Voittaako voilla sittenkin?

**
Terveisiä Suomen urheiluliiton lajikarnevaaleilta! Olin luennoimassa, keskustelemassa ja katsomassa moukarinheittäjien, moniottelijoiden ja kilpakävelijöiden touhuja Pohjanmaalla.

Ihana näky odotti aamiaisella: Kananmunaa oli runsaasti tarjolla viimevuotisten palopuheitteni jälkeen. Kuitenkin kävi niin, että moukarimiesten ja -naisten karnevaaleilla kananmunat loppuivat kesken!

Näin lähtee Suomen yleisurheilu entistä uljaampaan nousuun! Kananmunan ja vankan rasvan käytön voimalla! Jätetään teolliset pöperöt pois keinovalikoimasta ja siirrytään koko urheiluväen voimalla aidon ruoan pariin. Vältetään E-koodeja mahdollisimman tomerasti ja syödään väärentämätöntä ruokaa, jolla kroppa pysyy kunnossa! Vältetään E-alkuisia teitä! Kurvataan E-alkuisten valtaväylien varrelle sijoitettujen ostosparatiisien sijaan rauhallista soratietä myöten sen ihanan kyläkaupan kohdalle ja ostetaan sieltä reilusti voita, tilamaitoa, luomupossua, aitoa ruisleipää ja kahmaistaan kassiin ihania vihanneksia ja juureksia! Pidetään maaseudun lähikauppa, luonnollisuus, lisäaineettomuus ja laatu arvossaan. Siinä on älliä!


Urheilusta kiinnostuneet, lukekaa tämä kirjoitus huolella! Huippu-urheilu-uutiset -lehdessä on äskettäin julkaistu jatko-osa diplomi-insinööri Sami Uusitalon katsauksesta nelikertaisen olympiavoittaja Lasse Virenin ruokavaliosta. Ei ollut mikään yllätys, että valmentajat ja tämän lehden rivilukijat innostuivat kovasti rasvaisemmasta ruokavaliosta. Valmennusporras ja urheilijoiden vanhemmat ovat oivaltaneet, että heidän pömpöttävät vatsansa pienenevät kun he luopuvat ylettömästä hiilihydraattien ihannoinnista. He sanovat yhteen ääneen, että vaaka on näyttänyt pienempiä lukemia heti sen jälkeen kun lautaselle on kasattu vähemmän perunaa, pastaa ja riisiä. Sen sijaan urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat hiljaa kuin kusi sukassa. Vain ne urheiluravitsemuksen asiantuntijat, jotka pakotetaan kommenttiin sanovat jotain. Vapaaehtoisesti ei heittäydytä kuumien perunoiden ja tärkkelysannosten synnyttämien ajatusten pariin. Tämän terveysblogin ylläpitäjä on saanut ottaa vastaan monta kitkerää kommenttia kollegoiltaan. Harvassa ovat olleet selkään taputtajat. Mitä jos olenkin ollut oikeassa kaikki nämä vuodet? Häpeään joutuvat silloin rasvaisimmista jutuistani mielensä synkistäneet.

Rasvattomuuden ihannoinnin romahtaessa uusimpien tutkimusnäyttöjen takia nyt kuin korttitalo järjen tuulen pyyhkäistessä sen yli, voisi olla ihan hyvä jos urheiluvalmennuksesta vastaavat ottaisivat lusikkansa kauniiseen käteen ja kysyisivät onko esimerkiksi Suomen kestävyysjuoksun romahtaminen kiinni siitä, että viimeiset 40 vuotta on neuvottu valmennettavia syömään mahdollisimman vähän rasvaa?

Hans-Christian Andersenin sadussa paljastui lapsen suulla, että keisarilla ei ollut vaatteita. Nyt diplomi-insinööri paljastaa, että kestävyysurheilijat eivät menesty ja syy voi hyvinkin olla järjettömässä kestävyysurheilijoiden rasvanpelossa, johon omilla aivoillaan niukasti ajattelevat urheiluravitsemuksen asiantuntijat ovat heidät yllyttäneet.

Avaan nyt toden teolla keskustelun tästä urheilijoiden rasvansaannin tärkeydestä terveysblogissani (Suomen suosituin!). Kertokaa vaikka tässä terveysblogissa mitä mieltä olette kestävyysurheilijan rasvaisemmasta ruokavaliosta, jos ette omassa lehdessänne uskalla mielipidettänne tuoda ilmi. Odotan yhteydenottojanne! Sami Uusitalo odottaa kommenttejanne!
  

Lisää tietoa Lasse Virenin ruokavaliosta

Sami Uusitalo

Edellisessä HUU-numerossa kirjoitin artikkelin Lasse Virenin ruokavaliosta yhden viikon ajalta vuodelta 1972 ja vertasin sitä nykyisiin suosituksiin. Havaittiin, että Lassen ruokavalion rasvakoostumus oli kovin toisenlainen kuin mitä ns. "virallinen linja" on vuosikymmenien ajan pitänyt terveellisenä. Lasse kun käytti päivittäin voita ja tilamaitoa (enemmän rasvaa kuin nykyisessä täysmaidossa), eikä väistellyt muitakaan täysrasvaisia tuotteita, kuten kermakastiketta tai -viiliä.

Silmiinpistävää oli myös Lassen päivittäinen kananmunien käyttö. Kolesterolikammoisina vuosikymmeninä kananmunat ovat olleet välteltävien ruoka-aineiden listalla.

Nykysuosituksiin paremmin soveltuen Lasse käytti päivittäin vihanneksia ja hedelmiä. Sen sijaan tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden kuten esim. makaronin, perunan ja leivän (2-6 palaa päivässä) osuus lienee ollut nykysuosituksia pienempi. Olympiakomitean nettisivuilla suositellaan 3-10 leipäpalaa päivässä ja riisiä, pastaa sekä perunaa runsain määrin erityisesti niiden hiilihydraattipitoisuutensa vuoksi.

Kommentoijien näkemys

Artikkelin kommentoinnin aloitti Timo Kuusisto toteamalla, että tyydyttyneiden rasvojen vaikutus suurina määrinä on varmasti haitallinen verisuonistolle ja sydämelle. Niin "yksittäistapaus" kuin Lasse onkin, tuntuu kovin ihmeelliseltä, että ihminen, jolla oli maapallon vahvin sydän, suosi ruokavaliossaan juuri sydämelle haitallista tyydyttynyttä rasvaa. Lassehan oli tunnettu sydämensä valtavasta iskutilavuudesta jopa kestävyysjuoksijoiden keskuudessa.

Nyt on julkaistu uusia rasvatutkimuksia, jotka eivät tue tyydyttyneen rasvan haitallisuutta sydänterveydelle. Eivätkä johtopäätökset vanhemmistakaan ole ristiriidattomia. Rasvasodan tiimellyksessä olen havainnut useiden rasvahypoteesia kovasti kannattaneiden pitkän linjan asiantuntijoidemme viitanneen Ancel Keysin seitsemän maan tutkimukseen 50-luvulta. Keys väitti, että mitä enemmän tyydyttynyttä rasvaa syötiin, sitä enemmän oli sydäntauteja. Mielestäni on surkuhupaisaa, että kyseiseen tutkimukseen vieläkin viitataan. Valitsemalla sopivat maat, kuten vaikka Ranskan, Suomen ja Kaspianmeren maat voimme piirtää täsmälleen päinvastaisen käyrän, jonka mukaan kasvava tyydyttyneen rasvan määrä pienentää sydäntautien ilmaantuvuutta. Keys valitsi tutkimukseensa ne maat, jotka tukivat hänen teoriaansa sydäntautien syistä.

Kuusiston mukaan Lassen proteiini-hiilihydraatti-rasva-suhde on ”aika hyvä”. Olympiakomitean sivuilla rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta suositellaan 25 - 30 %. Tämä on hyvin linjassa myös koko kansalle suositellussa rasvan osuudessa.

Lassen ruokapäiväkirjan pohjalta on mahdotonta laskea energiaravintoaineiden tarkkoja määriä ja keskinäisiä suhteita. Kävimme aiheesta pari vuotta sitten keskustelua Suomen suosituimmassa biologi Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tuolloin eräs keskustelija analysoi ruokapäiväkirjan Nutrica-ohjelmaa hyväksikäyttäen. Rasvan osuudeksi kokonaisenergiasta saatiin 38 %, hiilihydraattien 42,7 % ja proteiinin 19,2 %. Mielestäni on huomionarvoista, että ohjelma laskee energiaravintoaineiden jakauman ruoka-aineiden nykyisten rasvapitoisuuksien mukaan. Esimerkiksi Lassen syömä Wieninleike oli rasvaisempi kuin nykyisin. Henkilökohtaisesti uskon, että Lassen tarkastelun alla olleen viikon ruokavalion kokonaisenergiasta yli 40 % tuli rasvasta.

Kuusisto myöntää, että mainitsemistani syistä johtuen ei Lassen rasvan laatu ole optimaalinen. Nutrica-ohjelman mukaan 19,1 % energiasta tuli tyydyttyneestä rasvasta (virallinen suositus on alle 10%). Rasvan absoluuttista määrää emme voi tietää, mutta ruokapäiväkirjasta käy ilmi Nutrica-ohjelman antama karu tulos. Rasvojen jakauma on täsmälleen päinvastainen kuin mitä viralliset suositukset ovat tarjonneet kaikille suomalaisille ja heidän joukossaan myös kestävyysjuoksijoille. Tyydyttyneen rasvan osuus on Lassella huomattavasti suurempi kuin monityydyttymättömien.

Kuusisto väittää, että hormonituotantoon tarvittava rasvamäärä on niin pieni, että sen saa kuka tahansa, ellei ole täydellinen rasvakammoinen ravintofriikki. Tämä väite on ristiriidassa tutkimusten (1-5) tulosten kanssa. Kenties hormonituotantoon ei tarvita paljoa rasvaa, mutta elimistö käyttää rasvaa lukuisiin muihinkin toimintoihin ja jos (tyydyttyneen) rasvan määrä ravinnossa liiaksi vähenee, vaikuttaa se esimerkiksi testosteronin määrään.

Jussi Jouppila totesi USA:n uusien ravitsemussuositusten kiristävän rasva-arvoja entisestään alaspäin ja korostavan tyydyttyneen rasvan vaarallisuutta. Tätä virallinen linja on tehnyt jo pidemmän aikaa. Tarkoitus oli tarkastella, onko vuosikymmeniä samansisältöisenä jatkunut valistus ollut testosteronin tuotannon kannalta suotuisa ja täten eduksi esimerkiksi kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiselle ja kehittymiselle.

Antti Mero keskittyi pitkässä kommentissaan lähinnä kolesterolin merkitykseen, mutta kannusti urheilijoita miettimään myös rasvan käyttönsä riittävyyttä. Yhdyn täysin Meron käsitykseen, että Olympiakomitean ravitsemussuositukset sopivat sellaisiin lajeihin, joissa ravinnolla ei ole merkitystä.

Veli-Pekka Valkonen huomautti, että Lassen ruokavalio sisälsi myös paljon muita energiaravintoaineita kuin "eläinperäistä" rasvaa, jonka osuudeksi arvioi alle 30 % kokonaisenergiasta. Usein "eläinperäinen" rasva mielletään samaksi kuin tyydyttynyt rasva. Tämä on harhaanjohtavaa. Porsaan rasvassa on tyydyttynyttä (kovaa) noin kolmannes, naudan tapauksessa vajaa puolet ja maidon tapauksessa yli puolet.

Valkonen mainitsee Lassen kasvikunnan tuotteiden käytön olevan monelta osin säännöllisempää ja monipuolisempaa kuin suomalaisilla urheilijoilla nykyisin. Kasviksia Lasse käytti säännöllisesti ja monipuolisesti, mutta tämä ei tee eroa nykyisiin suosituksiin tai tämän päivän parhaisiin kestävyysjuoksijoihimme. Sen sijaan yksikään kestävyysjuoksija maassamme ei nykyisin käytä tilamaitoa ja täysrasvaisia maitotuotteita siinä määrin kuin Lasse.

Olisin jokaiselta kommentoijalta toivonut kannanottoa lähdeviitteinä olleisiin tutkimuksiin sekä testosteronin merkitykseen kestävyysjuoksijan harjoituksista palautumiseen ja kehittymiseen. Olisin myös mielelläni tarkastellut tutkimuksia, jotka olisivat ristiriidassa näiden viiden tutkimuksen kanssa. Löytyykö sellaisia?

Mitä tutkimukset kertovat rasvamäärän ja -koostumuksen suhteesta testosteronituotantoon

Tasmanian yliopistossa Australiassa tutkittiin neljän saman energiamäärän sisältävän aterian vaikutuksia viidentoista miehen testosteronitasoihin. Kaksi aterioista, vähärasvainen liha ja tofu, sisälsivät rasvaa n. 20 E%. Kaksi muuta oli liha-aterioita joista toiseen lisättiin eläinrasvaa ja toiseen safloriöljyä. Näiden aterioiden kokonaisenergiasta 54% tuli rasvasta. Koehenkilöiden verestä mitattiin testosteroniarvot 2, 3 ja 6 tuntia aterian nauttimisen jälkeen. Tofun ja vähärasvaisen liha-aterian jälkeen testosteronitasot olivat selvästi alhaisemmat kuin runsaasti rasvaa sisältävien aterioiden jälkeen. Eniten testosteronia oli miehillä, jotka olivat syöneet liha-aterian johon lisättiin eläinperäistä rasvaa (1).

Yhdysvalloissa kansallinen syöpäinstituutti tutki erilaisen rasvamäärän ja -jakauman vaikutuksia hormonitoimintaan 43 terveellä, iältään 19-56 vuotiaalla miehillä. Miehet jaettiin vähän rasvaa, paljon kuitua sekä paljon rasvaa, vähän kuitua ryhmiin. Kokonaisenergiamäärä oli molemmilla ryhmillä sama. Vähän rasvaa -ryhmä sai 18.8 % energiastaan rasvasta monityydyttymättömien rasvojen suhteen tyydyttyneisiin (ns. P/S-suhde) ollessa 1.3. Paljon rasvaa -ryhmällä vastaavat luvut olivat 41 % ja 0.6. Ruokavaliota noudatettiin kymmenen viikkoa, jonka jälkeen testosteroniarvoja mitattiin sekä verestä, että virtsasta. Enemmän rasvaa (erityisesti tyydyttynyttä) saanut ryhmä omasi selkeästi korkeammat testosteroniarvot. Sen sijaan estrogeenihormonien estradiolin ja estronin arvot olivat runsaasti rasvaa nauttineessa ryhmässä alhaisemmat kuin vähän rasvaa -ryhmässä. Vieläkö mietit, miksi virallisen linjan mukaan laihduttavilla teinipojilla rasva kertyy naismaisesti tisseihin ja pakaroihin sekä lihakset ovat hävinneet alta (2)?

Jyväskylän yliopistossa tutkittiin ravinnon vaikutusta testosteroniarvoihin kahdeksalla voimalajin urheilijalla ja kymmenellä fyysisesti aktiivisella "ei urheilijalla". Kun näitä ryhmiä tutkittiin erikseen, havaittiin voimalajien urheilijoilla merkittävä korrelaatio ravinnon rasvan ja testosteronin välillä. Rasva korreloi testosteronin kanssa positiivisesti ja proteiini negatiivisesti. "Ei urheilija" -ryhmässä em. korrelaatioita ei havaittu (3).

Suomalaisessa tutkimuksessa 80-luvun alussa tutkittiin testosteroniarvoja kolmellakymmenellä terveellä keski-ikäisellä miehellä. Kun miesten ravitsemusta muutettiin ravitsemusvalistuksen suosimaan suuntaan, vähentäen rasvaa, suurentaen P/S-suhdetta (enemmän monityydyttymätöntä, vähemmän tyydyttynyttä) ja lisäten kuitua testosteroniarvot putosivat (4).

Pennsylvania State University tutki testosteroniarvoja kahdellatoista voimaharjoittelua tekevällä miehellä. Havaittiin, että proteiini korreloi testosteroniarvojen kanssa negatiivisesti, rasvan määrä positiivisesti, tyydyttynyt ja yksittäistyydyttymätön positiivisesti ja monityydyttymätön negatiivisesti (5).

Virallinen ravitsemusvalistus on vuosikymmenet ohjannut urheilijoita ja koko kansaa vähempään rasvaan ja suurempaan P/S-suhteeseen. Erityisesti tutkimukset (2) ja (4) kyseenalaistavat vahvasti tämän suuntauksen "terveellisyyden".

70- ja 80-luvun alussa Suomessa saatiin n. 40% kokonaisenergiasta rasvasta, tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa noin puolet. Nyt rasvan osuus kokonaisenergiasta on noin 32% ja tyydyttyneen rasvan osuuden ollessa reilu kolmannes. Kansa on vähentänyt rasvan saantiaan ja suurentanut P/S-suhdetta ravitsemusvalistuksen antamien ohjeiden mukaisesti. Tämä on tapahtunut merkittäviltä osin rasvaisten maitotuotteiden, kuten voin ja täysmaidon vastaisella valistuksella.

Tämän suuntauksen ollessa suosiossa on maassamme, kuten kaikissa muissakin maissa joissa kyseistä ilosanomaa on julistettu, lihavuus räjähtänyt käsiin ja kestävyyskunto romahtanut. Esimerkiksi varusmiehet eivät vedä leukoja ja juokse Cooperin testiä alkuunkaan niin hyvin kuin muutama vuosikymmen sitten. Voisiko olla, että molemmilla seikoilla on tekemistä rasvan käytössä tapahtuneiden muutosten kanssa?

Mitä parhaat kestävyysjuoksijat nykyisin syövät?

Kenialaiset ovat hallinneet kestävyysjuoksua viime vuosikymmenet. Netistä löytyy erinäistä tietoa heidän ravitsemuksestaan. Mitä lähemmäksi nykyaikaa tullaan, sitä hiilihydraattivoittoisemmaksi näyttää käsitys heidän ravitsemuksestaan muuttuvan. Raportoidaan, että hiilihydraattien osuus kokonaisenergiasta olisi jopa yli 70%.

Lassen valmentaja Rolf Haikkola vieraili vuonna 1975 erään juoksijan kotona Keniassa. Ruoka oli Rollen mukaan hyvin ravitsevaa sisältäen maissia, papuja, lihasuikaleita, vihanneksia, kananmunaa ja leipää. Ruokajuomana oli maito. Rolle tiedusteli kuinka paljon he juovat päivittäin maitoa. Vastaus oli, että sitä kuluu "litrakaupalla".

Kenian ja Etiopian maaseudulla ei tiedetä mitä ovat margariini ja rypsiöljy. Maito nautitaan sellaisena kuin se eläimestä tulee. Vuoristossa viihtyvien vuohien maito omaa vielä alhaisemman P/S-suhteen kuin lehmästä saatava. Eli tyydyttyneen osuus on erittäin merkittävä.

Ravitsemusvalistuksemme ohjeet "syö vain vähärasvaista lihaa, käytä vain vähärasvaisia maitotuotteita, älä syö kanannahkaa jne." ovat etiopialaisille ja kenialaisille täysin tuntemattomia ja kovin kaukana oli Lassenkin ruokavalio näistä ohjeista.

Jos Lasse olisi maittavien maidon rasvojen sijaan suosinut nykyisen olympiakomiteamme laihoja margariinileipiä, niin olisiko hänen matala ja kevyt askeleensa kiitänyt kohti olympialaista kultamitalia ja maailmanennätystä? Oma arvaukseni on, että hänen kohtalonsa olisi ollut sama kuin kaikilla muillakin noiden ohjeiden toteuttajilla - jääminen kisakoneen ulkopuolelle.

1. Habito RC, Ball MJ. Postprandial changes in sex hormones after meals of different composition. Metabolism 50:505-511, 2001
2. Dorgan JJF, Judd JJT, Longcope CC, Brown CC, Schatzkin AA, Clevidence BBA, Campbell WWS, Nair PPP, Franz CC, Kahle LL, Taylor PPR. Effects of dietary fat and fiber on plasma and urine androgens and estrogens in men: a controlled feeding study. The American journal of clinical nutrition 64:850-855, 1996
3. Sallinen JJ, Pakarinen AA, Ahtiainen JJ, Kraemer WWJ, Volek JJS, Häkkinen KK. Relationship between diet and serum anabolic hormone responses to heavy-resistance exercise in men. International journal of sports medicine 25:627-633, 2004
4. Hämäläinen EEK, Adlercreutz HH, Puska PP, Pietinen PP. Decrease of serum total and free testosterone during a low-fat high-fibre diet. The Journal of steroid biochemistry 18:369-370, 1983
5. Volek JS, Kraemer WJ, Bush JA, Incledon T, Boetes M. Testosterone and cortisol in relationship to dietary nutrients and resistance exercise. Journal of Applied Physiology 82: 49-54, 1997

Christerin ruokapyramidi

**
Kirjailija Varpu Tavi tiesi kertoa, että USA:ssa julkaistaan tämän viikon perjantaina (3.6.2011) uusi ruokapyramidi, jolla halutaan selventää vuoden 2005 ohjeita. Miltä uusi pyramidi näyttää, ja mitä se tarkkaan ottaen pitää sisällään, ei vielä tiedetä.

Se tiedetään, miltä minun ruokapyramidini näyttää!

Ethän kopioi kuvaa ilman lupaa! Jos kopioit ja kerrot ruokapyramidistani, ilmoitathan silloin lähteenä vaikkapa terveysblogini (http://sundqvist.blogspot.com/) ja kerro myös mieluusti, että on kyseessä taiteilijaystäväni (Kati Kortelainen) näkemys siitä miten voidaan ilmaista näkemykseni terveellisen ravitsemuksen (ja liikunnan) tukipilareista mahdollisimman selkeästi.

Mitä pidät ruokapyramidistäni?
 

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset – ruusuja ja risuja

**
Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutus on pohtinut valtion sapuskalinjauksia (VRN, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ravintosuositukset). Löysimme runsaasti aihetta hyväksyntään, mutta pieleen mennään joissakin kohdissa. Oletko plussista ja miinuksista samaa mieltä?

PLUSSAA +++

• antaa hyvän pohjan terveellisille valinnoille. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset ovat kohtuullisen hyvä pohja oikeasti terveellisille ruokavalinnoille. Suositukset ovat monelta osin hyviä ja ohjaavat ihmisiä terveellisempiin valintoihin. Kansanterveys kohenisi varmasti kummasti, jos suurin osa suomalaisista söisi suositusten mukaisesti. Voi miettiä kuinka moni esimerkiksi nauttii viljatuotteet täysjyvätuotteina ja käyttääkö esim. riittävästi hedelmiä ja vihanneksia.
• kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden suosiminen. Näyttö ravintokuitujen terveyttä ylläpitävistä vaikutuksista on vahva.
• sokeripitoisten ruokien välttäminen. Puhdasta sokeria sisältävät ruoat nakertavat terveyttämme monin tavoin. Se on aika selvästi tuotu esille VRN:n ohjeistuksissa.
• ravintorasvan profiili on monipuolinen. VRN suosittelee nautittavaksi ihan kaikkia rasvahappoja monityydyttämättömistä tyydytettyihin.
• alkoholin kohtuukäyttö. Saamme ihan hyvää tietoa alkoholista ja sen terveysvaikutuksista.
• ”tyhjien” kalorien välttäminen. Suosituksissa on pääpaino ravintotiheillä elintarvikkeilla.
• energian saannin ja kulutuksen tasapainottaminen.
• säännöllinen ateriarytmi. On tärkeää syödä ateriarytmin mukaisesti.
• liikunta osana painonhallintaa ja terveyden ylläpitoa. Oli erittäin hieno uudistus kun VRN 2005 toi esille liikunnan merkityksen osana ravitsemussuosituksia.

MIINUSTA ---

• ravintorasvojen liian alhainen suositeltava saanti. Suomessa on käsittämätön rasvakammo, joka näkyy VRN:n ohjeistuksissa. Rasvaa tulisi saada vähintään 1 g painokiloa kohti, jotta välttämättömien rasvahappojen saanti turvattaisiin. Tällaisella minimisuosituksella taataan riittävä rasvaliukoisten vitamiinien saanti ja hormonien tuotanto olisi sellaisella tasolla kuin sen pitääkin olla. Liian vähäinen rasvansaanti yhdistyy usein runsaaseen hiilihydraattien käyttöön, jonka seurauksena on monia elimistön epätasapainotiloja. Käytettävän rasvan laadusta voidaan myös olla hieman eri mieltä. VRN suosittelee kasvisöljyjen ja levitteiden käyttöä ja vain vähäistä voin ja kovien rasvojen/luontaisten rasvojen käyttöä. Myytti kovien rasvojen haitallisuudesta, niiden kolesterolia nostavasta vaikutuksesta ja sen sydän- ja verisuonitauteja aiheuttavasta vaikutuksesta on jo rikottu. Tärkeintä on havainnoida rasvojen väliset suhteet.
• proteiinin aivan liian alhainen suositeltava saanti. Jostain käsittämättömästä syystä proteiinia ei pyydetä nauttimaan riittävästi. Lähtökohtana voitaisiin pitää 2 g proteiinia painokiloa kohti. Tällöin välttämättömien aminohappojen päivittäinen saanti olisi varmasti turvattu. Liha-, kala- ja maitotaloustuotteiden suosittelu osaksi täysipainoista ruokavaliota on hyvin perusteltua, sillä ne sisältävät runsaasti välttämättömiä amino- ja rasvahappoja, energiaa ja mm. D- ja K-vitamiinia, kalsiumia ja B12-vitamiinia. Näitä voi nauttia ruokavalion osana virallista suositusta hieman runsaamminkin, sillä proteiinit ovat kehon rakennusaineita, hajoavat hitaammin kuin hiilihydraatit ja siksi pitävät kylläisyydentunnetta hyvin yllä. Proteiinin lisätessä kylläisyyden tunnetta jäisi mahdollisesti hiilihydraattipitoiset välipalat syömättä. Hankaluudeksi voi vähävaraisille tulla se, että laadukas liha ja kala ovat melko arvokkaita verrattuna esim. perunaan ja makaroniin.
• hiilihydraattien liiallinen suositeltava saanti. On selvää, että hiilihydraattivyötä on jatkossa kiristettävä. Meitä lihottavat nykyään hiilihydraatit, ei niinkään rasva. Selvästi yli 3 g painokiloa kohti tapahtuva hiilihydraattien saanti pitäisi kohdistua vain paljon liikuntaa harrastaviin. Sohvaperuna pärjää vähemmälläkin hiilihydraatin saannilla.
• tärkkelyksen liikasaantia. VRN suosittelee käytettäväksi reilusti tärkkelyspitoisia ruoka-aineita mm. täysjyväviljavalmisteita ja perunaa. Näiden tuotteiden sisältämä ”hyödyllinen hiilihydraatti”, eli tärkkelys, on rinnastettavissa sokeriin, sen verensokeriin vaikuttavien ominaisuuksiensa vuoksi. Perunassa sanotaan olevan paljon C-vitamiinia, mutta sen pitoisuus vähenee huomattavasti varastoinnin ja käsittelyn yhteydessä. Perunan korvaaminen kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla on perusteltua, verensokeriin vaikuttavien erojen sekä vitamiinipitoisuus erojen vuoksi.
• täysjyvätuotteiden suosiminen kuulostaa markkinamiesten touhulta. On otettava huomioon, että tavallisten ihmisten on vaikeaa erottaa oikeita täysjyvävalmisteita tuotteista jotka eivät ole sinnepäinkään täysistä jyvistä valmistettuja. VRN rinnastaa täysjyvätuotteiksi piirakoita, myslejä, riisiä ja pastoja, joista suurin osa on vehnäpohjaisia. Ne sisältävät runsaasti lisättyjä sokereita ja vain pieni osa tuotteesta on sitä markkinoitua täysjyvää. Leivät, myslit, riisit, pastat ja piirakat eivät ehkä kuulu suositeltaviin päivittäisiin ruokatarvikkeisiin. Vähentämällä viljatuotteiden, riisien, pastojen, myslien, murojen yms. saantia, vältettäisiin turhilta hiilihydraateilta. Edellä mainitut kannattaa korvata mieluusti kasviksilla, hedelmillä ja marjoilla niiden paremman ravintotiheyden vuoksi.
• laatuun panostaminen ontuu suosituksissa. Erityisesti hiilihydraattien valinnassa on tärkeää korostaa laatua. Kasvikunnan tuotteiden täysimääräinen käyttö (vihannekset, juurekset, hedelmät, täysjyväviljatuotteet) puoltaa paikkaansa osana perusruokavaliota.
• transrasvoista voisi selkeämmin varoittaa suosituksissa. Transrasvahapoista on tiedemaailmassa tehty selkeä yhteinen päätös: ne ovat monien terveysongelmien taustalla ja transrasvojen tomerampi kielto voisi olla ravitsemussuosituksissa selkeämmin esillä. Nämä ongelmarasvat tuntuvat olevan monelle ihmiselle outo käsite. Näihin transrasvoihin ei osata kiinnittää riittävästi huomiota. Luetaan kevytlevitteiden tuoteselosteita, joista taktisista syistä yleensä puuttuu maininta transrasvoista. Käytetään vain esim. ilmaisuja osittain kovetettu kasvirasva, mikä voi herättää kuluttajassa ajatuksen terveellisestä tuotteesta. Tällähän tavalla näitä kyseenalaisia tuotteita juuri markkinoidaan, mutta terveellisiä nämä tuotteet tuskin ovat.
• yksilölliset valinnat puuttuvat. Yksilö on aina yksilö. Ruoka-aineiden käytössä pitäisi paremmin huomioida yksilölliset vaihtelut. Monelle ihmiselle on vasta monien kokeilujen kautta selvinnyt millainen ruokavalio sopii esim. suoliston toimintaan, jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin.
• käsitys terveellisestä ruoasta jää epäselväksi. Mikä on terveellistä ruokaa? Tämä on hyvin ristiriitainen ja tulkinnanvarainen asia, koska terveellinen ruoka edustaa nykypäivänä hyvin erilaisia asioita väestötasolla (työssäkäyvät, lapset, ikääntyvät, urheilijat, erityisryhmät jne.). Ihmisillä on hyvin erilainen käsitys ”terveellisestä ruoasta”. Terveellisen ruoan voidaan katsoa myös muuttuvan koko ajan (ainakin median viestien valossa) sekä sen tuomien mahdollisuuksien ja rajoitusten kehittyvän yhteiskunnan ja väestörakenteen muuttuessa. Väestörakenteen, kulttuuristen tekijöiden sekä yhteiskuntapolitiikan muuttuessa myös ihmisten hyvinvoinnin tarve ja käsitys muuttuvat ja tätä kautta myös käsite terveellinen ruoka saa uuden merkityksensä. Valitettavasti näitä tekijöitä harvemmin kuitenkaan otetaan riittävän tarkasti huomioon, laadittaessa ”yleismaallisia ravintosuosituksia” valtaosalle väestöä. Ehkä tällaisten yleisten ravitsemussuositusten aika on ohi? Tarvitaanko tällaisia VRN:n suosituksia?
• vitamiinien liian alhainen saanti. Vesiliukoisten vitamiinien suhteen esiintyy varovaisuutta ja tietenkin D-vitamiinin suhteen on varaa reippaaseen nostamiseen.

Lopuksi teille tarjotaan vielä erään opiskelijan pohdintaa virallisista ravitsemussuosituksista. Lukekaa ajatuksella. Eräänlainen henkilökohtainen yhteenveto käynnistyneestä ravintovalmentajakoulutuksesta.

Kysymys virallisista ravitsemussuosituksista ei ole jättänyt minua rauhaan. Se on kummitellut kokoajan päässäni. Näenkin tähän liittyvänä todella syvällisen yhteiskunnallisen vaikutuksen, jolla on historiallista painoarvoa.
Se mistä viralliset suositukset eri asiantuntijatahoilta on kulloinkin tuotu julkisuuteen juontaa varmasti viime vuosisadan alkupuolelle, jolloin myös muu teollistuminen, yhteinen kellonaika, rahamaailma, business alkoi voimakkaasti ottaa jalansijaa. Alkoi kapitalismin voimakas nousukausi. Näen ruokateollisuuden jo silloin oivaltaneen, että ihmisille ympäri maailmaa on viljeltävä ja kasvatettava niitä tuotteita, joista teollisuus saa suurimmat rahavirrat itselleen ja sijoittajille.
Sotien jälkeen sotateollisuudella oli vahva ote tulevaan ravitsemus suuntaan. Mihinkä tämä asenne ja suhtautuminen olisivat nyt nykypäivänä jääneet, eivät mihinkään. Edelleen tänä päivänä teollisuus toimii samalla tavalla, yhdellä erolla, tänään on kiire, kaikki on valjastettu, ihmiset, eläimet tehotuotannon ikeen alle globaalisti ympäri maailman. Parhaiten maksavat saavat etusivun.
Uskon, että tämän päivän terveellisten ravintosuosituksien juuret löytyvät tuolta jostakin kaukaisuudesta. Totuus niistä ei varmaankaan tule koskaan selville, aina voidaan vedota salajuoniteorioihin ym.
Monesti maksettu korruptoitunut virallinen taho vetoaa tutkimuksiin oikeista ruoka-aine määristä. Tutkimukset joita teollisuus ym. asioista hyötyvät tahot ovat tehneet ja rahoittaneet. Ruokaympyrät ja muut lautasmallit ovat huvittaneet ja epäilyttäneet minua jo pitkään. Suositusten mukainen valtava hiilihydraatti kuorma joka aterialla muine energiaravintoaineineen puhuvat selvää kieltä vääränlaisesta suunnasta terveellisen ravinnon tiellä. Ei tarvitse kuin katsoa katukuvaa niin ymmärtää ongelman laajuuden ja inhimillisen kärsimyksen. Laajentamalla katsetta alkuperäiskansoihin huomaa tämän ehkäpä kaikkein selvimmin. Tämän virallisen totuuden kääntäminen tai edes osittainen myöntyminen siltä taholta vaatii oikeanlaista lähestymistapaa asiaan ja se vie pitkän ajan, koska joudutaan muuttamaan rakenteita.
Näillä asioilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Puhutaan valtavista busineksistä. Eurot ja dollarit ovat saaneet vallan ohjata meitä. Virallinen terveellinen ruokalaiva ei käänny nopeasti. Tänä päivänä on monenlaista asiantuntijaa, jotka kinastelevat keskenään kumpi oli oikeassa, varsinainen asia ei aina ole se kaikkein tärkein. Ääripäät taistelevat keskenään heitellen provosoivia mielipiteitä medialle, jotka osaavat hoitaa lopun.
Olen itse saanut tilannetta seurata omien kokemuksieni ja lukuisten henkilöiden kautta, jotka ovat pyytäneet neuvoa ja opastusta terveelliseen ravitsemukseen. Ravintosuositukset, lautasmallit, ruokapyramidit saavat osittain mennä menojaan. Pieniä viitteitä on nähtävissä, että muutamat ns. virallisten suositusten puolestapuhujat ovat varovasti alkaneet sovitella sanojaan nykysuuntauksen mukaisesti. He ovat alkaneet puhua jo nopeiden hiilihydraattien huonosta vaikutuksesta elimistöön. On ollut useita kirjoituksia jo lääkärilehdissä, että 2-luokan diabetekseen tehokkain lääke on ruokavalio, vähemmän hiilihydraatteja enemmän hyviä juoksevia ravintorasvoja yhdistettynä säännölliseen liikuntaan.
Saimme äskettäin seurata mielenkiinnolla rasvasotaa. Sielläkin virallinen taho alkoi korostaa öljyjen ja erilaisten siemenien ja pähkinöiden jatkuvan saannin merkitystä. Meidän tulisikin ajatella heistä hyvää ja hyväksyä heidät ajatuksineen. He ovat monessa tapauksessa järjestelmän uhreja. Kunniaa heille, koska he ovat uskaltaneet ottaa ensimmäisen askeleen. Meidän on kannustettava heitä jatkamaan sillä tiellä olemalla asiallisia ja vetoamalla oikeisiin asioihin julistaessamme kukin omalla tavallaan tietoa terveellisestä ravinnosta. He eivät saisi menettää kasvojansa ja tulla nolatuksi, koska se ei edesauta tilanteen etenemistä parempaan suuntaan. Se saa vain virallisen tahon hautautumaan ja kaivamaan parempia ja syvempiä poteroita, ts. haetaan lisää näyttöä omille ajatuksille ja mielipiteille. Nytkin on nähtävillä miten virallinen taho vaikenee yleisestä keskustelusta osittain siitä syystä että keskustelun luonne on hyökkäävää ja asiatonta. Silti tiedelehtien ja lääkärilehtien palstoille on annettu tilaa heidän kirjoituksilleen, mutta se harvoin auttaa ja suoraan kohdistuu meihin tavallisiin ihmisiin muuta kuin vääränlaisen valistuksen kautta.
Me, jotka saamme nyt käydä tätä ravintovalmentajakoulutusta, olemme erikoisasemassa ja näköalapaikalla. Meille on syntynyt jo omanlainen ymmärrys ja näkemys. Ei meidän tarvitse olla päänä päsmärinä julistamassa äärimmäisyyksiin menevää ravitsemusta. Ravintovalmentajaopiskelijana näen tässä suuren mahdollisuuden vaikuttaa kanssaihmisiin, mutta korostan että itse pitää olla asiasta vakuuttunut, muuten se ei toimi. Olen ihmetellyt suuresti meidän eliittiurheilijoita, voimailijoita ym. Sitä kuinka monet heistä ovat nykyään ylipainoisia. Olen tavannut liikunnanohjaajia, jumpanvetäjiä, personal trainereitä jne. Jos en olisi tuntenut ja tiennyt mitä he työkseen tekevät olisin luullut, että ne ovat leipureita.
Jaksan itse uskoa, että vähemmän hiilihydraattia on parempi. En suosittele ja en oikeastaan näe syytä miksi pitäisi täysin pidättäytyä hiilihydraateista. Mielestäni on turhaa kinastella siitä onko 15 % tai vähempi hiilihydraattia se oikea määrä. Se että asiaa perustellaan evoluutiolla ja kivikausiteorioilla ei ole mielestäni oikea tapa. Niillä on vinha perä, mutta ei ne ole nykyaikaa. Me elämme tätä päivää. Emme me voi aloittaa täysin kivikautisten ihmisten elämää. Meidän tulisi pystyä tässä ajassa menemään oikeaa ravitsemuksen polkua eteenpäin. Meidän pitää oppia viemään tätä sanomaa rakentavassa ja hyvässä hengessä totuuden mukaisesti kuluttajien tietoisuuteen.
Voimailijan ja kestävyysurheilijan näkökulmasta katsottuna nykyiset energiaravintoaineiden saantisuositukset eivät pidä paikkaansa. Urheilijoille suositellaan jopa 10 g hiilihydraattia per painokilo ja suositellaan vain 15 prosenttia valkuaisen osuudeksi. Puhutaan vain hiilihydraattien saannin tärkeydestä harjoituksien jaksamiseen ja täydelliseen palautumiseen.
Tavallisille matti meikäläisille suositellaan jopa sitä, että 60–70 prosenttia energiasta tulisi saada hiilihydraateista valkuaista noin 15% ja rasvoja 25% virallisen tahon mukaan. Oikeampaa olisi muuttaa suositusten painopistettä suoraan rasvoihin. Pitäisi lisätä reilusti rasvojen osuutta aina 50–60 prosenttiin asti. Toinen lähtökohta olisi nostaa proteiinin saantia tapauksista riippuen 20–30 prosenttiin saakka. Hiilihydraattien saantilähteet pitäisi valita oikein ja samanaikaisesti karsia turhia pois.
Itse suosittelen ja elän vähempi parempi periaatteen mukaan. Uskoisin sen olevan aikalailla sopusoinnussa kaikkien ihmisten kohdalla. Olipa kysymyksessä tavallinen ihminen, urheilija tai jopa voimailija. Rasvat hyvistä öljyistä, pähkinöistä, siemenistä, kalasta vähintään 50–60 prosenttia, Valkuaista monipuolisesti eri lähteistä erilaisten aminohappo koostumuksien tähden 20-30 prosenttia energiasta. Loppu jää hyville hiilihydraateille, marjoille, hedelmille kasviksille, juureksille ja täysjyvätuotteille. Sokerinen höttö joutaa mennä menojaan.
Tämän suuntaisesta ruokavaliosta on näyttöä ja kokemusta kuinka hyvin se toimii. Käytäntö ja sitä kautta saatu realistinen palaute menee teoriatiedon edelle. Olemme oikealla tiellä: totuus yhdestä virallisesta ravintosuosituksesta romuttuu pala palata.

Ravintovalistus on aika hankalaa hommaa

**
Henkilökohtaista ravintovalistusta saaneet ja ravitsemustyössä aktiivisesti mukana olevat huomaavat miten hankalaa on siirtää kirjojen, luentojen ja muiden tietokanavien kautta omaksuttu ravitsemustieto käytäntöön. Tässä pieni yritys antaa asiasta kiinnostuneille jonkinlainen käsitys siitä miten ravintovalistus voidaan toteuttaa käytännössä.

Tänä päivänä ravintovalmentaja saa asiakkaan lailla lukea ristiriitaisia terveysselostuksia mediassa ja toinen toistaan näyttävämpiä otsikoita tyrkytetään meille. Välillä tuntuu, että otsikoiden luomat haasteet ovat tarkoitushakuisia. Yrityksenä on mahdollisesti provosoida käyntiin keskustelu asian puolesta ja vastaan, ehkä jopa suoranaisen riidan haastaminen. Näissä keskusteluissa unohdetaan monesti ravitsemuksen kokonaisuus.

Ravitsemus on aiheena niin äärettömän laaja, että yksittäisellä ravintovalmentajalla ei voi olla ravitsemuskentästä kuin enemmän tai vähemmän pirstaleinen käsitys. Ravintovalmentajan pitää sovittaa yhteen miljoonien ihmisten omat olettamukset, kuvitelmat ja mielipiteet oikeanlaiseen tutkitun tiedon kokonaisuuteen.

Ravintovalmentaja saa kokemuksensa myötä yhä enemmän varmuutta työskentelyssään ja osaa erottaa jyvät akanoista. Ravintovalmentaja osaa parhaimmillaan erottaa sen mikä on olennaista virallisissa ravitsemussuosituksissa, mitä uusia tutkimusnäyttöjä kannattaa painottaa ja näkee milloin maksettujen asiantuntijoiden on annettu tehdä hämäräpeliään. Tämä kaikki hämmentää ja sekoittaa kuluttajia entisestään, mutta ravintovalmentajan on tähän tehtävä selvyys.

Ravintovalmentajien tärkeimpänä roolina on pidettävä tiedon yksinkertaistamista. Tehtävänä on asioiden kiteyttäminen, eli hänen on poimittava uutisvirrasta se oleellisin tieto ja tarjota se sitten sopivina paloina asiakkaalle. Puhutaanpa sitten mistä tahansa asiakasryhmästä sama sääntö toimii kaikille. On otettava yksi pieni askel kerrallaan. Yksinkertaista eikö vain?

Terveellisen elämäntavan aloittaminen ei oikeastaan ole ylettömän vaikeaa. Se on yksinkertaisten asioiden oivaltamista, uudenlaisten valintojen tekemistä. Kun muutos lähtee omasta aloitteesta liikkeelle, onnistumisen mahdollisuus paranee. Ravintotietouden antaminen on mitä suuremmassa määrin asiakkaan valmentamista. Toiseen ihmiseen vaikuttaminen on taitolaji.

Lapin urheiluopiston ravintovalmentajakoulutus on koko tämän vuoden pohtimassa mm. tätä käytännön tasolla tapahtuvaa ravintovalistusta. Kurkataanpa vähän mitä ajatuksia kurssilaisilla ja opettajalla (FT Christer Sundqvist) on käytännön ravintovalistuksesta. Useita vuosia ravintovalistusta annettuamme löytyy joitakin yhteisiä piirteitä toiminnastamme.

Aluksi saatamme keskustella vapaamuotoisesti asiakkaan kanssa. Kysymme yksinkertaisesti mitä hän syö, onko väsymystä, masentaako, toimivatko hormonit (naisilta kysytään kuukautisista, miehiltä udellaan varovasti tietoja seksihaluista), turvottaako, vaihteleeko ilta- ja aamupaino, onko usein nälkä, montako kertaa päivässä syö? Tarpeen vaatiessa vastaukset antavat aihetta syiden ja seurausten pohdintaan. Asiakasta ei syyllistetä, ei pelotella vaan oivallusten kautta häntä houkutellaan ajattelemaan ravitsemusta monelta eri kantilta. Mieluusti asiakkaan omien oivallusten kautta tervellinen ravinto herättää lopulta niin paljon mielenkiintoa, että asiakas päättää käynnistää terveysremontin. Syntyy myönteinen mielikuva uudenlaisesta, terveellisemmästä elämästä, joka odottaa nurkan takana.

Kaikki lähtee motivaatiosta. Yleensä ihminen, joka hakeutuu ravintovalmentajan pakeille, on jo jonkin verran kiinnostunut terveydestään ja ymmärtää, että asioille täytyy tehdä jotain. Kenties sokeriarvot ovat koholla tai ylipaino vaikeuttaa liikkumista. Ihmisen pitää todellakin haluta tehdä tälle asialle jotain.

Aika tyypillinen ongelmatapaus voi olla tällainen: Asiakas valittaa ajoittaista väsymystä, liikunta on lähes olematonta, vyötärölihavuutta esiintyy ja ruoka maistuu liian hyvältä. Kun ruokailutottumuksia käydään läpi huomataan ylipainon syntyneen todennäköisesti pitkään jatkuneen einesruokien ja paljon lisäaineita sisältävien ruokien tarpeettoman suuresta kulutuksesta ja valitettavan usein ruokarytmi saattaa olla ihan pielessä. Jos asiakkaan ruokavalio koostuu pääasiassa eineksistä, valmisruuista ja lähipizzerian tarjonnasta, ravintovalinnoissa on hyvin paljon korjattavaa terveellisempään suuntaan.

Ravintovalmentaja tuo rehellisesti esille asiakkaan ruokavalion jonkun yksittäisen hyvän ja huonon puolen. Yksi huono puoli voi olla esimerkiksi sokerin runsas kulutus, joka jatkuessaan vanhaan tapaan, altistaa asiakkaan erilaisille aineenvaihdunnallisille häiriöille kuten insuliiniresistenssille (johtaen mahdollisesti tyypin 2 diabetekseen). Lisäksi runsas hiilihydraattien ja huonojen rasvojen nauttiminen voi altistaa erilaisille sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksille. Sokeripitoisten virvoitusjuomien, mehujen ja alkoholin kulutus on monesti huomattava energianlähde, jota ei asiakas ehkä tule ajatelleeksi. Kuitenkin juomat sisältävät runsaasti energiaa, sokeria ja lisäaineita, eivätkä juurikaan mitään tärkeitä ravinteita. Puolen litran limsapullon sisältämän sokerimäärän voi havainnollistaa asiakkaalle latomalla virvoitusjuomapullon viereen 18 sokerinpalaa. Hyvänä puolena asiakkaan ruokavaliossaa saattaa olla maitotuotteiden runsas käyttö ja tätä pyritään kaikin puolin tukemaan mahdollisesti laatuun panostamalla.

Mieluusti useiden valistushetkien aikana on nähty hyväksi vähän kerrallaan informoida asiakasta eineksien varaan jätetyn ruokailun turmiollisuudesta ja informoida ruoan lisäaineiden terveysvaikutuksista. Kaikkea ei kannata yrittää muuttaa kerralla, vaan pyrittäessä pysyviin muutoksiin ravitsemuksessa aletaan rakentaa terveellistä kokonaisuutta vähitellen pala kerrallaan. Ravitsemuksen suuret linjat pyritään ensin saamaan kohdalleen ja sen jälkeen siirrytään vähitellen myös yksityiskohtaisempaan valistukseen.

Kaikilla asiakkailla ei mielenkiinto kohdistu ollenkaan omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Yritä siinä sitten puhua ruoan laadun merkityksestä! Jos jonkinlainen kiinnostus ravinto- ja hyvinvointiasioita kohtaan on herännyt, ohjaaminen kohti parempia valintoja on huomattavasti helpompaa.

Varovaisesti lähestytään asiakasta kiihkottomalla ja asiallisella rasva-, proteiini- ja hiilihydraattivalistuksella. Kun ruokailusta jutustellaan asiakkaan kanssa syvällisemmin, huomataan mahdollisesti, että mainonta on tehnyt tehtävänsä! Asiakas toistaa kuin mantraa tiettyjä fraaseja. Sanat kevyt, rasvaton ja sokeriton toistuvat jatkuvasti. Einesruokia asiakas puolustelee ehkä niiden helppouden ja nopeuden vuoksi ja asiakas ilmaisee ehkä, että ne ovat sitä paitsi edullisia! Kun tulee väsyneenä töistä, ei jaksa tehdä ruokaa, joka vaatii aikaa ja vaivaa. Mikro on kuulemma paras keksintö ikinä! Tällainen asiakas tarvitsee luotettavaa tietoa ravintovalmentajalta.

Kun esimerkiksi einesten kyseenalaisuus on tunnistettu, pohditaan yhdessä asiakkaan kanssa syitä siihen, miksi näitä eineksiä käytetään (tietämättömyys, aika, raha tms.). Vain tiedostamalla asia näin konkreettisesti voidaan asiakkaan totuttuihin tapoihin ja käytökseen puuttua ja tätä kautta myös muuttaa käyttäytymistä. Vain ymmärtämällä einesten käytön syyt, voidaan niiden käyttämiseen puuttua ja ohjata kohti terveellisempiä valintoja (hankitaan puhtaat ruoan raaka-aineet ja valmistetaan ruokaa omassa keittiössä mahdollisuuksien mukaan). Olisi hyvä jos asiakas valmiiden vastausten sijaan saisi itse työstää terveellisen ruoan oppimisprosessia ja tätä kautta oivaltaa mikä on asiakkaan oma tapa tehdä muutoksesta todellisuutta.

Mikäli asiakas on vastaanottavainen ja valmis kokeilemaan terveysremonttia ravitsemuksen ja liikunnan laatua parantamalla, kerrotaan esimerkiksi marjojen, kasvisten, vihannesten, kananmunien, lihan ja maitotuotteiden merkityksestä. Todennäköisesti parantunut olo houkuttelee asiakasta jossakin vaiheessa kaivamaan esille lenkkitossunsa tai muulla tavoin hoitamaan kuntoaan jatkossa. Terveysmuutosten pitää olla sen verran tuntuvia, että asiakas itse huomaa muutoksia esimerkiksi vireystilassaan, painossaan tai erilaisissa terveysarvoissa (esim. verenpaine, vyötärönympärys, paino).

Asiakkaan pitää ravintovalmentajan suosiollisella avustuksella löytää se riittävä motivaatio millä ruokavalio muuttuu pysyvästi terveellisempään suuntaan. Tavoite kannattaa konkretisoida ja jakaa pienempiin konkreettisiin välitavoitteisiin, jolloin valintojen toimivuutta tulee testattua vähän väliä. Asiakkaan palkitseminen jollakin keinolla motivoi jatkamaan, vaikka jo tavoitteiden saavuttaminen antaa usein uutta puhtia ja pitää yllä motivaatiota. Tavoitteiden realistisuus on kuitenkin tärkeää, sillä jos niitä ei saavuteta, motivaatio alkaa helposti heiketä.

Asiakasta kannattaa innostaa ja ennen kaikkea motivoida toteuttamaan terveysremontti täysimääräisesti. Kerrotaan miten terveellisempi ruokavalio ruokkii jatkossa hyvää oloa koko ajan.

Kerrotaan miten hinnalla ei voi perustella valmisruokien laajaa käyttöä: Annoshinta on itse tehdyssä perusruoassa usein edullisempi kuin valmiissa tuotteissa. Valitettavasti asiakkaan tieto ei aina riitä hyvien valintojen tekemiseen, sillä syömiseen vaikuttavat hyvin paljon tunteet ja mielikuvat.

Asiakkaan pitämiseksi ”kaidalla tiellä” voi olla hyvä pyytää häntä täyttämään ravintopäiväkirjan muutamana päivänä viikossa. Kouliintunut ravintovalmentaja osaa päiväkirjoja silmämääräisesti vilkaisten usein todeta onko annettua ohjeistusta noudatettu ja erityisellä analysointiohjelmalla antaa tilanteesta tarkemman selvityksen. Energiaravintoaineiden mahdollisista poikkeamista suunnitellusta ja vitamiinien sekä kivennäisaineiden mahdollisista puutteista käydään asiakkaan kanssa rakentavaa keskustelua.

Ruoan aitoutta, luonnonmukaisuutta ja laatua korostava keskustelu on erityisen tärkeässä roolissa. Jatkoa ajatellen on ravintovalmentajan hyvä nauttia jokaisesta sellaisesta hetkestä, jolloin asiakas kertoo käynnistetyn terveysremontin avulla saavutetuista hyödyistä. Ravintovalmentajan työhön liittyy nimittäin niin usein myös pettymyksiä.

Hyvänä yhteenvetona toimii ehkä tämä muistilista:

1. Ravintovalistus etenee askel kerrallaan, eli opitaan ja juurrutetaan yksi asia kerrallaan. Meillä on aikaa koko loppuelämä muuttaa asioita, se täytyy yrittää muistaa.
2. Annetaan erilaisia vaihtoehtoja asiakkaalle tehdä ruoka-aine valintojaan. Otetaan valinnat puheeksi ja perustellaan miksi juuri jonkun valinnan suhteen kannattaa tehdä juuri niin.
3. Annetaan asiakkaalle aikaa harjoitella uutta asiaa.
4. Annetaan konkreettisia neuvoja asiakkaalle. Kerrotaan esimerkiksi millainen voisi olla hyvä aamupala tai päivällinen. Ja perustellaan juuri miksi.
5. Opetetaan asiakasta omatoimisesti suunnittelemaan etukäteen ravintovalintansa. Tämä on iso kokonaisuus, johon liittyy oman elämän hallintaa ja arvomaailman tarkastelua. Arvot ohjaavat valintojamme, jotka johtavat terveystekoihin.
6. Puhutaan asiakkaan kanssa ennen kaikkea ravitsemuksen kokonaisuudesta.
7. Ohjataan asiakasta tekemään ruokakaupassa oikeansuuntaisia ruoka-aine valintoja. Opetetaan asiakasta tutkimaan ja lukemaan tuoteselosteita ja kerrotaan miksi sellaista kannattaa harrastaa.

Kirjoittajavieras: Tapio Heilala

**
Apteekkari Tapio Heilala on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt Ylipoppamies Heilalan selkeillä ravitsemusohjeilla.

Apteekkari Tapio Heilalan käyntikortissa lukee: Ensimmäinen Wanhempi Ylipoppamies, huumorin, farmasian, atk:n ja shakin asiantuntija.

Luoteisväylä -lehden tuoreessa haastattelussa selviää Ylipoppamies -tittelin syntyhistoria. Tapio Heilala palasi joulukuussa 2003 Norjan keikalta Suomeen. Norjassa hän oli silloin apteekkari. Palatessaan Suomeen hän olisi vain proviisori. Siinä vaiheessa hän kehitti Ylipoppamiehen tittelin.

RAVINNOSTA SE LÄHTEE

Elimistösi on hienosti suunniteltu koneisto, joka tarvitsee paljon erilaisia ravinteita jo elämän ylläpitoon. Auto ei kulje ilman polttoainetta. Väärä polttoaine tekee menosta nykivää ja tehotonta. Syö oikein ja oikea-aikaisesti, silloin jaksat paremmin ja elimistön kaikki hienoudet toimivat. Hyvä ruoka vaikuttaa myös mielenvireyteen ja ulkoiseen olemukseen.

SITÄ OLET MITÄ SYÖT
Aktiivisesti liikkuvan henkilön tulisi syödä 4-5 ateriaa päivässä. Elimistön energiataso pysyy näin tasaisena ja aineenvaihdunta toimii tehokkaasti. Väsymys pysyy pois ja jaksat ajatella sekä tehdä asioita. Jos syöt liian harvoin, elimistö tottuu tulemaan toimeen pienellä energialla ja varastoi osan rasvaksi. Oikea liikunta ja hyvin toteutettu syöminen edistää terveyttä ja pitkää ikää. Ruuasta pitää saada sopivasti energiaa, mutta myös elimistön rakennusaineet ja suojaravinteet.

RAVINNON AINEOSAT:
Proteiinit eli valkuaisaineet ovat rakennusaineita. Liikunta lisää proteiinitarvetta. Normaali suositeltu päiväannos on suunnilleen sata grammaa / henkilö. Paljon liikkuva tarvitsee kaksinkertaisen annoksen. Isoa lihasmassaa rakentavan henkilön pitää saada luonnollisesti iso päiväannos. Proteiinia tulee nauttia joka aterialla. Hyviä proteiinilähteitä ovat lihaa, kala ja maitotaloustuotteet. Kanamuna, pähkinät, soija ja pavut ovat myös hyödyllisiä. Terve ihmiselimistö pilkkoo proteiinit aminohapoiksi.

Tavallisista ruoka-aineista on löydetty noin kaksikymmentä erilaista aminohappoa, joista kahdeksan on ihmiselle välttämätöntä. Nämä kahdeksan pitää saada ruuasta, koska elimistö ei itse valmista niitä.

Hiilihydraatit ovat aivojen ja lihasten tärkeä energialähde. Hiilihydraattipuutos aiheuttaa päänsärkyä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä. Voimaharjoittelussa elimistö kuluttaa lihasten hiilihydraattivarastoja eli glykogeenia. Huippu-urheilijan hiilihydraattitarve on vähintään kaksinkertainen liikuntaa harrastamattomiin verrattuna. Liian pieni hiilihydraattimäärä hidastaa palautumista. Suomalaiset saavat hiilihydraatteja perunasta, viljatuotteista marjoista ja hedelmistä. Täysjyvätuotteet ovat erityisen hyödyllisiä, koska niissä on kuidut ja suojaravinteet tallella. Peruna on nykyisellään huono hiilihydraattilähde, koska siinä on vähän suojaravinteita.

Rasvat ovat polttoainetta. Rasva on lepotilassa elimistön tärkein energianlähde. Hiilihydraattien merkitys energiataloudessa lisääntyy kun henkilö liikkuu paljon ja energiaa tarvitaan heti. Rasvahapot voitelevat verisuonia ja niveliä. Lisäksi ne vaikuttavat ihoon ja limakalvoihin. Osa rasvahapoista on hormonitoiminnalle välttämättömiä. Tunnetut hormonit ovat useimmiten rasvaliukoisia. Erityisen kovan fyysinen rasituksen ja varsinkin painonpudotuksen aikana ei saa unohtaa rasvahappoja. Rasvoja saa kalasta, elainkunnan tuotteista ja marjoista. Rasvahappojen puute voi aiheuttaa hermoston sairaustiloja.

Ravintolisillä voidaan varmistaa, että kaikkia edellä kuvattuja aineita tulee tarpeeksi. Urheilijan energiantarve on suurempi kuin peruskansalaisella ja monesti käy niin, että urheilija ei yksinkertaisesti pysty syömään tarpeeksi. Siinä vaiheessa, kun ryhdyt ravintolisän käyttäjäksi ota selvää siitä mitä suuhusi panet.

TAPIO HEILALA
Boots Apotek Norge
(Facebook ylipoppamies)

Terveysblogissani on aiemmin ilmestynyt nämä vieraskirjoitukset:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä

10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?

11. Opiskelija Vladimir Heiskanen. Vähähiilihydraattinen ruokavalio.

Väinön yliopistossa oli jännä rasvasymposiumi

**
Wayne State University, eli Väinön yliopisto järjesti muutama päivä sitten (14.10.2010) rasvasymposiumin "Health Effects of Dietary Saturated Fatty Acids". Tilaisuus videoitiin ja sitä oli mahdollisuus seurata suorana lähetyksenä. Väinön yliopiston tiedotteen mukaan harkitaan videon tarjoamista jossakin muodossa vielä uudestaan ja symposiumin löydöksistä luvataan toimittaa lyhennelmä. Sitä odotellessamme, tarjoan tässä terveysblogini lukijoille amerikkalaisten rasva-asiantuntijoiden käsityksiä tyydyttyneistä rasvoista ja niiden terveysvaikutuksista.

Lyhennelmä


Lähes kaikki puhujat olivat sitä mieltä ravitsemussuosituksista, että tyydyttyneitä rasvahappoja koskevalle rajoitukselle tulisi panna pienempi huomio ja monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saantia pitäisi korostaa. Tulevissa tutkimuksissa pitäisi tarkistaa hiilihydraattien ja joidenkin tiettyjen tyydyttyneiden rasvahappojen rooli sydänterveydessä. Lisäksi symposiumissa ehdotettiin, että ravitsemussuositusten laadinnassa pitäisi korostaa kokonaisvaltaista ruokanäkemystä yksittäisten ravintotekijöiden sijaan. Dariush Mozaffarian kertoi maitorasvoja käsitelleessä osuudessaan niiden neutraalista luonteesta sydänsairauksissa ja mahdollisista hyödyistä tyypin 2 diabeteksen ja halvauskohtauksien ennaltaehkäisyssä. Yhteenvetona todettiin, että ehdotus lopettaa puheet tyydyttyneestä rasvasta ongelmallisena rasvana, lisäisi maitorasvan kysyntää.
  
Summary


Overall, the majority of speakers felt that the restriction of saturated fatty acids should be deemphasized and polyunsaturated fatty acid (PUFA) consumption should be emphasized in the Dietary Guidelines. They also indicated that future research should examine the impact of carbohydrates and specific saturated fatty acids on cardiovascular disease. In addition, they suggested that the guidelines would benefit from an emphasis on whole foods instead of single nutrients. Some dairy highlights included the presentation by Dariush Mozaffarian which indicated milkfat had a neutral effect on heart disease, and potential benefits on the risk of type-2 diabetes and stroke. In conclusion, the overall suggestion to remove saturated fat from the nutrients of concern category would help to increase the demand for milkfat.

Muutamia huomioita symposiumin annista

Thomas Fungwe (USA:n maatalousministeriön, USDA:n, ravitsemuspolitiikasta vastaava päällikkö) kertoi tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Se on erinomainen resurssi kun tarvitaan jalostettua ja käänteentekevää tietoa ruoasta ja ravitsemuksesta.
 
Donald McNamara Yhdysvaltojen kananmunien syöntiä edistävästä organisaatiosta Eggs for Health Consulting, kertoi puheenvuorossaan siitä mikä meni mönkään asiantuntijaryhmän kannanotoissa uusiksi kansallisiksi ravitsemussuosituksiksi Yhdysvalloissa, eli niissä suosituksissa joita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme niin vuolaasti ylistää. Ei ole riittävästi näyttöä sen puolesta, että ravinnon sisältämää tyydyttynyttä rasvaa tai kolesterolia kannattaisi erityisesti varoa. Kun ihmiset lähtevät vähärasvaista ruokavaliota noudattamaan, se näkyy myös alentuneena PUFA:n saantina. PUFA:a pidetään sydänterveyttä edistävänä. McNamara ei nähnyt mitään järkeä siinä, että ihmisiä yllytetään syömään mahdollisimman vähän kolesterolia sisältävää ruokaa. Kolesteroli on ihmiselle hyödyllistä ja karsiessamme kolesterolin ruoasta, siitä tulee itse asiassa epäterveellisempää ruokaa.

Professori Richard Feinman (New Yorkin valtion yliopistosta) oli eri linjoilla kuin Thomas Fungwe tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Feinman ei pitänyt kerättyä aineistoa kovinkaan ratkaisevana edistysaskeleena. Hän ei ollut halukas vetämään johtopäätöksiä ravitsemuslinjauksissa tuon tietokannan perusteella. Hän ihmetteli suureen ääneen miten vieläkin joku kehtaa viitata Ancel Keysin rasvaa ja sydänterveyttä tutkineisiin epäluotettaviin tutkimuksiin. Tarvitaan ihan uusi näkökulma rasvoihin ja sydänterveyteen. Keys pitää unohtaa. Women's Health Initiative -tutkimus on haluttu vaientaa siksi kun se osoitti selvästi, että ravintorasvojen vähentäminen ei vaikuttanut sydänterveyteen millään lailla. Mitä tehdä Amerikan sydänliiton propagandaelokuvalle, joka väärin perustein väittää, että rasva lisää sydänsairautta? Oikeampaa olisi valistaa hiilihydraattien saannista.

Ingeborg Brouwer (Vrije Universiteit, Amsterdam, Alankomaat) oli sitä mieltä, että tyydyttyneen rasvan saantia on syytä rajoittaa ja pitäisi tomerammin houkutella ihmisiä syömään PUFA:aa.

Lynn Glazewski (Michiganin yliopisto) piti puheenvuorossaan tärkeänä, että hyperlipidemian (veren korkea rasvapitoisuus) hoidossa pyritään mahdollisimman yksilöllisiin hoitoratkaisuihin. Glazewski oli kaivanut esiin dataa siitä, että virvoitusjuomien kulutuksessa on tapahtunut pudotusta ja sama koskee maidon juontia. Näiden molempien energiapitoisten juomien kulutuksen laskiessa, väheni myös lihavuus. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että lihavien ihmisten annoskoot olivat liian suuria. Suuret annoskoot tulivat ryminällä markkinoilla samaan aikaan kun lihavuusepidemia alkoi näkyä. Tärkeänä hän piti sitä, että ihmisille opetettaisiin miten syödä riittävästi proteiinia aamupalan aikana. Hän puhui sen puolesta, että ravintorasvat ovat aina sekoituksia eri rasvahapoista. On mahdotonta vähentää sairausriskiä vain tiettyjä rasvahappoja tarkkailemalla, pitää katsoa kokonaistilannetta.

Jeff Volek (Connecticutin yliopisto) kertoi puheenvuorossaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän piti hiilihydraattien ylikorostunutta roolia lihavuusongelman aiheuttajana. Hän ihmetteli miksi ei uskalleta sanoa ääneen, että hiilihydraatit ovat lihottaneet meidät? Rasvan kulutus on vähentynyt ja proteiinien kulutus on pysynyt samalla tasolla. Liikaenergia tulee hiilihydraateista ja tästä syystä ihmiset ovat niin lihavia ja esiintyy niin paljon insuliiniresistenssiä. Erityisen huolestunut Volek oli lasten lihavuudesta, joka on paljolti syntynyt järkyttävän suuresta hiilihydraattien päivittäisestä saannista. Hiilihydraattien saanti voidaan tiputtaa merkittävästi ja lasten terveys ei vaarannu. Päinvastoin, ainoa tapa vaikuttaa lasten ylipainoon ja terveyteen on hiilihydraattien rajoitus. Volek kritisoi LDL-kolesterolin käyttöä sydän- ja verisuonisairauksien tunnistamisessa. Sen sijaan olisi hyvä käyttää 16:1 rasvahappoja luotettavina biomarkereina, sillä nämä rasvahapot syntyvät rasvojen uudistuotannossa hiilihydraateista. Kun nämä rasvahapot ylittävät tietyn raja-arvon, voidaan kertoa, että potilaalla on hankaluuksia käsitellä hiilihydraattien ylimäärä elimistössä (ei glykogeenivarastossa oleva!). Hoitokeinona on silloin noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota.

Kalyana Sundram (Malesian palmuöljyntuottajien neuvosto, Kuala Lumpur, Malesia) oli aika harmissaan kun steariinihappoa ja palmitiinihappoa niin hanakasti syytetään terveysongelmista. Ongelmallisia rasvoja kolesterolin kannalta olivat hänen mielestään teollisesti muokatut kasviöljyt, mutta luonnolliset kasviöljyt olivat parempia. Kasvirasvoja pitäisi tutkia enemmän ennen kuin viimeinen sana sanotaan niistä suosituksissa.

KC Hayes (Brandeis University) oli sitä mieltä, että rasvojen nauttiminen on järkevää, sillä hiilihydraattien liiallisessa saannissa kärsii koko rasvaprofiili, eli myös PUFA:aa saadaan liian vähän.

Dariush Mozaffarian (Harvard yliopisto, School of Public Health) oli ihan liekeissä puhuessaan ravinnon ja sydänterveyden yhteyksistä. Havaintoja ja tutkimuksia pitäisi käyttää uusien hypoteesien luontiin eikä valmiiden mahdollisesti virheellisten ajatusrakennelmien pönkittämiseen. Hän ennusti, että moni vanha väite rasvasta tulee kaatumaan uusien tutkimusnäyttöjen myötä. Tyydyttynyttä rasvaa Mozaffarian ei pelkää, sillä se on hänen havaintojensa mukaan neutraalia rasvaa sydänterveyden suhteen. Huolestuneempi hän oli sen sijaan hiilihydraattien määrästä ja laadusta ja siitä miten ne vaikuttavat sydämen terveyteen. Prosessoidut lihavalmisteet olivat mahdollisesti haitallisia sydänterveydelle, mutta tavallinen punainen liha oli neutraalia sydänterveyden kannalta. Maitorasvoja kannatti nauttia, sillä niillä voidaan vähentää halvausriskiä, sydänterveyden suhteen ne olivat neutraaleja ja diabeetikolle maitorasvat olivat melko hyödyllisiä. Mozaffarian viittasi laajoihin tutkimuksiin näiden ohjeistusten suhteen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli 12 hiiliatomin pituiset rasvat, joilla oli saatu myönteisiä vaikutuksia HDL-kolesteroliin diabeetikoilla. Tutkimuksia tarvitaan lisää. Innostui kertomaan hyvin selkeästi käsityksensä siitä mikä ylläpitää ihmisten terveyttä: merenelävien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-6-rasvahapot, yksittäistyydyttämättömät rasvat lähinnä kasvilähteistä. Neutraali vaikutus oli tyydyttyneillä rasvoilla. Sen sijaan superluokan haittoja saadaan aikaiseksi ihmisille nauttimalla puhdasta sokeria ja tärkkelystä sekä teollista transrasvaa. Lopetti ilmaisemalla kainon toiveen, että ravitsemussuosituksissa keskityttäisiin kokonaisiin ruokiin, eikä väännettäisi kättä joistakin yksittäisistä ravintotekijöistä. Tieteessä on otettu suuria edistysaskeleita viimeisten 20 vuoden aikana, mutta ne eivät vielä näy uudistuneina ravitsemussuosituksina. Esimerkkinä mainitsi kolesterolin ja kokonaisrasvan vähäisen roolin sydänterveydessä. Tuntuu järjettömältä vastustaa tyydyttyneitä rasvahappoja sydänterveyden takia. Vanhentuneiden ravitsemussuositusten ongelmana on, että ihmiset luopuvat tyydyttyneestä rasvasta, mutta nauttivat enemmän (aivan liikaa!) hiilihydraatteja. Siksi sydänterveydessä ei tapahdu väestötasolla minkäänlaista edistystä.

Kommentoikaa!

Saatan saada lisää materiaalia tästä rasvasymposiumista lähipäivinä.

Pekka Puska MOTissa

**
Yleisradio esitti 13.9.2010 hyvin valmistellun ajankohtaisohjelman MOT - Rasvainen kupla. Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä muutaman päivän ajan. Suosittelen katsomaan.

Pääjohtaja Pekka Puska jäi ohjelmassa aika yksin puolustamaan omia näkökantojaan. Hyvä niin. Voisi se olla kupletin juoni jatkossakin. Ei Puskan hovin aina tarvitse tulla häntä puolustamaan.

Tunnen Pekka Puskan monien vuosien takaa. Me käymme keskustelua lehtien palstoilla, kokouksissa ja tapaamisisssa. Lähetän hänelle säännöllisesti luettavaa. Jotenkin säälittävää on se, että hänellä ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, halua tai taitoa perehtyä uusimpiin ravitsemustutkimuksiin. Omista projekteistaan hänen on erityisen vaikea luopua. Ohjelmassa tohtori Uffe Ravnskov sanoi, että joillakin tutkijoilla on vaikeuksia luopua uskostaan omiin  tutkimustuloksiin, vaikka muuta näyttöä on runsaasti. Katsojat huomaavat kyllä tämän kauniisti ilmaistun kohdan tuossa ohjelmassa.

MOT -ohjelma ei mielestäni pyrkinyt luomaan mustavalkoista asetelmaa. Katsojille tarjottiin yksi näkökulma ravitsemukseen, joka on osattu vaientaa täällä Puskan oppien kyllästämässä maassa. Pahinta mitä voin kuvitella on se, että nyt tulevina päivinä nousee esiin Puskaa puolustelevia tutkijoita, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä jne. Ei Puskaa tarvitse puolustaa. Olkoon Puska kerrankin motissa. Taitavana politikkona hän kyllä osaa ulos motista.

Sen minä toivon ohjelmasta jäävän suomalaisille mieleen, että sanoo se Puska hoveineen mitä tahansa puolustuksekseen, niin yhtään pahaa sanaa ei enää saa sanoa voista, täysmaidosta ja rasvaisista juustoista. Maitorasvan ja eläinrasvan vaarattomuus oli ohjelman tärkein viesti. Sinä joka olet seurannut terveysblogiani jo pitkään, tiedät tämän. Margariiniteollisuutta ei enää yhtään tarvitse tukea lausunnoilla, joille löytyy ohuenlaisesti tukea tieteellisistä tutkimuksista.

Olkoon oikeus syödä eläinrasvaa jokaisen oma henkilökohtainen terveysvalinta. Jos eläinrasvat tuovat hyvää oloa, syökää niitä mieluusti muistaen kuitenkin samalla jättää vähemmälle sokerit ja valkoiset viljatuotteet. Sillä yksi asia on varma: Nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden ja eläinrasvojen samanaikainen runsas nauttiminen on hyvin epäterveellistä. Jommasta kummasta pitää luopua. Itse luopuisin sokerista.

Monelle saattoi jäädä ohjelmasta sellainen ajatus, että rasvaa voi ilman huolta lisätä ravintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Rasvan suhteen pitää puhua laadusta, eli rasva nautitaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Teknokemian modernit kotkotukset (kevytlevitteet, margariinit, kermankorvikkeet) kierretään kaukaa.

Seurataan tilannetta. Internet on tietenkin täynnä keskustelua MOT -ohjelmasta:

Voi ja läski pois pannasta? No ei!
Rasvakeskustelu roihahti jälleen
Rasvateorian nousu ja...
MOT: Rasvainen kupla (Kauppalehti)
MOT: Rasvainen kupla (Iltalehti)
MOT: Rasvainen kupla! (Keskisuomalainen)
MOT Suuri rasvainen kupla (Agronet)
MOT Rasvainen kupla TV1 tänään klo 20 (Plazan keskustelut)
MOT Rasvainen kupla TV1 13.9.10 (Kiloklubi)

Laiva kääntyy hitaasti mutta varmasti

**
Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia valmistellaan parhaillaan, kertoo Suomen Lääkärilehti. Muutoksen tuulet taitavat toden teolla painaa ravitsemuksen laivaa pois valtaväylältä. Hitaasti mutta varmasti. Asiantuntijoiden silmät ovat ehkä avautuneet katsomaan ja mieli mahdollisesti valmis hyväksymään uusimmat tutkimusnäytöt rasvoista ja hiilihydraateista.

"Ei ehkä pidäkään paikkaansa, että tyydyttynyt rasva on ruokavaliomme vaarallisin osa. Vähän kuituja sisältävät, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit saattavat lisätä sydäntautien riskiä enemmän kuin tyydyttyneet rasvat", toteaa dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta Yleisradion haastattelussa.

Helmikuussa 2009 dosentti Fogelholm ennusti eräässä Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa, että hiilihydraattivyötä ollaan ravitsemussuosituksia laativassa työryhmässä kiristämässä. Tällä seikalla Fogelholm tarkoitti, että laatu huomioiden ihmisten olisi hyvä nauttia vähemmän hiilihydraatteja. Johdonmukaisesti Fogelholm on tätä asiaa edistänyt omassa työssään. Näin Fogelholm ohjaa omalla toiminnallaan laivaa pois valtaväylältä, missä se on liikkunut jo pelottavan kauan miehistön piittamattomuudesta johtuen.

Tyydyttyneen rasvan suhteen Fogelholm ei vielä halunnut paljastaa lopullista kantaansa. Kasvirasvoja suosivaan suuntaan hän on ollut kallellaan kaiken aikaa, eikä häntä siitä voi kovasti moittia. Harva on vielä valmis liputtamaan avoimesti eläinrasvojen puolesta.

Ravitsemussuosituksia käsitellään vuonna 2012 Pohjoismaisessa ravitsemustieteen kongressissa, ja Pohjoismainen ministerineuvosto hyväksyy suositukset myöhemmin.

Ei vielä hypitä riemusta, mutta iloitaan näistä pienistäkin ilon pilkahduksista. Päivänselvää on, että sokeri on terveydelle vaarallisempaa kuin eläinrasva. Sokeriteollisuuden voimakkaan lobbauksen takia tämä terveyttämme nakertava sokeri on saanut olla rauhassa näinkin pitkään. Asiallisella tiedottamisella löytyy kuitenkin oikea tapa tiedottaa sokerista: Syö niin vähän puhdasta sokeria kuin vain suinkin on mahdollista.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska odottaa uusia ravitsemussuosituksia mielenkiinnolla.

"Ravintoasioissa on niin paljon kaupallisia paineita ja erilaisia mielipiteitä, että on äärettömän tärkeää, että kansalaisille kerrotaan, mikä on paras asiantuntijatieto. Ihmisethän sitten itse valitsevat mitä syövät", Pekka Puska on lausunut käsityksenään.

Toivottavasti paras asiantuntijatieto kelpaa! Christer Sundqvist pitää mahdollisena, että eräs professori Ronald M Kraussin meta-analyysi käänsi ratkaisevalla tavalla ravitsemusmantrojen käskyttämän laivan kurssin. Tyydyttyneet rasvat eivät todellakaan ole yhteydessä sydänsairauksiin.

Joukossa on heitä, jotka eivät jaksaneet jäädä odottamaan laivan kääntymistä. He ovat hypänneet laivasta pois aikoja sitten. Kauheinta tässä tilanteessa on tietenkin se, että syyttömät (jopa lapset) ovat saaneet tästä rasvaterrorista kärsiä.

Seurataan jatkossakin työn edistymistä!


Muuta kirjoittelua tästä aiheesta:
Maitorasva tiedeterrorin kohteenaRiisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!

Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinYkkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

Ota 30 askelta!

**
Jaakko Halmetoja on tamperelainen ravintovalmentaja, luennoitsija, personal trainer, terveysinspiraattori ja suklaa-alkemisti, jonka intohimona on luonnonmukaisen ravitsemuksen ja elämäntavan yhdistäminen ympärillämme vallitseviin olosuhteisiin. Jaakko on luennoinut ja valmentanut hyvinvoinnista ja huippusuorituskyvystä kiinnostuneita ihmisiä yritys- ja urheilumaailmassa vuodesta 2008 lähtien.

Tutustuin hänen suunnittelemaansa sähköiseen online-ravintovalmennukseen: 30 askelta. Se käy käytännönläheisesti läpi kolmekymmentä suomalaisen ravinnon keskeistä aihealuetta. Tuote on suunniteltu sellaiseksi, että jokaiselle päivälle on yksi askel. Kukin askel on parin sivun pituinen, erittäin selkeä lukuelämys ja se on helppolukuinen raikkaine kuvituksineen. Askeleet on jaettu kolmeen kategoriaan: 1) korvaaminen, 2) kokeilu ja 3) käytäntö.

Halmetoja kertoo seikkaperäisesti, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat kehomme toimintaan. Jos et vielä ole herännyt syömään lisä- ja säilöntäaineetonta puhdasta luomuruokaa, niin heräät viimeistään luettuasi tämän Halmetojan "30 askelta". Heräät muuttamaan ainakin jotakin osaa ruokavaliossasi.

Halmetoja on nähnyt todella paljon vaivaa ja käynyt läpi satoja tuotteita, tutkinut niiden ravintosisällöt ja valmistusmenetelmät, valiten niistä sinulle parhaimmat (= puhtaat ja ravintoainetiheimmät) tuotteet. Hän on ottanut huomioon myös ruuan pakkaustavan merkityksen sen säilymiseen, sekä mahdollisten pakkauksesta liukenevien ainesosien vaikutuksen terveyteen.

Halmetoja on etsinyt sinulle puhtaimmat ja parhaimmat tuotteet, ottaen huomioon myös köyhän opiskelijan budjetin. Vaikka luomuruoka maksaakin "tavallista" ruokaa enemmän, sinun ei siis tarvitse olla varakas syödäksesi huipputerveellisesti. Itse asiassa luomuruoka onkin sitä "tavallista" ruokaa ja teollisesti tuotettu ruoka "erikoista". Nykyäänhän nuo arvot menevät herkästi toisinpäin. Ennen vanhaan luomuruoka oli itsestäänselvällä tavalla sitä "tavallista" ruokaa.

"Muista, että ravinteiden puutos alkaa lopulta oireilla kehossamme väsymyksenä, ylipainona ja erilaisina sairauksina", valistaa Halmetoja. Siksi sinun tulisi syödä mahdollisimman ravinnetiheää ja puhdasta ruokaa. "30 askelta" –tuotteessa Halmetoja kertoo sinulle miten.

Sinun ei edes tarvitse itse pähkäillä kaupassa mikä tuote valita, sillä Halmetoja on tehnyt sen puolestasi reseptejä ja kauppalistaa myöten. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka tehdä maukasta viherpirtelöä. Terveelliset viherpirtelöt avaavat sinulle aivan uuden, maukkaan maailman!

"Vihreät vihannekset alkalisoivat kehoamme (niiden palamistuote elimistössämme on emäksinen). Tämä on loistava asia kehossamme vallitsevan happoemästasapainon normalisoimiseksi, koska suurimmalla osalla meistä keho on jatkuvasti äärimmäisen happamassa tilassa. Kyseinen tasapaino on yksi merkittävimmistä kehomme lukuisista tasapainoista ja sen korjaantuminen saa aikaan usein läjän erilaisia terveyshyötyjä. Lisää energiaa, painon putoamista ja parempaa vastustuskykyä", kertoo Halmetoja. Kehon happamuus lisää sairastumisriskiä, ja tähän voit siis vaikuttaa ravinnolla.

Mielenkiintoisia ovat seuraavat tutkimustulokset Halmetojan sanoin: "Alkuperäiseen ja kuumentamattomaan ravintoon palatakseni. Vanha tapa on ollut syöttää sioille kuumennettuja perunoita raakojen perunoiden sijasta, koska on huomattu että siat lihovat näin huomattavasti helpommin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kuumennettua ruokaa syöneet hiiret saivat kaikki samat vaivat ja oireet, joita yhteiskuntamme enenevissä määrissä sairastaa (diabetes, osteoporoosi, syöpä...) Raakaa ravintoa syövä vertailuryhmä ei näitä oireita saanut. Kuumennettua ruokaa syöneen vertailuryhmän ravinnon vaihto raakaravintoon taas lopetti tautien oireet. Tiivistettynä: kuumentamattomien ja alkuperäisempien, tuoreiden ruoka-aineiden lisääminen omaan ruokavalioon lisää energiaa ja suorituskykyä."

Ymmärrätkö siis nyt, kuinka tärkeää oikeanlainen ravinto on terveydelle!

Elintapojen muutos on pitkäjänteinen prosessi. Sinun ei tarvitse heti tehdä kaikkia kolmeakymmentä askelta, vaan jo muutaman askeleen muutos ruokavaliossasi saa aikaan positiivisia vaikutuksia olotilassasi. "30 askelta" –ohjelman avulla ruokailutapojen muuttaminen on helppoa ja turvallista! Luet vain päivän askeleen ja teet tarvittavat muutokset. Ostat esimerkiksi voita margariinin tilalle. Lähde sinäkin 30 askeleen mittaiselle matkalle!

Tuotteen voi ostaa esimerkiksi nettikaupasta tai tiedustella suoraan Halmetojalta.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Mikä ihmeen Nutrix?TerveysruokaaViisi minuuttia monivitamiinituotteistaKirjoittajavieras: Olli PostiViisi minuuttia gojista

Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohje

**
Ison maratontapahtuman järjestäjä halusi tietää maratoonareiden ravitsemuksesta ja mitä mieltä olen hiilihydraattitankkauksesta. Tähän saa vastaukseni käymällä järjestäjän sivuilla: Paavo Nurmi -marathon.

Tässä joitakin asioita pohdittavaksenne:

Ravintoguru Christer Sundqvistin mukaan juoksijan täytyy kehittyäkseen harjoitella nousujohteisesti, nukkua riittävästi ja syödä hyvin.

- Ravinnolla on merkitystä liikuntaharrastuksessa energian ja suojaravintoaineiden saannissa. Liikunta antaa sopivasti väljyyttä ruokailuun niin, ettei ihan joka ruokapalaa tarvitse niin kriittisesti arvioida kuin vähän tai ei lainkaan liikuntaa harrastava, Sundqvist huomauttaa.

- Juoksijan pitää oppia rakastamaan tuoreita, raakoja ja höyrytettyjä kasviksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä. Kananmuna on muuten hyvä aamupalalla, Sundqvist vinkkaa

Kalaa kannattaa nauttia 2-3 kertaa, punaista lihaa kerran tai pari kertaa ja valkoista lihaa 2-3 kertaa viikosssa.

Eikä juoksijan pidä pelätä rasvaa. Oliivi- ja rypsiöljyä lorautetaan salaatin päälle ja ruoka paistetaan voissa.

Jos hiilihydraatteja haluaa lisätä, se kannattaa tehdä viljatuotteilla, hedelmillä ja juureksilla.

- Perinteisesti pitkänmatkan juoksijat ovat innokkaita pastan ja perunan syöjiä. Kohtuus kuitenkin kaikessa, sillä varsinkin pasta ja peruna ovat varsin ravintoköyhää ruokaa, Sundqvist huomauttaa.

Pastan yletön tankkaaminen onkin yksi juoksijan yleisimpiä virheitä ruokavaliossa.

- Jättämällä lautasella tilaa runsaille vihannesannoksille ja hieman isommalle liha- ja kala-annokselle, voidaan välttää pahimmat karikot juoksijan ravintovalinnoissa.

Hiilihydraattitankkaus ei ole tavalliselle kuntojuoksijalle tarpeellista ennen juoksutapahtumaakaan. Kun tähtäimessä on maratonin läpijuoksu, ei ruokailutottumuksia ole syytä muuttaa.

Sen sijaan reippaasti alle kolmen tunnin loppuaikaa tavoittelevat hyötyvät todennäköisesti hieman normaalia korkeammasta hiilihydraattien saannista.

- Vähillä hiilihydraateilla urheilemista on erittäin vähän tutkittu ja tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti saada lisää tietoa rasvan ja proteiinin varassa suoritetuista kestävyysurheilusta, jolloin mielipiteen sanominen tästä ilmiöstä on varmempaa. En siis tässä vaiheessa suosittele kovin vähiä hiilihydraattimääriä puolikkaan ja koko maratonin juokseville.

Juoksija voisi mieluusti ihastua Christerin pirtelöön, jossa ratsastellaan maltillisesti ehkä liiankin kovaa suosiota nauttineen superfood ilmiön aallonharjalla. Tässä resepti kokeiltavaksi vaikkapa välipalaratkaisuna.

Tarvitaan tehokas sauvasekoitin ja iso juomamuki tai kulho. Sekoita nämä ainekset sauvasekoittimella:
8-10 salaatinlehteä
2 dl mansikoita
½ dl kaakaonibsejä (pieniä raaka-kaakaon paloja) tai oikein tummaa suklaata
½ dl goji- tai tyrnimarjoja
1-2 rkl hunajaa
2-3 dl vettä (lisätään vettä jos jää liian paksuksi!)

Muita juttujani urheilijan ravitsemuksesta:

Kreiderin työryhmän jättiurakka valmis: Nykykäsityksemme urheilijoiden ravitsemuksesta

Urheilija hyötyy hiilihydraateista

Keskipitkät rasvahapot saattavat säästää glykogeenia

Juo urheilija juo...

Ihana tieto: ravitsemuksella syövän kimppuun

**

Olen sattuneista syistä (joita en paljasta!) toisaalta erityisen hyvällä tuulella ja toisaalta kovin surullinen. Oppia ikä kaikki, tässä teille sydämeni pohjasta ehkä arvokkainta tietoa mitä voin teille tarjota vajaavaisen terveysblogini kautta: Nujerra syöpä ruokavaliolla!

Kuunnellessani tohtori William Li'n erinomaista esitelmää syövän ehkäisystä ruokavalion avulla, sain lukuisia hyviä assosiaatioita. Tässä muutamia:

1. Kun seuraavan kerran tekee mieli sanoa jotain pahaa jostakin ihmisestä, ajattele ensin, onko sinulla mitään hyvää sanottavaa kritiikkisi kohteesta. Jos et keksi mitään hyvää sanottavaa, olisi ehkä parasta, että pidättäydyt kokonaan kritiikistä. Kun keskittyy hyvän puhumiseen toisesta, saattaa olla, että iskeekin päälle sellainen tosi hyvä fiilis tuosta kritiikin kohteesta, että pahimmat aggressiot valuvat pois, kuin vesi hanhen selästä. Elämä on niin lyhyt. Puhukaa hyvää toinen toisistanne ja pitäkää kritiikki hunajaisena, sillä milloinkaan ei voi tietää milloin saa syödä sanansa! Ja hunajaisia sanoja syö mieluummin kuin katkeria paloja.
2. Joka päivä elimistössämme syntyy syöpäsoluja. Kehon puolustusjärjestelmät huolehtivat siitä, että tämä pelätty tappaja pysyy aisoissa. Ruumiinavauksissa on selvinnyt, että onnettomuksissa menehtyneillä nuorillakin ihmisillä on elimistössään lukuisia syöpäsoluja. Yli 70 -vuotiaalla miehellä ja naisella on lähes varmuudella syöpää sisäelimissä. Ydinasia on: miten estämme, että syöpäsolut eivät lähde kasvamaan?
3. Tohtori Li selvittää vakuuttavasti, että yksi lupaavimpia syöpähoitoja on ravinto mitä syömme! Mieluusti meidän pitää syödä sellaista ravintoa, joka pitää syöpäkasvun loitolla mahdollisimman pitkään. Mikä on sellainen ruoka? kysyt jo ehkä kärsimättömästi. Oletko valmiina, tässä se tulee:
4. Jos haluat pitää syövän loitolla, sinun pitää syödä ja juoda: vihreää teetä, mansikoita, mustaherukoita, vadelmia, mustikoita, appelsiineja, sitruunoita, omenoita, ananasta, kirsikoita, punaisia viinirypäleitä, punaviiniä, erityistä kiinalaista kaalia (bok choy), lehtikaalia, soijapapuja, ginsengiä, erityistä japanilaista Maitake sientä, lakritsia, maustekurkumaa, muskottia, latva-artisokkaa, laventelia, kurpitsaa, merimakkaroita (sea cucumbers), tonnikalaa, persilja, valkosipulia, tomaattia, oliiviöljyä, viinirypäleen siemenöljyä (grape seed oil), tummaa suklaata.
5. Lähes kaikki nämä ruoka-aineet, juomat ja mausteet löytyvät lähikaupan hyllyltä. Syö, juo ja nauti - terveydeksi!
6. Tohtori Li'n mielestä yllämainittujen (ja monien muidenkin) ruoka-aineiden terveyshyöty erityisesti syövän ehkäisyssä ja hoidossa johtuu siitä, että nämä aineet estävät syöpäkudosten verisuonia kasvamasta (anti-angiogeneesi)!
7. Rohkeasti tohtori Li liputti ravinnon puolesta, eikä heti tarjonnut lääkkeitä pääasialliseksi hoidoksi. Olisiko laiva kääntymässä tämänkin suhteen? Enemmän laadukasta, hyvää ruokaa ja vähemmän huomiota lääkkeisiin?

Ei minulla muuta ollut. Eläkää ihmisiksi myös juhannuksena!

Muita kirjoituksiani:
Antioksidantit
Syöpä
Ravitsemus