maanantaina, syyskuuta 21, 2009

Virvoitusjuomat lihottavat - amen!

**
Nyt se on sitten virallista tietoa, se mitä olemme pitkään epäilleet: virvoitusjuomat lihottavat! Virvoitusjuomia juodaan kuin vettä ja kilot kertyvät. Kun menen kauppaan ja näen nuo valtavat virvoitusjuomaröykkiöt minun tekisi mieli harrastaa kehonrakennusta ja kantaa nuo juomapullot lähimmälle kaatopaikalle. Siis haloo suomalaiset! Olisiko jo aika lopettaa limppareiden ostaminen? Vai kaipaatko tosiaankin sitä minun kehonrakennusesitystäni?

Virvoitusjuomaröykkiöiden luvatussa maassa USA:ssa on tehty iso kartoitus miksi Bill ja Susan ym. kohtalotoverit ovat niin älyttömän lihavia. Kalifornian yliopisto ja kansanterveyden puolestapuhujat (UCLA ja CCHPA) ovat teettäneet kuplivan raikkaan tutkimuksen "Bubbling Over: Soda Consumption and Its Link to Obesity in California". Tutkijat havaitsivat, että virvoitusjuomien kulutuksen ja ylipainon välillä on selvä yhteys. Tehtiin yli 40 000 haastattelua ja sen perusteella virvoitusjuomat saivat tämän tylyn tuomion.

Tutkimusnäyttö on selkeää ja ratkaisut on helppo tehdä: virvoitusjuomat ovat syynä Kalifornian 41 miljardin dollarin arvoiseen lihavuusepidemiaan, sanoo johtava tutkija tohtori Harold Goldstein. Viimeisten 30 vuoden aikana amerikkalaiset ovat lisänneet energiansaantiaan keskimäärin 278 kilokaloria päivää kohti ja liikuntapanos on säilynyt lähes muuttumattomana. Merkittävän osan tuosta energialisästä kantaa vihollinen nimeltään limsapullo. Lähes puolet ongelmasta (43%) johtuu juuri virvoitusjuomien lisääntyneestä kulutuksesta. Helpoin tapa laihtua on lopettaa sokeripitoisten virvoitusjuomien kulutus.

Muutospaineet ovat kovat energiansaannin vähentämiseksi, sillä vanhempien näyttämän huonon esimerkin mukaisesti, pahimmat limsankittaajat löytyvät ikäryhmästä 12-17 -vuotiaat lapset, mutta jo 2-11 -vuotiaat pikkulapset juovat käsittämättömiä määriä limsaa. Vanhemmat kantavat sitä limsaa kotiin oikein urakalla.

Virvoitusjuomat ovat edullisia elintarvikkeita ja niitä markkinoidaan kekseliäällä tavalla juuri nuorille kuluttajille, varoittaa tutkija Susan H. Babey UCLA:sta. Nuoret eivät kuuntele terveysviranomaisten valistusta vaan limsaa on makeeta juoda. Ei taida olla urheilukisaa, jossa ei virvoitusjuomateollisuus olisi sponsorina.

Mikäli tarkoituksena on ihan aidosti taistella lihavuusepidemiaa vastaan, silloin on tehtävä kaikki voitava virvoitusjuomien kulutuksen vähentämiseksi. Meillä ei ole varaa kasvattaa vielä toistakin Pepsi sukupolvea, tohtori Goldstein täräyttää lopuksi.


Muita kirjoituksiani virvoitusjuomista:

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Maissin luvattu maa

***
Sinun kannattaa käyttää 50 min elämästäsi
ja katsoa tiededokumentti "Maissin luvattu maa". Yle Teema esitti tämän eilen illalla (17.9.2009) ja se on vielä noin kuukauden verran katsottavissa Ylen arkistossa. Paina tästä.

Dokumenttiohjelma on toteutettu hyvin yksinkertaisella tavalla, se ei paljon selostusta kaipaa. Maissi on erottamaton osa amerikkalaista ruokakulttuuria, lihottavathan jenkit maissirehulla vielä pihvikarjaansakin. Kaksi amerikkalaismiestä ryhtyy viljelemään eekkerinkokoista maissipeltoa ja saavatkin hyvän sadon. He ihmettelevät minne heidän satonsa lopulta päätyy.

Ohjelma tarjoaa lukuisia yllätyksiä. Kerron nyt joitakin yksityiskohtia ohjelmasta, jotka saattavat herättää kiinnostuksesi katsoa tämä ohjelma:
  • pääasiantuntijana esiintyy tiede- ja ympäristöjournalismin professori Michael Pollan Berkeleyn yliopistosta. Muita asiantuntijoita ovat mm. Harvardin yliopiston tunnustettu ravitsemustutkija professori Walter Willett ja kivikautisen ruokavalion puolestapuhuja professori Loren Cordain
  • ohjelman katsominen loppuun asti palkitaan, sillä on mahdollisuus tavata maatalousministeri Earl Butz lämminhenkisessä haastattelussa. Ministeri Butz on erityisen kiinnostava henkilö, sillä hän käynnisti 1970-luvulla USA:ssa uuden maatalousohjelman, missä päämääränä oli pistää pellot tuottamaan mahdollisimman paljon, edullista ruokaa (maissia)
  • maissi, jota viljellään, on pääosin syömäkelvotonta sellaisenaan ihmiselle. Iowalainen maanviljelijä ei voi nauttia oman maissipeltonsa antimista koska se maistuu niin pahalle. Vasta teollisen prosessin läpikäyneenä (HFCS, maissitärkkelyssiirappi) tai lihakarjalle syötettynä se saadaan syötävään muotoon (makeutetut elintarvikkeet, liha, pikaruoka). Tämä on minusta traagista
  • professorit Pollan ja Willett puhuvat huolissaan siitä miten maissin ravintoarvo on lähes olematonta (jalostuksen kautta saadun suuren tärkkelysmäärän takia), mutta sato on huikeasti parantunut
  • maanviljelijät eivät pidä nykyisestä maatalouspolitiikasta, mutta heillä on varsin pienet mahdollisuudet vaikuttaa asiaan. He ovat teollistuneen maatalousjärjestelmän uhreja
  • pelottavinta tässä kaikessa on se, että rehumaissin avulla saatu liha on epäterveellisen rasvaista ja virvoitusjuomiin päätyvä maissitärkkelys sairastuttaa ihmiset mm. kakkostyypin diabetekseen. Lihavuusongelma on suoraan kytköksissä halpaan maissintuotantoon (makeutetut virvoitusjuomat!)
Muista katsoa!

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:

torstaina, syyskuuta 17, 2009

Helsingin Sanomien rasvauutisointi kummastuttaa suomalaisia tutkijoita

#
Helsingin yliopiston tutkijat
kummastelevat Helsingin Sanomien verkkosivuilla eilen julkaistua uutista, jonka mukaan rasvainen ruoka pahentaa nälkää. Dosentti Riitta Freesen mukaan uutinen sisältää paljon epätarkkuuksia ja siinä on tehty huomattavan uskaliaita yleistyksiä.

HS.fi -verkkosivujen uutinen kuvailee Teksasin yliopistossa tehtyä tutkimusta, jossa on selvitetty ravinnon rasvahappojen vaikutusta ruokahalua hillitsevien hormonien eritykseen aivoissa. Tutkimus suoritettiin eläinkokeena, jossa koe-eläiminä käytetyille rotille annosteltiin muun muassa palmitiini- ja öljyhappoa.

Helsingin Sanomien uutisessa eläinkokeen tuloksista on vedetty erikoisia johtopäätöksiä. Uutisessa muun muassa kerrotaan kuinka "rasvainen ruoka menee suoraan aivoihin ja vaimentaa ruokahalua hillitseviä hormoneita. Näin rasvainen ruoka saa ihmisen syömään yli tarpeensa."

Väite saa rasvahappojen aineenvaihduntaan ja fysiologiaan perehtyneeltä dosentti Riitta Freeseltä täystyrmäyksen. - Mikään rasva ei mene "suoraan aivoihin", eikä tämä tutkimus myöskään kerro mitään ihmisen syömisestä. Eläinkokeiden perusteella saatuja tuloksia ei voi näin suoraan yleistää ihmisiin.

Freesen mukaan tutkimuksessa käytetty palmitiinihappo ei estä ruokahalua hillitsevien hormonien eritystä aivoissa, vaan se vaimentaa niiden vaikutuksia soluissa.

HS.fi -sivuilla julkaistua uutista kummastellaan myös osassa lehden keskustelupalstalle lähetettyjä viestejä, joita tähän iltapäivään (17.9.2009) mennessä oli kertynyt yli sata.

Lähde: MTV3-Ruokatieto, 17.9.2009

Kommentti: Minä nostan hattua dosentti Freeselle. Oli jo aika puuttuakin Helsingin Sanomien harrastamaan tarkoitushakuiseen ravitsemusuutisointiin! On vain ajan kysymys milloin Suomessakin mielipideilmasto muuttuu. Itse näkisin, että 9.2.2009 Suomen Akatemiassa tapahtunut tutkijoiden ja toimittajien koulutustilaisuus, saisi jatkua vuonna 2010 esimerkiksi painonhallintateeman ympärillä.

Aiheeseen liittyviä kirjoituksiani löydät tästä:

keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009

Välimeren ruokavalio sopii diabeetikoille

**
Älkää lukeko tätä
jos Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN) ohjeistus on ainoana ohjenuorana elämässänne. En halua teiltä väkisin tätä uskonkappaletta ryöstää. Mutta kaikille niille, joilla on vähäistäkin kiinnostusta kyseenalaistaa noita ohjeistuksia ja niiden mielekkyyttä varsinkin sairauksien hoidossa (esimerkiksi tyypin 2 diabetes), teille minulla on tänään todella iloisia uutisia: Hiilihydraatteja kannattaa rajoittaa ja Välimeren dieettiä noudattaa!

Välimerelle tyypillinen ruokavalio tiedetään terveelliseksi. Välimeren maissa syödään runsaasti kasviksia, hedelmiä, meren antimia ja nautitaan terveellisiä kasviöljyjä (oliiviöljy!). Sen sijaan syödään niukasti lihaa ja käytetään aika vähän maitotuotteita. Tieteellinen näyttö on vahva tällaisen ruokavalion terveellisyydestä. Nyt on tuoretta tutkimustietoa tarjolla tämän ruokavalion merkityksestä diabeetikolle.

Lääkeyritysten sponsoroimalle Diabetesliitolle tämä on ikävää tietoa: Välimeren ruokavaliota noudattavilla diabeetikoilla havaittiin, että he joutuivat turvautumaan lääkehoitoihin huomattavasti myöhemmin kuin vähärasvaista VRN:n tapaista suositusta noudattaneet.

Tutkimuksessa Välimeren ruokavaliota verrattiin VRN:n tapaiseen vähärasvaiseen ruokavalioon. Italialaistutkijat (Napolin yliopisto) halusivat selvittää kumpaa ruokavaliota noudattamalla äskettäin tyypin 2 diabetesdiagnoosin saaneet diabeetikot pysyvät pitempään terveenä ja pärjäävät pitempään ilman diabeteslääkkeitä. Satunnaistettuun (ei kaksoissokkotutkimus) tutkimukseen osallistui 215 ylipainoista tyypin 2 diabeetikkoa.

Neljän vuoden kuluttua diabeteslääkitys oli tyypilliseen tapaansa aloitettu 70 prosentilla VRN:n tapaista ohjeistusta noudattavilla. Sen sijaan hiilihydraatteja rajoittavalla Välimeren ruokavaliolla oli onnistuttu vähentämään diabeteslääkityksen aloittamista niin, että vain 40 prosenttia joutuivat turvautumaan diabeteslääkkeisiin. Luonnollisesti Välimeren ruokavalio myös laihdutti paremmin ja paransi sydäntautien riskitekijöitä enemmän kuin VRN:n tapainen vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio.

Tutkimus julkaistiin lääketieteellisessä Annals of Internal Medicine -lehdessä ihan äskettäin, eli syyskuussa 2009.

Ota siis tämä tieto vakavasti! Jos sinulla todetaan aikuistyypin diabetes (tyyppi 2), ota silloin välittömästi kopio tästä kirjoituksesta, näytä sitä hoitavalle lääkärillesi ja pyydä häntä tutustumaan aiheeseen. Mitä tärkeintä: Mitä kauemmin onnistut ylläpitämään haiman normaalia insuliinituotantoa ruokavalioratkaisun avulla, sitä terveempiä vuosia sinulla on edessäsi. Diabetesliitto ei seuraa aikaansa, mutta se ei liene mikään yllätys kenellekään.

Lähde: Annals of Internal Medicine 151 (5): 306-314, 2009 (Effects of a Mediterranean-Style Diet on the Need for Antihyperglycemic Drug Therapy in Patients With Newly Diagnosed Type 2 Diabetes)

Muita diabeteskirjoituksiani voit lukea tästä:

tiistaina, syyskuuta 15, 2009

Christer Sundqvistin terveysblogia luetaan vilkkaasti


**
Kun vuonna 2005 kirjoitin ensimmäiset
hapuilevan vaatimattomat blogikirjoitukseni, en voinut kuvitellakaan kohoamista vakavasti otettavien blogikirjoittajien kastiin (sinne minä kuulemma kuulun?). Tänään on sellainen tilanne, että terveysblogiani lukevat ahkerasti niin miehet kuin naiset. Viikoittain toimittajat ottavat yhteyttä ja tarkistavat saavatko käyttää ideointiani jossakin blogikirjoituksessa hyväksi omassa lehtijutussaan, viimeksi eilen erään kansainvälisen terveysseminaarin luennoitsija kertoi hakeneensa blogistani inspiraatiota ja pyysi lupaa käyttää itse erästä lausahdustani omilla luennoillaan, yksittäisiä blogikirjoituksia seurataan erittäin laajapohjaisesti ja kommentoidaan vilkkaasti.

Mikä ihmeen into minulla on jatkaa tätä blogikirjoittelua? Blogikirjoituksia tulee lisää tulevaisuudessakin pääosin siitä syystä, että blogin ylläpito on mielekästä puuhaa. Terveysblogistani olen saanut oivan työkalun valistustyössäni, omien terveyslehdissä julkaistavien vaatimattomien terveysjuttujeni ideointi tapahtuu pääosin tässä blogissa, voin pitää yhteyttä luennoilla tapaamiini ihmisiin, nimimerkkien varassa ja oman nimen kera kommentoineet ovat tulleet tutuiksi myös kahdenkeskisissä tapaamisissa, voin ottaa kriittiseen tarkasteluun ajankohtaisia asioita ja saada tälle välitöntä palautetta sekä innostaa terveysviranomaisiamme avoimeen pohdintaan myötä- ja vastavirran terveysilmiöistä. Kiitos kaikille!

Olen pitänyt kaupallisuuden poissa blogistani mahdollisimman tarmokkaasti. Se on tietoinen valinta. Haluan pysytellä neutraalina. Ihan ilmaista tämä blogin ylläpito ei ole. Joudun aika paljon soittamaan puheluita ja hankkimaan kirjallisuutta. Blogikirjoittelussa viettämäni aika on poissa muusta tuottavasta toiminnastani. Jos haluat tukea terveysblogiani taloudellisesti, niin huomioi silloin haluttomuuteni toimia esimerkiksi jonkin yksittäisen terveystuotteen edistäjänä. Sen sijaan haluan olla edistämässä järkevän tuntuisia terveysilmiöitä kuten esimerkiksi vähähiilihydraattista ruokavaliota. Näin saatan siis lahjoituksesi varassa hanakammin antaa näkyvyyttä itse järkeväksi tunnustamalleni terveysasialle, jota juuri sinä pidät tärkeänä. Lahjoittajat ja työn tukijat ottanevat yhteyttä minuun henkilökohtaisesti. Minulla on maksullisia palveluja, joita käytetään kiitettävän ahkerasti, mutta suurin osa tuotannostani on siis maksutonta, parhaimmassa partiopoikahengessä teille tarjottua tutkittua, hutkittua ja joskus ei niin kauhean vakavastikaan otettavaa terveystietoa. Turun Myyntimiehet ry kiteyttävät terveysviestintäni aika oivallisesti äskettäin ilmestyneessä jäsenjulkaisussaan (Kuuvannokka 2/2009): "Jos jostakin esityksestä voi sanoa, että se oli eloisa, runsaasti tietoa antava sekä vielä humoristinen, niin Christerin esitys sitä todella oli! Esitys sai kaikkien osanottajien suut hymyyn." Koska on epätodennäköistä, että koko Suomen kansa voisi hymyillä kanssani luennoilla, pyrin näissä kirjoituksissani säilyttämään luennoillani niin ominaisen humoristisen ja eloisan otteen. Ensimmäinen blogikirjoitukseni loppuu näin: "Nyt pyydän Luojaa laskemaan minut levolle ja palaan tämän blogin pariin sitten taas kun ehdin. Muistan vieläkin elävästi kuinka pikkupoikana usein viivyttelin nukkumaan menoa, sillä pelkäsin unohtavani päivällä virinneen mielenkiintoisen ajatuksenkulun. Onneksi opin pian kirjoittamaan ja ajatuksenkulut sain pantua paperille unen ajaksi. Nyt voin tällä blogilla jättää vaikka tuhat ajatuksenkulkua bittiavaruuteen. Onko bloggaamisen vaikutusta unensaantiin tutkittu?" Kiitos kun olet kulkenut mukana matkallani heinäkuusta 2005 asti!

Lisää aiheeseen liittyvää kirjoitteluani:

perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Ei enää eineksiä!

**
Luennoilla oppii aina jotain uutta
. Eilen olin juttelemassa ravitsemuksen iloista ja suruista Eurosinkuille. Tavattoman mukava porukka, joka intoutui kommentoimaan ravitsemusasioita reippaaseen ja reiluun sävyyn.

Yleisön joukosta kuulin kommentin, joka taatusti tulee käyttöön lukuisilla luennoillani ympäri Suomea (KIITOS oivalluksesta!):

"Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!"

Eineksissä on siis erittäin negatiivinen viritys jo itse sanassa EI-neksiä. Ei enää eineksiä ja valmisruokia - muista tämä! Syö oikeaa, ravitsevaa ruokaa!

Jos haluat pitää huolen, että turpaduunari Sundqvist ei jatkossa missään vaiheessa pidä tylsiä esitelmiä, silloin ideoit kanssani lisää näitä perusterveellisiä totuuksia ruuasta. Vaivanpalkkiona lupaan toimittaa jonkin mukavan yllätyksen osoitetietonsa ilmoittaneelle (osoitetiedot sähköpostilla, kiitos!).

Totuuksia ruuasta:
  • Aina puhutaan voileivistä. Ei kai kukaan ole kuullut margariinileivistä?
  • Syö juu-reksia ja vältä ei-neksiä!

Netin syövereistä löytyi vielä tällainen lista (ei tosikoille!):

Kokouskäyttäytyminen:
1) käytä pöydällä olevia virvokkeita kurlaamiseen.
2) hätistä näkymättömiä kärpäsiä pääsi ympäriltä.
3) matki puhujan suunliikkeitä kädelläsi ja toistele hänen sanojaan piipittämällä.
4) ota taskustasi pumpulia ja tee siitä itsellesi korvatulpat.
5) kun puhuja sanoo, "onko kellään mitään kysyttävää", kysy kumpaa sukupuolta hän itse asiassa edustaa.
6) maalaa itsellesi huopakynällä viikset ja ojenna kynä sen jälkeen rohkaisevasti nyökäten vierustoverillesi.
7) kommentoi puhetta tuon tuosta toteamalla puoliääneen: "Näkis vaan."
8) päästele pitkiä hämmästeleviä vihellyksiä.
9) tartu vierustoveria pöydän alla kädestä ja kuiskaa, että sinä tunnet samaa kuin hänkin.
10) vastaa kännykkääsi sanomalla: "Ei, älä riisuudu vielä - tämä kokous voi kestää ikuisuuksia."
11) hivuta parin minuutin välein tuoliasi kohti ulko-ovea.
12) ehdota yhteislaulua.
13) nuuhki epäilevästi ilmaa ja tuijota työtovereitasi paheksuvasti.
14) lyö ennen kokousta kollegojen kanssa vetoa siitä, mitä liike-elämän slangi-ilmauksia pomo tulee puheessaan käyttämään. Taputtakaa aina myrskyisästi käsiänne, kun jonkun arvaus osuu oikeaan.
15) kirjoita lehtiöösi "toi kaveri on tosi kuumana sinuun", näytä sitä vierustoverillesi ja osoita vaivihkaa sormellasi jotakuta kokouksen osanottajista.
16) ota taskustasi valtava tukku seteleitä ja ala itseksesi mutisten laskea niitä.
17) ilmesty kokoukseen täsmälleen samassa asussa kuin pomosi. Hämminkiä lisää, jos olet vastakkaista sukupuolta kuin hän.
18) vaihtoehtoisesti voit saapua kokoukseen hellekypärällä ja ratsupiiskalla varustautuneena. Tehosta omia sanojasi lätkimällä piiskalla pöytään.
19) kysy puhujalta, onko hän kommunisti.
20) hymyile kaikille iloisesti ja kerro, että vaihdoit aamulla yllesi uudet kalsarit.
21) totea kokouksen päätteeksi: "Kun meillä kerran on näin helvetin hyvä tiimi, niin miksei me kerrankin halata toisiamme!"

Muuta sekavaa höpinää:

keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009

Diabetes karkaa käsistä


**
Varokaa meikäläisen propaganda-annosta jutun lopussa!

Diabeteksen hoitokustannukset
ovat kasvaneet rajusti. Kustannukset ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa. Samaan aikaan diabetesta sairastavien määrä on räjähtänyt vajaasta 200 000:sta yli 300 000:een.

Diabetesliiton tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna 2007 diabeteksen hoito maksoi 1350 miljoonaa euroa, kun kustannukset vuonna 1998 olivat 738 miljoonaa euroa. Diabeteksen hoidon osuus Suomen terveydenhuollon menoista on noin 10 prosenttia. Suurimmat kustannuserät koituvat erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidosta ja lääkkeistä, pienin osuus on diabeetikoiden omahoidon välineillä, joita ovat muun muassa verensokerin mittaukseen tarkoitetut liuskat.

Diabeteksen hoidon kustannuksia nostavat erityisesti tautiin liittyvät lisäsairaudet, kuten sydän- ja aivoinfarktit, munuaistauti sekä alaraajojen valtimosairaudet. Lisäsairaus lähes kolminkertaistaa hoitokustannukset diabeetikkoa kohti.

Diabetesliiton toimitusjohtaja Jorma Huttunen korostaa varhaisen puuttumisen merkitystä, jotta diabeteksen jatkuva yleistyminen ja kohonneet hoitokustannukset saadaan kuriin. "Sekä tyypin 2 diabetes että diabetekseen liittyvät lisäsairaudet ovat ehkäistävissä. Varhainen hoito on edullisinta hoitoa", sanoo Huttunen. Huttusen mukaan keskeistä olisi sairastumisriskissä olevien suomalaisten tunnistaminen. Hoidon piiriin pitäisi saada myös ne väestötutkimusten osoittamat 200 000 suomalaista, jotka sairastavat tautia tietämättään. Parhaiten tähän päästäsiin tuomalla säännölliset terveystarkastukset takasin perusterveydenhuoltoon, Huttunen uskoo. "Jos mitään ei tehdä, Suomessa on kaksi miljoonaa diabeetikkoa vuonna 2030." Huttusen mielestä on tärkeää, että jokaisella suomalaisella on perustiedot diabeteksesta ja sairauden riskitekijöistä. "Jos ihminen tunnistaa itsessään tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä, hänen on syytä hakeutua tarkempiin tutkimuksiin. Sairastumisriskin tunnistaminen motivoi lisäksi elintapamuutoksiin."

Diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyssä auttavat diabeetikon aktiivinen omahoito ja terveydenhuollon säännölliset kontrollikokeet. Siksi Jorma Huttusen on äärimmäisen vaikea ymmärtää, että diabeetikoilta vähennetään säästöjen nimissä omahoitovälineitä ja tarvittavia tutkimuksia. "Näin ajetaan vain diabeetikoita sairaalakuntoon. Omahoidon välineet eivät ole edes taloudellisesti hyvä säästökohde, sillä niiden osuus kokonaiskustannuksista on vain kolme prosenttia", Huttunen sanoo.

Tärkeä päivittäinen omahoidon väline diabeetikoille ovat testiliuskat, joita tarvitaan verensokerin mittaukseen. Säännöllinen verensokerin seuranta on diabeteksen hoidossa keskeisellä sijalla, sillä jatkuvasti kohollaan oleva verensokeritaso altistaa diabeetikon vakaville silmä-, munuais- ja hermosairauksille.

Blogikirjoittajan kommentti:

Huttunen sitä, Huttunen tätä. Milloinkaan ei saada diabetesongelmaa aisoihin, jos ei tunnusteta, että moderniin diabeteksen hoitoon kuuluu ennakkoluuloton suhtautuminen diabeetikon yksilölliseen hoitoon. Joillekin diabeetikoille sopii Diabetesliiton tarjoama hoito, monelle muulle sopii täydentävä hoito (hiilihydraattien laadun tarkkailu ja tarvittaessa ravintolisien käyttö) ja joillekin voi sopia vaihtoehtoinen hoito (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Diabetesliiton yksipuolinen propaganda ennustaa tilannetta, jossa yhä useammat ihmiset pitävät viranomaisia taantumuksellisina jäärinä, joita väestön terveys ei aidosti kiinnosta. Nuoreen, nousevaan sukupolveen minä uskon. Vanhat jäärät pitävät omasta vallastaan ja kaistapäisyydestään kiinni maailman tappiin asti. Viimeisetkin vastaanhangoittelijat kuopataan jossakin vaiheessa. Heidän esittämäänsä "terveysteatteriin" ei enää uskota. Sitten astuu valtaan uusi sukupolvi, joka on avoimemmin hyväksymässä luonnon parantavat voimat ja uskaltaa kyseenalaistaa lääkelaitosten ylivallan. Minä olen sen verran vanha, että minä ehdin tästä nähdä vain pienen, pienen häivähdyksen. Horisontissa siintävä hento nousevan auringon säde saa luvan riittää minulle. Lapsillemme, lapsenlapsillemme, me rakennamme parempaa tulevaisuutta. Ei tällainen tavallinen biologi voi käsittää miten meillä on varaa terveydenhoidossa jättää käyttämättä luonnon omat parantavat voimat.

Edustan itse sellaista kompromissiin taipuvaista linjausta, että esitellyissä kolmessa eri tavassa hoitaa diabetesta, on ajateltu potilaan parasta. Näkisin kernaasti, että eri hoitotapojen valinnan suorittaisi potilas itse. Siten toteutuisi diabeteksen hoidon yksi kulmakivi: yksilöllinen hoito. Erityisesti hiilihydraatteja rajoittavien ruokavalioiden suhteen ja ravintolisien käytön suhteen kaipaisin Diabetesliiton puolelta myönteisempää suhtautumista. Edistämme parhaiten suomalaisten terveyttä suomalla maamme diabeetikoille vaihtoehtoista ja yksilöllistä hoitoa sen "virallisen" rinnalla. Tämä on toivoakseni myös koulutettujen ravitsemusterapeuttiemme eduksi laskettava. Näin he saavat omalla ideointipanoksellaan toteuttaa monipuolista diabeteksen hoitoa yhdessä muun terveydenhoitohenkilöstön kanssa, joka parhaiten ottaa huomioon diabetespotilaan yksilölliset tarpeet.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 9.9.2009

Muita kirjoituksiani diabeteksesta:

maanantaina, syyskuuta 07, 2009

Kotimaisuus vaakalaudalla - ota kantaa!

##
Kirjoitin muutama viikko sitten
siitä, miten kotimaista ruokatiedottamista ajetaan alas. Ruokatieto (entinen Finfood) kertoi joutuvansa supistamaan toimintaansa rajusti.

Sisäpiireissä kiertää huhuja, että seuraava uhri EU:n mestauspölkyllä olisi Kotimaiset Kasvikset ry. Olen lukenut Puutarha & kauppa -lehdestä 4.9.2009 näin (lihavoinnit minun):

Kotimaisten Kasvisten toiminta katkolla
Kotimaiset Kasvikset ry on taloudellisista syistä joutunut hankalaan tilanteeseen. Taustalla ovat kesken toimintavuoden ilmenneet valtion tuen leikkaukset, jotka ovat jo aikaisemmin tänä vuonna johtaneet koko henkilökunnan ajoittaisiin lomautuksiin. Yhdistyksen rahoitus tulee lähes kokonaan valtion budjetista.
Yhdistyksen ensi vuoden toiminnan laajuus ja rahoitus ovat parhaillaan selvitettävinä.
Koska päätös mahdollisesta valtionavusta syntyy vasta aivan vuoden lopussa, on yhdistyksen hallitus joutunut irtisanomaan koko henkilökunnan samoin kuin muut sitoumukset.

Kotimaisuuden alasajo on pysäytettävä. Kommentoi tätä shokkiuutista! Reagoi!

Muita kantaa ottavia kirjoituksiani:

perjantaina, syyskuuta 04, 2009

Paksut reidet - terve sydän!

*
Ylipainoa on yleensä opittu pitämään epäterveellisenä
. Nyt tulee Tanskan maalta yllättävä tutkimustieto: Paksut reidet suojaavat sydäntä!

Tutkimuksen mukaan ympärysmitaltaan yli 60 senttimetriset reidet suojaavat niin miestä kuin naistakin sydäntaudeilta ja ennenaikaiselta kuolemalta. Reisien paksuuden ja sydäntautien yhteys pysyi, vaikka tutkimuksessa huomioitiin kehon rasvaprosentti, mahdollinen tupakointi ja veren kolesteroliarvot.

Kööpenhaminan yliopistollisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että onnettoman ohuilla reisillä varustetuilla ihmisillä (alle 55 senttimetriä ympärysmitaltaan) oli jopa kaksi kertaa suurempi todennäköisyys kuolla ennenaikaisesti tai saada vakavia terveysongelmia. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi johtua siitä, ettei ohuissa reisissä ollut tarpeeksi lihasmassaa, mikä lisäsi diabetesriskiä ja toisaalta myös sydäntautien riskiä.

Tanskalaistutkimuksessa tarkasteltiin 3000 tanskalaista miestä ja naista yli 10 vuoden aikana. Asiantuntijat ovat ehtineet jo varoittaa, että tanskalaistutkimuksen tulokset vaativat vahvistusta. Tutkijoiden mukaan reiden ympärysmittaa voidaan kuitenkin hyödyntää riskipotilaiden tunnistamisessa.

Älä siis hämmästy jos lääkäri kerää vyötärönympärysmitan lisäksi uhkeiden reisiesi tietoja talteen.


Lisää kirjoituksiani lihavuuden terveysvaikutuksista:

Lihavuuden terveysvaikutukset
Perustietoa
Yksinkertaisimmillaan lihavuus johtuu siitä, että ihmiset syövät enemmän kuin kuluttavat. Realistisempi ja samalla haastavampi lähestymistapa etsii ihmisten paino-ongelmiin paljon monimutkaisempia selitysmalleja. Ongelmalliseksi lihavuuden tekee se, että ei ole osoitettavissa mitään selkeää syy-yhteyttä, jonka avulla sitä voisi ehkäistä. Lihavuutta aiheuttavat niin fysiologiset tekijät kuin ympäristötekijätkin. Lihavuuteen on selkeästi geneettinen taipumus, mutta se vaatii lisäksi syntyäkseen "suotuisat" ympäristötekijät. Tutkijat arvelevat perintötekijöiden selittävän 30–80 prosenttia lihavuudesta. Esimerkiksi liiallisen rasvakudoksen kertyminen voisi mahdollisesti johtua geenivirheistä, jotka voivat aiheuttaa häiriöitä mm. ruokahalun säätelyssä, energiankulutuksessa sekä rasvan varastoitumisessa. Toistaiseksi geenitutkimuksissa ei kuitenkaan ole lihavuuden suhteen tehty suurta läpimurtoa. Joka tapauksessa, vaikea lihavuus on merkittävä terveysriski. Lihavuus jouduttaa sangen tehokkaasti rappeutumissairauksien kehittymistä. Lisäksi ylipaino vaikuttaa usein haitallisesti henkilön ulkonäköön ja heikentää itsetuntoa. Lihavuudesta on tullut paradoksaalinen ilmiö monella tavalla. Hyvinvointivaltioissa on "varaa" tulla ylipainoiseksi, mutta hyvinvointivaltioilla ei ole varaa kasvattaa jatkuvasti lisääntyvää ylipainoisten joukkoa. Paino-ongelmat liittyvät myös teknologiseen kehitykseen: samalla kun ihminen on monella tapaa helpottanut omaa elämäänsä teknologian avulla, on myös energian kulutus rajusti vähentynyt. Ruokatavat eivät kuitenkaan ole muuttuneet vähentynyttä energiantarvetta vastaaviksi. Tämä on osoittautumassa erittäin vaikeaksi ongelmaksi suurelta osin siksi, että pitkän evoluutiokehityksen myötä syntynyt tarve kasvattaa energiavarastoja ja varastoida käyttämättä jäänyttä energiaa pahojen päivien varalle ei ole hävinnyt minnekään, vaan jyllää edelleen vahvana ihmisten käyttäytymistä selittävänä voimana.

Suomalaiset ovat entistä lihavampia. Joka viides työikäinen suomalainen on lihava, ja puolet naisista sekä lähes kaksi kolmannesta miehistä on ylipainoisia. Etenkin nuorten miesten ylipaino on yleistynyt Suomessa merkittävästi: 1970-luvun lopulla joka kymmenes 15–24-vuotias mies oli ylipainoinen, vuonna 2008 jo lähes joka kolmas. Ikäryhmässä 25–34-vuotiaat on ylipainoisten miesten osuus noussut kolmen viimeisimmän vuosikymmenen aikana 30 prosentista peräti 60 prosenttiin. Vanhemmissa ikäryhmissä miesten ylipaino ja lihavuus eivät ole yleistyneet yhtä nopeasti. Lasten ylipainon kehitys on niin ikään huolestuttavaa: ylipainoisten osuus esimerkiksi 12-vuotiaiden poikien keskuudessa on kasvanut kahdeksasta yli 20 prosenttiin 30 vuoden aikana. Naisten ylipainon yleistyminen 1970-luvulta tähän päivään on ollut maltillisempaa: nuorten ja nuorten aikuisten naisten ylipaino on yleistynyt asteittain, mutta toisaalta yli 45-vuotiaiden naisten ylipainon todennäköisyys ei ole juuri kasvanut. Parannettavaa toki on naistenkin lukemissa. Erityisen huolestuttavaa on, että nuoret lihovat tällä hetkellä Suomessa ja muissa maissa kaikkein nopeimmin. Varusmiesten on todettu olevan vuosi vuodelta lihavampia. Varusmiespalvelusajan aikana saatu reippaampi liikuntapanos ei kovin paljoa vaikuta laihtumiseen, sillä sotilaskodin munkit taitavat maistua liian hyviltä. Ylipaino ja lihavuus ovat lisääntyneet EU:n väestössä dramaattisesti viimeisten 30 vuoden aikana etenkin lasten parissa. Tämä on osoitus EU:n väestön kehnon ruokavalion ja vähäisen liikunnan aiheuttamasta suuntauksesta, jonka odotetaan yhä pahenevan ja lisäävän tulevaisuudessa useita kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja ja korkeaa verenpainetta, tyypin 2 diabetesta, aivohalvauksia, tiettyjä syöpiä, tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja jopa joitakin mielenterveysongelmia. Pitkällä aikavälillä tämä vaikuttaa negatiivisesti elinajanodotteeseen EU:ssa ja heikentää monien elämänlaatua. Erityisesti virvoitusjuomien ja makeisten kulutus on kasvanut nuorten aikuisten keskuudessa. On näyttöä siitä, että elintarvikkeiden mainonta ja markkinointi vaikuttavat ruokavalioon, etenkin lasten kohdalla. Ylipainoisten osuus vaihtelee alueittain siten, että Uusimaa erottuu alueena, jossa on vähiten ylipainoisia.

Koska lihavien määrä on kasvanut jopa epidemian tavoin, on alettu myös laskea lihavuudesta aiheutuvia yhteiskunnallisia kustannuksia. Lihavuuden aiheuttamalla työ- ja toimintatyökyvyn heikentymisellä katsotaan olevan merkittäviä taloudellisia seurauksia ja haittoja. Lihavuuden kustannuksista ovat kiinnostuneet niin työelämä kuin jatkuvien kustannuspaineiden kanssa kamppaileva julkinen terveydenhuoltokin. Useimmissa laskelmissa tarkastellaan lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoitoon käytettyjä terveydenhuollon menoja. Lisäksi lihavuuden aiheuttamia kustannuksia voidaan arvioida sairauspoissaolojen määrinä työstä sekä ennenaikaisen kuoleman aiheuttaman tuottavuuden menetyksenä. Maailman Terveysjärjestön WHO:n laatimat tilastot lihavuuden aiheuttamista suorista kustannuksista (diagnoosi, hoito) länsimaissa ovat noin 2-8 prosenttia kaikista terveydenhuollon menoista. Lisääntyvän lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoidon pelätään tulevan terveydenhuollolle jatkossa aina vain kalliimmaksi. Lihavuuden aiheuttamista sairauksista esimerkiksi diabeteksen lisääntyminen uhkaa aiheuttaa suuria kustannuspaineita terveydenhuollolle. Monet tutkijat korostavatkin, että lihavuuden aiheuttamien sairauksien hoito tulee kalliimmaksi kuin tupakoinnin aiheuttamien haittojen hoito.

Lihavuus aiheuttaa selvää terveydellistä haittaa 400 000 suomalaiselle. Professori Arno Forsius muistuttaa, että lihavia ihmisiä on aina ollut yhteiskunnissa. "Ylensyömiseen kuoleminen on kaikista elollisista vain ihmiselle ominaista", pohdiskeli jo Plinius nuorempi noin vuonna 50 jKr. Ylipainoisuudesta on tullut kansakuntien ongelma vasta varallisuustason yleisen kohoamisen myötä. Lihavuus on yleistymässä myös kehittyvissä maissa. Kansanterveyslaitoksen emeritustutkimusprofessori Antti Aro (ja moni muu) pitää väestön lihomista ennen kaikkea liikkumattomuusongelmana. Me syömme yhä terveellisemmin, mutta lihominen jatkuu edelleen. Raskas ruumiillinen työ on harvinaistunut, ja arkiliikunta on vähentynyt. Vatsan seudulle ja erityisesti sisäelinten ympärille kertyvää rasvakudosta pidetään erityisen haitallisena terveydelle. Tästä johtuvat monet sokeriaineenvaihdunnan häiriöt (aikuisiän diabetes), riskit sairastua valtimokovettumatautiin, riski saada kihti, paksusuolensyöpä ja polviin aiheutunut lisärasitus (nivelrikko). Runsas vatsaontelon rasvakudos (ns. viskeraalirasva) kohottaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Sen sijaan pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasva ei ole tässä suhteessa yhtä vaarallista. Tällainen lihomistyyppi on nimenomaan naisille tyypillinen, kun miehet lihoessaan useimmiten kasvattavat mahaa. Yhdysvaltalaistutkimuksessa on selvitetty, onko pakaroiden ja reisien ylimääräinen rasvakudos niin turvallista kuin väitetään. Osoittautui, että vain reisissä oleva ylimääräinen rasvakudos ei vaikuttanut sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin, kuten sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin. Itse asiassa naisten, joilla oli paljon rasvakudosta reisissä, veren rasva-arvot olivat jopa paremmat kuin muiden. Reisien rasvakudos näyttäisikin jopa suojaavan sydän ja verisuonitaudeilta. Evoluutiossa naisille on ilmeisesti kehittynyt kyky varastoida rasvaa pakaroihin ja reisiin raskauden varalta vararavinnoksi. Tästä rasvakudoksesta on myös valitettavan vaikeaa päästä eroon. Vatsan alueen rasvakudoksesta pääseekin helpommin eroon kuin reisien ja pakaroiden rasvakudoksesta. Lisäksi on mahdollista, että reisien ja ehkä myös pakaroiden ylimääräinen rasvakudos voi ikään kuin varastoida haitallisia rasva-aineita estäen niiden nopean pääsyn muualle elimistöön. Naistenkin vatsan seudun rasvakertymät ovat toisaalta sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä, etenkin vaihdevuosien jälkeen.

Kilpirauhasen vajaatoiminta pienentää perusaineenvaihduntaa ja lisää näin taipumusta lihavuuteen. Kilpirauhashormonien tasapaino vaikuttaa myös ruokahalun säätelyyn. Kilpirauhashormonit vaikuttavat leptiineihin, hormoneihin, joiden uskotaan säätelevän näläntunnetta ja vaikuttavan energiatasoon. Lisämunuaisen erittämä kortisoli ja DHEA (hormoneja) näyttelevät tärkeää tehtävää kehon rasvanmuodostuksessa ja niiden epätasapaino saattaa johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin häiriöihin. Glukoosi ja insuliini ovat rasva-aineenvaihdunnan avaintekijöitä, jotka vaikuttavat lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen koko kehossa. Tästä johtuen häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta on tavallisempaa ylipainoisilla kuin normaalipainoisilla. Harvat ihmiset ovat tietoisia siitä, että liikalihavuus voi johtua piilevästä ruoka-aineallergiasta. Myös monet lääkkeet, joita käytetään mielenterveysongelmien, allergioiden ym. hoidossa aiheuttavat sivuvaikutuksena painon nousua. Verensokerin suuret vaihtelut voivat johtaa siihen, että syömme liikaa ruokaa. Insuliini vaikuttaa suoraan kehon rasvapitoisuuteen. Paino suurenee joillakin ihmisillä kun syödään runsaasti rasvaista ruokaa, liikutaan vähän, lopetetaan tupakointi ja nautitaan runsaasti alkoholia. Laihduttaminen, niillä joilla se on tarpeen, vähentäisi todennäköisesti sepelvaltimotaudin esiintyvyyttä vähintään yhtä paljon kuin seerumin kolesterolipitoisuuden pienentäminen tavoitetasolle 5 mmol/l. Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikeassa lihavuudessa voi olla kyse koko kehon tulehdussairaudesta.

Rasvakudoksellamme on toki hyödyllisiäkin tehtäviä, sillä se antaa suojaa sisäelimille, toimii energiavarastona ja ylläpitää normaalia hormonitoimintaa sekä hermoimpulssien kulkua. Miehillä sopiva rasvan osuus painosta on 15-20 % (vähintään 5-10 %) ja naisilla vastaavasti 20-25 % (vähintään 12-16 %). Jos rasvan määrä on hyvin vähäinen saattaa se aiheuttaa lapsettomuutta ja häiritä ruoanoton sekä ruumiinlämmön säätelyä.

Paino alenee sokeritautiin sairastuessamme, vakavissa syöpäsairauksissa, voimakkaan liikunnan myötä, tupakoivilla ja nauttimalla runsaasti vihanneksia, hedelmiä ja marjoja. Huolehtimalla siitä, että emme jatkuvasti saa ruoasta enemmän energiaa kuin ehdimme kuluttaa, voimme vaikuttaa lihomiseen. Oikein valittu ravinto ja liikunta ovat tehokkain yhdistelmä liikalihavuuden ehkäisemisessä. Markkinoilla on monenlaisia ruokavalioihin ja laihdutuspillereihin perustuvia painonhallintakeinoja. Laihdutus on hyvin vaikeaa kaikista tieteen edistysaskelista huolimatta. Rohkenen epäillä useimpien keinojen tehoa. Monet laihdutusdieetit ovat terveydelle vaarallisia.