Ihmiselon lyhyt selitys

*
Minulle lähetettiin äsken seuraava tarina englannin kielellä. Tässä teille tarina suomen kielelle käännettynä. Pitäkää huolta toinen toisistanne, rakastakaa, iloitkaa, eläkää siivosti, suhtautukaa elämään huumorilla!

Ensimmäisenä päivänä Jumala loi koiran ja sanoi tälle:

"Istu ja vahdi taloa. Hauku heti kun joku kävelee talon ohi. Tästä hyvästä saat 20 vuoden eliniän."

Koira vastasi:

"Aika pitkä aika haukkua. Mitä jos ottaisin vain 10 vuotta ja antaisin ylimääräiset 10 vuotta takaisin?"

Näin sovittiin.

Toisena päivänä Jumala loi apinan ja sanoi:

"Tarjoa hupia ihmisille, tee temppuja ja houkuttele ihmisiä nauramaan. Tästä hyvästä saat 20 vuoden eliniän."

Apina vastasi:

"Apinan hupia 20 vuoden ajan? Se on melko pitkä aika temppuilla. Mitä jos antaisin takaisin 10 vuotta ihan niin kuin koirakin teki?"

Näin sovittiin.

Kolmantena päivänä Jumala loi lehmän ja sanoi:

"Sinun pitää olla pellolla maanviljelijän kanssa koko päivän, auringon paistaessa kuumasti. Sinä saat useita vasikoita ja maitosi varassa elää maanviljelijän perhe. Tästä hyvästä annan sinulle 60 vuoden eliniän."

Lehmä vastasi:

"Aika kovaa elämää toivot minulle 60. vuodeksi. Mitä jos ottaisin 20 vuotta ja antaisin takaisin sinulle 40 vuotta?"

Ja taas Jumala suostui tähän.

Neljäntenä päivänä oli aika luoda ihminen ja Jumala sanoi:

"Syö, nuku, huvittele ja nauti elämästä. Tästä hyvästä annan sinulle 20 vuoden eliniän."

Ihminen vastasi:

"Vain 20 vuotta? Voisitko mitenkään antaa minulle 20 vuotta ja lisätä siihen ne 40 vuotta, jotka lehmä antoi takaisin sekä ne kymmenen vuotta, jotka sait takaisin apinalta ja koiralta? Sehän tekee sitten yhteensä 80 vuotta, eikö niin?"

Ja Jumala vastasi:

"Selvä juttu, suostun pyyntöösi."

Ja näin kävi selväksi ihmiselon salaisuus:

Ensimmäiset 20 vuotta kuluvat syöden, nukkuen, pelaillen ja nauttien elämästä. Seuraavat 40 vuotta kuluvat auringon alla raataen ja perhettä elättäen. Sen jälkeen 10 vuotta kuluu apinan lailla temppuillen lastenlasten kanssa. Ja viimeiset 10 vuotta istumme alas ja haukumme jokaista.

Muuta sekavaa höpinää:

Epätäydellisyydessä on salaisuuteni

Terveysaiheet unissamme

Lattia romahti Painonvartijoiden tilaisuudessa

Miksi keinomakeutetut kevyttuotteet lihottavat?

*
Minulla on jo pitempään ollut käynnissä erään tutkijan kanssa äärettömän mielenkiintoinen keskustelu kevyttuotteista ja virvoitusjuomista. Tutkija ei halua nimeään julkisuuteen. Me julkistamme nyt tämän ajatuskuvion terveysblogini asiantunteville ja oivaltaville lukijoille. Me epäilemme vahvasti, että kevyttuotteet ja keinomakeutetut virvoitusjuomat ovat omalta osaltaan vaikean lihavuusepidemian yhtenä taustatekijänä. Lukekaa nämä allaolevat rivit pohtien ja arvioiden sekä kommentoikaa vilkkaasti.

Kevyttuotteet jäävät tässä selvityksessä kiinni ns. rysän päältä. Tutkijaystäväni joutuu työkseen pohtimaan eläimille tarkoitettujen rehujen valmistusta. Rehulisäaineiden valmistajien tutkimuksia hän on seurannut vilkkaasti ja hän on kuullut perusteluita näiden tuotteiden valintaan.

Eräänä päivänä hän kuuli rehulisäainevalmistajien esityksen eräästä mielenkiintoisesta aineesta ja mekanismista, jolla porsaita pystytään lihottamaan imeväisajan alussa. Lainsäädäntö kieltää kyseisen keinon käyttämisen tiettyä ikää vanhemmilla eläimillä, mutta itse mekanismi on mielenkiintoinen.

Aine perustuu näet sakariinille, jolla on 350-400 kertaa suurempi makeus kuin sakkaroosilla. Lihotusvaikutus perustuu suolenseinämässä olevien solujen makeuden aistimiseen ja sitä kautta glukoosin imeytymisen tehostumiseen.

Vaikka kyseisille possuille ei anneta tämän sakariini-yhdisteen lisäksi muuta lisäenergiaa, on niiden energian imeytymisteho huomattavasti parempi kuin ilman tätä. Näin myös porsaiden painonkehitys on nopeampi. Tästä ilmiöstä löytyy tutkittua tietoa. Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua tähän Anthony Sclafanin artikkeliin makean ravinnon aistimisesta.

Minulla on tapana selostaa nämä asiat lyhyesti ja yksinkertaisesti. Niin nytkin.

Mekanismi on seuraava: suolen seinämässä olevassa pintasolukossa (epiteelissä) on ravinnon makeuden tunnistavia ns. reseptoreita. Makeuden tunnistaessaan nämä reseptorit antavat signaalin epiteelisoluille, jotka ryhtyvät hommin, eli aloittavat glukoosin kuljettajien valmistamisen. Näitä kuljettajia sanotaan glukoositransferaaseiksi. Mitä enemmän ravinnossa on makeutta, sitä enemmän valmistuu glukoosin kuljettajia.

Miten tämä liittyy keinomakeutettuihin kevyttuotteisiin? Minä tulen siihen pian. Ensin katsotaan onko samaa ilmiötä todettu ihmisellä kuin porsaalla ja onko asiaa tutkittu lisää. Silloinhan asia on bingo. Voimme silloin mahdollisesti luottaa täysin siihen, että tohtori Sclafani on tehnyt oikeanlaisen havainnon.

Ihmisellä tätä on toistaiseksi tutkittu erittäin vähän. Äskettäin ilmestyi Southamptonin yliopiston tutkijoiden laajahko selvitys aiheesta ihmisellä. Tutkijat myönsivät, että sikoja lihottava mekanismi on olemassa ja se lienee samantyyppinen myös ihmisellä. Kuitenkaan ilmiötä ei voi vedenpitävästi todistaa ihmisellä. Asia jää epäselväksi. Asia ei siis ole bingo, mutta kupongissa on jo muutama osuma. Lisää osumia tarvitaan.

Tuon teille nyt näkyviin keskeneräisenä asiana tutkijaystäväni ja minun rohkeaa spekulaatiota. Aspartaamilla on noin 180 kertaa suurempi makeus kuin tavallisella sokerilla ja Asesulfaami-K on noin 250 kertaa makeampaa. Ihan ei ylletä sakariinin tasolle, mutta melkein. Nämä keinomakeutusaineet ovat tavallisia lisäaineita kevyttuotteissa ja virvoitusjuomissa.

Tuskin kukaan juo pelkästään keinomakeutettuja limsoja ja kevyttuotteiden mukana nautitaan usein glukoosiksi muuttuvaa leipää. Keinomakeutettujen sokeria sisältämättömien tuotteiden mukana nautitaan siis lähes aina jotakin, jossa on hiilihydraattia (sokeria, joka hajoaa glukoosiksi).

Kevytlimsa juodaan tai kevytjogurtti nautitaan. Tuotteiden sisältämä vesi imeytyy mahalaukussa ja ohutsuolessa, mutta tuskin nämä makeutusaineet imeytyvät juuri ollenkaan. Tästä johtuen näiden keinomakeutusaineiden tiheys kasvaa mitä alhaisemmaksi vesipitoisuus nesteessä muuttuu. Lopputuloksena on, että suolessa on tiukka makeutusaineliuos, jonka makeuden tunnistavat solut ymmärtävät saatavilla olevana glukoosina. Makeutta tunnistavat solut aloittavat tehostuneen glukoositransferaasien tuotannon suolen pintasolukossa. Glukoosin imeytyminen ja siirtyminen suolenseinämän läpi tehostuu.

Jos suolessa on mitä tahansa ruokamassaa, missä on glukoosia, sen imeytyminen kiihtyy ja mahdollisesti jopa ylittää glukoosin luonnollisen imeytymisen.

Ja nyt tulee ehkä kaikkein rohkein spekulaatiomme, havaintomme: Yhdistäessämme tämän tehostuneen glukoosin imeytymisen siihen, että moderni elintarviketuotanto perustuu pitkälti raffinoitujen tärkkelysten ja hiilihydraattien varaan, niin päättelyketju on aika selvä! Keinomakeutusaineet luovat edellytykset tehostuneelle sokerienergian imeytymiselle. Liika energia näkyy lihomisena.

Mitä tuumaatte? Onko teillä rohkeutta lähteä asiasta keskustelemaan? Tottakai teillä on! Antaa palaa!

Muita juttuja sokerista ja keinomakeutusaineista:

Aspartaami aiheuttaa syöpää koe-eläimille

Sydän ei tykkää sokerista

Jätä pois sokeri - elät pitempään?

Älytöntä sokerivalistusta

Sokeriteollisuus puolustelee sokeripitoisia juomia

Mikael Fogelholmin rasvainen kirjoitus

*
Kirjoitettu 19.9.2010, täydennetty 20.9.2010 ja 22.9.2010. Tätä kirjoitusta luetaan ja kommentoidaan erittäin vilkkaasti.


Ystäväni dosentti Mikael Fogelholm haluaa saada näkyvyyttä ajatuksilleen käynnissä olevasta rasvakeskustelusta. Suomen suosituin terveysblogi lienee oikea paikka tälle asialle. Pyydän asiallista kommentointia, kiitos!

Fogelholm on tutustunut vilkkaaseen keskusteluun ja täydentänyt omaa kirjoitustaan (näkyy punaisella fontilla).

UUTTA!
Professori Kari Salminen kommentoi Mikael Fogelholmin (alla) kirjoitusta näin:

Mikael Fogelholm on purkanut tuntojaan Christerin blogissa. Muutama kommentti hänen kirjoituksensa neljään kohtaan lienee paikallaan.

Kohta 1.

Mikael osoittaa erinomaista rohkeutta myöntäessään aikaisemmista kannanotoistaan ja virallisesta linjasta poiketen, ettei tyydyttyneellä rasvalla ole yhteyttä sydän- ja verisuonisairastuvuuteen ja –kuolleisuuteen (myöh. CHD). Se ei liene helppoa hänen toimintaympäristössään.

Perääntyessään vanhoista asenteista hän väittää, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttymättömällä parantaisi CHD-tilannetta. Hän toteaa: ”Tällaisen vaihdon vaikutus on kohorttitutkimuksissa hyvin selvä”. Asia ei suinkaan ole näin yksioikoinen.

Menten ym. (Mikaelin kirjoituksessa olevan viitteen sivu 663) selvitys sanoo yksikäsitteisesti: ”polyunsaturated fatty acids relative to saturated fatty acids …not significantly associated with CHD”. Skeaff ja Miller toteavat FAO/WHO-asiantuntijakokoukselle laatimassaan pohjapaperissa (Ann Nutr Metab 2009;55:173-201, sivu 188): ”High P/S diets reduced the risk of total CHD events (p = 0.050, siis juuri merkitsevyyden rajalla), mutta jatkavat sivulla 195 ”however, this (fatal CHD) was significant only after inclusion of results from the Oslo study which included smoking cessation as part of the treatment”.

Menten ym. tutkimusta käsitellessään Mikael kirjoittaa “…ei tämä analyysi osoita, että tyydyttynyt rasva olisi terveellinen tai jollakin tavalla tyydyttymätöntä parempi”.  En ole nähnyt kenenkään väittävän, että tyydyttynyt olisi tyydyttymätöntä parempi. Molemmat ovat hyviä ja terveellisiä annoksesta riippuen. Käsittelen tätä seikkaa jäljempänä.

Mikael viittaa näkemyksensä tueksi Mozaffarianin ym. ja Jacobsenin ym. meta-analyyseihin (viitteet Mikaelin kirjoituksessa). Molemmat perustavat analyysinsä vahvasti em. Oslo-tutkimukseen ja erityisesti mm. suomalaisiin 1960-luvun mielisairaalatutkimuksiin, jollaisia yksikään eettinen toimikunta ei enää hyväksyisi. Nämä käsittämättömän epäeettiset tutkimukset eivät olleet sokkoutettuja ja kaiken huipuksi lähes puolet tutkituista potilaista vaihtui tutkimuksen aikana. Jään ihmettelemään, kuinka kukaan tutkija voi edelleen suhtautua niihin vakavasti. 

Kohta 2.

Mikael viittaa A-talk keskusteluun ja ranskalaiseen suositukseen. Minä todella mainitsin tyydyttyneen rasvan saantisuositukseksi 12 %, Mikael nyt puolestaan alle 12 %. Todellisuudessa suositus on ”yhtä suuri tai alle 12 %”. Valitan osaltani epätäsmällisyyttä.

Tyydyttyneiden määrää ehkä vielä tärkeämpi on suosituksen kannanotto monityydyttymättömiin rasvahappoihin, mistä keskustelussa kyllä mainitsin. Tätä seikkaa Mikael ei valitettavasti kommentoi. Se osuu arkaan paikkaan. Suositus nimittäin rajoittaa Suomessa mainostetun linolihapon (omega-6) saannin 4 %:iin ja alfa-linoleenihapon (omega-3) 1 %:iin, siis nämä monityydyttymättömät yhteensä 5 %:iin. Suomessa suositus on kaksi kertaa suurempi eli 10 %. Haluankin varoittaa tässä ja nyt monityydyttymättömien rasvahappojen liiallisesta ja erityisesti niiden keskinäisestä epätasapainoisesta saannista.

Monityydyttymättömien ja tyydyttyneiden rasvahappojen saantisuhteeseen, ns. P/S-suhteeseen, ei ranskalainen eikä mikään muukaan arvovaltainen suositus ota kantaa. Se onkin viisasta, koska koko suure on hölynpölyä. Suhdehan ei esimerkiksi mitenkään erittele paljolti vastavaikutteisia omega-6 ja omega-3 rasvahappoja, vaan yhdistää ne mielivaltaisesti suureeseen P. Suosittelen luettavaksi paria viimeaikaista debattikirjoitusta (Aro A. Duodecim 2009;125:1825 ja Duodecim 2010;126:1188-9, Salminen K. Duodecim 2010;126;1187-8)

Kohta 3

Tunnustus Mikaelille. Hän on aktiivisesti korjannut vallitsevaa virallista linjaa, joka on pitkään ja pontevasti suosittanut hiilihydraatteja. Vihdoinkin on ymmärretty, että koko käsite ryhmänä on yhtä epätäsmällinen ja harhaanjohtava kuin esimerkiksi monityydyttymättömät rasvahapot.

Kohta 4

Mikael on laatinut kirjoituksensa ilmeisen tunnekuohun vallassa. Minä toivon sydämestäni, että hän välittämättä nimettömistä parjaajista jatkaa edelleen modernia, uusia näkökulmia hakevaa esiintymistään mediassa. Me kaikki, jotka olemme rasvakeskusteluun lähteneet, saamme vain luvan kestää kritiikkiä, parjaamistakin.

Jos joku nimetön kutsuu Pekka Puskaa ”kansanmurhaajaksi”, voin kertoa, että aikoinaan Tiede 2000-lehden päätoimittaja pääkirjoituksessaan kutsui minua ”kuolemankauppiaaksi”. Tällaisesta asioita ymmärtämättömästä hörhöilystä ei vain yksinkertaisesti kannata välittää. Se on häpeä herjaajalle.

Siis Mikael, jatketaan ajatusten vaihtoa tieteen pohjalta kansanterveyden parhaaksi.

Kari Salminen

Professori

*************** Mikael Fogelholmin kirjoitus alkaa tästä *****************

Tämän blogikirjoituksen tarkoitus on tuoda ajatuksiani julki sellaiselle ryhmälle (vähähiilihydraattisen ruokavalion eli VHH kannattajille), joka ei yleensä kaipaa mielipiteitäni – tai kaipaa mielipiteitäni vain siksi, että niitä pääsee sitten haukkumaan ja lyttäämään. Tästä huolimatta haluan nyt ”rasvasodan” ollessa kuumimmillaan tuoda neljä ajatusta julki Christerin palstan laajalle lukijakunnalle. Tämä ei ole avaus keskusteluun, jossa olen mukana. Päinvastoin: oman mielenrauhan säilyttämiseksi en lue Christerin palstaa enää enkä tule tutustumaan siihen, minkälaista palautetta tämä kirjoitukseni herättää. Luettuanne tämän blogin minua saa siis ihan vapaasti mollata ja pyytää eroamaan ja samalla voitte vaikka ihmetellä, miten ajatusmaailmaltaan todella rajoittunut on nykypäivän ravitsemustieteen dosentti.

1. Rasvan itsenäinen vaikutus terveyteen

A-talkin keskustelussa ja muuallakin on usein vedottu siihen, ettei tyydyttyneellä rasvalla (eikä välttämättä tyydyttymättömälläkään) ole itsenäistä yhteyttä kuolleisuuteen tai sydäntautisairastavuuteen. Tämä on ihan oikea havainto, en ole sitä millään tavoin pyrkinyt kiistämään.

Minusta vain rasvan tai minkään muunkaan energiaravintoaineen itsenäisen vaikutuksen merkitys on käytännössä täysin epäselvä. Omega-3 rasvahappojen itsenäistä vaikutusta terveyteen voisi kai vielä tutkia niin, että satunnaistetaan tutkittavat omega-3 ja placeboryhmiin. Mutta kun muutetaan ruoan rasvahappojen laatua ja/tai määrää, vaikutukset ulottuvat aina toisiin energiaravintoaineisiin ja ruoka-aineisiin. Sellaista asiaa kuin energiaravintoaineen itsenäinen vaikutus terveyteen ei oikeastaan ole ja siksi tämä kysymys on minusta enemmänkin tieteellisesti, kuin käytännössä kiinnostava.

Oikeastaan kaikissa rasvan laadun merkitystä käsitelleissä interventioissa on samanaikaisesti vaihdettu tyydyttynyttä ja tyydyttymätöntä rasvaa. Tällaisen vaihdon vaikutus on myös kohorttitutkimuksissa hyvin selvä: kun tyydyttymätöntä tulee enemmän ja tyydyttynyttä vähemmän, terveysennuste paranee (esim. Mozaffarian D, Micha R, Wallace S (2010) Effects on Coronary Heart Disease of Increasing Polyunsaturated Fat in Place of Saturated Fat: A Systematic Review and Meta-Analysis of Randomized Controlled Trials. PLoS Med 7(3): e1000252. doi:10.1371/journal.pmed.1000252 tai Jakobsen ym. Am J Clin Nutr. 2009 May;89(5):1425-32.).

A-talk ohjelmassa viitattiin Menten ym. meta-analyysiin (Arch Intern Med. 2009 Apr 13;169(7):659-69). Siinä siis ei sen enempää tyydyttynyt kuin tyydyttymätön rasva ollut yhteydessä sydänsairauteen. Viittaisin jo yllä tähän. Katsauksessa on tosin muita kiinnostavia (merkitseviä) itsenäisiä yhteyksiä, joita ei A-talkissa kukaan halunnut tai muistanut kommentoida (en minäkään, ikävä kyllä): Välimeren dieetillä (jossa on mm. paljon kertatyydyttymätöntä suhteessa tyydyttyneeseen), E-vitamiinilla, beetakaroteenilla, kalalla, kalaperäisellä omega-3 rasvalla, kertatyydyttymättömillä rasvoilla, pähkinöillä ja täysjyväviljalla oli suojavaikutus suhteessa sydänsairastavuuteen. Kaikki nämä edellä mainitut ovat taas yhteydessä mm. vihannesten ja hedelmien ja/tai kala- ja kasvirasvan suureen saantiin – ei tyydyttyneeseen rasvaan.

Viimeinen kommentti Menten analyysiin liittyen on se, että kun sen enempää tyydyttynyt kuin tyydyttymätön eivät olleet itsenäisesti yhteydessä sydäntauteihin, ei tämä analyysi (kuten eivät mitkään muutkaan) osoita, että tyydyttynyt olisi terveellinen tai jollain tavalla tyydyttymätöntä parempi.

2. Ranskalaisten ruokavalio

Ranskalaisten väitetään usein lotraavan voilla ja kermalla enemmän kuin pohjoismaalaisten ja olevan siksi terveempiä. Löysin yhden tuoreen raportin ranskalaisten ravinnonsaannista (Drewnovski ym. J Am Coll Nutr. 2009 Feb;28(1):22-9.) Tässä rasvan saanti oli 37 % energiasta (Suomessa n. 31) ja tyydyttyneen 16 % (Suomessa n. 14). Meillä siis tyydyttyneen osuus on suurempi. Ranskalaisten suurempi rasvan saanti on minusta ihan ok ja sen jopa sen mukainen, mikä minusta on ihan hyvin yhteydessä terveyteen – jos laatu on kunnossa.

Kannattaa vielä muistaa ranskalaisen ja suomalaisen ruokavalion muut erot: Ranskassa on enemmän vihanneksia ja hedelmiä sekä punaviiniä, mutta vähemmän viljakuitua (esim. leipä on vielä vaaleampaa kuin meillä).

A-talkin ohjelmassa esiteltiin Ranskan elintarviketurvallisuusviraston kannanottoa ravitsemussuosituksiin (AFSSA Request no. 2006-SA-0359). Kari Salminen nosti esiin sen, että paperissa ehdotetaan tyydyttyneen rasvan suosituksi 12 % ja että tämä osoittaisi ranskalaisten myötämielisyyden tätä rasvatyyppiä kohtaan. Paperin luettuani olen eri mieltä. Ensiksikin siinä lukee selvästi, tyydyttyneen osuudeksi ehdotetaan alle 12 %. Lisäksi paperissa sanotaan, että tyydyttymättömän osuudelle on laadittava alaraja, jotta sydänterveydelle riskiä aiheuttavan (”atherogenic in excess”) tyydyttyneen rasvan saanti ei nouse liian suureksi. Tämä kuitenkin jätettiin kertomatta keskustelussa. Sinänsä kiinnostavaa on se, että työryhmä suosittelee rasvan kokonaissaanniksi 35-40 % energiasta.

Tämän sanottuani totean, ettei maiden välisiä vertailuja pidetä hyvinä tapoina kertoa altisteen ja vasteen välisestä yhteydestä. Nämä ns. ekologiset vertailut pikemminkin tuottavat hypoteeseja kuin testaavat niitä.


3. Tutkijoiden moraali

Useissa yhteyksissä on todettu, etteivät tutkijat halua saada tuloksia, jotka kumoaisivat vallitsevan konsensuksen. Olen tästä aika ihmeissäni. Miksi niin eivät? Jos joku aukottomasti todistaisi tyydyttyneen rasvan olevan sydäntautien kannalta tyydyttymätöntä terveellisempää, sehän julkaistaisi heti korkeatasoisissa lehdissä. Tästä kertoo se, että VHH-dieettien myönteinen yhteys laihtumistulokseen on saanut ainakin kaksi julkaisuja N Engl J Med:ssä.

Lisäksi esimerkiksi minä olen monta kertaa ja pitkään todennut, että todisteet nopeasti imeytyvien ja vähäkuituisten hiilihydraattien haitoista ovat nyt niin selvät, että tämän pitäisi heijastua suosituksiin ja ruokaympyrään tai –pyramidiin. Emme me tutkijat härkäpäisesti pidä kiinni vanhasta, jos riittävästi hyvää tutkimusta saadaan perustaksi näkemyksen muuttamiselle.


4. Nettikirjoittelun taso

Kun luin varovaisesti A-talk ohjelman jälkeen A-tuubissa olevaa nettikirjoittelua (ja kun olen jossain määrin seurannut Christerin palstan keskustelua), aloin olla yhä hämmentyneempi ja osin pettyneempi. Meidän maamme koulutusjärjestelmää kehutaan ja aina sanotaan, että suomalaiset ovat niin hyvin koulutettuja. Tämä koulutusjärjestelmämme ei kuitenkaan ilmeisesti heijastu hyviin käytöstappoihin. Etenkin nimimerkin suojassa ihmiset heittävät lokaa toisten päälle niin paljon kuin sielu vain sietää. Tässä yhteydessä haluan mainita, että vaikka en ole Sami Uusitalon kanssa lainkaan samaa mieltä useimmista asioista, annan hänelle tunnustuksen reippaudesta esiintyä omalla nimellä.

Kun joku sanoo A-tuubissa Pekka Puskaa kansanmurhaajaksi, tämä kertoo minusta enemmän kirjoittajasta itsestään kuin Pekasta.

Kysymys, johon en osaa vastata, on tämä: Miksi VHH-ihmiset esiintyvät chateissään niin uhoavasti, aggressiivisesti ja jopa uhkaavasti? Miksi toisen vähemmistöryhmän edustajat eli vegaanit eivät käyttäydy lainkaan huonosti?



Ystävällisin terveisin,


Mikael Fogelholm

Muita kirjoituksia rasvakeskustelusta:

Voita pöytään!

Pekka Puska MOTissa

Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?

Voita pöytään!

*
Rasvasota numero 2. ei syttynyt. Yleisradion A-Talk -ohjelmassa professori Kari Salminen herrasmiesmäiseen tapaan kysyi kauniin sodanjulistuksen tapaisesti: "Antakaa minulle yksi sellainen tutkimus, jossa osoitetaan, että voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja?" (En valitettavasti muista tarkkaa sanamuotoa!)

Mutta sodi nyt sitten kun vastassa on pääjohtaja Pekka Puska, joka aikoja sitten lopetti tutkimustöiden lukemisen. Ei hänen kanssaan tietenkään voi sotia kun hänellä ei ole mitään ammuksia tarjolla ja Puska ei tiedä missä mennään rasvakeskustelussa. Ja johtaja Mikael Fogelholm kieltäytyi myös kohteliaasti sodankäynnistä myöntäen Kari Salmisen olevan oikeassa: ei löydy yhtäkään tutkimusta joka osoittaisi, että voi on vaarallista sydän- ja verisuoniterveydelle. Tämän terveysblogin kirjoittaja on ihan ymmällään! Ihan sellainen mielikuva on jäänyt, että tyydyttyneen rasvan ja erityisesti voin vaaroista on kovastikin varoitettu ja varoitetaan edelleen. Mihinkään tutkimusnäyttöön tuo varoittelu ei perustu. On nyt vain niin eri mukavaa mollata voinkäyttäjiä. Näinkö se on?

Fogelholm ei todellakaan ymmärrä miksi PUFAa ei saisi puffata ja SAFA-safkan päälle hän ei yhtään ymmärrä. Koska hän on hienosti kasvisruokailun ylin ystävä. Hän ei halua ymmärtää, että joku voi rakastaa eläinrasvoja ja kaikkein vähiten hän voi hyväksyä, että niissä piilisi jotain terveysarvoja. Avaa silmäsi, Mikael! Olisin räjähtänyt, jos hän olisi ottanut esille lihankäytön eettiset ja moraaliset aspektit. Respektit Mikaelille kun ei tuota sentään mennyt mainitsemaan ja antoi minun säilyä ehjänä vielä tämän yön yli.

Kirurgi Taija Somppi oli ainoa nainen studiossa. Olisi ehkä voinut käyttää hieman enemmän naisellista viehätysvoimaansa, eikä niin miehiseen tyyliin kilistellä näytepurkeillaan (purkissa oli ateroomaplakkia sisältävä verisuonen palanen). Hyvä efekti kieltämättä. Kolesteroli ei kilise, kalkki kylläkin. Pisti miettimään, onko ihan kaikki totta mitä kerrotaan siitä plakista. Hieno oli Sompin vihjaus, että potilasta pitää kuunnella ja mitään estettä ei ole eläinrasvan runsaallekin käytölle jos terveys pysyy hyvänä.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että Pekka Puskaa on turha raahata mihinkään televisiostudioon. Hän latelee ne tutut fraasinsa ja menee aikanaan hautaan siinä uskossa, että hän on oikeassa siinä rasvakäsityksessään. Tätä ei enää tuhannetta kertaa tarvitse tallentaa videolle. Puskan hovi voisi toki kaivaa esille sen yhden voin epäterveellisyydestä varoittavan paperin. Edes yhden. Ei niitä tuhatmäärin tarvitse olla. Pienempäänkin määrään tutkimusevidenssiä saatamme tyytyä. Toimittajat antakoot sellaisen lupauksen, ettei Puskaa päästetä enää mihinkään haastatteluun, jos ei tuollaista paperia löydy. Täytyyhän sellainen paperi löytyä? Onhan siitä jo niin pitkään jankutettu!

Ideaa voisi olla siinä, että annetaan Mikael Fogelholmille hieman enemmän puheaikaa. Antaa hänen perinjuurin selittää miten hän näkee, että nuo SAFAt, MUFAt ja PUFAt pitäisi olla. Ei tuommoista asiaa ehdi tyhjentävästi käydä läpi revolverihaastattelussa. Epäreilua Mikaelia kohtaan kun hän ei saanut tätä tuoda esille.

Professori Kari Salmisen rauhallisuutta tarvitaan jatkossakin. Siinä on mies, joka on perusteellisesti selvillä siitä mikä rasvatutkimuksessa on olennaista.

Somppi ei vielä ole esiintynyt terveysblogissani vieraskirjoittajana. Kaikki muut ovat. Täytyy korjata tämä puute ensi tilassa. Löydätte vieraskirjoitukset terveysblogini vasemmasta palstasta.

Ei muistella tätä päivää pahalla. Keskustelu oli mielenkiintoista ja toimittaja oli varsin hyvä. Voita pöytään!

Muistakaa kommentoida! Tämä on Suomen suosituin terveysblogi. Kiitos siitä lukijoilleni!

Muita samaa aihetta koskevia kirjoituksia:

Pekka Puska MOTissa

Vähän hiilareita vai vähän rasvaa?

Vanhaa ja uutta tietoa rasvaisen ruoan lihottavasta vaikutuksesta

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen...

#
Presidentti Urho Kaleva Kekkosen valtakausi oli pitkä ja ristiriitaisuuksista huolimatta pahinkin Kekkosvihaaja myöntää, että Kekkonen oli vahva johtaja. Oliko Kekkonen aina oikeassa, siitä en ole ihan varma. Mutta hyvin hän johti kansaamme vaikeinakin hetkinä.

Urho Kekkosen vanavedessä kulki useita keskustalaisia odottaen tilaisuuttaan päästä pinnalle, odottivat tilaisuutta päästä omalta osaltaan johtamaan tätä kansaa. Keskustan riveissä asteli uljaasti nuori lääkäri nimeltään Pekka Puska. Hänestä tehtiin projektinjohtaja ja hänestä tuli kansanedustaja.

Pekka Puska elää tällä hetkellä rankkoja aikoja. Kruununjalokiveämme, eli Pohjois-Karjala-projektia kritisoidaan. On sitä ennenkin kritisoitu, mutta tällä hetkellä aivan erityisen rankasti. Kritiikki on ollut tapana huitaista syrjään puolihuolimattomasti. Tuli tieteessä vastaan vaikka kuinka vahvaa näyttöä projektia vastaan, niin aina projektia jaksettiin puolustaa Puskan hovissa ja vähän sen ulkopuolellakin. Selitykset ovat olleet onttoakin ontommat viime aikoina.

Kaatuuko Puska saappaat jalassa projektinsa kera vai näemmekö joskus polvillaan Pekka Puskan, pyytäen anteeksi kun tuli vähän liioiteltua? Ei se voi niin vaarallista ollutkaan. Hyvää oli tupakan vaaroista varoittaminen, kaninruoan tuominen miestenkin lautasille ja liikunnan hyötyjen korostaminen. Koko projektin läpivienti oli osoitus Puskan energisyydestä ja taidosta puhutella yhteistyötahoja oikealla tavalla.

Mielikuviimme iskostettu eläinrasvan kaikkinainen välttely oli projektin suuri virhe. Tuota harha-askelta Pekka voisi pyytää anteeksi. Pekan junaan lähteneiden menetettyä elämää ja elämänlaatua se ei tuo takaisin, mutta luo toivoa paremmasta tulevaisuudesta seuraavalle asemalle saavuttaessa.

Jos ei VOITA niin HÄVIÄÄ!

Inspiraatiolähteenä tähän hullutteluun toimi Sakari Nupposen kolumni eilisissä Iltasanomissa.

Muuta sekavaa kirjoitteluani:

Rankkaa työtä edessä vielä!

Maailma muuttuu Eskoseni!

Terveysaiheet unissamme

Tämä arpa ei voita!

Lihavuus sukurasitteena - onko mitään toivoa?

**
Perinnöllistä lihavuutta on olemassa. Jos et millään konstilla pysy hoikkana, voi ihan aidosti olla kyse siitä, että sinulla on tämä sukurasite. Tulet lihavasta suvusta.

Onko peli menetetty? Onko sinut tuomittu elämään pulskana koko elämäsi?

Toivonkipinän hoikemmasta olemuksesta sytyttää tohtori Ruth Loos työryhmineen Cambridgen yliopistossa Brittein saarilla. Hän väittää, että perinnöllinen alttius lihavuuteen voidaan puolittaa hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä. Ei mitään ihmepillereitä, ei tarvitse nähdä nälkää. Ratkaisu löytyy liikunnasta! Liikunta on lääke myös ylipainoon.

Tuoreessa artikkelissaan PLoS Medicine -tiedelehdessä, tohtori Loos tutki tarkkaan yli 20 000 brittiä Norwichin kaupungissa. Hän oli kiinnostunut erilaisista geenivariaatiosta, joilla oli taipumusta johtaa lihavuuteen.

Esiintyi suurta vaihtelua siinä miten nämä lihavuutta aiheuttavat geenit periytyivät. Jotkut saivat vain osan lihavuusgeeneistä perintönä, jotkut saivat lähes kaikki. Tutkimalla miten paljon näitä eri geenivariaatioita periytyi vanhemmilta lapsille, tohtori Loos muodosti erityisen järjestelmän minkä avulla seuloutui väestöstä ne joilla oli eniten alttiutta saada lihavuus perintönä.

Tutkimusmateriaalista erottui selvästi ne ihmiset joilla oli korkea alttius tulla lihaviksi. Kyselylomakkeella selvitettiin näiden ja kaikkien muidenkin liikuntatottumukset. Osoittautui, että lihavuudelle eniten altistuneessa ryhmässä, liikunta oli pääsääntöisesti hyvin vähäistä.

Mielenkiintoa herätti kuitenkin havainto, että voimakkaimmin lihavuudelle altistuneessa ryhmässä oli hoikkia ihmisiä. Tutkijoiden mielestä yksi selittävä tekijä löytyi liikunnallisuudesta. Lähes puolet niistä lihavuudelle eniten altistuneista ihmisistä, jotka liikkuivat paljon, pysyivät hoikkina tai normaalipainoisina. Eli, vaikka heillä oli voimakas alttius lihomiseen, he pysyivät hoikkana liikunnan avulla.

Lihavuutta voi hoitaa monella eri tavalla. Voi kokeilla hyvin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia laihdutusdieettejä, voi mahdollisesti turvautua leikkauksiin, mutta älkäämme unohtako, että osa lihavuuteen tuomituista saavuttaa hoikemman elämän lenkkipolulla tai kuntosalissa.

Mitä mieltä olet?

Lähde: PLoS Medicine, elokuu, 2010

Muita kirjoituksia lihavuudesta:

Lihava lapsi ei liiku

Nuku nuori neito

Helpotusta oikein lihaville lapsille

Kirjoittajavieras: Mikael Fogelholm

Dukanin dieetti jatkuu

*

Mistä tässä on kyse?

Christer Sundqvist päätti kokeilla Dukanin dieettiä. Siinä syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa sekä vähennetään huomattavasti hiilihydraattien saantia. Hyökkäysvaiheen (Vaihe numero 1) aikana "laihdutuspäällikkö" Sundqvist nautti lähes pelkästään proteiinia. Tämä 1. vaihe kesti onneksi vain 6 päivää ja sitä seuranneen pudotusvaiheen (Vaihe numero 2) myötä normaalipainoisen Sundqvistin paino putosi noin 6 kiloa. Hän mahtui vuonna 1997 pieniksi jääneisiin tiukkoihin farkkuihin ja huomasi pian voivansa selvitä ilman päivittäistä leipäannostaan. Ilahduttavan moni muukin innostui dieetistä ja koki saman ilmiön: tämän dieetin avulla paino todellakin putoaa hyvin nopeasti. Salaisuus löytyy runsaasta kananmunien, kalan ja lihan syönnistä. Vähän yli 30:n laihduttajan joukko on kuukausien kuluessa supistunut puoleen tusinaan innokkaita "dukanisteja", jotka säännöllisesti raportoivat painonhallinnan onnistumisesta. Sundqvistin paino on tasausvaiheen (Vaihe numero 3) myötä vakiintunut tasolle 60,0-60,5 kiloa. Projekti jatkuu. Pitäisikö sinunkin kokeilla?

Ensimmäistä kirjoitustani Dukanin dieetistä on seurattu kovalla mielenkiinnolla. Kirjoitusta on kommentoitu yli 400 kertaa. Saavutettuani painotavoitteeni, päätin jatkaa laihdutuspäiväkirjaani tässä uudessa blogikirjoituksessa "Dukanin dieetti jatkuu". Voit tietenkin lukea ja kommentoida edelleen molempia kirjoituksia.

Lataa tästä Dukanin dieettiä noudattavan laihdutusryhmäni mittaustulokset (PDF) ja painokäyrät (PDF).

Olen nyt dieetin tasausvaiheessa (vaihe 3) aivan kuten Adele (onko muita dukanisteja vaiheessa 3?) tässä 32 henkilöä käsittävässä laihdutusryhmässäni. Saan jo syödä hieman vapaammin ruokaa. Edelleen syön proteiini- ja rasvavoittoisesti, mutta vihannesten, metsämarjojen ja hedelmien vapaamman mutustelun myötä saan nyt noin 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Se on tuntunut taivaalliselta! Olen säilyttänyt yhden hyvin proteiinipitoisen päivän viikossa, sillä ainakin minulla paras laihdutusvaikutus saavutettiin paljon proteiinia nauttimalla. Uskoisin, että yhden proteiinipäivän myötä onnistun ylläpitämään nykyisen ihannepainoni 59,5-60,5 kiloa.

Juoksulenkit sujuvat paremmin. Edelleenkään en tunne tarvetta syödä viljatuotteita. Poisopittuani näistä ruoka-aineista, päätän aloittaa niiden syönnin mahdollisesti vasta vaiheessa 4 (Ylläpito). Lue tarkemmin edellisestä Dukan kirjoituksestani. Vyötäröltä on lähtenyt rasvaa ja lihakset ovat säilyneet; katso alla!

Mittaustuloksia (Christer Sundqvist):
Painonpudotus
Vaihe 1 (Hyökkäys) -0,8 kiloa 6 päivän aikana
Vaihe 2 (Pudotus) -5,4 kiloa 60 päivän aikana
Vaihe 3 (Tasaus) juuri alkanut, paino pysynyt samana

Mittanauhan avulla todettu 2.5.2010 - 29.7.2010
Vyötärö -10,1 cm (vaatekoko W32 -> W28)
Lantio -3,2 cm (nyt on kapea lantio!)
Pohje +1,2 cm (pohje on kasvanut energiavajeesta huolimatta!)
Reisi -0,0 cm (reisilihakset pysyneet yhtä pieninä)
Hauis +0,6 cm (habaa löytyy enemmän, varokaa!)

Joitakin tilastotietoja laihdutusryhmästä:
Ajankohta: 2.5.2010 - 10.7.2010
Ryhmässä mukana: 32 kpl
Ryhmä laihtunut yht.: 101,2 kg
Laihtunut keskimäärin: 3,2 kg
1. vaiheen kesto keskimäär.: 7 päivää
2. vaiheen kesto keskimäär.: 34 päivää

English summary

The prolific health blogger (number 1 in Finland) Dr. Christer Sundqvist flew off the handle and started his Dukan diet May 2nd 2010. His BMI was 21 and he aims at targeting his weight at the youthful 59 kilograms. This seems like a moon-struck project you simply must follow. Google offers a handy translation of this page into googlinglish. Understand anything - nope? Well, on my opening day I had my three eggs and a large cup of coffee. Soon I'll enjoy my lunch: some left-over meat from yesterday. I intend to stay in the Attack phase of the program for at least 6 days. I had to wait until the 4th day of my Attack phase to see any weight loss. I managed to get rid of 1,1 kg during the Attack phase. During the Weight Loss phase I enjoyed eating vegetables every other day. After 60 days in this phase, I was able to reach my goal. My digital scale produced the much awaited 59,8 kilos on Sunday 4th of July. I have now entered the Stabilization phase. During the Stabilization phase I am still able to keep my weight stable (59,7-60,7 kilos). Don't laugh! Stay tuned!

Christer Sundqvistin laihdutuspäiväkirja, Dukanin dieetti (vaihe 3; Tasausvaihe)
Sunnuntaina 4.7.2010
Tämä on juhlapäivä Yhdysvalloissa (Fourth of July) ja myös minulla on juhlava hetki: Vaaka näyttää 59,8 kiloa! Siirryn huomenna Tasaus -vaiheeseen (dieetin kolmas vaihe).

Maanantaina 5.7.2010
Rankan viikonlopun jälkeen meni aamutoimet vähän sekaisin ja paino jäi tarkistamatta. Tasaus -vaihe lähtee vähän onnahdellen käyntiin. Juhlajuomana on lasilliset Coca-Colaa ja Dr. Pepperiä!

Tiistaina 6.7.2010
Aamupaino toiveikas 59,9 kiloa!

Keskiviikkona 7.7.2010
Aamulla painan 59,7 kiloa. Kiitos vaakani! Tänään aion syödä metsämansikoita lenkilläni. Edelleenkin vältän leipää.

Torstaina 8.7.2010
Aamupaino 59,8 kiloa. Vihanneksia, metsämarjoja ja hedelmiä syön nyt reippaammin. Juoksulenkillä kulkee paremmin.

Perjantaina 9.7.2010
Aaamupaino nousi yli kuudenkymmenen: 60,1 kiloa. Olen tosi tyytyväinen jos pystyn pitämään painoni näissä lukemissa.

Lauantaina 10.7.2010
Vaaka päätti näyttää tasalukemat 60,0 kiloa. Ihanan lämmin kesäpäivä houkuttelee liikkumaan luonnossa.

Sunnuntaina 11.7.2010
Tasausvaihe sujuu tasaisissa merkeissä, aamupaino oli 60,1 kiloa. Nyt ulos hakemaan D-vitamiinia!

Maanantaina 12.7.2010
On ollut tosi kuuma viime päivinä ja tavallista enemmän olen nauttinut hedelmiä, hedelmämehuja ja vettä. Liekö tuo syynä siihen, että vaaka näytti aamulla 60,5 kiloa!

Tiistaina 13.7.2010
Olen lomilla. En mennyt edes vaa'alle.

Keskiviikkona 14.7.2010
Loma jatkuu.

Torstaina 15.7.2010
Loma jatkuu. Kävin kuitenkin vaa'alla, ei paha: 60,1 kiloa.

Perjantaina 16.7.2010
Aamulla painoin tasausvaiheessa edelleen toiveikkaasti 60,1 kiloa. Vaikuttaa siltä kuin voin syödä marjoja ja hedelmiä menettämättä nälänhallintaani. Edelleenkään en ole syönyt leipää. Olo on mainio.

Maanantaina 19.7.2010
Viikonloppuna olin Keski-Suomessa yhdistetyllä luento- ja lomareissulla. Jätin digivaakani kotiin. Hieman lipsuin dieetissäni, mutta oli kiva huomata, että aamupaino oli pysynyt kohtuullisena: 60,4 kiloa!

Tiistaina 20.7.2010
Aamupaino oli 60,3 kiloa. Hyvä olo!

Keskiviikkona 21.7.2010
Painoin aamulla 60,2 kiloa. Jokailtainen kuntourheilu sujuu paremmin nyt kun nautin noin 90 grammaa hiilihydraatteja päivässä. Yrityksissäni tavoitella hyvää oloa noin 20 gramman hiilihydraattimäärillä (olin kuullut ja lukenut että tällainen olisi mahdollista) joudun myöntämään epäonnistuneeni. Sellaista hirvittävää eteenpäin raahautumista se lenkkeily oli koko ajan. Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Edelleenkin naoudatan selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota. En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.

Torstaina 22.7.2010
Jostain syystä paino oli noussut: 60,6 kiloa. Ehkä normaalia painonvaihtelua? Vyötärön seudulla ei ole tapahtunut mitään ikävää etenemistä.

Perjantaina 23.7.2010
Aamulla varhain painoin mä 60,2 kiloa. Ystävien seurassa pientä herkuttelua.

Lauantaina 24.7.2010
Unohdin digivaakani kotiin. Kyläpaikan vaaka pysähtyi lukemaan 60 kiloa.

Sunnuntai 25.7.2010
Digivaaka näyttää tasalukemia: 60,0 kiloa. Elän tasausvaiheen parasta vaihetta. Huomaan voivani syödä marjoja ja hedelmiä sekä täysrasvaisia maitotuotteita kohtuullisia määriä, säilyttäen painoni hallinnan. Sukulaisen rippijuhlissa söin pitkästä aikaa palan makeaa täytekakkua. Se osoittautui harkitsemattomaksi tempuksi! Minulla oli kotiintullessa aivan järkyttävä nälkä. Koko dieetin aikana ei olekaan ollut tällaista kalvavaa nälän tunnetta. Tuo täytekakkun palako sen nälän synnytti?

Maanantaina 26.7.2010
Eilisen myöhäisen ruokailun jäljet näkyvät: aamupaino 60,7 kiloa! Ei enää täytekakkuja minulle!

Tiistaina 27.7.2010
Aamulla tämä poika painoi 60,3 kiloa. Täytekakkupalojen jälkeen on ollut tiukka proteiinipäivä.

Keskiviikkona 28.7.2010
Iltapäivällä painoin 60,2 kiloa.

Torstaina 29.7.2010
Aamupaino toiveikas 60,2 kiloa. Viimeistään tässä vaiheessa voin olla varma siitä, että marjoja ja hedelmiä voin huoletta syödä. Ne eivät painoani nosta. Täytekakkua minulle on turha tyrkyttää!

Perjantaina 30.7.2010
Aamulla vaaka näytti 60,1 kiloa.

Lauantaina 31.7.2010
Painoni on näköjään vakiintunut 60 kilon paikkeille. Tänä aamuna piirtyi digivaakaan lukemat 60,2 kiloa. Aion tänään syödä vähän leipää. Voitteko kuvitella: en ole 2.5.2010 lähtien syönyt palaakaan leipää! Pysyykö leivän kulutus kohtuullisena? Nouseeko paino?

Sunnuntaina 1.8.2010
Aamupaino oli 60,4 kiloa. Söin eilen ensimmäisen palani leipää lähes kolmeen kuukauteen. Tänään aion olla ilman.

Maanantaina 2.8.2010
Olen nyt ollut kolme kuukautta Dukanin dieetillä. Alkupainosta 66,0 kg olen tullut alas ryminällä. Painan tänään 60,3 kiloa. Lähden nyt muutamaksi päiväksi nuorisoleirille ohjaajaksi. Täytyy muistaa liikkua paljon, sillä urheiluleireillä on hiilihydraatteja runsaasti tarjolla.

Tiistaina-keskiviikkona 3.-4.8.2010
Urheiluleirillä nautin hiilihydraatteja enemmän kuin koko tämän dieetin aikana. Makaroni, riisi ja kaurapuuro on toki hyvää, mutta rasvaton maito ja muu kevyt aines on kyllä melkoista kärsimystä. Elimistöni kostaa sillä nyt kireät farkkuni kiristävät hieman. Vieras vaaka näyttää 63 kiloa! Vaaka taitaa olla epäkunnossa?

Torstaina 5.8.2010
Aamulla oma vaakani näyttää outoja lukemia urheiluleirin jälkeen: 61,3 kiloa! Ilmeisesti hiilihydraattien reippaampi nauttiminen ja reipas nesteytys on tehnyt tehtävänsä proteiiniin ja rasvaan tottuneessa elimistössäni. Olen tässä vaiheessa niin tottunut proteiiniin ja rasvaan, että taidan pysytellä niissä. Aamulla nautin kananmunia ja kahvia. Proteiinipäiviä on tulossa nyt kunnes vaaka taas näyttää viitosella alkavaa lukemaa!

Perjantaina 6.8.2010
Edelleen painan yli 61 kiloa (61,1 kg). Muutama tiukka proteiinipäivä saa toivon mukaan vaa'an leppymään?

Lauantaina 7.8.2010
Tämä on ollut hyvin opettavainen laihdutuskuuri (ensimmäinen ja viimeinen!). Olen käynyt läpi monenlaiset tunnetilat. Nyt kun vaaka tänä aamuna näyttää 61,3 kiloa, käyn läpi vihan tunnetiloja. Vihaan itseäni kun menin urheiluleirillä syömään liikaa hiilihydraatteja ja vaakaan ilmestyi isompia lukemia. Tiukat farkut kiristävät taas! Voin hyvin ymmärtää itseinhon tunteita, joita esiintyy laihduttajilla ja syömishäiriöisillä.

Sunnuntaina 8.8.2010
Aamupaino 61,0 kiloa. Vihaan edelleen itseäni. Minulla on ihmeellinen tarve rangaista itseäni. Tällaista tunnetilaa en muista aiemmin kokeneeni. Toivottavasti menee pian ohi. Täytyy mennä pitkälle juoksulenkille. Tsempataan toisiamme!

Maanantaina 9.8.2010
Aamupaino 61,2 kiloa. Ei muuta kerrottavaa. Lisään proteiinipäiviä.

Tiistaina 10.8.2010
Aamulla varhain vaa'alle astuin ja mitä se näyttikään? 61,4 kiloa! Ei kovinkaan hilpeää.

Keskiviikkona 11.8.2010
Aamu alkoi ihan toiveikkaasti alle 61-kiloisena.

Torstaina 12.8.2010
Edelleen ihmettelen miksi paino jumiutui tähän 61 kiloon?

Perjantaina 13.8.2010
Aamupaino 61,3 kiloa. Täytyykö ehkä hyväksyä, että hetkellinen viivähtäminen alle 60 kilon painossa, jäi vain hetken huumaksi? En minä enää laihdu noin kevyeksi ilman uutta Dukanin hyökkäysvaihetta?

Maanantaina 16.8.2010
Vaihteeksi kävin taas vaa'alla. Vaaka näytti 60,8 kiloa. Muutaman tiukan proteiinipäivän jälkeen on todettava, että olo on aivan mainio, mutta olin toivonut olevani vielä kevyempi.

Torstaina 19.8.2010
Tänä aamuna olo tuntui kevyeltä ja vaaka sen todisti: 60,5 kiloa! Minua haukutaan anorektikoksi. Sen siitä saa kun kukkakeppi pyrkii narunpätkäksi. Ei sentään - tämä elämäni ensimmäinen (ja viimeinen?) laihdutuskuurini on ollut erittäin opettavainen. Jokaisen ravintoasiantuntijan pitäisi itse myös laihduttaa. Tietäisivät silloin enemmän, eivätkä vain luulisi tietävänsä, millaista se laihiksella olo oikeasti on.

Perjantaina 20.8.2010
Vaaka näytti lukemaa 60,4 kiloa. Muuttuu minun ruokavalioni tässä vaikka mihin suuntaan jatkossa, niin kahta en jätä: kananmunia ja lihaa. Kunto & -terveys -lehti julkaisi kahden sivun jutun Dukanin dieetistä. Ilmestyi tänään. Se on se lehden numero missä on se veret seisauttava kolesterolijuttukin.

Lauantaina 21.8.2010
Aamupaino oli nytkähtänyt reippaasti alas: 60,1 kiloa! Uskokaa nyt vihdoinkin, että tämä dieetti hoikistaa ja paino putoo! Olen ollut pari päivää tiukalla dieetillä: syönyt lähes pelkästää kananmunia ja lihaa sekä juonut reippaasti vettä. Tässä on tulos. Ennen niin kireät farkut ovat nyt tosi löysät vyötäröstä.

Sunnuntaina 22.8.2010
Takaisin maan pinnalle: 60,3 kiloa.

Maanantaina 23.8.2010
Aamupaino 60,2 kiloa.

Tiistaina 24.8.2010
Nyt rävähti semmoiset lukemat vaakaan, että oksat pois! Aamupaino: 59,8 kiloa. Syy löytyi kananmunista. Söin kohtuullisen paljon kananmunia eilen, eli 12 kpl (ennätykseni on 15 kpl kananmunia päivän aikana). Jos siis haluat painaa vähemmän, paina kananmunaa poskeen?

Keskiviikkona 25.8.2010
Vaaka oli sitä mieltä, että Christerin tarjoama laiha lohtu muille laihduttajille saa jatkua. Aamupaino 59,9 kiloa.

Torstaina 26.8.2010
Laiha lohtu jatkuu. Aamupaino oli tasan 60 kiloa. On mukavaa olla hoikka.

Perjantaina 3.9.2010
Kävin pitkästä aikaa vaa'alla: 60,2 kiloa. En minä ala tämmöistä! Olen viime päivinä syönyt mitä sattuu. Eikö sen pitäisi näkyä vaa'an lukemissa? Joskus olen oikein pinnistellyt ja syönyt dieettini mukaisesti ja paino on noussut! Mikä tämä tällainen ilmiö on? Aloitan kaikesta huolimatta tänään ylläpitovaiheen, eli vaiheen numero 4.

Sunnuntaina 5.9.2010
Tasalukemat tervehtivät minua aamulla: 60,0 kiloa.

Torstaina 9.9.2010
Painoin 60,1 kiloa. Olen päättänyt julistaa torstain proteiinipäiväksi koko loppuelämäni ajaksi. Näin neuvoo Pierre Dukan kirjassaan.

Perjantaina 10.9.2010
Painoin 60,3 kiloa.

Maanantaina 13.9.2010
Oli ihana aamu! Vaaka heilahti taas pitkästä aikaa alle 60 kilon: 59,8 kiloa.

Keskiviikkona 15.9.2010
Pientä flunssan poikasta, ulkona sataa ja on vähän kurjaa. Vaaka sentään on kelvollisella tuulella: 60,0 kiloa.


Muita kirjoituksiani laihdutuksesta:

Dukanin dieetti - lähde mukaan kokeiluun!Sietämätöntä leveyttä on luettu ahkerastiLaihduttajien tapaaminen Jyväskylässä 18.-19.9.2010Painonpudotus ENE-ruokavaliolla

Pekka Puska MOTissa

**
Yleisradio esitti 13.9.2010 hyvin valmistellun ajankohtaisohjelman MOT - Rasvainen kupla. Ohjelma näkyy Ylen Areenassa vielä muutaman päivän ajan. Suosittelen katsomaan.

Pääjohtaja Pekka Puska jäi ohjelmassa aika yksin puolustamaan omia näkökantojaan. Hyvä niin. Voisi se olla kupletin juoni jatkossakin. Ei Puskan hovin aina tarvitse tulla häntä puolustamaan.

Tunnen Pekka Puskan monien vuosien takaa. Me käymme keskustelua lehtien palstoilla, kokouksissa ja tapaamisisssa. Lähetän hänelle säännöllisesti luettavaa. Jotenkin säälittävää on se, että hänellä ei ole aikaa, viitseliäisyyttä, halua tai taitoa perehtyä uusimpiin ravitsemustutkimuksiin. Omista projekteistaan hänen on erityisen vaikea luopua. Ohjelmassa tohtori Uffe Ravnskov sanoi, että joillakin tutkijoilla on vaikeuksia luopua uskostaan omiin  tutkimustuloksiin, vaikka muuta näyttöä on runsaasti. Katsojat huomaavat kyllä tämän kauniisti ilmaistun kohdan tuossa ohjelmassa.

MOT -ohjelma ei mielestäni pyrkinyt luomaan mustavalkoista asetelmaa. Katsojille tarjottiin yksi näkökulma ravitsemukseen, joka on osattu vaientaa täällä Puskan oppien kyllästämässä maassa. Pahinta mitä voin kuvitella on se, että nyt tulevina päivinä nousee esiin Puskaa puolustelevia tutkijoita, ravitsemusterapeutteja, lääkäreitä jne. Ei Puskaa tarvitse puolustaa. Olkoon Puska kerrankin motissa. Taitavana politikkona hän kyllä osaa ulos motista.

Sen minä toivon ohjelmasta jäävän suomalaisille mieleen, että sanoo se Puska hoveineen mitä tahansa puolustuksekseen, niin yhtään pahaa sanaa ei enää saa sanoa voista, täysmaidosta ja rasvaisista juustoista. Maitorasvan ja eläinrasvan vaarattomuus oli ohjelman tärkein viesti. Sinä joka olet seurannut terveysblogiani jo pitkään, tiedät tämän. Margariiniteollisuutta ei enää yhtään tarvitse tukea lausunnoilla, joille löytyy ohuenlaisesti tukea tieteellisistä tutkimuksista.

Olkoon oikeus syödä eläinrasvaa jokaisen oma henkilökohtainen terveysvalinta. Jos eläinrasvat tuovat hyvää oloa, syökää niitä mieluusti muistaen kuitenkin samalla jättää vähemmälle sokerit ja valkoiset viljatuotteet. Sillä yksi asia on varma: Nopeasti sokeristuvien ruoka-aineiden ja eläinrasvojen samanaikainen runsas nauttiminen on hyvin epäterveellistä. Jommasta kummasta pitää luopua. Itse luopuisin sokerista.

Monelle saattoi jäädä ohjelmasta sellainen ajatus, että rasvaa voi ilman huolta lisätä ravintoon. Tämä ei pidä paikkaansa. Rasvan suhteen pitää puhua laadusta, eli rasva nautitaan mahdollisimman luonnollisessa muodossa. Teknokemian modernit kotkotukset (kevytlevitteet, margariinit, kermankorvikkeet) kierretään kaukaa.

Seurataan tilannetta. Internet on tietenkin täynnä keskustelua MOT -ohjelmasta:

Voi ja läski pois pannasta? No ei!
Rasvakeskustelu roihahti jälleen
Rasvateorian nousu ja...
MOT: Rasvainen kupla (Kauppalehti)
MOT: Rasvainen kupla (Iltalehti)
MOT: Rasvainen kupla! (Keskisuomalainen)
MOT Suuri rasvainen kupla (Agronet)
MOT Rasvainen kupla TV1 tänään klo 20 (Plazan keskustelut)
MOT Rasvainen kupla TV1 13.9.10 (Kiloklubi)

Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen

**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.

Vähähiilihydraattinen ruokavalio

Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.

Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)

Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.

Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.

Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.

Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)


Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".

Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran

• Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
  riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
  useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
  annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
  jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani).
• Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
  kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
  (7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
  tyhjenemisellä)
• Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
  Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.

Kyseiset tutkimukset antavat viitettä, että hiilihydraattien kohtuullinen
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.

Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)

Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:

• Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
  maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
  kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
  kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17)
• Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
  sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
  kesti 16 vuotta.(18)
• Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
  pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
  merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
  selkeästi**.(19)
• ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)

Näidenkin tutkimusten valossa virallisessa rasvavalistuksessa on
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)

Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)

Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!

Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.

Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)

Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.

Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)

VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.

Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)

Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.

Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).

Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.




* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)

** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.

*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.

Vladimir Heiskanen

Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:

1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä
  2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
  3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
  4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
  5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
  6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
  7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
  8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
  9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä

10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?