keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Lasten diabetes ja D-vitamiini


**
Päivitys 26.5.2010

Sain äsken tietää, että tätä kirjoitusta on kommentoitu Suomen diabetesliiton toimesta seuraavasti 26.4.2010:

Hei keskustelijat

Useissa keskusteluissa on viime aikoina puhuttu D-vitamiinisuosituksista ja joissakin myös niiden yhteydestä diabeteksen ilmaantuvuuteen. Tässä koottuna nykykäsityksemme aiheesta. Teksti on alunperin vastaus meille suoraan tulleeseen kysymykseen.

Diabetesliiton tiedotus


Diabetesliitossa ei ole otettu virallista kantaa D-vitamiiniin liittyen, mutta alla on tietoa tilanteesta.

Tutkimustulokset D-vitamiinin mahdollisesta merkityksestä tyypin 1 diabeteksen synnyssä eivät ole johdonmukaisia tällä hetkellä. Näyttää siltä että raskaudenaikaisella äidin D-vitamiinin saannilla ei ole merkitystä lapsen riskiin. Vahvinta näyttöä on imeväisaikaisen lapsen D-vitamiinilisän suojavaikutuksesta. Toisaalta DIPP-tutkimuksessa D-vitamiinipitoisuudet seerumissa eivät lapsilla eronneet esi-diabeetikkojen ja muiden välillä.

D-vitamiinin antaminen Suomessa aloitettiin joskus 1940-luvulla, aluksi annettiin varsin suuria annoksia lihakseen. Sitten suun kautta ja annoksia pienennettiin sen suuntaisesti kuin Christer Sundqvist esittää:
http://sundqvist.blogspot.com/2010/03/lasten-diabetes-ja-d-vitamiini.html
Huomionarvoista on, että aikana jolloin ei lainkaan annettu D-vitamiinilisää, taudin ilmaantuvuus ja esiintyvyys olivat matalat.

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä suositeltua matalampaa, siitä huolimatta että v. 2003 D-vitamiinia alettiin lisätä nestemäisiin maitovalmisteisiin ja D-vitamiinilisäystä ravintorasvoihin kasvatettiin. Myös lasten D-vitamiinin saannit alittavat suositukset jo kahden vuoden iästä lähtien. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nimeämä D-vitamiinityöryhmä on juuri jättämässä mietintöään. Siinä ehdotetaan elintarvikkeiden D-vitamiinilisäyksiä kasvatettaviksi. Käytännön suositusta D-vitamiinilisien käytöstä muokataan parhaillaan.

Eli yksi asia on se, että suomalaisten D-vitamiinin saanti on tällä hetkellä voimassa oleviin suosituksiin nähden matalaa. Toinen asia on se, että suosituksia tullaan mahdollisesti nostamaan. Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia uuditsetaan parhaillaan, ja D-vitamiinia varten on perustettu oma työryhmä. Työskentely on juuri alkanut ja suositukset valmistuvat kahden vuoden päästä.

Tuskin mikään yksi asia selittää tyypin 1 diabeteksen lisääntymistä.

D-vitamiini voi olla yksi vaikuttava tekijä, mutta siitä tarvitaan lisää tutkimustuloksia.



Tästä alkaa varsinainen kirjoitus, sen on laatinut dosentti Matti Tolonen:
Diabetekseen sairastuneilla lapsilla
on yleisesti D-vitamiinin puutosta ja se haittaa sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa, osoittaa uusi kanadalainen tutkimus.

Tutkimukseen osallistui 878 poikaa ja 867 tyttöä. Kalsidioli (S-D-25) oli keskimäärin 46 nmol/l kummassakin ryhmässä. Yli 93 % lapsista oli S-D-25:n viitearvojen alapuolella eli alle 75 nmol/l.

Diabetesta sairastavien lasten tavoitetaso on noin 160 nmol/l, ilmoitti Christel Lamberg-Allardt ja muut D-vitamiiniasiantuntijat pari vuotta sitten tiedelehdessä!

Mitä enemmän D-vitamiinia oli seerumissa, sitä parempi oli sokeri- ja rasvatasapaino. Havaitut yhteydet S-D-25:n ja paastoverensokerin ja rasva-aineenvaihdunnan muuttujien välillä osoittivat vaatimatonta tilastollista merkitsevyyttä. Tällä saattaa kuitenkin mahdollisesti olla potentiaalista pitkäaikaisvaikutusta sydän- ja verisuonitautien riskiin, päättelevät tutkijat maaliskuun Journal of Nutrition -lehdessä.

Suomessa suositeltiin vuoteen 1964 asti D-vitamiinia alle 3-vuotiaille lapsille 112,5 mikrogrammaa päivässä. Vuonna 1964 se alennettiin 50 mikrogrammaan. Yksitoista vuotta myöhemmin suositus laskettiin 25 mikrogrammaan ja vuonna 1992 se alennettiin peräti 10 mikrogrammaan.

Jokaisen alennuksen jälkeen uusien alle 14-vuotiaiden lasten diabetestapausten määrä lisääntyi. Vuoden 1992 jälkeen käyrä kääntyi jyrkkään nousuun. Käänteinen korrelaatio D-vitamiinin saantiin on erittäin vahva. Miettikää sitä!

Pekka Puskan johtama Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja valtion ravitsemusneuvottelukunta sekä muut D-vitamiinin vastustajat ovat tehneet ja tekevät karhunpalveluksen Suomen lapsille.

Tässä muita ravintolisäkirjoituksia:

tiistaina, toukokuuta 25, 2010

Ruotsalaisten ostoskäyttäytyminen on muuttunut

**
Kostdoktorn, suosittu ruotsalainen terveysbloggaaja
, on kirjoittanut ruotsalaisten muuttuneista valinnoista ruokakaupassa.

Kaupan terveysraportti 2010 ja sen tilastot kertovat, että ostoskärryihin poimittiin entistä enemmän luontaisia ruoka-aineita. Ruotsalaiset ostivat 20% enemmän voita ja Bregottia ("Oivariinia"), 12% enemmän kermaa ja kevytmargariinien markkinaosuudet romahtivat 7 prosenttia.

Syynä tähän muutokseen pidetään kiihkeää ravitsemuskeskustelua, jossa virallinen ravintovalistus on ollut hätää kärsimässä ja enemmän eläinperäisiä rasvoja suosiva suuntaus nimeltään LCHF (low-carb high-fat) on ollut voitolla. Tämä LCHF on sama kuin Suomessa tutuksi tullut VHH (vähähiilihydraattinen ruokavalio).

Tämän seurauksena kaupan terveysraportissa huomautetaan, että Ruotsin kansa ei kovinkaan hyvin seuraa virallisia oppirakennelmia (vähemmän eläinrasvaa). Rasvakammo on siis hellittämässä Ruotsissa.

Ei olisi ollenkaan pahitteeksi, jos samanlaisia uutisia saisimme kuulla Suomesta. Ymmärrän toki, että kaikille ei maistu voi ja kerma, mutta niille joille nämä terveystuotteet sopivat, tehkää hyvin ja nostakaa oikein näkyvällä tavalla nämä ostoksenne kassan hihnalle! Niin minulla on tapana. En tiedä miten fiksua se on, mutta ehkä joku empivä siitä saa innostuksen palata siihen voilla valmistettuun ruokaan, jota mummo teki aikoinaan.

Muuta luettavaa maitorasvoista:

HOT STUFF!

***
Nostan tähän esille
ne kirjoitukseni, joissa tällä hetkellä käydään erittäin vilkasta keskustelua. Lukekaa toki terveysblogiani kauttaaltaan, mutta jos haluatte pysyä ajan hermolla, silloin luette ja kommentoitte erityisesti näitä aiheita:


Tässäkö sinulle sopiva urheilulaji?

#
Iltalehti, se "luotettava tiedelehti",
kirjoittaa tänään (25.5.2010) brittiäidistä, joka laihtui yli kuusi kiloa kuukauden aikana hypnoosin avulla. Hypnoosissa hänen tuli kuvitella liikkumista ja vatsalihasliikkeiden tekemistä.

Öisin hän kuunteli lisäksi CD-levyä, joka sai hänet uneksimaan urheilevansa. Hän näki unta pyöräilystä ja painoharjoittelusta. Tämän ansiosta hänen aineenvaihduntansa nopeutui ja kalorit paloivat nopeammin.

Kun 56-vuotias rouva näin oli päässyt laihtumisen makuun, hän huomasi hypnoosin herättäneen hänen halunsa liikkua ihan oikeasti. Ensimmäisen kuukauden jälkeen, jolloin siis hävisi 6 kiloa, hän laihtuikin vielä noin 16 kiloa hypnoosin ja aidon liikunnan yhdistelmällä.

Urheilijoiden käyttämä mielikuvaharjoittelu saattaa olla todella tehokasta, sellaiselle ihmiselle joka ei kerta kaikkiaan muuten saa mentyä ulos reippailemaan. Konstit ovat monet kun liikakiloista pyritään eroon.

Myönnettäköön, että minäkin joskus olen kuvitellut urheilevani kun kierrän näitä 8-16 km juoksulenkkejäni.

Muuta sekavaa tarinaa löytyy tästä:

maanantaina, toukokuuta 24, 2010

Otetaan riski - kehutaan Antti Heikkilää!

**
Heikkilägurun fanijoukko
menee tästä kyllä ihan varmasti sekaisin:

Minä suosittelen lukijoilleni tämän päiväistä (24.5.2010) Studio55 -lähetystä missä esiintyy lääkäri Antti Heikkilä. Heikkilä puhuu D-vitamiinin tärkeydestä.

Enempää en uskalla Heikkilää kehua, sillä viimeksi kun edistin Heikkilän ajatuksia, sain käskyn siivota pois terveysblogistani kaiken Heikkilään liittyvän. Minä olen kuitenkin niin reilu, että puhuu ja kirjoittaa se Heikkilä minusta vaikka mitä pahaa (sitä hän tekee usein!), niin silloin kun on aihetta tunnustukseen, silloin hän sen saa! Olkoon tämä yhdessäolomme tällaista soutamista ja huopaamista. Minä ainakin aion soutaa eteenpäin!


Tätä kirjoitusta ei voi kommentoida.

Muita kirjoituksiani Antti Heikkilästä:

ei ole

D-vitamiinia urheilijoille

**
Ystäväni Jorma Marttinen tarjoaa
tänään melkoisen lukuvihjeen meille. Jorma oli löytänyt internetistä tiedon, että NHL:n jääkiekkojoukkue Chicago Blackhawks pelaa peräti Stanley Cup finaalissa voitettuaan läntisen konferenssin finaalissa San Josen puhtaasti 4-0. Mustien kotkien kantavana voimana on ollut heidän erinomainen maalivahtinsa, Antti Niemi, made in Finland.

Mutta ei tässä vielä kaikki: mahdollisesti Chicago Blackhawks menee finaaliin D-vitamiinin voimalla! Lue tästä pikainen käännökseni Jorman tarjoamaan lukuvinkkiin ja vähän lisätietoakin D-vitamiinin sopivuudesta juuri urheilijalle.

Chicago Blackhawks on ensimmäinen joukkue ammattiurheilussa, joka ottaa käyttöön D-vitamiinin!

Joukkueen lääkärit tutkivat jääkiekkoilijoiden D-vitamiinitasot puolitoista vuotta sitten. Kauhisteltuaan aikansa matalia D-vitamiinilukemia, lääkärit päättivät määrätä kaikille pelaajille 125 µg D-vitamiinia päivittäin (Suomessa aikuisväestölle suositellaan 7,5 µg).

Tulokset puhuvat puolestaan: Monien tappiollisten kausien jälkeen Chicago voittaa läntisen konferenssin finaalin ja etenee Stanley Cup finaaliin. Pelaajat ovat fyysisesti vahvemmassa kunnossa ja he pelaavat loistavaa jääkiekkoa.

Joukkueen fyysinen vahvuus täydentyy toisella mielenkiintoisella havainnolla: joukkue on kärsinyt huomattavan paljon vähemmän vilustumistauteja koko kauden aikana. Myöskin loukkaantumisia ja rasitusvammoja on esiintynyt vähemmän.

Toivotamme D-vitamiinijoukkueelle menestystä finaaleihin!

Joulukuussa 2009 Runner’s World -lehti julkaisi artikkelin D-vitamiinista (aurinkovitamiinista) urheilijoilla:

Asp K. Running on D: The "sun vitamin" may boost performance, but you probably aren’t getting enough. Runners World, December 2009.

Toukokuussa 2009 John Cannellin työryhmä julkaisi arvostetussa urheilulehdessä havaintonsa siitä, että D-vitamiinilla voi parantaa urheilusuorituksia:

Cannell JJ, Hollis BW, Sorenson MB, Taft TN, Anderson JJ. Athletic performance and vitamin D. Med Sci Sports Exerc. 2009 May;41(5):1102-10.

Jo vuonna 2007 samainen Cannell kirjoitti uutiskirjessään D-vitamiinin merkityksestä urheilijoille:

Cannell, JJ. Peak Athletic Performance and Vitamin D. Vitamin D Council Newsletter, March 2007.

Ylläolevat havainnot ovat jo nyt pistäneet liikkeelle koko amerikkalaisen propagandakoneiston. Professori Timothy Taft, joka on erään koripallojoukkueen neuvonantajana (milloin meillä Suomessa tajutaan käyttää hyödyksi urheiluseuroissa ravitsemuksen huippuosaamista?), on sitä mieltä, että D-vitamiinilla voidaan saavuttaa merkittävää hyötyä huippu-urheilussa.

On näyttöä siitä, että D-vitamiinilla reaktioajat nopeutuvat, lihasvoima kasvaa ja kestävyys paranee. D-vitamiinista saadaan mahdollisesti amerikkalaisurheilijoille ratkaisevaa etua vuoden 2012 olympialaisissa. Tilannetta verrataan Itäblokin maiden valtavaan menestykseen vuosina 1950-1980. Ja nyt ei ole kyse dopingista, vaan siitä, että venäläisille ja itäisen Saksan urheilijoille annettiin suuria määriä UVB-säteitä (tuottaa luontaista D-vitamiinia iholla). UVB-säteily yhdessä kovan harjoittelun kanssa tuotti ylivoimaisen hyviä tuloksia urheilijoilla.

D-vitamiinitasojen kohottamisesta haetaan siis nyt kiistanalaista hyötyä amerikkalaisurheilijoille. Lontoon olympialaisissa 2012 tulokset sitten nähdään lopullisesti, mutta jotkut asiantuntijat ovat sitä mieltä, että jo oli aikakin antaa D-vitamiinille näkyvämpi rooli urheiluvalmennuksessa.

Suurin osa urheilijoista pohjoisella pallonpuoliskolla, on D-vitamiinivajeessa osan vuotta. D-vitamiinin nauttiminen ei suinkaan ole kielletty menetelmä urheilussa, vaan aktiivista urheilijan terveyden edistämistä ja kunnon optimointia.

Professori Taft haluaa pistää D-vitamiinin vastustajat ja muut vastarintaan nousseet (urheilu)lääkärit vastuuseen urheilijoiden menestyksen vaarantamisesta!

Annetaan professori Timothy Taftin ja professori John Andersonin jatkaa vakuutteluaan D-vitamiinin hyödyistä urheilijoille. Pitäkää lujasti kiinni! Nyt tulee tiukkaa tekstiä!

Professorit olivat käyneet läpi saksankielistä kirjallisuutta ja havainneet, että siellä oli ollut käytössä ihmisten UVB-säteilyttämistä jo 1920 -luvulta lähtien. Saksalaistutkijat olivat varmoja UVB-säteilyttämisen terveyshyödyistä. Se kohotti fyysistä suorituskykyä.

Vuonna 1927 Saksassa syttyi kiivas väittely Saksan uimaliiton käytettyä UV-lamppuja uimareittensa kunnon kohottamiseen. Jotkut pitivät tilannetta epäreiluna, sillä UV-lamppuja ei suinkaan ollut tarjolla kaikille uimareille ja epäiltiin, että UV-lamppujen alla palautelleet urheilijat saivat kohtuuttoman paljon hyötyä tilanteesta.

Vuonna 1952 tohtori Spellerberg raportoi laajasta UV-lamppukokeesta Kölnin urheiluinstituutissa. Siellä käytettiin valtavan kokoisia UV-lamppuja, joiden alle huippu-urheilijat kokoontuivat. Lampun alla oleskelleet urheilijat saavuttivat merkittävästi parempia urheilutuloksia ja heillä oli vähemmän urheiluvammoja ja -kipuja.

Spellerberg piti tuloksia niin merkittävinä, että hän informoi tästä Saksan olympiakomiteaa ja myös Kansainvälistä olympiakomiteaa (IOC).

Harvoilla urheilijoilla on tänä päivänä mahdollisuutta harjoitella niin aurinkoisessa ympäristössä, että veren luonnolliset kalsidiolitasot (25(OH)D) kohoavat riittävän korkeiksi. Harvana poikkeuksena professori Taft näkee tässä kenialaiset urheilijat. Mitä jos kenialaisten ylivoima erityisesti juoksumatkoilla onkin peräisin heidän runsaammasta D-vitamiinin saannistaan?

Toinen mahdollinen todiste D-vitamiinin eduista saatiin Meksikon olympialaisissa vuonna 1968. Koska Meksikon kisat pidettiin niin korkealla useimpien urheilijoiden piti saapua paikalle erittäin hyvissä ajoin, sopeutuakseen ohueen ilmanalaan. Niin korkealla UVB-säteet ovat erityisen vahvoja ja Meksiko sijaitsee lisäksi lähellä päiväntasaajaa. Professori Taft spekuloi, että lukuisat maailmanennätykset noissa kisoissa johtuivat nimenomaan runsaasta UVB-säteilystä, jota urheilijat saivat kisoja edeltävinä päivinä.

Ennätystehtailu jatkui amerikkalaisilla myös vuoden 1968 kisojen jälkeen. Todennäköisesti saavutettiin hyvin korkeat kalsidiolitasot ja ne näkyivät pitkälle kisojen jälkeenkin. Merkillepantavaa oli myös amerikkalaisten yllättävän kova mitalisaalis. Venäläiset ja itäsaksalaiset saivat nyt todeta olevansa alakynnessä!

Erityisen merkillepantavaa oli ulkoilmassa suoritettujen lajien kova taso vuonna 1968. Sisätiloissa jylläsivät edellen Vladimirit ja Wolfgangit, mutta ulkosalla oli amerikkalaisten voittokulkueelle vaikea löytää pysäyttäjää. Amerikkalaiset saavuttivat 45:stä kullastaan peräti 42 ulkoilmalajeissa kun venäläiset 0ttivat 18 kultaa 29:stä sisällä urheiluhalleissa. Fantastisimpana maailmanennätyksenä professorille tulee tietenkin mieleen Bob Beamonin hirmuloikka pituudessa: 890 cm.

Lisää vettä myllyyn professori Taftilta saadaan huomautuksella, että aktivoitu D-vitamiini on steroidihormoni! Ihan samalla tavalla se vaikuttaa kuin testosteroni miehellä. Voidaanko jopa pitää venäläisten ja itäsaksalaisten taannoista ylivoimaa systemaattisena D-vitamiinidopingina?

Tuskin sentään! Testosteronista ja kasvuhormonista tuskin on urheilijoilla pulaa, mutta D-vitamiinista kylläkin. Fysiologisilla D-vitamiiniannoksilla voidaan estää vammoja, parantaa suorituskykyä. Ei se ole mitään dopingia jos jäljitellään luonnon parantavaa voimaa!

Mitä mieltä olet näistä ajatuksista?

Lisää kirjoittelua D-vitamiinista:

sunnuntai, toukokuuta 23, 2010

Maailma muuttuu Eskoseni!

*
Elämme sosiaalisen median
vahvaa nousukautta. Sosiaalinen media koukuttaa, sanoo bloggaaja Antti Larvala ja ehdottaa mm. kunnanhallituksen kokouspöytäkirjoja Facebokiin ja tiedon siitä onko esim. uimahalli auki Twitteriin. Janne Huovila työstää tällä hetkellä vieraskirjoitustaan tässä terveysblogissani avoimesti Wikispaces -toiminnolla (juttuhautomo). Arvatkaa mistä hän aikoo kertoa? Joo, aiheena on Sosiaalinen media terveystiedon välittäjänä. Jos haluatte vaikuttaa vieraskirjoituksen syntyyn tässä terveysblogissani, voitte jo nyt osallistua artikkelin työstämiseen! Se on kuulkaas jännää tämä sosiaalinen media kun sitä ohjataan ja käytetään taitavasti ja tehokkaasti.

Maailma on todellakin muuttumassa. Parhaimmat jutut luin nuoruudessani (internet ei ollut silloin olemassakaan) aina Helsingin Sanomien sunnuntainumerosta. Sen lehden kahlasin intohimoisesti läpi ja vietin sen ääressä useita tunteja, arvioiden juttuja ja pohtien sanomia.

Tein saman testin toissapäivänä kirjastossa. Luin Helsingin Sanomien sunnuntainumeroa intohimoisesti kahlaten. Mitä jäi käteen? Ei oikein mitään! Homma ei pelitä. Hesari on muuttunut tosi tylsäksi.

Menin kotiin ja käväisin Facebookissa, selasin läpi Twitterin viestit, luin muutaman blogikirjoituksen ja kirjoitin vähän omaani. Sain koko ajan uusia ja raikkaita ajatusassosiaatioita. Tunsin eläväni! En kääntänyt tylsistyneenä jonkun ennen ihailemani lehden rapisevia sivuja, vaan klikkasin itseni tiedon lähteille läppärilläni.

Yhden ajatuksen jaan nyt teidän kanssanne. Toivottavasti en saa tästä ajatuksestani herjaussyytettä eräältä Eskolta. Ei ole tarkoitus herjata Eskoa. On tarkoitus avata silmämme. Esko saa toimia tiennäyttäjänä:

Eletään erään suomalaisen poliitisen elämän kiihkeimpiä vaiheita joskus noin 15 vuotta sitten. Kun Martti Ahtisaaren valinta presidentiksi oli varmistunut ja hallitus teki työtään, silloin kerrotaan Esko Ahon sanoneen Martti Ahtisaarta nolaten "Kyllä Siperia opettaa!" Mikä oli tulos? Joo, Martti Ahtisaari sai loistavan presidenttikautensa jatkoksi ehkä maailman arvostetuimman tunnustuksen: Nobelin rauhanpalkinnon! Esko Ahosta voi aiheellisesti kysyä: kuka ihmeen Esko Aho? Wikipedia onneksi osaa valistaa meitä: Ylen vuonna 2008 teettämässä kyselyssä mieluisista ja epämieluisista presidenttiehdokkaista vuoden 2012 presidentinvaaleihin, Aho nimettiin kaikkein epämieluisimmaksi ehdokkaaksi.

Jos kantti kestää, valitsee sanansa hyvin ja pelaa korttinsa oikein, voi saada erittäin paljon hyvää näkyvyyttä omille ideoilleen. Kun vuoden 2005 heinäkuussa hyvän ystäväni innoittamana (bloggaaja maalainen) ryhdyin pitämään tätä veteraaniurheilija -blogia, en voinut kuvitella, että siitä tulisi näin suosittu. En todennäköisesti aina ole osannut valita sanani oikein, sillä minulla on jonkin verran vihamiehiä. Mutta eniten minulla on tietenkin blogiystäviä ja työni tukijoita.

Tätä blogia luetaan päivittäin tuhansia kertoja ja kommentoidaan ehkä vilkkaammin kuin mitään muuta suomalaista blogia. Tähän en olisi päässyt ilman alussa mainitsemaani bloggaajaa ja sankoin joukoin blogiani lukevia ja siihen oman vaikutuksensa tekeviä kommentoijia sekä vieraskirjoittajia.

Jos sinusta tuntuu siltä, että sinulla on tärkeä sanoma terveydestä, liikunnasta ja ravitsemuksesta, jota monen ihmisen olisi hyvä lukea, ota silloin yhteyttä minuun (yhteystiedot ovat blogin yläosassa). Tarjoudu vieraskirjoittajaksi terveysblogissani! Olet hyvässä seurassa, sillä täällä on kirjoittanut mm. pääjohtaja Pekka Puska, professori Kari Salminen, tohtori Tolonen ja dosentti Mikael Fogelholm. Tulossa on Janne Huovilan kirjoituksen lisäksi vieraskirjoituksia mm. professori Timo Strandbergilta (kolesteroli), Hanna Partaselta (ravitsemusterapeutin arki) ja ehkä myös SINULTA!

Tarjotaan yhdessä suomalaisille lukuelämyksiä kun Helsingin Sanomat ei enää siihen pysty!

Muita sekavia kirjoituksiani voi lukea tästä:

perjantaina, toukokuuta 21, 2010

Riisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!

**
Asia meni mielenkiintoiseksi! Yleisradion haastattelema THL:n tutkija kieltää puhuneensa riisistä ja perunoista lihottavina elintarvikkeina. Valtakunnan ykkösblogissa voisi kuvitella syntyvän keskustelua tästä asetelmasta:

Päivi Peltomäki kirjoittaa: Kiitän asian saamasta huomiosta - terveellisen ruoan ei tarvitse olla kallista! Haluan kuitenkin korjata tätä Ylen uutisen sisältöä. En ole sanonut perunan ja riisin lihottavan, sillä en ole sitä mieltä. Perunasta ja riisistä puhuimme eri asiayhteydessä. Esimerkkejä halvoista ja runsaasti energiaa sisältävistä tuotteista ovat esim. makeiset, keksit, limsat ym.

Christer Sundqvist vastaa: Voi räkä sentään! Näinkö siinä asiassa kävikin, että Yleisradion toimittajat ovat ladelleet omiaan? Päivi Peltomäki, muistathan lähettää tästä viipymättä oikaisupyynnön Yleisradioon, ettei vaan kansakunnalle jää sellainen vaikutelma, että THL olisi vaihteeksi puhumassa totta riisistä ja perunasta. Vai puhuit sinä sittenkin niistä makeisista, kekseistä ja limsoista? Etkä sittenkään riisistä ja perunasta lihottavina? Olen hyvin pettynyt, mutta saattaa olla sinulle sopivampaa oikaista asia juuri tuolla tavalla tässä Suomen suosituimmassa terveysblogissa. Saathan sinä näin eniten näkyvyyttä asiallesi ja palkanmaksu jatkuu.

Filosofian tohtori Saska Tuomasjukka: Niin, arvasin, että näin siinä käy. En uskonutkaan, että kyse olisi THL:n linjan muutoksesta. Ajattelin heti, että _toimittaja_ ja _valtakunnan ykkösmedia_ on muuttunut: toimittaja ei nähnyt ongelmia siteerata samassa jutussa THL:n uutisia ja sitten siinä sivussa todeta, että peruna ja riisi lihottavat. Toimittaja ei nähnyt ristiriitaa siinä missä THL näkee. Edistystä tämäkin. Se on myös esimerkki siitä, miten THL tai mikään Suomen puolivirallisista terveysjärjestöistä (Sydänliitto, Diabetesliitto mm.) ei enää ole totuuden ainoa versio.


Tässä se alkuperäinen (virheellinen!) uutinen:

Hieraiskaa silmiänne useamman kerran! Sillä nyt tulee sensaatiomainen paljastus Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) työntekijältä (lopputilin saa hakea sitten huomenna kassalta?)

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki sanoo YLE Lahden jutussa näin kysyttäessä onko terveellinen ruoka kallista:

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa.

Tässä koko uutinen hämmästeltäväksenne:

Keskustelupalstoilla kysellään usein minkä vuoksi lihottava ruoka on halpaa ja miksi terveellinen ruoka maksaa enemmän. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on selvittänyt, ettei väite pidä juuri lainkaan paikkaansa. Terveellistä ruokaa saa edullisestikin kunhan malttaa valita ja valmistaa.

Onko terveellinen ruoka kallista? Terveellisen ruuan ei tarvitse olla kallista, toki se voi sitäkin olla ja onhan isolla rahalla nopeampaa valita terveellistä ruokaa, sanoo elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki.

Lihottava ja siis energiapitoinen ruoka kuten riisi ja peruna on toki halvempaa ja runsaasti tärkeitä ravintoaineita sisältävä ruoka sen sijaan kalliimpaa. Kasvisten käyttö on tutkimuksissa havaittu hyväksi, ne ovat edullisia ja niistä saa kohtuuhinnalla hyvin suojaravintoaineita.

Kallis liha ja kala ovat päivittäin ruoka-aineina kuitenkin vain pienessä roolissa, joten edulliset kasvikset nousevat tärkeään asemaan. Myös hedelmistä löytyy edullisiakin.

Terveellinen ruokavalio ei nosta kustannuksia
Myytti siitä, että terveellinen ruoka maksaa muka enemmän, ei näytä olevan totta.

- Tietysti käytettävissä oleva rahamäärä on yksi syy siihen että toiset syövät enemmän lihaa ja kalaa sekä hedelmiä mutta terveellistä ruokaa saa myös edukkaasti, muistuttaa Päivi Peltomäki.

- Vähemmän tienaavat suomalaiset syövät kasviksia ja hedelmiä vähemmän. Banaanit, kaalit ja porkkanat ovat aina edullisia, joten hinta ei selitä tätä vaan kyse voi olla myös muusta, asenteista, tiedosta tai viiteryhmästä. Jos muutkaan läheiset ja kaverit eivät käytä paljon kasviksia niihin ei helposti tunneta vetoa.

Tutkijan mielestä nykyaika on tuonut kauppoihin runsaasti erikoistuotteita, joita mainostetaan juuri niiden terveyttä edistävillä ominaisuuksilla. Valitettavasti juuri nämä maksavat enemmän vaikka esimerkiksi ihan tavalliseen jugurttiin voisi itse lisätä marjaa tai hedelmää halvemmalla.

Elintarviketieteen maisteri Päivi Peltomäki THL:lta muistaa myös vertailutukimuksen, jossa diabetesriskiryhmään kuuluvat muuttivat ruokatottumuksiaan terveellisempään suuntaan.
Ja kas, ruokakorin hinta ei kallistunut vaikka ravinnon terveellisyys lisääntyi. Päivi Peltomäki THL:lta korostaa, ettei halvasti syöminen tarkoita lihottavasti syömistä.

Kasvikset ja juurekset kehiin
Suomalaiset syövät vielä vähän terveellisiä kotimaisia kasviksia ja juureksi.

- Keitot, laatikot ja perinteiset pataruuat ovat edullisia, porkkana, lanttu ja kaali sopivat moneen. Annoksen voi saada syntymään noin eurolla.

- Kallein pihvi ei suinkaan ole hyvin syömisen ainut vaihtoehto, sanoo Päivi Peltomäki.

- Ostakaa tavallista ruokaa, erikoistuotteilla on nimeä ja mainosarvoa, mutta ravintoarvon suhteen niistä ei löydy juuri etua, sanoo Päivi Peltomäki.

Kiitos vinkistä FT Saska Tuomasjukka ja ennen kaikkea KIITOS Päivi Peltomäki järjen äänestä!

Lähde: YLE Lahti, 21.5.2010

Lisää samantyyppisiä kirjoituksia:

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Uutta tietoa masennuksen biologiasta




**
Aluksi mielenkiintoinen uutinen: Tohtori Tolonen on luonut uuden portaalin, johon kasvaa vähitellen ehkä Suomen laajin terveyden tietopankki (http://www.tritolonen.fi/). Sieltä löydät kätevästi itsehoidon artikkelit ja tuoreet terveysuutiset. Bio-Vitan kaupalliset sivut löytyvät jatkossa täältä: http://www.biovita.fi/

Mutta nyt uutta tietoa masennuksesta:

Masennus on suomalaisten uusi kansantauti. Yleisesti masennuksen syntyyn uskotaan liittyvän ulkopuolisia tekijöitä kuten ihmissuhdeongelmia, psykososiaalista stressiä ja muita psyykkisiä syitä. Kukaan ei kiistä ettei tällä olisi merkitystä, mutta samalla on todettava, ettei tässä ole koko totuus.

Masennus on nimittäin myös biologinen sairaus ja siinä on havaittavissa neuroinflammaatiota, eli tulehdusta hermosoluissa. Masennuksen biologiaa on tutkittu paljon viime aikoina ja siitä on saatu runsaasti uutta tietoa.

Psykiatrit eivät usko enää itsekään aiemmin niin suosittuun serotoniiniteoriaan, johon perinteisten psyykelääkkeiden käyttö on nojannut.

Teoria on ilmeisen virheellinen, mutta kuitenkin määrätään silti yleisesti SSRI-lääkkeitä, joille on tyypillistä, että ne valikoivasti estävät serotoniinin takaisinottoa. Tutkimuksissa lääkkeet on osoitettu tehottomiksi tai heikkotehoisiksi lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa. Lääkitys näyttää tehoavan vain vakavassa masennuksessa.

Belgialainen neuropsykiatrian professori Michael Maes esitti ensimmäisenä näkemyksen, jonka mukaan masennus on biologinen häiriötila, jota hallitsee inflammaatio (kudostulehdus). Viime aikoina hän on laajentanut näkemystään tuoden mukaan tautiin vaikuttavina tekijöinä myös hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat ja näiden havaintojensa myötä ehdottanut antioksidanttien ja omega-3-rasvahappojen käyttöä masennuksen hoidossa.

Vakavaa masennusta potevilla henkilöillä on veressään liian vähän keskeisiä antioksidantteja, kuten E-vitamiinia, sinkkiä ja ubikinonia (koentsyymi Q10). Tästä syystä potilaiden antioksidanttien teho on heikentynyt.

Keskeisen antioksidanttientsyymin, glutationiperoksidaasin (GPX), aktiivisuus on masennuksen tunnusmerkkejä, kirjoittaa Maesin työryhmä uudessa katsauksessaan (2010).

Heikentynyt antioksidanttikapasiteetti ei kykene suojaamaan aivoja ja muuta elimistöä vapaiden happiradikaalien aiheuttamaa hapetusstressiä vastaan, jolloin vapaat radikaalit pääsevät vaurioittamaan solukalvojen rasvahappoja, proteiineja ja solujen DNA:ta.

Masennuksessa myllertää samalla toinenkin stressitila, nimittäin nitrosatiivinen stressi. Vapaiden radikaalien ylimäärä ilmenee plasman peroksidien ja ksantiinioksidaasin lisääntymisenä.

Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat lisäävät malonialdehydin (MDA) määrää. MDA on tyydyttymättömien rasvahappojen myrkyllinen hapetustuote. Samalla lisääntyy myös 8-hydroksi-2-deoksiguanosiini, joka on osoitus solua kohdanneista DNA-vaurioista. Hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat haitallisesti myös immuunijärjestelmään ja aiheuttavat siinä autoimmuunireaktioita.

Niinpä masennuksessa potilaan plasman IgG-vasta-aineet hapettunutta ox-LDL-kolesterolia vastaan lisääntyvät. Myös IgM-välitteiset immuunireaktiot solukalvojen rasvahappoja vastaan voimistuvat. Samalla monien geenien toiminta muuttuu.

Masennustutkimuksiin soveliaat koe-eläinmallit osoittavat johdonmukaisesti alentunutta antioksidanttikapasiteettia ja lisääntyneitä hapetus- ja nitrosatiivisia stressitiloja, korostaa Maes. Masennuslääkkeet kykenevät jossain määrin lisäämään antioksidanttien tehoa näissä eläinkokeissa. Antioksidantit, kuten N-asetyyli-kysteiini, sinkki ja GPX-aktiivisuutta matkivat yhdisteet, toimivat masennusta estävinä antidepressiivisinä aineina.

Maesin katsauksessa tarkastellaan niitä biokemiallisia reittejä, joiden kautta alentunut antioksidanttikapasiteetti ja lisääntyneet hapetus- ja nitrosatiiviset stressitilat vaikuttavat masennukseen ja tähän tautiin liittyviin hermostoa rappeuttaviin prosesseihin.

Johtopäätös on, että nämä stressitilat ja tulehdukset (inflammaatio) ovat masennuksen synnyn avaintekijöitä. Masennus kuuluu hermosoluja tuhoaviin neurodegeneratiivisiin ja neuroinflammatorisiin sairauksiin. Masennuksen syntyyn myötävaikuttaa myös vuotava suoli -oireyhtymä (katso kuva, joka on kopioitu Maes ym. 2009 -julkaisusta).

Lähteet:
Maes M, Yirmia R, Noraberg J, et al. The inflammatory & neurodegenerative (I&ND) hypothesis of depression: leads for future research and new drug developments in depression. Metab Brain Dis (2009) 24:27–53 DOI 10.1007/s11011-008-9118-1

Maes M, Galecki P, Chang YS, Berk M. A review on the oxidative and nitrosative stress (O&NS) pathways in major depression and their possible contribution to the (neuro)degenerative processes in that illness. Prog Neuropsychopharmacol Biol Psychiatry. 2010 May 12. [Epub ahead of print]

Lisää luettavaa ravintolisistä:


RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)