torstaina, syyskuuta 18, 2008

Urheilijan ravitsemus

**
Suomen olympiakomitean ravitsemussivut urheilijoille
ovat noin viikko sitten uudistuneet (sivut avattiin virallisesti 10.9.2008). Aiemmat sivut olivatkin aivan käsittämättömän vaikeaselkoiset, joten uudistustarve oli suuri. Kun luentojen yhteydessä keskustelimme ravitsemukseen liittyvistä sivustoista osoittautui, että olympiakomitean sivuja ei kukaan ollut jaksanut lukea.

Tilanne on muuttunut! Ravitsemusasiantuntijat Olli Ilander ja Soile Käkönen ovat onnistuneet uudistustyössään mainiosti. Kaikki vanha roska on heitetty menemään ja näkyville on loihdittu todella hieno ja edustava lukupaketti urheilijalle.

Materiaali on saatavana myös painettuna oppaana, mutta urheileva nuorisomme on tottunut lukemaan tietoa internetistä. Tätä tekstiä lukee mielellään. Tässä kokonaisuudessa on minun mielestäni kaikki olennainen urheilijan ravitsemuksesta.

Sohvaperunat älkööt kuitenkaan vaivautuko. Ateriarytmit, ravintorasvojen välttely ja hiilihydraattimäärien ahmiminen ovat sitä luokkaa, että lihominen (ilman liikuntapanosta) on lähes väistämätöntä. Mutta urheilijat syövät juuri näin kuten tässä oppaassa kerrotaan. Muutamia poimintoja:

Urheilijan ravitsemus
Urheilijan ruokavalion tavoitteena on koostaa kokonaisuus, josta saadaan tarkoituksenmukainen määrä energiaa ja riittävästi kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Aterioiden suunnittelu ja niiden järkevä rytmittäminen on tärkeää. Oikeanlaista ruokaa tulisi saada oikeaan aikaan, jotta harjoittelu ja palautuminen tehostuisivat ja fyysinen kehitys olisi mahdollisimman nopeaa.

Ruokavalion koostaminen
Urheilijan ravinnontarve eroaa valtaväestön tarpeesta. Urheilija tarvitsee riittävästi energiaa. Urheilijoille yksi perustavimmista asioista on sopiva energiansaanti. Urheilijoiden energiantarve on tavallista suurempi runsaan liikunnan vuoksi. Urheilijoiden tulisi huolehtia, että energiankulutus vastaa energiansaantia (paino pysyy ennallaan) tai on jopa hieman kulutusta suurempaa (paino nousee hyvin hitaasti). Tällä tavoin palaudutaan tehokkaasti harjoittelusta ja
kehitetään suorituskykyä parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokkikurssi
Paras ateria syntyy itse valmistamalla. Hyvä ateria voidaan valmistaa pienellä vaivalla käyttämällä hyväksi puolivalmisteita. Hyviä puolivalmisteita ovat esimerkiksi pakastettu, kuutioitu tai suikaloitu peruna, kuutioitu pakastekala, liha-, broileri- ja lohisuikaleet, ruodottomat kalafileet, valmiiksi paistettu tai savustettu lohi, säilyketonnikala ja vähärasvaiset ateriakastikkeet. Puolivalmisteiden parhaimmistoon kuuluvat myös erilaiset pakastevihannessekoitukset. Tuoreet kasvikset ovat ravintoarvoltaan parhaimpia, ja niitä
kannattaa käyttää, mutta pakastevihanneksissakin on suurin osa ravintoaineista tallessa. Pakastekasvisten ravintoarvo säilyy parhaiten kun niitä ei erikseen sulateta vaan lisätään jäisinä ruokaan.

Ateriarytmi
Urheilijoiden tulee syödä riittävän usein. Useimmille urheilijoille sopiva aterioiden määrä on 5–7 päivässä. Aterioiden lukumäärä vaihtelee yksilöllisten erojen ja arjen rakenteen vaihtelevuuden seurauksena. Aterioiden tulisi jakautua tasaisesti pitkin päivää. Syödä tulisi siis
keskimäärin 3 tunnin välein. Yli 4 tunnin ateriavälejä tulee välttää. Harjoittelun jälkeisen palauttavan välipalan ja sitä seuraavan aterian väli voi hyvin olla lyhimmillään vain puoli tuntia.

Nestetasapaino
Päivän nesteensaanti voidaan jakaa kolmeen pääosaan: nesteytykseen ennen liikuntasuoritusta, liikunnan aikaiseen nesteytykseen ja nesteytykseen liikunnan jälkeisessä palautumisessa. Koska nestetasapainon korjaaminen liikunnan jälkeen on hidasta, ylläpidetään
nestetasapainoa urheilusuoritukseen valmistelevan nesteytyksen ja palautumisessa juomisen avulla. Tätä kutsutaan päivittäiseksi perusnesteytykseksi.

Palautuminen
Pitkällä tähtäimellä säännöllisten kovien harjoitusten tehokkaan läpiviemisen edellytyksenä on, että elimistö ehtii palautua harjoitusten välissä. Palautuminen on ratkaisevaa myös harjoittelun tuloksellisuuden kannalta. Lihaksisto ja verenkiertoelimistö kehittyvät ja vahvistuvat harjoittelun jälkeisen palautumisjakson aikana.

Kilpailumatkoilla ja ulkomailla
Urheilijoiden riski sairastua on suurentunut ennen tärkeitä kilpailuja. Kova harjoittelu, psyykkinen stressi, sekä matkustamisen ja aikaerojen aiheuttama rasitus heikentävät vastustuskykyä. Kun kilpailumatkoilla ja kilpailuissa on koolla paljon ihmisiä, on myös taudinaiheuttajia paljon ja riski sairastua on suuri. Huono hygieniataso voi myös suurentaa sairastumisriskiä ulkomailla.

Ravintofysiologian pikakurssi
Tässä osiossa kerrotaan ravintoaineista ja niiden tarpeesta sekä tehtävistä elimistössä. Siitä mitä elimistössä tapahtuu kun syödään: ruoansulatus, varastointi jne. Tässä on tietoa myös energiaravintoaineiden käytöstä energianlähteenä erilaisissa liikuntasuorituksissa.

Painonhallinta ja -tarkkailu
Monissa lajeissa urheilijoiden painoon ja kehon koostumukseen (kehon lihaskudoksen ja rasvakudoksen keskinäiseen suhteeseen) liitetään erilaisia odotuksia ja vaatimuksia. Esimerkiksi sprinttereillä (juoksu, luistelu, hiihto, pyöräily jne.) ja heittäjillä hyvä voima/painosuhde, eli käytännössä lihaksikas ja vähärasvainen keho, on eduksi. Toisissa lajeissa alhaisella kehon painolla on suurempi merkitys kuin toisissa. Esimerkiksi hyppylajeissa ja keski- sekä pitkänmatkan juoksussa keveästä kehosta on hyötyä. Myös voimistelussa, rytmisessä kilpavoimistelussa ja taitoluistelussa keveydestä on etua suorituskyvyn kannalta. Edellä mainituissa lajeissa keveydestä on etua myös lajien esteettisen ulottuvuuden takia. Painoluokkalajeissa kuten painonnostossa, painissa, nyrkkeilyssä, itämaisissa kamppailulajeissa ja soudussa monet urheilijat kilpailevat painoluokassa, jossa suurin sallittu paino on useita kiloja pienempi kuin urheilijan normaalipaino. Tämän vuoksi useimmat painoluokkaurheilijat joutuvat pudottamaan painoaan hyvinkin rajusti ennen kilpailuja.

Erityisruokavaliot
Tässä osiossa kerrotaan yleisimmistä erityisruokavalioista ja niiden kohdalla huomioitavista asioista syömisessä.

Ravintolisät
Tässä osiossa kerrotaan siitä, mitä ravintolisät ovat, urheilujuomien, palautumisjuomien, patukoiden, proteiinijauheiden yms. järkevästä käytöstä. Vitamiinien, kivennäisaineiden, rasvahappojen ja probioottien järkevästä käytöstä sekä muiden yleisimpien ravintolisien tehosta tutkimusten valossa. Kerrotaan siitä, miten tunnistaa laadukkaat tuotteet ja ravintolisien dopingriskistä.

Lue ihmeessä urheilijan ravitsemuksesta olympiakomitean sivuilta: http://www.noc.fi/

14 kommenttia:

  1. Näytti vilisenvän kuitenkin "vähän rasvaa" sanomaa. Ei ole toivoa uusista Vasaloista ja Vireneistä, ei sitten millään.

    VastaaPoista
  2. Olet Sami Uusitalo oikeassa, että rasvaa pelätään vielä liikaa. Mutta oli tämä askel oikeaan suuntaan. Et ehkä ollut nähnyt aiempia sivuja. Ne vasta kauheat olivatkin. Teksti oli pahinta mahdollista munkkilatinaa ja siinä osiossa minkä ehkä ymmärsi oli keveys vielä näkyvämmin sillä. Onneksi edellisten sivujen tuottaja Patrik Borg on huomattavan paljon järkiintynyt. Edelleen harmittaa kun Patrik ei ottanut silloista yhteistyötarjoustani todesta.

    VastaaPoista
  3. Tätä samaa uskontoa ne julistaa:

    "runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio nostaa veren kolesterolipitoisuutta ja verenpainetta sekä heikentää elimistön sokeriaineenvaihduntaa, kun taas pehmeän, tyydyttymättömän rasvan vaikutukset ovat päinvastaiset."

    Ei nähdä voita urheilijoiden lautasella, ei liioin rasvaisia maitotuotteita. Voimme olla vakuuttuneita kestävyyssuoritusten heikentymisestä edelleen.

    VastaaPoista
  4. Samaa margariinin tuputusta tämä on niinkuin tähänkin asti. Ehkä Christer on minua positiivisempi ihminen. En nimittäin hypi riemusta tätä lukiessani.

    Margariinin tuputuksella saadaan varmistettua mahdollisimman epäterveellinen n-3/n-6 rasvojen suhde.

    Mulla on itselläni kirja "liikkuva lapsi ja nuori". Hirvittävää hiilari tuputusta ja rasvojen kammoksuntaa. Ravinto-osuuden kirjaan on tehnyt nimenomaan Patrik Borg. Lasten kunto heikkenee kokoajan ja minä en sitä toden totta ihmettele.

    Tässä eräs lainaus: "Aterian sisältämä liika rasva, jota ei heti kuluteta energiaksi, kertyy hiilihydraattien tavoin elimistöön energiavarastoksi, mutta eri paikkan - rasvakudokseen" Ja mitä vielä, kyllä se on hiilihydraatti mikä lihottaa. Annetaan vieläpä lapsille ohje vähentää rasvaa jos on ylipainoa. P-kele, ja tulokset näkyy. Kunto huononee ja lihavien lasten määrä kasvaa. Bobrikov, Stalin, Puska (Borg, ravitsemusterapeutit yms. vähän rasvaa uskovaiset). Siinä suomen kansan viholliset kronologisessa järjestyksessä.

    VastaaPoista
  5. Olen ihan samaa mieltä kanssasi Sami Uusitalo, mutta iloitaan tästäkin vähästä, että urheilijan ravitsemuspaketti saatiin siistimmäksi.

    Uimarit Mäkelänrinteen lukion auditoriossa eivät pelästyneet juttujani voista ja siitä, että halusin nähdä punaisia maitotölkkejä edes heidän kotonaan (kouluruokailuun niitä ei saada kovinkaan helposti). Päinvastoin, tulivat kiittämään antoisasta luennosta. Viisaat urheilijat osaavat hienosäätää ravitsemuksensa oikeaksi ja poimia valistussanomasta sen oleellisen.

    VastaaPoista
  6. Koska urheilijan energiantarve ja -saanti on huomattavasti inaktiivista sohvaperunaa suurempaa, saa urheilija runsaasti rasvaa grammamääräisesti, vaikka rasvan suhteellinen osuus energiaprosentteina mitattuna ei niin suuri olekaan. Tämä näyttää usein unohtuvan. Monilla urheilijoilla on kuitenkin pahana tapana karsia näkyvää rasvaa ravinnostaan > tyydyttyneiden rasvojen suhteellinen osuus suuri.

    Minä en ole jaksanut paneutua tuohon voi vs. margariini -asiaan. Millä perustelette voin ylivertaisuutta margariiniin? Käsittääkseni suomalaisessa margariinissa ei transrasvoja ole nimeksikään. Onko olemassa jotain tutkimusnäyttöä, että monissa tutkimuksissa todetut kasvirasvojen terveelliset vaikutukset ihmiselimistöön häviäisivät margariinista sen valmistuksen yhteydessä, vai perustuvatko nämä väitteet olettamuksiin?

    TtM

    VastaaPoista
  7. Anonyymi TTM:

    Christer on ruotsalaisine ystävineen etsinyt tutkimuksia joissa tämä margariinin ylivertaisuus voihin nähden olisi todistettu. Sellaista ei ole löytynyt. Olisiko sinulla sellaista. Peräti lukuisia.

    Mä oon myyntimies leasing-yhtiössä ja näin ollen en työni puolesta ole päässyt näihin asioihin paneutumaan.

    Margariinissa on ainakin huikeasti linolihappoa, joka lisää epäedullista n-3/n-6 suhdetta.

    Minä söin valtion rikollisneuvottelukunnan ohjeilla yli kymmenen vuotta lihoen lähes 30 kg. Kun lisäsin tyydyttyneen rasvan osuutta, vaihdoin margariinin voihin, vähensin hiilareita putosi painoni kertalaakista 10-15 kg. Kaikki veren rasva-arvoni parantuivat ja kuntoni koheni.

    Viittasit kommentissasi urheilijan suurempaan energiansaantiin. Näin se tietty on, mutta se ei muuta miksikään epäedullista n-3/n-6 suhdetta.

    VastaaPoista
  8. Niinpä niin, minäkin kyselin joskus todistuaineistoa tuosta voi vs. margariini, mutta eipä siitä mitään syntynyt. Kun kerran julkisesti väitetään, että voi on parempaa, niin minusta todistustaakka on sen väitteen esittäjällä.

    Jatkankin margariinilla edelleen. Jos nimittäin tutkimuksia ei ole, niin ei ole todisteita margariinia vastaankaan.

    PS. jossain täällä kysyttiin, mikä siinä margariinissa on parempaa. Esille ei tullut sen kätevyys - se on helposti levittyvää suoraan jääkaapista otettuna.

    Sitä paitsi sen päivittäiset käyttömäärät ovat niin pieniä, että siinä pitäisi olla jotain todella vaarallista, että sen käyttö olisi niiiiin kamalaa.

    VastaaPoista
  9. anonyymi TTM:

    Jos sinulla on potilaita tai muita ohjattavia, niin muista nyt sitten mainita ettei ole olemassa tutkimuksia, jotka osoittaisivat mitään margariini vs. voi terveellisyydestä.

    Minä syön voita koska:

    - Sinä aikana kun voista on siirrytty margariiniin, Suomalaisten kunto on romahtanut ja paino räjähtänyt käsiin.
    - Kun vaihdoin takaisin voihin, romahti painoni yhdessä hiilareiden rajoituksen kanssa ja kuntoni parani.
    - Voin käyttö tukee parempaa n-3/n-6 rasvojen suhdetta.
    - Esim. biokemian tohtorin Mary Enigin, joka ensimmäisenä alkoi vastustamaan transrasvoja, mielestä tyydyttynyttä rasvaa tarvitaan esim. sydämen ja keuhkojen kehityksee. On muuten täysin linjassa tuo em. väite heikentyneen kunnon (kestävyys !) kanssa.
    - Voi maistuu paremmalle

    VastaaPoista
  10. Tutkimusten mukaan suomalaisten vapaa-ajan aktiivisuus on lisääntynyt. Tämä on tutkimustulos, joka minua kovasti hämmästyttää. Testaan vuosittain useiden satojen suomalaisten kunnon. Testauksen yhteydessä asiakkailta kyseellään myös heidän liikunta-aktiivisuutta. Arvioni mukaan ainoastaan 10% asiakkaista liikkuu vapaa-aikanaan sen mitä noissa tutkimuksissa väitetään lähes puolen suomalaisista liikkuvan. Kun vielä otetaan huomioon että kuntotestaukseen yleensä saapuu liikunnallisesti aktiivisimmat ja kunnostaan kiinnostuneet henkilöt, niin ei voi muuta kuin ihmetellä, mistä noissa tutkimuksissa havaittu liikunta-aktiivisuuden lisääntyminen oikein johtuu.

    Noh, väittäisin tietäväni syyn tähän eroon. Ja se syy on **mahtipontista rummutusta** terveysliikuntasuositus! Tämän suosituksen mukaanhan jokaisen aikuisen tulisi liikkua kohtuukuormitteisella tasolla vähintään 30 minuuttia mielellään joka päivä. Ja tämän 30 min voi vielä jakaa osiin esim. 3 x 10 min. Yleensä tämän suosituksen yhteydessä puhutaan myös kävelystä ja arkiaktiivisuuden lisäämisestä. Kun terveysliikuntasuosituksesta puhutaan mediassa, niin usein unohtuu, että se on MINIMISUOSITUS, jolla suurin osa inaktiivisuuden terveyshaitoista voidaan ehkäistä. Sen mukaan liikkuminen ei todellakaan tee kenestäkään hyväkuntoista. Hämmennystä herättää myös tuo kohtuukuormitteisuus. Suurimmalla osalle tavallinen kävely nopeus ei ole kohtuukuormitteista liikuntaa! Kohtuukuormitteisuus tarkoittaa sitä, että liikunnan on aiheutettava lievää hengästymistä ja hikoilua. Tämä asia ei kuitenkaan näytä menevän millään perille.

    Tämä ns. ”terveysliikuntasuositus” tekikin suuresta osasta suomalaisia ”aktiiviliikkujia”. Tämän olen havainnut myös kuntotestauksessa. Useasti asiakkaat kertovat liikkuvansa säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa. Kun heiltä tarkemmin kysyy minkälaista liikuntaa he harrastavat, niin suurin osa kertoo kävelevänsä. Kun heiltä kysyy, että aiheuttaako liikunta hengästymistä ja hikoilua, niin vastaus kuuluu että ” silloin kun on tarpeeksi vaatetta päällä”. Ts. tämä tutkimuksissa havaittu liikunta-aktiivisuuden lisääntyminen on tutkimusharha. Liikunta -käsite on muuttunut. Ennen liikunnaksi laskettiin toiminta, joka aiheutti selvää hikoilua ja hengästymistä. Nyt tämä ”terveysliikuntasuositus” on tehnyt jo kävelystäkin aktiivista liikuntaa. Käsittääkseni noissa tutkimuksissa joissa suomalaisten liikunta-aktiivisuutta on selvitetty, ei ole otettu kunnolla huomioon liikunnan intensiteettiä.

    Minusta suomalaisten lihominen on seurausta todellisen liikunta-aktiivisuuden vähenemisestä ja nykyisestä napostelukulttuurista, joka tekee nälänhallinnasta vaikeaa. Suomalaisten kuntotason heikkeneminen taas johtuu liikunta-aktiivisuuden vähenemisestä, liikunnan intensiteetin laskusta ja ylipainosta (suhteellinen suorituskyky heikkenee kun rasvamassan määrä kasvaa).

    On Sami hienoa, että olet onnistunut pudottamaan painoasi hiilihydraattitietoisen ruokavalion avulla. Kuinka voit kuitenkaan olla varma, että positiiviset muutokset kuntotasossasi ja rasva-arvoissasi ovat seurausta tyydyttyneen rasvan saannin lisääntymisestä? Sydän ja keuhkot tarvitsevat kehittyäkseen ja toimiakseen riittävästi rasvaa, totta, mutta en millään voi ymmärtää miten nykyisten suositusten mukainen rasvansaanti voisi vaikuttaa esim. kuntotasoon fysiologiselta kannalta haitallisesti. Vielä kun otetaan huomioon, että suomalaisten tyydyttyneen rasvan saanti on tälläkin hetkellä selvästi suositusta suurempaa, niin minusta se vie täysin pohjan siltä uskomukselta, että suomalaisten huono kestävyyskunto johtuisi nykyisistä ravitsemussuosituksista. Parempana selityksenä kohentuneeseen kuntotasoosi pitäisin laihtumista. Kun rasvamassan määrä putoaa niin suhteellinen suorituskyky tietenkin paranee. Tavallaan painon putoaminen parantaa kestävyyskuntoa, vaikka mitään fysiologisia muutoksia elimistössä ei olisikaan tapahtunut. Rasva-arvojesikin muutokset saattavat olla seurausta muista ruokavaliossa tapahtuneista muutoksista. Ehkäpä olet myös tiedostamattasi lisännyt fyysistä aktiivisuuttasi kun painon tippumisen myötä liikkuminen on tullut helpommaksi. Vaikka tällainen kevyt aktiivisuus, kuten kävely, ei ehkä kunto paranna, niin on sillä muita positiivisia vaikutuksia. Esim. kevyehkön liikunnan on havaittu vaikuttavan positiivisesti veren rasva-arvoihin, joista ”hyvän” HDL kolesterolin lisääntyminen lienee selvimmin todistettu.

    Edellä ollut anonyymin kommentti ei muuten ollut minun käsialaani.

    VastaaPoista
  11. TTM:

    Minun liikunta-aktiivisuuteni tipahti aloitettuani rajoittamaan hiilareita. Tämä sen vuoksi, että luovuin koirastani.

    Tietty painonpudotus vaikuttaa positiivisesti kestävyyssuorituksiin.

    Ihmiset voivat luonnollisestikin liioitella omaa liikkumistaan. Millä perusteella kuitenkaan 15 vuotta sitten ihmiset olisivat valehdelleet vähemmän kuin tänään ? Millä perusteella meillä on tänään huonompia testaajia ja testimetodeja kuin 15 v. sitten ?

    Lihavuus on kasvanut erityisesti aivan pienten lasten keskuudessa. Alle kouluikäisten. Ne kirmaavat lastentarhan pihalla aivan samalla tavoin kuin 10, 15 tai 20 vuotta sitten. Vapaa-ajan liikunta on heidän keskuudessaan lisääntynyt. Olisi idiotismia väittää että 5-vuotiaiden arkiliikunta olisi vähentynyt 10 tai 15 vuoden aikajaksolla. He lihovat. Syy on kokoajan vähentyneessä rasvan saannissa.

    En tietty väitä, että kuntoni kohentuminen johtuisi yksinomaan tyydyttyneen rasvan merkittävästä lisääntymisestä. Uskon kuitenkin, että umpikiero rasvaprofiili on syyllinen suomalaisten (kuten myös ruotsalaisten jne.) kestävyyskunnon romahtamiseen. Tätä minulle tukee seuraavat havainnot:

    - Huippujen keskuudessa 20-30 vuoden jaksolla niin uinnissa kuin yleisurheilussa romahdus on tapahtunut pitkillä matkoilla. Sprintterit pärjäävät molemmissa lajeissa verrattuna edelliseen sukupolveen. Jos sydäntä ja keuhkoja tarvitaan, häviävät nykyhemmot paskaisesti.

    - Täsmälleen sama kestävyyskunnon romahtaminen havaitaan pienillä lapsilla ja esim. koulussa ja armeijassa.

    - Koko tänä aikana on tyydyttyneen rasvan osuus suomalaisten ravinnossa romahtanut.

    - Tyydyttyneen rasvan kammo on johtanut umpikieroon n-3/n-6 suhteeseen. Esim. sydänliitto suosittaa nykyisin kalan rasvaa tätä korjaamaan. Margariinin suosimien voin kustannuksella lisää ravinnon n-6 osuutta.

    - Esim. biokemian tohtori Mary Enig on sitä mieltä, että sydän ja keuhkot kehittyäkseen vaativat tyydyttynyttä rasvaa, jota saadaan nykyisin vähän.

    "Minusta suomalaisten lihominen on seurausta todellisen liikunta-aktiivisuuden vähenemisestä ja nykyisestä napostelukulttuurista, joka tekee nälänhallinnasta vaikeaa."

    Minulla on omakohtaista kokemusta 30 kg:n lihomisesta ja siihen päästään nimenomaan "vähän rasvaa" linjalla. Nälkä ei kuuna päivänä tyydyty ja tästä seuraa "napostelu kulttuuri". Kun pistin lautaselle rohkeasti rasvaa, loppui moinen kulttuuri minun osaltani kuin seinään. Saatoin olla esim. 7 tuntia syömättä, ilman että oli yhtään nälkä. Näin on käynyt monelle muulle. Olen nyt n. 20 kg kevyempi kuin pahimmillaan.


    "Suomalaisten kuntotason heikkeneminen taas johtuu liikunta-aktiivisuuden vähenemisestä, liikunnan intensiteetin laskusta"

    Älä vain pistä läskejä maitohapoille. Se sattuu eivätkä he liiku sitäkään mitä nykyisin. Kunnon heikkeneminen ei johdu liikunta intensiteetin laskusta. Paavo Nurmi, H. kolehmainen, ritola ja kump. käyttivät nimenomaan kävelyä keskeisenä osana harjoitteluaan. Sopii se läskeillekin joilla tavoitteet on oleellisesti alempana.

    "ja ylipainosta (suhteellinen suorituskyky heikkenee kun rasvamassan määrä kasvaa)."

    Jos tarkastelemme "huippuja" 10, 15, 20 ja 25 v. sitten on myös heidän kunto kokoajan tippunut. Missään em. ryhmässä he eivät ole olleet ylipainoisia. Ylipaino ei siis heidän kohdallaan voi selittää kunnon romahdusta.

    Olin eilen poikani kanssa uimahallissa. Kyllä tekee pahaa katsoa ylipainoisia 12-vuotiaita kun rikolliset lääkärit kieltävät heiltä rasvat:

    - Iho on kalpea ja huonon näköinen.
    - Olemus väsähtänyt (veren sokeri heilahtelee karmeasti)
    - Kunto tietty heikko
    - Heillä on kokoajan karmea näläntunteen noidankehä. Keho huutaa rasvaa.
    - Heidät pumpataan täyteen hiilihydraattia ja tällä sumopainijan ruokavaliolla varmistetaan, että paino ei varmasti putoa.
    - Pisteenä i:n päällä lapsia tietty kiusataan ja terveydestä vastaavat viranomaiset syyttävät asiasta vanhempia, lapsia ja "napostelu kulttuuria". Tuo viimeiseksi mainittu johtuu nimenomaan ravitsemuksesta vastaavien viranomaisten (lue: umpiossa elävien rikollisten) vääristä ravitsemus ohjeista.

    VastaaPoista
  12. En tunne urheilijan ravitsemusta, mutta kuinka paljon siihen kuuluu yleisesti peruna? Vai onko se sellainen juttu, ettei kannata kilpailijoilleen kertoa?

    VastaaPoista
  13. En voi muuta kuin ihailla TtM:n ja Sami Uusitalo:n pohdintoja urheilijan ravitsemuksesta. Olen samaa mieltä Samin kanssa, että urheilija tarvitsee monipuolisesti rasvoja. Isojen ruoka-annosten myötä urheilijan on mahdollista saada riittävästi rasvaa. Urheilija ehdoin tahdoin yrittäessä karsia rasvan saantiaan aina valitsemalla sen kevyen vaihtoehdon, mennään pieleen. Rasvaa syödään niin kuin sitä normaalisti siinä ruoassa on.

    TtM tuottama hieno kommenti tuo selvyyttä tähän lasten ja nuorten liikunta-aktiviteetin hiipumiseen. Puuttuu hikiliikunta. Tämä on aivan totta. Meidän lapsilta ja nuorilta puuttuu kuormittava hikiliikunta ja kun tähän yhdistyy napostelukulttuuri, silloin ei ole mikään ihme, että nuoret ovat entistä lihavampia. Me tarvitsemme tänne maahan hikiliikuntainnostuksen ja ravitsemusherätyksen.

    Nimimerkki Tyhmä kysymyskin utelee mitä urheilijan pitäisi tehdä perunalle. Urheilija voi toki perunaa syödä, mutta miksi hänen pitäisi tyytyä kovin ravintoköyhään ruoka-aineeseen kun muutakin on tarjolla? Tätä minä olen pyrkinyt pitämään esillä huippu-urheilijoille suunnatuilla tietoiskuillani eri ravintoluento tilaisuuksissa. Aina joskus voi perunan korvata lisävihanneksilla, proteiinin lähteillä ja luonnollisilla rasvoilla.

    VastaaPoista
  14. Olen yli vuoden myöhässä, mutta minun on ihan pakko lisätä yksi asia. Sami Uusitalo on oikeassa, että kyllä kävelemällä voi kohottaa kuntoaan ja laihduttaa, mutta kuten TtM sanoi, "aktiiviliikkuja" on suhteellinen käsite. Yhdelle 1km/40min on hikilenkki, toiselle 6km/60min, jne... Paavo Nurmen kerrotaan omaksuneen ns. kilpakävelytyylin, ja näin ollen olleen erittäin nopea.

    Pointtini siis oli kävelyn suhteen se, että rivakka sykettä nostava kävely toimii, laiskan luuskan läntystäminen on yhtä tyhjän kanssa. Se on vain itsensä pettämistä.

    VastaaPoista