perjantaina, tammikuuta 22, 2010

Todellista superfoodia!

***
English summary
A considerable amount of readers from the USA, Sweden, Spain and Germany drop in on my healthblog. Most of you might not be familiar with the Finnish language. To make your disappointment smaller, I have decided to toggle down a short summary in English, in particular if the news I am delivering might deserve international attention.
A healthy diet is based on unprocessed foodstuff of both animal and plant origin. There is ample evidence for health effects when you consider including a plant-based diet a matter of choice. Plants protect against chronic oxidative stress-related diseases. This is due to the fact that dietary plants contain variable chemical families and especially large amounts of antioxidants. It has been hypothesized that plant antioxidants may contribute to the beneficial health effects of dietary plants.
Several prominent scientists (Monica H Carlsen, Bente L Halvorsen, Kari Holte, Siv K Bøhn, Steinar Dragland, Laura Sampson, Carol Willey, Haruki Senoo, Yuko Umezono, Chiho Sanada, Ingrid Barikmo, Nega Berhe, Walter C Willett, Katherine M Phillips, David R Jacobs Jr and Rune Blomhoff) have developed a comprehensive food database consisting of the total antioxidant content of typical foods. The database includes dietary items such as berries, fruits, traditional medicine plants, herbs and spices and dietary supplements. The database is intended for use in a wide range of nutritional research, from in vitro and cell and animal studies, to clinical trials and nutritional epidemiological studies. Antioxidant contents of the samples were analyzed using a modified version of the FRAP assay. The results demonstrate that there are several thousand-fold differences in antioxidant content of foods. Spices, herbs and supplements include the most antioxidant rich products in this study. Some berries, fruits, nuts, chocolate and vegetables show exceptionally high antioxidant values. The database is of utmost importance and once the work is published, it will be widely recognized as a useful reference to healthy foodstuff and it will be an essential research tool to further elucidate the potential health effects of phytochemical antioxidants in diet.

Olen tänään saanut
sähköpostiini jättitutkimuksen. Laajaa yhteistyötä tehden nimekkäistä tutkijoista koostuva asiantuntijajoukko on luonut edellytykset ruoka-aineiden vertailuun sen mukaan miten paljon ne sisältävät terveyttä ylläpitäviä antioksidantteja. Tiedot on tarkoitus koota erityiseen tietokantaan.

On jo pitkään ollut tiedossa, että kasvisvoittoinen sekaruoka on ihmiselle kaikkein parasta. Erityisesti marjoissa, hedelmissä, mausteissa, pähkinöissä ja vihanneksissa on runsaasti antioksidantteja ja muita kasviksille tyypillisiä ainesosia. On otaksuttu, että antioksidanteista löytyy paljon terveyshyötyjä.

Kovasti urakoiden asiantuntijat ovat aivan pian virallisesti julkaisemassa jättimäisen urakkansa parhaita paloja. Tutkijat elättelevät toiveita siitä, että heidän havaintojaan voidaan hyödyntää tulevissa tutkimuksissa missä etsitään kasvisten terveysvaikutuksia. Minä olen saanut ottaa osaa heidän tutkimukseensa hieman etuajassa ja voin vakuuttaa, että todella mielenkiintoiselta vaikuttaa. Tässä joitakin poimintoja kaikkein eniten antioksidantteja sisältävistä ruoka-aineista, joita minä luonnehtisin todellisiksi superfoodeiksi! Ruoka-aineille on erityisellä menetelmällä (modified version of the FRAP assay) laskettu kokonaisantioksidanttimäärä.

Parhainta mahdollista superfoodia

Ruoka-aine ____________ Antioksidanttimäärä (mmol/100 g)

Neilikka, jauhettu ______________ 277.3
Amla (intialainen karviaismarja), kuivattu _____ 261.5
Mintunlehdet, kuivattu __________ 116.4
Jamaikan pippuri (Allspice), kuivattu jauhe ________ 100.4
Ruusunmarja, kuivattu ________ 78.1
Kaneli, kuivattu jauhe ___________ 77.0
Oregano, kuivattu jauhe __________ 63.2
Timjami, kuivattu jauhe __________ 56.3
Mustikka, kuivattu ____________ 48.3
Afrikkalaisen baobab puun kuivatut lehdet ____ 48.1
Rosmariini, kuivattu jauhe _________ 44.8
Sahrami, kuivattu jauhe __________ 44.5
Salvia, kuivattu jauhe ____________ 44.3
Rakuunayrtti, kuivattu jauhe _______ 43.8
Laakerinlehti, kuivattu __________ 27.8
Zereshk (minulle tuntematon punainen marja) ____ 27.3
Muskotti, kuivattu jauhe _________ 26.4
Saksanpähkinä _______________ 21.9
Inkivääri, kuivattu _____________ 20.3
Tilli, kuivattu _______________ 20.2
Basilika, kuivattu ____________ 19.9
Espresso kahvi _______________ 14.2
Pekanpähkinä kuorineen ________ 8.5
Auringonkukansiemenet ________ 6.4
Omena, kuivattu ______________ 3.8
Maa-artisokka _______________ 3.5
Mustikkahillo ______________ 3.5
Luumut, kuivatut ____________ 3.2
Punaviini ___________________ 2.5

Huomio kiinnittyy siihen, että mausteissa on runsaasti antioksidantteja. Hedelmämehut pärjäsivät vertailussa yllättävän huonosti. Luonnollisesti metsä- ja muissa villimarjoissa on runsaasti antioksidantteja.

Lähde: Monica H Carlsen, Bente L Halvorsen, Kari Holte, Siv K Bøhn, Steinar Dragland, Laura Sampson, Carol Willey, Haruki Senoo, Yuko Umezono, Chiho Sanada, Ingrid Barikmo, Nega Berhe, Walter C Willett, Katherine M Phillips, David R Jacobs Jr and Rune Blomhoff. The total antioxidant content of more than 3100 foods, beverages, spices, herbs and supplements used worldwide. Nutrition Journal 2010, 9:3 doi:10.1186/1475-2891-9-3 (provisional PDF)

Muita kirjoituksiani antioksidanteista:

torstaina, tammikuuta 21, 2010

Pysäytä lapsilihavuuden pandemia!

**
Summary in English
The swine flu pandemics did not catch up. But there is a serious pandemic going on right now: obesity of children. First Lady Michelle Obama recently launched a campaign against childhood obesity. She spoke to the mayors of USA and the speech has been well received all over the USA.
Childhood obesity has reached pandemic proportions. Now is the time for radical decisions. Children need proteins, fat and good quality carbohydrates. Cut the soda consumption, serve healthy food for children and keep those fitness programs coming! It is time to act now!

Vaikuttaa siltä kuin
sikainfluenssan pandemiajulistuksessa on aikanaan hätiköity. H1N1 -virus ei ole aiheuttanut (ainakaan vielä) mitään suurta epidemiaa maailmanlaajuisesti. Sen sijaan vakavampi maailmanlaajuinen epidemia on jyllännyt jo jonkin aikaa: Lasten lihavuus.

Yhdysvaltojen presidentin puoliso Michelle Obama on puhunut USA:n pormestareille. Lasten lihavuutta käsittelevässä puheesaan hän kannusti tekemään ratkaisuja, jotka auttavat perheitä ja yhteisöjä tarjoamaan lihaville lapsille terveellisiä vaihtoehtoja (Obama Foodorama, 20.1.2010).

Michelle Obaman aktiivinen rooli herättää asiantuntijoissa toivekkuutta (USA Today, 20.1.2010). Teidän oma terveystoimittajanne, Sundqvist, julistaisi mieluusti lapsilihavuuden pandemian, jos hänellä olisi valta tehdä näin. Kaikki voitava on tehtävä, jotta nyt varttuva sukupolvi saisi mahdollisimman hyvät edellytykset elämälleen. Tämä edellyttäisi mm. voimakkaita toimia niitä elintarvikevalmistajia kohtaan, jotka taalojen ja eurojen kiilto silmissä valmistavat lihottavia ruoka-aineita lapsille. On myös tehtävä ennakkoluulottomia ratkaisuja: useimmat lapset hyötyisivät painonhallinnassaan liikunnallisen elämänratkaisun lisäksi vähemmän sokerisesta elämästä. Kasvava lapsi tarvitsee runsaasti proteiinia ja rasvaa sekä hyvälaatuisia hiilihydraatteja.

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama kertoi vuonna 2009, että hän saattaisi tukea makeiden virvoitusjuomien verotusta. Virvoitusjuomat ovat liikalihavuuden merkittävä osatekijä. Obama viittaa tutkimustietoon liikalihavuudesta: "Siitä ei ole epäilystäkään, etteivätkö lapsemme juo aivan liikaa limonadeja." Hän arveli kuitenkin, että virvoitusjuomaveroesitys saisi vastaansa juomanvalmistajien lisäksi ne kongressiedustajat, joiden kotiosavaltioissa tuotetaan sokeria tai makeutusaineena käytettävää maissisiirappia. Ajatukset limsaverosta suututtivat virvoitusjuomien valmistajia. "En ole koskaan nähnyt sellaisen järjestelmän toimivan, jossa valtio kertoo mitä syödä ja juoda", ärähti Coca-Colan pääjohtaja Muhtar Kent ja jatkoi lapsellisesti: "Jos se toimisi, niin Neuvostoliitto olisi yhä pystyssä."

Oma rohkea yritykseni panna mm. lapsilihavuus aisoihin ilmestyy kirjan muodossa 15.2.2010. Silloin ilmestyy "Sietämätön leveys". Tätä kirjaa saa sitten aikanaan kirjakaupoista. Kierrän ahkerasti Suomessa luennoilla, joilla on kaksi pääteemaa: Lihavuus ja Aivojen ravinto. Tehkää tilaus niin minä teen teille edullisen luentotarjouksen.

Pysäytä lapsilihavuuden pandemia!


Muita kirjoituksiani lihavuudesta:

maanantaina, tammikuuta 18, 2010

Miljoonaluokan haaste: Suomalaisten lihavuus

*
Kansanterveyspäivät tulivat ja menivät 15.1.2010 ilman suurempaa huomiota.
Suomessa lihavuus (ja siihen liittyvät muut sairaudet) on merkittävä ja kallis kansanterveysongelma. Työikäisestä väestöstä noin 20 prosenttia on lihavia ja jopa 60 prosenttia liikapainoisia. Erityisen huolestuttavaa on nuoren aikuisväestön lihominen. Lisääntyvä lihavuus ja diabetes aiheuttaa miljoonaluokan haasteita.

Lasten ja nuorten lihominen on johtanut siihen, että yhä nuoremmat sairastuvat tyypin 2 diabetekseen. Painoindeksin nousu jo 3─11 vuoden iässä lisää huomattavasti riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen nuorella aikuisiällä. Nykyisin Suomessa jo noin 300 nuorta aikuista sairastuu vuosittain.

Tämä johtaa väistämättä kysymyksiin: Miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu? Miksi yhä useampi nuori on lihava? Onko ravitsemussuosituksissa jokin perustavaa laatua oleva virhe?

Diabetes puhkeaa kun perintötekijät ja epäedulliset ympäristötekijät sekä yksilötekijät kohtaavat. Suomessa on katastrofaalisen paljon diabeetikkoja. Meillä on jo noin puoli miljoonaa tyypin 2 diabetesta sairastavaa henkilöä ja diabeteksen ennustetaan jatkuvasti lisääntyvän.

Tämä johtaa väistämättä ilkeisiin kysymyksiin: Miten tilanne on päästetty näin pahaksi? Tehdäänkö varmasti kaikki voitava diabeteskatastrofin lieventämiseksi? Onko muuta tarjolla kuin Diabetesliiton ohjeistusta?

Lihavuus- ja diabetesepidemian voittaminen on suuri haaste ja siinä on Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitoksen mukaan edettävä näin: "Lihavuuden ehkäisy ja torjunta väestön liikuntaa edistämällä sekä varsinkin nuorten ruoka- ja juomatottumuksia kehittämällä on kansanterveyden keskeisiä haasteita. Se vaatii todellisia vaikuttavia toimenpiteitä niin kodeissa ja kouluissa kuin valtiovallan ja elinkeinoelämän piirissä", toteaa pääjohtaja Pekka Puska.

Tämä johtaa väistämättä ilkeään kysymykseen: Miten kauan aiotaan jääräpäisesti jatkaa huonoksi koetun mallin soveltamista suomalaisiin?

Lihavuuden hoito toteutuu tällä hetkellä huonosti. Lihavuuden hoidossa resursseja kohdennetaan nykyisin paljon leikkaushoitoon, mutta sillä kyetään auttamaan vain hyvin pientä osaa lihavista. Lihavuuden ehkäisyyn ja perushoitoon pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota ja suunnata taloudellista tukea varhaisiin toimenpiteisiin. Sairaalloisen lihavuuden leikkaushoito vähentää sairastuvuutta, parantaa elämänlaatua ja säästää terveydenhuollon kustannuksia. Leikkaus soveltuu kuitenkin vain hyvin pienelle osalle lihavista, mutta on käypä vaihtoehto silloin, kun muut lihavuuden hallintakeinot ovat jääneet tehottomiksi.

Tämä johtaa väistämättä ihmettelyyn: En ole kuullut vielä sellaisesta toimintastrategiasta, että ennen ohjausta vaaralliseen leikkaushoitoon, lihava potilas vielä kokeilisi hiilihydraattitietoista ruokavaliota lääkärin ohjauksessa. Ymmärtääkseni laihdutustulokset hiilihydraatteja rajoittamalla ovat olleet rohkaisevia.

Järjestyksessään kuudennet valtakunnalliset Kansanterveyspäivät kokosi Helsingissä yhteen lähes 600 terveydenhuollossa ja terveyden edistämistyössä toimivaa ammattilaista kuulemaan ja keskustelemaan keskeisistä kansanterveydellisistä haasteista. Päivän aikana puhuttiin muun muassa lihavuuden, diabeteksen ja valtimotautien ehkäisystä ja hoidosta sekä siitä, kuinka ja millaisiin elintapamuutoksiin potilaita voidaan ohjeistaa ja motivoida näiden sairauksien ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.


Muita kirjoituksiani samasta aiheesta:

perjantaina, tammikuuta 15, 2010

Hazardihommia terveysruoasta

#
Otan nyt suunnattoman riskin
. Suoranaisen hazardin pistän kehiin. Minua tullaan tästä kirjoituksesta haukkumaan, ihailemaan tai vain hiljaa ihmettelemään. Kaikki riippuu siitä mihin ihmiskategoriaan sinä kuulut. Minua haukkuvat todennäköisesti ne jotka eivät ymmärrä kirjoitukseni sarkastista sävyä. Jos salmiakkipastillista joidenkin pasmat menevät sekaisin, niin mitähän tästä sitten seuraa? Ihailua saatan saada terveystietoisilta ihmisiltä, jotka ovat jo aikoja sitten heittänyt menemään kaikki uuden teknologian ruokaviritelmät ja siirtyneet ammentamaan terveyttä puhtaasta ja luonnollisesta ruoasta. Hiljaa minua ihmettelevät laajat kansanjoukot: Antaa pojan yrittää, lopettaa se sitten joskus!

Minä väitän, että nuori väittelijä Terhi Pohjanheimo on ihan pihalla, puhuu ja kirjoittaa roskaa, jonka toimittaja sitten vääristää käsittämättömäksi sekasotkuksi. En tiedä millaisessa maailmassa väittelijä Pohjanheimo elää kun hän tällaisia väitteitä esittää:

Valmistajat voisivat vaikuttaa kansanterveyteen räätälöimällä paremmin kohderyhmilleen maistuvia terveystuotteita.

Väite on harkitsematon. Jos vastaväittelijä on sopivasti valittu, niin hän ylistää väittelijää tästä seikasta. Mutta, kuule nyt Pohjanheimo, elintarvikkeiden valmistajia kiinnostaa tuotteessa pääosin sen tuotteen menekki. Jos tuote ei myy, se otetaan pois tuotannosta. Jos tuote häviää kaupan hyllyltä ostoskoriin nopeasti, sitä valmistetaan lisää. Terveyttä elintarvikevalmistaja edistää yleensä pakon edessä. Niin kauan hän työntää osoittain kovetettuja teollisia kasvirasvojaan (epäterveellistä) tuotteeseen, kunnes ne lailla kielletään. Pakon edessä margariiniteollisuus suostui muuttamaan margariinin tuotantoaan niin, että transrasvoja ei enää muodostu. Mitä enemmän elintarvikkeiden valmistajia päästetään peukaloimaan (räätälöimään) luonnon omia antimia, sitä epäterveellisemmäksi tuote menee. Saattaa kyllä myydä paremmin, mutta kansanterveyteen vaikutus on tuhoisa.

Terveellinen ruokavalio on hyvin kuluttajien tiedossa, ja yleisesti he myös tietävät, kuinka omia ruokavalintojaan pitäisi muuttaa siihen pääsemiseksi. Terveellisyys myös mainitaan mielellään tärkeimpien asioiden joukkoon omia ruokavalintoja perusteltaessa.

Kun juttelee oikeiden ihmisten kanssa, kun jalkautuu ruokavalintoja tekevien ihmisten pariin saa kuulla: "En tiedä mikä on terveellistä ruokaa. Yhtenä vuotena kananmunat ovat myrkkyä, toisena vuonna niitä oikein kehotetaan syömään. Ruoasta annettu tieto on valtavan ristiriitaista." Terveellinen ruoka ei minun mielestäni ole kuluttajien tiedossa. Terveellisen ruokavalion voi saavuttaa niin monella eri tavalla, mutta varsin harvoin ihan miten tahansa ruokavalintoja tehden. Toivottavasti väittelijä pohtii tätä seikkaa työssään.

Kansanterveydellisestikin on tärkeää, että elintarviketeollisuus onnistuisi räätälöimään ravitsemuksellisesti suositeltavampien tuotteiden aistittavia ominaisuuksia vastaamaan paremmin kohderyhmän mieltymyksiä. Myöskään mainonnan voimaa ei voi aliarvioida.

Tämä kohta viimeistään osoittaa miten väärin joku voi ymmärtää elintarviketeollisuuden roolin terveyden edistäjänä. Jos mainosten voimalla myytäisiin ruokaa, niin pelkkää puolivalmistetta ja mikroaaltouunitekeleitä kaupan hyllyillä olisi. Meillä olisi kilometrien pituiset rivistöt ravitsemuksellisesti ala-arvoista vatsan täytettä joka ikisessä kaupassa. Hankalista, helposti pilaantuvista säilöntäaineettomista ja puhtaista ruuista elintarviketeollisuus haluaisi päästä eroon logistiikkaa pilaamasta. Terveystietoiset ja valistuneet ihmiset ovat liejubroilereiden ja hyvin säilyvien valmisruokien tilalle vaatimalla vaatineet tuoreutta ja laatua. Kaupan markkinointiosaston ulkopuolelle suuntautuvan kauppakierroksen myötä voi kuluttaja löytää terveellistäkin ostettavaa ruokakaupasta. Turhan vaikeaksi homma on vain tehty. Jos mainitaan erikseen, että ruokaan on lisätty D-vitamiinia (tai jotain muita suojaravintoaineita), pitäisi mahdollisesti kysyä kuka sen D-vitamiinin on ensin ottanut pois? Jos ilmoitetaan sisältävän probiootteja niin äskettäin Kunto & terveys -lehden lukenut ehkä muistaa tuon vierasperäisen sanan, mutta suurin osa väestöstä on vain tyytyväinen kun joku ruoan valmistaja on heistä oikein kiinnostunut.

Väittelijä Pohjanheimolle toivotan antoisaa elämää ja nyt kun tuo väitöskirja on valmis, niin voit tehdä ihan oikeaa tutkimustyötä. Ei vain sellaista joka miellyttää elintarvikkeiden valmistajia. Älä harmistu, muutoksen tielle on mahdollista siirtyä vaikka heti!


Muita hazardijuttujani voit lukea tästä:

Läskistymisen huippu saavutettu Yhdysvalloissa

*
New York Times uutisoi näyttävästi
, että amerikkalaisten lihomisessa on viime vuosina saavutettu suvantovaihe. Sairauksien seurantaan ja ehkäisyyn erikoistunut Centers for Disease Control and Prevention on tuottanut tutkittua tietoa, jonka mukaan lihavuuden kasvu on pysähtynyt Yhdysvalloissa. Miesten lihavuus on pysynyt samalla tasolla vähintään viisi vuotta ja naiset sekä lapset ovat pysyneet yhtä vankkoina vähintään kymmenen vuotta. Tämä on loihtunut asiantuntijoissa esille yllätyksettömän ajatuksen siitä, että amerikkalaisten läskistyminen on pysähtynyt.

Mihinkään ylettömään ilakointiin lihavuusasiantuntijat eivät kuitenkaan ole ryhtymässä. Lihavuuden kasvu on pysähtynyt tasolle, joka on kestämättömän korkea. Lähes 34 prosenttia aikuisista on liian lihavia. Lihavuus ehti kaksinkertaistua 30 vuodessa ja lasten lihavuus kolminkertaistui.

Nyt lihavuuden kasvu on siis pysähtynyt. Mitä selitysmalleja meille tarjotaan? Tohtori William Dietz on innoissaan tuoreista laskelmista, mutta näköpiirissä ei vielä ole sellaista terveyspolitiikkaa tai ympäristötekijää, joka kääntäisi lihavuusepidemian toivottuun laskuun. Dietz pitää mahdollisena, että lihavuus on pysähtynyt sen takia, että sinnikäs valistustyö on johtanut tietoisuuteen lihavuuden vaaroista laajoissakin kansalaispiireissä. Tämä näkyy varsinkin naisten kohdalla. Naiset miettivät tarkemmin mitä ruokaa ostavat kaupasta ja pohtivat terveellisemmän ruoan valmistustapoja entistä enemmän. Kouluissa on myös erittäin epäterveellisten ja lihottavien välipalojen sekä ruokien tarjonta voimakkaasti vähentynyt.

Joukossa on asiantuntijoita, jotka eivät ole yhtä toiveikkaita terveystietoisuuden lisääntymisen suhteen. Tohtori David Ludwig johtaa lasten ylipainoyksikköä Bostonin sairaalassa. Ludwigin mielestä mitään syytä iloon ei ole, ennen kuin lihavuus kääntyy laskuun. Hän pitää mahdollisena, että amerikkalaiset ovat nyt saavuttaneet erään lihavuuden biologisen raja-arvon. Lihavuuden tasaantuminen osoittaa hänen mielestään, että tämän lihavammaksi ihmisjoukko ei voi tulla. Amerikkalaiset ovat saavuttaneet sellaisen painon, joka ei enää voi kasvaa. Kun ihmiset syövät liikaa ruokaa he lihovat. Mutta kun jo voimakkaasti lihonnut ihmisryhmä jatkaa lihomistaan, entistä enemmän energiaa kuluu läskikasojen liikutteluun. Ihmispopulaatio ei voi lihoa äärettömän paljon. Joskus se lihominenkin pysähtyy, Ludwig aprikoi.

Kaikkein kyynisin taitaa kuitenkin olla Harvardin yliopiston professori Steven Gortmaker, joka ei usko lihavuuden kääntyvän laskuun ilman rajua väestön piiskaamista. Tarvitaan kieltoja ja rangaistuksia ennen kuin jenkki suostuu syömään terveellisemmin ja liikkumaan enemmän! Gortmaker pyytää vertaamaan lihavuusepidemiaa tupakointiin ja sen ympärille kehitettyyn valistustyöhön. Huomattavaa tupakoinnin vähentymistä ei ollut havaittavissa ennen kuin saatiin täydellinen mainostuskielto ja kulutusta rajoitettiin mm. veroja nostamalla. Samantyyppisiä keinoja pitää ottaa käyttöön lihavuuden saamiseksi laskuun, sanoo Gortmaker lopuksi.

Tiedot lihavuusepidemian tasaantumisesta julkaistiin lääkärilehdessä The Journal of the American Medical Association.

Lähde: Obesity Rates Hit Plateau in U.S., Data Suggest. The New York Times, 13.1.2010

Muita kirjoituksiani lihavuudesta:

torstaina, tammikuuta 14, 2010

Salmiakkipastilleja lautaselle riisin sijaan?

*
Olet varmaan kuullut
miten terveellistä on syödä riisiä?

Kun juttelee insinööri Sami Uusitalon kanssa riisikin saa aivan uuden merkityksen. Itse asiassa valkoinen riisi osoittautuu aika ravinneköyhäksi ravinnoksi. Jopa Uusitalon leikkimielisesti ehdottama salmiakkipastilli pärjää riisille varsin hyvin ravintoainevertailussa.

Salmiakkipastillissa on yllättäen riisiä enemmän kuitua, rautaa ja kalsiumia. Ja mitä tärkeintä: salmiakkipastillissa on vähemmän energiaa kuin vastaavassa määrässä riisiä. Salmiakkipastilli voi ehkä olla oivallista laihduttajan ruokaa! Luonnollisesti salmiakkipastillissa ei ole laisinkaan vitamiineja, mutta eipähän ole riisissäkään näitä vitamiineja juuri ollenkaan. Katso näiden ruoka-aineiden vertailu allaolevassa taulukossa:

Salmiakkipastilli 100 g

Perusravintoaineet

Proteiini 0.1g

Hiilihydraatti 63g

Rasva 0.2g

Energia 258.2kcal

Alkoholi 0g

Hiilihydraattifraktiot

Tärkkelys 30g

Sokerit 33g

Puhdistettu sokeri / Sakkaroosi 33g

Maitosokeri / Laktoosi 0.0g

Kuitu 20g

Rasvat

Tyydyttyneet 0.1g

Yksittäistyydyttymättömät 0g

Monityydyttymättömät 0g

Linolihappo 0g

Kolesteroli(GC) 0mg

Kivennäis- ja hivenaineet

Natrium 0.2g

Suola 0.4g

Kalium 0.1g

Magnesium 25mg

Kalsium 31mg

Fosfori 26mg

Rauta 1.8mg

Sinkki 0.1mg

Seleeni 1µg

Vitamiinit

A-vitamiini 0µg

D-vitamiini 0µg

E-vitamiini 0mg

K-vitamiini 0µg

C-vitamiini 0mg

Folaatti 0µg

Niasiini 0mg

Riboflaviini(B2) 0mg

Tiamiini(B1) 0mg

B12-vitamiini 0µg

Keitetty valkoinen riisi 100 g

Perusravintoaineet

Proteiini 6.1g

Hiilihydraatti 75.6g

Rasva 0.7g

Energia 338.0kcal

Alkoholi 0g

Hiilihydraattifraktiot

Tärkkelys 75.2g

Sokerit 0.4g

Puhdistettu sokeri / Sakkaroosi 0.3g

Maitosokeri / Laktoosi 0.0g

Kuitu 2.3g

Rasvat

Tyydyttyneet 0.1g

Yksittäistyydyttymättömät 0.1g

Monityydyttymättömät 0.1g

Linolihappo 0.1g

Kolesteroli(GC) 0mg

Kivennäis- ja hivenaineet

Natrium 0.0g

Suola 0.0g

Kalium 0.1g

Magnesium 34mg

Kalsium 6mg

Fosfori 110mg

Rauta 1.2mg

Sinkki 1.3mg

Seleeni 15µg

Vitamiinit

A-vitamiini 0µg

D-vitamiini 0µg

E-vitamiini 0mg

K-vitamiini 0.2µg

C-vitamiini 0mg

Folaatti 20µg

Niasiini 3mg

Riboflaviini(B2) 0mg

Tiamiini(B1) 0.1mg

B12-vitamiini 0µg


Lukija oivaltanee sen seikan, että me emme Samin kanssa suosittele teille salmiakkilounaita. Tämän vertailun tarkoituksena oli vain osoittaa miten ravinneköyhää tavallinen riisi on. Jopa salmiakkipastilli pärjää riisille varsin hyvin.

Kommentteja saa tulla.

Sami Uusitalo on aiemminkin ollut esillä terveysblogissani:

Lattia romahti Painonvartijoiden tilaisuudessa

*
Hiilaritietoiset -foorumin mainio reportteri San Martino on löytänyt varsin hilpeän tarinan ruotsalaislehdestä.

Painonvartijoiden lattia romahti Ruotsissa

Ensimmäinen joulunjälkeinen painonmittaustilaisuus oli päättyä onnettomasti. Painonvartijoiden kokous, johon otti osaa noin 20 jäsentä, oli juuri alkanut, kun punnituspaikan lattia romahti. Syytä tapahtuneeseen romahdukseen ei tiedetä. Painonvartijat jatkoivat punnitusta käytävällä, joka kesti ihmisten painon.

Lähde: Viktväktarnas golv rasade. Västerbottens-Kuriren, 13.1.2010

Muita sekavia omia juttujani löydät tästä:

keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

Liikunta- ja ravinto-opas tennispelaajalle

**
Alunperin kirjoitettu 9.12.2010. Päivitys 13.1.2010.

Äsken saamani tiedon mukaan Tomi Huhtamäeltä ilmestyy lähiaikoina Tennispelaajan ravinto-opas kirjana. Voitte tiedustella kirjaa häneltä suoraan: tomi.huhtamaki (at) suomi24.fi

Lapin urheiluopisto toteuttaa FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen
ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Nyt on esittelyssä tennispelaaja ja -valmentaja Tomi Huhtamäen opinnäyte.

JOHDANTO
Ravintovalmentajakoulutus antoi Tomi Huhtamäelle mahdollisuuden tutustua paremmin intohimoonsa, tennikseen, jota hän on pelannut yli 30 vuotta. Hän selvitti, miten voisi parantaa omia ja mahdollisesti myös muiden tennissuorituksia kiinnittämällä enemmän huomiota tennisharjoitteisiin ja ravitsemukseen.

Tennispelaaja tarvitsee energiantuotantoonsa paljon hiilihydraatteja. Hiilihydraattien saanniksi suositellaan kuudesta kahdeksaan (6-8) grammaa painokilogrammaa kohti vuorokaudessa. Ruokavalion avainasemassa ovat viljavalmisteet, kuten leipä, puuro, pasta ja riisi. Hiilihydraattien suositusmäärä pelaajalle on noin kaksi kolmasosaa (55-70%) kokonaisenergiansaannista. Rasvoja tulisi saada viidennes (20%) ja proteiineja hieman vähemmän (10-15%). Ruokavalion tulee sisältää riittävästi proteiineja, jotta lihasmassan kasvattaminen olisi mahdollista. Ylimääräinen proteiini siirtyy energiantuotantoon. Liikuntaa aktiivisesti harrastavat tarvitsevat enemmän proteiineja kuin muut. Proteiineja tarvitaan esimerkiksi seuraaviin toimintoihin: lihasvaurioiden korjaamiseen, lihasmassan kasvattamiseen, lisääntyneen lihasmassan ylläpitoon, entsyymien ja hormonien synteesiin, energiaksi liikuntasuorituksen aikana ja vahvan immuniteetin ylläpitoon. Hyviä proteiininlähteitä ovat muun muassa: vähärasvaiset maitotuotteet, kana, kalkkuna, palkokasvit, kala ja kananmunat.

Muita opinnäytteitä voit lukea tästä:

maanantaina, tammikuuta 11, 2010

Suurista D-vitamiiniannoksista ei ole haittaa

*
Tätä 7.1.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti ja asiantuntevasti. Internet näyttää tässä parhaimmat puolensa. Päivitys 11.1.2010.

KESKUSTELUN YHTEENVETO
Tutkija avaa keskustelun pahoittelemalla tätä D-vitamiinista jauhamista. Sen sijaan, että osoitetaan suurista D-vitamiiniannoksista olleen mitättömät haitat vuoden aikana, voitaisiin tutkia ihan jotain järkevää ja kehittävää? Olen itse samaa mieltä Tutkijan kanssa, että enemmän voitaisiin käyttää innovatiivisuutta näissä D-vitamiinitutkimuksissa ja olen pyytänyt Tutkijaa ottamaan yhteyttä yksityisviestillä. Minulla on yksi jännä tutkimusidea työn alla. Nimimerkki Deetä tarvitaan pyytää minua jatkamaan D-vitamiinista jauhamista! Tästä vitamiinista ei hänen mielestään kirjoiteta riviäkään turhaa. Deetä tarvitaan kertoo esimerkiksi ottavansa 125 µg D-vitamiinipillereitä päivässä vuoden ympäri. Astma on parantunut D-vitamiinin ansiosta.

Jerik kysyy mitä merkittäviä hyötyjä saavutettiin korkeilla D-vitamiinmäärillä? Terveystieteiden maisteri Anssi Manninen vastaa heti, että tätä ei tutkittu tässä tutkimuksessa.

Tunnettu tohtori Matti Tolonen muistuttaa Amerikan Lääkärilehdessä (JAMA) 16.12.2009 julkaistusta artikkelista joka toteaa, että uudet tutkimukset puoltavat D-vitamiinin saantisuosituksen nostoa. Englantilaisen tri David Grimesin mukaan auringonvalon ja D-vitamiinin puute ovat valtimotautien synnyssä ja pahenemisessa tärkeämpiä syytekijöitä kuin kolesteroli. Grimes tyrmää hyvin perustellusti vallitsevan käsityksen ravinnon rasvojen, kolesterolin ja valtimotautien syy-yhteydestä. Lisätietoa Grimesista ja hänen kirjastaan löytyy Biovitan sivustolta. Jos Grimes on oikeassa, niin Christel Lamberg-Allardt on väärässä D-vitamiinin ja valtimotautien suhteen. Kuopion yliopistossa alkaa vuonna 2011 suuri 5-vuoden tutkimus asian selvittämiseksi. Nimimerkki R pitää D-vitamiini puutetta varmasti tärkeämpänä tekijänä valtimotukosten synnyssä kuin kolesteroli. Kolesterolilla ei nykykäytännön mukaisesti ymmärrettynä nimittäin ole paljoakaan tekemistä valtimotukosten kanssa. Se on jo monta kertaa tutkittu ja todistettu vaikka sitä ei ymmärrettävistä syistä tuodakaan yleisesti esille.

Hanukka piti "Megaluokasta" ja "erittäin suurista määristä" puhumista tässä yhteydessä pelkkänä tyhjänä retoriikkana. Tutkimuksessa ei ykkösryhmäkään saanut sen kummempaa annosta kuin 143 µg päivässä. Ryhmäläisten kalsidiolit nousivat optimialueen 125-200 nmol/l alareunalle, joten kyseessä oli siis aivan normaali ja järkevä annos. Harmi, sillä olisi ollut mielenkiintoista nähdä nimenomaan OIKEASTI suurten annosten vaikutuksia - näillä olisi voinut tehokkaammin ampua alas katteettomia yliannostuspelotteluja. Olisivat esim. perustaneet yhden ryhmän, joka olisi saanut 500 µg päivässä. No, kyllähän me jo tiedämme, ettei millään alle 750 µg:n päiväannoksilla ole koskaan saatu pienintäkään näyttöä liikasaannin vaarasta - hyvistä yrityksistä huolimatta... Nimimerkki Näin on muistuttaa liian vähäisten ja liiallisen suurten D-vitamiinimäärien osoittavan samankaltaisia haittavaikutuksia (U-muotoinen hyötykäyrä). Näin on -nimimerkki pitää aika outona sitä, että tässä keskitytään lähinnä todistelemaan, että D-vitamiinia voi syödä vaikka kuinka ja paljon. Kuitenkaan näitä lausuntoja laukovat ihmiset eivät välttämättä tiedä D-vitamiinista ja sen vaikutusmekanismeista kehossamme tuon taivaallista. Vähän sama kuin nämä joka lehdessä ja nettisivulla olevat ravintoterapeutit: Vastaus tulee joka aiheeseen kun apteekin hyllyltä vaikka opinnot ravintotieteistä käsittää pari kirjaa 1970- ja 1980-luvulta. Kummi ihmettelee aivan oikeutetusti, etteikö näistä 'mega-annoksista' ole jonkinlaista meta-analyysin tapaista tehty? Neonomideltä (eli kulttuurin tutkija Jouni Karhu Joensuusta) pyydetään apua, ja tuleehan sitä sen jälkeen kun Anonyymi (ota yhteyttä yksityisviestillä! En paljasta henkilöllisyyttäsi.) ensin tasapuolisuuden nimissä muistuttaa tutkimuksista missä on tietoa vakavista seurauksista jos käytetään ylisuuria D-vitamiiniannoksia:

http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm
* kova jano
* metallinen maku suussa
* huono ruokahalu
* painonpudotus
* särkyä luissa
* väsymys
* kipua silmissä
* iho kutisee
* oksennuksia
* ripuli
* ummetus
* tihentynyt virtsaamisen tarve
* ongelmia lihaksistossa

Näiden ihmisten ei laisinkaan pitäisi ottaa D-vitamiinilisiä:
* veren kalsium- ja fosforitasot ovat koholla
* sydänvaivaiset
* munuaisissa on ongelmia

Yliannostusriskejä: aivovamma, ateroskleroosi, ummetus, "kuulee ääniä" (psychotic noise), munuaiskiviä, masennus ja sekavuus, voimakas väsymys, anoreksia, pahoinvointi, oksennus, haimatulehdus, epäsäännöllinen sydänrytmi (short QT interval and a widened T wave), mahahaava, kooma, sydämenpysähdys.

Sitten saamme vielä listan linkeistä (kiitos!), joiden mukaan D-vitamiinin yliannostus voi olla vaarallista:

http://www.medicalnewstoday.com/articles/69610.php
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19083421
http://lib.bioinfo.pl/meid:59388
http://dietary-supplements.info.nih.gov ... tamind.asp
http://lpi.oregonstate.edu/infocenter/v ... /vitaminD/
http://jn.nutrition.org/cgi/reprint/136/4/1117.pdf
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypervitaminosis_D
http://en.wikipedia.org/wiki/Hypercalcemia
http://www.umm.edu/altmed/articles/vitamin-d-000340.htm

Tässä Neonomiden vastaus Anonyymille ja Kummille: "Ihan hauska viesti tuo edellinen, mutta omasi 0% substanssia. Yritän tapani mukaan pistää paremmaksi." Neonomide jatkaa: "Reinhold Vieth on osuvasti kuvaillut, kuinka tällaisilla norjalaisilla tutkimusannoksilla läträily on kuin väitettäisiin 'turvallisuuttasi ei voida taata jos otat askeleenkin, vaikka vettä on vain polviin asti'. Kyseessä on fysiologinen D-vitamiiniannos, sillä 25(OH)D:han oli useimpien laboratorioiden viitealueen keskialueella! Minun on edelleen äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti tyyppejä, jotka väittävät *D-vitamiinilisän* toimivan olennaisesti eri tavalla kuin auringosta saatu. Näyttöä on käsittämättömän vähän, mutta äläkkää paljon. Ne pienet erot joita on havaittu auringosta saadun suhteen, eivät ole aiheuttaneet kummempaa vääntöä suuntaan tai toiseen. Suosittelisin ihmisiä uskomaan näyttöön, ei arveluihin. Tuosta norjalaisesta tutkimuksesta kaksi pointtia: kerran viikossa annettu D-vitamiiniannos ei todennäköisesti ole yhtä tehokas kuin kerran päivässä annettu (lähdeviite) ja ylipainoisilla D-vitamiinia päätyy suhteessa enemmän rasvakudokseen kuin normaalipainoisilla. Nuo 25(OH)D-tasojen keskiarvot olisivatkin ihan erilaisia 55-kiloisilla nuorilla naisilla samalla annoksella. Itse pidin reilun 2 kuukauden tauon D-vitamiinista ja aloittelen nyt mittauksessa käytyäni uudestaan. Annosta mietin vielä, luultavasti ainakin 50 µg/pv. Yllätyksekseni IBD-oireet ovat pysyneet hyvin kurissa, enkä keksi tälle muuta syytä kuin ajoittain ottamani resveratroli - muutoin ravintolisät ovat olleet lähellä nollaa. Sydänlääkäri William Davies on hoitanut potilaitaan vuosia mm. D-vitamiinilla - tulosten mukaan sepelvaltimotautia ilmentävän valtimoplakin kertyminen on alkanut peruuntua 44 prosentilla ja hidastunut 49 prosentilla. Daviesin tähtäin optimaalisille 25(OH)D-tasoille on 60-70 ng/ml eli 150-175 nmol/l ja potilaille annetaan D3-vitamiinia tämän mukaisesti. Joillekin riittää mainiosti 50 µg, toiset tarvitsevat yli 250 µg. D-vitamiini vaikuttaa Daviesin mukaan veriarvoihin siten, että HDL nousee olennaisesti (mutta nousu kestää jopa vuoden), alentaa triglyseridejä, C-reaktiivista proteiinia (CRP) ja alentaa verenpainetta. Kokonaiskolesteroli (Friedewaldin kaava) voi nousta mutta kuten Daviesin tulokset osoittavat, valtimot kirjaimellisesti näyttävät puhdistuvan plakista D-vitamiinin myötä. Daviesin lähestymistapa on kokonaisvaltainen, mutta hän on aiemmin jo kirjoittanut kuinka D-vitamiinitasojen nostaminen on nostanut hoidon aivan uudelle tasolle. " Neonomide aikoo myös tutustua Grimesin D-vitamiinikirjaan niin pian kuin mahdollista, sillä sen verran kiinnostavia asioita siinä näyttää olevan myös Crohnin taudista. Lopuksi vielä tutkimuksia elopainon alentavasta vaikutuksesta D-vitamiinitasoihin:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15855256
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17923796
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18191047
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19656160
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19402866

Tutkija pysyy kriittisenä: "Niin, niin... että kun annetaan omega-3 rasvaa, D-vitamiinia + muita aineita, voidaan suoraan todeta, että D-vitamiini on se mikä tuo hyödyt. Kamoon... säädetääs vähän objektiivia." Jouni tukee tätä tutkijan käsitystä. Tähän tohtori Matti Tolonen vastaa alan asiantuntijana: "Ravitsemushoidossa ei ole ensiarvoisen tärkeää todistaa, että esim. valtimotautia voidaan ehkäistä tai hoitaa jollakin monoterapialla, esimerkiksi D3-vitamiinilla. Tärkeintä on hyvä lopputulos (päätetapahtuma, end point), ja siihen päästään yleensä polyterapialla, siis yhdistämällä vitamiineja, hiven- ja kivennäisaineita, valkuaisaineita (biologisesti aktiivisia peptidejä) ja välttämättömiä rasvahappoja, liikuntaa ja vaikkapa kognitiivista terapiaa, jne. Koululääketieteessä ja eritoten farmakologiassa tällainen ajattelu on ollut ja näyttää olevan edelleenkin vierasta. Tutkijat haluaisivat yleensä tietää tarkalleen, mikä on kunkin vaikuttavan aineen merkitys, mutta käytännössä sitä on mahdotonta selvittää, koska koehenkilöt ovat samanaikaisesti alttiina monille erilaisille altistuksille (lue: geeneille ja elintavoille, laihdutus ja harrastukset mukaan lukien). Yritykset tutkimuksissa ehkäistä tai hoitaa kroonisia tauteja yhdellä tai kahdella vitamiinilla ovat monasti tuottaneet pettymyksiä, joita sitten tutkijat ja toimittajat tulkitsevat väärin kielteisesti (siis ettei tutkitusta aineesta ole hyötyä). Minusta se on kuin yrittäisi leipoa taikinaa ilman hiivaa ja jauhoja. Tulos ei ole negatiivinen vaan ei-positiivinen, koska hoidosssa ei ole ollut kaikkia tarpeellisia komponentteja oikeina annoksina. Epidemiologisin keinoin ei voida koskaa todistaa negatiivista syysuhdetta!"

Tohtori Matti Tolonen jatkaa: "D-vitamiinin kohdalla uskon enemmän verestä tehtävään biologiseen monitorointiin (S-D-25) kuin mihinkään ehdottomaan kaikille puolen mikrogramman tarkkuudella määriteltyyn päiväannokseen (kuten nykyinen virallinen suositus on). Eri henkilöiden kyvyssä käyttää biologisesti hyväksi D-vitamiinia näyttää olevan 6-kertaisia eroja. Lamberg-Allardt, ravitsemusterapeutit, apteekit ja Neonomide ovat keksineet aivan viimeaikoina jostakin, ties mistä, D-vitamiinille ylimmäksi turvarajaksi 50 µg/vrk. Sille ei ole mitään tieteellisiä perusteita. Antti Aron mukaan turvaraja on 100, Reinhold Viethin ja Heikki Isomäen mukaan 250 µg/vrk. Jos he ovat väärässä, niin mielelläni näkisin jonkun sen perustelevan", sanoo Tolonen. Neonomide puolustaa näkemystään D-vitamiinin ylimmästä turvarajasta tällä tavalla: "Yhdysvaltain ravintovirasto Food and Nutrition Board asetti alimmaksi myrkyllisyyttä aiheuttaneeksi annokseksi (LOAEL) 3800 IU eli 95 µg, pohjaten tämän yksinomaan Narang, et al (1984) paperiin. Tästä edelleen ilmeisesti johdettiin suojaraja 50 µg/päivä, 45 µg:n suojamarginaalilla. Esimerkiksi tutkija Reinhold Vieth on kirjoittanut yksin ja muiden kanssa nykyisen turvarajan alhaisuudesta. John Cannellin mukaan Viethiä onkin kiittäminen siitä, että D-vitamiinitutkimus yleensä lähti kunnolla käyntiin noin kymmenisen vuotta sitten. Eli voinee sanoa että tutkijat eivät enää usko tuohon 50 µg turvarajaan, mutta terveydenhuoltohenkilöstö ja maallikot ikään kuin pakotetaan uskomaan siihen. Lisää tietoa D-vitamiinin myrkyllisyydestä ja turvarajoista Neonomide pyytää lukemaan Christer Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta. Matti Tolonen huomauttaa: Dosentti Christel Lamberg-Allardt on antanut Helsingin Sanomille haastattelun D-vitamiinista 4.1.2010. Siinä pelotellaan yliannostelun vaaroilla ja jutussa kummittelee tuo 25 vuotta vanha "turvaraja" 50 µg. Kirjoitusta on kommentoitu vilkkaasti. Anonyymi on huomannut jo 40-50 µg annoksesta (eli 4-5 kertaa yli suosituksen) mm. seuraavat sivuvaikutukset: ripuli, allerginen ihottuma, nivelkivut. Tähän Tutkija kiirehtii sanomaan: "D-vitamiinin vaikutuksia ei tosiaan tiedetä tarkkaan ja yllä kuvatut ongelmat voivat johtua siitä, että kyseisellä henkilöllä lisä D-vitamiini heikentää immuniteettia. Millä annoksilla se tämän tekee on tapauskohtaista.

Anonyymi pitää Tolosta ehdottomana suosikkina! Hän on jo pitkään puhunut mm. D-vitamiinin puolesta. Ei millään tavalla kiihkomielisesti vaan nimenomaan korostaen kaikessa terveyden kokonaisratkaisua: liikunta, ravintolisät, terveellinen ruoka, elintavat, geenit. Ottakaa oppia terveyden suuresta ammattilaisesta, Anonyymi sanoo lopuksi. Terveyskeskuslääkäri sanoo tähän: "Monelle ihmiselle olisi paras vaihtoehto yksilöllinen ravintoratkaisu. Esimerkiksi D-vitamiinin suhteen on eduksi hakea yksilöllistä ratkaisua. Ongelmaksi muodostuu, että tällaista yksilöllistä ratkaisua tuskin tarjoaa se tavallinen terveyskeskuslääkäri. En minä ainakaan. Ei minulla ole aikaa, eikä ihan taitoakaan. Meillä on ravitsemusterapeutti talossa, mutta hän keskittyy diabetekseen ja painonhallinta-asiakkaisiin. Ei oireeton ihminen saa häneltä aikoja kysyäkseen ohjeistusta esim. D-vitamiini suhteen. Jos aikoja sattuisi saamaan, niin mitä tuo ravitsemusterapeutti voi muuta tehdä kuin seurata voimassaolevia suosituksia. Hommatkaa meille resurssit! Kyllä me sitten teemme vaikka kuinka yksilöllistä hoitoa. Täytyy ihailla tohtori Sundqvistin tarmoa ja oivalluskykyä. Nämä Sundqvistin esille nostamat asiat ovat erittäin tärkeitä ja asiantuntevasti kirjoitetussa ja ylläpidetyssä (!) blogissa nämä asiat saavat niille kuuluvan huomion. Me lääkärit seuraamme Sundqvistin blogia kasvavalla mielenkiinnolla. Voimia valistustyöhön. Ei ole helppoa."

Anssi Manninen kaipaa näyttöjä D-vitamiinin haitoista ja nimimerkki Rino haluaa lisää tietoja pitkäaikaistutkimuksista (10-20 vuotta kestäneitä). Sundqvistin aiemmasta blogikirjoituksesta voi löytää näitä tietoja. Matti Tolonen toteaa, että hän alkoi antaa ravintolisähoitoja, aika suurillakin vitamiini- ym. annoksilla, vuonna 1982, enkä ole tähän päivään mennessä saanut ainuttakaan palautetta niiden aiheuttamista haitoista. Seleeniäkin annoin 2000–4000 mikrogrammaa päivässä vuosikausia potilaile, vaikka virallinen saantisuositus oli 50-200 µg/vrk. Koskaan ei tullut mitään haittoja, hyötyjä kylläkin. Amerikkalaisista lähteistä näemme, että haittoja on vaikea löytää alle 1000 mikrogramman D-vitamiinin päiväannoksilla. Kannattaa lukea farmakologian professori Ilari Paakkarin erinomainen D-vitamiiniartikkeli (TABU 6/2008). Hän kirjoittaa mm. näin: "D-vitamiinin suurilla kerta-annoksilla (50 000–300 000 KY) on pyritty parantamaan hoidon onnistumista. Annoksen suuruus on laskettu korvaamaan pimeiden talvikuukausien puuttuvaa D-vitamiinin synteesiä. Hoito kohottaa seerumin kalsidiolin pitoisuuden maksimaalisesti tasolle 100 nmol/l. Samalla parathormonin pitoisuus vähenee ilman, että seerumin kalsiumin pitoisuudessa tapahtui muutosta. Satunnaistetussa, lumekontrolloidussa neljä vuotta kestäneessä vanhustutkimuksessa (n=2 686) osoitettiin kolmen kuukauden välein annetun D3-vitamiinin (100 000 KY)[= 2500 µg) vähentävän merkitsevästi luunmurtumia. Neljän kuukauden välein annettu 100 000 KY:n (1 000 KY/vrk) D-vitamiiniannos esti merkittävästi yli 65-vuotiaiden luunmurtumia satunnaistetussa, lumekontrolloidussa koejärjestelyssä. Koeryhmän kalsidioli oli tasoa 75 ja lumeryhmän 55 nmol/l." Näin pitkälle siis professori Paakkari ja sitten Tolonen jatkaa: "Parhaillaankin amerikkalaiset syöpälääkärit antavat meikäläisittäin suuria D-vitamiiniannoksia potilailleen, 1250 mikrogrammaa kerran viikossa (mikä tekee 175 µg päivää kohti laskettuna), eikä haittoja ole raportoitu. Minun on vaikea ymmärtää, mistä nämä haittapelot oikein kumpuavat, kun ei haittoja saaneita ihmisiä ole kukaan nähnyt, ainakaan Suomessa. Kaikkien älyttömin on Christel Lamberg-Allardtin lausunto HS:ssa 4.1.2010, että D-vitamiini muka aiheuttaisi valtimonkovetustautia. Asiahan on täsmälleen päin vastoin, se ehkäisee tätä sairautta." Anssi Manninen väittää kyseisen asiantuntijan uskottavuuden mennen jo aikapäiviä sitten.

Erkki ihmettelee miksi hoitavat tahot, lääkärit/neurologit eivät lähetä potilaita 25(OH)D-mittauksiin? Ja kirjoita "jytkyjä" D-vitamiini reseptejä? Tai miksi lääkäri/neurologi ei ole edes tietoinen D-vitamiinista MS-taudissa? Hänellä on tästä asiasta omakohtaista kokemusta vaimon sairauden kohdalta. Nyt vaimolla on "lääkkeenä" ollut erittäin antioksidanttipitoinen ja optimaalisen terveellinen ravinto + D-vitamiini (n. 125 µg/vrk) + muutama muu lisäravinne (esim. omega-3, B12-vitamiini). On erittäin paljon mahdollista että riittävän isot annokset D-vitamiinia toimii paremmin kuin useat tällä hetkellä käytössä olevat MS-lääkkeet. Kustannuksista puhuttaessa luulisi terveydenhuollon päättäjiä kiinnostavan, sillä vuotuinen MS-lääkitys voi maksaa arviolta 12000 - 15000 euroa ja vuotuinen D3-annos n. 30-50 euroa (riippuu mistä ostaa). Anonyymi MS-potilas kiittää tosi vilkkaasta keskustelusta. Hän on saanut lääkäriltään ohjeen ottaa 150 µg D-vitamiinia päivässä koko vuoden ympäri. Oireet ovat pysyneet poissa! Säännölliset 25(OH)D-mittaukset ovat mukana kuvioissa. Toistaiseksi ei mitään hälyyttävää ole ilmaantunut. Halpa D-vitamiini on auttanut häntä enemmän kuin mikään muu erittäin kallis lääke. Kokemusta on monista lääkekokeiluista. Vitamiinivastustajien ei tarvitse välittää tästä kirjoituksesta, kriittisesti ajattelevat voivat hetkeksi hellittää epäluulojensa keskellä ja ennakkoluulottomat voivat aloittaa tänään! Hän ihmettelisi kovasti jos ei myönteistä terveysnäyttöä ilmaannu. Se on lähes väistämätöntä. Lääkäri Seppo Villanen on mitannut D-vitamiinipitoisuuksia viimeisen kahdeksan vuoden aikana ja vain kerran 25-OH-D-pitoisuus on ollut yli 80 nmmol/l. Neljä keliakiaa hän on löytänyt 25-OH-D-pitoisuuksien 10-15 nmol/l perusteella. Lisää voi lukea tästä. Tohtori Matti Tolosen mukaan lääkäri Seppo Villanen on ilmeisesti positiivinen poikkeus, kun hän mittaa potilaittensa S-D-25-pitoisuuksia ja hoitaa heitä niiden perusteella. Tolonen kertoo päinvastaisesta tapauksesta: Tuttava sai mini-aivohalvauksen (TIA) ja hänet lähetettiin ambulanssilla Lohjan aluesairaalaan. Potilas toipui nopeasti ja lopulta hyvin, mutta sairaalan naipuolinen neurologi kieltäytyi mittaamasta potilaansa D-vitamiinia sanoen, että vitamiineja ei pidä syödä, ne ovat vaarallisia. Neurologi ei ilmeisesti tuntenut THL:n tuoretta tutkimusta, jonka mukaan suomalaisten D-vitamiinin puute liittyy erityisen vahvasti juuri aivohalvaukseen. Lääkäreiden täydennyskoulutusta tulisi tehostaa nimenomaan ravintolisien suhteen. Nykyäänhän suhtautuminen on vielä melko kielteistä, tiedon puutteesta ja asennevammasta johtuen, Tolonen tähdentää. Tutkija kommentoi tätä näin: "Ei voi mitenkään varmana pitää, että alhaiset O(25)D-arvot olisivat syy aivohalvaukseen. O(25)D-alhaisuus voi olla myös merkki siitä, että elimistössä on taistelu menossa. Tällöin on myös selvää, että tällä ryhmällä kuolleisuus on suurempi. Tarvitsemme lisää tutkimusta D-vitamiinin vaikutusmekanismeista. Yhdessä yössä D-vitamiinista voi nimittäin tulla sankarin sijasta roisto." Hanukka pelkää keskustelun ajautuvan sivuraiteelle, jos kinataan siitä, "voiko ylisuurista annoksista olla haittaa". Tottakai voi, eikä kukaan ole muuta väittänytkään, mutta mikä sitten on "ylisuuri" annos? Onko se 1925 µg/pv (77 000 KY päivässä) ? Wikipedia mainitsee turvarajaksi 250 µg/pv (10 000 KY päivässä). Pelottelijoiden ainoa argumentti näyttääkin olevan "emme tiedä vielä tarpeeksi". Tämä on aika heikko argumentti tilanteessa, jossa tietoa on yllin kyllin. Tottakai tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta varovaisuus ja skeptisyys ei näytä olevan enää minkäänlaisessa tolkullisessa suhteessa siihen tutkimustietoon, joka meillä jo on olemassa. Olisi tervetullutta, jos keskustelussa käytettäisiin epämääräisten käsitteiden ("ylisuuri", "mega-annos") sijaan ihan selkeitä lukuja, huomauttaa Hanukka vielä lopuksi. Tarja H on samaa mieltä tästä ja hyvin innsotunut käsitteestä nutrigenomiikka, josta Matti Tolonen muistuttaa kirjoittaneensa. Toope on kriittisemmällä päällä kuin Tarja H.

Tutkijan mukaan D-vitamiini tosiaan auttaa taudeissa kuten MS ja Crohn. Tätä ei kuitenkaan kannata sekoittaa ns. terveyden edistämiseen. Noissa taudeissa D-vitamiini lähinnä vaimentaa kehon omaa immuniteettia jotta se ei taudin häiriinnyttämänä tee tuhojaan elimistössä. Tämä on myös juuri se puoli D-vitamiinista mistä meillä ei valitettavasti ole tarpeeksi näyttöä ja tietoa mekanismeista. On heitetty ihan hyviä teorioita ja epäilyjä siitä, että lisä D-vitamiini pitkällä juoksulla heikentää elimistön immuniteettia.


Alkuperäinen kirjoitus (7.1.2010)

Oletko harkinnut ottaa D-vitamiinia purkista? Pelkäätkö myrkkyvaikutuksia? Onko erittäin suurista D-vitamiiniannoksista haittaa? Lue silloin tämä tänään (7.1.2010) ilmestynyt D-vitamiinitutkimus!

Tromssan yliopistosairaalassa Norjassa uskalletaan tehdä rohkeita interventiotutkimuksia. Tarkoitus oli alunperin kokeilla voidaanko laihduttaa antamalla ylipainoisille suuria D-vitamiiniannoksia. Tulos oli tutkijoille pettymys. D-vitamiinit eivät laihduttaneet (Sneve M, Figenschau Y, Jorde R: Supplementation with cholecalciferol does not result in weight reduction in overweight and obese subjects. Eur J Endocrinol 2008, 159:675-684.). Kerättyä dataa haluttiin hyödyntää lisää. Niinpä tarkastettiin mitä tapahtuu luustolle jos pistetään vuoden ajaksi 312 ylipainoista "kärsimään" loppuun asti (421 aloitti koesarjan) megaluokan D-vitamiiniannoksista. Hurjista D-vitamiiniannoksista ei ollut haittaa luuston kasvulle. Suomalaiset D-vitamiinitutkijat ja asiantuntijat ovat varoittaneet siitä, että suuret D-vitamiiniannokset voivat haurastuttaa luuta. Tämän "järjettömän" norjalaisen kaksoissokkotutkimuksen tärkein anti onkin osoittaa, että luut eivät haurastu suurillakaan D-vitamiiniannoksilla. D-vitamiinia voi ottaa vähintään vuoden verran erittäin suuria määriä.

Suomessa suositellaan aikuisväestölle 7,5-10 µg D-vitamiinia päivässä. Se on erittäin vähän ja asiantuntijoillamme (dosentti Christel Lamberg-Allardt, professori Pentti Tuohimaa) on yhä suurempia vaikeuksia säilyttää uskottavuutensa. Kasvava kansalaismielipide puhuu sen puolesta, että asiantuntijoidemme aikomuksena ei ole edistää kansanterveyttä vaan säilyttää elintarvikepoliittisesti "korrekti" linjaus viimeiseen asti. Jos D-vitamiinin saantisuositukset kohotettaisiin kertarysäyksellä oikealle fysiologiselle tasolle nykyisestä naurettavan alhaisesta tasosta, voisi välittyä sellainen kuva, että asiantuntijoillamme on ollut pallo hukassa jo pitkään. Vuonna 2012 luvataan vaatimaton korjaus D-vitamiinin saantisuosituksiin. Tuore norjalaistutkimus antaa ainakin minulle varmuuden siitä, että suurillakaan D-vitamiiniannoksilla ei ole kotimaisten asiantuntijoidemme epäilemiä myrkkyvaikutuksia ja luut eivät haurastu. Ainakaan vuoden aikana ei ilmaantunut mitään dramaattista ylipainoisissa norjalaismiehissä ja -naisissa.

Mitä tutkimuksessa selvisi?

Norjalaisille ylipainoisille kerrottiin, että he saavat painonhallintatutkimuksen sivujuonena erittäin suuria viikottaisia D-vitamiiniannoksia. Kaksoissokkotutkimuksessa koehenkilöt arvottiin kolmeen eri ryhmään. Kaikki ryhmät saivat päivittäin 500 mg kalsiumia, mutta D-vitamiinia annettiin seuraavasti:

Ryhmä 1. Kerran viikossa 1000 µg D-vitamiinia (40 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 143 µg päivää kohti.

Ryhmä 2. Kerran viikossa 500 µg D-vitamiinia (20 000 KY) yhden vuoden ajan, eli noin 71 µg päivää kohti.

Ryhmä 3. Lumeryhmä, joka ei saanut lainkaan D-vitamiinia.


Osallistujilta mitattiin koesarjan alussa ja lopussa kalsidiolitasot veressä, mitattiin luuntiheys ja suoritettiin muita fysiologisia ja biokemiallisia testejä. Kaikilla ryhmillä oli lähes sama kalsidiolin lähtötaso, eli 58 nmol/l. Kalsidioli nousi ryhmässä 1 kokeen lopussa arvoon 141 nmol/l ja ryhmässä 2 saatiin arvo 100 nmol/l. Lumeryhmän kalsidioli pysyi lähtötasossa. Mitään eroja ei näkynyt luuntiheyden mittauksissa tai muissa mittauksissa.

Lähde: Rolf Jorde, Monica Sneve, Peter A Torjesen, Yngve Figenschau, John-Bjarne Hansen, Guri Grimnes. No significant effect on bone mineral density by high doses of vitamin D3 given to overweight subjects for one year. Nutrition Journal 2010, 9:1 doi:10.1186/1475-2891-9-1

Kommentteja saa tulla!

Lue muut keskeiset D-vitamiinijuttuni tästä:

D-vitamiinin myrkyllisyys

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus

ISO DEE

Tampereelta kajahtaa

D-vitamiinisuositukset ovat ihan perseestä!

D-vitamiinisuositus on aivan liian alhainen