lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Ei niin vakavasti otettavaa tietoa

*
Kesällä pitää rentoutua
. Ei pidä suhtautua niin haudanvakavasti kaikkiin asioihin. Tässä sinulle 100 rentoa juttua ravitsemuksesta ja terveydestä. Löydät enemmän luettavaa sisällysluettelostani.

Sata rentoa juttua
Lähde: veteraaniurheilija -blogi (christer sundqvist), 2005-2008

Terminaattorin mitta täyttyi - transrasvat lähtevät!


**
Terminaattori (nykyinen Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger) on päättänyt tuhota Kaliforniasta nuo iljettävät tappajat vailla vertaa: teolliset transrasvat. "Iso-Arska" tietää kehonrakennusta harrastaneena, että ruoan kanssa ei leikitä. Nyt hän on päättänyt seurata New Yorkin ja lilliputtimaa Tanskan esimerkkiä ja lukea sellaiset madonluvut elintarviketeollisuudelle, että se ei teknotransseja enää näe kuin villeimmissä unissaan.

Arnold on nujertanut monta vastustajaa. Iloisen Terminatortervehdyksen "Hasta la vista, baby" myötä selostettakoon, että teolliset transrasvahapot lisäävät sydäntautien ja syöpien riskiä, kun taas luonnolliset transrasvat (esimerkiksi voissa) vähentävät niitä. Arnold tuhoaa Kaliforniasta nämä tuotteet: osittain kovetettua rasvaa sisältävät makeiset, keinotekoiset leipomotuotteet ja uppopaistetut ruoat. Lihasta ja maidosta saatavia luonnollisia transrasvoja (mm. konjugoidut linolihapot) Arnold pitää parhaimpina ystävinään ja niihin hän ei koske.

Suomen tilanteesta Arnold on huolissaan ja hän saattaa tulla tänne riehumaan jos teollisuudessa ei meno muutu. Transrasvojen saannin arvellaan maassamme olevan lähes WHO:n suositusten mukainen ja täällä ollaan edelleen Pohjois-Karjala projektin lumoissa sen verran tiukasti, että ollaan äärettömän huolissaan kovia kokeneen väestömme tyydyttyneen rasvan (eläinrasvat, voi, kookos) "liiallisesta" saannista. Arnoldin vierailua peläten, Suomessa teollisuus on vapaaehtoisesti vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa.

Rauhoittukaa, Arnold Schwarzenegger ei tietääkseni ole tulossa Suomeen! Tuottamani suuren pettymyksen voimme kuitenkin kääntää iloiseksi asiaksi hyvin yksinkertaisesti: Syödään tästä lähtien vain luonnollisia rasvalähteitä. Eläin- ja kasvikunnan lähteet nautitaan käsittelemättömässä muodossa. Siitä iso-Arskakin pitää.

Otamme pitkän askeleen kohti Kalifornian terveempää tulevaisuutta, toteaa Schwarzenegger lopuksi tästä teolliset transrasvat kieltävästä laista.

Lähde: Verkkouutiset, 26.7.2008

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Hoitoalan Blogistan vaietkoon?

**
Tässä jutussa on paljon piilomainontaa. Älä lue ollenkaan jos mainonta ärsyttää!

-------------------------------------------------------
Astu tämän viivan yli vain jos uskot selviäväsi piilomainonnan karikoista!

Rohkeimmille tämä alle naputtelemani juttu saattaa tuottaa lukuelämyksen.



Blogistan on bloggajien luoma
oma virtuaalinen yhteisö. Wikipedia määrittelee blogin näin:

Blogi on verkkosivu tai -sivusto, johon yksi tai useampi kirjoittaja kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti niin, että uudet tekstit ovat helposti löydettävissä (yleensä sivun yläreunassa), ja niin että vanhat tekstit säilyvät luettavina ja muuttumattomina uusista teksteistä huolimatta. Blogissa on mahdollista julkaista sisältöä tekstin lisäksi myös kuvien, videokuvan tai äänen muodossa. Tiedon esityksessä blogeille tunnusomaista muihin www-sivuihin verrattuna on ajan, linkityksen ja henkilökohtaisen näkökulman painotus. Muita tunnusomaisia piirteitä blogeille on kommentointimahdollisuus ja RSS- tai Atom-syötteet, joiden avulla voidaan helposti ohjelmallisesti seurata ja levittää blogin sisältöä.

Journal of General Internal Medicine -lääkärilehti (suora linkki kirjoitukseen) on julkaissut artikkelin missä pohditaan hoitoalalla tapahtuvaa bloggaamista. Artikkelissa varoitetaan bloggaajia paljastamasta liian paljon yksityiskohtia erityisesti potilastapauksistaan. Ainakin yhdessä tapauksessa on USA:ssa edetty oikeustoimiin saakka.

Moni meistä on huomannut blogien saavuttaman suosion. Minunkin vaatimatonta sivustoani lukee ja kommentoi päivittäin useita satoja ihmisiä. Tutkimuksessa seurattiin lähes 300:n hoitoalan ihmisen blogikirjoittelua. Tutkijoiden mukaan kirjoittajan henkilöllisyys oli tunnistettavissa joko suoraan tai välillisesti yli puolessa blogeista. Usein bloggaaja oli itse ilmoittanut sekä etu- että sukunimensä, mutta joissakin muissa tapauksissa nimitieto paljastui muilla tavoin.

Arviolta neljä bloggaajaa kymmenestä (40 %) kirjoitti yksittäisistä potilastapauksista. Kolme bloggaajaa oli varustanut bloginsa kuvamateriaalilla missä voitiin tunnistaa potilas ja 45 oli antanut potilaastaan niin yksityiskohtaisia tietoja, että tunnistaminen oli mahdollista ainakin lähipiirille.

Oikeutta ruvettiin käymään sellaisesta tapauksesta, jossa nimetön bloggaaja oli kertonut erään potilaan kuolemasta. Ongelmallista tässä tapauksessa oli se seikka, että lääkäri oli syytettynä tuon potilaan hoitovirheestä. Asiaa hoitava asianajaja löysi blogikirjoituksen ja tunnistettuaan tapauksen, se johti syytetoimiin - ja blogin häviämiseen!

Blogeissa koetaan ongelmalliseksi myös lääkemainonta. Kaikki ne päivät jotka saamme elää ilman erään tietyn terveystohtorin blogikirjoittelua ovat paratiisimaisia. Helvetti repeää jos tämä nimeltä mainitsematon tohtori innostuu bloggaamaan. Hän täyttää jo nyt mainosmateriaalillaan monta keskustelupalstaa internetissä.

Tutkijoiden mielestä näiden lääkäri- ja sairaanhoitajablogien vaarana on arkaluonteisten potilastietojen vuotaminen julkisuuteen. Vähäisenä ei myöskään pidetä kirjoittajaan kohdistuvaa uhkaa. Maailmassa on niin paljon arvaamattomia ihmisiä, jotka saattavat kiinnostua hoitoalalla työskentelevän ihmisen elämän hankaloittamisesta. Tutkijat nostavat esille kuvaavina esimerkkeinä ei-toivotusta kirjoittelusta: "...tuo potilas on tyhmä, laiska ja itsekäs..." ja "...muut sairaanhoitajat istuvat toimistossa lehtiä selailemassa koko ajan - minä joudun tekemään kaikkien työt yksin..."

Tutkijat ovat kuitenkin mielissäänkin blogi-ilmiöstä. Blogit voivat antaa äänensä hoitoalan henkilöstölle, joka ei muuten kuulu. Lääketieteen blogit voivat myös välittää tietoa terveydestä sillä tavalla, että suuri yleisö voi siitä saada arvokasta tietoa.

Kun nimimerkki "maalainen" esitteli minulle blogimaailman joitakin vuosia sitten, hän tuskin aavisti miten hedelmälliseen maahan tiedon siemen joutui. Olin jo pitkään aiemminkin kirjoitellut terveysasioista, pitänyt luentoja ravitsemuksesta ja liikunnasta, mutta koen suuren yleisön, median ja tutkijakunnan löytäneen minut vasta blogini kautta. Olen alusta asti saakka aina esiintynyt omalla nimelläni. Ottanut kärkevästikin kantaa erilaisiin terveysalan ilmiöihin. Alan koulutuksen saaneena, Suomen Akatemian tutkijana menestyneenä ja jonkinlaiset kirjalliset lahjat Luojaltani saaneena, olen itsepintaisesti jatkanut tätä valistustyötäni. Sellaisella partiopoika-asenteella, kuten "maalainen" on maininnut. Olen tietoisesti yrittänyt pitää kaupallisessa mielessä hyvin matalaa profiilia. Tiedän tuosta nimeltä mainitsemattoman terveystohtorin tapauksesta, että mainonta ja oman erinomaisuutensa esilletuonti ja kehuminen suututtaa ihmisiä. Varsinkin jos kehuilla ei juurikaan ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Taitaa teillä, rakkailla blogini lukijoilla, olla kestämistä kun aika ajoin saatte lukea erinomaisen urheilijan ravintokirjani (2001-2008) työn edistymisestä ja tarjoan teille uusien nettiversioiden ilmestymistietoja. Se kirja on ilmeisesti niin hyvä, että harvinaisen moni on hankkinut sekä lukuoikeudet tuohon internetversioon että painettuun kirjaan tuntee vetoa. Hämmästelen lukijoilta kantautuvia myönteisiä viestejä. Alunperin itselleni tarkoitettu ravitsemustiedon ja liikunnan muistilehtiö on teidän kannustuksenne myötä kasvanut varteenotettavaksi tietolähteeksi terveydestä, liikunnasta ja ravitsemuksesta. Se sopisi sellaisenaan yliopistotasoiseen opetukseen, mutta yksinkertaisen kirjoitusasunsa takia siitä voi nauttia myös koulutusta vähemmän saanut. Välillä tuntuu siltä, että ne raikkaimmat ajatukset tulevat niiltä, jotka ovat varjelleet itseään liialta kirjatiedolta.

Blogikirjoittelua harrastan sen takia kun se tuo uusia ideoita tuohon pääteokseeni ("Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta") ja toimii erinomaisena inspiraatiolähteenä luennoillani ja lehtiartikkeleissani. Nöyrä kiitos kaikille lukijoille, kuuntelijoille ja kommentoijille. Ilman teitä elämä olisi aika tylsää!

Huomaan Suomen urheiluliiton valmennuspäällikön kirjoittaneen minusta mieluisan arvion äskettäisen 38 min kestäneen luennon jälkeen: Christer Sundqvist kertasi ansiokkaasti urheilijan ravitsemuksen pääkohdat omassa mieliinpainuvassa esityksessään.

Lähde: Dagens Medicin, 25.7.2008

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Lisäainepelko aiheeton sanoo Evira

*
Elintarviketurvallisuusvirasto Evira haluaa lieventää
ruoan lisäaineisiin liittyvää pelkoa. Miksi lisäaineita käytetään, ja tarvitseeko niitä pelätä?

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä luetellaan usein monia E-kirjaimella alkavia kirjainkoodeja, jotka kertovat, mitä lisäaineita tuotteeseen on lisätty. Lisäaineita on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan, mutta kuluttajat suhtautuvat niihin silti epäluuloisesti.

Useimmissa elintarvikkeissa on nykyään jonkinlaisia lisäaineita. Etenkin teollisesti valmistetuissa elintarvikkeissa lisäaineita tarvitaan ruokien säilyvyyden takaamiseksi, sillä niillä estetään ruokamyrkytysbakteerien lisääntyminen. Lisäaineita käytetään paljon myös kevyttuotteissa. Kun sokerin ja rasvan määrää vähennetään, käytetään lisäaineita, joilla tuotteen rakenne ja ulkonäkö saadaan pysymään hyvinä, kertoo Eviran ylitarkastaja Taina Rautio.

Lisäaineet ovat kemiallisia yhdisteitä, joista osa on synteettisiä ja osa puolestaan peräisin luonnosta. Rautio vakuuttaa, että kemiallisia koodinimiä ei tarvitse pelätä, vaikka niitä ei osaisikaan tulkita.

Lisäaineiden käyttö on kasvanut viimeisten 30-40 vuoden aikana teollisen elintarviketuotannon lisääntymisen myötä. Mitä pidemmälle elintarviketuote on jalostettu, sitä enemmän siinä on lisäaineita. Lisäaineet eivät kuitenkaan ole ruokamaailmassa uusi tulokas, sillä niitä on käytetty jo useiden vuosisatojen ajan. Esimerkiksi viinien valmistuksessa käytetään rikkidioksidia säilyvyyden vuoksi, ja kotitalouksien leivonnassa taikinoihin lisätään leivinjauhetta, Rautio huomauttaa.

Elintarvikkeisiin lisättäviä lisäaineita valvotaan tiukasti. Niiden turvallisuus arvioidaan tarkkaan, ja mahdolliset lyhytaikaiset haitalliset vaikutukset selvitetään aina. Pidempien tutkimusten avulla seurataan lisäksi sitä, aiheutuuko aineista pidempään käytettäessä haittaa, tai vaikuttavatko ne ihmisten perimään. Elintarvikesäädösten mukaan tuotteissa käytetyt lisäaineet pitää aina ilmoittaa pakkausmerkinnöissä sekä ryhmänimellä että lisäaineen omalla nimellä tai sen E-koodilla. Lisäainemääräykset ovat nykyään samat kaikissa EU-maissa, Eviran ylitarkastaja Taina Rautio kertoo.

Tarkka valvonta ei kuitenkaan ole poistanut kaikkien kuluttajien epäluuloja lisäaineita kohtaan. Monet elintarvikevalmistajat ovatkin pyrkineet korvaamaan ns. puhtaat lisäaineet erilaisilla bakteeriviljelmillä, jotka tuottavat lisäaineita. Pakkausmerkinnöissä ne ilmoitetaan usein hapatteena tai bakteeriviljelmän nimellä. Elintarvikkeiden valmistajat ovat siirtyneet käyttämään myös entsyymejä, jotka muokkaavat ruoan rakennetta samalla tavalla kuin lisäaineetkin. Kuluttajat eivät kuitenkaan saa tietoa käytetyistä entsyymeistä, sillä niitä ei pääsääntöisesti ilmoiteta pakkausmerkinnöissä, Rautio sanoo.

Lisäaineallergia on hyvin harvinaista, koska lisäaineiden puhtaudelle on asetettu tiukat vaatimukset. Entsyymeihin saattaa kuitenkin tietyissä tapauksissa liittyä yliherkkyysvaara.

Artikkelin on tuottanut Elintarviketurvallisuusvirasto.

Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 23.7.2008

Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle

**
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen
(EFSA) tutkijat ovat arvioineet elintarvikkeiden sisältämän alumiinin turvallisuutta ja määrittäneet alumiinin siedettäväksi viikkosaanniksi yhden milligramman alumiinia painokiloa kohti. Asiantuntija-arvioiden mukaan alumiinin saanti voi ylittää tämän raja-arvon huomattavalla osalla Euroopan väestöä.

Väestön tärkein alumiinialtistuksen lähde on ruokavalio. Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti. Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia sisältävistä lisäaineista (E-koodit kummittelevat taas!) sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.

Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja viljatuotteet, vihannekset (etenkin sienet, pinaatti, retiisi ja lehtisalaatti), juomat (etenkin tee ja kaakao) ja jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet. Juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä alumiinin saantia.

On todettu alumiinin aiheuttavan haittavaikutuksia eläinten hermostolle ja lisääntymisjärjestelmille.

Alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista arvioitiin Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa tehtyjen tutkimusten avulla. Lautakunta totesi merkittäviä eroja henkilöiden elintarvikeperäisessä alumiinialtistuksessa. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti vaihteli 0,2:n ja 1,5 milligramman välillä painokiloa kohti. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli 0,7 - 2,3 milligrammaa painokiloa kohti.

Ihmisten ruokavaliotutkimusten rakenteen ja käytettyjen analyysimenetelmien vuoksi alumiinin saantia pystyttiin arvioimaan vain elintarvikkeista yleensä. Eri lähteiden kuten luonnon alumiinin, elintarvikkeiden lisäaineiden sisältämän alumiinin tai folioista, astioista ja välineistä elintarvikkeiden valmistuksen ja säilytyksen aikana vapautuvan alumiinin osuutta ei voitu määrittää.

Alumiini kertyy ihmisen elimistöön ja arvio alumiinin tuhovaikutuksista perustuu useista eri eläintutkimuksista saatuihin tuloksiin, jotka osoittavat ruokavalioon sisältyvien alumiiniyhdisteiden haitalliset vaikutukset kiveksille, sikiölle ja hermoston kehitykselle samoin kuin aikuisen hermostolle. Alumiini on todettu hermomyrkylliseksi dialyysipotilaille, jotka altistuvat kroonisesti suurille alumiinipitoisuuksille. Sillä on myös epäilty olevan yhteys Alzheimerin tautiin ja muihin ihmisten hermostoa rappeuttaviin tauteihin. Käytettävissä olevan tieteellisen tutkimusaineiston valossa lautakunta ei kuitenkaan katsonut elintarvikkeiden sisältämän alumiinin aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin tautiin.

Suomessa ei ole tehty vastaavanlaista riskinarviointia eikä tutkittu alumiinin saantia. Kuluttajille suositellaan, että alumiinikattiloita ja -mehustimia ei käytetä happamien ruokien, esimerkiksi marjapohjaisten jälkiruokien ja -kiisselien tai puurojen valmistamiseen eikä hillonkeittämiseen. Vanha mehumaija joutaa eläkkeelle.

Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) kertoo seuraavaa lisäaineiden johdosta:

Euroopassa elintarvikkeissa käyttöön hyväksyttyjen lisäaineiden joukossa ovat tällä hetkellä seuraavat alumiinia sisältävät lisäaineet:

Väriaineet

E 173 Alumiini

Saa käyttää vain leivosten ja kakkujen koristeluun tarkoitetuissa makeiskuorrutuksissa. Kuluttajalle tätä väriä ei saa sellaisenaan myydä. Myös muut hyväksytyt väriaineet voivat sisältää alumiinia, kun on käytetty näistä valmistettuja alumiinivärilakkoja. Nämä valmistetaan väriaineiden ja alumiinioksidin välisellä reaktiolla vesiliuoksessa.

Muut
E 520 Alumiinisulfaatti
E 521 Alumiininatriumsulfaatti
E 522 Alumiinikaliumsulfaatti
E 523 Alumiinikalsiumsulfaatti

Kiinteyttämisaineita, happamuudensäätöaineita, säilyttää tuotteen väriä.

E 541 Natriumalumiinifosfaatti, hapan

Nostatusaine

E 554 Natriumalumiinisilikaatti
E 555 Kaliumalumiinisilikaatti
E 556 Kalsiumalumiinisilikaatti
E 558 Bentoniitti
E 559 Alumiinisilikaatti (kaoliini)

Paakkuuntumisenestoaineita

E 1452 Alumiiinioktenyylisukkinaattitärkkelys

Otettu lisäaineluetteloon 26.7.2006. Turvallisuusarvio on vuodelta 1997. Paakkuuntumisenestoaine, kun valmistetaan mikrokapseloituja vitamiineja.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 23.7.2008

Vesidieetti ei toiminut

###
Runsaaseen vedenjuontiin ja suolan vähentämiseen
kehottanut ihmedieetti johti aivovaurioon ja miljoonakorvauksiin Isossa-Britanniassa. Näin kirjoittaa Aamulehti. Kyseessä on 52-vuotiaan rouva Dawn Pagen tarina, jossa yhdistyy ravintoterapeutin järjettömyys ja potilaan sokea usko mielivaltaiseen ohjeistukseen. Näin tarina eteni hänen miehensä kertomana (tuskin rouva Page enää on siinä kunnossa, että voisi asiansa itse kertoa):

Potilasta kehotettiin juomaan ylimääräiset 2 litraa vettä päivässä ja vähentämään suolan käyttöä osana puhdistumisdieettiä, jonka tarkoituksena oli estää nesteen kertymistä ja laihduttaa. Muutama päivä "vesidieetin" aloittamisen jälkeen vuonna 2001 rouva Page alkoi oksentaa ja kärsiä vatsakivuista. Hänen ravintoterapeuttinsa kuitenkin vakuutti, että oireet kuuluvat osana puhdistumiseen. Naisen juomaa vesimäärää kehotettiin jopa nostamaan kolmeen litraan ja vähentämään suolaa entisestään. Suolavajaus aiheutti kuitenkin viikon sisään epileptisen kohtauksen. Nainen kuljetettiin tehohoitoon, mutta aivoihin oli jo syntynyt vaurioita.

Nyt rouva Page kärsii epilepsian lisäksi muistihäiriöistä, keskittymiskyvyn puutteesta, eikä hän pysty puhumaan normaalisti. Ravintoterapeutti on kieltänyt olevansa vastuussa naisen tilasta, mutta oikeus määräsi hänen vakuutusyhtiötään maksamaan korvaukset. Rouva Pagen mies totesi oikeustaistelun olleen vaivan arvoista. Hän toivoi sen saavan ihmisiä kiinnittämään huomiota mahdollisesti vaarallisiin laihdutuskeinoihin ja varomaan niitä.

Lähde: Aamulehti, 22.7.2008

Maito on hyödyllistä urheilijan lihaksille

**
Sain tänään (23.7.2008) etukäteisilmoituksen
todella mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Brittiläinen liikuntatieteen laitos Northumbrian yliopistossa on jo pitkään tutkinut maidon sopivuuttaa urheilijalle. Nyt löytyy tarkempaa tietoa siitä miten maito vähentää liikunnan aiheuttamaa lihaskudoksen tuhoutumista.

Liikunta aiheuttaa aina lihaskudoksen pientä tai suurta tuhoa. Tuhovaikutus näkyy niissä pienen pienissä proteiinisäikeissä lihaksen sisällä. Se on luonnollista liikuntaan liittyvää kulumista, jota elimistö korjaa paremmaksi levon aikana ("lihas kasvaa levossa"). Kovan liikuntasuorituksen jälkeen lihakset voivat jopa useita päiviä olla heikommassa kunnossa, lihasten sisäiset entsyymitasot kohoavat ja voidaan todeta liikunnan jälkeen viiveellä syntynyttä lihasten kiputilaa (DOMS, delayed-onset muscle soreness).

Maidon proteiini- ja hiilihydraattikoostumus on ihanteellinen lihaksille. Tutkimuksissa maidon nauttiminen palautumisjuomana vähensi harjoittelun jälkeistä lihasten kiputilaa (ei tilastollisesti merkittävä johtuen pienestä rymäkoosta) ja edisti lihasten palautumista (tilastollisesti merkittävä). Neljälle ryhmälle, jossa oli kussakin 6 vapaaehtoista tervettä miestä, annettiin joko vettä (kontrolliryhmä), hiilihydraattipitoista urheilujuomaa, maitopohjaista hiilihydraatti-proteiini palautumisjuomaa tai pelkkää maitoa. Osanottajille tehtiin tavanomaisia lihasten suorituskykyä mittaavia testejä treenipäivänä. Lihaksia rasittavan treenin jälkeen heiltä mitattiin erilaisia lihasentsyymitasoja ja pyydettiin arvioimaan lihaksen kiputilaa. Mittaukset tehtiin 24 ja 48 tuntia liikuntasuorituksen jälkeen.

Viiveellä syntyneen lihasten kiputilan (DOMS) suhteen ei ollut tilastollista eroa ryhmien välilllä kumpanakaan mittausajankohtana. Sen sijaan pelkällä maidolla saavutettiin tilastollisesti parempi vääntövoima lihastyössä kuin pelkällä urheilujuomalla. Kovempi vääntö ei kuitenkaan aiheuttanut enempää lihaskipua. Sekä maito että maitopohjaista palautumisjuomaa litkineessä ryhmässä edistettiin lihasten entsyymitasojen palautumista normaalitilaan tehokkaammin kuin pelkkää vettä tai urheilujuomaa nauttineessa ryhmässä.

Tutkijoiden mukaan kuntosaliurheilijalle sopii erinomaisesti pelkkä maito tai maitopohjainen palautumisjuoma. Tutkimus ilmestyy elokuussa soveltavan fysiologian ja ravitsemusmetabolian kansainvälisessä julkaisussa.

Lähde: Cockburn E, Hayes PR, French DN, Stevenson E, St Clair Gibson A. Acute milk-based protein-CHO supplementation attenuates exercise-induced muscle damage. Appl Physiol Nutr Metab 33 (4): 775-783, 2008

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Otatko pesupulveria kahviin?

*
Alun perin kirjoitettu 21.7.2008, lisäyksiä tullut 22.7.2008

Kuulutko niihin jotka pistävät kermaa kahviin?
Hyvä. Muistakin käyttää aitoa kermaa. Älä käytä kevytkermaa äläkä missään nimessä pilaa kahviasi kätevällä valkaisupulverilla. Se saattaa sopia vaatteiden valkopesuun, mutta kahvikuppiisi se ei kuulu. Automaateista saatava kahvi"kerma" sisältää tavallisesti tätä pesuainetta. Automaateista kannattaakin ottaa kahvi mustana ainakin mikäli on uskomista allaolevaan selvitykseen.

Aina yhtä valppasti kuluttaja-asioita seuraava Svenska Dagbladetin toimittaja Henrik Ennart on taas ollut esillä. Nyt hän on selvittänyt mitä kermankorvikkeita ruotsalaiset pistävät kahviinsa.

Kävi ilmi, että kahviautomaateista saatava kermankorvike on varsinaista pesuainetta! Lähes 40 vuotta sitten luontoaktivisti Björn Gillberg aiheutti melkoisen kohun pesemällä paitansa Coffee Mate -nimisessä kermankorvikkeessa. Puhdasta tuli! Samaa pesupulveria saa edelleenkin kahviautomaateista!

Johtaja Louise Ungerth (Konsumentföreningen i Stockholm) päätti selvittää mitä työpaikan kahviautomaatista saatava "kerma" sisälsi. Hän otti yhteyttä Selecta -nimiseen yritykseen ja sai sieltä tietää mitä heidän käyttämänsä "kerma" sisälsi.

Selectan "kerma" ei ole kermaa nähnytkään. He käyttävät erityistä whitener valkaisupulveria. Siinä on pääasiassa maissista, vehnästä tai perunasta valmistettua glukoosisiirappia, kovetettuja kasvirasvoja ja kemikaaleja. Selectan pesupulverin ainesosaluettelo on seuraavanlainen:
  • glukoosisiirappia
  • kovetettuja kasvirasvoja
  • maitoproteeinia
  • stabilointiaine E340 (kaliumfosfaattia)
  • emulgointiaine E471 (rasvahappojen mono- ja diglyseridit)
  • emulgointiaine E472c (mono- ja diglyseridien sitruunahappoesterit)
  • paakkuuntumisenestoaine E341 (kalsiumfosfaattia)
  • väriaine E160a (karoteenit, beetakaroteeni)
Luontoaktivisti Björn Gillberg naurahtaa ilkikurisesti kun hän saa tietää mitä kahviautomaateista saa juodakseen. Samaa pesuainetta millä hän pesi paitansa 37 vuotta sitten. Tämä on ihan tavallista kemiaa. Otetaan glukoosisiirappia ja erittäin halpaa kasvirasvaa. Jälkimmäistä ainetta tuodaan isoissa tankeissa ja on epämiellyttävän hajuista harmaata massaa. Ei sitä kukaan suostuisi syömään sellaisenaan, joten siihen lisätään väriaineita ja kyseenalaisia kemikaaleja.

Nyt ei pidä syyttää vain Selectaa tämän pulverin käytöstä. Periaatteessa kaikista kahviautomaateista saa samanlaista pulveria. Mieti tätä kun seuraavan kerran juot kahvia automaatista. Ehkä juot kahvisi mustana tai säilytät aitoa kermaa työpaikkasi jääkaapissa?

Lisäys 22.7.2008: Ihan äsken tuli Selecta OY:n selvitys kahviautomaattiensa maidoista ja kermankorvikkeista. Olen kiittänyt Selectaa yhteistyöstä. Pistän osan vastauksesta tähän. Ihmetelkää ja kommentoikaa lisää!

Kahviautomaateissamme käytetään automaatista riippuen nestemäistä maitoa, cappuccino topping vaahtojauhetta tai whiteneria, joka on kasvisrasvapohjainen maidonvastike eli kasvirasvasekoite.

Selecta Toppofino toppingin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, rasvaton maitojauhe, maitoproteiini, stabilointiaine E340, emulgointiaineet E471, 472, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E160c.

Selecta Whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kovetettu kasvirasva, maitoproteiini, stabilointiaine E340, E452, emulgaattori E471, paakkuuntumisenestoaine E341, väri E150.

Caprimo whitenerin ainekset ovat:
Glukoosisiirappi, kasvirasva, maitoproteiini, happamuudensäätöaineet (E340 ja E452), emulgaattori (E471), paakkuuntumisenestoaine (E341)

Lopuksi vielä pesupulverimainos:

Reissuun tai mökille

i_completa.jpgCompleta coffee whitener on jauhe, jota käytetään kahviin maidon sijasta tai halutessa myös ruoanvalmistukseen. Se liukenee hyvin ja maku on mieto. Jauhe on pakattu 200 g:n lasipurkkiin, jossa on annostelua helpottava kansi.


Lähde: Svenska Dagbladet, 20.7.2008

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Voi takaisin pöydälle!

**
Tunnetun Pohjois-Karjala -tutkimuksen
tärkeimpänä antina pidän tupakoinnin vähentymistä. Me olemme syvästi kiitollisia pääjohtaja Pekka Puskalle (KTL) kun hän niin tarmokkaasti kehotti pohjois-karjalaisia lopettamaan tupakanpolton. Muuallakin Suomessa seurattiin perässä ja se näkyi vähentyneinä sydänkuolemina.

Tupakoinnin on pitkään tiedetty olevan keskeinen sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä. Nyt on julkaistu useista eri tietolähteistä koottu ns. meta-analyysi, joka tulee siihen johtopäätökseen, että tupakkalaeilla (ei saa tupakoida yleisellä paikalla) on välitön ja merkittävä vaikutus väestön terveyteen. Tupakasta luopuva vähentää merkittävästi riskiä saada sydänkohtaus.

Tiedot on kerätty eri terveyskeskuksissa ja päivystyspisteissä ympäri maailman (8 eri maata). Viesti on ihan selvä: Sairaalahoidot sydänkohtauksien vuoksi ovat vähentyneet lähes viidenneksellä tupakkalakien täytäntöönpanon jälkeen.

Monessa tutkimuksessa eri puolilla maailmaa saadaan samansuuntaisia tietoja sydänkohtausten vähentymisestä sen jälkeen kun ryhdyttiin soveltamaan tiukkoja tupakkalakeja. Tämä on katsauksen kirjoittajan Stanton Glantzin mukaan osoitus siitä, että tupakoimattomuus vie terveyteen.

Ei muuta kuin voirasia takaisin pöydälle ja tupakat sammuksiin!

Suomalaiset saatiin vähentämään ravintorasvojen, erityisesti meijerivoin, kulutusta 1970-luvulta lähtien taitavalla mielikuvamainonnalla. Luonnon oman tuotteen tilalle vaihdettiin synteettinen margariini vetoamalla kovien eläinrasvojen vaikutukseen sepelvaltimotaudin, aivovaltimotaudin, kohonneen verenpaineen, diabeteksen ja syövän kehittymisessä sekä luiden haurastumisessa. Voin haitallisuudesta tehtiin terveysdogmi, jota kukaan ei saanut kyseenalaistaa. Voin alasajo varmistettiin tiedeyhteisön, elintarviketeollisuuden ja tiedotusvälineiden toistaessa kuuliaisesti tätä sanomaa ainoana oikeana totuutena. Voin haittavaikutusväitteet perustuivat jo alunperin kiistanalaiseen tutkimukseen eikä nykytutkimus enää tue noita väitteitä. Tästä lähtien syömme voita kohtuullisesti, eikö niin?

Lue lisää tästä jutustani "Voi on aina voita".

Tutkimus julkaistiin tiedelehdessä Preventive Medicine.

Lähde: Preventive Medicine, 18.6.2008