Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjat. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Yksinolon pohdintaa

***
Ajauduin Facebookin puolella yksinolon pohdintaan. Alla saat lukea valittuja mietteitä yksinäisyydestä. Mietteet olen poiminut omasta käsikirjoituksestani "Tervesmietteitä", joka ilmestyy syksyllä 2012 kirjana. Kiintoisaa tässä on se, että Terveysmietteitä voi jo nyt tilata riemastuttavana ja laadukkaana luentosarjana. Luennon aikana soi terveysmusiikki ja kuulette terveyspohdintaa valitsemaltanne aihealueelta (terveysohjeet, sairastelu, rakkaus, elämä, viisaus jne.)

SUOSITTELEN yksittäisen luennon tai luentosarjan tilaamista. Yhteystiedot blogin yläosassa.

YKSINOLON POHDINTAA

Yksikin yksinäinen yksilö on liikaa - ihminen on parhaimmillaan elävöittäessään elävien elämää. Christer Sundqvist (1957- )
Joka ei kestä yksinoloa, ei myöskään kestä kaksinoloa. Erkki Leminen (1922-1992)
Jos yksinäisyys on ihmisen perusvamma, niin ei sitä toinen ihminen voi toiselta täysin poistaa. Erkki Leminen (1922-1992)
Sisäinen yksinäisyys voi olla raskasta kevyessäkin seurassa. Erkki Leminen (1922-1992)
Yksin eläjä – vapautensa vanki. Erkki Leminen (1922-1992)
Yksinäisyys ei ole liian kallis hinta itsenäisyydestä. Toini Havu (1908-1998)
Ylimieliset ihmiset ovat yksinäisiä siitä huolimatta että heitä on paljon. Oiva Paloheimo (1910-1973)
Ihminen yksin kärsi niin hirvittävästi tässä maailmassa, että hänen oli pakko keksiä nauru. Friedrich Nietzsche (1844-1900)
On täysin sinun vallassasi lisätä mailman onnellisuutta juuri nyt. Kuinka? Sano muutama vilpittömän arvostava sana jollekulle yksinäiselle ja masentuneelle. Itse saatat jo huomenna unohtaa koko asian, mutta rohkaisun saanut muistaa sanasi lopun ikäänsä. Dale Carnegie (1888-1955)
Onnellisin olomuoto on työntäyteinen yksinäisyys. Voltaire (1694-1778)
Onnettomuutta seuraa aina toinen. Onni saapuu yksin. Italialainen sananlasku
Koira kantaa luun yksinäiseen loukkoon ja järsii sitä siellä omassa rauhassaan, mutta sivistynyt ihminen haluaa seuralaisia joiden kanssa voi puhella, ravita yhtä hyvin henkeään kuin ruumistaankin. John Erskine (1879-1951)
Se joka jakaa ateriansa, ei yksin vietä elämäänsä. Meksikolainen sanonta
En halua olla väsynyt yksin. Haluan että väsyt kanssani. Pablo Neruda (1904-1973)
Olla kaksin yksi! on rakastavaisten turhin toive ja suloisin yritys, kunnes he talttuneen kaihomielisinä oivaltavat: Kaksinkin yksin! Kaarlo Marjanen (1899-1984)
Rakkaus on läheisyyttä, avoimmuutta, luottamusta, turvallisuutta. Rakkaudesta putoaminen on yksinäisyyttä, joka pahimmillaan on helvetti. Erkki Leminen (1922-1992)
Mitä me olisimme ilman sairauksiamme. Monet menevät niiden kanssa naimisiin ollakseen varmalla puolella. Sairauksien ansiosta me emme tunne olevamme yksin. Niihin voimme luottaa kuin elinikäisiin ystäviin. Sairauden kanssa voi puhua. Claes Andersson (1937- )
Yksin syödessään ei tule kylläiseksi. Tansanialainen sananlasku

tiistaina, toukokuuta 29, 2012

Punajuuri on saanut uuden kirjansa

***
Gummerus on julkaissut hienon ruokakirjan punajuuresta. Runsaasti ruokaohjeita, taustatietoa ja ideoita tarjoavan kirjan ovat tehneet piirtäjä Sanna Pelliccioni ja valokuvaaja/kirjailija Loviisa Kangas.

Kirjassa "Punajuuri - ruokaohjeita ja ideoita" (Gummerus, 2012) nostetaan esille tämä arvokas juures todella hienolla tavalla. Punajuuri on voimakkaan makuinen ja monipuolinen juures. Siitä voi tehdä vaikkapa vaaleanpunaista risottoa, punajuuri-kookoskeittoa tai paahdettuja punajuurilastuja. Ei sovi myöskään unohtaa perinteisiä lindströminpihvejä ja borssikeittoa.

Punajuuren voi marinoida ja sen maun voi raikastaa viinietikalla tai sitruunalla. Hunaja korostaa punajuuren makeutta, ja sen seuraan sopivat monet yrtit. Punajuuren lehtiä voi käyttää kuten pinaattia ja mangoldia ja valmistaa ne esimerkiksi italialaiseen tai kreikkalaiseen tapaan.

Tumman suklaan ja pähkinöiden kanssa punajuuresta saa suussa sulavaa kakkua, ja punajuurimehua voi käyttää myös drinkkeihin.

Ruokaohjeissa on vaikutteita sekä suomalaisesta että italialaisesta keittiöstä. Moni kirjan ruoista sopii kasvissyöjille, osa vegaaneillekin. Reseptejä on 56 kpl ja joukossa on myös tunnettujen ravintoloiden punajuuriruokia, ja lisäksi kirjassa on ohjeita ja ideoita punajuuren muuhun käyttöön, kuten lankojen värjäykseen.

Punajuuri on monipuolinen antioksidanttien, kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde (katso punajuuren tiedot Finelin ruokatietokannasta). Punajuuren mukula ja naatit keräävät maaperästä nitraatteja, varsinkin jos maassa on paljon typpeä. Nitraatti voi ihmisen elimistössä muuttua nitriitiksi. Siksi punajuurta ei suositella pienille lapsille. Myös punajuuren oksaalihappo voi muodostua joillekin ihmisille ongelmaksi. Ryöppäämällä voidaan oksaalihappoa vähentää ja nitraateilta välttyy helpolla tavalla: kerää punajuuret illalla, sillä silloin nitraattipitoisuudet ovat alhaisimmillaan.

Mutta älkää antako tämän häiritä punajuuren kohtuullista käyttöänne vaan ottakaa punajuuren terveysvaikutukset täysimääräisinä vastaan:

  • vahvistaa puolustuskykyä
  • ehkäisee jossain määrin esim. päänsärkyä
  • auttaa maksa- ja munuaisvaivoissa
  • voidaan hoitaa ihottumaa
  • saattaa lieventää hermostohäiriöitä
  • lieventää flunssan oireita
  • auttaa ummetukseen
  • rautaa runsaasti sisältävänä ehkäisee anemiaa
  • hoitaa virtsa- ja kuukautisvaivoja
  • sitä on käytetty syövän tukihoidossa
  • kohentaa mahdollisesti mielialaa
  • alentaa tutkitusti verenpainetta
  • saattaa ehkäistä dementiaa lisäämällä aivojen verenkiertoa


10 punaista faktaa:
  1. Punajuuren väri tulee suhteellisen harvinaisesta väriaineesta nimeltään beetasyaani.
  2. Punajuuren makeus tulee siitä, että se on sokerijuurikkaan lähisukulainen.
  3. E162. Elintarvikeväriä E162 saadaan punajuuresta.
  4. Punajuuren kantamuoto on rantajuurikas, joka kasvaa Välimerellä ja Aasian rantavyöhykkeellä.
  5. Versot ja naatit ovat todellista herkkua!
  6. Poskipunaa sai punajuuresta mm. Afrodite, rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. On sitä käytetty kauneudenhoitoon Suomessakin.
  7. Ekologinen lähiruoka, sillä sen hiilijalanjälki on vain 0,1-0,2 kg raaka-ainekiloa kohti, eli se on vähäpäästöisistä vähäpäästöisin.
  8. Ota vastaan kevyt tieto! Nyt tarkkana kuin porkkana, sillä punajuuri on porkkanan lailla hyvin kevyttä ruokaa.
  9. Voimajuures, sillä se sisältää runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita.
  10. Lopuksi pääasiaa: ota punajuurta päänsärkyyn, niin hoidat sitä luonnonmenetelmällä.
Suosittelen!


perjantaina, toukokuuta 04, 2012

Maitovallankumous on NYT!

**
Suuri haaveeni on toteutumassa: Yhä useampi terveystietoinen suomalainen on siirtynyt nauttimaan aitoa, väärentämätöntä raakamaitoa. Vahvistuksena sille, että tämä linjaus on järkevä ja johtaa pysyviin terveysarvoihin, saimme markkinoille eilen (3.5.2012) uuden maitoa käsittelevän kirjan. Kyseessä on Fredrik Coltingin taitavasti suomennettu kirja "Vallankumouksellinen maito" (Atar, 2012). Minä sain kirjoittaa kirjan esipuheen.

Suomalaiset ovat maidonjuontikansaa
Maidolla ja maitovalmisteilla on tärkeä merkitys ruokavaliossamme. Mutta nautimmeko kuollutta maitoa, josta puuttuu luonnon tarkoittama suojavaikutus ja terveyttämme ylläpitävä ominaisuus? Onko jo aika luopua maidon kuumakäsittelystä (pastöroinnista), jossa maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit? Onko sille asialle mitään perusteita, että Suomessa kaikki kaupassa myytävä maito on pastöroitava? Mitä maidolle oikein tapahtuu meijerissä? Miksi niin moni oireilee kaupan maitoa juodessaan, mutta tinkimaito ei aiheuta ongelmia?

Yllä tehtyihin kysymyksiin ja moniin muihin kysymyksiin saamme vastauksia Fredrik Coltingin kiinnostavassa kirjassa. Colting on koonnut runsaasti tietoa terveellisestä maidosta. Coltingin mukaan sellainen maito on terveellistä, joka ei ole pastöroitu, on mahdollisimman vähän käsiteltyä (ei homogenoitu) ja lehmä on saanut nauttia lajilleen ominaista ruokaa vuoden ympäri.

Pastöroimattomassa maidossa on jäljellä kaikki ne elintärkeät vitamiinit, entsyymit, rasvahapot ja hyvät bakteerit, jotka auttavat meitä ylläpitämään terveyttä. Colting avaa meille maidon maailman käytännönläheisestä näkökulmasta tutkimusnäyttöä unohtamatta.

Itseäni on suuresti innostanut kuuluisa Parsifal -tutkimus, jonka Colting lyhyesti mainitsee. Tutkimukseen osallistui lähes 15 000 maatiloilla asuvaa lasta, jotka olivat 5-13-vuoden ikäisiä. Tutkimus toteutettiin Hollannissa, Itävallassa, Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä. Parsifal -tutkimuksessa todettiin, että aito tinkimaito saattaa ehkäistä allergioita ja astmaa lapsilla. Pastöroimatonta maitoa säännöllisesti nauttineilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan 58 prosenttia vähemmän ruoka-allergioita kuin muilla. Lisäksi astmariski oli 26 prosenttia muita pienempi ja riski saada heinänuha oli 33 prosenttia pienempi.

Maidon pastörointi ja homogenointi kulkevat käsi kädessä. Täysmaidon pastöroinnissa maidon rasvaosuus ja kerma nousevat pintaan muodostaen vastenmielisen näköisiä kokkareita. Homogenoinnissa rasva sekoittuu täydellisemmin maitoon.

Colting nostaa rohkeasti keskusteluun sen seikan, että pastörointi tappaa maidosta myös terveelliset bakteerit. Nämä bakteerit lisätään joskus kuumakäsittelyn jälkeen ja kutsutaan tätä juomaa tai maitovalmistetta funktionaaliseksi terveystuotteeksi! Sanomattakin on selvää, että maidossa alunperin olleet bakteerit pitävät meidät parhaiten terveinä ja niiden tuhoaminen on järjetöntä.

Maidontuotannossa olevat epäkohdat nostetaan tässä kirjassa hyvin esille. Maidonkäsittelyn huono hygienia ja raaka-aineen huono laatu (huonosti hoidetut lehmät!) ovat syynä maidon haitallisiin bakteereihin, sanoo Colting. Tälle näkemykselle toivoisi enemmän julkisuutta Suomessa.

Maito on luonnollisimmillaan käsittelemättömänä. Suomessa maidon tuotantohygienia on niin hyvällä mallilla, että voisimme juoda luonnollista tinkimaitoa huomattavasti enemmän ja tätä luonnon eliksiiriä voisi olla tarjolla laajemminkin ruokakaupoissamme. Maidon arvonpalautus terveytemme edistämisessä on enemmän kuin paikallaan! Vaatikaamme terveystietoisina kuluttajina oikeutta juoda luonnollista, pastöroimatonta maitoa!

Suosittelen kirjan hankkimista lähimmästä kirjakaupasta.

sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2012

24 tuntia hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia

**
Helmikuussa 2012 ilmestyi Teemu Virtasen uusi kirja "24 tuntia - hiihtoa, hikeä ja Hollywoodia". Aika outo kirja! Voiko hiihdon, hien ja Hollywoodin yhdistää? Kirjan lukeneena voin sanoa, että voi ja kirjan kustantaja Kalle Kotiranta luo tälle ajatukselle pohjaa sijoittamalla Teemun maailmanennätyshiihdon taitavasti kirjan sisäsivuille ja kuljettaa hiihdon myötä meitä läpi Teemun elämän.

Teemu on hyvän kirjan arvoinen. Kaikki eivät takuulla ymmärrä mitä se vaatii ihmiseltä jos hiihtää vähän yli 433 km yhden vuorokauden aikana. Se on muuten teko, joka ei onnistu kuin ihan poikkeukselliselta yksilöltä. Teemu on poikkeuksellinen! Kun hän narsistisesti kehuu naisseikkailuillaan, senkin ällöttävän kuvion lukee suhteellisen vaivattomasti.

Parasta kirjassa on se kun saamme tutustua Teemun ajatusmaailmaan ja jääräpäisyyteen. Lainaan tässä muutamia tyypillisiä kohtia kirjasta:

"Älä katso on ylivoimaisesti tunnetuin televisiojuttuni... Älä katsoa oli helppo ja mukava tehdä. En osannut odottaa siltä oikein mitään. Oli todella hienoa päästä juontamaan tuollaista menestysjuttua. Kun olen katsonut ohjelman uusintoja, alkujaksoissa huomaa, etten ollut koskaan esiintynyt estradijuontajana. Matkan aikana kuitenkin kehityin ja loppupuolella homma oli hanskassa. Vaikka sarja menestyi ja sen varjolla saimme jatkaa, päätti YLE lopulta lakkauttaa sen. YLE koki, ettei se ole heidän profiilinsa mukaista ohjelmaa ja jokin sisäinen vastarinta pakotti tähän päätökseen."

"Hyvästelin Marjon ja sanoin, että jouluna nähdään taas. Joulu tuli ja palasin perinteiselle joululomalle Suomeen, mutta en ottanutkaan yhteyttä häneen. Taas mieleni muuttui ja nälkäisenä etsin jo uutta tyttöä rinnalleni. Miksi olinkin näin typerä ja annoin hyvän tytön mennä menojaan. Marjo varmaan pitää minua todella ääliönä ja syystäkin..."

"Urheilussa eteenpäin meneminen on sinänsä aika selkeää. Harjoittelet ohjelman mukaisesti, toteutat sen, käyt kisoissa, analysoit ne ja jatkat eteenpäin. Työelämässä ja etenkin viihdemaailmassa samat lainalaisuudet eivät päde. Mukaan astuu suhdetoiminta, onni, jota toki tarvitaan urheilussakin ja mieletön puurtaminen, jossa ei lepoa tunneta, kuten urheilussa."

"Mutta minusta tuli maailmanennätysmies ja enemmän kuin sitä, minusta tuli ihminen. Ihminen joka osaa rakastaa. Ihminen, joka osaa arvostaa elämää, vaikka aina se ei ole helppoa. Minusta tuli se minä, jota lapsena en kuvitellut olevankaan. Se minä, joka jaksaa nostaa tulevaisuuden harteilleen ja kiivetä kohti kukkulan huippua aina toisinaan taakseen vilkaisten ja todeten, että tuo kiemurainen polku on antanut elämän kaikkine mausteineen."

Kahdeskymmeneneljäs tunti hiihtoa täyttyy ja Teemu kuulee Radio Suomen aikamerkin. Ennätyskokeen valvojan pilli puhaltaa. Teemu kaatuu lumihankeen ja hullu vuorokausi on ohi! Maassa maatessaan Teemu tajuaa olevansa ihan kuitti. Viimeiset tunnit ovat tehneet tehtävänsä. Näin puhkiväsynyt Teemu ei koskaan ole ollut, mutta eihän hän koskaan ennen olekaan hiihtänyt maailmanennätysvauhtia kokonaisen vuorokauden!

Voin suositella kirjaa kaikille suomalaisille! Hikeä, verta, seksiä, glamouria ja hiihtoa ei ole säästelty. Mahtavia tunnetiloja voi kokea laidasta laitaan, ääliömäisistä ryyppyreissuista ja kohelluksista tavattoman lahjakkaan ja ahkeran ihmisen ajatuksiin.

Lopetan mielelläni tällaiseen rakkauden sävyttämään kohtaan kirjassa:

"Sain nuoruuden ihastukseni omakseni. Siinä toki meni 15 pitkää vuotta ja monta seikkailua rakkauden ohdakeviidakossa, mutta hyvää kannattaa aina odottaa. Ei tuo yhdessäolo tietysti aina ole ollut ruusuilla tanssimista ja kyllä meilläkin on ollut vaikeita hetkiä sovittaa täysin erilaiset elämämme yhteen. Me molemmat olimme eläneet pitkään yksin vain lyhyitä suhteita takanamme, Sadulla tosin hieman enemmän ja pidempiä yrityksiä, joten yhteiselo oli haastavaa... Kun sitten keväällä 2003 aloitimme vakavan seurustelun, Sadulla oli heti alusta asenne, että joko ollaan tai sitten ei. Hän ei enää halunnut leikkiä. Yritin itse vielä ajatella, että olisin muutaman vuoden vapaampana, mutta onneksi tajusin pitää parisuhteesta kiinni. Ehkä kaikkien epäonnistumisieni jälkeen halusin taistella tästä suhteesta ja olinhan saanut oman unelmatyttöni rinnalleni."

perjantaina, huhtikuuta 20, 2012

Ruoka ja ADHD

**
Atar on julkaissut mielenkiintoisen kirjan: ADD- ja ADHD ruokavalio.

Kyseessä on tohtori Howard Peiperin ja opettaja Rachel Bellin englanninkielisen alkuteoksen laadukas suomennos. Kirjan suomensi Kari Koski.

Johdanto
Tarkkaamattomuushäiriötä, ADD, ja tämän häiriön lisäksi ylivilkkautta, ADHD, sairastavat ihmiset voivat olla terveitä yhtenä hetkenä ja hetken päästä he voivat hyppiä seinille. Tämä epäjohdonmukainen tapa käyttäytyä voi johtua ruoasta, ympäristön allergeeneistä ja monesta muusta seikasta. Tämä kirja näyttää tien luonnonmukaisempaan hoitoon ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. 

Mainio kirja!
Kirjassa on paljon hyvää. Se on sopivan kokoinen ja sisältää täsmällistä sekä käytännönläheistä tietoa luonnonmukaisemmasta hoidosta ADD:sta ja ADHD:sta kärsiville. Kirja ohjaa lukijaa loogisesti ongelman havaitsemisesta lähtien sellaiselle muutoksen tielle, jossa pääosin ruokavaliolla korjataan tätä ongelmaa. Kirjoittajat pyrkivät vakuuttamaan lukijansa, että lääkkeet ja psykoterapian voi jättää pois. Miten se tapahtuu selviää kohta!

Jos haluat muutosta, sinun pitää itse muuttua
Lukijassa herätetään ensin mielenkiinto muutosta kohtaan. Kysytään esim. onko lukija valmis ruokavaliomuutoksilla vaikuttamaan joko itsellään esiintyvään ADD/ADHD -sairauteen tai tunteeko lukija jonkun, jolla on tämä sairaus. Onko lukija valmis luopumaan joistakin ruoka-aineista, jotka saattavat aiheuttaa ongelmia? Syömään enemmän kasviksia, proteiineja, vitamiineja ja kivennäisaineita sekä vähentämään sokerin syöntiä? Oletko valmis ruokatottumustesi muutokseen, sillä muutos voi olla vaikea?

Mistä syystä ADD/ADHD on niin yleistä?
Kirjailijat mainitsevat joitakin syitä ADD/ADHD:n yleisyyteen.
  • Heikko ravinto. Tuoreiden ruoka-aineiden käyttö on vähentynyt, maaperä on köyhtynyt, lisäaineita sisältäviä teollisia elintarvikkeita käytetään yhä enemmän, suojaravintoaineiden puutos pahenee sukupolvesta toiseen jne.
  • Ympäristön saasteet. Ruoassa on hyönteismyrkky- ja torjunta-ainejäämiä, haitallisia raskasmetalleja löytyy yleisesti, juomavesi on heikkolaatuista, sisäilma on epäpuhdasta, tietokoneet ja matkapuhelimet säteilevät jne.
  • Keskushermoston allergisuus ruoka-aineille ja ympäristötekijöille. Jo kohdussa kehittyy altistus näille aineille, on pitkään oireettomana puhjetakseen myöhäisemmällä iällä, hoidetaan virheellisesti jne.
  • Antibioottien lisääntynyt käyttö vauvoilla ja pikkulapsilla. Tappavat hyödyllisiä suolistobakteereja, edistävät haitallisten hiivaeliöiden liikakasvua jne.
  • Selkärangan virheelliset asennot ja selkäydinnesteen virtauksen esteet. ADD/ADHD:stä kärsivillä on usein ongelmia selkärangan ylemmissä osissa, kraniosakraaliterapialla voidaan saada hyviä tuloksia jne.
  • Viihde-elektroniikka. Television katselu ja muun viihdeteknologian käyttö saattaa edistää sairauden puhkeamista, hypnoottisiin, nopeisiin siirtymiin perustuva viihde on vahingollista, elektromagneettinen rasitus on haitallista jne.
Ensimmäiset askeleet kohti uutta ruokavaliota
Kirjailijat ovat sitä mieltä, että muutamilla ruokavaliomuutoksilla voidaan muuttaa sairauden kulkua ihan merkittävällä tavalla. Pitäisi luopua niistä ruuista joihin kehittyy himo, sillä ne aiheuttavat kirjailijoiden mielestä eniten ongelmia. Jos himoitset jotakin (suklaata, pitsaa, limsaa, sipsejä, karkkia), älä syö sitä! Riippuvuus on allergia. 

Ensimmäinen askel korjaavaan suuntaan alkaa viikon ruokapäiväkirjan pidolla. Kirjoita myös ylös tunnetasosi, kuinka hyvin voit henkisesti ja fyysisesti päivän aikana. Kirjaa kaikki himottavat ruoat, makeiset ja juomat. Arvioi himo asteikolla 1-10. Kymmenen tarkoittaa, ettet voi elää ilman sitä, yksi, että siitä voi helposti luopua. Sitten keskityt muuttamaan ruokavaliosi vähemmän koukuttavaan muotoon.

Mitä pitää syödä?
Ensimmäisen askeleen suoritettuasi alkaa varsinainen työ, eli etsitään sinulle yksilöllisesti sopiva ruokavalio. Unohda ihmedieetit! Kirjoittajan mielestä mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on ainoa järkevä lähtökohta ruokavaliomuutoksille. Sen lisäksi tätä ruokaa täydennetään monipuolisilla ravintolisillä. Koko ajan tarkkaillaan sitä mitkä ruoka-aineet ja ravintolisät tuovat hyvän olon. Kirja esittelee joitakin erityisruokavaliota, mutta korostaa, että ihan tavanomaisella luonnonmukaisella, puhtaalla ruoalla pärjää.

Koko ajan kun syöt erilaisia ruokia, kannattaa tarkkailla oloaan, tulevatko ADD/ADHD -oireet takaisin, vahvistuvatko oireet, onko allergiaa, onko muita ongelmia?

Kirjan vahvuutena on ohjata perusjärkevien ruokamuutosten jälkeen varsin kattavan ja kiinnostavan ruokaohjeistuksen pariin. Siinä saa konkreettisesti tietää mitä kannattaa suuhunsa pistää. Kirjassa on lopuksi alkeellinen mutta toimiva ohjeistus siitä, mitä ravintolisiä ja muita hoitokeinoja voi käyttää sairauden pitämiseksi loitolla.

Suosittelen kirjaa ADD/ADHD -sairaudesta kiinnostuneille.

keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2012

Seksiä, himoa ja fantasiaa

**
Tutkimusprofessori Osmo Kontula on Duodecimille kirjoittanut kiinnostavan kirjan: "Mielen seksuaalisuus - matka kiihottumisen alkulähteille". Olin eilisessä kirjan julkistamistilaisuudessa kuuntelemassa Kontulan esitelmää ja ohuehkon kirjan ehdin jo pääpiirteissään lukea läpi. Lehdistötilaisuudessa oli harvinaisen hilpeä tunnelma. Toivottavasti terveysblogini lukijoille välittyy edes himpun verran hilpeyttä arkeanne piristämään ja rohkeimmat teistä tietenkin hankkivat Kontulan kirjan itselleen.

Annetaan professori Kontulalle mahdollisuus kuljettaa meidät seksuaalisen kiihottumisen alkulähteille!

Sisällysluettelosta selviää kirjan keskeiset teemat:

  • Mitä on mielen seksuaalisuus? 
  • Seksuaalinen itsetutkistelu ja seksuaalikokemusten muistelu 
  • Eroottinen ja romanttinen mieli 
  • Eroottiset ja seksuaaliset huippukokemukset 
  • Seksuaalinen halu ja kiihottuminen
  • Seksuaaliset mieltymykset, mielikuvat ja fantasiat minän psyykkisenä kuntouttamisena
  • Seksuaalisuuden ydinasia
  • Kielteisten tunteiden muuntaminen seksuaalifantasioiksi
  • Miesten ja naisten seksuaalifantasiat
  • Parinmuodostus seksuaalisena prosessina
  • Halun ja intohimon ylläpitäminen pitkäaikaisessa suhteessa
  • Upean seksin perusulottuvuudet
  • Mielen seksuaalisuus voimavarana elämään 

Mielen seksuaalisuus

Meidän mielemme virittää seksuaalisen mielenkiinnon ja halun sekä käynnistää seksuaalisen kiihottumisen prosessit. Tämä tapahtuu sekä tiedostamattomalla että tietoisella tasolla. Kunnollinen kiihottuminen takaa laadukkaita kokemuksia. Tästä asiasta ei ole juurikaan puhuttu, sanoi Kontula.

Haluammeko ja uskallammeko tutkia ja ymmärtää omien kiihottumistemme sisältöä ja tarkoitusta? Kirjan avulla voi lisätä ymmärrystä omia seksuaalisia motiiveja kohtaan. Kirjan avulla voi saada vastauksia siihen miksi tietyt tilanteet, ihmiset ja mielikuvat viehättävät ja stimuloivat meitä seksissä niin vastustamattomasti.

Lapsuuden merkitys

Lapsuuden kokemuksilla on suuri merkitys. Miten meitä on pidetty, hyväilty ja hoivattu lapsena? Miten lapsen seksuaalista uteliaisuutta on sallittu tai estetty? Onko meitä esimerkiksi opetettu pelkäämään nautintoa? Lapsuudessa saamme myös ensikosketuksen kykyyn antaa ja vastaanottaa ihailua. Miten olemme lapsuudessamme saaneet kehittää käsitystämme ja kokemustamme kehon merkityksestä ja omasta arvokkuudestamme eli seksuaalisesta itsetunnosta.



Mistä seksihalut saavat alkunsa?

Seksihalut syntyvät siinä kun kokee itsensä hyväksytyksi, arvostetuksi ja halutuksi, eli omaa riittävän seksuaalisen itsetunnon. Kontula korosti tässä nimenomaan oman halun merkitystä. Seksissä pitää olla tarpeeksi itsekäs. Aiemmat hyvät kokemukset ruokkivat uusia laadukkaita seksikokemuksia.

Kohdatessamme kiinnostavan kumppanin seksihalumme syttyvät kun on kykyä tietoiseen ja aisteja hyödyntävään läsnäoloon sekä omaamme riittävän vireystilan. Seksi edellyttää seksuaalisia taitoja ja suorituskykyä sekä valmiutta altistua tilanteessa seksuaaliselle ärsykkeelle ja kiihottua siitä. Kontula puhuu siitä miten seksihalumme sopii omaan seksuaaliseen käsikirjoitukseemme.


Kiihottuminen

Ihminen voi kiihottua pelkästään ajattelemalla tai mentaalisten kuvien (fantasiat) avulla, mutta tavallisesti siihen tarvitaan jotakin aistien stimulaatiota. Kiihottuminen tapahtuu, kun voimme toteuttaa fantasiamme tai jos toisen fyysiset piirteet vastaavat toivottua mielikuvaamme.

Ennen kiihottumista arvioimme kuinka hyvin potentiaalinen kumppani sopii siihen seksuaaliseen fantasiaan, johon koitamme häntä sovittaa. Kiihottumisessa keskitymme siihen mitä haluamme ja lähdemme vahvistamaan kiihottumisen tunnetta. Suurinta kiihottumista seuraava täyttymys tarjoaa tunteen omasta haluttavuudesta ja henkisestä vahvistumisesta. Tämä lisää myös ehdotonta arvonantoa kumppanille.


Kun kiihottumiselle löytyy vastine reaalimaailmassa, niin toteutuu seksuaalinen huippukokemus. Kumppanin valinnassa auttaa se millaisilla mielikuvilla, tilanteilla ja ihmisillä saadaan hereille intensiivisemmät ja voimakkaimmat seksuaaliset reaktiot. Aluksi ne ovat päiväunia ja fantasioita, eräänlaisia oikoteitä seksuaaliseen ydinteemaamme. Oikoteitä kiihottumiseen voivat tarjota myös seksitarinat ja pornografia.

Kontula puhuu siitä miten kiihottumisessa yhdistyvät menneisyyden haasteet ja vaikeudet. Kysymys on siitä kuinka muuntaa aiemmat täyttymättömät tunteet kiihottumiseksi ja nautinnoksi. Tätä kautta mielemme luo koko ajan kiihottavia käsikirjoituksia. Jotkut pitävät eläimellistä himoa kaikkein puhtaimpana seksinä. Tästä aiheesta hiukkasen punastelevat terveystoimittajat innostuivat keskustelemaan vilkkaasti. Millaista on eläimellinen himo, voi tämän tekstin lukija pohtia!

Kaipaus voi olla kiihottumisen lähtökohta! Kaipaus edustaa nimittäin tietynlaista fantasiaa ja romanssia kumppanista. Se on kuin kuilu halun ja todellisuuden välillä, jossa olemme ilman jotakin merkityksellistä elämässämme. Kiusoittelu uusintaa kaipausta ja se on kiihottumisen aistillista rakentamista. Sen sijaan yhdessä asuminen tekee kaipauksen vaikeaksi.

Seksuaaliset huippukokemukset
Nyt tarkkana rakas lukijani! Kontulan tuore kirja tarjoaa nyt tien seksikokemusten huipulle. Kaikkein mukaansatempaavimmat kiihottumiset ovat sellaisia hetkiä, jossa tunteisiimme liittyvät kaikki palaset ovat sopineet mielessä yhteen. Ihminen kokee olevansa tuossa tilanteessa täysin läsnä ja täysillä elossa. Seksikokemus siitä parhaimmasta päästä koskettaa olemassaolomme ydintä ja on itsensä toteuttamista parhaimmillaan. Seksikokemuksessa ollaan usein erityisten mieltymysten ja niiden esteiden vuorovaikutuksessa. Tunteiden tasapainoilua on luvassa ekstaasin tai uhkaavan tuhon välillä! Kieltojen rikkominen ja riskien kohtaaminen kiihottaa. Tämä saa ihmisen tuntemaan itsensä "tuhmaksi".

Seksuaalifantasiat
Professori Kontula oli havainnut, että kirjallisuudesta löytyy hyvin vähän tietoa siitä miten seksuaalifantasiat ohjaavat seksielämäämme. Tämän puutteen hän nyt haluaa korjata kirjassaan. Monille seksuaalifantasiat ovat seksuaalisuuden salatuin osa. Niillä on erityinen ja myös hoidollinen tarkoitus ja niitä voi pitää eräänlaisina hyvinä ystävinä stimuloidessaan ja parantaessaan seksuaalisia tunteitamme.

Seksuaalisessa fantasiassa voimme muuntaa ongelmalliset kokemuksemme vahvuuksiksi, joista voi saada nautintoa. Ne voivat paljastaa syvimpiä toiveitamme ja haaveitamme. Ne myös avaavat mahdollisuuksia kokea jotakin uutta. Fantasiat ovat mentaalisia seksuaalisia ärsykkeitä ja ikkuna psyyken syvimpiin tasoihin. Ne voivat olla muisteluita tai kuvitelmia. Yleisesti ne ovat mielikuvituksen toimintaa, mentaalisia mielikuvia, jotka ovat eroottisesti tai seksuaalisesti kiihottavia. Seksuaalifantasioiden avulla myös tunnistetaan ympäristön vihjeitä seksuaalisiksi.


Fantasian avulla voi kumota seksuaalista kiihottumista häiritseviä uskomuksia ja tunteita. Fantasia takaa turvallisen nautinnon ja kukaan ei kärsi siitä, että olemme täysin kiihottuneita. Voimme kiihottua olemalla itsekkäitä ja voimme vapaasti tehdä kumppanistamme objektin. Fantasian ja kiihottumisen olennainen osa on samaistuminen ja identifikaatio, tunne siitä, että sulaudumme täysillä toiseen. Häpeää voi työstää fantasioilla, joissa kumppani ei voi mitään sille, että haluaa itseä tai, että on täysin hullaantunut vartalostaan!


Suosittujen seksuaalifantasioiden valintaan vaikuttavat tunteet, joilla on yhteytensä lapsuuden ja nuoruuden kokemuksiin. Syyllisyyttä lievitetään fantasioimalla useista samanaikaisista kumppaneista. Tämä kompensoi heikkoa itsetuntoa, että ei ansaitse tulla halutuksi ja rakastetuksi. Hylätyksi tulemisen ja häpeän tunteita kompensoidaan fantasioimalla itsensä paljastelusta, siitä, että tulee näkyväksi. Fetisseihin liittyvillä fantasioilla eliminoidaan kiihottumista estäviä syyllisyyksiä ja huolenaiheita.

Avuttomuuden ja voimattomuuden tunnetta ja huonoa itsetuntoa työstetään dominointifantasioilla. Niissä mieli vapautuu avuttomuuden avulla kun tuntee itsensä kyllin arvokkaaksi saamaan kaiken huomion. Monet naiset pyrkivät irtautumaan tunteissaan syyllisyydestä ja vastuusta fantasioilla seksuaalisesta pakottamisesta tai raiskauksesta.

Seksuaalifantasioissa aukeaa portti sellaisen oman seksuaalisuutensa tutkimiseen, joka on vapaana tavanomaisista rajoituksista. Suosikkifantasiat tapahtuvat yleensä jossakin tutussa ympäristössä, mutta parhaat seksuaalikokemukset tapahtuvat sen sijaan jossakin yllättävässä ympäristössä. Autuasta sekoitusta eläimellisyyttä, aistillisuutta ja lempeyttä!

Fantasioiden keskiössä on oma vastustamattomuus ja rajaton valloituskyky. Fantasioissa ilmenee se maskuliinisuuden ja feminiinisyyden ydin, jossa kumppanit tekevät mitä tahansa voidakseen koskettaa ja rakastella kanssamme.

Kontula luettelee tyypillisiä seksuaalifantasioita:

  • Sovinnaiset intiimit mielikuvat rakastajista, jotka ovat tuttuja
  • Jännittävän seksuaalikokemuksen uudelleen lämmittely
  • Mielikuvat omasta vastustamattomuudesta ja viettelevistä seksuaalisista valtapeleistä
  • Mielikuvat "kielletyistä" seksuaaliasioista
  • Alistumis-dominanssikohtaukset – voimankäyttö ja sadomasokismi
  • Kuvittelu seksistä jonkun muun kanssa rakastelun aikana
  • Miehet useammin tekemässä toiselle jotakin – naiset useammin tekemisen kohteina

Miten voi ylläpitää seksuaalista halua pitkässä suhteessa?
Pitkässä suhteessa on tärkeää muuntaa tavanomainen seksuaalikokemus eroottiseksi kokemukseksi. Huolenpito tuottaa turvallisuutta ja mahdollistaa oman seksuaalisen ytimen tuomisen esille. Kun on liittynyt toiseen ja paljastaa haavoittuvan minänsä, niin voi päästää valloilleen "eläimelliset" halut. Sekä naisen että miehen halu aktivoituu siitä, kun hän tietää kumppaninsa haluavan häntä. Huippuerotiikkaan kuuluu aina vahva tunne hyväksytyksi tulemisesta. Seksuaalista sidosta ylläpidetään aistien avulla. Aistillisuuden lisääminen takaa halun säilymisen.

Pitkässä, onnellisessa suhteessa löytyy tasapaino yksilöllisyyden ja yhdessäolon välillä. Sellaisessa suhteessa ylläpidetään omaa identiteettiä ja erillisyyttä samalla kun ollaan läheisessä yhteydessä toisen kanssa. Ei tarvitse pelätä tulla hylätyksi eikä joutumista liian riippuvaiseksi. 

Kontula piti puolisoiden välisiä kiistoja itse asiassa hyvänä asiana! Kiistojen avulla luodaan emotionaalista etäisyyttä, joka lisää seksuaalista intohimoa. Suhde on turvallinen, mutta samalla jännittävä. Hyvässä suhteessa on halukkuutta elää eriytymisen tuottamassa tuntemattomassa maailmassa.

Upeat seksuaalikokemukset
Upealle seksuaalikokemukselle on tyypillistä jännityksen ja intensiteetin kohottaminen aistillisen stimulaation avulla. Keho ja kaikki aistit heräävät eloon, siirrymme neutraalista tilasta syvään kiihottumiseen täysin uppoutuneena ja keskittyneenä hetkeen. Olemme avoimena kokemaan ja valloittamaan jotakin uutta mistä itse tai kumppani on haaveillut. 

Upeaa seksikokemusta leimaa täydellisesti yhteen sopiva ajoitus ja rytmi. Olemme ikäänkuin yhteisellä leikkikentällä missä kadotamme ajan merkityksen ja ajantajun. Me ylitämme omat rajamme ja siirrymme tietoisuuden toiselle tasolle.




Upeassa seksuaalikokemuksessa olemme täysin läsnä tilanteessa ja hetken vietävissä. Tämä näkyy mielen tyhjenemisenä ja vahva aistillisuutena sekä voimakkaan kehollisuutena. Kiihottuminen vie voiton ajattelusta. Olemme aitoja, vapaita ja estottomasti omina itsenämme. Olemme matkalla ilman päämäärää vahvassa emotionaalisessa yhteydessä.

Rakastelussa on vahva intimiteetti ja sitoutuminen. Koemme voimakkaana toisen haluamisen ja haluttuna olo dominoi. Tapahtuu yhteisesti jaettavaa empatiaa, molemminpuolista hemmottelua ja huolenpitoa sekä paneutumista toiseen. Syntyy avointa puhetta ja halun ilmaisua, kykyä kuunnella ja antaa palautetta. Kumppanin reaktioiden tunnistaminen voi vahvistua ja voi syntyä ääntelyä ja uskaliasta seksipuhetta.

Kontula toivoo, että puolisot lukisivat kirjaa yksikseen. Kirjassa on tehtäviä, joita sitten voi ratkaista yhdessä. Tässä on yksi esimerkki tehtävästä:

"Samat huippukokemukset, jotka ovat tuottaneet niin paljon tietoa eroottisuutesi sisäisestä toiminnasta, ovat myös arvokkaita vihjeitä seksuaalisuutesi ydinteemasta. Kun muistelet kiihottavaa kokemusta ja arvioit sen kiehtovia yksityiskohtia ja värisyttäviä tunteita, yritä muodostaa itsellesi käsitys siitä, miksi nämä kokemukset olivat niin jännittäviä. Tutki asiaa riittävän läheisesti ja löydät epäilemättä hienovaraisia muistoja yhdestä tai useammasta harmillisesta ongelmastasi."
 

Lopuksi vielä ohjeita miten voi virittää sammuneet tai sammumaisillaan olevat seksuaaliset halut:


Muistele
Muistelu auttaa herättämään laimenneita tunteita kumppania kohtaan. Muistele, miten suhde alkoi. Mihin rakastuit kumppanissasi? Mikä herätti halun? Kun saat nämä asiat mieleesi, huomaat, että kumppanisi on yhä edelleen se sama ihminen, johon kerran rakastuit.

Avaa silmäsi
Vuosien aikana kumppanista tulee esille uusia ihastuttavia asioita. Tiedosta uuden viehätyksen lähteet ja voimista tunnetta kumppanin viehättävyydestä. Avaa siis silmäsi rakkaasi kauneudelle arjen, kiireen ja väsymyksen keskellä.

Viettele
Kun suhde on syntynyt, siihen on kuulunut viettelyä. Kumppanit ovat saaneet tuntea silloin itsensä rakastetuiksi ja halutuiksi. Kun olet itse aktiivinen, rakkaasi tuntee itsensä halutuksi. Mitä useammin kerrot kumppanillesi, miten arvostat häntä ja miten tunnet hänet haluttavaksi, sitä enemmän saat samanlaista kohtelua häneltä. Älä mieti etukäteen liikoja, vaan anna hetken ja tunteen viedä mennessään.

Älä pelkää kiistoja
Parisuhteessa ei saa pelätä kiistoja, koska ne juuri vahvistavat kumppaneiden erilaisuutta. Jos puolisot ovat aina samaa mieltä kaikesta, he alkavat muistuttaa liiaksi toisiaan ja mielenkiinto häviää. Pieni kitka ja erimielisyys tekee toisesta erilaisen ja kiinnostavan, joten kiista voi elvyttää jämähtäneen suhteen. Kiista tarkoittaa henkistä kamppailua, ei missään nimessä fyysistä tai henkistä väkivaltaa.

Tiedosta aistit
Kosketus on yksi tärkeimmistä aisteista. Tiedosta myös muut aistisi ja tunnustele hetkeä. Tärkeintä olisi päästä päämäärättömyyteen. Jos rakastelulle asettaa päämääriä, kuten esimerkiksi laukeamisen, syntyy paineita. Pysähdy ja keskity hetkeen, äläkä ajattele muita asioita.


HYVIÄ LUKUHETKIÄ!

torstaina, maaliskuuta 22, 2012

Ei päätä eikä häntää Kansalliskirjassa

*
Gummerus lähettää minulle kirjoja arvioitavaksi. Kiitos! Rakastan kirjoja. Erityisen paljon rakastan terveydestä ja elämästä kertovia kirjoja.

Äsken saapui Turkka Hautalan Kansalliskirja. Hautala on kirjoittanut viitisenkymmentä tarinaa, joita ei toisaalle osaa kuvitella kuin suomalaisuuteen liittyviksi. Kirjan nimi viittaa siihen, että nyt on tarjolla arvokasta luettavaa suomalaisuudesta, ehkä perisuomalaisista sairauksista ja horjuvasta terveydestämme. Sellaisesta suomalaisesta joka varttuu mäkihyppytornien ja automarkettien varjossa aikuiseksi, juottaa kiinalaisen humalaan ja opettaa poikansa heittämään leipiä vaikka jo viluttaakin.

Kattia kanssa, tässä kirjassa ei ole päätä eikä häntää! Todennäköisesti kirja saa jonkun kunniamaininnan, ehkä jopa palkitaan. Suomen kielen raiskaamisesta minä lähinnä syyttäisin Hautalaa. Juoni ontuu lyhyissä tarinanpätkissä. Suomalaisten terveys on heppoisissa käsissä. Ja juuri sen takia kirja on niin mainio!

Yksi esimerkki riittää. Luulin, että oli sopimatonta kirjoittaa 15 riviä pitkiä lauseita. Tässä tulee yksi kokonainen tarina, joka on yhtä ja samaa mitäänsanomatonta lausetta, joka kuitenkin jättää sinut syviin mietteisiin. Taito sekin. Kirjailija tämä Hautala on, ei siitä pääse mihinkään:

Marketin Harri
Eikä siitäkään oikein mihinkään pääse, että marketissa on aina yksi jota hän välttelee, se tulee samaan aikaan sisään ja jää seisomaan keskelle käytävää niin että on kerättävä rohkeutta ja anteeksi sanottava, se tuijottaa ei leipäpussia vaan sen läpi ja sitten siihen törmää leikkelehyllyllä vaikka on varta vasten välttänyt tavallisimpia reittejä, ja sen on hipelöitävä jokaista kinkkupakettia mitä helvettiä, mutistava sillä tavalla ettei ole varma pitäisikö sanoa anteeksi mitä vain antaa harrin vain mutista, sillä on housut joita ei myydä missään ja niissä ruskea tahra ja kun menet kassalle siinä se on edessä vaikka juuri näit sen valitsemassa sillipurkkia kuin elämänkumppania, no niin arvaapa laittaako se ostostensa perään kapulan ja osaako käyttää ongelmitta maksulaitetta ja tuijottaako se sinua pakatessasi sen sijaan että pakkaisi itse, ja arvaa vielä onko sillä mukava koti ja mielekästä tekemistä ja joku joka pitää harrista huolen?

Tämä tarinanpätkä pisti miettimään näitä harreja. Niitä on. Sano seuraavan kerran moi harrille! Eilen sain kuulla, että yli 75-vuotiaiden pääkaupunkilaisten miesten yleisin kuolinsyy on itsemurha...

sunnuntaina, joulukuuta 18, 2011

Max Tomlinson: Nyt se onnistuu!

*
Sain Gummerus OY:ltä arvioitavaksi naturopaatti Max Tomlinsonin uuden kirjan. Kirjan on taitavasti suomentanut Lauri Sallamo.

Naturopaatti ja funktionaalista lääketiedettä suosiva Tomlinson pyrkii kirjassaan etsimään sopusuhtaisen vartalon salaisuutta hormonitasapainosta. Kirjassa on yksityiskohtaiset tarkastelu- ja mittausohjeet sekä kyselylomakkeet vartalon ongelmakohtien löytämiseksi. Max Tomlinson on toiminut alalla yli kaksikymmentä vuotta. Tomlinson on kysytty luennoitsija ja opettaja, ja hänellä on ollut jo vuosia Lontoossa vastaanotto, jonne monet kuuluisuudet aina kuninkaallisia myöten hakeutuvat saamaan asiantuntevia neuvoja.

Tomlinsonin edustama hoitolinjaus perustuu kehon puhdistukseen, tietämykseen ravinnon terveyttä ylläpitävistä voimista ja oikein kohdistetusta kuntoharjoittelusta. Tomlinson suosittelee Maxin Välimeren ruokavaliota. Hän suosii sellaista versiota, jossa korostuvat vihannesten, hedelmien, täysjyvätuotteiden, meren elävien ja kasviöljyjen terveyshyödyt. Hän pelkää yllättävän paljon eläinrasvaa. Tämä on asia, joka minua ainakin hämmentää.

Kirja on pirteästi kuvitettu ja sisältää riittävästi tietoa, jotta menetelmästä kiinnostunut voi suorittaa ohjelman itsenäisesti. Ongelmakohtien kartoituksen jälkeen seurataan Tomlinsonin ohjeita ja jenkkakahvat, liiviläskit, allit (olkavarsien roikkuvat läskit), paksut reidet, läskiperse ja minnatkin (miesten rinnat) saavat kyytiä. Kätevää. Ei tarvita kuin viikon mittainen puhdistuskuuri (detox) ja sitä seuraava kuuden viikon täsmäohjelma Tomlinsonin suosittelemine ravintolisineen (mm. 3 g kalaöljyjä ja monivitamiinivalmisteet). Halleluja, kaikuu riemuhuudot hoikentuneesta olemuksesta! Ainakin jos on Tomlinsonin paikoittain häiritsevän kovaa kehua uskominen.

Tomlinson uskaltaa päästää ilmoille tällaisenkin lausahduksen: "Olen ollut tämän uudenlaisen ravitsemustieteen johtohahmo useita vuosia, ja asiakkaani hyötyvät tiedoistani ja kokemuksestani päivittäin. Kun noudatat huolellisesti kirjan suosituksia, saat saman hyödyn."

Ihmetyksen aiheena on, että Tomlinsonin kollegoja tai samansuuntaista hoitosuuntausta edustavia henkilöitä ei mainita nimeltä ja lähdeluettelo on säälittävän puutteellinen. Olisiko tässä kyseessä isojen gurujen taistelu elintilasta ja näkyvyydestä? Ajattelen erityisesti niitä Australian aikojaan, jolloin Tomlinson sai päähänsä ryhtyä naturopaatiksi. Eikö kiitosta tai mainintaa olisi ollut syytä kohdistaa muille kuin naturopatian tohtori Benjamin Brownille? 

Tässä kirjassa on hyvin samansuuntaisia ajatuksia kuin Charles Poliquinin edustamassa mallissa. Tässä kirjassa on löydetty samat vartalon ongelmakohdat, ihopoimumittauksineen kaikkineen ja sokerit ja muut nopeat hiilihydraatit saavat tässäkin kirjassa kantaa oikeutetusti syyllisen taakkaa. 

Korrektia olisi ollut mainita miten vähän tämä kirja eroaa Kaisa Jaakkolan erinomaisesti kirjoittamasta Hormonidieetti -kirjasta. Mahdollisesti tämä virhe olisi ollut korjattavissa juuri suomennoksen yhteydessä. Tomlinsonin aikomuksena ei ole päästää ketään muuta kukkoa tunkiolle. 

Tekstin vähäinen ankkurointi tieteelliseen kirjallisuuteen on erityisen häiritsevää. Lukija saa yrittää arvata tutkimuslähteet parhain päin. Minusta on outoa, että Tomlinson ummistaa silmät muilta samanlaisilta teoksilta. Se saa minut epäilemään, onko tässä kirjailija rehellisin aikein liikkeellä vai vain pönkittämässä omaa erinomaisuuttaan? 

Kirjan erikoisin tietoannos koostuu alfa-2-reseptoreista ja läskeistä. Terveysintoilijat käyvät toki keskustelua mikrotasolla alfa-2-reseptoreista, mutta onko tästä tiedosta tavalliselle tallaajalle mitään hyötyä? Ja onko Tomlinson ymmärtänyt nuo reseptorit ihan oikein? Alfa-noidankehästä puhuminen on aika lähellä potaskaa. Tavallinen lukija nostanee tässä vaiheessa hattua ja jättää alfa-2-reseptoripohdinnat vähemmälle. Ehkä jopa unohtaa ne kokonaan.

Mitä kirjasta jää siis käteen?

Itsekriittisen vartalon tutkimisen jälkeen voi olla, että Tomlinsonin kirja tarjoaa pysyvän avun läskien nujertamiseen, tai sitten ei. Kokonaisvaltaiseen terveyteen tällä kirjalla ei ihan päästä varsinkaan kun kirjoittajalla on niin paha rasvakammo. Kuntosaleilla tapahtuva liikunta vaikuttaa aika orjuuttavalta. Kirjailijalla ei ole kovinkaan paljon ymmärrystä hölkän suuntaan. Vihannes- ja hedelmäpohjaiset ravitsemusohjeistukset jättävät ihannevartaloaan etsivälle kovan näläntunteen, minkä kirjailija myöntääkin. Kirjan kansikuva läskejä etsivine suurennuslaseineen olisi voinut olla vähemmän tunkeileva. Kirja puolustaa kuitenkin paikkaansa terveystietoisen kirjahyllystä. Antoisia lukuhetkiä Max Tomlinsonin täsmäohjelmien parissa. 

perjantaina, marraskuuta 18, 2011

Kolesterolihuijaus

*
Kirjoitettu 13.11.2011 ja täydennetty 18.11.2011 Leino Utriaisen selventävällä viestillä koskien kirjan toista kirjailijaa:


MAHDOLLISTEN VÄRINKÄSITYSTEN VÄLTTÄMISEKSI
Minulla ei ole mitään tekemistä lisäravinnebisneksen kanssa. En ole edes kokeillut muuta kuin D-vitamiinia. Suhtaudun epäluuloisesti lisäravinteisiin. Tohtori Tolosen kanssa minulla ei ole muuta yhteistä kuin SUURI KOLESTEROLIHUIJAUS-kirjan kannet ja sähköpostikirjeenvaihtoa. Senkin olen omalta osaltani jo lopettanut.

Rahaa en toiminnallani tavoittele. Olen jo kaksi kertaa ilmoittanut julkisesti, että kirjasta tulevat pienet rahat pistän talteen mahdollisesti perustettavan STATIININ UHRIT- potilasyhdistyksen käyttöön. Tämä yhdistys perustetaan ensi vuonna, jos päivitettävä dyslipidemian KÄYPÄ HOITO-suositus suosittelee yhtä herkästi statiineja kuin nyt voimassa oleva hoitosuositus.

--------------------------

Readme.fi -kustansi nopealla aikataululla kirjan Suuresta Kolesterolihuijauksesta, jossa tuodaan esille kolesterolilääkkeiden edut ja haitat. Aikataulun nopeus selittyy sillä, että haluttiin saada tämä kirja markkinoille ennen dyslipidemioiden Käypä Hoito -suositusten uudistusta.

Kiire selittää sen, että kirja ei tarjoa kovinkaan suurta lukunautintoa. Kirjailijoista Matti Tolosen rooli jää epäselväksi. Oliko Matin ihan pakko taas tunkea kirjan sivuille ravintolisäpropagandaansa? Diplomi-insinööri Leino Utriaisen osuus kirjassa on helpommin puolusteltavissa, sillä hänen tarinansa statiinien aiheuttamasta vakavista terveyshaitoista (mm. haimatulehdus), on kirjan arvoinen. Valitettavasti Utriaisen tekstissä on häiritsevän runsaasti toistoa.

Leino Utriainen osoittaa kuinka monet lääkärit määräävät holtittomasti kolesterolia alentavia statiinilääkkeitä niillekin suomalaisille, jotka eivät niitä tarvitse. Tämä on kirjan ehdottomasti parasta antia. Leino on ottanut todella paljon selvää lääkityksestään ja kirjoittanut aiheesta hyvinkin paljon ennen tämän kiireellä kasatun kirjan ilmestymistä. Taitavaa kustannustoimittajaa olisi tarvittu nostamaan esille Leinon pääsanoma: Hän joutui maksamaan turhasta lääkemyönteisyydestään kalliin hinnan hengenvaarallisen haimatulehduksen muodossa.

Matti Tolonen kertoo kirjassa, kuinka sydän- ja verisuonitauteja voidaan ehkäistä ja hoitaa turvallisin lääkkeettömin keinoin. Ravintolisäsuositukset ovat tuttua kamaa Tolosta seuranneille. Harmillisen vähäiseksi jää Tolosen älyllinen anti kirjalle. Tämä kirja olisi ollut uskottavampi ilman Tolosta.

Käypä hoito- työryhmä päivittää vuonna 2012 hoitosuositukset suomalaisille lääkäreille potilaiden rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoitamiseksi. Kirjoittajat toivovat, että potilaiden järkevä hoito asetettaisiin lääketeollisuuden edun edelle.

Yrittäkää toki lukea kirjaa! Olen minä huonompiakin kirjoja pitänyt käsissäni.

Terveysblogissani on paljon rönsyileviä kommentteja kirjoituksiini kolesterolista. Myös Matti Tolonen ja Leino Utriainen ovat vierailleet terveysblogissani kirjoituksineen.

Tässä kirjan pääviesti Leino Utriaisen sanoin:

Ehdotan, että Finriski 2012-tutkimuksessa kerättäisiin systemaattisesti arkitietoa statiinien aiheuttamista haittavaikutuksista. Haittavaikutuskyselyn voisi hoitaa vähällä vaivalla luettelemalla etukäteen lähetettävässä kyselylomakkeessa tyypillisimmät haittavaikutukset ja kyselemällä ”tuntuuko tutulta ?”

Jos vastauksia analysoimalla todettaisiin, että potilaat kärsivät kivuista turhaan tiedon puutteen takia, olisi vastuullisen organisaation tiedotettava asiasta ja ryhdyttävä vähentämään kärsimyksiä.

Lopputoteamus
En pidä kohtuullisena, että minä yksin ”yritän pelastaa” potilaita statiinien haittavaikutuksista. Olen maallikko ja tarkistelen asioita vain potilaiden näkökulmasta. Onko tässäkin asiassa pakko kerätä kansanliike THL:n herättämiseksi ?

Alla luettelen oman ( =maallikkopotilaan) käsityksen tällä hetkellä statiinien aiheuttamista sairastumisista vuosittain Suomessa:

Rabdomyolyysejä noin 70
Haimatulehduksia noin 250
Munuaissairauksia noin 700
Diabetekseen sairastumisia noin 550
Maksavauriota ?
jne.
Jatkuvista lihaskivuista kärsii karkeasti arvioiden yli 100 000 ihmistä.

Käsittääkseni statiinien aiheuttamat sairastumiset jo vuodessa aiheuttavat enemmän sairastumisia kuin sikainfluenssarokotus traagisesti kertaluonteisesti. Sairastumismääristä saataisiin vähällä vaivalla tarkempi käsitys, jos niitä selvitettäisiin FINRISKI 2012-tutkimuksessa kyselylomakkeen avulla.

Sen jälkeen sairastumismäärät voitaisiin puolittaa, jos kaikille nyt statiineja syöville tehtäisiin huolellinen riskikartoitus. Käsitykseni mukaan puolet statiinin syöjistä saavat niistä enemmän haittaa kuin hyötyä. Kun nämä noin 330 000 ihmistä lopettaisivat turhan lääkityksen, poistuisi puolet myös haittavaikutuksista.

Yhteistyöterveisin
Leino Utriainen
dipl.ins. / eläkkeellä
Jyväskylä
nettisivut: https://sites.google.com/site/leinoutriainen/

Lue lisää:

Kirjoittajavieras: Leino Utriainen


torstaina, marraskuuta 03, 2011

Sydän tykkää täsmähoidosta

*
Olen saanut valtavan luku-urakan päätökseen.

Olen lukenut Jussi Yli-Panulan suomentaman Matthias Rathin klassikkokirjan "Miksi eläimet eivät saa sydänkohtauksia ... mutta ihmiset saavat!". Kirjan on kustantanut Lootus-kirja Oy ihan äskettäin.

Minä muistan tohtori Rathin hänestä tehtyjen ilkeiden kirjoitusten kautta, mutta mikä näissä tiedeskandaaleissa ja skeptikkokirjoituksissa lopulta on totta ja mikä toisen mustamaalaamista, se jää ainakin minulle epäselväksi.

Kirja on vakuuttava esitys sydänsairauksien ja joidenkin muiden sairauksien täsmähoidosta solulääketieteen keinoin. Kirjaa lukiessani minulla esiintyi useita epäuskon kohtauksia. Voiko todellakin olla, että olemme suuren lääketieteellisen huijauksen kohteina? Sydänsairaudet voidaankin voittaa lääkkeettömästi C-vitamiinilla, E-vitamiinilla, beeta-karoteenilla, joillakin aminohapoilla, muutamaa mineraalia nauttimalla, antioksidanteilla ja liikunnalla. Voi olla, en minä tiedä. Mitä sinä luulet, voidaanko Matthias Rathin kirjasta löytää totuus sydänsairauksista? Eläimet eivät yleensä kuolee sydänsairauksiin, mutta liian moni ihminen lähtee Tuonelan virran yli sydän sökönä.

Jos olen ymmärtänyt oikein niin temppu tehdään näin:


  • Kunnioita sydäntäsi. Tohtori Rathin mukaan meidän pitää ymmärtää sydämen merkitys ja oppia verenkiertojärjestelmän toiminnan salat. Meidän pitää tajuta, että verisuoniston pituus on lähes 100 km ja sydän lyö 100 000 kertaa joka päivä. Sydän on ihmisen rinnassa lyönyt yli 30 miljoonaa kertaa vuodessa ja pitkän elämän aikana sydän on pamppaillut ehkä 3 miljardia kertaa! Minkään muun elimen työmäärä ei ole yhtä suuri kuin sydämen. Tästä oivalluksesta tulee vetää se johtopäätös, ettei ole yhdentekevää missä kunnossa sydämesi ja verenkiertoelimesi ovat. Elimistösi on yhtä vanha kuin verisuonistosi, ja sepelvaltimoiden terveyden optimoiminen lisää vuosia elämäämme.
  • Korjaa verisuonten vauriot. Verisuonten heikkoudet ja niiden seinämien vauriot ovat pääasiallinen syy sydän- ja verisuonitauteihin. Tohtori Rathilla on tähän yksinkertainen konsti: Nauti erittäin suuria C-vitamiinin annoksia. Sellaisia grammaluokan annoksia kuten Linus Pauling aikoinaan myös esitti terveyden perustaksi. C-vitamiini on verisuonen täsmähoitaja. Se vahvistaa ja eheyttää verisuonta. Eläimet eivät saa sydänsairauksia, koska niillä on synnynnäinen kyky tuottaa riittävästi C-vitamiinia maksassaan verisuonien suojaksi. Sitä vastoin ihmisillä syntyy verisuonten seinämiin kertymiä (plakkia), jotka johtavat sydänkohtauksiin ja halvauksiin, koska emme kykene tuottaman C-vitamiinia synnynnäisesti ja yleensäkin saamme liian vähän tätä vitamiinia ravinnosta. Eli C-vitamiinia pitää syödä, jotta verisuonet pysyvät kunnossa. Nyt tiedämme sen. Mitä muuta?
  • Valtimoissa olevat plakit voidaan poistaa ilman leikkausta. Verisuonten sisäseinämiin kertyy vuosien saatossa kolesterolia ja rasvahiukkasia. Verisuonet tulevat tahmeiksi ja kaikenlaista töhnää tarttuu seinämiin. Seinämät voidaan kuitenkin liukastuttaa teflonin kaltaisilla aineilla: aminohapot lysiini ja proliini ovat luonnollisia teflonin kaltaisia aineita. C-vitamiinin kanssa ne auttavat poistamaan vanhat plakit luonnollisella tavalla.
  • Jäykät verisuonet historiaan. Plakit ja seinämissä esiintyvät kouristukset aiheuttavat korkeaa verenpainetta. Magnesiumin ja C-vitamiinin yhteisvaikutuksella voidaan tehdä verisuonista joustavammat ja näin korkea verenpaine laskee ja palautuu normaaliksi. Luonnollisesta aminohaposta arginiinista voi saada lisähyötyä. Olettehan kuulleet L-arginiini hypetyksestä esimerkiksi täältä?
  • Optimoi sydämesi toiminta. Sydän on verenkiertojärjestelmän uuttera moottori. Miljoonat lihassolut tarvitsevat oikeaa polttoainetta optimaaliseen toimintaan. Luonnollisia solupolttoaineita ovat karnitiini, koentsyymi Q10, B-vitamiinit ja monet muut ravinteet ja hivenaineet. Näiden välttämättömien aineiden ottaminen ravintolisänä optimoi tohtori Rathin mukaan sydämen pumppaustoiminnan ja edistää pulssin säännöllisyyttä.
  • Älä anna sepelvaltimosi ruostua. Biologinen ruostuminen eli hapettuminen vaurioittaa sepelvaltimoitasi, varoittaa tohtori Rath. Jos haluat rappiota ja vanhenemista ehkäistä, silloin pitää ottaa ravintolisänä C-vitamiinia, E-vitamiinia, beeta-karoteenia ja seleenia. Nämä ovat ne tärkeimmät luonnolliset antioksidantit. Näiden antioksidanttien ottaminen ravintolisänä suojaa sepelvaltimoita ruostumiselta. Tupakointi pitää lopettaa, sillä tupakansavu nopeuttaa verisuonten biologista ruostumista.
  • Liikunta on lääke. Verenkiertoelinten terveys pysyy hyvänä jos säännöllisesti harrastaa monipuolista liikuntaa. Kohtuullinen, säännöllinen liikunta, kuten kävely tai pyöräily, on ihanteellista, ja kaikki voivat sitä harrastaa.
  • Noudata järkevää ruokavaliota. Tuhansia vuosia sitten ravintomme sisälsi runsaasti kasvisravintoa, kuituja ja vitamiineja. Tämä kasvispainotteinen runsaasti hedelmiä ja vihanneksia sekä vähän rasvoja ja sokereita sisältävä ravinto edisti sepelvaltimoiden terveyttä.
  • Varaa aikaa palautumiseen. Fyysinen ja emotionaalinen stressi on sydän- ja verisuonitautien merkittävä riskitekijä. Meidän pitäisi varata huomattavasti enemmän aikaa rentoutumiseen. Stressihormoni, adrenaliini, kuluttaa elimistömme C-vitamiinia. Pitkäaikainen fyysinen ja emotionaalinen stressi tyhjentää elimistömme vitamiinivaraston ja edellyttää vitamiinitäydennystä.
  • Aloita nyt. Tohtori Rath ilmoittaa kirjassaan, että verisuoniplakkien kertyminen alkaa jo elämän toisella vuosikymmenellä. Mitä aikaisemmin aloittaa koko verenkiertojärjestemän terveysohjelman sitä enemmän vuosia lisää elämäänsä.
Ei sinun ole pakko uskoa näitä ohjeistuksia, mutta mikäli tohtori Rathin ohjelma toimii, tarkoittaa se, että käytännössä aika yksinkertaisin toimenpitein voi välttyä länsimaisen yhteiskunnan ykkösluokan tappajalta.

Suosittelen lukemaan Rathin kirjaa avoimin mielin.

torstaina, lokakuuta 27, 2011

PaRas ruokavalio

**
PaRas ruokavalio - luonnolliset rasvat kunniaan on ilmestynyt tänään 27.10.2011 Helsingin kirjamessuilla.

Saat tässä tutustua kirjan pääasialliseen sisältöön.

Kirjalla on omat blogisivunsa: http://parasruokavalio.blogspot.com/

Kirjan kuvituksesta vastaa Kati Kortelainen, jonka piirroskuvia on myös alla olevassa esityksessäni.
Herättääkö kirjan sisältö ajatuksia?
Mitä haluat minun käsittelevän tällä kirjan blogisivulla?

Kommentoi! Kysy? Kerro!

















tiistaina, lokakuuta 04, 2011

Muista lukea Muistikirja!

**
Atena Kustannus on tänä vuonna julkaissut useita todella kiinnostavia kirjoja. Psykologian professori Douwe Draaisman Muistikirja on yksi niistä.

Professori Draaisman kirja on perusteellinen selvitys muistitoiminnoistamme. Kirjassa on lukuisia hienoja esimerkkejä muistimme erityispiirteistä. On jännä todeta miten oikullinen muisti on. Se saattaa kadottaa jotain tärkeää ja kaivaa esiin sellaista, jonka mieluiten unohtaisi.

Elämäkerrallinen muisti varttuu yhdessä kanssamme ja tätä koskeva tieteellinen ja käytännönläheinen pohdinta on kirjan parasta antia. Kirjailija antaa parhaan mahdollisen vastauksen kysymyksiin:

Miksi tietty tuoksu tuo mukanaan paljon eläviä mielikuvia?
Miksi lapsuuden muistoissa kesälomat tuntuvat niin pitkiltä?
Millaisia ovat ensimmäiset muistomme?
Miten autististen nerojen ylivertainen muisti on selitettävissä?
Helpottavatko valokuvat muistamista vai peittävätkö ne alkuperäiset muistot alleen?
Miksi traumaattiset muistot pyyhkiytyvät mielestä?

Muistikirja käy läpi ihmiselomme muistikokemukset alkaen lapsen ensimmäisistä muistoista ja päättyen viimeisiin hetkiin, kun eletty elämä kulkee silmien edestä filminauhana. Teos etsii vastausta muistamisen mysteeriin psykologiasta, historiasta ja kaunokirjallisuudesta.

Kirja on muistamista monin eri tavoin valaiseva teos. Paikka paikoin kirja on hyvinkin viihdyttävä. Poimin tähän loppuun joitakin otteita kirjasta, joka sinun kannattaa hankkia.

Hajut ja muisti
Kokeissa on käynyt ilmi, että hajut jättävät varsin selviä jälkiä aivoihimme. Hajut eivät hälvene muistista, sillä elämän aikana kokemamme uudet hajut eivät hälvennä vanhoja hajujen muistijälkiä. Kun menneistä ajoista ei enää ole jäljellä mitään ihmisten kuoltua, esineitten tuhouduttua, elävät pitkään yksin haju ja maku, muita hauraammat mutta elinvoimaisemmat, aineettomammat, sitkeämmät, uskollisemmat, ja ne elävät kuin sielut, muistavat, odottavat, toivovat kaiken muun raunioilla.

Miksi muistamme etuperin emmekä takaperin?
Rekisteröimme kaikki havainnot ja kokemukset tulevaa toimintaa silmällä pitäen. Aikaisemmat tapahtumat ovat tärkeitä vain siltä osin kuin ne auttavat meitä ennakoimaan tulevaa. Siltä kannalta katsottuna muisti ei ole suunnattu menneeseen vaan tulevaan, ja siksi muistaminen on kääntynyt katsomaan kohti tulevaisuutta. Muistimme on ilmeisesti rakentunut osoittamaan siihen suuntaan, josta muutokset tulevat. Mieleenpainaminen palvelee odotuksia.

Valaistu huone pimeässä talossa
Kirjan kiehtovimpia asioita on ihmeellisiin muisti- ja laskusuorituksiin selviytyvien idioottien ja ns. savantien esittely. Kirjassa kerrotaan eräästä laskijaihmeestä nimeltään Jedediah Buxton (1702-1772). Hän ei koskaan oppinut lukemaan ja kirjoittamaan, mutta hänellä oli aivan ilmiömäinen lukumuisti ja kyky laskea monimutkaisia laskutoimituksia. Tämä yksinkertainen ihminen oli todellakin aivan ällistyttävä. Buxton loisti varsinkin avaruus- ja tasokuvioita koskevissa tehtävissä, kuten pinta-ala- ja tilavuuslaskuissa. Jos oli kerrottava keskenään kolme kahdeksannumeroista lukua, Buxton osasi luetella 27-numeroisen vastauksen pyydettäessä vaikka takaperin. Hänelle esitettiin vuonna 1751 sarja laskutehtäviä. Kysymykseen, kuinka monta kertaa kuuden jaardin ympärysmittainen kärrynpyörä pyörähtää 204 mailin matkalla Yorkista Lontooseen, seurasi 13 minuutin kuluttua oikea vastaus: 59840 kertaa. Buxtonin bravuuri oli 39-numeroisen rahasumman kertominen itsellään eräässä kokeessa vuonna 1751! Laskutoimituksen Buxton teki päässään ja se vei häneltä yli kaksi kuukautta. Tulos, 78-numeroinen luku, pyydettiin tarkistamaan, mutta se oli hänen elinaikanaan mahdotonta. Vasta tarkistus tietokoneella on sittemmin osoittanut, että Buxtonin vastaus oli yhtä numeroa lukuunottamatta oikein!

Musikaalisten savantien kuvaukset ovat riipaisevia. Derek Paravicini syntyi liian aikaisin ja sai happihoitoa, joka aiheutti hänelle mm. silmiin korjaamattomia vaurioita. Myös hänen motoriset taitonsa olivat vakavasti häiriintyneet. Kun hän oli noin kaksivuotias, hänen huomattiin olevan erityisen herkkä äänille. Hän matki kaikkia kuulemiaan ääniä radiosta, luonnosta, keittiöstä jne. Kolmevuotiaalle Derekille ostettiin piano. Musiikkikappaleiden oppiminen vei häneltä pitkän ajan, mutta hän jatkoi sinnikkäästi pianonsoiton opettelua erään musiikinopettajan kanssa. Yhdeksänvuotiaana Derek piti jo konsertteja jazzyhtyeiden kanssa. Kaikki motorinen kömpelyys katosi samalla hetkellä kuin hän tunsi pianon koskettimet sormiensa alla. Samat kädet, jotka eivät osanneet sulkea edes nappia, soittivat mitä vaikeimpia musiikkikappaleita! Tässä Youtube -videoita missä Derek soittaa:
http://www.youtube.com/watch?v=bXZ_LLIkoZY
http://www.youtube.com/watch?gl=GB&hl=en-GB&v=lhdGNSGjQSU
http://www.youtube.com/watch?v=gWH49kwi3TM


Suosittelen!

maanantaina, syyskuuta 19, 2011

Parantavat rasvat

**
Huomio! Päivitys 19.9.2011
Taija ja Jani Sompin rasvakirjassa puhutaan siitä miten verisuonissa on vähäisen rasvan ja kolesterolin lisäksi huomattavan paljon kalkkia (verisuonet kalkkeutuvat). Jani Somppi on lähettänyt terveysblogissani julkaistavaksi ja kommentoitavaksi oheisen kuvan. Kuva on otettu nivusvaltimosta ja sen valtimoplakista. Plakki koostuu pääosin kalkista.


Päivitys 15.9.2011
Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti. Kiitos.

Taija ja Jani Sompin rasvakirja osuu ravitsemuskeskustelussa hyvin arkoihin kohtiin. Kommenteista huomaatte, että joillakin on vaikeuksia valita sanansa fiksusti. En halua millään tavalla johdatella keskustelua, mutta blogi-isäntänä olen joutunut siivoamaan muutaman epäsiistin kommentin pois. Pidetään keskustelu siistinä, sillä olemme isojen muutosten äärellä juuri nyt. Osa kansasta viis veisaa viranomaisvalistuksesta ja syö päinvastoin kuin heitä on vuosikymmeniä valistettu. Aika huikeaa!

Silmiemme eteen levittyy näkymä, jossa terveysasioita aktiivisesti seuraavat Suomen kansalaiset pohtivat avoimesti esimerkiksi ravintorasvojen merkitystä. Vahvasti näyttää siltä kuin kansalaismielipide liikahtaisi yhä vahvemmin siihen suuntaan, että viranomaistemme tarjoamaan tietoon ei uskota. Hankaluuksia saattaa olla odotettavissa jos epäusko tästä vielä leviää. Mielestäni ainoa keino on minun valitsemani tie: siltojen rakentaminen. Rakennetaan yhdessä luotettavan viranomaistiedon ja kansalaisten välistä siltaa.

Nyt tarvitaan rehellistä tietoa, ei niinkään suunpieksentää. Jos valtimotaudin ja rasvaisen ruoan välillä ei ole yhteyttä (vaikka tätä on toitotettu viimeiset 50 vuotta), se asia pitää myöntää virheeksi ja tehdä sen mukainen korjausliike ravitsemusvalistukseen.

Tottakai osutaan arkaan kohtaan, jos terveysviranomaistemme työ mitätöidään. Kuka meistä haluaisi elää sen kauheuden kanssa, että elämäntyösi tutkijana ja terveysvalistajana mitätöidään? Somppien kirjasta saa sellaisen käsityksen, että ihan kaikkeen ei pidä uskoa mitä meille on vuosikymmenten saatossa syötetty viranomaisten taholta. Jos ravintorasvoista ei ole kerrottu kaikki totuus, niin täytyy toivoa, että valehtelu loppuisi ja kerrottaisiin totuus kansalle.

Kansa ei selvästikään enää ole Pohjois-Karjala-projektin lumoissa. Somppien rasvakirjassa paljastuu se poliittinen peli, joka johti eläinperäisten rasvojen demonisointiin. Meidän pitää ehkä varautua siihen, että ravitsemusvalistus muuttuu poliittisesta kielipelistä ja tutkijoiden ja terveysviranomaisten mahdollisesta tiedonpimityksestä aidoksi terveysvalistukseksi.

Odotan edelleen sitä "veret seisauttavaa" kuvaa Sompeilta missä näkyy kalkkia valtimossa, ei niinkään kolesterolia ja rasvaa. Se minulle luvattiin. Sillä kolesteroli- ja rasvakuvia olen kyllä nähnyt virallisterveellisillä luennoilla yllin kyllin. Joko siinä tukkoon menevässä valtimossa on rasvaa/kolesterolia tai sitten kalkkia. Sompit väittävät, että puolet valtimon seinämästä on kalkkia, professori Timo Strandberg ja monet muut väittävät, että rasva tukkii suonet. Jompi kumpi valehtelee? Vai onko löydettävissä jokin muu selitys, joka pelastaisi tilanteen? Kuka tulee apuun? Kuka selittää tavallisella kansankielellä mitä tukkoon menevässä valtimossa tapahtuu? Mikä aine tai tapahtuma pistää verisuonet tukkoon? Kalkkeutuvatko verisuonet, tulehdusko siellä tekee tuhoa vai rasvako siellä todellakin jyllää?

Kommentteja saa tulla! On tärkeää saada totuus esille!


14.9.2011 kirjoitettua tekstiä tulee tässä:


Somppien pariskunta (Taija ja Jani) on julkaissut rasvoista kertovan kirjan, jonka sain käsiini joitakin päiviä sitten. Sain ystävällisen kutsun Gummeruksen järjestämään kirjan julkistamistilaisuuteen 14.9.2011.

Kyseessä on kirja rasvoista, joka monista muista kirjoista poiketen, pitää arvossa eläinrasvoja. Kirjassa on Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksista poikkeava linjaus erityisesti ravintorasvojen suhteen. Sain julkaisuluvan tälle Taija Sompin lausahdukselle julkistamistilaisuudessa:

Rasvojen suhteen ollaan ihan pielessä nykyisissä virallisissa ravitsemussuosituksissa.

Kirjassa on ansiokkaasti otettu esille vähän rasvaa sisältävien kevyttuotteiden terveyshaitat. Piristävällä tavalla Somppien käsitys hyvistä ja huonoista rasvoista ei noudata valtavirran käsitystä kaikilta osin. Tarvittaessa terveystietoinen ihminen voi Somppien kirjasta saada tukea esimerkiksi voin ja muiden maitorasvojen käytölle terveyden perustana.

Poikkeavan rasvakäsityksen lisäksi kirjassa on raikkaalla tavalla tuotu esille valtimotaudin synty. Mikä tukkii verisuonemme? Somppien mukaan kalkki tukkii valtimoita, ei niinkään kolesteroli. Mielenkiintoista.

Kysyin julkistamistilaisuudessa voinko saada kuva-aineistoa, joka tukisi ylläolevaa väitettä kalkin roolista valtimotaudissa. Vastaus oli myönteinen. Tulen saamaan kuva-aineistoa liitettäväksi tämän blogitekstin yhteyteen.

Mikä valtimotauti on? Lähtökohta valtimotaudin nykyaikaiselle käsittelylle on seuraava. Kun valtimot ahtautuvat, sitä kutsutaan nimellä valtimonkovettumatauti tai yksinkertaisesti valtimotauti. Puhutaan myös verisuonten kalkkeutumisesta. Se ei valtavirran käsityksen mukaan (Sydänliitto, Käypä hoitosuositukset, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yms.) ole kovin osuva nimitys, sillä verisuonten sisäseinämiin ei kerry kalkkia vaan kolesterolia.

Lääkärikirja Duodecimin mukaan (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00095) valtimotauti (valtimonkovettumatauti, ateroskleroosi) tarkoittaa verta kuljettavien valtimoitten ahtautumista, jonka seurauksena veren kulku suonessa häiriintyy. Taudista käytetään myös kansanomaista nimeä "verisuonten kalkkeutuminen", vaikka ahtauma ei johdu kalkista.

Mehiläisen verisuonikirurgit kirjoittavat: Mikä on tukkeava valtimotauti? http://www.mehilainen.fi/mehil%C3%A4isen-verisuonikirurgit-hoitavat-valtimovaivat Tukkeava valtimotauti (valtimokovetustauti, ateroskleroosi, atherosclerosis, atherothrombosis) on valtimoiden yleissairaus. Suonten seinämiin kerääntyy kolesterolia ja kalkkia aiheuttaen verisuonen seinämän paksuuntumisen (oireeton tauti) ja lopulta sen ahtautumisen tai tukkeutumisen kokonaan.

Suomen sydänliitto sanoo näin: (http://www.sydanliitto.fi/krooninen-sepelvaltimotauti Ateroskleroosissa valtimoiden sisäseinämään tunkeutuu aluksi verenkierrosta kolesterolia sisältäviä hiukkasia (lipoproteiineja), joista tärkein on LDL. Vuosikymmeniä kestävän mutkikkaan tapahtumaketjun aikana suonen seinämään kehittyy tulehdus, jonka vaikutuksesta sinne kehittyy pesäke, ateroomaplakki. Jos veren rasvakoostumus on epäsuotuisa (paljon "pahaa" LDL-kolesterolia ja vähän "hyvää" HDL-kolesterolia), plakkiin kertyy yhä enemmän kolesterolia, tulehdussoluja, sidekudosta ja kalkkia.

Somppi & Sompin mukaan tutkijat ja monet kliinikot ovat sitä mieltä, ettei kolesteroliteoria nykyisessä muodossaan voi pitää paikkaansa, koska pahimmat ja yleisimmät ahtaumat ovat todellakin kalkkia.

Mielenkiintoista totta tosiaan!

Suosittelen kirjaa!

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2011

Maailman valloittajat

**
Olin äskettäin todella mielenkiintoisen kirjan julkistamistilaisuudessa. Kyseessä on kolmen suomalaisen (tai suomalaistaustaisen!) sankarin esittely.

Maailman valloittajat kirjassa esitellään sankarimme maalla, merellä ja avaruudessa. Maalla seikkailee vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson, merellä taistelee luonnonvoimia vastaan Thomas Johanson ja avaruudessa kävi oma sisunauttimme Timothy Kopra.

Vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson valloitti ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestin vuonna 1993. Tavoitteellinen ja periksiantamaton elämänasenne siivittivät Veikan omiin korkeuksiin. Lajinsa ehdoton pioneeri saavutti huikean päämääränsä kesällä 2009: Hänestä tuli vasta yhdeksäs ihminen, joka on onnistunut kiipeämään kaikille neljälletoista yli 8000 metriä korkealle vuorenhuipulle ilman lisähappea.

Veikka kertoo: Eräs seikka, jota Himalaja-kiipeilystä on vaikea kertoa muille - saati tajuta, mitä se käytännössä tarkoittaa - on aika. Nyky-yhteiskunnassa luppoaika on häviävä suure. Tämä on hyperaktiivisen elämänmuodon vastakohta, koska vuorella keskitytään vain yhteen ja ainoaan asiaan... Jos ihmisillä olisi aikaa tutustua toisiinsa muutaman tunnin sijasta kuukauden päivät, niin kyllähän siinä ajassa kerkeäisi kelata ihan kaikenlaisia juttuja.

Olympiavoittaja Thomas Johanson on kaikkien aikojen menestyneimpiä suomalaispurjehtijoita. EM- ja MM-mestari on sijoittunut maailman huipulle jokaisessa veneluokassa, jolla hän on kilpaillut. Volvo Ocean Race 2008-2009 -purjehduskilpailu maailman ympäri osoittautui kuitenkin selviytymistaisteluksi. Miehistöstä ja kalustosta otettiin kaikki irti täysin epäinhimillisissä olosuhteissa.

Thomas selostaa: Meillä on lisäksi henkinen sopimus keskenämme - toisten henki voi olla vaakalaudalla, jos mokaat. Joudumme jatkuvasti ylisuorittamaan ja olemaan niin hereillä kuin suinkaan vain mahdollista, senkin takia, että kaverit pysyvät kyydissä mukana. Virheille ja sooloiluille ei ole mahdollisuuksia, sillä seuraukset ovat usein kohtalokkaat. Siellä on heti kymmenen jätkää nyrpeissään, jos sorrut virheisiin.

Astronautti Timothy Kopralla on suomalaiset sukujuuret. Tim vietti lapsuutensa Apollo-lentojen huumassa - mikään ei ollut ihmeellisempää kuin avaruuskävely. Hän motivoitui pitkäjänteiseen opiskeluun teknisten ja matemaattisten aineiden parissa. Utopistinen unelma toteutui kesällä 2009; avaruussukkula Endeavourin miehistön jäsenenä kansainväliselle avaruusasemalle matkannut ”sisunautti” herätti myös suomalaisten huomion.

Timothy kuvailee avaruutta näin: Minun ensimmäinen matkani avaruuteen oli todella ilmiömäinen kokemus! Muistan kertoneeni vaimolleni avaruuskävelyni jälkeen, että neljä ensimmäistä päivää avaruudessa olivat todellakin neljän vuoden tinkimättömän työn ja kovan treenin arvoisia. Se oli sijoitus, joka todella kannatti. Kärsin matkapahoinvoinnista muutaman vuorokauden ajan, mutta vasta palattuani kotiin Maahan! Tasapainoaistini oli kateissa - olin hukannut sen painottomaan tilaan.
Avaruudessa yllätyin ehkä eniten juuri siitä, miten vähän yllätyksiä tuli eteemme. Lähes kaikki sujui täysin suunnitelmien mukaan. Seurauksena aluksella ja asemalla viettämästäni ajasta otan ajatuksen mahdollisesta paluusta avaruuteen rennommin. Astronautiksi tulo ja lentäminen avaruudessa on ollut tavoitteena todella pitkän ajan. Saavutettuani tämän tavoitteen minulle ei ole enää samalla tavalla tärkeää kokea, millainen avaruus tulee olemaan ja pääsenkö sinne uudelleen. Voin keskittyä pelkästään kyseessä olevaan tehtävään.

Olli Pirhonen on tehnyt erinomaista työtä kootessaan kirjaa. Lukunautintoa täydennetään DVD-levyllä ja kirjan kuvitus on huippuluokkaa. Kun katsoo esimerkiksi NASA:n välittämiä kuvia avaruudesta, ei voi olla ihailematta universumin monimuotoisuutta. Vuoristojen mieltä salpaavat näkymät ja meren armottomat tyrskyt tekevät vaikutuksen.

Suosittelen kirjaa lämpimästi!

WSOYPro on tehnyt hyvää työtä.

torstaina, elokuuta 04, 2011

Kaisa Jaakkola: Hormonidieetti

**
Kustannusosakeyhtiö Tammi on julkaissut Kaisa Jaakkolan taidokkaasti kirjoittaman kokonaisvaltaisen laihdutuskirjan. Minä pidin kirjasta. Uskoisin, että sinäkin pidät.

Mikä kirjassa on hyvää?

Ensinnäkin on ilo lukea sujuvasti kirjoitettua kirjaa ruokavaliosta. Tässä kirjassa ei luvata pikaista kilojen karsimista vaan luodaan edellytykset koko elämän kestävälle prosessille, jossa on mahdollisuus saavuttaa optimaalinen elämänhallinta.

Hormonidieetti on täsmälaihdutusta. Kirjassa esitellään lukuisin esimerkein Suomessa toistaiseksi aika vähäiselle huomiolle jääneet Charles Poliquinin täsmäaseet rasvanpolttoon. Rasvan kertyminen elimistöön voidaan estää lieventämällä stressiä, korjaamalla ravitsemukselliset vajeet ja puhdistamalla elimistö myrkyllisistä ainesosista.

Kirjan kiinnostavinta antia on Kaisa Jaakkolan avomielisesti esittelemät omakohtaiset kokemukset hormonien vaikutuksista oman elimistönsä toimintaan. Huippu-urheilijan tausta on luonut edellytykset hyvinkin tarkalle oman elimistönsä toimintojen analysoinnille. Moni löytää itsensä Jaakkolan kuvaamasta hormonihärdellistä.

Itse uskoisin, että Poliquinin kehittämä BioSignature -menetelmä on saanut parhaan mahdollisen esittelyn tässä Jaakkolan uutuusteoksessa. BioSignature -menetelmä perustuu siihen ilmeisen oikeaan oletukseen, että hormonitasapaino heijastelee kehonkoostumusta. Mittaamalla rasvakerrosten paksuus tietyistä kohdista voidaan arvioida hormonien liian suuri tai pieni määrä ja tehdä tarvittavat muutokset ravitsemukseen ja elämänhallintaan.

Esimerkiksi navan ympärille kertyvä rasvakerros on merkkinä siitä, että elimistö on stressitilassa ja erittää liikaa kortisolia. Jenkkakahvat ovat merkkinä siitä, että suuhun on eksynyt aivan liian paljon hiilihydraatteja. Reisien ja pakaroiden runsaat rasvakerrokset ovat merkkinä naishormonien epätasapainosta. Yläselän paksu ihopoimu viittaa huonoon hiilihydraattien sietokykyyn.

Kirjassa käydään innostavaan tapaan läpi eri keinoja millä saadaan ylimääräiset rasvakerrokset hupenemaan. On hienoa havaita miten rohkeasti Jaakkola liputtaa hiilihydraattien vähentämisen puolesta. Kun turhan suuret hiilihydraattiannokset korvataan laadukkailla rasvoilla ja proteiineilla, voidaan luoda edellytykset pysyvälle hyvää tekevälle elämänmuutokselle.

Suosittelen Kaisa Jaakkolan kirjaa kaikille pysyvästä painonhallinnasta kiinnostuneille suomalaisille, joita kiinnostaa kokonaisvaltainen terveyden ylläpito. En olisi laisinkaan yllättynyt jos kirjakustantaja olisi kiinnostunut tarjoamaan Kaisa Jaakolalle jatko-osaa. Kirjaa lukiessa nimittäin tiedonhalu kasvoi!

Kaisa Jaakkola kirjoittaa näin kirjansa lopuksi: Keho on sielun koti, eikä sitä voi vaihtaa kuten autoa tai asuntoa. Se on ainoa kulkuväline, jossa joudut kulkemaan lopun ikääsi. Pidä siitä hyvää huolta.


Lisää tietoa asiasta Kaisa Jaakkolan terveysblogissa.

sunnuntaina, kesäkuuta 05, 2011

Erilainen tapa vanheta

**
Suomen veteraaniurheiluliitto (SVU) täyttää tänä vuonna 40 vuotta. Juhlavuotta juhlistetaan mm. julkaisemalla veteraaniurheilusta laaja kirjateos. Minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa kirjan sisältöön toimituskunnasta käsin ja sain olla viimeistelemässä ja taittamassa kirjaa. Kirjoitin kirjaan veteraaniurheilijan ravinnosta.

Kirjasta tuli hyvä. Jos vähääkään kiinnostaa ikääntyminen ja liikunnan terveysvaikutukset, niin tässä on se kirja joka pitää silloin lukea. Kirja luo uudenlaisen raja-aitoja kaatavan katsannon aikuisten urheilemiseen ja kilpailemiseen.

Tässä kirjassa on potkua vaikka vuoden urheilukirjaksi! Kirja sopii loistavasti myös lahjaksi.

Kirjassa paneudutaan mm.

- aikuisen urheilijan motiiveihin
- suorituskykyyn ja sen harjoittamiseen läpi elämän
- valmentautumiseen tapauskertomuksin
- urheilun ja terveyden välisiin yhteyksiin aikuisiällä
- urheiluun liittyvän vapaaehtoistyön merkitykseen ja hyviin käytänteisiin kentiltä
- aikuisiän liikkumisen yhteiskunnallisiin merkityksiin
- veteraaniurheilun organisoitumiseen sekä liiton visioon ja arvoihin

Ennakkotilaukset: Merja Masalin, puh. 09 3481 2241 tai merja.masalin@svu.fi.

ESIPUHE

Liikkumisella ja urheilemisella on merkitystä. Läpi elämänkulun tapahtuvalla tavoitteellisella liikunnalla ja urheilulla on moninaisia merkityksiä niin urheilijoille itselleen kuin myös ympäröivälle yhteiskunnalle. Suomen Veteraaniurheiluliiton (SVU) 40-vuotisjuhlakirja Erilainen Tapa Vanheta sisältää laaja-alaisen tutkimusmatkan veteraaniurheilun pariin. Kirjassa paneudutaan tutkimus- ja asiantuntija-artikkelein, tapauskertomuksin sekä pakinoin urheilemisen eri ulottuvuuksiin. Tarkastelussa ovat liikunnan ja urheilun sosiaaliset ja psyykkiset tekijät, terveys, suorituskyky, toiminnan järjestäminen ja toimijuus sekä veteraaniurheilun ja SVU:n kasvu ja tulevaisuus.

Ihmisen on mahdollista kehittää itseään ikään katsomatta. Tämä on yksi kirjan keskeinen viesti. Urheilevan ihmisen näkökulmasta on oleellista, että elimistön plastisuus eli harjoitettavuus säilyy läpi elämän. Keho sopeutuu oikein toteutettuun ja annosteltuun kuormitukseen myös iäkkäämpänä ja tämä mahdollistaa tavoitteellisen harjoittelun koko elämän ajan. On kuitenkin syytä muistaa, että eletty elämä vaikuttaa siihen millaisia itse kullekin ovat realistiset tavoitteet ja kuinka näitä tavoitteita ja unelmia kannattaa tavoitella.
Aikuisurheilijalle urheileminen on kiinteä osa elämän kokonaisuutta. Henkilökohtaisten motiivitekijöiden ohella lähipiirin, kuten perheen ja ystävien hyväksynnällä ja arvostuksella on suuri merkitys harrastuksen jatkumiseen. Laajemmin ajateltuna myös yhteiskunnan arvostus veteraaniurheilua kohtaan on merkittävä tekijä koko veteraaniurheilun kehityksen ja kasvun kannalta.

Tämän kirjan 19 artikkelia ja kolme pakinaa johdattavat lukijan sen todellisuuden äärelle, jota kutsumme erilaiseksi tavaksi vanheta. Siinä liikunta ja urheilu ovat tärkeä osa hyvää elämää. Ihmiselle itselleen merkityksellinen, terveyttä edistävä, tavoitteellinen ja ihmisiä yhdistävä liikunta ja urheilu nähdään luonnollisena osana kaikenikäisten elämää.

Kirja painottaa jokaisen omia mahdollisuuksia parantaa ja ylläpitää toiminta- ja suorituskykyään, terveyttään ja hyvinvointiaan liikunnan ja urheilun avulla. Kirjassa tartutaan myös yhteisöjen ja yhteiskunnan vastuihin erilaisen tavan vanheta mahdollistamiseksi.

Erilainen Tapa Vanheta -kirja syntyi innostuneiden ihmisten palosta kuvata veteraaniurheilua ja siihen liittyviä ilmiöitä SVU:n 40-vuotisen taipaleen kunniaksi. Esitämme lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat ansiokkaalla panoksellaan osallistuneet kirjan suunnitteluun, kirjoittamiseen ja tuottamiseen.

Helsingissä toukokuussa 2011
Toimituskunta

***********

Kirjan sisällys

ESIPUHE
I RAKKAUDESTA URHEILUUN Arto Tiihonen 1
Rakkaudesta urheiluun Tuija Helander 5
Erilaisia ikämiehiä Arto Tiihonen 19
Veteraaniurheilijat: tutkimuksia merkittävästä panostuksesta, motivaatiosta ja mahdollisuuksista Bradley Young & Nikola Medic 45
Kisakuumetta, pakina Jaakko Heikkinen 59

II SUORITUSKYKY JA TERVEYS Harri Suominen ja Christer Sundqvist 63
Aikuisurheilijan harjoittelun perusteet - fysiologiset ja valmennus opilliset näkökulmat Antti Mero 67
Ikä ja maksimaalinen fyysinen suorituskyky Harri Suominen 91
Urheilu ja Psyyke Matti Orava 103
Urheilijan terveys Urho Kujala 109
Veteraaniurheilijan ravinto Christer Sundqvist 115
Veteraaniurheilijan tie Jorma Manninen 127
Voilla voittoon, pakina Jaakko Heikkinen 139

III VETERAANIURHEILIJAT EDELLÄKÄVIJÖINÄ Mikko Nieminen 143
Tapaus Kuopion Vipinä Inkeri Fält 147
Aikuisten yleisurheilukoulu JKU: järjestäjän näkökulma Alpo Pirttinen 173
Helsingin Kisa-Veikkojen järjestämä aikuisten yleisurheilukoulu Kyösti Poutiainen 177
Vuoden 2009 veteraanien MM-kilpailujen näkyvyys: millaista oli ja miten se tehtiin? Vesa Harmaakorpi ja Virpi Hurri 187
Itse kukin omalla tasollaan Matti Hannus 193
Seurojen ja kuntie roolit liikunnan ja hyvinvoinnin edistämisessä Pentti Pönkkö 197
Arkiliikuntaa, pakina Jaakko Heikkinen 201

IV SVU PÄHKINÄNKUORESSA Kunto Viiru 205
Veteraaniurheilu luonnollisena osana liikuntakulttuuria Kunto Viiru 207
Suomen veteraaniurheilun organisoituminen ja SVU:n toiminnan kasvu Riitta Koski 217
SVU:n toiminnan eettisyys ja arvot Kunto Viiru 225
SVU suuressa aallossa Pia Kemppainen-Kajola 231

************************

Rakkaudesta urheiluun – veteraaniurheilun moninaiset merkitykset
Arto Tiihonen

Tämän Suomen Veteraaniurheiluliiton juhlakirjan pääotsikko ’Erilainen tapa vanheta’ heittää meille kirjoittajille haasteen väittämällä ja kysymällä:  onko veteraaniyleisurheilijan  elämäntapavalinta  se ’erilainen tapa vanheta’?

Kysymys on erinomainen ja varsin ajankohtainen. Suomen väestö on ikääntynyt ja ikääntyy lähitulevaisuudessa vielä enemmän. Tämä johtuu siitä, että vanhimmat ikäluokat ovat suurempia kuin keski-ikäisten ja nuorten ikäluokat. Yhä suurempi osa väestöstä on eläkkeellä. Ikäihmisten, mutta myös keski-ikäisten eli kaikkien veteraaniurheiluikäisten terveys, toimintakyky ja toimijuus ovat yhä tärkeämpiä kokonaisyhteiskunnallisestikin ajateltuna.

Keskeisiä yhteiskunnallisia kysymyksiä on ainakin kaksi: miten suureneva eläkeläisväestö voisi elää mahdollisimman pitkään aktiivista elämää ja miten pienenevä työssäkäyvä keski-ikäisten joukko jaksaa tehdä yhä suuremman osan tarvittavasta työstä? Siksi ’erilainen tapa vanheta’ on erittäin ajankohtainen otsikko, mutta myös vaativa kysymys.

Kysymys kohdistuu sitä paitsi yhtä aikaa niin yksilöille itselleen, hänen lähiyhteisöilleen, kuten perheelle, ystävä- tai kaveripiirille kuin yhteiskunnallisille toimijoille eli urheiluseuroille, muille vapaaehtoistoiminnan järjestöille, julkisille ja  yksityisille  palveluillekin. Ilman kaikkien näiden tahojen ja tasojen yhteistoimintaa, yhteispeliä, voi olla vaikea vastata väestön ikääntymisen myötä muotoutuviin uusiin haasteisiin.

Lähtökohtaoletus kirjan toimituskunnalla oli se, että veteraaniurheilijoiden liikunnallisesti ja urheilullisesti aktiivinen elämäntapavalinta on se ’erilainen tapa vanheta’. Toinen oletus oli, että tuo tapa voisi olla yleisemminkin mallina muulle väestölle. Meidän kirjoittajien tehtävänä oli ottaa selvää, millainen tuo tapa on ja samalla selvittää sitä, miksi veteraaniurheilija oikein urheilee ja liikkuu? Tämän selvitettyämme pitäisi meillä olla myös suosituksia siitä, mitä jatkossa tulisi tehdä.

Rakkaudesta urheiluun on ex-huippu-urheilijan ja nykyisen veteraaniurheilijan Tuija Helanderin omaelämäkerrallisen  artikkelin otsikko. Tuija kertoo siinä, kuinka hän jo pikkutyttönä rakastui urheilemiseen ja miten tuo rakkaus on kestänyt kaikki ne ’rypyt’, joita elämä ja mm. terveyden lähes täydellinen menettäminen, on tuon rakkauden tielle viskonut.

Saamme kokea Tuijan mukana suurkisojen jännittävät tunnelmat ja dramaattiset hetket uudelleen, mutta sen lisäksi hän avaa ’urheilijaelämäntapansa’ laajemmin ja syvemminkin lukijoiden koettavaksi. Rakkaus ei ole lainkaan liian vahva sana kuvaamaan tuota jo puolen elämäniän kestänyttä suhdetta.

Tuija Helanderin artikkeli avaa yksilötason sekä elämänkulullisen ja –kerrallisen näkökulman veteraaniurheiluun. Vaikka Tuijan kertomus on poikkeustapaus veteraaniurheilijoidenkin joukossa, niin ne teemat, jotka ovat olleet tärkeitä Tuijalle, ovat tärkeitä myös monille meistä.

Kukapa meistä ei haluaisi olla hyvä jossakin asiassa, tai kuka voi sanoa, etteikö olisi hienoa löytää merkitystä elämälleen ja teoilleen olivat ne mitä hyvänsä ja toisten mielestä miten mitättömiä tahansa? Ja eikö meille kaikille ole tärkeää se, mitä meille läheiset ihmiset ajattelevat ja tuntevat meitä kohtaan? Bonuksena voimme vain kuvitella sitä, miltä tuntuu, kun iso joukko - joskus koko kansakunta - kannustaa meitä tekemään parhaamme.

Erilaisia ikämiehiä - veteraaniyleisurheilijoiden liikkumisen ja urheilemisen merkitykset on liikuntasosiologian tutkijan ja ’veteraaniurheilijan’ Arto Tiihosen artikkelin otsikkona. Hän on kerännyt monipuolisen, itsearviointiin perustuvan aineiston eripuolilla Suomea asuvilta 42-72 –vuotiailta veteraaniyleisurheilijamiehiltä. Heissä on neljä kestävyysjuoksijaa/-kävelijää, neljä pikajuoksijaa ja neljä heittäjää sekä kaksi hyppääjää. Kaikki ovat joko kansallisella tai kansainvälisellä tasolla menestyneitä urheilijoita.

Artikkelissa käydään läpi heidän taustansa, motiivinsa, liikunta- ja urheiluharrastuksensa määrät, käsityksensä toimintakyvystä ja liikunnallisista ominaisuuksistaan, tärkeimmistä liikunta- ja urheilukokemuksistaan, sosiaalisista liikuntarooleistaan sekä kokemukset omasta iästään. ’Erilaiset ikämiehet’ tuovat näkyviin veteraaniurheilun sosiaalisen ja (ala)kulttuurisen tason vastatessaan niin yksilöinä kuin ryhmänäkin siihen, miksi he urheilevat ja liikkuvat.

Tulosten perusteella voi sanoa varmasti sen, että liikunta ja varsinkin urheilu on näille miehille hyvin monin eri tavoin merkityksellistä. Se on tärkeää sen tuottamien monipuolisten kokemusten vuoksi, mutta yhtä hyvin erilaisten sosiaalisten suhteiden takia. He motivoituvat liikunnan terveysvaikutuksista, sen antamista kokemuksista, mutta myös suorittamisesta.

Oma lempilaji tuottaa monipuolista toimintakykyä ja kehittää liikunnallisia ominaisuuksia ja siihen on vahvat kokemukselliset siteet – elämysten lisäksi se tarjoaa identiteettikokemuksia, osallisuutta ja toimijuutta. Urheilussa ollaan  mukana  monissa rooleissa. Ja lempilajin harjoittaminen myös nuorentaa – omassa lajissaan he tuntevat itsensä noin kymmenen vuotta kalenteri-ikäänsä nuoremmiksi.

Veteraaniurheilututkimuksia: urheiluun panostaminen, osallistumisen motiivit ja osallistumiseen vaikuttavat tekijät on kanadalaisten tutkijoiden Bradley W. Youngin ja Nikola Medicin artikkelin otsikko. Youngin ja Medicin aineistoina ovat sekä Lahden 2009 veteraaniyleisurheilun MM-kisojen osallistujat että joidenkin muiden lajien kansainvälisen tason veteraaniurheilijat ja se kattaa molemmat sukupuolet. Muutama mielenkiintoinen tutkimustulos on syytä nostaa jo tässä johdannossa esiin.

Kansainvälisen tason veteraaniurheilijat harjoittelevat säännöllisesti melkein koko vuoden ajan ja keskimäärin kymmenisen tuntia viikossa eli noin 1,5 tuntia  päivässä.  Veteraaniurheilijat harjoittelevat pääasiassa erikokoisissa ryhmissä, mutta 28 prosenttia harjoittelee vain yksin. Elämänkulun aikana harjoittelun määrä vaihtelee elämäntilanteiden muutosten vuoksi jonkin verran.

Veteraaniyleisurheilijoilla ja -uimareilla on erittäin moninaisia syitä jatkaa harjoittelua ja kilpailemista. Yleisimmät syyt ovat rakkaus lajia kohtaan, kunnossa pysyminen ja terveydelliset syyt sekä kilpailujen antama mahdollisuus panna  omat  taidot  koetukselle. Oman lajin harrastamisesta veteraaniurheilijat löytävät todella moninaisia mielihyvää tuottavia syitä harjoittelemiselleen ja kilpailemiselleen. Nämä syyt saavat heidät myös sitoutumaan lajin harrastamiseen pitkäjänteisesti.

Itselle tärkeät läheiset ihmiset - puoliso, harjoituskaverit ja omat lapset - ovat merkittävimpiä sosiaalisia vaikuttajia veteraanien urheilemisessa. Heidän tukensa ja mielenkiintonsa on keskeistä, vaikka kirjoittajat korostavat myös terveydenhoitohenkilöstön asenteiden merkitystä. Suosituksissaan he korostavatkin sitä, että interventiot – rekrytointikampanjat, viestintä, tapahtumat – pitäisi kohdistaa tulevan urheilijan tai liikkujan lähipiiriin haastamalla mukaan koko perhe. Myös terveydenhoitohenkilökunnan tulisi aktiivisesti ohjata ihmisiä mukaan veteraaniurheiluun. Ja urheilemiseen liittyviä monenlaisia merkityksiä ei saa unohtaa, koska sieltä löytyvät lopulta ne yksilölliset syyt harrastamiselle.

Erilainen tapa vanheta: rakasta urheilemista ’Rakkaudesta urheiluun’ avautuu näiden kolmen tekstin kautta moninaisiksi merkityksiksi, joissa varsinkin oman lajin harjoitteluun ja kilpailuun kuuluvat seikat taitojen parantamisesta tärkeisiin kokemuksiin, toimintakyvyn ylläpitämisestä sosiaalisiin suhteisiin asti ovat kaikki tärkeitä tekijöitä. Niistä muodostuu myös se ’erilainen tapa vanheta’, joka on kirjan pääotsikko.

Artikkeleiden pohjalta tiedetään nyt paremmin se, miksi tietty, paljon liikuntaa ja urheilua harrastava aikuisten ryhmä liikkuu. Tätä tietämystä kannattaisi käyttää hyväksi houkuteltaessa lisää aktiiviliikkujia tai uusia veteraaniurheilijoita toimintaan mukaan. Tiedosta on varmasti hyötyä myös liikunta- ja urheiluharrastukseen sitouttamisessa – liikunnasta ja urheilusta kannattaa tuoda esiin sen monenlaiset merkitykset.

Kyse ei ole vain terveydestä ja kunnosta, vaan kokemuksellisuudesta, tärkeistä sosiaalisista siteistä ja laaja-alaisesta toimintakyvystä. On myös muistettava, että erilaiset liikunta- ja urheilulajit avaavat erilaiset kokemus- ja merkitysmaailmat harrastajalleen. Liikunnan ja urheilun maailma on rikas, jos sen vain osaa löytää. Veteraaniurheilijat ovat sen löytäneet, nyt on muiden vuoro ottaa heidän tavastaan mallia.

Veteraaniurheilijat rakastavat urheilemista – liikunnan harrastajienkin kannattaisi opetella rakastamaan liikuntaa ja kaikkea sitä, minkä se tuo tullessaan.

SUORITUSKYKY JA TERVEYS
Harri Suominen ja Christer Sundqvist

Liikuntafysiologian professori Antti Mero perehdyttää meidät veteraaniurheilijan harjoittelun ja suorituskyvyn fysiologisiin sekä valmennusopillisiin perusteisiin. Jotkut veteraaniurheilijat ovat hankkineet hyvän suoritustekniikan jo lapsena ja nuorena. He ovat todenneet miten todenperäinen on sanonta ”minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa”. Jotkut joutuvat veteraani-iässä panostamaan aivan erityisesti suoritustaidon kehittämiseen. Ikääntymisen myötä lihaksistossa tapahtuvia epäedullisia rakenteellisia muutoksia voidaan vastustaa tarkoituksenmukaisilla ja tehokkailla harjoituksilla sekä nauttimalla proteiinipitoista ravintoa. Nopeus on vahvasti perityvä ominaisuus, jota jossain määrin voi lajinomaisella harjoittelulla kehittää ja varsinkin ylläpitää veteraani-ikäisenäkin. Perus-, nopeus- ja maksimikestävyyden kehittäminen ja ylläpito vaatii sinnikästä harjoittelua, jossa järkytetään riittävissä määrin elimistön tasapainoa ja saadaan siten kehitystä aikaan. Notkeusharjoituksilla voidaan estää ikääntymisestä johtuvia notkeuden ja liikkuvuuden muutoksia.

Professori Harri Suominen pohtii omassa artikkelissaan ikääntyvän urheilijan suorituskyvyssä tapahtuvia muutoksia. Urheilu tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman vanhenemisen, toimintakyvyn ja terveyden välisten yhteyksien tarkasteluun. Vanhenemisen vaikutusta tarkastellaan yleisurheilun juoksu-, hyppy- ja heittolajien ennätystuloksia ja niiden taustalla olevia tekijöitä eri ikäryhmissä analysoimalla. Juoksunopeus hidastuu suhteellisen suoraviivaisesti 80 vuoden ikään  asti  miehillä  (keskimäärin  noin 0.6-0.8 % vuodessa riippuen matkan pituudesta) ja 75 vuoden ikään asti naisilla (0.7-1.0 % vuodessa). Tulokset heikkenevät tämän jälkeen selvästi. Aitajuoksussa vanhempiin ikäsarjoihin siirryttäessä juoksumatkaa ja aitojen välistä etäisyyttä lyhennetään ja aitojen korkeutta alennetaan. Laji on tämänkin jälkeen edelleen vaativa, mutta parhaat aitajuoksijat suoriutuvat siitä melko vaivattomasti normaalilla aitomistekniikalla ja kolmen väliaskeleen rytmillä. Maratonjuoksu on ääriesimerkki kestävyyslajista, jossa säännöllisellä harjoittelulla ja kilpailemisella ylletään ikääntyneinäkin erinomaisiin tuloksiin. Korkeushypyssä tulokset heikkenevät jyrkemmin kuin pikajuoksuissa, eli jo keski-iässä tapahtuu noin 0.9 % heikentyminen tulostasossa vuotta kohti ja tulostason heikentyminen etenee suoraviivaisemmin koko ikä-alueella. Tähän on osittain syynä se, että korkeushyppy on vähemmän harrastettu laji ja aitajuoksun tapaan suorituksena monimutkaisempi ja haavoittuvampi vanhenemiselle kuin pikajuoksu. Yleisurheilun heittolajeissa ennätystulokset näyttävät heikkenevän iän myötä vielä selvemmin kuin juoksu- ja hyppylajeissa. Vanhenemiseen liittyvät muutokset voivat yksilötasolla olla kuitenkin huomattavasti vähäisempiä. Eri ikäsarjojen ennätystuloksiin vaikuttavat edelleen ikäpolvien väliset erot lajitekniikassa sekä harjoittelun määrässä ja laadussa. On todennäköistä, että sekä perimällä että lapsuus- ja nuoruusiässä harrastetulla liikunnalla ja opituilla liikuntataidoilla on huomattava merkitys aikuisiän ja vanhuuden huippusuoritusten kannalta. Motivoituneet urheilijat toimivat tiennäyttäjinä edistäessään elintapoja, joiden myötävaikutuksella yhä useammat ihmiset voisivat elää pitemmän ajan terveinä ja toimintakykyisinä. Veteraaniurheilu voi karsia turhia pelkoja ja ennakkoluuloja ikääntyvien ihmisten liikunnasta ja näin osaltaan auttaa yhteiskuntaa vastaamaan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin.

Psykologi Matti Orava käsittelee urheilusuoritukseen vaikuttavia psyykkisiä tekijöitä ja tarkastelee niitä tekijöitä mitkä vaikuttavat urheilijan onnistumiseen suorituksessaan. Urheilijan psyykkiseen valmennukseen kuuluu mm. ongelmien hoitaminen (kohtuuton jännittäminen), psyykkisten taitojen opettaminen (rentoutuminen, mielikuvaharjoittelu, keskittyminen, suggestio, oikeanlainen sisäinen puhe) ja psyykkistä hyvinvointia tukevat toimenpiteet (ryhmän sisäiset suhteet, ihmissuhteet, johtaminen, perhe). Urheilijan olisi opittava tunnistamaan omat kohtuuttoman ankarat uskomukset ja itsetuntoa heikentävät ajatteluvirheet. Kokeneemmat urheilijat ovat esim. oppineet rakentamaan päivän kuntonsa mm. erilaisten rutiinien avulla.  Psykologin  näkökulmasta katsottuna Orava pitää urheiluharrastuksen lukuisia ja monitasoisia vaikutuksia erityisesti psyykkiseen hyvinvointiin kaikkein arvokkaimpana vaikka tärkeää on muistaa, että fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin erottelu on keinotekoista.

Liikuntalääketieteen professori Urho Kujala löytää kilpaurheilutyyppisen liikunnan vaikutuksesta terveyteen sekä myönteisiä että kielteisiä tekijöitä. Tiedetään, että esim. kestävyysliikuntaa harrastavilla entisillä kilpaurheilijoilla tai veteraaniurheilijoilla sairauksien riskitekijät ja eliniän odote ovat erittäin suotuisia. Heillä esiintyi harvemmin esim. sepelvaltimosairauksia ja urheilijoilla on alentunut riski sairastua keuhkosyöpään. Toisaalta tiedetään, että aiemmin liikuntaa harrastamattomalla äkillinen raskaan liikunnan aloitus aiheuttaa lisääntyneen äkkikuoleman riskin liikunnan aikana ja sen jälkeen. Dopingin käyttö on terveysongelma ja kilpaurheilumuotojen kirjo on muuttunut yhä vauhdikkaammaksi altistaen näin vakavillekin vammoille. Urheiluvammoja sattuu paljon, mutta ne ovat onneksi yleensä lieviä. Rasitusvammoja syntyy yleisimmin, jos liikunta on yksipuolista ja liikunnan määrä lisääntyy liian nopeasti niin, ettei elimistö ehdi sopeutua kuormitukseen. Pelottavin urheilun aiheuttama  komplikaatio  on  äkkikuolema  (onneksi harvinainen!). Liikunta voi olla äkkikuolemalle altistava tekijä sairauden vuoksi kuolemanvaaralle alttiilla henkilöillä. Oikein toteutettuna liikunta tai urheilu voi toimia lääkkeenä ja ennaltaehkäistä sairauksilta.

Tohtori Christer Sundqvist tarkastelee veteraaniurheilijan ravintoa kokonaisuutena, jossa saadaan sopiva määrä energiaa ja riittävästi tarvittavia ravintoaineita. Kirjoituksessa käydään läpi optimaaliset ravintoaineet hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen osalta. Vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet käydään läpi lukuisin esimerkein. Aterioiden suunnittelu ja rytmitys tehostavat harjoittelua ja palautumista. Ravintolisien suhteen korostetaan terveen maalaisjärjen käyttöä. Hedelmien monipuolinen käyttö tuodaan artikkelissa esille esimerkkinä miten veteraaniurheilija voi vaivattomasti parantaa ruokavalionsa laatua.

Veteraaniurheilija Jorma Manninen kertoo miten hän on löytänyt liikunnasta elämäntavan. Pesäpallon kautta Manninen siirtyi jo varhaisessa vaiheessa pikajuoksun pariin. Menestyksen siivittämänä Manninen eteni armeijavuosien kautta yleiseen sarjaan. Pikajuoksijan ura sai kuitenkin jäädä lepäämään useiksi vuosiksi hänen isänsä menehdyttyä nuorena ja perhettä kohtaan tuntemiensa velvollisuuksien viedessä silloin voiton. Valmennuksen ohella Manninen harjoitteli koko ajan määrätietoisesti itsekin ja hänen aktiivinen siirtyminen veteraaniurheiluun soi meille veteraaniurheilua arvostaville paljon iloa. Parhaimpina tuloksinaan Manninen pitää vuonna 2007 juoksemiaan aikoja 7.99 ja 12.50. Ne olivat samalla silloisia uusia maailmanennätyksiä 60 ja 100 metrillä. Saavutuksista ylitse muiden hän nostaa Riccionen (2007) ja Lahden (2009) maailmanmestaruudet.

VETERAANIURHEILIJAT EDELLÄKÄVIJÖINÄ
Mikko Nieminen

Yhteiskunta on yhtä terve kuin kaikki sen jäsenet. Sanotaan että lapsi on terve kun se leikkii. Voisi kenties sanoa, että aikuinen on terve kun se urheilee. Ehkäpä koko yhteiskunnankin terveys on yhteydessä meidän kaikkien mahdollisuuteemme harjoittaa leikkiä ja urheilua.

Joitakin sukupolvia sitten yleisurheilu oli terveen valkoisen nuoren varakkaan miehen harrastus. Lukuisat rajoitteet ehkäisivät muun muassa naisia, lapsia, vanhuksia, ammattityöväestöä, tummaihoisia ihmisiä tai vammaisia ihmisiä harjoittamasta yleisurheilua.

Amatööriurheilusäädöksissä lueteltiin vielä 1900-luvun alussa yksilöidysti erilaiset ammattikunnat, joiden piiriin kuuluneeet ihmiset eivät voineet kilpailla amatöörien yleisurheilukilpailuissa. Näihin kuului enemmistö maailman väestöä, mukaan lukien ruumiillisen työn harjoittajat.

Naisten yleisurheilua pidettiin useimmissa olympialiikkeen maissa säädyttömänä vielä 1900-luvun jälkimmäiselläkin puoliskolla. Sukupuoleen, rotuun tai vammaisuuteen sidoksissa olevien suorien kieltojen ohella sosiaalista häpeäntuntoa onkin levitetty tehokkaasti myös piilotetummin.

Yleinen ilmapiiri opiskeluiän ylittänyttä aikuisurheilijaa kohtaan on vasta viime vuosikymmeninä vapautunut. Merkittävin sosiaalisen häpeän murtaja on ollut 1970-luvulla syntynyt hölkkäinnostus, joka mahdollisti aikuisikäisen ihmisen harjoittamaan juoksua yleisellä paikalla vailla häpeäntuntoa.

Hölkkäinnostuksen kanssa samanaikaisesti on kehittynyt myös aikuisurheilu tai veteraaniurheilu – molempia nimityksiä suomen kielessä käytetään. Sen piirissä täysikäisen miehen tai naisen on ollut aiempaa helpompaa ylittää myös urheilukenttää ympäröivä nuoruuden raja-aita.

Kaikille vapaa urheilu. Yleisurheilu on perustava liikuntamuoto. Hekin meistä jotka eivät elinpiirissään kohtaa vettä eivätkä opi uimaan, ja hekin jotka eivät asuinseudullaan kohtaa lunta eivätkä opi hiihtämään, oppivat yleisurheilun neljä perustaitoa – juoksemisen, kävelemisen, hyppäämisen ja heittämisen.

Miten onkaan niin merkillisesti, että meitä aikuisia tarvitsee opettaa uudelleen näihin taitoihin? Jossakin vaiheessa me unohdamme nämä taidot. Oikeammin jokin painostaa meitä luopumaan näistä taidoista. … Tunnemme sosiaalista häpeää, olisimmehan "lapsellisia", emme kehtaa.

2000-luvun suuri muutos aikuisikäisten liikunnassa ovat Aikuisten yleisurheilukoulut. Ne opettavat meille sen mitä unohdimme, sen mikä on liian "lapsellista" meille vakavastiotettaville aikuisille. Vaivihkaa ne palauttavat mieleemme sen mikä tuottaa meille iloa – vapaan leikin ja urheilemisen.

Yleisurheilun kantasana länsinaapurimme kielessä on 'fri-idrott' ja itänaapurimme kielessä ´legkaja atletika'. Näiden termien kirjaimellinen merkitys ja eräs varhainen suomennoskin on 'vapaaurheilu'.

Yleisurheilu voi parhaimmillaan olla vapaaurheilua. Se voi vapauttaa ahtaaseen aikuisen rooliinsa monin näkymättömin sitein sidotun ihmisen tuntemaan lähemmin oman ruumiillisuutensa ja toteuttamaan sisäistä vapaana kirmaavaa lastaan – iloitsemaan leikistä ja urheilusta.

Ennen kaikkea yleisurheilu voi olla meille kaikille vapaata urheilua. Olemme yksi ihmisryhmä kerrallaan oppineet, ettei urheilemisen tarvitse olla rajoitettua vain jollekin tietylle ihmisryhmälle tietyssä lyhyessä vaiheessa omaa elämänkaartaan.

Aikuisten yleisurheilukoulu. Suomen Veteraaniurheiluliiton 40-vuotiskirjaan on sisällytetty osasto, missä esitellään onnistuneita käytäntöjä ja hahmotellaan tulevaisuutta urheilemisen ilon mahdollistamiseksi osana koko ihmisen elämänkaarta.

Kyösti Poutiainen Helsingin Kisa-Veikoista (HKV) ja Alpo Pirttinen Jyväskylän Kenttäurheilijoista (JKU) ovat 1940-luvulla syntyneitä hyväkuntoisia suomalaisia miehiä, jotka kertovat omakohtaisesti organisoimistaan Aikuisten yleisurheilukouluista.

Poutiainen on suorittanut kirjaa varten haastattelututkimuksen, missä hän esittelee suuren suosion saaneen HKV:n Aikuisten yleisurheilukoulun jäsenien kokemusmaailmaa. Pirttinen kuvaa miten JKU organisoi oman Aikuisten yleisurheilukoulunsa jäsentensä toiveita kunnioittavalla tavalla.

Pidän mahdollisena, toivon niin toteutuvan ja uskon todennäköiseksi, että Aikuisten yleisurheilukoulu voi merkitä hyppäystä uudenlaiseen tapaan ymmärtää kilpaurheilu. Penkkiurheilu ja kuntoliikunta ovat yhä enemmän eriytyneet toisistaan. Siksi tarvitaan jotakin niitä yhdistävää.

MM-kilpailut kaikille. Veteraanien maailmanmestaruuskilpailut Lahdessa vuonna 2009 muistetaan tiedotuksellisena läpimurtona. Varttuneiden ihmisten kilpaurheilu sai nyt suomalaisissa viestimissä ennennäkemättömän aseman.

Urheilullisesti MM-kilpailut olivat myös ennenkokematon menestys. Suomen joukkue voitti ensi kerran yleisurheilun arvokilpailuiden mitalitilaston. Muistan kuinka itselläni oli kunnia tämän varmistuttua ilmoittaa se tiedoksi Suomen Veteraaniurheiluliiton puheenjohtajalle Kunto Viirulle.

MM-kilpailuiden urheilullinen menestys oli mahdollista vain siksi, että kilpaurheilu ymmärrettiin laajaksi kansanliikkeeksi. MM-kilpailuihin ei ollut tulosrajoihin tai maakiintiöihin perustuvia osallistumisrajoitteita, vaan ne olivat vapaat osallistua kaikelle kansalle.

Suomen joukkue oli Lahden MM-kilpailuissa ylivoimaisesti suurin ja onnistui parhaiten innostamaan koko kansan osallistumaan MM-kilpailuihin, niin maratonjuoksuun, kävelyyn, painonheittoon, seiväshyppyyn, kuin yli 80-vuotiaiden viestinjuoksujoukkeisiin saakka.

Lahden MM-organisaation ytimessä toimineet Vesa Harmaakorpi ja Virpi Hurri kuvaavat kirjoituksessaan, millä tavoin MM-kilpailuiden näkyvyyttä pitkäjänteisesti rakennettiin. Urheilukirjailija Matti Hannuksen katsaus taustoittaa hyvin veteraanien MM-kilpailuiden historiaa.

Aikuisten oikeata aitoa iloa. Eräiden yhteiskunnallisten näkemysten mukaan elämme spektaakkelin aikakautta. Jälkimodernissa yhteiskunnassa yhä useammin simulaatio korvaa itsekoetun. Tämä koetaan yhä useammin ongelmalliseksi. Penkkiurheilun eriytyminen itseharjoitetusta kuntoliikunnasta on eräs ongelmista.

Veteraaniurheilu on mielenkiintoinen ilmiö. Siinä on yhtä aikaa jotakin aivan uutta ja jotakin hyvin vanhaa. Kulttuuriantropologi Margaret Mead kirjoittaa, kuinka historiallinen kehitys toteutuu yhden sukupolven yli hypäten. Lastenlapsi itsenäistyessään vanhemmistaan palaa isovanhempiensa arvomaailmaan.

Jälkimodernissa yhteiskunnassammekin usein tiedostamattamme palaamme esimoderniin. Se mikä ensikatsomalta näyttäytyy aivan uutena ilmiönä, onkin tarkkaan katsoen uudelleenmuotoiltua traditiota.

Jotakin aivan uutta ja jotakin hyvin vanhaa tarvitaan tulevaisuudessakin, koska molemmat ovat osa elämänkaartamme sekä yksilöinä että yhteiskuntana. Pentti Pönkkö hahmottelee artikkelissaan millaisen roolin 2000-luvun urheiluseurat ja kunnat voisivat ottaa aikuisliikunnan edistämiseksi. Jaakko Heikkinen muistuttaa meitä hauskasti miten hienot ajatuksemme arjen tasolla todellistuvat.

Tämän osaston pisin ja syvin kirjoitus on 70-vuotiaan Inkeri Fältin käsialaa. Siinä moninkertainen veteraanien maailmanmestari kertoo naisten oman urheiluseuran Kuopion Vipinän syntymä- ja kehitysvuosien tarinan. Tämä tarina on tosi ja se sisältää aikuisten oikeata aitoa urheilun iloa.

SVU PÄHKINÄNKUORESSA
Kunto Viiru

Suomen Veteraaniurheiluliitto (SVU) on 40-vuotisen taipaleensa aikana vahvistanut ja monipuolistanut merkittävästi kansallista liikuntakulttuuriamme. Veteraani-ikäiset urheilijat ovat päässeet tasavertaisesti nuorempien ikäluokkien rinnalla järjestäytyneen liikunta- ja urheilutoiminnan piiriin. SVU:n ennakkoasenteita murtava toiminta on saanut laajan hyväksynnän urheiluelämän ja koko yhteiskuntamme piirissä. Tämän on mahdollistanut liiton aktiivinen, pitkäjänteinen ja päämäärätietoinen järjestötyö.

SVU PÄHKINÄNKUORESSA kuvaa neljän artikkelin kautta veteraaniyleisurheilun ja SVU:n kehitystä. Samalla pohditaan veteraaniyleisurheilun ja SVU:n roolia osana liikuntakulttuuria. Viimeisessä artikkelissa luodaan katseet vahvasti myös tulevaisuuteen.

SVU:n kunniapuheenjohtajan Kunto Viirun artikkeli, Veteraaniurheilu luonnillisena osana liikuntakulttuuria, käsittelee sitä, miten yleisurheilu on kehittynyt 1800-luvun alkupuoliskolta alkaen tämän päivän kaikkien ikäluokkien harrastamaksi urheilumuodoksi. Samalla kuvataan veteraaniyleisurheilun kansallista kehityspolkua ja SVU:n kehittymistä kansainväliseksi toimijaksi ja menestyjäksi. Artikkelissa paneudutaan mm. siihen, miten SVU ja Suomen Urheiluliitto (SUL) toteuttavat ja voisivat toteuttaa yhteistoimintaa solmimansa yhteistyösopimuksen mukaisesti. Artikkelissaan Viiru pohtii sitä kuinka lajitoimintaa voitaisiin kehittää niin, että se hyödyttää koko yleisurheiluperhettämme sekä koko yhteiskuntaa.

Riitta Kosken artikkelissa, Veteraaniurheilun organisoituminen ja SVU:n toiminnan kasvu, kuvataan SVU:n toiminnan ja järjestörakenteen kehittymistä. Koski tuo esille sen, miten veteraaniurheilutoiminta on maassamme juurtunut ja voimistunut neljän vuosikymmenen aikana. Artikkelissa kuvataan myös miten SVU on panostanut kunto- ja terveysliikuntaan.

Veteraaniurheilussa toiminnan eettisyys ja arvot ovat korostetussa asemassa. Tämän Kunto Viiru tuo selkeästi esille artikkelissaan SVU:n toiminnan eettisyys ja arvot. Viiru painottaa, että vilpille ja epäurheilijamaisuudelle ei saa antaa sijaa toiminnassa, joka perustuu täydellisesti urheilun reilun pelin henkeen.

SVU:n puheenjohtaja Pia Kemppainen-Kajola viitoittaa artikkelissaan, SVU suuressa aallossa, liiton tulevaisuutta, unohtamatta sitä mistä nykyhetkeen on tultu.