*
Italialaistutkimuksen mukaan myös normaalipainoisella voi olla lisääntynyt riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin, jos kehon rasvapitoisuus on suhteellisen suuri. Tutkijat kutsuvat ilmiötä niin sanotuksi normaalipainoinen lihava -syndroomaksi ("laiha läski"). Tällöin painoindeksi on normaali, mutta rasvan osuus kehon painosta on yli 30 prosenttia.
Laihat läskit eivät yleensä koe yleisiä lihavuudesta kieliviä ongelmia, kuten korkeaa verenpainetta, epäterveellisiä kolesterolitasoja ja korkeaa veren sokeria. Kuitenkin heillä saattaa tutkimuksen mukaan olla veressään korkeat pitoisuudet tiettyjä tulehdustilaan liittyviä proteiineja. Näitä proteiineja erittyy rasvakudoksesta. Tulehdustilat on liitetty valtimonkovettumataudin etenemiseen.
Normaalipainoiset naiset saattavat tutkijoiden mukaan olla tietämättömiä sydän- ja verisuonitautiriskistään. Siksi myös kehon rasvapitoisuuden mittaaminen voi olla aiheellista sydän- ja verisuonitautiriskin selvittämiseksi. Asiasta ei vallitse täyttä yhteisymmärrystä tiedemiesten kesken.
Tutkimukseen osallistui 20 syndrooman kriteerit täyttävää nuorta naista. Lisäksi tutkimukseen osallistui 20 normaalipainoista naista sekä 20 ylipainoista naista, joiden kehon rasvapitoisuus oli yli 30 prosenttia.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 31.1.2007
keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007
Tiedottamisen nopeudesta suhteessa asiallisuuteen
Ruotsissa on käynnissä yhteiskunnallisen keskustelun uudelleenarviointi. Tämä liittyy sillä tavalla ravintokeskusteluun, että valtaosa tutkijoista ei tunne tarvetta osallistua keskusteluun ravintorasvoista ("kuuma peruna" juuri nyt Ruotsissa ja vähän meilläkin). Mistä se johtuu, voi ehkä selvitä tästä yhteenvedostani, johon inspiraation sain Dagens Nyheter lehteä selaillessani.
Toimittaja Mats Bergstrand kirjoittaa osuvasti tutkijoiden ongelmista. Tutkijoita pitäisi käsitellä kuten poliitikkoja, hän vaatii. Nyt ei tule suru puseroon muilla ihmisillä paitsi tutkijoilla. Media, poliitikot ja koko mediayhteiskunta kohtelee tutkijoita kaltoin ja asiantuntemattomasti. Se on Bergstrandin mukaan syynä heidän vetäytymiseen yhteiskunnallisesta keskustelusta.
Tämä vetäytyminen keskustelusta ja sulkeutuminen yhä tiiviimmin tutkijankammioon on mahdollisesti hyvinkin järjenmukaista mutta tuhoisaa avoimelle keskustelulle, kirjoitti professori Lars Calmfors Dagens Nyheterin mielipidesivuilla äskettäin. Media pyrkii liiaksi yksinkertaistamaan sanomaansa ja tieteen ääni ei sen takia uskalla tulla esiin. Ajan ilmiö on tiedottamisen nopeus asiallisuuden kustannuksella. Jutun viimeinen sisäänjättöhetki oli puoli tuntia ennen ensimmäistä yhteydenottoa. Siellä se päätoimittaja jo patistaa toimittajaa pistämään jutun eteenpäin! Tutkijat vetäytyvät takavasemmalle, mieluummin kuin heittäisivät jonkun puolihuolimattoman kommentin asiasta.
Tutkijalle näkyvyys sanomalehdessä harvoin antaa mitään lisäarvoa. Päinvastoin, sellainen tutkija joka innostuu esiintymään lehtien palstoilla saa kolleegoidensa halveksunnan ja herkästi populistin leiman. Sellaista tutkijaa, joka pysyy mukana nopeassa yhteiskunnallisessa keskustelussa, pidetään herkästi harkitsemattomana. Ei sellaisella tutkijalla voi olla tarpeeksi syvyyttä ja analyyttista kärkevyyttä, joka ehtii mukaan kiihkeään mediarytmiin.
Tutkijat hyötyvät aivan liian vähän kolmannesta päätehtävästään opetuksen ja tutkimuksen lisäksi, eli tutkimuspanoksensa hyödyntämisestä suurelle yleisölle. Moni tutkija on täysin kykenemätön välittämään sanomaansa suurelle yleisölle. Hänen tutkimuksensa on niin teoreettinen, että asiantuntevinkaan toimittaja ei saa hänestä mitään irti. Ne harvat tutkijat, jotka kykenevät sanomansa välittämiseen suurelle yleisölle ovat lisäksi valtavan haasteen edessä: Miten voidaan olla varmoja siitä, että tämän tutkijan kriittinen tutkimustulosten tarkastelu ei kansan suussa käänny häntä vastaan? Tässä on yhtymäkohtia mm. Suomessa käytävään rasvakeskusteluun, kolesterolikysymykseen ja polemiikkiin diabeetikon ravitsemuksesta. Tutkijan pitäisi suurelle yleisölle myöntää useiden ravitsemukseen liittyvien tutkimuslöydösten olevan vasta kokeiluasteella ja täyttä tiedeyhteisön yhteisymmärrystä vielä etsitään. Ennen kuin tutkija saa tämän asian selvitettyä suurin osa lukijoista on jo siirtynyt lehdessä sarjakuvasivuille tai lukemaan miten Kimin Ferrari on kulkenut ja ainoa lukijalle mieleen jäänyt asia saattaa olla toimittajan esille nostamat alaotsikot, joissa pahimmillaan sanotaan tietty osatotuus aivan kuin toteen näytettynä tosiasiana. Muun muassa tällä tavalla toimittajat onnistuivat luomaan mielikuvan voin epäterveellisyydestä ja margariinin terveellisyydestä. Kun lisäksi monet tutkijat tätä ajatuskulkua lähtivät tukemaan, niin ei ole ihme miksi margariinirasiat ilmestyivät pöydille. Paljon muitakin esimerkkejä löytyy.
Toimittajat ja tutkijat ovat suuren haasteen ääressä. Miten saada tutkijat vakuuttuneiksi, että puhelinsoitolla tai hätäisellä tekstipätkällä asiaan reagoinut tutkija ymmärretään lehden toimituksissa oikein? Ettei vain käy niin, että tutkijan sanoma vääristyy ja hän joutuu kolleegoittensa rienan kohteeksi?
Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla jonkinlainen tieteellinen asiantuntijaverkosto, joka tarkistaisi medialle toimitettavat tutkijalausunnot ennen julkaisua. Minä olisin tällaisen tarkistuksen kannalla, vaikka toimittaja Bergstrand näkee tässä tieteellisen salaseuran vivahteita.
Se mikä minua oikein paljon huolestuttaa ravintokeskustelussa on, että joltakin terveyskeskuslääkäriltä kysytään mielipidettä jostakin ravintoon liittyvästä pulmasta. Ei rivilääkärin pätevyys riitä arvioimaan ravitsemukseen liittyviä asioita. Ei poliittista uraa tai korkeaa yhteiskunnallista asemaa luova ravintoasiantuntija myöskään ole kykenevä arvioimaan yhteiskunnallisen keskustelun kaikkia kiemuroita. Mikäli nämä jotakin asiasta lausuvat, he tukeutuvat käypään valistustietoon tai muuhun tuttuun ja turvalliseen ohjeistukseen puuttumatta laisinkaan ajankohtaisena vellovaan ehkä kiistanalaiseen asiaan. Toimittajien pitäisi oppia etsimään alan paras asiantuntemus käsiinsä, vaikka nämä olisivatkin huomattavan paljon vaikeampia tavoittaa kuin nurkan takana istuva terveyskeskuslääkäri tai näkyvyyttä hakeva uralla etenijä. Ehkä tiedeyhteisöltä voisi edellyttää tällaisen nimirekisterin toimittamista toimittajakunnalle. Lisäksi olisi hyvä jos asiantuntijoita käytettäisiin laajapohjaisesti eri koulukuntia edustaen.
Kommentteja saa tulla.
Liikunta on turvallista myös ylipainoisille
**
Ylipainoisilla ja lihavilla on muita suurempi riski saada polviniveleen reuma, joten voisi kuvitella jalkojen päällä olemisen esimerkiksi liikunnassa lisäävän polven rasitusta ja sitä kautta myös reuman riskiä. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan asian laita. Liikunta ei lisää reumaa polvessa mutta ei myöskään suojaa siltä, havaittiin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä oli 1300 ihmistä, keski-ikäisiä ja vanhempia, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.
Aiemmat havainnot kevyehkön liikunnan ja polvinivelen reumaan viittaavien vaurioiden väliltä ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista on verraten vähän. Tutkimuksen alussa vuosina 1993-94 osallistujilta kysyttiin liikunnan harrastamisesta ja röntgenkuvattiin polvet. Samalla kysyttiin myös onko henkilöllä ollut polvissa ongelmia: kipua, särkyä tai jäykkyyttä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2002-2005 samat henkilöt tavattiin uudelleen, kuvattiin polvet ja kysyttiin polviongelmista. Röntgenkuvista arvioitiin polvinivelen kunto. Tällä kertaa ei erikseen kyselty liikuntaharrastuksista. Kun aineisto analysoitiin, ei siitä löytynyt mitään yhteyttä kävelyn, kevyen hölkän tai muun raportoidun liikunnan ja polvien reuman väliltä. Vaikka ihminen olisi ollut ylipainoinen, ei sekään vaikuttanut liikunnan ja reuman yhteyteen.
Nivelreumaa esiintyy koko maailmassa ja meilläpäin noin 0,5-1 prosentilla väestöstä. Aktiivinen lääkehoito ja mahdollisimman hyvän liikuntakyvyn ylläpitäminen ovat olennaisia luun tiheyden säilymisen kannalta.
Voitaneen huoletta vetää johtopäätös, että liikuntaa voi harrastaa rauhassa, painosta riippumatta. Sen hyödyt muun terveyden osalta ovat kiistattomat eikä se aiheuta polviin reumaa. Tulokset julkaistiin tiedelehdessä Arthritis Care & Research.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 31.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Ylipainoisilla ja lihavilla on muita suurempi riski saada polviniveleen reuma, joten voisi kuvitella jalkojen päällä olemisen esimerkiksi liikunnassa lisäävän polven rasitusta ja sitä kautta myös reuman riskiä. Näin ei näyttäisi kuitenkaan olevan asian laita. Liikunta ei lisää reumaa polvessa mutta ei myöskään suojaa siltä, havaittiin Yhdysvalloissa Bostonin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Siinä oli 1300 ihmistä, keski-ikäisiä ja vanhempia, joita seurattiin kymmenen vuoden ajan.
Aiemmat havainnot kevyehkön liikunnan ja polvinivelen reumaan viittaavien vaurioiden väliltä ovat olleet ristiriitaisia. Tutkimuksia liikunnan pitkäaikaisvaikutuksista on verraten vähän. Tutkimuksen alussa vuosina 1993-94 osallistujilta kysyttiin liikunnan harrastamisesta ja röntgenkuvattiin polvet. Samalla kysyttiin myös onko henkilöllä ollut polvissa ongelmia: kipua, särkyä tai jäykkyyttä. Kymmenen vuotta myöhemmin, 2002-2005 samat henkilöt tavattiin uudelleen, kuvattiin polvet ja kysyttiin polviongelmista. Röntgenkuvista arvioitiin polvinivelen kunto. Tällä kertaa ei erikseen kyselty liikuntaharrastuksista. Kun aineisto analysoitiin, ei siitä löytynyt mitään yhteyttä kävelyn, kevyen hölkän tai muun raportoidun liikunnan ja polvien reuman väliltä. Vaikka ihminen olisi ollut ylipainoinen, ei sekään vaikuttanut liikunnan ja reuman yhteyteen.
Nivelreumaa esiintyy koko maailmassa ja meilläpäin noin 0,5-1 prosentilla väestöstä. Aktiivinen lääkehoito ja mahdollisimman hyvän liikuntakyvyn ylläpitäminen ovat olennaisia luun tiheyden säilymisen kannalta.
Voitaneen huoletta vetää johtopäätös, että liikuntaa voi harrastaa rauhassa, painosta riippumatta. Sen hyödyt muun terveyden osalta ovat kiistattomat eikä se aiheuta polviin reumaa. Tulokset julkaistiin tiedelehdessä Arthritis Care & Research.
Lähde: Radion tiedeuutiset, 31.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Margariinin jumalattarelle kumartaminen
**
Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Osallistu sinäkin keskusteluun!
Toimittajat ovat aika hauskaa väkeä, sain eilen kuulla Urheilutiedotuksen koulutustilaisuudessa Turussa. Oivan esimerkin toimittajien yllätyksellisyydestä saamme kun luemme mitä ravintotoimittaja Per Tedinin mieleen on jäänyt kirjoittamastani jutusta meijerivoista Hufvudstadsbladet -lehdessä (Sundqvist & Ristiranta: Vi äter gärna smör! 21.1.2007):
”I Finland bugar vi för margaringudinnan”, stod det i Hufvudstadsbladet härförleden när två smörentusiaster tog till orda mot vad de beskrev som den utdragna och systematiska ”smutskastningen av smöret”.
Färska forskningsrön från Karolinska Institutet i Stockholm ger dem ytterligare argument. Efter att ha studerat nästan 20 000 svenska kvinnors kostvanor och viktutveckling under tjugo år kunde forskarna konstatera att de som regelbundet ätit feta mjölkprodukter fått en lägre viktuppgång.
"Suomessa kumarretaan margariinin jumalatterelle", saimme vähän aikaa sitten lukea Hufvudstadsbladet -lehdestä kun kaksi voin kannattajaa avasi sanaisen arkkunsa pitkään jatkuneen ja johdonmukaisen "voin maineen tahraamisen" johdosta. Tuoreet tutkimusnäytöt Karoliinisesta Instituutista Tukholmassa antavat heille (meille!) lisää perusteita. Tutkittuaan melkein 20 000 ruotsalaisnaisen ravintotottumuksia ja painon kehitystä kahdenkymmenen vuoden aikana tutkijat totesivat, että ne jotka nauttivat rasvaisia maitotuotteita olivat lihonneet kaikkein vähiten.
Per Tedin pitää margariinia erinomaisena kenkävoiteena. En ota kantaa tähän aiheeseen, sillä en ole kokeillut aineen käyttökelpoisuutta tähän tarkoitukseen.
Ravitsemuksen kuninkaan, eli meijerivoin puolesta huudamme kolme kertaa: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Lähde: Sydsvenskan, 29.1.2007 (Per Tedin: Sila mygg, svälj skokräm)
Tätä juttua kommentoidaan vilkkaasti! Osallistu sinäkin keskusteluun!
Toimittajat ovat aika hauskaa väkeä, sain eilen kuulla Urheilutiedotuksen koulutustilaisuudessa Turussa. Oivan esimerkin toimittajien yllätyksellisyydestä saamme kun luemme mitä ravintotoimittaja Per Tedinin mieleen on jäänyt kirjoittamastani jutusta meijerivoista Hufvudstadsbladet -lehdessä (Sundqvist & Ristiranta: Vi äter gärna smör! 21.1.2007):
”I Finland bugar vi för margaringudinnan”, stod det i Hufvudstadsbladet härförleden när två smörentusiaster tog till orda mot vad de beskrev som den utdragna och systematiska ”smutskastningen av smöret”.
Färska forskningsrön från Karolinska Institutet i Stockholm ger dem ytterligare argument. Efter att ha studerat nästan 20 000 svenska kvinnors kostvanor och viktutveckling under tjugo år kunde forskarna konstatera att de som regelbundet ätit feta mjölkprodukter fått en lägre viktuppgång.
"Suomessa kumarretaan margariinin jumalatterelle", saimme vähän aikaa sitten lukea Hufvudstadsbladet -lehdestä kun kaksi voin kannattajaa avasi sanaisen arkkunsa pitkään jatkuneen ja johdonmukaisen "voin maineen tahraamisen" johdosta. Tuoreet tutkimusnäytöt Karoliinisesta Instituutista Tukholmassa antavat heille (meille!) lisää perusteita. Tutkittuaan melkein 20 000 ruotsalaisnaisen ravintotottumuksia ja painon kehitystä kahdenkymmenen vuoden aikana tutkijat totesivat, että ne jotka nauttivat rasvaisia maitotuotteita olivat lihonneet kaikkein vähiten.
Per Tedin pitää margariinia erinomaisena kenkävoiteena. En ota kantaa tähän aiheeseen, sillä en ole kokeillut aineen käyttökelpoisuutta tähän tarkoitukseen.
Ravitsemuksen kuninkaan, eli meijerivoin puolesta huudamme kolme kertaa: ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN, ELÄKÖÖN!
Lähde: Sydsvenskan, 29.1.2007 (Per Tedin: Sila mygg, svälj skokräm)
tiistaina, tammikuuta 30, 2007
En ole aina oikeassa
**
Sattuman oikusta huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!
Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):
Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.
Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.
Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:
Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...
Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:
Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.
Kiitos Esko!
Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007
Sattuman oikusta huomaan Turun Sanomista, että loistava tiedemies, Turun yliopiston tähtitieteen laitoksen professori Esko Valtaoja, on kirjoittanut minulla vasta miettimisasteella olleesta loppuviikon aiheesta. Ja tietenkin paljon paremmin kuin mihin minä olisin koskaan pystynyt. Einsteinia minäkin mietin esimerkkihenkilönä. Esimerkkinä sellaisesta henkilöstä, joka luo kuvan siitä, että on aina oikeassa vaikka onkin väärässä. Kansanedustajia en olisi uskaltanut näpäyttää. Esko uskalsi!
Otteita Esko Valtaojan ajatusmaailmasta (lukekaa alkuperäinen teksti!):
Viitisen vuotta sitten professori Esko Valtaojalla oli vihertäviä ajatuksia. Hän rohkeni ehdottaa että maapallo on pelastettavissa, jos alamme ideologioitten sijaan luottaa tietoon ja tieteeseen. Mikä tietysti sai kaikki ideologioihin luottavat raivoihinsa.
Viisi vuotta on kulunut - onko mitään uutta raportoitavaa? Valtaojan mielestä maailma näyttää paremmalta kuin hän olisi ikinä uskaltanut toivoa. Suuryhtiöiden johtajat, Jorma Ollila etunenässä, vaativat niin Yhdysvaltojen kuin Suomenkin valtiovaltaa ottamaan ilmastomuutoksen tosissaan ja ryhtymään toimiin sen hillitsemiseksi. Hiilidioksidipäästöjä vähentävä viides ydinvoimala on rakenteilla ja kuudeskin ihan kinthaala, kuten pohjoisessa tavataan sanoa.
Tämä muutos ei professori Valtaojan mukaan ole tullut ilmaiseksi:
- ydinvoiman vaatimat tiukat turvatoimet ovat tehneet Suomesta poliisivaltion
- taloutemme on romahtanut, koska kallista ydinvoimaa pitää tukea valtion varoilla
- jouduimme maailmanlaajuisen ostoboikotin uhriksi viidennen ydinvoimalan rakentamispäätöksen jälkeen (kuka muistaa?)
- kaikkea tätä, ja vielä hassumpaa, aikuiset ja kenties muuten ihan täysijärkiset ihmiset esittivät puolustaessaan ideologiaansa tosiasioita vastaan
- voisi olettaa että entiset ydinvoiman vastustajat myöntäisivät olleensa väärässä?
- takinkääntäjistä korkea-arvoisin, pääministeri Matti Vanhanen, on innokkaimpia ydinvoiman puoltajia!
- pääministeri Vanhasen mukaan arvokeskustelu ydinvoimasta on nyt käyty ja siksi kuudettakin voimalaa voidaan alkaa rakentamaan
- ilmeisesti poliitikon pitää aina väittää olleensa oikeassa, muuten menee maine
Tiede on politiikkaa hauskempaa jo senkin vuoksi, että siinä voi myöntää olleensa väärässä. Tutkija, joka sinnikkäästi pitää kiinni vääräksi osoittautuneesta kannastaan, menettää ennemmin tai myöhemmin arvostuksensa tiedeyhteisössä. Myös tieteen valtarakenteita ja yleistä konsensusta kritisoiva saa tuntea jäävänsä ikävään välikäteen. Kummallista, sillä asioiden kyseenalaistaminen on tärkeä osa luonnontieteitä. Tiede etenee, tieto kasvaa, ja yksi toisensa jälkeen hyviltä, tai ainakin painokelpoisilta, vaikuttaneet ideat lentävät roskakoriin. Kuten esimerkiksi käsitys siitä, että pahamaineiset tyydyttyneet eläinrasvat kohottavat veren kolesterolia. Alunperin hataralla pohjalla olleet tohtori Ancel Keysin hypoteesit rasvaisen ruoan ja sepelvaltimokuolleisuuden välillä ovat täällä Suomessa jalostuneet niin pitkälle mielettömyydessään, että eduksi olisi jos pöytä siivottaisiin puhtaaksi menneisyyden painolastista ja aloitettaisiin homma uudestaan. On hyvin epätavallista, että näkee tiedemiehen paneutuvan rasvakeskusteluun huolellisesti ja löytävän syitä uudelleenarviointiin. Ai niin, nyt on vaalit tulossa...
Professori Esko Valtaoja on rehellinen suomalainen tiedemies. Hänellä on rohkeutta sanoa näin joistakin tieteellisistä töistään:
- väitöskirjani kuudesta julkaisusta kaksi perustui huonoksi osoittautuneeseen teoriaan
- kolmas työni oli niin surkea että se ei ollut edes väärin
- neljäs tieteellinen työni oli kiikun kaakun
- kaksi viimeistä työtä olivat ihan kelpo juttuja
Aina oikeassa voi olla vain jos itse määrittelee mikä on oikein ja mikä väärin, ja kuka sellaista tyyppiä haluaa yhteisiä asioita hoitamaan? Älkää äänestäkö poliitikkoa, joka väittää olleensa aina oikeassa. Äänestäkää poliitikkoa, joka myöntää erehtyneensä. Se voi jopa puhua totta, ainakin joskus.
Kiitos Esko!
Lähde: Turun Sanomat, 30.1.2007
Ihana aamupala
**
Istut aamiaispöydän ääressä, edessä on höyryävä puurolautanen iloisella voisilmällä ja makunystyreiden kiihottamiseksi lähes hekumalliseen pisteeseen saakka ripotteleet puuron päälle äsken pakastimesta ottamiasi kesälomareissulla ihan itse keräämiäsi metsämarjoja. Siinä ne hitaasti sulavat samalla kun hamuilet käteesi vastakeitettyä kananmunaa. Nykyäänhän mennään taas reilusti munalla töihin. Kolesterolikriisi on työnnetty syrjään. Aamiaisleiväksi kelpuutat suomalaisen ruisleivän. Ylähuulesi osuu ensiksi leivälle pistämääsi ohueen siivuun ihanaa mustaleimaista suomalaista edamia. Vielä lasillinen tuoremehua ja olet valmis aloittamaan päiväsi. Täynnä energiaa!
Ei aina tule mieleen, mistä kaikki ihanuus saa alkunsa. Kuinka monia työvaiheita onkaan hyvän perusaamiaisen takana? Avuksi tulee laatuketju, Maa- ja metsätalousministeriön hanke.
Kun kylvöä valmisteleva viljelijä avaa keväällä ensimmäiset siemensäkit, on aamupuuron ainesten hyvä laatu varmistettu jo paljon ennen tätä. Aamupuuron ja leivän pohja, kylvettävä siemenvilja on selkeästi tarkastettua (sertifioitua), oikein käsiteltyä ja laadukkaaksi todettua.
Viljatuotanto muodostaa pääosan ihmisten käyttämästä ravinnosta, joko suoraan viljatuotteina tai välillisesti esimerkiksi viljalla ruokittujen kotieläinten tuotteina. Viljojen merkitys perustuu ennen muuta viljanjyvien ravintoainepitoisuuteen, runsaaseen satoon ja helppoon varastoitavuuteen.
Maitoala on edelläkävijä suomalaisessa laatutyössä ja koko laatuketjun rakentamisessa. Suomessa maidon hygieeninen laatu onkin hyvin korkealla tasolla. Maitovalmisteiden laadun takaamiseksi maidon tuottaja ja jalostava teollisuus ovat tehneet vuosia työtä eläinten hyvinvoinnin ja taudittomuuden eteen. Olen niin surullinen kun maamme asiantuntijat ovat olleet niin tavattoman tylyjä erästä loistavaa maitotuotetta kohtaan. Ajattelen tietenkin meijerivoita.
Kananmunan laatuun voidaan vaikuttaa eniten ennen munimista. Siksi suomalaisessa alkutuotannossa panostetaan erityisesti kanan ravinnon laatuun ja jalostukseen. Kananrehun pääraaka-aine on kotimainen tutkittu vilja. Kuljetus kanalasta kuluttajan lautaselle on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Paljon enemmän voisimme varmaankin tehdä sen kananmunan terveysarvojen korostamiseksi, ajattelen esimerkiksi luomutuotannon tärkeää roolia ja kananmunan omega-3-rasvahappojen lisäämistä kanoille tarjottavan ravinnon avulla.
Kuinka alkutuotannossa toimitaan, heijastuu koko tuotantoketjuun kuluttajan ruokapöytään asti. Siksi on tärkeää, että jo maanviljelijä työssään noudattaa hyviä laatukriteereitä. Laatutyö on alkanut jo hyvän viljelysuunnitelman teosta ja jatkuu maanmuokkaukseen, tutkituilla tuotteilla suoritettaviin lannoituksiin ja sopivaan vuoroviljelyyn. Viljan korjuu, kuivaus ja varastointi on etukäteen suunniteltu. Puurohiutaleiden ja leipäjauhojen alkuperä on tarkasti selvillä, viljelijä kirjaa kaikki toimenpiteet ja niiden ajankohdan muistiin. Muistiinpanot ovat perusta turvallisille, jäljitettäville tuotteille, ja niiden perusteella myös kehitetään kasvintuotantoa edelleen. Myös maatilojen eläintenhoidon kaikki toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti muistiin. Tarpeen tullen tiedetään aina, mistä ruokien raaka-aineet ovat peräisin.
Maatiloilla eläimiä hoidetaan kaiken kaikkiaan hienosti, eläinten ravinnon, levon ja lajinmukaisen toiminnan tarpeista pidetään hyvää huolta. Eläimet voivat hyvin, ja se on merkki maanviljelijän ammattitaidosta, hyvästä hoidosta, ruokinnasta ja sopivista elinolosuhteista. Kesällä esimerkiksi lehmät kirmaavat pelloilla ja syövät makoisaa vihreää ravintoa suoraan niityltä. Pienestä tilakoosta johtuen eläimiä on Suomessa periteisesti aina hoidettu yksilöllisesti.
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä varmistetaan eläinten hyvinvointi, eläimillä on esimerkiksi terveyskortit, joihin merkitään kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet. Näin taataan muun muassa se, ettei mahdollisista hoidoista jää lääkejäämiä maitoon tai lihaan. Eläinterveystilanne on Suomessa kansainvälisestikin katsoen huipputasolla.
Laatuketjun perustana on ammattitaitoinen ja tarkka viljelijä, joka maatilan kaikissa toimissa on sitoutunut noudattamaan laatutyön vaatimuksia. Tavoitteena on tuottaa myyntiin vain hyvälaatuisia tilan tuotteita. Suomalainen elintarvike on turvallista ja terveellistä alusta loppuun. Siksi aamiaisleivän ja -juuston ostaja ei juuri mietikään, uskaltaako kyseisin elintarvikkeen ostaa.
Tämän päivän kuluttaja haluaa syödä tuoretta, maukasta ja turvallista ruokaa. Myös elintarvikkeiden terveellisyys, elintarviketuotannon eettisyys, ruoan koostumus ja ravintoaineiden vaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Ainutlaatuisen elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan.
Elintarviketalouden laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjun vahvuuksia, kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnan tehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajan tietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista.
Hyvä Suomi - hyvä kotimaisuus!
Lähde: Deskin uutiskirje toimittajille, 30.1.2007
Istut aamiaispöydän ääressä, edessä on höyryävä puurolautanen iloisella voisilmällä ja makunystyreiden kiihottamiseksi lähes hekumalliseen pisteeseen saakka ripotteleet puuron päälle äsken pakastimesta ottamiasi kesälomareissulla ihan itse keräämiäsi metsämarjoja. Siinä ne hitaasti sulavat samalla kun hamuilet käteesi vastakeitettyä kananmunaa. Nykyäänhän mennään taas reilusti munalla töihin. Kolesterolikriisi on työnnetty syrjään. Aamiaisleiväksi kelpuutat suomalaisen ruisleivän. Ylähuulesi osuu ensiksi leivälle pistämääsi ohueen siivuun ihanaa mustaleimaista suomalaista edamia. Vielä lasillinen tuoremehua ja olet valmis aloittamaan päiväsi. Täynnä energiaa!
Ei aina tule mieleen, mistä kaikki ihanuus saa alkunsa. Kuinka monia työvaiheita onkaan hyvän perusaamiaisen takana? Avuksi tulee laatuketju, Maa- ja metsätalousministeriön hanke.
Kun kylvöä valmisteleva viljelijä avaa keväällä ensimmäiset siemensäkit, on aamupuuron ainesten hyvä laatu varmistettu jo paljon ennen tätä. Aamupuuron ja leivän pohja, kylvettävä siemenvilja on selkeästi tarkastettua (sertifioitua), oikein käsiteltyä ja laadukkaaksi todettua.
Viljatuotanto muodostaa pääosan ihmisten käyttämästä ravinnosta, joko suoraan viljatuotteina tai välillisesti esimerkiksi viljalla ruokittujen kotieläinten tuotteina. Viljojen merkitys perustuu ennen muuta viljanjyvien ravintoainepitoisuuteen, runsaaseen satoon ja helppoon varastoitavuuteen.
Maitoala on edelläkävijä suomalaisessa laatutyössä ja koko laatuketjun rakentamisessa. Suomessa maidon hygieeninen laatu onkin hyvin korkealla tasolla. Maitovalmisteiden laadun takaamiseksi maidon tuottaja ja jalostava teollisuus ovat tehneet vuosia työtä eläinten hyvinvoinnin ja taudittomuuden eteen. Olen niin surullinen kun maamme asiantuntijat ovat olleet niin tavattoman tylyjä erästä loistavaa maitotuotetta kohtaan. Ajattelen tietenkin meijerivoita.
Kananmunan laatuun voidaan vaikuttaa eniten ennen munimista. Siksi suomalaisessa alkutuotannossa panostetaan erityisesti kanan ravinnon laatuun ja jalostukseen. Kananrehun pääraaka-aine on kotimainen tutkittu vilja. Kuljetus kanalasta kuluttajan lautaselle on tarkoin suunniteltu ja toteutettu. Paljon enemmän voisimme varmaankin tehdä sen kananmunan terveysarvojen korostamiseksi, ajattelen esimerkiksi luomutuotannon tärkeää roolia ja kananmunan omega-3-rasvahappojen lisäämistä kanoille tarjottavan ravinnon avulla.
Kuinka alkutuotannossa toimitaan, heijastuu koko tuotantoketjuun kuluttajan ruokapöytään asti. Siksi on tärkeää, että jo maanviljelijä työssään noudattaa hyviä laatukriteereitä. Laatutyö on alkanut jo hyvän viljelysuunnitelman teosta ja jatkuu maanmuokkaukseen, tutkituilla tuotteilla suoritettaviin lannoituksiin ja sopivaan vuoroviljelyyn. Viljan korjuu, kuivaus ja varastointi on etukäteen suunniteltu. Puurohiutaleiden ja leipäjauhojen alkuperä on tarkasti selvillä, viljelijä kirjaa kaikki toimenpiteet ja niiden ajankohdan muistiin. Muistiinpanot ovat perusta turvallisille, jäljitettäville tuotteille, ja niiden perusteella myös kehitetään kasvintuotantoa edelleen. Myös maatilojen eläintenhoidon kaikki toimenpiteet kirjataan yksityiskohtaisesti muistiin. Tarpeen tullen tiedetään aina, mistä ruokien raaka-aineet ovat peräisin.
Maatiloilla eläimiä hoidetaan kaiken kaikkiaan hienosti, eläinten ravinnon, levon ja lajinmukaisen toiminnan tarpeista pidetään hyvää huolta. Eläimet voivat hyvin, ja se on merkki maanviljelijän ammattitaidosta, hyvästä hoidosta, ruokinnasta ja sopivista elinolosuhteista. Kesällä esimerkiksi lehmät kirmaavat pelloilla ja syövät makoisaa vihreää ravintoa suoraan niityltä. Pienestä tilakoosta johtuen eläimiä on Suomessa periteisesti aina hoidettu yksilöllisesti.
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä varmistetaan eläinten hyvinvointi, eläimillä on esimerkiksi terveyskortit, joihin merkitään kaikki terveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet. Näin taataan muun muassa se, ettei mahdollisista hoidoista jää lääkejäämiä maitoon tai lihaan. Eläinterveystilanne on Suomessa kansainvälisestikin katsoen huipputasolla.
Laatuketjun perustana on ammattitaitoinen ja tarkka viljelijä, joka maatilan kaikissa toimissa on sitoutunut noudattamaan laatutyön vaatimuksia. Tavoitteena on tuottaa myyntiin vain hyvälaatuisia tilan tuotteita. Suomalainen elintarvike on turvallista ja terveellistä alusta loppuun. Siksi aamiaisleivän ja -juuston ostaja ei juuri mietikään, uskaltaako kyseisin elintarvikkeen ostaa.
Tämän päivän kuluttaja haluaa syödä tuoretta, maukasta ja turvallista ruokaa. Myös elintarvikkeiden terveellisyys, elintarviketuotannon eettisyys, ruoan koostumus ja ravintoaineiden vaikutukset ovat ajankohtaisia teemoja. Suomalaiset maanviljelijät, teollisuus, kauppa, kuluttajat, neuvonta ja hallinto luovat yhdessä Suomesta vahvaa elintarvikkeiden laatumaata. Ainutlaatuisen elintarvikeketjun laatutyön perustana on toimialan yhteinen sitoutuminen kansalliseen elintarviketalouden laatustrategiaan.
Elintarviketalouden laatustrategian tavoitteena on kehittää kotimaisen elintarvikeketjun vahvuuksia, kuten kuluttajan luottamukseen perustuvaa kilpailuetua ja yhteisen toiminnan tehostumiseen perustuvaa kilpailukykyä. Strategialla halutaan vahvistaa myös kotimaisen elintarviketalouden yhteiskuntavastuullista toimintatapaa sekä parantaa kuluttajan tietoisuutta kotimaisen elintarviketalouden toiminnasta ja sen kokonaisvaikutuksista.
Hyvä Suomi - hyvä kotimaisuus!
Lähde: Deskin uutiskirje toimittajille, 30.1.2007
maanantaina, tammikuuta 29, 2007
Voilla on vankka kannattajajoukkonsa
*
Helsingin Sanomissa keskustellaan taas vilkkaasti voileivälle levitettävistä rasvoista. Käykää lukemassa!
Voi on elintarvikepolitiikan uhri
veteraaniurheilija | 29.1.2007 13:02
Tuntuu siltä, että meijerivoi voitaisiin jo vapauttaa virallisten ravitsemussuositusten pannasta. Voi on loistava luonnontuote! Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä on ollut tosi vakuuttavaa. Jos tätä asiaa ei oivalla on kyse sokeudesta tai voimakkaista ennakkoluuloista. Voin lisääntyneen käytön suhteen ei taida muutos olla muusta kiinni kuin maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta. Voi on länsimaissa ja erityisesti Suomessa käynyt kovaa taistelua margariinin kanssa markkinaosuuksista ja ajoittain margariinin puolustusasetelmaa on kohennettu ravintoamme tutkivien tiedemiesten ja muiden asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella. Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö kuin pieni terveystietoinen ja itsepäinen porukka. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit. Olisiko aika saada voin käytölle laajempi hyväksyntä?
Helsingin Sanomissa keskustellaan taas vilkkaasti voileivälle levitettävistä rasvoista. Käykää lukemassa!
Voi on elintarvikepolitiikan uhri
veteraaniurheilija | 29.1.2007 13:02
Tuntuu siltä, että meijerivoi voitaisiin jo vapauttaa virallisten ravitsemussuositusten pannasta. Voi on loistava luonnontuote! Tutkimusnäyttö voin terveellisyydestä on ollut tosi vakuuttavaa. Jos tätä asiaa ei oivalla on kyse sokeudesta tai voimakkaista ennakkoluuloista. Voin lisääntyneen käytön suhteen ei taida muutos olla muusta kiinni kuin maatalous- ja elintarvikepoliittisesta linjauksesta. Voi on länsimaissa ja erityisesti Suomessa käynyt kovaa taistelua margariinin kanssa markkinaosuuksista ja ajoittain margariinin puolustusasetelmaa on kohennettu ravintoamme tutkivien tiedemiesten ja muiden asiantuntijoiden suosiollisella avustuksella. Voi oli ennen Suomelle vientiylpeys, mutta nyt sitä ei syö kuin pieni terveystietoinen ja itsepäinen porukka. Voin kulutus on nykyään niin pientä, että se ei millään voi selittää Suomen suurinta kansanterveysongelmaa: sydän- ja verisuonitaudit. Olisiko aika saada voin käytölle laajempi hyväksyntä?
Hyvinvointia hunajasta
**
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
Hyvinvointia hunajasta on tiedotus- ja menekinedistämisohjelma, jossa EU-rahalla pistetään suu makeaksi. Kokonaisbudjetti on 300 000 euroa, josta EU:n osuus on puolet, Suomen valtio avaa kukkaronsa ja kaivaa sieltä noin 20 prosentin rahoitusosuuden ja Suomen Mehiläishoitajain Liitto hoitaa loput 30 prosenttia. Ohjelmaan kuuluu mediamainontaa aikakauslehdissä, tiedottamista ja myymälä- sekä tapahtumapromootiota.
Hunajan kulutusta on syytä edistää. Hunaja on terveellistä. Toivottavasti löydetään uusia hunajan käyttäjiä erityisesti 25–49-vuotiaista. Suomen Mehiläishoitajain Liiton mukaan hunaja on viime vuosina jäänyt uusien makeutusaineiden, kuten teollisten maustesiirappien ja ruokoraakasokereiden, varjoon. Liitto haluaa nyt muistuttaa kuluttajia hunajan ainutlaatuisista ominaisuuksista ja monista käyttömahdollisuuksista. Tavoitteena on myös lisätä kuluttajien tietoisuutta mehiläistalouden merkityksestä ympäristölle. Lisäksi pyritään parantamaan kuluttajien tietämystä hunajan alkuperästä ja jäljitettävyydestä. Valmistaakseen puoli kiloa hunajaa mehiläiset noutavat 75 000 mesikuormaa, käyvät 3-4 miljoonassa kukassa ja lentävät noin 80 000 km! Lue lisää.
Hunaja koostuu pääosin rypäle- ja hedelmäsokerista, siinä on entsyymejä, valkuais- ja kivennäisaineita sekä runsaasti vitamiineja ja antioksidantteja. Hunaja säilyy hyvin. Vaihtoehtoisten hoitomuotojen kannattajat suosittelevat hunajan käyttöä mm. tauteja ehkäisevänä ja parantavana sekä elvyttävänä aineena. Käsitykset perustuvat havaintoihin, että hunajan happamuus tuhoaa bakteereita ja että siinä on lisäksi todettu joidenkin bakteerien kasvua estäviä aineita. Sitä käytetään ruoanlaitossa, leivonnassa, leivän päällä ja sitä lisätään makeutusaineeksi juomiin kuten teehen. Jos hunajaa käytetään rohtona esim. kurkkukipuun on vältettävä sen kuumentamista yli 40 asteeseen, sillä monet sen tehoaineista tuhoutuvat noin korkeassa lämpötilassa.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 29.1.2007
torstaina, tammikuuta 25, 2007
Ryssä on likaisempi kuin suomalainen
**
Venäläislapset sairastavat allergiaa neljä kertaa harvemmin kuin suomalaislapset. Suomen Akatemian rahoittaman MICMAN-allergiatutkimuksen mukaan syy saattaa löytyä meidän suomalaisten liian antaumuksellisesta puhtausinnosta. Allergioiden määrä on Suomessa arvioiden mukaan nelinkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa.
Suomalainen elinympäristö on mikrobiköyhää Venäjään verrattuna. Venäjällä pöpöt viihtyvät. Esimerkiksi Venäjän Pitkärannan juomavedessä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän mikrobeja kuin Joensuun juomavedessä. Tämän lisäksi venäläisistä kodeista otetuissa pölynäytteissä oli huomattavasti enemmän mikrobeja kuin suomalaisista kodeista otetuissa näytteissä.
Tutkijat kehottavat pistämään imurit kaappiin ja päästämään lapsia puutarhaa tonkimaan. Lapsia kehotetaan myös riisumaan kuraiset jalkineensa vasta siellä telkkarin ääressä ja teinitytön ja -pojan huoneen pitää olla siivoton likalätti. Siellä pöpöt viihtyvät ja pölypunkit pitävät teinien immuunipuolustuksen täydessä terässä. Suomessa koteja siivotaan ja puhdistetaan jopa desinfioimisaineilla, mikä tekee elinympäristöstämme liian hygieenisen. Runsaasti mikrobeja sisältävä ympäristö muokkaa ihmisen immuunijärjestelmää siten, ettei sen tarvitse reagoida tarpeettomasti haitattomiin hiukkasiin kuten siitepölyyn. Professori Tari Haahtelan mukaan liiallisen hygienian välttäminen on lapsiperheissä erityisen tärkeää. Hän kehottaakin perheitä unohtamaan ylenpalttisen puunauksen ja kannustaa vanhempia tutustuttamaan lapsiaan maaperään vaikkapa puutarhaa hoidettaessa.
Syytä paniikkiin ei edes ole, jos lapsi maistaa vähän multaa kukkapenkistä. Haahtelan mukaan vanhemmat voivat olla huoletta niin kauan kuin lapsi naureskelee ja jokeltaa. Lapselle on tyypillistä tutustua ympäristöön suun kautta, mikä antaa lapselle myös tarvittavan mikrobisuojan.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 25.1.2007
Teidän on syytä kysyä lisätietoja Suomen Akatemiasta, Tiina Raivolta (09-7748 8369) mikäli epäilette ymmärtäneeni jonkin asian väärin uutiskirjeestä.
Venäläislapset sairastavat allergiaa neljä kertaa harvemmin kuin suomalaislapset. Suomen Akatemian rahoittaman MICMAN-allergiatutkimuksen mukaan syy saattaa löytyä meidän suomalaisten liian antaumuksellisesta puhtausinnosta. Allergioiden määrä on Suomessa arvioiden mukaan nelinkertaistunut neljässäkymmenessä vuodessa.
Suomalainen elinympäristö on mikrobiköyhää Venäjään verrattuna. Venäjällä pöpöt viihtyvät. Esimerkiksi Venäjän Pitkärannan juomavedessä on jopa kymmeniä tuhansia kertoja enemmän mikrobeja kuin Joensuun juomavedessä. Tämän lisäksi venäläisistä kodeista otetuissa pölynäytteissä oli huomattavasti enemmän mikrobeja kuin suomalaisista kodeista otetuissa näytteissä.
Tutkijat kehottavat pistämään imurit kaappiin ja päästämään lapsia puutarhaa tonkimaan. Lapsia kehotetaan myös riisumaan kuraiset jalkineensa vasta siellä telkkarin ääressä ja teinitytön ja -pojan huoneen pitää olla siivoton likalätti. Siellä pöpöt viihtyvät ja pölypunkit pitävät teinien immuunipuolustuksen täydessä terässä. Suomessa koteja siivotaan ja puhdistetaan jopa desinfioimisaineilla, mikä tekee elinympäristöstämme liian hygieenisen. Runsaasti mikrobeja sisältävä ympäristö muokkaa ihmisen immuunijärjestelmää siten, ettei sen tarvitse reagoida tarpeettomasti haitattomiin hiukkasiin kuten siitepölyyn. Professori Tari Haahtelan mukaan liiallisen hygienian välttäminen on lapsiperheissä erityisen tärkeää. Hän kehottaakin perheitä unohtamaan ylenpalttisen puunauksen ja kannustaa vanhempia tutustuttamaan lapsiaan maaperään vaikkapa puutarhaa hoidettaessa.
Syytä paniikkiin ei edes ole, jos lapsi maistaa vähän multaa kukkapenkistä. Haahtelan mukaan vanhemmat voivat olla huoletta niin kauan kuin lapsi naureskelee ja jokeltaa. Lapselle on tyypillistä tutustua ympäristöön suun kautta, mikä antaa lapselle myös tarvittavan mikrobisuojan.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 25.1.2007
Teidän on syytä kysyä lisätietoja Suomen Akatemiasta, Tiina Raivolta (09-7748 8369) mikäli epäilette ymmärtäneeni jonkin asian väärin uutiskirjeestä.
Lapsille suunnatut mainoskampanjat usein vahingollisia
**
Australiassa on tutkittu miten lapsille suunnatut mainoskampanjat vaikuttavat lasten ruokaostoksiin. Terveysstrategian osastolla (Health Strategies Division, The Cancer Council, Kings Cross NSW 1340 Australia) on lyöty viisaat päät yhteen ja päädytty siihen, että mainoskampanjoilla, erikoistarjouksilla, oheismyynnillä ja tuotelahjoilla edistetään useammin epäterveellistä ruokaa kuin terveellistä ruokaa.
Yhdeksän supermarkettia Sydneyssä pistettiin tehotarkkailuun. Millä tavalla lasten ostoskäyttäytymiseen pyrittiin siellä vaikuttamaan? Missä tuoteryhmissä oli mainontaa? Näytti siltä, että lapsiin kohdistuvaa ravintomainontaa on erityisesti näissä tuoteryhmissä: sokeroidut keksit, pikaruoka, makeiset, sipsit ja naposteltavat, viljatuotteet, maidosta valmistetut välipalat ja jäätelö. Tarkkaavainen lukija ihmettelee, eikö tavallista ruokaa ollenkaan mainostettu? Tähän en pysty vastaamaan, sillä en ole vielä saanut tilaamaani eripainosta ja lyhennelmästä ei tämän enempää irtoa tuosta aiheesta.
Tuotteita mainostettiin hyvin usein (75%) televisiossa julkkisten avulla ja piirrettyjen elokuvapätkien avulla. Ilmaisnäytteiden avulla hoidettiin noin 13% kaikesta tuotemarkkinoinnista ja valtaosa tästä markkinoinnista (82%) kohdistui tutkijoiden määrittelyn mukaan epäterveellisiin tuotteisiin ja vain 18% mainoksista kohdistui terveelliseen ruokaan.
Tutkijoiden mielestä ravintoaineiden mainoskampanjat ovat mahdollisesti vastuussa siitä yleisestä mielipiteestä mikä nuorelle syntyy ravinnosta. Nuorten lihavuus voi johtua tästä vääristyneestä mainonnasta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Siitä ollaan kuitenkin varmoja, että epäterveellisen ravinnon mainontaan on saatava rajoituksia Australiassa. Ehkä meillä Suomessakin.
Lähde: Chapman K, Nicholas P, Banovic D, Supramaniam R. The extent and nature of food promotion directed to children in Australian supermarkets. Health Promot Int. 21 (4): 331-339, 2006
Australiassa on tutkittu miten lapsille suunnatut mainoskampanjat vaikuttavat lasten ruokaostoksiin. Terveysstrategian osastolla (Health Strategies Division, The Cancer Council, Kings Cross NSW 1340 Australia) on lyöty viisaat päät yhteen ja päädytty siihen, että mainoskampanjoilla, erikoistarjouksilla, oheismyynnillä ja tuotelahjoilla edistetään useammin epäterveellistä ruokaa kuin terveellistä ruokaa.
Yhdeksän supermarkettia Sydneyssä pistettiin tehotarkkailuun. Millä tavalla lasten ostoskäyttäytymiseen pyrittiin siellä vaikuttamaan? Missä tuoteryhmissä oli mainontaa? Näytti siltä, että lapsiin kohdistuvaa ravintomainontaa on erityisesti näissä tuoteryhmissä: sokeroidut keksit, pikaruoka, makeiset, sipsit ja naposteltavat, viljatuotteet, maidosta valmistetut välipalat ja jäätelö. Tarkkaavainen lukija ihmettelee, eikö tavallista ruokaa ollenkaan mainostettu? Tähän en pysty vastaamaan, sillä en ole vielä saanut tilaamaani eripainosta ja lyhennelmästä ei tämän enempää irtoa tuosta aiheesta.
Tuotteita mainostettiin hyvin usein (75%) televisiossa julkkisten avulla ja piirrettyjen elokuvapätkien avulla. Ilmaisnäytteiden avulla hoidettiin noin 13% kaikesta tuotemarkkinoinnista ja valtaosa tästä markkinoinnista (82%) kohdistui tutkijoiden määrittelyn mukaan epäterveellisiin tuotteisiin ja vain 18% mainoksista kohdistui terveelliseen ruokaan.
Tutkijoiden mielestä ravintoaineiden mainoskampanjat ovat mahdollisesti vastuussa siitä yleisestä mielipiteestä mikä nuorelle syntyy ravinnosta. Nuorten lihavuus voi johtua tästä vääristyneestä mainonnasta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Siitä ollaan kuitenkin varmoja, että epäterveellisen ravinnon mainontaan on saatava rajoituksia Australiassa. Ehkä meillä Suomessakin.
Lähde: Chapman K, Nicholas P, Banovic D, Supramaniam R. The extent and nature of food promotion directed to children in Australian supermarkets. Health Promot Int. 21 (4): 331-339, 2006
keskiviikkona, tammikuuta 24, 2007
En jäänyt kiinni dopingista
*
En jäänyt kiinni dopingista, vaikka dopingia käytinkin. Tähän lauseeseen kiteytyy se moraalinen rappio, jonka varassa huippu-urheilu tällä hetkellä elää ja hengittää. Niin kauan kuin tällaisten mätäpaiseiden sallitaan harrastaa urheilua, rappio jatkuu. Välillä tuntuu siltä, että urheilija on niin arvokas sponsoreilleen ja lajiliitolleen, että tehdään kaikki voitava, jotta urheilija ei kärähtäisi dopingtestissä. Markkina-arvonsa menettänyttä urheilijaa voidaan sitten mielin määrin riepotella ja ikäänkuin esitellä esimerkkinä miten huonosti sellaisen urheilijan käy, joka sortuu kiellettyihin menetelmiin. Tilanne on todella näin raadollinen kuin sen tässä ilmaisen. Turha asiaa on kaunistella.
Luemme tänään Ilta-Sanomista (24.1.2007) miten pyöräilyn maailmanmestari Johan Museeuw on tunnustanut käyttäneensä urheilussa kiellettyä lääkeainetta uransa viimeisenä vuotena. Belgialainen Museeuw on kuuden muun pyöräilijän kanssa syytteessä epon käytöstä vuonna 2003.
Nyt jo uransa päättänyt 41-vuotias Museeuw kertoo, että teki asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä. Vuoden 1996 maantieajon maailmanmestari sanoi, ettei noudattanut sääntöjä sataprosenttisesti. Puolustuksekseen Museeuw on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan jäänyt kiinni dopingista!
"Halusin lopettaa urani tyylikkäästi", Museeuw selitti. Ei tässä ajatella niitä urheilijoita, jotka rehellisin keinoin etsivät omia rajojaan. Saattaa olla, että Museeuw ei olisi ollut tarpeeksi lahjakas saavuttaakseen maailmanmestaruuden turvautumatta kiellettyihin keinoihin. Voittiko sinä vuonna varmasti paras pyöräilijä maailmanmestaruuden? Luomu-urheilijoille annan täyden tukeni, dopingurheilijoille sen sijaan tylyimmän mahdollisen tuomion.
Museeuw voitti muun muassa legendaarisen Pariisi-Roubaix-ajon kolme kertaa. Puhtaasti?
Lähde: Ilta-Sanomat, 24.1.2007
En jäänyt kiinni dopingista, vaikka dopingia käytinkin. Tähän lauseeseen kiteytyy se moraalinen rappio, jonka varassa huippu-urheilu tällä hetkellä elää ja hengittää. Niin kauan kuin tällaisten mätäpaiseiden sallitaan harrastaa urheilua, rappio jatkuu. Välillä tuntuu siltä, että urheilija on niin arvokas sponsoreilleen ja lajiliitolleen, että tehdään kaikki voitava, jotta urheilija ei kärähtäisi dopingtestissä. Markkina-arvonsa menettänyttä urheilijaa voidaan sitten mielin määrin riepotella ja ikäänkuin esitellä esimerkkinä miten huonosti sellaisen urheilijan käy, joka sortuu kiellettyihin menetelmiin. Tilanne on todella näin raadollinen kuin sen tässä ilmaisen. Turha asiaa on kaunistella.
Luemme tänään Ilta-Sanomista (24.1.2007) miten pyöräilyn maailmanmestari Johan Museeuw on tunnustanut käyttäneensä urheilussa kiellettyä lääkeainetta uransa viimeisenä vuotena. Belgialainen Museeuw on kuuden muun pyöräilijän kanssa syytteessä epon käytöstä vuonna 2003.
Nyt jo uransa päättänyt 41-vuotias Museeuw kertoo, että teki asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä. Vuoden 1996 maantieajon maailmanmestari sanoi, ettei noudattanut sääntöjä sataprosenttisesti. Puolustuksekseen Museeuw on koko ajan sanonut, ettei ole koskaan jäänyt kiinni dopingista!
"Halusin lopettaa urani tyylikkäästi", Museeuw selitti. Ei tässä ajatella niitä urheilijoita, jotka rehellisin keinoin etsivät omia rajojaan. Saattaa olla, että Museeuw ei olisi ollut tarpeeksi lahjakas saavuttaakseen maailmanmestaruuden turvautumatta kiellettyihin keinoihin. Voittiko sinä vuonna varmasti paras pyöräilijä maailmanmestaruuden? Luomu-urheilijoille annan täyden tukeni, dopingurheilijoille sen sijaan tylyimmän mahdollisen tuomion.
Museeuw voitti muun muassa legendaarisen Pariisi-Roubaix-ajon kolme kertaa. Puhtaasti?
Lähde: Ilta-Sanomat, 24.1.2007
tiistaina, tammikuuta 23, 2007
Kalakeitto maistuu koululaisille
***
Kalakeitto oli suosituin kalaruoka, kun 983 koululaista kirjasi viime marraskuussa kahden viikon ajan muistiin kaikki syömänsä kala-ateriat. Kaikkiaan kirjatuksi tuli 6453 kalaruoka-annosta. Kalakeittoa oli annoksista 13,5 %. Usein ainoaksi lapsille maistuvaksi kalaruoaksi mainitut kalapuikot olivat toisella sijalla. Kalapuikkoannoksia oli 12,8 %. Kalalajeista suosituimpia olivat kirjolohi ja lohi. Ruoka-annoksista 20,3 %:ssa oli kalana mainittu kirjolohi tai lohi. Toiseksi eniten oli syöty erilaisia tonnikalaruokia. Annoksista 17,5 % sisälsi tonnikalaa. ”Kalalajina” kalapuikot olivat vasta kolmannella sijalla. (Kommentti: Onneksi näin, sillä kalapuikkojen ravintoarvo on perin vaatimaton).
Kala maistuu nuorille lähes kaikissa mahdollisissa muodoissa. Erilaisia ruokalajeja oli kilpailukortteihin kirjattu pitkälti toistasataa ja eri kalalajejakin yli 20. Ruokalajeista mukana olivat kaikki perinteiset kalaherkut, mm. kalakeitto, muikkukukko, silakkapihvit, lohilaatikko ja erilaiset savukalat sekä laaja valikoima erilaisia salaatteja, pizzoja, nugetteja, sushia ja pastaruokia. Kotimaisista kalalajeista ylivoimaisesti suosituinta oli kirjolohi. Toiseksi suosituinta oli, ehkä hieman yllättäenkin, silakka. Seuraavina tulivat siika, muikku, ahven ja kuha.
Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 23.1.2007
Kalakeitto oli suosituin kalaruoka, kun 983 koululaista kirjasi viime marraskuussa kahden viikon ajan muistiin kaikki syömänsä kala-ateriat. Kaikkiaan kirjatuksi tuli 6453 kalaruoka-annosta. Kalakeittoa oli annoksista 13,5 %. Usein ainoaksi lapsille maistuvaksi kalaruoaksi mainitut kalapuikot olivat toisella sijalla. Kalapuikkoannoksia oli 12,8 %. Kalalajeista suosituimpia olivat kirjolohi ja lohi. Ruoka-annoksista 20,3 %:ssa oli kalana mainittu kirjolohi tai lohi. Toiseksi eniten oli syöty erilaisia tonnikalaruokia. Annoksista 17,5 % sisälsi tonnikalaa. ”Kalalajina” kalapuikot olivat vasta kolmannella sijalla. (Kommentti: Onneksi näin, sillä kalapuikkojen ravintoarvo on perin vaatimaton).
Kala maistuu nuorille lähes kaikissa mahdollisissa muodoissa. Erilaisia ruokalajeja oli kilpailukortteihin kirjattu pitkälti toistasataa ja eri kalalajejakin yli 20. Ruokalajeista mukana olivat kaikki perinteiset kalaherkut, mm. kalakeitto, muikkukukko, silakkapihvit, lohilaatikko ja erilaiset savukalat sekä laaja valikoima erilaisia salaatteja, pizzoja, nugetteja, sushia ja pastaruokia. Kotimaisista kalalajeista ylivoimaisesti suosituinta oli kirjolohi. Toiseksi suosituinta oli, ehkä hieman yllättäenkin, silakka. Seuraavina tulivat siika, muikku, ahven ja kuha.
Lähde: Deskin tiedote ravintotoimittajille, 23.1.2007
Kasvistase 2005
***
Maa- ja metsätalousministeriön Ravintotaseen arvion mukaan vuonna 2005 vihanneksia syötiin 55,12 kiloa henkeä kohden, joka on 2 kiloa enemmän kuin vuonna 2004. Perunoita syötiin 62,03 kiloa, tuoreita hedelmiä 47,8 kiloa, hedelmämehuja 21,39 ja marjoja 14,5 kiloa henkeä kohden vuodessa. Kotimaiset Kasvikset ry:n laatiman Kasvistaseen (PDF) mukaan vihanneksista etenkin paprikan, kurkun, lantun, tomaatin ja sipulin kulutus on lisääntynyt.
Suomalaisten vihannessuosikkeihin kuuluvat tutut kotimaiset vihannekset. Noin puolet vuoden aikana syödyistä vihannesmääristä muodostuu tomaatista, kurkusta ja porkkanasta. Suomalainen söi keskimäärin 10,9 kiloa tomaattia, 9 kiloa porkkanaa ja 8,2 kiloa kurkkua vuoden 2005 aikana.
Suosituimmat tuoreet vihannekset (kg/hlö/v.2005)
Tomaatti 10,94
Porkkana 9,03
Kurkku 8,25
Kelta- ja punasipuli 4,63
Valkokaali 3,67
Paprika 2,87
Amerikansalaatti 2,45
Kukkakaali 1,75
Lanttu 1,67
Lähde: Kotimaiset kasvikset ry., 23.1.2007
Maa- ja metsätalousministeriön Ravintotaseen arvion mukaan vuonna 2005 vihanneksia syötiin 55,12 kiloa henkeä kohden, joka on 2 kiloa enemmän kuin vuonna 2004. Perunoita syötiin 62,03 kiloa, tuoreita hedelmiä 47,8 kiloa, hedelmämehuja 21,39 ja marjoja 14,5 kiloa henkeä kohden vuodessa. Kotimaiset Kasvikset ry:n laatiman Kasvistaseen (PDF) mukaan vihanneksista etenkin paprikan, kurkun, lantun, tomaatin ja sipulin kulutus on lisääntynyt.
Suomalaisten vihannessuosikkeihin kuuluvat tutut kotimaiset vihannekset. Noin puolet vuoden aikana syödyistä vihannesmääristä muodostuu tomaatista, kurkusta ja porkkanasta. Suomalainen söi keskimäärin 10,9 kiloa tomaattia, 9 kiloa porkkanaa ja 8,2 kiloa kurkkua vuoden 2005 aikana.
Suosituimmat tuoreet vihannekset (kg/hlö/v.2005)
Tomaatti 10,94
Porkkana 9,03
Kurkku 8,25
Kelta- ja punasipuli 4,63
Valkokaali 3,67
Paprika 2,87
Amerikansalaatti 2,45
Kukkakaali 1,75
Lanttu 1,67
Lähde: Kotimaiset kasvikset ry., 23.1.2007
Transrasvat aiheuttavat hedelmättömyyttä
**
Teollisia transrasvoja sisältävä ruoka saattaa aiheuttaa hedelmättömyyttä. Ravitsemustekijöillä voi olla suoria yhteyksiä hedelmällisyyteen, kommentoi Suomen lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Jarmo Kaukua Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulokseen. Peruskysymys on Kaukuan mielestä se, että liikapaino on yhteydessä hedelmällisyyteen. Jos naisilla painoindeksi on 30 tai yli, niin hedelmättömyyden riski on vähintään kolminkertainen normaalipainoon verrattuna.
Tutkimuksessa oli mukana 18 500 naista, jotka yrittivät hedelmöittyä. Heistä 438:lla oli ongelmia ovulaation kanssa. Tutkijoiden mukaan niillä, jotka saivat kaksi prosenttia energiatarpeestaan transrasvoista terveellisten öljyjen sijaan, oli 70 prosentin hedelmättömyysriski. Kahden prosentin määrä transrasvaa syntyy neljästä grammasta transrasvoja, jos syö 2 000 kilokaloria päivässä. Paljon roskaruokaa syövät ihmiset voivat saada transrasvoja jopa kymmeniä grammoja päivässä. Tutkimus julkaistiin arvostetussa American Journal of Clinical Nutrition -aikakauslehdessä.
Transrasvoja käytetään tuhansissa elintarvikkeissa, esimerkiksi suklaissa, piirakoissa, jäätelöissä ja pikaruoissa. Tutkijoiden mukaan pelkästään yhdellä päivittäisellä donitsilla tai kourallisella sipsejä voi olla vaikutusta hedelmällisyyteen. Transrasvoilla ei ole ravinnollista merkitystä, mutta niitä käyttämällä elintarviketeollisuus saavuttaa hyötyjä ruoan valmistuksessa ja säilyvyydessä. Tuotteen parasta ennen -päivää saadaan siirrettyä kauemmaksi. Kuluttajan on vaikea tietää eri ruokien tarkkoja transrasvapitoisuuksia, koska määriä ei Suomessa paineta etikettiin. Transrasvojen on todettu aiemmin aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja.
Lähde: Iltalehti, 22.1.2007
Lue lisää transrasvoista:
Transrasvat haitallisia haamurasvoja (Anja Nysten)
Apinakin sen tietää - transrasvat lihottavat
Kellogg vähentää transrasvojen käyttöä
Kentucky Fried Chicken luopuu lähes täysin transrasvoista
Kovaa vääntöä transrasvasta
Transrasvat eivät mene avaimenreiästä läpi
Transrasvat kuriin rapakon takana
Transrasvat pois pikaruoasta
Transrasvat puhuttelevat Pohjoismaissa
Teollisia transrasvoja sisältävä ruoka saattaa aiheuttaa hedelmättömyyttä. Ravitsemustekijöillä voi olla suoria yhteyksiä hedelmällisyyteen, kommentoi Suomen lihavuustutkijat ry:n puheenjohtaja, lääketieteen tohtori Jarmo Kaukua Harvardin yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulokseen. Peruskysymys on Kaukuan mielestä se, että liikapaino on yhteydessä hedelmällisyyteen. Jos naisilla painoindeksi on 30 tai yli, niin hedelmättömyyden riski on vähintään kolminkertainen normaalipainoon verrattuna.
Tutkimuksessa oli mukana 18 500 naista, jotka yrittivät hedelmöittyä. Heistä 438:lla oli ongelmia ovulaation kanssa. Tutkijoiden mukaan niillä, jotka saivat kaksi prosenttia energiatarpeestaan transrasvoista terveellisten öljyjen sijaan, oli 70 prosentin hedelmättömyysriski. Kahden prosentin määrä transrasvaa syntyy neljästä grammasta transrasvoja, jos syö 2 000 kilokaloria päivässä. Paljon roskaruokaa syövät ihmiset voivat saada transrasvoja jopa kymmeniä grammoja päivässä. Tutkimus julkaistiin arvostetussa American Journal of Clinical Nutrition -aikakauslehdessä.
Transrasvoja käytetään tuhansissa elintarvikkeissa, esimerkiksi suklaissa, piirakoissa, jäätelöissä ja pikaruoissa. Tutkijoiden mukaan pelkästään yhdellä päivittäisellä donitsilla tai kourallisella sipsejä voi olla vaikutusta hedelmällisyyteen. Transrasvoilla ei ole ravinnollista merkitystä, mutta niitä käyttämällä elintarviketeollisuus saavuttaa hyötyjä ruoan valmistuksessa ja säilyvyydessä. Tuotteen parasta ennen -päivää saadaan siirrettyä kauemmaksi. Kuluttajan on vaikea tietää eri ruokien tarkkoja transrasvapitoisuuksia, koska määriä ei Suomessa paineta etikettiin. Transrasvojen on todettu aiemmin aiheuttavan sydän- ja verisuonitauteja.
Lähde: Iltalehti, 22.1.2007
Lue lisää transrasvoista:
Transrasvat haitallisia haamurasvoja (Anja Nysten)
Apinakin sen tietää - transrasvat lihottavat
Kellogg vähentää transrasvojen käyttöä
Kentucky Fried Chicken luopuu lähes täysin transrasvoista
Kovaa vääntöä transrasvasta
Transrasvat eivät mene avaimenreiästä läpi
Transrasvat kuriin rapakon takana
Transrasvat pois pikaruoasta
Transrasvat puhuttelevat Pohjoismaissa
maanantaina, tammikuuta 22, 2007
Voita vastustetaan yhä jääräpäisesti
**
Tänään (22.1.2007) ilmestyi Kaleva-lehdessä mielipidekirjoitus voista. Käykää lukemassa kirjoitus ja kommentoikaa joko suoraan lehden toimitukseen tai tähän blogiin.
Lähde: Ravitsemus ja Terveys -blogi, 22.1.2007
perjantaina, tammikuuta 19, 2007
Geenidoping tulee - pitävätkö urheilijat näppinsä poissa?
**
Tieteen päivillä puhunut johtava geenidopingin tutkija Bengt Saltin ennusti erytropoietiinista (epo) ensimmäistä geenidopingainetta muutaman vuoden sisällä. Kestävyysurheilijat ovat jo nyt syyllistyneet epon käyttöön, mutta toistaiseksi epo on joutunut urheilijan elimistöön ulkopuolisesta lähteestä. Lääketieteen kehittymisen myötä geenihoidosta on tulossa suhteellisen turvallista. Tähän saakka epon hallinta geenihoidon avulla on ollut liian vaarallista käytettäväksi, koska epon tuotantoa ei ole osattu hallita, vaan punasoluja on syntynyt helposti vaarallisen paljon ja veri paksuuntunut liikaa. Nyt prosessia on opittu hallitsemaan paremmin, ja hoitomenetelmä voi olla käyttökelpoinen.
Nähtäväksi jää, malttaako urheiluväki olla käyttämättä sitä. Minä olen itse aika kyyniseksi tullut dopingin suhteen urheilussa.
Veikkaan itse: Geenidoping tulee lopullisesti puhkaisemaan illuusion rehdistä urheilukilpailusta ja menetelmä otetaan laajamittaisesti käyttöön.
Tämän geenidopingin estoon olisi yksi helppo ratkaisu: Merkitkää kaikki prosessin aikana tarvittavat kemialliset aineet jollakin helposti dopingtestissä ilmi tulevalla merkkiaineella. Helppo juttu! En kuitenkaan usko, että tähän ryhdytään, sillä ahne lääketeollisuus ei halua jättää yhtäkään rahan ansaintakeinoa käyttämättä. Rahalla ei ole omatuntoa.
Lähde: Tiede -lehti, 12.1.2007
Tieteen päivillä puhunut johtava geenidopingin tutkija Bengt Saltin ennusti erytropoietiinista (epo) ensimmäistä geenidopingainetta muutaman vuoden sisällä. Kestävyysurheilijat ovat jo nyt syyllistyneet epon käyttöön, mutta toistaiseksi epo on joutunut urheilijan elimistöön ulkopuolisesta lähteestä. Lääketieteen kehittymisen myötä geenihoidosta on tulossa suhteellisen turvallista. Tähän saakka epon hallinta geenihoidon avulla on ollut liian vaarallista käytettäväksi, koska epon tuotantoa ei ole osattu hallita, vaan punasoluja on syntynyt helposti vaarallisen paljon ja veri paksuuntunut liikaa. Nyt prosessia on opittu hallitsemaan paremmin, ja hoitomenetelmä voi olla käyttökelpoinen.
Nähtäväksi jää, malttaako urheiluväki olla käyttämättä sitä. Minä olen itse aika kyyniseksi tullut dopingin suhteen urheilussa.
Veikkaan itse: Geenidoping tulee lopullisesti puhkaisemaan illuusion rehdistä urheilukilpailusta ja menetelmä otetaan laajamittaisesti käyttöön.
Tämän geenidopingin estoon olisi yksi helppo ratkaisu: Merkitkää kaikki prosessin aikana tarvittavat kemialliset aineet jollakin helposti dopingtestissä ilmi tulevalla merkkiaineella. Helppo juttu! En kuitenkaan usko, että tähän ryhdytään, sillä ahne lääketeollisuus ei halua jättää yhtäkään rahan ansaintakeinoa käyttämättä. Rahalla ei ole omatuntoa.
Lähde: Tiede -lehti, 12.1.2007
Ville Valo - valtakunnan röökimys
**
Ystäväni Panu Höglund kirjoittaa hienosti blogissaan tupakoinnista. Hän nostaa tämän iljettävän vastenmielisen tavan malliedustajaksi musiikkitaivaan kirkkaan tähtemme Ville Valon. Panun mielen on pahoittanut Villen röyhkeä sauhuttelu julkisesti. Tällaisia huomaavaisen sauhuttelun vastakohtia Panu kutsuu röökimyksiksi - loistava termi! Olen täysin samaa mieltä Panun kanssa:
"Seuraavan kerran kun törmäätte tällaiseen henkilöön, muistakaa käyttää hänen moittimiseensa tätä mittatilaustyönä valmistamaani sanaa: Senkin röökimys!"
Lähde: Kolinaa PANUhuoneesta, 18.1.2007
Lääketieteen tärkein keksintö...
***
...viimeisten 160 vuoden aikana on hygienia, päättivät brittiläisen lääketieteen lehden British Medical Journalin lukijat tammikuun alkupuolella järjestetyssä nettiäänestyksessä. Hygienialla tarkoitetaan vesijohtoja ja viemäreitä sekä taudinaiheuttajien välttämistä pesemällä riittävän usein. Hygienia sai annetuista 11 300 äänestä 15,8 prosenttia. Hopeasijalle jäi antibioottien keksiminen (14,5%), kolmanneksi nousi anestesia eli nukutus (13,9%). Paljon ääniä sai myös rokotteiden keksiminen (11,8%).
Lähde: YLE Tiedeuutiset, 19.1.2007
...viimeisten 160 vuoden aikana on hygienia, päättivät brittiläisen lääketieteen lehden British Medical Journalin lukijat tammikuun alkupuolella järjestetyssä nettiäänestyksessä. Hygienialla tarkoitetaan vesijohtoja ja viemäreitä sekä taudinaiheuttajien välttämistä pesemällä riittävän usein. Hygienia sai annetuista 11 300 äänestä 15,8 prosenttia. Hopeasijalle jäi antibioottien keksiminen (14,5%), kolmanneksi nousi anestesia eli nukutus (13,9%). Paljon ääniä sai myös rokotteiden keksiminen (11,8%).
Lähde: YLE Tiedeuutiset, 19.1.2007
keskiviikkona, tammikuuta 17, 2007
Ravintoa tutkitaan
**
Pistäkää muistiin lyhenne ELVIRA! Uutta ravintotietoa on tulossa. ELVIRA-tutkimusohjelmaan on valittu yhteensä 15 nelivuotista hanketta. Tutkimusohjelman päätavoitteena on tuottaa elintarvikkeista ja ravinnosta korkeatasoista ja innovatiivista tutkimustietoa, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi valita terveellinen ja turvallinen vaihtoehto. Tutkimusohjelmassa tarkastellaan elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä monelta eri kantilta. Hankkeissa tutkitaan muun muassa kuluttajien käyttäytymistä, geneettisten tekijöiden vaikutusta, elintarvikkeiden turvallisuutta, suoliston toimintaa edistäviä mikrobeja sekä elintarvikkeiden prosessoinnin mahdollisuuksia terveyden edistämisessä.
Erityistä painoarvoa on asetettu tutkimuksen tieteelliselle, yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle vaikuttavuudelle. Tulevien tutkimustulosten odotetaan olevan apuna kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittämisessä, toteaa ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio.
Lähde: Verkkouutiset, 28.12.2006
Uutta tietoa Suomen Akatemialta 17.1.2007:
Miksi suomalaista ruokaa pitää yhä tutkia, vaikka sen on jo todistettu olevan turvallista ja hyvää? Juuri käynnistetyn, Suomen Akatemian rahoittaman Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys eli ELVIRA-tutkimusohjelman päätavoitteena on tuottaa elintarvikkeista ja ravinnosta tutkimustietoa, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi valita terveellinen ja turvallinen vaihtoehto. Paitsi elintarvikkeita, ELVIRA tutkii myös mm. genetiikan vaikutusta ruoansulatukseen ja suomalaisten ruoan terveellisyyttä.
Suomen Akatemian rahoittaman ELVIRA-–tutkimusohjelman odotetaan olevan apuna kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittämisessä. "Vaikka jotkut ranskalaiset tai italialaiset poliitikot olisivatkin eri mieltä, on ruoka meillä hyvää ja lisäksi turvallista", toteaa Suomen Akatemian ELVIRA-tutkimusohjelman ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio. "Ongelma vain on siinä, etteivät ihmiset välttämättä osaa hakea terveellisiä vaihtoehtoja kaupan hyllyiltä", hän toteaa.
Pitkällä tähtäimellä tutkimusohjelmalla tavoitellaan erityisesti sitä, että meillä olisi helposti ja monipuolisesti saatavilla terveellisempiä elintarvikkeita. Nuotion mukaan nyt ongelmana on se, että on helpompi napata koriin se epäterveellisempi vaihtoehto, koska terveellisiä vaihtoehtoja ei joko ole tai niistä ei ole tarpeeksi tietoa. Myös väärät ruokatottumukset pitävät meitä lujasti otteessaan. Ruokailutottumukset kehittyvät, elintarvikevalikoimat muuttuvat ja laajenevat. Terveydellisistä ongelmista erityisesti lihavuus on lisääntynyt suuresti Suomessa ja länsimaissa yleensäkin. Se tuo monia muita kansanterveydellisiä ongelmia, valottaa Nuotio tutkimuksen taustaa. Toisaalta myös Suomen elintarviketeollisuus tarvitsee uusia ideoita. Siksi tutkimusohjelmalla myös etsitään Suomen elintarviketeollisuudelle vahvaa kilpailutekijää tällä saralla.
Ihmisen käyttäytymistä ja valintoja tutkimalla etsitään keinoja, miten ravintotottumuksiin voitaisiin vaikuttaa ja neuvoa ihmisiä paremmin valitsemaan terveellisempiä elintarvikkeita. Tutkimusohjelmassa käsitellään myös mikrobeja, jotka ovat hyvin tärkeitä ruoansulatuksen kannalta. Markkinoilla on jo paljon tällaisia tuotteita ja tiedetään että ne parantavat vastustuskykyä muita tauteja vastaan, mutta vaikutusmekanismia ei vielä tiedetä ja sitä halutaan selvittää, kertoo Nuotio.
Aineenvaihduntaa tutkimalla etsitään vastauksia siihen, miten valinnat vaikuttavat elimistössä ja miten terveysvaikutukset siellä syntyvät. "Ihmisillä on suuria eroja perimässä ja aineenvaihdunnassa. Tiedetään että toiset voivat syödä runsaasti rasvaa ja kananmunia eivätkä kolesteroliarvot nouse, toisilla taas arvot nousevat erittäin helposti. Vuorovaikutusta, missä suhteessa geenit ja missä ruoan koostumus vaikuttavat, ei täysin tunneta ja se on yksi tutkimusaihe. Parhaassa tapauksessa ELVIRAN tutkimustuloksien perusteella voitaisiin antaa yksilöllisempää ravitsemusneuvontaa jos perimä voitaisiin ottaa huomioon", miettii Sirpa Nuotio.
On suositeltavaa syödä ruokaa luonnollisessa muodossaan mutta aina se ei ole mahdollista. Prosessoinnilla voidaan parantaa elintarvikkeiden laatua esimerkiksi lisäämällä terveellisempiä aineosia ja niiden pitoisuuksia sekä ehkä poistamalla haitallisia. Myös tätä tutkitaan ohjelmassa. "Elintarvikkeiden energiapitoisuutta voidaan muokata pienemmäksi tai niihin voi lisätä ainesosia, jotka pitävät kylläisenä, jolloin niitä tarvitsee syödä vähemmän. Jukurtit ja leipä ovat tästä hyviä esimerkkejä, niihin lisätään jo nyt ravintokuituja. Myös vitamiineja lisätään ja ainesosia muokataan, jotta tuotteista tulee kevyempiä ja helpommin imeytyviä", kertoo Nuotio.
Keliakia on yksi yleisimmistä ravintoperäisistä elinikäisistä sairauksista ja sitä sairastaa noin prosentti suomalaisista. Tällä tutkimuksella pyritään siihen, että sairaus pystyttäisiin jo aikaisemmin tunnistamaan ja keliaakikoille voitaisiin kehittää monipuolisempia elintarvikkeita. Keliaakikon ruokavalio on aika yksipuolinen ja raskas ja olisi hyvä saada heille monipuolisempaa tarjontaa. Eräs mahdollisuus on poistaa elintarvikkeista haitallisia ainesosia, esim. viljatuotteiden jäämiä.
Yhdessä rahoitettavista hankkeista tutkitaan ruokailutottumuksia varusmiespalveluksen aikana. Lihavuus on myös miesten lisääntyvä ongelma ja varmaan huolenaihe myös puolustusvoimille. "Varusmiespalvelus sattuu aika herkkään aikaan nuoren miehen elämässä kun hän siirtyy pois kodin ruokailutottumuksista itsenäisen aikuisen elämänvaiheeseen. Tämä on vaihe, jolloin voitaisiin aika merkittävästi vaikuttaa ravitsemustottumuksiin ja valintoihin elämässä", selvittää Nuotio.
Lähde: Deskin ravintotoimittajille lähetetty materiaali, 17.1.2007
Pistäkää muistiin lyhenne ELVIRA! Uutta ravintotietoa on tulossa. ELVIRA-tutkimusohjelmaan on valittu yhteensä 15 nelivuotista hanketta. Tutkimusohjelman päätavoitteena on tuottaa elintarvikkeista ja ravinnosta korkeatasoista ja innovatiivista tutkimustietoa, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi valita terveellinen ja turvallinen vaihtoehto. Tutkimusohjelmassa tarkastellaan elintarvikkeisiin ja ravitsemukseen liittyviä kysymyksiä monelta eri kantilta. Hankkeissa tutkitaan muun muassa kuluttajien käyttäytymistä, geneettisten tekijöiden vaikutusta, elintarvikkeiden turvallisuutta, suoliston toimintaa edistäviä mikrobeja sekä elintarvikkeiden prosessoinnin mahdollisuuksia terveyden edistämisessä.
Erityistä painoarvoa on asetettu tutkimuksen tieteelliselle, yhteiskunnalliselle ja taloudelliselle vaikuttavuudelle. Tulevien tutkimustulosten odotetaan olevan apuna kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittämisessä, toteaa ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio.
Lähde: Verkkouutiset, 28.12.2006
Uutta tietoa Suomen Akatemialta 17.1.2007:
Miksi suomalaista ruokaa pitää yhä tutkia, vaikka sen on jo todistettu olevan turvallista ja hyvää? Juuri käynnistetyn, Suomen Akatemian rahoittaman Ravitsemus, elintarvikkeet ja terveys eli ELVIRA-tutkimusohjelman päätavoitteena on tuottaa elintarvikkeista ja ravinnosta tutkimustietoa, jonka avulla kuluttajan olisi helpompi valita terveellinen ja turvallinen vaihtoehto. Paitsi elintarvikkeita, ELVIRA tutkii myös mm. genetiikan vaikutusta ruoansulatukseen ja suomalaisten ruoan terveellisyyttä.
Suomen Akatemian rahoittaman ELVIRA-–tutkimusohjelman odotetaan olevan apuna kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä suomalaisen elintarviketeollisuuden kehittämisessä. "Vaikka jotkut ranskalaiset tai italialaiset poliitikot olisivatkin eri mieltä, on ruoka meillä hyvää ja lisäksi turvallista", toteaa Suomen Akatemian ELVIRA-tutkimusohjelman ohjelmapäällikkö Sirpa Nuotio. "Ongelma vain on siinä, etteivät ihmiset välttämättä osaa hakea terveellisiä vaihtoehtoja kaupan hyllyiltä", hän toteaa.
Pitkällä tähtäimellä tutkimusohjelmalla tavoitellaan erityisesti sitä, että meillä olisi helposti ja monipuolisesti saatavilla terveellisempiä elintarvikkeita. Nuotion mukaan nyt ongelmana on se, että on helpompi napata koriin se epäterveellisempi vaihtoehto, koska terveellisiä vaihtoehtoja ei joko ole tai niistä ei ole tarpeeksi tietoa. Myös väärät ruokatottumukset pitävät meitä lujasti otteessaan. Ruokailutottumukset kehittyvät, elintarvikevalikoimat muuttuvat ja laajenevat. Terveydellisistä ongelmista erityisesti lihavuus on lisääntynyt suuresti Suomessa ja länsimaissa yleensäkin. Se tuo monia muita kansanterveydellisiä ongelmia, valottaa Nuotio tutkimuksen taustaa. Toisaalta myös Suomen elintarviketeollisuus tarvitsee uusia ideoita. Siksi tutkimusohjelmalla myös etsitään Suomen elintarviketeollisuudelle vahvaa kilpailutekijää tällä saralla.
Ihmisen käyttäytymistä ja valintoja tutkimalla etsitään keinoja, miten ravintotottumuksiin voitaisiin vaikuttaa ja neuvoa ihmisiä paremmin valitsemaan terveellisempiä elintarvikkeita. Tutkimusohjelmassa käsitellään myös mikrobeja, jotka ovat hyvin tärkeitä ruoansulatuksen kannalta. Markkinoilla on jo paljon tällaisia tuotteita ja tiedetään että ne parantavat vastustuskykyä muita tauteja vastaan, mutta vaikutusmekanismia ei vielä tiedetä ja sitä halutaan selvittää, kertoo Nuotio.
Aineenvaihduntaa tutkimalla etsitään vastauksia siihen, miten valinnat vaikuttavat elimistössä ja miten terveysvaikutukset siellä syntyvät. "Ihmisillä on suuria eroja perimässä ja aineenvaihdunnassa. Tiedetään että toiset voivat syödä runsaasti rasvaa ja kananmunia eivätkä kolesteroliarvot nouse, toisilla taas arvot nousevat erittäin helposti. Vuorovaikutusta, missä suhteessa geenit ja missä ruoan koostumus vaikuttavat, ei täysin tunneta ja se on yksi tutkimusaihe. Parhaassa tapauksessa ELVIRAN tutkimustuloksien perusteella voitaisiin antaa yksilöllisempää ravitsemusneuvontaa jos perimä voitaisiin ottaa huomioon", miettii Sirpa Nuotio.
On suositeltavaa syödä ruokaa luonnollisessa muodossaan mutta aina se ei ole mahdollista. Prosessoinnilla voidaan parantaa elintarvikkeiden laatua esimerkiksi lisäämällä terveellisempiä aineosia ja niiden pitoisuuksia sekä ehkä poistamalla haitallisia. Myös tätä tutkitaan ohjelmassa. "Elintarvikkeiden energiapitoisuutta voidaan muokata pienemmäksi tai niihin voi lisätä ainesosia, jotka pitävät kylläisenä, jolloin niitä tarvitsee syödä vähemmän. Jukurtit ja leipä ovat tästä hyviä esimerkkejä, niihin lisätään jo nyt ravintokuituja. Myös vitamiineja lisätään ja ainesosia muokataan, jotta tuotteista tulee kevyempiä ja helpommin imeytyviä", kertoo Nuotio.
Keliakia on yksi yleisimmistä ravintoperäisistä elinikäisistä sairauksista ja sitä sairastaa noin prosentti suomalaisista. Tällä tutkimuksella pyritään siihen, että sairaus pystyttäisiin jo aikaisemmin tunnistamaan ja keliaakikoille voitaisiin kehittää monipuolisempia elintarvikkeita. Keliaakikon ruokavalio on aika yksipuolinen ja raskas ja olisi hyvä saada heille monipuolisempaa tarjontaa. Eräs mahdollisuus on poistaa elintarvikkeista haitallisia ainesosia, esim. viljatuotteiden jäämiä.
Yhdessä rahoitettavista hankkeista tutkitaan ruokailutottumuksia varusmiespalveluksen aikana. Lihavuus on myös miesten lisääntyvä ongelma ja varmaan huolenaihe myös puolustusvoimille. "Varusmiespalvelus sattuu aika herkkään aikaan nuoren miehen elämässä kun hän siirtyy pois kodin ruokailutottumuksista itsenäisen aikuisen elämänvaiheeseen. Tämä on vaihe, jolloin voitaisiin aika merkittävästi vaikuttaa ravitsemustottumuksiin ja valintoihin elämässä", selvittää Nuotio.
Lähde: Deskin ravintotoimittajille lähetetty materiaali, 17.1.2007
Elintarviketeollisuuden mukaan ei ole epäterveellisiä ruokia
**
Ruotsalainen lääkärilehti Läkartidningen kirjoittaa 15.1.2007 lihavuudesta ja pitää elintarviketeollisuutta pääsyyllisenä lihavuusepidemiaan. Vaikka elintarviketeollisuus Ruotsissa myöntää lihavuusongelman ei se kuitenkaan voi hyväksyä minkäänlaisia tuotteiden säännöstelyyn tai verokohteluun liittyviä toimenpiteitä. Nykyinen valistus ei pure, sen myöntää teollisuuskin, mutta omassa tuoterekisterissä ei löydy korjattavaa! Kaupalliset tahot puhuvat lämpimästi sen puolesta, että hyödyttömiä elintarvikkeita ei ole olemassa, vaan jokaisella tuotteella on oma arvonsa. Tässä teollisuus ja asiantuntijat ovat ihan eri linjoilla. Asiantuntijoiden mukaan kaupan hyllyiltä löytyy tuotteita, jotka aiheuttavat räjähdyksenomaisesti lisääntyvän ylilihavuuden: sokeripitoiset virvoitusjuomat, makeat jäätelöt, karkit, sipsit jne. Lasten oman terveyden kannalta nämä tuotteet pitäisi saattaa erityistarkkailuun. Onko se voimakkaampi roskaruoan verotus, näiden tuotteiden mainonnan kieltäminen, muuttuvat määritykset miten tuotteet saavat olla esillä kaupassa tai jokin muu kulutusta hillitsevä toimenpide, siitä tullaan käymään keskusteluja Ruotsissa. Askel oikeaan suuntaan on Pohjoismaisessa Ministerineuvostossa hyväksytty toimenpideohjelma, jossa sovittiin voimakkaasta panostuksesta terveellisiin ruokatottumuksiin ja liikuntaan sekä lapsille suunnatun karkki-, sipsi- ja jäätelömainonnan rajoittamisesta. Toimenpideohjelman raporttia on pidetty edistyksellisenä (Health, food and physical activity – Nordic Plan of Action on better health and quality of life through diet and physical activity. Köpenhamn: Nordiska Ministerrådet; 2006). Miten minusta tuntuu, että tämä(kin) asia on vaiettu kuoliaaksi täällä Suomessa, aivan kuten keskustelu esimerkiksi teollisista transrasvoista?
Merkittävässä määrin valistusmateriaalia luetaan ja sen mukaan toimitaan vain sellaisissa perheissä, joissa jo ollaan hyvin ravintotietoisia ja harrastetaan esimerkiksi liikuntaa. Medel-Svenssoniin esitteiden sanoma ei uppoa.
Kommentteja saa tulla!
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Ruotsalainen lääkärilehti Läkartidningen kirjoittaa 15.1.2007 lihavuudesta ja pitää elintarviketeollisuutta pääsyyllisenä lihavuusepidemiaan. Vaikka elintarviketeollisuus Ruotsissa myöntää lihavuusongelman ei se kuitenkaan voi hyväksyä minkäänlaisia tuotteiden säännöstelyyn tai verokohteluun liittyviä toimenpiteitä. Nykyinen valistus ei pure, sen myöntää teollisuuskin, mutta omassa tuoterekisterissä ei löydy korjattavaa! Kaupalliset tahot puhuvat lämpimästi sen puolesta, että hyödyttömiä elintarvikkeita ei ole olemassa, vaan jokaisella tuotteella on oma arvonsa. Tässä teollisuus ja asiantuntijat ovat ihan eri linjoilla. Asiantuntijoiden mukaan kaupan hyllyiltä löytyy tuotteita, jotka aiheuttavat räjähdyksenomaisesti lisääntyvän ylilihavuuden: sokeripitoiset virvoitusjuomat, makeat jäätelöt, karkit, sipsit jne. Lasten oman terveyden kannalta nämä tuotteet pitäisi saattaa erityistarkkailuun. Onko se voimakkaampi roskaruoan verotus, näiden tuotteiden mainonnan kieltäminen, muuttuvat määritykset miten tuotteet saavat olla esillä kaupassa tai jokin muu kulutusta hillitsevä toimenpide, siitä tullaan käymään keskusteluja Ruotsissa. Askel oikeaan suuntaan on Pohjoismaisessa Ministerineuvostossa hyväksytty toimenpideohjelma, jossa sovittiin voimakkaasta panostuksesta terveellisiin ruokatottumuksiin ja liikuntaan sekä lapsille suunnatun karkki-, sipsi- ja jäätelömainonnan rajoittamisesta. Toimenpideohjelman raporttia on pidetty edistyksellisenä (Health, food and physical activity – Nordic Plan of Action on better health and quality of life through diet and physical activity. Köpenhamn: Nordiska Ministerrådet; 2006). Miten minusta tuntuu, että tämä(kin) asia on vaiettu kuoliaaksi täällä Suomessa, aivan kuten keskustelu esimerkiksi teollisista transrasvoista?
Merkittävässä määrin valistusmateriaalia luetaan ja sen mukaan toimitaan vain sellaisissa perheissä, joissa jo ollaan hyvin ravintotietoisia ja harrastetaan esimerkiksi liikuntaa. Medel-Svenssoniin esitteiden sanoma ei uppoa.
Kommentteja saa tulla!
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Köyhä syö epäterveellisemmin
**
Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella toimivan Helsinki Health Study -tutkijaryhmän äskettäin julkaistu tutkimus on mielenkiintoinen. Sen mukaan alhainen koulutus ja ammattiasema, alhaiset tulot ja erityisesti taloudelliset vaikeudet johtavat siihen, että henkilö valitsee harvemmin ruokansa suositusten mukaan. Suomeksi sanottuna, karusti ja suoraan, köyhä syö epäterveellisemmin.
Tutkimuksessa oli mukana 8960 Helsingin kaupungin palveluksessa työskentelevää naista ja miestä. Suositusten mukaisia ruokavalintoja oli yhteensä kuusi:
Tuloksia voi soveltaa esimerkiksi terveyden edistämisessä. Jotta suositusten mukaisia ruokavalintoja voitaisiin tukea ja näin ehkäistä kroonisia tauteja, tarvitaan muutoksia myös poliittisessa päätöksenteossa. Kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä muiden suositusten mukaisten elintarvikkeiden verotuksen keventäminen voisi lisätä niiden käyttöä, ja näin tuettaisiin pienituloisten ja taloudellisissa vaikeuksissa elävien mahdollisuuksia syödä terveellisemmin, sanoo tutkija Tea Lallukka.
Lähde: Mediuutiset (Varakkaat syövät terveellisemmin), 17.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksella toimivan Helsinki Health Study -tutkijaryhmän äskettäin julkaistu tutkimus on mielenkiintoinen. Sen mukaan alhainen koulutus ja ammattiasema, alhaiset tulot ja erityisesti taloudelliset vaikeudet johtavat siihen, että henkilö valitsee harvemmin ruokansa suositusten mukaan. Suomeksi sanottuna, karusti ja suoraan, köyhä syö epäterveellisemmin.
Tutkimuksessa oli mukana 8960 Helsingin kaupungin palveluksessa työskentelevää naista ja miestä. Suositusten mukaisia ruokavalintoja oli yhteensä kuusi:
- tuoreita kasviksia päivittäin
- hedelmiä tai marjoja päivittäin
- tummaa leipää päivittäin
- kalaa vähintään kaksi kertaa viikossa
- kasviöljyä ruoanvalmistusrasvana
- kasvimargariinia leivän päällä
Tuloksia voi soveltaa esimerkiksi terveyden edistämisessä. Jotta suositusten mukaisia ruokavalintoja voitaisiin tukea ja näin ehkäistä kroonisia tauteja, tarvitaan muutoksia myös poliittisessa päätöksenteossa. Kasvisten, hedelmien ja marjojen sekä muiden suositusten mukaisten elintarvikkeiden verotuksen keventäminen voisi lisätä niiden käyttöä, ja näin tuettaisiin pienituloisten ja taloudellisissa vaikeuksissa elävien mahdollisuuksia syödä terveellisemmin, sanoo tutkija Tea Lallukka.
Lähde: Mediuutiset (Varakkaat syövät terveellisemmin), 17.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
tiistaina, tammikuuta 16, 2007
Finriski 2007 käynnistyy
*
Kansanterveyslaitoksen kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus käynnistyy ensi viikolla. Tammi-maaliskuussa tehtävässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten terveyttä, elintapoja ja kansantauteja. Tutkimus on jatkoa jo vuonna 1972 Itä- Suomessa alkaneelle ja sen jälkeen viiden vuoden välein toteutetulle tutkimussarjalle.
Terveystutkimuksella kerätään tietoa yleisimmistä kansantaudeista eli sydän- ja verisuonitaudeista, aivosairauksista, syövistä, diabeteksesta, astmasta ja allergiasta ja niihin liittyvistä suoja- ja riskitekijöistä. Tutkimus on antanut vuosien varrelta arvokasta tietoa näiden tautien synnystä ja ehkäisystä. Se on myös auttanut terveyspolitiikan suunnittelussa ja sen toteutumisen seurannassa.
Tutkimuksessa yhteensä 10 000 iältään 25–74-vuotiasta henkilöä kutsutaan terveystarkastukseen viidellä alueella eri puolella Suomea. Näitä alueita ovat Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat, Oulun lääni, Helsinki ja Vantaa, Turku ja Loimaa sekä yhdeksän Varsinais-Suomen kuntaa.
Tietoa kerätään kyselylomakkeella, terveystarkastuksessa tehtävillä mittauksilla ja verikokeilla sekä sokerirasituskokeen avulla. Tutkimukseen osallistuvat saavat tiedon laboratoriotutkimusten tuloksista ja näin myös tärkeää tietoa omasta terveydestään.
Kansanterveyslaitos julkaisee alustavat tutkimustulokset syksyllä 2007. Tulosten tarkka analysointi ja raportointi kestää kuitenkin vuosia.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.1.2007
Lisätietoja: Kansanterveyslaitos, erikoistutkija Markku Peltonen, p. 040 745 20 68, tutkimusprofessori, tutkimuksen johtaja Erkki Vartiainen, p. 050 569 11 57, tiedottaja Sari Yrjölä, p. 040 822 96 22
http://www.ktl.fi/terveystutkimus
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Kansanterveyslaitoksen kansallinen FINRISKI 2007 -terveystutkimus käynnistyy ensi viikolla. Tammi-maaliskuussa tehtävässä tutkimuksessa selvitetään suomalaisten terveyttä, elintapoja ja kansantauteja. Tutkimus on jatkoa jo vuonna 1972 Itä- Suomessa alkaneelle ja sen jälkeen viiden vuoden välein toteutetulle tutkimussarjalle.
Terveystutkimuksella kerätään tietoa yleisimmistä kansantaudeista eli sydän- ja verisuonitaudeista, aivosairauksista, syövistä, diabeteksesta, astmasta ja allergiasta ja niihin liittyvistä suoja- ja riskitekijöistä. Tutkimus on antanut vuosien varrelta arvokasta tietoa näiden tautien synnystä ja ehkäisystä. Se on myös auttanut terveyspolitiikan suunnittelussa ja sen toteutumisen seurannassa.
Tutkimuksessa yhteensä 10 000 iältään 25–74-vuotiasta henkilöä kutsutaan terveystarkastukseen viidellä alueella eri puolella Suomea. Näitä alueita ovat Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnat, Oulun lääni, Helsinki ja Vantaa, Turku ja Loimaa sekä yhdeksän Varsinais-Suomen kuntaa.
Tietoa kerätään kyselylomakkeella, terveystarkastuksessa tehtävillä mittauksilla ja verikokeilla sekä sokerirasituskokeen avulla. Tutkimukseen osallistuvat saavat tiedon laboratoriotutkimusten tuloksista ja näin myös tärkeää tietoa omasta terveydestään.
Kansanterveyslaitos julkaisee alustavat tutkimustulokset syksyllä 2007. Tulosten tarkka analysointi ja raportointi kestää kuitenkin vuosia.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 15.1.2007
Lisätietoja: Kansanterveyslaitos, erikoistutkija Markku Peltonen, p. 040 745 20 68, tutkimusprofessori, tutkimuksen johtaja Erkki Vartiainen, p. 050 569 11 57, tiedottaja Sari Yrjölä, p. 040 822 96 22
http://www.ktl.fi/terveystutkimus
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
maanantaina, tammikuuta 15, 2007
Sipulilla kasvisvuosi hyvin alkuun
***
"Kasvisvuosi alkaa sipulista", sanoo Kotimaiset Kasvikset ry:n viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen. Sipuli on myötätuulessa niin maailmalla kuin meilläkin. Sipulin kulutus on noussut sen hyvien makuominaisuuksien, terveellisyyden ja monipuolisen käytön vuoksi.
Nuoret taloudet ja kaupunkilaiset näyttävät suuntaa! He käyttävät sipuleita reippaimmin ja haluavat kokeilla monenlaisia sipuleita.
Avaa käyttöösi sipulin maailma, taustatietoineen, kokeiltuine ruokaohjeineen ja kuvineen alla näkyvästä linkistä.
Sipulilinkki
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
"Kasvisvuosi alkaa sipulista", sanoo Kotimaiset Kasvikset ry:n viestintäpäällikkö Pirjo Toikkanen. Sipuli on myötätuulessa niin maailmalla kuin meilläkin. Sipulin kulutus on noussut sen hyvien makuominaisuuksien, terveellisyyden ja monipuolisen käytön vuoksi.
Nuoret taloudet ja kaupunkilaiset näyttävät suuntaa! He käyttävät sipuleita reippaimmin ja haluavat kokeilla monenlaisia sipuleita.
Avaa käyttöösi sipulin maailma, taustatietoineen, kokeiltuine ruokaohjeineen ja kuvineen alla näkyvästä linkistä.
Sipulilinkki
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
perjantaina, tammikuuta 12, 2007
Ruisleivällä diabeteksen kimppuun
**
Ruisleipä on terveellistä ja tutkimusprofessori Kaisa Poutasen mukaan tätä suomalaista kansallisaarretta voisi hyödyntää entistä enemmän myös tyypin 2 (aikuisiän) diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Poutanen puhui aiheesta torstaina Suomen Lääkäripäivillä ja Suomen Lääkärilehden haastattelussa.
Ruisleivässä on paljon kuituja ja antioksidantteja. Ruisleivän suolapitoisuus on ollut ongelma, mutta happamat leivät maistuvat usein suolaisemmilta kuin happamattomat. Tämä voisi mahdollistaa myös leivän suolamäärän vähentämisen.
Runsaan ruisleivän saannin arvellaan parantavan insuliinineritystä. Viljavalmisteiden on todettu vähentävän riskiä sairastua diabetekseen lukuisissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Ruisleivän ja muiden täysjyväviljatuotteiden käytön ja diabeteksen ehkäisyn välillä on havaittu riskiryhmässä myönteinen yhteys myös laajassa suomalaisessa DPS-tutkimuksessa (Diabetes Intervention Study).
Professori Leo Niskanen Kuopion yliopistosta kertoi Lääkäripäivien puheessaan, että ruisleivän on muun muassa havaittu saavan aikaan vehnäleipää alempia aterian jälkeisiä insuliinivasteita terveillä koehenkilöillä. Tulos ei johtunut leivän kuitupitoisuudesta vaan mahdollisesti leivän rakenteesta tai ruisleivän muista ainesosista.
Teoriassa matalampi insuliinivaste aterian jälkeen voisi vähentää insuliiniresistenssiä tai parantaa haiman betasolujen toimintaa. Tällöin riskiryhmään kuuluvien insuliinineritys voisi parantua pitkällä aikavälillä. Rukiin hiilihydraatit näyttävät vaikuttavan myönteisesti myös insuliiniaineenvaihduntaan vaikuttavien geenien ilmenemiseen metabolista oireyhtymää sairastavilla. Ruis- ja kaurakuitujen on myös havaittu muun muassa laskevan veren kolesterolipitoisuutta. Näyttöä löytyy lisäksi viljapitoisen ruokavalion paksusuolisyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta.
Oma kommentti: Tyypin 2 diabeteksessa on varottava nopeasti sokeristuvien ravintoaineiden nauttimista. Ruisleipä ei nosta verensokeria kovinkaan pahasti, joten sen nauttimista voi suositella. Sen sijaan Sydänliiton suosittelemia sokerikorppuja diabetespotilaan ei ole syytä nauttia. Lue enemmän Sydänmerkin kriittisestä tarkastelusta tästä.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 12.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Ruisleipä on terveellistä ja tutkimusprofessori Kaisa Poutasen mukaan tätä suomalaista kansallisaarretta voisi hyödyntää entistä enemmän myös tyypin 2 (aikuisiän) diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. Poutanen puhui aiheesta torstaina Suomen Lääkäripäivillä ja Suomen Lääkärilehden haastattelussa.
Ruisleivässä on paljon kuituja ja antioksidantteja. Ruisleivän suolapitoisuus on ollut ongelma, mutta happamat leivät maistuvat usein suolaisemmilta kuin happamattomat. Tämä voisi mahdollistaa myös leivän suolamäärän vähentämisen.
Runsaan ruisleivän saannin arvellaan parantavan insuliinineritystä. Viljavalmisteiden on todettu vähentävän riskiä sairastua diabetekseen lukuisissa epidemiologisissa tutkimuksissa. Ruisleivän ja muiden täysjyväviljatuotteiden käytön ja diabeteksen ehkäisyn välillä on havaittu riskiryhmässä myönteinen yhteys myös laajassa suomalaisessa DPS-tutkimuksessa (Diabetes Intervention Study).
Professori Leo Niskanen Kuopion yliopistosta kertoi Lääkäripäivien puheessaan, että ruisleivän on muun muassa havaittu saavan aikaan vehnäleipää alempia aterian jälkeisiä insuliinivasteita terveillä koehenkilöillä. Tulos ei johtunut leivän kuitupitoisuudesta vaan mahdollisesti leivän rakenteesta tai ruisleivän muista ainesosista.
Teoriassa matalampi insuliinivaste aterian jälkeen voisi vähentää insuliiniresistenssiä tai parantaa haiman betasolujen toimintaa. Tällöin riskiryhmään kuuluvien insuliinineritys voisi parantua pitkällä aikavälillä. Rukiin hiilihydraatit näyttävät vaikuttavan myönteisesti myös insuliiniaineenvaihduntaan vaikuttavien geenien ilmenemiseen metabolista oireyhtymää sairastavilla. Ruis- ja kaurakuitujen on myös havaittu muun muassa laskevan veren kolesterolipitoisuutta. Näyttöä löytyy lisäksi viljapitoisen ruokavalion paksusuolisyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta.
Oma kommentti: Tyypin 2 diabeteksessa on varottava nopeasti sokeristuvien ravintoaineiden nauttimista. Ruisleipä ei nosta verensokeria kovinkaan pahasti, joten sen nauttimista voi suositella. Sen sijaan Sydänliiton suosittelemia sokerikorppuja diabetespotilaan ei ole syytä nauttia. Lue enemmän Sydänmerkin kriittisestä tarkastelusta tästä.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 12.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Liiku luittesi takia
**
Tampereen yliopistossa tarkastetaan tänään LL Ilari Pajamäen kirurgian/ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Mechanosensitivity of Bone (Luun kuormitusvaste). Väittelijä on pistänyt rotat liikkumaan ja todennut miten kuormittava liikunta vahvistaa luita.
Osteoporoosi on ikääntyvässä väestössä kasvava ongelma, jonka hoidossa ja ennaltaehkäisyssä sukupuolihormoneilla ja liikunnalla on merkittävä osuus. Tällä hetkellä osteoporoottiset luunmurtumat muodostavat yhden eniten lisääntyvistä kansanterveydellisistä ongelmista. Pääasialliset luun lujuuteen ja rakenteeseen vaikuttavat tekijät ovat ihmisen perimä yhdessä fyysisen kuormituksen, ravintotekijöiden ja elimistön hormonaalisen tilan kanssa.
Liikunta on tärkeää, sillä fyysisen kuormituksen puuttuessa ei millään tunnetulla ravinnollisella tai hormonaalisella menetelmällä pystytä luun mineraalimäärän vähenemistä pysäyttämään. Luun mineraalipitoisuutta säätelee kaksi prosessia: luun uudismuodostus ja luun hajotus, joihin liikunta vaikuttaa lisäten edellistä ja hidastaen jälkimmäistä. Aiempien tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että eri tekijät kuten hormonit osallistuvat luun kuormitusvasteen säätelyyn ja nuorena liikunnan avulla saavutetut positiiviset luustomuutokset säilyisivät ainakin osittain aikuisuuteen liikkumisen vähenemisen tai lopettamisen jälkeen.
Tutkijat havaitsivat, että urosrotilla luuston kuormitusvaste oli lähes kaksinkertainen naaraisiin verrattuna sekä nuorilla että aikuisilla rotilla. Jatkotutkimuksessa seurattiin nuorena fyysisen kuormituksen avulla saavutettujen luustomuutosten pysyvyyttä sen jälkeen kun kuormitus lopetetaan. Osteoporoosin kehittymisen kannalta tämän tutkimusasetelman tekee kiinnostavaksi se, että on tärkeää selvittää, suojaako nuorena harrastettu fyysinen aktiviteetti vanhempana luuston haurastumiselta. Tutkimussarjassa havaittiin, että nuorena fyysisen kuormituksen avulla aikaansaadut luustomuutokset pysyivät jonkin aikaa liikunnan lopettamisen jälkeen, mutta seurannassa nämä positiiviset luustomuutokset kuitenkin lopulta hävisivät. Liikuntaa kannattaa siis harrastaa koko elämän ajan.
Pitämällä rotat väkisin liikkumatta osoitettiin, että mekaaninen kuormitus on pääasiallinen luun rakennetta ja lujuutta säätelevä tekijä. Paikallaan olo oli vahingollista. Kuormitus sai aikaan luukasvua niille luupinnoille, joihin kohdistuu suurimmat voimat luuta kuormitettaessa. Estrogeenilla ei aiemmasta tiedosta poiketen näyttäisi olevan itsenäistä luun kuormitusvastetta tai kokoa säätelevää vaikutusta vaan nämä vaikutukset tulevat esille epäsuorasti estrogeenin luun mineraalipitoisuutta säätelevän vaikutuksen kautta.
Lähde: Tampereen yliopiston lehdistötiedote, 2.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Tampereen yliopistossa tarkastetaan tänään LL Ilari Pajamäen kirurgian/ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Mechanosensitivity of Bone (Luun kuormitusvaste). Väittelijä on pistänyt rotat liikkumaan ja todennut miten kuormittava liikunta vahvistaa luita.
Osteoporoosi on ikääntyvässä väestössä kasvava ongelma, jonka hoidossa ja ennaltaehkäisyssä sukupuolihormoneilla ja liikunnalla on merkittävä osuus. Tällä hetkellä osteoporoottiset luunmurtumat muodostavat yhden eniten lisääntyvistä kansanterveydellisistä ongelmista. Pääasialliset luun lujuuteen ja rakenteeseen vaikuttavat tekijät ovat ihmisen perimä yhdessä fyysisen kuormituksen, ravintotekijöiden ja elimistön hormonaalisen tilan kanssa.
Liikunta on tärkeää, sillä fyysisen kuormituksen puuttuessa ei millään tunnetulla ravinnollisella tai hormonaalisella menetelmällä pystytä luun mineraalimäärän vähenemistä pysäyttämään. Luun mineraalipitoisuutta säätelee kaksi prosessia: luun uudismuodostus ja luun hajotus, joihin liikunta vaikuttaa lisäten edellistä ja hidastaen jälkimmäistä. Aiempien tutkimusten perusteella on viitteitä siitä, että eri tekijät kuten hormonit osallistuvat luun kuormitusvasteen säätelyyn ja nuorena liikunnan avulla saavutetut positiiviset luustomuutokset säilyisivät ainakin osittain aikuisuuteen liikkumisen vähenemisen tai lopettamisen jälkeen.
Tutkijat havaitsivat, että urosrotilla luuston kuormitusvaste oli lähes kaksinkertainen naaraisiin verrattuna sekä nuorilla että aikuisilla rotilla. Jatkotutkimuksessa seurattiin nuorena fyysisen kuormituksen avulla saavutettujen luustomuutosten pysyvyyttä sen jälkeen kun kuormitus lopetetaan. Osteoporoosin kehittymisen kannalta tämän tutkimusasetelman tekee kiinnostavaksi se, että on tärkeää selvittää, suojaako nuorena harrastettu fyysinen aktiviteetti vanhempana luuston haurastumiselta. Tutkimussarjassa havaittiin, että nuorena fyysisen kuormituksen avulla aikaansaadut luustomuutokset pysyivät jonkin aikaa liikunnan lopettamisen jälkeen, mutta seurannassa nämä positiiviset luustomuutokset kuitenkin lopulta hävisivät. Liikuntaa kannattaa siis harrastaa koko elämän ajan.
Pitämällä rotat väkisin liikkumatta osoitettiin, että mekaaninen kuormitus on pääasiallinen luun rakennetta ja lujuutta säätelevä tekijä. Paikallaan olo oli vahingollista. Kuormitus sai aikaan luukasvua niille luupinnoille, joihin kohdistuu suurimmat voimat luuta kuormitettaessa. Estrogeenilla ei aiemmasta tiedosta poiketen näyttäisi olevan itsenäistä luun kuormitusvastetta tai kokoa säätelevää vaikutusta vaan nämä vaikutukset tulevat esille epäsuorasti estrogeenin luun mineraalipitoisuutta säätelevän vaikutuksen kautta.
Lähde: Tampereen yliopiston lehdistötiedote, 2.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Sotkun munkit vaarallisia?
*
Oulun yliopistossa tänään tarkastettavan Tuula Tähtisen väitöstutkimuksen mukaan varusmiesaikana lisääntyvä munkkien syönti uhkaa varusmiesten terveyttä. Ruokavalion muutos heikentää väittelijän mukaan varusmiesten insuliiniherkkyyttä. Myös heidän verensä rasva-arvot nousevat. Väitöksen mukaan varusmiesten munkkien syönti keskimäärin kolminkertaistuu armeija-aikana. Rasvarasitus on niin suuri, että se mitätöi lisääntyneen liikunnan tuoman hyödyn.
Väittelijä Tähtinen sanoo: Ylipainoiset kutsuntaikäiset nuoret miehet ja varusmiehet tulisi saada laihtumaan. Suosittelen juuri heille suunnattua täsmäehkäisyä, joka tähtää painonpudotukseen ja tupakoimattomuuteen, sillä ylipainolla ja tupakoinnilla on selvä haitallinen vaikutus insuliiniresistenssiin liittyviin kardiovaskulaarisiin riskitekijöihin jo nuoruusvuosien aikana. Puuttumalla ajoissa vaaratekijöihin valtimonkovetustaudin ja diabeteksen kehittymistä voidaan hidastaa tai estää. Tämä on yhteinen haaste suomalaiselle perusterveydenhuollolle ja puolustusvoimille.
Näin kirjoittaa asiasta liikuntaupseeriksi opiskeleva kadetti Hans-Christian Sundqvist:
"No enpä tiedä tuosta väitöskirjatutkimuksesta. Kuulostaa aika erikoiselta. Totta voi olla se, että munkkien yms. syönti lisääntyy varusmiespalveluksen aikana, sillä ne eivät todellakaan maksa juuri mitään sotilaskodissa: 0,25€ - 1€. Puolustusvoimienkin tekemistä tutkimuksista käy selvästi ilmi, että varusmiesten keskipaino on noussut viimeisten 20 vuoden aikana. 1980 -luvulla keskipaino oli reilusti alle 70kg ja vuonna 2004 keskipaino oli 77,4 kg. Varusmiesten liikunnan määrä on kuitenkin melkoisen runsasta etenkin matalatehoisella alueella, tietysti riippuen hieman aselajista. Tässä jotain mitä keksin vastaukseksi ja sellaista mitä olen kuullut luennoilla. Jos väitöstukimus todellakin pitää paikkansa, niin aika hälyttävältä näyttää."
Lähde: Turun Sanomat, 12.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Oulun yliopistossa tänään tarkastettavan Tuula Tähtisen väitöstutkimuksen mukaan varusmiesaikana lisääntyvä munkkien syönti uhkaa varusmiesten terveyttä. Ruokavalion muutos heikentää väittelijän mukaan varusmiesten insuliiniherkkyyttä. Myös heidän verensä rasva-arvot nousevat. Väitöksen mukaan varusmiesten munkkien syönti keskimäärin kolminkertaistuu armeija-aikana. Rasvarasitus on niin suuri, että se mitätöi lisääntyneen liikunnan tuoman hyödyn.
Väittelijä Tähtinen sanoo: Ylipainoiset kutsuntaikäiset nuoret miehet ja varusmiehet tulisi saada laihtumaan. Suosittelen juuri heille suunnattua täsmäehkäisyä, joka tähtää painonpudotukseen ja tupakoimattomuuteen, sillä ylipainolla ja tupakoinnilla on selvä haitallinen vaikutus insuliiniresistenssiin liittyviin kardiovaskulaarisiin riskitekijöihin jo nuoruusvuosien aikana. Puuttumalla ajoissa vaaratekijöihin valtimonkovetustaudin ja diabeteksen kehittymistä voidaan hidastaa tai estää. Tämä on yhteinen haaste suomalaiselle perusterveydenhuollolle ja puolustusvoimille.
Näin kirjoittaa asiasta liikuntaupseeriksi opiskeleva kadetti Hans-Christian Sundqvist:
"No enpä tiedä tuosta väitöskirjatutkimuksesta. Kuulostaa aika erikoiselta. Totta voi olla se, että munkkien yms. syönti lisääntyy varusmiespalveluksen aikana, sillä ne eivät todellakaan maksa juuri mitään sotilaskodissa: 0,25€ - 1€. Puolustusvoimienkin tekemistä tutkimuksista käy selvästi ilmi, että varusmiesten keskipaino on noussut viimeisten 20 vuoden aikana. 1980 -luvulla keskipaino oli reilusti alle 70kg ja vuonna 2004 keskipaino oli 77,4 kg. Varusmiesten liikunnan määrä on kuitenkin melkoisen runsasta etenkin matalatehoisella alueella, tietysti riippuen hieman aselajista. Tässä jotain mitä keksin vastaukseksi ja sellaista mitä olen kuullut luennoilla. Jos väitöstukimus todellakin pitää paikkansa, niin aika hälyttävältä näyttää."
Lähde: Turun Sanomat, 12.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
keskiviikkona, tammikuuta 10, 2007
Foolihappo ei ole hölmömpi vitamiini
*
Foolihapon, folaatin tai B9-vitamiinin nimeen vannotaan näinä päivinä. Se on se vitamiini, joka on IN! Ainoastaan tässä minun kielikoulussani foolihapolla on jotain tekemistä tyhmyyden kanssa. Fool on Lontoon murretta ja tarkoittaa hölmöä, tyhmää, hupsua, tyhmyriä jne.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan runsas foolihapon saanti saattaa vähentää riskiä sairastua aivoja rappeuttavaan sairauteen, Alzheimerin tautiin. Niillä iäkkäillä henkilöillä, joiden foolihapon saanti ravinnosta ja ravintolisistä oli suurinta, oli vähäisin todennäköisyys sairastua Alzheimerin tautiin. Muilla B-ryhmän vitamiineilla ei havaittu vastaavaa vaikutusta. Tutkimus julkaistiin Archives of Neurology-lehdessä.
Foolihapon saanti ravinnosta tai ravintolisistä ei kumpikaan riittänyt yksinään, vaan vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittiin näiden kahden yhdistelmä. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin liian aikaista suositella foolihappolisiä, sillä aiheesta kaivataan lisätutkimuksia. Foolihappoa saa ravinnosta muun muassa vihreistä kasviksista, hedelmistä, pavuista, lihasta, munankeltuaisesta ja kokojyväviljasta.
Tutkimusaineiston muodosti 965 henkilöä Manhattanilta, New Yorkista. Tutkitut olivat vähintään 65-vuoden ikäisiä ja heidän keski-ikänsä oli noin 76 vuotta. Heillä ei ollut dementiaa tutkimuksen alkaessa, mutta heistä 192 sairastui Alzheimeriin tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin osallistujien ruokavaliot ja heitä seurattiin keskimäärin kuuden vuoden ajan.
Miten foolihappo vaikuttaa? Alzheimerin tauti on suurin dementian syy iäkkäiden keskuudessa. Sairaudelle ei valitettavasti ole olemassa hoitokeinoa. Sairaudessa muun muassa potilaan muisti, kommunikaatiotaito, oppimiskyky ja kyky päivittäisiin askareisiin heikkenee asteittain. Foolihappo saattaa suojella Alzheimerilta mahdollisesti hajottamalla veressä homokysteiini-nimistä aminohappoa. Tämä on tosin hyvin kiistanalainen asia tällä hetkellä. Kohonneiden homokysteiinitasojen arvellaan liittyvän dementian lisäksi myös kohonneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 10.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Foolihapon, folaatin tai B9-vitamiinin nimeen vannotaan näinä päivinä. Se on se vitamiini, joka on IN! Ainoastaan tässä minun kielikoulussani foolihapolla on jotain tekemistä tyhmyyden kanssa. Fool on Lontoon murretta ja tarkoittaa hölmöä, tyhmää, hupsua, tyhmyriä jne.
Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan runsas foolihapon saanti saattaa vähentää riskiä sairastua aivoja rappeuttavaan sairauteen, Alzheimerin tautiin. Niillä iäkkäillä henkilöillä, joiden foolihapon saanti ravinnosta ja ravintolisistä oli suurinta, oli vähäisin todennäköisyys sairastua Alzheimerin tautiin. Muilla B-ryhmän vitamiineilla ei havaittu vastaavaa vaikutusta. Tutkimus julkaistiin Archives of Neurology-lehdessä.
Foolihapon saanti ravinnosta tai ravintolisistä ei kumpikaan riittänyt yksinään, vaan vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittiin näiden kahden yhdistelmä. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin liian aikaista suositella foolihappolisiä, sillä aiheesta kaivataan lisätutkimuksia. Foolihappoa saa ravinnosta muun muassa vihreistä kasviksista, hedelmistä, pavuista, lihasta, munankeltuaisesta ja kokojyväviljasta.
Tutkimusaineiston muodosti 965 henkilöä Manhattanilta, New Yorkista. Tutkitut olivat vähintään 65-vuoden ikäisiä ja heidän keski-ikänsä oli noin 76 vuotta. Heillä ei ollut dementiaa tutkimuksen alkaessa, mutta heistä 192 sairastui Alzheimeriin tutkimuksen aikana. Tutkimuksessa selvitettiin osallistujien ruokavaliot ja heitä seurattiin keskimäärin kuuden vuoden ajan.
Miten foolihappo vaikuttaa? Alzheimerin tauti on suurin dementian syy iäkkäiden keskuudessa. Sairaudelle ei valitettavasti ole olemassa hoitokeinoa. Sairaudessa muun muassa potilaan muisti, kommunikaatiotaito, oppimiskyky ja kyky päivittäisiin askareisiin heikkenee asteittain. Foolihappo saattaa suojella Alzheimerilta mahdollisesti hajottamalla veressä homokysteiini-nimistä aminohappoa. Tämä on tosin hyvin kiistanalainen asia tällä hetkellä. Kohonneiden homokysteiinitasojen arvellaan liittyvän dementian lisäksi myös kohonneeseen sydän- ja verisuonitautiriskiin.
Lähde: Finfoodin uutiskirje, 10.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Hyvin sanottu - liikunnasta
Minulla on oma pieni palsta Hiilaritietoiset foorumissa. Tämä pirteä terveys- ja ravintoasioita kiinnostavalla tavalla ruotiva foorumi houkuttelee kirjoittajia panemaan parastaan.
Näin siellä mm. sanotaan liikunnasta:
Näin siellä mm. sanotaan liikunnasta:
- Ihminen saa mielihyvää liikunnasta. Jos se mielihyvä jää saamatta, sitä haetaan jostain muusta, kuten herkuista.
- Sohvaperunana ollessa jotenkin alistui oloonsa ja kohtaloonsa. Eikä maha täynnä roskaruokamaisia herkkuja siitä minnekään viitsinyt lähteä.
- Fyysinen harjoittelu saa aivot toimimaan parhaimmilla tasoillaan vaikuttamalla hermosolujen muodostumiseen ja yhdistymiseen, hyötyvaikutukset näyttäisivät ulottuvat jopa vahingoittuneisiin tai sairastuneisiin hermosoluihin
- Yksi ihanimpia liikunnan aikaansaamia helpotuksia elämään on se, ettei tarvitse olla niin kauhean tarkkana tuon syömisen suhteen.
- Näin muuten vastikään dokumentin Serengetistä. Ne masait, jotka toimivat ohjelman tulkkeina - eli voidaan päätellä heidän joutuneen tekemiseen ns. länsimaisen sivistyksen kanssa - olivat poikkeuksetta ylipainoisia. Vierellä vaikenivat hoikat kielitaidottomat. Hm. Nyt joku suomalainen ravitsemustoimittaja varmaan vetäisisi tästä lööpin, että kielitaito lisää taipumusta ylipainoon.
tiistaina, tammikuuta 09, 2007
Stephen Twining Suomessa
Olin tänään kuuntelemassa Stephen Twiningia Helsingissä ja juomassa peräti neljä kupillista teetä. Tämä maineikkaan Twining-teesuvun edustaja vieraili Suomessa yrityksen 300-vuotisen taipaleen kunniaksi. Sain kuulla monta kiintoisaa yksityiskohtaa teestä.
Legendan mukaan Kiinan keisari Shen Nung oli ensimmäinen teenjuoja. Eräänä kauniina päivänä noin 2700 vuotta ennen ajanlaskumme alkua hän keitti itselleen juomavettä isossa astiassa, kun veteen putosi muutama villin teepensaan lehti. Keisari maistoi juomaa ja havaitsi sen ihanan makuiseksi.
Tiesitkö, että brittien tapa juoda teensä maidon kanssa juontaa alkunsa kiinalaisen posliinin käyttöön teekuppeina 1700-luvulla? Kuppiin lorautettiin pikkuisen maitoa viilentämään kuppiin kaadettavaa kuumaa teetä.
Teepussi on yli 100 vuotta vanha keksintö! Kunnianarvoisa teentuoja Thomas Sulliwan New Yorkista ryhtyi vuonna 1904 lähettämään teenäytteitä kahden grammaan silkkipusseissa asiakkailleen. Monet asiakkaista olivat kiireisiä liikemiehiä ja he jättivät pussit avaamatta sujauttaen pussin sisältöineen kaikkineen teekannuun ja kaatoivat päälle kuumaa vettä. Tämä tapa yleistyi nopeasti ja teepussi oli keksitty! Kuten olettaa saattaa, kekseliäät ja mukavuudenhaluiset amerikkalaiset tekivät teepussista pian myyntivaltin. Jopa britit oppivat aikojen kuluessa käyttämään teepusseja ja teepussien suosio ylitti irtoteen saarivaltakunnassa 1950-luvulla. Tätä nykyä pussien sisältämät teenlehdet ovat yhtä laadukkaita kuin irtotee, ainoastaan hieman hienommaksi pussitee halutaan jauhaa. Tämä helpottaa aromin siirtymistä teeveteen.
Saimme kuulla pussiteen suosiosta myös Suomessa. Täällä myydään noin 85 prosenttia teestä pusseissa. StephenTwining pitää teepussia erinomaisena keksintönä, mikäli sitä käytetään oikein. Teepussia tulee pitää kupissa riittävän kauan (4-5 min), jotta aromi ja maku irtoavat hyvin veteen. Teepussin liikutteleminen ei nopeuta tätä tapahtumaa, se irrottaa vain väriä nopeammin. Irtoteen Stephen kelpuuttaa sellaisiin perhepiirin tapahtumiin jolloin halutaan nauttia teestä kiireettömästi. Mutta kurkistakaamme hetkeksi teen kiehtovaan historiaan:
Tee tuli Kiinasta Eurooppaan 1600-luvun puolivälissä. Englantilaiset suhtautuivat aluksi varsin kylmäkiskoisesti uuteen juomaan. Papisto piti teetä syntisenä juomana, olihan se lähtöisin pakanallisesta maasta. Lääkärit puolestaan väittivät, ettei teenjuonti voinut olla terveellistä. Ymmärrettävistä syistä teetä vastustivat kaikkein hanakimmin panimoala, joka pelkäsi, että tee vielä korvaisi oluen aamiaispöydässä! Hallitus lähti puolustamaan oluen valmistajia asettamalla teelle tuntuvan veron. Englantilaiset tuntuivatkin jäävän kahvin ja oluenjuojien kansaksi kunnes Twiningin perhe muutti kaiken.
Vähän yli kolmikymppinen Thomas Twining aloitti 1706 teen myynnin Lontoossa. Erottuakseen joukosta Twining kampanjoi uutterasti teen puolesta. Hän panosti parhaisiin teelaatuihin ja vetosi hieman kavalalla tavalla erityisesti naisiin, joita pian alettiinkin tuomaan teetä juomaan tyylikkäillä kantotuoleilla.
Thomas Twiningin kuoltua vuonna 1741 yritystä jatkoi Daniel, joka tosin kuoli hyvin nuorena. Leskeksi jäänyt Mary jatkoi yrityksen pyörittämistä kunnes Thomas Twiningin pojanpoika Richard oli kyllin vanha ottaakseen liikkeen johdon haltuunsa. Richard I Twining sai britit toden teolla juomaan teetä. Onnistuttuaan taivuttamaan hallitusta luopumaan teeverosta teen kulutus kaksinkertaistui ja on siitä pitäen jatkanut kasvamistaan. Suomessa vieraillut Stephen Humfrey Brodie Twining edustaa suvun kymmenettä sukupolvea.
sunnuntai, tammikuuta 07, 2007
Suomalaiset keskustelevat vilkkaasti
Suomessa on käynnissä valtava määrä keskusteluja. Eräs yksityishenkilö ylläpitää erityistä keskustelualueiden tietokantaa. Käykää kurkkaamassa mistä Suomessa puhutaan:
http://www.james.pp.fi/foorumit.htm
http://www.james.pp.fi/foorumit.htm
Bioaktiiviset aineet painonhallinnassa
*
Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan tiettyjen bioaktiivisten aineiden yhdistelmästä saattaisi olla hyötyä laihduttamisen jälkeisessä painonhallinnassa. Tutkimus julkaistiin International Journal of Obesity -lehdessä. Katekiinien, kofeiinin, kapsaisiinin ja tyrosiinin yhdistelmä lisäsi tutkimuksessa lämmöntuotantoa ja sillä tavalla lisäsi perusaineenvaihduntaa. Lämmöntuotannon lisääntyminen johtui mahdollisesti sympaattisen hermoston aktivoitumisesta yhdisteiden johdosta, mutta tämän asian suhteen on vielä paljon epävarmuustekijöitä.
Katekiineja on suklaassa, marjoissa ja vihreässä teessä ; kofeiinia on kahvissa, kaakaossa ja pieniä määriä myös teessä ; kapsaisiinia on chilimausteissa ; tyrosiini on aminohappo, jolla uskotaan olevan aineenvaihduntaa kiihdyttävää vaikutusta.
Tutkijoiden mukaan lisätutkimuksia kaivataan, jotta voitaisiin selvittää muun muassa yhdisteiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia. Varsin vaatimattomalta aineiden teho myös vaikutti. Tutkimukseen osallistuneet 80 ylipainoista ja lihavaa henkilöä noudattivat aluksi vähän energiaa sisältävää ruokavaliota neljän viikon ajan. Sen jälkeen osallistujat satunnaistettiin kahdeksanviikkoista kaksoissokkojaksoa varten ryhmiin, jotka saivat joko bioaktiivisia yhdisteitä sisältävää valmistetta tai lumelääkettä. Osallistujista 57 sai valmistetta ja 23 lumelääkettä. Osallistujien keskimääräinen painonlasku oli ensimmäisen neljän viikon ruokavaliojakson jälkeen 6,8 kiloa. Kahdeksan viikon tutkimusjakson jälkeen keskimääräinen kehon rasvapitoisuus oli valmistetta saavien ryhmässä 0,9 kiloa vähemmän kuin lumelääkettä saaneilla.
Lähde: Verkkouutiset, 5.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Tuoreen tanskalaistutkimuksen mukaan tiettyjen bioaktiivisten aineiden yhdistelmästä saattaisi olla hyötyä laihduttamisen jälkeisessä painonhallinnassa. Tutkimus julkaistiin International Journal of Obesity -lehdessä. Katekiinien, kofeiinin, kapsaisiinin ja tyrosiinin yhdistelmä lisäsi tutkimuksessa lämmöntuotantoa ja sillä tavalla lisäsi perusaineenvaihduntaa. Lämmöntuotannon lisääntyminen johtui mahdollisesti sympaattisen hermoston aktivoitumisesta yhdisteiden johdosta, mutta tämän asian suhteen on vielä paljon epävarmuustekijöitä.
Katekiineja on suklaassa, marjoissa ja vihreässä teessä ; kofeiinia on kahvissa, kaakaossa ja pieniä määriä myös teessä ; kapsaisiinia on chilimausteissa ; tyrosiini on aminohappo, jolla uskotaan olevan aineenvaihduntaa kiihdyttävää vaikutusta.
Tutkijoiden mukaan lisätutkimuksia kaivataan, jotta voitaisiin selvittää muun muassa yhdisteiden pitkäaikaisen käytön vaikutuksia. Varsin vaatimattomalta aineiden teho myös vaikutti. Tutkimukseen osallistuneet 80 ylipainoista ja lihavaa henkilöä noudattivat aluksi vähän energiaa sisältävää ruokavaliota neljän viikon ajan. Sen jälkeen osallistujat satunnaistettiin kahdeksanviikkoista kaksoissokkojaksoa varten ryhmiin, jotka saivat joko bioaktiivisia yhdisteitä sisältävää valmistetta tai lumelääkettä. Osallistujista 57 sai valmistetta ja 23 lumelääkettä. Osallistujien keskimääräinen painonlasku oli ensimmäisen neljän viikon ruokavaliojakson jälkeen 6,8 kiloa. Kahdeksan viikon tutkimusjakson jälkeen keskimääräinen kehon rasvapitoisuus oli valmistetta saavien ryhmässä 0,9 kiloa vähemmän kuin lumelääkettä saaneilla.
Lähde: Verkkouutiset, 5.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Hiirten juoksukisoissa mentiin lujaa
**
Perinteisen maratonkaupungin, Bostonin, yliopistossa on löydetty keino, jolla lihasten kestävyyttä ja suorituskykyä voidaan parantaa merkittävästi. Tohtori Bruce M. Spiegelmanin johtamassa työryhmässä geenimuunnellut hiiret jaksoivat juosta juoksupyörässä pyörtyilemättä keskimäärin 32,5 minuuttia kun normaalihiiret jaksoivat 26 minuuttia, eli 25% pidempään kuin normaalihiiret. Näin suuri ero toisi urheilussa huiman parannuksen tuloksiin. Kahden tunnin haamurajan alitus maratonilla voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Toistaiseksi ei tiedetä onko esimerkiksi joillakin huippu-urheilijoilla luonnostaan tavallista enemmän tällaisia lihassyitä, joko perinnöllisistä syistä tai mahdollisesti harjoittelun seurauksena. Jos niitä ryhdytään geenimanipuloinnilla lisäämään, siirrytään urheilussa kiellettyjen menetelmien, eli dopingin puolelle. Tällä hetkellä on jo kaupallisia sovellutuksia esimerkiksi myostatiini inhibiittoreista (Lue enemmän teoksessa C. Sundqvist. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2007), jotka mahdollisesti auttavat voimailijoita kasvattamaan isompia lihaksia.
Menetelmä ei ole vielä valmis ihmisiin sovellettavaksi, mutta tutkijat uskovat siitä saatavan tulevaisuudessa apua lihasten halvaantumisesta tai yleensä lihassairauksista kärsivien ihmisten auttamiseen. Samalla menetelmällä voidaan ehkä parantaa myös urheilijoiden suorituksia.
Suorituskyvyn parantaminen perustuu PGC-1beeta -geenin toimeliaisuuden lisäämiseen paikallisesti lihaksissa. Lihakset koostuvat pääosin kahdentyyppisistä lihassyistä, nopeista ja hitaista. Hitaita on kahta tyyppiä, nimeltään I ja IIA ja nopeita yhtä tyyppiä, IIB. Näiden lisäksi on olemassa neljäs lihastyyppi, nimeltään IIX, jota esiintyy harvakseltaan kaikkialla lihaksistossa mutta ei missään pääasiallisena tyyppinä. Eri lihassyytyypit soveltuvat eriluonteisiin tehtäviin. Hitaat lihassyt sisältävät runsaasti solulle energiaa tuottavia mitokondrioita. Ne tarvitsevat toimiakseen happea, joten niiden avulla voidaan tehdä pitkään kestäviä ja rauhallisia tehtäviä kuten vaikka kävelyä ja kevyttä hölkkää. Esimerkiksi pohkeen takaosan leveä kantalihas (soleus) sisältää paljon hitaita lihassyitä. Nämä lihassyyt supistuvat suhteellisen hitaasti, joten nopeutta ja voimaa samanaikaisesti vaativiin tehtäviin niistä ei ole. Nopeat lihassäikeet pystyvät supistumaan hyvin nopeasti, koska ne käyttävät energiakseen elimistöön varastoituja yhdisteitä kuten kreatiinia. Esimerkiksi nelipäinen reisilihas (quadriceps) sisältää paljon nopeita lihassäikeitä. Se on tärkeä lihas pikajuoksussa. Neljäs lihassäietyyppi IIX tunnetaan suhteellisen huonosti. Se käyttää energiantuotantoon happea kuten hitaat lihassäikeet, mutta silti se pystyy supistumaan nopeasti nopeiden lihassäikeiden tapaan.
Amerikkalaistutkimuksessa kehitettiin hiirikanta, jolla PGC-1beeta geeni on poikkeuksellisen aktiivinen ns. luustolihaksissa eli luustoon kiinnittyvissä, liikkumisen kannalta oleellisisssa lihaksissa. Tuloksena oli hiiriä, joiden lihaksissa oli runsaasti IIX-tyyppisiä lihassyitä. Niitä oli viisinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Vastaavasti tavallisia lihassyytyyppejä, hitaita ja nopeita oli vähemmän.
Lähteet: Radion tiedeuutiset, 3.1.2007 ja Cell Metabolism 5 (1): 35-46, 2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Perinteisen maratonkaupungin, Bostonin, yliopistossa on löydetty keino, jolla lihasten kestävyyttä ja suorituskykyä voidaan parantaa merkittävästi. Tohtori Bruce M. Spiegelmanin johtamassa työryhmässä geenimuunnellut hiiret jaksoivat juosta juoksupyörässä pyörtyilemättä keskimäärin 32,5 minuuttia kun normaalihiiret jaksoivat 26 minuuttia, eli 25% pidempään kuin normaalihiiret. Näin suuri ero toisi urheilussa huiman parannuksen tuloksiin. Kahden tunnin haamurajan alitus maratonilla voisi olla mahdollisuuksien rajoissa. Toistaiseksi ei tiedetä onko esimerkiksi joillakin huippu-urheilijoilla luonnostaan tavallista enemmän tällaisia lihassyitä, joko perinnöllisistä syistä tai mahdollisesti harjoittelun seurauksena. Jos niitä ryhdytään geenimanipuloinnilla lisäämään, siirrytään urheilussa kiellettyjen menetelmien, eli dopingin puolelle. Tällä hetkellä on jo kaupallisia sovellutuksia esimerkiksi myostatiini inhibiittoreista (Lue enemmän teoksessa C. Sundqvist. Tutkimustietoa urheilijan ravinnosta, 2007), jotka mahdollisesti auttavat voimailijoita kasvattamaan isompia lihaksia.
Menetelmä ei ole vielä valmis ihmisiin sovellettavaksi, mutta tutkijat uskovat siitä saatavan tulevaisuudessa apua lihasten halvaantumisesta tai yleensä lihassairauksista kärsivien ihmisten auttamiseen. Samalla menetelmällä voidaan ehkä parantaa myös urheilijoiden suorituksia.
Suorituskyvyn parantaminen perustuu PGC-1beeta -geenin toimeliaisuuden lisäämiseen paikallisesti lihaksissa. Lihakset koostuvat pääosin kahdentyyppisistä lihassyistä, nopeista ja hitaista. Hitaita on kahta tyyppiä, nimeltään I ja IIA ja nopeita yhtä tyyppiä, IIB. Näiden lisäksi on olemassa neljäs lihastyyppi, nimeltään IIX, jota esiintyy harvakseltaan kaikkialla lihaksistossa mutta ei missään pääasiallisena tyyppinä. Eri lihassyytyypit soveltuvat eriluonteisiin tehtäviin. Hitaat lihassyt sisältävät runsaasti solulle energiaa tuottavia mitokondrioita. Ne tarvitsevat toimiakseen happea, joten niiden avulla voidaan tehdä pitkään kestäviä ja rauhallisia tehtäviä kuten vaikka kävelyä ja kevyttä hölkkää. Esimerkiksi pohkeen takaosan leveä kantalihas (soleus) sisältää paljon hitaita lihassyitä. Nämä lihassyyt supistuvat suhteellisen hitaasti, joten nopeutta ja voimaa samanaikaisesti vaativiin tehtäviin niistä ei ole. Nopeat lihassäikeet pystyvät supistumaan hyvin nopeasti, koska ne käyttävät energiakseen elimistöön varastoituja yhdisteitä kuten kreatiinia. Esimerkiksi nelipäinen reisilihas (quadriceps) sisältää paljon nopeita lihassäikeitä. Se on tärkeä lihas pikajuoksussa. Neljäs lihassäietyyppi IIX tunnetaan suhteellisen huonosti. Se käyttää energiantuotantoon happea kuten hitaat lihassäikeet, mutta silti se pystyy supistumaan nopeasti nopeiden lihassäikeiden tapaan.
Amerikkalaistutkimuksessa kehitettiin hiirikanta, jolla PGC-1beeta geeni on poikkeuksellisen aktiivinen ns. luustolihaksissa eli luustoon kiinnittyvissä, liikkumisen kannalta oleellisisssa lihaksissa. Tuloksena oli hiiriä, joiden lihaksissa oli runsaasti IIX-tyyppisiä lihassyitä. Niitä oli viisinkertainen määrä normaaliin verrattuna. Vastaavasti tavallisia lihassyytyyppejä, hitaita ja nopeita oli vähemmän.
Lähteet: Radion tiedeuutiset, 3.1.2007 ja Cell Metabolism 5 (1): 35-46, 2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Ähky?
**
Lehtimainoksessa osuu silmiin sana "ähky" ja sitten näytetään sellaisia Valion A+ -jogurttipurkkeja, joita tunnustan syöneeni. Ähkyä minulla ei ole ollut. Mustikka A-plussaa olen pistänyt sisuksiin lähinnä mustikan takia ja maidon terveellisyyden takia.
Nyt minua valistetaan, että uudet Valio A+ Express -tuotteet sisältävät maidosta peräisin olevaa GOS-kuitua. Tämä GOS on mainoksen mukaan tieteellisesti tutkittu ja se GOS edistää vatsan toimintaa. Osoitan taas suunnattoman tyhmyyteni. Luulen jotain pientä tietäväni ihmisen ravitsemuksesta ja olen lukenut useita tuhansia ravitsemusalan julkaisuja, mutta tästä GOSista en ole ikinä kuullut. Kun selailen mainosta tarkemmin yritän löytää selityksen tähän GOS -termiin. Ei löydy.
Ei muuta kuin nettiin! Sieltä saa tutun informaatioähkyn lisäksi taatusti selville mitä tämän oudon GOSin taakse kätkeytyy. Ei mene kauan aikaa ennen kuin Google kertoo minulle, että GOS on Georgian lintutieteellisen yhdistyksen, geospatiaalisen pysäkin, brittiläisen toimistoverkoston, ilmatieteen laitoksen käyttämän globaalin havaintoverkoston ja Googlen oman käyttöjärjestelmän lisäksi mm. naisten pitämien puheiden arkisto. Naisista ja puheista pidän, joten jään hetkeksi naisten puheita lukemaan. Erityisesti jää mieleen Wilma Mankillerin puhe Cherokee-intiaanien asemasta. Puheeseen on Wilma ladannut koko emotionaalisen kapasiteettinsa miehentappoon viittaavaa sukunimeään myöten. Mutta Valion GOS -mysteeri ei siitäkään puheesta selviä.
Harjaantuneena hakukoneiden käyttäjänä löydän aika pian tämän jälkeen oikeat hakusanat: GOS Valio A+. Nyt rupesi Lyyli kirjoittamaan! GOS on liukoista ravintokuitua nimeltään Galakto-oligosakkaridi. Nyt olen jo paljon viisaampi ja muistilokeroissani hahmottuu vaivattomasti tämän ravintokuidun englanninkielinen termi. Nyt olen jo lähellä valistuneen kuluttajan kaipaamaa lopullista selvyyttä asiasta ja Valio GOS A plussaan liittyvän tieteellisen selityksen löydän taatusti käden käänteessä. Eihän sitä muuten hehkutettaisi niin näkyvästi mainoksessa.
Pettymykseni on melkoinen kun huomaan tieteellisen tutkimusaineiston niukkuuden. Suuri tutkimustietokanta (PubMed) antaa vain 22 osumaa tälle liukoiselle galakto-oligosakkaridille. Tätä GOS:ia on 1980 -luvun lopusta lähtien syötetty rotille ja sioille sekä testattu ihmisen soluviljelmillä ja vain muutama rohkea mies on aikoinaan uhrautunut tieteelle ja syönyt koejärjestelyissä tätä nimenomaista kuitua. Aika ohuelta vaikuttaa siis tieteellinen näyttö. Mutta tällaista se yleensä on. Näitä prebiootteja, joihin GOS kuuluu, saamme luonnostaan kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Luotan näiden kuitujen terveysväitteisiin. Sitä en oikein hyväksy (ymmärrän toki!) ettei tuohon jogurttipurkkiin pyritä mahduttamaan mustikkaa sen verran runsaasti, että tällainen GOS-lisä jäisi tarpeettomaksi. Ovat Valion laboratoriossa ilmeisesti kuitenkin kaikessa viisaudessaan ymmärtäneet GOS:in viehätyksen. Luen seuraavaa: "Terveistä suomalaisaikuisista koostuvassa tutkimuksessa GOS-kuitua sisältävä jogurtti (15 g GOS/päivä) lisäsi merkitsevästi viikoittaisia ulostuskertoja. Lisäksi GOS-kuitu pehmensi ulosteita. Lievästä ummetuksesta kärsivillä suomalaisilla ikäihmisillä GOS-kuitua sisältävällä jogurtilla (9 g GOS/päivä) suoli toimi useammin kuin vertailujogurtilla", kertoo tutkija Kajsa Kajander Valion T&K:sta.
Minä aion jatkaa mustikoiden syömistä ja välillä ihan GOS:in kera.
Lähde: Turun Sanomat, 4.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Lehtimainoksessa osuu silmiin sana "ähky" ja sitten näytetään sellaisia Valion A+ -jogurttipurkkeja, joita tunnustan syöneeni. Ähkyä minulla ei ole ollut. Mustikka A-plussaa olen pistänyt sisuksiin lähinnä mustikan takia ja maidon terveellisyyden takia.
Nyt minua valistetaan, että uudet Valio A+ Express -tuotteet sisältävät maidosta peräisin olevaa GOS-kuitua. Tämä GOS on mainoksen mukaan tieteellisesti tutkittu ja se GOS edistää vatsan toimintaa. Osoitan taas suunnattoman tyhmyyteni. Luulen jotain pientä tietäväni ihmisen ravitsemuksesta ja olen lukenut useita tuhansia ravitsemusalan julkaisuja, mutta tästä GOSista en ole ikinä kuullut. Kun selailen mainosta tarkemmin yritän löytää selityksen tähän GOS -termiin. Ei löydy.
Ei muuta kuin nettiin! Sieltä saa tutun informaatioähkyn lisäksi taatusti selville mitä tämän oudon GOSin taakse kätkeytyy. Ei mene kauan aikaa ennen kuin Google kertoo minulle, että GOS on Georgian lintutieteellisen yhdistyksen, geospatiaalisen pysäkin, brittiläisen toimistoverkoston, ilmatieteen laitoksen käyttämän globaalin havaintoverkoston ja Googlen oman käyttöjärjestelmän lisäksi mm. naisten pitämien puheiden arkisto. Naisista ja puheista pidän, joten jään hetkeksi naisten puheita lukemaan. Erityisesti jää mieleen Wilma Mankillerin puhe Cherokee-intiaanien asemasta. Puheeseen on Wilma ladannut koko emotionaalisen kapasiteettinsa miehentappoon viittaavaa sukunimeään myöten. Mutta Valion GOS -mysteeri ei siitäkään puheesta selviä.
Harjaantuneena hakukoneiden käyttäjänä löydän aika pian tämän jälkeen oikeat hakusanat: GOS Valio A+. Nyt rupesi Lyyli kirjoittamaan! GOS on liukoista ravintokuitua nimeltään Galakto-oligosakkaridi. Nyt olen jo paljon viisaampi ja muistilokeroissani hahmottuu vaivattomasti tämän ravintokuidun englanninkielinen termi. Nyt olen jo lähellä valistuneen kuluttajan kaipaamaa lopullista selvyyttä asiasta ja Valio GOS A plussaan liittyvän tieteellisen selityksen löydän taatusti käden käänteessä. Eihän sitä muuten hehkutettaisi niin näkyvästi mainoksessa.
Pettymykseni on melkoinen kun huomaan tieteellisen tutkimusaineiston niukkuuden. Suuri tutkimustietokanta (PubMed) antaa vain 22 osumaa tälle liukoiselle galakto-oligosakkaridille. Tätä GOS:ia on 1980 -luvun lopusta lähtien syötetty rotille ja sioille sekä testattu ihmisen soluviljelmillä ja vain muutama rohkea mies on aikoinaan uhrautunut tieteelle ja syönyt koejärjestelyissä tätä nimenomaista kuitua. Aika ohuelta vaikuttaa siis tieteellinen näyttö. Mutta tällaista se yleensä on. Näitä prebiootteja, joihin GOS kuuluu, saamme luonnostaan kasviksista, hedelmistä ja marjoista. Luotan näiden kuitujen terveysväitteisiin. Sitä en oikein hyväksy (ymmärrän toki!) ettei tuohon jogurttipurkkiin pyritä mahduttamaan mustikkaa sen verran runsaasti, että tällainen GOS-lisä jäisi tarpeettomaksi. Ovat Valion laboratoriossa ilmeisesti kuitenkin kaikessa viisaudessaan ymmärtäneet GOS:in viehätyksen. Luen seuraavaa: "Terveistä suomalaisaikuisista koostuvassa tutkimuksessa GOS-kuitua sisältävä jogurtti (15 g GOS/päivä) lisäsi merkitsevästi viikoittaisia ulostuskertoja. Lisäksi GOS-kuitu pehmensi ulosteita. Lievästä ummetuksesta kärsivillä suomalaisilla ikäihmisillä GOS-kuitua sisältävällä jogurtilla (9 g GOS/päivä) suoli toimi useammin kuin vertailujogurtilla", kertoo tutkija Kajsa Kajander Valion T&K:sta.
Minä aion jatkaa mustikoiden syömistä ja välillä ihan GOS:in kera.
Lähde: Turun Sanomat, 4.1.2007
Varustan nämä juttuni jatkossa luotettavuusmerkinnöillä:
*** = Erittäin luotettava tutkimustieto
** = Tietoa voidaan pitää jokseenkin luotettavana
* = Asiantuntijat kiistelevät tiedon luotettavuudesta
# = Todennäköisesti epäluotettava tutkimustieto
## = Erittäin pienen tutkijapiirin levittämä harhaoppi
### = Täydellistä huijausta alusta loppuun saakka
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)