*
Suomen Lääkärilehti kertoo tuoreessa numerossaan, että muistisairauksien (dementia, Alzheimerin tauti jne.) hoitoja on täsmennetty ja uudistettu. Tänään (17.8.2010) on arvovaltainen joukko lääkäreitä koolla tiedotustilaisuudessa pohtimassa hoitosuositusten merkitystä. Lue tästä tuore muistisairauksien potilasversio. Lääkkeitä pitää syödä, hoitoketju ei saa katketa ja valmistautua pitää siihen, että tästä taudista ei sitten ole paluuta terveeseen elämään enää.
Voiko olla synkempää sairautta kuin Alzheimer? Tuoreessa muistissa on oman äitini poismeno tämän sairauden raunioittamana. Rakkaat omaiset saivat seurata miten äidin persoona muuttui ja loppuvaiheessa ei enää läheisiään tunnistanut. Loppujen lopuksi oli ehkä onni, että kuolema tuli varsin nopeasti ja otti pois uupuneen sairaan. Muistiliitto ry:n sivuilta haettiin lisäinfoa. Aika varovaista oli tiedonvälitys siihen aikaan. Miten lie nykyään? Liputetaanko jo avoimesti kalaöljyjen ja fosfoseriinin puolesta? Muistutetaanko riittävästä rasvan saannista?
Äiti sai todennäköisesti parasta mahdollista Käypää hoitoa. Henkilökunnan kanssa juttelimme ravinnon merkityksestä ja ravintolisistä. Rauhoittavia lääkkeitä ja statiineja hän sai viimeiseen asti, mutta meillä ei riittänyt tarmoa tapella sen puolesta, että hän saisi kunnon ruokaa syödäkseen, statiineista luovuttaisiin ja ravintolisiä kokeiltaisiin.
Meidän terveydenhoitokoneistomme on trimmattu sellaiseen kuntoon, että kaikki se mikä ei mainita Käypä hoito -suosituksissa on jotain epämääräistä, tutkimatonta, ei niin kauhean käypää hoitoa. Sallittakoon tässä kuitenkin näinkin herkässä asiassa kuin oman äidin kuolema, kritisoida nykyisiä hoitosuosituksia kovin jäykiksi. Mitä jos tuo kolesterolin hoito statiineilla nopeuttikin äidin terveydentilan lopullista luhistumista? Mitä jos sitä kolesterolia olisi nimenomaan tarvittu juuri noissa turmeltuneissa aivoissa? Oliko niin tavattoman vaikeaa ymmärtää, että kalaöljyjä ja fosfoseriiniä olisi voitu edes kokeilla? Edes muutaman kuukauden verran?
Ei ole mikään yllätys, että muistisairauksien uudistetuissa hoitosuosituksissa varoitetaan edelleen tomerasti korkeasta kolesterolista (äidillä oli iäkkäänä korkea kolesteroli), ylipainosta (äiti oli erittäin laiha!), vähäisestä liikunnasta (äiti oli erittäin tomera liikkuja!), alkoholin vaaroista (äiti oli raitis!) ja korkeasta verenpaineesta (äidillä oli muistaakseni matala verenpaine ja taipumusta huimaukseen).
Mutta miettikää te lääkärit, hoitajat, tämän pelottavan sairauden edessä voimattomina seisovat, edes hetken verran olisiko tämä uudistettu muistisairauksien Käypä hoito -suositus ihan päin mäntyä, eli väärässä? Voisiko olla niin, että statiinihoidot jouduttavat sairauden etenemistä, potilaan pitäisi syödä maistuvaa, rasvaista ruokaa ja hänelle pitäisi määrätä ravintolisiä.
Ette kuitenkaan usko tohtori Tolosta. Vaikka hän oikeassa olisikin. En edes yritä tarjota linkkiä hänen sivuilleen (uteliaat voivat kokeilla internetin hakupalveluja). Lukekaa sen sijaan amerikkalaisen terveysbloggaaja Jimmy Mooren kirjoitus siitä mitä tapahtui eräälle Alzheimer -potilaalle:
Can You Heal Alzheimer's With Diet And Supplements? Nita Scoggan Did!
Mooren tapauksessa potilas luopui sokeri-, tärkkelys- ja viljapitoisesta ruokavaliosta sekä otti ravintolisiä. Tehokkaaksi osoittautui fosfoseriini suurina annoksina. Kahden vuoden sisällä Alzheimer meni nurkan taakse häpeämään ja videohaastatteluissa esiintyy harvinaisen virkeä pariskunta.
Onko se nyt niin p***een mahdotonta sisällyttää Käypä hoito -suosituksiin edes pienen pientä mainintaa siitä, että täydentävää hoitoa on muukin kuin statiinipillereiden popsiminen? Anteeksi kun häiritsen!
Muita kirjoituksia samasta aiheesta:
Luento: Aivot ja ravintoVaro ruskeita elintarvikkeita!Minkä vatsan ympärysmitassa voittaa, sen muistikapasiteetissa häviää
tiistaina, elokuuta 17, 2010
maanantaina, elokuuta 16, 2010
Laiva kääntyy hitaasti mutta varmasti
**
Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia valmistellaan parhaillaan, kertoo Suomen Lääkärilehti. Muutoksen tuulet taitavat toden teolla painaa ravitsemuksen laivaa pois valtaväylältä. Hitaasti mutta varmasti. Asiantuntijoiden silmät ovat ehkä avautuneet katsomaan ja mieli mahdollisesti valmis hyväksymään uusimmat tutkimusnäytöt rasvoista ja hiilihydraateista.
"Ei ehkä pidäkään paikkaansa, että tyydyttynyt rasva on ruokavaliomme vaarallisin osa. Vähän kuituja sisältävät, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit saattavat lisätä sydäntautien riskiä enemmän kuin tyydyttyneet rasvat", toteaa dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta Yleisradion haastattelussa.
Helmikuussa 2009 dosentti Fogelholm ennusti eräässä Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa, että hiilihydraattivyötä ollaan ravitsemussuosituksia laativassa työryhmässä kiristämässä. Tällä seikalla Fogelholm tarkoitti, että laatu huomioiden ihmisten olisi hyvä nauttia vähemmän hiilihydraatteja. Johdonmukaisesti Fogelholm on tätä asiaa edistänyt omassa työssään. Näin Fogelholm ohjaa omalla toiminnallaan laivaa pois valtaväylältä, missä se on liikkunut jo pelottavan kauan miehistön piittamattomuudesta johtuen.
Tyydyttyneen rasvan suhteen Fogelholm ei vielä halunnut paljastaa lopullista kantaansa. Kasvirasvoja suosivaan suuntaan hän on ollut kallellaan kaiken aikaa, eikä häntä siitä voi kovasti moittia. Harva on vielä valmis liputtamaan avoimesti eläinrasvojen puolesta.
Ravitsemussuosituksia käsitellään vuonna 2012 Pohjoismaisessa ravitsemustieteen kongressissa, ja Pohjoismainen ministerineuvosto hyväksyy suositukset myöhemmin.
Ei vielä hypitä riemusta, mutta iloitaan näistä pienistäkin ilon pilkahduksista. Päivänselvää on, että sokeri on terveydelle vaarallisempaa kuin eläinrasva. Sokeriteollisuuden voimakkaan lobbauksen takia tämä terveyttämme nakertava sokeri on saanut olla rauhassa näinkin pitkään. Asiallisella tiedottamisella löytyy kuitenkin oikea tapa tiedottaa sokerista: Syö niin vähän puhdasta sokeria kuin vain suinkin on mahdollista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska odottaa uusia ravitsemussuosituksia mielenkiinnolla.
"Ravintoasioissa on niin paljon kaupallisia paineita ja erilaisia mielipiteitä, että on äärettömän tärkeää, että kansalaisille kerrotaan, mikä on paras asiantuntijatieto. Ihmisethän sitten itse valitsevat mitä syövät", Pekka Puska on lausunut käsityksenään.
Toivottavasti paras asiantuntijatieto kelpaa! Christer Sundqvist pitää mahdollisena, että eräs professori Ronald M Kraussin meta-analyysi käänsi ratkaisevalla tavalla ravitsemusmantrojen käskyttämän laivan kurssin. Tyydyttyneet rasvat eivät todellakaan ole yhteydessä sydänsairauksiin.
Joukossa on heitä, jotka eivät jaksaneet jäädä odottamaan laivan kääntymistä. He ovat hypänneet laivasta pois aikoja sitten. Kauheinta tässä tilanteessa on tietenkin se, että syyttömät (jopa lapset) ovat saaneet tästä rasvaterrorista kärsiä.
Seurataan jatkossakin työn edistymistä!
Muuta kirjoittelua tästä aiheesta:
Maitorasva tiedeterrorin kohteenaRiisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!
Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinYkkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä
Pohjoismaisia ravitsemussuosituksia valmistellaan parhaillaan, kertoo Suomen Lääkärilehti. Muutoksen tuulet taitavat toden teolla painaa ravitsemuksen laivaa pois valtaväylältä. Hitaasti mutta varmasti. Asiantuntijoiden silmät ovat ehkä avautuneet katsomaan ja mieli mahdollisesti valmis hyväksymään uusimmat tutkimusnäytöt rasvoista ja hiilihydraateista.
"Ei ehkä pidäkään paikkaansa, että tyydyttynyt rasva on ruokavaliomme vaarallisin osa. Vähän kuituja sisältävät, nopeasti imeytyvät hiilihydraatit saattavat lisätä sydäntautien riskiä enemmän kuin tyydyttyneet rasvat", toteaa dosentti Mikael Fogelholm Suomen Akatemiasta Yleisradion haastattelussa.
Helmikuussa 2009 dosentti Fogelholm ennusti eräässä Suomen Akatemian keskustelutilaisuudessa, että hiilihydraattivyötä ollaan ravitsemussuosituksia laativassa työryhmässä kiristämässä. Tällä seikalla Fogelholm tarkoitti, että laatu huomioiden ihmisten olisi hyvä nauttia vähemmän hiilihydraatteja. Johdonmukaisesti Fogelholm on tätä asiaa edistänyt omassa työssään. Näin Fogelholm ohjaa omalla toiminnallaan laivaa pois valtaväylältä, missä se on liikkunut jo pelottavan kauan miehistön piittamattomuudesta johtuen.
Tyydyttyneen rasvan suhteen Fogelholm ei vielä halunnut paljastaa lopullista kantaansa. Kasvirasvoja suosivaan suuntaan hän on ollut kallellaan kaiken aikaa, eikä häntä siitä voi kovasti moittia. Harva on vielä valmis liputtamaan avoimesti eläinrasvojen puolesta.
Ravitsemussuosituksia käsitellään vuonna 2012 Pohjoismaisessa ravitsemustieteen kongressissa, ja Pohjoismainen ministerineuvosto hyväksyy suositukset myöhemmin.
Ei vielä hypitä riemusta, mutta iloitaan näistä pienistäkin ilon pilkahduksista. Päivänselvää on, että sokeri on terveydelle vaarallisempaa kuin eläinrasva. Sokeriteollisuuden voimakkaan lobbauksen takia tämä terveyttämme nakertava sokeri on saanut olla rauhassa näinkin pitkään. Asiallisella tiedottamisella löytyy kuitenkin oikea tapa tiedottaa sokerista: Syö niin vähän puhdasta sokeria kuin vain suinkin on mahdollista.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska odottaa uusia ravitsemussuosituksia mielenkiinnolla.
"Ravintoasioissa on niin paljon kaupallisia paineita ja erilaisia mielipiteitä, että on äärettömän tärkeää, että kansalaisille kerrotaan, mikä on paras asiantuntijatieto. Ihmisethän sitten itse valitsevat mitä syövät", Pekka Puska on lausunut käsityksenään.
Toivottavasti paras asiantuntijatieto kelpaa! Christer Sundqvist pitää mahdollisena, että eräs professori Ronald M Kraussin meta-analyysi käänsi ratkaisevalla tavalla ravitsemusmantrojen käskyttämän laivan kurssin. Tyydyttyneet rasvat eivät todellakaan ole yhteydessä sydänsairauksiin.
Joukossa on heitä, jotka eivät jaksaneet jäädä odottamaan laivan kääntymistä. He ovat hypänneet laivasta pois aikoja sitten. Kauheinta tässä tilanteessa on tietenkin se, että syyttömät (jopa lapset) ovat saaneet tästä rasvaterrorista kärsiä.
Seurataan jatkossakin työn edistymistä!
Muuta kirjoittelua tästä aiheesta:
Maitorasva tiedeterrorin kohteenaRiisi ja peruna lihottavat myöntää THL! OIKAISU!
Tyydyttyneet rasvat eivät ole yhteydessä sydänsairauksiinYkkösleiri rulez - Kakkonen tulee kaukana perässä
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa
**
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.
Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.
Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:
"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."
Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:
Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.
Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.
Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.
"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.
Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.
Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.
Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.
Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.
Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.
"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.
Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.
Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.
Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.
Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.
Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.
Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010
Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.
Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.
Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:
"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."
Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:
Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.
Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.
Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.
"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.
Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.
Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.
Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.
Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.
Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.
"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.
Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.
Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.
Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.
Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.
Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.
Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010
Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?
perjantaina, elokuuta 06, 2010
Ylimieliset diabeteksen asiantuntijat tekevät paljon vahinkoa
*
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Kuusela on tullut kesälomalta. Kesälomalta on palannut myöskin Suomen Lääkärilehti. Pääkirjoituksen laatijoina Lääkärilehdessä on kaksi ehkä Suomen ylimielisintä professoria: Jaakko Tuomilehto ja Matti Uusitupa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Sitä ei pidä ottaa herjauksena, ei edes kovinkaan vakavasti, kunhan nyt tämän vain totean.
Professorit Tuomilehto ja Uusitupa kehuvat aikaansaannoksillaan D2D -nimisessä diabetesprojektissa. He tuntevat erittäin hyvin tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät riskitekijät, joihin sitten ovat pyrkineet vaikuttamaan: lihavuus, vähäinen liikunta, vähäinen ravintokuidun saanti ja liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kun näihin riskeihin on vuosina 2003-2008 pyritty vaikuttamaan, tuloksena on, että maassamme on entistä enemmän tyypin 2 diabeetikkoja.
Vähänkin asiasta perillä olevat aavistavat, että professorit ovat väärässä ja heidän projektinsa on pahasti epäonnistunut. Asumme kuitenkin Suomessa, joten en yllättyisi vaikka lakiin kirjattaisiin, että parivaljakon kanssa eri mieltä olevat, pakotetaan vaikka väkisin luopumaan kritiikistään. Jäljelle jää tuhon tielle vievän terveyspoliittisen agendan toteutus vuodesta toiseen. Milloin tämä älyttömyys tajutaan kaikessa laajuudessaan?
Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Jos asiantuntijat katsovat tuntevansa hyvin diabeteksen riskitekijät, niiden poistaminen on onnistunut huonosti nykyisillä elämäntapaohjeilla ja itse taudin hoito lääkityksellä. Onnistunutta hoitoa ei ole diabeetikon lisääntyvä paino lisääntyvine insuliiniannoksineen. Liikunta ei siinä tilassa tahdo onnistua. DEHKO/vastaavien tutkimusten tuloksista on ylioptimistinen näkemys."
Paluu parivaljakon huseeraamista edeltävään aikaan edellyttäisi terveyspolitiikan täyskäännöstä, muutaman muunkin ihmisen siirtämistä ennenaikaiselle eläkkeelle ja uuden terveysajattelun esille tuomista. Onko nykyisellä tutkijasukupolvella rohkeutta tähän? Puuttuuko päättäjiltämme tarvittavaa osaamista? Osataanko mahdollinen osaamisvaje paikata ennakkoluulottomasti toimien vain parhaimmalla mahdollisella tavalla?
Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Järkyttävät aineenvaihduntasairauksien kasvuluvut on käännetty sairaan viaksi ja liikunnasta tai paremminkin sen puutteesta tehty suuri syntinen. Tiedottamisen pitäisi pikimmiten pohtia, miten pyörä saataisiin peruutusvaihteelle, jotta edes jonkinlainen uskottavuus palautuisi. Olisiko se edes mahdollista Suomessa?"
Nykyinen meno ei voi jatkua!
Lukekaa mainittujen professoreiden pääkirjoitus Timo Kuuselan blogista. Kommentoikaa vaikka tässä terveysblogissani (Kuuselan blogissa voi myös kommentoida, mutta se vaatii järjestelmään kirjautumisen) ja vastatkaa kysymykseen: Mitä pahaa maamme diabeetikot ovat tehneet, että ansaitsevat tällaista järkyttävän huonoa, virallista hoitoa?
Muita kirjoituksia aiheesta:
Lasten diabetes ja D-vitamiiniRuotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...Diabeetikkourheilijan VHH-kokeiluDiabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista SuomessaVihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidostaDiabetes karkaa käsistä
Lääketieteen ja kirurgian tohtori Timo Kuusela on tullut kesälomalta. Kesälomalta on palannut myöskin Suomen Lääkärilehti. Pääkirjoituksen laatijoina Lääkärilehdessä on kaksi ehkä Suomen ylimielisintä professoria: Jaakko Tuomilehto ja Matti Uusitupa. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni. Sitä ei pidä ottaa herjauksena, ei edes kovinkaan vakavasti, kunhan nyt tämän vain totean.
Professorit Tuomilehto ja Uusitupa kehuvat aikaansaannoksillaan D2D -nimisessä diabetesprojektissa. He tuntevat erittäin hyvin tyypin 2 diabeteksen tärkeimmät riskitekijät, joihin sitten ovat pyrkineet vaikuttamaan: lihavuus, vähäinen liikunta, vähäinen ravintokuidun saanti ja liiallinen tyydyttyneen rasvan saanti. Kun näihin riskeihin on vuosina 2003-2008 pyritty vaikuttamaan, tuloksena on, että maassamme on entistä enemmän tyypin 2 diabeetikkoja.
Vähänkin asiasta perillä olevat aavistavat, että professorit ovat väärässä ja heidän projektinsa on pahasti epäonnistunut. Asumme kuitenkin Suomessa, joten en yllättyisi vaikka lakiin kirjattaisiin, että parivaljakon kanssa eri mieltä olevat, pakotetaan vaikka väkisin luopumaan kritiikistään. Jäljelle jää tuhon tielle vievän terveyspoliittisen agendan toteutus vuodesta toiseen. Milloin tämä älyttömyys tajutaan kaikessa laajuudessaan?
Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Jos asiantuntijat katsovat tuntevansa hyvin diabeteksen riskitekijät, niiden poistaminen on onnistunut huonosti nykyisillä elämäntapaohjeilla ja itse taudin hoito lääkityksellä. Onnistunutta hoitoa ei ole diabeetikon lisääntyvä paino lisääntyvine insuliiniannoksineen. Liikunta ei siinä tilassa tahdo onnistua. DEHKO/vastaavien tutkimusten tuloksista on ylioptimistinen näkemys."
Paluu parivaljakon huseeraamista edeltävään aikaan edellyttäisi terveyspolitiikan täyskäännöstä, muutaman muunkin ihmisen siirtämistä ennenaikaiselle eläkkeelle ja uuden terveysajattelun esille tuomista. Onko nykyisellä tutkijasukupolvella rohkeutta tähän? Puuttuuko päättäjiltämme tarvittavaa osaamista? Osataanko mahdollinen osaamisvaje paikata ennakkoluulottomasti toimien vain parhaimmalla mahdollisella tavalla?
Lääkäri Timo Kuusela sanoo: "Järkyttävät aineenvaihduntasairauksien kasvuluvut on käännetty sairaan viaksi ja liikunnasta tai paremminkin sen puutteesta tehty suuri syntinen. Tiedottamisen pitäisi pikimmiten pohtia, miten pyörä saataisiin peruutusvaihteelle, jotta edes jonkinlainen uskottavuus palautuisi. Olisiko se edes mahdollista Suomessa?"
Nykyinen meno ei voi jatkua!
Lukekaa mainittujen professoreiden pääkirjoitus Timo Kuuselan blogista. Kommentoikaa vaikka tässä terveysblogissani (Kuuselan blogissa voi myös kommentoida, mutta se vaatii järjestelmään kirjautumisen) ja vastatkaa kysymykseen: Mitä pahaa maamme diabeetikot ovat tehneet, että ansaitsevat tällaista järkyttävän huonoa, virallista hoitoa?
Muita kirjoituksia aiheesta:
Lasten diabetes ja D-vitamiiniRuotsissa ei tiedetä mitä diabeetikon pitää syödä...Diabeetikkourheilijan VHH-kokeiluDiabeteksen hoidon laatu on ala-arvoista SuomessaVihaisen lääkärin pohdintaa diabeteksen hoidostaDiabetes karkaa käsistä
Vitamiinivettä tarjolla
*
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.
Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.
Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:
"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."
Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?
Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.
Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!
Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.
Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.
Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?
Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010
Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:
Elintarviketeollisuus on lujilla yhä valveutuneempien kuluttajien kanssa. Sen on saanut kokea elintarvikejätti Coca-Cola viime viikkoina Yhdysvalloissa.
Eräs ei-kaupallinen yleishyödyllinen kuluttajayhdistys Yhdysvalloissa (Center for Science in the Public Interest) on vetänyt Coca-Cola -yhtiön vastuuseen terveysväitteistään liittyen yhtiön omiin juomatuotteisiin. Siinä ei ehkä ole mitään yllättävää. Onhan virvoitusjuomien tarjonta kautta aikojen perustunut suuren luokan huijaukseen. Ja asiaa ei todellakaan tee paremmaksi, että virvoitusjuomajätti väittää vitaminoituja juomiaan terveellisiksi ja maksaa urheilun parissa toimiville nykyisille ja entisille supertähdille suuria summia rahaa, että he mainoksissa ylistävät yhtiön vitaminoituja virvoitusjuomia.
Yllätys muhii tällä kertaa Coca-Cola -yhtiön vastauksessa syytöksiin. Coca-Cola -yhtiön juristit ovat puolustaneet tuotteitaan vetoamalla valistuneisiin kuluttajiinsa:
"Kukaan kuluttaja ei voi olla niin herkkäuskoinen, että pitää yhtiömme vitamiinivettä terveellisenä virvoitusjuomana."
Tällä logiikalla vain kaikkein herkkäuskoisimmat olisivat hankkineet tämän elintarvikejätin virvoitusjuomia ja uskoneet juoneensa jotakin terveellistä?
Kun seuraavan kerran käyt kaupassa ruokaostoksilla täällä Suomessa, pitääkö sinun kuluttajana olla varautunut siihen, että sinua huijaa jokin suomalainen elintarvikejätti juuri nyt oikein pahasti? Kun mielessäsi on mahdollisesti tämä: "sano juu juureksille, kyllä kyljyksille, ei eineksille, vitut virvoitusjuomille." Pitääkö sinun silloin epäillä osaako suomalainen elintarvikejätti mahdollisesti valmistaa sinulle terveellistä ruokaa? Minun mielestäni sinun pitää tätä asiaa nimenomaan epäillä! Mitä kauemmaksi luonnosta ruoka karkaa, sitä enemmän sinun pitää epäillä ruoan terveellisyyttä. Ja toimia sen mukaisesti hankkimalla terveellistä ruokaa muilla tavoin.
Yhdysvalloissa lakimiehet joutuvat näiden pöyristyttävien Coca-Cola -yhtiön lausuntojen takia mahdollisesti miettimään miten paljon jokin elintarvikejätti saa valehdella tuotteistaan ja vedota kuluttajan herkkäuskoisuuteen. Syy onkin kuluttajassa, joka ostaa näitä tuotteita, ei tuotteessa itsessään, vaikka se tuote olisikin kovin epäterveellinen!
Tuote mistä lakimiehet nyt kiistelevät on Coca-Cola -yhtiön sokerivesi, johon on lisätty synteettisiä vitamiineja. Coca-Cola -yhtiö pyrkii pois maineestaan yhdysvaltalaisten suurimpana lihottajana vetoamalla tuotteidensa vitamiinipitoisuuteen. Eli samalla kun herkkäuskoinen kuluttaja erehtyy hankkimaan kallista sokerivettä, hän saa sentään jotain hyödyllistä: vitamiineja. Se on sitten tietysti aika raskauttavaa jos herkkäuskoinen kuluttaja tekee epäviisaan ostospäätöksensä ajatuksella, että saahan hän sentään vitamiineja tuosta juomasta, vaikka se muuten olisi vain epäterveellistä sokerivettä.
Asiallisempaa olisi tietenkin varoittaa kuluttajaa siitä, että juoden hankitut energiat eivät pidä nälänhallintaa kurissa ja pitävät yllä lihavuusepidemiaa. Järkevää olisi syödä kunnon ruokaa ja nauttia janojuomana vettä hanasta, kaivosta tai lähteestä. Jos kaipaat makua veteen, purista siihen vähän sitruunaa ja käytä makeuttamiseen vaikkapa vähän luomuhunajaa.
Mitä mieltä valistunut lukijani on tästä asiasta? Onko Suomeen odotettavissa vastaavanlaisia oikeudenkäyntejä elintarvikejättejä vastaan? Miten on ymmärrettävissä, että suomalainen kuluttaja ei jo nyt pahemmin protestoi elintarvikejättien mielivaltaa vastaan?
Lähde: The Huffington Post, 6.8.2010
Muita samantyylisiä vanhoja kirjoituksiani:
Roska myy kymmenen kertaa paremmin kuin tieto
torstaina, heinäkuuta 29, 2010
Ota 30 askelta!
**
Jaakko Halmetoja on tamperelainen ravintovalmentaja, luennoitsija, personal trainer, terveysinspiraattori ja suklaa-alkemisti, jonka intohimona on luonnonmukaisen ravitsemuksen ja elämäntavan yhdistäminen ympärillämme vallitseviin olosuhteisiin. Jaakko on luennoinut ja valmentanut hyvinvoinnista ja huippusuorituskyvystä kiinnostuneita ihmisiä yritys- ja urheilumaailmassa vuodesta 2008 lähtien.
Tutustuin hänen suunnittelemaansa sähköiseen online-ravintovalmennukseen: 30 askelta. Se käy käytännönläheisesti läpi kolmekymmentä suomalaisen ravinnon keskeistä aihealuetta. Tuote on suunniteltu sellaiseksi, että jokaiselle päivälle on yksi askel. Kukin askel on parin sivun pituinen, erittäin selkeä lukuelämys ja se on helppolukuinen raikkaine kuvituksineen. Askeleet on jaettu kolmeen kategoriaan: 1) korvaaminen, 2) kokeilu ja 3) käytäntö.
Halmetoja kertoo seikkaperäisesti, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat kehomme toimintaan. Jos et vielä ole herännyt syömään lisä- ja säilöntäaineetonta puhdasta luomuruokaa, niin heräät viimeistään luettuasi tämän Halmetojan "30 askelta". Heräät muuttamaan ainakin jotakin osaa ruokavaliossasi.
Halmetoja on nähnyt todella paljon vaivaa ja käynyt läpi satoja tuotteita, tutkinut niiden ravintosisällöt ja valmistusmenetelmät, valiten niistä sinulle parhaimmat (= puhtaat ja ravintoainetiheimmät) tuotteet. Hän on ottanut huomioon myös ruuan pakkaustavan merkityksen sen säilymiseen, sekä mahdollisten pakkauksesta liukenevien ainesosien vaikutuksen terveyteen.
Halmetoja on etsinyt sinulle puhtaimmat ja parhaimmat tuotteet, ottaen huomioon myös köyhän opiskelijan budjetin. Vaikka luomuruoka maksaakin "tavallista" ruokaa enemmän, sinun ei siis tarvitse olla varakas syödäksesi huipputerveellisesti. Itse asiassa luomuruoka onkin sitä "tavallista" ruokaa ja teollisesti tuotettu ruoka "erikoista". Nykyäänhän nuo arvot menevät herkästi toisinpäin. Ennen vanhaan luomuruoka oli itsestäänselvällä tavalla sitä "tavallista" ruokaa.
"Muista, että ravinteiden puutos alkaa lopulta oireilla kehossamme väsymyksenä, ylipainona ja erilaisina sairauksina", valistaa Halmetoja. Siksi sinun tulisi syödä mahdollisimman ravinnetiheää ja puhdasta ruokaa. "30 askelta" –tuotteessa Halmetoja kertoo sinulle miten.
Sinun ei edes tarvitse itse pähkäillä kaupassa mikä tuote valita, sillä Halmetoja on tehnyt sen puolestasi reseptejä ja kauppalistaa myöten. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka tehdä maukasta viherpirtelöä. Terveelliset viherpirtelöt avaavat sinulle aivan uuden, maukkaan maailman!
"Vihreät vihannekset alkalisoivat kehoamme (niiden palamistuote elimistössämme on emäksinen). Tämä on loistava asia kehossamme vallitsevan happoemästasapainon normalisoimiseksi, koska suurimmalla osalla meistä keho on jatkuvasti äärimmäisen happamassa tilassa. Kyseinen tasapaino on yksi merkittävimmistä kehomme lukuisista tasapainoista ja sen korjaantuminen saa aikaan usein läjän erilaisia terveyshyötyjä. Lisää energiaa, painon putoamista ja parempaa vastustuskykyä", kertoo Halmetoja. Kehon happamuus lisää sairastumisriskiä, ja tähän voit siis vaikuttaa ravinnolla.
Mielenkiintoisia ovat seuraavat tutkimustulokset Halmetojan sanoin: "Alkuperäiseen ja kuumentamattomaan ravintoon palatakseni. Vanha tapa on ollut syöttää sioille kuumennettuja perunoita raakojen perunoiden sijasta, koska on huomattu että siat lihovat näin huomattavasti helpommin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kuumennettua ruokaa syöneet hiiret saivat kaikki samat vaivat ja oireet, joita yhteiskuntamme enenevissä määrissä sairastaa (diabetes, osteoporoosi, syöpä...) Raakaa ravintoa syövä vertailuryhmä ei näitä oireita saanut. Kuumennettua ruokaa syöneen vertailuryhmän ravinnon vaihto raakaravintoon taas lopetti tautien oireet. Tiivistettynä: kuumentamattomien ja alkuperäisempien, tuoreiden ruoka-aineiden lisääminen omaan ruokavalioon lisää energiaa ja suorituskykyä."
Ymmärrätkö siis nyt, kuinka tärkeää oikeanlainen ravinto on terveydelle!
Elintapojen muutos on pitkäjänteinen prosessi. Sinun ei tarvitse heti tehdä kaikkia kolmeakymmentä askelta, vaan jo muutaman askeleen muutos ruokavaliossasi saa aikaan positiivisia vaikutuksia olotilassasi. "30 askelta" –ohjelman avulla ruokailutapojen muuttaminen on helppoa ja turvallista! Luet vain päivän askeleen ja teet tarvittavat muutokset. Ostat esimerkiksi voita margariinin tilalle. Lähde sinäkin 30 askeleen mittaiselle matkalle!
Tuotteen voi ostaa esimerkiksi nettikaupasta tai tiedustella suoraan Halmetojalta.
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Mikä ihmeen Nutrix?TerveysruokaaViisi minuuttia monivitamiinituotteistaKirjoittajavieras: Olli PostiViisi minuuttia gojista
Jaakko Halmetoja on tamperelainen ravintovalmentaja, luennoitsija, personal trainer, terveysinspiraattori ja suklaa-alkemisti, jonka intohimona on luonnonmukaisen ravitsemuksen ja elämäntavan yhdistäminen ympärillämme vallitseviin olosuhteisiin. Jaakko on luennoinut ja valmentanut hyvinvoinnista ja huippusuorituskyvystä kiinnostuneita ihmisiä yritys- ja urheilumaailmassa vuodesta 2008 lähtien.
Tutustuin hänen suunnittelemaansa sähköiseen online-ravintovalmennukseen: 30 askelta. Se käy käytännönläheisesti läpi kolmekymmentä suomalaisen ravinnon keskeistä aihealuetta. Tuote on suunniteltu sellaiseksi, että jokaiselle päivälle on yksi askel. Kukin askel on parin sivun pituinen, erittäin selkeä lukuelämys ja se on helppolukuinen raikkaine kuvituksineen. Askeleet on jaettu kolmeen kategoriaan: 1) korvaaminen, 2) kokeilu ja 3) käytäntö.
Halmetoja kertoo seikkaperäisesti, miten eri ruoka-aineet vaikuttavat kehomme toimintaan. Jos et vielä ole herännyt syömään lisä- ja säilöntäaineetonta puhdasta luomuruokaa, niin heräät viimeistään luettuasi tämän Halmetojan "30 askelta". Heräät muuttamaan ainakin jotakin osaa ruokavaliossasi.
Halmetoja on nähnyt todella paljon vaivaa ja käynyt läpi satoja tuotteita, tutkinut niiden ravintosisällöt ja valmistusmenetelmät, valiten niistä sinulle parhaimmat (= puhtaat ja ravintoainetiheimmät) tuotteet. Hän on ottanut huomioon myös ruuan pakkaustavan merkityksen sen säilymiseen, sekä mahdollisten pakkauksesta liukenevien ainesosien vaikutuksen terveyteen.
Halmetoja on etsinyt sinulle puhtaimmat ja parhaimmat tuotteet, ottaen huomioon myös köyhän opiskelijan budjetin. Vaikka luomuruoka maksaakin "tavallista" ruokaa enemmän, sinun ei siis tarvitse olla varakas syödäksesi huipputerveellisesti. Itse asiassa luomuruoka onkin sitä "tavallista" ruokaa ja teollisesti tuotettu ruoka "erikoista". Nykyäänhän nuo arvot menevät herkästi toisinpäin. Ennen vanhaan luomuruoka oli itsestäänselvällä tavalla sitä "tavallista" ruokaa.
"Muista, että ravinteiden puutos alkaa lopulta oireilla kehossamme väsymyksenä, ylipainona ja erilaisina sairauksina", valistaa Halmetoja. Siksi sinun tulisi syödä mahdollisimman ravinnetiheää ja puhdasta ruokaa. "30 askelta" –tuotteessa Halmetoja kertoo sinulle miten.
Sinun ei edes tarvitse itse pähkäillä kaupassa mikä tuote valita, sillä Halmetoja on tehnyt sen puolestasi reseptejä ja kauppalistaa myöten. Hän kertoo esimerkiksi, kuinka tehdä maukasta viherpirtelöä. Terveelliset viherpirtelöt avaavat sinulle aivan uuden, maukkaan maailman!
"Vihreät vihannekset alkalisoivat kehoamme (niiden palamistuote elimistössämme on emäksinen). Tämä on loistava asia kehossamme vallitsevan happoemästasapainon normalisoimiseksi, koska suurimmalla osalla meistä keho on jatkuvasti äärimmäisen happamassa tilassa. Kyseinen tasapaino on yksi merkittävimmistä kehomme lukuisista tasapainoista ja sen korjaantuminen saa aikaan usein läjän erilaisia terveyshyötyjä. Lisää energiaa, painon putoamista ja parempaa vastustuskykyä", kertoo Halmetoja. Kehon happamuus lisää sairastumisriskiä, ja tähän voit siis vaikuttaa ravinnolla.
Mielenkiintoisia ovat seuraavat tutkimustulokset Halmetojan sanoin: "Alkuperäiseen ja kuumentamattomaan ravintoon palatakseni. Vanha tapa on ollut syöttää sioille kuumennettuja perunoita raakojen perunoiden sijasta, koska on huomattu että siat lihovat näin huomattavasti helpommin. Tutkimuksissa on myös havaittu, että kuumennettua ruokaa syöneet hiiret saivat kaikki samat vaivat ja oireet, joita yhteiskuntamme enenevissä määrissä sairastaa (diabetes, osteoporoosi, syöpä...) Raakaa ravintoa syövä vertailuryhmä ei näitä oireita saanut. Kuumennettua ruokaa syöneen vertailuryhmän ravinnon vaihto raakaravintoon taas lopetti tautien oireet. Tiivistettynä: kuumentamattomien ja alkuperäisempien, tuoreiden ruoka-aineiden lisääminen omaan ruokavalioon lisää energiaa ja suorituskykyä."
Ymmärrätkö siis nyt, kuinka tärkeää oikeanlainen ravinto on terveydelle!
Elintapojen muutos on pitkäjänteinen prosessi. Sinun ei tarvitse heti tehdä kaikkia kolmeakymmentä askelta, vaan jo muutaman askeleen muutos ruokavaliossasi saa aikaan positiivisia vaikutuksia olotilassasi. "30 askelta" –ohjelman avulla ruokailutapojen muuttaminen on helppoa ja turvallista! Luet vain päivän askeleen ja teet tarvittavat muutokset. Ostat esimerkiksi voita margariinin tilalle. Lähde sinäkin 30 askeleen mittaiselle matkalle!
Tuotteen voi ostaa esimerkiksi nettikaupasta tai tiedustella suoraan Halmetojalta.
Muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia:
Mikä ihmeen Nutrix?TerveysruokaaViisi minuuttia monivitamiinituotteistaKirjoittajavieras: Olli PostiViisi minuuttia gojista
tiistaina, heinäkuuta 27, 2010
Viisi minuuttia monivitamiinituotteista
**
Ravitsemus ja terveys -blogia kirjoittava maallikko Jari Ristiranta on koonnut hyvin yhteen listan vitamiineista ja hivenaineista, joille Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa saantisuosituksia. Täydensin ja muokkasin vähän Ristirannan listaa ja tarjoan sinulle viisi minuuttia arvokasta aikaa vieväsi tietopaketin luonnon monivitamiinituotteista. Näitä listassa mainittuja ruoka-aineita syödessäsi et voi mennä pieleen! Syö ykkösruokaa! Vältä nollaruokaa!
SYÖ NÄITÄ LUONNON MONIVITAMIINITUOTTEITA!
Lähde: Ristirannan blogiteksti ja omat havainnot
Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt mm. nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia macasta
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Syökää lihaaSydänystävällisiä marjojaLuonto voittaa!Tyrni on tutkitusti terveellistäD-vitamiinia urheilijoilleVeteraaniurheilija ruokakaupassa
Ravitsemus ja terveys -blogia kirjoittava maallikko Jari Ristiranta on koonnut hyvin yhteen listan vitamiineista ja hivenaineista, joille Valtion ravitsemusneuvottelukunta antaa saantisuosituksia. Täydensin ja muokkasin vähän Ristirannan listaa ja tarjoan sinulle viisi minuuttia arvokasta aikaa vieväsi tietopaketin luonnon monivitamiinituotteista. Näitä listassa mainittuja ruoka-aineita syödessäsi et voi mennä pieleen! Syö ykkösruokaa! Vältä nollaruokaa!
SYÖ NÄITÄ LUONNON MONIVITAMIINITUOTTEITA!
- Kalaa. Syö kalaa monipuolisesti. Välillä pieniä kaloja, välillä suuria, merikalaa ja järvikalaa, kotimaista ja ulkomailta tuotua. Kalasta saa runsaasti A-, D- ja E-vitamiineja, B3-, B6- ja B12-vitamiineja. Mineraaleista kannattaa erityisesti mainita kalsium, fosfori, rauta, sinkki, jodi ja seleeni. Lisäksi terveystietoiset osaavat arvostaa runsasta omega-3-rasvahappojen saantia hyvin imeytyvässä muodossa. Mitä rasvaisempi kala, sen parempi. Maistakaa kaikki loheen kyllästyneet välillä nahkiaista ja ankeriasta!
- Maksaa. Jos haluat syödä vitamiinipommin, silloin syöt maksaa. Maksasta saa runsaasti A-vitamiinia, B2-, B3-, B6-, B9 ja B12-vitamiinia, fosforia, rautaa, sinkkiä ja seleeniä.
- Lihaa. Kaikenlaisten viherpiipertäjien kauhuksi aion nyt suositella teille monipuolisesti ja runsaasti lihaa, valkoista ja punaista, luomua (mieluusti) ja tehotuotettua sekä riistaa. Älkää tehkö elämäänne turhan vaikeaksi ryhtymällä täysvegaaneiksi. Lihaa syömällä saa runsaasti B1-, B2-, B3-, B6- ja B12-vitamiineja, sinkkiä ja seleeniä.
- Munuaista. Pakko se on myöntää, että munuainen on oiva sisäelin. Kaikille tämä herkku ei maistu, mutta pyydän kokeilemaan, olisiko terveys sittenkin arvokkaampaa kuin kaikenlainen hienostelu. Ei muuta kuin munuaista sisuksiin ja terveys pelittää! Munuaisista saa runsaasti B2-, B9, ja B12-vitamiinia, rautaa ja seleeniä.
- Merilevää. Superfoodilmiö on mahdollisesti tuonut suomalaisiin ruokapöytiin jotakin eksoottista kokeiltavaa. Parhaimmasta päästä tämän suhteen on Suomessa vielä aika tuntematon ruoka-aine, merilevä. Merilevästä saa runsaasti B1- ja B2-vitamiinia, magnesiumia, rautaa ja jodia.
- Kananmunaa. Taas mennään munalla töihin! Toivottavasti kukaan kananmunia vihaava terveysterroristi ei saa enää palstatilaa suomalaismediassa. Käsittämätön kananmunien viha on syytä kääntää rakkaustarinaksi. Sillä kananmunassa on "kaikki"! Siinä on fosforia, rautaa, sinkkiä, jodia, seleeniä, A-, D-, E-, B2- B9- ja etenkin B12-vitamiinia ihan reilu määrä. Kananmuna ansaitsee kunniamaininnan suomalaisten ruokapöydässä!
- Marjoja. Kun haluat hoitaa terveyttäsi sinun on syytä muistaa nauttia päivittäin metsä- ja puutarhamarjoja. Kerää talteen kesän ja syksyn sato. Nauti luonnonmarjoja tuoreeltaan! Marjoissa on C-vitamiinin lisäksi runsaasti A- ja E-vitamiinia, hyödyllisiä antioksidantteja ja mineraaleista kannattaa mainita kalium, kalsium, rauta, magnesium, sinkki, seleeni ja mangaani. Erikoisuutena pitää vielä erikseen mainita tyrni, sillä siinä marjassa on vitamiinien lisäksi hyviä rasvahappoja. Jos syö runsaasti marjoja, ei tarvitse syödä hedelmiä. Kun on suomalaisten luomuhedelmien sesonki, sitten voi niitäkin hieman nauttia, mutta marjoja on hyvä nauttia ympärivuotisesti, joka päivä.
Hieman yllättävää oli kasviperäisten elintarvikkeiden huono sijoittuminen listalla. Vain C-vitamiinin, kaliumin ja magnesiumin parhaat lähteet ovat kasviperäisiä. Muissa vitamiineissa ja hivenaineissa eläinkunta on vahvoilla. Myös viljatuotteet ovat harvinainen näky. Ihmiselle näyttäisi siis sopivan aivan erinomaisesti sekaruoka, joka rakentuu eläinkunnan tuotteiden varaan. Lisukkeeksi otetaan sitten kasvikunnan tuotteita. Onko ymmärretty?
Tässä Viisi minuuttia -sarjassa on aiemmin ilmestynyt mm. nämä kirjoitukset:
Viisi minuuttia macasta
Viisi minuuttia avokadosta
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Syökää lihaaSydänystävällisiä marjojaLuonto voittaa!Tyrni on tutkitusti terveellistäD-vitamiinia urheilijoilleVeteraaniurheilija ruokakaupassa
torstaina, heinäkuuta 22, 2010
Yksinkertaista pohdintaa aiheesta kuntourheilu ja hiilihydraatit
**
Olette tottuneet siihen, että tästä terveysblogista saatte lukea yksinkertaista tekstiä. Suokaa anteeksi kun taas tulee niin tavattoman yksinkertaista pohdintaa: miten vähillä hiilihydraateilla kuntourheilu vielä sujuu? Poimin tähän yhteisesti pohdittavaksemme terveysteeman, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hyvin kiintoisa.
Olen asettanut itseni alttiiksi "tieteelliselle ihmiskokeelle" tämän alkukesän aikana, eli 2.5.2010 lähtien olen noudattanut ns. Dukanin dieettiä, jossa syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraatteja. "Pahimmillaan" hiilihydraattien saanti jäi 18-20 gramman tasolle päivittäin (tämä on erittäin vähän hiilihydraattia!). Dieettini edettyä vaiheeseen 3 (Tasaus) olen ruokapäiväkirjani avulla selvittänyt nykyisen hiilihydraattitasoni ja todennut syöväni noin 90 grammaa hiilihydraatteja (sekin on normaalia vähemmän hiilihydraatteja). Dieetti on toiminut minulla yllättävän hyvin. Olen menettänyt noin 6 kiloa elopainoa ja rasvaa on lähtenyt pääosin vartalon keskiosasta. Mahdun taas erittäin tiukkoihin farkkuihini! Näläntunne on pysynyt hyvin hallinnassa. Jatkuvasta energiavajeestani huolimatta en ole tuntenut oloani heikoksi ja nälkä ei ole ollut missään vaiheessaa kovinkaan paha. Kananmunia, lihaa ja kalaa on nautittu runsaasti, nam nam!
Pienestä urheiluvammasta johtuen en enää ole kilpaillut veteraanikisoissa, mutta olen tietenkin edelleen pitänyt yllä kuntoani juoksu- ja kävelylenkeillä 4-6 kertaa viikossa. Siirryttyäni noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliotani huomasin juoksulenkkien sujuvan tahmeasti. Pienikin vauhdinlisäys teki olon epämukavaksi. Hiljaa hölkötellen pystyin tekemään lenkkini jotenkuten sujuvasti ja hölköttely on äärettömän mukavaa ja rentouttavaa. Vauhdinpito oli pakko unohtaa.
Minulle oli selitetty ja olin kirjallisuudessakin törmännyt seuraavaan käsitykseen: "Kun riittävän pitkään elää vähillä hiilihydraateilla, elimistö mukautuu tilanteeseen ja lenkkeilyn pitäisi tuntua taas mukavammalta." Minun täytyy tunnustaa, että kahdenkaan kuukauden sopeutumisjakso ei tuonut minulle helpotusta. Saattaa olla, että sopeutuminen vie vielä pitemmän aikaa kuin muutama kuukausi, tai sitten sopeutumisilmiötä on vahvasti liioiteltu.
Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Pystyn vaivattomasti lisäämään vauhtia ja juoksu tuo näin enemmän nautintoa. Maisemat vaihtuvat nopeammin. Edelleenkin noudatan siis selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä). En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.
Olisi mukava kuulla onko lukijapiirissä sellaisia kuntourheilijoita (mahdollisesti huippu-urheilijoita), jotka onnistuvat harjoittelemaan hyvällä menestyksellä erittäin vähillä hiilihydraattimäärillä (20-50 grammaa hiilihydraattia päivässä)? Voitte vastata kommenttiosioon tai henkilökohtaisesti sähköpostilla (en paljasta henkilötietojanne; ilmaiskaa jos ette halua asiaanne käsiteltävän edes nimettömästi).
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKirsikkajuomaa juoksijoilleIäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempään
Olette tottuneet siihen, että tästä terveysblogista saatte lukea yksinkertaista tekstiä. Suokaa anteeksi kun taas tulee niin tavattoman yksinkertaista pohdintaa: miten vähillä hiilihydraateilla kuntourheilu vielä sujuu? Poimin tähän yhteisesti pohdittavaksemme terveysteeman, joka yksinkertaisuudestaan huolimatta on hyvin kiintoisa.
Olen asettanut itseni alttiiksi "tieteelliselle ihmiskokeelle" tämän alkukesän aikana, eli 2.5.2010 lähtien olen noudattanut ns. Dukanin dieettiä, jossa syödään runsaasti proteiinia ja rasvaa ja erittäin vähän hiilihydraatteja. "Pahimmillaan" hiilihydraattien saanti jäi 18-20 gramman tasolle päivittäin (tämä on erittäin vähän hiilihydraattia!). Dieettini edettyä vaiheeseen 3 (Tasaus) olen ruokapäiväkirjani avulla selvittänyt nykyisen hiilihydraattitasoni ja todennut syöväni noin 90 grammaa hiilihydraatteja (sekin on normaalia vähemmän hiilihydraatteja). Dieetti on toiminut minulla yllättävän hyvin. Olen menettänyt noin 6 kiloa elopainoa ja rasvaa on lähtenyt pääosin vartalon keskiosasta. Mahdun taas erittäin tiukkoihin farkkuihini! Näläntunne on pysynyt hyvin hallinnassa. Jatkuvasta energiavajeestani huolimatta en ole tuntenut oloani heikoksi ja nälkä ei ole ollut missään vaiheessaa kovinkaan paha. Kananmunia, lihaa ja kalaa on nautittu runsaasti, nam nam!
Pienestä urheiluvammasta johtuen en enää ole kilpaillut veteraanikisoissa, mutta olen tietenkin edelleen pitänyt yllä kuntoani juoksu- ja kävelylenkeillä 4-6 kertaa viikossa. Siirryttyäni noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliotani huomasin juoksulenkkien sujuvan tahmeasti. Pienikin vauhdinlisäys teki olon epämukavaksi. Hiljaa hölkötellen pystyin tekemään lenkkini jotenkuten sujuvasti ja hölköttely on äärettömän mukavaa ja rentouttavaa. Vauhdinpito oli pakko unohtaa.
Minulle oli selitetty ja olin kirjallisuudessakin törmännyt seuraavaan käsitykseen: "Kun riittävän pitkään elää vähillä hiilihydraateilla, elimistö mukautuu tilanteeseen ja lenkkeilyn pitäisi tuntua taas mukavammalta." Minun täytyy tunnustaa, että kahdenkaan kuukauden sopeutumisjakso ei tuonut minulle helpotusta. Saattaa olla, että sopeutuminen vie vielä pitemmän aikaa kuin muutama kuukausi, tai sitten sopeutumisilmiötä on vahvasti liioiteltu.
Nyt kun lähes viisinkertaistin nautittujen hiilihydraattien määrän, juoksu kulkee paljon helpommin. Pystyn vaivattomasti lisäämään vauhtia ja juoksu tuo näin enemmän nautintoa. Maisemat vaihtuvat nopeammin. Edelleenkin noudatan siis selkeästi vähähiilihydraattista ruokavaliota (alle 100 grammaa hiilihydraattia päivässä). En tunne välitöntä tarvetta siirtyä normaalihiilihydraattiseen ruokavalioon (200-300 grammaa hiilihydraatteja päivässä). Saavuttaisin tuon "normaalin" hiilihydraattimäärän helposti aloittamalla ruisleivän syönnin ja lisäämällä lautaselle riisiä, pastaa ja perunaa.
Olisi mukava kuulla onko lukijapiirissä sellaisia kuntourheilijoita (mahdollisesti huippu-urheilijoita), jotka onnistuvat harjoittelemaan hyvällä menestyksellä erittäin vähillä hiilihydraattimäärillä (20-50 grammaa hiilihydraattia päivässä)? Voitte vastata kommenttiosioon tai henkilökohtaisesti sähköpostilla (en paljasta henkilötietojanne; ilmaiskaa jos ette halua asiaanne käsiteltävän edes nimettömästi).
Muita kirjoituksiani tästä aiheesta:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKirsikkajuomaa juoksijoilleIäkkäiden lenkkeily on hyödyllistäJuoksijat elävät pitempään
maanantaina, heinäkuuta 19, 2010
Suomen kolme Olavia
***
Toimittaja ja kirjailija Matti Hannus kirjoitti aivan mahtavan kirjan Suomen kolmesta Olavista "Olaveihin Suomi luotti" (SUL Julkaisut, 2009). Olen lukenut kirjaa sillä mielellä, löytyykö kirjasta jotain ammennettavaa nykyjuoksijoillemme? Millaisia Olavit olivat luonteeltaan? Miten he harjoittelivat? Kävivätkö ulkomaanleireillä?
Vuonna 1957 tapahtui jotain merkittävää Suomen urheiluhistoriassa. Nimittäin kolme suomalaisjuoksijaa rikkoi Turun Urheilupuistossa 1500 metrin maailmanennätyksen. Eikä siinä kaikki: heillä oli kaikilla sama etunimi - Olavi! Siis Olavi Vuorisalo, Olavi Salsola ja Olavi "Tankki" Salonen.
Tarkastellaanpa heitä hieman lähemmin. Mitä yhtäläisyyksiä löytyy? Kellään Olaveista ei ollut henkilökohtaista valmentajaa, mutta he kaikki luottivat itseensä harvinaisen vankasti, ja he kaikki kulkivat omia polkujaan. Kaikki Olavit ovat syntyneet vuonna 1933. Kaksi heistä on yhä elossa (Vuorisalo ja Salonen).
Fyysisesti ja psyykkisesti Olavit ovat täysin erilaisia, mutta heillä on silmiinpistävän samanlaiset juoksutulokset. Yksi samanlainen luonteenpiirre heiltä löytyy: periksiantamattomuus.
Olaveja yhdistää myös se, ettei kukaan heistä käynyt ikinä ulkomaan leireillä. Tämä antaa Suomen nykyisille juoksijoille toivoa; voi pärjätä ilman ulkomaan leirejäkin. Tosin kestävyysjuoksun taso on nykyään aivan eri luokkaa kuin Olaveiden aikana, mutta Olavien 1500 metrin ennätykset ovat kova pala Suomen nykyisillekin juoksijoille, vaikka nykyisin ei enää kilpailla hiilimurskaradoilla. Esimerkiksi Olavi Salsolan ja Olavi Salosen vuonna 1957 juokseman maailmanennätyksen 3.40,2 on tänä vuonna (2010) alittanut vain Jonas Hamm (3.39,93) ja viime vuonna Jukka Keskisalo (3.38,90). Niclas Sandells pääsi lähelle (3.40.30).
Olavi Vuorisalo
Vuorisalo oli Olaveista nopein, huippukunnossa yksi maailman tyylikkäimmistä mailereista. Hänen juoksutyylinsä oli kaunis, irtonainen ja lievästi etukumarainen. Hän on mielipiteissään aina luja ja ehdoton, ja hän on kovin suorapuheinen, oli asia mikä tahansa. Hän puhuu kaiken minkä ajattelee, mikä ei kaikkia miellytä.
Vuorisalolla oli äärimmäisen, jopa kiusallisen vahva itsetunto. Vuorisalo tiesi aina, mitä tekee ja mihin pystyy. Vuorisalon kuningasajatus oli: "Urheilijan pitää pystyä ajattelemaan itse". Hänellä eivät juoksusaavutukset nousseet päähän, vaan hän oli vaatimattomista vaatimattomin persoona.
Vaikka Vuorisalo on hiljainen herrasmies, hänen sisällään on tulinen sielu ja rautainen tahto, eikä hänen mielenrauhansa järky helposti. Tämä auttavainen, lämmin ihminen ajattelee syvällisesti. Vuorisalo on elämäntavoiltaan säännöllinen ja jääräpäinen, mikä on varmasti ollut avuksi hänen urheilu-urallaan. Hän ei suonut itselleen helpotuksia.
Olavi Salsola
Salsolan juoksuaskel oli helpompi ja vaivattomampi kuin muilla Olaveilla. Hän juoksi nopearytmisesti, rinta kaarella. Salsola oli Olaveista herkin, arvoituksellisin ja itsetietoisin. Hän oli älykäs, sivistynyt, avoin ja puhelias, miellyttävä keskustelija, mutta toisaalta itsekeskeinen, ristiriitainen, hankala, määrätietoinen ja kuulemma leuhka.
Salsola oli poikasena hulivili, mutta ryhdistäytyi opiskelun ja urheilun ansiosta. Hän joutui usein rehtorin puhutteluun. Hän jättikin lyseon kesken ja meni aliupseerikouluun ja vuonna 1954 Tampereen teknilliseen kouluun.
Kuten Vuorisalo, oli Salsolakin suorasukainen sekä vilpitön sanoissaan ja teoissaan. Hän oli äärimmäisen itsekeskeinen, ja pelkäsi häviötä yli kaiken. Päällepäin näkyvä itsevarmuus peitti arkoja asioita. Salsola oli herkkä tosikko, joka osasi olla oikukas, ylimielinen ja häikäilemätönkin. Hän oli sulkeutunut, piti asiat sisällään ja haavoittui helposti. Salsola oli loistava taistelija, ja omasi vertaansa hakevan harjoittelusisun.
Olavi ”Tankki” Salonen
Herrasmies Salonen, Olaveista vahvin, oli reilu ja suora, hiljainen, yksinäinen kulkija. Hän liikkui enimmäkseen omassa rauhassaan. Salosen motto oli "Täysillä loppuun asti!", ja hän onkin sisun ja ahkeruuden perikuva.
Urheilun lisäksi hän kehittyi pitkälle myös ihmisenä. Salonen oli valmentajana reilu, suora, jämpti ja erittäin vaativa. Hän vaati itseltään paljon ja myös teki sen. Hän on jäyhä ja tinkimätön periaatteen mies, eikä selittele turhia.
Olavien harjoitusmetodit
Vuorisalo juoksi talvella pimeillä teillä lamppu otsassa. Hän teki talvisin pitkiä, jopa 28 km:n pituisia lenkkejä. Voimaharjoittelun hän teki rekillä, renkailla ja nojapuilla, oman kehon painolla. Siihen kuului myös omaperäisesti kärrynpyöriä ylämäkeen, 69 leukaa putkeen ja kahta köyttä pitkin kiipeäminen voimistelusalin kattoon (kummassakin kädessä eri köysi). Vuorisalo ei pitänyt loppuverryttelyä tärkeänä, vaan ajanhukkana, kun taas Salsola verrytteli aina perusteellisesti.
Salsola harjoitteli Olaveista määrällisesti vähiten, mutta erittäin laadukkaasti. Toisaalta hän ei ollut ikinä talvisin kunnossa. Salsolan talviharjoittelu koostui usein joen tai järven jäällä juoksemisesta, ja lunta saattoi olla aina polviin asti. Salsola juoksi silloin kumisaappaat tai piikkipohjaiset lenkkarit jalassaan. Nuorena Salsola luisteli ahkerasti (pelasi jääpalloa), mistä hän sai poikkeuksellisen vahvat pohkeet. Hän ei tehnyt itselleen mitään harjoitusohjelmia, vaan harjoitteli päivästä toiseen itseään kuunnellen.
"Tankki" Salonen syntyi maataloon, joten hänellä riitti töitä pimeään asti. Vasta töiden jälkeen hän lähti lenkille. Ennen lenkkiä hän saattoi talvisin urheilla kymmenottelua tai laskea mäkeä. Salosen poikkeukselliset jalkavoimat toivat tulosta jo varhain. Hän harjoitteli yleensä vain kerran päivässä, eikä Salsolan tapaan tehnyt itselleen harjoitusohjelmaa. Salonenkin harjoitteli talvisin jäällä. Siellä hän juoksi 100-400 m:n pituisia vetoja piikkarit jalassa, vaikka lunta saattoi olla jopa puoli metriä.
Muita urheilukirjoituksiani:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKreiderin työryhmän jättiurakka valmis: Nykykäsityksemme urheilijoiden ravitsemuksestaHyvä kunto tuo älykkyyttäKirsikkajuomaa juoksijoille
Toimittaja ja kirjailija Matti Hannus kirjoitti aivan mahtavan kirjan Suomen kolmesta Olavista "Olaveihin Suomi luotti" (SUL Julkaisut, 2009). Olen lukenut kirjaa sillä mielellä, löytyykö kirjasta jotain ammennettavaa nykyjuoksijoillemme? Millaisia Olavit olivat luonteeltaan? Miten he harjoittelivat? Kävivätkö ulkomaanleireillä?
Vuonna 1957 tapahtui jotain merkittävää Suomen urheiluhistoriassa. Nimittäin kolme suomalaisjuoksijaa rikkoi Turun Urheilupuistossa 1500 metrin maailmanennätyksen. Eikä siinä kaikki: heillä oli kaikilla sama etunimi - Olavi! Siis Olavi Vuorisalo, Olavi Salsola ja Olavi "Tankki" Salonen.
Tarkastellaanpa heitä hieman lähemmin. Mitä yhtäläisyyksiä löytyy? Kellään Olaveista ei ollut henkilökohtaista valmentajaa, mutta he kaikki luottivat itseensä harvinaisen vankasti, ja he kaikki kulkivat omia polkujaan. Kaikki Olavit ovat syntyneet vuonna 1933. Kaksi heistä on yhä elossa (Vuorisalo ja Salonen).
Fyysisesti ja psyykkisesti Olavit ovat täysin erilaisia, mutta heillä on silmiinpistävän samanlaiset juoksutulokset. Yksi samanlainen luonteenpiirre heiltä löytyy: periksiantamattomuus.
Olaveja yhdistää myös se, ettei kukaan heistä käynyt ikinä ulkomaan leireillä. Tämä antaa Suomen nykyisille juoksijoille toivoa; voi pärjätä ilman ulkomaan leirejäkin. Tosin kestävyysjuoksun taso on nykyään aivan eri luokkaa kuin Olaveiden aikana, mutta Olavien 1500 metrin ennätykset ovat kova pala Suomen nykyisillekin juoksijoille, vaikka nykyisin ei enää kilpailla hiilimurskaradoilla. Esimerkiksi Olavi Salsolan ja Olavi Salosen vuonna 1957 juokseman maailmanennätyksen 3.40,2 on tänä vuonna (2010) alittanut vain Jonas Hamm (3.39,93) ja viime vuonna Jukka Keskisalo (3.38,90). Niclas Sandells pääsi lähelle (3.40.30).
Olavi Vuorisalo
Vuorisalo oli Olaveista nopein, huippukunnossa yksi maailman tyylikkäimmistä mailereista. Hänen juoksutyylinsä oli kaunis, irtonainen ja lievästi etukumarainen. Hän on mielipiteissään aina luja ja ehdoton, ja hän on kovin suorapuheinen, oli asia mikä tahansa. Hän puhuu kaiken minkä ajattelee, mikä ei kaikkia miellytä.
Vuorisalolla oli äärimmäisen, jopa kiusallisen vahva itsetunto. Vuorisalo tiesi aina, mitä tekee ja mihin pystyy. Vuorisalon kuningasajatus oli: "Urheilijan pitää pystyä ajattelemaan itse". Hänellä eivät juoksusaavutukset nousseet päähän, vaan hän oli vaatimattomista vaatimattomin persoona.
Vaikka Vuorisalo on hiljainen herrasmies, hänen sisällään on tulinen sielu ja rautainen tahto, eikä hänen mielenrauhansa järky helposti. Tämä auttavainen, lämmin ihminen ajattelee syvällisesti. Vuorisalo on elämäntavoiltaan säännöllinen ja jääräpäinen, mikä on varmasti ollut avuksi hänen urheilu-urallaan. Hän ei suonut itselleen helpotuksia.
Olavi Salsola
Salsolan juoksuaskel oli helpompi ja vaivattomampi kuin muilla Olaveilla. Hän juoksi nopearytmisesti, rinta kaarella. Salsola oli Olaveista herkin, arvoituksellisin ja itsetietoisin. Hän oli älykäs, sivistynyt, avoin ja puhelias, miellyttävä keskustelija, mutta toisaalta itsekeskeinen, ristiriitainen, hankala, määrätietoinen ja kuulemma leuhka.
Salsola oli poikasena hulivili, mutta ryhdistäytyi opiskelun ja urheilun ansiosta. Hän joutui usein rehtorin puhutteluun. Hän jättikin lyseon kesken ja meni aliupseerikouluun ja vuonna 1954 Tampereen teknilliseen kouluun.
Kuten Vuorisalo, oli Salsolakin suorasukainen sekä vilpitön sanoissaan ja teoissaan. Hän oli äärimmäisen itsekeskeinen, ja pelkäsi häviötä yli kaiken. Päällepäin näkyvä itsevarmuus peitti arkoja asioita. Salsola oli herkkä tosikko, joka osasi olla oikukas, ylimielinen ja häikäilemätönkin. Hän oli sulkeutunut, piti asiat sisällään ja haavoittui helposti. Salsola oli loistava taistelija, ja omasi vertaansa hakevan harjoittelusisun.
Olavi ”Tankki” Salonen
Herrasmies Salonen, Olaveista vahvin, oli reilu ja suora, hiljainen, yksinäinen kulkija. Hän liikkui enimmäkseen omassa rauhassaan. Salosen motto oli "Täysillä loppuun asti!", ja hän onkin sisun ja ahkeruuden perikuva.
Urheilun lisäksi hän kehittyi pitkälle myös ihmisenä. Salonen oli valmentajana reilu, suora, jämpti ja erittäin vaativa. Hän vaati itseltään paljon ja myös teki sen. Hän on jäyhä ja tinkimätön periaatteen mies, eikä selittele turhia.
Olavien harjoitusmetodit
Vuorisalo juoksi talvella pimeillä teillä lamppu otsassa. Hän teki talvisin pitkiä, jopa 28 km:n pituisia lenkkejä. Voimaharjoittelun hän teki rekillä, renkailla ja nojapuilla, oman kehon painolla. Siihen kuului myös omaperäisesti kärrynpyöriä ylämäkeen, 69 leukaa putkeen ja kahta köyttä pitkin kiipeäminen voimistelusalin kattoon (kummassakin kädessä eri köysi). Vuorisalo ei pitänyt loppuverryttelyä tärkeänä, vaan ajanhukkana, kun taas Salsola verrytteli aina perusteellisesti.
Salsola harjoitteli Olaveista määrällisesti vähiten, mutta erittäin laadukkaasti. Toisaalta hän ei ollut ikinä talvisin kunnossa. Salsolan talviharjoittelu koostui usein joen tai järven jäällä juoksemisesta, ja lunta saattoi olla aina polviin asti. Salsola juoksi silloin kumisaappaat tai piikkipohjaiset lenkkarit jalassaan. Nuorena Salsola luisteli ahkerasti (pelasi jääpalloa), mistä hän sai poikkeuksellisen vahvat pohkeet. Hän ei tehnyt itselleen mitään harjoitusohjelmia, vaan harjoitteli päivästä toiseen itseään kuunnellen.
"Tankki" Salonen syntyi maataloon, joten hänellä riitti töitä pimeään asti. Vasta töiden jälkeen hän lähti lenkille. Ennen lenkkiä hän saattoi talvisin urheilla kymmenottelua tai laskea mäkeä. Salosen poikkeukselliset jalkavoimat toivat tulosta jo varhain. Hän harjoitteli yleensä vain kerran päivässä, eikä Salsolan tapaan tehnyt itselleen harjoitusohjelmaa. Salonenkin harjoitteli talvisin jäällä. Siellä hän juoksi 100-400 m:n pituisia vetoja piikkarit jalassa, vaikka lunta saattoi olla jopa puoli metriä.
Muita urheilukirjoituksiani:
Maratoonarin sapuskat ja Christerin välipalaohjeKreiderin työryhmän jättiurakka valmis: Nykykäsityksemme urheilijoiden ravitsemuksestaHyvä kunto tuo älykkyyttäKirsikkajuomaa juoksijoille
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)