torstaina, toukokuuta 27, 2010

Jättipaketti D-vitamiinista

**
Iltasanomat yllättää
jättipaketilla D-vitamiinista!

Toimittaja Johanna Rytkönen on laatinut helppolukuisen ja selkeän koosteen tästä tärkeästä vitamiinista. Tekstin joukossa on vanhentunutta tietoa, mutta iloitsemme dosentti Matti Tolosen kanssa seuraavasta asiasta:

D-vitamiinilisät

Monet asiantuntijat suosittelevat ravintolisiä riittävän D-vitamiinin saamiseksi. Useimmiten kahden multivitamiinitabletin ottaminen päivässä riittää. On olemassa myös tabletteja, jotka sisältävät runsaammin D-vitamiinia yhdistettynä kalsiumiin.

Lukekaa koko juttu tästä!

Muuta kirjoittelua D-vitamiinista:

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa


**
Kuuma keskusteluaihe!

Kiinnostaako D-vitamiini? Lue silloin tämä tarkkaan!

Taulukon tiedot ovat täydentyneet. On tullut muutama oikein mielenkiintoinen mittaustulos lisää. Nimimerkki fisulix on tehnyt havainnollisen Google-spreadsheetin D-vitamiinitaulukosta. KIITOS!

Osoituksena yhteistyön voimasta Juppejänis on fisulixin innoittamana tehnyt komean D-vitamiinin annosvastekuvan.

Viranomaissuositus on kymmenen kertaa liian pieni, sanoo Matti Tolonen.

Tämän kirjoituksen yhteydessä dosentti Matti Tolonen ja tohtori Christer Sundqvist keräävät tietoja suomalaisten D-vitamiinin saannista ravintolisänä ja miten se vaikuttaa kalsidiolitasoihin. Ihanteellisiin kalsidiolitasoihin päästäkseen voimme taulukon perusteella suositella suomalaisille D-vitamiinia ravintolisänä. Kommenteissa on ehdotettu ohjeelliseksi annosteluohjeeksi 1 µg D3-vitamiinia vuorokaudessa painokiloa kohti. Näin ollen 50 kiloa painava voisi nauttia 50 µg/vrk ja 90 kiloa painava 100 µg/vrk. Yksilöllisten vaikutusten takia on syytä käydä mittaamassa kalsidioli säännöllisesti. Jos et vielä ole ilmoittanut meille mittaustuloksiasi, tee se tänään! Kerro kokemuksistasi! Erityisesti kaivataan lisää mittaustuloksia ennen lisääntynyttä D-vitamiinin nauttimista. Onko virallisten suositusten noudattaminen kovinkin harvinaista? Kaikkiko terveystietoiset heti ylittävät suositusrajat reippaasti?


Lataa taulukko tästä! (päivitetty 26.5.2010 klo 13:36)

Laskin taulukon tietojen perusteella terveystietoisen keskiarvoihmisen. Keijo Keskiverto on 46 -vuotias mieshenkilö. Hän painaa 72 kiloa ja hän syö monipuolista suomalaista ruokaa. Keijo ottaa keskimäärin 87 µg D-vitamiinia ja tällöin hänen kalsidiolitasonsa on 108 nmol/l. Tätä on jatkunut 10 kk ajan ja keskimäärin hänen vointinsa on parantunut.

Dosentti Tolonen on ehdottanut minulle, että keräisimme tänne Suomen suosituimpaan terveysblogiin arvokasta tietoa D-vitamiinin käytöstä. Olen siksi 10.3.2010 tehnyt yksinkertaisen D-vitamiinitaulukon, jota voisimme lähteä yhdessä täyttämään. Mieluusti voitte tehdä niin, että lähetätte tiedot minulle sähköpostilla tai tämän blogikirjoituksen kommenttina. Mieluummin kuitenkin sähköpostilla, sillä silloin voin vielä helposti tehdä tarkentavia kysymyksiä mikäli antamissanne tiedoissa on puutteita.

Yhteydenotoissa on toivottu tietojen ilmoittelua niin, että näkyy myös minkä painoisesta ihmisestä on kyse ja mitä ruokavaliota noudattaa. Se mistä EVIRA ei pidä on se kun ilmoitatte mihin oireeseen D-vitamiinin otto on vaikuttanut myönteisellä tavalla. Ilmoittakaa kuitenkin nämäkin asiat. Se on arvokas lisätieto ja toimii rohkaisuna muille samantyyppisistä oireista kärsiville. Ei minulla todennäköisesti ole "kaikki naakat tapulissa", kun pidän noita terveystietoja niin hyödyllisinä, että jatkossa aion uhmata EVIRA:aa. Siitä huolimatta, että tervehtymiseen johtaneessa yksittäistapauksessanne ei ole takana kolmen vuoden lumekontrolloitua kliinistä kaksoissokkokoetta D-vitamiinin käytöstänne, ilmoittakaa silti havaintonne minulle!

Taulukon otsakkeet ovat:
Mies/Nainen / Ikä / Paino / Ruokavalio / D-vit (µg/vrk) / kuinka kauan? / mittaustulos (S-D-25) / Muuta

Olen saanut runsaasti palautetta lukijoilta. Tässä teille erään suomalaisen tarina yksityiskohtia liiaksi paljastamatta.

Kyseessä on vähän alle kolmekymppinen, normaalipainoinen mieshenkilö, jolla diagnosoitu kuutisen vuotta sitten Colitis Ulcerosa. Lisäksi on migreeni, ruoka-aine- ja eläinallergioita sekä ihon lievää atopiaa. Lääkityksenä Azamun 150mg/vrk, Asacol 5x800mg per päivä ja lisäksi ottaa D-vitamiinia 125 µg päivää kohti. D-vitamiinia tämä miehemme on nauttinut 7 kk ja kertoo erityisesti vitamiinin auttaneen oireisiin. Lisäksi hänellä on tarkat veren kalsidiolin mittaustulokset, jotka tukevat sitä käsitystä, että ainakin osaltaan hänen sairauksiinsa liittyi alhainen D-vitamiinin saanti:

28.6.2009 28 nmol/l (ennen D-vitamiinikuurin aloittamista)
3.9.2009 80 nmol/l
30.12.2009 140 nmol/l

Mieshenkilömme haluaa lisäksi kertoa, että sairauteen liittynyt jatkuva väsymys ja aina ilmennyt erityisen rankka talvinen väsymystila ja masennus on nyt pysynyt kokonaan poissa. Unen laatu on parantunut todella paljon. Vatsa on paremmassa kunnossa kuin koskaan sairautensa aikana. Ihossa 4 vuotta sinnitelleet ja kaikenlaisilla rasvoilla hoidetut tulehtuneet ekseemat loistavat nyt poissaolollaan (ihottumat lähtivät 2 viikossa D-vitamiinin aloittamisesta) ja "talviatopiasta" ei tänä talvena ole tietoakaan. Aloitusannoksena oli 5.8.2009 rohkeasti niinkin suuri annos kuin 250 µg päivää kohti. Tätä jatkui ensimmäiset 2 viikkoa. Sen jälkeen hän siirtyi 125 µg D3-vitamiinia päivässä.

Mieshenkilömme ilmoittaa myös oudon havainnon: Plakkia ei enää synny hampaisiin vaikka hän olisi hampaita harjaamatta muutaman päivän (testannut muutaman kerran!). Vuosia kestäneet ientulehdukset katosivat muutaman kuukauden sisällä aloittamisesta. Migreeni ollut kerran aloittamisen jälkeen todella lievänä vuoden 2009 lokakuussa ja viime kuussa D-vitamiinitauon lopussa oli tullut pahin migreenikohtaus miesmuistiin. Nyt mieshenkilömme on vihdoin tajunnut D-vitamiinin tärkeyden elämässään ja tilannut tätä vitamiinia ainakin vuoden tarpeisiin.

Mieshenkilömme kertoo myös miten hän innostutti vanhempiaan, kolmea sisarustaan, tyttöystäväänsä ja erästä ystäväänsä (jolla on reuma), syömään D-vitamiinia kunnon määriä. Vanhemmat ovat koko talven olleet aktiivisempia kuin koskaan ennen. Tunnelma vieraillessa on ollut aurinkoinen aikaisempien talvien normaaliin koko illan nukkumiseen ja alakuloon verrattuna. Pikkusiskon käsissä ollut paha haavainen atopia parantui lähes kokonaan kuukauden kestäneen D-vitamiinikuurin (100 µg) avulla ja tällä hetkellä hän syö 50 µg päivässä ympäri vuoden. Myös samanikäisten sisarusten atopiat ovat lieventyneet huomattavasti D-vitamiinin aloittamisen jälkeen.

Mieshenkilömme oli tutustunut Tiede-lehden keskustelupalstan D-vitamiiniketjuun jo silloin, kun tohtori Tolonen sen avasi, mutta innostui toden teolla lukemaan sitä vasta kesäkuun puolivälissä 2009. Hän oli silloin kysellyt sairaalasta aikaisempia D-vitamiini arvojaan. Kesälläkin hänellä oli ollut kalsidioliarvot alle 40 nmol/l ja matalimmillaan aina kevättalvisin D-vitamiiniarvot olivat käväisseet 20 nmol/l paikkeilla useampana talvena. Valitettavasti häntä hoitanut lääkäri ei ollut lainkaan huomannut mainita mitään hänen matalista D-vitamiiniarvoista vaan totesi kaiken olevan ok? Huomautettuaan tästä lääkärille, valkotakkinen ammattilainen oli katsonut tietokoneeltaan D-vitamiiniarvoja uudestaan ja hieman säikähtäen hän sanoi olevansa pahoillaan ettei ollut alhaisia arvoja huomannut. Lääkäri sanoi, että nyt pitää jatkossa 3 kk välein otettavissa verikokeissa erityisesti seurata myös D-vitamiinia. Lääkäri piti mieshenkilön nykyisin käytössä olevaa 125 µg annosta suurena, eikä ottanut kantaa asiaan muuten kuin sanomalla "älä nyt ainakaan tuota enempää ota". Ymmärrettävää toki colitis-potilaita 20 vuotta hoitaneelle lääkärille.



Tiedot voitte lähettää minulle suoraan: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi. Tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

Lataa siis taulukko tästä!

---------------------------------

Tässä alkaa alkuperäinen dosentti Tolosen kirjoitus (8.3.2010):

Dosentti Matti Tolonen haluaa takoa D:tä kun rauta on kuumaa. Tässä on viilentymässä melkoinen taideteos meille.

Uusi tanskalaistutkimus osoittaa, että D-vitamiini on kriittinen tekijä immuunijärjestelmään kuuluvien T-valkosolujen toiminnan kannalta. Havainto antaa selitysmallin sille käytännön havainnolle, että D-vitamiinin puutteessa vastustuskyky infektioita vastaan on kehno.

Professori Carsten Geislerin johtamat tutkijat kertovat Nature Immunology -lehdessä tästä tutkimuksesta, joka mullistaa käsityksiä D-vitamiinin merkityksestä terveydelle.

"Kun T-solu altistuu vieraalle patogeenille [kuten virukselle tai bakteerille] se työntää esiin 'antennin', D-vitamiinin vastaanottimen (vitamin D receptor), joka tavoittelee D-vitamiinia. Tämä merkitsee sitä, että T-solu tarvitsee D-vitamiinia pärjätäkseen kamppailussa tunkeutujaa vastaan. Muutoin solu ei aktivoidu puolustamaan isäntäänsä", selittää professori Geisler.

Löydös voi auttaa taistelussa maailmanlaajuisia infektioepidemioita vastaan, uskoo Geisler. Viime vuonna Public Health Agency of Canada (PHAC) vahvisti, että se tutkii D-vitamiinin merkitystä sikainfluenssan torjunnassa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa monet tutkijat suosittelevat ottamaan D-vitamiinia 1250 mikrogrammaa kerran viikossa, mikä tekee päivää kohti laskettuna 175 mikrogrammaa. Suomessa viranomaissuositus on edelleen vain 7,5 mikrogrammaa/vrk eikä sitä aiota toistaiseksi nostaa.

Lähde: MR von Essen, M. Kongsbak, P. Schjerling et al. Vitamin D controls T cell antigen receptor signaling and activation of human T cells. Nature Immunology. Julkaistu internetissä 7.3.2010 ennen lehden painatusta: 10.1038/ni.1851

Lisää luettavaa ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

Potilaiden ravitsemussuositukset uudistuivat

*
Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN) on täydentänyt kansallisia ravitsemussuosituksia uudella ravitsemushoitosuosituksella.

Uudessa suosituksessa kuvataan sekä ravitsemushoidon että ruokapalvelun laatukriteerit. Tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa ravitsemushoidon käytäntöjä osana potilaan, asukkaan ja asiakkaan hoitoa ja kuntoutusta. Suositus on tarkoitettu sairaaloiden ja terveyskeskusten, palvelu- ja hoitokotien sekä kuntoutuskeskusten käyttöön koko henkilökunnalle, päättäjistä toimijoihin. Se korvaa sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1994 julkaiseman Ravitsemushoito ja ruokailu – suosituksen.

Ravitsemushoito on osa potilaan hoitoa, korostetaan suosituksissa. Jokaisella potilaalla on oikeus laadukkaaseen ravitsemushoitoon, jolla tarkoitetaan sekä terveyttä edistävää ravitsemusta että sairauksien ravitsemushoitoa.

Riittävä ravinnonsaanti turvataan sopivalla ruokavaliolla ja tarvittaessa täydennysravintovalmisteilla sekä letkuravinnolla tai suonensisäisellä ravinnolla. Ravitsemushoitoon osallistuvat eri ammattiryhmät lääke- ja hoitotieteellisestä sekä talousjohdosta aina kuljetushenkilöstöön asti.

"Onnistunut ravitsemushoito edellyttää riittävästi resursseja, selkeää vastuunjakoa ja sujuvaa yhteistyötä eri ammattiryhmien kesken sekä sähköisen tiedonsiirtojärjestelmän yhteensopivuutta hoitoyksiköstä toiseen. Suosituksen mukainen ravitsemushoito perustuu tutkimusnäyttöön ja hyvään käytäntöön. Ravitsemushoito vaikuttaa potilaan elämänlaatuun ja toimintakykyyn," toteaa ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen.

Sairaus tai sen hoito altistavat helposti vajaaravitsemukselle.

"Potilaan ravitsemustila pitäisi arvioida heti hoidon alussa ja säännöllisesti sen aikana, koska potilailla voi olla ravitsemusongelmia jo sairaalaan tullessa tai niitä voi kehittyä hoidon aikana. Sairaaloissa vajaaravitsemus on merkittävä kliininen ja taloudellinen ongelma. Siksi sen ehkäisy ja hoito on keskeistä potilaan hoidossa. Tehostettu ravitsemushoito nopeuttaa toipumista ja tuo kustannussäästöjä lyhentämällä hoitoaikaa", painottaa johtava ravitsemussuunnittelija Ulla Siljamäki-Ojansuu.

"Hoitohenkilöstön ja ruokapalvelun saumaton yhteistyö on ravitsemushoidon peruspilari. Hyvin järjestetyllä ruokailulla on myös tärkeä sosiaalinen merkitys, se virkistää ja tuottaa mielihyvää. Ateriat ovat monille päivän kohokohtia sairaalassa, hoito- ja palvelukodissa sekä kuntoutuskeskuksessa", muistuttaa ravitsemussuunnittelija Ritva Mikkonen

Suosituksen työsti ravitsemushoitoon perehtynyt asiantuntijaryhmä. Tieteellisestä perustasta vastasi ravitsemusterapian lehtori Outi Nuutinen Itä-Suomen yliopistosta. Ravitsemushoidon asiantuntemusta edustivat ravitsemusterapeutit Ulla Siljamäki-Ojansuu ja Terttu Peltola Tampereen yliopistollisesta sairaalasta. Ruokapalvelun asiantuntemusta edustivat ravitsemussuunnittelijat Ritva Mikkonen Tampereen yliopistollisesta sairaalasta, Marja-Leena Silaste Oulun yliopistollisesta sairaalasta sekä Heini Uotila Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä.

Suositus julkaistaan Edita Publishing Oy:n kustantamana ja sitä saa ostaa kirjakaupoista ja Editan verkkokaupasta. Suositus julkaistaan myöhemmin sähköisessä muodossa osoitteessa www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Täytyy tutustua näihin suosituksiin.

Lisää kirjoituksia ravitsemussuosituksista:

EVIRA käy nyt myös kalastajan kukkarolla

#
Luin Savon Sanomista vitsiksi luulemani tiedotteen
. Savolaisystävältäni saamani varmistusviesti kuitenkin käänsi vitsin todeksi. Keskustelu käy kuumana. "Viranomaisten tavoitteena näyttäs olevan tappaa kaikki yrittäjyystoiminta yksityishenkilöiltä. Kukkokalatkin kai jatkossa tulee Puolasta tai Brasiliasta niinkun pakastebroilerit nykyisin. Mitenkähän se käypi tuon marjanpoimimisen?"...

Onko tässä Elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) holhouksessa enää mitään tolkkua? Onko tämä tempaus sitä EVIRA:n PK-yritysten valvonta- ja toimintaedellytysten hallinnollisen taakan kevennystä?

EVIRA:n kannattaisi nyt ottaa vähän iisimmin.



Helka Shecter
Elintarvikevirasto Evira valmistelee parhaillaan ohjetta kalakukon valmistuksesta ja myynnistä, ja luonnos on lausuntokierroksella. Ohjeen mukaan kalakukkojen valmistukseen käytettävää perattua kalaa saisi ostaa suoraan ainoastaan kalalaitoksilta tai aluksilta. Perkaamatonta kalaa saisi ostaa myös suoraan kalastajilta.

Rantakivellä perattua kalaa ei saisi enää myydä eteenpäin. Perkuun pitää tapahtua EU-direktiivien mukaisissa tiloissa, joissa pinnat ovat lähinnä terästä ja kaakelia.

- Aivan älytöntä, jos ei saa ostaa kalaa suoraan kalastajalta, jolta sen saa satavarmasti tuoreena, puuskahtaa toimitusjohtaja Kari Kekäläinen kalakukkoleipomo Hanna Partasesta.

- Semmoinen tila on aika arvokas tehdä, eikä yksittäinen kalastaja voi sellaiseen investoida omaa satunnaista saalistaan varten, sanoo Pohjois-Savon kalatalouskeskuksen toiminnanjohtaja Jarmo Mononen.

Varsinkin ahvenen saatavuus voi heiketä, jos sen kulku järvestä kukkoon mutkistuu. Vaikka kunnolliset perkaustilat saataisiinkin järjestettyä, on epävarmaa, miten moni tukkuliike on kiinnostunut käsin perattavasta ahvenesta.

Muikun kanssa ei ongelmaa ole, koska se perataan koneellisesti ja sitä pyytävät ammattikalastajat, joilla usein on jo asianmukaiset tilat käytössään.

Muita saman tyylisiä kirjoituksia:

Lasten diabetes ja D-vitamiini


**
Päivitys 26.5.2010

Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus


Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.



Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:
Diabetekseen sairastuneilla lapsilla
on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.

Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!

Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.

Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.

Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!

Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.

Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Ruotsalaisten ostoskäyttäytyminen on muuttunut

**
Kostdoktorn, suosittu ruotsalainen terveysbloggaaja
, on kirjoittanut ruotsalaisten muuttuneista valinnoista ruokakaupassa.

Kaupan terveysraportti 2010 ja sen tilastot kertovat, että ostoskärryihin poimittiin entistä enemmän luontaisia ruoka-aineita. Ruotsalaiset ostivat 20% enemmän voita ja Bregottia ("Oivariinia"), 12% enemmän kermaa ja kevytmargariinien markkinaosuudet romahtivat 7 prosenttia.

Syynä tähän muutokseen pidetään kiihkeää ravitsemuskeskustelua, jossa virallinen ravintovalistus on ollut hätää kärsimässä ja enemmän eläinperäisiä rasvoja suosiva suuntaus nimeltään LCHF (low-carb high-fat) on ollut voitolla. Tämä LCHF on sama kuin Suomessa tutuksi tullut VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tämän seurauksena kaupan terveysraportissa huomautetaan, että Ruotsin kansa ei kovinkaan hyvin seuraa virallisia oppirakennelmia (vähemmän eläinrasvaa). Rasvakammo on siis hellittämässä Ruotsissa.

Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos samanlaisia uutisia saisimme kuulla Suomesta. Ymmärrän toki, että kaikille ei maistu voi ja kerma, mutta niille joille nämä terveystuotteet sopivat, tehkää hyvin ja nostakaa oikein näkyvällä tavalla nämä ostoksenne kassan hihnalle! Niin minulla on tapana. En tiedä miten fiksua se on, mutta ehkä joku empivä siitä saa innostuksen palata siihen voilla valmistettuun ruokaan, jota mummo teki aikoinaan.

Muuta luettavaa maitorasvoista:

HOT STUFF!

***
Nostan tähän esille
ne kirjoitukseni, joissa tällä hetkellä käydään erittäin vilkasta keskustelua. Lukekaa toki terveysblogiani kauttaaltaan, mutta jos haluatte pysyä ajan hermolla, silloin luette ja kommentoitte erityisesti näitä aiheita:


Tässäkö sinulle sopiva urheilulaji?

#
Iltalehti, se "luotettava tiedelehti",
kirjoittaa tänään (25.5.2010) brittiäidistä, joka laihtui yli kuusi kiloa kuukauden aikana hypnoosin avulla. Hypnoosissa hänen tuli kuvitella liikkumista ja vatsalihasliikkeiden tekemistä.

Öisin hän kuunteli lisäksi CD-levyä, joka sai hänet uneksimaan urheilevansa. Hän näki unta pyöräilystä ja painoharjoittelusta. Tämän ansiosta hänen aineenvaihduntansa nopeutui ja kalorit paloivat nopeammin.

Kun 56-vuotias rouva näin oli päässyt laihtumisen makuun, hän huomasi hypnoosin herättäneen hänen halunsa liikkua ihan oikeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen, jolloin siis hävisi 6 kiloa, hän laihtuikin vielä noin 16 kiloa hypnoosin ja aidon liikunnan yhdistelmällä.

Urheilijoiden käyttämä mielikuvaharjoittelu saattaa olla todella tehokasta, sellaiselle ihmiselle joka ei kerta kaikkiaan muuten saa mentyä ulos reippailemaan. Konstit ovat monet kun liikakiloista pyritään eroon.

Myönnettäköön, että minäkin joskus olen kuvitellut urheilevani kun kierrän näitä 8-16 km juoksulenkkejäni.

Muuta sekavaa tarinaa löytyy tästä:

maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Otetaan riski - kehutaan Antti Heikkilää!

**
Heikkilägurun fanijoukko
menee tästä kyllä ihan varmasti sekaisin:

Minä suosittelen lukijoilleni tämän päiväistä (24.5.2010) Studio55 -lähetystä missä esiintyy lääkäri Antti Heikkilä. Heikkilä puhuu D-vitamiinin tärkeydestä.

Enempää en uskalla Heikkilää kehua, sillä viimeksi kun edistin Heikkilän ajatuksia, sain käskyn siivota pois terveysblogistani kaiken Heikkilään liittyvän. Minä olen kuitenkin niin reilu, että puhuu ja kirjoittaa se Heikkilä minusta vaikka mitä pahaa (sitä hän tekee usein!), niin silloin kun on aihetta tunnustukseen, silloin hän sen saa! Olkoon tämä yhdessäolomme tällaista soutamista ja huopaamista. Minä ainakin aion soutaa eteenpäin!


Tätä kirjoitusta ei voi kommentoida.

Muita kirjoituksiani Antti Heikkilästä:

ei ole