torstaina, maaliskuuta 18, 2010

Luento: Aivot ja ravinto


**
Olin keskiviikkona 17.3.2010 Lahdessa
taas luennoimassa aiheesta "Aivot ja ravinto". Kirjaston auditorio oli tupaten täynnä. Luennosta pidettiin. Luennon järjestivät taas jälleen kerran erinomaiset yhteistyökumppanini Päijät-Hämeen Dementiayhdistys ry ja Korjaavan opetuksen yhdistys ry.

Tilaisuuden järjestäjät olivat tietoisia, että tällaiselle käytännönläheiselle ja yksinkertaiselle luennolle ravinnosta jota aivomme tarvitsevat, oli tarvetta. Olin itsekin varsin tyytyväinen luennon antiin, sillä vastavuoroisesti sain yleisöltä runsaasti palautetta ja täydennystä luentoni tietosisältöön. Kohtuullisen vaativa luennon tiedonhaku- ja suunnittelutyö palkittiin poikkeuksellisen innostuneen vastaanoton myötä.

Otan nyt tämän luennon "Aivot ja ravinto" perusohjelmaani, jolloin se on tilattavissa (teidän mahdollisine lisätoiveineen) myös teidän yhdistyksellenne, kansalaisopiston luentoiltaan, yliopistojen avoimeen luentotarjontaan jne.

Tässä teille PDF-tiedostona (1 Mt) luentoni sisältö. Copyright Christer Sundqvist.

Tässä pähkinänkuoressa mitä kahden tunnin luento "Aivot ja ravinto" sisältää (niille jotka eivät jaksa ladata PDF-tiedostoa):


Aivot ja ravinto

Mitä meidän pitää syödä, jotta aivot toimivat parhaiten?
  • Ruokavaliota on aina tarkasteltava kokonaisuutena.
  • Pitkän luku-urakan perusteella suosittelen kasvisvoittoista sekaruokaa.
  • Runsaita kala-aterioita ja kohtuullisen vähän notkuvia lihavartaita, jotka saavat kyytipojakseen mieluusti lasin raikasta maitoa tai puhdasta kraanavettä.
  • Viljavalmisteista kannattaa voittopuolisesti hakea niitä runsaimmin kuituja sisältäviä vaihtoehtoja.
  • Vihanneksia, juureksia , hedelmiä ja metsämarjoja kannattaa syödä vähintään se suositusten mukainen määrä, mieluusti enemmän.
  • Aamu alkaa kananmunalla!
  • Leivälle voi sipaista voita, ruoanvalmistuksessa voi käyttää kotimaista rypsiöljyä (ja voita), salaatin päälle sopii joko oliivi- tai rypsiöljy.
  • Herkutteluhetkiin granaattiomenamehua, gojimarjoja, tuoretta taatelia, tummaa suklaata.

Parasta aivoruokaa
  • Hiilihydraatit. Suurin osa aivojemme käyttämästä energiasta tulee yksinkertaisista hiilihydraateista (glukoosi). Suosi ruokavalinnoissa kuitenkin yksinkertaisten sokereiden sijaan esim. täysjyvätuotteita, vihanneksia ja hedelmiä sekä hedelmän omalla sokerilla makeutettuja tuotteita. Varo pitkälle jalostettuja tuotteita ja naposteluruokaa. Muista kohtuus! Hiilihydraatit rauhoittavat aivoja ja parantavat keskittymiskykyä. Helpottaa masennusoireita kiihdyttämällä serotoniinin (mielihyvähormoni) kulkeutumista synapsien yli (serotonergic neurotransmission). Sopivasti rytmittäen hiilihydraattien saantia, voidaan tehostaa aivotyöskentelyä. Tavoitteena pidettävä mahdollisimman tasaista verensokeria.
  • Rasvat. Huonosta maineestaan huolimatta, me tarvitsemme hyvälaatuisia rasvoja aivojemme hyvinvointiin. Aivoissa on paljon tyydyttyneitä rasvahappoja ja kolesterolia. Todennäköisesti aivojen hyvinvoinnille on keskeistä välttämättömien rasvahappojen tasainen saanti. Erityisen keskeistä on omega-3-rasvahappojen saanti. Hyviä lähteitä ovat kala, kalaöljyt, pellava- ja rypsiöljyt. Suosi öljyjä ja rasvoja mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Rasvoja tarvitaan aivojen rakennusaineeksi ja tärkeiden hormonien valmistamiseen. Vältä prosessoitujen rasvojen nauttimista (valmisruoat, pikaruoka, karkit).
  • Proteiinit. Aivomme tarvitsevat valkuaisaineita rakennusaineeksi ja niistä saadaan myös energiaa. Proteiinit kannattaa nauttia mahdollisimman monipuolisista lähteistä, sillä vain silloin voidaan taata välttämättömien aminohappojen saanti. Hyviä proteiinilähteitä ovat: kala, kananmuna, liha, maitovalmisteet, palkokasvit, kaakao, viljatuotteet.
Terveellinen ruoka lisää älykkyyttä.
  • Omega-3-rasvahapot.
  • Omega-6-rasvahapot.
  • Valkosipuli.
  • Kuluttavat aivot – toimivat aivot. Tutkimukset osoittavat, että aivot kuluttavat paljon energiaa ja ravintoaineita. Vähän yli viidesosa kaikesta sisään hengittämästämme hapesta päätyy aivoihin. Noin puolet kaikesta glukoosista kulutetaan aivoissa. Yli 20% proteiineistamme käytetään aivojen hyväksi. Muihin elimiin verrattuna aivomme ovat ahneet. Lisäksi aivomme ovat varsin pikkutarkat ravinnon laadusta. Mikä tahansa ei kelpaa. Huono ruoka tuo pahan mielen. Hyvä ruoka parantaa keskittymiskykyä, koordinaatiota, motivaatiotasoa, muistikykyä, reaktiokykyä, stressin sietokykyä, ehkäisee aivojen ikääntymistä, vakavien sairauksien puhkeamista, pitää meidät kerta kaikkiaan hyvässä kunnossa.
  • BDNF. Tutkimuksissa on osoitettu, että aivoissa on erityisiä hermokasvutekijöitä, joista kiinnostavimpia on BDNF. Kaikkia BDNF:n vaikutusmekanismeja ei vielä tunneta, mutta aika paljon jo tiedetään. Tohtori Vassilis Koliatsos työryhmineen (Johns Hopkinsin yliopistosairaalassa Marylandissa) sanoo tämän dipeptidin virittävän aivot toimintaan. BDNF ravitsee aivojen serotoniinia tuottavia hermosoluja. BDNF:n ja serotoniinin avulla vaikutetaan käytännössä kaikkeen käyttäytymiseen ja tiedollisiin taitoihin (kognitioon). BDNF:n tuottamien välittäjäaineiden avulla aivot kykenevät painamaan kokemuksemme ja oppimamme asiat pitkäaikaiseen muistiin. "Oppiminen on sitä, että siirrämme aistien välityksellä saamaamme signaalit aivojen anatomisiin rakenteisiin BDNF:n avulla", Koliatsos tiivistää. Toimiakseen normaalisti ja tuottaakseen riittävästi BDNF:ää aivot tarvitsevat riittävästi omega-3-rasvahappoja. Ellei BDNF:ää synny aivotursossa (hippokampus) tarpeeksi, ei synny myöskään riittävästi välittäjäaineita. Kalaöljyvalmisteilla lisääntyy koe-eläimissä BDNF:n tuotanto, mikä paransi eläinten mielialaa ja lisäsi kykyä painaa mieleen asioita. Arvellaan, että ihmisillä on sama tilanne. Kliinisissä kokeissa on mitattu erityisen matalia BDNF-tasoja dementiassa, Alzheimerin taudissa ja Huntingtonin sairaudessa. Tieteellinen haku BDNF-termillä toi lähes 10 000 osumaa ja suurin osa tutkimuksista on viideltä viime vuodelta. Kuuminta hottia aivotutkimuksessa tällä hetkellä!
  • Vihreä tee.
  • Mäkikuisma.
  • Kahvi.
  • Kaakao ja suklaa.
  • Välimeren ruokavalio.
  • Selleri.
  • Kamomilla.
  • Rohtovirmajuuri.
  • Ginkgo biloba.
  • Ginseng.
  • Laventeli.
  • Oregano.
  • Piparminttu.
  • Kava.
  • Fosfoseriini.
  • Karnitiini.
  • Koentsyymi Q.
  • Aminohapot. Karnosiini. Kysteiini. Metioniini. Glutationi.
  • Ja katsotaan seuraavaksi tryptofaanin ja tyrosiinin yhteiseloa! Tryptofaania sisältävä ruoka. Tutkimuksissa on todettu, että tryptofaanin puute lisää joillakin potilailla masennusta. Tästä aminohaposta muodostuu serotoniinia, joka säätelee mielialaamme ja unensaantiamme. Hyviä tryptofaanin lähteitä ovat: kala, liha, kananmuna, maito, palkokasvit, pähkinät, täysjyvävilja, kaakao, hedelmät ja vihannekset. Jos siis haluat pysyä hyvällä tuulella, sinun kannatta syödä näitä mainittuja ruokia.
  • Tyrosiini pyristää! Tyrosiinista aivomme valmistavat hermovälittäjäaineita noradrenaliinia ja dopamiinia. Teoriassa näin voidaan piristää aivojen toimintaa, parantaa pitkäaikaismuistia ja tehostaa asioiden päättelykykyä. Tulokset ovat vielä varsin ristiriitaisia, varsinkin kun pyritään ruokavalioratkaisuin edistämään tätä. Tyrosiinia on runsaammin lihassa, kananlihassa, merilevässä, pavuissa, linsseissä ja tofussa. Samalla kehotetaan vähentämään hiilihydraattien saantia. Tämä jälkimmäinen sen takia, että tyrosiini kilpailee tryptofaanin kanssa ja runsas hiilihydraatti nostaa helposti tryptofaanin vaikutusta kumoten tyrosiinin suotuisat vaikutukset aivotyöskentelylle. Käytännön tasolla voit kokeilla tryptofaanin aktivointia ennen nukkumaanmenoa tai rentoutuessasi, mutta tyrosiinin voimaan sinun pitää luottaa silloin kun on oltava erityisen terävänä töissä! Työpaikkapalavereihin suositellaan siis kananrintaa ja tofua! Ennen nukkumaanmenoa nautitaan kananmuna ja jotain makeaa!
  • Vitamiinit.
  • Kivennäis- ja hivenaineet.
Luentoaikoja tästä ja muista terveysaiheista voi tilata vuodeksi 2010. Tee se jo tänään!

Varaa luentoaika! Tilauslomake tai pukkaa sähköpostilla (christer.sundqvist@ravintokirja.fi) tai soita 040-7529274

Muuta kirjoitteluani luennoista:

maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

Diabeetikon on syytä välttää sydänlääkkeitä

*
New York Times -lehden kuuluisa ja arvostettu tiedetoimittaja
Gina Kolata kirjoittaa hyvin kriittiseen sävyyn diabeetikon sydänlääkkeistä. Hänen mielestään diabeetikon terveys luhistuu lopullisesti jos hän turvautuu uusimpiin sydänlääkkeisiin.

Toimittaja Kolata perustaa näkemyksensä sydänterveyttä ja diabetesta tutkineiden tiedemiesten yllättävän synkkiin arvioihin nykyisten sydänlääkkeiden sopivuudesta diabeetikoille. Pahimmillaan nämä lääkkeet ovat vaarallisia diabeetikolle ja ainakin ne ovat tehottomia.

Epidemian lailla lisääntyvä tyypin 2 diabetes (T2DM) on johtanut ennen näkemättömään ryntäykseen lääkekehittelyssä. Lääkärit tiedostavat, että potilas jolla on T2DM, on yhtä suuri riski saada sydänkohtaus kuin ei-diabeetikolla, jolla on takanaan jo yksi tai useampi sydänkohtaus. Tupakoinnin lopettaminen, liikunta ja kolesterolia alentavien lääkkeiden käyttö ei riitä vielä poistamaan diabeetikon sydänkohtausvaaraa. Ja näitä sydänlääkkeitä on nyt tullut kasvaville markkinoille.

Lääkäreiden tehtävänä on hoitaa potilasta mahdollisimman hyvin. Välillä tämä johtaa pyrkimykseen hoitaa potilasta lääkkeillä liiankin hyvin, sanoo tohtori Henry N. Ginsberg. Uusista hätkähdyttävän huonoista tutkimusnäytöistä on ollut se hyöty, että lääkärit innostuvat kokeilemaan hieman maltillisemmin lääkkeitä potilailleen.

Toimittaja Kolata on käynyt läpi tutkimuksia, joita on esitetty Amerikan sydäninstituutin American College of Cardiology kokouksessa viime sunnuntaina. T2DM johtaa epänormaalin korkeaan verensokeriin, joka on terveydelle vaarallista. Diabeetikon pahin tappaja on kuitenkin sydänkohtaus. On siksi aivan luonnollista, että voimakas lääkehoito nykyaikaisilla lääkkeillä, on ollut valtavan kiinnostuksen kohteena diabetestutkimuksessa. Tulokset ovat vain niin synkkiä.

Kaksi vuotta sitten ilmestyneessä tutkimuksessa alennettiin diabeetikkojen verensokeria hyvin voimakkasti erilaisilla lääkkeillä. Tuloksena oli, että diabeetikkojen sydänkohtaukset eivät vähentyneet. Tutkijat eivät suoraan syytä lääkkeitä epäonnistumisesta, vaan vierittävät syyn sille valtavan suurelle tautikirjolle, jonka kanssa diabeetikko joutuu elämään: korkea verenpaine, korkea LDL-kolesteroli, matala HDL-kolesteroli ja korkeat triglyseridiarvot.

Tohtori David Nathan sanoo: "Tyypin 2 diabeetikko onnistuu kaappaamaan itsellen kaikki riskitekijät samanaikaisesti." Tohtori Nathan johtaa Massachusettsin sairaalan diabetesyksikköä.

No, homma jatkui. Pyrittiin verenpainelääkkeillä alentamaan diabeetikon verenpainetta. Tämä oli lupaavalta vaikuttava hypoteesi, sillä korkealla verenpaineella oli tunnetusti terveyttä nakertavia vaikutuksia. Tutkimuksissa alennettiin voimakkaasti diabeetikoiden verenpainetta ja tuloksena oli, että systolisen verenpaineen voimakas alentaminen ei estänyt yhtään paremmin sydänkohtauksilta. Päinvastoin riski saada sydänkohtaus kohosi. Lisäksi verenpainetta alentavat lääkkeet aiheuttivat epämukavia sivuvaikutuksia.

Ja homma jatkuu taas. Nyt otettiin tarkasteluun ihan järkevältä vaikuttava hypoteesi: Jos pyritään lääkkeillä alentamaan pahaa LDL-kolesterolia, eikö silloin diabeetikkojen sydämet jo ala pysymään kunnossa? Ja niin päivänvalon näki useita tutkimuksia, joissa pyrittiin vaikuttamaan statiineilla ja fibraateilla diabeetikon veren rasva-arvoihin. Tulokset olivat masentavia: Sydänkohtaukset eivät vähentyneet.

Epäonnistuneista statiini- ja fibraattikokeista tohtori Ginsberg sanoo olevansa hyvin pettynyt. Oli kuitenkin tärkeää, että asiaa tutkittiin, sillä nyt on ainakin näyttöä siitä, että tällaista lääkekokeilua ei kannata tehdä diabeetikolle.

Viimeisenä oljenkortena lääkelaitoksilla on ollut hypoteesi siitä, että aterianjälkeinen verensokerin nousu on diabeetikolle vaarallista. Monella lääkärillä on tästä olettamuksesta hyvin vankka oma käsitys. Kun lääkkeillä pyritään estämään verensokerin nousu, silloin diabeetikon terveys paranee. Entä sitten kun asiaa tutkittiin? Mitä saatiin tulokseksi?

Tutkimuksessa annettiin lähes 10 000:lle korkean sydäntautiriskin T2DM-diabeetikoille nateglinidi -nimistä lääkettä, joka tehostaa insuliinin eritystä. Ei minkäänlaista vaikutusta sydänkohtausriskiin!

Lääkkeistä on hyvin vähän hyötyä diabeetikolle. Tämä on aika karu viesti. Pyrkimys hoitaa T2DM-tyyppistä diabetesta mahdollisimman tehokkaasti lääkkeillä on ymmärrettävää, mutta valitettavasti tällainen hoito on osoittautunut epäonnistuneeksi, tohtori Nathan sanoo lopuksi.

Muita diabeteskirjoituksiani voit lukea tästä:

sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

Kutsu diabetestutkimukseen

**
Haemme 30-50 -vuotiaita
tyypin 2 diabetekseen sairastuneita miehiä ja naisia kliiniseen tutkimukseen.

  • Olette avoimia muutoksille.
  • Haluatte oppia syömään oikein ja saada elämänne hallintaan.
  • Olette valmiita sitoutumaan tutkimukseen vuodeksi.
  • Asutte 100 km säteellä Kokkolasta.
  • Vapaamuotoiset hakemukset sähköpostitse 31.3 mennessä.
  • Personal trainer Taru Leino (taru.leino@kolumbus.fi)
  • Tai ravintovalmentaja Christer Sundqvist (christer.sundqvist@ravintokirja.fi)
  • Lisätietoja sähköpostitse.
  • Käsittelemme kaikkia tietoja luottamuksellisesti.
Tässä on kirjoituksia diabeteksesta:

Suuri ihmisten lihotuskoe on puolivälissä

**
Sain mielenkiintoista postia
. Painoon on nimittäin menossa arvostettuun Cell -tiedelehteen professori Roger H. Ungerin työryhmän julkaisema yhteenveto lihavuusepidemiasta ja metabolisesta oireyhtymästä. On karua luettavaa! Tilaa juttu minulta mikäli haluat kauhistuttavaa luettavaa!

Roger H. Unger and Philipp E. Scherer. Gluttony, sloth and the metabolic syndrome: a roadmap to lipotoxicity. Cell (in press), 2010


Sellainen koejärjestely joka kestää 50 vuotta, eikö se olisi jo aika luotettava tieteellinen koe? Jos vielä kokeeseen osallistuu 300 miljoonaa ihmistä yhdessä maassa, eikö se vielä entisestään lisäisi kokeen luotettavuutta? Entäs sitten jos kokeen vaikutukset näkyisivät koko maapallolla?

Niin mitä muuta kaipaisit terveysnäytöksi? Terveysblogissani julkaistut kirjoitukset ovat vuosien mittaan näyttäneet toteen sen karun tosiasian, että viisaus tulkita ravitsemustiedettä ei välttämättä asu perusbiologissa, koulutetussa ravitsemusterapeutissa, yliopistotason terveysvaikuttajassa, lääkärissä, puhumattakaan, että järjen ääni kuuluisi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan johtotroikassa. Jälkimmäiset ovat puuhaamassa rasvaveroa Suomeen! Älytöntä! Ei rasvoja pidä verottaa, vaan järkevämpää olisi verottaa sokeria ja elintarviketeollisuuden valmistamia eineksiä sekä pikaruokaa. Sillä sokeri ja arvottomat einekset (valmisruoat) ovat lihavuusepidemian syypäitä. Ainakin jos on uskomista 50 vuotta ja 300 miljoonaa ihmistä käsittäneeseen vieläkin käynnissä olevaan ihmiskokeeseen.

Parahin suomalainen terveysvaikuttaja! Istahda hetkeksi alas ja mieti mitä Unger -setä sanoo siellä Teksasissa. Älä jatkuvasti lyö päätäsi suomalaiseen petäjään vaan myönnä, että nyt on tiedossa mikä meidät lihottaa: Se on professori Ungerin (ja tohtori Sundqvistin!) mielestä liian voimakas hiilihydraattien nauttiminen yhdessä rasvan kanssa. Tilanne korjaantuu parhaiten ja tehokkaammin leikkaamalla hiilihydraattiosuutta ja parantamalla sekä lisäämällä nauttimiemme rasvojen laatua (luonnonmukaiset kasvi- ja eläinkunnan rasvat kunniaan!). Suomeen tarvitaan siis rasvakannustin ja hiilihydraattikielto.

No niin, päästetään tämän reippaan alkujuonnon jälkeen professori Unger ääneen: Kuvittele miten koko Yhdysvaltojen väestöpohja on tahattomasti osallistunut suurimpaan (300 miljoonaa koehenkilöä) ja pisimpään jatkuneeseen (50 vuotta) kliiniseen tutkimukseen koko ihmiskunnan historiassa. Kokeen tarkoituksena on ollut tarkistaa, toteutuvatko jyrsijöissä aiemmin havaitut terveyshaitat kokonaisessa ihmispopulaatiossa.

Jyrsijöissä saatiin aikaan voimakas lihominen ja ilmaantui hankalia terveyshaittoja pakottamalla heidät syömään yli tarpeen hiilihydraattipitoista ja rasvaista ruokaa. Nyt tiedämme 50 vuoden jälkeen, että sama käytäntö on lihavoittanut 200 miljoonaa amerikkalaista ja saanut aikaan ennen näkemättömän vaikean metabolisen oireyhtymän (diabetes, sydän- ja versisuonitaudit, korkea verenpaine, vyötärörasva yms.).

Terveysviranomaisten kyvyttömyys ja lääketeollisuuden haluttomuus havainnoida käynnissä olevan ihmiskokeen tuloksia, johtanee siihen, että koetta pitää jatkaa vielä toiset 50 vuotta. Koesarja taitaa siis olla vasta puolivälissä. Yhä edelleen jatkuu roskakaloreiden pakkosyöttö amerikkalaisille ja suomalaisille.

Rakas terveysblogini lukija. Katkaise omassa elämässäsi älyttömyyden kierre. Älä jatka toiset 50 vuotta amerikkalaisen koesarjan viitoittamalla tiellä. Tulokset ovat hirvittäviä! Hyväksy se tosiseikka, että sinut on lihoittanut tehtaan einesvalikoima, pikaruoka, holtiton sokerin ja muun hiilihydraatin käyttö sekä rasvakammon siivittämänä omaksumasi tapa ruokailla niin tavattoman kevyesti.

Heitä tänä päivänä pois kaikki taloudesta löytyvät kevyttuotteet. Älä enää ikinä sorru Valion kevytjogurttiin tai niihin iljettäviin Danoneihin, Vitalineaan ja mitä niitä onkaan. Älä juo virvoitusjuomia, noita perkeleellisiä ihmisten lihottajia ja nälänhallinnan sekoittajia! Vähennä tuntuvasti perunan, pastan ja riisin kulutusta, jos et ole huippu-urheilija. Syö sen sijaan paljon vihanneksia, metsämarjoja, lihaa, kananmunia ja juo kaikkein rasvaisinta maitoa mitä löydät.

Sundqvist -setä on nyt tosi harmistunut, jos Suomeen saadaan keinoteltua rasvavero ja jatketaan amerikkalaisten koesarjaa.

Asialliset kommentit ovat tervetulleita!

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta löydät tästä:

lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

Maitohappobakteerit ehkäisevät raskausdiabetesta

**
Tässä on kunnianosoitus
turkulaiselle ravintolisätutkimukselle.

Maitohappobakteerit eli probiootit ehkäisevät raskausajan diabetesta ja vähentävät samalla lasten lihavuusriskiä, osoittaa Turun yliopiston tutkimus. Tutkijat suosittelevat probioottien käyttöä lihavuus- ja diabetesepidemian hillitsemiseen.

Raskausajan diabetes on yleistynyt viime vuosina hälyttävästi. Turun seudulla siihen sairastuu jo joka kolmas odottava nainen. Tila korjaantuu yleensä synnytyksen jälkeen, mutta suuri osa naisista sairastuu myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Näiden äitien lapsilla on tavallista suurempi taipumus lihomiseen ja vaara sairastua diabetekseen.

Nyt julkaistun tutkimuksen mukaan näitä riskejä voidaan vähentää merkitsevästi nauttimalla ravintolisänä probiootteja.

Probioottien käyttö tarjoaa monia pitkäaikaisia terveysetuja sekä äidille että lapselle, sanoo tutkija Raakel Luoto haastattelussa. Probiootit ovat kustannustehokas tapa ehkäistä länsimaiseen ravitsemukseen liittyviä tautitiloja, kuten lihavuutta ja diabetesta, tutkijat lisäävät.

Tutkimukseen osallistui 256 ensimmäisellä kolmanneksella raskaana olevaa naista, jotka arvottiin satunnaisesti probiootti-, lume- ja ravitsemusterapiaryhmiin. Kolmas ryhmä sai ainoastaan ravitsemusterapeutin ohjausta, ei ravintolisiä. Muut ryhmät saivat probioottisia bakteerikantoja Lactobacillus rhamnosus GG/LGG, Valio ja Bifidobacterium lactis Bb12/Chr Hansen tai lumekapseleita.

Tämä on ensimmäinen tutkimus, jossa on selvitetty probioottien käytön merkitystä raskauden ensimmäisestä kolmanneksesta alkaen. Koehenkilöitä seurattiin 24 kuukautta, jolloin ilmeni, että raskausdiabetesta ilmaantui probioottiryhmässä vain 13 prosentille, mutta lumeryhmässä 36 ja ravitsemusneuvontaryhmässä 34 prosentille naisista.

Sairastuneilla naisilla ravitsemusneuvonta vähensi riskiä synnyttää suurikokoinen vauva. Suuri syntymäpaino ennustaa lapsen myöhempää lihomista.

Ravintolisien käyttö ei aiheuttanut mitään sivuvaikutuksia. Tutkijat suosittelevat probioottien käyttöä aineenvaihduntasairauksien ennaltaehkäisyyn.

Lähde: Luoto R, Laitinen K, Nermes M, Isolauri E. Impact of maternal probiotic-supplemented dietary counselling on pregnancy outcome and prenatal and postnatal growth: a double-blind, placebo-controlled study. British Journal of Nutrition 2010. Published online ahead of print, doi:10.1017/S0007114509993898

Lue lisää Tolosen nurkkauksesta:

torstaina, maaliskuuta 11, 2010

EPA:n etyyliesteri ehkäisee ja hoitaa rasvamaksaa

**
Tässä tulee dosentti Tolosen parhaimmasta osaamisalueesta näyte.

Rasvamaksalla tarkoitetaan rasvan kertymistä maksan soluihin. Maallikkojen mielikuvissa rasvamaksan syy on yleensä liika alkoholin käyttö, mutta rasvaa kertyy myös muusta syystä, jolloin puhutaan alkoholiin liittymättömästä rasvamaksasta. Se on hyvin tavallinen nykyään, ja se yleistyy koko ajan yhdessä lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen kanssa. Rasvan kertymisen syiden selvittäminen ja niiden keinojen etsiminen, joilla maksan rasvoittumista voitaisiin vähentää, ovat nykyisin myös diabetestutkijoiden työsarkaa. Rasvan kertyminen maksaan lisää insuliiniresistenssin riskiä, kirjoittaa Diabetes-lehti.

EPAn etyyliesteriä eli etyyli-EPAa valmistava japanilainen lääkejätti Mochida Pharmaceutical on tutkinut laboratoriossaan tämän kalaöljyn vaikutusta laboratoriorottien kokeelliseen rasvamaksaan. Tulosten mukaan 1,000 mg/kg/vrk etyyli-EPAa ehkäisee hyvin maksan rasvoittumista ja kovettumista (fibroosia).

Vaikutus perustuu etyyli-EPAn kykyyn ehkäistä ja vaimentaa hapetusstressiä ja tulehdusta, kirjoittavat tutkijat. He pitävät etyyli-EPAa potentiaalisena aineena alkoholista riippumattoman rasvamaksan ehkäisyyn ja hoitoon. Raportin julkaisi ruoansulatuselimistön sairauksiin erikoistunut tiedelehti.

Lähde: Kajikawa S, Harada T, Kaweashima A, et al. Highly purified eicosapentaenoic acid ethyl ester prevents development of steatosis and hepatic fibrosis in rats. Digestive Disease Sciences 2010 Mar;55(3):631-41.

Tolosen nurkkauksesta löytyy muuta mukavaa luettavaa:

Nuoret naiset - lukekaa tämä!

**
Dosentti Tolosen ehtymättömästä tietopankista
löytyy jälleen ajankohtainen juttu D-vitamiinista. Nyt on vuorossa nuoria naisia mahdollisesti kiinnostava tiedejulkaisu.

D-vitamiinin puute merkitsee rasvaisia lihaksia

Liian niukka D-vitamiinin saanti näkyy rasvan kertymisenä lihaksiin. Tämä lihasten rasvoittuminen heikentää niitä, kertoo uusi tutkimus. Raportin mukaan D-vitamiinin puutetta esiintyy 60 prosentilla aurinkoisessa Etelä-Kaliforniassa asuvilla nuorilla naisilla. Artikkelin julkaisi tunnettu ja arvostettu tiedelehti Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism.

Torontolaisen McGill-yliopiston ja Etelä-Kalifornian yliopiston yhteisessä tutkimuksessa mitattiin 90 kalifornialaisen nuoren naisen (16-22 v) seerumin D-vitamiinin (S-D-25) pitoisuus. Se oli peräti 59 prosentilla suositusta pienempi (alle 30 ng/ml eli 75 nmol/l). Joka neljännen naisen pitoisuus oli alle 20 ng/ml eli alle 50 nmol/l. Mitä vähemmän veressä oli D-vitamiinia, sitä enemmän lihaksissa oli rasvaa. Rasvan osuus saatiin selville skannaamalla lihaksia tietokoneella.

Tämä tutkimus on ensimmäinen laatuaan, jossa selvitetään D-vitamiinin ja lihasten rasvaisuuden yhteyttä, sanovat tutkijat. "Tulos oli yllättävä ja mielenkiintoinen, sillä koehenkilöt olivat kaikki nuoria ja terveitä ja asuivat Kaliforniassa, jossa saadaan riittävästi aurinkoa", tutkijat kirjoittavat. "Emme tiedä vielä, mistä D-vitamiinin puute johtuu. Suuret D-vitamiinimäärät saattavat vähentää kudosten rasvaa. Tai rasvakudos imee verestä D-vitamiinia, jolloin S-D-25 on pieni", tutkijat pohtivat.

Nyt julkaistu raportti ei vastaa kysymykseen, estääkö D-vitamiinilisä rasvan kertymistä lihaksiin.

Tutkimusta rahoittivat Yhdysvaltain Terveysvirasto, Yhdysvaltain armeija, Canadian Institutes of Health Research (CIHR), Natural Sciences and Engineering Research Council of Canada (NSERC) ja Dimensional Fund Advisors Canada Inc.

Lähde: Gilsanz, V, Kremer A, Mo AO, et al. Vitamin D Status and Its Relation to Muscle Mass and Muscle Fat in Young Women. Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism.
Julkaistu netissä ennen painamista.

Joko osallistuit Tolosen ehdottamaan D-vitamiinitiedon keräämiseen?

Lue lisää Tolosen nurkkauksesta!

keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010

Johtuvatko valtimotaudit infektioista?

*
Valtimonkovettumatauti (ateroskleroosi) saa ilmeisesti alkunsa aikanaan sairastetuista monista virus- ja bakteeri-infektioista, väittää dosentti Matti Tolonen. Taudin syy ei siis ole rasvainen ruoka eikä kolesteroli.

Mikrobi-infektio käynnistää elimistön immuunijärjestelmässä puolustusreaktion tunkeutujia vastaan. Makrofagit eli syöjävalkosolut aktivoituvat ja alkavat syödä viruksia ja bakteereita. Samalla ne käynnistävät inflammaation (infektion, tulehduksen), jonka tulisi sammua, kun tunkeutujat on tuhottu.

Suomenkielinen nimi 'tulehdus' on jossain määrin epätarkka, kertoo Christer Sundqvist. Siksi Tolonen käyttää sanaa inflammaatio kuvaamaan 'tulehduksen' reaktiota elimistössä. Bakteerin tai viruksen aiheuttamaa 'tulehdusta' kuvaa Suomen kielessä ehkä parhaiten sana 'infektio', jota myös käytetään myöhemmin tässä Tolosen kirjoittamassa artikkelissa.

Kaikkien ihmisten elimistö ei kykene kuitenkaan sammuttamaan inflammaatiota – ehkä piilevästä D-vitamiinin puutteesta johtuen – vaan se jää päälle hiljaa kytevänä kroonisena tilana eri puolilla kehoa. Inflammaatio jatkuu myös valtimoiden seinämissä, jotka alkavat paksuuntua ja jäykistyä.

Inflammaatio voi johtaa myös moniin muihin tavallisiin tauteihin, kuten masennukseen. Monet seikat voivat pitää yllä ja pahentaa inflammaatiota, kuten lihominen ja liiallisen omega-6-rasvahappojen saanti suhteessa omega-3:een.

Tämä infektioteoria ei ole uusi. Suomessa professori Pekka Saikku on puhunut siitä vuosikausia, mutta häntä ei ole uskottu, ainakaan yleisesti. Nyt uusi Manhattanin tutkimus, jonka julkaisi Yhdysvaltain Sydänliitto tiedelehdessään Stroke, antaa vahvaa tukea professori Saikun käsityksille.

Manhattanin tutkimuksessa amerikkalaiset neurologit mittasivat yhteensä 861 henkilön seerumista vasta-aineita viittä mikro-organismia (Chlamydia pneumoniae, Helicobacter pylori, sytomegalovirus sekä herpesvirus 1 ja 2) vastaan. Tutkittujen keski-ikä oli 67 vuotta, ja heillä kaikilla oli todettu kaulavaltimon seinämän paksuuntuma (suonen ahtauma).

Kävi ilmeiseksi, että kukin aikaisemmin sairastettu infektiotauti (vasta-ainemäärityksen perusteella) liittyi kaulavaltimon seinämän paksuuntumiseen. Mitä useampia infektioita henkilö oli sairastanut, sitä paksumpi kaulavaltimon seinämä oli.

Nämä tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan aikaisemmat akuutit tai krooniset tavalliset infektiot, ehkä inflammaatiota pahentaen, myötävaikuttavat valtimonkovettumatautiin, päättelevät tutkijat (Elkind MSV, Luna JM, Park Moon Y, et al. Infectious Burden and Carotid Plaque Thickness. The Northern Manhattan Study. Stroke, published online before print January 14, 2010)

Tämän käsityksen valossa kaikkien ihmisten tulisi aina infektioiden aikana ottaa runsaasti D-vitamiinia ja muita ravintolisiä, jotka vaimentavat ja sammuttavat inflammaatiota. Se ehkäisisi valtimonkovetus- ja muita kroonisia tauteja, sanoo dosentti Tolonen. Hänen ja tohtori Raasteen uudessa sydänoppaassa (PDF -tiedosto) esitetään infektioteoria ja itsehoitokonsteja valtimotautien ehkäisyyn ja hoitoon. Teidän kannattaa lukea sydänopas. Tässä johdannoksi pieni pätkä tekstiä:

"Mutta eihän hänellä ole vaatteita ensinkään!" sanoi pieni lapsi. "Hänellä ei ole vaatteita ensinkään!" huusi vihdoin koko kansa. Keisarin selkää karmi, sillä hänestäkin kansa oli oikeassa, mutta hän ajatteli: "Kyllä minun täytyy kestää tämä loppuun asti." Ja hän ojentui entistä ylpeämmäksi ja kamariherrat kantoivat laahusta, jota ei ollut ensinkään.

Tieteelliset tutkimukset eivät tue teoriaa "kovien" rasvojen terveysvaaroista, jota meille on syötetty ehdottomana totuutena jo kahden sukupolven ajan. Ravinnon tyydytetty rasva (voi ym.) ei lihota eikä liity sydän- ja verisuonitauteihin. Ne eivät myöskään ole kolesterolin aiheuttamia. Niinpä kolesterolilääkkeiden syöttäminen oireettomille ihmisille – lapsillekin, kuten nyt Suomessa suunnitellaan – ei ehkäise valtimotauteja. Niiden aiheuttajaa ei vielä tunneta, mutta kovettuvissa valtimoissa vallitsee aina krooninen tulehdus (inflammaatio) ja hapetusstressi. Niiden aiheuttaja on yleensä mikrobitulehdus, jonka käynnistämä immuunijärjestelmän reaktio voi jäädä "päälle" matala-asteisena ja kroonisena. Sitä pitävät yllä ja pahentavat D-vitamiinin, kalaöljyn omega-3-rasvahappojen ja muiden suojaravintoaineiden puutos sekä liikunnan puute ja lihominen. Valtimotautien ennaltaehkäisyn ja hoidon tulee painottua hapetusstressin ja tulehduksen vaimennukseen ja sammuttamiseen, mieluiten lääkkeettömästi, kuten tässä oppaassa neuvomme.

Iltalehtikin on ennättänyt 4.3.2010 uutisoimaan Manhattanin tutkimuksen!

Tämä kirjoitus kuuluu sarjaan Ravintolisen ABC, josta toistaiseksi on ilmestynyt seuraavat kirjoitukset:

tiistaina, maaliskuuta 09, 2010

Trendikästä superfoodia - kananmuna!

***
Dosentti Matti Tolonen tietää
minun rakastavan kananmunia. Siksi hän lähetti minulle lehdistötiedotteen pian julkaistavasta kananmunatutkimuksesta.

Ravitsemustutkijat pitävät jokapäiväistä kananmunaa superfoodina, sillä se ylläpitää terveyttä ja auttaa meitä taistelussa lihavuusepidemiaa vastaan. Pian julkaistavassa tutkimuksessa Nutrition and Food Science -lehdessä, tutkijat sanovat:

Alhaisesta energiamäärästään huolimatta, kananmunat sisältävät erinomaista proteiinia, suorastaan pursuavat kasvua ja palautumista edistäviä aminohappoja. Kananmunissa on D- ja B12-vitamiinia, seleeniä, koliinia ja antioksidantteja.

Tutkimusjulkaisussa käytiin läpi 71 erillistä tutkimusta ja muita asiakirjoja, joissa oli tarkastettu kananmunien ravintotekijöitä ja tämän arvokkaan ruoka-aineen roolia ruokavaliossamme.

Ravitsemustutkijat suosittelevat syömään ainakin yhden kananmunan päivässä.

Montako sinä syöt?

Lisää kirjoituksia kananmunista: