*
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.
Lue, pohdi ja ihmettele!
Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.
Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.
Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.
Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.
Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.
Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".
Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.
Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.
Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.
Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.
Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.
Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.
Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".
Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.
Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.
Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.
Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.
Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia?
Tässä Veteraaniurheilija -blogissa keskustellaan vilkkaasti kolesterolista ja statiineista. Nimimerkki "Birdie" on tuottanut niin pitkän, humoristisen, satiirisen ja harkitun kommentin, että se on syytä julkaista kokonaisuudessaan erillisenä kirjoituksena.
Lue, pohdi ja ihmettele!
Tämänkertaisen Birdie-kolumnin aiheena on aina yhtä housuissa poltteleva kysymys siitä kuka saa ja kuka ei, ja mikä paikka ruumiissa oikein onkaan kovana. Jotta jommankumman lukijani etenemä jaardimäärä ei olisi aivan yhtä hengästyttävä kuin Pittsburgh Steelersin puolustuksen linjamiehen James Harrisonin juoksu vuoden 2009 helmikuun Super Bowl finaalissa, niin aloitan opettavaisen tarinani vaatimattomasti lähellä New Jerseyn Lindenin lentokenttää seisovasta Merck-lääkeyhtiön punatiilisestä tutkimuslaboratoriosta.
Tämähän on nimittäin se pahamaineninen linnake josta niin monet elintoimintojamme salpaavat lamauttimet ovat alun perin lähtöisin. Lääketehtaan tutkimuslaboratoriohan on yleisen määritelmän mukaan sellainen paikka, jossa on paljon koeputkia, testilaitteita ja kahdenlaisia laboratoriorottia.
Toiset laboratoriorotat ovat monipuolista sekaravintoa syöviä söpöjä hyvähampaisia jyrsijöitä, ja ne toiset laboratoriorotat ovat taas pavunituja ja soijarouhetta popsivia liberaaleja, jotka hämmästyttävästi muistuttavat normaaleja ihmisiä, mutta joilta puuttuvat kaikki sosiaaliset taidot sekä kyky nähdä asioiden laajempia kokonaisuuksia. Näitä jälkimmäisiä putkinäköisiä laboratoriorottia kutsumme jatkossa erotuksen vuoksi lyhyesti vain koeputkirotiksi.
Akateemisen koulutuksen saaneet koeputkirotat usein joutuivat laboratorion ulkopuolella huomaamaan, että heillä ei käy niin sanotusti flaksi. Taloustieteestä tuttua suhteellisen kilpailuedun käsitettä soveltaen he tajusivat että oma asema kilpailussa paranee mikäli muiden asema vastaavasti huononee.
Jos eläisimme vielä 1900-luvulla itsenäisessä sivistysvaltiossa, voisin kirjoittaa että koeputkirottia huolestutti se että lihansyöjämies vie naiset, mutta näinä homoliberaaleina aikoina tuollainen tokaisu olisi syrjintää ja veisi vankilaan.
Monivuotisen yliopistokoulutuksen saaneet koeputkirotat keksivät nopeasti että testosteroni auttaa vipuvoiman ylläpitämisessä, joten tuollainen saastainen hormoni piti toki saada kastroitua pois kilpailijoilta. Kaukana ovat siis ajat jolloin kyläjuhlissa syötiin sonnin kiveksiä, ja vain pölyisistä historiankirjoista löytyy mainintoja Pariisista vuonna 1889 alkaneesta maniasta, jolloin lääkäritkin määräilivät kilvan kivesuutetta "elämän eliksiirinä".
Mutta lopulta koeputkirotat keksivät, että juuri kolesteroli oli se aine josta testosteroni ja muutkin steroidihormonit kehossa syntetisoituvat, joten enää piti tajuta keino miten tuo piristävä elintoiminto saataisiin lamautettua. Tässä kohtaa New Jerseyn tiedepiirien onneksi kuvaan astui mukaan opiskelijavaihdot ja yritysvakoilu.
Viisaat ja terveet japanilaiset olivat nimittäin havainneet että homeista riisiä syöneet ihmiset tulivat kipeiksi ja kalpeiksi, mutta amerikkalaiset heti tajusivat että tässähän oli ainesta "lääkkeeksi". Merck-yhtiön johtokunnassa pomot hieroivat karvaisia käsiään, ja kilpajuoksu pilaantuneen ruoan hyödyntämiseksi oli virallisesti alkanut.
Hieman aineen molekyylirakennetta tutkimalla havaitsee selvästi että veijarihan on tietenkin 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin estäjä, jota jostain käsittämättömästä syystä alettiin nimittää pelkästään statiiniksi. Tuo kaiken selventävä kemiallinen termihän olisi nimittäin paljastanut kaikille, että aine estää myös erään toisen tärkeän kehon komponentin toiminnan, ja tässä juuri piilee se kuuluisa villakoiran ydin.
Kuten kaikki valelääkärit tietävät, kilpaileva esto on lääkkeiden vaikutuksen olennaisin mekanismi. Kaikkia homolakeja uhmaten Birdie selittää tämän asian tällä kertaa ravintolavertauksen avulla. Ajatellaanpa että komea alfauros iskee baarissa silmänsä kahteen henkisesti kauniiseen ja muodollisesti pätevään naaraaseen, joista kuitenkin toinen on oikeasti pihtari ja toinen on halkeamaisillaan himosta. Tällaiset syvälliset luonteenpiirteet peittyvät kuitenkin näkyvistä hyvin maalatun pintakerroksen alle, joka pihtarilla sattuu olemaan tyrkky ja sillä himokkaalla taas astetta ujompi. Kun alfauros siis lopulta luulee langenneensa loveen eli tyrkkyyn, lovi jääkin itse asiassa saamatta.
Kilpaileva esto siis tarkoittaa, että tuote antaa ymmärtää mutta ei ymmärrä antaa. Lääkkeiden molekyylimaailmassa periaate on tietenkin täysin sama, ja niin sanotut luonnolliset statiinit kuten lovastatiini ja simvastatiini näyttävät kaukaa katsottuna aivan kolesterolilta jopa noin 400:n daltonin molekyylikokoa myöten, ja läheltä katsottuna taas niiden lonkero muistuttaa 3-hydroksi-3-metyyliglutaryyli-koentsyymi-A-reduktaasin tarttumalonkeroita, mutta itse aineet eivät hoida kummankaan hommeleita loppuun saakka, vaan homma menee täysin reisille.
Tämän tupla-cameo-roolin merkityksen ymmärtäminen on muuten olennaisen tärkeää, jotta jompikumpi lukijani huomaa projektin todellisen kierouden. Jo ennen kuin lovastatiinia ja simvastatiinia alettiin edes kehitellä, oli nimittäin todistettu että ylimääräinen kolesteroli itsessään estää kolesterolin syntetisointia, jotta arvot eivät voisi kohota liian suuriksi. Ainoastaan viallinen maksa, kuten esimerkiksi lääkkeillä ylirasitettu maksa, ei pysty tähän itsesäätelyyn.
Kun siis simvastatiinia popsii tarpeeksi monta vuotta, se tulee lopulta jossain vaiheessa jopa tarpeelliseksi. Tätä voi jo todellakin kutsua ennakoivaksi lääkinnäksi. Tämän ennakoinnin lisäksi statiineilla on myös ajallisesti nopeammin vaikuttava toimintamekanismi, josta Birdien hienostelevampi puolisko voisi sanoa että kyseessä on myopatia, mutta savolaisittain sanoen kerronpahan vain että statiinit aiheuttavat "kippuu ja kolotusta".
Terminologiaa kannattaa vielä selventää sen verran, että kyseessä ei siis ole mikään yllättävä sivuvaikutus, vaan lääkkeen farmakologisesta toiminnasta johtuva salpausprosessi, johon liittyy olennaisesti aine nimeltä koentsyymi Q10 eli lyhyesti sanottuna ubikinoni. Tämäkin molekyyli ihmiskropan sisältä oli muuten keksitty samaisessa punatiilisessä rakennuksessa New Jerseyssä, ja Merck-yhtiö jopa haki patenttia yhdistelmätuotteelle jossa olisi sekä statiinia että ubikinonia, mutta tämähän olisi toki ollut kaupallinen itsemurha koska salajuoni olisi paljastunut.
Jotta turvallinen maine olisi pelastettu, myytävästä lääkeaineesta ei siis voinut tehdä turvallisempaa. Joidenkin raporttien mukaan varsinkin lovastatiinin aiheuttamat jalkakrampit ja muut kolotukset vielä pahenevat jos onneton uhri käyttää niasiinia, jonka jotkut sivistyneet tuntevat myös nimellä B3-vitamiini. Mikäli jompikumpi lukijoistani ei juuri tällä hetkellä satu muistamaan mistä B3-vitamiinia saadaan, niin kerron sen tässä lyhyesti: lihasta.
Toistan asian vielä varmuuden välttämiseksi: niasiinia saadaan kaikesta mikä näyttää vähänkin lihalta eli siis possun paistista, lohifileestä, maksalaatikosta ja kaiken lisäksi vielä hiivasta eli sitä kautta oluesta. On siis täysin mahdollista että kaikenlainen terveellinen syöminen entisestään pahentaa uhrin olotiloja ja vapinoita. Siispä kun ensi kerralla tunget suuhusi punaisia, keltaisia tai sinisiä pillereitä, niin Birdie kehottaa uhreja suureen varovaisuuteen, ja tarkistamaan ainakin pölyisistä lääketieteen salaliitto-opuksista etteivät puristeesi vain ole kasvissyöjien keksintöä.
Voit tietenkin tukeutua uudempaankin tietouteen ja lukea jatkossakin Birdien paljastuksia Merck-yhtiön salaisista kellareista.
Näin saimme nauttia Birdien paljastavasta tarinoinnista tällä kertaa. Olennainen kysymys kuuluu: Haluatteko lukea lisää paljastuksia?
