maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Luonto voittaa!

**
Minulta kysyttiin äsken
onko luonnontuote aina parempi kuin ihmisen jalostama tuote? Saako saman määrän ravintoaineita mehuista, hilloista tai vaikkapa marjaviileistä kuin siitä aidosta marjasta? Tuo Aloe vera -tutkimus osoittaisi, että aika vähän siirtyy ravintoaineita siihen lopputuotteeseen.

Tavattoman mielenkiintoisia kysymyksiä! Itse olen sitä mieltä, että luonnontuote, joka poimitaan suoraan luonnosta ja syödään sellaisenaan on aina terveellisempi kuin ihmisen jollakin tavalla jalostama tai säilömä tuote. Metsämarjojen satokausi on niin tavattoman lyhyt, että suoraan metsästä poimituista marjoista pääsee nauttimaan niin vähän aikaa. Käyttäkää toki jokamiehenoikeuttanne ja käykää popsimassa noita ravintopommeja. Jo nyt löytää aurinkoisissa paikoissa metsämansikoita. Tässä iässä kun urheilun tulostavoitteet ovat hyvin vaatimattomat, huomaan tämän tästä pysähtyväni metsäpoluilla marjapaikoille ja nakkaan marjoja suuhuni. Tehkää te samoin!

Tehkää myös niin, että tutkitte asiaa itse. Kansanterveyslaitoksen Fineli -tietokannasta löytyy paljon ravintotietoa, mutta oma suosikkini on Ruotsin elintarvikeviraston (Livsmedelsverket) tietokanta. Tietokantaa on aika helppo käyttää. Opetelkaa muutaman marjan ruotsinkielinen nimi ja tehkää omia kokeilujanne tietokannan lukuisiin asetuksiin.

Pikaisen haun perusteella löysin useita ravintoaineiden vertailukohtia luonnon omien marjojen ja niistä valmistettujen tuotteiden välille. Voi liioittelematta sanoa, että luonto voittaa! Tuotteissa tehdään valmistusvaiheessa aina erilaisia kompromisseja. Nyrkkisääntönä voitaneen pitää, että mitä jalostetumpi tuote, sitä vähemmän ravintoaineita. Joskus näitä kaupassa myytäviä mehuja esimerkiksi vitaminoidaan, jolloin lisättyjen vitamiinien osuus voi olla jopa korkeampi kuin luonnontuotteessa sellaisenaan. Luonto on kuitenkin viisas ja osaa pakata tuotteensa oikein. Näin uskon.

Aloe vera -juoma on tässä yhteydessä todella huono esimerkki. Tuotteeseen ladatut terveysväitteet eivät voi perustua juoman sisältämiin olemattoman vähäisiin ravintoaineisiin. Lukekaa Aloe vera -keskustelusta muualta blogistani mikäli teitä kiinnostaa.

Veteraaniurheilija tutkii: luonnontuotteessa yleensä aina enemmän ravintoaineita

Puolukka (lingon) E-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 1,60
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,00
Puolukkahillo 0,80

Puolukka (lingon) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 4,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 1,0

Puolukka (lingon) foolihappo (µg/100 g)
Metsästä poimitussa 2,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 0,0
Puolukkahillo 0,0

Puolukka (lingon) kalium (mg/100 g)
Metsästä poimitussa 87,0
Puolukkamehu, vitaminoitu 15,0
Puolukkahillo 45,0

Mansikoita (jordgubbar) C-vitamiini (mg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 66,0
Mansikanmakuinen kevytviili 2,0
Mansikkahillo 9,0

Mansikoita (jordgubbar) foolihappo (µg/100 g)
Puutarhasta suoraan nautittuna 99,0
Mansikanmakuinen kevytviili 10,0
Mansikkahillo 3,0

Mustikoita (blåbär) C-vitamiini (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 5,0
Mustikka kevytviili 0,0
Mustikkahillo 0,0
Kuivatut mustikat 3,0

Mustikoita (blåbär) rauta (mg/100 g)
Metsästä poimittuja 0,60
Mustikka kevytviili 0,05
Mustikkahillo 0,30
Kuivatut mustikat 4,80

sunnuntai, kesäkuuta 24, 2007

Hyvä vanheneminen

**
Mies kun tulee tiettyyn ikään

niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee peilistä, on kaikki eilistä
jo vaan me kimpassa tuumattiin

(Sanat Juha Vainion, muistinvaraisesti näppäilty, voi olla virheitä)

Mies (ja nainen) halua taatusti vanhentua mahdollisimman onnistuneesti. Tämän vuoden Gerontologiapäivillä kuultiin monta esitelmää, joista haluan nostaa esille erityisesti professori Reijo Tilviksen esitelmän onnistuvasta vanhenemisesta (successful aging).

Professori Tilvis on löytänyt kirjallisuudesta hyvän vanhenemisen tunnuspiirteitä joita olen tähän yhteen koonnut ja suomentanut.

Tunnuspiirteitä:
  • Saa elää pitkän elämän
  • On tyytyväinen elämään
  • Voi psyykkisesti hyvin
  • Saa kasvaa yksilöllisesti
  • Säilyttää kyvyn oppia uutta
  • On fyysisesti terve ja vireä
  • Kykenee säilyttämään itsenäisyyden mahdollistavan toimintakykynsä
  • Yhteiskuntasuhteet ovat kunnossa
  • Osallistuu ja viettää aktiivista vapaa-aikaa
  • Nauttii laajasta sosiaalisesta tukiverkostosta; hyvät suhteet naapuriin ja ystäviin
  • Saa jotakin aikaan, on tuottava
  • Omaa kyvyn nauttia ruoasta; syö terveellisesti
  • Talous on turvallisella tolalla; riittävä ja kohtuullinen toimeentulo
  • Huumorintaju on tallella; myönteinen ja oikea elämänasenne
  • Elämällä on jokin tarkoitus
  • Hengellisyydestä ja uskonelämästä löytää voimavaroja
  • Ei tupakoi
  • Välttää lihavuutta
  • Alkoholin käyttö on hyvin kohtuullista
  • Käyttää terveyspalveluja hyväkseen
  • Säilyttää terveyden ja hyvän kunnon; liikuntavietti tallella
  • Omistautuu perheelle, lapsille ja lastenlapsille
  • Omistaa kunnollisen asunnon
Huomionarvoista on miten tärkeässä roolissa on liikuntakyvyn säilyttäminen. Kun kyky liikkua itsenäisesti menetetään, jää moni listassa mainittu asia toteutumatta. Tärkeimpiä liikuntakyvyn menettämistä ennakoivia vaivoja tai sairauksia ovat (tärkeimmät ensin): näön menetys tai sen huomattava huononeminen, suorituskyvyn lasku, krooninen bronkiitti (vakava krooninen keuhkosairaus), sydämen vajaatoiminta, ääreisverenkierron sairaudet, diabetes, dementia, masennus, sydänkohtaus. Elämänaikaisilla tapahtumilla on kertaantuva (kumulatiivinen) vaikutus vanhuudessa. Jokainen eletty hetki vaikuttaa siihen miten hyväksi vanhuusikä voi muodostua.

Professori Tilviksen mukaan joka kolmas vanhenee hyvin Suomessa. Suomalaisen todennäköisyys elää 100-vuotiaaksi on 1:15000. Näin pitkään ikään asti onnistunut vanheneminen on tosi harvojen herkkua. Näin tarkastellen onnistuminen on "lottoluokkaa" eli noin 1:50 000. Pidä huolta itsestäsi jo ennen vanhuuden saapumista, älä luota lottovoittoon.

Tietoa on aika paljon saatu siitä, mitkä perinnölliset tekijät ja elämänaikaiset tapahtumat, elintavat, sairaudet ja suhtautumistapamme ympäristöön vähentävät keskimääräistä todennäköisyyttä kokea hyvä vanhuus. Samalla saamme muistutuksen siitä, että edellä esitetty lista ei ole mikään onnistuneen vanhenemisen mittari. Ihminen kokee vanhana ja raihnaisenakin yleensä elämänsä mielekkäämmäksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi verrattuna toisten ihmisten arvioon. Hyvä vanheneminen lieneekin loppujen lopuksi enemmän kokemus ja mielentila kuin toimintakyky.

Hyvän vanhenemisen ennakointiin voi kyynikko vastata: "Kaikki poikkeavuudet, joiden esiintyvyys missä tahansa ikäryhmässä ylittää tietyn rajan, voidaan osoittaa huonon vanhenemisen ennustetekijäksi." Kehitysoptimisti sen sijaan loihtii ilmoille tämän: "Tieteellinen tutkimus on avannut monia uusia teitä ja mahdollisuuksia hyvään vanhenemiseen."

Lähde: Reijo Tilvis. Onnistuva vanheneminen - mitä tutkimus kertoo? Helsingin yliopisto
HUS/HYKS/ylilääkäri, Gerontologiapäivien esitelmä, 2007

lauantaina, kesäkuuta 23, 2007

Lopettakaa se limsan kittaaminen!

**
Yalen yliopiston tutkijat
ovat istuneet tiiviisti tietokoneen ääressä ja todenneet ns. meta-analyysissä (88 tapausselostusta), että ei ole minkäänlaista järkeä juoda virvoitusjuomia. Selvä yhteys löytyi virvoitusuomien kulutuksen ja elopainon välille. Mitä enemmän juotiin limsaa, sitä enemmän kertyi kiloja. Senhän me kaikki jo tiedämme. Ehkä tätä enemmän kannattaa kuitenkin saarnata limsojen vaaroista sen takia, että paljon limsaa juovilla jäivät terveelliset juomat tosi vähiin. Arvaa vain maistuiko kokiksen jälkeen lasi maitoa?

Voimakkaasti virvoitusjuomiin suuntautuva kulttuurimme on erityisen vahingollinen, sillä tämän seurauksena voi puhjeta useita sairauksia. Esimerkkinä mainitaan diabetes.

Tutkijat ottavat myös kantaa rahoittajien vaikutukseen siinä miten virvoitusjuomista raportoidaan eri tutkimuksissa. Heidän mielestään virvoitusjuomien terveyshaittoja pyrittiin vähättelemään jos virvoitusjuomateollisuus oli käynyt lihottamassa tutkijan pankkitiliä.

Nykytietämyksen mukaan ei ole mitään järkevää syytä juoda virvoitusjuomia.

Lähde: Vartanian LR, Schwartz MB, Brownell KD. Effects of soft drink consumption on nutrition and health: a systematic review and meta-analysis. Am J Public Health 97 (4): 667-675, 2007

Sveitsin halki juoksun saldo: 1 kg kevyemmät lihakset

**
Tolkuttoman hurjan juoksuinnon puraisemat kaverit
tietävät, että pitkät lenkit voivat olla varsin rasittavia elimistölle. Tuore osoitus tästä on Sveitsin halki juossut kaveri. Matkaa kertyi 320 km (Rorschach-Vevey) ja noin 7000 m korkeuseroa 54 tunnin koitokseen. Ravintoa nautittiin 15 000 kcal verran ja kulutus oli kohtuullisen hurjaa, eli 18 000 kcal. Miinusmerkkinen energiatasapaino johti 0,4 kg painonpudotukseen, josta lihasmassan osuus oli 1,020 kg ja rasvaa menetettiin 0,300 kg.

Kommentti: Tällaista harjoittelua ei voi suositella kehonrakentajille ainakaan kovinkaan usein. Rasvavarastot hupenivat yllättävän vähän. Taisi olla sellainen langanlaiha kestävyysurheilija kyseessä.

Lähde: Knechtle B, Knechtle P. Run across Switzerland - effect on body fat and muscle mass. Schweiz Rundsch Med Prax 96 (8): 281-286, 2007

Palautusjuoma tarpeellinen kovaa treenaavilla

*
Kaikentasoiset urheilijat
rakastavat noita kaupallisia palautusjuomia. Minä olen sitä mieltä, että palautusjuomat ovat suurimmalle osalle täysin turhia. Moni pärjää viisaasti vettä nauttimalla ja syömällä monipuolista suomalaista perusruokaa.

Harjoitusmäärien kasvaessa huomattavasti voitiin amerikkalaisessa tutkimuksessa todeta kaupallisten palautusjuomien käyttöarvo. Tulokset eivät parantuneet, mutta hyöty näkyi lihasten palautumisessa kovan harjoituksen jälkeen. Hiilihydraatteja, proteiinia ja antioksidantteja sisältävä juoma lyhensi sitä aikaa jolloin lihakset olivat kipeitä ja pystyttiin osoittamaan juomien vähentäneen kreatiinikinaasin kertymistä vereen. Kreatiinikinaasin mittaaminen verestä on rutiinitoimenpide. Sillä saadaan selville tässä tapauksessa lihaskudosvaurion esiintyvyys.

Ohjeistus: Tavalliset hölkkääjät eivät hyödy palautusjuomista, mutta tavoitteellisesti harjoitteleva huippu-urheilija saa hyötyä tästä.

Lähde: Luden ND, Saunders MJ, Todd MK. Postexercise carbohydrate-protein- antioxidant ingestion decreases plasma creatine kinase and muscle soreness. Int J Sport Nutr Exerc Metab 17 (1): 109-123, 2007

Nuoret äidit synnytyksen jälkeen kävelemään

**
Nyt löytyy selkeä ohjeistus nuorille äideille
miten pääsee eroon muutamasta kertyneestä lisäkilosta:
  • kävely
  • välttäkää teollisia transrasvoja
  • pistäkää televisio kiinni
Näin yksinkertaisia ohjeita annetaan Harvardin lääketieteen opinahjossa USA:ssa. Miksi tehdä asia monimutkaisemmaksi?, kysyy tuoreen tutkimuksen johtaja tohtori Emily Oken. Ne ylimääräiset vauvakilot lisäävät pitemmän päälle äidin terveysriskiä.

Tutkimuksessa seurattiin lähes tuhatta nuorta äitiä. Kuusi kuukautta synnytyksen jälkeen he saivat vastata kyselyyn television katselutottumuksistaan, fyysisestä toimeliaisuudesta ja ravinnonkäytöstä. Äidit olivat lihoneet keskimäärin 0,6 kg raskauden jälkeen ja 12% äideistä oli kerännyt vähintään 5 lisäkiloa. Kun tarkistettiin television äärellä vietettyä aikaa voitiin todeta jokaisen lisätunnin lisänneen riskiä lihoa 5 kg tai enemmän suunnilleen neljänneksellä. Sen sijaan riski lihoa saman verran oli 33% pienempi niillä jotka tekivät päivittäisen kävelylenkin. Pakollisten transrasvamerkintöjen astuttua voimaan USA:ssa perheenäitien on ollut helpompi tehdä terveellisiä ruokaostoksia. Transrasvat erityisesti teollisista lähteistä kerryttävät lisäkiloja muiden terveyttä nakertavien ominaisuuksiensa lisäksi.

Äidit voivat ottaa tästä mallia: Katsokaa televisiota korkeintaan 2 tuntia päivässä, kävelkää edes 30 min päivittäin ja syökää mahdollisimman vähän teollisia transrasvoja sisältäviä ruokia.

Lähde: Oken E, Taveras EM, Popoola FA, Rich-Edwards JW, Gillman MW. Television, walking, and diet: associations with postpartum weight retention. Am J Prev Med 32 (4): 305-311, 2007

Kofeiinipitoiset urheilujuomat toimivat helteelläkin

**
Urheilujuomiin lisätään usein kofeiinia
. Kofeiinia pidetään diureettina ("nesteenpoistaja"), mutta useissa tutkimuksissa on todettu tämä vaikutus varsin vähäiseksi. Kahvin sisältämä kofeiini lisää tutkitusti vireyttä ja valppautta, parantaa keskittymiskykyä ja vaikuttaa myönteisesti mielialaan.

Amerikkalaiset tutkijat kiusasivat vapaaehtoisia pyöräilijöitä treenillä lämpimällä ja kostealla ilmalla. Tarkoituksena oli selvittää vaikuttaako urheilujuoman kofeiinipitoisuus siihen miten hyvin nestetasapaino säilyy treenin aikana. Kuusitoista pyöräilijää uhrautui tieteelle ja saivat juoda kolmea eri juomaa:

1) plaseboa (ei mitään vaikuttavia ainesosia)
2) hiilihydraatti- ja elektrolyyttipitoista juomaa
3) kofeiinipitoista (195 mg/l) hiilihydraatti- ja elektrolyyttipitoista urheilujuomaa

Kahden tunnin pyörälenkki sujui varsin leppoisissa merkeissä, sillä vauhti oli 60-75% maksimaalisesta hapenottokyvystä ja lopuksi munamankelilla päästettiin 15 minuuttia täysillä. Treenin jälkeen heille suoritettiin erilaisia fysiologisia testejä, mitattiin hienerityksen määrä, laskettiin virtsamäärät ja tarkistettiin veren elektrolyyttitasot. Mitään olennaista eroa näissä lukemissa ei saatu minkään juoman osalta. Tämä loihtii ilmoille tulkinnan, että jos nyt ihan pakko on kuumankostealla ilmalla juoda urheilujuomaa hanaveden sijaan, niin ei ole haitaksi vaikka urheilujuoma sisältää kofeiinia.

Lähde: Millard-Stafford ML, Cureton KJ, Wingo JE, Trilk J, Warren GL, Buyckx M. Hydration during exercise in warm, humid conditions: effect of a caffeinated sports drink. Int J Sport Nutr Exerc Metab 17 (2): 163-177, 2007

keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Heureka!

Arkhimedeen sanomaksi väitetty sana, heureka, vieköön meidät hetkeksi keksintöjen ja keksijöiden pariin. Minä keksin aikanaan kauhean laitteen jolla pidettiin kiinni tarhaminkin kiveksistä ja otettiin siitä kudosnäyte lisääntymiskyvyn määrittelyä varten. Laite ei (onneksi) päätynyt tuotantoon vaan jäi yksittäisiä tieteellisiä kokeita helpottamaan.

Keksijän muotokuva
Keksijä on utelias ja luova. Hän on historian sankari, tiedemies ja tuotekehittelijä.

– Olen peloton, mutta en pelle. Keksijää ei tunne päältä päin, vaan siitä, mitä hän saa aikaan, keksijä Leila Bognomini ravistelee perinteistä stereotypiaa, Pelle Peloton -määritelmää keksijästä.

Keksijä inspiroituu arjen ongelmista ja puutteista, joihin väistämättä törmää, kun havainnoi ja seuraa ympäristöään jatkuvasti.

– Seuraan kaikkea. Esimerkiksi kaupunkiympäristössä useimmat eivät katso kuin eteensä, mutta minä havainnoin kaiken. Minulla on visuaalinen lähestymistapa asioihin, sisustusarkkitehdiksi kouluttautunut Bognomini toteaa.

Keksintöasiamies Yrjö Ylä-Jussila on työssään keksijöiden parissa Kaakkois-Suomen TE-keskuksessa. Lisäksi hän tekee tiivistä yhteistyötä alueen korkeakoulujen kanssa. Hänen tapaamansa keksijät ovat ennen kaikkea oman alansa ammattilaisia, mutta koulutustausta on kirjava. Tekniset alat ovat korostuneet, vaikka poikkeuksiakin löytyy.

– Keksijöissä löytyy lääketieteen ja tekniikan tohtoreita, opiskelijoita, insinöörejä, sairaanhoitajia sekä maa- ja metsätalousalan ammattilaisia.

– Vanhimmat ovat jo eläkeläisiä. Työelämävaiheen jälkeen on aikaa paneutua keksintöihin. Poikkeuksellisesti nuorin tapaamani keksijä on 11-vuotias, Ylä-Jussila kertoo.
Oulun yliopiston innovaatioasiamies Pekka Räsänen on seurannut yliopistokeksijöiden maailmaa. Hän kuvailee tutkija-keksijää innostuneeksi ja kunnianhimoiseksi puurtajaksi, joka haluaa kehittää ja tuoda uutta tietoa tieteenalalle.

– Työssäni tapaan tutkijoita Oulun yliopiston kuudesta eri tiedekunnasta. Nuorempien keksijöiden vahvuutena on kyky esittää uusia ajatuksia, kun kokeneemmilla on puolestaan alan vankka tuntemus.

Keksijät voi luokitella karkeasti työsuhdekeksijöihin, vapaisiin keksijöihin ja yliopistokeksijöihin. Työsuhdekeksijän keksintöjen oikeudet kuuluvat työnantajalle. Vapaat keksijät ovat kirjava joukko. Vapaa keksijä saattaa vastata koko ketjusta ideasta tuotteeksi. Hän tekee keksinnöstä liiketoimintaa tai myy jollekin toiselle oikeudet keksintöönsä.

– Vapaissa keksijöissä on suurin joukko alkajia ja yksityisyrittäjiä, joiden neuvonnassa täytyy olla perusteellinen. Työsuhdekeksijät ovat kiinnostuneimpia liiketoimintapuolesta, koska yrityksissä on valmiiksi taustaosaamista ja patentointitietoutta, Ylä-Jussila kertoo tapaamistaan keksijöistä. Hänen kokemustensa mukaan yliopistokeksijöiden pääfokus on tutkimuksessa ja tutkimustuloksissa – ei niinkään liiketoiminnassa. Räsänen vahvistaa, että useimmiten yliopistotutkijoita kiinnostaa keksinnön lisensointi.

Koska innovaatioiden merkitystä on korostettu yhteiskunnan joka portaalla, kiinnostus tutkimusta kohtaan on kasvanut:

– Menestystarinat ovat ruokkineet myös yliopistokeksijöiden kunnianhimoa, Räsänen toteaa.

Leila Bognomini on ollut mukana keksijäyhdistyksessä ja keksijäpiireissä jo lähes 30 vuoden ajan. Hän ei koe, että keksijät olisivat salamyhkäisiä mietiskelijöitä.

– Olen nähnyt paljon keksijöitä, ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Keksijä ei voi olla itsekseen nurkassa väsäilevä suunnittelija. Pelkkä oman pään tieto ei riitä kenellekään, eikä kaikkea voi tehdä yksin. Verkostoituminen ja monipuolinen tiedonhankinta on tärkeää.
Menestyvän keksijän ominaisuuksia ovat määrätietoisuus, sitkeys, luovuus ja myyntihenkisyys.

– Keksijän persoonalla on myös merkitystä. Menestyjä osaa verkostoitua ja on yhteistyökykyinen, Yrjö Ylä-Jussila arvioi.

– Suurin osa keksijöistä on yhden keksinnön ihmisiä. He ovat määrätietoista väkeä, jotka saavat tuloksia aikaan muutamassa vuodessa. Erikseen ovat ideoijat, joilta ajatuksia satelee jatkuvasti. Mutta idea ei ole vielä keksintö, Ylä-Jussila muistuttaa.

Miehet suuntautuvat keksinnöissään enemmän teknisille aloille, kun taas naiskeksijöiden käsialaa ovat sosiaaliset keksinnöt ja oman elämän piiristä kumpuavat käytännön keksinnöt. Kuitenkin alle kymmenen prosenttia keksijöistä on naisia. Mikseivät naiset tuo omia keksintöjään rohkeammin esiin?

– Yksi syy tähän on varmasti naisen asema, kodin ja työelämän paineet. Omat ideani syntyivät kotiäitiyden aikana. Kun lapset nukkuivat, minä kirjoitin ja tein piirustuksia. Perhe ei ole kuitenkaan este, kun innostuksen kipinä iskee, Leila Bognomini pohtii.

Toimialojen sukupuolittuneisuus on kuitenkin tasoittumassa.

– Naiset ovat kovaa vauhtia tulossa mukaan teknologian aloille. Biotekniikan ja lääketieteen alalla he ovat olleet jo pitkään, Ylä-Jussila muistuttaa.

Lähde: Deskin uutistoimitus, 20.6.2007

Digihämmennystä

Joko olet hankkinut digisovittimen? Tämä lienee usein kuultu kysymys tuttavien ja vieraidenkin tavatessa. Itse en aio moista laitetta hankkia. Näin on ilmeisesti moni muukin miettinyt, sillä tällaisena näyttäytyy digilaitetilanne näitä laitteita myyvän Finnsat OY:n mukaan (Pistäkää mainossuodatin päälle lukiessanne tiedotetta!):

Digihämmennys uhkaa pimentää suomalaisten televisiolähetykset
Digivirittimien kysyntä siirtynyt, mutta jo pian laitteet uhkaavat loppua kesken. Digiboksien ja -tallentimien kauppa on käynyt nihkeästi kevään ja alkukesän aikana. Kauppojen varastot ovat täynnä, mutta silti suurelta joukolta suomalaisia saattavat televisiolähetykset jäädä näkemättä jo pian laitteiden loppuessa kesken.

Digitaalisten tv-sovittimien kysyntää on jarruttanut ja kuluttajia hämmentänyt muun muassa Ylen myöntämä puolen vuoden jatkoaika kaapeliverkkojen digi-tv-lähetyksen muuttamiseksi analogiseksi, ilman digiboksia katseltavaksi lähetykseksi. Perinteiset analogiset televisiolähetykset loppuvat muutoin elokuun lopussa, mutta kaapelitelevisioyhtiöt saavat muuntaa digisignaalia analogiseksi vielä tulevan helmikuun loppuun asti.

”Kuluttajat ovat selvästi hämmentyneitä ja monet ovat ymmärtäneet tilanteen väärin. Päätös jatkoajasta on saanut yhä useamman kuluttajan siirtämään päätöstään digiboksin hankinnasta. Vaikka jatkoaika koskee vain kaapeliverkkoja, on myös antenniverkkoon suunniteltujen boksien ja tallentimien kysyntä hidastunut”, arvioi Tekniset-ketjun ostaja Aki Tompuri.

Viimeisimpien tilastojen mukaan kaapeliverkkoon liitetyistä talouksista noin 55 prosenttia ja antennitalouksista runsaat 80 prosenttia pystyy seuraamaan digitaalisia tv-lähetyksiä. Nopea nousu täyteen sataan prosenttiin saattaa olla molempien verkkojen kohdalla vaikeaa, sillä kysynnän siirtyminen vaikuttaa myös saatavuuteen.

”Tällä hetkellä kauppiaat pystyisivät vastaamaan kysyntään kiitettävästi. Maahantuojat ovat kuitenkin leikanneet kysynnän hidastumisen vuoksi tilauksiaan, mikä vaikuttaa laitteiden saatavuuteen kysyntäpiikin alkaessa”, sanoo tuotepäällikkö Simo Brisk suomalaisesta digitaaliseen televisiotekniikkaan erikoistuneesta Finnsat Oy:stä.

”Tilannetta voisi kärjistäen verrata tsunamiaaltoon, joka työntää edellään kasvavaa vesimassaa, kunnes paineen ennemmin tai myöhemmin on pakko laueta”, Brisk jatkaa.


Kuluttaja kärsii eniten
Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että kun kysyntä purkautuu on valmistajien lähes mahdotonta toimittaa riittävästi ja riittävän nopeasti lisää laitteita kauppiaille. Ilman kauppiaiden tilauksia tehtaat eivät kuitenkaan voi valmistaa laitteita. Tällä hetkellä tilaukset ovat jäissä.

Kysyntä voi mahdollisesti kiihtyä vasta elokuun lopun jälkeen, kun digitaaliset antennilähetykset ovat päättyneet. Mitä myöhemmäksi kysyntäpiikki siirtyy, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kysynnän ja tarjonnan tasapaino tulee vääristymään entisestään.

”Suurin osa kaupasta saattaa tapahtua vasta analogisten antennilähetysten loppumisen jälkeen. Siinä tapauksessa nykyiset varastot loppuisivat nopeasti ja kauppiaat eivät luultavasti saisi enää myyntiin kuluttajille parhaiten soveltuvia tuotteita”, uskoo Simo Brisk Finnsatista.

Tämän seurauksena kuluttajat joutuisivat tekemään ostopäätöksensä vain saatavuuden mukaan, jolloin laitteiden ominaisuudet eivät vastaa parhaalla mahdollisella tavalla heidän tarpeitaan. Tästä seuraa väistämättä pettymyksiä ja ylimääräistä rahanmenoa.

”Mitä pidempään nykyinen pattitilanne jatkuu, sitä enemmän kuluttajat tulevat kärsimään”, Simo Brisk arvioi.


Digi ei ole ensisijaisesti rahareikä
Varmaa on, että analogiset antennilähetykset pimenevät kaapelilähetyksille myönnetystä jatkoajasta huolimatta elokuun lopussa. Sen jälkeen televisiolähetysten seuraaminen antenniverkkotalouksissa vaatii väistämättä digisovittimen.

”Elokuun jälkeen myös analogiksi muutettavien kaapelikanavien tarjonta supistuu neljään, eivätkä kaikki nykyiset kanavat enää näy analogisina”, Tekniset-ketjun Aki Tompuri muistuttaa.

Vaikka tällä hetkellä antenniverkkotaloudet ovat tilastojen mukaan hyvässä digivauhdissa, se ei kuitenkaan ole koko totuus. Osa nykyisistä antenniverkkojen laitteista on ensimmäisen sukupolven tuotteita, jotka eivät tule täyttämään omistajiensa vaatimuksia digiaikaan siirtymisen jälkeen.

”Osa näistä digiboksin omistavista talouksista myös katsoo edelleen vain ja ainoastaan analogilähetyksiä. Piilokysyntää lisää myös se, että kakkostelevisiot ja esimerkiksi kesämökit eivät näy tilastoissa”, tarkentaa Aki Tompuri.

Monelle yksittäiselle kuluttajalle digiaikaan siirtyminen aikataulu- ja standardiviidakkoineen näyttäytyy hankalana ja hämmentävänä prosessina. Samalla siirtymässä korostuu herkästi vain tarve ostaa uusia laitteita.

”Digitelevisio ei ole pakkosyöttöä, jolla kuluttajat pakotetaan sijoittamaan eurojaan digisovittimiin”, Simo Brisk Finnsatista muistuttaa.

”Ensisijaisesti digitelevisiossa on kyse kasvavasta sisällön määrästä sekä uusista käytön mukavuutta ja helppoutta lisäävistä palveluista ja ominaisuuksista. Televisiosta tulee yksilöllisesti käytettävä ja merkittävästi aiempaa monipuolisempi palvelu. Digitaalisuus merkitsee merkittävää vallansiirtoa katsojille”, Simo Brisk summaa.

01010101100001010001010101010000010010001000010101010111010101

Jäitä hattuun, sanoo veteraaniurheilija. Ilman televisiota pärjää!

Lähde: Deskin uutistiedote, 20.6.2007

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

Viisi minuuttia väsymyksestä

**
Lukijakyselyn perusteella
kirjoitan väsytystaudista nimeltään kilpirauhasen vajaatoiminta. Useita vuosia eri potilasyhdistysten kuntoutus- ja tiedotustapahtumissa käyneenä voin sanoa, että kilpirauhasen vajaatoiminta on alidiagnosoitu sairaus eikä missään nimessä mikään kevyt tauti. Onni ei helposti löydä sijaa sellaisessa ihmisessä jonka kilpirauhanen toimii laiskasti. Tauti iskee yleisemmin naisiin, mutta ei tässä kuitenkaan ihan täysin miehiä rauhaan jätetä. Jos mies jatkuvasti makaa sohvalla, lihoo, ajatus katkeilee eikä saa mitään aikaiseksi, hänellä voi olla miehen perusluonteen lisäksi sellainen laiskanpuoleisesti toimiva rauhanen tuossa kaulalla. En väsytä teitä pitkillä sepustuksilla aiheesta, vaan tarjoan käytännönläheisiä ideoita siitä miten kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä potilas voi virkistyä:

  1. Ota selvää miksi sinua väsyttää koko ajan? Mitenkään normaalia ei ole jos hyvin nukutun yön jälkeen yhä vain väsyttää. Syy voi olla kilpirauhasessa, joka ei valmista tarpeeksi tyroksiini -nimistä ihmiselle välttämätöntä hormonia. Tämä hormoni lisää kierroksia elimistöön. Mahdollinen puutostila selviää yksinkertaisella verikokeella. Käy verikokeessa! Anna lääkärin tarkistella raja-arvoja ja noudata lääkärin hoito-ohjeita.
  2. Lääkärit eivät hoksaa! Lääkärin ammatti on hyvin vaativa. Sairauksien kirjo on valtava ja syynä väsymykseen voi olla niin moni asia. Moni lääkäri ei tajua, että väsymykseen voi löytyä selitys usein potilaan täysin yllättäneestä kilpirauhasen tulehduksesta. Itse asiassa noin 90% tapauksista ovat näitä ns. autoimmuunitapauksia, jossa kilpirauhasen solut tuhoutuvat koska ne yllättäen koetaan ihmiselimistölle vieraiksi soluiksi. Suurin syy siihen miksi lääkäri ei hoksaa kilpirauhasta epäillä on Käypä hoito -suositusten puuttuminen. Varovasti vihjaise lääkärille voisiko syy olla kilpirauhasessa. Tutkimusten mukaan kaikki lääkärit eivät kuitenkaan pidä sellaisesta potilaasta, joka tulee vastaanotolle suurena asiantuntijana. Ohjaa keskustelua siihen suuntaan, että lääkäri itse keksii epäillä kilpirauhasta! Ole sopivan viekas.
  3. Lääkkeet eivät auta. Vajaatoimintaa hoidetaan synteettisellä tyroksiinihormonilla. Tabletit otetaan aamuisin mieluiten tyhjään vatsaan. Lääkkeet eivät heti auta ja hoitotasapainoa saa etsiä välillä tosi pitkään. Useimmat saavuttavat hyvän hoitotasapainon. Tyroksiiniannos on oikea, kun potilasta ei enää väsytä niin vietävästi ja vointi on muutenkin hyvä. Liian suuri tyroksiiniannos aiheuttaa päinvastaisen reaktion, eli kilpirauhasen liikatoiminnan, jolloin esimerkiksi hikoilu lisääntyy, paino alenee, pulssi kiihtyy ja esiintyy sydämen rytmihäiriöitä. Osalle potilaista ei onni ole suosiollinen ja hoitotasapainoon pääsy pelkällä tyroksiinilla ei millään tahdo onnistua. Silloin joillekin voi olla apua tyroksiiniin (T4) ja trijodotyroniinin (T3) yhdistelmästä. Vaihtoehtoinen luontainen lääkevalmiste Armour Thyroid (valmistetaan sian kilpirauhasesta uuttamalla) on tuonut elämänilon takaisin muutamille suomalaispotilaille. Mitään syytä ei ole epäillä tervehtymistarinoiden aitoutta. Olisi tärkeää tutkia tätä viimeksimainittua vaihtoehtoa tarkemmin, jotta saataisiin täysi varmuus valmisteen sopivuudesta. Näin potilailla olisi laaja kirjo erilaisia lääkevalmisteita käytettävissä joko yksistään tai yhdistelminä parhaan mahdollisen hoitotuloksen saavuttamiseksi.
  4. Liike on lääke. Väsymättä olen julistanut liikunnan ilosanomaa tälle potilasryhmälle ja voin ilokseni todeta potilaiden vastaanottaneen ohjeistukset iloiten. Voin jopa kehua korviini kantautuneen tietoja, että liikuntaohjeitani noudatettaisiin ja niistä olisi ollut jopa hyötyä. Väsymys karisee noudattamalla olohuoneliikuntaa, raivohyppelyä ja liikkumalla monipuolisesti kauniissa luonnossamme. Kysykää lisää näistä pirteän olon tuovista liikuntahassutuksista tai tilatkaa minut paikalle liikesarjoja esittelemään. Olen tunnetusti erittäin edullinen ja joidenkin mielestä jopa viihdyttävä.
  5. Syö värejä. Luonto on kekseliäs. Se tuottaa meille värikkäitä kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä. Syö näitä riittävästi (olihan se puoli kiloa päivässä, jookos?) ja väsymys karisee. Asiaa on paljon tutkittu ja viesti on päivänselvä: Värikkäät kasvikset, vihannekset ja hedelmät syövät pois väsymyksen elimistöstäsi!
  6. Ota vitamiinikuuri. Olen sitä mieltä, että ihminen saa monipuolisesta ravinnosta kaikki tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Kilpirauhaspotilas voi kuitenkin kärsiä niin mittavasta väsymyksestä ja alakulosta, että ruokailu on huolimatonta ja epäterveellistä. Silloin voi olla paikallaan ottaa kuuriluonteisesti jokin laadukas monivitamiinivalmiste, jotta into nauttia hyvää ja terveellistä ruokaa taas saadaan takaisin. Juttele apteekkarin tai luontaistuotekauppiaan kanssa.
Väsymättä kilpirauhaspotilaiden puolesta tsempaten jätän teidät nyt pohtimaan näitä yksinkertaisia ohjeitani.

Viisi minuuttia -sarja

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Diabeetikko syököön nyt virallisesti paljon hiilihydraatteja

*
Käypä hoito -suositukset diabeetikolle on julkaistu ihan ruokavaliosuositusten kera.

Pakko se on uskoa kun sen omin silmin näkee, että diabeetikolle (sokeritauti) sopii yhtä rankka hiilihydraattialtistus kuin kestävyysurheilijalle. Vai onko sittenkään pakko uskoa? Minä en ainakaan tähän suositukseen usko. Käypä hoito -suositukset ovat oivallisia katsauksia sairauksiin ja lääkärille avuksi kun hän miettii parasta mahdollista hoitoa potilaalleen. Anteeksi vain, mutta tämä diabeetikon hoitosuositus on todella kummallinen. Olen läheltä saanut seurata miten tyypin-2 diabetesta (aikuisena saatu sokeritauti) sairastava luo edellytykset korjata aineenvaihduntasairautensa seuraavasti (tämä on totta!):
  • hän karsii ruokavaliostaan pois rankimman hiilihydraattialtistuksen syömällä hiilihydraatteja hyvin valikoidusti ja niitä tietoisesti rajoittaen
  • ryhtyy syömään hiilihydraattitietoisesti (tämä on Varpu Tavin keksimä erinomainen suomenkielinen sana tälle ilmiölle)
  • lisää liikuntapanostaan huomattavasti
  • lopettaa tupakoinnin
  • ei mitenkään ajattele olevansa tilapäisellä laihdutusruokavaliolla (dieetillä) vaan soveltaa elämäntilanteessaan parhainta mahdollista ruokavaliota
  • hän antaa väsähtäneelle haimalleen vielä muutamaksi vuodeksi (vuosikymmeneksi) mahdollisuuden selvitä ilman lääkitystä
  • tähän hoitotasapainoon hän pääsi vähitellen vähentämällä diabeteslääkitystään, tarkkaillen verensokeriaan ja kokeilemalla mitä hiilihydraatteja hän voi turvallisesti syödä
  • en löydä aihetta kritisoida hänen ajatuksenkulkuaan

Ravitsemus ja terveys -blogin pitäjä (Jari Ristiranta) on haastanut Käypä hoito -suositukset diabeteksen hoidosta ja ruokavaliosta tehneen asiantuntijaryhmän. Lukekaa haaste tästä. Kirjoittakaa hänelle kokemuksistanne diabeteksen hoidosta rajoittamalla hiilihydraatteja ja osallistukaa varsin vilkkaaseen keskusteluun diabeteksen ruokavaliosta Hiilaritietoiset foorumissa. Kertokaa miten sairautenne todettiin, mitä ohjeita ja lääkitystä siihen tarjottiin, mitä tapahtui kun rajoititte hiilihydraattien saantia. Kommentteja voi lähettää minullekin jos koette tämän oman vaatimattoman blogini sopivaksi mielipiteen ilmaisupaikaksi. Tärkeää on saada hurmahenkisyydestä vapaata tietoa erilaisesta tavasta hoitaa diabetesta.

Kirjoittamastani tilannekatsauksesta diabeteksesta Suomen Potilaslehdessä voitte ehkä saada jotain kiinnekohtia ajankohtaiseen asiaan.

Tsemppiä!

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Kundit kondikseen - voittoisa kampanja

***
Helsingin kaupungin terveyskeskuksen
ja Helsingin Sydänpiirin toteuttama Kundit kondikseen -hanke on palkittu Suomen Lihavuustutkijat ry:n painonhallintapalkinnolla. Palkinto luovutettiin Helsingissä Pohjoismaisen lihavuuskongressin yhteydessä.

Kundit kondikseen -tapaamisiin kutsutaan vuosittain kaikki nelikymppiset miehet, joiden terveyden riskitekijöitä kartoitetaan terveydenhoitajan vastaanotolla haastatteluiden ja mittausten avulla. Samalla selvitetään jatkoseurannan tarve ja tarjotaan tarvittaessa elintapaohjausta. Hankkeen päämääränä on löytää miehet, jotka ovat suuressa riskissä sairastua valtimotauteihin ja diabetekseen. Tavoitteena on myös saada 40-vuotiaat miehet kiinnostumaan terveydestään.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.6.2007

Vuoden laihdutuslimbo on Biokolone-A

###
Laihdutukseen liittyvien humpuukituotteiden määrä
on lisääntynyt maailmalla muun muassa sähköpostimainonnan yleistymisen myötä. Humpuuki on maailmalla jo miljardiluokan bisnestä, kertoo Pohjoismaisen lihavuuskongressin puheenjohtaja Jarmo Kaukua vuoden laihdutuslimbon julkistamistilaisuudessa.

Humpuukituotteen tunnistaa siitä, että se on liian hyvä ollakseen totta, Kaukua sanoo. Tuotetta mainostetaan usein ylisanoilla ja sen tehosta vakuutetaan vetoamalla asiantuntijoihin ja käyttäjien kokemuksiin. Jos valmisteen luvataan laihduttavan 6 kiloa viikossa ilman ponnisteluita, kyseessä on varmasti humpuukituote. Humpuukituotteiden ainesosat kuulostavat usein mystisiltä ja mainoksissa puhutaan usein vuosisataisista perinteistä tai itämaisesta viisaudesta. Todellista tutkimustietoa ei tuotteiden taustalla yleensä ole.

Vaikka tuotteen valmistajan yhteystiedot voivat mainoksesta löytyä, todellisuudessa valmistajaa tai maahantuojaa voi olla hyvin vaikeaa saada kiinni. Esimerkiksi vuoden laihdutuslimbo Biokolone-A -nesteuutteen kohdalla yhteystiedoissa mainittu numero olikin faksinumero. Tuotteen tehon kerrotaan perustuvan intialaiseen Ayurveda-lääketieteeseen ja poistavan neste- ja rasvakertymiä elimistöstä myös nukkuessa.

Tuotteella voi olla myös rahat takaisin -takuu. Monen kuluttajan pettymykseksi rahoja ei kuitenkaan ole kuulunut. Biokolone-A jatkaa muiden tunnettujen laihdutuslimbojen viitoittamalla tiellä. Aiempia limboja ovat olleet: Omenaviinietikkakapselit, MicroMagic, Vibravyö, "Syö oikein oman tyyppisi mukaan" -(veriryhmädieetti)kirja, Hollywood Diet ja Sauna Belt.

Koska humpuukituotteita ei ole yleensä tutkittu oikeaoppisesti, niiden turvallisuudestakaan ei ole takuita. Suurin haitta lienee kuitenkin rahojen menetys, sillä humpuukituotteet eivät yleensä sisällä minkäänlaisia tehoaineita.

Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.6.2007

maanantaina, kesäkuuta 11, 2007

Kaikenlainen liikunta on hyväksi terveydelle

**
Yli 67 000 kiinalaista ei voi olla väärässä
: Liikunta on hyvää terveydelle. Viisi vuotta kestäneessä tutkimuksessa on seurattu 67 143:n terveen kiinalaisnaisen elämää. Seurannan aikana 537 näistä naisista kuoli syöpään ja 251 sydän- ja verisuonitauteihin. Kaikkiaan kuolemantapauksia oli 1 091.

Aktiivinen elämäntapa johon sisältyi työmatkapyöräilyä, jumppaa, fyysistä työtä ja arkiaskareita auttoi elämään pitempään. Liikuntaa aktiivisesti harrastaneet säästyivät seurannan aikana kuolemalta muita todennäköisemmin. Liikuntaa harrastavien kuolemanriski oli noin viidenneksen pienempi verrattuna fyysisesti kaikin puolin passiivisiin. Yltiöpäiseen rehkimiseen ei liene pakko suostua, sillä varsin pieni liikuntaosuus päivässä riitti tehon aikaansaamiseksi.

Liikunta kannattaa aina!

Lähde: American Journal of Epidemiology 165: 1343-1350, 2007

perjantaina, kesäkuuta 08, 2007

Lisää Coc-Colan veden ylistystä

*
Erään kirjoitukseni johdosta
(Coca-Cola vastaan Coc-Colan vesi) olen saanut mukavanlaisesti palautetta (mahdollisesti kokkolalaisilta). Tässä lisää syitä nauttia Coc-Colan (lausutaan "Kokkolan") vettä Coca-Colan sijaan:

Coc-Colan vesi ei aiheuta tätä:

Kun juot pullollisen tavallista Coca-Colaa elimistössäsi tapahtuu kaikenlaista jännää.
  • 10 minuutin jälkeen: Kymmenen teelusikallisen verran sokeria sullotaan ruoansulatusjärjestelmääsi (100% päivittäisestä saantisuosituksestasi). Et ehkä heti oksenna ylös makeaa vatsansisältöäsi, sillä fosforihappo hämää elimistösi makeantunnistimet ja mahdollistaa näin hurjan sokerimäärän nauttimisen.
  • 20 minuutin jälkeen: Verensokerin määrä nousee äkisti ja haiman beetasolut valmistavat äkkiä lisää insuliinia. Samalla maksasi raivaa tilaa sokerille muuntamalla osan varastosokeristaan (glykogeeni) rasvaksi.
  • 40 minuutin jälkeen: Juoman sisältämä kofeiini on imeytynyt. Pupillit laajentuvat ja verenpaine nousee. Maksasolut ovat ihan ymmällään. Mitä nyt on tapahtunut? Varmuuden vuoksi maksa luovuttaa osan sokeristaan verivirtaan siltä varalta, että tässä on juostava karkuun vihollista tai jotain muuta ikävää. Aivojesi adenosiinireseptorit ovat ihan täynnä ja tunnet itsesi hyvin pirteäksi.
  • 45 minuutin jälkeen: Elimistösi dopamiinin tuotanto nousee ja tunnet suurta mielihyvää. Sama tunne saadaan heroiinilla.
  • 60 minuutin jälkeen: Juoman sisältämä fosforihappo sitoo kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä ohutsuolessa ja aineenvaihduntasi nousee entisestään. Kalsiumia karkaa ulos virtsarakkoon vaikka olisi parempi, että se olisi rakentamassa luitasi.
  • Vähän toista tuntia tämän jälkeen: Kofeiinin diureettiset ominaisuudet poistavat elimistöstäsi tehokkaasti nestettä ja sinun on hakeuduttava lähimpään vessaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun virtsarakkosi tyhjenee voit sanoa näkemiin kalsiumille, magnesiumille ja sinkille. Näille hivenaineille olisi ollut käyttöä elimistössäsi. Insuliini on nyt raivonnut verensokerisi kimpussa vähän toista tuntia ja tehnyt siinä hyvää työtä. Verensokerisi on rajusti laskenut ja sinulle tekee mieli jotain makeaa. Olet väsyneen oloinen. Janottaakin niin vietävästi! Ratkaisu on käden ulottuvilla:
Uusi pullo Coca-Colaa (ja virvoitusjuomateollisuus kiittää!).

Kun juot pullollisen dieetti Colaa elimistössäsi tapahtuu mahdollisesti jotain tällaista (lisätty lukijapalautteen takia):

  • 10 minuutin jälkeen: Juomasi on matkallaan alas mahalaukkuun viestittänyt makeaa aistivien makunystyröiden avulla, että nyt on makeaa limsaa tulossa. Juoman sisältämä fosforihappo ei täysin pysty hämäämään elimistösi makeantunnistimet.
  • 20 minuutin jälkeen: Haiman beetasolut ovat saaneet tiedon mahalaukkuun saapuneesta keinotekoisesta virvoitusjuomasta ja valmistavat äkkiä lisää insuliinia. Samalla maksasi raivaa tilaa sokeriseksi luulemalleen juomalle muuntamalla osan varastosokeristaan (glykogeeni) rasvaksi.
  • 40 minuutin jälkeen: Juoman sisältämä kofeiini on imeytynyt. Pupillit laajentuvat ja verenpaine nousee. Maksasolut ovat ihan ymmällään. Mitä nyt on tapahtunut? Varmuuden vuoksi maksa luovuttaa osan sokeristaan verivirtaan siltä varalta, että tässä on juostava karkuun vihollista tai jotain muuta ikävää. Aivojesi adenosiinireseptorit ovat ihan täynnä ja tunnet itsesi hyvin pirteäksi.
  • 45 minuutin jälkeen: Elimistösi dopamiinin tuotanto nousee ja tunnet suurta mielihyvää. Sama tunne saadaan heroiinilla.
  • 60 minuutin jälkeen: Juoman sisältämä fosforihappo sitoo kalsiumia, magnesiumia ja sinkkiä ohutsuolessa ja aineenvaihduntasi nousee entisestään. Kalsiumia karkaa ulos virtsarakkoon vaikka olisi parempi, että se olisi rakentamassa luitasi. Aspartaami (keinotekoinen makeutusaine) hajoaa ohutsuolessa metanoliksi. Tämä on myrkkyä joten maksa muuntaa sen äkkiä formaldehydiksi, jota nyt ei kovin terveelliseksi voi sitäkään kehua.
  • Vähän toista tuntia tämän jälkeen: Formaldehydiä kerääntyy aivoihin, munuaisiin, maksaan ja muihin sisäelimiin. Määrät ovat niin pieniä, että välitöntä hengenvaaraa ei ole, mutta "sixpäkki" samana kuumana iltapäivänä voi jo olla liikaa ja perintöaines saa ottaa vastaan tämän myrkyn tuhovaikutukset. Syntyy syövän esiasteita ja jos elimistön puolustusjärjestelmä hetkeksi herpaantuu voi syöpä lähteä kasvamaan niin kohtalokkaan nopeasti etteivät syöpäsoluja torjuvat puolustusjärjestelmän solut enää selviä tehtävästään. Kofeiinin diureettiset ominaisuudet poistavat elimistöstäsi tehokkaasti nestettä ja sinun on hakeuduttava lähimpään vessaan. Viimeistään siinä vaiheessa kun virtsarakkosi tyhjenee voit sanoa näkemiin kalsiumille, magnesiumille ja sinkille. Näille hivenaineille olisi ollut käyttöä elimistössäsi. Insuliini on turhaan ollut koholla jo pitemmän aikaa ja kostoksi tälle turhalle hälytykselle se päättää pysytellä koholla vielä vähän pitempään. Verensokerisi on rajusti laskenut ja sinulle tekee mieli jotain makeaa. Olet väsyneen oloinen. On kova nälkä ja janottaakin niin vietävästi! Ratkaisu on käden ulottuvilla:
Uusi pullo Dieetti Colaa (ja virvoitusjuomateollisuus kiittää!).

Lähde: What happens to your body if you drink a Coke right now? (8.12.2006)

torstaina, kesäkuuta 07, 2007

Teemu Selänne - vihdoinkin!


Vihdoinkin suomalainen jääkiekkoilija Teemu Selänne saavutti unelmansa. Hän on Stanley Cup mestari, eli pelasi maailman kovimmaksi kehutun jääkiekkoliigan (NHL) kauden 2006/2007 voittaneessa joukkueessa (Anaheim Ducks). Onneksi olkoon!

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Viisi minuuttia urheilijan lihaksista

**
Tässä yksinkertaisessa viisiminuuttisessa
tuokiossani keskityn liikunnan terveysvaikutuksiin lihastasolla. Liikunnalla on paljon edullisia vaikutuksia lihaksen rakenteeseen ja toimintaan. Lihaksessa näkyvät muutokset ovat riippuvaisia siitä miten kovatehoista liikunta on ja miten kauan sitä ihanuutta riittää.

Yksinkertaisuuden vuoksi jaan harjoittelun kolmeen eri ryhmään:
  • kestävyysharjoittelu
  • nopeusharjoittelu
  • voimaharjoittelu
Harvoin tapahtuu niin, että harjoittelumuodot ovat täysin puhdasoppisia. Maratoonari tekee voimaharjoittelua ja mieluusti myös nopeusharjoittelua. Painonnostaja vetää välillä lenkkitossut jalkaan ja hölköttelee pururadalla. Pikajuoksija hakee voimaa vipuvarsiinsa painonnostosalilta. On kuitenkin käytännön syistä helpompi tehdä tällainen jako, sillä harjoitteluvaikutus on lihastasolla varsin erilainen.

Kestävyysharjoittelu kuten hiihto tai pitkän matkan juoksu kasvattaa erityisesti hitaita lihassoluja. Vuosia jatkuva kestävyysharjoittelu muuttaa jopa nopeiden solujen aineenvaihduntaa hitaiden solujen suuntaan. Hidasälyisempään suuntaan en sentään ole havainnut kestävyysharjoittelun vievän!

Happivajeessa tapahtuva anaerobinen energiantuotanto ei kovin paljon muutu. Sen sijaan kestävyysurheilijan lihakset muokkautuvat sellaiseen suuntaan, että hapenottokyky koko ajan paranee. Tämä saadaan aikaiseksi esimerkiksi niin, että hiusverisuonia tulee lisää lihasten ympärille. Myös veri virtaa paremmin näissä verisuonissa varsinkin kun lihaksia rasitetaan. Tämä aikaansaa sen ihmeen, että lihakset saavat paremmin ravintoa ja happea. Lihakseen voidaan varastoida glykogeenia (varastohiilihydraattia) ja rasvaa paljon enemmän ja entsyymit toimivat tehokkaammin. Lihasten teho nousee ja ne eivät väsy niin herkästi vaikka joutuisivat kovinkin pitkäaikaisesti tekemään töitä. Jos tarkistetaan mikroskoopilla lihassoluja niin voidaan havaita, että solun atomivoimalat, eli mitokondriot lisääntyvät.

Nopeusharjoittelu kuten pikajuoksu, ei yksistään erityisemmin kasvata nopeiden eikä hitaiden lihassolujen kokoa. Nuo massiivisen kokoiset idän ja lännen pikajuoksijahirmut ovat harjoittaneet lihaksiaan punttisalilla ja mahdollisesti myös tehostaneet olemustaan erilaisilla kemikaaleilla. Pelkällä juoksemisella ei suuria lihaksia kehitetä. Kestävyystyyppisestä liikunnasta poiketen lihassolujen ympärillä olevissa hiusverisuonissa ei kovinkaan paljon muutoksia tapahdu. Ei tarvita niin suurta hapenottokykyä koska suoritus on niin nopeasti ohi. Se on yksi hujaus ja juoksija on jo maalissa. Televisioviihteen takia pitää noita aavistuslähtöjä näyttää mieluummin vieläpä moneen kertaan ja hidastettuna. Nopeusharjoittelu tehostaa erityisesti hapetonta (anaerobista) aineenvaihduntaa. Vasta maalissa nuo pikakiitäjät puuskuttavat.

Voimaharjoittelu on tyystin erilaista kuin nämä ensiksi mainitut liikuntamuodot. Voimaharjoittelu kasvattaa lihaksia sillä tavalla, että lihassolujen koko kasvaa. Lihaskasvu on suurinta nopeissa lihassoluissa, mutta myös hitaat lihassolut kasvavat jonkin verran. Lihasvoima kasvaa enemmän kuin lihassolun koosta voisi päätellä. Voiman parantumiseen osallistuu nimittäin myös hermosoluja. Hermoyksiköiden määrä lisääntyy ja lihassäikeiden yhteispeli kehittyy harjoituksen vaikutuksesta. Voimaharjoittelu on rankkaa puuhaa ja sen seurauksena lihaksen hapenottokyky koko ajan heikkenee. Mitokondrioiden määrä vähenee jonkin verran, energiavarastot (erityisesti rasvahapot) pienenevät ja hiusverisuonten määrä suhteessa lihaksen pinta-alaan laskee. Vaikka voimaharjoittelu voikin näin heikentää lihaksen kestävyysominaisuuksia, ei voi täysin tuomita voimaharjoittelua kaistapäisenä puuhana. Kestävyysominaisuuksien heikentymisen sijaan nimittäin tapahtuu lihaksen muussa energiantuotossa edullisia muutoksia. Erityisesti ilman happea energiaa tuottavissa entsyymeissä on näkyvissä nousua ja fosforiin sitoutuu paljon enemmän energiaa (ATP ja kreatiinifosfaatti).

Mielestäni liikunnan suhteen on parasta kultainen keskitie. Ei kannata aivan hirmuisesti rehkiä jonkun yksittäisen urheilulajin kimpussa, vaan kerätä näitä liikuntaelämyksiä monipuolisesti monista eri urheilulajeista. Mitenkään mahdotonta ei ole liikuntaviikkoon sisällyttää sekä lihasten voimaa, nopeutta että kestävyyttä parantavaa liikuntaa.

Liikkukaa!

Tässä Viisi minuuttia sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

Viisi minuuttia:

tiistaina, kesäkuuta 05, 2007

Rolls pyöristää ihmisiä uudella konseptilla

##
Pikaruoka on ruokakulttuurimme kurjistaja
vailla vertaa. Pikaruokakulttuuri rantautui Suomeen jäädäkseen 1980-luvulla. Niin alkoi myös kansalaisten pyöristäminen. En tietenkään yksistään syytä pikaruokaa mahdottoman pahasta lihavuusepidemiastamme, mutta pidän sitä tärkeänä osatekijänä tässä gastronomian (ruoanlaittotaito; herkkujen tuntemus) synkimmässä luvussa.

Luen tänään (5.6.2007) alalle syntyneestä kovasta muutostahdista. Pienestä perheyhtiöstä lähtenyt hampurilaisketju Rolls vastaa haasteisiin uudistamalla lähes kaiken. Silmät pyöreinä kauhusta luen toimitusjohtaja Juha Kivimurron teesejä:
  • tärkein uudistus on ehdottomasti hampurilaisen valmistaminen aina tilauksesta
  • asiakas saa toiveidensa mukaisen hampurilaisen tuoreena suoraan pöytään
  • nipistetään kolmasosa pois valmistusajasta!
  • valmistusaikojen lyheneminen vaati järeämmät laitteet ja koulutusta
  • hampurilaisketjun ilmeen suunnittelu lähtee liikkeelle logosta, joka kuvastaa hampurilaisen muotokieltä ja reiluutta. Oranssi väri ilmentää lämpöä, makua ja nopeutta
Minä näen punaista!

Älkää käykö Rollsissa, McDonaldsissa eikä myöskään Hesburgerissa tai missään muussa pikaruokalassa! Syökää oikeaa ruokaa, hitaasti ja nauttien.

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 5.6.2007

Sopivaa liikuntaa työikäisille

***
Ilokseni huomaan
, että Työterveyslaitokselta on ilmestynyt uusi liikuntakirja: Tervettä liikettä – terveysliikunnan hyvät käytännöt työterveyshuollossa. Kirjan tekijöinä kunnostautuvat Mikael Fogelholm, Harri Lindholm, Sirpa Lusa, Seppo Miilunpalo, Jaana Moilanen, Olavi Paronen ja Kimmo Saarinen.

Asiantuntevien liikuntavinkkien kysyminen työterveyshoitajalta tai lääkäriltä ei ole hullumpi idea, sillä yli kaksi miljoonaa suomalaista kuuluu työterveyshuollon piiriin. Tällä tavalla voidaan tehokkaasti tavoittaa myös ne meistä, jotka liikumme terveytemme kannalta riittämättömästi.

Mieti näitä asioita:
  • puolustusvoimien Cooper-testeissä saadaan yhä huonompia tuloksia
  • mielialalääkkeitä käyttävät yhä nuoremmat
  • onko kansakuntamme henkisessä ja fyysisessä rapakunnossa?
Usein ratkaisu näihin ongelmiin voi olla niinkin yksinkertainen kuin liikunnan lisääminen. Terveysliikunnassa nautitaan reippaasta liikunnasta sopivasti kuormittavina annoksina. Terveyden kannalta on mahdollisesti aivan yhtä hyvä liikkua kolme kertaa kymmenen minuuttia päivässä kuin kerralla se puoli tuntia.

Sopiva fyysinen vireys auttaa hallitsemaan stressiä, suuntaamaan ajatuksia pois töistä ja parantamaan unen laatua. Terveyden kannalta riittävästi liikuntaa voi saada varsinaisten urheilu- ja liikuntaharrastusten lisäksi myös vaikkapa koiran ulkoiluttamisesta, mattojen tamppauksesta, auton pesusta ja haravoinnista. Sitä paitsi lenkkipolulta ja pihatalkoista voi löytyä uusia, samanhenkisiä tuttavuuksia!

Lisätiedot:

erikoislääkäri Harri Lindholm, Työterveyslaitos,
puh. 030 474 2762, harri.lindholm@ttl.fi ja
erikoistutkija Sirpa Lusa, Työterveyslaitos,
puh. 030 474 8652, 040 5229754, sirpa.lusa@ttl.fi,
erikoistutkija Olavi Paronen, UKK-instituutti,
puh. 03-2829 266, olavi.paronen@uta.fi,
johtaja Mikael Fogelholm, UKK-instituutti,
puh. puh. 03-2829 201, mikael.fogelholm@uta.fi

Lähde: Deskin uutistiedote ravintotoimittajille, 5.6.2007

lauantaina, kesäkuuta 02, 2007

Ihana taideteos

Saanko esitellä taideteoksen: Ajankuvia netistä

Tämän taideteoksen mahdollistaa Flickr - Photo sharing.

Miten edetä käsityksessä voin terveellisyydestä?

*
Tätä kirjoitusta on kommentoitu hyvin vilkkaasti! Jo 110 kommenttia. Erityisesti iloitsen siitä, että maallikot ja asiantuntijat keskustelevat tässä keskenään. Opimme koko ajan lisää toinen toisiltamme. Kommentit avautuvat erilliseen ikkunaan tästä tai sivun alalaidasta kohdasta kommentteja.

Tein keskustelusta yhteenvedon:

Mikael Fogelholmin ja minun ilmaisema toive saada lisävalaistusta tähän käsitykseemme voista on innoittanut monia kertomaan omakohtaisia kokemuksiaan voin terveysvaikutuksista. Nimimerkki "Maallikon" mielestä oma keho kertoo mitä meidän kannattaa syödä. Hänellä on esimerkkejä omasta elämästään missä hän huomaa eläinrasvan tekevän hyvän olon ja pitävän nälän loitolla pitempään. "Tommi" sanoo syövänsä voita margariinin sijaan, ei ilkeyttään vaan koska se tuo hyvän olon. "Mökkihöperö" -nimimerkillä esiintyvä keskustelija arvelee monien suomalaisten käyttävän voita pelon sekaisin tuntein ja jatkavan voinkäyttöään ikään kuin häpeillen omaa käytöstään lääkäreiden ja tutkijoiden valistussanomasta huolimatta. Luonnonrasvat "rulettavat" ainakin "Karin" perheessä, eli siellä syödään pääsääntöisesti voita ja oliiviöljyä. Mikael Fogelholmin mielestä jonkun ravintoaineen luonnollisuus ei riitä terveyskriteeriksi ja esimerkkinä hän mainitsee sen seikan, että luonnollinen kärpässieni ei ole terveellinen. Nimimerkki "Murmell" ihmettelee miksi hyväksi todettu voi kannattaa vaihtaa margariiniin?
Kermajäätelöä syövä Mikael Fogelholm ei löydä kommenteista vastausta peruskysymykseen (kannattaako voi vaihtaa margariiniin?). Hänen mielestään ei löydy perustetta syödä maitorasvaa, mutta maito sinänsä on edistämässä terveyttämme. Margariineja on syytetty kaupallisuudesta, mutta kyllä voitakin markkinoidaan, ei tässä taida olla eroa Mikaelin mielestä. Maataloustuotteena voin myynnin edistäminen olisi itse asiassa parempaa maatalouspolitiikka kuin margariinien menekki, jatkaa Mikael. Nimimerkki "Jari" peräänkuuluttaa uusia tutkimuksia voista ja tyydyttyneistä rasvoista, esim. kovetettuja teollisia transrasvoja ei juurikaan otettu huomioon vanhemmissa tutkimuksissa. Kolesterolimittaus ei voi olla ainoa mittauskriteeri voin terveellisyydestä tai epäterveellisyydestä.

Mahdollisesti meitä on aikojen saatossa ja erityisesti 1970-luvun alusta lähtien, peloteltu voin ja muiden eläinrasvojen vaaroilla. Tätä mieltä on nimimerkki "Jari". Täytyy kuitenkin muistaa, että eläinrasvoissa on varsin monipuolinen rasvaprofiili. Niissä ei ole pelkästään sitä kovaa ja "epäterveellistä" tyydyttynyttä rasvaa. Margariini ei taatusti ole terveellisin välttämättömien rasvahappojen lähde ja kohtuullinen voin käyttö ei ole terveydellemme turmioksi. Voi on hyvä, luonnollinen paistorasva ja kautta aikojen kulinaristien ("ruoalla herkuttelevat ihmiset") suosima herkullisen ruoan perusainesosa. Elintarvikekemisti tohtori Saska Tuomasjukka korostaa voin sisältävän vain alle 40% "haitallisia" pitkäketjuisia tyydyttyneitä rasvahappoja, loput rasvoista ovat "terveellisempiä". Voi tasaa veren rasvakuormaa, nostamalla vähemmän rasvapitoisuuksia aterian jälkeen kuin tyydyttymättömät vaihtoehdot sanotaan mm. Saskan tuoreessa väitöskirjassa. Voin haittapuoliin on laskettava se, että se on osana tätä "länsimaista ruokaa" nostattamassa riskiä sairastua elintasosairauksiin kuten esim. diabetes. Kohtuullinen määrä todistusaineistoa on kasassa pönkittämässä käsitystä, että voi kohottaa insuliiniresistenssin riskiä. "Mirka" pitää kiinni käsityksestään, että runsaskaan eläinrasvan käyttö ei lisää kansansairauksiamme. Syytettyjen penkille hän passittaisi glukoosin.

Ehkä olemme tässä keskustelussa tyydyttyneistä rasvoista liiaksi takertuneet historiaan ja erityisesti niihin pyhiin energiaprosentteihin, kuten nimimerkki "Mirka" asian oivallisesti ilmaisee. Laihdutuskeskustelun nosti pintaan Saska Tuomasjukan väite, että 2-tyypin diabeteksen tärkein syyllinen on lihavuus. Laihdutuskeskustelua meidän pitää käydä erillisessä keskusteluketjussa. Yritän jotain tämän tiimoilta kehitellä. Kommenteissa takerrutaan myös käsitteeseen sokeririippuvuus. Tätä herkullisen kiehtovaa aihetta on pakko käsitellä enemmän tässä blogissa. Palaan asiaan.

Mensinkin varsin kuuluisaan metatutkimukseen tyydyttyneiden ja tyydyttymättömien rasvojen terveysvaikutuksista, on tullut joitakin kommentteja. "Mirka" epäili Mensinkin tutkimuksessa hyvin esillä olevien monityydyttymättömien rasvojen lisäävän LDL-kolesterolin hapettumista. Saska myöntää tämän kolesterolin hapettumisen tärkeäksi asiaksi sydän- ja verisuonitautien kehittymisessä. "Murmell" tuo oivallisesti esille havaintonsa tieteellisestä kirjallisuudesta, että tyydyttyneet rasvat nostaisivat LDL-kolesterolin partikkelikokoa. Mikael Fogelholm huomauttaa asiassa piilevän lukuisia monimutkaisuutta lisääviä tekijöitä. "Yksinkertainen mummo" tuo meidät taas maan pinnalle peräänkuuluttamalla sellaista yksinkertaista mallia mitä seurata rasvan käytössä. Ilmeisesti hänelle eivät viralliset ravitsemussuositukset oikein aukea. Minustakin tyydyttyneet rasvat saavat siinä mallissa liian tylyn kohtalon. Ravitsemussuosituksia uudistetaan taas vuonna 2008 pohjoismaisella tasolla. Mahdollisesti suosituksissa näkyy uusien tutkimustulosten sanoma. Uskoisin erityisesti hiilihydraattisuositusten uudistuvan, mutta rasvoja koskeva valistusviesti tuskin muuttuu. Sellaista "veret seisauttavaa" tutkimusnäyttöä tyydyttyneiden rasvojen terveellisyydestä jäämme kaipaamaan.

Keskustelu rönsyili pahastikin, mutta kiva kun keskustelua riitti. Toki saatte vielä kommentoida asiaa, mutta toivoisin pysyttelemistä teeman puitteissa. Nöyrä kiitos kaikille keskustelijoille vaivannäöstänne. Nyt minä menen välipalalle: lasi tuoremehua ja pari voileipää.

Alunperin kirjoitettu 9.5.2007

Mikael Fogelholm
, merkittävä ravitsemuksen asiantuntija ja UKK-instituutin johtaja, on ollut minuun yhteydessä ja haluaa vaatimattoman blogini kautta välittää ajatuksensa siitä miten tässä meijerivoin terveellisyys/epäterveellisyys -asetelmassa voitaisiin edetä. Keskustellen ja avoimesti pohtien missä tutkimustulosten tulkinnat menevät pieleen.

Lukijoitani haastetaan siis Mikaelin toimesta keskustelemaan voista (ja eläinperäisistä rasvoista) vaikkapa seuraavanlaisen teeman pohjalta:


Mikä tutkimustulosten tulkinnassa mahdollisesti on mennyt pieleen kun margariinia pidetään yhä niin paljon terveellisempänä kuin voita?


Ravintokeskusteluamme virkistäisi
jos me voita terveellisenä pitävät yhdistäisimme ponnistelumme. Minunlaisiani voihin hurahtaneita näkisin kovin mielelläni kertomassa, mikä on mennyt pieleen kaikissa niissä kymmenissä tutkimuksissa, joissa tyydyttyneen rasvan vaihtaminen tyydyttymättömään on kolesteroliprofiilia muuttanut sydäntautien kannalta parempaan suuntaan. Ehkä jo yksittäisenä haasteena riittäisi se, että Mensinkin ym. Am J Clin Nutr 77:1146-1155, 2003 käytäisiin läpi. Siinä julkaistussa meta-analyysissa on käyty läpi yli 60 tutkimusta. Käydään mekin läpi siinä olleet asiat. Selvitellään yhdessä mahdolliset virheet ja siinä olevat puutteellisuudet pyritään selvittämään. Muuten tässä keskustelussa ei päästä eteenpäin, sanoo Mikael Fogelholm. Näitä Mensinkin ja muiden läpikäymiä satunnaistettuja toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten terveydentilaan, ei ihan kevyesti voi kumota sellaisten tutkimusten avulla, joissa kuvataan väestöaineistoja ja joitakin yksittäisiä rasvahappoja.

Tämä on keskustelu johon mieluusti voisi osallistua viisaat kirjanoppineet ja käytännön elämässä havaintoja tehneet. Yllättävän usein nämä arvokkaat ominaisuudet yhdistyvät samaan henkilöön, ei tosin ihan aina. Ei muuta kuin kommentoimaan ravintokeskustelun kärkihahmon innostamana tällaisen hölmön biologin esilletuomia aivoituksia! Kirjoitusasu on vapaa, mutta pakollinen, en ota vastaan puheluja tämän asian suhteen. Mikäli koette tämän blogin epäkelvoksi jaloille ajatuksillenne voitte toki lähettää minulle sähköpostia (christer.sundqvist @ wakkanet.fi) tai kirjoittaa tavallisia kirjeitä tai kortteja (Hölmö biologi, christer sundqvist, Neptunuksenkatu 3, 21600 Parainen). Minut tavoittaa myös Hiilaritietoiset foorumista.