Veteraaniurheilijan blogi 2005->

**
Päivitys 30.6.2012: Elokuussa 2010 tekemäni yhteenveto on tänään päivitetty ajankohtaisilla tiedoilla.


Syntymähetki heinäkuussa 2005
Kun heinäkuu kääntyi loppuaan kohti vuonna 2005, syntyi Veteraaniurheilija -blogin ensimmäinen kirjoitus. Itsetuntoni näyttäessä edelleen vihreää valoa, uskallan katsoa hieman taaksepäin ja kohdata tulevaisuuden haasteet lukijoitteni kanssa.

Tätä terveysblogia lukee noin 90 000 henkilöä kuukaudessa (60 000 vuonna 2010). Se on valtava määrä ihmisiä. Osa lukijoista ja varsinkin kommentoijista ovat tulleet hyvinkin tutuiksi vuosien varrella. Haluankin kiittää lukijoita ja kommentoijia tavattoman antoisista hetkistä. Tällä hetkellä vilkkaimman kommentoinnin kohteena on ystäväni tarjoama näkökulma masennuksen hoitoon.

Kautta aikojen (2005-2012) on eniten luettu näitä kirjoituksiani:

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!

Panin itseni likoon testaamalla vähähiilihydraattista ruokavaliota. Valitsin kokeiltavaksi ihmedieetin maineessa olevan Dukanin dieetin (vähän hiilihydraattia, paljon proteiinia, maltillisesti rasvaa). Vaikka minä olen normaalipainoinen, minäkin onnistuin pudottamaan tällä Dukanin dieetillä noin 10% painostani, mitä pidän aivan erinomaisena tuloksena. Dieetin ympärille syntyi spontaani laihdutusryhmä, jossa parhaimmillaan oli kuutisenkymmentä laihduttajaa. Monien laihdutusdieettien tapaan, tämä Dukanin dieetti laihduttaa jos sitä noudattaa.

Mikael Fogelholmin rasvainen kirjoitus

Professori Mikael Fogelholm seuraa aktiivisesti ravitsemuskeskustelua myös sosiaalisen median puolella, olihan hän myös itse kokeillut bloggaamista lyhyen ajan. Hän halusi Veteraaniurheilija -blogissa tuoda esille oman näkökulmansa ravintorasvoista. Professori Kari Salminen piti Fogelholmin kirjoitusta rohkeana.

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa

Ideoin lääkäri Matti Tolosen kanssa kirjoituksen missä voitaisiin paremmin ymmärtää miten D-vitamiini vaikuttaa terveyteemme. Tämä kirjoitus on esimerkkinä siitä, että Tolosen kanssa pystyy silloin tällöin tekemään yhteistyötä. Ryhdyin keräämään tietoa lukijoiltani miten D-vitamiinin saanti ravintolisänä vaikuttaa D-vitamiinimääriin veressä. Taulukosta, joka ei ole ihan ajan tasalla, voi nähdä, että useimmat suomalaiset saavuttavat riittävän D-vitamiinistatuksen nauttimalla 1-1,5 µg/kg/vrk D-vitamiinia.

Ovatko karppaajat oikeassa?

Viime vuosina on kirjoitettu tosi paljon vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, eli karppaamisesta. Omassa kirjoituksessani otin kantaa tähän ilmiöön. Pidän karppaamista (oikein toteutettuna!) terveellisenä elämäntapana.

Vilkasta kommentointia 

Kommentointi on ollut hyvin vilkasta koko terveysblogini olemassaolon ajan. Yleensä en sensuroi kommentteja, mutta joskus näinkin on pitänyt toimia. Viimeisin suurempi siivousoperaatio oli pakko ottaa käyttöön kun nimimerkin taakse piiloutuva "Mie" häiriköi terveysblogissani mennessään jatkuvasti henkilökohtaisuuksiin. Aiempia häirikköjä ovat olleet erityisesti lääkäri Matti Tolonen ja outoja määräyksiä lähettelevä Heikkilän pariskunta (Antti ja Maarit Heikkilä). Valtava anonyymien kommenttien vyöry tuo välillä kovin haastavia tilanteita. Mistä minä tiedän jatkaako Mie, Tolonen tai Heikkilät terveysblogini häiriköintiä anonyymeinä?

Jos haluatte seurata vilkasta kommentointia, teidän kannattaa vierailla näissä kirjoituksissani (suluissa kommenttien lukumäärä 30.6.2012 mennessä):

D-vitamiinin saantisuosituksia kohotetaan sitten joskus (434)

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun! (407)
Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin (264)Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiin (262)

D-vitamiini on avaintekijä immuunijärjestelmän toiminnassa (249)
Dukanin dieetti jatkuu (224)

Mikael Fogelholmin rasvainen kirjoitus (222)

Sami Uusitalo Kaleva -lehdessä (180)
Uutta tietoa masennuksen biologiasta (169)
Kirjoittajavieras: Timo Strandberg (164)
Aloe vera - pelkkää vettäkö? (146)

Kirjoittajavieras: Matti Tolonen (144)

Kilpailu - lautasmalli vastaan Samin VHH (139)

D-vitamiinin myrkyllisyys (131)

Kirjoittajavieras: Pekka Puska (128)
Rypsilihaa Suomen kansalle - onko järkeä? (124)
Valtimotaudin ehkäisy - kolme eri näkemystä (121)
Berberiini ja tyypin 2 diabetes (120)

Sami iski numerot pöytään (118)
Miten edetä käsityksessä voin terveellisyydestä? (111)
Parantavat rasvat (109)
Voittaako voilla sittenkin? (105)

Inspiraation lähteenä

Terveysblogini syntyi sattumalta kun oli oikea mies paikalla mainostamassa tätä uutta sosiaalisen median työkalua. Maalainen -blogin kirjoittajalle olen hyvin kiitollinen inspiraation lähteestä. On ollut suuri etuoikeus kyntää aivan uusia vakoja tiedonvälityksen peltoon. Ehkä olen jotain ihan uuttakin tietoa saanut olla luomassa. Terveysblogini kipuaminen Suomen suosituimpien blogien listalle oli yllätys.

Uusi terveysblogi Iltalehdessä
On mielenkiintoista seurata syökö uusi terveysblogini Iltalehdessä Veteraaniurheilija -blogin suosiota. Kutsu kirjoittaa Iltalehden blogia oli mieluisaa, sillä olin jo pitkään kypsytellyt ajatusta kokonaisvaltaisemmasta terveystiedottamisesta rauhanomaisessa hengessä. Tulen edelleen jatkamaan tämän Veteraaniurheilija -blogin ylläpitoa, mutta Iltalehden -blogin puolelle siirtyy suurta yleisöä kiinnostavia näkökulmia ajankohtaiseen terveyskeskusteluun. Iltalehden toimitus on ilmoittanut, että Iltalehden blogiani luetaan erittäin vilkkaasti. Nöyräksi pistää!

Käsittelyssä herkkiäkin aiheita
Jo alusta saakka olin ajatellut tuoda keskusteluun herkkiäkin aiheita. Jonkinlaiseksi läpimurtoaiheeksi muodostui yllättäen vähähiilihydraattisen ruokavalion avoin ja kriittinen tarkastelu. Yllättäen huomasin, että ravitsemus herättää suuria tunteita. Sain jopa vihamiehiä, mikä tällaiselle peruskiltille suomalaiselle miehelle oli melkoinen shokki. Toki sain paljon enemmän ystäviä kuin vihamiehiä.

Vieläkään en käsitä miksi suomalaiset ravitsemusalan asiantuntijat eivät voi myöntää vähähiilihydraattisen ruokavalion edut erityisesti painonhallinnassa. Jatkan valistustyötäni tällä rintamalla. Ennen laihdutusleikkausta kannattaa jokaisen ylipainoisen kokeilla hiilihydraattien vähentämistä. Ottakaa yhteyttä esimerkiksi terveysbloginne isäntään, niin kerron mistä saatte lisäohjeita.

Liikunnan merkitys terveydelle
Toinen suuria intohimoja herättänyt keskusteluaihe oli alusta asti liikunnan merkitys terveydelle. Koska minä olen koko elämäni ajan liikkunut ja kokenut sen tuoneen minulle paljon terveyttä ja elinvoimaa, minun oli vaikea ymmärtää miksi joku ei halua liikkua. Jatkan suomalaisten kannustamista liikkumisen saralla. Vaikka liikunta yksistään ei ratkaise esim. lihavuusongelmaamme, on liikunta erittäin tärkeässä roolissa kun lähdemme etsimään tehokkaita keinoja suomalaisten terveyteen.

Jos ihan rehellisiä ollaan (ja se onkin minun tavaramerkkini tämä rehellisyys), niin tällä hetkellä suurinta ahdistusta aiheuttaa minun ja teidän suhtautumisenne ravintolisäbisnekseen. Terveellistä ruokaa meidän pitää syödä ja ravintolisäpillereitä vain mikäli tarpeellista. Lukijoille ilmoitettakoon, että dosentti Matti Tolosen esiintyminen tässä terveysblogissa ei suinkaan tarkoita, että olisin myynyt sieluni ravintolisäbisnekselle.

Ei erivapauksia kenellekään!
Vihoviimeisen kerran sanon rakkaille lukijoilleni, jotka jaksavat minua ahdistaa kirjein ja kommentein: Matti Toloselle ei ole suotu minkäänlaisia erivapauksia tässä terveysblogissa. Tolonen on elävä tietosanakirja, joka tarjoaa erittäin paljon tärkeää tietoa meille suomalaisille. On vahinko, ettei hän ole pystynyt käyttäytymään kovinkaan fiksusti terveysblogissani.

Tulevaisuudessa pyrin ratsastamaan nöyrästi suosioni aallonharjalla. Käsittelen edelleen herkkiä aiheita terveysblogissani. Korkeimmatkaan auktoriteetit eivät saa olla rauhassa. Diplomatian kaikkia keinojani käyttäen varmistan, että terveysblogissani voi avoin keskustelu jatkua. Yritän kumartaa peppu alhaalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin loukkaamatta ketään. Uhraudun tämän suhteen mielelläni. Minulla on erittäin pieni ego. Se auttaa.

Osoittakaamme kaikki yhdessä, että suomalaiset osaavat keskustella terveysasioista sivistyneesti. Toivokaamme, että tässä terveysblogissa yhdessä välitetty terveyssanoma voisi näkyä järkevinä päätöksinä asiantuntijatasolla.

Blogini sekavuuteen on kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Tulevaisuudessa blogini ei voi kuin selkiintyä.

Rakkain terveisin,

christer sundqvist

Muita kirjoituksia näistä aiheista:
Parasta tässä terveysblogissaOnnistuneet uudistuksetPirteitä ravitsemusaiheisia blogeja

Yksinolon pohdintaa

***
Ajauduin Facebookin puolella yksinolon pohdintaan. Alla saat lukea valittuja mietteitä yksinäisyydestä. Mietteet olen poiminut omasta käsikirjoituksestani "Tervesmietteitä", joka ilmestyy syksyllä 2012 kirjana. Kiintoisaa tässä on se, että Terveysmietteitä voi jo nyt tilata riemastuttavana ja laadukkaana luentosarjana. Luennon aikana soi terveysmusiikki ja kuulette terveyspohdintaa valitsemaltanne aihealueelta (terveysohjeet, sairastelu, rakkaus, elämä, viisaus jne.)

SUOSITTELEN yksittäisen luennon tai luentosarjan tilaamista. Yhteystiedot blogin yläosassa.

YKSINOLON POHDINTAA

Yksikin yksinäinen yksilö on liikaa - ihminen on parhaimmillaan elävöittäessään elävien elämää. Christer Sundqvist (1957- )
Joka ei kestä yksinoloa, ei myöskään kestä kaksinoloa. Erkki Leminen (1922-1992)
Jos yksinäisyys on ihmisen perusvamma, niin ei sitä toinen ihminen voi toiselta täysin poistaa. Erkki Leminen (1922-1992)
Sisäinen yksinäisyys voi olla raskasta kevyessäkin seurassa. Erkki Leminen (1922-1992)
Yksin eläjä – vapautensa vanki. Erkki Leminen (1922-1992)
Yksinäisyys ei ole liian kallis hinta itsenäisyydestä. Toini Havu (1908-1998)
Ylimieliset ihmiset ovat yksinäisiä siitä huolimatta että heitä on paljon. Oiva Paloheimo (1910-1973)
Ihminen yksin kärsi niin hirvittävästi tässä maailmassa, että hänen oli pakko keksiä nauru. Friedrich Nietzsche (1844-1900)
On täysin sinun vallassasi lisätä mailman onnellisuutta juuri nyt. Kuinka? Sano muutama vilpittömän arvostava sana jollekulle yksinäiselle ja masentuneelle. Itse saatat jo huomenna unohtaa koko asian, mutta rohkaisun saanut muistaa sanasi lopun ikäänsä. Dale Carnegie (1888-1955)
Onnellisin olomuoto on työntäyteinen yksinäisyys. Voltaire (1694-1778)
Onnettomuutta seuraa aina toinen. Onni saapuu yksin. Italialainen sananlasku
Koira kantaa luun yksinäiseen loukkoon ja järsii sitä siellä omassa rauhassaan, mutta sivistynyt ihminen haluaa seuralaisia joiden kanssa voi puhella, ravita yhtä hyvin henkeään kuin ruumistaankin. John Erskine (1879-1951)
Se joka jakaa ateriansa, ei yksin vietä elämäänsä. Meksikolainen sanonta
En halua olla väsynyt yksin. Haluan että väsyt kanssani. Pablo Neruda (1904-1973)
Olla kaksin yksi! on rakastavaisten turhin toive ja suloisin yritys, kunnes he talttuneen kaihomielisinä oivaltavat: Kaksinkin yksin! Kaarlo Marjanen (1899-1984)
Rakkaus on läheisyyttä, avoimmuutta, luottamusta, turvallisuutta. Rakkaudesta putoaminen on yksinäisyyttä, joka pahimmillaan on helvetti. Erkki Leminen (1922-1992)
Mitä me olisimme ilman sairauksiamme. Monet menevät niiden kanssa naimisiin ollakseen varmalla puolella. Sairauksien ansiosta me emme tunne olevamme yksin. Niihin voimme luottaa kuin elinikäisiin ystäviin. Sairauden kanssa voi puhua. Claes Andersson (1937- )
Yksin syödessään ei tule kylläiseksi. Tansanialainen sananlasku

Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin

**
Päivitys 16.6.2012:  Luet tällä hetkellä vilkkaimmin luettua ja kommentoitua kirjoitusta Veteraaniurheilijan blogissa "Masennuksen hoito elinehtoisin menetelmin". Nimettömänä pysyttelevä ystäväni hoitaa masennustaan lääkkeettömästi. Hoidon keskiössä on magnesium (ja muut ravintolisät). Tässä hänen uusin päivityksensä, jolla hän haluaa osallistua viimeaikaiseen keskusteluun suurista magnesiumannoksista:

"Tarkoitin jo viime postissani ilmaista, että magnesiumöljy olisi paras ja turvallisin keino tankata magnesiumia. Ehkä se ei tullut esille tarpeeksi hyvin? Kuten jo olin viimeksi puhunut, oraaliseen magnesiumiin liittyy ongelmia. Siksi kehoittaisinkin käyttämään oraalista magnesiumia lähinnä apukeinona, jolla ylläpidetään kehon magnesiumtasoja kunnes päästään siihen normaaliin.

Jouduin itse pudottamaan annostusta ripulin vuoksi. Silloin jos ripuli tulee, on viisainta alentaa annostusta ja kokeilemalla löytää se taso jossa ei tule ripulia. Se vaihtelee yksilöittäin varmaankin. Päivittäinen 1000 mg annos magnesiumia voi kuulostaa isolta määrältä, mutta käytännössä kellään ihmisellä ei voi toimia vatsa niin hyvin, että pääsisi edes lähellekään siihen, että tämä määrä imeytyisi vatsasta elimistöön. Jos niin olisikin, niin se olisi mahtavaa ja nopeuttaisi puutoksen korjaamista suuresti.

Valitettavasti edes parhaalla magnesiumvalmisteella imeytyminen voi olla vain arviolta 40-60 prosentin välillä ja siihen vaikuttaa vielä tekijöitä, jotka voivat imeytymistä tuostakin vielä radikaalisti tiputtaa alas: sokeri, liika kalkki, ripuli, liika D-vitamiini, kahvi, tee, alkoholi ym.. Kovin helpolla ei minun tietääkseni yksinkertaisesti saa oraalisesti kehoon magnesiumia vaikka haluaisikin. Jo pelkkä ripuli estää suurimman osan tuosta 1000 mg imeytymästä.

Lisätään vielä se, että kaikki eivät nyt ymmärrä sitä, että tuo virallinen RDI suositus alittaa jo sinänsä arvollaan sen kuinka paljon ihmiset keskimäärin ovat saaneet ravinnosta magnesiumia päivässä vuonna 1900 ja sitä ennen, kyse on hyvin radikaalista mineraalien vähenemisestä ruoka-aineissa vuodesta 1900 tähän päivään. Minusta on ihmeellistä miten vähän tuohon asiaan kiinnitetään huomiota! Mineraalit/hivenaineet ovat elintärkeitä koska esim. vitamiinit tarvitsevat mineraaleja toimiakseen. Ainoat todella nopeat keinot saada kehoon nopeasti magneusiumia on sairaalassa piikillä suoneen ja iholle siveltelevä magneusiumöljy.

Itse kyllä aloitin tuolla 1000 mg magnesiumia alussa ja se tuntui parantavan oloa. Sittemin olen käyttänyt järkeä ja yrittänyt hakea määrää, jossa maha ei mene ripulille. Valitettavasti siitä syystä juuri on niin hidasta oraalisesti saada tarpeeksi magnesiumia jos lähtötilanne on paha. Ainoa nopea tankkaus käytännössä on magnesiumöljy.

Olen itse huomioinut miten herkästi pelkkä sokeri vaikuttaa olooni. Jos alan päivittäin syödä sokerisia herkkuja niin yhä vieläkin tunnen, että vointini pahenee. Saan myös sokerista niin sanotut "levottomat jalat", joka on niistä magnesiumin puutosta osoittavista oireista niitä selvimpiä. Käytännössä olen joutunut tekemään radikaalin ratkaisun, että en syö toistaiseksi mitään missä on sokeria isoja määriä koska se näyttää heti alkavan poistaa magnesiumia. Sama koskee toistaiseksi kalkkia isoissa määrissä. Eli sanoisin. että on ihan varma asia, että jos on masennus, niin kannattaa välttää sokeria! Vaikka masentunut ihminen haluaakin palkita itseään ja napostella kaikkea mukavan makeaa, se tie vie turmioon ja poistaa elimistöstä tärkeitä ravintoaineita sekä altistaa sokeriaineenvaihdunnan ongelmiin, jotka vain pahentavat pitkällä aikavälillä tilaa.

Päivitys 3.6.2012: Olen saanut arvokasta informaatiota potilaalta, joka edelleen on jatkanut masennuksensa hoitoa magnesiumilla ja muilla ravintolisillä lääkehoidon sijaan:

Olen yrittänyt vielä perehtyä lisää tuohon magnesiumiin, lähinnä siihen miten ihmisen elimistö voi käyttää sitä jos ottaa sitä oraalisesti. Ainakin minä olen saanut sen käsityksen luettuani netistä aika paljon aiheesta, että magnesiumin imeytyminen on kaikenkaikkiaan ongelmallista ja varsin hidasta. Toisin sanoen jos ihmisellä on huomattava magnesium puutos ja kalkki:magnesium suhde vaikkapa 4:1 on vaikeaa saada siihen kovin nopeaa korjausta vaikka ottaisikin esim. 1000 mg päivässä sitraattina. Mitä isompi on magnesiumin annos niin sitä pienemmällä asteella elimistö sitä ottaa vastaan. Suurilla annoksilla tahtoo jo tulla ripuli. Imeytyminen vaikuttaa siis aika hitaalta prosessilta kaikenkaikkiaan.

Kirjassa "Rebuild from depression" oli maininta, että toisen mailmansodan jälkeen havaittiin tutkimuksessa, että ihmisillä joilla oli magnesiumin puutos, kesti yli vuoden korjata arvot paremmiksi. Tämänkin tiedon valossa imeytyminen on hidasta, vaikka käyttäisikin parhainta tunnettua muotoa magnesiumista.

Sitten tulin lukeneeni netistä sellaisesta kuin "Transdermal Magnesium Therapy", jossa saadaan lukemani mukaan hyvin nopeasti elimistölle magnesiumia iholle siveltävän öljyn muodossa. Iholta se imeytyy hyvin elimistöön. Tässä vain yksi maininta : http://www.puremagoil.com/comparison.htm


Päivitys 11.5.2012: Tätä blogikirjoitusta kommentoidaan hyvin ahkerasti. Keskustelun laineet lyövät laidasta laitaan. Toisaalta on nimimerkki Mien johtama tiederintama tiukasti poteronsa pohjalla kysymässä tutkimusnäyttöä sen puolesta, että magnesiumia syömällä voi tervehtyä masennuksesta, toisaalta potilaan yksittäistä parantumiskokemusta voimakkaasti tukevia nimettömiä henkilöitä jakamassa joko samoja tuntoja tai samoja kokemuksia potilaan kanssa.

Me tiedämme miten vähän on satunnaiskontrolloituja koesarjoja mineraalien (tässä tapauksessa magnesium) vaikutuksesta mielenterveyteen. Hankalia nämä ravitsemustutkimukset ovat muutenkin. Niin eri tavalla voidaan tuloksia painottaa. Olisin itse taipuvainen luopumaan tiukan tieteellisestä roolistani (Mien kauhuksi!) ja sen sijaan luottamaan enemmän tuntemani potilaan yksittäiseen tervehtymistapahtumaan. En osaa asiaa tämän paremmin juuri nyt ilmaista, mutta olen pahoillani jos tuotan lukijoilleni pettymyksen jättäessäni tiukan tieteellisen roolini nyt hieman vähemmälle. Iloitaan siitä, että potilas on nyt terve!

Alkuperäisen kirjoituksen lähettänyt mielenterveyspotilas haluaa tehdä yhden lisäyksen tarinaansa:

Hei kaikki!

Joo, aihe on näköjään monille bigPharma -faneille katkeraa kalkkia! Mielipiteitä jotka ovat virallisen lääketieteen vastaisia ei heidän mielestään saisi tuoda julki lainkaan. On pysyttävä tiukasti tieteen tiellä ja napattava pillereitä naamaan tapahtuipa ympärillä mitä tahansa!

Hmm, vielä masennuksestani: Se oli niin paha etten kyennyt hoitamaan kunnolla kotiaskareita. Yritin kyllä välillä ottaa itseäni niskasta kiinni ja liikkua vähän, välillä siinä onnistuenkin, mutta ei siitä tullut säännöllistä voimakkaan pahanolon ja väsymyksen vuoksi. Jouduin ottamaan töistä sairauslomaa kun depressio vei voiton ja voimat.

Siinä tunsi olevansa avuton ja pieni tuon sairauden kanssa. Lisäksi oli erittäin suurta epätoivoa ja huolta siitä mikä tulevaisuus minulla tulee olemaan. Olenko esimerkiksi tässä kärsimyksessä kuolemaani asti tai joudunko työttömäksi koska en pysty käymään töissä? Pahimmassa olossani ajatuksissa pyöri, että jos kuolisin niin ainakin pääsisin eroon tästä jokapäiväisestä kärsimysnäytelmästä! Onneksi minulla ei ole ollut itsemurha-ajatuksia koskaan. Muuten en ehkä olisi tässä.

Sellainen ihminen, joka ei koskaan ole kokenut vakavaa depressiota, ei voi ymmärtää miltä masentuneelta tuntuu. Kaikki me jotka olemme sen tavalla tai toisella kokeneet, tiedämme todellakin mitä se on. Se on kuolemaan johtava sairaus! Moni on jo kuollut siihen, siksi haluan, että tehdään kaikki mahdollinen, jotta ihmiset, joilla se on, saisivat oikeaa apua. Toivon sellaista apua masentuneelle, joka kestää pidempään kuin lääkärin määräämä pilleri ja joka ei sisällä "sivuvaikutuksia" .

Haluan vielä lisätä alkuperäiseen juttun sen seikan, että magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.

Eiköhän tässä masennushoitoasiassa ole jo aika siirtyä toisenlaiseen lähestymistapaan. Näen edessäni sellaisen terveydenhoidon uudistuksen, jossa oikeasti mietitään sairauden syitä ja yritetään korjata esim. juuri niitä ravintotekijöitä, joiden tiedetään olevan masentuneilla päin mäntyä. Ehkäpä vuonna 2030 tullaan tätä aikaa katsomaan kauhistuneina, silmät pyöreinä, että miten lääkärin valan vannoneet "asiantuntijat" luistivat koko potilaan hoidosta samaan aikaan kun lääkeyhtiöt syöttivät heille "pullaa käteen" lääkkeiden myymisen edistämiseksi.

Ps. Tänäänkin olo ollut hyvä, ei depressiota :) 


Tässä alkaa alkuperäinen kirjoitus (julkaistu 7.5.2012):

Annan tilaa terveysblogissani eräälle onnelliselle tarinalle. Eräs ystäväni, joka ei halua nimeään julkisuuteen, on puolet elämästään kärsinyt masennuksesta. Tämän hirveän taudin selättämistä tämä 40-vuotias ystäväni on yrittänyt ja yrittänyt. On haettu ammattiauttajaa ja lääkehoitoa. Turhaan.

Tervehtyminen on kuitenkin nyt tosiasia. Minä haluan, että luet ystäväni tarinan ja otat talteen siinä olevan opetuksen. Luonnolla on mahtava kyky uudistaa ihminen. Tästä tässä on kyse. Annetaan ystävälleni puheenvuoro:

Sinun ei ole pakko uskoa ystäväni tositarinaa, mutta lue se nyt kumminkin!

Jo varmaan 10 vuotta etsittyäni apua masennukseeni olen mielestäni viimein päässyt selville syistä, jotka johtivat masennukseeni ja miten minä tämän tiedon avulla sain autettua itseäni ihan huimasti. Minulla on se käsitys, että minun parantumiseni masennuksesta, ei ole mitenkään poikkeuksellista, vaan pikemmin olen varma, että suurin osa masentuneista käy läpi samat biologiset ongelmat kuin minä. Kun minä nyt onnellisesti olen selättänyt masennukseni haluan kertoa siitä mahdollisimman monelle. Valitsin tiedon julkistamiskanavaksi Suomen suosituimman terveysblogin.

Miten on mahdollista, että sinäkin joka olet nyt masentunut, voisit selättää masennuksen ja tehdä minun laillani U-käännöksen elämässäsi. Pois sairaudesta kohti terveyttä! Kuulostaa varmaan liian optimistiselta? Anna havainnoilleni kuitenkin mahdollisuus!

Masentunut ei helpolla luovu uskostaan masennuslääkkeisiin, mutta sitä uskonaskelta sinulta nyt kaivataan, sillä tässä toivutaan ruoan ja ravintolisien avulla, ei lääkkeillä. Virallista totuutta pitkään etsineet ja lääkkeiden avulla masennustaan hoitaneet eivät helpolla usko, että minut kannattaa ottaa vakavasti. Epävarmuus valtaa minutkin juuri nyt, miten todistaisin tämän parantumiseni. Ohjeeni kuulostavat kaikkinensa varmaan ihan hölmöiltä... Anyway, laitan teille nyt kuitenkin jakoon sen mikä on mielestäni ratkaisevan tärkeää. Tässä tulee asian ydin jos haluat hoitaa masennustasi menestyksellisesti. Vaikka heittäisitkin kirjoitukseni paperikoriin, pyydän kuitenkin hyvin kauniisti: Lue se ensin ajatuksella!

Kyynisyys on vallannut minut mitä tulee ihmisten terveysasioiden ymmärtämiseen. Mutta tässä nyt vihdoinkin omat ajatukseni siitä miten parannuin masennuksestani:

• Masennus on ennen kaikkea elimistön puutostila, jota hän ei kykene korjaamaan. Tärkeää on erotella ensin "normaali" stressi ja masennus. Jokainen ihminen on joskus stressaantunut ja alakuloinen, se on normaalia. Kuitenkin yhä kasvava joukko ihmisiä mailmanlaajuisesti menee yli tuon normaalin ja jää joko asteittain tai pysyvästi masennukseen, depressioon. Ihminen on kuitenkin rakennettu sen verran hyvin, että hän kykenee päihittämään "normaalin" stressin/masennuksen jonkin ajan kuluttua ihan suht' hyvin. Ihminen voi tarvita tähän jotain apuja mutta kuitenkin tärkein viesti on, että hän ei jää vuosiksi depressioon. 
• Puutostila syntyy näin. Emme enää elä luonnon ja puhtauden keskellä, kuten ennen oli tapana. Elimistömme on tehty toimimaan tiettyjen luonnonaineiden avulla, ja tosiasia on, että ruokamme ei nykyään enää sisällä riittävästi niitä ravinteita, joita me tarvitsemme toimiaksemme "normaalitasolla". "Maa" on kuihtunut, siinä on entistä vähemmän ravintoaineita ja peltojen lannoittaminen itseasissa vain entisestään vääristää/pahentaa tilannetta. Kyse on evoluutiosta ja siitä mihin ihminen on tottunut. Nykyinen tilanne jo alittaa sen mitä ihminen tarvitsee elääkseen terveenä. Ja tämän lisäksi ihmisten ruokakulttuuri on entisestään köyhdyttämässä elimistämme suojaravintotasoa. Käytämme paljon pikaruokaa, valmiita eineksiä ja mikroaaltouunia. Siitä tuskin tarvitsee kertoa tämän enempää.
• Liikunnan puute. On tärkeää liikkua riittävästi. Mutta luuletteko, että masentunutta kiinnostaa liikunta? Ei yleensä pätkäkään kiinnosta minkäänlainen liikunta. Se on kuitenkin tosi tärkeää.
• Mitä tästä seuraa? Erityisesti laadukkaan ravinnnon puuttuessa elimistömme alkaa oireilla. Vähäisen liikunnan ja huonon ruoan aiheuttama tilanne tulee kestämättömäksi ja alkaa tulla ensin oireita, sitten sairauksia. Pitkittynyt masennus on sairaus, joka johtuu ennenkaikkea ravinnonpuutoksesta.
• Liian vähän magnesiumia. Magnesium on erittäin tärkeä mineraali. Lisäksi minun mielestäni on myös erityisen tärkeää, että kalsium/magnesium -suhde on kunnossa. Pieleen mennään "virallisen" kaavan mukaan. Ensiksikin ihmiset saavat "liikaa" kalsiumia, joko syömällä tai popsimalla kalsium ravintolisiä. Ja toiseksi, on totta, että suurin osa ihmisistä saa liian vähän magnesiumia. Liika kalsium estää magnesiumin imeytymistä. Liika sokeri myös estää magnesiumin imeytymistä, ja stressikin "kuluttaa" elimistössä magnesiumin varantoja. Ongelmavyyhti on valmis jos edellämainitut seikat ovat juuri noin. Alkaa kova väsymys, aivot eivät oikein tunnu virkeiltä, alkaa ahdistaa, vähitellen ahdistus muuttuu masennukseksi ja masennus vakavaksi depressioksi ynnä eri mielenhäiriötä esiintyy. Ja kaikki tämä johtuu isosta magnesiumin puutoksesta elimistössä. 
• Magnesiumia ravintolisänä. Päivittäisiä magnesiumin ja kalsiumin saantisuosituksiin en usko silloin kun sairaus on puhjennut. Viralliset saantisuositukset ovat terveitä ihmisiä varten. Sairaan on pyrittävä saavuttamaan optimaalinen terveyden tila esim. juuri huomioimalla tuon kalsium/magnesium -suhteen. Viralliset suositukset eivät voi pitää paikkaansa. Ottaen huomioon jo kroonistuneen magnesiumin puutoksen + mahdolliset epäterveelliset ruokatottumukset, olisi masentuneen syötävä aluksi ravintolisänä magnesiumsitraattia 800-1000 mg per päivä. Tätä on jatkettava useita kuukausia. Sen jälkeen 500-800 mg riittänee pitämään normaalitason. Magnesiumin vaikuttaessa lähes kaikkeen aineenvaihduntaan elimistössämme, on helppoa huomata omassa voinnissaan jos ei saa tarpeeksi, sillä alkaa ilmetä väsymystä, apeaa oloa ym. Silloin pitää taas nostaa annostusta. Minulla oli jo ennenkuin tutustuin aiheeseen tarkemmin jo ollut useamman kuukauden ajan kestänyt magnesiumsitraatti -kuuri menossa, mutta siitä ei ollut apua. Syy olikin se että minulla oli "viralllinen" annostus tässä tapauksessa 400 mg/päivä. Luettuani lisää aiheesta tuplasin annostuksen. Itseasissa tuli otettua 1000 mg/päivä alussa monesti ja vasta silloin alkoi tapahtua mukavia asioita. Lisäksi mitä tulee magnesiumiin, siinä voi mennä helposti pieleen jos alkaa syömään väärää muotoa, esim magnesiumoksidia. Jotkut magnesiumin muodot voivat jopa pahentaa masennusta, joten itse suosittelen vain magnesiumsitraattia koska tiedän sen antaman tehon.
• Ota magnesiumin pieninä annoksina pitkin päivää. Magnesiumlisä tulisi ottaa aina aterian tai välipalan kanssa. Monta kertaa päivässä pieni annos, eikä kerran tai pari, koska mitä suurempi magnesiumannos on, niin sitä vähemmän siitä imeytyy kerralla. Jos ottaa pienen annoksen magnesiumia, niin imeytyminen on suurempaa. Tämä kyseinen seikka voi tulla esiin myös muiden mineraalien kanssa. Siitä en tosin tiedä mitään.
• Elimistön myrkyt hallintaan. Yksi tärkeä ominaisuus magnesiumilla on, että se kelatoi (sitoo) joitakin raskasmetalleja. Uskon että jokaisella, jolla on krooninen puutos mineraaleista, on kehoon kertynyt haitallisen isoja määriä myrkyllisiä metalleja. Keho tarvitsee esim. magnesiumia poistamaan näitä myrkyllisiä aineita. Omalta osaltaan nuo myrkyt jo entisestään pahentavat masennusta, väsymystä ym. 
• Muista jodi. Olen myös vakuuttunut että jodin saanti on itseasiassa riittämätöntä niin Suomessa kuin monessa muussakin maassa. Poikkeuksena on Japani ja muut kansat, jotka syövät runsaasti meren antimia, eritoten merilevää. Virallinen saantisuositus RDI 150 μg on käsittämättömän alhainen. Ihminen tarvitsee jodia moninkertaisesti. Japanissa naiset saavat joka päivä ruoasta 12-14 mg jodia ja siellä on muuten esim. vähemmän syöpiä yms. eikä todellakaan tuo määrä jodia aiheuta mitään ongelmia. Rinnasta tuo tieto 150 μg:aan!! Aloin osana omaa hoitoani ottaa päivittäin luomulaatuista merileväjauhetta kukkurallisen teelusikallisen ja voin sanoa, että se toi tosi hyvän olon. Se antoi energiaa ja rutkasti sellaisia hivenaineta, joita ei normaaliruoassa edes ole. Lisäksi merilevä on tehokas elimistön puhdistaja, hoitaa suolta ym... Alussa voi tulla tämän puhdistavan ominaisuuden vuoksi detox -oireita. Puhtaan veden juominen ja kuitujen saanti auttaa. Itse käytän chlorellaa ja spirulinaa. 
• Pillerit pois, laaturuoka tilalle! Minusta koko tervehtymisasiani on samalla yksinkertaista, mutta samalla niin ihmeellistä. Kansa syö mielummin lääkärin määräämiä pillerieitä ja syö huonolaatuista ruokaa. Parempi olisi tankata itsensä suojaravintoaineilla ja parantaaa itsensä ruoalla. 
• Muita ravintolisiä. Syön lisäksi päivittäin näitä ravintolisiä: D-vitamiinia vähintään 100-200 µg/vrk, E-EPA kalaöljyä 1000-4000 mg/vrk (pahimpina depressiopäivinä otin jopa 6000 mg/vrk, nyt kun olo on hyvä 1000-1500 tuntuu sopivalta), B-vitamiini kompleksia (Solgarin vahvimpia), C-vitamiinia vähintään 2000 mg/vrk, Seleeniä, BioStrathia. Tärkeä huomio: Otin noita kaikkia ravintolisiä jo koko ajan pitkään/jatkuvasti enkä päässyt masennuksesta eroon. Vasta kun nostin magnesiumin määrän, niin kaikki muuttui! Yritän joka päivä lisäksi ottaa reilusti kolmea tärkeää ravintolisää: Chlorella, spirulina ja kylmäpuristettu kookosöljy.
• Varoituksen sana pähkinöistä. Aiemmin tein smoothien pähkinöistä, eri siemenistä, manteleista yms., mutta lopetin sen kun luin, että juuri niissä on runsaasti kahta anti-ravintoainetta fytiinihappo ja oksaalihappo. Ne voivat muuten olla terveydelle hyväksi, mutta häiritsevät eritoten mineraalien imeytymistä, joten en katsonut järkeväksi syödä samalla niitä kun haluan nimenomaan korjata mineraalipuutoksia. 
• Yhteenveto. Jos haluat selättää masennuksen, sinun ei tarvitse opiskella mitään rakettitiedettä. Tähän riittää magnesium ja sen ympärille rakennettu luonnollinen ja laadukas ravinto. 

Saatte mieluusti kommentoida ystäväni havaintoja!

Punajuuri on saanut uuden kirjansa

***
Gummerus on julkaissut hienon ruokakirjan punajuuresta. Runsaasti ruokaohjeita, taustatietoa ja ideoita tarjoavan kirjan ovat tehneet piirtäjä Sanna Pelliccioni ja valokuvaaja/kirjailija Loviisa Kangas.

Kirjassa "Punajuuri - ruokaohjeita ja ideoita" (Gummerus, 2012) nostetaan esille tämä arvokas juures todella hienolla tavalla. Punajuuri on voimakkaan makuinen ja monipuolinen juures. Siitä voi tehdä vaikkapa vaaleanpunaista risottoa, punajuuri-kookoskeittoa tai paahdettuja punajuurilastuja. Ei sovi myöskään unohtaa perinteisiä lindströminpihvejä ja borssikeittoa.

Punajuuren voi marinoida ja sen maun voi raikastaa viinietikalla tai sitruunalla. Hunaja korostaa punajuuren makeutta, ja sen seuraan sopivat monet yrtit. Punajuuren lehtiä voi käyttää kuten pinaattia ja mangoldia ja valmistaa ne esimerkiksi italialaiseen tai kreikkalaiseen tapaan.

Tumman suklaan ja pähkinöiden kanssa punajuuresta saa suussa sulavaa kakkua, ja punajuurimehua voi käyttää myös drinkkeihin.

Ruokaohjeissa on vaikutteita sekä suomalaisesta että italialaisesta keittiöstä. Moni kirjan ruoista sopii kasvissyöjille, osa vegaaneillekin. Reseptejä on 56 kpl ja joukossa on myös tunnettujen ravintoloiden punajuuriruokia, ja lisäksi kirjassa on ohjeita ja ideoita punajuuren muuhun käyttöön, kuten lankojen värjäykseen.

Punajuuri on monipuolinen antioksidanttien, kivennäisaineiden ja vitamiinien lähde (katso punajuuren tiedot Finelin ruokatietokannasta). Punajuuren mukula ja naatit keräävät maaperästä nitraatteja, varsinkin jos maassa on paljon typpeä. Nitraatti voi ihmisen elimistössä muuttua nitriitiksi. Siksi punajuurta ei suositella pienille lapsille. Myös punajuuren oksaalihappo voi muodostua joillekin ihmisille ongelmaksi. Ryöppäämällä voidaan oksaalihappoa vähentää ja nitraateilta välttyy helpolla tavalla: kerää punajuuret illalla, sillä silloin nitraattipitoisuudet ovat alhaisimmillaan.

Mutta älkää antako tämän häiritä punajuuren kohtuullista käyttöänne vaan ottakaa punajuuren terveysvaikutukset täysimääräisinä vastaan:

• vahvistaa puolustuskykyä
• ehkäisee jossain määrin esim. päänsärkyä
• auttaa maksa- ja munuaisvaivoissa
• voidaan hoitaa ihottumaa
• saattaa lieventää hermostohäiriöitä
• lieventää flunssan oireita
• auttaa ummetukseen
• rautaa runsaasti sisältävänä ehkäisee anemiaa
• hoitaa virtsa- ja kuukautisvaivoja
• sitä on käytetty syövän tukihoidossa
• kohentaa mahdollisesti mielialaa
• alentaa tutkitusti verenpainetta
• saattaa ehkäistä dementiaa lisäämällä aivojen verenkiertoa

10 punaista faktaa:

1. Punajuuren väri tulee suhteellisen harvinaisesta väriaineesta nimeltään beetasyaani.
2. Punajuuren makeus tulee siitä, että se on sokerijuurikkaan lähisukulainen.
3. E162. Elintarvikeväriä E162 saadaan punajuuresta.
4. Punajuuren kantamuoto on rantajuurikas, joka kasvaa Välimerellä ja Aasian rantavyöhykkeellä.
5. Versot ja naatit ovat todellista herkkua!
6. Poskipunaa sai punajuuresta mm. Afrodite, rakkauden, kauneuden, sulouden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. On sitä käytetty kauneudenhoitoon Suomessakin.
7. Ekologinen lähiruoka, sillä sen hiilijalanjälki on vain 0,1-0,2 kg raaka-ainekiloa kohti, eli se on vähäpäästöisistä vähäpäästöisin.
8. Ota vastaan kevyt tieto! Nyt tarkkana kuin porkkana, sillä punajuuri on porkkanan lailla hyvin kevyttä ruokaa.
9. Voimajuures, sillä se sisältää runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita.
10. Lopuksi pääasiaa: ota punajuurta päänsärkyyn, niin hoidat sitä luonnonmenetelmällä.

Suosittelen!

Urheiluterveys 2012 -tutkimuksen satoa

**
Urheiluterveys 2012 -tutkimuksen tulokset ovat ilmestyneet. Tutkimuksen mukaan urheilijoiden terveyttä on laiminlyöty Suomessa. Tutkimuksen ovat tehneet suuri yksityinen lääkäriasema nimeltään Terveystalo ja urheilijoiden katto-organisaatio Suomen Liikunta ja Urheilu (SLU).

Suomalaiset liikunnan harrastajat ja urheilijat eivät saa riittävästi apua terveyttä uhkaavien vammojen ennaltaehkäisyyn. Liikkujat haluaisivat panostaa enemmän urheiluterveyteen. Erityisesti liikkujat tarvitsevat tietoa levon ja harjoittelun tasapainosta, oikeasta ravinnosta sekä loukkaantumisten välttämisestä.

Tutkimustulosten perusteella Terveystalo on kehittänyt yhteistyössä yli 100 urheiluseuran kanssa liikkujille suunnatut SPORT-palvelut.

"Suomessa saatetaan leikata liikaa urheiluvammoja", kärjistää ortopedian ja liikuntalääketieteen erikoislääkäri Tapio Kallio Terveystalosta. Osa leikkauksista voitaisiin välttää paneutumalla entistä syvällisemmin ongelmien syihin ja ennaltaehkäisyyn eikä vain hoitaa oiretta lepo-lääke-linjalla.

Urheiluterveys 2012 -tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisista huippu-urheilijoista yli 55 prosenttia ja eri lajien harrastajista jopa neljännes oli joutunut viimeisen kahden vuoden aikana käymään loukkaantumisen tai äkillisen vaivan vuoksi lääkärissä. Tämän terveysblogin kirjoittaja haluaa tosin korostaa, että urheilija pääasiassa siis näkee runsaasti terveitä päiviä. Enemmän tukea ja tietoa vammojen ennaltaehkäisystä on kuitenkin syytä jakaa.

Liikkujille ja urheilijoille suunnattuja terveyspalveluja on melko vähän tutkittu. Tämä nyt valmistunut tutkimus osoittaa, että palvelutarjonnassa on kehitettävää ja uusille terveyspalveluille on tarvetta. "Liikkujat tarvitsevat terveyspalveluja erityisesti levon ja harjoittelun tasapainoon, oikeaan ravintoon sekä loukkaantumisten välttämiseen", SPORT-palveluista vastaava Terveystalon johtaja Marco Hautalahti kertoo.

Liikunnan terveydelliset vaikutukset lisääntyisivät entisestään, jos vammojen ennaltaehkäisyyn kiinnitettäisiin enemmän huomiota. "Terveysasioiden korostoaminen on tärkeää myös liikkujien harjoittelun tehostamiseksi", toteaa SLU:n projektipäällikkö Timo Simonen.

Terveystalon SPORT-palveluilla voidaan tarjota urheilijoille ja liikkujille urheilijan tarvitsemat kokonaisvaltaiset terveyspalvelut. Ennaltaehkäisevien terveystarkastusten lisäksi SPORT-palveluihin kuuluvat luonnollisesti myös äkillisten loukkaantumisten leikkaus- ja kuntoutushoidot. Urheilijan hoidosta vastaavaan moniammatilliseen asiantuntijatiimiin kuuluu lajin tuntevan urheilulääkärin lisäksi esimerkiksi ravitsemus- ja fysioterapeutti sekä tarvittaessa muita asiantuntijoita. Terveystalo tekee laajaa yhteistyötä eri urheilulajeissa yli 100 yhteistyöseuran kanssa huippu-urheilusta kuntoliikuntaan.

Terveystalon SPORT-asiantuntijoilla on syvällistä osaamista useista urheilulajeista, esimerkiksi jääkiekosta, jalkapallosta, koripallosta, lentopallosta, yleisurheilusta, ratsastuksesta ja salibandysta. Urheiluterveys 2012 -tutkimuksen mukaan suomalaiset huippu-urheilijat pitävät Terveystaloa laadukkaimpana terveyspalvelujen tarjoajana.

Urheilulääkäri ja valmentaja Harri Hakkarainen Terveystalosta toteaa, että tavoitteena on, että liikkujilla olisi enemmän terveitä harjoittelupäiviä. SPORT-palvelujen taustalla on huippu-urheilijoiden kanssa vuosia tehty kehitystyö, josta hyötyvät kaikentasoiset liikkujat ja harrastajat.

Hakkaraisen kehittämässä kokonaisvaltaisessa urheilijan terveystarkastuksessa pyritään tunnistamaan mahdollisia riskitekijöitä ennalta. Urheilijan terveystarkastuksessa käydään läpi muun muassa levon ja rasituksen oikeaa suhdetta sekä ravitsemusta ja kartoitetaan harjoitushistoriasta muun muassa aiempia vammoja ja niihin johtaneita syitä, sydänoireita sekä suvussa mahdollisesti ilmenneitä perinnöllisiä sairauksia kuten epilepsiaa.

Lähes puolet (47%) niistä, jotka vastasivat tutkimuksen kyselyyn olisivat tarvinneet terveyspalveluja viimeisen kahden vuoden aikana, mutta ei ollut niitä kuitenkaan käyttänyt. Vastanneiden mukaan huono ajanhallinta (42 %), väsymys (27 %), rasituksen ja levon suhde (17 %), ravintotottumukset (17 %), univaikeudet (18 %) sekä kilpailutilanteen hallinta (15 %) olivat esteitä urheilijoiden ja liikkujien tavoitteiden saavuttamiselle. Huippu-urheilijoilla tavoitteiden saavuttamisen esteinä korostuivat ajanhallinta (36 %), väsymys (19 %), oikean rasitustason ja levon suhde (29 %) sekä jännittäminen (16 %) ja yliyrittäminen (18 %) kilpailutilanteessa.

Urheilijat ja liikkujat ovat pääosin kiinnostuneita terveyspalveluista. Erityisesti urheilijat tarvitsevat henkistä valmennusta (18 %), terveyspalveluja (15 %), ravitsemuspalveluja (13 %) sekä tietoja ja neuvoja urheilijan oikeanlaisen ravinnon ja levon suhteesta (10 %). Huippu-urheilijoista lähes neljännes (22 %) olisi tarvinnut urheilijan terveystarkastusta, mutta ei ole käynyt tarkastuksessa. Urheilijat tarvitsevat tietoa ja ohjausta mm. siihen miten harjoitella parhaiten sekä kehittää kuntoa pitkällä tähtäimellä, levon ja harjoittelun tasapainosta, oikeasta ravinnosta sekä loukkaantumisten välttämisestä.

Tutkimus toteutettiin nettikyselynä sekä urheiluseurojen jäsenille että kuluttajapaneelin kautta aktiiviliikkujille. Panelistit vastaavat taustoiltaan Suomen 15-65 -vuotiasta väestöä. Vastauksia kerättiin 19.1.-8.2.2012 välisenä aikana. Tutkimukseen tuli yli 1200 vastausta.

Valtimotaudin ehkäisy - kolme eri näkemystä

**
Tätä kirjoitusta kommentoitiin aluksi asiantuntevasti. Nyt en voi enää olla kovinkaan mielissäni tilanteesta. Nimimerkillä Mie kirjoitteleva asiantuntija onnistui taitamattomuudellaan houkuttelemaan raatokärpäset paikalle. Tähän pystyy sinun lisäksesi eräs toinen tunnettu lääkäri. Voit ymmärtää miksi pyydän sinua suksimaan kuuseen! Pysy poissa terveysblogistani! Ei minulla ole aikaa siivota kommenttipalstaa sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa lukea. Suljen kommentit ainakin tämän kirjoituksen osalta.


Diabetes -lehden toimittaja Tuija Manneri haastatteli professoreita Pentti Tuohimaata ja Matti Uusitupaa sekä biologi Christer Sundqvistia valtimotaudin ehkäisystä. Haastattelu perustuu Tampereen 4. lääketieteen päivien paneelikeskusteluun aiheesta ja erillisestä sähköpostihaastattelusta tilaisuuden jälkeen.

Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että statiinien (kolesterolilääkkeiden) rooli primaaripreventiossa (ennaltaehkäisyssä) on epäselvä ja siitä tulisi pidättäytyä useimmissa tapauksissa, poislukien suuren riskin potilaat. Samaa mieltä olimme myös siitä, että sekundaaripreventiossa (puhjenneen sairauden hoito) statiineja voidaan yksilökohtaisesti harkiten suositella. Kaikki kolme piti tärkeänä elämäntapamuutoksia (lisää liikuntaa, tulehdusta ehkäisevän ruoan nauttimista, sokerin ja suolan vähentämistä, verenpaineen hoitoa ja tupakoimattomuutta)

Mielipiteemme erosivat sen suhteen miten valtimotauti syntyy ja mikä rooli ravintorasvoilla on valtimotaudissa. Professori Matti Uusitupa jäi yksin korostamaan kovien rasvojen (pitää olla kiinteiden rasvojen) haitallisuutta valtimotaudissa.

Lue koko haastattelu tästä: http://dl.dropbox.com/u/22361825/Diabetes_valtimotauti_4_2012.pdf.

Lehteen ei mahtunut sähköpostihaastatteluni kokonaisuudessaan. Se löytyy tästä:

1. Mitkä ne suuret valtimonkovetustauti- ja kolesterolikysymykset lopulta oikein ovat? Eli mistä asioista tässä nyt erityisesti ollaan eri mieltä?

Kolesteroliteoriaan kriittisesti suhtautuvat eivät pidä kolesterolia valtimotaudin pääsyynä. Biologina pidän merkityksellisenä kolesterolin terveyttä edistäviä ominaisuuksia: mm. solukalvojen rakennusaineena, hormonien muodostamisessa, D-vitamiinin tuotannossa ja sappihappojen muodostuksessa. Kolesterolin roolia valtimotaudin synnyssä epäillään edelleen, vaikka jotkut tutkijat pitävät sitä lääketieteen varmimmin todistettuna asiana.

2. Minkä selityksen kannalla itse olet? Miksi se selittää mielestäsi asian parhaiten?

Edustan kolesterolikriitikkojen maltillisempaa ryhmittymää, eli uskon, että korkealla kolesterolilla toki on merkitystä valtimotaudissa. Vaikutus on kuitenkin sekundaarinen, eli ensin valtimo vaurioituu ja tulehtuu, minkä jälkeen kolesterolia kerääntyy valtimoon mahdollisesti korjaamaan syntynyttä vauriota. Tulehduksen edelleen jatkuessa kolesterolia kasaantuu valtimoon yhä enemmän. Nauttimalla tulehdusta laskevaa ruokaa (kala, marjat, pähkinät) valtimo toipuu ja ongelma väistyy.

3. Miten ravintorasvat liittyvät asiaan - ja millaista rasvaa suosittelisit diabeetikolle?

Liian yksinkertaisena ja ilmeisen virheellisenä on pidettävä väitettä, että "kova" (po. kiinteä) rasva nakertaa terveyttämme (näin väittää mm. professori Matti Uusitupa). Minä en ole tukemassa tällaista ajatusta. Kiinteät eläinrasvat eivät ole sydän- ja verisuonitautien itsenäinen riskitekijä. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä ruoka ei nosta veren kolesterolia. Tutkimuksissa on todettu, että tyydyttyneen rasvan suuri saanti saattaa nostaa LDL-kolesterolia, mutta samaan aikaan hyvä ja suojaava HDL-kolesteroli nousee. Ravinnon rasvojen vaikutusta kolesterolitasoihin on mielestäni perusteettomasti suurenneltu ja professoritason ihmiset pelottelevat ihmisiä ihan turhaan. Suomessa esitetään julkisessa keskustelussa ja myös Tampereen paneelikeskustelussa totuuden vastaisesti, että johtavat asiantuntijat olisivat yhtä mieltä heidän kanssaan eläinrasvojen vaarallisuudesta. Epäilevia Tuomaita löytyy erityisesti maailman johtavassa ravitsemustutkimuksen laitoksessa Harvardin yliopistossa. Tällä hetkellä näyttää ennemminkin siltä, että nopeasti verensokeria nostattavat hiilihydraatit olisivat vakavampi uhka sydänterveydelle ja aiheuttaisi ikäviä muutoksia verisuonissa ja valtimoissa.

Diabeetikolle suosittelen hiilihydraattien rajoittamista ja maltillista luonnollisten ravintorasvojen lisäämistä ruokavalioon. Diabeetikko sanokoon ei teollisille transrasvoille (valmisruoat, täytekakut, pikaruoka) ja kyllä luonnollisille eläin- ja kasvirasvoille. Erityisen hoitavaa rasvaa löytyy kasvikunnasta: kylmäpuristetut kookos-, oliivi- ja rypsiöljyt. Hoitavista eläinrasvoista on mainittava erityisesti kalaöljy, kananmunan keltuainen, luomuporsaan rasva ja maitorasvat eri muodoissaan.

4. Ymmärsinkö oikein, että kaikkien keskustelijoiden mielestä kolesterolilääkitys voi olla joskus tarpeen - mutta ketkä niitä omasta mielestäsi lähinnä tarvitsevat ja millaisissa tilanteissa? (Panelissa puhuttiin paljon primääri- ja sekundääripreventiosta - selittäisitkö mistä siinä on kysymys?)

Paneelikeskustelijat ilmaisivat kantanaan, että statiinien rooli ennaltaehkäisyssä (primaaripreventio) lepää epävarmalla pohjalla. Mikäli potilaalla on useita riskitekijöitä (kohonnut verenpaine, diabetes, vyötärölihavuus, perinnöllisistä syistä korkea kolesteroli jne.) voidaan harkita statiinilääkityksen aloittamista potilaalla. Sekundaaripreventiosta vallitsi yksimielisyys, eli sellaisessa tilanteessa, jossa sydän- ja verisuonitauti on jo puhjennut, lienee perusteltua harkita elämäntapaneuvonnan lisäksi statiinien käyttöönottoa.

5. Kenelle mielestäsi kolesterolilääkkeitä määrätään turhaan? Miksi he eivät lääkkeitä tarvitse?

Kolesterolilääkkeistä hyötyvät pääosin nuoret miehet, joilla on korkea kolesteroli. Naiset hyötynevät kolesterolilääkkeistä niin vähän, että lääkityksestä lienee hyvä pidättäytyä. Varsinkin iäkkäiden naisten kohdalla on tutkimusnäyttöä, joka puoltaa statiinien jättämistä pois lääkevalikoimasta.

6. Mikä olisi lääkkeitä tärkeämpää ehkäisyä/hoitoa? Miksi se tehoaisi paremmin?

Lääkehoitoa tärkeämpänä pidän elämäntapaohjausta, jossa korostuu liikunnan ja anti-inflammatorisen ruokavalion (kala, marjat, pähkinät, vihannekset, hedelmät) merkitys.

7. Unohdinko kysyä edellä jotain, mikä voisi olla diabeetikkolukijalle tästä asiasta tärkeää tietoa?

Lisää luettavaa löydät Suomen tutkitusti suositummasta terveysblogista. Olen käsitellyt Tampereen tiedepäiviä näissä kirjoituksissa:

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudista-kaydaan-erittain.html

http://sundqvist.blogspot.com/2012/02/valtimotaudin-synty-riskit-ja-laakitys.html

Annan tarvittaessa lisätietoja.

terveisin, christer

K-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini
D-vitamiini
E-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista.  


Kiehtova K-vitamiini
On kunniakasta lopettaa tämän terveysblogini vitamiineja käsittelevä sarja K-vitamiiniin. Vitamiinien jälkeen siirryn käsittelemään mineraaleja (kivennäis- ja hivenaineita).

K-vitamiinia koskeva tutkimus on erityisen kiehtovassa vaiheessa. Pääasiassa veren hyytymiseen kohdistuneiden havaintojen lisäksi K-vitamiinille on löydetty yhteys kalsiumin aineenvaihduntaan ja ihan äskettäin tämä vitamiini on vahvasti liitetty mm. sepelvaltimotaudin ehkäisyyn. 

Rasvaliukoinen vitamiini
K-vitamiini on on rasvaliukoinen, joten se varastoituu varsin tehokkaasti elimistöömme. Varastot riittävät vajaan kuukauden ajaksi sellaisessa tilanteessa, että K-vitamiinin ulkoinen ja sisäinen saanti kokonaan tyrehtyy. Aikuisella ihmisellä K-vitamiinin ja sen esiasteiden puutos on todennäköisesti hyvin harvinainen.

Suoliston bakteeritoiminta pitää huolen siitä, että tätä vitamiinia koko ajan syntyy lisää. Tässä korostuu ajatus suoliston terveydestä. Jos suolistossa esiintyy häiriöitä tämä heijastuu usein myös vitamiinin saannissa. Tunnettua on, että antibioottikuurin jälkeen suoliston bakteerit menevät epätasapainoiseen tilaan. Keliakia, bulimia ja raju alkoholin käyttö saattavat aiheuttaa K-vitamiinin puutetta.

K-vitamiinin puute voi johtua myös rasvan imeytymishäiriöstä, sillä K-vitamiinin imeytymiseen tarvitaan sappinestettä, jonka vuoksi ruoassa esiintyvän vitamiinin imeytyminen jää puutteelliseksi sellaisissa tilanteissa, joissa sapen eritys suoleen on estynyt (esim. maksan toiminnanhäiriöt ja sappiteiden tukokset).

K-vitamiini kestää hyvin varastointia, esimerkiksi pakastamista, sekä kuumentamista ruoanlaiton yhteydessä. Sen sijaan K-vitamiini on arka valolle.

Aspiriini heikentää K-vitamiinin tehoa elimistössä. Vitamiinin puutosoireina on mainittava tunnetun verenvuotoherkkyyden lisääntymisen lisäksi mm. haavojen hidas paraneminen, herkästi ilmaantuvat nenäverenvuodot ja mustelmataipumus. Veren ohennuslääkitystä (Marevan, varfariini) saavien on varottava, ettei ruoasta tule liikaa K-vitamiinia. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että hieman kannattaa hillitä tummanvihreiden salaattien rouskuttelua.

Liiallisessa K-vitamiinin saannissa on vaarana, että varfariinin vaikutus heikkenee. Jos K-vitamiinin saanti lisääntyy, lääkeannosta on nostettava. K-vitamiinin rooli veren hyytymisessä on hyvin selkeä, mutta itse hyytymistapahtuma muodostaa hyvin monimutkaisen entsymaattisen tapahtumaketjun. Hyytymistapahtumaan osallistuu useita proteiineja. Nämä tarvitsevat K-vitamiinia synteesinsä toteutumiseksi. K -vitamiini toimii koentsyyminä. Kun vitamiinia on vähän läsnä tai hyytymistä estäviä lääkkeitä käytetään, erityinen gamma-karboksylaatio estyy ja veren hyytyminen jää puutteelliseksi joko kokonaan tai osittain.

Historian siipien havinaa
K-vitamiini löytyi vuonna 1935 veren hyytymistekijää etsittäessä. Asialla oli tanskalainen biokemisti ja fysiologi Henrik Dam sekä amerikalainen biokemisti Edward Doisy. Tutkijoille myönnettiin Nobelin lääketieteen palkinto vuonna 1943.

Pitkään oletettiin, että veren hyytyminen (koagulaatio; josta tuli K-kirjain) oli ainoa merkittävä K-vitamiinin rooli. Pari viimeistä vuosikymmentä on mullistanut käsitystämme K-vitamiinista. Sen esiintyminen useiden sairauksien taustatekijöissä on uusi asia. K-vitamiini ehkäisee luukatoa, antaa suojaa valtimosairauksia vastaan, näkyy tyypin 2 diabeteksessa ja syövässä.

Vastasyntyneillä ei vielä ole K-vitamiinia tuottavaa bakteerikasvustoa paksusuolessa. Äidiltä saatavassa ternimaidossa eli kolostrumissa on K-vitamiinia, mutta monissa maissa vastasyntyneille annetaan rutiiniluonteisesti myös K-vitamiinilisä verenvuototaudin ehkäisemiseksi joko pistoksena tai suun kautta.

Useita K-vitamiineja
K-vitamiineja on kolmea päätyyppiä ja joitakin alalajeja. Päätyypeiksi lasketaan luonnolliset fyllokinonit (K1-vitamiini) ja menakinonit (K2-vitamiini) sekä synteettinen menadioni (K3-, K4- ja K5-vitamiini). K2-vitamiinit jaetaan vielä yhdeksään alalajiin, eli menakinoneihin 1-9 (MK1-MK9). K1-vitamiinia esiintyy runsaasti vihreissä kasviksissa (pinaatti, salaatti, parsakaali) ja K2-vitamiinia syntyy suolistossa. K2-vitamiinin alalajia MK-7 on runsaasti esim. edamjuustossa ja erityisen paljon japanilaisessa natto ruoassa.

K-vitamiinia on kasviksissa
Ravintoneuvoja Juhana Harjun mukaan ylivoimaisesti paras K2-vitamiinin lähde on japanilainen soijapapuruoka natto, mutta sen syöminen vaatii ennakkoluulottomuutta ja lisäksi sitä saa toistaiseksi Suomessa vain yhdestä japanilaisesta kaupasta (Tokyokan Helsingissä).

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokannasta löytyy eniten K1-vitamiinia sisältävien ruokien kärkipäästä vihreimmät kasvikset:

Elintarvike                                 Pitoisuus µg/100 g 
Basilika kuivattu                             1714.50 
Timjami                                       1714.50 
Lehtikaali                                     618.00 
Basilika, tuore                                414.80 
Pinaatti                                       270.00 
Vihanneskrassi                                 250.00 
Ruusukaali                                     220.00 
Mangoldi                                       192.50 
Nokkonen                                       192.50 
Persilja                                       192.50 
Tilli, tuore                                   192.50 
Ruohosipuli                                    190.00 
Porkkana kuivattu                              165.87 
Leivontamargariini 80% juokseva, keskiarvo     160.00 
Itu keskiarvo, sinimailanen, mungopapu         147.00 
Soijaöljy                                      145.00 
Pestokastike, yrttikastike                     139.08 
Rypsiöljy kylmäpuristettu                      130.00 
Majoneesi 80 % rasvaa                          118.64 
Lehtisalaatti ruukkusalaatti, lollo rosso      115.00 
Parsakaali brokkoli                            110.00 
Merilevä spirulina                             100.00 
Herne kuivattu                                  99.12 
Majoneesi kotitekoinen                          97.90 
Kiinankaali                                     80.00 

Kiintoisia tutkimuksia
utkijoita kiinnostaa K2-vitamiinin antama suojavaikutus valtimotaudeissa. Eräässä Rotterdamin yliopiston tutkimuksessa onnistuttiin vähentämään sepelvaltimotaudin riskiä K2-vitamiinia syömällä. K2-vitamiinia eniten ruoastaan saaneilla oli 50 prosenttia alempi riski kuolla sepelvaltimotautiin kuin sitä vähiten saaneilla. Ruokavaliossa yleisemmällä K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta havaittu. K2-vitamiinin on muissakin väestö- ja koe-eläintutkimuksissa havaittu vähentäneen merkittävästi verisuonten kalkkiutumista.

Tehokkaimmaksi osoittautunutta K2-vitamiinin muotoa (MK-7) on länsimaisissa ruokavalioissa eniten Edamjuustossa. K2-vitamiinin hyödyt vahvistettiin eläinkokeilla. Niissä rotille syötettiin ensin sellaista ruokaa, joka kulutti loppuun niiden K-vitamiinivarastot. Sen seurauksena tietyt K-vitamiinista riippuvaiset elimistön proteiinit eivät olleet enää toimintakykyisiä, mikä johti valtimoiden pahaan kalkkiutumiseen. Samalla osoitettiin, että K2-vitamiini pystyi täysin estämään valtimoiden kalkkiutumisen, mutta K1-vitamiinilla ei vastaavaa vaikutusta ollut.

Eräs Maastrichtin yliopiston tutkimus paljasti, että K2-vitamiini ei ainoastaan pysäytä valtimoiden kalkkiutumista, vaan se voi myös vähentää sitä.

Uudessa tutkimuksessa on havaittu, että parsakaalin sisältämä sulforafaani auttaa vähentämään tulehdusta valtimoissa. Siten parsakaalin säännöllinen syöminen voi hyvinkin olla lisäkeino, jolla voidaan ehkäistä valtimotaudin kehittymistä.

K-vitamiini on tärkeää luustolle, koska sitä tarvitaan luuston kollageenin muodostamisessa. K-vitamiini huolehtii myös siitä, että osteokalsiinia, eli luuta muodostavien solujen tuottamaa proteiinia, muodostuu riittävästi. Jos K-vitamiinia ei saada riittävästi, osteokalsiinia jää aktivoimatta (karboksyloitumatta) ja se johtaa edelleen luun riittämättömään mineralisaatioon, mikä kohottaa luiden murtumariskiä. Vajaasti aktivoitunutta osteokalsiinia pidetään osteoporoottisten murtumien itsenäisenä riskitekijänä. Sellaisena se on lähes yhtä vahva kuin luun mineraalitiheys (BMD), jota yleensä pidetään osteoporoottisten murtumien tärkeimpänä osoittimena ja johon yleensä pelkästään kiinnitetään huomiota.

Suomalaistutkimuksessa on havaittu, että aktivoituneen osteokalsiinin määrä suhteessa veren seerumin kokonaisosteokalsiiniin, ennustaa voimakkaasti murtumariskiä. Tämä suhde kertoo myös elimistön yleisestä K-vitamiinistatuksesta. Käytännössä on todettu, että K-vitamiinia saadaan ravinnosta yleisesti länsimaissa liian vähän luuston suojaamiseksi. K-vitamiinin lisääminen alentaa vajaasti aktivoidun osteokalsiinin määrää. Varsinkin lääkkeellisinä annoksina käytettynä tulevat esille myös K2-vitamiinin hyödyt. Tutkimuksissa on osoitettu, että K2-vitamiinin muodoista ainakin MK-4 ja MK-7 vaikuttavat luuta kasvattavien geenien ilmentymiseen. Lisäksi MK-7 lisää luuta muodostavien osteoblastien erilaistumista. K-vitamiini vahvistaa luustoa sen ansiosta, että se saattaa parantaa jonkin verran luuntiheyttä, mutta lisäksi se myös parantaa luun laatua ja lujuutta. Tyypillisesti K2-vitamiinia on käytetty tutkimuksissa 45 milligramman päiväannoksina ja se on pysäyttänyt luuntiheyden heikkenemisen, kun vertailuryhmässä luun heikentyminen on jatkunut.

Eräissä toisissa tutkimuksissa on K1-vitamiinia annosteltu 1 milligramman verran. Se on vähentänyt luuntiheyden heikkenemistä 35–40 prosentilla vertailuryhmään verrattuna. K2-vitamiinia ja sen alalajia MK-4 on laajasti käytetty osteoporoosilääkkeenä Japanissa, mutta länsimaissa sitä ei ole vielä sellaiseksi hyväksytty. Tutkimuksissa on todettu, että K2-vitamiinilla on roolinsa syövän ehkäisyssä.

Parsakaali tunnetaan hyvin syöpää ehkäisevänä kasviksena. Erään seurantatutkimuksen mukaan ruoasta saatu runsas K2-vitamiini on yhteydessä vähäisempään syöpäkuolleisuuteen. Eniten K2-vitamiinia saaneilla oli lähes 30 prosenttia pienempi riski kuolla syöpään vitamiinia vähiten saaneisiin verrattuna. Lähinnä hyödyt olivat seurausta siitä, että K2-vitamiinia runsaammin saaneilla oli pienempi eturauhas- ja keuhkosyövän riski.

K2-vitamiinia on olemassa myös ravintolisänä. Niissä se on joko MK-4- tai MK-7-muodossa. Menakinoni-7-muotoisena K2-vitamiini on kaikkein tehokkainta, koska sen puoliintumisaika elimistössä on pitkä, noin kolme vuorokautta. Siten jo suhteellisen pienillä ravintolisäannoksilla, voidaan pitää huolta K-vitamiinien tarpeesta.

K-vitamiinilta puuttuu ravitsemussuositus
K-vitamiinille ole ei annettu Suomessa ravitsemussuositusta. Melko usein kuitenkin mainitaan riittävänä saantina amerikkalainen arvio, joka on miehille 120 mikrogrammaa ja naisille 90 mikrogrammaa vuorokaudessa. Nämä luvut perustuvat kuitenkin pelkästään K-vitamiinin tarpeeseen veren hyytymistekijöiden muodostamiseksi. Ne eivät riitä maksan ulkopuolisten kudosten tarpeisiin.

Viralliselle suositukselle olisi selvä tarve, kun otetaan huomioon K-vitamiinin tärkeä tehtävä osteoporoottisten murtumien ja verisuonten kalkkiutumisen ehkäisyssä. Osteoporoosi ja sepelvaltimotautihan ovat Suomessa merkittäviä kansansairauksia, joiden ehkäisemiseksi tulisi tehdä kaikki voitava.

Suurin osa suomalaisista kärsii piilevästä K-vitamiinin puutteesta. Finravinto 2007 -tutkimuksessa suomalaisten keskimääräinen K-vitamiinin saanti oli vain 91 mikrogrammaa päivässä, iäkkäillä naisilla jopa vielä vähemmän, eli vain 79 mikrogrammaa. Myös nuorilla miehillä, vähän koulutetuilla sekä Itä- ja Pohjois-Suomessa sen saanti jäi hyvin matalaksi. Tärkeä keino siinä olisi riittävän korkean K-vitamiinisuosituksen sisällyttäminen suomalaisiin ravitsemussuosituksiin vuonna 2013. Ravitsemussuosituksilla on tärkeä ohjaava vaikutus laitosruokailuun, ja sen lisäksi suositukset heijastuvat myös muun väestön syömiseen.

Suositeltuun K1-vitamiinin saantiin päästään sillä, että syödään annos parsakaalia, lehtikaalia tai pinaattia päivittäin. Myös lehtisalaatin syöminen on hyvin suositeltavaa. Näistä saamme samalla muitakin terveydelle tärkeitä ravintoaineita ja fytokemikaaleja. K2-vitamiinin saannista voimme huolehtia pitämällä suolistomme hyvässä kunnossa ja syömällä usein kananmunia ja Edam-juustoa.

E-vitamiini

**
Tulen perehdyttämään lukijani vitamiinien ja hivenaineiden ihmeelliseen maailmaan. Lue koko sarja! Sarjassa on nämä kirjoitukset:

A-vitamiini
B-vitamiini
C-vitamiini
D-vitamiini

Terveysblogini sisältö pysyy maksuttomana. Voit tukea työtäni tilaamalla minulta laajempia maksullisia katsauksia eri terveysaiheista, pyytämällä minua vierailemaan terveysillassasi luennoitsijana tai hankkimalla kirjoittamiani kirjoja. Omia ja muiden terveysluentoja löydät kätevästi tästä kalenterista.  



E-vitamiinilla terveyttä

E-vitamiinista saa terveyttä ja elinvoimaa
Nauti runsaasti kasviöljyjä, pähkinöitä ja kohtuullisesti kokojyvätuotteita. Erityisen tärkeää on syödä joka päivä lämmittämätöntä ja mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, sillä lämpö ja ruoan käsittely ovat E-vitamiinin pahimpia vihollisia.

Vilkasta tutkimustyötä vuodesta 1922 lähtien
Rasvaliukoinen E-vitamiini keksittiin jo vuonna 1922 kahden amerikkalaisen tiedemiehen toimesta (Herbert McLean Evans ja K. S. Bishop), joista tohtori Evans sai keskeisesti vaikuttaa vitamiinin nimeämiseen. Vitamiini osoittautui tarpeelliseksi eläinten lisääntymisessä.

Vitamiinin löytymistä ei heti osattu arvostaa, sillä vasta 1968 se lukuisten tutkimusten jälkeen osattiin luokitella ihmiselle välttämättömäksi vitamiiniksi. Silloin löytyivät E-vitamiinin lisääntymistoimintoihin liittyvien vaikutusten lisäksi sen rooli antioksidanttina ja voitiin tunnustaa sen hyvin laaja rooli ihmisen terveydessä ja hyvinvoinnissa.

E-vitamiinin tutkimustoiminta on vilkasta
Kurkistus lääketieteellisiin ja luonnontieteellisiin tietokantoihin paljastaa kupletin juonen. Vitamiinia tutkitaan vilkkaasti, koska sen uskotaan vähentävän riskiä sairastua sydän ja verisuonitauteihin sekä syöpään. Sillä on mahdollisesti vaikutusta harmaakaihiin ja muihin vanhenemiseen liittyviin tauteihin. Myös suorituskyvyn parantumiseen ja harjoituksista palautumiseen E-vitamiinilla on merkitystä.

E-vitamiinin tehtävänä on estää monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) hapettumista ja hapetustuotteina syntyvien peroksidien myrkyllisiä vaikutuksia. E-vitamiini estää veren hyytymistä ja suojelee verisuonia. Tuo myös apua iho-ongelmista kärsiville. E-vitamiini nopeuttaa haavojen paranemista. Seleeni ja C-vitamiini toimivat yhteistyössä E-vitamiinin kanssa.

Ihminen on riippuvainen E-vitamiinin saannista ravinnosta, sillä ihmiselimistöllä ei ole kykyä valmistaa tätä vitamiinia laisinkaan itse (vertaa esim. D-vitamiiniin, jota voimme valmistaa ihossamme auringonvalon säteilyn avulla). E-vitamiinin imeytymisessä on huomioitava, että sen liian runsas saanti vähentää automaattisesti imeytymistä. Alkoholin runsas käyttö, ruoan paistaminen, syväjäädytys ja ruoan prosessointi tuhoavat E-vitamiinia. Saasteet ja e-pillerit sekä tietyntyyppiset rautatuotteet (ferric oxide) häiritsevät E-vitamiinin hyväksikäyttöä. Lisäksi on eduksi saada E-vitamiinia mieluummin luonnollisista kuin synteettisistä lähteistä.

Luonnollinen E-vitamiini tehokkaampaa kuin synteettinen
Luonnosta löytyy E-vitamiinia monessa eri muodossa, joista alfa-tokoferoli on kaikkein aktiivisin muoto. Muita E-vitamiinin muotoja ovat beta-, gamma- ja delta-tokoferoli sekä vastaavat tokotrienolit. Useimmat luonnolliset vitamiinit taivuttavat valoa oikealle. Tämä merkitään kirjaimella "d" (latinan sanasta dextro = oikea), mutta myös vasemmalle. Tämä merkitään kirjaimella "l" (latinan sanasta levo = vasen). Mutta jos kyseessä on synteettinen vitamiini valo taipuu molempiin suuntiin. Ei kuitenkaan niin, että yksi molekyyli tekisi niin, vaan että ko. seos sisältää kumpaakin muotoa. Puolet oikealle, ja puolet vasemmalle.

Ilmiötä voidaan verrata siihen, että pudottaa kourallisen kolikoita maahan ja katsoo kumpia puolia, kruunaa vai klaavaa, on enemmän. Tilastollisesti ne jakautuvat pääsääntöisesti fifty-fifty. Koska synteettisessä vitamiinissa on sekä oikeaan, että vasempaan kiertäviä molekyylejä, seos merkitään kirjainyhdistelmällä "dl".

Huomaat vitamiinipurkin kyljestä onko käytetty luonnollista vai synteettistä E-vitamiinia tarkistamalla onko siinä tuo dl -etuliite osoittamassa synteettisyyttä. Luonnon E-vitamiini on tehokkaampaa kuin synteettinen. Elimistö käyttää E-vitamiineista ainoastaan oikealle kiertäviä "d"-muodossa olevia vitamiineja. Tämä merkitään seuraavasti: d-alfa tokoferoli - paljon parempi kuin synteettinen dl-alfa-tokoferoli, koska vasemmalle kiertävät ovat hyödyttömiä. Tätä voidaan verrata oikean ja vasemman käden hanskoihin.

Luonto osaa viisaudessaan tuottaa meille juuri oikean tyyppisiä E-vitamiineja. On vahinko, että lääketehtaat ovat niin pitkään saaneet tyrkyttää omia synteettisiä valmisteitaan markkinoille. Nykyinen yleinen terveystietoisuus on lisännyt valmistajien ja kuluttajien vuoropuhelua ja markkinoilta löytyy myös yhä enemmän luontaisia E-vitamiineja.

E-vitamiinin toiminnasta tiedetään tosi paljon
Vilkas tutkimustoiminta on avannut ymmärrystämme E-vitamiinista. Tällä vitamiinilla on monella tavalla ainutlaatuisen laajakirjoinen vaikutus solutasolla. Ensinnäkin se on tehokas antioksidantti, joka suojaa herkkiä soluja vapailta radikaaleilta. Toteuttaakseen suojavaikutustaan se hyödyntää mm. C-vitamiinin ja muiden antioksidanttien läsnäoloa.

Hyvin tärkeässä roolissa on E-vitamiini kyky lisätä vastustuskykyämme. Tämä tapahtuu kiihottamalla soluvälitteistä immuunijärjestelmää toimimaan tehokkaammin. E-vitamiinia pidetäänkin kosmetiikassa hyvin suuressa arvossa, johtuen sen kyvystä vastustaa ihon ja koko elimistön sairastumista ja vanhenemista. E-vitamiini ehkäisee tulehduksia, verenkiertohäiriöitä, kramppeja ja esim. ruoassa olevien nitriittien muuttumista syöpää aiheuttavaan muotoon nitrosamiineiksi.

Tämä vitamiini tarjoaa suojaa monille hormoneille ja entsyymeille. E-vitamiini vaikuttaa sukuhormoneihin ja sitä kautta lisääntymiseen sekä suojelee hermoja ja lihaksia.

Miten paljon?
E-vitamiinin tarpeesta käydään tiukkaa vääntöä. Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa tyydytään suosittelemaan miehille 10 mg ja naisille 8 mg päivässä. Moni asiantuntija pitää näitä annoksia aivan liian alhaisina ja pitävät vasta 2-5 -kertaisia annoksia riittävinä.

Ruoasta ei ole aivan helppoa saada näin suuria annoksia päivittäin. Oheisessa taulukossa on ilmoitettu parhaimmat E-vitamiinin lähteemme yleisimmissä ruoka-aineissamme.

Elintarvikkeen nimi               Pitoisuus / 100 g annos
Auringonkukkaöljy                 62,2 mg 
Auringonkukansiemen               34,5 mg 
Manteli                           26,4 mg 
Maissiöljy                        25,7 mg 
Vehnänalkio                       22,1 mg 
Salaatinkastike                   20,2 mg 
Majoneesi                         19,9 mg 
Rypsiöljy, kylmäpuristettu        18,9 mg 
Hasselpähkinä                     15,0 mg 
Leivontamargariini 80% juokseva   13,6 mg 
Kaakaojauhe                       13,4 mg 
Margariini 60% Becel              13,2 mg 
Mätitahna                         12,8 mg 
Oliiviöljy                        11,9 mg 
Maapähkinä                        10,9 mg 
Soijaöljy                          9,5 mg 
Kananmunan keltuainen, paistettu   6,8 mg 
Aprikoosi kuivattu                 6,2 mg 
Palmuöljy                          6,1 mg 
Persikka kuivattu                  5,6 mg 
Merilevä Spirulina                 5,0 mg 

Käytännön tasolla E-vitamiinin parhaat lähteet ravinnossa ovat kasviöljyt, pähkinät, vihreät vihannekset, kala, kananmuna, täysjyvätuotteet, voi ja vehnänalkiot.

Verenkierrossa E-vitamiini kulkee lipoproteiineihin pakattuna ja tämä korostaa rasvojen merkitystä ruokavaliossa. E-vitamiinin turvallisena päivittäisenä annoksena pidetään 400 mg:n määrää.

E-vitamiini ja liikunta
Liikunnassa kudokset joutuvat alttiiksi oksidaatiolle (härskiintymiselle). Siksi E-vitamiinia tutkitaan varsin vilkkaasti urheilussa. On tehty kokeita, josisa on annettu suuria annoksia E-vitamiinia (300-400 mg/vrk). Silloin urheilijoilla on todettu vähäisempi härskiintymisestä johtuva entsyymitoiminta, mikä saattaa olla merkkinä siitä, että kovan harjoittelun aiheuttama rasitus on lieventynyt. Kokeita on syytä jatkaa ja jäitä kannattaa pitää hatussa, sillä E-vitamiinilla ei pelkästään voida estää rasitusvaurioita.

Terveellinen ruokavalio luo kokonaisuutena edellytykset hyvälle suorituskyvylle. On epävarmaa näyttöä siitä, että E-vitamiinista olisi apua kilpauimareilla. Hiirikokeet ovat olleet varsin lupaavia. Hiiret jaksavat koealtaassaan uida huomattavasti pitempään, kun niille annetaan E-vitamiinia ja/tai muita antioksidantteja. Erityisen suuri merkitys tällä vitamiinilla on keuhkojen suojaamisessa liikunnan aikana, varsinkin jos hengitettävä ilma on epäpuhdasta.

E-vitamiini suojelee rasittavan liikunnan aikana myös lihasten mitokondrioita (tärkeitä energian saannissa), jotka ovat lipidikalvojen ympäröimiä. E-vitamiinin vaikutusta vuoristokiipeilijöiden suorituskykyyn on tutkittu. Noin 400 mg E-vitamiinia/vrk paransi kiipeilijöiden suorituskykyä korkeassa ohuessa ilmanalassa.

Tuoreita E-vitamiinitutkimuksia
Helsingin yliopiston tutkija Gábor Herczegin ja kansainvälisten kollegoiden äskettäin julkaisema tutkimus kertoo siitä miten E-vitamiini edistää sisiliskon seksielämää. Sisiliskouroksilla on reisiensä sisäpinnoilla erityiset femoraalirauhaset, joiden avulla ne tuottavat ja levittävät naaraita houkuttavia eritteitä. Nyt on saatu näyttöä siitä, että eritteen E-vitamiinipitoisuus on sisiliskonaaraita miellyttävä signaali. Tutkitut naaraat suosivat voimakkaasti niitä uroksia, joiden eritteissä oli runsaasti E-vitamiinia. Mitä enemmän Herczeg kollegoineen lisäsi vihersisiliskojen ruokavalioon E-vitamiinia, sitä enemmän vetoa naaraat tunsivat lisäravinteita nauttineiden urosten eritteisiin. Ero ei kuitenkaan ollut selkeä kaikkien parien välillä. Syyksi osoittautui se, että kaikilla uroksilla lisäravinteena saatu E-vitamiini ei siirtynyt tehokkaasti femoraalirauhasten eritteeseen. Tutkijat arvelevat, että juuri urosten kyky siirtää E-vitamiinia femoraalirauhasiinsa kertoo niiden laadukkuudesta lisääntymiskumppaneina.

Tohtori Elaine Hardman totesi Marshallin yliopiston tutkimuksessa, että kourallinen saksanpähkinöitä päivittäin nautittuna terveellisen ruokavalion kera laskee rintasyövän riskiä. Kyse ei ole pelkästään E-vitamiinin roolista, vaan saksanpähkinöissä on muitakin terveyttä edistäviä ainesosia.

Ohion yliopiston tutkimuksessa todettiin luonnollisen E-vitamiinin (d-alfa-tokotrienoli) teho aivohalvauksen jälkeisessä hoidossa. Se auttoi aivoja pääsemään eroon härskiintyneistä rasvoista heti aivohalvauksen jälkeen.

Säännöllinen E-vitamiinin saanti laadukkaiden ravintolisien kautta voi alentaa noin 10 prosentilla yli 45 -vuotiaiden tupakoivien naisten riskiä saada COPD, eli keuhkoahtaumatauti. Tämä selvisi Cornellin yliopiston ja Brigham and Women's Hospitalin tutkimuksessa.

Reutersin uutistoimisto kertoo Harvardin yliopiston tutkimuksesta missä hyvin harvinainen ALS-sairaus ei etene niin nopeasti jos säännöllisesti otetaan E-vitamiinilisää. Amyotrofinen lateraaliskleroosi, eli ALS, on etenevä hyvin ikävä liikuntakykyyn vaikuttava hermosairaus, joka rappeuttaa sekä ylempiä että alempia liikehermoja. Hermosoluja suojaavan vaikutuksensa takia tutkijat neuvovat ALS-potilaita E-vitamiinin käytön pariin.

E-vitamiini yhdessä laadukkaiden rasvahappojen kanssa vähensi kuukautisia edeltäviä PMS-oireita brasilialaistutkimuksessa. Toimintamekanismi on toistaiseksi tuntematon, mutta epäillään, että teho välittyisi prostaglandiinien kautta. E-vitamiini suojaa herkkiä rasvahappoja härskiintymästä. Koetulokset pitää vielä varmistaa jatkotutkimuksissa.

Aina ei E-vitamiinilla saada hyviä tuloksia, mikä vahvistuu luettaessa äsken ilmestynyttä syöpätutkimusta. Valitettavasti suuren riskin eturauhassyöpäpotilailla ei ollut hyötyä E-vitamiinista, seleenistä ja soijasta kanadalaisen tohtori Neil Fleshnerin tutkimuksessa. Näillä ravintolisillä ei voitu vähentää sairastuvuutta eturauhassyöpään.

Maitovallankumous on NYT!

**

Suuri haaveeni on toteutumassa: Yhä useampi terveystietoinen suomalainen on siirtynyt nauttimaan aitoa, väärentämätöntä raakamaitoa. Vahvistuksena sille, että tämä linjaus on järkevä ja johtaa pysyviin terveysarvoihin, saimme markkinoille eilen (3.5.2012) uuden maitoa käsittelevän kirjan. Kyseessä on Fredrik Coltingin taitavasti suomennettu kirja "Vallankumouksellinen maito" (Atar, 2012). Minä sain kirjoittaa kirjan esipuheen.

Suomalaiset ovat maidonjuontikansaa
Maidolla ja maitovalmisteilla on tärkeä merkitys ruokavaliossamme. Mutta nautimmeko kuollutta maitoa, josta puuttuu luonnon tarkoittama suojavaikutus ja terveyttämme ylläpitävä ominaisuus? Onko jo aika luopua maidon kuumakäsittelystä (pastöroinnista), jossa maidosta tuhotaan mahdolliset tautia aiheuttavat bakteerit? Onko sille asialle mitään perusteita, että Suomessa kaikki kaupassa myytävä maito on pastöroitava? Mitä maidolle oikein tapahtuu meijerissä? Miksi niin moni oireilee kaupan maitoa juodessaan, mutta tinkimaito ei aiheuta ongelmia?

Yllä tehtyihin kysymyksiin ja moniin muihin kysymyksiin saamme vastauksia Fredrik Coltingin kiinnostavassa kirjassa. Colting on koonnut runsaasti tietoa terveellisestä maidosta. Coltingin mukaan sellainen maito on terveellistä, joka ei ole pastöroitu, on mahdollisimman vähän käsiteltyä (ei homogenoitu) ja lehmä on saanut nauttia lajilleen ominaista ruokaa vuoden ympäri.

Pastöroimattomassa maidossa on jäljellä kaikki ne elintärkeät vitamiinit, entsyymit, rasvahapot ja hyvät bakteerit, jotka auttavat meitä ylläpitämään terveyttä. Colting avaa meille maidon maailman käytännönläheisestä näkökulmasta tutkimusnäyttöä unohtamatta.

Itseäni on suuresti innostanut kuuluisa Parsifal -tutkimus, jonka Colting lyhyesti mainitsee. Tutkimukseen osallistui lähes 15 000 maatiloilla asuvaa lasta, jotka olivat 5-13-vuoden ikäisiä. Tutkimus toteutettiin Hollannissa, Itävallassa, Ruotsissa, Saksassa ja Sveitsissä. Parsifal -tutkimuksessa todettiin, että aito tinkimaito saattaa ehkäistä allergioita ja astmaa lapsilla. Pastöroimatonta maitoa säännöllisesti nauttineilla lapsilla oli tutkimuksen mukaan 58 prosenttia vähemmän ruoka-allergioita kuin muilla. Lisäksi astmariski oli 26 prosenttia muita pienempi ja riski saada heinänuha oli 33 prosenttia pienempi.

Maidon pastörointi ja homogenointi kulkevat käsi kädessä. Täysmaidon pastöroinnissa maidon rasvaosuus ja kerma nousevat pintaan muodostaen vastenmielisen näköisiä kokkareita. Homogenoinnissa rasva sekoittuu täydellisemmin maitoon.

Colting nostaa rohkeasti keskusteluun sen seikan, että pastörointi tappaa maidosta myös terveelliset bakteerit. Nämä bakteerit lisätään joskus kuumakäsittelyn jälkeen ja kutsutaan tätä juomaa tai maitovalmistetta funktionaaliseksi terveystuotteeksi! Sanomattakin on selvää, että maidossa alunperin olleet bakteerit pitävät meidät parhaiten terveinä ja niiden tuhoaminen on järjetöntä.

Maidontuotannossa olevat epäkohdat nostetaan tässä kirjassa hyvin esille. Maidonkäsittelyn huono hygienia ja raaka-aineen huono laatu (huonosti hoidetut lehmät!) ovat syynä maidon haitallisiin bakteereihin, sanoo Colting. Tälle näkemykselle toivoisi enemmän julkisuutta Suomessa.

Maito on luonnollisimmillaan käsittelemättömänä. Suomessa maidon tuotantohygienia on niin hyvällä mallilla, että voisimme juoda luonnollista tinkimaitoa huomattavasti enemmän ja tätä luonnon eliksiiriä voisi olla tarjolla laajemminkin ruokakaupoissamme. Maidon arvonpalautus terveytemme edistämisessä on enemmän kuin paikallaan! Vaatikaamme terveystietoisina kuluttajina oikeutta juoda luonnollista, pastöroimatonta maitoa!

Suosittelen kirjan hankkimista lähimmästä kirjakaupasta.