Vilja palaa!

##

Tässä maailmassa on monta asiaa, joita en laisinkaan ymmärrä. Yksi niistä on viljan polttaminen biopolttolaitoksissa. Sorry, tässä tulee erittäin vastenmielistä tarinaa MTK:n suunnalta.

Maanviljelijöiden ahdinkoa pui MTK:n viljavaliokunta mm. näin:

Viljanviljelijöiden tilanne on tukala. Syksyn viljasadosta ennustetaan ennätyksellisen runsasta, mutta markkinat eivät vedä ja hinta on laskenut vuodentakaisesta jopa 40 prosenttia. Viljanviljelijöiden maksuvalmius on kovilla, sillä tuleva viljasato on lannoitettu edellisvuosien korkean hintatason lannoitteilla. Viljelijöiden tukalaa tilannetta pitäisi helpottaa aikaistamalla loppuvuoden tukien maksatusta, vaatii MTK:n viljavaliokunta.

Viljojen varastointitilasta tulee pulaa, sillä kaikkea viimevuotistakaan viljaa ei ole saatu myytyä teollisuudelle ja kaupalle. Huonolaatuiset erät kannattaakin nyt myydä bioenergian polttolaitoksille, sillä ne maksavat viljasta kauppaa paremman hinnan. Lisäksi etuna on, että biopolttolaitokset pystyvät ottamaan viljaa vastaan vaikka heti.

Keski-Euroopassa viljaa ja maissia käytetään jo nyt energiantuotantoon ja se on yhteiskunnallisesti hyväksyttyä. Myös Suomessa huonolaatuisen viljan käyttö energiantuotantoon pitäisi hyväksyä (Tämä blogikirjoittaja on jyrkästi eri mieltä! Ruoan polttaminen energiaksi kuulostaa kauhealta, anteeksi vain MTK. Jossakin on jotain mätää jos viljan polttaminen on edullisempaa kuin esimerkiksi puupelletin! Tämä on MTK:lta niin vastenmielistä propagandaa, että oikein pahaa tekee.)

Viljapohjaisen bioetanolin tuotanto pitäisi nyt saada kunnolla vauhtiin. Tuotantoa on pyrittävä lisäämään ja hyödyntämään täysin jo olemassa olevien laitosten, kuten Altian Koskenkorvan, koko kapasiteetti. Sivutuotteena kotimaisesta viljasta saataisiin myös valkuaisrehun raaka-ainetta. Nyt tarvitaan valtiovallan, teollisuuden ja viljelijöiden yhteistyötä

Vilja-alan toimijoiden pitää ensi satokauden viljelysuunnitelmaa tehdessään pitää ehdottomana tavoitteena tasapainon saavuttaminen viljamarkkinoille. Tämä voidaan toteuttaa lisäämällä valkuais- ja öljykasvien ja viherlannoitenurmen viljelyä, lisäämällä luonnonhoitopeltoja sekä kylvämällä vähemmän rehuviljaa.

Ymmärrätkö sinä viljanviljelystä jotain? Kerro se sitten minulle!

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 26.8.2009

Muita kirjoituksiani viljasta:

Leipää lapsukaisille

Leipäviikko

Sano Vaasan superleivälle ei!

Tarzan elää!

**

Kunto & terveys -lehti esitteli aikoinaan ennakkoluulottomasti Olli Postin ajatuksia terveellisestä ravinnosta. Nyt Savon Sanomat on bongannut saman kaverin. Lukekaa lehdestä Ollin ajatuksia.

Tässä aiempia kirjoituksiani Olli "Tarzan" Postista:

Mikä ihmeen Nutrix?

Terveysruokaa

Pirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

Juustoa syödään entistä enemmän

**

Suomalaiset ovat löytäneet uudestaan juuston! Me söimme juustoa viime vuonna lähes kilon enemmän kuin edellisvuonna. Juustoa nautittiin 18,4 kiloa henkeä kohti vuodessa, ilmenee Ravintotase 2007 ja 2008:n ennakkotiedoista.

Vuonna 2007 juustonkulutus notkahti 17,5 kiloon, kun se vuonna 2006 oli 18 kiloa. Juuston kulutus kääntyi kasvuun 1970-luvun vaihteessa, ja on silloisesta vajaasta viidestä kilosta kasvanut nykyisiin määriin.

Maailman mittakaavassa Suomen kulutus ei häikäise. Euroopasta löytyy useita yli 20 kilon juustomaita ja kärkeä vetää fetasalaatistaan kuuluisa Kreikka 30 kilolla.

Juuston kulutuslukuihin sisältyvät kaikki maidosta saostamalla tehdyt tuotteet. Kypsytettyjen juustojen lisäksi ryhmään kuuluvat tuorejuustot, kuten raejuusto, feta, mozzarella ja rahka.

Juusto on tiivis ravintoainepakkaus, sillä kiloon juustoa kuluu noin 9 - 13 litraa maitoa. Ravitsemusasiantuntija Katariina Lallukka Maito ja Terveys ry:stä kertoo, että vähärasvaisen juuston valmistukseen maitoa kuluu 1 - 2 litraa tavallista enemmän, kun rasva korvataan maidon proteiinilla.

- Niinpä juustossa tiivistyy monia maidon ravintoaineita. Esimerkiksi kalsiumia 25 grammaa eli 2 - 3 viipaletta juustoa sisältää saman verran kuin yksi lasillinen maitoa, Lallukka laskee.

Maidossa on runsaasti myös B-vitamiineja, ja kypsytetyissä juustoissa vielä enemmän suhteessa määrään. Lallukan mukaan juustovoileipä maitolasillisen kanssa aamuin illoin kattaa B12-vitamiinin riittävän saannin.

Ravintotase 2007 ja 2008 -julkaisun kokoaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 20.8.2009

Muita omia kirjoituksiani juustosta:

Juustoa moneen makuun

Hiiret eivät syö juustoa

Juustosta löytyy sitä kovin vähän

Lautasmalli - ideointia

*
Kirjoitettu 17.8.2009 ja 18.8.2009 tätä jo kommentoidaan varsin reippaaseen sävyyn. Käy sinäkin kommentoimassa!

Älkää ottako Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksia ja lautasmallia liian vakavasti. Muistakaa ravitsemuksessa sellainen sopivan rento asenne.

Diplomi-insinööri Sami Uusitalon kanssa olen esitellyt näillä sivuilla aiemminkin vaihtoehtoisia lautasmalleja. Sami on luonut vaihtoehtoisia lautasmalleja itselleen sen vuoksi, että hän on havainnut alla esiteltyjen muutosten ravitsemuksessa tuoneen merkittävää helpotusta painonhallintaansa. Sami ei ole missään nimessä yksin ajatuksineen. Minä tuen Samin ajatuskuvioita ja nykyisin löytyy myös lukuisia tutkimuksia, jotka tukevat tätä vaihtoehtoista ratkaisua. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositukset eivät ole kovinkaan pielessä. Kyllä niiden suositusten varaan voi rakentaa terveellisen lounaan. Se miten se tehdään selviää nyt! Oletko valmis muutokseen?

Tällä tavoin perinteisestä lautasmallista saadaan kevyempi (!) ja rasvaisempi (!) vaihtoehto:

- Perinteisen lautasmallin tapaan, peitä puolet lautasesta kasviksilla
- Vaihda peruna/riisi/pasta -osio lanttuun/nauriiseen/kaaliin
- Pidä liha/kala sellaisenaan
- Vaihda leipä kananmunaan, liha ja/tai juustoleikkeleeseen
- Juomana voit pitää maidon (rasvaisenkin) tai vaihtaa kivennäisveteen
- Jälkiruoaksi kelpaa esim. mantelit, siemenet tai pähkinät

Näillä pienillä muutoksilla perinteisestä lautasmallista tehdään vähähiilihydraattinen vaihtoehto. Vaihtoehtoisessa mallissa on vähemmän energiaa ja runsaammin ravintoaineita. Tällainen vaihtoehto pitää sinut terveenä ja tukee mahdollista painonhallintaratkaisuasi parhaalla mahdollisella tavalla.

Tässä vielä vertailussa perinteinen ja vaihtoehtoinen lautasmalli muutaman kuvan kera:

1. Vaihtoehtoinen lautasmalli (ilman perunaa ja leipää)

























2. Perinteinen lautasmalli (perunoineen ja leipineen)



























Kysyn: Mitä vikaa tässä vaihtoehtoisessa lautasmallissa on?

Muita kirjoituksiani lautasmalleista:

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH

Lautasmalleja - tunteella!

Hys hys -ruokavalio tehokkain tapa laihduttaa

Napit vastakkain!

Ruokabloggaajat ovat jyvällä asiasta

**

Netti on ruokaa rakastavan taivas! Bloggaajat ovat rakentaneet nettiin toisen keittiön, väitetään tässä Nettitelkun tuottamassa tekstissä. Nam!

Yhteisöllisyys on tullut suomalaisten kotikeittiöihin jäädäkseen. Ruoanlaiton yhteydessä se ei tarkoita välttämättä vain ruokapöydän ääreen kokoontuvia ystäviä ja sukulaisia, vaan myös internetin yhdistämiä ruokabloggaajia.

Jo pelkästään Suomessa on nykyään tuhansia ruokablogeja ja muualla maailmassa lukumäärä nousee miljooniin. Blogien seuraajia ja kirjoittajia yhdistää ruoan rakastaminen sekä luovuus ja kokeilunhalu keittiöpuuhissa. Monille yhteisöllisyys on merkittävä syy seurata ruokablogeja ahkerasti ja myös pitää omaa blogia.

- Ruokabloggaajat järjestävät tapaamisia, höpisevät keskenään netissä ja antavat toisilleen vinkkejä keitoksiin. Seuratuimpien blogien kommenttilaatikoissa käydään ahkeraa keskustelua, kertoo oman bloginsa reilu vuosi sitten avannut nimimerkki Ketsuppi, joka kirjoittaa "Tuu nyt jo, ketsuppi!" -blogia.

Ruokabloggaajat myös kisaavat keskenään kuukausittaisissa ruokahaasteissa, joissa blogien lukijat valitsevat voittajan. Osallistujat taikovat keittiöissään esimerkiksi tiettyyn ruokalajiin tai raaka-aineeseen liittyvän teeman mukaista purtavaa, ja jättävät luomuksensa muiden arvioitavaksi.

- Osallistuin kesäkuussa haasteeseen, jonka teemaksi edellisen haasteen voittaja oli ideoinut luovasti jazzin. Valmistamani ruoka oli nimeltään kreolilainen grilliannos, ja se sisälsi tonnikala- ja tiikerirapuvartaita sekä bataattiranskiksia, kertoo ensimmäisessä ruokahaasteessaan jaetun ykkössijan saalistanut nimimerkki Kirsikka (Pata & Kattila -blogi).

Hyvä ruokablogi ei ole kertomus perunoiden keittämisestä vaan siltä odotetaan paljon enemmän. Blogin säännöllinen päivittäminen sekä oman persoonan tuominen mukaan teksteihin keräävät lukijoita.

- Omasta mielestäni hyvässä ruokablogissa on mielenkiintoisia ja inspiroivia ruokaohjeita eli oikeasti kokeillaan uutta ja kokataan myös harrastus- eikä vain ruokkimismielessä. Ruoan ei tarvitse olla liian hienoa vaan on mukava seurata, kun bloggaaja kokeilee erilaisia juttuja ihan vain mielenkiinnosta ruokaa ja kokkaamista kohtaan, Kirsikka pohtii.

Lukijat käyttävät blogeja reseptihakemistona ja vinkkivarastona, josta ammennetaan ideoita omaan keittiöön. Ketsuppi odottaa blogilta muun muassa vinkkejä vanhojen tuttujen ruokien viilaamiseksi esimerkiksi uusien mausteiden avulla sekä neuvoa epäonnistuneiden reseptien korjaamiseksi.

- Saan muiden blogeista paljon ideoita omaan ruoanlaittooni. Blogit ovat minulle myös kuin aikakauslehtiä, ajanvietettä ja mukavaa luettavaa, hän toteaa.

Kirsikka perusti oman ruokabloginsa keväällä ja Ketsuppi on jakanut ruokakokemuksiaan jo reilun vuoden ajan. Molempien mielestä blogi motivoi kokkaamaan ja kannustaa kokeilemaan uutta entistä enemmän. Ruoanlaitto tuntuu konkreettisemmalta harrastukselta, kun sen tulokset on dokumentoitu tekstinä ja kuvina.

- Päivitän Ketsuppilaa säännöllisen epäsäännöllisesti riippuen siitä, kuinka paljon huvittaa ja ehtii. Olen fiiliskokkaaja ja kuuntelen kulloisiakin himoja suunnitellessani aterioita. Jos näen kaupan hyllyllä mehukkaan oloisen avokadon, saatan rakentaa päivän ruoan sen ympärille, Ketsuppi kuvailee.

Ketsuppi panostaa mielellään juhlaruokiin, mutta jättää useimmiten aikaa vievät askartelut muille. Kirsikka sen sijaan tekee usein kaiken alusta asti ja jaksaa uurastaa niin itse tehdyn tuorepastan kuin aurinkokuivattujen tomaattienkin parissa.

- Helppoa saa tehdä, mutta sen pitää olla kuitenkin hyvää. Itselleni maistuu parhaiten ruoka, joka tehdään tuoreista raaka-aineista ja useimmiten vaikeimman kautta, Kirsikka nauraa.

Lisää blogeja: www.blogilista.fi

Lähde: Deskin uutistiedote terveystoimittajille, 17.8.2009

Lue lisää omia kirjoituksiani blogeista:

Pirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

Tervetuloa blogini lukijaksi

Mitä sä täällä blogissani roikut?

Hoitoalan Blogistan vaietkoon?

Bloggaaja - olet kuolemanvaarassa!

Aito on epäaitoa kalliimpaa

*

Osta aidonnäköinen Rolex halvalla!

Vadelmanmakuista jäätelöä - edullisesti!

Ruotsalaistoimittaja Mats-Eric Nilsson ihmettelee tuoreessa kolumnissaan Svenska Dagbladet -lehdessä: Pitääkö lisäaineettoman ruoan olla kalliimpaa?

Säilykepurkki keksittiin 1820 -luvulla. Se oli harvinainen tuote, joka löysi asiakkaansa lähinnä löytöretkeilijöiden keskuudesta. Siihen aikaan ei lainkaan ihmetelty miksi tavattoman pitkään säilyvästä erikoisruoasta piti maksaa niin paljon kovempi hinta kuin aidosta helpommin pilaantuvasta ruoasta.

Nykyään tilanne on toinen. Kun kotiäiti menee kauppaan ja ostaa ruokaa perheelleen, hän pyrkii tekemään niin edullisia ostoksia kuin mahdollista, jotta raha riittäisi kaikkeen tarpeelliseen. Valmisruoat, lisäaineilla käsitellyt salaatinkastikkeet ja keinotekoisilla aromeilla maustettu jäätelö livahtavat silloin ostoskärryyn. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin epäaito ruoalta näyttävä valmiste, joka säilyy pitkään, on paljon edullisempi kuin aito ruoka. Miten tällaiseen outoon tilanteeseen on päädytty?

Elintarviketeollisuus ja kemian teollisuus uhraavat suuria rahasummia kehittääkseen yhä parempia ruoan lisäaineita (moderneja E-vitamiineja). Luulisi tällaisen toiminnan vaikuttavan ruoan hintaa lisäten. Mutta asia on juuri päinvastoin. Mitä enemmän ruoassa on lisäaineita, sen edullisempaa se tahtoo olla! Pitkään säilyvä ruoka on edullisempaa kuin herkästi pilaantuva ruoka.

Aidoilla mansikoilla maustettu jäätelö voi tulla tuottajalle useita kymmeniä kertoja kalliimmaksi kuin mansikanaromilla maustettu vastaava tuote. Juuri tämä on syynä lisäaineilla varustetun ruoan edullisuuteen. Niitä on edullisempi valmistaa. Kemian teollisuus tuottaa tonneittain tasalaatuista mansikanaromia. Muilla lisäaineilla tehostetaan jäätelön maistuvuutta, mutta heikommin säilyvää aitoa mansikkajäätelöä ei haluta valmistaa. Koska se tulee niin paljon kalliimmaksi, että sitä kovin harva ostaa.

Lisäaineita valmistetaan suuressa mittakaavassa ja yhä enemmän Kiinassa. Siellä ympäristövaatimukset ovat sopivan väljiä tehokkaan tuotannon edistämiseksi. Kauppias haluaa pitkään säilyvää ruokaa. Kiinalaiset lisäaineet mahdollistavat tämän ihmeen ja edullisesti.

Toimittaja Nilssonin mukaan käytämme tällä hetkellä suhteellisen vähän rahaa ruokaan. Korkean elintason myötä hankimme mieluusti edullista, lisäaineita pursuavaa ruokaa, mutta laadukkaita muita tuotteita kalliilla hinnalla.

Elintarvikkeiden tuottaja, joka näkee moraalisena vastuuna tuottaa aitoa ruokaa, jossa on mahdollisimman vähän lisäaineita on kohdannut erittäin suuria ongelmia. Ihmiset eivät ole valmiita maksamaan aidosta ruoasta korkeampaa hintaa.

Mitä mieltä olet tästä kehityksestä? Pitäisikö meidän ryhtyä vastarintaan ja vaatia aitoa ruokaa edullisemmin?

Lisää kirjoituksiani ruoan lisäaineista:

Suhtaudu varauksella elintarvikkeiden lisäaineisiin

E621 - maukas lihottaja

Otatko pesupulveria kahviin?

Missä suomalaistuotteessa on eniten moderneja E-vitamiineja?

Modernit "E-vitamiinit" ongelmallisia

Lihapullia, pihvejä, paistettua kalaa, pizzaa, makaronilaatikkoa...

***

Suomalaiset suosivat edelleen perinteistä ja maukasta perusruokaa!

Ruokatiedon teettämän tutkimuksen mukaan perinteiset ruokalajit ovat edelleen pitäneet pintansa Suomessa. Suosikkiruokien listalla kärkipaikkoja pitävät lihapullat, pihvit, leikkeet ja paistettu kala. Lisäksi listalta löytyvät pizza, makaronilaatikko, jauhelihakastike, uunikala, lämpimät voileivät sekä lasagne. Kärkikymmenikköön on muutaman vuoden tauon jälkeen palannut myös munakas.

Tiedotuspäällikkö Riitta Stirkkinen Ruokatiedon Lihatiedotuksesta toteaa suomalaisten suosivan konstailematonta, maukasta ja nopeaa ruokaa. Tuloksissa näkyy suomalaisen arkiruokailun nykykuva. Arkena syödään konstailematonta ja maukasta perusruokaa, joka on nopea valmistaa itse raaka-aineista lähtien tai valmisruokia hyödyntämällä. Jauheliha on monen perheen pelastus. Siitä valmistuvat nopeasti niin lihapullat, jauhelihakastike kuin pizzakin. Jauheliha maistuu myös munakkaan täytteenä.

Suomalaisten mieluisimpia ruokalajeja tutkittiin antamalla vastaajille 50 ruokalajia sisältävä lista. Heitä pyydettiin merkitsemään ruokalajit, joita he syövät hyvin mielellään sekä ruokalajit, joita eivät mielellään syö.

Arjen kestosuosikki on jauhelihakastike, jota noin joka toinen suomalainen syö useammin kuin kerran kuukaudessa. Seuraavaksi tavallisimmat ruokalajit ovat paistettu kala, broileri- tai kalkkunakastike tai –pata, lihapullat sekä pihvi tai leike. Näitä kaikkia on vähintään 40 prosentilla vastaajista ruokapöydässä useampia kertoja kuukaudessa. Kalaruokien syöminen on yleistynyt aikaisempaan verrattuna.

Ruokatiedon teettämän tutkimuksen toteutti Suomen Gallup Elintarviketieto viime toukokuussa. Siihen vastasi GallupKanavalla 1076 yli 15-vuotiasta suomalaista.

Lähde: Ruokatiedon uutiskirje terveystoimittajille, 6.8.2009

Lisää kirjoituksiani ruoasta:

Ylipaino lisääntyy terveellisimmistä ruokatottumuksista huolimatta

Terveysruokaa

Suomalainen eineskulttuuri

Ruokakauppias ajattelee sinua koko ajan!

Naisten pitäisi aina syödä miesten seurassa

*

Kanadassa on McMasterin yliopistossa julkaistu aika hassu tutkimus, jonka todenperäisyyttä suomalaisetkin naiset voivat halutessaan kokeilla.

Mitä sanotte tästä: Miesten seurassa syövä nainen syö vähemmän energiaa sisältävän ruoka-annoksen. Sen sijaan jos naiset syövät keskenään, silloin kaloreita ei lasketa!

Tällaiseen johtopäätökseen päätyi kanadalaisen yliopiston nuori naispsykologi Meredith Young viimeisimmässä paperissaan tiedelehdessä Appetite. Hänen havaintojensa perusteella ruokavalintoihimme vaikuttavat sukupuolemme ja se onko ruokailuseurueessa naisia vai miehiä läsnä.

Tohtoriksi opiskeleva Young tarkkaili opiskelijoita luonnollisessa ympäristössä kolmessa suuressa yliopistoruokalassa. Ruokalassa oli laajat valikoimat ruokaa ja runsaasti erilaista pöytäseuraa tarjolla. Young huomasi naisopiskelijoiden syövän vähemmän kaloreita sisältävän ruoka-annoksen miesten seurassa kuin jos naiset ruokailivat keskenään.

Jotta te saisitte vielä enemmän päänvaivaa ja tilaisuuksia testata syömiskäyttäytymistänne, Young huomasi erikoisuutena, että sekaseurueessa miesten lukumäärä määritteli sen miten paljon energiaa naiset söivät! Mitä enemmän miehiä oli pöytäseurueessa, sitä niukemmin oli naisten lautasella kaloreita. Paljon enemmän kaloreita popsittiin kikattavassa naisseurueessa.

Vakavoituessaan psykologiaa opiskeleva Young kertoo syömisen sosiaalisesta ulottuvuudesta. Yliopistoruokaloissa oli sellainen tilanne, että ruokaa ei tarjottu pöytiin. Ruoka käytiin hakemassa tiskiltä ennen ruokapöytään hakeutumista. Näin ollen naisilla oli jo mahdollisesti jokin tietty pöytäseura mielessä ennen ruokavalintaansa.

Young ei itse ole yllättynyt havainnoistaan. Elintarviketeollisuus kohdistaa mainonnassaan huomionsa hoikkiin naisasiakkaisiin ennemmin kuin pullukoihin. Tämä asetelma synnyttää naisissa tiettyjä odotusarvoja ruokailun suhteen. Pieniä ja terveellisempiä ruoka-annoksia pidetään naisellisempina ja naiset pitävät mahdollisuuksiaan miesmarkkinoilla parempina jos syövät pienempiä annoksia.

Miehiin eivät tällaiset ruokailutilanteet paljon vaikuta. Mies syö silloin kun on nälkä ja sillä ei ole mitään merkitystä istuuko samassa pöydässä miehiä vai naisia.

Kaikkea tässä maailmassa tutkitaan! Mitä mieltä olet tutkimuksen johtopäätöksistä? Onko asia näin?

Lähde: Medical News Today, 6.8.2009

Muita hieman hassuja juttujani voit lukea tästä:

Sylimikrot pitäisi ottaa pois miehiltä!

Ihan sama mitä syöt – elämästä et kuitenkaan selviä hengissä

K > S?

Kotiäidin ruokaympyrät

Ei niin vakavasti otettavaa tietoa

Rasvainen ruoka ja kohonnut haimasyövän riski

**

Päästetään välillä ykkösleiri ääneen (lue tästä leiriajattelustani). Yhdysvaltain kansallinen syöpäliitto on juuri äsken julkaissut tiedelehdessään, Journal of The National Cancer Institute, hyvin laajan selvityksen rasvaisen ruoan yhteydestä haimasyöpään. Haimasyöpä on erittäin vakava syöpäsairaus. Ainakin Yhdysvalloissa muistetaan hyvin tietotekniikan professori Randy Pauschin urhea kamppailu tätä sairautta vastaan. Randy menehtyi haimasyöpään 25.7.2008.

Lehden pääkirjoituksessa ja erillisessä tutkimusraportissa tulee vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että rasvaiset pihvit ja maitorasva nostavat riskiä saada tämä onneksi aika harvinainen syöpäsairaus.

Haimasyövän ylivoimaisesti suurin riskitekijä on tupakointi. Noin neljännes kaikista haimasyöpätapauksista on vältettävissä jos tupakointi lopetetaan. Suurina riskitekijöinä ovat myös lihavuus (erityisesti keskivartalossa), tyypin 2 diabetes ja jälkimmäisen sairauden esiasteet (insuliiniresistenssi). Tutkijoiden mukaan ravinnon vaikutus haimasyövän puhkeamiseen on ollut epäselvä. Äsken ilmestyneessä tutkimuksessa on tämä yhteys nyt sitten selvästi pystytty osoittamaan ja pahimmiksi ravitsemustekijöiksi osoittautuivat rasvainen liha ja maitovalmisteet.

Tutkijat ovat professori Thiebautin johdolla tässä epidemiologisessa tutkimuksessa käyneet läpi suuren määrän potilasaineistoa (yli 500 000 potilasta). Niillä potilailla, jotka ruokapäiväkirjakyselyssä ilmoittivat syöneensä paljon rasvaista lihaa ja nauttineensa paljon maitorasvoja, todettiin huomattavasti kohonnut riski saada haimasyöpä. Eläinperäisiä tyydyttyneitä rasvoja runsaasti syöneillä miehillä riski saada haimasyöpä oli 53 prosenttia korkeampi verrattuna hyvin vähän rasvaa nauttineisiin. Naisilla vastaava riski oli 23 prosenttia. Muuntyyppisillä rasvoilla yhteys oli paljon heikompi. Tutkijat eivät esimerkiksi löydä laisinkaan yhteyttä kasvirasvojen ja haimasyövän välillä.

We observed positive associations between pancreatic cancer and intakes of total, saturated, and monounsaturated fat overall, particularly from red meat and dairy food sources. We did not observe any consistent association with polyunsaturated or fat from plant food sources. Altogether, these results suggest a role for animal fat in pancreatic carcinogenesis.

Päätoimittaja ja tutkijat myöntävät, että tällaisella epidemiologisella tutkimuksella ei voida todistaa yhteyttä rasvaisen ruoan ja haimasyövän välillä, mutta yhdistettynä muuhun tutkittuun tietoon eläinperäisten rasvojen vahingollisuudesta, päädyttiin tähän synkkään arvioon. Tutkijat ilmoittavat, että heillä ei ole ollut minkäänlaisia sidonnaisuuksia, jotka olisivat voineet vaikuttaa tutkimuksen etenemiseen tai sen johtopäätöksiin.

Tämä laadukas tutkimus valaa uskoa ykkösleiriläisten taisteluun pahaa eläinrasvaa vastaan. Mitä mieltä kakkosleiriläiset ovat?

Lähteet:

Thiébaut AC, Jiao L, Silverman DT, Cross AJ, Thompson FE, Subar AF, Hollenbeck AR, Schatzkin A, Stolzenberg-Solomon RZ. Dietary fatty acids and pancreatic cancer in the NIH-AARP diet and health study. J Natl Cancer Inst 101 (14): 1001-1011, 2009.

Wolpin BM, Stampfer MJ. Defining determinants of pancreatic cancer risk: are we making progress? J Natl Cancer Inst 101 (14): 972-973, 2009.

Kommentteja saa tulla.

Lisää luettavaa aiheesta:

Randy Pausch (1960-2008)

Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä

7.4.1972 - se päivä muutti Suomen

Rasva tappaa nyt vaihteeksi veteraaniurheilijan blogissa

Samin siwallus

**

Diplomi-insinööri Sami Uusitalo on voittanut viimeisimmän ruokakilpailun tässä terveysblogissa!

Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti. Ilmestyttyään 1.8.2009, kirjoitus on 4.8.2009 kerännyt jo 51 kommenttia. Lisää kommentteja saa tulla!

Muutamia lennokkaita ajatuksianne:

ErkkiMerkki -nimimerkillä esiintyvä henkilö: Diabetes- ja muut liitot valehtelevat räikeästi. Toisaalta, eihän heidän tarvitsekaan puhua totta, sillä raha tulee teollisuudelta. On munakasta toimintaa esiintyä omalla nimellä. Samin toiminta antaa minulle inspiraatiota.

Tyhmä Kyselijä: Haastan kaikki ravitsemustieteilijät (ja ylipäätään kaikki, jotka neuvovat toisia ihmisiä ravitsemusasioissa) miettimään itsekseen itsekriittisesti tätä asiaa, kumpi on tärkeämpää: omien kasvojen säilyttäminen, vai neuvon tarpeessa olevan terveys?
Läskikasa -nimimerkki: Tärkkelys on lihavan suurin ongelma ruokavaliossa, ei se paljon parjattu rasva ja liha.
Reijo kysyy: Mitä vikaa on näissä terveellisissä ruoka-aineissa: Paprika, persilja, basilika, porkkana, ruusukaali, auringonkukansiemenet, mineraalivesi, mineraalisuola, muikku, siankinkku, maksapaisti, papupata, kermajäätelö, vehnänalkio, sinihomejuusto?
Kiinnostunut, mutta epäuskova - nimimerkki: Suuret kiitokset eri linjasta huolimatta Samille kuten myös bloginpitäjälle ajatuksien herättämisestä. Ei mene enää viljatuotteita järjettömiä (ja harkitsemattomia määriä). Jonkin verran liikaa virallisten suositusten lumoissa on täälläkin joskus oltu.
Jari Ristiranta: Toki kuitua sisältävät elintarvikkeet ovat usein terveellisempiä valintoja kuin jotkut muut elintarvikkeet, mutta ei tämä vielä tee kuidusta mitään syöpää torjuvaa ihmeainetta, joka olisi ruokavaliossa itse tarkoitus.

Tärkeää!!

Samin voittoisat eväät (katso kuvat!) löytyvät Siwasta tai jostakin muusta lähikaupasta. Ei siis mitään eksoottisia virityksiä vaan tavallista suomalaista perusruokaa. Vitamiini- ja hivenainepurkilla ei enää tarvitse käydä, jos syö siten kuin Sami opastaa. Niinkin vähäisellä kalorimäärällä kuin 800 kcal päivää kohti, voidaan kattaa kaikkien suojaravintoaineiden tarve. Epäviisasta olisi syödä niin vähän energiaa päivää kohti, mutta se ei ollutkaan tämän kilpailun tarkoitus. Sen sijaan tarkoitus oli osoittaa miten paljon suojaravintoaineita ja vähän energiaa vähähiilihydraattinen ruokavalio voi sisältää. Tämä on erityisesti kaikkien laihduttajien unelmaruokavalio! Niiden joille tämä ruokavalio sopii, kannattaa ottaa Samin allaolevista vinkeistä kaikki hyöty irti. Ravitsemuksen asiantuntijat pohtinevat tiukasti onko Samin idea verrata ruoka-aineiden suojaravintoaineiden määrää ruoka-aineen energiamäärään mielenkiintoisimpia ja nerokkaimpia ravitsemuksellisia oivalluksia pitkiin, pitkiin aikoihin. Tämä vertailutapa näyttäisi jättävän Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset aika huonoon asemaan verrattuna sellaiseen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon, jossa rajoitetaan perunan, pastan, riisin ja leivän määrää.

Hyviä ruokavalintoja ovat lähikaupasta löytyvät: paprikat, persiljat, basilika, porkkanat, ruusukaali, auringonkukansiemenet, mineraalivesi, mineraalisuola, muikku, siankinkku, maksapaisti, papupata, kermajäätelö, vehnänalkio, sinihomejuusto.

Samin haastattelu

Terveystoimittaja Christer Sundqvist haastatteli Samia.

Miksi tällainen kilpailu?
"Miksi halusit järjestää tämän kilpailun, Sami?"

"Tämä viimeisin kilpailu on järjestetty sen vuoksi, että katson hiilihydraattien rajoittamisesta olevan hyötyä lukuisille ihmisille. Tätä vaihtoehtoa vastustetaan johtavien ravitsemusvalistajiemme toimesta usein argumentein, jotka ovat osoitettavissa täysin yksikäsitteisesti vääriksi. Yksi tyypillisimmistä vasta-argumenteista on sellainen väite, että tärkkelysrajoitteisessa ruokavaliossa ei saa riittävästi suojaravintoaineita. Valistajamme väittävät, että kun ruokavaliossa rajoitetaan perunaa, leipää, riisiä, pastaa ja mahdollisesti hedelmiä tai marjoja, aiheutuu tästä suojaravintoaineiden vajetta. Henkilö, joka väittää tällaista on väärässä. Asia on täsmälleen päinvastoin. Näin siitä johtuen, että peruna, riisi, pasta ja leipä sisältävät erittäin vähän suojaravinteita, erityisesti jos suhteutamme suojaravinteiden määrän kyseisten ruoka-aineiden energiamäärään. Kun näin syntynyt energiavaje täytetään esim. lihalla, kalalla ja vihanneksilla suojaravinteiden määrä kasvaa", sanoo Sami Uusitalo.

"Aikoinaan kun esitit minulle tämän idean suhteuttaa suojaravintoaineiden määrä ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, olin aluksi ihan ymmälläni. Mitä tämä on? Voiko näin ajatella? Kun tarkemmin ajattelin ja tutkin sanomaasi, löysin siitä nerokkaitakin piirteitä!"

"Kiitos vaan arvostuksesta. Minä olen pelkkä diplomi-insinööri, joka on tottunut käyttämään numerotietoa hyväksi. En ole opiskellut ravitsemusta missän opinahjossa. On ollut tosi mukavaa vaihtaa mielipiteitä ravitsemusasiantuntijan kanssa, joka ei ole lukinnut ajatteluaan myötäilemään jatkuvasti vallassa olevien ravitsemus- ja terveysviranomaisten ajoittain ilmeisen virheellistä ajattelua. Olet ollut valmis myöntämään erehtyneesi ajattelussasi. Se on harvinaisen suoraselkäistä toimintaa tutkijalta."

Asiantuntijoiden virheellisiä väitteitä
"Onko sinulla joitakin esimerkkejä mahdollisesti virheellisestä ajattelusta?" kysyin Samilta.

"Tässä joitakin asiantuntijoidemme väitteitä, jotka tätä aihetta sivuavat. Professori Pertti Mustajoki toteaa kirjassaan Ylipaino seuraavasti:

Jos laihdutuksen aikainen ruokavalio on hyvin niukka tai yksipuolinen, vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä liian alhaiseksi. Raja kulkee 1200 päivittäisen kilokalorin tietämillä: Näin niukkaenergisellä dieetillä vitamiinien ja hivenaineiden saanti voi jäädä vajaaksi, vaikka ruoka olisi monipuolista. Tällöin on järkevää käyttää monivitamiinitabletteja.

Ei näin voi sanoa! Tämä luonnollisesti riippuu siitä minkälaista ruokaa sattuu syömään. Jos valitsee ruoka-aineita, joissa on paljon suojaravinteita energiayksikköön suhteutettuna, saa aikuisen miehen suojaravinnetarpeen täytettyä vaikka energiaa olisi alle 800 kcal. Mainittakoon etten pidä näin alhaista energiamäärää järkevänä kenellekään. Tarkoitus onkin tässä kilpailussani havainnollistaa, että tärkkelyksen suuri määrä ei todellakaan tee ruoasta ravinteikasta ja vähähiilihydraattinen ruoka on tyypillisesti suojaravinnetiheämpää kuin ns. virallisterveellinen, jossa suuret tärkkelysmäärät ovat keskeisessä roolissa.

Otetaan toinen esimerkki. Näin väittää Sydänliiton ja Diabetesliiton ylläpitämä sivu:

Kuidun lisäksi esimerkiksi magnesiumin saanti jää liian niukaksi, kun viljatuotteiden käyttöä rajoitetaan. Suurin terveydellinen puute on kuitenkin C-vitamiinin saanti mikäli ohjeet hiilihydraattien vähentämiseen ymmärretään siten, että myös hedelmien, kasvisten ja marjojen saantia rajoitetaan."

"Mikä tuossa on niin ihmeellistä, Sami?"

"Käsittämättömintä on C-vitamiinin saantia koskeva väite. En millään tavalla panostanut C-vitamiinin määrään esimerkkinä olevassa vähähiilihydraattisessa päiväateriakokonaisuudessa. Kaikki tietävät, että esim. Atkinsin dieetissä suositaan kaaleja. Jopa induktiovaiheessa voi esim. syödä puoli kiloa ruusukaalia ja siitä saa C-vitamiinia 450 mg, joka on yli kuusinkertainen verrattuna aikuisen ihmisen C-vitamiinin saantisuositukseen. Tämän lisäksi jää vielä 10 g hiilihydraattia vihanneksiin, joissa on yleensä erittäin hyvin C-vitamiinia. Mainittakoon, etten ole ollut päivääkään Atkinsin dieetillä, vaan olen syönyt silloin kun on ollut nälkä ja valinnut monipuolisesti ruoka-aineita joiden mausta pidän. Olen kuitenkin vältellyt perunaa, riisiä, pastaa ja leipää. Olen pelkoa tuntematta syönyt rasvaa, suosinut kalaa, kananmunia ja kokolihaa. Tietty välistä voi maistua vaikka lähiöpubin olut ja pekonitoast. Kaloreita ei ole tarvinnut laskea, siinä se on minun dieettini. Kutsuttakoon sitä vaikkapa Hys hys -dieetiksi."

Sami jatkaa: "Matti Uusitupa, Pirjo Pietinen, Antti Aro ja lukuisat muut johtavat asiantuntijamme ovat varoitelleet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, juuri sen 'yksipuolisuuden' ja suojaravinneköyhyyden vuoksi. Yksi tyypillisimmistä väitteistä kuuluu:

Jos lautaselta poistetaan leipä, ollaan pulassa.

Tämä sen vuoksi, ettei saa kuitua. Väärin! Leipä ei ole alkuunkaan parhaita kuidun lähteitä. Ruisleipä on Finelin 'eniten ja vähiten' -listalla sijalla 40, kun listaan kuiturikkaimmat ruoka-aineet massayksikköä kohden.

Ruisleipä on ylivoimainen kuidun lähde -kertovat valistajamme. Sellainen ei ole ylivoimainen, joka on sijalla neljäkymmentä. Ylivoimainen olisi ykkönen. Ruisleivän sijoitus on tällä em. listalla jokseenkin sama kuin Suomen jalkapallomaajoukkueen sijoitus Fifan rankingissa. Harva meistä on sitä mieltä, että Suomi on ylivoimainen jalkapallomaa, niin kivaa kuin se olisikin.

Tärkeää: Jos suhteutamme kuidun määrän ruoka-aineen sisältämään energiamäärään, putoaa ruisleipä kaikkien vihannesten ja vähätärkkelyksisten juuresten alapuolelle. Esimerkiksi ruusukaalissa on 12,5 g kuitua 100 kcal kohden ja ruisleivässä on 3,6 g kuitua 100 kcal kohden. Samaa energiamäärää kohden saa siis ruusukaalista yli kolminkertaisen määrän kuitua!

Tai toisinpäin ajatellen: Kun otat saman kuitumäärän leivästä kuin ruusukaalista, saat samalla yli kolminkertaisen määrän energiaa. Tärkkelyksen tuputtaminen on tuhoisaa monelle ylipainoiselle.

Usein kuulee myös väitettävän, että ruokavaliota on vaikea noudattaa, koska ruoka-aineita ei ole helposti saatavilla. Esimerkkini ruoka-aineet löytyvät Louhelan (Vantaan lähiö) Siwasta.

Ai niin, Pekka Puska. Vertasit muutama vuosi sitten VHH:ta rotanmyrkkyyn. Voisitko hieman täsmentää mitä tällä tarkoitit? Uskoisin aika harvan mieltävän rotanmyrkkyyn verrattavissa olevan ravinnon esimerkiksi lautasmallikisan voittaneeseen ateriaani. En pysty rottien puolesta sanomaan, mutta minulle tämänkaltaiset ateriat ovat maistuneet reilun parin vuoden ajan ja niin tärkeät sydän- ja verisuonitautien riskitekijät kuten veren rasva-arvot ja verenpaine ovat kohdallani parantuneet. Samoin painoa on n. 20 kg vähemmän. Toisaalta uskon, että ateria paremman puutteessa kelpaisi rotillekin - ilman että ne kuolevat, kuten rotanmyrkyn tapauksessa kävisi. Minulla ei myöskään ole tietoa rotanmyrkyn sisältämistä suojaravinteista. Ehkä Pekalla on?"

Lue lisää suosituimpia kirjoituksiani:

Pirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

Ruotsissa tapahtuu kummia ravitsemusrintamalla

Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä

Kaikki maailman laihdutusdieetit

Aloe vera - pelkkää vettäkö?

Ruotsissa laadittu ympäristömyönteiset ruokasuositukset

*

Ruotsin elintarvikevirasto (Livsmedelsverket) on julkaisemassa ruokasuositukset, jotka ottavat huomioon sekä ravinnon ympäristö- että terveysvaikutukset. Tiettävästi tällaisia suosituksia ei ole ennen annettu.

Suositusluonnos 'Environmentally-smart Food Choices' on lähetetty touko-kesäkuussa 2009 lausuntokierrokselle muihin EU-maihin. Mikäli suositusta ei kokonaan teilata muissa maissa, se on tarkoitus ottaa käyttöön Ruotsissa muutaman kuukauden kuluessa.

Luomutuotteet mainitaan usein tärkeinä seikkoina. Suosituksessa huomioidut elintarvikeryhmät ovat liha, kala, kasvikset, marjat, hedelmät ja palkokasvit, peruna, viljatuotteet ja riisi, ruuanvalmistusrasvat sekä vesi. Esimerkiksi lihan käytössä voidaan tehdä ympäristölle myönteisempiä valintoja, kun pienennetään annoskokoja tai korvataan yksi tai muutama liha-ateria viikoittain kasviaterialla, suositus neuvoo. Kasviksista taas kehotetaan valitsemaan sesonkiin sopivia, paikallisia tuotteita. Luomutuotteet mainitaan ympäristön kannalta suositeltavana valintana usean eri elintarvikeryhmän kohdalla.

Ruotsin elintarvikevirasto on tehnyt suosituksen yhteistyössä kansallisen ympäristönsuojeluviraston Naturvårdsverketin kanssa.

Lähde: Ruokatiedon uutistiedote terveystoimittajille, 3.8.2009

Lisää kirjoituksiani Ruotsin tilanteesta:

Ruotsissa tapahtuu kummia ravitsemusrintamalla

Hiilihydraattitietoisuus hyväksytty Ruotsissa

Sokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia

#

Mainion muistutuksen tutkijoiden moraalista ja elintarviketeollisuuden lonkeroiden ulottumisesta vakavasti otettaviin tiedejulkaisuihin asti, saamme seuraavasta tutkimuksesta, josta kertoo ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila. Jannella on mainiot blogisivut - Ravitsemusuutiset!

Sokeripitoisten juomien vaikutus verensokeritasoon

HUOM! Tutkimus on saanut paljon painavaa kritiikkiä: teollisuuden lobbaamisesta ja tarkoitushakuisuudesta. Tutkimus on toteutettu huonosti ja evidenssin taso on heikko.

Kommenteissa on lytätty tutkimus ihan suohon (ja syystä!):

Ravitsemusintoilija Jari Ristiranta huomauttaa, että tutkimuksen on rahoittanut Suikerstichting Nederland (Baarn). Kyseessä näyttäisi olevan jonkinlainen sokeriteollisuuden markkinointiyhdistys. Ehkäpä tuo pieni määrä sokeria ei vielä kovasti mihinkään vaikuta, etenkin kun muu ruokailu oli tarkasti kontrolloitua. Tulee vaan mieleen, että tutkimustuloksella pönkitetään sokeripitoisten elintarvikkeiden markkinointia niin terveille kuin diabeetikoillekin. Siinä vaiheessa ei välttämättä määristä enää paljon puhuta ja miten toimii kontrolli ilman tarkkaa valvontaa?

Ravitsemustieteen opiskelija Janne Huovila pitää tätä kommenttia tärkeänä. Valitettavasti Janne on sokeriin liittyvissä tutkimuksissa törmännyt usein teollisuuden rahoitukseen. Sokeri on suositusten ja neuvonnan kannalta varsin hankala tapaus. Eihän sokeria voi puhtaasti fysiologian kannalta pitää terveyttä edistävänä kuin ääritapauksissa. Mutta Jannen mielestä sokerin vaikutuksilla pelottelu on arvelluttavaa, kun ei ole vahvaa näyttöä kohtuukäyttöä vastaan. Sokerilla on paljon emotionaalista ja kulttuurista arvoa.

Filosofian tohtori Saska Tuomasjukka pitää tämänkaltaista tutkimusta tarkoitushakuisena tieteenä. Hän ei oikein ymmärrä mitä muuta tulosta odotettiinkaan näin pienellä tutkimushenkilöiden määrällä. Erojahan oli, mutta niiden tilastollinen merkitsevyys vaatisi huomattavasti isomman koehenkilöjoukon. Oleellista on kuitenkin koejakson pituus: 40 tuntia! Sokerin haittavaikutukset – joihin on ravitsemuskirjallisuuden perusteella pakkoa uskoa – vaativat paljon pidemmän ajanjakson. Glukoosin sijaan pitäisi katsoa insuliiniherkkyyttä, sanotaan nyt vaikka puolen vuoden kokeen jälkeen. Edes 8 viikkoa kun ei näytä riittävän, ainakaan noin pienillä joukoilla, totesivat Schwab et al pari vuotta sitten.

Janne Huovila kiinnitti itsekin aluksi huomiota koehenkilöiden määrään. Mutta sinisilmäisesti hän ajatteli, ettei alan yhteen arvovaltaisimmista lehdistä oteta tutkimuksia, joissa ei ole tehty vaadittavia voima-analyyseja. Totta myös, että lyhyissä kliinisissä tutkimuksissa käytetään normaalisti paljon monipuolisemmin erilaisia biokemiallisia menetelmiä, joilla saadaan selville ravintokomponenttien vaikutuksia.

Tähän Saska Tuomasjukka jatkaa: Voimalaskelmat ovat joskus ihan kirosana. Ne sopivat lääketieteeseen, jossa tietyn raja-arvon ylittäminen tekee ihmisestä sairaan. Mutta kun kyse on ravitsemuksesta, niin mihin helkutin kohdalle pistetään raja jota suuremmat muutokset ovat “merkitseviä”? Kun diabetes on luonteeltaan hiipivä tauti, voi prosentin suurempi glukoosi tai HOMA olla todella merkittävä löydös. Voi olla olemattakin. Tämän vuoksi em. kaltaisen kokeen suunnittelussa ei voi käyttää voimalaskelmia samalla tavoin kuin perinteisessä diabetestutkimuksessa. *Kun* kaikille (eikös) on selvää, että sokerin ongelmat tulevat insuliiniresistenssistä, on tutkimus melko selvää lobbausta. Tällaisten vuoksi on hyvä, että sponsorit nykyään pitää ilmoittaa. Ei siksi, että heidän rahansa muuttaisi tulosta miksikään, vaan siksi, että tällaisen tilaustutkimuksen tekeminen kertoo jotain kyseisten tutkijoiden moraalista.

Janne Huovila on sokerin vaikutuksista diabetekseen ja ylipainoon törmännyt kahdenlaisiin selitysmalleihin:

1) Sokeri vaikuttaa pitkällä aikavälillä. Tämä on selitysmalli, johon törmää tieteellisessä kirjallisuudessa. Mikä on sokerin ja insuliiniresistenssin yhteys? Esim WHO:n raportti “Diet, nutrition and the prevention of chronic diseases” vuodelta 2003 ei noteeraa tätä yhteyttä kovinkaan korkealle, mutta Harvardin porukka taas painottaa sen merkitystä.

2) Sokeri heilauttelee verensokeria joka heikentää syömisen hallintaa. Tämä on varsin laajasti popularisoitu selitysmalli.

Saska Tuomasjukka vahvistaa Jannen näkemystä. Harvardin porukka on tieteen kärkeä, mutta toisin kuin WHO:lla, sillä ole tarvetta kompromisseihin. Minusta on aika selvää, että Harvardin suositukset (mukaan lukien ruokapyramidi) on noin 10 vuotta edellä kaikkein konservatiivisimpia suosituksia (esim. WHO, VRN). Saska pitäisi itse ykköskohtaa diabeteksen kannalta oleellisempana, ylipainossa sitten sekä ykkönen että kakkonen voivat olla tekijöinä. Toisaalta, kun sokerin tuottamat erot glukoosi- ja insuliinipitoisuuksissa ovat tutkimuksessa melko pieniä, ei teoria verensokerin vaihteluiden ja lihavuuden yhteydestä ainakaan vahvistunut tässä kokeessa. Jos sokeripitoisilla juomilla on yhteyttä ylipainoon (kuten näyttäisi olevan), vaikutus välittyisi ei-akuutin mekanismin kautta, toisin sanoen kohta 1.

No niin, tässä Janne Huovilan alkuperäinen kirjoitus ihmeteltäväksi:

Tyypin 2 diabetes on sairaus, jossa henkilöllä on suurentunut verensokeritaso joko paastossa tai aterian jälkeen. American Journal of Clinical Nutrition julkaisi tutkimuksen, jossa verrattiin sokeripitoisten juomien vaikutusta verensokeriin kolmessa ryhmässä: ylipainoisilla miehillä joilla on tyypin 2 diabetes, ylipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetes ja normaalipainoisilla miehillä joilla ei ole tyypin 2 diabetesta. Kontrolloidun ruokavalion lisäksi tutkimukseen osallistuneille annettiin päivän aikana kaksi annosta vettä joko sokerin kanssa (37,5 g x 2) tai kontrollina ilman sokeria. Ruokavalion vaikutusta verensokeriin mitattiin läpi vuorokauden.

Vuorokauden verensokeritasossa ei ollut eroa sokeripitoista juomaa ja pelkkää vettä saaneiden välillä yhdelläkään kolmessa tutkitussa ryhmässä. Verensokeritaso ei suurentunut tai pienentynyt vuorokauden aikana sokerin kohtuukäytöllä terveellistä ruokavaliota noudattaneilla.

Tutkimuksen heikkoutena on pieni otoskoko ja lyhyt seurantajakso. Tutkimustulos ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että pitkään jatkuva säännöllinen sokeripitoisten juomien käyttö saattaa olla terveysriski. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että suurentunut verensokeritaso on sydän- ja verisuonitautien riskitekijä.

Lähde: Manders RJ, Pennings B, Beckers CP, Aipassa TI, van Loon LJ. Prevalence of daily hyperglycemia in obese type 2 diabetic men compared with that in lean and obese normoglycemic men: effect of consumption of a sucrose-containing beverage. Am J Clin Nutr Jul 15, 2009 [julkaistu sähköisenä ennen painettua lehteä]

Muita kirjoituksiani sokerista:

Sokeri jäykistää verisuonia

Sokeri ei ole kovinkaan terveellistä

Sokeri lihottaa?

Sokerisia sanoja

Terveystietoinen moderni kaupassakäynti vaatii suurennuslasia ja kuulosuojaimia

**

Toimittaja Terhikki Palonen kävi terveysluentojani kuuntelemassa ja kirjoitti siitä Sisä-Suomen Lehdessä torstaina 23.4.2009. Taitava toimittaja osaa poimia esille esityksestäni ne olennaiset asiat, joita ei itse välttämättä hoksaa. Tässä makupaloja:

• Kaupassakäynti ei ole maailman helpoin asia nykyään, toteaa ravintovalmentaja ja biologi Christer Sundqvist. Toteamus saa lisävalaistusta Sundqvistin esitellessä apuvälineitä, joita kaupassakäyntiin tarvitsee, jos haluaa syödä terveellisesti. "Jos lupaat itsellesi, että et osta mitään sellaista, joka on kymmenen metrin säteellä kaupan ulosmenokassasta, ostat paljon terveellisemmin. Olet silloin ohittanut sipsipussit, virvoitusjuomat, makeisröykkiöt ja tupakat. Kuulosuojaimet puolestaan varmistavat sen, etteivät mainosviestit yllytä ostamaan kolmea sipsipussia kolmen euron tarjouksella, vaan kulku suuntautuu varmemmin harhautumatta perunatiskille. Tuoteselostuksia selailen "taikasuurennuslasilla". Sillä löytyy moderneja E-vitamiineja, joissa on ikävä numerosarja perässä. On turha kantaa moderneja E-vitamiineja kotiin. Riittää että kannamme niitä perinteisiä". Näiden lisäksi Sundqvist toteaa polvisuojukset hyödyllisiksi, sillä terveelliset ruoka-aineet on usein sijoitettu alahyllyille.
• Hys hys -dieetti ja vielä hengissä. Hiilihydraateista ja niiden vähentämistarpeista puhutaan tänä päivänä paljon. Myös Sundqvist on osallistunut asiantuntijana keskusteluihin, ja pitää vähähiilihydraattista ruokavaliota liikunnan lisäämisen ohella parhaimpina tapoina laihtua ja saada terveyshyötyjä. "Luokseni hakeutui asiakkaita, jotka sanoivat haluavansa laihduttaa jättämällä pois perunan, pastan ja riisin. Sen sijaan he söisivät paljon vihanneksia, käyttäisivät oliiviöljyä, pistäisivät leivän päälle voita ja söisivät rasvaisia pihvejä. Minä kauhistuin! Se on äärettömän vaarallista, rasva tappaa", Sundqvist muistelee. Hän kertoo kuitenkin suostuneensa kokeiluun, jos dieettiläiset kävisivät mittauttamassa säännöllisesti kolesteroliarvonsa. "He ovat edelleen hengissä, ja jostain syystä kolesteroliarvot eivät nousseet, eivät tosin myöskään laskeneet. Toinen laihtui 22 kiloa, toinen 15." Dieetistä on Sundqvistin mukaan paras käyttää nimitystä hys hys -dieetti. Yleensä terveysalan ammattilaisille tätä ruokavaliota esittävien henkilöiden nimien, kuten Atkins tai H*******, mainitseminen aiheuttaa kuulemma paniikkia.
• Onko kevyt, hyvä olo? "Minun tietääkseni ei ole ollut yhtä paljon lihavia ihmisiä milloinkaan kuin juuri tällä hetkellä, ja me syömme kovin kevyesti. Kevyttuotteet vievät väärälle polulle, jos ajattelee, että kun syö kevyesti, niin voi syödä enemmän. Silloin ajatus keveydestä menee harakoille." Painoindeksi ja vaa'alla hyppimiset pitäisi Sundqvistin mukaan heittää romukoppaan. Mittarina pitäisi käyttää itselle tehtyjä kysymyksiä: tuntuuko olo kevyeltä ja hyvältä? "Uskon, että meillä kaikilla on optimi tehdasasetukset. Jos me kaikkoamme niistä pois olemalla kovin laihoja tai kovin lihavia, niin olo ei tunnu mukavalta. Lievä ylipaino ei vielä kaada mitään. Uskon, että se henkilö puhuu totta, joka sanoo, että kun on pikkuisen rasvaa ympärillä, on mahdottoman hyvä olo. Kauhea rikoshan se olisi, jos pyytäisimme tätä ihmistä laihduttamaan, koska hän tulisi tuosta ihanasta olosta pois", Sundqvist lohkaisee, ja vastuu tulkinnasta jää kuulijalle.
• Sundqvistin salainen resepti. "Salaiseen reseptiin kuuluu yksi osa karpaloa, kaksi osaa mustikkaa ja kaksi osaa puolukkaa. Pieni minigrip pussillinen joka päivä. Ei tarvitse ottaa antioksidanttipillereitä, vaan riittää, kun ne "pillerit" kerää syksyisin maastosta." Sundqvist kehottaa terveellisen ravinnon ja liikunnan lisäksi säilyttämään oikean elämänasenteen. Joka asiasta ei saisi hermostua. "Miettikää ihmistä, joka tippui rappusia alas ja mursi jalkansa. Hän olisi voinut taittaa niskansa, mikä olisi ollut paljon pahempi juttu. Mutta hän saattaa nyt iloita siitä, että niska ei mennyt poikki, meni vain jalka. Se on myönteisyyttä."

Muita juttuja luennoistani:

Christer Sundqvist - Kerettiläinen ravitsemusasiantuntija

Tietoa Christer Sundqvistin tulevista keikoista

Luentoajatuksia

Kommunikointia

Vähemmän kaloreita - enemmän elämää!

**

Tutkijat ovat osoittaneet, että ruoassa olevan energian (kilokaloreiden) rajoittaminen pidentää elinikää. Tutkimus on suoritettu apinoilla, mutta tutkimustulokset viittaavat siihen, että sama pätee myös ihmisiin.

Aikaisemmin on pystytty todistamaan, että vähäkalorinen ruoka ja fyysinen harjoittelu pidentävät nisäkkäiden elinikää.

Kaksikymmentä vuotta kestänyt tutkimus tehtiin reesusmakakeilla. Apinat jaettiin tutkimuksessa kahteen ryhmään: apinoihin, jotka saivat syödä niin paljon kuin jaksoivat ja apinoihin, jotka saivat kolmekymmentä prosenttia vähemmän ravintoa.

Normaalisti syövät apinat sairastuivat kolme kertaa useammin ikääntymisen aiheuttamiin sairauksiin kuten syöpään, diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin kuin ne, joiden ruoka-annoksia supistettiin.

Kaloreiden rajoittaminen voi hidastaa ikääntymisprosessia kädellisillä nisäkkäillä, Wisconsinin yliopiston lääketieteen professori Richard Weindruch kertoo.

Tutkimuksen mukaan kevennetty ruokavalio parantaa myös aivojen terveyttä ja vaikuttaa erityisesti motoriikkaan, muistin ja ongelmanratkaisukykyyn.

National Institute on Aging -järjestön tekemän tutkimuksen lopussa puolet apinoista, jotka saivat syödä niin paljon kuin halusivat, on kuollut. Apinoista, jotka olivat saaneet 30 prosenttia vähemmän ruokaa, vain 20 prosenttia on menehtynyt.

Lähde: Verkkouutiset, 10.7.2009

Muita samantyyppisiä juttujani löydät tästä:

Ei enää nälkää energiavajeen hallinnan avulla!

Samin kilot karisevat

Kaloreista menee minun pääni sekaisin

Seuraatko aikamme merkkejä?

***
Ehkä maailman tunnetuin merkki on tämä: Joonan merkki: Tämä sukupolvi on paha sukupolvi. Se vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki. Niin kuin Joona oli merkki niniveläisille, niin on Ihmisen Poika oleva merkkinä tälle sukupolvelle.

Tässä muita hyödyllisiä ravitsemukseen liittyviä merkkejä:

• Demeter merkki: Biodynaaminen yhdistys myöntää ns. biodynaamisesti tuotetuille elintarvikkeille tämän Demeter tuotemerkin jos tietyt kriteerit täyttyvät. Biodynaamisessa viljelyssä maan hedelmällisyys pyritään säilyttämään ilman kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä. Suomessa kaikki biodynaamiset tilat kuuluvat Eviran (Elintarviketurvallisuusvirasto) luomu- ja elintarvikevalvontaan. Biodynaamisten viljelijöiden kanssa tehtävän tuotemerkkisopimuksen toteutumista seuraa Biodynaamisen yhdistyksen alaisuudessa toimiva Demeter-tuotemerkkitoimikunta, jossa on kuluttajien, kaupan, jatkojalostajien ja viljelijöiden edustajia.
  
  
• Euroopan unionin luomumerkki: Tämä ns. tähkämerkki on tarkoitettu koko Euroopan alueelle viestittämään luomukriteereistä. Suomessa merkin myöntää Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Jotta merkin voi saada, pitää 95 prosenttia maatalousperäisistä raaka-aineista olla luonnonmukaisesti tuotettuja.

• Euroopan ympäristömerkki: Tämä ns. kukkamerkki perustuu siihen ajatukseen, että arvioidaan ne ympäristövaikutukset, jotka tuotteesta aiheutuu koko elinkaarensa aikana. Vaatimustaso on asetettu niin korkealle, että vain 5-40 prosenttia tuoteryhmän tuotteista voivat saada merkin käyttöoikeudet. Merkin vaikutusalue on koko Eurooppa.

• Gluteenittoman tuotteen merkki: Gluteenittomien tuotteiden merkitseminen yhtenäisellä tuotemerkillä helpottaa keliaakikkojen ja heidän lähipiirinsä arkea, kun tuotteen sopivuus gluteenittomaan ruokavalioon voidaan tarkistaa nopeasti pakkauksessa olevasta gluteenittoman tuotteen merkistä. Merkin käyttö auttaa myös ravitsemisalan ammattihenkilöstöä valitsemaan keliakiaa sairastavalle asiakkaalle turvallisia, gluteenittomia tuotteita.
  

• Luomumerkki: Tämä ns. aurinkomerkki noudattaa Euroopan unionin luomukriteerejä ja ilmoittaa, että tuote on suomalaisten viranomaisten valvonnan alla. Lisäksi tuote on valmistettu ja pakattu Suomessa. Luomuruoka on luonnonmukaisesti tuotettua ruokaa. Tärkeää on säilyttää luonto puhtaana ja välttää keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Suomessa merkin myöntää Elintarviketurvallisuusvirasto Evira.

• Pohjoismainen ympäristömerkki: Tämä ns. joutsenmerkki on merkkinä siitä, että tuotteen kohdalla on otettu huomioon ympäristövaikutukset. Joutsenmerkityt tuotteet ovat ympäristön kannalta parhaimpien joukossa. Merkin myöntämisessä otetaan huomioon luonnonvarojen ja energian kulutus, päästöhaitat, melu, haju, jätteet ja hyötykäytön mahdollisuus.
  
  
• PYR -merkki: Suomalainen PYR-merkki kertoo, että yritys kantaa ympäristövastuunsa myös pakkaustensa hyötykäytön osalta. Yritysten itsensä rahoittaman uudelleenkäyttö- ja hyötykäyttöjärjestelmän ansiosta Suomessa vain 9 prosentti pakkauksista päätyy kaatopaikalle. PYR -lyhenne tulee sanoista Pakkausalan Ympäristörekisteri.
  
  
• Reilun kaupan merkki: Merkin tavoitteena on edistää kehitysmaiden tuottajien sosiaalisia ja taloudellisia oloja. Näin tuetaan myös kestävää kehitystä. Reilun kaupan tuotteista kehitysmaiden viljelijät saavat paremman korvauksen. Osa merkin tuotosta käytetään viljelijöiden elinolojen parantamiseen.
  
  
• Sydänmerkki: Sydämen muotoisella merkillä pyritään tuotteita merkitsemään sovittujen terveyskriteerien mukaisesti. Merkin idea on mielestäni mennyt pilalle kun merkin voi saada/ostaa mitä merkillisin tuote, jolla ei juurikan ole mitään tekemistä ihmisten terveyden kanssa: esim. kevyttuotteet, sokerikorput ja kaikenlaiset vähärasvaiset tuotteet. Nykyään myös merkitään kokonaisia aterioita sydänmerkillä. Tällä ei kuitenkaan ole suurtakaan merkitystä mielestäni. Merkin käyttöarvo jää olemattomaksi.

Lue tästä muita aihetta selventäviä kirjoituksiani:

Ostakaa luomua!

Luomuruoka on terveellisempää

Luomu kelpaa vain varakkaille

Mikä ihmeen Nutrix?

Ruokia raskasta työtä tekeville

*

Rentoudu vajaa puoli tuntia keittiömestareiden Jaakko Kolmosen ja Veikko Vanamon seurassa. He valmistavat videolla sapuskaa raskaan työn tekijöille.

Eletään vuotta 1974 ja puhtia päivään haetaan mm. maksamunakkaasta, porsaanpaistista ja patakukosta. Kasviksiakaan ei unohdeta. Porsaanpaistin kylkiäisenä hautuvat mehevät lanttukuutiot. Lisäksi valmistetaan maistuva vihannessosekeitto.

Öljyä ja silavaakin sopii työmiehen sapuskaan heittää sekaan, ne kyllä kuluvat työpäivän aikana, toteavat keittiömestarimme.

Jotta työpäivän jälkeenkin riittäisi vielä energiaa, lisäävät Kolmonen ja Vanamo ruokalistalle vielä tuoreet hedelmät.

Lähde: YLE:n Elävä arkisto

Muita ruokajuttujani voit lukea tästä:

Ylipaino lisääntyy terveellisimmistä ruokatottumuksista huolimatta

Terveysruokaa

Suomalainen eineskulttuuri

Terveysruokaa Suomesta

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH