Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle VHH. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään osuvuuden mukaan lajitellut viestit haulle VHH. Lajittele päivämäärän mukaan Näytä kaikki viestit

sunnuntaina, syyskuuta 05, 2010

Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?

**
Iltalehden toimittaja Taru Schroderus on taas ahkeroinut dieettivertailujen parissa. Viikonloppuna ilmestyvässä lehden liitteessä selvitellään taas vähähiilihydraattisen (VHH) ja vähärasvaisen dieetin paremmuutta. Näitä kirjoituksia on nykyään yhä enemmän. Onko se pysyvä merkki avoimemmasta kirjoituskulttuurista, jää nähtäväksi?

Virallisterveellisestä poterosta nousi esiin lehden haastattelema ravitsemustutkija Paula Hakala ja virallisen ja vaihtoehtoisen poteron välistä löytyi kätevästi ravintovalmentaja Christer Sundqvist. VHH-poteron kunkkua (eräs ortopedi) ei häiritty tälläkään kertaa.

Kissanhännänveto vähärasvaisen ja vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta voidaan ehkä nyt lopettaa. Tuoreen amerikkalaistutkimuksen mukaan molemmat laihduttavat yhtä tehokkaasti.

Kolmen amerikkalaisyliopiston yhteistutkimus antaa lisätietoa monella ravitsemuksen osa-alueella. Jo aiemmin on saatu viitteitä siitä, että VHH edistää painonhallintaa. Tuore tutkimus vahvistaa tiedemiesten käsitystä siitä, että VHH:lla voi laihtua yhtä tehokkaasti kuin vähärasvaisella ruokavaliolla.


Tutkimus kesti kaksi vuotta ja siinä oli mukana 307 henkilöä. Tutkittavien keski-ikä oli 45,5 vuotta ja kehon painoindeksi keskimäärin 36,1. VHH:ta noudattaneessa ryhmässä hiilihydraattien saantia säännösteltiin voimakkaasti ensimmäiset kolme kuukautta (noin 20 g hiilihydraattia päivässä, eli tosi vähän!). Tämän jälkeen hiilihydraattien päivittäistä saantia nostettiin 5 grammaa viikossa, kunnes tavoitepaino oli saavutettu. Vähärasvaisessa dieetissä päivittäinen energiansaanti oli rajattu 1200-1800 kilokalorin välille.

Tutkimuksessa painotettiin voimakkaasti ryhmäterapiaa ja –ohjausta. Molemmat tutkimusryhmät kokoontuivat kahden vuoden aikana yhteensä 38 kertaa. Molemmissa ryhmissä osallistuneiden keskimääräinen painopudotus ensimmäisen (11 kiloa) ja toisen (7 kiloa) seurantavuoden jälkeen oli täsmälleen yhtä suuri. Ryhmien välinen henkilökato oli pienempi vähähiilihydraattista dieettiä noudattaneiden keskuudessa.

Tutkimuksen yhteenvedossa todettiin, että molemmilla dieeteillä laihtuu pitkällä aikajänteellä yhtä tehokkaasti. Lyhyellä aikavälillä vähähiilihydraattinen dieetti laihduttaa nopeammin ja sen vaikutukset veren rasvaprofiilin olivat parempia.


Ryhmien laihdutustulokset olivat siis yhtä hyviä, mikä ei ollut biologi, ravitsemusvalmentaja Christer Sundqvistin mukaan lainkaan yllättävää.

- Dieetti kuin dieetti tahtoo laihduttaa, kunhan sitä noudattaa. Myöskään se ei ollut yllättävää, että laihdutustulos oli vuoden jälkeen parempi kuin kahden vuoden kuluttua. Motivaation laskiessa kilot tahtovat tulla takaisin.

Christer Sundqvistin mukaan tutkimuksen merkittävin tulos oli se, että VHH:lla päästiin parempiin tuloksiin veren rasvaprofiilin suhteen. Myös Kelan johtava ravitsemustutkija Paula Hakala pitää sitä tutkimuksen mielenkiintoisimpana antina.

- Olisi ollut mielenkiintoista tietää, millaisesta ravinnosta tutkimusryhmien ruokavalio koostui, sillä sitä tutkimus ei kerro. Vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattaneen ryhmän HDL-kolesterolissa tapahtui tutkimusjakson aikana niin positiivisia muutoksia, että ryhmän ravitsemuksessa on täytynyt kiinnittää enemmän huomiota ravintorasvojen laatuun.

VHH:ta puoltavista tutkimustuloksista huolimatta Hakala sanoo pitävänsä vähärasvaista ruokavaliota VHH:ta miellyttävämpänä tapana laihduttaa.

- Kuten tutkimuksestakin kävi ilmi, VHH:n aikana ilmeni selvästi enemmän suolisto-ongelmia, kuten ummetusta. Elimistön ketoositila voi aiheuttaa myös mm. pahanhajuista hengitystä, hiusten lähtöä ja suun kuivumista. Jos minun pitäisi laihduttaa, koostaisin ruokavalioni VHH:ta tasapainoisemmalla tavalla, Hakala toteaa.

Sundqvistin mielestä Hakalan väite VHH:n tasapainottomuudesta, on täyttä potaskaa. Ei pidä laisinkaan paikkaansa! VHH on monipuolinen ja ravinteikas ruokavalio. (piste). Joka väittää jotakin toista, ei ole joko perehtynyt asiaan laisinkaan tai nähnyt jonkin VHH-fanaatikon ruokalautasen tai uskonut jonkun sensaatiolehden tarinoita. Väärä tieto VHH:sta on mahdollista kumota, rakas Paula Hakala! Se vaatii omaa mielenkiintoa tähän ruokavalioon.

Christer Sundqvist sanoo, että toistaiseksi vain kaikkein vannoutuneimmat VHH:lle omistautuneet ovat voineet täysin rinnoin ilahtua siitä, että VHH parantaa esimerkiksi veren kolesteroliarvoja, sillä tieto ei ole päässyt yleiseen jakeluun.

- Yhä edelleen tahtoo olla niin, että viranomaisten suosimassa valistuksessa (esim. Paula Hakala) rasva tukkii verisuonia ja aiheuttaa häiriöitä rasva-aineenvaihdunnassa. Toivottavasti tämän uuden tutkimuksen tulokset kumoavat osaltaan väärän tietoa, sanoo Sundqvist ja huomaa lausahduksen päätyneen painettuun lehteen.

Sundqvist muistuttaa ravinnon runsaiden rasva- ja proteiinimäärien takaavan sen, että energiavajeessa oleva laihduttaja ei ole niin pahasti nälissään kuin energiavajeeseen pyrkivä runsashiilihydraattinen ja vähärasvainen kanssasisarensa.

- Hiilihydraattia syö helposti liikaa vähäisemmän kylläisyysvaikutuksensa takia. Siinä missä vähärasvainen ruokavalio voi tarkoittaa kärvistelyä nälässä, VHH:lla ei ole nälkä energiavajeesta huolimatta.

Sundqvist pitää VHH:ta hyvänä ruokavaliona. Oikein noudatettuna se on maittava ja ravinteikas sekä kannustaa pysyviin terveyttä ylläpitäviin elämäntapamuutoksiin. Paula Hakala ei kannusta ihmisiä äärilaitojen ruokavalioihin, joissa vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi vääristyä.

Sundqvist pitää käsittämättömänä Hakalan VHH-vainoa. Tarvittaessa insinööri Sami Uusitalo voi kädestä kiinni pitäen aukaista VHH:n mysteerit KELA:n johtavalle ravitsemustutkijalle. Epäuskon ja nöyrtymisen kautta selvyyteen kulki Sundqvistin tie VHH:n kannattajaksi. Hakala voisi harkita samaa.

Lehdessä haastatellaan kahta suomalaista laihduttajaa. Toinen laihduttaa VHH:lla, toinen vähentää rasvoja. Molemmat ovat tyytyväisiä ratkaisuunsa.

Tutkimus löytyy osoitteesta: www.annals.org/content/153/3/147.abstract

Muita kirjoituksia dieeteistä:

Dukanin dieetti jatkuu

Ovatko karppaajat oikeassa?

Sami iski numerot pöytään

perjantaina, joulukuuta 18, 2009

Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu

**
Tätä 30.11.2009 ilmestynyttä kirjoitusta on päivitetty tärkeällä tiedolla 17.12.2009 ja 18.12.2009

LUKEKAA TÄMÄ TARKKAAN ERITYISESTI JOS TEILLÄ ON DIABETES!

HUOMIO, HUOMIO DIABETESLIITTO, TERVEYSTOIMITTAJAT JA DIABETESTA TUTKIVAT SEKÄ SEN PARISSA TYÖTÄ TEKEVÄT!

Jaakko Metsälehto kommentoi opinnäytettään (17.12.2009): Olen suurella mielenkiinnolla seurannut kokeiluni aikaansaamaa keskustelua. Entistä vakuuttuneemmaksi tulen, että kunnollinen tutkimus tarvittaisiin. Tuntuu, että osallistujia kyllä löytyisi, kun siihen saisi jonkinlaisen virallisen valvovan asiantuntijatahon mukaan. 46-vuotiaan anonyymin kirjoitus tuntui hyvin läheiseltä.

Haluaisin uusille kokeilijoille sanoa, että VHH-ruokavaliollakaan kaikki ei mene niin suoraviivaisesti ja ehkä kokeiluni aikana sokeriarvojen vaihtelu ja insuliinin väheneminen ehkä korostui. Myös perinteisellä ”virallisella” ruokavaliolla ainakin vaihtelut pienenevät, kun alat tarkkaan asioita laskemaan ja mittaamaan. Eli diabeetikolle ensiarvoisen tärkeätä on laskea ja seurata.

Kun vähennät hiilarimäärää esim. 200g, niin ensi ajatus on, että ruokainsuliinimäärä menee hyvin pieneksi, mutta ei se menekään niin suoraviivaisesti. Meille diabeetikoille hyvin vähän kerrotaan proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon. Kokeilun aikana mittasin ja ihmettelin, miksi pelkkä kala-ateria nosti sokeritason korkeimmilleen vasta 5h kuluttua syönnistä.

Näkisin proteiinitankkauksen melkein turvallisempana ennen raskasta liikuntaa. Tästä oli kokeilu, jolloin olin Luostolla hiihtelemässä, söin tukevan proteiini/rasvapitoisen ( ei leipää/puuroa) buffet aamiaisen, insuliinia pistin pari yksikköä. Parin tunnin jälkeen mittasin sokerilukeman 4,9. Lähdin hiihtämään, varalla oli proteiini/hiilaripitoisia patukkoja ja hedelmiä sekä vettä. Hiihdin raskaassa nollakelissä 3h ja tarkoituksellisesti pysähdyin vain juomaan vettä, koska mitään ihmeempää väsymystä en tuntenut. Palattuani mittasin sokeriarvon eli n. 5,5h:n jälkeen proteiini/rasvapitoisesta aamiaisesta. Sokeriarvo oli 5,6!

Ensimmäisen kerran Christer Sundqvist kertoi minulle - proteiini myös muuttuu sokeriksi ja nostaa sokeriarvoja, jota kokeiluni selkeästi osoitti. Mielestäni proteiinin vaikutuksesta sokeritasapainoon pitäisi puhua enemmän. Enemmän puhutaan kuitupitoisista hiilareista, "syö niitä ne nostavat sokeritasoja hitaammin".

Mielestäni proteiinipitoinen ruoka vaikuttaa vielä hitaammin! Sanon kuitenkin "mielestäni" - näin olen kokenut, mutta juuri tällaisia asioita pitäisi tutkia ja on todella surullista, jos näin vakavan sairauden yhteydessä asiaa ei katsota tutkimisen arvoiseksi.

Jatkan VHH kokeiluani, en kuitenkaan mene alle 100g/pv hiilareissa, koska silloin pitää olla hyvin tarkka myös hedelmien ja jopa vihannesten kanssa. Tällä VHH - ohjelmalla tunnen oloni turvallisemmaksi, heilahtelut ovat selvästi pienemmät, tietenkin myös siksi, että seuraan asioita tarkemmin.


Nimimerkki Westie kirjoitti 18.12.2009 (tunnen hänet ja olen oppinut luottamaan hänen antamaan tietoon, lukekaa tarkkaan!): Diabetesliitolla yms. ei ole kiinnostusta selvittää voisiko diabeetikon tilannetta parantaa (niin kuin tässä on toimittu), vaan ajatellaan että parhaat keinot on jo käytössä. Potilaiden on tehtävä parannukset itse ja itsellään kokeillen. Käytännön havainnot kertovat että sokeritasapainon löytäminen on mahdollista ja silloin liikutaan jo hyvin lähellä terveen lukemia, mikä on kai tavoitteena yleensäkin.

Diabeteshan on periaatteessa yksinkertainen sairaus mutta kuitenkin samalla kovin monimutkainen. Insuliinin tuotanto on riittämätöntä (tyyppi 1) tai sen teho on heikentynyt kudoksissa (tyyppi 2).

Molemmissa tapauksissa on seurauksena kohonnut verensokeri sekä villiintynyt rasvan ja proteiinien pilkkoutuminen kudoksista.

Lisäämällä insuliinia rasva pysyy kudoksissa, lihakset eivät "liukene" ja lisäksi sokerin tuotanto sekä vapauttaminen verenkiertoon pysyy kontrollissa.

Insuliinia lisäämällä homma siis toimii. Siitähän oli puute.

Diabeetikolla keskeisin ongelma on se että sokeria on elimistössä liikaa ja toisaalta runsas vapaiden rasvahappojen määrän lisääntyminen verenkierrossa johtaa siihen että muodostunutta sokeria ei voida käyttää energiaksi. Sokeri jää tukkimaan hiussuonia (glykaatio) sekä heikentämään muutenkin diabeetikon terveyttä.

Liian aktiivinen lipolyysi on siis se mikä lisää verensokeriongelmia, koska silloin rasva ohittaa glukoosin oksidatiivista käyttöä sen tärkeimmissä kohteissa kuten lihaksissa ja muissa kudoksissa.

Liiallinen vapaiden rasvahappojen määrä verenkierrossa on siis se mikä saa aikaan diabeetikon kohonneen verensokerin.

Tämän vuoksi on hyvin järkevää ja tärkeää vähentää sokerikuormaa, jolloin on helpompaa annostella insuliinia hallitusti ja estää rasvan liiallinen virta verenkiertoon.

Järkevältä kuulostaa myös sokerivarantojen täydentäminen syödyllä proteiinilla lihasten sijaan. Näin onnistutaan elimistön omalla toimivalla säätelyllä estämään verensokerin lasku liian alas ihan ilman ulkoista apua, vaikka kyseessä olisi raskas liikunta.

Onkohan tämä kuvio liian vaikea ymmärrettäväksi vai mikä tässä mättää?

Tässä tämä alkuperäinen 30.11.2009 julkaistu palkittu kirjoitus:
Lapin urheiluopisto toteuttaa
FT Christer Sundqvistin ja Marja Immosen ideoimaa vuoden verran kestävää ravintovalmennuksen täydennyskoulutusta. Muutaman päivän aikana saat terveysblogistani lukea mitä opiskelijat ovat saaneet vuoden aikana aikaiseksi. Tänään on esittelyssä hyvä ystäväni veteraaniurheilija Jaakko Metsälehto ja hänen opinnäytteensä. Ennakkoluulottomasti olemme tarjonneet aina koulutuksen loppuseminaariin kiinnostavia näkökulmia. Perjantaina tähtivieraana oli "Suomen Tarzan" Olli Posti. Hän kirjoittaa omassa blogissaan tapahtumasta ja haastattelee Metsälehtoa.

Yhteenveto Jaakko Metsälehdon havainnoista
Vuoden 2009 ravintovalmentakoulutuksen parhaaksi opinnäytteeksi valittiin Jaakko Metsälehdon työ ”Vähähiilihydraattisen ruokavalion käyttö diabetes 1:stä sairastavalla veteraaniurheilijalla”. Tyypin 1 diabetesta sairastava aktiivinen veteraaniurheilija (moniottelija) halusi selvittää sopiiko hänelle vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), voiko se vähentää vaarallisen matalien (hypoglykemia) ja korkeiden (hyperglykemia) sokeriarvojen esiintymistä ja voiko hän toteuttaa varsin intensiivistä urheiluharjoittelua VHH-ruokavalion aikana.
Metsälehdon työssä löytyi tukea ajatukselle, että VHH-ruokavaliolla voidaan menestyksellisesti edistää diabeetikon terveyttä. Esitelmässään Metsälehto esitti valittelunsa siitä, että hän ei ollut aiemmin tätä vaihtoehtoa kokeillut. Hän ei millään pystynyt ymmärtämään miksi Diabetesliitto vaikenee ruokavaliohoidosta, jossa vähennetään hiilihydraattien saantia. Käsittämättömänä hän piti liiton vihamielistä asennetta tätä ruokavaliota kohtaan. Metsälehto aikoo jatkaa VHH-ruokavalion käyttöä jatkossakin. Ruokavaliomuutoksen myötä ruokainsuliinin määrä laski noin puolella ja kokonaisinsuliinimäärä noin 40 prosenttia. Sokeritasapaino vaihteli tutkimusjakson aikana selvästi vähemmän ja vaarallisen korkeita matalia ja korkeita sokeriarvoja ei ollut lainkaan. Veren rasva- ja kolesteroliarvoissa ei havaittu mitään haitallisia muutoksia, päinvastoin arvot paranivat vähäsen. Urheiluharjoitukset sujuivat entiseen malliin ja hyppylajeissa saavutettiin ajankohtaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Paino laski alussa jopa hälyttävän paljon ja rasvaprosentti meni kovin matalaksi. Tilanne korjaantui kun Metsälehto lisäsi ruoka-annosten kokoa. Hiilihydraatteja runsaasti nauttimaan oppinut urheilija erehtyy herkästi vähentämään annoskokoja liiaksikin. VHH-ruokavaliossa suojaravintoaineiden saanti oli kaikilta osin riittävää.

Tutkimuksen lähtökohdat
Tässä uunituoreen ravintovalmentaja Metsälehdon havainnot VHH-ruokavalion käytöstä itsellään. Ravintovalmentajakoulutuksen vastuuopettaja FT Christer Sundqvist suositteli Metsälehdolle tutustumista A**** H********n kirjoihin (erityisesti ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”), kansainvälisiin diabetestutkimuksiin ja tarjosi omia havaintojaan VHH-ruokavaliosta hänen käyttöönsä. Mitenkään helppoa ei ollut toteuttaa hoitoa vakavaan sairauteen koululääketieteestä poikkeavalla tavalla. Metsälehto kaipaili diabeetikkoryhmän (Diabetesliiton) tukea kokeiluilleen ja piti hankalana, että ei ollut mitään lääkäriä ohjaamassa kokeiluja. Hän oli pitkälti omien tuntemuksiensa, sokerimittarinsa ja opettajansa armoilla. Lisää jännitteitä kokeiluun toi hiilihydraattien korostunut rooli urheilussa ja lääkäri A***** H******n keski-iän jättäneiden kilpaurheilun kyseenalaistaminen.

Perustietoa tyypin 1 diabeteksesta
Tyypin 1 diabetesta hoidetaan insuliinilla, joka auttaa elimistöä käyttämään glukoosia eli sokeria energianlähteenä. Imeytymisominaisuuksiensa vuoksi insuliinia ei voida annostella tabletteina, vaan useimmiten sitä annostellaan ihonalaisilla pistoksilla:
- kertakäyttöisillä insuliinikynillä
- kynään vaihdettavilla säiliöillä
- ohjelmoitavalla pumpulla

Insuliinivalmisteet jaetaan pikainsuliineihin, lyhytvaikutteisiin insuliineihin, pitkävaikutteisiin insuliineihin ja sekoitteisiin.

Tarvittava insuliinimäärä riippuu:
- haiman vielä mahdollisesti tuottamasta insuliinista
- nautituista hiilihydraateista
- liikunnasta
- tulehdussairauksista
- stressistä
- muista syistä

Tyypin 1 diabetes on sairaus, joka vaatii tiivistä seurantaa, jos hyvää hoitotasapainoa tavoitellaan. Omaehtoinen diabeteksen seuranta pikamittareilla sokeripitoisuuksia sormenpäästä mittaamalla, on päivittäistä. Lisäksi terveyskeskuksissa suoritetaan muutaman kerran vuodessa ns. pitkäsokerin mittaus, missä saadaan keskimääräinen sokeritilanne parin viimeisen kuukauden ajalta. Sairauden hyväksyminen ja sisäistäminen ovat tärkeitä hoidon onnistumisen kannalta.

Suomessa on noin 30 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa ja suhteessa väestöön meillä on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus. Hyvä diabeteksen hoitotasapaino ehkäisee ja hidastaa useimpien diabeteksen pitkäaikaisongelmien ilmaantuvuutta. Vuosikymmeniä kestänyt diabetes on kuitenkin sairaus, joka todennäköisesti lyhentää elinkaarta näiden sairauksien kautta:
- lisääntynyt infektioalttius
- verenkiertohäiriöitä (infarktit)
- munuaisten vajaatoimintaa (dialyysi)
- retinopatia, silmän verkkokalvon vauriot (sokeus)
- neuropatia eri muodoissa (amputoinnit, impotenssi)
- virtsarakon toimintahäiriöt

Tulevaisuudessa etenkin geeniterapia ja beetasolusiirrännäiset ovat tutkimusponnistelujen kohteena. Joitakin rohkaisevia, onnistuneita leikkausoperaatioita on jo tehty Yhdysvalloissa.

Tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta
Diabetesliiton ohjeissa sanotaan, ettei VHH-ruokavaliosta ole todettu olevan etua tyypin 1 diabeetikolle. VHH:ssa rajoitetaan hiilihydraattien ja lisätään rasvojen määrää virallisiin suosituksiin verrattuna. Joissakin variaatioissa lisätään myös proteiinien saantia. Uuden ruokavalio-ohjelman lähtökohdaksi Metsälehto otti A**** H******n kirjan ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”. H******n ohjelma pohjautuu amerikkalaisen lääkärin Robert Atkinsin dieettiin. H****** itse nimeää ruokaohjelmaansa ”Pellinki-dieetiksi”. Induktio- eli aloitusvaiheessa syödään paljon tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia, suositaan lihaa, kananmunia, kermaa ja voita. Hedelmien, marjojen ja kasvisten käytössä on rajoituksia. Pudotus- ja ylläpitovaiheessa suositaan paljon tuoreita kasviksia, varsinkin juureksia (ei perunaa) sekä sieniä.

A**** H******* ei anna tarkkoja prosenttiosuuksia, mutta pitää tarpeellisena pudottaa päivittäisen hiilihydraattien määrän alle 100 grammaa. H******* pitää 1 tyypin diabeetikon tarvitsemaa insuliinia myrkkynä, jonka määrää pitää kaikin keinoin vähentää, jos aikoo selvitä komplikaatioilta. Hiilihydraatit määrittävät suurelta osin käytettävän insuliinin määrän.

Diabetesliitto opettaa ainoastaan laskemaan hiilihydraatit, että osaisit pistää oikean määrän insuliinia. Jotenkin itsestään selvää on, että mitä enemmän käytät hiilihydraatteja, sitä enemmän tarvitset insuliinia ja silloin taas helpommin sokeritasapaino voi vaihdella.

Jonkin verran löytyy tutkimustuloksia VHH-ruokavalion vaikutuksista. Ruotsissa on esimerkiksi tehty vuonna 2005 tutkimus, mihin osallistui 22 kpl 1 tyypin diabeetikkoa. Heillä oli ennen tutkimuksia suuria vaikeuksia pitää sokeritasapaino kurissa ja vuoden mittaisen tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli saada nämä vaihtelut kuriin. VHH-ruokavaliolla saavutettiin hyviä tuloksia. Sokeritasapainon ylläpidon vaikeuteen vaikuttivat hiilihydraattien tarkan laskemisen vaikeus ja insuliinin vaihteleva imeytyminen (jopa 30 prosentin vaihteluja esiintyi). Koska hiilihydraatit määräävät suuresti insuliinimäärät, niin siten niitä vähentämällä myös insuliinimäärät vähenevät. Tällöin pitäisi sokeritasojen vaihdella vähemmän. Saavutetut tulokset vastasivat oletuksia. Raportissa ei otettu mitään kantaa insuliiniin sinänsä, mitä esim. H******** pitää myrkkynä ja jo siksi sen käytössä pitäisi päästä mahdollisimman vähiin.

Omalla kohdallaan Metsälehdolla on ollut vaikeinta määrittää ruokainsuliinin pistämisajankohta. Ruoan sisältämät hiilihydraatit nimittäin nostavat veren sokeritasoa eri nopeudella. Eli jos yrittää syödä ns. ”terveellisiä” hiilihydraatteja, voi sopivakin insuliiniannos laskea sokerit liian alas hypoglykemian alueelle ja ruoan aiheuttama sokeritaso nousee myöhemmin. Metsälehto on ajatellut, että tässä tilanteessa ehkä pitäisi ruokainsuliinia pistää kahteen otteeseen, mutta silloin homma menisi liian monimutkaiseksi.

Lähtökohtana Metsälehdolla oli halu paremmin kontrolloida omaa sokeritasapainoa, että hän välttyisi diabeteksen aiheuttamilta komplikaatioilta. Terveyskeskuksessa mitatut veren pitkäsokeriarvot olivat osoittaneet aina hyviä tuloksia. Hän uskoi sen johtuvan aktiivisesta urheiluharrastuksesta. Päivittäiset verensokerin heittelyt saattoivat kuitenkin olla suuria, eli 2-20 mmol/l muutaman tunnin sisällä. Pitkään Metsälehto pohti minkälaista ruokavalio-ohjelmaa hän toteuttaisi. Voisiko hän toteuttaa lähellä Atkinsin dieettiä olevaa ruokavaliota ja silti harjoitella ja kilpailla tuloksellisesti?

Muuttamalla varsin radikaalisti hiilihydraattipitoisen ruokavalion H******/Atkins -linjalle hän halusi selkeämmän vastauksen asiaan. Päätös ei ollut helppo, sillä VHH:sta ollaan monta eri mieltä. Virallinen linja pitää sitä jopa hengenvaarallisena. Puolestapuhujiakin on VHH:lle, eikä Metsälehto oikein uskonut asian kuolemanvakavuuteen. Perusmotiivina Metsälehdolla oli elää pidempään ja mahdollisimman terveenä. Aluksi vaikkapa sitten pienellä riskillä.

Muutos VHH:n suuntaan
Metsälehdon normaaliin ruokavalioon oli kuulunut hyvin runsas hiilihydraattien nauttiminen. Hiilihydraatteja oli nautittu 300-400 grammaa päivää kohti. Hän oli ollut kova leivän syöjä, puuro oli kuulunut jokaiseen aamuun, samoin päiväkahvipulla. Pääruoat olivat aina sisältäneet joko perunaa, riisiä tai pastaa. Käsittääkseen hän toteutti aika hyvin ns. virallisia ruokavaliosuosituksia. Diabetesliiton kursseilla hän oli saanut tukea runsashiilihydraattiselle ruokavaliolleen. Nyt piti siis vähentää tätä runsasta hiilihydraattien määrää ja vastaavasti lisätä proteiinin ja erityisesti rasvan osuutta.

Alussa oli ajatuksen tasolla aika vaikeaa luopua totutuista hiilihydraateista. Ajatuksissa pyöri leipä, peruna, riisi, puuro jne. Ravintovalmentakoulutuksen elokuun lähijaksolla käytetyllä Nutrica-ohjelmalla aloitettiin ruokavalion varsinainen seuraaminen, vaikka hiilihydraattien vähentäminen oli asteittain aloitettu jo aikaisemmin. Lähijaksolla Metsälehto huomasi heti, että hiilihydraattien määrä kohosi vieläkin aika suureksi. Runsaasti käyttämistään vihanneksista, marjoista ja hedelmistä tuli varsin paljon hiilihydraatteja. Hän päätti lopettaa aamupuuron syönnin. Aamiaisen hän toteutti pienellä 20-30 gramman leipäannoksella, runsaan voi-öljy-vesi ja valkosipulilevitteen kera. Leipä ja rasvalevite oli omaa valmistetta, sisältäen mm. paljon kuitupitoisia siemeniä. Perunat, riisit ja pastat jäivät kokonaan pois. Näin hän pääsi lähelle 100 grammaa hiilihydraatteja, lopulta hieman tämän allekin (70 – 90 grammaa hiilihydraatteja) päivää kohti.

VHH oli yllättävän helppo ruokavalio toteuttaa
Alkuvaikeuksien jälkeen tottuminen uuteen ruokavalioon sujui yllättävän helposti. Minkäänlaisia pahoinvointioireita ei ilmennyt. Makean himo ei ollut ollenkaan sietämätön. Syyskuun alussa alkanut tarkka hiilihydraattien laskeminen ja seuranta aiheuttivat selvää painon putoamista jopa huolestuttavissa määrin. Painoindeksi lähenteli 21, mikä aika lihaksikkaalla urheilijalla oli aivan liian alhainen. Painon putoaminen kuitenkin pysähtyi, yksinkertaisesti syömällä enemmän (ei kuitenkaan lisäämällä hiilihydraattien saantia).

Siirtyminen erilaisiin olosuhteisiin, esim. Thaimaan matka, toi mukanaan vaikeuksia. Vieraitten ruokien hiilihydraattien selvittäminen oli vaikeaa ja osittain piti vain useammilla mittauksilla selvittää eri ruokien vaikutus. Tästä Metsälehto veti johtopäätöksen, että jatkuva matkustelu ei sovi tällaisen ruokavalion toteuttamiseen, ainakaan alkuvaiheessa. Lisäksi pitkän lentomatkan jälkeen esiintyi hetkellisesti korkeita veren sokeriarvoja. Tästä hän päätteli, että pitkä lentomatka aiheutti stressiä. Ehkä siirtymistä VHH:n suuntaan helpotti selkeä välivaihe heinä-elokuussa, jolloin etsittiin sopivaa hiilihydraattitasoa. Hän päätyi lopulta ensimmäisellä seurantajaksolla seuraavaan energiaravintoaineiden jakaumaan: 20 % hiilihydraatteja, 30 % proteiinia ja 50 % rasvaa.

Toisella seurantajaksolla loka-marraskuussa hiilihydraattien määrää edelleen pienennettiin muutama prosentti (alle 100 grammaan päivässä). Rasvojen määrä kasvoi vastaavasti. Mitään vajausta vitamiinien ja hivenaineiden saannissa ei ollut missään vaiheessa.

Painon putoaminen painoi mieltä niin paljon, että Metsälehto kävi Lapin urheiluopistossa mittaamassa rasvaprosenttinsa. Kolmen prosentin rasvalukema sai aikaan melkein paniikkireaktion Metsälehdossa. Sovittiin uusintamittaus sekä testikoneella että pihdeillä, jolloin saatiin inhimillisemmät noin 8 prosentin lukemat. Ruoka-annosten suurentamiseen oli aihetta.

Insuliinin käytön muutokset
Välillä oli äärimmäisen turhauttava olotila, kun insuliinia piti käyttää lähes samoja määriä kuin ennenkin, jolloin hiilihydraattien syönti oli kuitenkin ollut moninkertainen. Syitä tähän yritettiin etsiä. Lääkärin ohjauksen puutteesta johtuen, on mahdollista, että Metsälehto jotenkin sekoitti pitkävaikutteisen- ja ruokainsuliinin käytön muutokset seuranta-aikana. Nyt jälkeenpäin on selvinnyt, ettei pitkävaikutteisen insuliinin käytössä välttämättä tarvitse odottaa suuria muutoksia. Uusi VHH-ruokavalio vaikuttaa tietenkin varsinaisesti ruokainsuliinin käyttömääriin. Olkapään supraspinatus-jänteen tulehdustila ja polven nivelkierukka- ja kulumaongelmat aiheuttivat molemmat varsinkin yöllä kipujen kanssa vajaata unta ja stressiä, mikä vaikutti sokeritasapainoon ("urheilija ei tervettä päivää näe?"). Syyskuun lopussa olkapääongelmaan saatu kortisonipistos nosti myös sokeritasoja ja syyskuun loppu olikin aika ongelmallista insuliinimäärien etsintää. Välillä iski suoranainen pelkotila – oliko Metsälehto tekemässä jotakin aivan hullua? Olisi paljon helpompaa aloittaa tällainen kokeilu ryhmässä, missä olisi asiantunteva lääkäri ohjaamassa ja mahdollisesti selvittämässä edellä mainitut ongelmat. Ihanteellisinta olisi, jos Diabetesliitto olisi kiinnostunut asiasta ja järjestäisi tällaisen VHH-tutkimuksen ja varaisi VHH-kokeiluille asiantuntijaresursseja.

Lokakuun puolella alkoi Metsälehdon tilanne tasapainottua. Ruokainsuliinin tarve oli varsin tasaisesti 7 yksikköä päivässä, mikä oli selvästi alempi määrä aikaisempaan tarpeeseen nähden (noin 13 - 15 yksikköä päivässä). Ruokainsuliinin tarve oli siis alentunut peräti 50 prosenttia! Vastaavia tuloksia on saatu kansainvälisissä tutkimuksissa.

Metsälehdolla on yksi mielenkiintoinen huomio, jonka hän haluaa erikseen tuoda esille. Varsin tukevan vähän hiilihydraatteja sisältävän thaimaalaisen kala-aterian jälkeen hän otti 2 kansainvälistä yksikköä ruokainsuliinia. Noin 2,5 tuntia aterian jälkeen hän sai verensokeriarvon 3.9, mikä normaalisti olisi Metsälehdolla aiheuttanut tarpeen välittömästi nauttia hiilihydraattipitoinen välipala. Kuitenkin hän jätti nyt välipalan pois. Uusintamittaukset osoittivat neljän ja viiden tunnin jälkeen verensokeriarvojen palautuneen normaaliksi! Tohtori Sundqvist piti mahdollisena, että ruokainsuliinin otto pudotti verensokerin hyvin alas, mutta kalan sisältämä runsas proteiini käytettiin 4-5 tunnin jälkeen maksassa glukoosin uudismuodostukseen, jolloin verensokeri tuli normaaliksi. H******* ei hyväksy tätä selitysmallia. Metsälehto toivoo, että asiaa tutkittaisiin (herätys Diabetesliitto!).

Rasva- ja kolesteroliarvojen muutokset
Mitään mainittavaa muutosta ei tapahtunut veren rasva- ja kolesteroliarvoissa. Tämä oli hyvin rauhoittava tieto ja Diabetesliiton pelottelu ei ollut perusteltua.

Harjoittelun sujuminen VHH-ruokavalion aikana
Syyskuussa oli ongelmia polven ja olkapään kanssa, josta syystä harjoittelu ei oikein sujunut. Näiden vaivojen väistyessä alkoi harjoittelu taas sujua, eikä Metsälehto huomannut mitään erityisiä jaksamiseen liittyviä ongelmia rankankaan harjoittelujakson aikana. Lenkit, lajiharjoittelut ja kuntosalitreenit sujuivat normaalisti rajusti pienentyneestä hiilihydraattien saannista huolimatta. Aamulenkki sujui hyvin ennen aamiaista ja aamiaisen sisältämän 30 gramman hiilihydraattimäärän varassa Metsälehto teki tunnin kestävän intensiivisen lajiharjoitteluohjelman. Illalla ennen noin tunnin kestävää kuntosaliohjelmaa hän söi proteiinipatukan, joka sisälsi 12 g hiilihydraattia. Hän oli huomannut ehkä lievästi enemmän väsymystä esim. jalkaprässisarjoissa. Varsin kovankin harjoituspäivän jälkeen seuraavana päivänä hän on ollut virkeässä kunnossa. Lounaan sisältämän 32 gramman hiilihydraattimäärän jälkeen suoritettu tunnin juoksutreeni ja 1,5 km uinti sujuivat ilman erityistä väsymystä. Lajiharjoituksissa hän teki esim. korkeushypyssä vuodenaikaan nähden yllättävän hyviä tuloksia. Aika on kuitenkin vielä liian lyhyt pitemmille johtopäätöksille.

Ruokailukertoja tuli vain 3 kpl päivää kohti noudatettaessa VHH-ruokavaliota, mitä pidetään urheilijalle aivan liian harvana ateriarytminä. Metsälehto kuitenkin arveli, että ”virallisen” suosituksen mukaisesti ruokailtaessa (hiilihydraatteja 50 – 60 %), näin harvoista ateriakerroista on jo haittaa (oma kokemus!). Tilanne muuttui Metsälehdon mielestä, kun pääenergialähteeksi otettiin rasvat. Aiemmin harvoista ateriahetkistä johtunut nälkä pysyi poissa ruokailtaessa runsaammin rasvapitoisia ruoka-aineita.

Yksi asia oli ihan selvä – liikunta vähensi insuliinin tarvetta. Liikuntamäärästä riippuen insuliinin vähennyksen merkitys saattoi olla yhtä suuri kuin VHH-ruokavaliolla aikaan saatu. Asian selvittämiseksi olisi hyvä tehdä tutkimuksia (herätys liikunta-alan tutkijat!)

Yleistä pohdintaa
Miten pitäisi suhtautua tähän VHH-ruokavalioon? Metsälehto pohti. Voiko VHH-ruokavaliota toteuttaa työssäkävijä? Metsälehdolla on eläkeaika juuri alkamassa ja siten ruokailun järjestäminen on helpompaa. Työpaikkaruokailun järjestelyt voivat olla vaikeampia. Metsälehdon omassa työpaikassa se useimmiten olisi onnistunut ja ruokalahenkilökunnan kanssa hän olisi voinut päästä sopimukseen. Varmaan on työpaikkaruokailuja, missä tarjolla on usein vain makaronilaatikkoa tai kinkkukiusausta. Silloin olisi käytettävä omia eväitä.

Miten pitäisi suhtautua jonkin verran lisääntyneeseen proteiinitarpeeseen ja selvästi lisääntyneeseen rasvojen käyttöön, jos tarkastellaan asiaa ekologiselta kannalta? Eläinperäiset ruoat aiheuttavat isomman ekologisen kuorman verrattuna hiilihydraattipitoisiin viljatuotteisiin. Välttämättä eläinpitoisia ruokia ei tarvitse lisätä. Lisääntyneen rasvan- ja proteiinintarpeen voi tyydyttää kasvikunnan tuotteilla. Yksi peruste vastustaa VHH:ta on se, että VHH-ruokavaliolla saadaan liikaa proteiinia, joka sitten aiheuttaa erilaisia sairauksia erityisesti diabeetikolla, mutta Metsälehdon mielestä proteiinin saantia ei tarvitse lisätä. Tyydyttyneiden rasvojen liikasaantia pelätään, mutta on kuitenkin vahvaa näyttöä sen puolesta, etteivät tyydyttyneet rasvat olekaan pahasta. Kokojyväviljatuotteilla on helppo saada riittävästi kuituja, mutta Metsälehdon havaintojen mukaan hän sai kuitenkin ihan riittävästi ravintokuitua ilman viljatuotteita ja vatsan toimintaongelmia ei ollut.

Metsälehto oli erityisen iloinen kun VHH-ruokavaliolla ruokainsuliinin tarve väheni puoleen aikaisemmasta ja koko insuliinitarve aleni noin 40 prosenttia. Hiilihydraattien käyttömäärän laskiessa 300–400 grammasta noin 100 grammaan, olisi odottanut ehkä vielä merkittävämpääkin pudotusta, mutta todennäköisesti näin lineaarinen lasku ei ole mahdollinen.

Varsin lyhytaikaisen kokeilun ja kokemuksen pohjalta Metsälehto uskalsi suositella VHH-ruokavaliota 1 tyypin diabeetikolle, mutta samalla hän korosti liikunnan merkitystä. Yhdistämällä VHH-ruokavalio ja liikunta, voitiin puolittaa insuliinin tarve. VHH ruokavalion ja erittäin runsaan liikunnan onnistumisesta pitäisi saada lisää kokemusta. Itse Metsälehto pitää omaa kokemustaan vielä liian heiveröisenä. Metsälehto ottaa mielellään vastaan käyttökokemuksia VHH:sta.

Selkeitä virheitä Metsälehto teki kuten edellä mainittu pitkävaikutteisen insuliinin liiallinen vähentäminen. Paino putosi välillä jo huolestuttavasti ja sitten lopulta ensimmäinen rasvaprosentin mittaus suorastaan järkytti. Mittausten jälkeen Metsälehto lisäsi aterian määrää, vaikka päivittäiset kalorimäärät olivat jo 3000 kcal luokkaa.

VHH ruokavalion aloittaminen pitäisi Metsälehdon mielestä järjestää ryhmässä, missä olisi asiantunteva ohjaus. Onko tämä tänä päivänä mahdollista, laajan vastustuksen vuoksi? Pallo on heitetty Diabetesliiton suuntaan!

Kaiken kaikkiaan Metsälehdolle jäi sellainen tunne, että hän oli tekemisissä ison asian kanssa ja vasta nyt hänellä olisi eväitä tehdä asiasta oikein kunnollinen tutkimus. Kunnollinen tutkimus olisi todella tarpeen. Onhan diabetes yksi vakavimmista sairauksistamme ja sen aiheuttamat komplikaatiot sekä taloudellisesti, että henkisesti erittäin raskaita.

Opinnäyteen julkaisu ja ravintovalmentajakurssin loppuminen ei lopeta Metsälehdon VHH-ruokavalion noudattamista. Jos tarvetta ja ulkopuolista kiinnostusta on, niin mahdollisesti jonakin päivänä Metsälehdon opinnäyte voi saada jatko-osan. Jatkoa olisi hyvä odottaa jo siitäkin syystä, että jäi paljon kysymyksiä, mihin Metsälehto haluaisi vastauksia. Jo nyt Metsälehdolla on paljon turvallisempi olotila kuin tutkimusta aloitettaessa. Pelko matalan verensokerin aiheuttamasta shokkitilasta on melkeinpä poistunut. Hän kokee itsensä pirteämmäksi ja unen laatu on parantunut.

Lopuksi Metsälehto haluaa sanoa, että aiheen valinta on ollut yksi hänen elämänsä käännekohtia. Se antoi todella paljon. Hän on erityisen kiitollinen Christer Sundqvistille, joka puhui hänelle virallisen ravitsemusvalistuksen lisäksi vaihtoehtoisesta ruokavaliosta nimeltään VHH. Kuitenkin, vaikka tämän vaihtoehdon eteen hän olisi jotenkin muutakin kautta joutunut, hän uskoo, että ilman kurssia ja erityisesti tätä lopputyötä, hän ei olisi kyennyt aloittamaan koko ohjelmaa.

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

lauantaina, joulukuuta 19, 2009

Ensimmäinen suomalainen VHH-tutkimus on nähnyt päivänvalon

*
Jyväskylän ammattikorkeakoulussa
on tehty lajissaan ensimmäinen tutkimus Suomessa paljon keskustelua aiheuttaneesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta (VHH). Ruokavaliolla oli edullisia vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Vähähiilihydraattisia ruokavalioita (niitä on useita erilaisia) voidaan suositella ylipainoisille henkilöille. Laihdutustulokset olivat erinomaisia.

Fysioterapiaopiskelijat Heikki Laatikainen ja Johanna Joutsen ovat 18.12.2009 julkaisseet tutkimuksensa "KARPPAUS KANNATTAA! : Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä" Jyväskylän ammattikorkeakoulun palvelimella. Voit lukea koko tutkimuksen tästä (PDF-tiedosto).

Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden suosio on kasvanut merkittävästi viime aikoina. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia VHH-ruokavalioiden vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Tieteelliset tutkimukset ovat osoittaneet, että VHH:sta on saatu apua ylipainon hoidossa ja terveyden edistämisessä. Suomessa VHH:sta ei ole tehty pidemmän aikavälin tutkimuksia aikaisemmin. Tämän vuoksi päädyttiin tekemään kyselytutkimus VHH:ta pidempään noudattaneille aikuisille.

Kyselytutkimukseen osallistui yhdeksän henkilöä, jotka olivat iältään 20–50-vuotiaita. He olivat noudattaneet VHH:ta vähintään kaksi vuotta, ja he olivat olleet ylipainoisia ennen siirtymistään VHH:lle. Kyselytutkimuksessa käsiteltiin neljää pääteemaa, joita olivat painonhallinta, ruokatottumukset, terveydentila ja yleinen hyvinvointi sekä liikuntatottumukset. Kyselytutkimus toteutettiin sähköisellä kyselylomakkeella.

Kyselytutkimuksen johtopäätöksinä oli, että VHH:lla oli edullisia vaikutuksia aikuisten ylipainoon ja terveyteen. Vastaajien laihdutustulokset olivat erinomaisia ja terveyttä edistäviä vaikutuksia havaittiin useilla vastaajilla. Vastausten perusteella liikunnan merkitys painonpudotuksessa ja terveyden edistämisessä oli huomattavasti pienempi kuin VHH:lla. Tätä ruokavalioita voidaan suositella ylipainoisille henkilöille.

Fysioterapeuttien koulutusohjelmassa ei käsitellä ravitsemustieteitä juuri ollenkaan. Fysioterapeuteilla olisi tärkeää olla valmiuksia antaa ravitsemusneuvontaa ylipainoisille asiakkaille osana kokonaisvaltaista fysioterapiaa. Tämä opinnäytetyö antaa päivitettyä tietoa ylipainon hoitoon sekä terveyden edistämiseen ravitsemuksen avulla.

Lähde: Johanna Joutsen ja Heikki Laatikainen; KARPPAUS KANNATTAA! Vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutus aikuisten ylipainoon ja terveyteen pitkällä aikavälillä. Opinnäytetyö, Fysioterapian koulutusohjelma, Hyvinvointiyksikkö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, 70 s., 2009

Muita kirjoituksiani VHH:sta:

maanantaina, syyskuuta 13, 2010

Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen

**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.


Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.

Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)

Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.

Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.

Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.

Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)


Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".

Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
  • Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
    riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
    useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
    annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
    jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani).
  • Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
    kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
    (7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
    tyhjenemisellä)
  • Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
    Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.
Kyseiset tutkimukset antavat viitettä, että hiilihydraattien kohtuullinen
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.

Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)

Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
  • Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
    maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
    kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
    kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17)
  • Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
    sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
    kesti 16 vuotta.(18)
  • Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
    pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
    merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
    selkeästi**.(19)
  • ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)
Näidenkin tutkimusten valossa virallisessa rasvavalistuksessa on
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)

Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)

Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!

Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.

Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)

Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.

Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
Linkki
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.

Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)

Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.

Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).

Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.




* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)

** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.

*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.

Vladimir Heiskanen


Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä

  2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
  3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA

  4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
  5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?

  6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
  7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
  8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit

  9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?

torstaina, helmikuuta 12, 2009

VHH = erityisruokavalio?

*
Täytyy paistaa läskiä
niin kauan kuin pannu on kuumana, eli puhutaan tästä vähähiilihydraattiasiasta (VHH) niin kauan kuin se mediaa ja tutkijoita kiinnostaa. Sain päiväkodissa työskentelevältä anonyymilta henkilöltä vastaanottaa varsin mielenkiintoisen haasteen.

Nostetaan VHH erityisruokavalioiden joukkoon!

Ideana tässä on se, että päiväkodeissa, kouluissa, armeijassa, ravintoloissa jne. valmistetaan erityisryhmille jo nyt erityisruokia. On henkilöitä joille pitää valmistaa gluteenitonta ruokaa (keliaakikot), on sellaisia joiden vatsa ei kestä maitoa, on erilaisia ruoka-allergioita, vegaaneille valmistetaan erikseen ruokia. Mahtaisiko joukkoruokailu selvitä sellaisesta operaatiosta, että lisättäisiin näiden joukkoon vielä yksi erityisruokavalio, eli VHH? Mitä jos taattaisin halukkaille joukkoruokailussa mahdollisuus vaihtaa peruna runsaampiin vihanneksiin, rasvaton maito täysmaitoon, margariinin sijaan näkkileivälle luomuvoita, kalapuikkojen sijaan voissa paistettuja muikkuja, jälkiruoaksi makean suklaakiisselin sijaan puolikas avokado jne.  

Ideaa on testattu karppauspalstoilla ja hiilihydraattitietoisten foorumissa. Yllättäen ideaa ei tyrmätty. Ideaa pidettiin kehityskelpoisena.

Finelin ravintotietokannassa voi jo nyt etsiä ruoka-aineita esim. vegaaneille. Millä tavalla vegaanit eroavat VHH-väestä? Onko VHH-väki tarpeeksi yhtenäinen väki, että heille voidaan laatia erityiset ruokavalio-ohjeistukset? Karppifoorumilla nimimerkki Berlin enteilee tämän mahdollisen VHH:n erityisruokavaliohyväksynnän merkitsevän sitä, että VHH:ta opetettaisiin maamme oppilaitoksissa ja se saisi sitä kautta virallisen statuksen. Karppien maailmanvalloitus ei ehkä olisi tämän myötä lopullinen, mutta ruokavalio olisi kuitenkin vakaammalla pohjalla kuin mitä se on nyt.

Erityisruokavaliot

Mitä ovat erityisruokavaliot?

gluteenitonkolesterolitonlakto-ovo-vegetaarinenlaktoositonlaktovegetaarinen
maidotonrasvatonrunsaskuituinenvegaaninenvähäkolesterolinen
vähärasvainen
vähähiilihydraattinen??

Keskustelutilaisuudessa Suomen Akatemiassa 9.2.2009 ei varsinaisesti halveksuttu VHH:ta. Päinvastoin, Mikael Fogelholm tunnusti VHH:n merkityksen laihdutuksessa ja ainakin lyhyellä tähtäimellä se on terveellinen vaihtoehto. Mutta mitä jos VHH:sta tehtäisiin erityisruokavalio?

Mitä mieltä te olette tästä? Vastatkaa oheiseen kyselyyn. 

maanantaina, helmikuuta 02, 2009

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH



*
Kirjoitettu 1.1.2009 ja päivitetty 2.1.2009, 3.1.2009, 7.1.2009, 15.1.2009, 29.1.2009, 1.2.2009 ja 2.2.2009

Kilpailu on päättynyt!

SAMI voitti kilpailunsa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa (VRN) vastaan sekä mielipidekyselyssä, että kilpailuvastauksissa. Samin hieno voitto kumosi näin sitkeän huhun: Vähähiilihydraattinen ruokavalio ei sisällä riittävästi vitamiineja ja hivenaineita?

Kilpailuun lähetettiin 28 vastausta. VRN:n lautasmallia tukevissa kilpailuvastauksissa oli se pieni ongelma, että perunaa, pastaa tai riisiä sisältämättömiä ehdotuksia ei voitu hyväksyä. Joukossa oli myös niin eksoottisia ehdotuksia, että normaali suomalainen lounasvaihtoehto oli vaikeasti havainnoitavissa. Reijo lähetti tyypillisen VRN:n lounasvaihtoehdon ja valitsimme tämän Reijon perunaa ja leipää sisältävään malliesimerkin voittajaksi VRN:n kategoriassa. Huomautettakoon, että eksoottisimmissakaan vaihtoehdoissa VRN:n lautasmalli ei pärjännyt Samin VHH-vaihtoehdolle niin kauan kuin lautasella oli perunaa ja syötiin leipää sekä energiamäärä pysyi alle 900 kcal (huomio Samin lounas jälkiruokineen sisälsi energiaa 639 kcal).

Tässä ensin Samin lounas (kuvat ja analyysitiedot ovat erinomaisesta kalorilaskuri.fi -palvelusta):

Ruusukaali 100g

Tomaatti 80g

Porkkana 50g

Paprika punainen 20g

Paprika keltainen 20g

Sipuli kuivattu 20g

Muikku järvi, savustettu 130g + Voi 5g

Leipäjuusto/juustoleipä, rasvaa 17-23g 25g

Kivennäisvesi mineraalivesi 300g

Auringonkukansiemen 15g

Kananmuna keitetty 60g

Pansuola (Oriola oy) 4g

Kerma, rasvaa 35 g, kuohukerma 10g

Vesi, vesijohtovesi 190g

Kaakaojauhe, sokeroimaton 7g

Sokeri 3g

Lakka 60g


prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
55 / 28 / 33 / g
221 / 114 / 301 / kcal
0,6 / 0,3 / 0,4 / g/kg
35 / 18 / 47 / %
kokonaisenergia = 639 kcal



























Tässä Reijon lounas:

Jälkiuunileipä, vähäsuol. Oululainen 75g

Margariini 60% Keiju normaalisuolainen 10g

Kurkku, tuore 45g

Savusiika savukala 130g

Sipuli, raaka 25g

Peruna, keitetty kuorineen, keitinvedessä suolaa 200g

Keräkaali 40g

Paprika punainen 40g

Porkkana 40g

Maito, rasvaton (Valio) 200g

Mustikka, Pakkasmarja 50g

Sokeri 5g


prot / hiilih. / rasvaa / yksikkö
45 / 88 / 13 / g

180 / 354 / 120 / kcal
0,5 / 0,9 / 0,1 / g/kg
28 / 54 / 18 / %
kokonaisenergia = 665 kcal
























Tätä kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti! Lukekaa ihmeessä kaikki kommentit. En muista koskaan nähneeni näin mielenkiintoista keskustelua tässä vaatimattomassa blogissani. Nöyrä kiitos!

Tässä kooste oivalluksistanne:
Ravitsemusasioita paljon pohtiva Sami Uusitalo on halunnut järjestää tämän kilpailun sen vuoksi, että hän on ravitsemusviranomaisten taholta usein kuullut väitteen, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa (VHH) jää pois tärkeitä suojaravintoaineita: "Kuidun ja monien vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti uhkaa jäädä liian vähäiseksi kun on VHH ruokavaliolla..." (Antti Aro ja Liisa Heinonen)

Juuso pitää tätä aivan loistava ideana! Nähtäväksi jää, onko ykkösleiriläisistä ottamaan kynää ja laskinta kauniiseen käteen. Joka tapauksessa tällaiset käytännönläheiset, havainnollistavat esimerkit lienevät omiaan karsimaan virheellisiä oletuksia suojaravintoainetiheistä ja hiilihydraattitietoisista ruokavalioista. Anonyymi diabetestyössä mukana oleva kaipaa juuri tällaista keskustelua Suomeen. Lautasmalli toimii valistustyössä tosi huonosti. Diabetestyössä ei enää pitkään aikaan ole seurattu Diabetesliiton ohjeita. Niillä ohjeilla diabeetikot pääsevät nopeammin hautaan. Onko se tarkoitus? Hän ennustaa, että Samin malli voittaa aika selvästi. Aino on neljättä vuotta VHH-ruokavaliolla sen hyvien terveysvaikutusten takia. Hän ei vaihtaisi viralliseen enää. JJD pn korvannut perunan, riisin ja pastan parsa-, kukka tai valkokaalilla. Sekaan hän pistää voita tai smetanaa. Vajaa vuosi on JJD:llä takana siitä kun hän vähensi hiilihydraatteja reilusti olettamiensa terveysvaikutusten takia. Ylipainoa ei ole juurikaan ollut. Selkein vaikutus oli että makeanhimo loppui lähes kokonaan. Kehonkoostumusanalyysien mukaan rasvaprosentti on pysynyt tuon ajan samana mutta viskeraalinen rasva on vähentynyt lähes 25 %. Muita mitattavia muutoksia ei ole tapahtunut. Kovatehoisessa liikunnassa "noutaja" tulee ehkä aavistuksen nopeammin kuin ennen ruokavaliomuutosta. Proteiineja hän on aina pyrkinyt syömään saman määrän kuin ennenkin. Anonyymi karppaaja on hiilihydrattirajoituksella pitänyt astman ja verensokeriarvot aisoissa. Hän on jättänyt pois ruokavaliosta leivän, kahvileivän, valmisateriatuotteet, limsat, tuoremehut, valmiit salaatinkastikkeet, ruokaöljyt, margariinit, riisit ja pastat. Kevytjuuston sijasta hän syö täysirasvaista, kevytjogurtin sijasta luonnon jne. Hän syö saman verran lihaa ja kasviksia kuin ennen, enemmän kananmunia, kermaa ja voita. Koska hän syö luonnollisia elintarvikkeita, hän pärjää vähemmillä kaloreilla ja saa tarvittavat ravintoaineet helpommin. Lisäksi hän syö halvemmalla ja paremmin eikä usko, että rasvankulutus kokonaisuudessaan on paljon muuttunut. Hän ei vain enää saa transrasvoja leipomatuotteista tai esim jäätelöistä, vaan korvaa ne luonnollisella rasvalla. Rahaa ruokaan menee vähemmän. Vähemmän lisäaineita, e- merkkisiä, ei myöskään soijaa joka sotkisi estrogeenitasapainoja vesissä. Nälkä pysyy hyvin pois 1600 kcal päivävauhdilla, enemmänkin voisi syödä, mutta ei ole tarve. Ruokavaliota voi kokeilla ja seurata esim. verensokerin vaihtelua ja päättää parin viikon jälkeen haluaako jatkaa. Kilpailu tuo varmaan kivoja ruokaohjeita jos kokeilu kiinnostaa.

Virallisen lautasmallin ainoa toivo on jos jätetään pois nuo kolme perunaa ja otetaan tilalle paljon tuoreita vihanneksia. Niin kauan kun lautasella on nuo perunat ei ole mitään toivoa lautasmallilla pärjätä. Sami Uusitalo muistuttaa, että mikäli perunat otetaan lautaselta pois ei kyseessä ole enää virallinen lautasmalli. Amerikan täti tuli keskusteluun mukaan karppaus.info:n sivuilta ja luuli tietenkin, että täällä riehuu kauhea fanaatikko. Kirjoituksiani on sensuroitu, lukittu, minusta on puhuttu pahaa ja vähätellään ansioistani VHH:n esilletuonnissa. Todetaan, että olen täällä kuitenkin hyvällä asialla! Sami voittaa! sanoo Amerikan täti, sillä perunassa ei ole paljon ravintoa. "Potato chips" on lihottanut amerikkalaiset. Ei rasva. Unelma Säleikön mielestä lautasmalli rulettaa, kun puhutaan painonhallinnasta. Jos on syytä noudattaa tiukempaa dieettiä, on hiilareiden määrää syytä ehkä tarkistaa. Kaikenmaailman välipalat, herkkujäätelöt, hampurilaisbaarit, kaupan karkkihyllyt ja kosteat ravintolaillat ovat lihavuuden syynä. Ja vähäinen liikunta. Unelma Säleikköä ärsyttää, että tavallisesta ruokailusta tehdään liikaa tiedettä ja sekoitetaan ylipainoisten päät. Hänen tekisi mieli heittää perunalla kaikkia, joilla on jotakin perunoita vastaan. Ihan kuin joku itsensä perunalla lihottaisi (siis tavallisella, keitetyllä). Hei haloo. Hänen lapsuuden kodissa miesväki latasi lautaselleen kahdeksan perunaa. Se se on miehen työ. Eikä ollut kaljamahoja vaan aktiivinen elämäntapa ja hyvä ruokahalu. Sami Uusitalo vastaa Unelma Säleikölle: Katsopa Unelma, sinun lapsuuden kodissa raavaat miehet ja muutkin leikkasivat nälän tunteensa rasvalla. He eivät olleet hiilarikoukussa suuresta perunamäärästä huolimatta. Sitten Sami kertoo olevansa entinen 117 -kiloinen ja juuri tärkkelyskuorman rajoituksesta johtuen hän painoi äsken 95,4 kg. Lihavuutta hoidetaan väärin. Näin se vain on. Tervetuloa heittämään meikäläistä perunalla, mutta Sami heitä kivellä takaisin. Popsi perunaa mikäli se ei sinua lihota, ei minulla ole mitään antipatioita perunaa kohtaan sinällään, sanoo Sami. Vain ja ainoastaan isoa tärkkelyskuormaa, jota meille tuputetaan viljan ja perunan muodossa. Kun tähän lisätään vielä neuroottinen "vähän rasvaa"- linja, niin moni on auttamatta näläntunteen noidankehässä. Sanomansa vakuudeksi Sami pyytää välttämään perunaa, pastaa, riisiä, maissia, mehuja. Hän pyytää suosimaan kaaleja, lanttua, naurista, punajuurta, porkkanaa, vihanneksia ylipäätään, hedelmiä (poislukien banaani, viikuna). Vaihda leipä näkkäriin. Ei enempää kuin 5 palaa/päivä. Syö lihaa ja rasvaa sen verran, että nälkä lähtee. Näillä periaatteilla Sami on keventynyt 22 kg reilussa kahdessa vuodessa.

Jos tutkimusten mukaan suurinosa ihmisistä syö ravitsemussuositusten mukaisesti ja lihovat silti, se johtuu siitä, että ihminen ei "muista" hotkaisemaansa suklaapatukkaa saati laske säännöllisten saunailtojen olutkaloreita. Siitäkin on tutkimuksia: kalorit ja syödyn ruuan määrä arvioidaan alakanttiin.

Jari veikkaa tämän kilpailun menevän melko lähelle tasan, sillä kasviksissa ei ole erityisen paljon vitamiineja ja kivennäisaineita. Tuula on ehottomasti Samin kannalla: "Tökkää heti noihin 15 prosentin kermoihin ja Keiju-margariineihin! Ne ovat kyllä suurta bisnestä ja työllistävätkin tietysti suomalaisia, mutta samalla suuren suurta "kusetusta" noin ravinto-opillisesti!". Reijo sanoo: "Sami voittaa tämän kisan. Ylivoimaisesti. Hänen lounaansa pitää nälän poissa paremmin ja siinä on enemmän vitamiineja. Lautasmalli on politiikkaa. Samin lautanen on elämää ja todellisuutta."

Juha Eriksson kaipaa lapsuuden lihaa, kalaa, perunoita, viljaa, maitoa, voita ja läskiä. Mutta mikään näistä ei ole enää samanlaista kuin lapsuudessa. Lähes kaikki ruoka on nykyään tavalla tai toisella ravintoköyhempiä... Juha Eriksson osuu arkaan kohtaan: vitamiiniköyhä nykyruoka. Olen iloinen jos blogini houkuttelee etsimään ruokaa, jossa on vitamiinit ja hivenaineet tallella. Elintarviketeollisuuden valmisruoat ovat köyhiä ja niihin pitäisi turvautua vain äärimmäisessä hädässä. Olen huomannut VHH-porukoiden korostavan ruoan terveysarvoja myös sen mukaan miten paljon ruoassa on vitamiineja. Ei ollenkaan hullumpi idea!

TtM ihmettelee missä lukee, että lautasmallin mukaan kootun aterian tulisi sisältää vähintään 55% hiilihydraatteja. Sellaiseen lounaan/päivällisen rakentaminen olisi aika vaikeaa. TtM on myös sitä mieltä, ettei lautasmallissa sanota missään, että lautasella pitäisi olla kolme perunaa. Siinä sanotaan, että neljännes lautasesta täytetään perunalla, tummalla pastalla tai riisillä. Lautasmalli on luotu, jotta ruoka-aineiden suhteet saadaan kuntoon. On myös muistettava, että lautasmalli on luotu ensisijaisesti henkilöille, joilla ei ole ongelmia painonhallinnan kanssa. Ei perunaa, pastaa ja riisiä turhaan sanota energialisäkkeiksi. Itse TtM täyttää lautasen jotakuinkin lautasmallin mukaan ja silti lounaalla ja päivällisellä tulee ainoastaan n. 40 % energiasta hiilihydraateista. Tämä yli 55 prosentin suositus täyttyy kuitenkin päivätasolla helposti, kun mukaan otetaan aamupuurot, kahvileivät yms. Nyt voidaan sitten tietenkin kysyä, että onko kahvileipien, makeisten yms. syöminen sitten kovinkaan terveellistä? No ei varmasti ole, mutta valitettavasti niitä ne ihmiset vaan syövät. Samin ja minun tarkoituksena onkin mm. tuoda keskusteluun, voitaisiinko tuossa lautasmallissa sallia isompi vaihteluväli. Terveyttä saattaa hoitaa yhtä hyvin (ja itse asiassa paremmin!) sellainen lounas, jossa hiilihydraattien määrä jää 30-40 prosenttiin. Se vaatii vain perunan jättämistä pois lautaselta. Supertoivolle tulee mieleen, että mitä järkeä on perustaa ravintojuttujen ajattelu prosentteihin energiasta: hiilari, proteiini, rasva. Koska suosituksissa näin tehdään, keskustelukin urautuu usein vääntöön prosenteista. Virallisten tahojen iänikuinen puhe prosenteista antaa meille huipputieteellisen vaikutelman ja tiukat raamit suuresta totuudesta. Supertoivon mielestä koko prosenttikäsite pitäisi lakkauttaa ravitsemuskeskustelusta. Prosenttien unohtaminen pakkottaisi huomion oikeisiin aiheisiin, kuten a) hituravintoaineiden (vai miksikä niitä kutsutaankaan) saanti milli- tai mikrogrammoissa, mikä kuuluu myös puheena olevaan lautaskilpailuun b) miten jokin tietty dieetti vaikuttaa kuhunkin yksilöön: isomahaisuus, verenpaine, mieliala yms. mitattavissa ja mittaamattomissa olevat asiat c) syödyn hiilarimäärän, laskettuna grammoissa, vaikutus elimistössä d) poliitiset ja bisnekselliset asiat Suomen kansakunnan ravitsemisessa e) historia: aika ennen 1950-lukua ja tuhansia vuosia taaksepäin, millaista oli silloin e) muuta. Tuntuu hurskastelulta, kun meidän annetaan ymmärtää, että suosituksia saatetaan muuttaa joskus ikuisuuksien päästä riittävän tutkimusmäärän kasauduttua. Ensinnäkin rasvateoriaa ovat toisinajattelijat vastustaneet vuosikymmeniä täällä ja ulkomailla. Heidän ääni ei vain ole kuulunut, ainakaan Suomessa. Kyllähän meilläkin se yksi rasvasodan veteraani, Valion entinen tutkija, kirjoittelee ahkerasti LDL-partikkelikokojen vaikutuksesta sydäntautiin. Timo Kuusela kirjoittelee menneistä ajoista hiilaritietoiset.netin osiossaan. Kummallisesti he osaavat perustella asiansa laajasti ja yksityiskohtaisesti, toisin toisin kuin ne jotka väittävät pelkän LDL-arvon suoraviivaisesti vaikuttavan sydäntautiin. Missä on jälkimmäisten rautalangasta väännetyt perustelut? Niitä en ole koskaan nähnyt. Heidän ymmärryksensä hataruus näkyy esim. Jarin sivuille kootussa Uusituvan ja Puskan s-postihaastattelussa. Kaiken kukkaraksi VHH-dieetti on ollut käytössä Euroopassa reilusti yli sata vuotta sitten, mistä Heikkilän Anttikin kirjassaan kertoo. Viisautta on aina ollut olemassa. Eli ei se ole Antti tai Atkins, joka on keksinyt jonkin uuden jutun. Supertoivo ei tarkoita, että VHH olisi ainoa oikea tai tarpeellinen kaikille. Jos hän oikein on käsittänyt, VHH:ta jotkut vastustavan sen takia, etteivät lukemiensa tutkimusten perusteella tiedä tarkalleen, miksi se sopii joillekin. Supertoivo ei ymmärrä, miksi jotain asiaa pitää vastustaa, vaikka se toisi käyttäjälleen tai noudattajalleen mittareilla mitattuna paremman terveyden, puhumattakaan henkisistä hyödyistä. Myös yleinen hiilihydrattitietoisuuden periaate on joillekin jo liikaa.

Seija voi kertomuksellaan vahvistaa, että tärkkelys koukuttaa häntä. Ja peruna ei vie nälkää. Samin tarkoituksena on osoittaa miten paljon enemmän vitamiineja ja hivenaineita sellainen lounas sisältää, jossa ei ole vatsantäytteenä perunaa, pastaa tai riisiä. TtM muistuttaa ettei yleisiä ravitsemussuosituksia voida räätälöidä pelkästään ylipainoisille ihmisille. Suurin osa suomalaisista kun on edelleen normaalipainoisia. TtM itse kuluttaa päivässä keskimäärin 3200 kcal. Hänen olisi hyvin vaikeaa saada tämä energiamäärä täyteen, ellei lautasella olisi perunaa, riisiä tai pastaa. Tämähän on Samin koko pointti! Rajoitettaessa runsaasti hiilareita sisältävää leipää, perunaa, riisiä, pastaa, maissia, viljatuotteita ylipäätään, ei päästä isoihin energioihin vaikka yritettäisiin. Samin mielestä lihavuus johtuu nimenomaan viranomaisten "syö paljon perunaa ja viljaa" sekä "vältä rasvoja" -ohjeista. Rasva- ja proteiinipitoista ruokaa ei tarvitse syödä kuin pieni tilavuus, että nälkä lähtee. Hiilarivoittoinen ateria vaatii isomman tilavuuden vatsalaukussa ja edesauttaa lihomista, väittää Sami. Reijo on käynyt luennoillani ja muistaa tällaisen asian: Laihdutus on pysyvä elämäntavan muutos ja tärkeintä on oppia hallitsemaan kylläisyyttään.

Saska Tuomasjukka on täysin eri mieltä Samin kanssa lihavuusongelman ytimestä: Saskan mielestä kyse on energian kulutuksen vähenemisestä kun ihmiset lihovat. Länsimaissa ihmisten päivittäinen energian saanti on laskenut, mutta siitä huolimatta olemme lihoneet, koska kulutus on laskenut vielä enemmän. Samin mielestä pahin ongelma ei ole tämä virallinen lautasmalli vaan se, että viranomaiset tuputtavat ylipainoisille perunaa ja viljatuotteita sekä samalla "imuroivat" rasvat joka paikasta. TtM:n mielestä Sami on törmännyt vääränlaisiin ”viranomaisiin”. Ylipainoisille nimenomaan suositellaan, että lautasmallissa perunaneljänneksen osuutta pienennetään ja tyhjä kohta täytetään kasviksilla. Ei painonpudottajille virallisen linjan mukaisessa ruokavaliossa myöskään suositella samanlaista leipämäärää kuin normaalipainoisille henkilöille. Sami ihmettelee: Missäs olet tällaiseen törmännyt. Ei ole todellakaan eteeni tullut. "Etsipä yksikin Uusituvan, Puskan, Pietisen tms. kommentti joka viittaa tähän suuntaan"! Kyllä se ohje on vähän rasvaa ja amen.

Lasten lihominen johtuu Samin mielestä menetetystä nälänhallinnasta. Liian suuresta hiilareiden määrästä verrattuna rasvoihin ja protskuihin. Saska vastaa tähän: Olemme ihan samaa mieltä siinä, että lihavuudessa on ongelmana menetetty nälänhallinta. Tiedätkös millä se saadaan esimerkiksi lapsilla kuriin? Poistamalla karkki- ja limuautomaatit kouluista! Saska ei aio jatka aiheesta enempää: "Sovitaan, että olemme eri mieltä. Minä olen sitä mieltä, että istuminen autossa, tietokoneen edessä ja telkun ääressä ei kuluta yhtä paljon kuin kävely kouluun, hippa tai kuka pelkää mustaa miestä. Perustelen tätä mm. viitteessä olevilla tutkimuksilla. Jos jotain oikein konkreettista kaipaat, niin eiköhän varusmiesten kunnon heikentyminen ole aika selkeä merkki? Olen myös sitä mieltä, että löhöilyn (sedentary lifestyle) lisääntyminen on vähentänyt energian kulutusta huomattavasti enemmän kuin ruoasta saatavan energian määrä on vähentynyt. Johtopäätöksenä olen sitä mieltä, että lasten lihavuuden yleistyminen johtuu ennen muuta yhteiskunnan muutoksesta." Jaakon mielestä tässä ovat syyt lihavuusepidemiaamme: pikaruokakulttuurin lisääntyminen, energiajuomien lisääntyminen ja makeisten, sipsien ym. annoskokojen suurentuminen ja limsa- ja karkkiautomaatit kouluissa. Myös ainakin 80-luvulla yleisenä ollut lasten "karkkipäivä" ei ole enää niin yleinen ja tuntuu etteivät vanhemmat ole enää niin tarkkoja lasten makeisten syönnistä. Toki lihavuuden syynä on myös huonontunut nälänhallinta. Myös nykyiset ravitsemussuositukset ovat siihen syynä. Nykyiset ravitsemussuositukset ohjaavat ihmisiä kaikenmaailman kevyttuotteiden pariin joten ei ole ihmekään jos on pakko sortua makeisiin välipaloihin ruokailujen välillä. Jos Jaakko saisi päättää, hän poistaisi limsa-automaatit kouluista ja kaikki kevyttuotteet kaupoista. Tilalle kunnon ruokaa.

VHH ruokavalio on ihan hyvä ja oikein toteutettuna turvallinen väline painon pudotukseen – kuten on vähärasvainenkin ruokavalio, sanoo TtM. VHH ruokavalio ei ole kuitenkaan missään suhteessa ylivertainen vaihtoehto. Sen ei ole tutkimuksissa todettu johtavan pitkällä aikavälillä yhtään sen parempiin tuloksiin painonpudotuksen suhteen kuin vähärasvaisen ruokavalion. Tähän väliin AM haluaa ilmoittaa, että tuo käsitys on virheellinen! Tutkimusten mukaan myös VHH ruokavalion noudattaminen on suhteellisen vaikeaa; kato on ollut tutkimuspopulaatioissa suurta. Pötypuhetta, sanoo AM. Mielenkiinnolla TtM odottaa myös tutkimustuloksia siitä, mitä veren rasva-arvoille tapahtuu VHH ruokavalion aikana, kun paino pysyy pidemmän aikaa muuttumattomana. TtM suhtautuu VHH ruokavalioon hyvin myönteisesti silloin kun puhutaan painonpudotuksesta. Sen voisi ihan hyvin ottaa mukaan ylipainoisten AIKUISTEN henkilöiden ravitsemussuosituksiin VRN ruokavalion vaihtoehdoksi. Varsinaisia ravitsemussuosituksia TtM ei kuitenkaan lähtisi kovin radikaalista muuttamaan. Hiilihydraattien alarajaa voisi hieman laskea, ja TtM uskoo, että lähitulevaisuudessa näin tullaan tekemäänkin. Mitään radikaalia muutosta ei kuitenkaan kannata odottaa. Sopiva alaraja olisi TtM:n mielestä 35-40 E%:n tienoilla. Rajan laskeminen tätä alemmaksi vaatisi koko suomalaisen ruokakulttuurin muuttamista. Tällä puolestaan olisi laajat taloudelliset vaikutukset, ei pelkästään kuntien talouteen, vaan myös ravitsemusalalla toimivien yrittäjien talouteen (valinnanvaran lisääminen lisää myös kuluja). Jari komppaa TtM:ää: Motivoituneet noudattavat VHH:ta, muut eivät. Annetaan motivoituneille mahdollisuus muuttamalla suositukset sallivammiksi ja "neuvonantajien" asenneilmapiiri avomielisemmäksi. Tällä hetkellä löytynee paljon motivoituneita, jotka hyötyisivät terveydellisesti, mutta eivät uskalla kokeilla. Suositusten priorisoinnista Jari ja TtM taitavat olla eri kannoilla. Jari kannattaa optimaalista ravitsemusta eikä tee kompromissia lyhyen aikavälin taloudellisten vaikutusten suhteen. Samin mielestä VHH ruokavalioiden noudattaminen on tutkimuksissa ollut suhteellisen vaikeaa, mm. näistä syistä: 1) Tutkijoilla on vahva ennakkoasenne VHH:ta kohtaan. Mukana on myös tietoista valehtelua ja tulosten vääristelyä. 2) Monet yksilöt samoin kuin tutkimukset tekevät VHH:n aivan liian ahdasmielisesti. Hiilareita ei tarvitse vetää 20 g asti, niinkuin Atkinsin alussa. Tämä vaikeuttaa dieetissä pysymistä. 3) Tieto VHH ruoka-aineista on vähäistä ja moni kokee sen hankalaksi noudattaa. 4) Ehkä muita tekijöitä. Saska Tuomasjukka on Sami Uusitalon kanssa samaa mieltä siitä, että vähän käsitellyt (siis raa'at) kasvisruoat ovat terveellisiä ja ekologisia. Olisiko niissä kuitenkin yksi syy siihen, että karppiruoka ei kaikille maistu? (viittaus TtM:n esille tuomiin korkeisiin keskeytyslukuihin). Saska tuntee ainakin jonkun ex-karpin, joka siirtyi runsaaseen lihan syöntiin kyllästyttyään kokonaan kasvisravinnolle. Karppiaika totutti kasvisruokaan, joka aiemmin oli outoa. Saska pitää tällaista kehitystä erittäin positiivisena! Karppailusta portti kasvissyöntiin!

Kun ravitsemussuosituksia tehdään, on niissä TtM:n mukaan otettava terveellisyyden lisäksi huomioon myös mm. taloudelliset ja eettiset näkökulmat. Ruuan eettisyys on sellainen aihe, mistä saa varmasti aikaan kunnon väittelyn. TtM toteaa lyhyesti, että lihan, kalan, kananmunan ja maitotuotteiden tuottaminen kuluttaa hirveästi energiaa ja valitettavasti myös saastuttaa ympäristöä. Lisäksi eläimien elinolot eivät aina ole parhaimmat mahdolliset, vaikka Suomessa eläinsuojeluasiat varsin hyvällä mallilla ovatkin. Supertoivo väittää, että viralliset tahot - heidän lisäkseen vegaanit - vetoavat eettisyyteen, mutta ovatkohan väitteet aivan loppuun asti mietittyjä? Luksusmarganiineissa käytetään mainosten mukaan rypsiöljyjä tms., mutta miten onkaan margariinien laita ylipäätään? Supertoivo ei keksi mitä muuta niiden raaka-aine voi olla kuin palmuöljyä. Suomalainen margariiniteollisuus on siis mukana mukana Kaakkois-Aasian sademetsien tuhoamisessa biodiesel-yritysten lisäksi. Jos kaikki söisivät suositusten mukaan, suurin osa tuotetusta maitorasvasta menisi tunkiolle tai lähitulevaisuudessa biodieseliksi (mihin ylijäämä menee tällä hetkellä, sitä Supertoivo ei tiedä). Maitorasvan poistaminen tai vähentäminen maidosta, juustosta, jugurtista ja muista on mitä suurinta järjettömyyttä ja tuhlausta. Kyseessähän on kallisarvoinen ravintoaine, jonka lukemattomista hyvistä vaikutuksista on perusteellisia ja hyviä kirjoituksia. Kuinka ekologista onkaan rahdata riisi tänne Aasiasta asti? Olisiko esim. Kiinassa vientiriisin viljelyyn käytettävälle maa-alueille järkevämpääkin käyttöä? Suomessa sekä laitosruokalat että kansalaiset käyttävät riisiä, joten sen kulutuksen luulisi olevan täällä melkoista. Ehkä perunan korostamisessa onkin järkeä, jos sen vaihtoehtona on riisi. Sitä ei tarvitse rahdata kovin kaukaa. Perunasta hiilaritietoisetkin saavat halutessaan lisäenergiaa. TtM kehottaa lukemaan julkaisu, jossa selvitetään kotimaisten elintarvikkeiden materiaalipanosta. Jari valistaa: VHH-ruokavalio ei ole proteiinidieetti vaan rasvadieetti. VHH-ruokavalio on tässä suhteessa hivenen ekologisempi vaihtoehto, koska täysrasvaisena se sallii paremman käyttöasteen eläinkunnan tuotteille. Rasvaisia energiapitoisempia osia ei heitetä hukkaan. Lisäksi sekä VRN:n suositusta että VHH-ruokavaliota voi noudattaa myös täysin kasvikunnan tuotteilla, jos sen kokee mielekkääksi. TtM ei saa kananmunasta millään mitään ekologista tuotetta, vaikka se huomattavasti ekologisempi vaihtoehto onkin kuin esim. liha, voi ja juusto. Vaikka tässä ruuan ekologisuudesta kailotankin, niin Sami ei kuitenkaan pidä luulla, että TtM olisi joku "viherpiipertäjä". TtM syö kyllä lihaa, kananmunaa, juustoa ja juo maitoa (rasvatonta tai kevytmaitoa). Paistaminenkin tapahtuu voissa. Ruuan ekologisuus on kuitenkin laittanut hänet pohtimaan asioita, ja kyllä kaupassa jo tuleekin tehtyä valintoja ekologisuuden perusteella. TtM suhtautuu VHH ruokavalioonkin myönteisesti, vaikka ei ihan samoilla linjoilla Samin kanssa olekaan. TtM käskee Samia viilaamaan pilkkua niin paljon kuin haluaa, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että eläinperäisten tuotteiden kuluttaminen on ekologisesti huomattavasti kuormittavampaa kuin kasviperäisten tuotteiden kuluttaminen – ja nyt ei puhuta yksittäisistä tuotteista vaan asioista kokonaisuutena! Sami ei luovuta: "Kertokaapa minulle viisaat miten saatte rasvaisesta juustosta ekologisemman kuin vähärasvaisesta juustosta ja luonnonrasvaisesta jogurtista ekologisemman kuin vähärasvaisesta". Saska Tuomasjukka huomauttaa, että ruoantuotannosta syntyy 22 % ilmastoa lämmittävistä päästöistä. Näistä yli puolet syntyy eläinten pidosta (lannan aerobinen hajoaminen 31 %, metaanin anaerobinen tuotanto 25 %). Tämä on yksiselitteisesti se syy, minkä vuoksi suositellaan lihan käytön vähentämistä. Jokainen voi ottaa vastuuta lastemme maailmasta. Jos joku nyt epäilee ihmisen - tai ehkä voisi sanoa nautojen ja sikojen - osuutta ilmastonmuutoksessa, niin sitten ei voi mitään. Saska Tuomasjukka päättä lopettaa asiasta jankkaamisen. Eläinperäiset tuotteet ovat tieteellisen tiedon perusteella selkeästi epäekologisempia kuin kasvituotteet. Kokonaisuutena, kuten TtM jo huomautti. Broileria voi suosia, jos kasvatusmenetelmä ei aiheuta omantunnontuskia. Eläintuotteet ovat luksusta, jota syödään kun raha riittää muuhunkin kuin välttämättömään. Siksi eläintuotteiden käyttö lisääntyy samaan tahtiin kuin ylensyönti. Siitä huolimatta Saska Tuomasjukka ei väitä, että eläintuotteet ovat lihavuuden syy; ne vain liittyvät samaan ilmiöön, eli elintason nousuun. Kuljetusten osuus elintarviketuotannon ekologisesta kuormasta on yllättävän pieni. Tämä käy nätisti ilmi esimerkiksi talvitomaateista: espanjalainen lentotomaatti on kotimaista kasvihuonetuotosta huomattavasti parempi vaihtoehto. Westie pitää Saskan mielipidettä kestävästä kehityksestä tärkeänä ja huomioonotettavana seikkana, mutta toisaalta pitää ymmätää Jarin ja Samin näkemykset siinä valossa, että terveys on henkilölle usein se n:o 1. Mutta eihän sitä terveellistä ravitsemusta tarvitsekaan rakentaa eläinlihasmassan varaan eihän siinä mitään järkeä ole ja tuskin kovin terveellistäkään. Ongelmana nykyään on että meillä on aivan hirvittävä resurssien tuhlaus meneillään ja siihen on osa syyllinen vallitsevien suositusten tiettyyn ajattelusuuntaan (vähärasvaisuuden ihannointi) ohjaava vaikutus. Jos luonnolliset eläinrasvat saisi täysimääräisinä sisällyttää ravinnon mukaan, ihmiset saattaisivat syödä harvemmin ja ehkä vähemmänkin kaloreina mitattuna (ei koko ajan nälkä; vrt. Ranska) ja olisivat ehkä terveempiä ja meno olisi myös nykyistä ekologisempaa ainakin ruuan tuotannon suhteen. Tästä Westien mielestä on kysymys. Mökinmuija haluaa kommentoida tätä tutkimusta ekologisesta jalanjäljestä. Ensinnäkään suomalainen lypsylehmä ei elä maissilla ja soijalla kuten näissä tutkimuksissa oletetaan. Suomalainen lehmä syö säilörehua, sitä tuskin kukaan haluaa omaan ruokapöytäänsä! Kana ja sika sensijaan syö ihmisen ruokaa. Toisekseen suomalainen lehmä ei "varasta" viljelysmaata vaan hyödyntää vaikeita viljelysmaita muuttaen esim suon antimet ihanaan muotoon. Kolmanneksi: laskelmissa käytetään naurettavaa korvauslukua (1) säilörehulle. Sen vuoksi saadaan maito ja naudanliha (märehtijän) näyttämään huonolta vaihtoehdolta. Kukahan tämänkin tutkimuksen on maksanut? mökinmuija kysyy lopuksi.

Voimiehen mielestä yliopistoista valmistuu huomattava määrä porukkaa, jotka eivät ole erityisen älykkäitä. Tällaiset eivät voi nöyrtyä ja tunnustaa omaa rajallisuuttaan, vaan tarraavat kiinni ulkoaopeteltuihin opinkappaleisiin ja omaan asemaansa. Futuron mielestä yleistä mielipidettä missä tahansa yhteisössä on vaikea murtaa. Joku rohkea, joka näkee asiat toisin saatetaan hymähtäen leimata vastarannan kiiskeksi, vaikka hän olisikin oikeilla jäljillä. Saattaa jopa olla, että muutkin porukasta on hiljaa mielessään samaa mieltä, mutta eivät uskalla tuoda sitä julki, etteivät saisi itsekin leimaa otsaansa. Jollain hiljaisella saattaa olla maailmaa mullistava ajatus mielessään, mutta ei uskalla tuoda sitä esille ja se jää käyttämättä. Futuron mielestä on väärin, että luomme sellaiset olosuhteet, joissa ei uskalleta keskustella ja leikkiä villeilläkin ajatuksilla ja teorioilla, koska pelkäämme tulevamme haukutuksi. Minusta jo koulussa pitäisi haastaa kaikki mahdollinen tieto ja opetella kysymään MIKSI? ja hakemaan perusteluita!!! Ravitsemusterapeutit eivät osaa kyseenalaistaa omia teorioitaan, koska heille on opetettu että asia on niin. Tuntuu, että liukuportaita käytetään myös ajattelussa, koska sehän vasta rankkaa on. Mitäs sitä valmiissa maailmassa...

Saska Tuomasjukan mukaan suositukset perustuvat ennen muuta näyttöihin. Hiilihydraattien rajoittamisesta ilmestyy koko ajan entistä positiivisempaa tulosta, mutta kokonaisuutena näyttö on vielä rajoitettu. Suositukset muuttuvat kun näyttö on riittävä. Jarin mielestä tämä on melkoinen mantra. Ei ole toistaiseksi näkynyt sellaista yhdenmukaista interventiopohjaista näyttöä nykysuosituksen ylivertaisuudesta. Itse asiassa jokseenkin kaikissa ruokavalioita vertailevissa kokeissa suositusten mallilla saadaan huonoimmat tulokset. Tämän tyyppiset tutkimukset osoittavat parhaiten syy- ja seuraussuhteen. Eli siis, missä on se näyttö nykyisten suositusten puolesta? Jari pistää Saskan lujille: "Usein kuulee mainittavan ne tuhannet tutkimukset, jotka puoltavat nykysuosituksia. Mutta osaisitko ihan tarkalla lähdeviitteellä osoittaa edes yhden, joka kohtalaisuudella varmuudella osoittaisi VRN:n mallin olevan suurimmalle osalle väestä optimaalinen ruokavalio?" Saska ei innostu Jarin provokaatiosta: "Jari, tätä keskustelua en voi käydä kanssasi. Jos et hyväksy sitä, että näyttö koostuu kaikista hyvin suoritetuista tutkimuksista, ei keskustelulla ole pohjaa." Saska selittää, että suositukset pohjautuvat muuhunkin kuin tieteeseen, koska niiden on peilattava maailmaa, jossa elämme. Tämäkään ei muuksi muuta sitä tosiasiaa, että valtaosa ihmisistä olisi hyvin terveitä, jos söisi suositusten mukaisesti. Ongelmahan on nimenomaan siinä, että suosituksia ei noudateta.

TtM:n mukaan kisa on siinä mielessä hieman ongelmallinen, että yksittäisten aterioiden terveellisyys ei kuvaa kovinkaan hyvin koko ruokavalion terveellisyyttä. On tietenkin itsestään selvää, että VHH ruokavalio voittaa kun ravintoaineiden saanti suhteutetaan energiamäärään. Onhan peruna, pasta ja riisi aika suojaravinneköyhää ravintoa moniin muihin ruoka-aineisiin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö virallisen suosituksen mukaisella ravitsemuksella saavutettaisi vitamiinien ja kivennäisaineiden saantisuosituksia. TtM ei näe erään tutkimuksen tulosten perusteella mitään syytä lähteä radikaalisti muuttamaan nykyisiä ravitsemussuosituksia. Hiilihydraattien alarajaa voisi jonkin verran laskea, ehkä jopa 35 E% asti, pohtii TtM. Tätä alemmas hän ei kuitenkaan sitä laskisi. Mikäli hiilihydraattien alaraja suosituksessa laskisi, tarkoittaisi tämä sitä, että ruuan tarjonta kouluissa, työpaikoilla, sairaaloissa ym. pitäisi muuttaa niin, että suositusten mukainen ruokailu olisi mahdollista. Tämä muuttaisi täysin koko ruokailun ja johtaisi myös ruoka-annosten hinnan nousuun – monipuolinen VHH ruokavalio kun on selvästi kalliimpaa kuin suositusten mukainen runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio. Jari jatkaa piikittelyään: "Tärkeämpää on siis syödä halvalla kuin mahdollisimman terveellisesti? Minulle ei. Karsin mieluiten muista kuluista kuin ruoasta. Oikealla ruoalla voi nostaa elämän laatua ja tervettä ikää." Saska on varma, että Samin lautanen voittaa kisan, ja syyt on TtM hyvin kertonut. Metsämörkön mielestä käsittelemättömässä ohrassa, kaurassa, ruissa, tattarissa ym. vitamiini ja hivenaineet ovat tallella. Oman kokemuksensa mukaan ne eivät nosta ja heilauttele veren sokeritasapainoa niin paljon kuin "hiotut" tuotteet.

Sami Uusitalo on minun mielestäni esimerkillisen selvästi osoittanut, että huhupuheet VHH-ruokavalion vitamiiniköyhyydestä eivät pidä paikkaansa. Minulta kysytään vilkkaasti sähköpostin välityksellä, miksi en puolusta VHH-ruokavaliota näkyvämmin. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja vastaan, että suhtaudun toki myönteisesti hiilihydraatteja rajoittavaan ruokavalioon, mutta en näe roolikseni "puolustaa" VHH-ruokavaliota. Pysyttelen mieluusti neutraalina tuon asian suhteen ja tarjoan teille monipuolista luettavaa aiheesta jatkossakin. Jookos?


Väliaikatietoja kilpailusta: Sami johtaa kilpailua ylivoimaisesti tällä hetkellä. Voisitte auttaa Valtion ravitsemusneuvottelukuntaa lähettämällä parhaan mahdollisen perunaa, pastaa ja riisiä sisältävän lounasannoksen sisältönne tänne. Parhaimmat reseptit julkaistaan!

Ideoita pursuava asiakkaani
, Sami Uusitalo, haluaa julistaa kilpailun. Kilpailun voittaja saa paljon kunniaa ja median jakamattoman huomion. Tässä ei kilpailla rahasta vaan kunniasta.

VRN (55-60 % hiilihydraatteja)

vastaan

Sami (8-25 % hiilihydraatteja)

Kilpailuasetelma on tällainen: Valtion ravitsemusneuvottelukunnan lautasmalli vastaan Samin oma lautasmalli (VRN vastaan Sami)

Sami Uusitalo haastaa Pekka Puskan, Pirjo Pietisen, Mikael Fogelholmin, Patrik Borgin, Leo Niskasen, Matti Uusituvan ym. valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosittelemaa lautasmallia kannattavat henkilöt kokoamaan tuon lautasen lounashetkeä varten siten kuten opetetaan. Eli kolme perunaa, puolet lautasesta vihanneksia, neljäsosa lautasesta joko lihaa tai kalaa, rasvatonta maitoa, leipää jne. niin, että 55-60 % lounashetken sisältämästä kokonaisenergiasta on hiilihydraatteina.

Sami ja hänen kannattajansa rakentavat oman lounaslautasensa sitten niin, että hiilihydraatteja on 8-25 % kokonaisenergiasta.

Kilpailussa käytetään elintarvikkeiden koostumustietopankki Finelin tietoja. Vastauksessa pitää ilmetä miten laskelmat on tehty ja mikä on lautasen ravintotekijöiden määrä.

Jos toisessa lautasessa on selvästi enemmän vitamiineja ja hivenaineita julistetaan voittajaksi se lautasmalli jossa ravintotekijöitä on enemmän ja tarjotaan tämä tieto median edustajille tiedoksi helmikuun alussa 2009.

Kilpailuvastauksia voitte kaikki lähettää. Vastauksesta pitää ilmetä oletteko VRN:n vai Samin ehdotuksen kannattajia (mikäli asia ei muulla tavoin käy ilmi).

Kilpailuvastaukset tarkkoine laskelmineen sähköpostilla osoitteeseen: christer.sundqvist (at) ravintokirja.fi

Keskustelua tästä jännästä kilpailusta käydään tämän blogikirjoituksen kommenttiosassa ja käynnissä on myös mielipidekysely tästä aiheesta. Kuka voittaa?

Kilpailu päättyy 31.1.2009