lauantaina, elokuuta 08, 2009

Kivikautista sapuskaa diabeetikoille

*
Yrittäjä Jari Ristiranta
kirjoittaa Ravitsemus ja terveys -blogissaan siitä miten kivikauden ruokavalio paransi diabeetikkojen terveyttä Ruotsissa.

Ruotsalaistutkijat Lundin yliopistolla selvittivät kivikauden ruokavalion ja pohjoismaisten ravitsemussuositusten (vertailuruokavalio) mukaisen ruokavalion vaikutuksia sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin tyypin 2 diabeetikoilla. Koehenkilöt noudattivat satunnaisessa järjestyksessä kumpaakin ruokavalioita kolmen kuukauden ajan.

Kivikauden ruokavalio perustui vähärasvaiseen lihaan, kalaan, hedelmiin, kasviksiin, juureksiin, kananmuniin ja pähkinöihin. Kivikauden ruokavaliossa oli vähemmän vilja- ja maitotuotteita sekä enemmän hedelmiä, kasviksia, lihaa ja kananmunia kuin vertailuruokavaliossa. Lisäksi siinä oli vähemmän energiaa (vaikkei energiansaantia oltu pyydetty rajoittamaan), pienempi energiatiheys, vähemmän hiilihydraatteja, kuitua, tyydyttynyttä rasvaa ja kalsiumia sekä enemmän tyydyttymätöntä rasvaa, kolesterolia ja useita vitamiineja.

Kivikauden ruokavaliota noudatettaessa paranivat sokerihemoglobiini HbA1c, veren triglyseridipitoisuus, verenpaine, paino, vyötärönympärys ja HDL-kolesteroli enemmän verrattuna vertailuruokavalioon. Sokerinsiedossa ja CRP-tulehdusarvossa ei tullut eroja.

Tutkimuksen rajoitteena oli koehenkilöiden vähäinen määrä (13 kpl), ja tutkijat toivoivatkin laajempia tutkimuksia aiheesta. Tutkimus julkaistiin Cardiovascular Diabetology -lehdessä otsikolla "Beneficial effects of a Paleolithic diet on cardiovascular risk factors in type 2 diabetes: a randomized cross-over pilot study".


Muita kirjoituksiani missä Jari Ristirannalla on sormensa mukana pelissä:

Välipalat lihottavat meitä vyötäröstä


**
Sain äsken tutkijaystävältäni
mielenkiintoisen eripainoksen. Siinä oli selvitelty viiden vuoden seurantajakson aikana ruokapäiväkirjojen avulla, mitkä ruoka-aineet lihottivat meitä ja kasvattivat nimenomaan haitallista vyötärörasvaa. Mielenkiinto kohdistui välipaloihin, jotka lihottivat miehiä ja naisia vyötäröstä. Pahoja lihottajia olivat virvoitusjuomat, kaikenlaiset naposteltavat, aamiaismurot (myös kokojyvävalmisteet!) ja sokeroidut hillot. Sen sijaan oli turvallista syödä lihaa ja nauttia rasvaisia maitovalmisteita. Jälkimmäisillä ruoka-aineilla linjat pysyivät kurissa.

Tanskalaistutkijat olivat päätyneet suosittelemaan seuraavia ruoka-aineita mikäli halua pitää huolen terveydestään:
  • Naisten vyötärö ei kasvanut näillä ruoka-aineilla: punainen liha, vihannekset, hedelmät, voi ja täysrasvaiset maitotuotteet.
  • Miesten vyötärö pysyi kurissa näillä sapuskoilla: punainen liha ja hedelmät.
  • Naisilla paisui vyötärö näillä ruuilla: peruna, siipikarjan liha ja välipalat.
  • Miehet kasvattivat tehokkaimmin vararengastaan näillä elintarvikkeilla: välipalaruoat
Tutkijat löysivät siis sukupuolesta johtuvia eroja lihomisherkkyydessä vihanneksista, täysrasvaisista maitotuotteista ja prosessoidusta lihasta. Mikäli ihminen jostain syystä haluaa lihoa vyötäröstään, hänen pitää syödä hyvin vähän hedelmiä ja punaista lihaa sekä lisätä välipalojen nauttimista. Lisäksi naisten tulisi välttää vihanneksia ja täysrasvaisia maitovalmisteita. Sen sijaan perunaa, siipikarjan lihaa ja prosessoituja lihavalmisteita pitäisi syödä runsaasti.

Tutkijoiden mukaan Pohjoismaissa niin suositun perunan ongelmana on sen korkea glykeeminen indeksi ja naiset olivat erityisen herkkiä lihomaan perunalla (yli 100 g päiväannoksilla). Tutkijat eivät löytäneet mitään eroja aamiasmurojen laadussa, eli myös paljon kuituja sisältävillä täysjyvämuroilla oli vyötäröä lihottava vaikutus. Tutkimuksessa vahvistui proteiinin rooli nälänhallinnassa. Tutkijat elättelevät toiveita, että lihan roolia kylläisyyden ylläpidossa korostetaan tulevissa Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa. Lisää tutkimuksia tarvitaan tästä asiasta. Naisten tulisi ilmeisesti nauttia maitovalmisteet täysrasvaisina. Sen sijaan miehillä tilanne on maitovalmisteiden laadun suhteen epäselvä. Ravitsemuksellisesti epätyydyttävien välipalojen vahingollinen vaikutus näkyi erityisesti jos niiden avulla pyrittiin korvaamaan kokonaisia aterioita tai terveellisempiä välipalaratkaisuja.

Tutkijoista tohtori Sörensen ilmoitti sidonnaisuuksista lääke- ja elintarviketeollisuuteen. Muilla tutkijoilla ei ollut kaupallisia yhteyksiä. Tutkimusta on rahoitettu neutraaleista rahoituslähteistä.

Lähde: Jytte Halkjaer, Anne Tjönneland, Kim Overvad, Thorkild Sörensen. Dietary Predictors of 5-Year Changes in Waist Circumference. Am Diet Assoc 109: 1356-1366, 2009

Muita kirjoituksiani vyötärölihavuudesta:

Lihapullia, pihvejä, paistettua kalaa, pizzaa, makaronilaatikkoa...

***
Suomalaiset suosivat edelleen
perinteistä ja maukasta perusruokaa!

Ruokatiedon teettämän tutkimuksen mukaan perinteiset ruokalajit ovat edelleen pitäneet pintansa Suomessa. Suosikkiruokien listalla kärkipaikkoja pitävät lihapullat, pihvit, leikkeet ja paistettu kala. Lisäksi listalta löytyvät pizza, makaronilaatikko, jauhelihakastike, uunikala, lämpimät voileivät sekä lasagne. Kärkikymmenikköön on muutaman vuoden tauon jälkeen palannut myös munakas.

Tiedotuspäällikkö Riitta Stirkkinen Ruokatiedon Lihatiedotuksesta toteaa suomalaisten suosivan konstailematonta, maukasta ja nopeaa ruokaa. Tuloksissa näkyy suomalaisen arkiruokailun nykykuva. Arkena syödään konstailematonta ja maukasta perusruokaa, joka on nopea valmistaa itse raaka-aineista lähtien tai valmisruokia hyödyntämällä. Jauheliha on monen perheen pelastus. Siitä valmistuvat nopeasti niin lihapullat, jauhelihakastike kuin pizzakin. Jauheliha maistuu myös munakkaan täytteenä.

Suomalaisten mieluisimpia ruokalajeja tutkittiin antamalla vastaajille 50 ruokalajia sisältävä lista. Heitä pyydettiin merkitsemään ruokalajit, joita he syövät hyvin mielellään sekä ruokalajit, joita eivät mielellään syö.

Arjen kestosuosikki on jauhelihakastike, jota noin joka toinen suomalainen syö useammin kuin kerran kuukaudessa. Seuraavaksi tavallisimmat ruokalajit ovat paistettu kala, broileri- tai kalkkunakastike tai –pata, lihapullat sekä pihvi tai leike. Näitä kaikkia on vähintään 40 prosentilla vastaajista ruokapöydässä useampia kertoja kuukaudessa. Kalaruokien syöminen on yleistynyt aikaisempaan verrattuna.

Ruokatiedon teettämän tutkimuksen toteutti Suomen Gallup Elintarviketieto viime toukokuussa. Siihen vastasi GallupKanavalla 1076 yli 15-vuotiasta suomalaista.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 6.8.2009

Lisää kirjoituksiani ruoasta:

Imettäminen pitää lapsen painonnousun maltillisena

**
Tuoreen brittitutkimuksen mukaan
imettäminen saattaa ehkäistä lasten ylipainoisuutta. Nopeasti kasvavista lapsista tulee helpommin ylipainoisia. Pelkällä äidinmaidon korvikkeella ruokitut lapset kasvoivat nopeammin kuin imetetyt.

Imetys on yhdistetty alle yksivuotiaiden painonkehitykseen, mutta nyt tehdyssä yli 10 000 lasta kattaneessa tutkimuksessa yhteys havaittiin vielä kolmivuotiaillakin. Eroja oli myös alle neljä kuukautta imetettyjen ja pitempään rintaruokittujen välillä.

Joissain tutkimuksissa varhainen kiinteiden ruokien aloittaminen on liitetty painonnousun kiihtymiseen, mutta tässä tutkimuksessa sitä ei havaittu, kun lasten pituus huomioitiin.

Tutkijat huomauttavat, että lasten väliset erot painonkehityksessä olivat pieniä. Silti ne voivat olla väestötasolla merkittäviä. Tulokset julkaisi lääketieteellinen Archives of Disease in Childhood -lehti.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 4.8.2009

Lisää kirjoituksiani äidinmaidosta:

perjantaina, elokuuta 07, 2009

Naisten pitäisi aina syödä miesten seurassa

*
Kanadassa on McMasterin yliopistossa julkaistu aika hassu tutkimus, jonka todenperäisyyttä suomalaisetkin naiset voivat halutessaan kokeilla.

Mitä sanotte tästä: Miesten seurassa syövä nainen syö vähemmän energiaa sisältävän ruoka-annoksen. Sen sijaan jos naiset syövät keskenään, silloin kaloreita ei lasketa!

Tällaiseen johtopäätökseen päätyi kanadalaisen yliopiston nuori naispsykologi Meredith Young viimeisimmässä paperissaan tiedelehdessä Appetite. Hänen havaintojensa perusteella ruokavalintoihimme vaikuttavat sukupuolemme ja se onko ruokailuseurueessa naisia vai miehiä läsnä.

Tohtoriksi opiskeleva Young tarkkaili opiskelijoita luonnollisessa ympäristössä kolmessa suuressa yliopistoruokalassa. Ruokalassa oli laajat valikoimat ruokaa ja runsaasti erilaista pöytäseuraa tarjolla. Young huomasi naisopiskelijoiden syövän vähemmän kaloreita sisältävän ruoka-annoksen miesten seurassa kuin jos naiset ruokailivat keskenään.

Jotta te saisitte vielä enemmän päänvaivaa ja tilaisuuksia testata syömiskäyttäytymistänne, Young huomasi erikoisuutena, että sekaseurueessa miesten lukumäärä määritteli sen miten paljon energiaa naiset söivät! Mitä enemmän miehiä oli pöytäseurueessa, sitä niukemmin oli naisten lautasella kaloreita. Paljon enemmän kaloreita popsittiin kikattavassa naisseurueessa.

Vakavoituessaan psykologiaa opiskeleva Young kertoo syömisen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Yliopistoruokaloissa oli sellainen tilanne, että ruokaa ei tarjottu pöytiin. Ruoka käytiin hakemassa tiskiltä ennen ruokapöytään hakeutumista. Näin ollen naisilla oli jo mahdollisesti jokin tietty pöytäseura mielessä ennen ruokavalintaansa.

Young ei itse ole yllättynyt havainnoistaan. Elintarviketeollisuus kohdistaa mainonnassaan huomionsa hoikkiin naisasiakkaisiin ennemmin kuin pullukoihin. Tämä asetelma synnyttää naisissa tiettyjä odotusarvoja ruokailun suhteen. Pieniä ja terveellisempiä ruoka-annoksia pidetään naisellisempina ja naiset pitävät mahdollisuuksiaan miesmarkkinoilla parempina jos syövät pienempiä annoksia.

Miehiin eivät tällaiset ruokailutilanteet paljon vaikuta. Mies syö silloin kun on nälkä ja sillä ei ole mitään merkitystä istuuko samassa pöydässä miehiä vai naisia.

Kaikkea tässä maailmassa tutkitaan! Mitä mieltä olet tutkimuksen johtopäätöksistä? Onko asia näin?


Muita hieman hassuja juttujani voit lukea tästä:

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Terveellisiä rasvaisia ruokia

**
Tämä 30.7.2009 kirjoittamani juttu löytyy toimittaja Ilkka Heiskarin toimesta Aamulehdestä 5.8.2009. Sitä kommentoidaan vilkkaasti.

Maailmankirjat ovat sekaisin
. Arvostettu ravitsemustutkija ja vankka Suomen ystävä tohtori Jeff Volek on kirjoittanut laajalevikkeisessä amerikkalaislehdessä Men's Health rasvaisten ruokien terveellisyydestä. Nauttikaa - miehet!

Alustus
Vuositolkulla olet saanut kuulla, että varmin tapa saada valtimot tukkoon, on syödä kovia eläinperäisiä rasvoja. Mutta totuus on toisenlainen. Tämä meiltä kielletty rasva on itse asiassa terveellistä! Se kohottaa hyvää HDL-kolesterolia, joka auttaa irrottamaan valtimoihin kerääntynyttä plakkia. Näin riski saada sydänsairaus - vähenee. Älä vie elämästäsi suurinta mahdollista nautintoa. Aloita uusi elämä näillä ruuilla - tänään!

Naudanliha
Useimmat meistä pitävät kalkkunan ja kanan lihaa sekä kalaa erityisen terveellisenä. Sen sijaan monet välttävät punaista lihaa tai leikkaavat siitä kovin pieniä vähärasvaisia paloja. He ovat kerta kerran jälkeen saanet kuulla, että punaisessa lihassa on valtavasti kovia rasvoja.

Mutta tässä ajattelussa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin yli puolet naudanlihan rasvasta sisältää kertatyydyttymätöntä (MUFA) rasvaa nimeltään öljyhappo - samaa rasvaa mitä löytyy sydänystävällisestä oliiviöljystä. Toiseksi, tyydyttyneistä rasvahapoista naudanlihassa valtaosa on sellaista, että se vähentää sydänsairauden riskiä. Joko vähentämällä pahan LDL-kolesterolin määrää tai laskemalla kokonaiskolesterolin ja HDL-kolesterolin suhdetta.

Naudanliha puolustaa paikkaansa ruokapöydällä arvokkaana proteiinilähteenä. Mutta ei se tähänkään lopu: Naudanlihassa on runsaasti rautaa, sinkkiä ja B-vitamiinia. Joten väite siitä, että naudanliha on terveysriski, ei voisi olla kauempana totuudesta.

Siipikarjan liha
Minulla ei todennäköisesti ole suuriakaan vaikeuksia vakuuttaa sinua kanan ja kalkkunan lihan terveellisyydestä. Lähes kaikki asiantuntijat ovat samaa mieltä siitä, että näissä on runsaasti hyvälaatuista proteiinia. Mutta useimmista ravitsemustieteilijöistä poiketen minä kehotan syömään myös tummaa lihaa ja rapeaa kuorta ei tarvitse pelätä vaan sen voi syödä. Kuoren alla on hyvää rasvaa ihan kuten naudanlihassa ja sydämesi ei ole vaarassa.

Ja muista, kun syöt enemmän rasvaa (ei vähemmän), löydät oikean tien vähentää energian saantia niin, että pysyt kauempaan kylläisenä.

Sianliha
Ime tästä totuutta: Sianliha on siipikarjan lihan kaltaista valkoista lihaa. Gramma grammalta tarkasteltuna vähärasvainen possunliha on kevyempää kuin kananrinta. Ja tiedemiehet työskentelevät tehdäkseen possusta entistä rasvattomampaa.

Tietenkin tällä sianrasvalla on se ikävä puoli, että se maistuu niin hyvältä. Tämä selittää osaltaan miksi kinkku ja pekoni on niin paljon suositumpaa kuin vähärasvaisemmat palat. Mutta ei syytä huoleen - syö niitä paloja joista pidät eniten.

Todellinen huolen aihe on pekonin suolaisuus ja lukuisat lisäaineet. Suola ja lisätyt nitraatit voivat kohottaa verenpainetta ja lisätä syöpäriskiä. Varmistaaksesi terveytesi, osta vain tuoretta lihaa ja pakattua lihaa jossa ei ole lisäaineita.

Kananmuna
Kananmunat sisältävät enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin mikään muu ruoka-aine. Ne ovat myös parhaimpia mahdollisia koliinin lähteitä. Koliini on aine, jonka on todettu edistävän rasvan käyttämistä energiaksi elimistössämme. Lisäksi kananmunissa on luteiinia ja zeaksantiinia, antioksidantteja, jotka torjuvat makuladegeneraatiota (vakava silmäsairaus) ja kaihin syntyä.

Kananmunat voivat olla täydellistä ruokaa: Saint Louisin yliopiston tutkijat ovat havainneet, että kananmunia aamulla syövät ihmiset pysyvät pitempään kylläisinä kuin vesirinkeleitä syövät. Vaikka kalorimäärä oli aamulla sama, kananmunia syöneet nauttivat päivän mittaan 264 kilokaloria vähemmän energiaa kuin vesirinkelillä aamunsa aloittaneet.

Olet varmaan kuullut, että kananmunia pitää välttää niiden korkean kolesteroli- ja rasvasisällön takia. Tässä ajattelussa ollaan todennäköisesti yhtä pielessä kuin vähärasvaisten ruokavaihtoehtojen kehittelyssä. Rasvattomat ruoat ovat todennäköisesti syypäänä yhä kiihtyvään lihavuusepidemiaan. "Vähän rasvaa" -dogmi ei näköjään hevillä jätä meitä rauhaan!

Tuoreessa katsausartikkelissa, jossa käytiin läpi tusinan verran tutkimuksia, Wake Forest yliopiston tutkijat eivät löytäneet yhteyttä kananmunien kulutuksen ja sydänsairauksien välillä.

Juusto
Juuston käytölle on kolme pätevää syytä: 1) Juusto on täyttävää proteiinia ja rasvaa sisältävää ravintoa, 2) juusto on monipuolista ja sopivaa ruokaa, erinomaista välipalaa ja 3) se on terveellistä varsinkin jos syöt rasvaisimpia juustoja

Voi
Jos tämä herkullinen maitovalmiste esiteltäisiin jollakin terveyskanavalla, siinä todennäköisesti todettaisiin, että kaikki vihaavat voita. Syynä tähän on tietenkin se, että voissa on runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja. Mutta taas saamme muistutuksen rasvojen terveysarvoista. Voissa on sitä luonnollista rasvaa mitä me ihmiset olemme syöneet tuhansia vuosia.

Voi on tarpeen, jotta elimistömme voisi hyödyntää vihanneksissa olevia suojaravintoaineita. Esimerkiksi ilman rasvaa värikkäät karotenoidit eivät imeydy, eivätkä myöskään ne muut rasvaliukoiset vitamiinit. Joten syö voita. Älä tunne syyllisyyttä mielihaluistasi!

Kookosrasva
Kookosrasvassa on painoa kohti vielä enemmän kovia rasvoja kuin voissa. Tästä syystä terveysviranomaiset ovat varoittaneet siitä, että verisuonet menevät kookosrasvasta tukkoon. Mutta vaikka rasvan olomuoto on tällaista, siitä on itse asiassa hyötyä sydänterveydelle.

Tässä saat siihen yhden syyn: Yli puolet kookosrasvan sisällöstä on lauriinihappoa. Äskettäin ilmestyi 60 tutkimusta sisältävä yhteenveto American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä, joka päätyi toteamaan, että kookosrasva todellakin kohottaa LDL-kolesterolia, mutta vielä enemmän kohoaa hyvän HDL-kolesterolin määrä. Tästä syystä kokonaisvaikutuksiltaan kookosrasva on sydänystävällistä rasvaa.

Kookosrasvan sisältämät muut rasvahapot eivät nykytiedon mukaan vaikuta millään tavalla kolesteroliarvoihin.

Mielestäni kookosrasvaa ei ole otettu tosissaan. Jos pidät sen mausta, sen kuin syöt kookosrasvaa suoraan kookospähkinästä, jos mieli tekee ja jos löydät kookospähkinöitä kaupasta.


Muita rasvakirjoituksiani voit lukea tästä:

Rasvainen ruoka ja kohonnut haimasyövän riski

**
Päästetään välillä ykkösleiri ääneen
(lue tästä leiriajattelustani). Yhdysvaltain kansallinen syöpäliitto on juuri äsken julkaissut tiedelehdessään, Journal of The National Cancer Institute, hyvin laajan selvityksen rasvaisen ruoan yhteydestä haimasyöpään. Haimasyöpä on erittäin vakava syöpäsairaus. Ainakin Yhdysvalloissa muistetaan hyvin tietotekniikan professori Randy Pauschin urhea kamppailu tätä sairautta vastaan. Randy menehtyi haimasyöpään 25.7.2008.

Lehden pääkirjoituksessa ja erillisessä tutkimusraportissa tulee vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että rasvaiset pihvit ja maitorasva nostavat riskiä saada tämä onneksi aika harvinainen syöpäsairaus.

Haimasyövän ylivoimaisesti suurin riskitekijä on tupakointi. Noin neljännes kaikista haimasyöpätapauksista on vältettävissä jos tupakointi lopetetaan. Suurina riskitekijöinä ovat myös lihavuus (erityisesti keskivartalossa), tyypin 2 diabetes ja jälkimmäisen sairauden esiasteet (insuliiniresistenssi). Tutkijoiden mukaan ravinnon vaikutus haimasyövän puhkeamiseen on ollut epäselvä. Äsken ilmestyneessä tutkimuksessa on tämä yhteys nyt sitten selvästi pystytty osoittamaan ja pahimmiksi ravitsemustekijöiksi osoittautuivat rasvainen liha ja maitovalmisteet.

Tutkijat ovat professori Thiebautin johdolla tässä epidemiologisessa tutkimuksessa käyneet läpi suuren määrän potilasaineistoa (yli 500 000 potilasta). Niillä potilailla, jotka ruokapäiväkirjakyselyssä ilmoittivat syöneensä paljon rasvaista lihaa ja nauttineensa paljon maitorasvoja, todettiin huomattavasti kohonnut riski saada haimasyöpä. Eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja runsaasti syöneillä miehillä riski saada haimasyöpä oli 53 prosenttia korkeampi verrattuna hyvin vähän rasvaa nauttineisiin. Naisilla vastaava riski oli 23 prosenttia. Muuntyyppisillä rasvoilla yhteys oli paljon heikompi. Tutkijat eivät esimerkiksi löydä laisinkaan yhteyttä kasvirasvojen ja haimasyövän välillä.

We observed positive associations between pancreatic cancer and intakes of total, saturated, and monounsaturated fat overall, particularly from red meat and dairy food sources. We did not observe any consistent association with polyunsaturated or fat from plant food sources. Altogether, these results suggest a role for animal fat in pancreatic carcinogenesis.

Päätoimittaja ja tutkijat myöntävät, että tällaisella epidemiologisella tutkimuksella ei voida todistaa yhteyttä rasvaisen ruoan ja haimasyövän välillä, mutta yhdistettynä muuhun tutkittuun tietoon eläinperäisten rasvojen vahingollisuudesta, päädyttiin tähän synkkään arvioon. Tutkijat ilmoittavat, että heillä ei ole ollut minkäänlaisia sidonnaisuuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa tutkimuksen etenemiseen tai sen johtopäätöksiin.

Tämä laadukas tutkimus valaa uskoa ykkösleiriläisten taisteluun pahaa eläinrasvaa vastaan. Mitä mieltä kakkosleiriläiset ovat?

Lähteet:
Thiébaut AC, Jiao L, Silverman DT, Cross AJ, Thompson FE, Subar AF, Hollenbeck AR, Schatzkin A, Stolzenberg-Solomon RZ. Dietary fatty acids and pancreatic cancer in the NIH-AARP diet and health study. J Natl Cancer Inst 101 (14): 1001-1011, 2009.
Wolpin BM, Stampfer MJ. Defining determinants of pancreatic cancer risk: are we making progress? J Natl Cancer Inst 101 (14): 972-973, 2009.

Kommentteja saa tulla.

Lisää luettavaa aiheesta:

tiistaina, elokuuta 04, 2009

Samin siwallus





**
Diplomi-insinööri Sami Uusitalo on voittanut viimeisimmän ruokakilpailun tässä terveysblogissa!

Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti. Ilmestyttyään 1.8.2009, kirjoitus on 4.8.2009 kerännyt jo 51 kommenttia. Lisää kommentteja saa tulla!

Muutamia lennokkaita ajatuksianne:

ErkkiMerkki -nimimerkillä esiintyvä henkilö: Diabetes- ja muut liitot valehtelevat räikeästi. Toisaalta, eihän heidän tarvitsekaan puhua totta, sillä raha tulee teollisuudelta. On munakasta toimintaa esiintyä omalla nimellä. Samin toiminta antaa minulle inspiraatiota.
Tyhmä Kyselijä: Haastan kaikki ravitsemustieteilijät (ja ylipäätään kaikki, jotka neuvovat toisia ihmisiä ravitsemusasioissa) miettimään itsekseen itsekriittisesti tätä asiaa, kumpi on tärkeämpää: omien kasvojen säilyttäminen, vai neuvon tarpeessa olevan terveys?
Läskikasa -nimimerkki: Tärkkelys on lihavan suurin ongelma ruokavaliossa, ei se paljon parjattu rasva ja liha.
Reijo kysyy: Mitä vikaa on näissä terveellisissä ruoka-aineissa: Paprika, persilja, basilika, porkkana, ruusukaali, auringonkukansiemenet, mineraalivesi, mineraalisuola, muikku, siankinkku, maksapaisti, papupata, kermajäätelö, vehnänalkio, sinihomejuusto?
Kiinnostunut, mutta epäuskova - nimimerkki: Suuret kiitokset eri linjasta huolimatta Samille kuten myös bloginpitäjälle ajatuksien herättämisestä. Ei mene enää viljatuotteita järjettömiä (ja harkitsemattomia määriä). Jonkin verran liikaa virallisten suositusten lumoissa on täälläkin joskus oltu.
Jari Ristiranta: Toki kuitua sisältävät elintarvikkeet ovat usein terveellisempiä valintoja kuin jotkut muut elintarvikkeet, mutta ei tämä vielä tee kuidusta mitään syöpää torjuvaa ihmeainetta, joka olisi ruokavaliossa itse tarkoitus.

Tärkeää!!
Samin voittoisat eväät (katso kuvat!) löytyvät Siwasta tai jostakin muusta lähikaupasta. Ei siis mitään eksoottisia virityksiä vaan tavallista suomalaista perusruokaa. Vitamiini- ja hivenainepurkilla ei enää tarvitse käydä, jos syö siten kuin Sami opastaa. Niinkin vähäisellä kalorimäärällä kuin 800 kcal päivää kohti, voidaan kattaa kaikkien suojaravintoaineiden tarve. Epäviisasta olisi syödä niin vähän energiaa päivää kohti, mutta se ei ollutkaan tämän kilpailun tarkoitus. Sen sijaan tarkoitus oli osoittaa miten paljon suojaravintoaineita ja vähän energiaa vähähiilihydraattinen ruokavalio voi sisältää. Tämä on erityisesti kaikkien laihduttajien unelmaruokavalio! Niiden joille tämä ruokavalio sopii, kannattaa ottaa Samin allaolevista vinkeistä kaikki hyöty irti. Ravitsemuksen asiantuntijat pohtinevat tiukasti onko Samin idea verrata ruoka-aineiden suojaravintoaineiden määrää ruoka-aineen energiamäärään mielenkiintoisimpia ja nerokkaimpia ravitsemuksellisia oivalluksia pitkiin, pitkiin aikoihin. Tämä vertailutapa näyttäisi jättävän Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset aika huonoon asemaan verrattuna sellaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa rajoitetaan perunan, pastan, riisin ja leivän määrää.
Hyviä ruokavalintoja ovat lähikaupasta löytyvät: paprikat, persiljat, basilika, porkkanat, ruusukaali, auringonkukansiemenet, mineraalivesi, mineraalisuola, muikku, siankinkku, maksapaisti, papupata, kermajäätelö, vehnänalkio, sinihomejuusto.

Samin haastattelu
Terveystoimittaja Christer Sundqvist haastatteli Samia.

Miksi tällainen kilpailu?
"Miksi halusit järjestää
tämän kilpailun, Sami?"

"Tämä viimeisin kilpailu on järjestetty sen vuoksi, että katson hiilihydraattien rajoittamisesta olevan hyötyä lukuisille ihmisille. Tätä vaihtoehtoa vastustetaan johtavien ravitsemusvalistajiemme toimesta usein argumentein, jotka ovat osoitettavissa täysin yksikäsitteisesti vääriksi. Yksi tyypillisimmistä vasta-argumenteista on sellainen väite, että tärkkelysrajoitteisessa ruokavaliossa ei saa riittävästi suojaravintoaineita. Valistajamme väittävät, että kun ruokavaliossa rajoitetaan perunaa, leipää, riisiä, pastaa ja mahdollisesti hedelmiä tai marjoja, aiheutuu tästä suojaravintoaineiden vajetta. Henkilö, joka väittää tällaista on väärässä. Asia on täsmälleen päinvastoin. Näin siitä johtuen, että peruna, riisi, pasta ja leipä sisältävät erittäin vähän suojaravinteita, erityisesti jos suhteutamme suojaravinteiden määrän kyseisten ruoka-aineiden energiamäärään. Kun näin syntynyt energiavaje täytetään esim. lihalla, kalalla ja vihanneksilla suojaravinteiden määrä kasvaa", sanoo Sami Uusitalo.

"Aikoinaan kun esitit minulle
tämän idean suhteuttaa suojaravintoaineiden määrä ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, olin aluksi ihan ymmälläni. Mitä tämä on? Voiko näin ajatella? Kun tarkemmin ajattelin ja tutkin sanomaasi, löysin siitä nerokkaitakin piirteitä!"

"Kiitos vaan arvostuksesta. Minä olen pelkkä diplomi-insinööri, joka on tottunut käyttämään numerotietoa hyväksi. En ole opiskellut ravitsemusta missän opinahjossa. On ollut tosi mukavaa vaihtaa mielipiteitä ravitsemusasiantuntijan kanssa, joka ei ole lukinnut ajatteluaan myötäilemään jatkuvasti vallassa olevien ravitsemus- ja terveysviranomaisten ajoittain ilmeisen virheellistä ajattelua. Olet ollut valmis myöntämään erehtyneesi ajattelussasi. Se on harvinaisen suoraselkäistä toimintaa tutkijalta."

Asiantuntijoiden virheellisiä väitteitä
"Onko sinulla joitakin esimerkkejä mahdollisesti virheellisestä ajattelusta?" kysyin Samilta.

"Tässä joitakin asiantuntijoidemme väitteitä, jotka tätä aihetta sivuavat. Professori Pertti Mustajoki toteaa kirjassaan Ylipaino seuraavasti:

Jos laihdutuksen aikainen ruokavalio on hyvin niukka tai yksipuolinen, vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä liian alhaiseksi. Raja kulkee 1200 päivittäisen kilokalorin tietämillä: Näin niukkaenergisellä dieetillä vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä vajaaksi, vaikka ruoka olisi monipuolista. Tällöin on järkevää käyttää monivitamiinitabletteja.

Ei näin voi sanoa! Tämä luonnollisesti riippuu siitä minkälaista ruokaa sattuu syömään. Jos valitsee ruoka-aineita, joissa on paljon suojaravinteita energiayksikköön suhteutettuna, saa aikuisen miehen suojaravinnetarpeen täytettyä vaikka energiaa olisi alle 800 kcal. Mainittakoon etten pidä näin alhaista energiamäärää järkevänä kenellekään. Tarkoitus onkin tässä kilpailussani havainnollistaa, että tärkkelyksen suuri määrä ei todellakaan tee ruoasta ravinteikasta ja vähähiilihydraattinen ruoka on tyypillisesti suojaravinnetiheämpää kuin ns. virallisterveellinen, jossa suuret tärkkelysmäärät ovat keskeisessä roolissa.

Otetaan toinen esimerkki. Näin väittää Sydänliiton ja Diabetesliiton ylläpitämä sivu:

Kuidun lisäksi esimerkiksi magnesiumin saanti jää liian niukaksi, kun viljatuotteiden käyttöä rajoitetaan. Suurin terveydellinen puute on kuitenkin C-vitamiinin saanti mikäli ohjeet hiilihydraattien vähentämiseen ymmärretään siten, että myös hedelmien, kasvisten ja marjojen saantia rajoitetaan."

"Mikä tuossa on niin ihmeellistä, Sami?"

"Käsittämättömintä on C-vitamiinin saantia koskeva väite. En millään tavalla panostanut C-vitamiinin määrään esimerkkinä olevassa vähähiilihydraattisessa päiväateriakokonaisuudessa. Kaikki tietävät, että esim. Atkinsin dieetissä suositaan kaaleja. Jopa induktiovaiheessa voi esim. syödä puoli kiloa ruusukaalia ja siitä saa C-vitamiinia 450 mg, joka on yli kuusinkertainen verrattuna aikuisen ihmisen C-vitamiinin saantisuositukseen. Tämän lisäksi jää vielä 10 g hiilihydraattia vihanneksiin, joissa on yleensä erittäin hyvin C-vitamiinia. Mainittakoon, etten ole ollut päivääkään Atkinsin dieetillä, vaan olen syönyt silloin kun on ollut nälkä ja valinnut monipuolisesti ruoka-aineita joiden mausta pidän. Olen kuitenkin vältellyt perunaa, riisiä, pastaa ja leipää. Olen pelkoa tuntematta syönyt rasvaa, suosinut kalaa, kananmunia ja kokolihaa. Tietty välistä voi maistua vaikka lähiöpubin olut ja pekonitoast. Kaloreita ei ole tarvinnut laskea, siinä se on minun dieettini. Kutsuttakoon sitä vaikkapa Hys hys -dieetiksi."

Sami jatkaa: "Matti Uusitupa, Pirjo Pietinen, Antti Aro ja lukuisat muut johtavat asiantuntijamme ovat varoitelleet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, juuri sen 'yksipuolisuuden' ja suojaravinneköyhyyden vuoksi. Yksi tyypillisimmistä väitteistä kuuluu:

Jos lautaselta poistetaan leipä, ollaan pulassa.

Tämä sen vuoksi, ettei saa kuitua. Väärin! Leipä ei ole alkuunkaan parhaita kuidun lähteitä. Ruisleipä on Finelin 'eniten ja vähiten' -listalla sijalla 40, kun listaan kuiturikkaimmat ruoka-aineet massayksikköä kohden.

Ruisleipä on ylivoimainen kuidun lähde -kertovat valistajamme. Sellainen ei ole ylivoimainen, joka on sijalla neljäkymmentä. Ylivoimainen olisi ykkönen. Ruisleivän sijoitus on tällä em. listalla jokseenkin sama kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen sijoitus Fifan rankingissa. Harva meistä on sitä mieltä, että Suomi on ylivoimainen jalkapallomaa, niin kivaa kuin se olisikin.

Tärkeää: Jos suhteutamme kuidun määrän ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, putoaa ruisleipä kaikkien vihannesten ja vähätärkkelyksisten juuresten alapuolelle. Esimerkiksi ruusukaalissa on 12,5 g kuitua 100 kcal kohden ja ruisleivässä on 3,6 g kuitua 100 kcal kohden. Samaa energiamäärää kohden saa siis ruusukaalista yli kolminkertaisen määrän kuitua!

Tai toisinpäin ajatellen: Kun otat saman kuitumäärän leivästä kuin ruusukaalista, saat samalla yli kolminkertaisen määrän energiaa. Tärkkelyksen tuputtaminen on tuhoisaa monelle ylipainoiselle.

Usein kuulee myös väitettävän, että ruokavaliota on vaikea noudattaa, koska ruoka-aineita ei ole helposti saatavilla. Esimerkkini ruoka-aineet löytyvät Louhelan (Vantaan lähiö) Siwasta.

Ai niin, Pekka Puska. Vertasit muutama vuosi sitten VHH:ta rotanmyrkkyyn. Voisitko hieman täsmentää mitä tällä tarkoitit? Uskoisin aika harvan mieltävän rotanmyrkkyyn verrattavissa olevan ravinnon esimerkiksi lautasmallikisan voittaneeseen ateriaani. En pysty rottien puolesta sanomaan, mutta minulle tämänkaltaiset ateriat ovat maistuneet reilun parin vuoden ajan ja niin tärkeät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät kuten veren rasva-arvot ja verenpaine ovat kohdallani parantuneet. Samoin painoa on n. 20 kg vähemmän. Toisaalta uskon, että ateria paremman puutteessa kelpaisi rotillekin - ilman että ne kuolevat, kuten rotanmyrkyn tapauksessa kävisi. Minulla ei myöskään ole tietoa rotanmyrkyn sisältämistä suojaravinteista. Ehkä Pekalla on?"

Lue lisää suosituimpia kirjoituksiani:

maanantaina, elokuuta 03, 2009

Ruotsissa laadittu ympäristömyönteiset ruokasuositukset

*
Ruotsin elintarvikevirasto (Livsmedelsverket)
on julkaisemassa ruokasuositukset, jotka ottavat huomioon sekä ravinnon ympäristö- että terveysvaikutukset. Tiettävästi tällaisia suosituksia ei ole ennen annettu.

Suositusluonnos 'Environmentally-smart Food Choices' on lähetetty touko-kesäkuussa 2009 lausuntokierrokselle muihin EU-maihin. Mikäli suositusta ei kokonaan teilata muissa maissa, se on tarkoitus ottaa käyttöön Ruotsissa muutaman kuukauden kuluessa.

Luomutuotteet mainitaan usein tärkeinä seikkoina. Suosituksessa huomioidut elintarvikeryhmät ovat liha, kala, kasvikset, marjat, hedelmät ja palkokasvit, peruna, viljatuotteet ja riisi, ruuanvalmistusrasvat sekä vesi. Esimerkiksi lihan käytössä voidaan tehdä ympäristölle myönteisempiä valintoja, kun pienennetään annoskokoja tai korvataan yksi tai muutama liha-ateria viikoittain kasviaterialla, suositus neuvoo. Kasviksista taas kehotetaan valitsemaan sesonkiin sopivia, paikallisia tuotteita. Luomutuotteet mainitaan ympäristön kannalta suositeltavana valintana usean eri elintarvikeryhmän kohdalla.

Ruotsin elintarvikevirasto on tehnyt suosituksen yhteistyössä kansallisen ympäristönsuojeluviraston Naturvårdsverketin kanssa.

Lähde: Ruokatiedon uutistiedote terveystoimittajille, 3.8.2009

Lisää kirjoituksiani Ruotsin tilanteesta: