*
Keskustelu on vilkasta! Käyttäkää nimimerkkiä tai peräti omaa nimeä. Silloin minun on helpompi tietää kuka on sanonut mitäkin. Saatan jättää julkaisematta Anonyymit kommentit.
Kävin kakkosleirissä juttelemassa kolesterolista. Minulla on tapana välillä käydä eri leireissä tunnustelemassa uusia tuulia. Tällainen viaton toimittaja ihan innostuu kun välillä saa pistää kravatin kaulaan ja ykköset päälle, välillä taas rennosti saapastellaan kakkosleiriin. Esimerkkejä minun aikaisemmista leirivierailuistani löytyy mm. täältä:
Pfizerin teltassa kova meno päällä tupakoinnin lopettamisesta
Laihdutuksessa kaksi eri leiriä
Hedelmällinen maitorasva
Tää on viimeinen taisto
Statiineja tarvitaan
Tänään mennään verryttelypuvussa kakkosleirin äärimmäiseen nurkkaukseen. Siellä odottaa juttelutuokio LKT Ralf Sundbergin kanssa.
Christer: Mitä kolesterolista ajatellaan lääkäripiireissä?
Ralf: Monelle lääkärille tulee kolesterolista ensimmäisenä mieleen, että se kolesteroli on sidottu tiettyihin viitearvoihin ja moni on vaarassa ylittää nämä viitearvot. Potilaille kerrotaan miten tärkeää on huolehtia alhaisesta kolesterolista, muuten on vaarassa sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Kuitenkin on lääkäreitä ja tutkijoita, jotka ovat ihan eri mieltä kolesterolin vaarallisuudesta.
C: Eikö kolesteroli sitten ole vaarallista?
R: Kolesteroli on vaarallista jos sitä on liian vähän. Kolesteroli on elimistömme tärkeimpiä yhdisteitä. Aivot sisältävät runsaasti kolesterolia ja sitä tarvitaan myös kaikissa solukalvoissa. Lisäksi kolesteroli on monien hormonien perusmolekyyli. Äidinmaidossa on runsaasti kolesterolia ja tyydyttyneitä rasvoja. Niitä on maidossa niin paljon sen takia, että ne ovat aivan välttämättömiä lapsen kehitykselle.
C: Kananmunissa on myös paljon kolesterolia!
R: Niin on. Miksi kananmunissa on perinteisesti ollut paljon kolesterolia ja rasvaa, jos siitä olisi jotain haittaa? Kyse on rasvojen sulamispisteestä. Lämminveriset eläimet kuten esimerkiksi kana tuottaa ihmisen lailla tyydyttyneitä rasvahappoja. Kalat ja muut vaihtolämpöiset eläimet sen sijaan valmistavat monityydyttymättömiä rasvoja, koska ne muuten olisivat liian jäykkiä liikkumaan. Jos me syömme paljon monityydyttymättömiä rasvahappoja veren kolesterolitaso laskee. Tämä johtuu siitä, että solukalvot rupeavat vuotamaan ja hätäkeinona ne silloin ottavat kolesterolin talteen verestä. Tämä johtaa toki alentuneeseen veren kolesteroliarvoon, mutta ei siitä mitään terveydellistä hyötyä ole.
C: Miksi tästä ei kerrota?
R: Tätä asiaa on hyvin tarkoin tutkittu, mutta vähäisen kaupallisen kiinnostuksen vuoksi näitä tutkimuksia ei laisinkaan mainita julkisuudessa. Ne lääkärit ja uraputkessa elävät tutkijat, jotka ovat riippuvaisia lääke- ja elintarviketehtaiden rahoituksesta vaikenevat näistä löydöksistä.
C: Entä sitten tuo "hyvä" ja "paha" kolesteroli. Eikö sen suhteen ole yhteisymmärrystä?
R: Ei suinkaan! Ei ole "hyvää" eikä "pahaa" kolesterolia. Tilastollisesti löytyy viitteitä siitä, että tietyn raja-arvon ylittävä kolesteroli veressä johtaa sydän- ja verisuonitauteihin. Tilastot ovat kuitenkin harhauttavia. Suora yhteys korkean kolesterolin ja sydäninfarktin välillä löytyy vain sellaisessa potilasryhmässä, joka kärsii perinnöllisestä sairaudesta nimeltään familiaalinen hyperkolesterolemia. Siinä sairaudessa erittäin korkeat kolesteroliarvot johtavat kolesterolin kerääntymiseen joka puolelle kehoa, mm. sormissa on kolesterolimöykkyjä. Mutta jos jätetään tämä sairaus pois laskuista ei löydy enää mitään yhteyttä kokonaiskolesterolin ja sydäninfarktin välillä. Tämä harmillinen tosiasia johti siihen, että erityisesti USA:ssa myönnetyt valtavat tutkimusmäärärahat suunnattiin selventämään kolesterolin kuljetusproteiinien osuutta asiassa. Kauheatahan olisi jos määrärahoja jouduttaisiin palauttamaan. Näistä kuljetusproteiineista ruvettiin käyttämään termejä "hyvä" (HDL) ja "paha" (LDL) sen mukaan kuljetettiinko kolesteroli verisuonen seinämiin ja elimistön muihin solumembraaneihin päin (LDL) vai tapahtuiko kolesterolin kuljetus elimistön eri osista kohti maksaa (HDL). Ei voida sanoa, että ne olisivat hyviä tai pahoja. Ne vain vastaavat elimistön muuttuneeseen tarpeeseen. Esimerkiksi laihdutuksessa HDL lisääntyy sen takia kun eri puolilla kehoa vähentyvät rasvavarastot pitää kuljettaa maksaan. Tästä on turha tehdä liian suurta numeroa, sillä laihduttajan kohonneet HDL-arvot voi nähdä vyötärön ympärille asetetulla mittanauhalla yhtä hyvin. Ylipainoisen on terveellistä laihtua!
C: Entä sitten tuo LDL, voiko se olla hyvää kolesterolia?
R: Sydänkohtauksen saaneelle potilaalle on hyvä asia jos hänellä on runsaasti LDL-kolesterolia. Kun sydän pettää, vuotavat suoliston limakalvot päästävät sisään myrkyllisiä endotoksiineja, jotka nopeasti heikentävät potilaan yleistä terveydentilaa. Kun LDL on korkea tapahtuu koko ajan kolesterolin kuljetusta maksasta kudoksiin ja rikki menneet limakalvot korjaantuvat.
C: Eikö näistä asioista ole puhetta kollegojen kesken?
R: Valitettavasti useimmilla lääkäreillä on hyvin vähän aikaa perehtyä tällaiseen kirjallisuuteen. Lääketehtailta saatu tarkoituksenhakuinen valistus jää useimmilla ainoaksi keinoksi saada tietoa. Niillä lääkäreillä joilla on halua syventää tietojaan asiasta, suosittelen luettavaksi kirjaa Kolesterolimyytti (Uffe Ravnskov). Anthony Colpo on kirjoittanut paljon siitä poliittisesta pelistä mikä koskee juuri kolesterolia ja rasvaa.
Lähde: Kolhydrater i Fokus, 30.9.2007 (en oikeasti ole jutellut Ralf Sundbergin kanssa, poimin hänen ajatuksensa artikkelista)
sunnuntai, syyskuuta 30, 2007
Gebre teki uuden ME:n maratonilla!
***
Minun ja monen muun suosikkiurheilija Haile Gebrselassie on tänään juossut (Berliinin) maratonin (42,195 km) kovemmin kuin kukaan muu. Kellot pysähtyivät aikaan 2.04.26. Erinomaisen kova suoritus!
Kuvittele juoksevasi joka kilometri 3 min aikaan ja jokainen 10 km 30 min aikaan. Silloin huomaat 40 km kohdalla, että sinulla on vain vajaat neljä ja puoli minuuttia aikaa saavuttaa 42,2 km:n kohdalla vastaan tuleva maaliviiva. Ei onnistu. Gebre kipittää siis jokaisen kilometrin alle 3 min aikaan. Todennäköisesti tämän vuoden Kalevan kisojen mitalinelikko 4x10000 m viestissä täydennettynä 3x800 m loppukirimiehillä eivät pärjäisi yhdessä tälle etiopialaiselle päkiäjuoksun ihmemiehelle.
Kalevan kisojen tulokset:
10000 m: 1) Jussi Utriainen LA 29.43,14, 2) Francis Kirwa LA 29.57,12, 3) Obed Kipkurui SjuIF 30.02,71, 4) Mårten Boström SjuIF 30.30,60
800 m: 1) Mikko Lahtio HKV 1.48,85, 2) Robert Rotkirch EsboIF 1.49,27, 3) Niclas Sandells PedersFa 1.50,29
Näiden suomalaisten huippu-urheilijoiden yhteisaika on tuolla kuvitteellisella 42,4 km matkalla: 2.05.42
Pistetäänkö (leikkimielinen) kisa pystyyn? Suomen ratajuoksijat vastaan Gebre. Kuka voittaa?
Lähde: Yleisradion uutistoimitus, 30.9.2007
Minun ja monen muun suosikkiurheilija Haile Gebrselassie on tänään juossut (Berliinin) maratonin (42,195 km) kovemmin kuin kukaan muu. Kellot pysähtyivät aikaan 2.04.26. Erinomaisen kova suoritus!
Kuvittele juoksevasi joka kilometri 3 min aikaan ja jokainen 10 km 30 min aikaan. Silloin huomaat 40 km kohdalla, että sinulla on vain vajaat neljä ja puoli minuuttia aikaa saavuttaa 42,2 km:n kohdalla vastaan tuleva maaliviiva. Ei onnistu. Gebre kipittää siis jokaisen kilometrin alle 3 min aikaan. Todennäköisesti tämän vuoden Kalevan kisojen mitalinelikko 4x10000 m viestissä täydennettynä 3x800 m loppukirimiehillä eivät pärjäisi yhdessä tälle etiopialaiselle päkiäjuoksun ihmemiehelle.
Kalevan kisojen tulokset:
10000 m: 1) Jussi Utriainen LA 29.43,14, 2) Francis Kirwa LA 29.57,12, 3) Obed Kipkurui SjuIF 30.02,71, 4) Mårten Boström SjuIF 30.30,60
800 m: 1) Mikko Lahtio HKV 1.48,85, 2) Robert Rotkirch EsboIF 1.49,27, 3) Niclas Sandells PedersFa 1.50,29
Näiden suomalaisten huippu-urheilijoiden yhteisaika on tuolla kuvitteellisella 42,4 km matkalla: 2.05.42
Pistetäänkö (leikkimielinen) kisa pystyyn? Suomen ratajuoksijat vastaan Gebre. Kuka voittaa?
Lähde: Yleisradion uutistoimitus, 30.9.2007
lauantaina, syyskuuta 29, 2007
Ilmaista luettavaa ravinnosta ja liikunnasta
*
Ihmiset rakastavat ilmaista tietoa. Kun sana kiirii, että jossakin paikassa saa ihan luvalla ladata luettavaa itselleen ilmaiseksi, alkaa hurja liikenne palvelimella. Näin on käynyt myös minun vaatimattomassa omassa verkkotunnuksessani (http://www.ravintokirja.fi).
Sivuilla on luettavissa seuraavaa tietoa ilmaiseksi:
Olen lähes kahden vuoden ajan julkaissut joka kuukausi ravintokirjeen, jossa on luettavissa ajankohtaisia juttuja ja keskustelua ravinnosta. Halutessasi voit saada tämän ravintokirjeen automaattisesti sähköpostiosoitteeseesi. Tähän päivään mennessä on ilmestynyt 23 ravintouutista. Näitä ravintokirjeitä luetaan erittäin paljon. Joko sinun sähköpostiisi tulee tämä ravintokirje?
Minulla on sellainen aika ihmeellinen harrastus. Rakastan kaikenlaisia tietokantoja ja erityisesti minua kiehtoo suuret tekstimassat. Olen vuodesta 1987 kerännyt englanninkielisiä sanontoja, aforismeja, sananlaskuja, tieteellisiä sukkeluuksia jne. Niitä on koossa valtavan paljon (vähän yli 800 000 kpl). Kyseessä lienee kansainvälisestikin katsoen varsin kattava kokoelma. Tarjosin kokoelmaa julkaistavaksi eräässä suuressa kansainvälisessä kirjasarjassa. Kokoelmaani pidettiin toki julkaisukelpoisena, mutta tarkistustyötä varten ehdotettua ja myös hakemaani määrärahaa ei hyväksytty. Hermostuin tästä sen verran, että vetäydyin hankkeesta. Tarkistustyötä teen vapaa-aikanani sen minkä kerkiän ja katson tarpeelliseksi. Julkaisen kokoelman ilmaiseksi yksittäisinä PDF-tiedostoina. Kokoelmaani luetaan valtavan paljon eri puolilla maailmaa. Saan jonkin verran jopa fani-postia (heh!) tämän kokoelman johdosta. Venäläiset crackerit ovat koonneet teoksestani omia virityksiä (kaikkea ne viitsivät tehdä). Mahdollisesti kokoelmastani varastetaan ja lainataan sanontoja tiuhaan tahtiin. Se ei minua kovasti harmita. Toki kokoelmastani otettuja näytteitä käytetään mainitsematta lähdettä, sitä en voi estää. Voin vain toivoa, että tästä toiminnasta ja vaivasta edes joku saa taloudellistakin hyötyä, muutenhan ilmaisen kokoelman varastaminen on aika turhaa. Jos haluat lukea paljon mielenkiintoisia, lyhyitä ja nasevia tekstejä englannin kielellä, käy tuossa osiossa. Mainitse lähde!
Ihmiset rakastavat ilmaista tietoa. Kun sana kiirii, että jossakin paikassa saa ihan luvalla ladata luettavaa itselleen ilmaiseksi, alkaa hurja liikenne palvelimella. Näin on käynyt myös minun vaatimattomassa omassa verkkotunnuksessani (http://www.ravintokirja.fi).
Sivuilla on luettavissa seuraavaa tietoa ilmaiseksi:
Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta (e-kirja)
Ilmaiseksi 20-30 ensimmäistä sivua Suositusta ravinto-oppaastani urheilijoille on luettavissa 30 ensimmäistä sivua ilmaiseksi. Näin lukija saa käsityksen siitä kannattaako hänen uhrata 10 euroa (tarjouksena 5 euron hintaan vuoden 2007 loppuun asti) ja näin hankkia lukuoikeudet koko kirjaan. Tästä palvelusta olen saanut runsaasti kiitosta. Jotkut harvat kokevat tilanteen ärsyttäväksi kun ei koko kirja ole ilmaiseksi luettavissa. Mitään suurta bisnestä en tee tuolla kirjalla. Lukuoikeuksia myymällä voin itse tilata kirjallisuutta ja näin paremmin palvella uskollisia kirjan lukijoita. Kirja täydentyy 2-3 kertaa kuukaudessa. Jokainen kirjan tilaaja rakentaa siis tätä kirjaa yhä paremmaksi. Tee tilaus jo tänään! Tilauslomake. Kirjalla on tällä hetkellä 452 aktiivista lukija. Oletko sinä yksi heistä?Christerin ajankohtaiset ravintoluennot
UUSI! SELLAn kuntoutuskursi Kankaanpäässä 28.9.2007 Liikunta ja ravinto & Teoriatietoa lihasten toiminnastaRavintovalmennus (VEAT 4, 7. lähijakso, Pajulahti)
Ravintoluentoja Kauhavalla 28.6. - 1.7.2007
Kun luennoin ympäri Suomea luovutan tilaisuuden järjestäjän käyttöön luentojeni muistiinpanot. On osoittautunut käteväksi tavaksi, että muistiinpanot ovat myös ladattavissa minun verkko-osoitteestani (jos sitä ei nimenomaan kielletä). Pidän luentojen muistiinpanot ladattavissa muutaman kuukauden verran. Luennoilla käynyt voi siten tarkistaa jonkin kuulemansa asian ja ne jotka eivät päässeet luennoille voivat saada jonkinlaisen käsityksen siitä mitä tilaisuudessa käsiteltiin. Muistiinpanojen lukeminen ei tietenkään korvaa aitoa luentotilannetta. Sivuillani oleva käyntilaskuri osoittaa, että tämä palvelu on erittäin suosittu. Tilaa minut luennoille niin saan aiheen lisätä tähän osioon uutta luettavaa! Tilauslomake. Oletko jo kuullut minun luentoni?Muuta ajankohtaista kirjoittelua Christeristä
Oulun Seutu -lehden kirjoitus 20.6.2007 "Urheilijan ravitsemus on yksinkertainen asia"Kaleva -lehden kirjoitus 15.6.2007 "Onni ei löydy lisäravinteista"
En ole vähäisessäkään mielessä julkisuushakuinen. Egoni ei myöskään tarvitsee kyytipojaksi ylistäviä kirjoituksia. En ole työntämässä naamaani ja ajatuksiani kaikkiin mahdollisiin lehtiin. Jotkut toimittajat ovat kuitenkin kirjoittaneet minun luentokeikoistani. Pistän niitä välillä näkyville tähän osioon. Ei ole pakko lukea!Christerin ravintouutiset
Olen lähes kahden vuoden ajan julkaissut joka kuukausi ravintokirjeen, jossa on luettavissa ajankohtaisia juttuja ja keskustelua ravinnosta. Halutessasi voit saada tämän ravintokirjeen automaattisesti sähköpostiosoitteeseesi. Tähän päivään mennessä on ilmestynyt 23 ravintouutista. Näitä ravintokirjeitä luetaan erittäin paljon. Joko sinun sähköpostiisi tulee tämä ravintokirje?
Christer's moonstruck project on fun lines and famous quotations
| 1-A | B | C | D | E | |
| F | G | H | I | J | |
| K | L | M | N | O | |
| P | Q | R | S | T | |
| U | V | W | X | Y | |
| Z | Laws, Principles and Order Quotes | ||||
| Scientific quotations | |||||
| Quotes on Computers and Programming | |||||
| Bumper stickers | |||||
| Light Bulb jokes galore | |||||
| Easy ways to say no | |||||
| T-shirt sayings | |||||
| The way students say things | |||||
| Research definitions | |||||
| Funny Signs around us | |||||
| Insurance humor | |||||
| "Do it" -phrases | |||||
| etc. | |||||
| etc. | |||||
Minulla on sellainen aika ihmeellinen harrastus. Rakastan kaikenlaisia tietokantoja ja erityisesti minua kiehtoo suuret tekstimassat. Olen vuodesta 1987 kerännyt englanninkielisiä sanontoja, aforismeja, sananlaskuja, tieteellisiä sukkeluuksia jne. Niitä on koossa valtavan paljon (vähän yli 800 000 kpl). Kyseessä lienee kansainvälisestikin katsoen varsin kattava kokoelma. Tarjosin kokoelmaa julkaistavaksi eräässä suuressa kansainvälisessä kirjasarjassa. Kokoelmaani pidettiin toki julkaisukelpoisena, mutta tarkistustyötä varten ehdotettua ja myös hakemaani määrärahaa ei hyväksytty. Hermostuin tästä sen verran, että vetäydyin hankkeesta. Tarkistustyötä teen vapaa-aikanani sen minkä kerkiän ja katson tarpeelliseksi. Julkaisen kokoelman ilmaiseksi yksittäisinä PDF-tiedostoina. Kokoelmaani luetaan valtavan paljon eri puolilla maailmaa. Saan jonkin verran jopa fani-postia (heh!) tämän kokoelman johdosta. Venäläiset crackerit ovat koonneet teoksestani omia virityksiä (kaikkea ne viitsivät tehdä). Mahdollisesti kokoelmastani varastetaan ja lainataan sanontoja tiuhaan tahtiin. Se ei minua kovasti harmita. Toki kokoelmastani otettuja näytteitä käytetään mainitsematta lähdettä, sitä en voi estää. Voin vain toivoa, että tästä toiminnasta ja vaivasta edes joku saa taloudellistakin hyötyä, muutenhan ilmaisen kokoelman varastaminen on aika turhaa. Jos haluat lukea paljon mielenkiintoisia, lyhyitä ja nasevia tekstejä englannin kielellä, käy tuossa osiossa. Mainitse lähde!
torstaina, syyskuuta 27, 2007
Unelmoikaa Randy Pauschin seurassa
Oletko joskus kuullut jonkun oikein hyvän luennon? Eikö olekin ihana tunne kun joku todella osaa esiintyä ja saa sanomansa perille.
Osaatko englantia?
Tee silloin näin: Varaa ajastasi 1 tunti ja 44 minuuttia. Sulje puhelin. Katso. Kuuntele.
Katso kun kuolemaa tekevä 47-vuotias Randy Pausch puhuu lapsuuden, nuoruuden ja tulevaisuuden unelmistaan. Hänellä on haimasyöpä. Tämä on yksi hänen "viimeisistä luennoista". Luento on tosi hyvä!
VIDEO
Lähde: Pharmagossip, 27.9.2007
Osaatko englantia?
Tee silloin näin: Varaa ajastasi 1 tunti ja 44 minuuttia. Sulje puhelin. Katso. Kuuntele.
Katso kun kuolemaa tekevä 47-vuotias Randy Pausch puhuu lapsuuden, nuoruuden ja tulevaisuuden unelmistaan. Hänellä on haimasyöpä. Tämä on yksi hänen "viimeisistä luennoista". Luento on tosi hyvä!
VIDEO
Lähde: Pharmagossip, 27.9.2007
Potilasliiton kautta tärkeä muistutus!
**
Minua pyydettiin antamaan näkyvyyttä eräälle tärkeälle asialle: Potilaiden turvallisuus.
A-talk 27.9.2007 klo 21.05
Lääkärien hoitovirheet julki.Vieraina potilasaktivisti Inka Svahn, hoitovirheen uhri Hannele Aine-Rautiainen, Lääkäriliiton Heikki Pälve ja erikoislääkäri Tapio Kuha.
Potilaiden turvallisuus huolestuttaa yhä enemmän. Ruuhkautuneen Marian sairaalan lääkärit saivat kuukausi sitten tarpeekseen ja esittivät hätähuudon riittämättömän työvoiman aiheuttamasta potilasturvallisuuden vaarantumisesta. Myös potilaiden kantelut lääkäreiden tekemisistä tai tekemättä jättämisistä ovat lisääntyneet. Viime vuonna jopa 8000 ihmistä kärsi niin paljon saamastaan hoidosta, että haki korvauksia Potilasvakuutuskeskuksesta. Heistä vain neljännes sai korvauksen. Hoitovirheitä ja hoidon viivästymistä tapahtuu etenkin päivystystilanteissa. Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen mukaan potilasturvallisuuden kannalta on huolestuttavaa, että opiskelijoita käytetään yksin vaativissa päivystystehtävissä. Opiskelijat ovat usein vuokrafirmojen listoilla.
Erikoissairaanhoitaja Hannele Aine-Rautiaisen lapsi sai synnytyksessä vaikean aivovaurion neljä vuotta sitten. Aine-Rautiaisen mielestä häntä ei synnytyksen aikana kuunneltu, eikä sikiön sydänääniä seurattu tarpeeksi. Todetun hoitovirheen vuoksi Ella-tytär saa korvausta kuntoutuksesta sekä kertakorvauksen täysi-ikäisenä.
Perushoitaja Inka Svahn on potilasaktivisti ja istuu Suomen Potilasliiton hallituksessa. Hän on auttanut potilasvahingoista kärsiviä peräämään oikeuksiaan. Svahnin mielestä hoitovirheet johtuvat usein huolimattomuudesta ja piittaamattomuudesta.
Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve perää avoimuutta hoitovirheiden käsittelyyn, jotta niistä voitaisiin oppia. Pälveen mielestä hoitovirheet johtuvat pikemminkin järjestelmästä kuin yksittäisen lääkärin toimista.
Sisätautien ja keuhkosairauksien erikoislääkäri Tapio Kuhan mielestä Suomi on päivystyksen takapajula. Kuhan mukaan Suomessa kuolee vuosittain jopa 400 päivystyspotilasta silkasta osaamattomuudesta johtuviin viiveisiin ja lääkärin virheisiin. Kuha onkin ajanut sinikkäästi päivystyslääketiedettä omaksi erikoisalakseen.
Ateroskleroosi alkaa jo lapsuusiässä
*
Olin saanut kutsun Maailman Sydänpäivän tiedotustilaisuuteen 24.9.2007 Helsingissä. Hiukan reilut kaksi tusinaa ravintotoimittajaa oli vastaanottavaisin mielin kerääntynyt Scandic Simonkenttä –hotelliin. Oikeaoppisesti söimme makeita hedelmiä ja ryystimme kahvia.
Lastenkardiologi Jaana Pihkala aloitti kertomalla terveistä elintavoista. Terveitä elintapoja kannattaa vaalia pienestä pitäen - sydämenkin parhaaksi. Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomessa sairastetaan aivan liian yleisesti ehkäistävissä olevia sydän- ja verisuonisairauksia. Korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine ja sepelvaltimotauti ovat toki harvinaisia lapsuudessa, mutta lapsuusiässä opitut huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset johtavat todennäköisesti aikuisena näihin ongelmiin.
Lapsuuden lihavuus altistaa myös muille aikuisiän sairauksille: tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet, nivelsairaudet sekä psykososiaaliset ongelmat. Epäsuotuisan perimän takia haitalliset elintavat näkyvät niin herkästi.
Aikuisten roolina on toimia esimerkin antajina, kannustajina ja ohjaajina sekä terveellisten elintapojen opettamisessa lapsille. Myös aikuisten elintavat on uskallettava ottaa puheeksi terveysneuvonnassa.
Elintapojen muutoksia tarvitaan, mutta olin saada hyperventilaatiokohtauksen kun lastenlääkäri Pihkala suositteli äidinmaidosta luopuvalle sylivauvalle juomaksi kevyttä ellei peräti rasvatonta maitoa. Äidinmaidossa on kokonaisenergiasta rasvaa 55 % ja kevyessä ja rasvattomassa maidossa 1-3 % (tiedot Finelistä). On siinä aika huikea rasvaprosentin lasku. Kun lisäksi lääkäri Pihkala intoutui ylistämään rasvattomuutta ruokavaliossa, minulla ”paloi käämit”. Olen pahoillani, jouduin kysymään eikö rasvattomuus ole terveysriski. Sain tietää, että näin toki on. Mantra rasvattomuudesta on niin syvälle juurtunut kielenkäyttöömme, että käytämme sitä huolimattomasti. Jopa näinkin tärkeässä tiedotustilaisuudessa.
Miksi on niin tärkeää vaikuttaa interventiolla (väliintulolla) juuri lapsiin? Toimenpiteet ovat kaikkein tehokkaimpia juuri lapsilla koska:
Terveelläkin lapsella voi verisuoni vaurioitua, jos on paljon epäterveellisiä ravintotekijöitä. Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta Jaana Pihkala mainitsee Cardiovascular Risk in Young Finns Study’n (monikeskustutkimuksen, joka alkoi jo vuonna 1980). Siinä tutkimuksessa on kartoitettu riskitekijöitä ja löydettiin yhteys subkliiniseen ateroskleroosiin ja sen markkereihin. Edellä mainittu on lääkärislangia ja tarkoittaa suunnilleen sitä, että tutkimuksessa pystyttiin riskikartoituksessa joillakin nuorilla potilailla eräitä merkkiaineita seuraamalla löytämään ne potilaat joilla jo oli piilevä valtimonkovetustauti (nuoresta iästään huolimatta).
Suurentunutta ateroskleroottista riskiä ennustaa:
Jaana Pihkala intoutui strippailemaan, eli kertomaan Turun Yliopiston kuuluisasta STRIP-tutkimuksesta. Tässä meillä on ensimmäisenä maailmassa ainutlaatuinen interventioprojekti, jossa aineistoa riittää johtopäätösten tekemiseen ilmeisen moneksi vuodeksi eteenpäin. Vuosina 1990-1997 on tutkimukseen rekrytoitu 1062 lasta perheineen. Aloitusikänä oli 7 kuukautta ja tarkoitus on jatkaa tilanteen seuraamista 20-vuoden ikään asti. Tutkittaville on annettu melko vaatimatonta ravintoneuvontaa ja elintapaneuvontaa. Havainnoista on raportoitu varsin tuoreessa Circulation-lehden numerossa 116 sivuilla 973-974 tänä vuonna. Tohtori Stephen R Daniels mainitsee pääkirjoituksessa, että tästä STRIP-neuvonnasta on ollut todellista hyötyä. STRIP on mullistanut käsitykset lasten rasvansaannista. Alkuun nimittäin epäiltiin, että kun lapsen ravinnon tyydyttyneen ”kovan” rasvan määrää vähennetään, myös kokonaisrasvan ja energian määrä vähenee. Tämä voisi johtaa lapsen kasvun ja kehityksen häiriintymiseen. Pelättiin myös, että vitamiini- ja kivennäisaineiden saanti putoaisi suositusta matalammalle tasolle. Nyt näyttää siltä, että nämä pelot olivat turhia. Lapset kasvavat ja kehittyvät ihan yhtä hyvin kuin muutkin lapset.
Yksilöllisen neuvonnan malli puree: lasten kolesteroliarvot ovat kohdallaan ja he napostelevat makeita välipaloja vähemmän ja syövät hedelmiä ja marjoja enemmän kuin seurantaryhmän lapset. Neuvonta laskee veren kolesteroliarvoa noin 5–6 prosenttia. Tämä muutos näkyy selvemmin pojilla kuin tytöillä.
Aika yllättävä havainto on neuvontaryhmään kuuluvien lasten painon lasku. Erityisesti tytöillä on paino laskenut. Ylipainon ehkäisy on tutkimuksessa sivujuoni, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että neuvontaryhmän tytöistä vain noin 10 prosenttia on ylipainoisia suomalaisten kriteerien mukaan, kun seurantaryhmässä luku on 18 prosenttia. Tietysti se on myönteistä, että kun puhutaan ruoasta hyväksyvään sävyyn, niin sillä on vaikutusta myös lasten painoon.
Korkeat kolesterolitasot pitäisi seuloa jos lähisukulaisilla on riski sairastua ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Toimenpiteet ovat silloin:
Seuraavaksi esiintyi Marjaana Lahti-Koski Suomen Sydänliitosta. Hän otti puheeksi koko perheen elintavat neuvolassa. Jo syntymätön lapsi on mielenkiinnon kohteena!
Neuvola on luotettava paikka tarjota elintapaohjausta koko perheelle. Ensisijaisina tavoitteina on edistää lasten hyviä liikunta- ja ravitsemustottumuksia, vaikuttaa lihavuuden ehkäisyyn ja tukea terveydenhoitajien liikunta- ja ravitsemusohjausta.
Myös Lahti-Koski oli strippaustuulella. STRIP on pohjana kaikelle ohjaukselle nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Kun strippaukseen lisätään Kansanterveyslaitoksen ja Sosiaali- ja Terveysministeriön suositukset saadaan sellainen sydänohjelma, jolla tulosta voidaan saavuttaa, Lahti-Kosken mielestä.
Pienimuotoista pilotointia on jo tehty 10 paikkakunnalla eri puolilla Suomea, ohjausta annettu äitiysneuvolassa (!) ja lastenneuvolassa annettu osviittaa kuinka säännöllisesti asioita voidaan käsitellä perheen kanssa. Näin on saatu terveydenhoitajille työvälineitä (kortti, tieto- ja havaintokansion avulla) tiedon antamista varten. Korteissa on yksinkertaisia kysymyksiä, joita liikennevalot ohjaavat. Siinä äiti, isä ja lapsi voivat toteuttaa itseään. Uuden työvälineen opettelu vie aina aikaa, mutta alku on sujunut varsin hyvin. Lihavuutta perheessä on ollut helpompi lähteä toteuttamaan ravitsemuksen ja liikunnan kautta, eikä pelkästään painonhallinnan kautta.
Opetusministeriöstä saapunut ohjelmajohtaja, Georg Henrik Wrede, sytytti varsinaisen jymypaukun. On nimittäin syntymässä pikavauhtia lasten ja perheiden politiikkaohjelma. Siinä on päämääränä saada yhteiskunta yhä enemmän lapsilähtöiseksi ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy on toinen tärkeä asia.
Poliitikko-ohjelman raotuksen aikana minä varmaan nukuin, sillä havahduin kun Wrede loihti ilmoille sukkeluuksia: Me emme syö lasten kanssa, emme harjaa hampaita lasten kanssa, emme liiku lasten kanssa. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joissa voimme tehdä paljon hyvää lapsillemme. Vuorovaikutuksemme lasten kanssa on parannuttava.
Asia etenee ripeästi, sillä 2.10. on ministeriryhmän kokous jolloin ohjelma hyväksytään ja 31.10. hallituksen strategia-asiakirja on esillä valtioneuvoston iltakoulussa.
En ole kaikilta osilta vakuuttunut hankkeen mielekkyydestä.
Olin saanut kutsun Maailman Sydänpäivän tiedotustilaisuuteen 24.9.2007 Helsingissä. Hiukan reilut kaksi tusinaa ravintotoimittajaa oli vastaanottavaisin mielin kerääntynyt Scandic Simonkenttä –hotelliin. Oikeaoppisesti söimme makeita hedelmiä ja ryystimme kahvia.
Lastenkardiologi Jaana Pihkala aloitti kertomalla terveistä elintavoista. Terveitä elintapoja kannattaa vaalia pienestä pitäen - sydämenkin parhaaksi. Hyvästä kehityksestä huolimatta Suomessa sairastetaan aivan liian yleisesti ehkäistävissä olevia sydän- ja verisuonisairauksia. Korkea kolesteroli, kohonnut verenpaine ja sepelvaltimotauti ovat toki harvinaisia lapsuudessa, mutta lapsuusiässä opitut huonot ruokailu- ja liikuntatottumukset johtavat todennäköisesti aikuisena näihin ongelmiin.
Lapsuuden lihavuus altistaa myös muille aikuisiän sairauksille: tyypin 2 diabetes, syöpäsairaudet, nivelsairaudet sekä psykososiaaliset ongelmat. Epäsuotuisan perimän takia haitalliset elintavat näkyvät niin herkästi.
Aikuisten roolina on toimia esimerkin antajina, kannustajina ja ohjaajina sekä terveellisten elintapojen opettamisessa lapsille. Myös aikuisten elintavat on uskallettava ottaa puheeksi terveysneuvonnassa.
Elintapojen muutoksia tarvitaan, mutta olin saada hyperventilaatiokohtauksen kun lastenlääkäri Pihkala suositteli äidinmaidosta luopuvalle sylivauvalle juomaksi kevyttä ellei peräti rasvatonta maitoa. Äidinmaidossa on kokonaisenergiasta rasvaa 55 % ja kevyessä ja rasvattomassa maidossa 1-3 % (tiedot Finelistä). On siinä aika huikea rasvaprosentin lasku. Kun lisäksi lääkäri Pihkala intoutui ylistämään rasvattomuutta ruokavaliossa, minulla ”paloi käämit”. Olen pahoillani, jouduin kysymään eikö rasvattomuus ole terveysriski. Sain tietää, että näin toki on. Mantra rasvattomuudesta on niin syvälle juurtunut kielenkäyttöömme, että käytämme sitä huolimattomasti. Jopa näinkin tärkeässä tiedotustilaisuudessa.
Miksi on niin tärkeää vaikuttaa interventiolla (väliintulolla) juuri lapsiin? Toimenpiteet ovat kaikkein tehokkaimpia juuri lapsilla koska:
- ateroskleroosi saa alkunsa jo lapsuusiässä
- elintavat alkavat muotoutua lapsuudessa (erityisesti ravintotottumukset)
- lapset ovat vastaanottavaisia neuvonnassa
Terveelläkin lapsella voi verisuoni vaurioitua, jos on paljon epäterveellisiä ravintotekijöitä. Esimerkkinä tällaisesta tutkimuksesta Jaana Pihkala mainitsee Cardiovascular Risk in Young Finns Study’n (monikeskustutkimuksen, joka alkoi jo vuonna 1980). Siinä tutkimuksessa on kartoitettu riskitekijöitä ja löydettiin yhteys subkliiniseen ateroskleroosiin ja sen markkereihin. Edellä mainittu on lääkärislangia ja tarkoittaa suunnilleen sitä, että tutkimuksessa pystyttiin riskikartoituksessa joillakin nuorilla potilailla eräitä merkkiaineita seuraamalla löytämään ne potilaat joilla jo oli piilevä valtimonkovetustauti (nuoresta iästään huolimatta).
Suurentunutta ateroskleroottista riskiä ennustaa:
- kohonnut verenpaine
- korkea LDL-kolesteroli
- lihavuus
- aktiivinen tai passiivinen tupakointi
Jaana Pihkala intoutui strippailemaan, eli kertomaan Turun Yliopiston kuuluisasta STRIP-tutkimuksesta. Tässä meillä on ensimmäisenä maailmassa ainutlaatuinen interventioprojekti, jossa aineistoa riittää johtopäätösten tekemiseen ilmeisen moneksi vuodeksi eteenpäin. Vuosina 1990-1997 on tutkimukseen rekrytoitu 1062 lasta perheineen. Aloitusikänä oli 7 kuukautta ja tarkoitus on jatkaa tilanteen seuraamista 20-vuoden ikään asti. Tutkittaville on annettu melko vaatimatonta ravintoneuvontaa ja elintapaneuvontaa. Havainnoista on raportoitu varsin tuoreessa Circulation-lehden numerossa 116 sivuilla 973-974 tänä vuonna. Tohtori Stephen R Daniels mainitsee pääkirjoituksessa, että tästä STRIP-neuvonnasta on ollut todellista hyötyä. STRIP on mullistanut käsitykset lasten rasvansaannista. Alkuun nimittäin epäiltiin, että kun lapsen ravinnon tyydyttyneen ”kovan” rasvan määrää vähennetään, myös kokonaisrasvan ja energian määrä vähenee. Tämä voisi johtaa lapsen kasvun ja kehityksen häiriintymiseen. Pelättiin myös, että vitamiini- ja kivennäisaineiden saanti putoaisi suositusta matalammalle tasolle. Nyt näyttää siltä, että nämä pelot olivat turhia. Lapset kasvavat ja kehittyvät ihan yhtä hyvin kuin muutkin lapset.
Yksilöllisen neuvonnan malli puree: lasten kolesteroliarvot ovat kohdallaan ja he napostelevat makeita välipaloja vähemmän ja syövät hedelmiä ja marjoja enemmän kuin seurantaryhmän lapset. Neuvonta laskee veren kolesteroliarvoa noin 5–6 prosenttia. Tämä muutos näkyy selvemmin pojilla kuin tytöillä.
Aika yllättävä havainto on neuvontaryhmään kuuluvien lasten painon lasku. Erityisesti tytöillä on paino laskenut. Ylipainon ehkäisy on tutkimuksessa sivujuoni, mutta tällä hetkellä tilanne on se, että neuvontaryhmän tytöistä vain noin 10 prosenttia on ylipainoisia suomalaisten kriteerien mukaan, kun seurantaryhmässä luku on 18 prosenttia. Tietysti se on myönteistä, että kun puhutaan ruoasta hyväksyvään sävyyn, niin sillä on vaikutusta myös lasten painoon.
Korkeat kolesterolitasot pitäisi seuloa jos lähisukulaisilla on riski sairastua ennenaikaisesti sydän- ja verisuonitauteihin. Toimenpiteet ovat silloin:
- matala kolesteroli
- lihavuuden ehkäisy
- säännöllisen liikunnan lisääminen
- korkean verenpaineen hoito
- tupakoinnin ehkäisy
- aikuisen esimerkki
- diabeteksen varhainen toteaminen
Seuraavaksi esiintyi Marjaana Lahti-Koski Suomen Sydänliitosta. Hän otti puheeksi koko perheen elintavat neuvolassa. Jo syntymätön lapsi on mielenkiinnon kohteena!
Neuvola on luotettava paikka tarjota elintapaohjausta koko perheelle. Ensisijaisina tavoitteina on edistää lasten hyviä liikunta- ja ravitsemustottumuksia, vaikuttaa lihavuuden ehkäisyyn ja tukea terveydenhoitajien liikunta- ja ravitsemusohjausta.
Myös Lahti-Koski oli strippaustuulella. STRIP on pohjana kaikelle ohjaukselle nyt ja pitkälle tulevaisuuteen. Kun strippaukseen lisätään Kansanterveyslaitoksen ja Sosiaali- ja Terveysministeriön suositukset saadaan sellainen sydänohjelma, jolla tulosta voidaan saavuttaa, Lahti-Kosken mielestä.
Pienimuotoista pilotointia on jo tehty 10 paikkakunnalla eri puolilla Suomea, ohjausta annettu äitiysneuvolassa (!) ja lastenneuvolassa annettu osviittaa kuinka säännöllisesti asioita voidaan käsitellä perheen kanssa. Näin on saatu terveydenhoitajille työvälineitä (kortti, tieto- ja havaintokansion avulla) tiedon antamista varten. Korteissa on yksinkertaisia kysymyksiä, joita liikennevalot ohjaavat. Siinä äiti, isä ja lapsi voivat toteuttaa itseään. Uuden työvälineen opettelu vie aina aikaa, mutta alku on sujunut varsin hyvin. Lihavuutta perheessä on ollut helpompi lähteä toteuttamaan ravitsemuksen ja liikunnan kautta, eikä pelkästään painonhallinnan kautta.
Opetusministeriöstä saapunut ohjelmajohtaja, Georg Henrik Wrede, sytytti varsinaisen jymypaukun. On nimittäin syntymässä pikavauhtia lasten ja perheiden politiikkaohjelma. Siinä on päämääränä saada yhteiskunta yhä enemmän lapsilähtöiseksi ja syrjäytymisen ennaltaehkäisy on toinen tärkeä asia.
Poliitikko-ohjelman raotuksen aikana minä varmaan nukuin, sillä havahduin kun Wrede loihti ilmoille sukkeluuksia: Me emme syö lasten kanssa, emme harjaa hampaita lasten kanssa, emme liiku lasten kanssa. Nämä ovat niitä pieniä asioita, joissa voimme tehdä paljon hyvää lapsillemme. Vuorovaikutuksemme lasten kanssa on parannuttava.
Asia etenee ripeästi, sillä 2.10. on ministeriryhmän kokous jolloin ohjelma hyväksytään ja 31.10. hallituksen strategia-asiakirja on esillä valtioneuvoston iltakoulussa.
En ole kaikilta osilta vakuuttunut hankkeen mielekkyydestä.
keskiviikkona, syyskuuta 26, 2007
Viisi minuuttia piilorasvasta
*
Perinteisen käsityksen mukaan piilorasvaa pitää välttää. Suomen Sydänliiton laajan tiedotusmateriaalin mukaan piilorasva on sellaista rasvaa, jota saamme huomaamatta elintarvikkeiden mukana. Piilorasvan lähteinä mainitaan mm. maitovalmisteiden, lihan, makkaran, kalan, broilerin ja leivonnaisten sisältämä rasva. Listassa mainitaan taatusti vältettäviä (makkara ja leivonnaiset), mutta myös suositeltavia (kala) rasvalähteitä. Siellä ne rasvat lymyävät niin makkaran kuin kalankin sisuksissa. Nykykäsityksen mukaan kalan rasva on terveellistä, mutta makkaran epäterveellistä.
Näkyvä rasva on sellaista rasvaa, jota lisäämme itse ruokaan, leivän päälle, salaatinkastikkeisiin ja leivontatuotteisiin. Esimerkkejä tällaisista paljaalle silmälle näkyvistä rasvoista ovat margariinit, kasviöljyt, voi, kookosrasva, erilaiset muut rasvaseokset ym.
Näkymättömän piilorasvan ja julkeasti esillä elää röhnöttävän rasvan saannin seuraaminen ja arvioiminen on tärkeää. Ei minusta voida tuomita piilorasvaa yksinomaan vahingolliseksi ja Sydänliiton muistisääntö "Piilorasvan osuus kannattaa vähentää minimiin", joutuu aika huonoon valoon kriittisessä tarkastelussa. Jos oletetaan, että haluat elää "virallisterveellisesti" ns. haitallisia "kovia" piilorasvoja aktiivisesti vähentäen, se tarkoittaisi totuttelua seuraaviin mielestäni ankeisiin ruokailutottumuksiin:
Minulla on ystävä joka päätti luovuttaa taistelunsa hiljaa hiipiviä lisäkiloja vastaan. Hän päätti ruveta nauttimaan elämästään. Joskus hän kuitenkin kuolee ja elää kituuttaminen jatkuvasti suupaloja tarkkaillen oli erityisen stressaavaa. Hän söi edelleen terveellisesti, paljon kalaa ja runsaasti vihanneksia. Hän ei tietoisesti kuitenkaan pyrkinyt välttämään muita piilorasvoja kuin noita iljettävän vaarallisia teollisia transrasvoja. Miten kävi?
Ystäväni suureksi ihmetykseksi häneltä alkoivat kilot karisemaan! Hän soi itselleen voissa paistettuja muikkuja, hän joi sitä "kiellettyä" punaista maitoa, emmentaalin kulutus lisääntyi jne. Ja vaaka näytti yhä pienempiä lukemia. Miten tämä on selitettävissä? Kun kävin hänen ruokapäiväkirjansa läpi sekä ajalta ennen "pimahtamistaan", että luovuttamisen jälkeen huomasin yhden merkittävän seikan: Hän söi pienempiä ruoka-annoksia ja harvemmin kuin ennen. Kun tähän vielä liittyy hyvän ja maistuvan ruoan mukanaan tuoma hyvä olo, se innosti häntä pitkästä aikaa käymään kävelylenkeillä. Hänellä ei enää ollut niin valtava makeisten himo ja hän pystyi vastustamaan jopa suklaan syöntiä.
En tiedä onko ystäväni "pimahtaminen" ainutlaatuista, mutta minulle se osoitti, että liiallinen rasvattomuus voi synnyttää epäterveitä psyykkisiä ajatusmalleja sinne pääkoppaan. Seikka joka pitkään jatkuessaan kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, eli se pyrkimys elää mahdollisimman kevyesti ja terveellisesti.
En tietenkään yllytä teitä luovuttamaan taistelussanne piilorasvoja vastaan, mutta käsittämättömän vaikeasti hallittavan rasvanhimon edessä on ehkä kuitenkin viisainta hiukan löysyttää noita kireitä pääkopan muttereita. Kohtuullisesti maito-, kala ja kasvirasvoja käyttäen, omaksuen liikunnalle myönteisen elämäntavan sekä terveysviranomaistemme lietsomaa rasvakammoa vastaan maltillisesti protestoiden, voidaan elää iloista, terveellistä ja tasapainoista elämää niin kauan kuin meille elinvuosia on suotu.
Näinkö piilorasvoista voi ajatella? Mitä mieltä olet?
Viisi minuuttia -sarjassani on aiemmin ilmestynyt:
Perinteisen käsityksen mukaan piilorasvaa pitää välttää. Suomen Sydänliiton laajan tiedotusmateriaalin mukaan piilorasva on sellaista rasvaa, jota saamme huomaamatta elintarvikkeiden mukana. Piilorasvan lähteinä mainitaan mm. maitovalmisteiden, lihan, makkaran, kalan, broilerin ja leivonnaisten sisältämä rasva. Listassa mainitaan taatusti vältettäviä (makkara ja leivonnaiset), mutta myös suositeltavia (kala) rasvalähteitä. Siellä ne rasvat lymyävät niin makkaran kuin kalankin sisuksissa. Nykykäsityksen mukaan kalan rasva on terveellistä, mutta makkaran epäterveellistä.
Näkyvä rasva on sellaista rasvaa, jota lisäämme itse ruokaan, leivän päälle, salaatinkastikkeisiin ja leivontatuotteisiin. Esimerkkejä tällaisista paljaalle silmälle näkyvistä rasvoista ovat margariinit, kasviöljyt, voi, kookosrasva, erilaiset muut rasvaseokset ym.
Näkymättömän piilorasvan ja julkeasti esillä elää röhnöttävän rasvan saannin seuraaminen ja arvioiminen on tärkeää. Ei minusta voida tuomita piilorasvaa yksinomaan vahingolliseksi ja Sydänliiton muistisääntö "Piilorasvan osuus kannattaa vähentää minimiin", joutuu aika huonoon valoon kriittisessä tarkastelussa. Jos oletetaan, että haluat elää "virallisterveellisesti" ns. haitallisia "kovia" piilorasvoja aktiivisesti vähentäen, se tarkoittaisi totuttelua seuraaviin mielestäni ankeisiin ruokailutottumuksiin:
- täysrasvaista maitoa ei enää juoda
- et enää koskaan syö sitä rapeaksi paistettua broilerinnahkaa
- jogurtit ja viilit nautitaan rasvattomina
- luovutaan itkua pidätellen kaikkein maistuvimmista ja rasvaisimmista juustoista
- leikkeleet ja leivonnaiset nautitaan aina mahdollisimman vähärasvaisina
Minulla on ystävä joka päätti luovuttaa taistelunsa hiljaa hiipiviä lisäkiloja vastaan. Hän päätti ruveta nauttimaan elämästään. Joskus hän kuitenkin kuolee ja elää kituuttaminen jatkuvasti suupaloja tarkkaillen oli erityisen stressaavaa. Hän söi edelleen terveellisesti, paljon kalaa ja runsaasti vihanneksia. Hän ei tietoisesti kuitenkaan pyrkinyt välttämään muita piilorasvoja kuin noita iljettävän vaarallisia teollisia transrasvoja. Miten kävi?
Ystäväni suureksi ihmetykseksi häneltä alkoivat kilot karisemaan! Hän soi itselleen voissa paistettuja muikkuja, hän joi sitä "kiellettyä" punaista maitoa, emmentaalin kulutus lisääntyi jne. Ja vaaka näytti yhä pienempiä lukemia. Miten tämä on selitettävissä? Kun kävin hänen ruokapäiväkirjansa läpi sekä ajalta ennen "pimahtamistaan", että luovuttamisen jälkeen huomasin yhden merkittävän seikan: Hän söi pienempiä ruoka-annoksia ja harvemmin kuin ennen. Kun tähän vielä liittyy hyvän ja maistuvan ruoan mukanaan tuoma hyvä olo, se innosti häntä pitkästä aikaa käymään kävelylenkeillä. Hänellä ei enää ollut niin valtava makeisten himo ja hän pystyi vastustamaan jopa suklaan syöntiä.
En tiedä onko ystäväni "pimahtaminen" ainutlaatuista, mutta minulle se osoitti, että liiallinen rasvattomuus voi synnyttää epäterveitä psyykkisiä ajatusmalleja sinne pääkoppaan. Seikka joka pitkään jatkuessaan kääntyy alkuperäistä tarkoitustaan vastaan, eli se pyrkimys elää mahdollisimman kevyesti ja terveellisesti.
En tietenkään yllytä teitä luovuttamaan taistelussanne piilorasvoja vastaan, mutta käsittämättömän vaikeasti hallittavan rasvanhimon edessä on ehkä kuitenkin viisainta hiukan löysyttää noita kireitä pääkopan muttereita. Kohtuullisesti maito-, kala ja kasvirasvoja käyttäen, omaksuen liikunnalle myönteisen elämäntavan sekä terveysviranomaistemme lietsomaa rasvakammoa vastaan maltillisesti protestoiden, voidaan elää iloista, terveellistä ja tasapainoista elämää niin kauan kuin meille elinvuosia on suotu.
Näinkö piilorasvoista voi ajatella? Mitä mieltä olet?
Viisi minuuttia -sarjassani on aiemmin ilmestynyt:
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...metabolisesta oireyhtymästä
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
- ...väsymyksestä
Kuka piilotti voirasian?
*
Juttelin äsken puhelimessa erään virkeän vanhuksen kanssa voista, punaisesta maidosta ja kermaperunoista. Hän on 85-vuotias ja pahoittelee sitä kun lapset eivät koulussa saa kuin rasvatonta ja/tai kevytmaitoa, margariinia leivän päälle ja koskaan heille ei tarjota kermaperunoita.
Hän käy tervehtimässä iäkkäitä ystäviään vanhainkodissa ja siellä on sama meno päällä, vain sitä kevyttä joka aterialla. Vanhainkodin asukit valittavat, että ruoka on mautonta ja nälän tyydyttämiseksi annoskoot tulevat helposti liian suuriksi. Kevyttä pitää syödä enemmän, jotta nälkä lähtisi, virkeä rouva valistaa. Ennen syötiin rasvaisempaa ruokaa ja harvemmin. Nyt tuntuu siltä kuin koko ajan pitäisi jotakin napostella.
Puhelinlankoja pitkin tullut ystäväni on oikeassa. Tämä rasvattomuus ja täysrasvaisten maitotuotteiden syrjintä on suuri epäkohta. Hän pyysi meitä pitämään enemmän ääntä asiasta ja vaatimaan sitä, että kunnioitettaisiin enemmän sitä maistuvaa ruokaa ja täysrasvaisia tuotteita. Lupasin ottaa asian puheeksi tässä blogissani. Tämä virkeä vanhus oli hämmästyttävän ahkerasti lukenut vaatimatonta blogiani. Näen laskuristani, että jotkut viipyvät blogisivuillani 3-5 tuntia yhteen menoon. Olin kuvitellut, että nettiselaimen ikkuna on vain jäänyt vahingossa auki, mutta tässä olisi ainakin yksi henkilö joka todellisuudessa lukee noita sivujani tuntikaupalla. Neuvon häntä myös lukemaan Hiilaritietoiset sivuja. Tässä esimerkiksi oiva lukuvinkki: Ravitsemus osana ikääntyneen hyvää hoitoa (Merja Suominen ja Susanna Kivistö, Vanhustyön keskusliitto)
Puhelun lopuksi saan yllättävän kysymyksen: Kuka otti pois voirasian lapsilta ja vanhuksilta?
Jätän tuon kysymyksen ilmaan leijumaan, muutaman lisäkysymyksen kera: Onko meillä varaa kansanterveydellisesti syödä kaikenlaisia terveysongelmia aiheuttavia kevyttuotteita ja margariinia? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä syömään voilla valmistettua maistuvaa ruokaa harvemmin ja pienempiä annoksia kuin energiaköyhää kevyttä sapuskaa usein ja suurina annoksina?
Juttelin äsken puhelimessa erään virkeän vanhuksen kanssa voista, punaisesta maidosta ja kermaperunoista. Hän on 85-vuotias ja pahoittelee sitä kun lapset eivät koulussa saa kuin rasvatonta ja/tai kevytmaitoa, margariinia leivän päälle ja koskaan heille ei tarjota kermaperunoita.
Hän käy tervehtimässä iäkkäitä ystäviään vanhainkodissa ja siellä on sama meno päällä, vain sitä kevyttä joka aterialla. Vanhainkodin asukit valittavat, että ruoka on mautonta ja nälän tyydyttämiseksi annoskoot tulevat helposti liian suuriksi. Kevyttä pitää syödä enemmän, jotta nälkä lähtisi, virkeä rouva valistaa. Ennen syötiin rasvaisempaa ruokaa ja harvemmin. Nyt tuntuu siltä kuin koko ajan pitäisi jotakin napostella.
Puhelinlankoja pitkin tullut ystäväni on oikeassa. Tämä rasvattomuus ja täysrasvaisten maitotuotteiden syrjintä on suuri epäkohta. Hän pyysi meitä pitämään enemmän ääntä asiasta ja vaatimaan sitä, että kunnioitettaisiin enemmän sitä maistuvaa ruokaa ja täysrasvaisia tuotteita. Lupasin ottaa asian puheeksi tässä blogissani. Tämä virkeä vanhus oli hämmästyttävän ahkerasti lukenut vaatimatonta blogiani. Näen laskuristani, että jotkut viipyvät blogisivuillani 3-5 tuntia yhteen menoon. Olin kuvitellut, että nettiselaimen ikkuna on vain jäänyt vahingossa auki, mutta tässä olisi ainakin yksi henkilö joka todellisuudessa lukee noita sivujani tuntikaupalla. Neuvon häntä myös lukemaan Hiilaritietoiset sivuja. Tässä esimerkiksi oiva lukuvinkki: Ravitsemus osana ikääntyneen hyvää hoitoa (Merja Suominen ja Susanna Kivistö, Vanhustyön keskusliitto)
Puhelun lopuksi saan yllättävän kysymyksen: Kuka otti pois voirasian lapsilta ja vanhuksilta?
Jätän tuon kysymyksen ilmaan leijumaan, muutaman lisäkysymyksen kera: Onko meillä varaa kansanterveydellisesti syödä kaikenlaisia terveysongelmia aiheuttavia kevyttuotteita ja margariinia? Eikö pikemminkin pitäisi pyrkiä syömään voilla valmistettua maistuvaa ruokaa harvemmin ja pienempiä annoksia kuin energiaköyhää kevyttä sapuskaa usein ja suurina annoksina?
maanantaina, syyskuuta 24, 2007
Kaksi hurjaa yleisurheilusuoritusta Turussa
***
Kirjoitettu 23.9.2007, lisäys tehty 24.9.2007.
Navakassa tuulessa Ikurin Vireen ikinuori kilpakävelijä Heikki Lahtinen (M60) käveli 59-vuotiaana yleisen sarjan 50 km kävelyn Suomen mestariksi lauantaina 22.9. Hän on nyt kautta aikojen vanhin Suomen mestari yleisurheilussa. Tämä on suuri hetki suomalaisessa urheiluelämässä. Kiitos Heikki!
Tänään 23.9. niinikään Turussa Mikkelin Kilpa-Veikkojen Jorma Manninen (M65) teki upeaa suomalaishistoriaa juoksemalla Tilastopajacupin vihoviimeisessä osakilpailussa 100 metrillä oman ikäluokkansa maailmanennätyksen 12,50. Jorma Mannisen suoritus on aivan uskomaton! Hän on ainoa suomalainen pikajuoksija, joka pitää maailmanennätystä hallussaan kun lasketaan mukaan kaikki ikäluokat junioreista lähtien niin miesten kuin naistenkin sarjoissa kaikilla pikajuoksumatkoilla 100:sta 400 metriin. Onneksi olkoon Jorma!
Pikakiitäjä Jorma Manninen on lähettänyt minulle sähköpostia. Haluan jakaa sen lukijoitteni kanssa:
Lämpimät kiitokset onnitteluistasi. Uskomattoman hienoa päästä kokemaan ME-tunnelma yleensä ja erityisesti Turun maineikkaassa Urheilupuistossa. Turkuun on aina kiva tulla. Hienot puitteet ja hyvät järjestelyt leimaavat poikkeuksetta kisoja. Ensimmäiset kilpailumuistoni Turusta ovat 46 vuoden takaa. Elokuussa 1961 olin siellä ensin nuorten SM-kisoissa ja heti sen jälkeen puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa. Sotamies Manninen oli tällöin satasella kovassa seurassa. Alikersanttien Jorma Ehrströmin, Pauli Ny:n ja Seppo Suutarin jälkeen sijoituin neljänneksi. Noista ajoista on matkanteko ko. matkalla hidastunut 1,25 sekuntia eli 0,027 sek vuodessa.
Hyvää syksyä, terveisiä Mikkelistä. Jorma
Kirjoitettu 23.9.2007, lisäys tehty 24.9.2007.
Navakassa tuulessa Ikurin Vireen ikinuori kilpakävelijä Heikki Lahtinen (M60) käveli 59-vuotiaana yleisen sarjan 50 km kävelyn Suomen mestariksi lauantaina 22.9. Hän on nyt kautta aikojen vanhin Suomen mestari yleisurheilussa. Tämä on suuri hetki suomalaisessa urheiluelämässä. Kiitos Heikki!
Tänään 23.9. niinikään Turussa Mikkelin Kilpa-Veikkojen Jorma Manninen (M65) teki upeaa suomalaishistoriaa juoksemalla Tilastopajacupin vihoviimeisessä osakilpailussa 100 metrillä oman ikäluokkansa maailmanennätyksen 12,50. Jorma Mannisen suoritus on aivan uskomaton! Hän on ainoa suomalainen pikajuoksija, joka pitää maailmanennätystä hallussaan kun lasketaan mukaan kaikki ikäluokat junioreista lähtien niin miesten kuin naistenkin sarjoissa kaikilla pikajuoksumatkoilla 100:sta 400 metriin. Onneksi olkoon Jorma!
Pikakiitäjä Jorma Manninen on lähettänyt minulle sähköpostia. Haluan jakaa sen lukijoitteni kanssa:
Lämpimät kiitokset onnitteluistasi. Uskomattoman hienoa päästä kokemaan ME-tunnelma yleensä ja erityisesti Turun maineikkaassa Urheilupuistossa. Turkuun on aina kiva tulla. Hienot puitteet ja hyvät järjestelyt leimaavat poikkeuksetta kisoja. Ensimmäiset kilpailumuistoni Turusta ovat 46 vuoden takaa. Elokuussa 1961 olin siellä ensin nuorten SM-kisoissa ja heti sen jälkeen puolustusvoimien mestaruuskilpailuissa. Sotamies Manninen oli tällöin satasella kovassa seurassa. Alikersanttien Jorma Ehrströmin, Pauli Ny:n ja Seppo Suutarin jälkeen sijoituin neljänneksi. Noista ajoista on matkanteko ko. matkalla hidastunut 1,25 sekuntia eli 0,027 sek vuodessa.
Hyvää syksyä, terveisiä Mikkelistä. Jorma
sunnuntai, syyskuuta 23, 2007
Terveyskeskuslääkärin arvostus on pohjalukemissa
*
Onhan se tietenkin hienoa ja trendikästä kun pyritään tasa-arvoon ja vältetään yksittäisten ammattiryhmien nostattamista liian suureen arvoon. Mutta jokin tolkku pitäisi olla lääkärin työn arvostuksen murentamisessa. Lääkärin ammatista minäkin aikanani haaveilin, mutta biologi minusta lopulta sitten tuli. Biologeja ymmärtääkseni edelleen arvostetaan, mutta lääkäreiden arvostus on vajonnut niin alas, että itseäni ainakin tilanne harmittaa. Otan muutaman esimerkin:
Lääkäri Armi Paini kirjoittaa: Lääkäreistä on tehty ammatillisesti kuohittuja olentoja terveydenhuollossa. Konekirjoittaja kieltäytyy kirjoittamasta aamuyöllä tarkkailulähetettä, koska se ei kuulemma kuulu hänelle. Päivystyksen kriittisin henkilöresurssi kirjoittaa itse koneella tai käsin. Yliopistosairaalat puuhastelevat tupakoimattomuuskylttien, muovijalkineiden ja kiroilukieltojen kimpussa, mutta ilmeisesti huippusairaalalle on aivan sama, millaisia harakanvarpailla varustettuja sairaalan asiapapereita voidaan käsitellä oikeudessa tai mihin sairaalan kiireisin lääkäri aikansa käyttää... ATK-osaston toivottamat tapaukset ovat yrittäneet ratkoa erästä tietoteknistä ongelmaa jo toista vuotta siinä onnistumatta. Mutta lääkärillähän on aikaa odottaa kierrolla ja yrittää uudelleen saada laboratoriotulokset näkyviin. Printteri ei toimi, mutta lääkäri on se, joka konttaa lattialla ja selvittää ongelmaa... Lääkäri venyy ja paukkuu Hubba Bubba-purukumi. Ylilääkärit eivät viitsi tällaisiin maallisiin asioihin sotkeutua. He ovat luovuttaneet suosiolla valtansa, ettei tulisi riitoja. Käskyttää ja komentaa ei saa ketään -paitsi lääkäreitä. On ovela tavata hallita kieltäytymällä tekemästä jotain. Vastuunkantajahan sen lopulta tekee. Siivoaahan äitikin lopulta lasten sotkut... Meiltä on viety lääkkeenmääräämisoikeus, konekirjoittajat, avustajat ja vielä ammatillinen itsemääräämisoikeuskin. Vastuu on jätetty. Aseettomana on hankala taistella potilaiden puolesta.
Kilpirauhasfoorumi on tällä hetkellä pahin este sille, että tätä hankalaa sairautta hoidettaisiin oikein. Terveyskeskuslääkäreitä pistetään foorumilla järjestykseen sen mukaan minkälaisia huhuja lääkärin taidoista on maailmalla liikkunut (Keskustelua lääkäreistä ja/tai lääkityksestä). Joku viranomainen voisi jo puuttua asiaan. Kylmäkalle -nimimerkillä esiintyvä maallikko yllyttää kilpirauhaspotilaita jakamaan hoito-ohjeita eräänlaisella kauko-ohjaustekniikalla potilasta ollenkaan näkemättä. Lääkäreistä kirjoitetaan liian paljon pahaa.
Lääkärin ammatin arvostus on romahtanut aikaisempaan verrattuna. On menty herrasta duunariksi. Tämä liittyy osittain pitkäaikaiseen ja pahantahtoiseen kateuteen, väittää Jorma Viikari esitelmässään.
Onko menty jo liian pitkälle lääkärin arvostuksen nakertamisessa?
Onhan se tietenkin hienoa ja trendikästä kun pyritään tasa-arvoon ja vältetään yksittäisten ammattiryhmien nostattamista liian suureen arvoon. Mutta jokin tolkku pitäisi olla lääkärin työn arvostuksen murentamisessa. Lääkärin ammatista minäkin aikanani haaveilin, mutta biologi minusta lopulta sitten tuli. Biologeja ymmärtääkseni edelleen arvostetaan, mutta lääkäreiden arvostus on vajonnut niin alas, että itseäni ainakin tilanne harmittaa. Otan muutaman esimerkin:
Lääkäri Armi Paini kirjoittaa: Lääkäreistä on tehty ammatillisesti kuohittuja olentoja terveydenhuollossa. Konekirjoittaja kieltäytyy kirjoittamasta aamuyöllä tarkkailulähetettä, koska se ei kuulemma kuulu hänelle. Päivystyksen kriittisin henkilöresurssi kirjoittaa itse koneella tai käsin. Yliopistosairaalat puuhastelevat tupakoimattomuuskylttien, muovijalkineiden ja kiroilukieltojen kimpussa, mutta ilmeisesti huippusairaalalle on aivan sama, millaisia harakanvarpailla varustettuja sairaalan asiapapereita voidaan käsitellä oikeudessa tai mihin sairaalan kiireisin lääkäri aikansa käyttää... ATK-osaston toivottamat tapaukset ovat yrittäneet ratkoa erästä tietoteknistä ongelmaa jo toista vuotta siinä onnistumatta. Mutta lääkärillähän on aikaa odottaa kierrolla ja yrittää uudelleen saada laboratoriotulokset näkyviin. Printteri ei toimi, mutta lääkäri on se, joka konttaa lattialla ja selvittää ongelmaa... Lääkäri venyy ja paukkuu Hubba Bubba-purukumi. Ylilääkärit eivät viitsi tällaisiin maallisiin asioihin sotkeutua. He ovat luovuttaneet suosiolla valtansa, ettei tulisi riitoja. Käskyttää ja komentaa ei saa ketään -paitsi lääkäreitä. On ovela tavata hallita kieltäytymällä tekemästä jotain. Vastuunkantajahan sen lopulta tekee. Siivoaahan äitikin lopulta lasten sotkut... Meiltä on viety lääkkeenmääräämisoikeus, konekirjoittajat, avustajat ja vielä ammatillinen itsemääräämisoikeuskin. Vastuu on jätetty. Aseettomana on hankala taistella potilaiden puolesta.
Kilpirauhasfoorumi on tällä hetkellä pahin este sille, että tätä hankalaa sairautta hoidettaisiin oikein. Terveyskeskuslääkäreitä pistetään foorumilla järjestykseen sen mukaan minkälaisia huhuja lääkärin taidoista on maailmalla liikkunut (Keskustelua lääkäreistä ja/tai lääkityksestä). Joku viranomainen voisi jo puuttua asiaan. Kylmäkalle -nimimerkillä esiintyvä maallikko yllyttää kilpirauhaspotilaita jakamaan hoito-ohjeita eräänlaisella kauko-ohjaustekniikalla potilasta ollenkaan näkemättä. Lääkäreistä kirjoitetaan liian paljon pahaa.
Lääkärin ammatin arvostus on romahtanut aikaisempaan verrattuna. On menty herrasta duunariksi. Tämä liittyy osittain pitkäaikaiseen ja pahantahtoiseen kateuteen, väittää Jorma Viikari esitelmässään.
Onko menty jo liian pitkälle lääkärin arvostuksen nakertamisessa?
lauantaina, syyskuuta 22, 2007
Alakarppaaminen herättää tunteita
*
Ravitsemus herättää tunteita. Minua on pyydetty lukemaan Pohdiskelevan Liftarin blogikirjoitusta Alakarppaaminen ja ekologia ja lausua siitä ajatuksia. Ensin ajattelin, että onko minun todella pakko tuohon jotakin sanoa, voinhan minä olla välittämättä muiden kirjoituksista, mikä pakko minun on tunkea lusikkani joka soppaan.
Lukekaa tuo kirjoitus ajatuksella. Pidin kirjoitusta periaatteessa ihan hyvänä. Tässä ajatuksiani aiheesta alakarppaaminen ja ekologia.
Ravitsemus herättää tunteita. Minua on pyydetty lukemaan Pohdiskelevan Liftarin blogikirjoitusta Alakarppaaminen ja ekologia ja lausua siitä ajatuksia. Ensin ajattelin, että onko minun todella pakko tuohon jotakin sanoa, voinhan minä olla välittämättä muiden kirjoituksista, mikä pakko minun on tunkea lusikkani joka soppaan.
Lukekaa tuo kirjoitus ajatuksella. Pidin kirjoitusta periaatteessa ihan hyvänä. Tässä ajatuksiani aiheesta alakarppaaminen ja ekologia.
- Selvyyden vuoksi sanottakoon, että minä en itse ole mikään alakarppaaja. Pidän itseäni lähinnä hiilihydraattitietoisen (kirjailija Varpu Tavin kehittämä termi) ruokavalion noudattajana ja puolestapuhujana. Syön urheilijana enemmän hiilihydraatteja mitä yleensä alakarppaajilla on tapana hyväksyä.
- En koe ekologista syyllisyyttä siitä, että syön uusiutuvaa luonnonvaraa nimeltään eläimen liha, vaikka pohdiskeleva liftari jotenkin siihen suuntaan ajatuksia suuntaakin ja haluasi minun syövän enemmän kasviksia ja viljatuotteita. Veganismia minun on ollut vaikea ymmärtää ja olen suositellut ravintoluennoillani urheilijoille, että lihaa kannattaa syödä. Turha tehdä elämä tarpeettoman hankalaksi. Laskettakoon tämä minun synteihini tämä lihansyöntiin kannustaminen.
- "Yhtä lihakiloa varten pitää nimittäin kasvattaa melkoinen määrä viljaa, mikä on omanlaisensa ympäristörasite." Näin sanotaan Liftarin blogissa. Hurmoshenkisyyttä on tuossa lauseessa, enkä allekirjoita tuota ajatusta. Haluaisin kuitenkin huomioida yhden tärkeän seikan. Tämä viljan syöttäminen karjankasvatuksessa onkin suuri ongelma. Kun karjaa kasvatetaan viljalla ei saada yhtä terveellistä lihaa kuin jos karja vapaasti saisi laiduntaa ja syödä luonnonheinää. Karjan tehokasvatuksessa ja varsinkin Suomen olosuhteissa karjan vapaa laiduntaminen on ongelmallista ja kannattamatonta liiketoimintaa. Mansikki ei pidä väkirehusta ja tuottaa epäterveellisempää lihaa ja maitoa, mutta pelkkä heinä ei riitä, väkirehua ja viljaa tarvitaan karjankasvatuksessa. Jos saisin valita, söisin mahdollisimman paljon metsän riistaa, vapaasti laiduntaneen karjan lihaa, mahdollisimman usein kalaa ja sitten luomulihaa. Taloudelliset resurssini eivät oikein riitä näin yleelliseen ruokailuun, joudun siis usein turvautumaan tarjouslihaan lähimarketissa. En koe rasittavani kovinkaan kauheasti ympäristöä syömällä lihaa. Eikä alakarppaajakaan pelkästään lihaa syö. Liha nautitaan runsaiden kasvisannosten kera. Ymmärrän alakarppaajien suuttumuksen kun syytetään heitä ympäristön rasittamisesta lihansyönnin takia. Tolkutonta syyllistämistä sanon minä. Ja liha on kaiken lisäksi terveellistä - kohtuullisia määriä nautittuna.
- "Mitä tapahtuisi, jos kaikki kiinalaiset innostuisivat (ja heillä olisi siihen varaa) pitämään itseään hoikkina raavaalla lihadieetillä? Rai rai. Jotenkin tämän ravintoainehysterian keskellä muistelen kaiholla sitä New York Timesin täysjärkistä artikkelia, jossa annettiin terveysruokaohjeita tyyliin 'Syö ruokaa. Älä liikaa. Enimmäkseen kasviksia'. Tuollaisia vinkkejä noudattamalla paranisi terveyden lisäksi maailma. Ihan oikeasti." Tämä on sitä pahemman luokan vegaaniterrorismia. Yhdistetään lihansyöntimme terveysarvoihin, kiinalaisiin ja voivotellaan sitä kun niillä köyhillä vinosilmäressukoilla ei ole varaa meidän lihankulutuslukuihin. Ei kuulkaas, niillä sellaista lihansyönnin halua taida ollakaan. Kiinalainen ruokaperinne rakentuu riisin ja kasvisten varaan. Toivottavasti pitävät näppinsä erossa länsimaisesta ruokakulttuurista. Länsimaiseen ruokavalioon liittyy bisneskuvioita, joita ei todellakaan toivoisi kiinalaisten riesaksi. En minä osaa nähdä tätä asetelmana liha (rikkaat) - vilja (köyhät). Osaatteko te?
perjantaina, syyskuuta 21, 2007
Järki palaa mukaan kuvioihin koululaisten välipaloissa
**
Tässä esimerkki oivasta hankkeesta jolla parannetaan koululaisten ravitsemusta. Järki on hitaasti mutta varmasti palaamassa koululaisten ateriointiin. Maksulliset karkki- ja limsa-automaatit vaihdetaan maksullisiin välipala-automaatteihin, joissa toivon mukaan on tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan edistäisi koululaisten ravitsemusta ja vähentäisi eriarvoisuutta paremmin kuin velvoite tarjota kaikissa Suomen kouluissa ilmainen maittava lounas ja terveellisiä välipaloja niin, että aterioiden väli ei milloinkaan olisi pitempi kuin kolme tuntia. Tällä tavalla taattaisiin sopiva ateriarytmitys, annettaisiin koululaisille hyvä malli ruokailun toteuttamisesta ja koululaiset jaksaisivat koulun jälkeen lähteä reippailemaan urheilukentille, puistoihin ja kotipihalle. Sen jälkeen maistuisi kunnon kotiruoka ja läksyjen luku sujuisi paremmin kun aivot ovat saaneet riittävästi happea. Hanke voidaan pilata jatkossa voimakkaalla kaupallisuudella, rasvahysterian lietsomisella ja liiallisella terveysvouhotuksella. Tämä kerrassaan erinomainen hanke kuvataan lyhyesti tässä alla.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, eli Sitra, on mukana rahoittamassa hanketta jossa selvitetään koululaisten ravitsemusta. Järkipalaa-hankkeessa (PDF-tiedosto, jossa välipala-automaattikokeilun loppuraportti) kiinnitettiin aluksi huomio koululaisten välipaloihin. Kokeilut terveellisistä välipala-automaateista saivat kokeilukouluissa hyvän vastaanoton. Mukana olevat yritykset ja järjestöt ovat koonneet tiedot hyvistä välipaloista www.hyvavalipala.fi-sivustoksi internetiin. Mukana hankkeessa ovat Kansanterveyslaitos, Kuopion yliopisto, Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Suomen Sydänliitto ry, Leipätiedotus ry, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia sekä Järkipalaa-pilottiyrityksinä Valio Oy, Raisio Oyj, HK Ruokatalo Oy, Vaasan & Vaasan Oy ja Sodexho Oy.
Uutta tapaa maksulliseen välipalatarjontaan automaateilla kokeiltiin keväällä 2007 Sipoon ja Herttoniemen koulujen yläasteilla, joissa on yhteensä noin 900 oppilasta. Turun yliopisto selvitti kyselytutkimuksin koulun oppilaiden ruokailu- ja välipalatottumuksia ja automaatin vaikutusta niihin. Välipala-automaattia kokeili yli puolet koululaisista. Sipoossa 47 % ja Herttoniemessä 61 % piti automaattia melko hyvänä tai erittäin hyvänä välipalan hankintatapana. Karkkiautomaatin korvaaminen välipala-automaatilla vähensi makeisten syöntiä. Tavallisin välipala yläasteikäiselle on, että hän koulun jälkeen ”ottaa kaapista, mitä mieli tekee”.
Automaatin suosituimpia tuotteita ovat maitokaakaojuoma, tuoremehut, välipalakeksi ja erilaiset voileivät. Kolikkomaksamista pidettiin korttimaksua parempana. Tuotevalikoimaa edelleen kehittämällä ja mm. hedelmiä lisäämällä voisi käyttö olla suurempaakin.
– Kokeilu antoi meille hyvän pohjan kehittää automaatista kaupallinen versio, toimitusjohtaja Leena Mäki, laitetta edustavasta Abra Nordic Vending Oy:stä kertoo.
– Kasvatus on kumppanuutta, jossa lapsen kanssa ovat koti, koulu, kouluterveydenhuolto ja ruokapalveluhenkilöstö. Kehittämistä on kouluruokailun oikea-aikaisuudessa. Aikaisin aamupäivällä tarjottava lounas olisi parempi jakaa kahteen osaan, välipalaan ja lounaaseen. Syömiselle ja virkistymiselle pitää antaa nykyistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, sanoo kouluruokailun kehittämisestä vastaava ylitarkastaja Marjaana Manninen Opetushallituksesta.
Kouluissa maksuttoman välipalan tarjoamisen esteenä ovat pienet määrärahat. Alle euron raaka-ainekustannuksella on vaikea loihtia sekä maistuvaa lounasta että hyvää välipalaa. Pienikin lisäys määrärahoihin voi parantaa lasten hyvinvointia merkittävästi.
Terveellinen, helposti koulussa saatavissa oleva välipala on välitunnilla kaupasta ostettavaa tai karkkiautomaatista hankittavaa pikamakeaa parempi ja usein myös edullisempi vaihtoehto. Ruokapalveluhenkilökunta voi tarjota välipalan koulussa. Resursseja säästävä automaatti on yksi vaihtoehtoinen ratkaisu.
Pienten lasten vanhemmat ja hoitajat huolehtivat varsin hyvin lasten ruokailusta ja välipaloista. Isommat koululaiset sen sijaan syövät iltapäivisin, mitä kaapista löytävät. Vanhempien vastuulla on, että kaapissa on hyvää ja terveellistä syötävää nälkäiselle koululaiselle.
– Kiinnitä ostaessasi huomiota elintarvikkeen rasvan laatuun sekä sokerin ja suolan määrään. Huolehdi kuidun lähteistä ja pidä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita aina tarjolla välipalaksi. Huomaa, että olet itse ruokatottumuksinesi lapselle esimerkki, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Sydänliitosta neuvoo vanhempia.
Kansanterveyslaitoksella on ensimmäistä kertaa laajasti selvitetty suomalaisten nuorten ja Kuopion yliopistossa suomalaisten lasten terveydentilaa. Nyt tutkitaan keinoja, joilla lasten ja nuorten terveyteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi ravinnon keinoin.
– Tavoitteemme on, että vuoden kuluttua meillä on lisää aineksia, jolla kuvaa Suomesta terveellisen ravinnon malli-maana vahvistetaan, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman ERAn ohjelmajohtaja Anu Harkki sanoo.
Lähde: Deskin uutistiedote, 18.9.2007
Tässä esimerkki oivasta hankkeesta jolla parannetaan koululaisten ravitsemusta. Järki on hitaasti mutta varmasti palaamassa koululaisten ateriointiin. Maksulliset karkki- ja limsa-automaatit vaihdetaan maksullisiin välipala-automaatteihin, joissa toivon mukaan on tarjolla vain terveellisiä vaihtoehtoja. Mikään ei kuitenkaan edistäisi koululaisten ravitsemusta ja vähentäisi eriarvoisuutta paremmin kuin velvoite tarjota kaikissa Suomen kouluissa ilmainen maittava lounas ja terveellisiä välipaloja niin, että aterioiden väli ei milloinkaan olisi pitempi kuin kolme tuntia. Tällä tavalla taattaisiin sopiva ateriarytmitys, annettaisiin koululaisille hyvä malli ruokailun toteuttamisesta ja koululaiset jaksaisivat koulun jälkeen lähteä reippailemaan urheilukentille, puistoihin ja kotipihalle. Sen jälkeen maistuisi kunnon kotiruoka ja läksyjen luku sujuisi paremmin kun aivot ovat saaneet riittävästi happea. Hanke voidaan pilata jatkossa voimakkaalla kaupallisuudella, rasvahysterian lietsomisella ja liiallisella terveysvouhotuksella. Tämä kerrassaan erinomainen hanke kuvataan lyhyesti tässä alla.
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, eli Sitra, on mukana rahoittamassa hanketta jossa selvitetään koululaisten ravitsemusta. Järkipalaa-hankkeessa (PDF-tiedosto, jossa välipala-automaattikokeilun loppuraportti) kiinnitettiin aluksi huomio koululaisten välipaloihin. Kokeilut terveellisistä välipala-automaateista saivat kokeilukouluissa hyvän vastaanoton. Mukana olevat yritykset ja järjestöt ovat koonneet tiedot hyvistä välipaloista www.hyvavalipala.fi-sivustoksi internetiin. Mukana hankkeessa ovat Kansanterveyslaitos, Kuopion yliopisto, Oulun yliopiston hammaslääketieteen laitos, Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus, Suomen Sydänliitto ry, Leipätiedotus ry, Helsingin Ammattikorkeakoulu Stadia sekä Järkipalaa-pilottiyrityksinä Valio Oy, Raisio Oyj, HK Ruokatalo Oy, Vaasan & Vaasan Oy ja Sodexho Oy.
Uutta tapaa maksulliseen välipalatarjontaan automaateilla kokeiltiin keväällä 2007 Sipoon ja Herttoniemen koulujen yläasteilla, joissa on yhteensä noin 900 oppilasta. Turun yliopisto selvitti kyselytutkimuksin koulun oppilaiden ruokailu- ja välipalatottumuksia ja automaatin vaikutusta niihin. Välipala-automaattia kokeili yli puolet koululaisista. Sipoossa 47 % ja Herttoniemessä 61 % piti automaattia melko hyvänä tai erittäin hyvänä välipalan hankintatapana. Karkkiautomaatin korvaaminen välipala-automaatilla vähensi makeisten syöntiä. Tavallisin välipala yläasteikäiselle on, että hän koulun jälkeen ”ottaa kaapista, mitä mieli tekee”.
Automaatin suosituimpia tuotteita ovat maitokaakaojuoma, tuoremehut, välipalakeksi ja erilaiset voileivät. Kolikkomaksamista pidettiin korttimaksua parempana. Tuotevalikoimaa edelleen kehittämällä ja mm. hedelmiä lisäämällä voisi käyttö olla suurempaakin.
– Kokeilu antoi meille hyvän pohjan kehittää automaatista kaupallinen versio, toimitusjohtaja Leena Mäki, laitetta edustavasta Abra Nordic Vending Oy:stä kertoo.
– Kasvatus on kumppanuutta, jossa lapsen kanssa ovat koti, koulu, kouluterveydenhuolto ja ruokapalveluhenkilöstö. Kehittämistä on kouluruokailun oikea-aikaisuudessa. Aikaisin aamupäivällä tarjottava lounas olisi parempi jakaa kahteen osaan, välipalaan ja lounaaseen. Syömiselle ja virkistymiselle pitää antaa nykyistä enemmän aikaa ja mahdollisuuksia, sanoo kouluruokailun kehittämisestä vastaava ylitarkastaja Marjaana Manninen Opetushallituksesta.
Kouluissa maksuttoman välipalan tarjoamisen esteenä ovat pienet määrärahat. Alle euron raaka-ainekustannuksella on vaikea loihtia sekä maistuvaa lounasta että hyvää välipalaa. Pienikin lisäys määrärahoihin voi parantaa lasten hyvinvointia merkittävästi.
Terveellinen, helposti koulussa saatavissa oleva välipala on välitunnilla kaupasta ostettavaa tai karkkiautomaatista hankittavaa pikamakeaa parempi ja usein myös edullisempi vaihtoehto. Ruokapalveluhenkilökunta voi tarjota välipalan koulussa. Resursseja säästävä automaatti on yksi vaihtoehtoinen ratkaisu.
Pienten lasten vanhemmat ja hoitajat huolehtivat varsin hyvin lasten ruokailusta ja välipaloista. Isommat koululaiset sen sijaan syövät iltapäivisin, mitä kaapista löytävät. Vanhempien vastuulla on, että kaapissa on hyvää ja terveellistä syötävää nälkäiselle koululaiselle.
– Kiinnitä ostaessasi huomiota elintarvikkeen rasvan laatuun sekä sokerin ja suolan määrään. Huolehdi kuidun lähteistä ja pidä kasviksia, hedelmiä, marjoja ja täysjyväviljatuotteita aina tarjolla välipalaksi. Huomaa, että olet itse ruokatottumuksinesi lapselle esimerkki, kehittämispäällikkö Marjaana Lahti-Koski Sydänliitosta neuvoo vanhempia.
Kansanterveyslaitoksella on ensimmäistä kertaa laajasti selvitetty suomalaisten nuorten ja Kuopion yliopistossa suomalaisten lasten terveydentilaa. Nyt tutkitaan keinoja, joilla lasten ja nuorten terveyteen voidaan vaikuttaa esimerkiksi ravinnon keinoin.
– Tavoitteemme on, että vuoden kuluttua meillä on lisää aineksia, jolla kuvaa Suomesta terveellisen ravinnon malli-maana vahvistetaan, Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelman ERAn ohjelmajohtaja Anu Harkki sanoo.
Lähde: Deskin uutistiedote, 18.9.2007
maanantaina, syyskuuta 17, 2007
Hikinen mies tuoksuu ihanalta
**
Amerikkalaiset koehenkilöt (peräti 400 kpl) ovat haistelleet hikisiä miehiä. Joidenkin mielestä hikinen mies haisee pahalle, ummehtuneelle virtsalle. Joidenkin toisten mielestä hikikarpaloiden myötä mies päästää ilmoille leijumaan suloisen vaniljan tuoksun. Vieläpä joidenkin mielestä miehen hikiset kainalot eivät haise miltään.
Mistä moinen ero tuoksuelämyksissä? Vastaus löytyy mistäpä muualta kuin perintötekijöistämme. Ihmisen kyky haistella androstenonia, joka on miehisen sukupuolihormonin (testosteronin) hajoamistuote, vaihtelee sen mukaan millaiset geenit ihminen on saanut.
Nämä sukupuolesta viestittävät tuoksut ovat tärkeitä eläinmaailmassa. Ne ohjaavat eläimiä oikean kumppanin luokse. Tutkijat tulevat jatkossa paneutumaan siihen millä tavalla hikinen mies houkuttelee esiin ihmisen sosiaalisuuden ja seksuaalisuuden.
Näin hikinen juttu löytyy Nature -tiedelehdestä. Silmät pyöreinä hämmästyksestä luin tästä yhteenvedon eräältä ruotsalaiselta tiedetoimittajalta.
Amerikkalaiset koehenkilöt (peräti 400 kpl) ovat haistelleet hikisiä miehiä. Joidenkin mielestä hikinen mies haisee pahalle, ummehtuneelle virtsalle. Joidenkin toisten mielestä hikikarpaloiden myötä mies päästää ilmoille leijumaan suloisen vaniljan tuoksun. Vieläpä joidenkin mielestä miehen hikiset kainalot eivät haise miltään.
Mistä moinen ero tuoksuelämyksissä? Vastaus löytyy mistäpä muualta kuin perintötekijöistämme. Ihmisen kyky haistella androstenonia, joka on miehisen sukupuolihormonin (testosteronin) hajoamistuote, vaihtelee sen mukaan millaiset geenit ihminen on saanut.
Nämä sukupuolesta viestittävät tuoksut ovat tärkeitä eläinmaailmassa. Ne ohjaavat eläimiä oikean kumppanin luokse. Tutkijat tulevat jatkossa paneutumaan siihen millä tavalla hikinen mies houkuttelee esiin ihmisen sosiaalisuuden ja seksuaalisuuden.
Näin hikinen juttu löytyy Nature -tiedelehdestä. Silmät pyöreinä hämmästyksestä luin tästä yhteenvedon eräältä ruotsalaiselta tiedetoimittajalta.
sunnuntai, syyskuuta 16, 2007
Isomaltuloosi
**
Ravintoasiantuntija Olli Ilander esittelee uusimmassa Juoksija-lehdessä urheilijan hiilihydraattilähteitä. Jutussa on kerrottu mikä - mistä - miksi -tyyliin glukoosista, fruktoosista, tärkkelyksestä, sakkaroosista, maltodekstriinistä ja sitten varsinaisesta kummajaisesta: isomaltuloosista. En ole ikinä kuullutkaan! Näin minä joudun myöntämään täydellisen hölmöyteni näissä ravintoasioissa.
Mikä se on? Isomaltuloosin rakenne muistuttaa sakkaroosia, eli tavallista sokeria.
Mistä sitä saadaan? Ei ainakaan luonnosta. Se on teollisesti valmistettu sokeri, joka vasta hiljattain on tullut elintarvike- ja urheiluravinneteollisuuden käyttöön. Euroopan Parlamentti ja Komissio ovat käsitelleet tätä uuselintarviketta ja sitä saa nyt ihan luvallisesti nauttia. Eräässä Ollin mainitsemassa urheilujuomassa sitä jo käytetään.
Miksi isomaltuloosia pitäisi nauttia? Hyvä kysymys. Isomaltuloosin pilkkominen ohutsuolessa kestää pitempään kuin esimerkiksi sakkaroosin. Tällä tavalla imeytyminen myös hidastuu ja glykemiaindeksi (verensokeria nostava vaikutus) jää matalaksi. Tämä hidas imeytyminen ei ole pelkästään hyvä asia, sillä siitä saattaisi aiheutua vatsavaivoja (niin kuin on asianlaita fruktoosin kanssa). Ollin kokemukset eivät puolla tätä vatsavaivojen lisääntymistä.
Käyttövinkkejä: Isomaltuloosi antaa lihaksille energiaa aiheuttamatta voimakasta verensokeritason vaihtelua. Siksi siitä saattaa olla hyötyä urheilusuoritukseen valmistautumisessa. Isomaltuloosi on myös ystävällisempää hampaille kuin muut sokerit.
Onko teillä käyttökokemuksia?
Lähde: Olli Ilander. Hiilihydraattien mikä - mistä - miksi? Juoksija-lehti 37 (7): 26-29, 2007
Ravintoasiantuntija Olli Ilander esittelee uusimmassa Juoksija-lehdessä urheilijan hiilihydraattilähteitä. Jutussa on kerrottu mikä - mistä - miksi -tyyliin glukoosista, fruktoosista, tärkkelyksestä, sakkaroosista, maltodekstriinistä ja sitten varsinaisesta kummajaisesta: isomaltuloosista. En ole ikinä kuullutkaan! Näin minä joudun myöntämään täydellisen hölmöyteni näissä ravintoasioissa.
Mikä se on? Isomaltuloosin rakenne muistuttaa sakkaroosia, eli tavallista sokeria.
Mistä sitä saadaan? Ei ainakaan luonnosta. Se on teollisesti valmistettu sokeri, joka vasta hiljattain on tullut elintarvike- ja urheiluravinneteollisuuden käyttöön. Euroopan Parlamentti ja Komissio ovat käsitelleet tätä uuselintarviketta ja sitä saa nyt ihan luvallisesti nauttia. Eräässä Ollin mainitsemassa urheilujuomassa sitä jo käytetään.
Miksi isomaltuloosia pitäisi nauttia? Hyvä kysymys. Isomaltuloosin pilkkominen ohutsuolessa kestää pitempään kuin esimerkiksi sakkaroosin. Tällä tavalla imeytyminen myös hidastuu ja glykemiaindeksi (verensokeria nostava vaikutus) jää matalaksi. Tämä hidas imeytyminen ei ole pelkästään hyvä asia, sillä siitä saattaisi aiheutua vatsavaivoja (niin kuin on asianlaita fruktoosin kanssa). Ollin kokemukset eivät puolla tätä vatsavaivojen lisääntymistä.
Käyttövinkkejä: Isomaltuloosi antaa lihaksille energiaa aiheuttamatta voimakasta verensokeritason vaihtelua. Siksi siitä saattaa olla hyötyä urheilusuoritukseen valmistautumisessa. Isomaltuloosi on myös ystävällisempää hampaille kuin muut sokerit.
Onko teillä käyttökokemuksia?
Lähde: Olli Ilander. Hiilihydraattien mikä - mistä - miksi? Juoksija-lehti 37 (7): 26-29, 2007
Oletko riippuvainen suklaasta?
*
Mikäli olet riippuvainen suklaasta, et ole yksin. Professori Peter Rogers Englannista on erikoistunut psykologian biologiseen puoleen. Hän on vuosikaudet tutkinut sitä mikä panee ihmiset syömään suklaata niin paljon.
Ilmeisesti kyseessä ei ole mikään erityinen suklaan ainesosa, joka synnyttää riippuvuuden, vaan yleinen asenteemme suklaaseen synnyttää tämän tarpeen pistää suklaata suuhun ja tuntea siitä mielihyvää.
Professori Rogers teki aika julman kokeen. Hän antoi koehenkilöille mauttomia kapseleita nautittavaksi. Kapselit sisälsivät joko kaakaopulveria tai pelkkää tärkkelystä. Nautittuaan näitä kapseleita koehenkilöt saivat luokitella olotilansa, oliko heillä tuntemuksia suklaan synnyttämästä mielihyvästä? Tulokset olivat aika odotettuja. Kaakaota saaneet puhuivat aavistuksen verran pirteämmästä olotilasta, mutta mitään riippuvuutta kapseleihin ei missään tapauksessa syntynyt.
Suklaan sisältämät flavonoidit ja muut ainesosat löytyvät monista muistakin ruoka-aineista. Kuitenkaan muiden ruoka-aineiden nauttiminen ei synnytä suklaaseen verrattavaa mielihyvän tunnetta. Professori Rogers etsii psykologille tyypilliseen tapaan selitysmallia suklaanhimoomme kielletyn ruoka-aineen synnyttämästä houkutuksesta. Me taistelemme suklaariippuvuutta vastaan, mutta luovutamme taistelun siksi kun alitajuntamme viestittää, että suklaa on terveellistä. Kun kova suklaanhimo iskee, se johtuu siitä, että olemme liian kauan tukahduttaneet tämän suklaansyönnin kaipuumme.
Mitä professori Rogers antaa ohjeeksi suklaasta eroon pyrkivälle? Hän neuvoo ihmisiä ajattelemaan ja syömään mehukkaita hedelmiä aina kun tekee mieli suklaata. Tyly ukko!
Oletko sinä riippuvainen suklaasta?
Lähde: BBC Science News, 13.9.2007
Mikäli olet riippuvainen suklaasta, et ole yksin. Professori Peter Rogers Englannista on erikoistunut psykologian biologiseen puoleen. Hän on vuosikaudet tutkinut sitä mikä panee ihmiset syömään suklaata niin paljon.
Ilmeisesti kyseessä ei ole mikään erityinen suklaan ainesosa, joka synnyttää riippuvuuden, vaan yleinen asenteemme suklaaseen synnyttää tämän tarpeen pistää suklaata suuhun ja tuntea siitä mielihyvää.
Professori Rogers teki aika julman kokeen. Hän antoi koehenkilöille mauttomia kapseleita nautittavaksi. Kapselit sisälsivät joko kaakaopulveria tai pelkkää tärkkelystä. Nautittuaan näitä kapseleita koehenkilöt saivat luokitella olotilansa, oliko heillä tuntemuksia suklaan synnyttämästä mielihyvästä? Tulokset olivat aika odotettuja. Kaakaota saaneet puhuivat aavistuksen verran pirteämmästä olotilasta, mutta mitään riippuvuutta kapseleihin ei missään tapauksessa syntynyt.
Suklaan sisältämät flavonoidit ja muut ainesosat löytyvät monista muistakin ruoka-aineista. Kuitenkaan muiden ruoka-aineiden nauttiminen ei synnytä suklaaseen verrattavaa mielihyvän tunnetta. Professori Rogers etsii psykologille tyypilliseen tapaan selitysmallia suklaanhimoomme kielletyn ruoka-aineen synnyttämästä houkutuksesta. Me taistelemme suklaariippuvuutta vastaan, mutta luovutamme taistelun siksi kun alitajuntamme viestittää, että suklaa on terveellistä. Kun kova suklaanhimo iskee, se johtuu siitä, että olemme liian kauan tukahduttaneet tämän suklaansyönnin kaipuumme.
Mitä professori Rogers antaa ohjeeksi suklaasta eroon pyrkivälle? Hän neuvoo ihmisiä ajattelemaan ja syömään mehukkaita hedelmiä aina kun tekee mieli suklaata. Tyly ukko!
Oletko sinä riippuvainen suklaasta?
Lähde: BBC Science News, 13.9.2007
perjantaina, syyskuuta 14, 2007
Eroon makeasta!
**
Eräällä luennolla minulta kysyttiin onko minulla mitään hyvää konstia millä pääsee eroon makeanhimosta. Kysyjällä oli sellainen (ilmeisen oikea) käsitys siitä, että hän on aikanaan lihonnut syötyään paljon makeaa ja nautittuaan runsaasti rasvaisia ruokia. Nyt hän tappelee liikakilojensa kanssa ja huomaa tämän tästä sortuvansa makeisiin jälkiruokiin ja irtokarkkeihin.
Tämän aiheen kimppuun kun ryhtyy, tuntuu aivan siltä kuin sohaisisi muurahaispesään. Makea ja rasva tuo sellaisia tunnelatauksia tähän keskusteluun, että oksat pois! Koettakaa lukea tämä sepustukseni kiihtymättä liiaksi. Asia on itse asiassa hyvin helposti hoidettavissa kuntoon.
Väitän, että perimmäinen syy siihen miksi ihminen lihoo on liikkumattomuus. Jos vielä päivittäin nautitaan hyvin makeita ja rasvaisia ruokia on vaara pulskistua ilmeinen. Erityisesti tämä yhdistelmä makea + rasva on turmiollinen. Rasvoja tarvitsemme voidaksemme hyvin, siksi pääpaino pullukan laihtumisoperaatiossa on makeanhimon taltuttaminen ja lisääntynyt liikunta. Tämä yhdessä pienempien ruoka-annosten kanssa luo edellytykset menestykselliselle painonhallinalle.
Kun ihminen katkaisee makeanhimonsa, silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Luettelen tässä muutamia keinoja millä voi käytännössä katkaista makeanhimonsa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat koko keinovalikoiman käyttöönsä, joillekin saattaa riittää näkkileivän rouskuttelu.
Kun tekee mieli makeaa (irtokarkkeja, sokeroituja välipaloja), tee silloin näin:
Eräällä luennolla minulta kysyttiin onko minulla mitään hyvää konstia millä pääsee eroon makeanhimosta. Kysyjällä oli sellainen (ilmeisen oikea) käsitys siitä, että hän on aikanaan lihonnut syötyään paljon makeaa ja nautittuaan runsaasti rasvaisia ruokia. Nyt hän tappelee liikakilojensa kanssa ja huomaa tämän tästä sortuvansa makeisiin jälkiruokiin ja irtokarkkeihin.
Tämän aiheen kimppuun kun ryhtyy, tuntuu aivan siltä kuin sohaisisi muurahaispesään. Makea ja rasva tuo sellaisia tunnelatauksia tähän keskusteluun, että oksat pois! Koettakaa lukea tämä sepustukseni kiihtymättä liiaksi. Asia on itse asiassa hyvin helposti hoidettavissa kuntoon.
Väitän, että perimmäinen syy siihen miksi ihminen lihoo on liikkumattomuus. Jos vielä päivittäin nautitaan hyvin makeita ja rasvaisia ruokia on vaara pulskistua ilmeinen. Erityisesti tämä yhdistelmä makea + rasva on turmiollinen. Rasvoja tarvitsemme voidaksemme hyvin, siksi pääpaino pullukan laihtumisoperaatiossa on makeanhimon taltuttaminen ja lisääntynyt liikunta. Tämä yhdessä pienempien ruoka-annosten kanssa luo edellytykset menestykselliselle painonhallinalle.
Kun ihminen katkaisee makeanhimonsa, silloin kaikki keinot ovat sallittuja. Luettelen tässä muutamia keinoja millä voi käytännössä katkaista makeanhimonsa. Ehkä jotkut meistä tarvitsevat koko keinovalikoiman käyttöönsä, joillekin saattaa riittää näkkileivän rouskuttelu.
Kun tekee mieli makeaa (irtokarkkeja, sokeroituja välipaloja), tee silloin näin:
- popsi porkkanoita. Makeanhimon iskiessä voi olla kyse siitä, että aivojen serotoniinitasot ovat matalalla ja tekee sen takia mieli kokea makean mukanaan tuomaa mielihyvää. Odotellessasi pahimman kohtauksen menemistä ohi, ota jääkaapista esiin muutama porkkana ja syö niitä antaumuksella. Kuvittele porkkanapalojen sijasta syöneesi makeita irtokarkkeja, tunnet miten mielihyvän tunteet hiipivät elimistöösi ja serotoniinitasot tasoittuvat. Makeanhimon kohtaus menee ohi, etkä sortunut makeisiin.
- maista makeita hedelmiä. Kun makeanhimo iskee silloin voi olla hyvä valita se pienempi paha ja se voi olla jokin makea hedelmä. Kun makeaa tekee mieli, pidä silloin kotona viinirypäleitä, banaaneja, päärynöitä, ananasta, taateleita, rusinoita, papayaa jne. Syö näitä makeita hedelmiä niiden mausta antaumuksella nauttien. Anna makeiden hedelmien virvoittaa mieltäsi ja salli tällainen herkuttelutuokio. Irtokarkeissa on pelkkää sokeria ja väriaineita, viinirypäleissä on sentään vitamiineja.
- rouskuttele näkkileipää. Monella on tapana television ääressä syödä makeita välipaloja. Tämä on tapa josta on hyvin vaikea päästä eroon. Totutellessasi eroon tästä huonosta tavasta, varaa sinne telkkarin lähettyville näkkileipäpaketti. Kun antaumuksella syöt täysjyväviljasta valmistettua näkkileipää suussasi erittyvä sylki pilkkoo hiilihydraatit glukoosiksi ja näkkileipää maistuu makealta. Näkkileivässä on lisäksi runsaasti kuituja, jotka auttavat pitämään vatsan hyvässä kunnossa ja tutkimusten mukaan myös pitävät nälän loitolla.
- syö tummaa suklaata. Jos minun olisi pakko makeisia sinulle makeanhimoon suositella niin toivoisin sinun syövän muutaman palan oikein tummaa suklaata. Mitä tummempaa sitä parempaa. Ne kaikkein tummimmat suklaat ovat aika kitkeriä ja riittää ihan muutama pala. Suklaassa on antioksidantteja ja tieteellisessä kirjallisuudessa törmää tuhka tiheään suklaan terveellisiin ominaisuuksiin. En usko suklaateollisuuden pystyneen ostamaan kaikkia suklaata tutkivia tiedemiehiä puolelleen vaan ihan aidosti tumma suklaa on terveellistä. Löytyy mm. todisteita siitä, että suklaan sisältämä tryptofaani vaikuttaisi serotoniinitasoihin aivoissamme. Serotoniini oli se mielihyvähormoni. Kohtuullisesti nautittuna suklaa voi pelastaa.
- kokeile kromipillereitä. Jos ei mikään muu tunnu auttavan, niin mene apteekkiin tai terveyskauppaan ja osta ravintolisänä myytäviä kromipillereitä. Voit kuulua siihen pieneen ryhmään ihmisiä joille tämä voimakkaasti markkinoitu tuote todellakin näyttäisi tehoavan, eli hillitsevän makeannälkää. Todennäköisesti on kyse lumevaikutuksesta, mutta iloitse siitä jos pillerit sinua auttavat. Useimmille meistä kromipillerit eivät auta sen taivaallista, mutta kokeile muutaman viikon ajan. Jos eivät toimi, sitten unohdat koko homman ja suoritat tuo kromipilleripurkki kädessä sen kuuluisan raivohyppelyn: ...en ikinä enää osta näitä pillereitä...
torstaina, syyskuuta 13, 2007
Joko sinulla on liikkumattomuustodistus?
**
Liikunnan terveysvaikutukset ovat niin selkeitä, että innostuin yht'äkkiä kääntämään asian päälaelleen.
Lääkärit voivat tällä hetkellä tarvittaessa kirjoittaa liikkumisreseptejä. Pitäisikö velvoittaa sellaisia henkilöitä, jotka nimenomaan haluavat säilyttää sairauksia edistävän liikkumattoman elämäntyylinsä, pyytämään lääkäriltään erityisen liikkumattomuustodistuksen?
LIIKKUMATTOMUUSTODISTUS
Pekka Potilas
Teille on tänä päivänä pyynnöstänne myönnetty liikkumattomuustodistus. Ette saa liikkua. Mikäli viranomaiset havaitsevat teidän harrastavan liikuntaa, teitä tullaan tästä äkillisestä järkiintymisestänne määräämään yhdyskuntapalveluun. Teidän on luvattava, että ette enää ota yhtään tarpeetonta askelta. Kaikissa tilanteissa turvaudutte liikkumista helpottaviin apuvälineisiin. Tarvittaessa teitä pyydetään luennoimaan liikuntakykynsä pysyvästi menettäneille miksi te olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, että ette enää halua liikkua.
Liikunnan terveysvaikutukset ovat niin selkeitä, että innostuin yht'äkkiä kääntämään asian päälaelleen.
Lääkärit voivat tällä hetkellä tarvittaessa kirjoittaa liikkumisreseptejä. Pitäisikö velvoittaa sellaisia henkilöitä, jotka nimenomaan haluavat säilyttää sairauksia edistävän liikkumattoman elämäntyylinsä, pyytämään lääkäriltään erityisen liikkumattomuustodistuksen?
LIIKKUMATTOMUUSTODISTUS
Pekka Potilas
Teille on tänä päivänä pyynnöstänne myönnetty liikkumattomuustodistus. Ette saa liikkua. Mikäli viranomaiset havaitsevat teidän harrastavan liikuntaa, teitä tullaan tästä äkillisestä järkiintymisestänne määräämään yhdyskuntapalveluun. Teidän on luvattava, että ette enää ota yhtään tarpeetonta askelta. Kaikissa tilanteissa turvaudutte liikkumista helpottaviin apuvälineisiin. Tarvittaessa teitä pyydetään luennoimaan liikuntakykynsä pysyvästi menettäneille miksi te olette päätyneet tällaiseen ratkaisuun, että ette enää halua liikkua.
Viisi minuuttia metabolisesta oireyhtymästä
**
Kirjoitettu 5.9.2007 ja täydennetty 13.9.2007 loistavan lukijakommentin perusteella (lue kirjoituksen loppuun ilmestynyt ilonaihe).
Metabolinen oireyhtymä (MBO) on veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Tälle MBO:lle on tyypillistä, että keskivartaloon ilmaantuu rasvaa enemmän kuin riittävästi, verenpaine kohoaa, sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa ja aineenvaihduntaan liittyvien hormonien toiminta (erityisesti insuliinin) muuttuu. Metabolinen oireyhtymä on ajallemme ominaiseen, nykyaikaiseen elämäntapaan liittyvä tila, joka on syntynyt usean terveysriskin kasautumisesta samalle henkilölle. Kun me lihomme ja jatkuvasti liikumme yhä vähemmän, ei ole mikään ihme, että myös MBO yleistyy. Tämä on suuri haaste terveydenhuoltojärjestelmälle ja päättäjille.
Kyse on uudesta kansantaudista. Arvioidaan, että joka neljännellä suomalaisella on tämä MBO. Tutkimusten mukaan MBO lisää merkittävästi kuolleisuutta. Pidän itse tärkeinä syinä MBO:n yleistymiseen seuraavia asioita:
Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja laihdutus muodostavat MBO:n ehkäisyn ja hoidon perustan. Tämä tarkoittaa selkeällä suomen kielellä:
Aloita heti!
Helena aloitti heti tunnin päivittäisillä kävelylenkeillä ja kertoo viikon sisällä kunnon nousseen niin hyvin, että sen huomaa! Tehkää samoin kuin Helena:
Helena täällä taas! Heipparallaa! Näiltä sivuilta saamani liikuntakipinä on pysynyt ja säilynyt. Käyn joka päivä tunnin lenkillä kävellen. Yhden viikon aikana kunto on jo noussut. Huomaan sen kavutessani portaita nopeasti ylös. En enää puuskuta niin pahasti. Voiko kunto tosiaankin nousta näin nopeasti? Hieno juttu! Tietäisitpä miten moni on minua turhaan yrittänyt saada liikkumaan. Liikunta on lääke luen sivuiltasi ja tämä on aivan varmasti totta.
Tässä Viisi minuuttia -sarjassani on ilmestynyt aiemmin:
Kirjoitettu 5.9.2007 ja täydennetty 13.9.2007 loistavan lukijakommentin perusteella (lue kirjoituksen loppuun ilmestynyt ilonaihe).
Metabolinen oireyhtymä (MBO) on veren sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan häiriö. Tälle MBO:lle on tyypillistä, että keskivartaloon ilmaantuu rasvaa enemmän kuin riittävästi, verenpaine kohoaa, sydän- ja verisuonitautien riski kohoaa ja aineenvaihduntaan liittyvien hormonien toiminta (erityisesti insuliinin) muuttuu. Metabolinen oireyhtymä on ajallemme ominaiseen, nykyaikaiseen elämäntapaan liittyvä tila, joka on syntynyt usean terveysriskin kasautumisesta samalle henkilölle. Kun me lihomme ja jatkuvasti liikumme yhä vähemmän, ei ole mikään ihme, että myös MBO yleistyy. Tämä on suuri haaste terveydenhuoltojärjestelmälle ja päättäjille.
Kyse on uudesta kansantaudista. Arvioidaan, että joka neljännellä suomalaisella on tämä MBO. Tutkimusten mukaan MBO lisää merkittävästi kuolleisuutta. Pidän itse tärkeinä syinä MBO:n yleistymiseen seuraavia asioita:
- liian vähäinen liikunta
- liian suurien ruoka-annosten nauttiminen
- vääränlaisen ruoan nauttiminen (pikaruoka, einekset, virvoitusjuomat)
- tupakointi, alkoholin käyttö ja muut epäterveelliset elämäntavat
- stressi ja liian vähäinen yöuni
Terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja laihdutus muodostavat MBO:n ehkäisyn ja hoidon perustan. Tämä tarkoittaa selkeällä suomen kielellä:
- Ravintoa tulisi syödä kohtuullisempia määriä, vähitellen siirtyen sellaisiin annoskokoihin, että kulutamme päivän mittaan kaiken sen minkä syömme
- Mahdollisesti ruoan kulutus voisi lihavalla, joka pyrkii normaalipainoon, olla jopa pienempi kuin kulutus, jolloin tapahtuu laihtuminen. Kun normaalipaino saavutetaan siirrytään annoskokoihin, jotka pitävät painon tasaisena ja peilissä näkyy sopusuhtainen, ihana ihminen
- Ruokaa voi syödä vähemmin monella eri tapaa (laihdutusdieetit)
- Valitse sellainen laihdutusdieetti, joka on mahdollisimman lähellä sellaista ruokavaliota jota voisit noudattaa koko elämäsi ajan
- Sinun pitää itse löytää se koko elämäsi ajan kestävä ruokavalio, joka pitää sinut hoikkana ja terveenä. Se voi olla valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus, mutta se voi yhtä hyvin olla jokin hiilihydraatteja rajoittavampi ruokavalio
- Atkinsiin ei ehkä kuole ja jotkut harvat saattavat siitä jopa hyötyä, mutta paljon maltillisempi hiilihydraattien rajoittaminen ja niiden laadun parantaminen (hiilihydraattitietoiset ruokavaliot) on järkevämpää. Nykytiedon mukaan vähän liikkuvan pitää varoa erityisesti sokeria
- Moni onnistuu laihdutuksessa parhaiten yhdistämällä järkevän ruokavalion noudattamisen ja päivittäisen liikunnan
- Rasvan käytön pitää olla monipuolista ja erityisesti laihdutusvaiheessa on muistettava nauttia perusruokaa jossa on riittävästi laadukkaita proteiineja
- Suolan käyttöä pitää rajoittaa
Aloita heti!
Helena aloitti heti tunnin päivittäisillä kävelylenkeillä ja kertoo viikon sisällä kunnon nousseen niin hyvin, että sen huomaa! Tehkää samoin kuin Helena:
Helena täällä taas! Heipparallaa! Näiltä sivuilta saamani liikuntakipinä on pysynyt ja säilynyt. Käyn joka päivä tunnin lenkillä kävellen. Yhden viikon aikana kunto on jo noussut. Huomaan sen kavutessani portaita nopeasti ylös. En enää puuskuta niin pahasti. Voiko kunto tosiaankin nousta näin nopeasti? Hieno juttu! Tietäisitpä miten moni on minua turhaan yrittänyt saada liikkumaan. Liikunta on lääke luen sivuiltasi ja tämä on aivan varmasti totta.
Tässä Viisi minuuttia -sarjassani on ilmestynyt aiemmin:
Viisi minuuttia
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007
Lihakset pysyvät kunnossa pelkällä vapaa-ajan liikunnalla?
**
Tutkija Sanna Kääriää on kiinnostanut riittääkö pelkkä vapaa-ajan liikunta ylläpitämään lihaskuntoa 17-65 -vuoden ikäisissä Valmetin työntekijöissä Jyväskylässä.
Tutkimukseen osallistui yli 900 ihmistä, mutta tarkemmin asiaa katsottiin tarpeelliseksi tutkia 234:ssä naisessa ja 412:ssa miehessä. Fysioterapeutti suoritti näille tavanomaiset lihaskuntotestit kymmenen vuoden välein. Tämän testin perusteella saatiin lihaskunnon tasosta testilukemat, joita vertaamalla tutkija pystyi arvioimaan miten paljon vapaa-ajan liikunta vaikutti lihaskunnon ylläpitoon.
Perusviesti oli, että lihaskunto heikentyi kaikilla tutkittavilla. Mitä merkittävämpää tutkittavien ilmoittama vapaa-ajan liikunta oli, sitä vähäisemmässä määrin lihaskunto laski. Kolmena tai useampana kertana viikossa tapahtunut kuormittava liikuntaosuus riitti parhaiten ylläpitämään luurankolihasten toimintaa.
Tulevissa tutkimuksissa on tarkoitus tarkemmin selvittää mikä on se vaadittava suoritustaso eri ikäryhmissä kun menestyksellisesti pullikoidaan iän mukanaan tuomaa lihaskunnon heikentymistä vastaan.
Lähde: 12th Annual Congress of the ECSS, 11–14 July 2007, Jyväskylä, Finland
Tutkija Sanna Kääriää on kiinnostanut riittääkö pelkkä vapaa-ajan liikunta ylläpitämään lihaskuntoa 17-65 -vuoden ikäisissä Valmetin työntekijöissä Jyväskylässä.
Tutkimukseen osallistui yli 900 ihmistä, mutta tarkemmin asiaa katsottiin tarpeelliseksi tutkia 234:ssä naisessa ja 412:ssa miehessä. Fysioterapeutti suoritti näille tavanomaiset lihaskuntotestit kymmenen vuoden välein. Tämän testin perusteella saatiin lihaskunnon tasosta testilukemat, joita vertaamalla tutkija pystyi arvioimaan miten paljon vapaa-ajan liikunta vaikutti lihaskunnon ylläpitoon.
Perusviesti oli, että lihaskunto heikentyi kaikilla tutkittavilla. Mitä merkittävämpää tutkittavien ilmoittama vapaa-ajan liikunta oli, sitä vähäisemmässä määrin lihaskunto laski. Kolmena tai useampana kertana viikossa tapahtunut kuormittava liikuntaosuus riitti parhaiten ylläpitämään luurankolihasten toimintaa.
Tulevissa tutkimuksissa on tarkoitus tarkemmin selvittää mikä on se vaadittava suoritustaso eri ikäryhmissä kun menestyksellisesti pullikoidaan iän mukanaan tuomaa lihaskunnon heikentymistä vastaan.
Lähde: 12th Annual Congress of the ECSS, 11–14 July 2007, Jyväskylä, Finland
Potilasvahinkoapua tarjolla
**
Sain tiedon kiintoisasta palvelusta. Kyseessä on Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu Oy. Se on maan ainoa lakitoimisto, joka on keskittynyt terveydenhuollon ongelmatilanteisiin. Toimisto tarjoaa palveluja koko Suomessa lyhyestä puhelinneuvonnasta aina oikeudenkäynteihin saakka.
Lakiasiaintoimisto Potilasvahinkoapu pyrkii asiakkaidensa oikeusturvan varmistamiseen kaikissa ongelmatilanteissa. Sen toiminnan korkeimpina tavoitteina ovat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä potilasturvallisuuden parantaminen. Syvällisen juridisen asiantuntemuksen lisäksi toimistolla on käytännön kokemusta myös lääketieteellisistä asioista, mistä on asiakkaille huomattavaa etua.
Tämä palvelu on sinua varten joka ahdistukseen saakka hätäännyt näistä asioista: ansionmenetys, esteettinen kirurgia, haittaluokka, henkilövahinko, hoitovirhe, ihmisoikeudet, infektiovahinko, invaliditeetti, kauneusleikkaukset, kipu ja särky, kirurgipalvelut, kohtuuton vahinko, komplikaatio, kuluttajansuoja, laserleikkaukset, lähestymiskielto, lääkevahinko, lääkintäoikeus, lääkkeen sivuvaikutukset, lääkärin etiikka, lääkärin oikeudet, lääkärin velvollisuudet, perusoikeudet, potilaan oikeudet, potilaan oikeusturva, potilasasiakirjat, potilasinformaatio, potilaslaki, potilasturvallisuus, potilasvahinkolaki, potilasvakuutus, pysyvä haitta, sairaalabakteeri, sairaalatapaturmat, sairaalavahinko, tuotevastuulaki, työkyvyttömyys, vahingonkorvaus.
Sain tiedon kiintoisasta palvelusta. Kyseessä on Lakiasiaintoimisto Suomen Potilasvahinkoapu Oy. Se on maan ainoa lakitoimisto, joka on keskittynyt terveydenhuollon ongelmatilanteisiin. Toimisto tarjoaa palveluja koko Suomessa lyhyestä puhelinneuvonnasta aina oikeudenkäynteihin saakka.
Lakiasiaintoimisto Potilasvahinkoapu pyrkii asiakkaidensa oikeusturvan varmistamiseen kaikissa ongelmatilanteissa. Sen toiminnan korkeimpina tavoitteina ovat yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen sekä potilasturvallisuuden parantaminen. Syvällisen juridisen asiantuntemuksen lisäksi toimistolla on käytännön kokemusta myös lääketieteellisistä asioista, mistä on asiakkaille huomattavaa etua.
Tämä palvelu on sinua varten joka ahdistukseen saakka hätäännyt näistä asioista: ansionmenetys, esteettinen kirurgia, haittaluokka, henkilövahinko, hoitovirhe, ihmisoikeudet, infektiovahinko, invaliditeetti, kauneusleikkaukset, kipu ja särky, kirurgipalvelut, kohtuuton vahinko, komplikaatio, kuluttajansuoja, laserleikkaukset, lähestymiskielto, lääkevahinko, lääkintäoikeus, lääkkeen sivuvaikutukset, lääkärin etiikka, lääkärin oikeudet, lääkärin velvollisuudet, perusoikeudet, potilaan oikeudet, potilaan oikeusturva, potilasasiakirjat, potilasinformaatio, potilaslaki, potilasturvallisuus, potilasvahinkolaki, potilasvakuutus, pysyvä haitta, sairaalabakteeri, sairaalatapaturmat, sairaalavahinko, tuotevastuulaki, työkyvyttömyys, vahingonkorvaus.
Kuhaa menisi enemmänkin
**
Kaupaksi menisi enemmän kuhaa jos tarjottavaa vain olisi. Kotimaisen kuhan sesonki menee nykyään ohi ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Kuhapulaa on paikattu tuonnilla Virosta. Sieltäkään ei ole saatu niin suuria määriä kuin olisimme halunneet, sanoo Kalaliike E. Erikssonin ostopäällikkö Mika Nordström.
Kuha on kokin ihannekala:
Kalankasvatuksesta toivotaan helpotusta kuhapulaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ratkaisuja kuhan ruokakalakasvatukseen on haettu kiertovesitekniikasta. Se perustuu veden kierrättämiseen, puhdistamiseen ja uudelleen hapettamiseen suurissa pyöreissä kasvatusaltaissa. Koko homma onnistuu valvotusti ja siististi sisätiloissa.
– Jos kiertovesilaitos rakennetaan jonkun suuren teollisuuslaitoksen yhteyteen, kasvatuksessa on mahdollisuus hyödyntää teollisuuden hukkalämpöä. Sillä voidaan pienentää merkittävästi veden lämmittämisestä koituvia kustannuksia. Kiertovesitekniikkaa käytetään Suomessa jo onnistuneesti saimaannieriän ja sammen kasvattamiseen, kertoo RKTL:n erikoistutkija Juha Koskela.
Kuha kasvaa parhaiten lämpimässä vedessä. Maksimikasvu saavutetaan 26–30 asteessa. Viileässä vedessä kasvu on hitaampaa ja kasvu pysähtyy noin 12–14 asteessa. RKTL:n kasvulaskelmien mukaan tasaisessa 22-asteisessa vedessä 100 gramman kuhanpoikanen kasvaa noin puolessa vuodessa 600 gramman kokoon.
Kuhan viljelyominaisuudet ovat haastavat. Pieni kalanpoikanen on opetettava syömään kalanrehua (yäk!). Ongelmia tuottaa myös kannibalismi. Kuhat pistävät herkästi pienemmät lajitoverit poskeensa. Kuha on myös valonarka laji. Parhaat kasvuolosuhteet kuhalle voidaan taata hallitiloihin rakennetussa kiertovesilaitoksessa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on tutkittu myös kuhan kasvumahdollisuuksia merellä verkkokasseissa kirjolohen ja siian tapaan. Normaalisti Saaristomerellä veden keskilämpötila on kuhan kasvuminimilämmön yläpuolella kesäkuusta lokakuun loppuun.
– Noin 24 viikon kasvukausi edellyttää, että mereen kasvamaan siirrettävien poikasten koko tulee olla vähintään 60 grammaa. Silloin kasvukaudessa päästään noin 600 gramman markkinakokoon, Koskela sanoo.
Verkkoallaskasvatuksen kannattavuus paranee, jos kasvatukseen voidaan käyttää pohjoisen viileään veteen sopeutunutta kuhakantaa. Se kasvaisi Etelä-Suomen lämpimämmillä vesillä normaalia kuhaa nopeammin.
– Nykyinen ilmastonmuutos saattaa parantaa kuhan verkkoallaskasvatuksen edellytyksiä, Koskela sanoo.
Artikkelin on tuottanut Suomen Kalankasvattajaliitto.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 12.9.2007
Kaupaksi menisi enemmän kuhaa jos tarjottavaa vain olisi. Kotimaisen kuhan sesonki menee nykyään ohi ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Kuhapulaa on paikattu tuonnilla Virosta. Sieltäkään ei ole saatu niin suuria määriä kuin olisimme halunneet, sanoo Kalaliike E. Erikssonin ostopäällikkö Mika Nordström.
Kuha on kokin ihannekala:
- hienostunut aromi
- vaaleaa kiinteää lihaa
- keskirasvaista
- fileoituna lähes ruodotonta
Kalankasvatuksesta toivotaan helpotusta kuhapulaan. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ratkaisuja kuhan ruokakalakasvatukseen on haettu kiertovesitekniikasta. Se perustuu veden kierrättämiseen, puhdistamiseen ja uudelleen hapettamiseen suurissa pyöreissä kasvatusaltaissa. Koko homma onnistuu valvotusti ja siististi sisätiloissa.
– Jos kiertovesilaitos rakennetaan jonkun suuren teollisuuslaitoksen yhteyteen, kasvatuksessa on mahdollisuus hyödyntää teollisuuden hukkalämpöä. Sillä voidaan pienentää merkittävästi veden lämmittämisestä koituvia kustannuksia. Kiertovesitekniikkaa käytetään Suomessa jo onnistuneesti saimaannieriän ja sammen kasvattamiseen, kertoo RKTL:n erikoistutkija Juha Koskela.
Kuha kasvaa parhaiten lämpimässä vedessä. Maksimikasvu saavutetaan 26–30 asteessa. Viileässä vedessä kasvu on hitaampaa ja kasvu pysähtyy noin 12–14 asteessa. RKTL:n kasvulaskelmien mukaan tasaisessa 22-asteisessa vedessä 100 gramman kuhanpoikanen kasvaa noin puolessa vuodessa 600 gramman kokoon.
Kuhan viljelyominaisuudet ovat haastavat. Pieni kalanpoikanen on opetettava syömään kalanrehua (yäk!). Ongelmia tuottaa myös kannibalismi. Kuhat pistävät herkästi pienemmät lajitoverit poskeensa. Kuha on myös valonarka laji. Parhaat kasvuolosuhteet kuhalle voidaan taata hallitiloihin rakennetussa kiertovesilaitoksessa.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa on tutkittu myös kuhan kasvumahdollisuuksia merellä verkkokasseissa kirjolohen ja siian tapaan. Normaalisti Saaristomerellä veden keskilämpötila on kuhan kasvuminimilämmön yläpuolella kesäkuusta lokakuun loppuun.
– Noin 24 viikon kasvukausi edellyttää, että mereen kasvamaan siirrettävien poikasten koko tulee olla vähintään 60 grammaa. Silloin kasvukaudessa päästään noin 600 gramman markkinakokoon, Koskela sanoo.
Verkkoallaskasvatuksen kannattavuus paranee, jos kasvatukseen voidaan käyttää pohjoisen viileään veteen sopeutunutta kuhakantaa. Se kasvaisi Etelä-Suomen lämpimämmillä vesillä normaalia kuhaa nopeammin.
– Nykyinen ilmastonmuutos saattaa parantaa kuhan verkkoallaskasvatuksen edellytyksiä, Koskela sanoo.
Artikkelin on tuottanut Suomen Kalankasvattajaliitto.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 12.9.2007
tiistaina, syyskuuta 11, 2007
Kuntosalille herkuttelukesän jälkeen
**
Syksyllä on hyvä aloittaa kuntosaliharrastus. Salille menoa ei tarvitse pelätä, koska liikkeellä on nyt monia muitakin aloittelijoita. Kuntokeskusten valikoimista löytyy aloittelijalle tarkoitettuja, ohjattuja tunteja, joista on hyvä aloittaa. Mikä parasta, kuntosaliharrastuksen aloittaminen ei vaadi suuria investointeja.
Pitkään venynyttä grillikesää tai herkutellen kertyneitä kiloja vyötärölle ei kannata arastella tai hävetä. Kuntosalit ovat myös nimittäin tuiki tavallisten ihmisten paikkoja.
Kuntosaliharrastus kannattaa aloittaa maltillisesti. Jos alussa rehkii liikaa, harrastus saattaa tyssätä helposti lyhyeen ja kotisohva viedä voiton. On myös hyvä muistaa, että liikunta auttaa kiinteytymisessä, joillakin nopeammin ja toisilla taas pidemmän ajan kuluttua. Runsaasti ylipainoisella ihmisellä paino voi pudota alkuun melko reippaastikin.
- Liikunta auttaa painonhallinnassa, mutta vaaka ei kerro kaikkea. Moni usein ihmettelee, miksi paino ei laske. Tämä johtuu siitä, että lihakset painavat enemmän kuin läski, selvittää yhteyspäällikkö Titta Airaksinen Motivus Kuntokeskuksista.
Liikunta lisää itseluottamusta. Jos kesällä ei ole esimerkiksi liikkunut lainkaan, muutama kuntosali- tai jumppakäynti viikossa on aloittelijalle sopiva aloitusmäärä.
- Pääsääntönä voidaan todeta, että aloittelijan ei kannata tehdä itselleen liian tavoitteellista ohjelmaa heti alkuun. On hyvä aloittaa varovasti vaikkapa yhdellä lajilla ja pikkuhiljaa lisätä käyntimääriä. Kun pääsee vauhtiin, siitä seuraa yleensä luonnostaan into lisätä käyntejä, neuvoo Airaksinen.
Normaali kuntoliikkuja pärjää tavanomaisella ruokavaliolla. Raskaita aterioita kannattaa kuitenkin välttää ennen liikuntaa.
- Vatsa on hyvä tankata hyvissä ajoin. Pienestä välipalasta ei ole haittaa ennen liikuntaa, mutta täpötäysi vatsa ei ole hyvä lähtökohta liikuntahetkelle, Airaksinen sanoo.
Kuntosaliharrastuksen aloittaminen ei vaadi myöskään viimeisimpiä trendivaatteita. Tavanomaisilla verkkareilla, jumppa-asulla, sisätossuilla, pyyhkeellä ja juomapullolla pääsee hyvin alkuun. Pääasia on, että tuntee olonsa hyväksi ja asussa on helppo liikkua. Liikunnan voi aloittaa siis ilman, että tekee valtavaa elämäntaparemonttia tai hankkii uusimpia liikuntavaatteita.
Kuntokeskusten lajivalikoimat ovat nykyisin laajat. Eri lajeja ja eri ohjaajien tunteja kannattaakin alussa rohkeasti kokeilla. Kuntokeskuksissa voi esimerkiksi harrastaa tavallisten kuntosalikäyntien lisäksi vaikkapa erilaisia jumppia, joogaa ja spinningiä. Motivuksen kuntokeskuksissa esimerkiksi jumppatunnit on myös jaettu rentouttaviin, tanssillisiin, kiinteyttäviin tai muokkaaviin tunteihin. Niillä voi kehittää lihasvoimaa, liikkuvuutta tai aerobista kuntoa.
Kuntosaliharrastuksen onnistumisen ja jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että käy tunneilla, joista pitää.
- Me järjestämme esimerkiksi ilmaisia kuntosaliopastuksia, jotka sopivat nimenomaan hyvin aloittelijoille. Samalla aloittelija saa niistä rohkaisua. Kuntosalille voi aluksi tulla vaikka vain katselemaan ja ihmettelemään. Ohjaajamme antavat mielellään myös vinkkejä ja neuvoja paikan päällä, selvittää Airaksinen.
Aloittelija ei ole kuntosalilla suinkaan yksin. Sieltä löytyy aina ihmisiä, jotka ovat ikään kuin samassa tilanteessa. Silti kaverin ottaminen mukaan salille voi toimia myös kannustuksena. Suurin ennakkoluulo kuntosaleja kohtaan Airaksisen mukaan on, että niissä käy vain nuoria ja hyvännäköisiä ihmisiä tai bodareita.
- Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Esimerkiksi Motivus ei ole muotivaatteiden esittelypaikka, vaan aivan tavallisten ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden ihmisten paikka, naurahtaa Airaksinen.
- Monet myös luulevat, että kuntokeskuksiin täytyy sitoutua heti alkuun useiksi vuosiksi. Motivuksessa voi liikunnan aloittaa helposti esimerkiksi 10 kerran sarjalipuilla ilman pakkojäsenyyttä, Airaksinen lisää.
Kuntosaliharrastus vaatii usein itsekuria ja motivaatiota ja vastoinkäymisetkin kuuluvat asiaan. Välitavoitteiden asettaminen ja itsensä palkitseminen motivoi jatkamaan.
- Jos salikäynti jää joskus väliin, se ei haittaa, lohduttaa Airaksinen. Hyvin alkuun lähteneen kuntosaliharrastuksen voi katkaista syksyllä myös flunssa. Kipeänä ei suositella liikunnan harrastamista. Kun olo tuntuu itsestä hyvältä ja terveeltä, liikuntaharrastuksen pariin voi taas palata.
- Paranemisen jälkeen pitää vain ”tsempata” itsensä takaisin salille, vaikka se tuntuisi vaikealta, vinkkaa Airaksinen.
Artikkelin on tuottanut Motivus, mutta kuvaa varsin hyvin minkä tahansa paikkakuntasi kuntosalin tilannetta. Kannattaa tutustua oman paikkakuntasi kuntosaliyrittäjiin. He ovat mukavia.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 11.9.2007
Syksyllä on hyvä aloittaa kuntosaliharrastus. Salille menoa ei tarvitse pelätä, koska liikkeellä on nyt monia muitakin aloittelijoita. Kuntokeskusten valikoimista löytyy aloittelijalle tarkoitettuja, ohjattuja tunteja, joista on hyvä aloittaa. Mikä parasta, kuntosaliharrastuksen aloittaminen ei vaadi suuria investointeja.
Pitkään venynyttä grillikesää tai herkutellen kertyneitä kiloja vyötärölle ei kannata arastella tai hävetä. Kuntosalit ovat myös nimittäin tuiki tavallisten ihmisten paikkoja.
Kuntosaliharrastus kannattaa aloittaa maltillisesti. Jos alussa rehkii liikaa, harrastus saattaa tyssätä helposti lyhyeen ja kotisohva viedä voiton. On myös hyvä muistaa, että liikunta auttaa kiinteytymisessä, joillakin nopeammin ja toisilla taas pidemmän ajan kuluttua. Runsaasti ylipainoisella ihmisellä paino voi pudota alkuun melko reippaastikin.
- Liikunta auttaa painonhallinnassa, mutta vaaka ei kerro kaikkea. Moni usein ihmettelee, miksi paino ei laske. Tämä johtuu siitä, että lihakset painavat enemmän kuin läski, selvittää yhteyspäällikkö Titta Airaksinen Motivus Kuntokeskuksista.
Liikunta lisää itseluottamusta. Jos kesällä ei ole esimerkiksi liikkunut lainkaan, muutama kuntosali- tai jumppakäynti viikossa on aloittelijalle sopiva aloitusmäärä.
- Pääsääntönä voidaan todeta, että aloittelijan ei kannata tehdä itselleen liian tavoitteellista ohjelmaa heti alkuun. On hyvä aloittaa varovasti vaikkapa yhdellä lajilla ja pikkuhiljaa lisätä käyntimääriä. Kun pääsee vauhtiin, siitä seuraa yleensä luonnostaan into lisätä käyntejä, neuvoo Airaksinen.
Normaali kuntoliikkuja pärjää tavanomaisella ruokavaliolla. Raskaita aterioita kannattaa kuitenkin välttää ennen liikuntaa.
- Vatsa on hyvä tankata hyvissä ajoin. Pienestä välipalasta ei ole haittaa ennen liikuntaa, mutta täpötäysi vatsa ei ole hyvä lähtökohta liikuntahetkelle, Airaksinen sanoo.
Kuntosaliharrastuksen aloittaminen ei vaadi myöskään viimeisimpiä trendivaatteita. Tavanomaisilla verkkareilla, jumppa-asulla, sisätossuilla, pyyhkeellä ja juomapullolla pääsee hyvin alkuun. Pääasia on, että tuntee olonsa hyväksi ja asussa on helppo liikkua. Liikunnan voi aloittaa siis ilman, että tekee valtavaa elämäntaparemonttia tai hankkii uusimpia liikuntavaatteita.
Kuntokeskusten lajivalikoimat ovat nykyisin laajat. Eri lajeja ja eri ohjaajien tunteja kannattaakin alussa rohkeasti kokeilla. Kuntokeskuksissa voi esimerkiksi harrastaa tavallisten kuntosalikäyntien lisäksi vaikkapa erilaisia jumppia, joogaa ja spinningiä. Motivuksen kuntokeskuksissa esimerkiksi jumppatunnit on myös jaettu rentouttaviin, tanssillisiin, kiinteyttäviin tai muokkaaviin tunteihin. Niillä voi kehittää lihasvoimaa, liikkuvuutta tai aerobista kuntoa.
Kuntosaliharrastuksen onnistumisen ja jatkuvuuden kannalta on tärkeää, että käy tunneilla, joista pitää.
- Me järjestämme esimerkiksi ilmaisia kuntosaliopastuksia, jotka sopivat nimenomaan hyvin aloittelijoille. Samalla aloittelija saa niistä rohkaisua. Kuntosalille voi aluksi tulla vaikka vain katselemaan ja ihmettelemään. Ohjaajamme antavat mielellään myös vinkkejä ja neuvoja paikan päällä, selvittää Airaksinen.
Aloittelija ei ole kuntosalilla suinkaan yksin. Sieltä löytyy aina ihmisiä, jotka ovat ikään kuin samassa tilanteessa. Silti kaverin ottaminen mukaan salille voi toimia myös kannustuksena. Suurin ennakkoluulo kuntosaleja kohtaan Airaksisen mukaan on, että niissä käy vain nuoria ja hyvännäköisiä ihmisiä tai bodareita.
- Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. Esimerkiksi Motivus ei ole muotivaatteiden esittelypaikka, vaan aivan tavallisten ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden ihmisten paikka, naurahtaa Airaksinen.
- Monet myös luulevat, että kuntokeskuksiin täytyy sitoutua heti alkuun useiksi vuosiksi. Motivuksessa voi liikunnan aloittaa helposti esimerkiksi 10 kerran sarjalipuilla ilman pakkojäsenyyttä, Airaksinen lisää.
Kuntosaliharrastus vaatii usein itsekuria ja motivaatiota ja vastoinkäymisetkin kuuluvat asiaan. Välitavoitteiden asettaminen ja itsensä palkitseminen motivoi jatkamaan.
- Jos salikäynti jää joskus väliin, se ei haittaa, lohduttaa Airaksinen. Hyvin alkuun lähteneen kuntosaliharrastuksen voi katkaista syksyllä myös flunssa. Kipeänä ei suositella liikunnan harrastamista. Kun olo tuntuu itsestä hyvältä ja terveeltä, liikuntaharrastuksen pariin voi taas palata.
- Paranemisen jälkeen pitää vain ”tsempata” itsensä takaisin salille, vaikka se tuntuisi vaikealta, vinkkaa Airaksinen.
Artikkelin on tuottanut Motivus, mutta kuvaa varsin hyvin minkä tahansa paikkakuntasi kuntosalin tilannetta. Kannattaa tutustua oman paikkakuntasi kuntosaliyrittäjiin. He ovat mukavia.
Lähde: Deskin uutistiedote toimittajille, 11.9.2007
maanantaina, syyskuuta 03, 2007
Puhdasta suomalaista ruokaa?
*
Viime kuukausien ikävät dioksiinipaljastukset Intiasta (saastunut guarkumi kevytruokakermassa) osoittavat, että Valion tapaiset elintarvikeyhtiöt aika vähän välittävät siitä miten puhdasta heidän tuottamansa ruoka on. Ymmärrän, että voin toki pyyhkiä jalkani johonkin rappuralliin joka on valmistettu missä lie pajassa kovinkin kaukana, mutta kovin mielelläni pistäisin vain puhdasta ruokaa sisuksiini.
Vastatkaa minulle näihin asioihin niin yksinkertaisesti kuin mahdollista:
Viime kuukausien ikävät dioksiinipaljastukset Intiasta (saastunut guarkumi kevytruokakermassa) osoittavat, että Valion tapaiset elintarvikeyhtiöt aika vähän välittävät siitä miten puhdasta heidän tuottamansa ruoka on. Ymmärrän, että voin toki pyyhkiä jalkani johonkin rappuralliin joka on valmistettu missä lie pajassa kovinkin kaukana, mutta kovin mielelläni pistäisin vain puhdasta ruokaa sisuksiini.
Vastatkaa minulle näihin asioihin niin yksinkertaisesti kuin mahdollista:
- miten voidaan olla niin lepsuja ruokaturvallisuuden varmistamisessa, että sallitaan suomalaisen elintarviketeollisuuden tuoda Sveitsin kautta intialaista saastunutta guarkumia (E 412)?
- onhan nyt varmasti elintarviketeollisuus erityisen tarkassa valvonnassa, että mitään vastaavaa ei uudestaan voi tapahtua?
- miten hyvin ruoan alkuperämerkintöjä valvotaan? Voiko esimerkiksi käydä niin, että elintarvike on muuten koostettu kaikkien säännösten mukaan kotimaisista raaka-aineista, mutta sitten tuotteeseen lisätään jossakin vaiheessa joitakin ulkomailta tuotuja lisäaineita. Lisäaineita on mahdollisesti tuotu laivalastillinen sieltä mistä sen halvimmalla saa?
- miten varma voi nykyään olla jonkin elintarvikkeen kotimaisuudesta?
- erään amerikkalaisen selvityksen mukaan on tullut tavaksi myös elintarviketeollisuudessa ulkoistaa (outsourcing) ruoka-aineiden valmistus. Ruoka saatetaan valmistuttaa siellä missä se halvimmin käy päinsä. Myyntipakkaukseen kuitenkin pistetään jonkin tunnetun elintarvikeyrityksen logo, ei sen halpavalmistajan. Eikö tämä ole kuluttajan huijaamista?
- eikö ruokaturvallisuutta ole helpompi valvoa ja yrityksen laatuimagoa ylläpitää jos ruoka tuotetaan tutussa ja turvallisessa suomalaisessa tehtaassa? Raision edullisimmista kevytlevitteistä ainakin osa valmistetaan Puolassa.
- vahingoittaako jokin ruokaskandaali niin vähän suomalaisen elintarviketeollisuuden uskottavuutta ja mainetta, että suuriakin riskejä kannattaa ottaa voiton maksimoimiseksi?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)