veteraaniurheilija

lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Professorit järkiintymässä?

*
Tätä 3.5.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan hyvin vilkkaasti. Lukekaa kaikki kommentit!

3.5.2010 Lääketieteen toimittajat saivat vastaanottaa häkellyttävää tietoa kahdelta emeritusprofessorilta: Rasvat eivät ole verisuonten kalkkeutumisen syy!

Emeritusprofessorit Matti Järvilehto Oulusta ja Pentti Tuohimaa Tampereelta kritisoivat juuri ilmestyneessä Medical Hypotheses-lehden artikkelissaan kolesterolihoitoja.

Kansainvälisessä ja kotimaisessa vilkkaassa keskustelussa kolesterolihoidoista statiineilla ehdotetaan niistä "koko kansan lääkettä". Useampi kuin joka kymmenes suomalainen (noin 650 000) käyttää statiineja. Kelan vuosittaisten korvauksien määrä on noin 30 miljoonaa euroa. Saadaanko sen vastineeksi terveyttä?

Statiinien käyttö perustuu rasvateoriaan, jonka mukaan veren korkea kolesteroli aiheuttaa verisuonten kalkkeutumisen (ateroskleroosin). On jo kokonaan unohtunut, että tämä on vain teoria, jota ei ole toistaiseksi osoitettu oikeaksi, mutta teoriaa epäileviä väitetään vastuuntunnottomiksi.

Kolesteroliteoriassa on aukkoja

Rasvateoria on itsessään hyvin ristiriitainen, eikä selitä loogisesti ateroskleroosin kehittymistä. Veren korkea kolesteroli ei pysty selittämään plakin syntymistä syvälle verisuonen seinämään. Tämä on selitettävissä loogisesti vain verisuonen seinämää ravitsevien suonten (vasa vasorum) toiminnan perusteella.

Viime vuonna tekijät julkaisivat teoriansa ravitsevien suonten toiminnallisesta happivajauksesta ateroskleroosin syynä. Näiden pienten päätevaltimoiden vaurio aiheuttaa makromolekyylien (kolesterolipartikkeleiden, mikrobien jne) vuotamisen ja kerääntymisen valtimon seinään.

Kolesteroli ei siis ole syy ateroskleroosiin, vaan sen kertyminen on seurausta vasa vasorumien pintakalvon happipuutoksen aiheuttamasta vauriosta.

Nyt julkaistussa artikkelissa tarkastellaan ateroskleroosin riskitekijöitä ja suojaavia tekijöitä sekä statiinihoitoa. Riskitekijöistä vain liikalihavuudella on yhteys kolesteroliarvoihin, sen sijaan nikotiinilla, stressillä, verenpaineella ja uniapnealla ei ole selkeää yhteyttä kolesteroliin, mutta kaikille on yhteistä pienten valtimoiden supistuminen ja verenpaineen nousu.

Suojaavien tekijöiden suhteen tilanne on päinvastainen: ne laskevat verenpainetta, mutta monilla ei ole yhteyttä kolesteroliin. Eli, ateroskleroosin ensi vaiheen ehkäisyssä verenpaineen hoito vaikuttaisi loogisemmalta ratkaisulta kuin kolesterolin alentaminen.

On mielenkiintoista, että useissa julkaisuissa statiinien aiheuttama verenpaineenlasku on huomattu, mutta siitä todetaan vain, että se ei selitä statiinien aiheuttamaa sydänkuolleisuuden laskua. Onko niin, että statiineja ei haluta nähdä verenpainelääkkeinä?

Statiinien sivuvaikutuksia aliarvioidaan

Yleensä korostetaan, että statiineilla on vähän sivuvaikutuksia. Näin tutkimukset näyttäisivät periaatteessa osoittavan. Diabeteksen kehittyminen yhdelle 255 käyttäjästä 4 vuoden aikana luulisi olevan vakava asia, kun puhutaan lähtökohdaltaan terveistä. Tämä merkitsee Suomessa 640 diabeetikkoa vuosittain, jotka ovat yksin statiinien aiheutttamia.

Vakavia lihasongelmia on vain 1%:lla. Jos näin on, niin on loogista, että lieviä oireita on paljon useammalla. Kun urheilijoille annettiin statiineja, niin 73% lopetti käytön lihasheikkouden tai kipujen takia. Oletettavasti urheilijat tuntevat lihaksensa.

Äskettäin raportoitiin, että statiinien käyttäjillä D-vitamiinin vajauksen yhteydessä lähes kaikilla esiintyy lihas- ja sidekudoskipuja. Suomessa tämä on huomioitava seikka, koska talvikautinen D-vitamiinin vajaus on yleistä ja sitä lisää Benecolin käyttö, joka heikentää rasvaliukoisten vitamiinien saantia. Statiinit saattavat lisäksi heikentää D-vitamiinin vaikutuksia syrjäyttämällä hoitopitoisuuksilla D-vitamiinin reseptoristaan.

Vähän huomiota on saanut se seikka, että statiinit eivät tehokkaasti laske kokonaiskuolleisuutta, mikä osin johtuu itsemurhien kasvusta. Jos statiinit aiheuttavat itsemurhia, niin on loogista olettaa, että ne aiheuttavat lievempää masennusta vielä useammalle. Tällaisesta elämänlaadun laskusta ei näe mainintoja kirjallisuudessa.

Tekijät eivät usko, että statiineista on koko kansan lääkkeeksi. Saattaa olla, että verenpaineen hoidolla päästään ensi vaiheen ehkäisyssä riittävän hyviin tuloksiin. Tällä saataisiin huomattavasti vähennettyä statiinien käyttöä ja siitä aiheutuvia taloudellisia ja terveydellisiä haittoja.

Statiinit voitaisiin säästää toisen asteen hoitoon, josta on paras tutkimusnäyttö.

Allekirjoittajat:
Pentti Tuohimaa, professori, emeritus, Tampere
Matti Järvilehto, professori, emeritus, Oulu

Lähde: Tampereen yliopisto, Viestintäyksikkö, Mediatiedotteet

Lisää kirjoituksia asiasta:

Matti Tolonen ja Pentti Raaste: Sydäntautien ehkäisy ja itsehoito, 2010

Mikä saa diabeetikon sydämen pysähtymään?Ykkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä Kolesterolin tavoitearvoissa järki käteen Syö rasvaa ja pidä verisuonet kunnossa Tervetuloa rasvahysterian syntysijoille

perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Kirsikkajuomaa juoksijoille

**
Pitkänmatkanjuoksijoille on tuttua kauraa, että kovien treenien jälkeen lihaksia särkee. Yhtä tuttua on se, että kiputilojen lieventämiseksi, käydään tulehduskipulääkepurkin kimppuun.

Oregonin terveystieteen laitoksen tutkijat ovat havainneet saman asian ja päättäneet lähestyä tätä ongelmaa luontaisemmasta näkökulmasta. Olisikohan luonnon omilla tuotteilla lihaskipua lieventäviä vaikutuksia?

Tuumasta toimeen, amerikkalaistutkijat päättivät kokeilla kirsikkaa urheilijoille. Kirsikassa on paljon antioksidantteja ja sillä on todettu tulehdusta ehkäisevää vaikutusta. Tutkijat halusivat testata, voisiko kirsikkajuomalla lieventää pitkänmatkanjuoksijoiden kiputiloja.

Kyseessä oli satunnaistettu kaksoissokkotutkimus (korkealuokkainen tutkimusasetelma), jossa 54 perustervettä juoksijaa jaettiin kahteen ryhmään. Plaseboryhmä sai kirsikka-aromilla maustettua litkua juodakseen ja koeryhmä joi aitoa kirsikkajuomaa.

Innolla juoksijat nauttivat joko kirsikanmakuista litkua tai aitoa kirsikkajuomaa 355 ml pari kertaa päivässä yhden viikon ajan. Juoksu koostui vuorokauden aikana suoritetusta maantieviestistä. Jokainen juoksija joutui taapertamaan keskimäärin 26,3 km pituisen matkan useina erillisinä juoksuosuuksina vuorokauden mittaan.

Juoksijat määrittelivät kivuntunteensa standardoidulla testillä koesarjan alussa, ennen kisaa ja kisan jälkeen.

Plasebo- ja koeryhmässä lihakset kipeytyivät, mutta koeryhmässä aidon kirsikkamehun nauttiminen näkyi testissä siten, että kipu oli merkittävästi vähäisempää kuin plaseboryhmässä.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että aidon kirsikkamehun nauttiminen viikon verran ennen kovaa juoksusuoritusta, voi vähentää juoksusuorituksen jälkeistä kiputilaa lihaksissa.

Lähde: Kerry S. Kuehl, Erica T. Perrier, Diane L. Elliot, James C. Chesnutt. Efficacy of tart cherry juice in reducing muscle pain during running: a randomized controlled trial. J Int Soc Sports Nutr 7:17 doi:10.1186/1550-2783-7-17, 2010

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Juoksua paljain jaloin on tutkittu Tukisukista lisää vauhtia juoksuun?Iäkkäiden lenkkeily on hyödyllistä Juoksijat elävät pitempään Runner's high - juoksijan taivas

torstaina, toukokuuta 06, 2010

Ravintokouluttajan laihdutusromaani

**
Tuore Hymy (5/2010) paljastaa: Olemme saaneet tottua siihen, että laihduttamisesta puhutaan vakavalla naamalla, sormi pystyssä huolestuen ja tieteellisin sanankääntein, mutta nyt siihen on tullut iloinen muutos.

Paraisilla asuva filosofian tohtori, biologi Christer Sundqvist on kirjoittanut elämänmakuisen pokkarin laihduttamisesta ja terveydestä ylipäätään. Kirjan nimi on Sietämätön leveys ja tarkempia tietoja siitä saa nettiosoitteesta sietamatonleveys.fi.

Christer on vuonna 1987 väitellyt tohtoriksi tarhaminkkien lisääntymisestä ja ravitsemuksesta. Hän havaitsi jo silloin, että huono ravitsemus näkyi minkkien sairasteluna, heikkona lisääntymisenä eikä turkin kiilto ollut sitä mitä piti. Christer alkoi selvitellä myös ihmisten ravitsemusta, ja viitisen vuotta sitten hän rupesi pitämään internetissä terveysblogia, joka on nykyään Suomen suosituin.

Siellä sanan peistä taittavat niin tohtori Matti Tolonen kuin pääjohtaja Pekka Puskakin - ja monet muut. Christerin blogiin pääsee tutustumaan esimerkiksi googlaamalla sanan veteraaniurheilija.

Christerin kirjan päähenkilönä on 34-vuotias Jussi Tervonen, joka on laihtunut yli 30 kg vajaan vuoden aikana jättämällä lautaseltaan pois hiilihydraatit eli perunan, pastan ja riisin sekä korvaamalla sen runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla. Jussi pohdiskelee ystäviensä ja alan ammattilaisten kanssa, laihduttiko hän mahdollisesti väärin, sillä koululääketiede opettaa laihduttamaan aivan toisin.

Esimerkiksi terveyskeskuslääkäri Harri Hiltunen, joka oli ollut Jussin apuna hänen painonpudottamisessaan, järkyttyi pahan kerran kuullessaan, minkälaisilla konsteilla Jussi oli laihtunut. Lukijalla on hauskaa seuratessaan tästä seurannutta mielipiteenvaihtoa ja suoranaista konfliktia.

- Laihduttaminen on periaatteessa erittäin helppo asia, mutta painonhallinta sitä vastoin on mahdottoman vaikeaa, Christer Sundqvist toteaa.

- Törmäsin monenlaisiin mielipiteisiin blogia pitäessäni ja idea siitä, että kirjoittaisin vielä joskus laihduttamisesta romaanin muodossa, ei jättänyt minua rauhaan. Olen viettänyt elämäni hauskimmat hetket tietokirjailijana tätä kirjaa synnyttäessäni. Toivottavasti se välittyy myös lukijoille.

- Ravitsemus herättää tunteita, Sundqvist myöntää.

- Tämä ei ole kaikin puolin kiltti kirja. Paikka paikoin se voi olla rankkaakin luettavaa. Tässä ravistellaan virallisia ravitsemussuosituksia aika ankaralla kädellä.

Muita kirjoituksia aiheesta:

Tässä on toinen "Jussi Tervonen"Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti Nyt sitä saa, nyt sitä saa... sitä sietämätöntä leveyttä

Ruotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...

*
...Suomessa "tiedetään".

Nyt seuraa tekstiä, joka voi herkimmissä ihmisissä aiheuttaa tavallista enemmän hämmennystä. Lukekaa siis seuraavat rivit vain jos teillä on erityistä halua tietää mitä diabeetikon pitää syödä pysyäkseen mahdollisimman terveenä.

Suomen diabetesliitto on suuressa viisaudessaan päättänyt, että diabeetikko voi syödä ihan samaa ruokaa kuin kaikki muutkin ihmiset. Kätevää, mutta onko se viisasta?

Ruotsissa on toinen ääni kellossa. Siellä on erityinen valtiollinen työryhmä, Statens beredning för medicinsk utvärdering (SBU), valmistellut ohjeita diabeetikolle. Eilen (5.5.2010) SBU:n työryhmä julkaisi sekä lehdistötiedotteen että alustavan raportin työnsä hedelmistä.

Työryhmä pohti kaksi vuotta sitä mitä diabeetikon tulisi syödä, mutta selvyyttä asiaan ei tullut. SBU ei tiedä millainen ruokavalio on sopivin diabeetikolle!

Vähärasvainen ja runsashiilihydraattinen ruokavalio, jonka Suomen diabetesliitto "tietää" parhaimmaksi mahdolliseksi diabeetikolle, osoittautui epävarmaksi, sillä sille ei löytynyt tieteellisiä perusteita. Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH), josta Suomen diabetesliitto ei löydä juuri mitään hyvää sanottavaa, oli erityisesti maltillisimmassa muodossaan parempi kuin edellä mainittu ruokavalio, mutta siitä ei ollut riittävän suuria ja pitkäaikaisia tutkimuksia. Näin ollen SBU ei voinut suositella sitäkään.

Se mikä on varmaa on seuraava asia: Suomen diabetesliiton suosittelema ruokavalio diabeetikolle on tullut tiensä päähän. Sen sopivuus diabeetikolle on arvailujen varassa. Tieteellistä näyttöä sopivuudesta ei ole. Mahdollisesti Suomen diabetesliiton ravitsemussuosituksia voidaan soveltaa terveille ihmisille, mutta sekin on epävarmaa.

Se mikä on epävarmaa on seuraava asia: Tässä tuhlattujen resurssien sekamelskassa (miksi VHH:ta ei ole tutkittu tarkemmin?), potilaat on nyt jätetty oman onnensa nojaan. SBU sanoo diabeetikolle: "valitse itse". Kummallinen epävarmuus vallitsee siis Ruotsissa. Suomessa "tiedetään".

Diabeetikko - soita heti huomenna Suomen diabetesliittoon ja kysy ovatko diabeetikon ravitsemusohjeet edelleen voimassa - Suomessa! Jos automaattisesti vastataan, että tottakai heidän suosittelemansa ruokavalio on edelleen voimassa, pyytäkää diabetesliittoa esittämään ne tieteelliset näytöt, jotka puhuvat ruokavalion erinomaisuuden puolesta.

Asiasta kirjoittaa tohtori Matti Tolonen.

Lisää tietoa Matilta ja minulta heti kun ehdimme lukea yli 300 -sivuisen raportin kokonaisuudessaan.

Muita kirjoituksia diabeteksesta:

Lasten diabetes ja D-vitamiini Diabeetikkourheilijan VHH-kokeilu Diabetes karkaa käsistä Diabetesliitolla uudistumisen tarve Diabetes kuntoon

maanantaina, toukokuuta 03, 2010

Nuku nuori neito

**
Ruotsissa on tutkittu unenpuutteen yhteyttä liikalihavuuteen. Tutkimuksessa on arvioitu 400 naisen unenlahjoja. He olivat 20-70 -vuoden ikäisiä. Tutkimus julkaistiin nukkujien ammattilehdessä Sleep.

Naisten lihavuuden syitä on etsitty Uppsalan yliopistossa. Tutkimuksessa on selvinnyt, että syvän ja kevyen unen jaksojen nopea vaihtelu oli unenpuutteen lisäksi myös yhteydessä liikalihavuuteen.

Yhteys oli erityisen vahva nuorilla naisilla. Tutkijoiden mukaan nainen on nuori silloin kun hän on alle viisikymppinen. Niillä nuorilla naisilla, jotka nukkuivat öisin viisi tuntia tai vähemmän, oli keskimäärin yhdeksän senttimetriä suurempi vyötärönmitta kuin niillä, jotka nukkuivat vähintään kahdeksan tuntia.

Tutkijat etsivät ilmiölle selitystä muun muassa hormonituotannosta. Lyhyt uni voi aiheuttaa ylipainoon johtavia häiriöitä elimistön hormonituotannossa. Kortisolia pidetään suurimpana syyllisenä.

Vielä yksinkertaisempikin syy löytyi: Mitä vähemmän nukut, sitä enemmän sinulla on vuorokaudessa aikaa syödä!

Lähteet:

Lite sömn ger kvinnor bukfetma. Uppsala Nya Tidning, 2.5.2010

Theorell-Haglöw J, Berne C, Janson C, Sahlin C, Lindberg E. Associations between short sleep duration and central obesity in women. SLEEP 33 (5): 593-598, 2010.

Muita kirjoituksia samasta aiheesta:

Terveysaiheet unissamme Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm Lihavia lapsia kidutetaan Miljoonaluokan haaste: Suomalaisten lihavuus

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Fibromyalgia ja masennus uudessa valossa

**
Arviolta 100 000–200 000 suomalaista potee fibromyalgiaa ja 300 000 syö masennuslääkkeitä. Valtaosa heistä on naisia.

Fibromyalgia ilmenee monenlaisina epämääräisinä lihas- ja niveloireina sekä väsymyksenä, päänsärkynä, unihäiriöinä ja masentuneisuutena. Eri puolilla vartaloa ja raajoja esiintyy paikkaa vaihtavia kipuja ja kosketusarkuutta. Kivut voivat olla niin voimakkaita, että potilas on niiden vuoksi työkyvytön. Joskus taas kivut ovat lieviä.

Vaivat alkavat usein flunssan tai muun infektion jälkeen. Tila muistuttaa kroonista väsymysoireyhtymää ja masennusta. Tavanomaisissa laboratoriokokeissa ei löydy mitään poikkeavaa. Tästä syystä lääkärit ovat suhtautuneet epäileväisesti potilaiden valituksiin ja oireisiin. Palaamme masennukseen hieman tuonnempana.

Espanjassa Sevillan yliopistossa toimiva tohtori Mario D. Corderon työryhmä on tutkinut fibromyalgian biologiaa ja todennut potilaiden veressä tavallista enemmän rasvojen hapettumisesta (härskiintymisestä) syntyneitä tuotteita. Samanaikaisesti potilailla myllertää nitrosatiivinen stressi. Tämän stressireaktion aikana reaktiivisia typpiyhdisteitä ilmestyy siinä määrin paljon, että elimistömme ei niitä ehdi käsitellä.

Näiden biologisten häiriöiden hoitoon tarvitaan tuhti annos ubikinonia (koentsyymi Q10) ja muita antioksidantteja. Ne antavat energiaa, josta potilailla on puutetta, sanoo tohtori Corderon työryhmä (PDF-tiedosto).

Fibromyalgia näkyy aivokuvissa

Ranskalaisen tohtori Eric Guedjin työryhmä Marseillesin yliopistoklinikassa (Cente Hospitalo Universitaire de la Timone) vahvistaa suomalaisen anestesiologian apulaisprofessori Pekka Pöntisen jo vuosia sitten esittämän käsityksen, että fibromyalgiassa valitsee poikkeava verenvirtaus aivoissa. Se voi olla syynä potilaan oireisiin.

Guedjin työryhmä kuvaa potilaiden aivoja fotoniemissiolaitteella (SPECT). Potilaan laskimoon ruiskutetaan vähäinen määrä radioaktiivista ainetta, joka kulkeutuu aivosoluihin ja osoittaa mahdollisia muutoksia veren virtauksessa. Tutkijat skannasivat 20 fibromyalgiaa potevan ja 10 terveen verrokin aivot.

"Havaitsimme, että fibromyalgiapotilaiden aivojen toiminnat poikkeavat muiden ihmisten vastaavista", Guedj sanoo Reutersin uutistoimiston haastattelussa.

"Nämä muutokset näkyvät aivoalueilla, jotka käsittelevät kivun aistimista. Muutokset korreloivat oireiden vaikeusasteeseen, mutta eivät ahdistukseen eivätkä masennukseen", Guejd kertoo.

"Fibromyalgia tulisi määritellä tiettyjen aivoalueiden toiminnalliseksi häiriöksi", Guedj ehdottaa. Hänen haastattelunsa voi lukea MedScapesta.

Myös egyptiläiset tutkijat ovat osoittaneet aivojen kuvantamislaitteella, että potilaiden aivoissa on toimintahäiriöitä, jotka selittävät taudin oireita. Potilaiden aivotursot (Hippokampus) erittävät liian vähän N-asetyyli-aspartaatti (NAA) -nimistä aminohappoa.

Tutkijat kuvasivat protonimagneettiresonanssilaitteella (1H-MRS) 15 naispuolisen fibromyalgiapotilaan ja 10 samanikäisen terveen naisen aivotursot. Potilaat eivät olleet saaneet mitään lääkettä, joka olisi voinut vaikuttaa tulokseen. Mittaus antoi tulokseksi NAA:n, koliinin ja kreatiinin pitoisuudet ja niiden suhteet aivotursoissa. Niitä korreloitiin potilaiden kognitiivisiin suorituksiin, masennusoireisiin ja unihäiriöihin.

Kaikilla "fibroilla" esiintyi häiriöitä kognitiivisissa toiminnoissa ja 35,5 prosentilla oli masennusoireita ja 60 prosentilla unihäiriöitä. Potilaiden oikean ja vasemman aivoturson NAA-pitoisuudet olivat pienemmät kuin verrokeilla. Koliinin pitoisuus sitä vastoin oli suurempi. Kreatiinin pitoisuuksissa ja koliini/kreatiini-suhteissa ei ilmennyt eroja ryhmien kesken.

"Koska aivotursoilla on keskeinen rooli kognitiivisten toimintojen, unen ja kiputuntemusten säätelyssä, esitämme, että aivotursojen aineenvaihdunnan häiriöt voivat olla osallisina tämän huonosti tunnetun oireyhtymän ilmentymisessä", kirjoittavat tutkijat.

Fibromyalgia ja masennus ovat biologisia tulehdustiloja

Corderon työryhmä viittaa belgialaisen neuropsykiatrian professori Michael Maesin tutkimuksiin masennuksen ja kroonisen väsymysoireyhtymän biologisesta luonteesta. Maes esitti ensimmäisenä, että masennus on luonteeltaan krooninen tulehdustila, joka ilmenee tulehdyssytokiinien lisääntymisenä potilaan veressä, aivoissa ja muissa kudoksissa. Maes on eniten viitattuja biologisesti orientoituneita psykiatreja maailmassa.

Maesin mukaan vakavassa masennuksessa vallitsee vapaiden radikaalien aiheuttama hapetusstressi (antioksidanttien puutos) ja krooninen hiljainen hermoston tulehdus (inflammaatio). Hänen työryhmänsä tutki 54 vakavasti masentunutta potilasta, keski-iältään 43,5 +/-11.1 vuotta. Verrokkeina oli 37 samanikäistä tervettä henkilöä.

Kaikilta potilailta mitattiin kahta hapetusstressin osoitinta: seerumin hapettuneita rasvoja (lipidiperoksideja) ja hapettuneen LDL-kolesterolin (oxLDL) vasta-aineita. oxLDL on myrkyllistä, mistä syystä elimistö valmistaa vasta-aineita sitä kohtaan ja pyrkii tällä tavalla eroon haitallisesta aineesta.

Masennuksen voimakkuutta arvioitiin erityisen Hamilton Depression Rating Scalen avulla. Masennuksen liittyviä psykosomaattisia oireita arvioitiin The Fibromyalgia and Chronic Fatigue Syndrome Rating Scalen avulla.

Masentuneilla potilailla oli merkitsevästi suuremmat peroksidien ja oxLDL:n pitoisuudet seerumissaan kuin verrokeilla. Nämä kaksi markkeria (peroksidit ja oxLDL-vasta-aineet) eivät korreloineet keskenään, mutta kumpikin osoitti erikseen masennuksen voimakkuutta. oxLDL-vasta-aineiden pitoisuus korreloi kahteen fibromyalgia- ja väsymysoireyhtymien muuttujaan, nimittäin vatsaoireisiin ja päänsärkyyn. Nitrosatiivinen stressi on myös lisääntynyt masentuneilla ja kroonisesti väsyneillä ihmisillä terveisiin verrattuna.

Johtopäätös oli, että vakavassa masennuksessa vallitsee kiihtynyt hapetus- ja nitrosatiivinen stressi sekä rasvojen härskiintyminen (lipidiperoksidaatio). Lisääntyneet peroksidit ja oxLDL-vasta-aineet ovat myös sepelvaltimotaudin riskitekijöitä, mikä selittää sen, että masentuneet ihmiset sairastuvat herkästi sepelvaltimotautiin ja päinvastoin, sydänpotilaat masentuvat.

Mielialalääkkeet eivät korjaa näitä biokemiallisia muutoksia, vaan siihen tarvitaan antioksidantteja ja anti-inflammatorisia aineita.

D-vitamiinin puute – laiminlyöty fakta

Fibromyalgia- ja masennuspotilailla on usein myös D-vitamiinin puutetta, mikä usein diagnosoidaan virheellisesti masennukseksi. D-vitamiinia saa auringonvalosta, jolloin immuunijärjestelmän virheet korjaantuvat ja mielialakin kohenee. D-vitamiinia saa myös solariumista tai purkista.

Turvallinen D-vitamiinin päiväannos aikuiselle jatkuvassa käytössä on 100 mikrogrammaa (µg), vaikka viranomaissuositus on vain 7,5 µg.

Karnosiinikin on avuksi. Sen sopiva päiväannos on yksilöllinen, 125–1200 mg/vrk. Magnesium, 350–700 mg/vrk, rauhoittaa hermoja ja parantaa univalmiutta. Teho lisääntyy vielä foolihapolla ja B6- ja B12-vitamiineilla.

Myös kalaöljy, etenkin etyyliesteröity EPA, "antaa lisää virtaa". Itsehoidon voi aloittaa 2 grammalla päivässä ja annosta voi vähentää noin kuukauden kuluttua, jolloin nähdään mikä annos on riittävä. Vaikutuksen täyteen ilmenemiseen voi kulua 3–6 kuukautta.

Liikuntaa ja muita hoitovaihtoehtoja

Moni "fibro" saa apua akupunktiosta, magneetti-, ultraääni-, sähkö-, laser- ja valohoidoista. Muitakin täydentäviä hoitoja voi kokeilla. Säännöllinen kuntoliikunta voi auttaa. Valitettavasti se ei kuitenkaan sovi kaikille potilaille; osalla oireet voivat pahentua.

Liikunta on hyvä aloittaa vähitellen kuormitusta lisäämällä, ettei siitä tule ylimääräistä stressiä. Hyväkään hoito ei paranna yleensä fibromyalgiaa kokonaan, vaan oireet voivat jatkua vuosia tai vuosikymmeniä. Myös masennus uusiutuu usein toipumisen jälkeen, mutta liikunta ja ravintolisät voivat ehkäistä sitä.

Lukuvinkki fibromyalgiasta.

Lue lisää ravintolisistä:

RAVINTOLISIEN ABC (YHTEISTYÖSSÄ DOSENTTI MATTI TOLOSEN KANSSA)

perjantaina, huhtikuuta 30, 2010

Kotimaisissa marjoissa kasvupotentiaalia

**
Pakkasmarja Oy:n Marja Plus –tuotteet soveltuvat käytettäväksi sellaisenaan tai niitä voidaan käyttää puuron, luonnonjogurtin, rahkan, murojen, lettujen, jäätelön tai paahtoleivän kanssa. [kuvan otti Teppo Johansson]

Terveelliset tuotteet ovat voimakas trendi. Pakkasmarja Oy pyrkii kehittämään tuotteitaan kuluttajan tarpeisiin sopiviksi, jotta marjojen kulutus lisääntyisi ja niiden terveysvaikutukset tulisi hyödynnettyä.

Toimitusjohtaja Tapio Rautiainen kertoo Pakkasmarja Oy:n panostavan tuotekehitykseen, jonka tarkoituksena on saada marjoista helppokäyttöisiä ja samalla säilyttää niiden terveelliset ominaisuudet.

"Emme pilaa marjojen terveysominaisuuksia keittämisellä ja lisäaineilla. Emme myöskään lisää niihin runsaasti sokereita. Johtoajatuksenamme on myydä täyttä marjaa, joka on kypsynyt Suomen valkoisissa öissä", sanoo Rautiainen.

Pakkasmarjan tuotekehitys on saanut asiantuntijoilta jatkuvaa kiitosta. Kaksi yrityksen tuotetta - Hillomarjat ja MarjaPuree – on jo aiemmin valittu Vuoden Tähtituotteeksi ja meneillään olevassa Vuoden 2010 –kilpailussa on Marja Plus –tuoteperhe finaalissa.

Pakastemarjojen laadun kannalta on ratkaisevaa pakastuksen nopeus.

"Saamme lähiviljelmien tuoreet marjat nopeasti pikapakastukseen ja marjojen loppulämpötila on –40 C-astetta. Näin marjat ovat pakasteessa irtonaisina ja säilyttävät rakenteensa paremmin sulatuksen jälkeenkin," Rautiainen selostaa.

Juuri tähän terveellistä ruokaa korostavaan aikakauteen missä nyt eletään, Pakkasmarja valmistaa tuotteitaan. Pakkasmarja toivoo, että kauppa osaltaan antaa reippaasti tilaa terveelliselle ruualle. Marjapakasteiden laaja valikoima ansaitsee näkyvyyttä, sillä marjoissa on todellista kasvupotentiaalia.

Niin puutarhamarjoissa kuin metsiemme luonnonmarjoissa on erityisen runsaasti terveyttä edistäviä ominaisuuksia kuten flavonoideja ja arvokkaita siemenöljyjä. Esimerkiksi puolukka, mustaherukka ja tyrni eivät kuitenkaan kovakuorisina ja happoisina marjoina ole olleet kovin käyttökelpoisia ilman tuntuvaa sokerilisäystä.

"Olemme onnistuneet tekemään MarjaPure- ja nyt Marja Plus –tuoteperheissä näistäkin marjoista erittäin helppokäyttöisiä ja maukkaita tuotteita ilman, että niihin lisätään paljoa sokeria. Siemenöljytkin on saatu käyttökelpoisiksi", kertoo Tapio Rautiainen ja paljastaa lisätyn sokerin osuuden olevan vain 12 prosenttia, kun yleisesti marjahilloissa sokeria on enemmän kuin marjaa.

Ruusunmarja sisältää marjoista eniten C-vitamiinia. Sitä on nyt saatavissa kautta Suomen. Myös luomuviljeltyjä pakastemarjoja kuten mansikkaa, marjasekoitusta sekä mustaherukkaa on tarjolla.

Vuoden Tähtituote –kilpailun voittajat sekä vähittäiskauppa- että suurkeittiösarjassa julkistetaan toukokuun 4. päivänä Elintarvikepäivät 2010 yhteydessä. Palkinnot ojentaa ministeri Jyrki Katainen.

Lisää kirjoituksia marjoista:

Viisi minuuttia gojista Todellista superfoodia!Uutta terveysnäyttöä kasvien fenolisista yhdisteistä Sydänystävällisiä marjoja

torstaina, huhtikuuta 29, 2010

Sami iski numerot pöytään

**
Tätä 18.4.2010 ilmestynyttä Sami Uusitalon kirjoitusta kommentoidaan erittäin vilkkaasti. 29.4.2010 mennessä on jo kirjoitettu 87 terävää ja haastavaa kommenttia. Käy sinäkin kommentoimassa Samin ajatusta siitä, että hiilihydraatteja rajoittamalla ruoan ravintoainesisältö nousee. Haasteen saanut Paula Hakala ei ole käynyt kommentoimassa kirjoituksia - vielä ainakaan.

Miksi vähähiilihydraattisella ruokavaliolla (VHH) laihtuu ja saa paremmin suojaravinteita? kysyy ystäväni myynti-insinööri Sami Uusitalo.

Sami Uusitalo perehtyi vähähiilihydraattiseen ruokavalioon kesäkuussa 2007. Kuten monet muutkin asiat, hän aloitti aiheeseen tutustumisen itselleen sopivimmalla tavalla, eli iskemällä numerot pöytään ja laskemalla auki sen mitä laskettavissa oli.

"Vertailin runsashiilihydraattisia aterioita sellaisiin joiden energia koostui lähes yksinomaan proteiinista ja rasvasta", Sami sanoi, jatkaen:

"Ilmaisin itseäni viime syksyn Kunto & Terveys -lehden haastattelussa hieman epäselvästi. En suinkaan lihavana ollessani syönyt kolmea 'kulhollista' mysliä ja juonut litraa maitoa päivässä. Tarkoitukseni oli tuoda esiin mitä olin tuolloin kesäkuussa 2007 laskenut", Sami selostaa.

Tuon edellä mainitun ateriakokonaisuuden saa todellakin kolmelle lautaselle ja muutamaan juomalasiin, jonka lapsikin pystyisi päivän kuluessa syömään. Noin 200 g mysliä ja litra rasvatonta maitoa sisältää 1 000 kcal. Samaan energiamäärään joutuisi syömään 12 keitettyä kananmunaa tai lähes 1,5 kg katkarapuja. Mielestäni on päivänselvää, että lihavalle tulisi suositella kananmunia ja katkarapuja eikä suinkaan ruokapyramidin pohjalla olevaa viljaa.

Professori Matti Uusitupa sanoi: "Eihän kukaan syö tuollaista määrää lihaa."

"Eipä niin, Matti, ja siksi VHH:lla laihtuu, kun erittäin todennäköisesti jää energiavajeeseen jos aiempi ruokavalio on sisältänyt runsaasti tärkkelyspitoisia ruokia", Sami kertoo.

Tämä havainto oli Samille todellinen järkytys. Hän saattoi vain ihmetellä miksi kukaan ei ollut tätä hänelle kertonut? Hän oli kovin hämillään. Toisaalta, hän oli iloinen, koska hän tiesi pystyvänsä laihtumaan ilman, että hänen tarvitsisi lainkaan "laihduttaa" ja kärvistellä tuskaisessa näläntunteessa.

"Jättäisin vain perunan, riisin, pastan, leivän ja muita viljatuotteita vähemmälle ja korvaisin em. ruokia vihanneksilla, vähätärkkelyksisillä juureksilla, kananmunilla, lihalla, kalalla jne.", Sami luetteli.

Aivan välittömästi Samille nousi kuitenkin pieni pelon poikanen. Aiheuttaisiko raju ruokavaliomuutos mahdollisesti vajetta vitamiinien, hiven- ja kivennäisaineiden saantiin? Hän piti sitä mitä ilmeisimpänä. Olihan peruna ja ruisleipä asiantuntijoiden mukaan "terveellistä". Ja nyt ne siis puuttuivat ruokavaliosta.

"Aloitin perehtymiseni ruokavaliomuutoksen vaikutuksista suojaravinteiden saantiin niinikään iskemällä numerot pöytään. Otin Finelin tilastot silloisen KTL:n sivuilta auki", Sami muistelee.

Sami totesi saaneensa VHH:lla hyvin A-vitamiinia. Hän sai B-vitamiinit parhaista lähteistä, eli yleensä lihasta, siemenistä ja sienistä. Saanti oli turvattu VHH:lla. Seuraavaksi hän kävi läpi kaikki Finelin tunnistamat suojaravinteet ja päätyi seuraaviin havaintoihin:

Kun listaa suojaravinnetiheimmät ruoka-aineet massayksikköä kohden on parhaimpien joukossa aina paljon vähähiilihydraattiseen ruokavalioon kuuluvia ruoka-aineita
Pois jätettävät peruna, riisi, pasta, leipä jne. lähes poikkeuksetta loistavat poissaolollaan em. listojen kärkipäässä
Vertailin summittaisesti runsastärkkelyksisten ja VHH-ruokien suojaravinteiden määrää niiden sisältämään energianmäärään. Esimerkiksi leipää pidetään yleisesti hyvänä kuidun lähteenä, mutta vihanneksissa on tyypillisesti 1-3 kertaa enemmän kuitua samaa energiamäärää kohden
Ruoka-aineet, joissa on paljon useita suojaravinteita ovat useimmiten sopivia VHH-ruokavalioon, kuten esimerkiksi pähkinät, siemenet ja kananmuna.

"Näinpä VHH:lla saa samaan energiamäärään vääjäämättä enemmän suojaravinteita kuin viranomaisten tuputtamalla runsaan tärkkelyksen linjalla", Sami paljastaa.

Sami on yrittänyt tuoda havaintojaan esiin ideoimillaan "lautasmallikisoilla". Ilmeisen hidasoppisina ja vakaumukselleen uskollisina väittävät useat asiantuntijat vieläkin, että VHH:lla jää vaille tärkeitä suojaravinteita. Näin väittävät esimerkiksi:

TerveSuomi -sivuilla diabetes- ja sydänliittojen asiantuntijat
Kelan dosentti Paula Hakala

"Paula on Atkinssiä soimaavilla sivuillaan antanut esimerkin ateriakokonaisuudesta, joka täyttää oikeaoppisen laihduttamisen kriteerit. Olen tehnyt energiamäärältään samansuuruisen tavanomaisia ja edullisia ruoka-aineita sisältävän vähähiilihydraattisen ateriakokonaisuuden", Sami sanoo.

"Kuinka ollakaan, Paula häviää minun aterialleni jokaisen suojaravinteen kohdalla! Voisitko auttaa Paulaa pääsemään ikävästä kiipelistä? Kuinka Paulan aterioita tulisi korjata, jotta Paulan ohjeita noudattavalle ei jäisi vajetta suojaravinteista?" Sami kysyy.

Aamupala:

Sami:
Persilja 7 g
Paprika keltainen 60 g
Kananmuna 60 g
Mineraalisuola 2 g
Vesijohtovesi 250 g

Energiaa 102,2 kcal

Paula:
Kaurapuuro veteen 200 g
Mustikka metsä 90 g
Mansikka 100 g
Kevytmaito 1,5% rasvaa 70 g

Energiaa 194 kcal

Lounas:

Sami:

Auringonkukansiemen 15 g
Muikku järvi savustettu 160 g
Ruusukaali 250 g
Sinihomejuusto rasvaa 27-30 g/100g, 30 g
Basilika 2 g
Herkkusieni 30 g
Vesijohtovesi 500 g

Kasvikset höyrystetään ja päälle sinihomejuustoa.

Energiaa 439,2 kcal

Paula:

Kirjolohifilee uunissa paistettu 60 g
Peruna keitetty kuorineen 190 g
Herne-maissi-paprikakasvispakaste 90 g

Energiaa 346,5 kcal

Välipala:

Sami:

Manteli 20 g
Cashewpähkinä 10 g
vesijohtovesi 250 g

Energiaa 177,2 kcal

Paula:

Pulla keskirasvainen veteen 40 g
Kahvijuoma 150 g

Energiaa 116,9 kcal

Päivällinen:

Sami:
Siankinkku silavoineen 30 g
Maksapasteija 15 g
Papupata 190 g
Voi (silmä papupataan) 10 g
Persilja 7 g
Vesijohtovesi 500 g

Energiaa: 422,2 kcal

Paula:

Kasvissosekeitto, herne-porkkana-maissi, kasviskerma 200 g
Ruisleipä perinteinen, vesi 40 g
Margariini 40% keiju kevyt 15 % 15 g
Herne-maissi-paprikakasvispakaste 128 g

Energiaa: 357,2 kcal

Iltapala:

Sami:

Kermajäätelö 20 g
Vehnäalkio 5 g
Maitorahka 0,5% rasvaa 40 g

Kaakaojauhe (sokeroimaton) 10 g

Kivennäisvesi 200 g

Energiaa 110,1 kcal

Paula:

Jogurtti maustamaton, rasvaton 180 g

Appelsiini kuorittu 100 g

Margariini 60% 13 g

Ruisleipä perinteinen, vesi 30 g

Energiaa 235,6 kcal

Kommentteja saa tulla.

Muita Sami Uusitalon kirjoituksia tässä terveysblogissa:

Lihavia lapsia kidutetaan

Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä

Salmiakkipastilleja lautaselle riisin sijaan?

Nälkä ja kilot lähtivät

Berberiini ja tyypin 2 diabetes

**
Tätä 22.3.2010 ilmestynyttä kirjoitusta kommentoidaan ahkerasti. Pyytäisin jättämään henkilöihin kohdistuvan kritiikin kokonaan pois kommenteista.

Dosentti Matti Tolonen jatkaa suosittujen ravintolisäkirjoitustensa tuottamista tässä terveysblogissa. Tällä kertaa tulee tärkeää tietoa tyypin 2 diabeetikoille ja opimme aivan uuden termin: metabolomiikka (vaihtoehtoisesti metabonomiikka).

Berberiini on useista kasveista (mm. Berberis vulgaris, Berberis aristata, turmeric-puu) saatava alkaloidi, jota on käytetty kauko-idässä ja Amerikan intiaanien keskuudessa kansanlääkinnässä pari tuhatta vuotta pääasiassa infektioiden ja ripulin hoitoon.

Kiinalaiset lääkärit totesivat 1980-luvulla yllättäen, että berberiinihoitoa saavien diabeetikkojen verensokeri aleni. Diabetestutkijat kiinnostuivat asiasta muuallakin, ja lisätutkimukset ovat vahvistaneet kiinalaislääkäreiden havainnot sekä selvittäneet berberiinin vaikutusmekanismeja sokeriaineenvaihdunnan häiriöissä.

Tutkimusten mukaan berberiini lisää insuliiniherkkyyttä, alentaa kohonnutta verensokeria, sokerihemoglobiinia (HbA1c) ja rasvoja (kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, triglyseridit ja apo B). Berberiini alentaa suurentunutta verensokeripitoisuutta yhtä tehokkaasti kuin diabeteksen peruslääke metformiini. Vaikutusmekanismikin on osittain samanlainen, AMPK:n aktivointi.

Berberiini sopii erinomaisesti täydentämään diabeetikoille määrättyjä lääkkeitä (metformiini, tiatsolidinit, sulfonyyliureat, insuliinit, statiinit, ym.). Berberiini tehostaa näiden lääkkeiden vaikutusta, jolloin diabeteslääkkeiden tarve vähenee ja sivuvaikutusten riski pienenee. Berberiinin vaikuttava päiväannos on 1–1,5 grammaa vuorokaudessa. Berberiiniä saa luontaistuotekaupoista ympäri maan.

Ja nyt tuon uuden, vierasperäisen termin kimppuun! Berberiinin vaikutustapoja tutkitaan nimittäin nyt myös uudella menetelmällä, josta käytetään nimitystä metabolomiikka (tai metabonomiikka). Uuden tutkimuksen mukaan berberiini vähentää merkitsevästi elimistön vapaita rasvahappoja. Tulokset selittävät uudella tavalla kuinka berberiinistä voi olla hyötyä diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa.

Metabolomiikka tarjoaa aivan uudenlaisen mahdollisuuden tutkia kokonaisvaltaisesti pienimolekyylisten metaboliittien (aineenvaihdunnan tuotteiden) rakennetta, toimintaa ja yhteisvaikutuksia elimistön soluissa, kudoksissa, veressä ja eritteissä. 1H NMR-metabolomiikan ja genetiikan vuoropuhelun tutkiminen tuottaa suuren määrän uutta tietoa, joka auttaa ymmärtämään nykyistä paremmin tautiprosessien syntyä ja etenemistä.

Kiinan Akatemia tutkii berberiinin vaikutuksia tyypin 2 diabeetikkojen elimistössä metabolomiikan keinoin. Testeihin osallistui 60 diabeetikkoa, joita tutkittiin ennen kuin osa heistä alkoi ottaa berberiiniä ja osa lumetta. Kokeet toistettiin vaikutusjakson jälkeen.

Kävi ilmeiseksi, että berberiini vähensi seerumin vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia: peräti kolmentoista vapaan rasvahapon pitoisuus väheni merkitsevästi.

Vapaat rasvahapot ovat myrkkyä haiman insuliinia erittäville beetasoluille. Vapaiden rasvahappojen ylimäärä heikentää sokerin aineenvaihduntaa aiheuttaen insuliiniresistenssiä perifeerisissä kudoksissa.

"Nämä tulokset osoittavat, että berberiinillä voi olla ratkaiseva merkitys tyypin 2 diabeteksen hoidossa, koska se [berberiini] vähentää vapaiden rasvahappojen pitoisuuksia veressä. Laajat metabolomiset mittaukset voivat olla hyvin hyödyllisiä tutkittaessa perinteisten kiinalaisten lääkkeiden vaikutusmekanismeja", päättelevät tutkijat.

Lähde: Gu Y, Zhang Y, Shi X, et al. Effect of traditional Chinese medicine berberine on type 2 diabetes based on comprehensive metabonomics. Talanta. 2010 May 15;81(3):766-772. Epub 2010 Jan 18.

Lisää luettavaa ravintolisistä: