perjantaina, elokuuta 06, 2010

Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa

*
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Kuusela on tullut kesälomalta. Kesälomalta on palannut myöskin Suomen Lääkärilehti. Pääkirjoituksen laatijoina Lääkärilehdessä on kaksi ehkä Suomen ylimielisintä professoria: Jaakko Tuomilehto ja Matti Uusitupa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Sitä ei pidä ottaa herjauksena, ei edes kovinkaan vakavasti, kunhan nyt tämän vain totean.

Professorit Tuomilehto ja Uusitupa kehuvat aikaansaannoksillaan D2D -nimisessä diabetesprojektissa. He tuntevat erittäin hyvin tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät riskitekijät, joihin sitten ovat pyrkineet vaikuttamaan: lihavuus, vähäinen liikunta, vähäinen ravintokuidun saanti ja liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kun näihin riskeihin on vuosina 2003-2008 pyritty vaikuttamaan, tuloksena on, että maassamme on entistä enemmän tyypin 2 diabeetikkoja.

Vähänkin asiasta perillä olevat aavistavat, että professorit ovat väärässä ja heidän projektinsa on pahasti epäonnistunut. Asumme kuitenkin Suomessa, joten en yllättyisi vaikka lakiin kirjattaisiin, että parivaljakon kanssa eri mieltä olevat, pakotetaan vaikka väkisin luopumaan kritiikistään. Jäljelle jää tuhon tielle vievän terveyspoliittisen agendan toteutus vuodesta toiseen. Milloin tämä älyttömyys tajutaan kaikessa laajuudessaan?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Jos asiantuntijat katsovat tuntevansa hyvin diabeteksen riskitekijät, niiden poistaminen on onnistunut huonosti nykyisillä elämäntapaohjeilla ja itse taudin hoito lääkityksellä. Onnistunutta hoitoa ei ole diabeetikon lisääntyvä paino lisääntyvine insuliiniannoksineen. Liikunta ei siinä tilassa tahdo onnistua. DEHKO/vastaavien tutkimusten tuloksista on ylioptimistinen näkemys."

Paluu parivaljakon huseeraamista edeltävään aikaan edellyttäisi terveyspolitiikan täyskäännöstä, muutaman muunkin ihmisen siirtämistä ennenaikaiselle eläkkeelle ja uuden terveysajattelun esille tuomista. Onko nykyisellä tutkijasukupolvella rohkeutta tähän? Puuttuuko päättäjiltämme tarvittavaa osaamista? Osataanko mahdollinen osaamisvaje paikata ennakkoluulottomasti toimien vain parhaimmalla mahdollisella tavalla?

Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Järkyttävät aineenvaihduntasairauksien kasvuluvut on käännetty sairaan viaksi ja liikunnasta tai paremminkin sen puutteesta tehty suuri syntinen. Tiedottamisen pitäisi pikimmiten pohtia, miten pyörä saataisiin peruutusvaihteelle, jotta edes jonkinlainen uskottavuus palautuisi. Olisiko se edes mahdollista Suomessa?"

Nykyinen meno ei voi jatkua!

Lukekaa mainittujen professoreiden pääkirjoitus Timo Kuuselan blogista. Kommentoikaa vaikka tässä terveysblogissani (Kuuselan blogissa voi myös kommentoida, mutta se vaatii järjestelmään kirjautumisen) ja vastatkaa kysymykseen: Mitä pahaa maamme diabeetikot ovat tehneet, että ansaitsevat tällaista järkyttävän huonoa, virallista hoitoa?

Muita kirjoituksia aiheesta:
Lasten diabetes ja D-vitamiiniRuotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...Diabeetikkourheilijan VHH-kokeiluDiabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista SuomessaVihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidostaDiabetes karkaa käsistä

Vitamiinivettä tarjolla

*
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.

Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.

Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:

"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."

Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?

Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.

Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!

Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.

Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.

Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?

Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010

Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:

Roska myy kymmenen kertaa paremmin kuin tieto


torstaina, heinäkuuta 29, 2010

Ota 30 askelta!

**
Jaakko Halmetoja on tamperelainen ravintovalmentaja, luennoitsija, personal trainer, terveysinspiraattori ja suklaa-alkemisti, jonka intohimona on luonnonmukaisen ravitsemuksen ja elämäntavan yhdistäminen ympärillämme vallitseviin olosuhteisiin. Jaakko on luennoinut ja valmentanut hyvinvoinnista ja huippusuorituskyvystä kiinnostuneita ihmisiä yritys- ja urheilumaailmassa vuodesta 2008 lähtien.

Tutustuin hänen suunnittelemaansa sähköiseen online-ravintovalmennukseen: 30 askelta. Se käy käytännönläheisesti läpi kolmekymmentä suomalaisen ravinnon keskeistä aihealuetta. Tuote on suunniteltu sellaiseksi, että jokaiselle päivälle on yksi askel. Kukin askel on parin sivun pituinen, erittäin selkeä lukuelämys ja se on helppolukuinen raikkaine kuvituksineen. Askeleet on jaettu kolmeen kategoriaan: 1) korvaaminen, 2) kokeilu ja 3) käytäntö.

Halmetoja kertoo seikkaperäisesti, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat kehomme toimintaan. Jos et vielä ole herännyt syömään lisä- ja säilöntäaineetonta puhdasta luomuruokaa, niin heräät viimeistään luettuasi tämän Halmetojan "30 askelta". Heräät muuttamaan ainakin jotakin osaa ruokavaliossasi.

Halmetoja on nähnyt todella paljon vaivaa ja käynyt läpi satoja tuotteita, tutkinut niiden ravintosisällöt ja valmistusmenetelmät, valiten niistä sinulle parhaimmat (= puhtaat ja ravintoainetiheimmät) tuotteet. Hän on ottanut huomioon myös ruuan pakkaustavan merkityksen sen säilymiseen, sekä mahdollisten pakkauksesta liukenevien ainesosien vaikutuksen terveyteen.

Halmetoja on etsinyt sinulle puhtaimmat ja parhaimmat tuotteet, ottaen huomioon myös köyhän opiskelijan budjetin. Vaikka luomuruoka maksaakin "tavallista" ruokaa enemmän, sinun ei siis tarvitse olla varakas syödäksesi huipputerveellisesti. Itse asiassa luomuruoka onkin sitä "tavallista" ruokaa ja teollisesti tuotettu ruoka "erikoista". Nykyäänhän nuo arvot menevät herkästi toisinpäin. Ennen vanhaan luomuruoka oli itsestäänselvällä tavalla sitä "tavallista" ruokaa.

"Muista, että ravinteiden puutos alkaa lopulta oireilla kehossamme väsymyksenä, ylipainona ja erilaisina sairauksina", valistaa Halmetoja. Siksi sinun tulisi syödä mahdollisimman ravinnetiheää ja puhdasta ruokaa. "30 askelta" –tuotteessa Halmetoja kertoo sinulle miten.

Sinun ei edes tarvitse itse pähkäillä kaupassa mikä tuote valita, sillä Halmetoja on tehnyt sen puolestasi reseptejä ja kauppalistaa myöten. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka tehdä maukasta viherpirtelöä. Terveelliset viherpirtelöt avaavat sinulle aivan uuden, maukkaan maailman!

"Vihreät vihannekset alkalisoivat kehoamme (niiden palamistuote elimistössämme on emäksinen). Tämä on loistava asia kehossamme vallitsevan happoemästasapainon normalisoimiseksi, koska suurimmalla osalla meistä keho on jatkuvasti äärimmäisen happamassa tilassa. Kyseinen tasapaino on yksi merkittävimmistä kehomme lukuisista tasapainoista ja sen korjaantuminen saa aikaan usein läjän erilaisia terveyshyötyjä. Lisää energiaa, painon putoamista ja parempaa vastustuskykyä", kertoo Halmetoja. Kehon happamuus lisää sairastumisriskiä, ja tähän voit siis vaikuttaa ravinnolla.

Mielenkiintoisia ovat seuraavat tutkimustulokset Halmetojan sanoin: "Alkuperäiseen ja kuumentamattomaan ravintoon palatakseni. Vanha tapa on ollut syöttää sioille kuumennettuja perunoita raakojen perunoiden sijasta, koska on huomattu että siat lihovat näin huomattavasti helpommin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kuumennettua ruokaa syöneet hiiret saivat kaikki samat vaivat ja oireet, joita yhteiskuntamme enenevissä määrissä sairastaa (diabetes, osteoporoosi, syöpä...) Raakaa ravintoa syövä vertailuryhmä ei näitä oireita saanut. Kuumennettua ruokaa syöneen vertailuryhmän ravinnon vaihto raakaravintoon taas lopetti tautien oireet. Tiivistettynä: kuumentamattomien ja alkuperäisempien, tuoreiden ruoka-aineiden lisääminen omaan ruokavalioon lisää energiaa ja suorituskykyä."

Ymmärrätkö siis nyt, kuinka tärkeää oikeanlainen ravinto on terveydelle!

Elintapojen muutos on pitkäjänteinen prosessi. Sinun ei tarvitse heti tehdä kaikkia kolmeakymmentä askelta, vaan jo muutaman askeleen muutos ruokavaliossasi saa aikaan positiivisia vaikutuksia olotilassasi. "30 askelta" –ohjelman avulla ruokailutapojen muuttaminen on helppoa ja turvallista! Luet vain päivän askeleen ja teet tarvittavat muutokset. Ostat esimerkiksi voita margariinin tilalle. Lähde sinäkin 30 askeleen mittaiselle matkalle!

Tuotteen voi ostaa esimerkiksi nettikaupasta tai tiedustella suoraan Halmetojalta.

Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Mikä ihmeen Nutrix?TerveysruokaaViisi minuuttia monivitamiinituotteistaKirjoittajavieras: Olli PostiViisi minuuttia gojista

tiistaina, heinäkuuta 27, 2010

Viisi minuuttia monivitamiinituotteista

**
Ravitsemus ja terveys -blogia kirjoittava maallikko Jari Ristiranta on koonnut hyvin yhteen listan vitamiineista ja hivenaineista, joille Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa saantisuosituksia. Täydensin ja muokkasin vähän Ristirannan listaa ja tarjoan sinulle viisi minuuttia arvokasta aikaa vieväsi tietopaketin luonnon monivitamiinituotteista. Näitä listassa mainittuja ruoka-aineita syödessäsi et voi mennä pieleen! Syö ykkösruokaa! Vältä nollaruokaa!

SYÖ NÄITÄ LUONNON MONIVITAMIINITUOTTEITA!


  • Kalaa. Syö kalaa monipuolisesti. Välillä pieniä kaloja, välillä suuria, merikalaa ja järvikalaa, kotimaista ja ulkomailta tuotua. Kalasta saa runsaasti A-, D- ja E-vitamiineja, B3-, B6- ja B12-vitamiineja. Mineraaleista kannattaa erityisesti mainita kalsium, fosfori, rauta, sinkki, jodi ja seleeni. Lisäksi terveystietoiset osaavat arvostaa runsasta omega-3-rasvahappojen saantia hyvin imeytyvässä muodossa. Mitä rasvaisempi kala, sen parempi. Maistakaa kaikki loheen kyllästyneet välillä nahkiaista ja ankeriasta!
  • Maksaa. Jos haluat syödä vitamiinipommin, silloin syöt maksaa. Maksasta saa runsaasti A-vitamiinia, B2-, B3-, B6-, B9 ja B12-vitamiinia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.
  • Lihaa. Kaikenlaisten viherpiipertäjien kauhuksi aion nyt suositella teille monipuolisesti ja runsaasti lihaa, valkoista ja punaista, luomua (mieluusti) ja tehotuotettua sekä riistaa. Älkää tehkö elämäänne turhan vaikeaksi ryhtymällä täysvegaaneiksi. Lihaa syömällä saa runsaasti B1-, B2-, B3-, B6- ja B12-vitamiineja, sinkkiä ja seleeniä.
  • Munuaista. Pakko se on myöntää, että munuainen on oiva sisäelin. Kaikille tämä herkku ei maistu, mutta pyydän kokeilemaan, olisiko terveys sittenkin arvokkaampaa kuin kaikenlainen hienostelu. Ei muuta kuin munuaista sisuksiin ja terveys pelittää! Munuaisista saa runsaasti B2-, B9, ja B12-vitamiinia, rautaa ja seleeniä.
  • Merilevää. Superfoodilmiö on mahdollisesti tuonut suomalaisiin ruokapöytiin jotakin eksoottista kokeiltavaa. Parhaimmasta päästä tämän suhteen on Suomessa vielä aika tuntematon ruoka-aine, merilevä. Merilevästä saa runsaasti B1- ja B2-vitamiinia, magnesiumia, rautaa ja jodia.
  • Kananmunaa. Taas mennään munalla töihin! Toivottavasti kukaan kananmunia vihaava terveysterroristi ei saa enää palstatilaa suomalaismediassa. Käsittämätön kananmunien viha on syytä kääntää rakkaustarinaksi. Sillä kananmunassa on "kaikki"! Siinä on fosforia, rautaa, sinkkiä, jodia, seleeniä, A-, D-, E-, B2- B9- ja etenkin B12-vitamiinia ihan reilu määrä. Kananmuna ansaitsee kunniamaininnan suomalaisten ruokapöydässä!
  • Marjoja. Kun haluat hoitaa terveyttäsi sinun on syytä muistaa nauttia päivittäin metsä- ja puutarhamarjoja. Kerää talteen kesän ja syksyn sato. Nauti luonnonmarjoja tuoreeltaan! Marjoissa on C-vitamiinin lisäksi runsaasti A- ja E-vitamiinia, hyödyllisiä antioksidantteja ja mineraaleista kannattaa mainita kalium, kalsium, rauta, magnesium, sinkki, seleeni ja mangaani. Erikoisuutena pitää vielä erikseen mainita tyrni, sillä siinä marjassa on vitamiinien lisäksi hyviä rasvahappoja. Jos syö runsaasti marjoja, ei tarvitse syödä hedelmiä. Kun on suomalaisten luomuhedelmien sesonki, sitten voi niitäkin hieman nauttia, mutta marjoja on hyvä nauttia ympärivuotisesti, joka päivä.  

Hieman yllättävää oli kasviperäisten elintarvikkeiden huono sijoittuminen listalla. Vain C-vitamiinin, kaliumin ja magnesiumin parhaat lähteet ovat kasviperäisiä. Muissa vitamiineissa ja hivenaineissa eläinkunta on vahvoilla. Myös viljatuotteet ovat harvinainen näky. Ihmiselle näyttäisi siis sopivan aivan erinomaisesti sekaruoka, joka rakentuu eläinkunnan tuotteiden varaan. Lisukkeeksi otetaan sitten kasvikunnan tuotteita. Onko ymmärretty?

Lähde: Ristirannan blogiteksti ja omat havainnot

Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt mm. nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia macasta

Viisi minuuttia avokadosta



Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Syökää lihaaSydänystävällisiä marjojaLuonto voittaa!Tyrni on tutkitusti terveellistäD-vitamiinia urheilijoilleVeteraaniurheilija ruokakaupassa

torstaina, heinäkuuta 22, 2010

Yksinkertaista pohdintaa aiheesta kuntourheilu ja hiilihydraatit

**
Olette tottuneet siihen, että tästä terveysblogista saatte lukea yksinkertaista tekstiä. Suokaa anteeksi kun taas tulee niin tavattoman yksinkertaista pohdintaa: miten vähillä hiilihydraateilla kuntourheilu vielä sujuu? Poimin tähän yhteisesti pohdittavaksemme terveysteeman, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hyvin kiintoisa.

Olen asettanut itseni alttiiksi "tieteelliselle ihmiskokeelle" tämän alkukesän aikana, eli 2.5.2010 lähtien olen noudattanut ns. Dukanin dieettiä, jossa syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraatteja. "Pahimmillaan" hiilihydraattien saanti jäi 18-20 gramman tasolle päivittäin (tämä on erittäin vähän hiilihydraattia!). Dieettini edettyä vaiheeseen 3 (Tasaus) olen ruokapäiväkirjani avulla selvittänyt nykyisen hiilihydraattitasoni ja todennut syöväni noin 90 grammaa hiilihydraatteja (sekin on normaalia vähemmän hiilihydraatteja). Dieetti on toiminut minulla yllättävän hyvin. Olen menettänyt noin 6 kiloa elopainoa ja rasvaa on lähtenyt pääosin vartalon keskiosasta. Mahdun taas erittäin tiukkoihin farkkuihini! Näläntunne on pysynyt hyvin hallinnassa. Jatkuvasta energiavajeestani huolimatta en ole tuntenut oloani heikoksi ja nälkä ei ole ollut missään vaiheessaa kovinkaan paha. Kananmunia, lihaa ja kalaa on nautittu runsaasti, nam nam!

Pienestä urheiluvammasta johtuen en enää ole kilpaillut veteraanikisoissa, mutta olen tietenkin edelleen pitänyt yllä kuntoani juoksu- ja kävelylenkeillä 4-6 kertaa viikossa. Siirryttyäni noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliotani huomasin juoksulenkkien sujuvan tahmeasti. Pienikin vauhdinlisäys teki olon epämukavaksi. Hiljaa hölkötellen pystyin tekemään lenkkini jotenkuten sujuvasti ja hölköttely on äärettömän mukavaa ja rentouttavaa. Vauhdinpito oli pakko unohtaa.

Minulle oli selitetty ja olin kirjallisuudessakin törmännyt seuraavaan käsitykseen: "Kun riittävän pitkään elää vähillä hiilihydraateilla, elimistö mukautuu tilanteeseen ja lenkkeilyn pitäisi tuntua taas mukavammalta." Minun täytyy tunnustaa, että kahdenkaan kuukauden sopeutumisjakso ei tuonut minulle helpotusta. Saattaa olla, että sopeutuminen vie vielä pitemmän aikaa kuin muutama kuukausi, tai sitten sopeutumisilmiötä on vahvasti liioiteltu.

Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Pystyn vaivattomasti lisäämään vauhtia ja juoksu tuo näin enemmän nautintoa. Maisemat vaihtuvat nopeammin. Edelleenkin noudatan siis selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä). En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.

Olisi mukava kuulla onko lukijapiirissä sellaisia kuntourheilijoita (mahdollisesti huippu-urheilijoita), jotka onnistuvat harjoittelemaan hyvällä menestyksellä erittäin vähillä hiilihydraattimäärillä (20-50 grammaa hiilihydraattia päivässä)? Voitte vastata kommenttiosioon tai henkilökohtaisesti sähköpostilla (en paljasta henkilötietojanne; ilmaiskaa jos ette halua asiaanne käsiteltävän edes nimettömästi).

Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKirsikkajuomaa juoksijoilleIäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempään

maanantaina, heinäkuuta 19, 2010

Suomen kolme Olavia

***
Toimittaja ja kirjailija Matti Hannus kirjoitti aivan mahtavan kirjan Suomen kolmesta Olavista "Olaveihin Suomi luotti" (SUL Julkaisut, 2009). Olen lukenut kirjaa sillä mielellä, löytyykö kirjasta jotain ammennettavaa nykyjuoksijoillemme? Millaisia Olavit olivat luonteeltaan? Miten he harjoittelivat? Kävivätkö ulkomaanleireillä?

Vuonna 1957 tapahtui jotain merkittävää Suomen urheiluhistoriassa. Nimittäin kolme suomalaisjuoksijaa rikkoi Turun Urheilupuistossa 1500 metrin maailmanennätyksen. Eikä siinä kaikki: heillä oli kaikilla sama etunimi - Olavi! Siis Olavi Vuorisalo, Olavi Salsola ja Olavi "Tankki" Salonen.

Tarkastellaanpa heitä hieman lähemmin. Mitä yhtäläisyyksiä löytyy? Kellään Olaveista ei ollut henkilökohtaista valmentajaa, mutta he kaikki luottivat itseensä harvinaisen vankasti, ja he kaikki kulkivat omia polkujaan. Kaikki Olavit ovat syntyneet vuonna 1933. Kaksi heistä on yhä elossa (Vuorisalo ja Salonen).

Fyysisesti ja psyykkisesti Olavit ovat täysin erilaisia, mutta heillä on silmiinpistävän samanlaiset juoksutulokset. Yksi samanlainen luonteenpiirre heiltä löytyy: periksiantamattomuus.

Olaveja yhdistää myös se, ettei kukaan heistä käynyt ikinä ulkomaan leireillä. Tämä antaa Suomen nykyisille juoksijoille toivoa; voi pärjätä ilman ulkomaan leirejäkin. Tosin kestävyysjuoksun taso on nykyään aivan eri luokkaa kuin Olaveiden aikana, mutta Olavien 1500 metrin ennätykset ovat kova pala Suomen nykyisillekin juoksijoille, vaikka nykyisin ei enää kilpailla hiilimurskaradoilla. Esimerkiksi Olavi Salsolan ja Olavi Salosen vuonna 1957 juokseman maailmanennätyksen 3.40,2 on tänä vuonna (2010) alittanut vain Jonas Hamm (3.39,93) ja viime vuonna Jukka Keskisalo (3.38,90). Niclas Sandells pääsi lähelle (3.40.30).

Olavi Vuorisalo
Vuorisalo oli Olaveista nopein, huippukunnossa yksi maailman tyylikkäimmistä mailereista. Hänen juoksutyylinsä oli kaunis, irtonainen ja lievästi etukumarainen. Hän on mielipiteissään aina luja ja ehdoton, ja hän on kovin suorapuheinen, oli asia mikä tahansa. Hän puhuu kaiken minkä ajattelee, mikä ei kaikkia miellytä.

Vuorisalolla oli äärimmäisen, jopa kiusallisen vahva itsetunto. Vuorisalo tiesi aina, mitä tekee ja mihin pystyy. Vuorisalon kuningasajatus oli: "Urheilijan pitää pystyä ajattelemaan itse". Hänellä eivät juoksusaavutukset nousseet päähän, vaan hän oli vaatimattomista vaatimattomin persoona.

Vaikka Vuorisalo on hiljainen herrasmies, hänen sisällään on tulinen sielu ja rautainen tahto, eikä hänen mielenrauhansa järky helposti. Tämä auttavainen, lämmin ihminen ajattelee syvällisesti. Vuorisalo on elämäntavoiltaan säännöllinen ja jääräpäinen, mikä on varmasti ollut avuksi hänen urheilu-urallaan. Hän ei suonut itselleen helpotuksia.

Olavi Salsola
Salsolan juoksuaskel oli helpompi ja vaivattomampi kuin muilla Olaveilla. Hän juoksi nopearytmisesti, rinta kaarella. Salsola oli Olaveista herkin, arvoituksellisin ja itsetietoisin. Hän oli älykäs, sivistynyt, avoin ja puhelias, miellyttävä keskustelija, mutta toisaalta itsekeskeinen, ristiriitainen, hankala, määrätietoinen ja kuulemma leuhka.

Salsola oli poikasena hulivili, mutta ryhdistäytyi opiskelun ja urheilun ansiosta. Hän joutui usein rehtorin puhutteluun. Hän jättikin lyseon kesken ja meni aliupseerikouluun ja vuonna 1954 Tampereen teknilliseen kouluun.

Kuten Vuorisalo, oli Salsolakin suorasukainen sekä vilpitön sanoissaan ja teoissaan. Hän oli äärimmäisen itsekeskeinen, ja pelkäsi häviötä yli kaiken. Päällepäin näkyvä itsevarmuus peitti arkoja asioita. Salsola oli herkkä tosikko, joka osasi olla oikukas, ylimielinen ja häikäilemätönkin. Hän oli sulkeutunut, piti asiat sisällään ja haavoittui helposti. Salsola oli loistava taistelija, ja omasi vertaansa hakevan harjoittelusisun.

Olavi ”Tankki” Salonen
Herrasmies Salonen, Olaveista vahvin, oli reilu ja suora, hiljainen, yksinäinen kulkija. Hän liikkui enimmäkseen omassa rauhassaan. Salosen motto oli "Täysillä loppuun asti!", ja hän onkin sisun ja ahkeruuden perikuva.

Urheilun lisäksi hän kehittyi pitkälle myös ihmisenä. Salonen oli valmentajana reilu, suora, jämpti ja erittäin vaativa. Hän vaati itseltään paljon ja myös teki sen. Hän on jäyhä ja tinkimätön periaatteen mies, eikä selittele turhia.

Olavien harjoitusmetodit
Vuorisalo juoksi talvella pimeillä teillä lamppu otsassa. Hän teki talvisin pitkiä, jopa 28 km:n pituisia lenkkejä. Voimaharjoittelun hän teki rekillä, renkailla ja nojapuilla, oman kehon painolla. Siihen kuului myös omaperäisesti kärrynpyöriä ylämäkeen, 69 leukaa putkeen ja kahta köyttä pitkin kiipeäminen voimistelusalin kattoon (kummassakin kädessä eri köysi). Vuorisalo ei pitänyt loppuverryttelyä tärkeänä, vaan ajanhukkana, kun taas Salsola verrytteli aina perusteellisesti.

Salsola harjoitteli Olaveista määrällisesti vähiten, mutta erittäin laadukkaasti. Toisaalta hän ei ollut ikinä talvisin kunnossa. Salsolan talviharjoittelu koostui usein joen tai järven jäällä juoksemisesta, ja lunta saattoi olla aina polviin asti. Salsola juoksi silloin kumisaappaat tai piikkipohjaiset lenkkarit jalassaan. Nuorena Salsola luisteli ahkerasti (pelasi jääpalloa), mistä hän sai poikkeuksellisen vahvat pohkeet. Hän ei tehnyt itselleen mitään harjoitusohjelmia, vaan harjoitteli päivästä toiseen itseään kuunnellen.

"Tankki" Salonen syntyi maataloon, joten hänellä riitti töitä pimeään asti. Vasta töiden jälkeen hän lähti lenkille. Ennen lenkkiä hän saattoi talvisin urheilla kymmenottelua tai laskea mäkeä. Salosen poikkeukselliset jalkavoimat toivat tulosta jo varhain. Hän harjoitteli yleensä vain kerran päivässä, eikä Salsolan tapaan tehnyt itselleen harjoitusohjelmaa. Salonenkin harjoitteli talvisin jäällä. Siellä hän juoksi 100-400 m:n pituisia vetoja piikkarit jalassa, vaikka lunta saattoi olla jopa puoli metriä.

Muita urheilukirjoituksiani:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKreiderin työryhmän jättiurakka valmis: Nykykäsityksemme urheilijoiden ravitsemuksestaHyvä kunto tuo älykkyyttäKirsikkajuomaa juoksijoille

Miksi näin sekava blogi?





*
Olen viime aikoina saanut ottaa vastaan yllättävää kyllä paljon viestejä koskien tätä hyvin yksinkertaista Veteraaniurheilijan blogia. Paljon saan teiltä myönteistä palautetta, mutta ymmärrätte myös pitää minut kaidalla tiellä torumalla aikaansaannoksiani. Yksi huolenaiheenne voidaan tiivistää näin: Terveysblogini on sekava!

Viimeisimmän kyselyni mukaan terveysblogini on edelleen liian sekava, mutta 29 prosenttia teistä on sentään sitä mieltä, että toteuttamani uudistukset ovat vieneet blogiani parempaan suuntaan. Lupaan parantaa terveysblogini luettavuutta! Sen olen lukijoilleni velkaa.

Puutun tässä nyt terveysblogini sekavuuteen. Toivottavasti tämä selostus auttaa teitä paremmin ymmärtämään tämän blogin luonteen.



Terveysblogini on sekava seuraavista syistä:
  1. Olen parempi puhuja kuin kirjoittaja. Näin se vain on. En voi sille mitään, että suurimmat ilonhetkeni olen kokenut esiintymislavalla, nuhruisessa luokkahuoneessa, juhlasalissa, koulun voimistelusalissa, saarnastuolissa (!), terveysjärjestön laihdutusillassa, potilasyhdistyksessä, urheiluseurassa jne. kun saan esittää hyvin valmistellun puheenvuoroni. Siinä esiintymishetkessä on jotain sellaista ainutlaatuista, hetkellistä huumaa, jota en pysty vangitsemaan teksteihin. Kun oikein kovasti teen töitä asian eteen ja löydän taitavan kustannustoimittajan, silloin tekstitkin lähestyvät puheitteni tasoa (kuten esim. kävi "Sietämätön leveys" -kirjani käsikirjoituksen työstämisessä). Mutta älkää siis odottako mitään unohtumattomia kaunokirjallisia lukuelämyksiä terveysblogini parissa!
  2. Teen tätä terveysblogia ilmaiseksi. Pitkään terveysblogiani seuranneet ovat havainneet, että terveysblogini tekstit ovat olleet aina ilmaiseksi luettavissa. Käytän päivittäin keskimäärin kolme tuntia varsinaiseen blogikirjoitteluun. Se nyt vaan on niin, että aika on rajallista. Enemmän aikaa minulta ei nykyisellään liikene tähän ilmaistoimintaan.
  3. Terveysblogini tekstit ja kommentit jalostuvat lehtikirjoituksissani ja kirjoissani. Iloitsen blogikirjoitusteni vilkkaasta kommentoinnista. Paljastan teille nyt karun todellisuuden: terveysblogini tekstit toimivat ponnistusalustana niille kirjoituksille, joita julkaisen eri terveyslehdissä. Säännöllisesti saan vastaanottaa päätoimittajilta tiedon, että kirjoitukseni olivat lehden suosituinta luettavaa. Ei huono homma! Tällaisesta herkästi innostuu. Tästä minulle maksetaan, että teen lehtikirjoituksia terveys-, ravitsemus- ja liikuntateemoista. Erityisen tarkkaan seuraan terveysblogini kommentteja, sillä kommenteista havaitsen mitkä asiat kiinnostavat lukijaa. Saan tällä tavalla sen ratkaisevan edun muihin lahjakkaisiin toimittajiin (joilla ei ole vilkkaasti luettua ja kommentoitua blogia), jotka mahdollistavat kirjallisen menestykseni. Ette varmaan aavistakaan miten kovaa kilpailua käydään siitä, että saa kirjoittaa parhaimmissa terveyslehdissä? Kirjani pysyvät ajankohtaisina kun poimin terveysblogeistani tekstejä käsikirjoituksiini. "Sietämätön leveys" syntyi suurelta osin blogitekstieni pohjalta. Huomaat sen sitten kun luet tätä kirjaani.
  4. Terveysblogini on sekava. Säännöllisesti saan palautetta, että tekstejäni on vaikea lukea ja käytän värejä aivan liiaksi. Olen jossain määrin pyrkinyt huomioimaan luettavuuden puutteet. Kiitos tästä palautteesta. Värejä olen käyttänyt blogiteksteissä erityisesti kun olen työstänyt jotain lehtikirjoitusta. Värit toimivat ikään kuin jäsentelynä minulle ja voivat toki olla harmillisia lukijalle. Jälkeenpäin pyrin mahdollisuuksien mukaan siivoamaan värit pois ja olen myös siistinyt tekstejäni muillakin tavoin. Haaveena on, että kirjojeni myynti olisi siinä määrin kannattavaa, että voisin palkata alaa tuntevan nettitaiturin ylläpitämään kanssani tätä ilmaista terveysblogia. Olen jo tehnyt varovaisia tiedusteluja ja terveysblogini luettavuus paranee ratkaisevasti jos saan riittävissä määrin kassaan kilahtamaan riihikuivaa rahaa. Voit tukea terveysblogiani siis parhaiten hankkimalla kirjojani ja järjestelemällä minulle luentokeikkoja. Nykyiselläänkin tekstejäni voi toki yrittää lukea. Moni tulostaa tekstini ja lukee tulosteet sitten kun on aikaa keskittyä tajunnan virtaani.
  5. Koskaan eivät kaikki ole tyytyväisiä. Elämme epätäydellisessä maailmassa. Vaikka minä uhraisin kaiken käytettävissäni olevan ajan terveysblogini ylläpitoon, löytyisi kuitenkin henkilöitä, jotka eivät pitäisi terveysblogistani. Vakituiset lukijani ovat vähitellen tottuneet tähän terveysblogiin. Tietävät mitä tästä vaatimattomasta tekeleestä voi odottaa ja tyytyvät osaansa. Parempaan tämä Sundqvist ei pysty. Tähän epätäydellisyyteen on tyytyminen. Valitettavasti.
  6. Lopuksi. Kaikista puutteistaan huolimatta aion jatkaa terveysblogini parissa. Älkää odottako blogiltani mitään suuria ihmeitä. Tulevaisuus näyttää jos blogini saa joskus paremman ulkoasun. Siihen asti, kärsikäämme ja iloitkaamme vapaasta sanasta! Blogeista saa välillä ihan hyvääkin tietoa. Lue muitakin blogeja!
Sekavaa höpinää on aikaisemminkin ilmestynyt terveysblogissani:




Salmiakkipastilleja lautaselle riisin sijaan?



Epätäydellisyydessä on salaisuuteni

*
Vähän kiusallista kun tarjoan näitä oivalluksiani ja runontapaisia kyhäelmiäni teille luettavaksi. Ei ole pakko lukea! Sillä olen myös erittäin epätäydellinen runoilija. Alla olevan runon kirjoitin Sumiaisten kesäpäivien (17.7.2010) inspiroimana. Olin siellä esiintymässä paikkakunnan väelle ja nauttimassa kauniista kesäpäivistä. Kiitos taas Risto ja Aino vieraanvaraisuudestanne! Tullaan taas ensi kesänä, jos Jumala suo!

Oli hyvä esittää siellä ravintokaraoke. Se on sellainen show-esitys, jossa yleisö saa valita esitelmän aiheet ravintokaraokevihosta (lähes 200 esitelmää on tarjolla). Puhun sitten joka aiheesta 5-10 min ja siirryn sitten seuraavaan aiheeseen niin pitkään kuin aiheita riittää.

Sumiaisissa yleisö lähti heti mukaan toteuttamaan tätä ravintokaraokea, siksi se tuntui niin hyvältä. Ja tuli juuri sopiva määrä luentoaiheita. Sinun on ehkä helppo ymmärtää, että urakka tulee melkoiseksi jos esitän 30-50 kpl viiden minuutin esitelmää. Nyt tuli vähän yli kymmenen oivallisesti valittua esitelmää (kiitos yleisöni!), joiden väliin ehdin jopa sijoittaa huumoriosuuteni.

Viime kerrasta kun tuon ohjelmanumeron esitin, oli jo kulunut niin pitkä aika, että Sumiaisten keikka sujui tuoreen tuntuisesti. Oivalsin, erään ystäväni inspiroimana, että syy miksi ravintokaraoke tuntui minusta niin hyvältä on se, että siinä on riittävästi epätäydellisyyttä. Eihän kukaan voi hallita täydellisesti lähes 200 esitelmää. Riittää kun on sopivan epätäydellinen ja tekee epätäydellisyydestään huolimatta aina parhaansa.

Aivan kuten täydellisesti, nuotilleen oikein, esitetty musiikkikappale, kuulostaa oudon konemaiselta, niin kuulostaa konemaiselta myös täydellinen puhe. Olen mielelläni epätäydellinen jossakin muuallakin. Se minulta nimittäin sujuu.

Tulossa on kevääksi 2011 aivan hurjan hieno terveysshow. Yksityiskohtia en teille vielä paljasta. Se hipoo jo epätäydellisyydessään täydellisyyttä. Sitä terveysshowta aletaan harjoitella syksyllä 2010 ja sitä voivat terveysorganisaatiot tilata sitten keväällä 2011. Suomen epätäydellisin ja loistavin terveysshow. Joka elää, hän sen sitten näkee ja kuulee.



Epätäydellisyydessä on salaisuuteni

Täydellisyyttä pitää elämässään tavoitella,
mutta hyvä on jokaisen sellaista koitella,
että heittäytyy epätäydellisyydestään huolimatta
ihan kaikkea viimeisen päälle osaamatta, treenaamatta,
yleisölleen alttiiksi, omana itsenään palveltavaksi.
Täytyy sanoa, että kävi minulla melkoinen flaksi
Sumiaisten kesäpäivillä ravintokaraokessa 17.7. taas kerran.
Älysin täydellisesti, että yhden talkoopäivän verran
kun oivaltaa tuon paikkakunnan hienoa väkeä palvella
niin on sitten mitä muistella syksyllä, talvella
Täydellisyyttä estraadilla yhä epäviisaasti tavoitellen
oivallan sen tulevan ei niinkään vimmatusti harjoitellen
vaan ennemminkin nauttien siitä, että epätäydellisyydestä
nousee se oma persoona esille, sieltä sydämestä.
Kun sen vielä yleisö pyytämättä oivaltaa
silloin tämä poika onnessaan vaeltaa.
Epätäydellisyys riittää minulle,
varmaan myöskin sinulle.

Muuta sekavaa höpinääni:
Kova itsetunto - voimavara vai kompastuskivi?Maailma muuttuu Eskoseni!Terveysaiheet unissammeTavallista taivaallisempi ravitsemuksellinen katsaus

torstaina, heinäkuuta 15, 2010

Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerasti



















**
Tämä kirjoitus on ilmestynyt 20.2.2010, mutta se on päivittynyt usein. Viimeksi 15.7.2010.


Käytä hyväksesi mahdollisia tarjouksia!

Puita on kaameasti kaadettu ja selluliittia... ei kun selluloosaa keitetty laihdutuspokkariani varten. Suomen urheiluliiton julkaisut otti tehtäväkseen kirjani toimittamisen, mainostamisen ja painatuksen. Sietämätön leveys ilmestyi 15.2.2010 ja nyt kantautuu ensimmäisiä havaintoja siitä miltä kirja on vaikuttanut. Pitäisikö sinunkin lukea kirjani? Sen voi tilata täältä. Minut voi edullisesti tilata paikalle kirjaa esittelemään. Kirjan esittelyluento on poikkeuksellisen viihdyttävä. Yhteystiedot löytyvät blogin ylälaidasta.

Kommentteja kirjastani:

  • Olen ahmaissut kirjasi ja nauttinut siitä. Kiitos. Toivon, että Sinun ajatuksesi saavat yhä laajempaa hyväksyntää tuolla virallisellakin taholla. (Anna K innostui kehumaan kirjaani 15.7.2010) 
  • Ravintokurimuksessa kärvistelevä kansa on vihdoin saanut bisnesvapaata tietoa ravinnon vaikutuksista terveyteen. Ravintovalmentaja Sundqvist kaataa esteitä lihavuudesta toipumisen tieltä. Ruokateollisuuden peruskivi peruna saa ansaitusti käyttökiellon. Mihin lapset aikoinaan käyttivät perunan tärkkelystä? Aivan oikein, liimaamiseen ja liisteröimiseen. Samalla tavalla se myös liisteröi suolen seinämiä aiheuttaen aineenvaihduntahäiriöitä ja -sairauksia! Esim. syöpäpotilaiden ei pitäisi koisokasveihin kuuluvaa perunaa edellä mainittujen syiden johdosta syödä ollenkaan. Vehnä kuuluu myös tähän tukoksentekijöiden joukkoon. Valitettavasti näiden aineiden yhteyksiä sairauksiin ei tulla tieteellisesti tutkimaan, mikä myös ilmenee tästä ennakkoluulottomasta Sietämätön leveys -kirjasta. (Salli Konttinen luki kirjani 15.7.2010)
  • Christer Sundqvistin tuorein aluevaltaus on laihdutuksesta kertova fiktiivinen romaani Sietämätön leveys (www.sietamatonleveys.fi), jossa hyökätään iloisesti nykyisen ruokaympyrän suuntaan ja kerrotaan, mitä seuraa, kun päähenkilö, 34-vuotias Jussi Tervonen, jättää hiilihydraatit pois. Hän hylkää siis perunan, riisin, pastan ja leivän ja korvaa ne runsailla vihanneksilla ja luontaisilla ravintorasvoilla. - Laihduttaminen on periaatteessa hyvin helppoa, mutta painonhallinta on mahdottoman vaikeaa, Christer toteaa. - Ravitsemus herättää jyrkkiä tunteita eikä kirjani ole kaikin puolin kiltti. Ravistelen virallisia ravitsemussuosituksia aika ankaralla kädellä. (haastattelu Viva -lehdessä 7/2010)
  • Luin kirjan ja lahjoitin ystävälle, joka aiheesta kiinnostuneena ihastui :) Teoksen ansiot ovat tosiaan maualla kuin kaunokirjallisuuden saralla, mutta ei Christer taatusti kirjallisuuden Nobelin palkintoa tavoitellutkaan, vaan keskustelua. Sellaisen herättäjänä opus toimi hyvin. Dialogi hieman tökkivää eikä niin uskottavaa, mutta, asian esilletuomisessa silläkin on paikkansa. Lopullista totuutta Christer ei onneksi pyri esittämään. Lukijalle heitetään suuntaviivoja ja ideoita, joita jokainen saa itse sulatella... Hyvä niin! (NarnianGirl kirjoitti näin 10.7.2010)
  • Imaisin tänään kirjasi kerta istumalta hyvän musiikin säestyksellä. Ei vain voinut irroittaa näppejään. Nyt vain ajatus mukaan puotiinkin. (Kirjani luki Yrjö Kelhä, 8.7.2010)
  • Löysin nimittäin aivan huipun kirjan ja haluan, että kaikki karppauksesta ja miksei muutkin lukee sen nauraa tai itkee sen kanssa. Kyseessä on Christer Sundqvistin kirja Sietämätön leveys. Olisi kiva kuulla mitä me oikeat karppaajat olemme hänen fiktiivisestä laihdutus kirjasta mieltä. Hänen teesinsähän on, että peruna pitäisi kieltää ruokalajina kokonaan ym. Todella mahtava kirja olen aivan höpinöissä tämän löydön takia. Mielipiteitä muiltakin!!!! (Riitta-Mummo oli lukenut kirjani, 4.7.2010)
  • Mukavaa, että raudanlujaa asiaa saa joskus lukea hauskassakin muodossa. Roolien kautta esiin tulevat näkökulmat on myös helpompaa omaksua, jos aihepiiri ei ole ihan tuttua mutta sillä löytyy kuitenkin kosketuspintaa omaan elämään tavalla taikka toisella. Muutama asiakkaani on jo nyt saanut tästä kirjasta suuria ahaa-elämyksiä. Itse nautin lukemisesta ja uusista näkökulmista. :) (Kirjani luki Kari Kiviaho, 20.6.2010)
  • Suosittelen kaikille kyseistä kirjaa:) Minulla on se ja kirja on todella hyvä lukunautinto! (Kirjani luki Jaana Kotkansalo, 20.6.2010)
  • Eilen simahdin päivällisen jälkeen sohvalle lukemaan kirjaa "Sietämätön leveys" , joka on samalla fiktiivinen kertomus yhden miehen laihdutuksesta, ja toisaalta se kertoo faktaa laihduttamisesta. Ainakin ajatuksia herättävä kirja, suosittelen! Itse ahmin kirjan yhdessä päivässä. Puolet luin ruokalevolla ja puolet illalla lenkin jälkeen. (Lihava leidi on lukenut kirjani, 18.6.2010)
  • Sietämätön leveys luettu tänään työmatkalla ja ratikkamatkalla soittotunnille, kiva matkustus laihdutuksen ihmeellisessä maailmassa, KIITOS! :) (Kirjani luki Henna, 19.5.2010)
  • No nyt se on luettu melkein kokonaan. Siis se Christer Sundqvistin Sietämätön leveys. Täytyy myöntää, että alku teki tiukkaa, sillä en ole enää vuosikausiin lukenut kaunokirjallisuutta. Yritin itse asiassa aloittaa lukemista useampaankin otteeseen. Kunhan muutaman sivun olin saanut kahlattua, oli jo pakko tietää, mitä siellä laihdutusryhmässä tapahtuu, kun lekuri havaitsee, että Jussi on laihduttanut (lekurin mielestä) "vääriä" menetelmiä käyttämällä. Kirjassa on varsin paljon myös tieteellisempää informaatiota lihavuudesta ja painonhallinnasta. Suositeltavaa luettavaa! (Anssi Manninen on lukenut kirjani, 13.5.2010)
  • "Sietämätön leveys" on kirja, jonka lukee nopeasti (positiivisessa mielessä). Kirjoitustyyli on mukaansatempaavaa ja kielenkäyttö on etenkin nettimaailmassa ja keskustelupalstoilla viihtyvälle tuttua ja viihdyttävää. "Sietämätön leveys" on tarinamuotoon puettu kertomus VHH (vähähiilihydraattinen):lla laihduttaneesta Jussista. Jussi on laihduttanut juuri päinvastoin kuin terveyskeskuslääkäri on määrännyt ja saanut loistavia tuloksia. Tietoa on kuitenkin ihan liikaa ja toisaalta tieteellisiä tutkimuksia on tästäkin dieettisuuntauksesta puolesta ja vastaan. Jussi on kuitenkin jopa fanaattinen uuden ravintotietonsa kanssa ja haluaa löytää tukea kokemuksilleen keinolla millä hyvänsä. Kirjassa käydään asiantuntevasti läpi eri henkilöiden dialogien muodossa se, miten olemme menneet täysin hakoteille rasvan välttämisen suhteen. Hyvänä muistutuksena on se, että vielä 1980-luvun puolivälissä energiansaantimme koostui jopa 39% rasvoista ja nämä rasvat olivat vielä suhteellisen puhtaita verrattuna nykypäivän lisäaineilla pumpattuihin light-tuotteisiin. Myös (täysjyvä)viljatuotteiden ja välipalojen puputuksen ongelma tuodaan hyvin esille - ja myös tästä varmasti moni on jo samaa mieltä. Dieettisuuntauksia on lukuisia, mutta mikä on totuus? Jokainen pystyy takuulla löytämään perusteluja ja tieteellistä faktaa juuri oman ruokavalionsa puolesta ja sen sijaan, että etsittäisiin vain yhtä totuutta tulisikin meidän katsoa asiaa hieman kauempana itsestämme. Ravitsemustiede on nuori, ihmiset ovat yksilöitä ja tärkeintä olisikin kokeilla itsellään mikä toimii. Ravintoaineiden suhteiden miettimisen ohjenuoraksi pitäisikin ottaa ruoan laatu: syödään puhdasta ja kasvispainotteista (seka)ruokaa! Myös Sundqvist lainaa kirjassaan Pollanin "Oikean ruoan puolesta", joka pitäisikin olla myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ohjeistusten perusteina. Suositukset ovat tosiaan edelleen aika käsittämättömiä, kuten tästä ruokapydamidista voitte katsoa. "Runsaasti viljavalmisteita, sopivasti maitovalmisteita, perunaa monipuolisesti..." Totuus on kuitenkin myös se, että myös nämä valtion ohjeet voivat toimia joillekkin, etenkin jos niitä noudatetaan (harva pizzanpuputtaja noudattaa edes niitä) ja keskityttäisiin ruoan laatuun. Raakaravinto olisi tästä vielä yksi (suuri) askel ylemmäs. Suurimmat ongelmat ovat kiireisessä ruokakulttuurissamme, auktoriteettiuskossa sekä ihmisten tasapäistämisessä. Suosittelen kirjaa kaikille, mutta tämä on oiva ostos/lahja etenkin ravintoasioihin vielä paljoa perehtymättömille leivänpuputtajille ja light-tuotteiden suosijoille. Kirja on viihdyttävä vaikka pelkästään tarinana ja sopii hyvin vaikka lomalukemiseksi! (Heidi luki kirjani, 12.5.2010)
  • Romaani hiilihydraattiongelmasta (Christer Sundqvist). Biologi, FT, Christer Sundqvist on kirjoittanut pinnalta katsoen kepeän tarinan painonhallinnasta, Sietämätön leveys (Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy, 2010). Kirja on omaperäinen laihdutuskirja, sillä siinä on juoni, tarina ja opetus. Kirjassa seikkailee päähenkilönä Jussi, joka on kamppaillut paino-ongelmien kanssa enempi vähempi koko ikänsä. Jussi innostuu internetin keskustelupalstojen ja Risto-kamun kautta vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Hän laihtuu reilusti ja kokee olevansa elämänsä kunnossa. Laihtumisen myötä Jussi ja kirjan sivuhenkilöt antautuvat kiihkeään keskusteluun terveellisestä ruokavaliosta ja lisääntyvän lihavuuden syistä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion edistämisestä tulee Jussille elämän tehtävä. Hän ei voi käsittää miksi ”asiantuntijat” eivät hyväksy sitä yhdeksi vaihtoehdoksi. Samalla kun Jussi vähentää hiilihydraatteja, lisääntyy ”luonnollisten rasvojen” kuten voin, eläinrasvan ja öljyjen sekä kasvisten, siementen, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö. Ruokavaliosta karsitaan leivät, pasta, riisi, perunat, kaikki valmisruoka ja kevyttuotteet. Jussi ja hengenheimolaiset taistelevat sissisotaa suurta koneistoa vastaan. Koneistoon kuuluu koululääketieteen edustajat, professorit, potilasjärjestöt, ravitsemusterapeutit, elintarvike- ja lääketeollisuus. Vaikka suositukset eivät muutukaan Jussi tuntee olevansa oikealla tiellä ja vievänsä tärkeää asiaa eteenpäin. Kirjan loppupuolella Jussi ajautuu kiihkossaan väärille urille ja mopo karkaa käsistä. Hän osallistuu tietomurtoon ja vetääpä vielä pahinta blogi-vastustajaansa turpaankin siinä sivussa. Järki kuitenkin lopulta voittaa. Kaikki tämä terveellisemmän ruokavalion puolesta. Sundqvistin kirja on nopealukuinen. Paikoitellen tutkimuksiin ja teoriaan juuttuminen puurouttaa juonta ja sinänsä mielenkiintoista tarinaa. Kirjan alku on mukaansa tempaava ja muutaman tylsän kappaleen jälkeen liekki syttyy uudestaan. Lopussa ote hieman kirpoaa ja teksti kärsii liiasta tutkimustiedosta. Vaikka tutkimustietoa onkin paikoin liikaa, se on mielenkiintoista, asiallisesti valittua ja sopivan selkokieliseksi kirjoitettua. Vastakkaistakin argumentointia heitetään peliin, joten juttu ei mene ihan pelkäksi VHH:n suitsuttamiseksi. Silti opetus on selvä, hyväksykää vähähiilihydraattinen ruokavalio salonkikelpoiseksi ja hylätkää ennakkoluulonne. Huumorin takaa puskee läpi jännite lautasmallin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien välillä. Ne jotka ovat osallisia asiassa tietävät mistä on kyse, lautasia viuhuu ilmassa. Todellisuus blogien keskustelupalstoilla on samanlainen kuin Sietämättömässä leveydessä. Juuri jännitettä, roiskimista ja koppavuutta Sundqvist olisi voinut kuvata vielä tarkemmin ja rakentaa sitä pidemmälle, vähentäen samalla tieteellistä aineistoa. Lukijaa jäi kiinnostamaan millainen soppa mahtaa kiehua professorin tai ravitsemusterapeutin päässä. Kirja puhuu persoonallisella äänellä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Sen lukeneena ymmärtää millaisia jännitteitä ja kiihkoa terveellinen ruokavalio nykyään herättää. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, siinä on paljon asiaa. Mutta kirja on myös tarpeellinen niille, jotka ovat sitä mieltä, että VHH on humpuukia. Kirjan lukemisesta olisi hyötyä ravitsemustieteen opintoja aloittelevalle opiskelijallekin. Muutaman tunnin lukemisen jälkeen valkenee kerralla mitä nettipalstoilla ravitsemuksesta ja painonhallinasta puhutaan. Nokkela idea, ajankohtainen tarina ja omaperäinen toteutus tässä kirjassa. Saakohan kirja jatko-osan vähärasvaiseen ruokavalioon hurahtaneesta Katjasta? Ehkäpä ei, mutta kenties D-vitamiinista? (Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen oli lukenut kirjani, 5.4.2010)
  • Hei. Olen lukenut Sietämättömän Leveytesi. Siitä olen kiitollinen että uhmasin ensireaktiotani: en enää koskaan lue mitään laihdutuskirjaa sillä ne ovat kaikki samanlaisia. Takakansi lupasi jotain muuta ja ostin kirjasi. Epäillen tartuin kirjaasi. Turhaan epäilin, tämä ei ollut samanlainen kuin kaikki muut. Itse asiassa tämä oli niin erilainen että se oli oikeastaan tyrmäysisku kaikille muille laihdutuskirjoille. Näin laihdutuskirja pitää kirjoittaa. Pohdiskellen, jutellen, huumoria käyttäen, eläväisesti, nerokkaasti. Onneksi olkoon tohtori Sundqvist. Te olette tehneet ainutlaatuisen hienon työn sillä olette antaneet laihduttajalle toivoa. Ja ei ainoastaan laihduttajalle vaan kaikille niille ammattilaisille jotka ovat meitä laihduttajia opastamassa sietämättömästä leveydestä kunniakkaaseen hoikkuuteen. Kaikkien ammattilaisten on aivan pakko lukea tämä kirja! Se alkaa nyt se minun painonhallintaprojektini. Aion ottaa mallia insinööri Tervosesta. Mutta mistä minä löydän Tauno Tolpan? Missä hänellä on vastaanotto? Ihminen etenee, tuuma tuumalta! Kiitos! (Näin kirjoitti Anonyymi 25.3.2010)
  • Tartuin kirjaan käsityksenäni, että se vyöryttää lukijalle "vhh-propagandaa" täyslaidallisen ja olisi hyvä nähdä mikä heidän maailmaansa pyörittää. Ilmaus siksi, koska moni (kuten itsekin) on kuitenkin onnistunut pysymään normaalipainoisena runsaastikin hiilihydraatteja nauttimalla, toki puhdasta sokeria vältellen. Yllätyksekseni totesin kuitenkin, että kirjan anti oli monipuolisempi, jossa "järjen äänenä" dialogia tasapainotti Tauno Tolppa (jotenkin nimessä rimmaisi ihan Pekka Puska...) sekä kertojaääni Ville Salmenoksa (missäkö minun ruotsin sanakirjani olikaan...). Kirjassa oli ravintotietoutta helposti omaksuttavassa muodossa, mikä suurena plussana kirjattakoon. Se tosin tökkäsi silmään negatiivissävytteisesti, että esimerkkejä oli melkolailla suoraan blogista, mutta toisaalta johdannossa asiasta epäsuorasti "varoitettiinkin". Yksi lause kirjasta onnistui kiteyttämään montakin blogikeskustelua erittäin hienosti: "On vain niin tavattoman helppoa löytää tutkimuksia, joissa päädytään virallista linjaa poikkeaviin johtopäätöksiin." (sivu 64). Kaunokirjalliset avut eivät kuitenkaan kohoa riittäviin korkeuksiin vaikka lukijan toivotaan lukevan teosta juurikin jännitysromaanina. En ilmeisesti osannut lukea kirjaa toivotulla tavalla ja siksi esimerkiksi Jussin "Itä-Suomen seikkailu" sekä ylipäätään Jussin katoaminen vaikuttivat minusta kovin päälleliimatuilta. Sekin pitää todeta, että kirjan toteavat väliotsikot hakivat ilmeisen tahattomasti vaikutteita naivismista ja saivat välillä aikaan mielikuvia jopa lastenkirjoista ("Saunassa miehet innostuvat", "Jussi hermostuu lääkärille" jne.). Eivät nuo kuitenkaan haitanneet lukukokemusta. Yhteenvetona: kirjan luki mielenkiinnolla, mutta enemmän ravinto-oppiensa vuoksi (joskin jos jo ennalta syö terveellisesti, niin lisäarvoa on vaikea löytää) kuin vaatimattoman kaunokirjallisen jännityksensä takia. Annettu muoto kuitenkin teki kirjasta helposti lähestyttävän ja kiinnostavaa luettavaa. (Kimmo kommentoi kirjaani näin 23.3.2010)
  • Mainio pokkari painonhallinnasta (22.03.2010). Suomen suosituinta terveysblogia pitävä filosofian tohtori, biologi ja ravintovalmentaja Christer Sundqvist (Parainen) on kirjoittanut vallan mainion pokkarin ylipainosta, painonhallinnasta ja ravitsemustieteessä vallitsevasta hämmennyksestä. Hän on oivaltanut esittää asiansa hauskasti ja ymmärrettävästi kuvitteellisten henkilöiden, laihduttavan insinöörin Jussi Tervosen, hänen insinöörikaverinsa Risto Lahtisen, terveyskeskuslääkäri Harri Hiltusen ja vanhemman kokeneen lääkärin Tauno Tolpan ja muiden keskustelujen muodossa. Kirjassa esitetään myös tutkija Ville Salmenoksan (Sundqvist itse) näkemyksiä terveellisestä ruokavaliosta. Jussi Tervonen on pudottanut 30 kiloa painostaan "väärin" vähähiilihydraattisella ruokavaliolla. Hän karsi pois perunan, leivän, pitsat, pastat ja riisit. Terveyskeskuslääkäri Hiltunen edustaa perinteistä rasvakammoista näkemystä, jonka mukaan Jussin ruokavalio on vaarallinen ja se nostaa kolesterolia. Kuitenkin Jussin kolesterolit ovat laskeneet. Jussi hermostuu lääkäriin ja antaa tämän ja koko ammattikunnan kuulla kunniansa. Lukijan on suorastaan vaikea pidätellä naurua. Sundqvist kykenee tiivistämään kirjaansa ravitsemusneuvonnan koko ongelmakirjon: Perinteinen rasvakammo on johtanut liialliseen hiilihydraattien syömiseen ja ennennäkemättömään lihavuus- ja diabetesepidemiaan. Ravitsemustiede on kriisissä, siltä on kadonnut uskottavuus. Pilkuntarkat virallisterveelliset ravintosuositukset eivät yksinkertaisesti sovi kaikille, koska me olemme yksilöinä niin erilaisia. Ravitsemustutkimusten tulokset ja niistä vedettävät johtopäätökset ovat usein ristiriitaisia ja epäluotettavia, koska ihmiset eivät vastaa kyselylomakkeisiin totuudenmukaisesti. Tutkijat tulkitsevat tuloksia mielellään omien ennakkokäsitystensä mukaisesti. Sundqvist näyttääkin kyllästyneen valtion ravitsemusneuvottelukunnan touhuihin ja ehdottaa sen lakkauttamista. Olen itse samalla kannalla. Neuvottelukunta on osoittanut pätemättömyytensä mm. D-vitamiinin saantisuositusasiassa. Kirjan lukaisee yhdessä iltapäivässä, mutta sen sanomaa voi pohdiskella koko loppuelämänsä. Suosittelen! (Dosentti Matti Tolonen luki kirjani)
  • Lukukokemus oli mielenkiintoinen, koska kirja liikkui niin lähellä omaa kokemusmaailmaani viimeisiltä vuosilta. On se vaan erikoista, että yli 4,5 vuoden blogosfäärin tapahtumat tulee dokumentoitua romaanin muodossa. Koin, että kirja oli kannanotto keskustelevamman terveydenhoidon puolesta. Sosiaalinen media, joka on toiminut kirjan rakennusalustana, pakottaa terveydenhoitojärjestelmän keskustelemaan netissä ja netin ulkopuolella. Elämme aikaa, jossa suhde ihmisten ja terveystiedon välillä on murroksessa. Kirja kuvaa tätä murrosta yksittäisten ihmisten näkökulmasta. Kirjan luettuaan voi ymmärtää vähän enemmän aikaa jossa elämme. Aikaa, jossa terveys saa neuroottiset mittasuhteet ja terveystiedon ristiriitaisuus hämmentää. Onnea kirjan kirjoittajalle! (ETT kandidaatti Janne Huovila oli lukenut kirjani, 18.3.2010)
  • Rasvakammosta hiilaripihiin ruokaan. Julkaistu: 1.3.2010 Helsingin Sanomissa. Terveysbloggaaja Christer Sundqvistin kirjaa Sietämätön leveys mainostetaan kevään puhutuimmaksi terveyskirjaksi. Saa nähdä, onko se, mutta mielenkiintoa kirjaan antaa ainakin sen muoto. Se on romaaniksi kirjoitettu puheenvuoro, joka ravistelee virallisia ravintosuosituksia. Kirjan päähenkilö laihtuu 30 kiloa "väärin". Hän poistaa lautaselta hiilihydraatit ja syö surutta rasvaa, lihaa, proteiineja, vihanneksia. Idea on sama kuin Atkinsin dieetissä. Sundqvist kyseenalaistaa myös kuitu- ja viljasuositukset. Hän kysyy: miksi ihmiset lihovat kevyttuotteiden aikana? Syynä on hiilihydraattien liikasaanti, rasvakammo sekä prosessoitu ruoka, hän väittää. Kirja myös kuvaa, miten terveystiedosta voi tulla pakkomielle ja miten vaikeaa on löytää luotettavaa tietoa. Sivujuonne on päähenkilön uppoutuminen netin keskustelupalstoille. Romaaniksi teos on vaatimaton. Dialogiksi kirjoitettu terveystieto jää silti mieleen yllättävän tehokkaasti. Siivoa hiilarit pois ruokavaliosta pariksi viikoksi ja katso mitä tapahtuu, kirjakin kehottaa. Melkein tekee mieli kokeilla. Kirja tarjoaakin ajateltavaa ikilaihduttajille: oliko Atkins sittenkin oikeassa? (Kirjan arvosteli toimittaja Jaana Laitinen)
  • Olen lukenut kirjan, todella hyvä! Siitä saa paljon tärkeää tietoa ravitsemuksesta erittäin ymmärrettävässä muodossa. Suosittelen. Sopivan lyhyt yhden illan kirja (Näin kirjoitti nimimerkki Jerik)
  • Sietämätön leveys on erilainen lukukokemus kuin mihin on tottunut. Kirjassa on todella kiintoisaa keskustelua ja mitään käsitystä ei tuoda esille väkisin. Voi eläytyä Tauno Tolppaan, lääkri Hiltuseen tai vaikkapa Jussin viekkaaseen kaveriin Ristoon. Minä pidin kirjasta. Loppuluvussa on jopa nerokkuutta tarjolla. Minä aion kokeilla Jussi Tervosen tapaa laihduttaa: pois peruna, pasta ja riisi; tilalle vihanneksia, voita ja rasvaisia pihvejä. (Näin kommentoi Jaana P)
  • Mitähän uutta tietoa tuossa kirjassa on? Vai onko se pelkästään huonosti kirjoitettu romaani kuten on kirjoittajan pitämä blogi ja hänen esintyminen keskustelufoorumeilla. Vai onko se ehkä omaelämäntarina? Olen pitkään seurannut ko ihmisen kirjoituksia ja minusta hän ei koskaan sano mitään jota ei ole joku toinen hiilareita vähentänyt ihminen jo sanonut. (Näin kriittinen oli nimimerkki Tuuve)
  • Oli muuten hyvä romaani! Onnistui tuomaan esiin kaiken olennaisen, ilman että tarvitsee suoraan väittää mitään (mikä ei ehkä olisi kovin rakentavaa näin herkässä asiassa). Kokonaisuutta ajatellen täydentää mukavasti mm. A**** H****** (nimi pyynnöstä poistettu) hyökkäävämpää tyyliä. Tarpeellinen kirja; summaa hyvin tämän keskustelun, joka varsinkin netissä riehuu kiivaana (ja josta suurin osa lautasmalli-kansasta silti edelleen ihan pimennossa). (Näin kirjoittaa viidakkomies ja suositun terveysblogin ylläpitäjä Olli Posti)
  • Harvoin on tarjolla oppikirjatietoa tällaisessa muodossa - ilman julistamista. (Näin sanoi Kalle Kotiranta)
  • Olen sivulla 53 ja ja tiedän jo nyt, että luen elämäni parasta kirjaa... aluksi kun luin, että kirja on romaanimuodossa niin hieman petyin. Mutta nyt kun olen päässyt alkuun niin ymmärrän miksi... aivan loistavasti ideoitu!!!! Hyvä Christer! (Näin kirjoitti johtaja, terveysalalla toimiva yrittäjä ja veteraaniurheilija Juha Eriksson)
  • Luin tuon kyseisen kirjan. On itse asiassa yllättävän hyvä kirja. Kirjassa on useita herkullisia kohtia. Esim. sivulla 90: ...Kulinaristi on kouliintumaton syöppö. Sivulla 52: Kuitua syödään Riston mielestä lähinnä peräsuolen toimintaan ja kolesterolia käytetään aivoissa. Se kumpaan päähän haluaa panostaa, onkin sitten omissa käsissä. (Kirjoitti nimimerkki Yxinkertainen)
  • Luin kirjan. Ainoa järkevä tapa laihtua löytyy sieltä. Rasvakammo ja leivän + perunan suosiminen on tuhoon vievä tie. (Kirjoitti nimimerkki Tuhon tie)
  • Karmiva tarina. Kirja avasi silmäni. Todella karmiva tarina miten voi käydä jos uskoo kaiken nettihömpän. (Kirjoitti nimimerkki Gotletti)
  • Sain juuri luettua uutuuskirjan "Sietämätön leveys". Oksensin välillä. Nyt jääkaapin sisältö uusiksi. En todellakaan halua olla enää läski. (Kirjoitti nimimerkki Rasvamakkara)
  • Posti toi minullekin kirjan Sietämätön leveys. Luin kirjaa yhtä soittoa. Viimeinen luku on nyt luettu. Olen itkenyt! Se on rankka lukukokemus. Kirja satuttaa mutta sillai oikealla tavalla. Jos ei tästä kirjasta tule menestysromaania, niin ei sitten mistään. Kirjailija on nimeltään Christer Sundqvist, biologi. Aika tunnettu internetistä. Kannattaa hankkia! (Kirjoitti nimimerkki Sietämätönleveys)
  • Teema ratkaisee merkittäviltä osin romaanin menestyksen. Tämän kirjan teema iskee todella herkälle alueelle. Mielipiteet jakautuvat pahasti. Suomessa on ollut kirjasotia... Pentti Haanpää, kenttä ja kasarmi; Väinö Linna, tuntematon, pohjantähti; Hannu Salama, juhannustanssit. Tästä tulee seuraava kirjasota, veikkaa Sami. No, olen ollut ennenkin väärässä ja tietty joskus oikeassakin. Herra yksin tietää tulevaisuuden. (Näin kirjoitti insinööri Sami Uusitalo)
  • Nyt se on luettu! Se sinun laihdutuskirjasi Sietämätön leveys on kiva kirja. Se oli kaikin tavoin erilainen lukukokemus kuin oletin. Olen lukenut muitakin laihdutusoppaita. Tästä kirjasta voi tulla tärkeä osa suomalaista terveyskeskustelua. Se on niin erilainen. Kirja voi myös toisaalta olla niin herkille osa-alueille suuntautuva, että siitä ei uskalleta mielipidettä kertoa. Aivan varmaa on että kirjaa tullaan lukemaan runsaasti. Parasta kirjassa oli sen sisältämä huumori ja rehellinen kerronta. Kirja on hyvin käsilaukkuun sopiva joten se pysyy nyt aina mukana. Nytkin luin uudestaan joitakin pätkiä kirjasta ja sain uusia mielleyhtymiä. Näin tapahtuu kun lukee hyvän kirjan. Huonointa kirjassa oli jännitystarinan osuus. Jännitystä olisi voinut olla vielä enemmän. Ehkä se asia korjaantuu terveysteeman jatko-osissa, joita toivon mukaan tulee pian. Hyvin olet vanginnut kirjan sivuille laihduttajan arjen ja uskoisin että Jussin tapaisia laihduttajia on yhä enemmän. Koska teen työtä terveysalalla näen kirjan esille nostattamat jännitteet joka päivä työssäni. Kirjan voi lukea monella eri tasolla. Ammattilaiset kuten minä luemme kirjan ravintovalistusta pohtien ja arvioiden. Minun täytyy myöntää että valistus oli mukaansatempaavaa. Tavalliset laihduttajat lukevat kirjaa todennäköisesti omia näkökulmiaan siinä arvioiden. Lääkärit ja ravitsemusterapeutit lukevat kirjaa oppiakseen laihduttajan arjesta ja nykyelämän haasteista. Kirjan suosikkihenkilöksi muodostui Tauno Tolppa joka kirjassa on se varsinainen valistaja. Mieleen tuli eräs arkkiatri, Ylppö, se kuuluisa lastenlääkäri. Pitkään blogiasi seuranneena löysin kirjasta tuttuja asioita. Suosittelen muilla ja kiitän "tuttua" kirjailijaa hyvästä kirjasta. (Näin pitkän arvion kirjastani sai Seija aikaiseksi)
  • Christer Sundqvist on keksinyt näppärän ratkaisun kirjoittaa asiateos romaanimuotoon! Kyseessä on Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy:n "SIETÄMÄTÖN LEVEYS", missä käsitellään ylipainoisuuden ongelmaa, järkevästi. Sundqvist on muutamassa vuodessa noussut erääksi johtavaksi ravitsemus- ja terveyskeskustelun kuulluksi asiantuntijaksi ja jopa henkilökohtaiset vastaukset on ollut luettavissa terveysblogissa: http://sundqvist.blogspot.com/. Sundqvistin kirja voi olla "ongelmista" kärsiville rankka lukukokemus, mutta pikari kannattaa kyllä juoda pohjanmaan kautta. (Näin kirjoitti Seinäjokinen -lehti 20.2.2010)

Muita samantyyppisiä kirjoituksiani: