*
En jaksa olla ihmettelemättä akateemisissa piireissä vellovaa keskustelua ruoan antamasta kylläisyydestä. Tutkitaan greliinit, leptiinit, kolekystokiniinit ja peptidi Y:t. Kun nämä hormonit ovat kohdallaan, silloin on kylläinen. Nytkin Anna-Kaisa Purhosen väitöstutkimuksessa kylläisyyden saavuttamiseksi pitäisi syödä munuaispapuja, käyttää tiettyjä mausteita, leikata pois paksusuoli ja tehdä kaikkia muita kauheuksia. Kyllä tuollaisella pelottelulla tohtoriksi pääsee, mutta mitä asialla on tekemistä käytännön kanssa?
Luonani on käynyt ihmisiä, joilla on käytännön tasolla kokemusta seuraavasta:
Vuosien, jopa vuosikymmenten, saatossa on kokeiltu laihdutukseen kaikenlaisia nälkäkuureja. Laihduttu on, mutta kilot ovat tulleet takaisin kun nälässä oloon on kyllästytty. Kun nämä henkilöt ovat esitelleet minulle sellaista ruokavaliota, jossa syödään reilusti rasvaa ja proteiinia, kilot ovat myös karisseet. Saattavat nämäkin kilot takaisin tulla, jos asiakkaat palaavat vanhoihin ruokailutottumuksiin.
Tässä on vain yksi merkittävä ero: Paluu entiseen hiilihydraattivoittoiseen rasvoja ja proteiinia kaihtavaan ruokavalioon ei käy näiden asiakkaiden mielessä lainkaan. Laihdutustulos on saavutettu nälkää näkemättä, syömällä kunnon ruokaa. Ajatus siitä, että ruokalautaselle voi ottaa sitten laihdutusvaiheen jälkeen enemmän ruokaa, saa heissä aikaan epäuskoisen ihmettelevän katseen ja kysymyksen: Miksi söisin enemmän kun jo tällä ruokamäärällä tulen kylläiseksi? Kylläisyys on saavutettu energiamäärällä, joka on alle kokonaiskulutuksen. Sillä tavalla laihtuu - pysyvästi. Asiakkaat puhuvat kokeilleensa liian pitkään tätä kalorien leikkaamista kevyttuotteilla, runsailla hiilihydraateilla ja rasvaa karttaen. Se on vaatinut nälän hallinnan opettelua. Vertaa tätä kunnon ruoan syömiseen ja nälän tullessa uudelleen tapahtuvaan ruokailuun. Ei se ole sen kummallisempaa!
Miten olen kaikki nämä vuodet pystynyt välttymään näiltä laihdutustarinoilta? Mikä meidän koulutuksessamme on vikana kun meidät koulutetaan neuvomaan asiakkaitamme runsain määrin ravintokuiduilla (jopa ilmalla!) vatsoja täyttämään ja nälkää vastaan kamppailemaan, kun parempi olisi syödä rasvaisia pihvejä ja vatsat kylläisinä odottaa nälän tunteen saapumista vasta tuntien jälkeen? Mikä saa lääkärin painamaan hälytysnappulaa heti kun puhutaan A-kirjaimella alkavan tohtorin ruokavaliosta? Hys hys -ruokavaliosta puhumalla pääsee vähän pitempään juttelemaan.
Minulla on sellainen oma ajatusmalli, että runsas hiilihydraattien (peruna, pasta, riisi) nauttiminen tekee äkkiä kylläiseksi kun verensokeri äkisti nousee. Se mikä äkisti menee ylös, tulee kuitenkin yhtä äkisti alas ja taas on pian nälkä. Kun syödään hiilihydraattitietoisesti vältytään verensokerin heilahteluilta ja kylläisyys saapuu vähitellen, pitäen nälän kauan loitolla. Kammottavan nälkäiset virallisterveelliset laihduttajat tuhoavat laihdutuskuurinsa epäviisailla välipalaratkaisuilla sitten lopullisesti. Korutonta kertomaa. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä olen nähnyt.
Inspiraatiota tähän juttuun hain Anna-Kaisa Purhosen väitöskirjasta joka julkaistaan perjantaina 9. toukokuuta Kuopion yliopistossa aiheesta "Syömiseen vaikuttavat maha - suolikanavan signaalit."
keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008
Jäätelökesä alkoi jo nyt!
**
Turun Urheilupuistossa oli 24 astetta lämmintä. Olin siellä harjoittelemassa valmennettavani kanssa. Hyvin tarkeni. Ensimmäisen kerran tänä vuonna teki mieli kermajäätelöä. Ainoastaan kova kiire linja-autoon esti tällä kertaa ostoaikeet. Mutta älkää hätäilkö, kyllä minä kokoon saan ne tilastoidut 13 kiloa vuodessa.
Suomessa myydystä jäätelöstä 79 prosenttia on kermajäätelöä. Kasvirasvajäätelön osuus on 13 prosenttia, maitojäätelön 6 prosenttia ja mehujään 2 prosenttia. Vuonna 2007 myydystä jäätelöstä noin yhdeksän prosenttia oli kevytjäätelöä, missä oli hienoista kasvua.
Herkullista kermajäätelökesää kaikille!
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.4.2008
Turun Urheilupuistossa oli 24 astetta lämmintä. Olin siellä harjoittelemassa valmennettavani kanssa. Hyvin tarkeni. Ensimmäisen kerran tänä vuonna teki mieli kermajäätelöä. Ainoastaan kova kiire linja-autoon esti tällä kertaa ostoaikeet. Mutta älkää hätäilkö, kyllä minä kokoon saan ne tilastoidut 13 kiloa vuodessa.
Suomessa myydystä jäätelöstä 79 prosenttia on kermajäätelöä. Kasvirasvajäätelön osuus on 13 prosenttia, maitojäätelön 6 prosenttia ja mehujään 2 prosenttia. Vuonna 2007 myydystä jäätelöstä noin yhdeksän prosenttia oli kevytjäätelöä, missä oli hienoista kasvua.
Herkullista kermajäätelökesää kaikille!
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.4.2008
Kyllä rikoo on riskillä ruma...
*
... ja lihavan aivot tylsistyvät nopeammin. Tämä on äärettömän raivostuttavaa tekstiä - jos olet lihava. Jos herkästi raivostut - älä lue pidemmälle... (ainakin varoitin sinua)
Keski-ikäisillä lihavilla ihmisillä on todettu yhteys painoindeksin ja erään aivoista erittyvän kemikaalin välillä. Kyseessä on aine nimeltä N-asetyyli-aspartaatti (NAA). Tämä NAA on aivoterveyden merkkiaine. Sitä oli kaikkein vähiten (mikä on huono asia) erityisen lihavien ihmisten aivoissa.
Tutkimustyön takana on liuta amerikkalaisia Alzheimertutkijoita, jotka innostuivat kirjoittamaan löydöksistään Annals of Neurology -lehden huhtikuun numeroon. On mahdollista, että liikalihavuus kiihdyttää aivojen vanhenemista.
Tämä raporttini herättää varmaan tunteita. Etsikää hoikkuudesta koko elämän ajaksi johtotähtenne! Seuratkaa tätä tähteä joko liikuntadieetin tai hys hys -dieetin parhaita paloja soveltaen elämäänne. Jos tuskastutte, ottakaa yhteyttä hoikkaan ravintovalmentajaanne, jonka yhteystiedot ovat jossakin tällä sivustolla. Ärsyyntykää tästä viestistäni oikein penteleesti, sillä yhden asiakkaani menestyksellinen laihdutustarina sai alkunsa ärsytyskynnyksen ylittämisestä molemmin puolin oikein pahasti. Menestyksellisessä painonhallinnassa kaikki keinot ovat sallittuja. Mene ulos raivohyppelemään, jos sait silmiesi eteen liian ärsyttävää tekstiä.
Lähde: Reuters, 29.4.2008
... ja lihavan aivot tylsistyvät nopeammin. Tämä on äärettömän raivostuttavaa tekstiä - jos olet lihava. Jos herkästi raivostut - älä lue pidemmälle... (ainakin varoitin sinua)
Keski-ikäisillä lihavilla ihmisillä on todettu yhteys painoindeksin ja erään aivoista erittyvän kemikaalin välillä. Kyseessä on aine nimeltä N-asetyyli-aspartaatti (NAA). Tämä NAA on aivoterveyden merkkiaine. Sitä oli kaikkein vähiten (mikä on huono asia) erityisen lihavien ihmisten aivoissa.
Tutkimustyön takana on liuta amerikkalaisia Alzheimertutkijoita, jotka innostuivat kirjoittamaan löydöksistään Annals of Neurology -lehden huhtikuun numeroon. On mahdollista, että liikalihavuus kiihdyttää aivojen vanhenemista.
Tämä raporttini herättää varmaan tunteita. Etsikää hoikkuudesta koko elämän ajaksi johtotähtenne! Seuratkaa tätä tähteä joko liikuntadieetin tai hys hys -dieetin parhaita paloja soveltaen elämäänne. Jos tuskastutte, ottakaa yhteyttä hoikkaan ravintovalmentajaanne, jonka yhteystiedot ovat jossakin tällä sivustolla. Ärsyyntykää tästä viestistäni oikein penteleesti, sillä yhden asiakkaani menestyksellinen laihdutustarina sai alkunsa ärsytyskynnyksen ylittämisestä molemmin puolin oikein pahasti. Menestyksellisessä painonhallinnassa kaikki keinot ovat sallittuja. Mene ulos raivohyppelemään, jos sait silmiesi eteen liian ärsyttävää tekstiä.
Lähde: Reuters, 29.4.2008
maanantaina, huhtikuuta 28, 2008
Ikääntyneen aivoille tekee kuntoilu hyvää
**
Maailmassa on tällä hetkellä noin miljardi yli 55-vuotiasta ja ennustetaan, että kymmenen vuoden sisällä tämän ikäisiä on 1,4 miljardia. Olisiko näiden syytä vuodattaa hikeä pururadoilla, kansoittaa kuntokerhot tai esimerkiksi polskia uima-altaissa?
Hollantilainen tutkimusryhmä on seikkaperäisesti käynyt läpi kaiken sen kirjallisuuden, joka liittyy iäkkäiden (yli 55 -vuotiaisiin) liikuntaan ja aivotoimintaan. Kuntoilu ei suinkaan ole hölmöä. Parasta kuntoilua oli tavallinen hölkkä ja muu ns. aerobinen liikunta. Aivoille on ilmeisen hyödyllistä sellainen liikunta joka parantaa hapenottokykyä.
Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, jotka liittyvät ajattelemiseen, muistamiseen, oppimiseen ja havaitsemiseen. Tutkimusryhmän mukaan aerobinen liikunta ja hapenottokyvyn paraneminen näkyy aivoihin kohdistuvien motoristen kykyjen ja muistin tehostumisena. Tiedonkäsittely nopeutuu ja tarkkaavaisuus paranee kun liikkuu riittävästi.
Liikunnan vastaisuudesta ei ehkä sentään kannata tehdä rangaistavaa. Mutta liikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Tutkijat huomauttavat tylysti, että läheskään kaikki tutkitut aivotoiminnot eivät parantuneet liikuntaa lisäämällä.
Lähde: Angevaren M, Aufdemkampe G, Verhaar HJJ, Aleman A, Vanhees L. Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment (Review). The Cochrane Library 2008, Issue 2 (PDF)
Maailmassa on tällä hetkellä noin miljardi yli 55-vuotiasta ja ennustetaan, että kymmenen vuoden sisällä tämän ikäisiä on 1,4 miljardia. Olisiko näiden syytä vuodattaa hikeä pururadoilla, kansoittaa kuntokerhot tai esimerkiksi polskia uima-altaissa?
Hollantilainen tutkimusryhmä on seikkaperäisesti käynyt läpi kaiken sen kirjallisuuden, joka liittyy iäkkäiden (yli 55 -vuotiaisiin) liikuntaan ja aivotoimintaan. Kuntoilu ei suinkaan ole hölmöä. Parasta kuntoilua oli tavallinen hölkkä ja muu ns. aerobinen liikunta. Aivoille on ilmeisen hyödyllistä sellainen liikunta joka parantaa hapenottokykyä.
Ikääntyminen tuo mukanaan kaikenlaisia vaivoja, jotka liittyvät ajattelemiseen, muistamiseen, oppimiseen ja havaitsemiseen. Tutkimusryhmän mukaan aerobinen liikunta ja hapenottokyvyn paraneminen näkyy aivoihin kohdistuvien motoristen kykyjen ja muistin tehostumisena. Tiedonkäsittely nopeutuu ja tarkkaavaisuus paranee kun liikkuu riittävästi.
Liikunnan vastaisuudesta ei ehkä sentään kannata tehdä rangaistavaa. Mutta liikunnan merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Tutkijat huomauttavat tylysti, että läheskään kaikki tutkitut aivotoiminnot eivät parantuneet liikuntaa lisäämällä.
Lähde: Angevaren M, Aufdemkampe G, Verhaar HJJ, Aleman A, Vanhees L. Physical activity and enhanced fitness to improve cognitive function in older people without known cognitive impairment (Review). The Cochrane Library 2008, Issue 2 (PDF)
torstaina, huhtikuuta 24, 2008
Lotta puhuu totta!
**
Vastuullisuus ja ruoka -verkkosivuilla kirjoittaa harjoittelija (MTT) Lotta Jalkanen hyvin luomutuotteista ja vastuullisesta kuluttamisesta (lukekaa koko juttu!):
Suomalaisten kuluttajien kerrotaan olevan valveutuneita elintarvikevalinnoissaan ja kiinnostuneita ostamansa ruoan tuotannosta. Lotta päätti täyttää ostoskorinsa tuotteilla, joiden eettisyydestä tai tuotantotavasta pakkaus viestisi edes jotain. Kauppaan päästyään hän hämmästyi: Kaupasta ei löytynyt ensimmäistäkään luomu- saati sitten Reilun kaupan tuotetta. Selvästikään pieni kyläkauppa ei ollut mukana aikaan saamassa luomutuotteiden menekin kasvua.
Lotan mieleen tuli silloin eläkkeelle jääneen vihannesviljelijän kommentti eräässä asiaohjelmassa: "Ei kuluttaja ole kuningas. Kuluttaja ostaa sitä mitä tiskissä on. Ei se sitä osta mitä siellä ei ole." Kommentin osuvuus ja paikkansapitävyys valkeni Lotalle hetkessä. Toisin sanoen kauppa on kuningas. Ilmiö selvästi vielä kärjistyy maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla, joissa valinnan mahdollisuudet kuluttajille ovat usein hyvin rajalliset. Maalla asuvia kiinnostaa eläinten hyvinvointi, ihmisoikeudet ja puhtaan, luonnonmukaisen ruoan ostaminen yhtä paljon kuin kaupunkilaisia kanssasisaria, jotka sentään halutessaan voivat valita luomuelintarvikkeen. Kyetäkseen ostamaan ympäristöystävällisempiä luomutuotteita Lotan olisi pitänyt ajaa 30 kilometriä lähimpään suurempaan markettiin. Ajamalla matkan hän olisi jo kuormittanut luontoa enemmän kuin mitä valitsemalla luomutuotteen olisi sitä säästänyt.
Lotta miettii: Miksi kaupat, jotka kertovat toimintansa olevan asiakaslähtöistä ja yhteiskuntavastuullista, eivät anna kaikille kuluttajille mahdollisuutta vaikuttaa elintarvikeketjun kehittymiseen tuotevalinnoillaan?
Erittäin hyvä kysymys!
Vastuullisuus ja ruoka -verkkosivuilla kirjoittaa harjoittelija (MTT) Lotta Jalkanen hyvin luomutuotteista ja vastuullisesta kuluttamisesta (lukekaa koko juttu!):
Suomalaisten kuluttajien kerrotaan olevan valveutuneita elintarvikevalinnoissaan ja kiinnostuneita ostamansa ruoan tuotannosta. Lotta päätti täyttää ostoskorinsa tuotteilla, joiden eettisyydestä tai tuotantotavasta pakkaus viestisi edes jotain. Kauppaan päästyään hän hämmästyi: Kaupasta ei löytynyt ensimmäistäkään luomu- saati sitten Reilun kaupan tuotetta. Selvästikään pieni kyläkauppa ei ollut mukana aikaan saamassa luomutuotteiden menekin kasvua.
Lotan mieleen tuli silloin eläkkeelle jääneen vihannesviljelijän kommentti eräässä asiaohjelmassa: "Ei kuluttaja ole kuningas. Kuluttaja ostaa sitä mitä tiskissä on. Ei se sitä osta mitä siellä ei ole." Kommentin osuvuus ja paikkansapitävyys valkeni Lotalle hetkessä. Toisin sanoen kauppa on kuningas. Ilmiö selvästi vielä kärjistyy maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla, joissa valinnan mahdollisuudet kuluttajille ovat usein hyvin rajalliset. Maalla asuvia kiinnostaa eläinten hyvinvointi, ihmisoikeudet ja puhtaan, luonnonmukaisen ruoan ostaminen yhtä paljon kuin kaupunkilaisia kanssasisaria, jotka sentään halutessaan voivat valita luomuelintarvikkeen. Kyetäkseen ostamaan ympäristöystävällisempiä luomutuotteita Lotan olisi pitänyt ajaa 30 kilometriä lähimpään suurempaan markettiin. Ajamalla matkan hän olisi jo kuormittanut luontoa enemmän kuin mitä valitsemalla luomutuotteen olisi sitä säästänyt.
Lotta miettii: Miksi kaupat, jotka kertovat toimintansa olevan asiakaslähtöistä ja yhteiskuntavastuullista, eivät anna kaikille kuluttajille mahdollisuutta vaikuttaa elintarvikeketjun kehittymiseen tuotevalinnoillaan?
Erittäin hyvä kysymys!
keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008
Ruotsissa on erilaista kuin Suomessa
*
Kävin luentoreissulla Ruotsissa. Tukholmassa oli kevät parhaimmillaan ja ravintokeskustelut todella antoisia. Tällä hetkellä ruotsalaisia kiinnostaa erityisesti luonnonmukaisesti tuotettu ruoka. Ruotsin kansa on väsähtänyt totaalisesti margariineihin, valmisruokiin ja elintarviketeollisuuden pöperöihin. Nyt etsitään ruoasta puhtautta, terveyttä ja ennen kaikkea rasvaa.
Suomeen tämä sama suuntaus tulee viiveellä. Valmistaudutaan jo nyt lähestyvään trendiin käyttämällä se jääkaapissa vielä oleva margariini polkupyörän ketjujen rasvaamiseen ja kenkien kiillottamiseen. Tilalle ostetaan tietenkin ihmisravinnoksi kelpaavaa voita.
Ette varmaan aavista miten suuressa arvossa pidetään lääkäri Annika Dahlqvistia. Kun kerroin pitäväni lääkäri Dahlqvistin ruokavaliosuosituksia arvossa, minulle taputettiin ja hymyiltiin. Professori Stefan Rössneristä (paikallisesta Pertti Mustajoesta) puhuttiin luennon jälkeen hyvin halveksivaan sävyyn. Lyhyessä ajassa Ruotsissa on tapahtunut suuria asioita.
Mielenkiintoista!
Kävin luentoreissulla Ruotsissa. Tukholmassa oli kevät parhaimmillaan ja ravintokeskustelut todella antoisia. Tällä hetkellä ruotsalaisia kiinnostaa erityisesti luonnonmukaisesti tuotettu ruoka. Ruotsin kansa on väsähtänyt totaalisesti margariineihin, valmisruokiin ja elintarviketeollisuuden pöperöihin. Nyt etsitään ruoasta puhtautta, terveyttä ja ennen kaikkea rasvaa.
Suomeen tämä sama suuntaus tulee viiveellä. Valmistaudutaan jo nyt lähestyvään trendiin käyttämällä se jääkaapissa vielä oleva margariini polkupyörän ketjujen rasvaamiseen ja kenkien kiillottamiseen. Tilalle ostetaan tietenkin ihmisravinnoksi kelpaavaa voita.
Ette varmaan aavista miten suuressa arvossa pidetään lääkäri Annika Dahlqvistia. Kun kerroin pitäväni lääkäri Dahlqvistin ruokavaliosuosituksia arvossa, minulle taputettiin ja hymyiltiin. Professori Stefan Rössneristä (paikallisesta Pertti Mustajoesta) puhuttiin luennon jälkeen hyvin halveksivaan sävyyn. Lyhyessä ajassa Ruotsissa on tapahtunut suuria asioita.
Mielenkiintoista!
sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008
Lääketutkimuksen rappiotila syvenee
###
Minulla oli mahdollisuus 1980-luvulla tehdä tieteellistä tutkimustyötä sekä Suomessa että ulkomailla. Se oli ihanaa aikaa ja minulla oli loistava tilaisuus tavata alan ehdottomia huippuja tieteen maailmassa. En silloin aavistanut miten ajankohtaiseksi erään huipputiedemiehen lausahdus 1987 osoittautuisi vuonna 2008: Voit toki lähettää tuon jutun julkaistavaksi tiedelehteen sellaisenaan, mutta todennäköisesti olisi hyvä kierrättää se ensin professori X:n kautta. Jos hän tarjoutuu mukaan kirjoittajaksi, älä epäröi hetkeäkään. Se on varmin tapa saada juttusi julkaistua.
Tämä ei takuulla ole mitenkään ainutlaatuista. Tällaisen houkutuksen uhriksi joutuu jokainen nuori, eteenpäin pyrkivä tutkija. Se professorin mukanaolo siinä paperissa on niin paljon vaivattomampi tapa julkaista kuin yksin noihin "bumerangeihin" (päätoimittajan korjausehdotukset koskien sitä miten käsikirjoitusta pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä tiedelehdessä) selvyyttä etsien ja hylkäyskirjeisiin ei takuulla totu. Käsikirjoituksen hylkäys tuntuu aina yhtä kauhealta kohtalolta.
Asian arkaluonteisuuden takia en paljasta huipputiedemiehen nimeä, enkä myöskään kuka mahtoi olla se joka oli aikeissa lähettää juttunsa tiedelehteen julkaistavaksi yksinään, mutta joka kuitenkin päätyi ottamaan käsikirjoitukseensa mukaan muutaman huippututkijan. Ja sai juttunsa yllättäen julkaistua alan huippulehdessä.
Merck -lääkeyhtiön Vioxx oikeudenkäynnin yhteydessä on paljastunut uutta tietoa joidenkin lääkeyritysten tavasta tehdä tutkimustyötä lääkkeiden parissa ja siitä miten häikäilemättömästi käytetään huipputiedemiehiä hyväksi tiedejulkaisujen yhteydessä! Kirjoitin aiemmin haamukirjoittelusta. Tästä on nimenomaan kyse.
Yhdysvalloissa toimii Complete Healthcare Communications (CHC) -niminen yritys, jonka tehtävänä on tarjota lääkeinformaatiolle paras mahdollinen julkaisukanava. Lääkeyritys maksaa tälle yritykselle sievoisen summan rahaa, jotta saisi lääketutkimuksensa myönteisessä valossa esittelevän käsikirjoituksensa julkaistua alan huippulehdissä. Tuon CHC:n tehtävänä on etsiä käsiinsä alan guru. Hän tutustuu käsikirjoitukseen rauhassa. Mikäli hän ei sitä suoralta kädeltä tuomitse, hänelle tarjotaan tietty palkkio siitä hyvästä, että hänen nimissään julkaistaan lääketehtaan käsikirjoitus. Samalla varsinaisen työn tehneet lääketehtaan omat tutkijat vetäytyvät taka-alalle ja tuo oman alan guru nostetaan päärooliin!
Kuka tästä pelleilystä hyötyy? Tietenkin lääkeyritys, joka saa myönteistä julkisuutta lääkkeelleen. Myös tuo alan guru hyötyy tästä lihavamman lompakon ja laajemman osaamisalueensa myötä. Tästä hyötyy myös tiedelehti, sillä on itsestään selvää, että jonkun alan guru saa enemmän vipinää aikaiseksi tiedemiespiireissä kuin joku tuiki tuntematon lääketehtaan oma laboratorioväki. Tuollaista gurun elävöittämää lehteä ja yksittäistä julkaisua lainataan (siteerataan) tosi paljon ja tiedelehden arvostus nousee.
Kuka tästä pelleilystä kärsii? Ennen kaikkea tästä ikävästä ilmiöstä kärsii potilas. Miten voidaan taata, että potilaalle voidaan kehittää paras mahdollinen lääke kun tiedon julkistamiseen käytetään tällaisia tieteen rehellisyyttä halveksivia menetelmiä? Tästä kärsii myös tieteen uskottavuus. Miten voidaan suuren yleisön silmissä säilyttää uskottavuus, jos tieteellinen julkaisutoiminta on tällaista?
Lähden nyt tiedemaailman kehtoon (Karolinska institutet) muutamaksi päiväksi luennoimaan liikunnan, terveyden ja ravitsemuksen roolista kilpirauhaspotilailla. Samalla julkaistaan siellä vaatimaton kirjani "Sköldkörtelpatientens kost". On siinä professoreilla ihmettelemistä kun esittelen mm. ne modernit apuvälineet millä käydään ruokakaupassa nykyään: 10 m mittanauha, polvisuojukset, kuulosuojaimet ja suurennuslasi.
Lähteet: Tietotoimistot eri puolilla maailmaa kirjoittavat tästä, 18-20.4.2008
Minulla oli mahdollisuus 1980-luvulla tehdä tieteellistä tutkimustyötä sekä Suomessa että ulkomailla. Se oli ihanaa aikaa ja minulla oli loistava tilaisuus tavata alan ehdottomia huippuja tieteen maailmassa. En silloin aavistanut miten ajankohtaiseksi erään huipputiedemiehen lausahdus 1987 osoittautuisi vuonna 2008: Voit toki lähettää tuon jutun julkaistavaksi tiedelehteen sellaisenaan, mutta todennäköisesti olisi hyvä kierrättää se ensin professori X:n kautta. Jos hän tarjoutuu mukaan kirjoittajaksi, älä epäröi hetkeäkään. Se on varmin tapa saada juttusi julkaistua.
Tämä ei takuulla ole mitenkään ainutlaatuista. Tällaisen houkutuksen uhriksi joutuu jokainen nuori, eteenpäin pyrkivä tutkija. Se professorin mukanaolo siinä paperissa on niin paljon vaivattomampi tapa julkaista kuin yksin noihin "bumerangeihin" (päätoimittajan korjausehdotukset koskien sitä miten käsikirjoitusta pitää muuttaa, jotta se voitaisiin hyväksyä tiedelehdessä) selvyyttä etsien ja hylkäyskirjeisiin ei takuulla totu. Käsikirjoituksen hylkäys tuntuu aina yhtä kauhealta kohtalolta.
Asian arkaluonteisuuden takia en paljasta huipputiedemiehen nimeä, enkä myöskään kuka mahtoi olla se joka oli aikeissa lähettää juttunsa tiedelehteen julkaistavaksi yksinään, mutta joka kuitenkin päätyi ottamaan käsikirjoitukseensa mukaan muutaman huippututkijan. Ja sai juttunsa yllättäen julkaistua alan huippulehdessä.
Merck -lääkeyhtiön Vioxx oikeudenkäynnin yhteydessä on paljastunut uutta tietoa joidenkin lääkeyritysten tavasta tehdä tutkimustyötä lääkkeiden parissa ja siitä miten häikäilemättömästi käytetään huipputiedemiehiä hyväksi tiedejulkaisujen yhteydessä! Kirjoitin aiemmin haamukirjoittelusta. Tästä on nimenomaan kyse.
Yhdysvalloissa toimii Complete Healthcare Communications (CHC) -niminen yritys, jonka tehtävänä on tarjota lääkeinformaatiolle paras mahdollinen julkaisukanava. Lääkeyritys maksaa tälle yritykselle sievoisen summan rahaa, jotta saisi lääketutkimuksensa myönteisessä valossa esittelevän käsikirjoituksensa julkaistua alan huippulehdissä. Tuon CHC:n tehtävänä on etsiä käsiinsä alan guru. Hän tutustuu käsikirjoitukseen rauhassa. Mikäli hän ei sitä suoralta kädeltä tuomitse, hänelle tarjotaan tietty palkkio siitä hyvästä, että hänen nimissään julkaistaan lääketehtaan käsikirjoitus. Samalla varsinaisen työn tehneet lääketehtaan omat tutkijat vetäytyvät taka-alalle ja tuo oman alan guru nostetaan päärooliin!
Kuka tästä pelleilystä hyötyy? Tietenkin lääkeyritys, joka saa myönteistä julkisuutta lääkkeelleen. Myös tuo alan guru hyötyy tästä lihavamman lompakon ja laajemman osaamisalueensa myötä. Tästä hyötyy myös tiedelehti, sillä on itsestään selvää, että jonkun alan guru saa enemmän vipinää aikaiseksi tiedemiespiireissä kuin joku tuiki tuntematon lääketehtaan oma laboratorioväki. Tuollaista gurun elävöittämää lehteä ja yksittäistä julkaisua lainataan (siteerataan) tosi paljon ja tiedelehden arvostus nousee.
Kuka tästä pelleilystä kärsii? Ennen kaikkea tästä ikävästä ilmiöstä kärsii potilas. Miten voidaan taata, että potilaalle voidaan kehittää paras mahdollinen lääke kun tiedon julkistamiseen käytetään tällaisia tieteen rehellisyyttä halveksivia menetelmiä? Tästä kärsii myös tieteen uskottavuus. Miten voidaan suuren yleisön silmissä säilyttää uskottavuus, jos tieteellinen julkaisutoiminta on tällaista?
Lähden nyt tiedemaailman kehtoon (Karolinska institutet) muutamaksi päiväksi luennoimaan liikunnan, terveyden ja ravitsemuksen roolista kilpirauhaspotilailla. Samalla julkaistaan siellä vaatimaton kirjani "Sköldkörtelpatientens kost". On siinä professoreilla ihmettelemistä kun esittelen mm. ne modernit apuvälineet millä käydään ruokakaupassa nykyään: 10 m mittanauha, polvisuojukset, kuulosuojaimet ja suurennuslasi.
Lähteet: Tietotoimistot eri puolilla maailmaa kirjoittavat tästä, 18-20.4.2008
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
Viisi minuuttia ruokavaliosta
**
Tämä kirjoitus kuuluu siihen sarjaan kirjoituksiani, joissa pyrin mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Tämän lukemiseen menee viisi minuuttia. Pohdittavaa voi kuitenkin riittää koko päiväksi. Kyse on nyt nimittäin siitä mitä sinun pitäisi syödä voidaksesi mahdollisimman hyvin. Me puhumme sinun ruokavaliostasi.
Ruokavaliota (dieettiä) voi noudattaa vaikka ei laihduttaisikaan. Paras ruokavalio on sellainen jota voi noudattaa koko elämänsä ajan. Tämän tiedon varassa me teemme joka päivä ruokavalintoja kaupassa. Mitä laittaisimme ruoaksi? Edistääksemme terveellisiä valintojamme ruokakaupassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tehnyt meille suosituksia, joilla me suomalaiset voimme pysyä terveenä. Nämä suositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Todennäköisesti tämä ns. lautasmalliin perustuva ruokavalio sopii oikein hyvin sellaisille ihmisille, jotka liikkuvat paljon. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsenten edustamat kaupalliset näkökohdat ja teolliset kytkökset ovat johtaneet siihen, että joidenkin ruokien asema korostuu liiaksikin. Erityisesti tuo vankka tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden suosiminen on saavuttanut lähes käsittämättömät mittasuhteet. Ei voi olla järkevää noudattaa sellaista ruokavaliota, joka johtaa väistämättömään lihomiskierteeseen: paljon perunaa, leipää, pastaa ja makeita välipaloja.
Onneksi on keksitty Sydänmerkki! Kun teet sillä tavalla, että vältät Sydänmerkillä varustettuja ruoka-aineita (pois lukien äskettäin Sydänmerkin saaneita hedelmiä ja vihanneksia, niitä voit valita kohtuullisia määriä!), voit noudattaa ruokavaliota, joka sopii useimmille ihmisille. Kyseessä on silloin ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Lue esimerkiksi Hiilihydraattitietoisuuden Suomen historia. Se on joustava elämäntilanteiden mukaan muuttuva, kaupallisista kytköksistä lähes vapaa ruokavalio, jota voin lämpimästi suositella. Tämä ruokavalio nimittäin on sillä tavalla järkevä, että se ottaa huomioon sen yksinkertaisen asian, että ravinnon hiilihydraattikuorma vaihtelee terveystilan ja liikunta-aktiviteetin mukaan. Ei tämäkään ruokavalio ole ongelmaton. On itse asiassa mahdotonta laatia kaikille ihmisille sopivaa yhtä ja samaa ruokavaliota. Me olemme niin erilaisia. Aika lähelle ihannetilannetta kuitenkin päästään hiilihydraattitietoisuudella.
Terve ihminen, jolla ei ole diabetesta (sokeritautia) tai sen esiasteita, eikä myöskään metabolista oireyhtymää, voi syödä paljon hiilihydraatteja. Sama koskee ihmistä joka liikkuu tosi paljon. Hän voi myös syödä runsaasti hiilihydraatteja. Sen sijaan aineenvaihduntasairauksien runtelema ihminen tekee viisaasti jos hän syö vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa sekä korkealaatuisia proteiineja. Varsinkin jos liikuntapanos jää kovin vähäiseksi. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ihmisen on tehtävä valinta: haluaako hän panostaa hiilihydraatteihin vai rasvoihin. Sekä rasvojen että hiilihydraattien runsas nauttiminen samanaikaisesti johtaa havaintojeni mukaan herkästi nälänhallinnan menettämiseen, lihomiseen ja terveysongelmiin.
Vähän ja paljon liikkuville on yhteistä, että valitaan ravintorasvat luonnollisista lähteistä. Se jääkaapissa vielä oleva margariini käytetään kenkien lankkaamiseen tai pyörän ketjujen rasvaamiseen. Ihmisravinnoksi se ei kovinkaan hyvin sovellu. Sinun pitää syödä voita, kovettamattomia kasviöljyjä ja tietenkin rasvaista kalaa. Hiilihydraatit valitset mieluusti maanpäällisistä kasviksista. Mikäli leipää syödään, suositaan ehdottomasti kokojyvästä valmistettuja tuotteita. Vältetään esimerkiksi Sydänmerkillä varustettuja sokerikorppuja. Proteiinit haetaan mieluiten eläinkunnasta. Kasviksien varaan jätetty proteiinien saanti vaatii kovia ponnisteluja ja viitseliäisyyttä. Syökää kalaa, lihaa ja joskus vaikkapa papuja.
Miksi tehdä ruokavalio tämän vaikeammaksi?
Tässä sarjassa on ilmestynyt aiemmin nämä kirjoitukset:
Tämä kirjoitus kuuluu siihen sarjaan kirjoituksiani, joissa pyrin mahdollisimman suureen yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Tämän lukemiseen menee viisi minuuttia. Pohdittavaa voi kuitenkin riittää koko päiväksi. Kyse on nyt nimittäin siitä mitä sinun pitäisi syödä voidaksesi mahdollisimman hyvin. Me puhumme sinun ruokavaliostasi.
Ruokavaliota (dieettiä) voi noudattaa vaikka ei laihduttaisikaan. Paras ruokavalio on sellainen jota voi noudattaa koko elämänsä ajan. Tämän tiedon varassa me teemme joka päivä ruokavalintoja kaupassa. Mitä laittaisimme ruoaksi? Edistääksemme terveellisiä valintojamme ruokakaupassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta on tehnyt meille suosituksia, joilla me suomalaiset voimme pysyä terveenä. Nämä suositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Todennäköisesti tämä ns. lautasmalliin perustuva ruokavalio sopii oikein hyvin sellaisille ihmisille, jotka liikkuvat paljon. Ravitsemusneuvottelukunnan jäsenten edustamat kaupalliset näkökohdat ja teolliset kytkökset ovat johtaneet siihen, että joidenkin ruokien asema korostuu liiaksikin. Erityisesti tuo vankka tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden suosiminen on saavuttanut lähes käsittämättömät mittasuhteet. Ei voi olla järkevää noudattaa sellaista ruokavaliota, joka johtaa väistämättömään lihomiskierteeseen: paljon perunaa, leipää, pastaa ja makeita välipaloja.
Onneksi on keksitty Sydänmerkki! Kun teet sillä tavalla, että vältät Sydänmerkillä varustettuja ruoka-aineita (pois lukien äskettäin Sydänmerkin saaneita hedelmiä ja vihanneksia, niitä voit valita kohtuullisia määriä!), voit noudattaa ruokavaliota, joka sopii useimmille ihmisille. Kyseessä on silloin ns. hiilihydraattitietoinen ruokavalio. Lue esimerkiksi Hiilihydraattitietoisuuden Suomen historia. Se on joustava elämäntilanteiden mukaan muuttuva, kaupallisista kytköksistä lähes vapaa ruokavalio, jota voin lämpimästi suositella. Tämä ruokavalio nimittäin on sillä tavalla järkevä, että se ottaa huomioon sen yksinkertaisen asian, että ravinnon hiilihydraattikuorma vaihtelee terveystilan ja liikunta-aktiviteetin mukaan. Ei tämäkään ruokavalio ole ongelmaton. On itse asiassa mahdotonta laatia kaikille ihmisille sopivaa yhtä ja samaa ruokavaliota. Me olemme niin erilaisia. Aika lähelle ihannetilannetta kuitenkin päästään hiilihydraattitietoisuudella.
Terve ihminen, jolla ei ole diabetesta (sokeritautia) tai sen esiasteita, eikä myöskään metabolista oireyhtymää, voi syödä paljon hiilihydraatteja. Sama koskee ihmistä joka liikkuu tosi paljon. Hän voi myös syödä runsaasti hiilihydraatteja. Sen sijaan aineenvaihduntasairauksien runtelema ihminen tekee viisaasti jos hän syö vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa sekä korkealaatuisia proteiineja. Varsinkin jos liikuntapanos jää kovin vähäiseksi. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ihmisen on tehtävä valinta: haluaako hän panostaa hiilihydraatteihin vai rasvoihin. Sekä rasvojen että hiilihydraattien runsas nauttiminen samanaikaisesti johtaa havaintojeni mukaan herkästi nälänhallinnan menettämiseen, lihomiseen ja terveysongelmiin.
Vähän ja paljon liikkuville on yhteistä, että valitaan ravintorasvat luonnollisista lähteistä. Se jääkaapissa vielä oleva margariini käytetään kenkien lankkaamiseen tai pyörän ketjujen rasvaamiseen. Ihmisravinnoksi se ei kovinkaan hyvin sovellu. Sinun pitää syödä voita, kovettamattomia kasviöljyjä ja tietenkin rasvaista kalaa. Hiilihydraatit valitset mieluusti maanpäällisistä kasviksista. Mikäli leipää syödään, suositaan ehdottomasti kokojyvästä valmistettuja tuotteita. Vältetään esimerkiksi Sydänmerkillä varustettuja sokerikorppuja. Proteiinit haetaan mieluiten eläinkunnasta. Kasviksien varaan jätetty proteiinien saanti vaatii kovia ponnisteluja ja viitseliäisyyttä. Syökää kalaa, lihaa ja joskus vaikkapa papuja.
Miksi tehdä ruokavalio tämän vaikeammaksi?
Tässä sarjassa on ilmestynyt aiemmin nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia...
- ...aikuisten aivovammoista
- ...avokadosta
- ...korkeasta verenpaineesta
- ...laihdutusvalmisteista
- ...lantusta
- ...liikkujan ravinnosta
- ...metabolisesta oireyhtymästä
- ...nauriista
- ...parsasta
- ...piilorasvasta
- ...rasvamaksasta
- ...ravintorasvoista
- ...ravintovalistuksesta
- ...syömisen säätelystä
- ...terveellisistä rasvoista
- ...urheilijan lihaksista
- ...virvoitusjuomista
- ...voista
- ...väsymyksestä
perjantaina, huhtikuuta 18, 2008
Hippokrates on kuopattu kauan sitten!
*
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja räväkästi. Olkoon tämä kirjoitus esillä viikon verran jatkokommentointianne varten.
Minulle sataa myötätuntoa osoittavia viestejä ympäri maailmaa (heh!) koskien yllättäen peruuntuneita diabetesluentojani kahdella eri paikkakunnalla Suomessa. Niissä oli tarkoitus tarkastella hyvin avoimesti ja kiihkottomasti diabeetikon ravitsemusta uudistettujen suomalaisten Diabeteksen ravitsemussuositusten pohjalta ja tuoda esille USA:ssa ja Ruotsissa hyväksytyt (mutta Suomessa vaietut!) tästä poikkeavat ravitsemussuositukset. Olin pyytänyt paikalle paikkakunnan lääkäreitä, diabeteshoitajia ja tietenkin paikkakunnan diabeetikkoja. Asia oli kaikin puolin selvä ja diabetesyhdistys, joka minut oli kutsunut, odotti minua innokkaasti paikalle. En ymmärrä miksi luennot piti peruuttaa? Olisikohan jonnekin luennosta kertovan informaation joukkoon lipsahtanut paniikkireaktioita erityisesti lääkärikunnassa aiheuttava A-kirjaimella alkava dieetti? Yleensä yritän näitä paniikkikohtauksia vältellä puhumalla Hys hys -ruokavaliosta.
Nimimerkki "Pappa" sanailee oivalliseen tyylinsä minulle (käänsin tekstin normaalille suomenkielelle ja korjasin virhelyönnit): Diabetekseen sairastuneiden kehitykseen liittyy valtava bisnes, joka ei varsinaisesti liity suoraan sokeritasapainon säätelyyn käytettäviin lääkkeisiin. Luulen, että itse insuliinibisnes ei ole se millä se varsinainen potti kerätään lääkeyrityksille. Se millä rahat kerätään on diabeteksen oheissairauksiin liittyvä lääkitys! Useinhan asiaan liittyy verenkiertoelimistö, verenpaine, kolesteroli jne. Näihin löytyy sopiva lääkearsenaali. Oheissairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ei ole halpaa jos se tehdään terveydenhuollon hoito- ja lääkintäkeinoin. Ruokapöydässä tehtynä se saattaisi olla varsin halpaa. Tuskinpa sitä tulevat ne tukemaan, jotka menettävät bisnestään.
Hyvin sanottu!
Eräs tiedemies (vau! minulla on tiedemiesystäviäkin!) epäilee, että vaarallista luennossani voi olla se hiilihydraattitietoisuuden mukanaan tuoma verensokerien parantuminen.
Eräs lääkäri kirjoittaa minulle: En kovasti yllättynyt saamastasi palautteesta. Se pitää vain kestää, kun leikkiin käy. Toivon, että hallitset tunnelmasi, nautit syntymäpäivästä ja jaksat jatkaa. Eihän tässä pelosta voi olla kyse. Sitkeydestä ja kestävyydestä paremminkin on kyse.
Jatketaan vielä "Papan" ajatuksilla: Diabeetikko kannattaa pitää pitkään elossa, mutta ei niin kovin terveenä. Mitenköhän tuossa tilanteessa optimoidaan rahan tuotto? Varmaan tätä varten löytyy laskelmat. Tämä on julmaa puhetta. Bisneksen etiikka ja moraali on kirjoitettu viime kädessä setelipaperille. Hurskastelkoon asian johdosta kuka vaan millä tavalla tahansa.
Hippokrates on kuopattu kauan sitten.
Tämä teksti on vapaasti median käytettävissä.
Lisäys: Sain äsken tietää, että Lars-Erik Litsfeldtille kävi Ruotsissa samalla tavalla kuin minulle. Tässä kopio Litsfeldtin kohtalosta:
För ett år sedan erbjöd jag mig att komma till diabetesföreningen i Uppsala och berätta min historia. Jag skrev såhär:
Olen näköjään hyvässä seurassa. Kiitos Martti vihjeestä!
Kommentteja?
Tätä kirjoitusta kommentoidaan vilkkaasti ja räväkästi. Olkoon tämä kirjoitus esillä viikon verran jatkokommentointianne varten.
Minulle sataa myötätuntoa osoittavia viestejä ympäri maailmaa (heh!) koskien yllättäen peruuntuneita diabetesluentojani kahdella eri paikkakunnalla Suomessa. Niissä oli tarkoitus tarkastella hyvin avoimesti ja kiihkottomasti diabeetikon ravitsemusta uudistettujen suomalaisten Diabeteksen ravitsemussuositusten pohjalta ja tuoda esille USA:ssa ja Ruotsissa hyväksytyt (mutta Suomessa vaietut!) tästä poikkeavat ravitsemussuositukset. Olin pyytänyt paikalle paikkakunnan lääkäreitä, diabeteshoitajia ja tietenkin paikkakunnan diabeetikkoja. Asia oli kaikin puolin selvä ja diabetesyhdistys, joka minut oli kutsunut, odotti minua innokkaasti paikalle. En ymmärrä miksi luennot piti peruuttaa? Olisikohan jonnekin luennosta kertovan informaation joukkoon lipsahtanut paniikkireaktioita erityisesti lääkärikunnassa aiheuttava A-kirjaimella alkava dieetti? Yleensä yritän näitä paniikkikohtauksia vältellä puhumalla Hys hys -ruokavaliosta.
Nimimerkki "Pappa" sanailee oivalliseen tyylinsä minulle (käänsin tekstin normaalille suomenkielelle ja korjasin virhelyönnit): Diabetekseen sairastuneiden kehitykseen liittyy valtava bisnes, joka ei varsinaisesti liity suoraan sokeritasapainon säätelyyn käytettäviin lääkkeisiin. Luulen, että itse insuliinibisnes ei ole se millä se varsinainen potti kerätään lääkeyrityksille. Se millä rahat kerätään on diabeteksen oheissairauksiin liittyvä lääkitys! Useinhan asiaan liittyy verenkiertoelimistö, verenpaine, kolesteroli jne. Näihin löytyy sopiva lääkearsenaali. Oheissairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ei ole halpaa jos se tehdään terveydenhuollon hoito- ja lääkintäkeinoin. Ruokapöydässä tehtynä se saattaisi olla varsin halpaa. Tuskinpa sitä tulevat ne tukemaan, jotka menettävät bisnestään.
Hyvin sanottu!
Eräs tiedemies (vau! minulla on tiedemiesystäviäkin!) epäilee, että vaarallista luennossani voi olla se hiilihydraattitietoisuuden mukanaan tuoma verensokerien parantuminen.
Eräs lääkäri kirjoittaa minulle: En kovasti yllättynyt saamastasi palautteesta. Se pitää vain kestää, kun leikkiin käy. Toivon, että hallitset tunnelmasi, nautit syntymäpäivästä ja jaksat jatkaa. Eihän tässä pelosta voi olla kyse. Sitkeydestä ja kestävyydestä paremminkin on kyse.
Jatketaan vielä "Papan" ajatuksilla: Diabeetikko kannattaa pitää pitkään elossa, mutta ei niin kovin terveenä. Mitenköhän tuossa tilanteessa optimoidaan rahan tuotto? Varmaan tätä varten löytyy laskelmat. Tämä on julmaa puhetta. Bisneksen etiikka ja moraali on kirjoitettu viime kädessä setelipaperille. Hurskastelkoon asian johdosta kuka vaan millä tavalla tahansa.
Hippokrates on kuopattu kauan sitten.
Tämä teksti on vapaasti median käytettävissä.
Lisäys: Sain äsken tietää, että Lars-Erik Litsfeldtille kävi Ruotsissa samalla tavalla kuin minulle. Tässä kopio Litsfeldtin kohtalosta:
För ett år sedan erbjöd jag mig att komma till diabetesföreningen i Uppsala och berätta min historia. Jag skrev såhär:
Hej
Om ni vill kan jag komma och hålla föredrag om hur jag fick bukt med min diabetes. Jag gör det gratis eftersom jag ömmar för just diabetiker, dessutom bor jag i Uppsala så det är ju inga resekostnader heller. Jag har en hemsida, www.fettskramd.se där ni kan läsa mer om mig.
Med vänlig hälsning
Lars-Erik Litsfeldt
-----------------------------------------------
En kort tid efteråt kom detta på mejlen, dock inte med Anita som avsändare:
Hej alla
Undrar bara om ni också fått mail från den här mannen. Vi kan ju inte på några villkor ställa oss bakom den här dieten. Den har inget med vetenskap och beprövad erfarenhet att göra.
Hoppas ni andra gör som vi i Uppsala - tackar NEJ!
Hälsningar Anita
Detta var ett varningsmejl som tydligen gått ut till alla diabetesföreningar i Sverige. Som väl var fanns det föreningar som inte blint följde detta dekret. Tur att det finns de som vågar tänka själva och framförallt vara öppna. Är man inte det kan man aldrig lära sig något nytt. Detta gäller naturligtvis mig själv också. Under min resa till Polen nyligen upplevde jag saker som strider mot allt förnuft. Det är dock inget jag vill skriva om eftersom jag då skulle klassas som ett ännu värre nutcase än vad många tycker att jag är idag. Men jag har förstått att man inte ska dissa sådant man inte vet något om, prövat eller läst in sig på.
Lyhyt selostus suomeksi: Lars-Erik Litsfeldt ilmoittaa Uppsalan diabetesyhdistykselle, että hän voi tulla ilmaiseksi kertomaan miten hän sai diabeteksensa hallintaan. Häntä ei jostain syystä otettu avosylin vastaan, vaan hänestä varoitettiin, että häntä ei missään nimessä saisi päästää luennoimaan. Kuulemma hänen edustamallaan linjauksella ei ole mitään tekemistä tieteen ja vakiintuneen käytännön mukaan. (Kuitenkin Socialstyrelsen nimenomaan hyväksyi juuri tuon ruokavalion tieteelliset perusteet!).Olen näköjään hyvässä seurassa. Kiitos Martti vihjeestä!
Kommentteja?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)