtien (STRIP yms.) ja usko omaan työhön on ollut ja on varmaan edelleenkin kovaa. Eräs kantava teema on ollut maitorasvan välttäminen sen haitallisuuteen vedoten ja koko rakennelma on tehty näiden päälle.
Sydänkuolleisuuden torjuminen on kehittynyt huimasti viime vuosikymmeninä ja siitä paukutellaan henkseleitä ahkerasti ja onhan siihen toki syytäkin. Samaan aikaan toisaalla sydänterveydestä huolestuneen valtavirran ulkopuolella maamme rajojen sisällä kehitys ei ole ollut yhtä hyvää.
Maailmalla on hyvin tunnettua tutkijoiden parissa että pieni pohjoinen korkean teknologian maa, Suomi, pitää kärkitilaa erityisesti lapsiin liittyvän tyypin 1 diabeteksen kohdalla. Tyypin 1 diabeteksen ohella meitä yhä enenevissä määrin kiusaavat myös erilaiset allergiat ja astma.
On mahdollista, että näitä sairauksia on ravitsemuksen puolella pidetty ravitsemusterveyspoliittisesti toisarvoisina, koska ainakin Westien käsityksen mukaan niiden tulokset esim. maitorasvan osalta ovat risteilleet valitsemamme polun kanssa. Maitorasva/voi on näyttänyt eräissä tutkimuksissa suojaavan em. sairauksilta. Tulokset on jätetty huomiotta ja kaikille on tarjottu ainoana oikeana pidettyä "vähämaitorasvaistalinjaa".
Voisiko näillä asioilla olla kausaalinen yhteys? Onko rasvapolitiikkamme ansiota tuo menestyminen T1DM MM-kisoissa?
Oli miten oli niin ainakin olisi kohtuullista vaatia kaikkien niiden perheiden puolesta jotka ovat kamppailleet T1DM:n, allergioiden ja astman kanssa että seuraavia suosituksia laadittaessa myös nämä asiat nostettaisiin prioriteettilistan kärkeen.
Asiassa pitäisi lähteä liikkeelle viipymättä ja hyvin hoksottimin varustettuna. Immunologia, ravinto ja elintavat ei ole mikään läpihuutojuttu hallittavaksi, mutta uskon että meillä jos kellään olisi valmiuksia onnistua siinä ja luoda vaikka se uusi Nokia työn pohjalta.
Olisi tosi kiva saada kommentteja Mikael Fogelholmilta, Ursula Schwabilta ja tämän terveysblogin lukijoilta siitä miten tärkeinä pidetään näitä viime vuosikymmeninä huonontuneita asioita?
Muutenkin voidaan toivoa, että maitorasva nostettaisiin sille kuuluvalle alustalle terveellisten peruselintarvikkeiden joukossa. Maitorasva on mahdollisesti joutunut tiedeterrorin kohteeksi. Pyydän maitorasvan käytön kieltämiseen tai sallimiseen liitetyissä perusteluissa tavallista suurempaa huolellisuutta ja avoimuutta.
Voisiko näillä asioilla olla kausaalinen yhteys? Onko rasvapolitiikkamme ansiota tuo menestyminen T1DM MM-kisoissa?
Oli miten oli niin ainakin olisi kohtuullista vaatia kaikkien niiden perheiden puolesta jotka ovat kamppailleet T1DM:n, allergioiden ja astman kanssa että seuraavia suosituksia laadittaessa myös nämä asiat nostettaisiin prioriteettilistan kärkeen.
Asiassa pitäisi lähteä liikkeelle viipymättä ja hyvin hoksottimin varustettuna. Immunologia, ravinto ja elintavat ei ole mikään läpihuutojuttu hallittavaksi, mutta uskon että meillä jos kellään olisi valmiuksia onnistua siinä ja luoda vaikka se uusi Nokia työn pohjalta.
Olisi tosi kiva saada kommentteja Mikael Fogelholmilta, Ursula Schwabilta ja tämän terveysblogin lukijoilta siitä miten tärkeinä pidetään näitä viime vuosikymmeninä huonontuneita asioita?
Muutenkin voidaan toivoa, että maitorasva nostettaisiin sille kuuluvalle alustalle terveellisten peruselintarvikkeiden joukossa. Maitorasva on mahdollisesti joutunut tiedeterrorin kohteeksi. Pyydän maitorasvan käytön kieltämiseen tai sallimiseen liitetyissä perusteluissa tavallista suurempaa huolellisuutta ja avoimuutta.
Erityisesti ikääntyvät ja lapset ovat saattaneet kärsiä yksisilmäisestä ravitsemuspolitiikasta, joten olisi hyvä että heihin panostetaan paljon.
Lasten ja ikääntyvien terveydestä huolehtimisesta saadaan todennäköisesti hyvät säästötkin ja yhteisiä rahoja voitaisiin käyttää johonkin mukavampaan kuin lääkkeisiin tai vuodepaikkojen ylläpitämiseen. Ulkoliikuntapaikkoja ja yhteistä kivaa lisää!
Lasten ja ikääntyvien terveydestä huolehtimisesta saadaan todennäköisesti hyvät säästötkin ja yhteisiä rahoja voitaisiin käyttää johonkin mukavampaan kuin lääkkeisiin tai vuodepaikkojen ylläpitämiseen. Ulkoliikuntapaikkoja ja yhteistä kivaa lisää!
Avaan keskustelun!
Muita juttuja maitorasvasta:
Kirjoittajavieras: Kari SalminenMaitorasvat suojaavat ensimmäiseltä sydäninfarktiltaMaitorasva pitää sydämen terveenäMaitorasva on terveellistä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)