Juoksua paljain jaloin on tutkittu

**

Summary in English

Harvard university professor Daniel Lieberman is out with his study in Nature on barefoot running. Watch this video! Cynthia Osterman put together a nice story about this in Reuter's Health. Runners who wear shoes tend to hit the ground with their heels first, whereas barefoot runners put the balls of the feet down first.

"People who don't wear shoes when they run have an astonishingly different strike," Lieberman said in a statement.
"By landing on the middle or front of the foot, barefoot runners have almost no impact collision, much less than most shod runners generate when they heel-strike," Lieberman added.
"Most people today think barefoot running is dangerous and hurts, but actually you can run barefoot on the world's hardest surfaces without the slightest discomfort and pain. All you need is a few calluses to avoid roughing up the skin of the foot."
Lieberman and his colleagues at Harvard, the University of Glasgow, and Kenya's Moi University studied runners who had always run barefoot, those who had always worn shoes and runners who had abandoned shoes. Barefoot runners had a springier step overall, and used their calf and foot muscles more efficiently, they found.
People used to running in shoes should not start barefoot trotting right away, Lieberman cautioned. "If you've been a heel-striker all your life, you have to transition slowly to build strength in your calf and foot muscles," he said. But he noted that evolution is on his side.

"Humans have engaged in endurance running for millions of years, but the modern running shoe was not invented until the 1970s," Lieberman said.

Harvardin yliopiston tutkija ja professori Daniel Lieberman on julkaissut liikuntafysiologian alaan kuuluvan tutkimuksen arvovaltaisessa Nature -lehdessä.

Hän on tutkinut mm. kenialaisten paljain jaloin juoksua ja amerikkalaisten tossunkuluttajien juoksutekniikkaa. Päähavaintona oli, että paljain jaloin juoksu aiheutti vähemmän jalkavammoja. Kun juostiin paljain jaloin, askellus oli päkiävoittoista ja jalassa olevat luonnolliset vaimennusominaisuudet otettiin paremmin käyttöön. Kun sen sijaan verhosi jalkansa huippumoderniin juoksukenkään, askellus muuttui kantapäävoittoiseksi. Katso tästä havainnollinen videoesitys.

Kehityshistoriamme aamuna olemme kävelleet ja juosseet paljain jaloin. Vasta kehityshistoriamme viimeisillä sadasosasekunneilla, eli noin 40-50 vuotta olemme toteuttaneet liikuntaviettimme sitä varten suunnitelluilla erikoisvalmisteisilla tossuilla. Kansainvälinen juoksukenkäbisnes on suurta. He eivät ehkä halua sinun siirtyvän juoksemaan paljain jaloin?

Juoksutossuilla köpöttely tuottaa voimakkaan kantapääiskun kertoja kilometrillä. Siksi juoksukengissä on pohjassa ja kantapään alla iskua vaimentavaa materiaalia. Kiistelyä on aiheuttanut se miten paljon niistä on hyötyä. Juoksutossujen kehittäjät ja valmistajat uskovat tietysti omiin tuotteisiinsa. Paljain jaloin juoksevien jalkapohja osuu maahan joko päkiän kohdalla tai jalan keskikohdalla. Ihmisen jalassa on voimakas kaari, joka toimii jousen tavoin ja paljain jaloin juokseva hyödyntää tätä. Painopiste siirtyy jalan kaaren avulla kosketuskohdasta ensin hiukan taaksepäin ja sitten takaisin eteenpäin kun jalka lähtee irtoamaan maasta. Kantapää edellä maahan tuleva ei jalan kaarta pysty hyödyntämään.

Paljasjaloin juokseminen vaatii enemmän sekä pohjelihaksilta että jalkapöydän lihaksilta kuin kantapää edellä maahan törmäävien, kengillä juoksevien juoksutyyli. Samalla akillesjänteen voima pystytään hyödyntämään paremmin.

Nykyihmisen varhaisella esivanhemmalla, Australopithecus afarensiksella, joka eli noin kolme miljoonaa vuotta sitten, jalan kaari oli paljon laakeampi kuin nykyihmisellä. Australopithecus pystyi kävelemään pitkiä matkoja kahdella jalallaan ja ottamaan lyhyitä juoksypyrähdyksiä, mutta pitkän matkan kestävyysjuoksija hän ei ollut. Noin 2 miljoonaa vuotta sitten eläneillä hominiineilla jalkaterän muoto muuttui kaarevammaksi ja pitkän matkan juoksuun sopivaksi. Se on epäilemättä parantanut kykyä metsästää savannilla.

Harkitse juoksua paljain jaloin - kesällä ulkona ja talvisin liikuntahallissa. Juokse luonnon omilla "kengillä".

Tervetuloa testaamaan paljasjalkajuoksua ja päkiävoittoista treeniä jo monta vuotta pyörineessä juoksukoulussani Turussa! Seuraava kerta on Harry Lankisen vetämänä 1.2.2010 Kupittaan urheiluhallissa klo 19.00-20.30.

Lähde: The best running shoe may be nature's own: study. Reuter's Health, 27.1.2010.

Asiaa käsittelee myös: YLE Tiedeuutiset, 27.1.2020

Muita juoksujuttujani voit lukea tästä:

Tukisukista lisää vauhtia juoksuun?

Iäkkäiden lenkkeily on hyödyllistä

Juoksijat elävät pitempään

Runner's high - juoksijan taivas

Todellista superfoodia!

***

English summary

A considerable amount of readers from the USA, Sweden, Spain and Germany drop in on my healthblog. Most of you might not be familiar with the Finnish language. To make your disappointment smaller, I have decided to toggle down a short summary in English, in particular if the news I am delivering might deserve international attention.

A healthy diet is based on unprocessed foodstuff of both animal and plant origin. There is ample evidence for health effects when you consider including a plant-based diet a matter of choice. Plants protect against chronic oxidative stress-related diseases. This is due to the fact that dietary plants contain variable chemical families and especially large amounts of antioxidants. It has been hypothesized that plant antioxidants may contribute to the beneficial health effects of dietary plants.

Several prominent scientists (Monica H Carlsen, Bente L Halvorsen, Kari Holte, Siv K Bøhn, Steinar Dragland, Laura Sampson, Carol Willey, Haruki Senoo, Yuko Umezono, Chiho Sanada, Ingrid Barikmo, Nega Berhe, Walter C Willett, Katherine M Phillips, David R Jacobs Jr and Rune Blomhoff) have developed a comprehensive food database consisting of the total antioxidant content of typical foods. The database includes dietary items such as berries, fruits, traditional medicine plants, herbs and spices and dietary supplements. The database is intended for use in a wide range of nutritional research, from in vitro and cell and animal studies, to clinical trials and nutritional epidemiological studies. Antioxidant contents of the samples were analyzed using a modified version of the FRAP assay. The results demonstrate that there are several thousand-fold differences in antioxidant content of foods. Spices, herbs and supplements include the most antioxidant rich products in this study. Some berries, fruits, nuts, chocolate and vegetables show exceptionally high antioxidant values. The database is of utmost importance and once the work is published, it will be widely recognized as a useful reference to healthy foodstuff and it will be an essential research tool to further elucidate the potential health effects of phytochemical antioxidants in diet.

Olen tänään saanut sähköpostiini jättitutkimuksen. Laajaa yhteistyötä tehden nimekkäistä tutkijoista koostuva asiantuntijajoukko on luonut edellytykset ruoka-aineiden vertailuun sen mukaan miten paljon ne sisältävät terveyttä ylläpitäviä antioksidantteja. Tiedot on tarkoitus koota erityiseen tietokantaan.

On jo pitkään ollut tiedossa, että kasvisvoittoinen sekaruoka on ihmiselle kaikkein parasta. Erityisesti marjoissa, hedelmissä, mausteissa, pähkinöissä ja vihanneksissa on runsaasti antioksidantteja ja muita kasviksille tyypillisiä ainesosia. On otaksuttu, että antioksidanteista löytyy paljon terveyshyötyjä.

Kovasti urakoiden asiantuntijat ovat aivan pian virallisesti julkaisemassa jättimäisen urakkansa parhaita paloja. Tutkijat elättelevät toiveita siitä, että heidän havaintojaan voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa missä etsitään kasvisten terveysvaikutuksia. Minä olen saanut ottaa osaa heidän tutkimukseensa hieman etuajassa ja voin vakuuttaa, että todella mielenkiintoiselta vaikuttaa. Tässä joitakin poimintoja kaikkein eniten antioksidantteja sisältävistä ruoka-aineista, joita minä luonnehtisin todellisiksi superfoodeiksi! Ruoka-aineille on erityisellä menetelmällä (modified version of the FRAP assay) laskettu kokonaisantioksidanttimäärä.

Parhainta mahdollista superfoodia

Ruoka-aine ____________ Antioksidanttimäärä (mmol/100 g)

Neilikka, jauhettu ______________ 277.3

Amla (intialainen karviaismarja), kuivattu _____ 261.5

Mintunlehdet, kuivattu __________ 116.4

Jamaikan pippuri (Allspice), kuivattu jauhe ________ 100.4

Ruusunmarja, kuivattu ________ 78.1

Kaneli, kuivattu jauhe ___________ 77.0

Oregano, kuivattu jauhe __________ 63.2

Timjami, kuivattu jauhe __________ 56.3

Mustikka, kuivattu ____________ 48.3

Afrikkalaisen baobab puun kuivatut lehdet ____ 48.1

Rosmariini, kuivattu jauhe _________ 44.8

Sahrami, kuivattu jauhe __________ 44.5

Salvia, kuivattu jauhe ____________ 44.3

Rakuunayrtti, kuivattu jauhe _______ 43.8

Laakerinlehti, kuivattu __________ 27.8

Zereshk (minulle tuntematon punainen marja) ____ 27.3

Muskotti, kuivattu jauhe _________ 26.4

Saksanpähkinä _______________ 21.9

Inkivääri, kuivattu _____________ 20.3

Tilli, kuivattu _______________ 20.2

Basilika, kuivattu ____________ 19.9

Espresso kahvi _______________ 14.2

Pekanpähkinä kuorineen ________ 8.5

Auringonkukansiemenet ________ 6.4

Omena, kuivattu ______________ 3.8

Maa-artisokka _______________ 3.5

Mustikkahillo ______________ 3.5

Luumut, kuivatut ____________ 3.2

Punaviini ___________________ 2.5

Huomio kiinnittyy siihen, että mausteissa on runsaasti antioksidantteja. Hedelmämehut pärjäsivät vertailussa yllättävän huonosti. Luonnollisesti metsä- ja muissa villimarjoissa on runsaasti antioksidantteja.

Lähde: Monica H Carlsen, Bente L Halvorsen, Kari Holte, Siv K Bøhn, Steinar Dragland, Laura Sampson, Carol Willey, Haruki Senoo, Yuko Umezono, Chiho Sanada, Ingrid Barikmo, Nega Berhe, Walter C Willett, Katherine M Phillips, David R Jacobs Jr and Rune Blomhoff. The total antioxidant content of more than 3100 foods, beverages, spices, herbs and supplements used worldwide. Nutrition Journal 2010, 9:3 doi:10.1186/1475-2891-9-3 (provisional PDF)

Muita kirjoituksiani antioksidanteista:

Antioksidanttipillerit ja liikunta - huono yhdistelmä!

Uutta terveysnäyttöä kasvien fenolisista yhdisteistä

Kasvikunnan tuotteista hyötyä sydän- ja verisuonitaudeissa

Mustaherukkaa kannattaa syödä sellaisenaan tai kuivattuna

Läskistymisen huippu saavutettu Yhdysvalloissa

*

New York Times uutisoi näyttävästi, että amerikkalaisten lihomisessa on viime vuosina saavutettu suvantovaihe. Sairauksien seurantaan ja ehkäisyyn erikoistunut Centers for Disease Control and Prevention on tuottanut tutkittua tietoa, jonka mukaan lihavuuden kasvu on pysähtynyt Yhdysvalloissa. Miesten lihavuus on pysynyt samalla tasolla vähintään viisi vuotta ja naiset sekä lapset ovat pysyneet yhtä vankkoina vähintään kymmenen vuotta. Tämä on loihtunut asiantuntijoissa esille yllätyksettömän ajatuksen siitä, että amerikkalaisten läskistyminen on pysähtynyt.

Mihinkään ylettömään ilakointiin lihavuusasiantuntijat eivät kuitenkaan ole ryhtymässä. Lihavuuden kasvu on pysähtynyt tasolle, joka on kestämättömän korkea. Lähes 34 prosenttia aikuisista on liian lihavia. Lihavuus ehti kaksinkertaistua 30 vuodessa ja lasten lihavuus kolminkertaistui.

Nyt lihavuuden kasvu on siis pysähtynyt. Mitä selitysmalleja meille tarjotaan? Tohtori William Dietz on innoissaan tuoreista laskelmista, mutta näköpiirissä ei vielä ole sellaista terveyspolitiikkaa tai ympäristötekijää, joka kääntäisi lihavuusepidemian toivottuun laskuun. Dietz pitää mahdollisena, että lihavuus on pysähtynyt sen takia, että sinnikäs valistustyö on johtanut tietoisuuteen lihavuuden vaaroista laajoissakin kansalaispiireissä. Tämä näkyy varsinkin naisten kohdalla. Naiset miettivät tarkemmin mitä ruokaa ostavat kaupasta ja pohtivat terveellisemmän ruoan valmistustapoja entistä enemmän. Kouluissa on myös erittäin epäterveellisten ja lihottavien välipalojen sekä ruokien tarjonta voimakkaasti vähentynyt.

Joukossa on asiantuntijoita, jotka eivät ole yhtä toiveikkaita terveystietoisuuden lisääntymisen suhteen. Tohtori David Ludwig johtaa lasten ylipainoyksikköä Bostonin sairaalassa. Ludwigin mielestä mitään syytä iloon ei ole, ennen kuin lihavuus kääntyy laskuun. Hän pitää mahdollisena, että amerikkalaiset ovat nyt saavuttaneet erään lihavuuden biologisen raja-arvon. Lihavuuden tasaantuminen osoittaa hänen mielestään, että tämän lihavammaksi ihmisjoukko ei voi tulla. Amerikkalaiset ovat saavuttaneet sellaisen painon, joka ei enää voi kasvaa. Kun ihmiset syövät liikaa ruokaa he lihovat. Mutta kun jo voimakkaasti lihonnut ihmisryhmä jatkaa lihomistaan, entistä enemmän energiaa kuluu läskikasojen liikutteluun. Ihmispopulaatio ei voi lihoa äärettömän paljon. Joskus se lihominenkin pysähtyy, Ludwig aprikoi.

Kaikkein kyynisin taitaa kuitenkin olla Harvardin yliopiston professori Steven Gortmaker, joka ei usko lihavuuden kääntyvän laskuun ilman rajua väestön piiskaamista. Tarvitaan kieltoja ja rangaistuksia ennen kuin jenkki suostuu syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän! Gortmaker pyytää vertaamaan lihavuusepidemiaa tupakointiin ja sen ympärille kehitettyyn valistustyöhön. Huomattavaa tupakoinnin vähentymistä ei ollut havaittavissa ennen kuin saatiin täydellinen mainostuskielto ja kulutusta rajoitettiin mm. veroja nostamalla. Samantyyppisiä keinoja pitää ottaa käyttöön lihavuuden saamiseksi laskuun, sanoo Gortmaker lopuksi.

Tiedot lihavuusepidemian tasaantumisesta julkaistiin lääkärilehdessä The Journal of the American Medical Association.

Lähde: Obesity Rates Hit Plateau in U.S., Data Suggest. The New York Times, 13.1.2010

Muita kirjoituksiani lihavuudesta:

Superlihavien ajatuksenkulku

Vanhaa ja uutta tietoa rasvaisen ruoan lihottavasta vaikutuksesta

Limsavero

Geenit lihottavat

Välipalat lihottavat meitä vyötäröstä

Suurista D-vitamiiniannoksista ei ole haittaa

*

Tätä 7.1.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti ja asiantuntevasti. Internet näyttää tässä parhaimmat puolensa. Päivitys 11.1.2010.

KESKUSTELUN YHTEENVETO

Tutkija avaa keskustelun pahoittelemalla tätä D-vitamiinista jauhamista. Sen sijaan, että osoitetaan suurista D-vitamiiniannoksista olleen mitättömät haitat vuoden aikana, voitaisiin tutkia ihan jotain järkevää ja kehittävää? Olen itse samaa mieltä Tutkijan kanssa, että enemmän voitaisiin käyttää innovatiivisuutta näissä D-vitamiinitutkimuksissa ja olen pyytänyt Tutkijaa ottamaan yhteyttä yksityisviestillä. Minulla on yksi jännä tutkimusidea työn alla. Nimimerkki Deetä tarvitaan pyytää minua jatkamaan D-vitamiinista jauhamista! Tästä vitamiinista ei hänen mielestään kirjoiteta riviäkään turhaa. Deetä tarvitaan kertoo esimerkiksi ottavansa 125 µg D-vitamiinipillereitä päivässä vuoden ympäri. Astma on parantunut D-vitamiinin ansiosta.

Jerik kysyy mitä merkittäviä hyötyjä saavutettiin korkeilla D-vitamiinmäärillä? Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen vastaa heti, että tätä ei tutkittu tässä tutkimuksessa.

Tunnettu tohtori Matti Tolonen muistuttaa Amerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistusta artikkelista joka toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa. Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan löytyy Biovitan sivustolta. Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen. Kuopion yliopistossa alkaa vuonna 2011 suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi. Nimimerkki R pitää D-vitamiini puutetta varmasti tärkeämpänä tekijänä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla ei nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ole paljoakaan tekemistä valtimotukosten kanssa. Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.

Hanukka piti "Megaluokasta" ja "erittäin suurista määristä" puhumista tässä yhteydessä pelkkänä tyhjänä retoriikkana. Tutkimuksessa ei ykkösryhmäkään saanut sen kummempaa annosta kuin 143 µg päivässä. Ryhmäläisten kalsidiolit nousivat optimialueen 125-200 nmol/l alareunalle, joten kyseessä oli siis aivan normaali ja järkevä annos. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä nimenomaan OIKEASTI suurten annosten vaikutuksia - näillä olisi voinut tehokkaammin ampua alas katteettomia yliannostuspelotteluja. Olisivat esim. perustaneet yhden ryhmän, joka olisi saanut 500 µg päivässä. No, kyllähän me jo tiedämme, ettei millään alle 750 µg:n päiväannoksilla ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä liikasaannin vaarasta - hyvistä yrityksistä huolimatta... Nimimerkki Näin on muistuttaa liian vähäisten ja liiallisen suurten D-vitamiinimäärien osoittavan samankaltaisia haittavaikutuksia (U-muotoinen hyötykäyrä). Näin on -nimimerkki pitää aika outona sitä, että tässä keskitytään lähinnä todistelemaan, että D-vitamiinia voi syödä vaikka kuinka ja paljon. Kuitenkaan näitä lausuntoja laukovat ihmiset eivät välttämättä tiedä D-vitamiinista ja sen vaikutusmekanismeista kehossamme tuon taivaallista. Vähän sama kuin nämä joka lehdessä ja nettisivulla olevat ravintoterapeutit: Vastaus tulee joka aiheeseen kun apteekin hyllyltä vaikka opinnot ravintotieteistä käsittää pari kirjaa 1970- ja 1980-luvulta. Kummi ihmettelee aivan oikeutetusti, etteikö näistä 'mega-annoksista' ole jonkinlaista meta-analyysin tapaista tehty? Neonomideltä (eli kulttuurin tutkija Jouni Karhu Joensuusta) pyydetään apua, ja tuleehan sitä sen jälkeen kun Anonyymi (ota yhteyttä yksityisviestillä! En paljasta henkilöllisyyttäsi.) ensin tasapuolisuuden nimissä muistuttaa tutkimuksista missä on tietoa vakavista seurauksista jos käytetään ylisuuria D-vitamiiniannoksia:

http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
* kova jano
* metallinen maku suussa
* huono ruokahalu
* painonpudotus
* särkyä luissa
* väsymys
* kipua silmissä
* iho kutisee
* oksennuksia
* ripuli
* ummetus
* tihentynyt virtsaamisen tarve
* ongelmia lihaksistossa

Näiden ihmisten ei laisinkaan pitäisi ottaa D-vitamiinilisiä:
* veren kalsium- ja fosforitasot ovat koholla
* sydänvaivaiset
* munuaisissa on ongelmia

Yliannostusriskejä: aivovamma, ateroskleroosi, ummetus, "kuulee ääniä" (psychotic noise), munuaiskiviä, masennus ja sekavuus, voimakas väsymys, anoreksia, pahoinvointi, oksennus, haimatulehdus, epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave), mahahaava, kooma, sydämenpysähdys.

Sitten saamme vielä listan linkeistä (kiitos!), joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm

Tässä Neonomiden vastaus Anonyymille ja Kummille: "Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi." Neonomide jatkaa: "Reinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin 'turvallisuuttasi ei voida taata jos otat askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti'. Kyseessä on fysiologinen D-vitamiiniannos, sillä 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella! Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin. Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (lähdeviite) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella. Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/pv. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa. Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla. Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg. D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta. Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä. Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle. " Neonomide aikoo myös tutustua Grimesin D-vitamiinikirjaan niin pian kuin mahdollista, sillä sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista. Lopuksi vielä tutkimuksia elopainon alentavasta vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866

Tutkija pysyy kriittisenä: "Niin, niin... että kun annetaan omega-3 rasvaa, D-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että D-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon... säädetääs vähän objektiivia." Jouni tukee tätä tutkijan käsitystä. Tähän tohtori Matti Tolonen vastaa alan asiantuntijana: "Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!"

Tohtori Matti Tolonen jatkaa: "D-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja. Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan", sanoo Tolonen. Neonomide puolustaa näkemystään D-vitamiinin ylimmästä turvarajasta tällä tavalla: "Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla. Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten. Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen. Lisää tietoa D-vitamiinin myrkyllisyydestä ja turvarajoista Neonomide pyytää lukemaan Christer Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta. Matti Tolonen huomauttaa: Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannostelun vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti. Anonyymi on huomannut jo 40-50 µg annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut. Tähän Tutkija kiirehtii sanomaan: "D-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä D-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla se tämän tekee on tapauskohtaista.

Anonyymi pitää Tolosta ehdottomana suosikkina! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta, Anonyymi sanoo lopuksi. Terveyskeskuslääkäri sanoo tähän: "Monelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaan. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia. Hommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa."

Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista ja nimimerkki Rino haluaa lisää tietoja pitkäaikaistutkimuksista (10-20 vuotta kestäneitä). Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta voi löytää näitä tietoja. Matti Tolonen toteaa, että hän alkoi antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin. Amerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla. Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008). Hän kirjoittaa mm. näin: "D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla (50 000–300 000 KY) on pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on laskettu korvaamaan pimeiden talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin kalsiumin pitoisuudessa tapahtui muutosta. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa (n=2 686) osoitettiin kolmen kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos esti merkittävästi yli 65-vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa, lumekontrolloidussa koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l." Näin pitkälle siis professori Paakkari ja sitten Tolonen jatkaa: "Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa. Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allardtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta." Anssi Manninen väittää kyseisen asiantuntijan uskottavuuden mennen jo aikapäiviä sitten.

Erkki ihmettelee miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25(OH)D-mittauksiin? Ja kirjoita "jytkyjä" D-vitamiini reseptejä? Tai miksi lääkäri/neurologi ei ole edes tietoinen D-vitamiinista MS-taudissa? Hänellä on tästä asiasta omakohtaista kokemusta vaimon sairauden kohdalta. Nyt vaimolla on "lääkkeenä" ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + D-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisäravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset D-vitamiinia toimii paremmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3-annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa). Anonyymi MS-potilas kiittää tosi vilkkaasta keskustelusta. Hän on saanut lääkäriltään ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. Oireet ovat pysyneet poissa! Säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. Halpa D-vitamiini on auttanut häntä enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. Kokemusta on monista lääkekokeiluista. Vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! Hän ihmettelisi kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. Se on lähes väistämätöntä. Lääkäri Seppo Villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. Neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. Lisää voi lukea tästä. Tohtori Matti Tolosen mukaan lääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun hän mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella. Tolonen kertoo päinvastaisesta tapauksesta: Tuttava sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen, Tolonen tähdentää. Tutkija kommentoi tätä näin: "Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset O(25)D-arvot olisivat syy aivohalvaukseen. O(25)D-alhaisuus voi olla myös merkki siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi. Tarvitsemme lisää tutkimusta D-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä D-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto." Hanukka pelkää keskustelun ajautuvan sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi, eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos? Onko se 1925 µg/pv (77 000 KY päivässä) ? Wikipedia mainitsee turvarajaksi 250 µg/pv (10 000 KY päivässä). Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa. Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja, huomauttaa Hanukka vielä lopuksi. Tarja H on samaa mieltä tästä ja hyvin innsotunut käsitteestä nutrigenomiikka, josta Matti Tolonen muistuttaa kirjoittaneensa. Toope on kriittisemmällä päällä kuin Tarja H.

Tutkijan mukaan D-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen. Noissa taudeissa D-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä. Tämä on myös juuri se puoli D-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä D-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.

Alkuperäinen kirjoitus (7.1.2010)

Oletko harkinnut ottaa D-vitamiinia purkista? Pelkäätkö myrkkyvaikutuksia? Onko erittäin suurista D-vitamiiniannoksista haittaa? Lue silloin tämä tänään (7.1.2010) ilmestynyt D-vitamiinitutkimus!

Tromssan yliopistosairaalassa Norjassa uskalletaan tehdä rohkeita interventiotutkimuksia. Tarkoitus oli alunperin kokeilla voidaanko laihduttaa antamalla ylipainoisille suuria D-vitamiiniannoksia. Tulos oli tutkijoille pettymys. D-vitamiinit eivät laihduttaneet (Sneve M, Figenschau Y, Jorde R: Supplementation with cholecalciferol does not result in weight reduction in overweight and obese subjects. Eur J Endocrinol 2008, 159:675-684.). Kerättyä dataa haluttiin hyödyntää lisää. Niinpä tarkastettiin mitä tapahtuu luustolle jos pistetään vuoden ajaksi 312 ylipainoista "kärsimään" loppuun asti (421 aloitti koesarjan) megaluokan D-vitamiiniannoksista. Hurjista D-vitamiiniannoksista ei ollut haittaa luuston kasvulle. Suomalaiset D-vitamiinitutkijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat haurastuttaa luuta. Tämän "järjettömän" norjalaisen kaksoissokkotutkimuksen tärkein anti onkin osoittaa, että luut eivät haurastu suurillakaan D-vitamiiniannoksilla. D-vitamiinia voi ottaa vähintään vuoden verran erittäin suuria määriä.

Suomessa suositellaan aikuisväestölle 7,5-10 µg D-vitamiinia päivässä. Se on erittäin vähän ja asiantuntijoillamme (dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori Pentti Tuohimaa) on yhä suurempia vaikeuksia säilyttää uskottavuutensa. Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että asiantuntijoidemme aikomuksena ei ole edistää kansanterveyttä vaan säilyttää elintarvikepoliittisesti "korrekti" linjaus viimeiseen asti. Jos D-vitamiinin saantisuositukset kohotettaisiin kertarysäyksellä oikealle fysiologiselle tasolle nykyisestä naurettavan alhaisesta tasosta, voisi välittyä sellainen kuva, että asiantuntijoillamme on ollut pallo hukassa jo pitkään. Vuonna 2012 luvataan vaatimaton korjaus D-vitamiinin saantisuosituksiin. Tuore norjalaistutkimus antaa ainakin minulle varmuuden siitä, että suurillakaan D-vitamiiniannoksilla ei ole kotimaisten asiantuntijoidemme epäilemiä myrkkyvaikutuksia ja luut eivät haurastu. Ainakaan vuoden aikana ei ilmaantunut mitään dramaattista ylipainoisissa norjalaismiehissä ja -naisissa.

Mitä tutkimuksessa selvisi?

Norjalaisille ylipainoisille kerrottiin, että he saavat painonhallintatutkimuksen sivujuonena erittäin suuria viikottaisia D-vitamiiniannoksia. Kaksoissokkotutkimuksessa koehenkilöt arvottiin kolmeen eri ryhmään. Kaikki ryhmät saivat päivittäin 500 mg kalsiumia, mutta D-vitamiinia annettiin seuraavasti:

Ryhmä 1. Kerran viikossa 1000 µg D-vitamiinia (40 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 143 µg päivää kohti.

Ryhmä 2. Kerran viikossa 500 µg D-vitamiinia (20 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 71 µg päivää kohti.

Ryhmä 3. Lumeryhmä, joka ei saanut lainkaan D-vitamiinia.

Osallistujilta mitattiin koesarjan alussa ja lopussa kalsidiolitasot veressä, mitattiin luuntiheys ja suoritettiin muita fysiologisia ja biokemiallisia testejä. Kaikilla ryhmillä oli lähes sama kalsidiolin lähtötaso, eli 58 nmol/l. Kalsidioli nousi ryhmässä 1 kokeen lopussa arvoon 141 nmol/l ja ryhmässä 2 saatiin arvo 100 nmol/l. Lumeryhmän kalsidioli pysyi lähtötasossa. Mitään eroja ei näkynyt luuntiheyden mittauksissa tai muissa mittauksissa.

Lähde: Rolf Jorde, Monica Sneve, Peter A Torjesen, Yngve Figenschau, John-Bjarne Hansen, Guri Grimnes. No significant effect on bone mineral density by high doses of vitamin D3 given to overweight subjects for one year. Nutrition Journal 2010, 9:1 doi:10.1186/1475-2891-9-1

Kommentteja saa tulla!

Lue muut keskeiset D-vitamiinijuttuni tästä:

D-vitamiinin myrkyllisyys

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

ISO DEE

Tampereelta kajahtaa

D-vitamiinisuositukset ovat ihan perseestä!

D-vitamiinisuositus on aivan liian alhainen

Maitoa suoraan maatiloilta - vähemmän allergiaa ja astmaa!

*
Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti! Sano sinäkin mielipiteesi tilamaidosta, maidon pastöroinnista ja homogenoinnista!

Kirjoitettu alunperin 14.5.2007, merkittäviä muutoksia tekstiin tehty 27.6.2007, 29.7.2009 ja 7.1.2010

Suosittelen lämpimästi tilamaitoa!

Anonyymi haluaa 7.1.2010 lämpimästi suositella tilamaitoa muille. Hän ei ole vuosiin voinut käyttää maitoa mahaoireiden takia. Sama on koskenut hänen isäänsä ja veljeään, joilla on vielä paljon pahempi laktoosi-intoleranssi. Nyt jouluna saivat kuitenkin kokeilla tuoretta tilamaitoa, jota ottivat samalla mukaan useamman litran. Sitä sitten usean päivän aikana testattiin. Anonyymillä ei ilmennyt mitään oireita, isällä ja veljellä ainoastaan lieviä ilmavaivoja, mutta ei mitään muuta. Normaalisti tulivat siis maidosta todella kipeiksi, samoin Anonyymi sai vessassa rampata. Molemmat pitivät oiretta niin lievänä, että arvelivat siedättämisen olevan mahdollista. Tilamaidosta innostuneena etsitään nyt kovasti lähiseudun maitotilallisia, joilla on maidon suoramyyntiä. Vastoin monia harhaluuloja raakamaidon ostaminen suoraan tilalta omaan astiaan on sallittua, tosin kaikki tilalliset eivät maitoa suoramyy johtuen ylimääräisestä vaivasta. Tässä Suositellaan kuitenkin lämpimästi myös laktoosiongelmaisia kokeilemaan tilamaitoa. Kaiken lisäksi se maistuu taivaallisen hyvältä ja on kaupan maitoa edullisempaa! Oli se sitten pastörointi, homogenointi, rasvan poisto tai kaikki yhdessä, niin jotain selkeästi menee maidosta hukkaan käsittelyprosessissa. Vaikka laktoosia on saman verran kuin kaupan maidossa, niin jokin tilamaidosta tekee kuitenkin siedettävämpää.

Heinänuhattomia terveisiä!

Ex -nuhanenä kirjoittaa näin 29.7.2009: Muun muassa tämän blogin innoittamana innostuin kokeilemaan tilamaitoa (luomutilalta). Itselläni on heinänuha ja toivoisin lapsieni välttävän allergiat. Nyt on tilamaitoa juotu noin puoli vuotta. Olen melkoisen hämmästynyt, sillä 30 vuotta sairastamani heinänuha on tänä kesänä loistanut poissa olollaan! Ensimmäistä kertaa lähes 30 vuoteen en ole tarvinnut minkäänlaista lääkitystä heinänuhaan. Silmät eivät ole kutisseet, eikä nenä ole vuotanut edes heinäpeltojen läheisyydessä. Viime vuosina on Zyrteciä mennyt kymmeniä pillereitä kesässä, vaikka olen pyrkinyt minimoimaan niiden käytön ja ottanut vasta silloin kun oireita alkaa jo ilmaantua.

Kuvittelin tuon Christerin kirjoituksessa viitatun tutkimusten perusteella tilamaidon ehkäisevän heinänuhaa. En ajatellut, että tilamaito voisi myös parantaa heinänuhaa. 100% varma en voi olla, että juuri tuo maito minut paransi, mutta mitään muuta selittävää tekijää en ole ruokavaliostani tai elinympäristöstäni keksinyt. Toivottavasti tämä muutos on pysyvä.

Emeritusprofessori Kalle Maijalalta terveisiä!
Sain 27.6.2007 kirjeen professori Kaija Maijalalta. Hän puolustaa voimakkaasti maitorasvojen terveellisyyttä ja erityisesti maidon homogenointi on häntä kiinnostanut. Turhaan hän on yrittänyt kannustaa tekemään tieteellisiä kokeita homogenoinnin mahdollisten terveyshaittojen selvittämiseksi. Professori Maijala juo itse luomumaitoa (homogenoimatonta) ja päättää kirjeensä näin: "Maidon rasvan heittäminen tunkiolle merkitsisi koko maidontuotannon loppumista ja sen mukana märehtijöiden käytön vähenemistä. Maidossa on 400-500 erilaista rasvahappoa, joista vain muutama on todettu kolesterolia lisääväksi. Tyydytetyistä rasvahapoista mm. steariinihapon vaikutus on päinvastainen.

Valiolta terveisiä!
Sain tänään (6.6.2007) postia Valiolta. KIITOS! Olen perehtynyt tilamaitoa koskeviin tutkimusraportteihin ja viesti on aika selvä. Tilamaito (homogenoimaton ja pastöroimaton) on ylivertainen tuote verrattuna meijerin tuotantoprosessit läpikäyneeseen (homogenointi ja pastörisointi) maitotuotteeseen. Tilamaitoa voi mitä lämpimämmin suositella, mutta siihen liittyy terveysriskejä mm. sairauksia aiheuttavien bakteerien muodossa. Muidenkin epävarmuustekijöiden takia tilamaito ei tule ruokamarkettien valikoimiin. Ennakkoluulottomimmat terveysintoilijat voivat solmia ystävyyssuhteita maatiloille ja hakea sieltä sitä terveysjuomaansa.

Itse ydinkysymystä, eli maidon homogenoinnin mahdollisia terveysvaikutuksia, on yllättävän vähän tutkittu. Vuodelta 2003 löytyy Valion omia tutkimuksia maidon teollisen käsittelyn ravitsemuksellisista ja terveydellisistä vaikutuksista. Maidon homogenointia jatketaan (1960-luvulta lähtien) kuluttajien toivomuksesta. Homogenointi parantaa maidon aistittavaa laatua ja estää rasvan nousemista pintaan. Homogenointia käytetään maailmanlaajuisesti ja prosessi lienee sama kaikissa maissa (Näin tippuu pois erään keskustelijan arvio, että Ruotsissa homogenoidaan maito mahdollisesti eri tavalla). Valion raportin mukaan Ruotsissa homogenoidaan myös luomumaito. Sen sijaan Suomessa myytävä luomumaito on homogenoimatonta. Rasvaiset maitovalmisteet (tilamaito, 4,5%) saattavat sopia herkkävatsaisille ja laktoosi-intoleranteille rasvattomia maitoja paremmin siksi, että maidon sisältämä rasva hidastaa mahalaukun tyhjenemistä ja näin laktaasientsyymillä on enemmän aikaa vaikuttaa suoleen hitaammin saapuvaan maidon laktoosiin. Valio ei tutkimuksissaan löytänyt mitään eroja homogenoimattoman ja homogenoidun maidon siedossa, eikä missään muuallakaan ole tällaista tutkimusta julkaistu. Eläinkokeissa on löytynyt viitteitä immunologisista eroista maitolaatujen välillä (Poulsen et al, 1987), mutta ihmiskokeissa ei ole siis nähty mitään eroja. Sittemmin asian tutkiminen on päätetty lopettaa ja keskittyä todennäköisimpään eroon näiden maidonkäsittelyjen välillä: maidon bakteerikanta. Näin sanoo siis Valio! Keskustelu jatkukoon!

Maitotautia!

Päivääni on tänään (31.5.2007) ilahduttanut ja itseäni vihastuttanut tietokirjailija Tauno Tukkiselta ja hänen Raija -vaimoltaan saamani kriittinen puhelu. Iloiseksi tulin kun tämä veteraaniurheilua harrastava herrasmies Karjalohjalta ensin pyysi lupaa olla kriittinen. Tottakai tämän luvan hänelle myönsin. Siksi minä näitä kirjoituksiani internetissä julkaisen, että niitä kommentoidaan ja tarvittaessa ollaan rohkeasti eri mieltä. Niin tieteellisellä urallani olen oppinut toimimaan. Erityisesti minua kiinnostaa asiat, joita elintarvikepoliittisin syin pyritään julkisuudessa vaientamaan. Tämä asia kuuluu juuri tähän kategoriaan.

Minua ilahdutti maisteri Tukkisen ja hänen vaimonsa selkeä viesti suomalaisen maidon perimmäisestä ongelmasta, joka vaikuttaa siihen, että me Suomessa emme koskaan voi saada maidosta täyttä hyötyä. Vakuuttavalla tavalla minulle perin juurin selostettiin miten ongelmana juuri Suomessa on maidon homogenointi. Laajassa ja merkittävässä PARSIFALin tutkimuksessa (katso alla!) ei ole ollenkaan tutkittavia lapsia Suomesta. Tämä on aika yllättävää! Onhan maamme tunnettu maitoa hanakasti kuluttavasta väestöstään (ja allergioista ja astmasta kärsivistä lapsistaan!).

Maisteri Tauno Tukkinen kertoo puhelinkeskustelussa edelleen miten hän on turhaan yrittänyt oikaista sitä virheellistä käsitystä, että tilamaidon ongelmana Suomessa ei missään nimessä ole heikko hygienia vaan ongelmana on maidon homogenointi. Olen muuta kautta saanut tätä ajatusta tukevia viestejä, joita nyt pystyn yhdistämään tähän sanomaani. Minulle kertoo tätä maisteri Tukkisen asiaa tukien eräs oppinut nainen (joka ei halua nimeään julkisuuteen) hyvin merkittävän tiedon (jonka todenperäisyyttä en ollenkaan epäile): Suomalainen maito homogenoidaan mahdollisesti eri tavalla kuin esimerkiksi ruotsalainen maito. Rajan pinnassa asuvat pohjoisen ihmiset ovat panneet merkille, että joillekin ei suomalainen maito sovi laisinkaan, mutta heille saattaa kuitenkin ruotsalainen maito sopia! Syynä tähän olisi mahdollisesti maidon homogenointimenetelmän erilaisuus täällä Suomessa. Oli asia niin taikka näin, perimmäisenä ongelmana minäkin pidän tuota maidon homogenointia. Pitäisi antaa kerman nousta maidon pintaan luonnollisesti eikä missään nimessä rikkoa maidon proteiineja homogenoinnilla. Kokemusperäistä näyttöä homogenoidun maidon haitoista on runsaasti, mutta tieteellinen näyttö puuttuu. Lukekaa lisää tästä ongelmasta esimerkiksi erinomaisen kiinnostavilta Maitotauti -sivuilta!

Mistä syystä sitten olen itselleni vihainen? Minä pyrin tarkkuuteen ja kriittisyyteen näissä jutuissani. Nyt minua harmittaa vietävästi, että en alunperin huomannut tätä homogenointiasiaa PARSIFAL-tutkimuksesta kirjoittaessani ja luottaessani Finfoodin toimittamaan uutismateriaaliin aiheesta. Menin lankaan ihan kuten kaikki muutkin tiedotusvälineet Suomessa. Päästän näppäimistöltäni sellaisen käsityksen, että ylihygieenisyys olisi suuri ongelma Suomessa ja mahdollisesti aiheuttaisi näitä allergioita ja astmaa. Suuri ongelma on siis tämä maidon homogenointi. Maatiloilta suoraan ostettava maito on terveystuote vailla vertaa varsinkin jos se on homogenoimatonta!

Mitä mieltä olette maidon homogenoinnista?


Tässä vielä alkuperäinen kirjoitukseni, joka ei kuitenkaan liene täysin arvoton:

Maitoa suoraan maatiloilta hakeneet ovat kertoneet minulle miten terveellistä se on verrattuna kaupan maitoon. Nyt tilamaidosta löytyy tuoretta tutkimustietoa. Tilamaidon juominen saattaa ehkäistä allergioita ja astmaa. Pastöroimatonta tilamaitoa säännöllisesti juoneilla lapsilla oli 58 prosenttia vähemmän ruoka-allergioita kuin muilla. Heillä oli lisäksi 26 prosenttia muita pienempi astmariski ja 33 prosenttia pienempi riski saada heinänuha. Keitetyn tai keittämättömän maidon välillä ei ollut eroja. Tutkimukseen (PARSIFAL) osallistui lähes 15 000 maatiloilla asuvaa lasta, jotka olivat iältään 5-13-vuoden ikäisiä. Tutkimus toteutettiin Itävallassa, Saksassa, Hollannissa, Ruotsissa ja Sveitsissä.

Pastörointi on lämpökäsittely, jossa maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit. Suomessa kaikki kaupassa myytävä maito on pastöroitava. Paljon on puhuttu siitä, että nykyajan ylihygieenisyys on yksi syy allergioiden yleistymiseen. "Tutkimustulos on siinä mielessä looginen", Maito ja Terveys ry:n ravitsemusasiantuntija Taina Luova kommentoi. Vaikka maito on Luovan mukaan toki luonnollisimmillaan käsittelemättömänä, riskit ovat liian suuret, että tilamaitoa voisi olla kaikkien saatavilla.

Tutkimuksen tekijät varoittavatkin raakamaidon juonnista ennen kuin lisätutkimuksia tehdään. Tilamaito voi heidän mukaansa sisältää muun muassa salmonella- ja E coli -bakteereja. "Suomessa maidon tuotantohygienia on kuitenkin hyvällä mallilla", Luova toteaa.

Ravitsemuskatsauksen mukaan pastöroimatonta tilamaitoa juodaan Suomessa edelleen 3,5 litraa henkilöä kohden vuodessa. Käsittelemättömän tilamaidon rasvaprosentti on 4,5%

Marco Waser et al (2007): Our results indicate that consumption of farm milk may offer protection against asthma and allergy. A deepened understanding of the relevant protective components of farm milk and a better insight into the biological mechanisms underlying this association are warranted as a basis for the development of a safe product for prevention.

Lähteet: Finfoodin uutiskirje 14.5.2007, Clinical and Experimental Allergy, 37: 661-670, 2007

Tästä voit lukea muita maitokirjoituksiani:

Antakaa lapselle hänen jokapäiväinen rasvansa

Ruotsin maajussit pysyvät terveinä maitorasvoilla

Maitoa on osattu juoda muuallakin kuin Suomessa

Maito on hyödyllistä urheilijan lihaksille

Jätä pois sokeri - elät pitempään?

**

Facebookissa törmäsin alla olevaan juttuun, joka kieltämättä herättää monenlaisia ajatuksia. Ilman sen kummempia analyysejä, tässä teille tuo uutinen:

Jälkiruokapöydässä santsaaminen ei välttämättä ole paras strategia pitkään, syöpä-vapaaseen elämään, sanovat Alabaman yliopiston tutkijat. He ovat nimittäin todistaneet, kuinka kalorimäärän rajoittaminen ja erityisesti glukoosin saannin vähentäminen auttaa soluja elämään pidempään.

Tämä internetissä (The FASEB Journal) julkaistu löytö voi johtaa uusien ikääntymistä hidastavien ja syöpää ehkäisevien lääkkeiden ja hoitojen kehittämiseen.

“Toivomme, että löydetty yhteys kalorien rajoittamisen ja ihmisen solujen eliniän pidentymisen välillä tulee johtamaan uusiin löytöihin, jotka selventäisivät syitä tällaisiin reaktioihin erilaisissa solutyypeissä ja näin helpottaisivat uusien näkökulmien syntyä ihmisen eliniän pidentämisen tavoittelussa.” kommentoi tohtori Trygve Tollefsbol yliopistolta. “Toivoisimme näiden tutkimusten myös johtavan parempaan syövän, kuten myös monien muidenkin ikääntymiseen liitettävien sairauksien, ehkäisyyn tiettyjen solutyyppien energiansaannin kontrolloinnin kautta.”

Tollefsbol kolleegoineen käytti tutkimukseen terveitä ihmisen keuhkosoluja, sekä soluja, joissa oli jo huomattavissa solumuutoksia, syövän esiasteita. Molempia soluja kasvatettiin laboratoriossa ja niille annettiin joko normaalisti tai rajoitetusti glukoosia (sokeria). Solujen kasvaessa tutkijat tarkkailivat muun muassa niiden kykyä jakaantua, sekä pitivät kirjaa kuinka moni solu pysyi hengissä muutaman viikon tutkimuksen aikana.

Kävi ilmi, että terveet solut elivät pidempään ja monet syövän esiasteisista soluista kuolivat, kun niille annettiin vähemmän glukoosia. Myös geenien aktiivisuutta mitattiin samoissa olosuhteissa. Glukoosin rajoitettu määrä aiheutti terveillä soluilla korkeampaa aktiivisuutta geenissä, joka säätelee telomerase -entsyymin eritystä, joka taas pidentää solun elinikää. Alentunutta aktiivisuutta huomattiin geenissä (p16), joka hidastaa kasvua. Epigeneettiset seuraukset (seuraukset, jotka eivät johdu geenimutaatioista) todettiin suureksi vaikuttajaksi näiden geenien aktiivisuuden vaihteluille niiden reagoidessa vähennettyyn gluukoosimäärään.

"Länsimainen tiede on nyt lääketieteellisen nuoruuden lähteen kehittämisen partaalla" sanoo Gerald Weissmann, The FASEB Journalin päätoimittaja. "Tämä tutkimus todistaa meidän olevan matkalla kohti ihmissolujen suostuttelua antamaan meille pitkä, kenties syöpä-vapaa elämä."

Muita kirjoituksiani sokerista:

Älytöntä sokerivalistusta

Sokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia

Sokeri ei ole kovinkaan terveellistä

Sokerista voi tulla riippuvaiseksi

Älä ole liian makea!

Ensimmäinen suomalainen VHH-tutkimus on nähnyt päivänvalon

*

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa on tehty lajissaan ensimmäinen tutkimus Suomessa paljon keskustelua aiheuttaneesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (VHH). Ruokavaliolla oli edullisia vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Vähähiilihydraattisia ruokavalioita (niitä on useita erilaisia) voidaan suositella ylipainoisille henkilöille. Laihdutustulokset olivat erinomaisia.

Fysioterapiaopiskelijat Heikki Laatikainen ja Johanna Joutsen ovat 18.12.2009 julkaisseet tutkimuksensa "KARPPAUS KANNATTAA! : Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä" Jyväskylän ammattikorkeakoulun palvelimella. Voit lukea koko tutkimuksen tästä (PDF-tiedosto).

Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden suosio on kasvanut merkittävästi viime aikoina. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia VHH-ruokavalioiden vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että VHH:sta on saatu apua ylipainon hoidossa ja terveyden edistämisessä. Suomessa VHH:sta ei ole tehty pidemmän aikavälin tutkimuksia aikaisemmin. Tämän vuoksi päädyttiin tekemään kyselytutkimus VHH:ta pidempään noudattaneille aikuisille.

Kyselytutkimukseen osallistui yhdeksän henkilöä, jotka olivat iältään 20–50-vuotiaita. He olivat noudattaneet VHH:ta vähintään kaksi vuotta, ja he olivat olleet ylipainoisia ennen siirtymistään VHH:lle. Kyselytutkimuksessa käsiteltiin neljää pääteemaa, joita olivat painonhallinta, ruokatottumukset, terveydentila ja yleinen hyvinvointi sekä liikuntatottumukset. Kyselytutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella.

Kyselytutkimuksen johtopäätöksinä oli, että VHH:lla oli edullisia vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Vastaajien laihdutustulokset olivat erinomaisia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia havaittiin useilla vastaajilla. Vastausten perusteella liikunnan merkitys painonpudotuksessa ja terveyden edistämisessä oli huomattavasti pienempi kuin VHH:lla. Tätä ruokavalioita voidaan suositella ylipainoisille henkilöille.

Fysioterapeuttien koulutusohjelmassa ei käsitellä ravitsemustieteitä juuri ollenkaan. Fysioterapeuteilla olisi tärkeää olla valmiuksia antaa ravitsemusneuvontaa ylipainoisille asiakkaille osana kokonaisvaltaista fysioterapiaa. Tämä opinnäytetyö antaa päivitettyä tietoa ylipainon hoitoon sekä terveyden edistämiseen ravitsemuksen avulla.

Lähde: Johanna Joutsen ja Heikki Laatikainen; KARPPAUS KANNATTAA! Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä. Opinnäytetyö, Fysioterapian koulutusohjelma, Hyvinvointiyksikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 70 s., 2009

Muita kirjoituksiani VHH:sta:

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu

Kilpailu: Samin VHH vastaan Valtion sapuskat

Vähähiilihydraattinen ruokavalio vaikuttaa hiirien verisuonten terveyteen

VHH erityisruokavalioksi - tehdään yhdessä hankkeesta menestys!

Nälkä ja kilot lähtivät

VHH:ssa ei jää pois tärkeitä suojaravintoaineita

Pitäisikö hiilihydraatteja syödä nykyistä vähemmän?

Sopivasti soijaa

**

Olet ehkä kuullut, että soijaa ei pidä syödä tai sitten soijan syöntiä ylistetään. Soijasta on julkaistu ristiriitaista tietoa. Soija aiheuttaa joidenkin tutkimusten mukaan syöpää, toiset tutkimukset taas väittävät sen estävän syöpää. Milloin testosteronitaso on laskussa soijan nauttimisen jälkeen, milloin nousussa. Silloin tällöin paasataan estrogeenitasoista soijan yhteydessä. Kasvistrogeenit sinne, fytaatit tänne. Ota tuosta nyt sitten selvää - aika mahdotonta.

Kiinassa käytetään paljon soijaa. Ja siellä myös soijaa paljon tutkitaan. Tuore kiinalaistutkimus vahvistaa näyttöä siitä, että säännöllisellä soijan käytöllä voi olla rintasyövältä suojaavaa vaikutusta. Samalla se hälventää epäilyjä soijan haitallisuudesta rintasyöpäpotilaille. Kyseessä on suurin tähän mennessä tehty soijan ja rintasyövän yhteyttä käsittelevä tutkimus.

Arvostetussa JAMA-tiedelehdessä julkaistu kiinalaistutkimus selvitti soijankäytön vaikutuksia rintasyöpään sairastuneilla naisilla. Tutkimuksessa oli mukana yli 5000 naista, ja heidät oli jaettu kahteen ryhmään sen mukaan, paljonko he söivät soijaa.

Päivittäin yli 15 grammaa soijaproteiinia syövien ryhmässä rintasyöpäkuolleisuus oli neljän vuoden seuranta-ajan jälkeen 7,3 prosenttia ja syövän uusimisen riski 8 prosenttia. Alle 5,3 grammaa soijaa syövillä rintasyöpäkuolleisuus oli 10,3 prosenttia ja syövän uusimisen riski 11,2 prosenttia.

Rintasyöpää esiintyy selvästi vähemmän väestöissä, joissa soijaa käytetään runsaasti. Ravitsemustieteen tohtori Mark Messina on huomauttanut, että soijan käyttö on aloitettava riittävän varhain, jotta siitä on etua rintasyövän ehkäisyssä. "Aikuisiällä aloitettu soijan säännöllinen käyttö ei enää anna suojaa rintasyöpää vastaan, mutta jos nuori tyttö käyttää soijaa säännöllisesti, hän voi vaikuttaa myöhempään rintasyöpäriskiinsä." Kohtuukäyttö lienee varmin tae onnistumisesta.

Tätä tohtori Messinan lausuntoa tukee äskettäin uutisoitu tutkimustulos, jonka mukaan lapsuuden aikana soijaa syöneillä naisilla oli 60 prosenttia pienempi riski sairastua rintasyöpään kuin lapsuusvuosinaan vähän soijaa syöneillä. Tutkimuksessa käytettiin tietoja yli 1500 aasialaisperäisen amerikkalaisnaisen lapsuus-, nuoruus- ja aikuisiän ruokavaliosta.

Rintasyöpä on Suomessa naisten yleisin syöpätyyppi, johon sairastuu vuosittain noin 4000 naista.

Lähde: Ruokatiedon uutistiedote, 17.12.2009

Aiempia kirjoituksiani syövästä:

Suuri syöpätutkimus keskeytetään liian suurien riskien takia

Ellagiinihappo auttaa syöpään?

Randy Pausch (1960-2008)

Syöpä ja hiilihydraatit

Istutko tukevasti?