*
Talvilomalla oli aikaa kehitellä yhtä hyvin yksinkertaista ajatuskuviota. Rohkeuden puutteesta minua ei voi syyttää, sillä aion nyt paljastaa teille hyvin yksinkertaisen ajatuskuvion. Ajatuskuvioon liittyy erehtymisen mahdollisuus, mikä tietenkin on kiusallista. Mikäli ajatuskuvioni on oikeansuuntainen, silloin ratkaisu maailmanlaajuiseen lihavuusepidemiaan on löytymässä.
Silläkin uhalla, että aiotte tehdä minusta naurunalaisen, paljastan nyt ajatuskuvioni. Ja muistakaa nauru pidentää ikää.
Ajatuskuvio on seuraava:
Insuliini sitoo energiaa, eli jos aiot laihtua (vapauttaa energiavarastojasi!), sinun pitää välttää insuliinin nousua.
Yksinkertainen selitys ajatuskuviolle
Keskusteluissa diabeetikkolasten (tyypin 1 diabetes) vanhempien kanssa teimme aika yllättävänkin havainnon. Diabetes ja lihavuus kulkee yleensä käsi kädessä, mutta diabeteksesta kärsivä lapsi on monesti hyvin laiha, heikko ja monin eri tavoin sairasteleva. Kun tämä lapsi saa asianmukaista hoitoa (insuliinia), hän nopeasti tulee normaalipainoiseksi (jopa alkaa lihomaan) ja silminnähden virkistyy. Eli, hoitamattoman diabeetikkolapsen ongelmana ei suinkaan ole lihominen vaan pikemminkin laihuus ja energiatason lasku.
On todennäköisesti niin, että diabeetikkolapsi riutuu mm. sen takia kun hänen haimansa ei enää toimi. Haima ei enää tuota insuliinia, joka vie veressä kiertävää sokeri- ja rasvaenergiaa kudoksiin. Voisiko lihavalla ihmisellä tapahtua sitten niin, että korkea insuliini vie liiankin vilkkaasti energiaravintoaineita verestä kudoksiin päin ja aiheuttaa näin herkästi näläntunteen voimistumisen? Nälkäinen ihminen syö ruokaa, siinä ei taida olla mitään ihmeellistä.
Tiede on osoittanut, että läskivarastomme ei ole mikään passiivinen energiavarasto, vaan rasvasolut reagoivat herkästi elimistössämme vallitsevaan tilanteeseen. Se prosessi mikä voisi "viedä lihavalta ihmiseltä energiaa verestä" (tässä ilmaistaan monimutkainen asia erittäin yksinkertaisesti) on nimeltään lipogeneesi. Se on insuliinin aikaansaama tapahtuma, jossa veren glukoosi muuttuu maksassa triglyseridirasvoiksi. Triglyseridit joutuvat vereen ja siellä niiden ei kuulu olla pitkään (nostavat mm. sydän- ja verisuonisairauksien riskiä), joten triglyseridit varastoidaan elimistömme rasvasoluihin.
Kun rasvasolut vastaanottavat suuria määriä triglyseridejä, ne suurentuvat. Suureen rasvasoluun mahtuu yhä enemmän triglyseridirasvaa. Lihavan ihmisen nauttimat runsaat hiilihydraattimäärät nostavat insuliinin määrää veressä, veressä kiertävä glukoosienergia otetaan talteen vähäisiin glykogeenivarastoihin ja näiden varastojen täyttyessä, yhä enemmän glukoosienergiaa muuntuu triglyseridirasvoiksi, jotka sitten otetaan talteen yhä enemmän paisuviin rasvasoluihin. Paha kierre on valmis!
Miten katkaista tämä ikävä kierre? Joo, esimerkiksi välttämällä suurien hiilihydraattikuormien nauttimista (vähähiilihydraattinen ruokavalio). Kun insuliinia nostattavat hiilihydraatit pidetään kurissa ruokavalion avulla voi vereen tulla energiaa myös rasvavarastoistamme (voimme laihtua). Ja tämä on yksinkertaisen ajatuskuvioni ydinviesti! Vähän hiilihydraatteja nauttiessamme, veressä kiertävä energia koostuu ravinnon mukana tulleesta energiasta, mutta myöskin rasvavarastoistamme vapautuneesta rasvaenergiasta (lipolyysi).
Lihavuusepidemia voitaisiin ratkaista näin yksinkertaisella voimisteluliikkeellä: Aina kun sinulle tarjotaan paljon hiilihydraatteja sisältävää ruokaa ja välipaloja, käännä silloin päätäsi molempiin suuntiin 2-4 kertaa ja sano samalla tomerasti: Ei kiitos! Ja ota iloiten vastaan tarjottavat proteiini- ja rasvapitoiset ruoat. Näin insuliini pysy matalalla tasolla ja energiaa virtaa rasvavarastoistasi vereen tasaiseen tahtiin.
Kehitellään, pohditaan ja tarvittaessa tyrmätään tämä ajatuskuvioni yhdessä tuumin. Pistä kommenttia tulemaan jos asia kiinnostaa.
Kommentoikaa!
Näytetään päivämäärän mukaan lajitellut viestit haulle lihavuus. Lajittele osuvuuden mukaan Näytä kaikki viestit
Näytetään päivämäärän mukaan lajitellut viestit haulle lihavuus. Lajittele osuvuuden mukaan Näytä kaikki viestit
maanantaina, helmikuuta 14, 2011
tiistaina, helmikuuta 01, 2011
Laihduttamisen ABC
**
Kunto- ja terveyslehti 1/2011 on nyt lehtipisteissä. Lehti antaa runsaasti palstatilaa Christer Sundqvistin näkemyksille painonhallinnasta. Käykää hakemassa oma lehtenne! Tilatkaa lehti koko vuodeksi kotiin! Ainoa terveyslehti Suomessa, joka uskaltaa käsitellä asioita monipuolisesti ja rehellisesti?
Tässä valittuja paloja tekstistä, jonka Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist kirjoittivat juuri Sinulle:
HUOMIO! HUOMIO!
On taas se aika vuodesta jolloin moni tuntee tarvetta ryhtyä laihdutuskuurille. Ehkä uudenvuodenlupauksen yllyttämänä, ehkä jonkin televisio-ohjelman, kirjan tai lehtikirjoituksen myötä syntyneen innostuksen jälkeen.
Oletko jo kyllästynyt nälässä kärvistelyyn, laihdutuspillereiden lumo on haihtunut, kevyttuotetarjonta tympäisee, et mene enää täysillä mukaan täysjyvämaailmaan, vaikka liikut – et koe laihtuvasi, kaipaat jo maistuvaa ruokaa… Tuntuuko tutulta? Silloin tämä juttu on juuri sinulle! Tsemppiä!
Miksi suomalaiset lihovat?
Virallinen selitys suomalaisten lihavuudelle on arkiliikunnan väheneminen, me syömme liian suuria ja rasvaisia ruoka-annoksia, edelleenkään emme nauti riittävästi ravintokuituja ja viranomaisten mukaan meidän pitäisi karttaa yksipuolisia muotidieettejä. Anna hetkeksi tilaa toisenlaiselle ajattelulle! Ajattelulle, joka pohjautuu tutkittuun tietoon.
Meillä on Suomessa käytettävissä vertailukelpoista tietoa lihavuuden kehityksestä 1960 –luvulta asti (Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset, KTL:n julkaisuja B3/2002 ; Kansallinen Finriski 2007 –terveystutkimus, KTL:n julkaisuja B 34/2008). Näistä tilastoista on luettavissa, että lihominen alkoi yleistyä Suomessa 1970-luvun alussa, oli kaikkein voimakkainta 1980-luvun alussa ja lisääntyi vuoteen 2002 asti, tasaantuakseen sitten tarpeettoman korkealle tasolle meidän päiviimme asti.
Pohjois-Karjala-projektin myötä nostettu tietoisuus sydän- ja verisuonitaudeista ja terveysvalistus on vähentänyt sydänkuolemia. Onkohan pääosin kyse tehostuneesta hoidosta tai meille tuntemattomista tekijöistä kuten Jussi Huttunen jo vuonna 2003 kirjoitti Duodecimissa otsikolla "Mistä tulet, mihin menet sepelvaltimotauti?"
Sydänkuolemat ovat kuitenkin vähentyneet lihavuuden kustannuksella. Luonnollisesti tuntuu epämukavalta ajatella, että projektin myötä noudatettu ravitsemus- ja diabetesvalistus olisi aiheuttanut suomalaisten lihavuusepidemian.
Mitä tapahtuu jos otamme lähtökohdaksi sen, että pitkään noudatettu ravitsemuspolitiikka on ihmisten lihavuuden pääasiallisena syynä? Minkälainen ruokavalio on meidät mahdollisesti lihavoittanut ja mitä voidaan tarjota tilalle? Siitä tietoa seuraavassa tekstiosuudessa.
Terveystietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, miksi ihmiset lihovat silti?
Voisiko syynä tähän ristiriitaan olla se, että noudatetaan vääränlaisia ruokatapoja, joihin väärä terveysvalistus on ohjannut? Liikkumattomuudella syyllistämisen sijaan olisikin etsittävä syyllistä pitkään noudatetusta ravitsemuslinjauksesta? Amerikantuliaisina saadut ohjeet välttää rasvaa ja syödä paljon hiilihydraatteja, eivät ehkä sittenkään toimineet vaikka niitä kaikkein uskollisimmin juuri Suomessa on taidettu noudattaa.
Parasta mitä ihminen voi terveydelleen tehdä, on päästä eroon ylipainostaan. Pitäisiköhän meidän suomalaisten suhtautua suopeammin lukuisiin onnistuneisiin laihtumiskertomuksiin ja painonhallintatapauksiin (hiilihydraatteja vähentämällä!) ja jättää Itä-Suomen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat norsunluutorneihinsa kököttämään ja tivaamaan sieltä niitä pitkäaikaistutkimuksia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?
Harvardin yliopiston ja muidenkin huippuyliopistojen tutkijat (Ronald Krauss, Frank Hu, Walter Willett, Dariush Mozaffarian, Jeff Volek, Eric Westman jne.) eivät vakuuta rasvateoriaan sitoutuneita suomalaisia terveysviranomaisia, eivätkä innostaa suunnanmuutokseen. Suomessa tarjotaan ainoana keinona lisää liikuntaa, vielä enemmän kevyttuotteita, täysjyvää ja toivottomat tapaukset jonottavat laihdutusleikkaukseen. Onko tällainen jääräpäisyys jo kaistapäisyyttä?
Monen ihmisen lihominen johtuu siitä, ettei kokonaisvaltaisesti oteta huomioon elämän kaikkia osa-alueita. Maistuvan, lisäaineettoman ruoan nauttimisella ja arkiliikunnalla voi aloittaa painonhallintansa, mutta viisautta on ottaa huomioon muutkin tekijät kuin oikeaoppinen ruokailu ja liikunta. Osa meistä on perintötekijöistä johtuen selkeästi taipuvaisempia lihavuuteen kuin toiset. Mieti hetken verran: Jos geenit tekivät sinusta hiukan pyöreämmän kuin toiset, mutta sinulla on edelleen hyvä olo, eikö silloin voida sallia hieman enemmän pyöreyttä ja lipsumista länsimaisesta laihuusasenteesta? Paha ylipaino on tietenkin aina haitaksi, mutta lievä ylipaino saattaa pitemmän päälle olla terveellisempi ratkaisu.
Tutkimukset osoittavat, että stressi ja kiireinen elämäntyyli saattavat altistaa ylipainolle. Huolimaton syöminen saattaa altistaa ylipainolle vain senkin takia, että riittämätön suojaravintoaineiden saanti luo meille tarpeen syödä liian suuria ruoka-annoksia. Korvaamalla osan tärkkelyspitoisista antimista suojaravintoainepitoisilla maitovalmisteilla, kalalla, lihalla, marjoilla, vihanneksilla ja hedelmillä, voidaan pärjätä pienemmillä ruoka-annoksilla.
Riittävä yöuni on terveyden ja painonhallinnan tärkeä kulmakivi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yllättävän yleistä ja saattaa olla syynä kilojen karistamisen vaikeuksiin, sillä laiskasti toimiva kilpirauhanen laskee perusaineenvaihduntaa.
Muistutamme vielä siitä, miten voimakkaasti oma mielemme (psykologiset tekijät) ruokkii meissä ongelmakäyttäytymistä ruokatarjonnan äärellä. Ruoan ahmiminen tai retkahtaminen roskaruoan pariin siitä syystä, että inhoaa itseään, on monen epäonnistuneen laihdutusyrityksen taustatekijöissä.
Miten ruokavaliomme on muuttunut vuosien saatossa?
Jos isoäidin isoäiti tuotaisiin keskelle tyypillistä suomalaista ruokamarkettia, hän saattaisi pitkän tovin ihmetellä mistä hän löytäisi aitoa ruokaa! Kun vertailupohjana on ihmisen koko kehityshistoria, olemme varsin lyhyessä ajassa omaksuneet ihan uudenlaiset ruoanhankintakeinot. Ruokaa ei enää metsästetä ja säilötä kotioloissa vaan ostetaan jopa valmiina ruoka-annoksina suoraan kaupan hyllystä. Tällainen pitkälle jalostettujen ruokien esilletuonti ei olisi ollut mahdollista, ellei niistä pidettäisi ja niitä ostettaisi hyvinkin runsaasti. Olemme tottuneet näihin valmisruokiin ja eineksiin siinä määrin, että niistä on terveystietoisuuden lisäännyttyä, vaikea luopua. Suosittelen kuitenkin jokaista suomalaista sanomaan ei eineksille ja tekemään suursiivouksen jääkaapissa. Syömällä aitoa mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, voimme edistää terveyttämme ja myös hallita painoamme paremmin.
Omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde oli isoäidin isoäidin aikaan 1-2:1, kun suhde nykyään länsimaisessa ravinnossa on keskimäärin 15:1 ja monesti paljon sitä korkeampi. Liiallinen omega-6-rasvahappojen saanti tuottaa elimistössä eräänlaista jatkuvaa matala-asteista tulehdusta, joka vallitsee lihavuudessa, diabeteksessa, masennuksessa ja muissa pitkäaikaissairauksissa. Tilanteen korjaaminen vaatisi omega-6/omega-3-suhteen tasapainottamista esimerkiksi kalaöljyn (vaan ei rypsiöljyn!) tuntuvalla omega-3-rasvahappojen lisäämisellä.
Anna ajatusmaailmassasi sijaa edes hetkeksi pohdinnalle, olisiko lihavuusepidemian taustalla omalta osaltaan nykyaikainen viljapainotteinen ruokavaliomme? Moni on löytänyt viljattomasta ruokavaliosta helpotusta moneen vaivaan ja laihdutuskin on tehokkaampaa leipäkasojen puuttuessa. Voin lämpimästi suositella paluuta isoäidin isoäidin noudattamaan ruokavalioon.
Syömmekö liikaa välipaloja?
Sundqvist väittää, että välipalakulttuurimme on omalta osaltaan lihavoittanut meidät. Keskittymällä nauttimaan 3-4 kertaa päivässä ruokaa lautaselta ja jättämällä lihottavat välipalat pois, voimme painonhallinnan helpottumisen lisäksi tehdä säästöjä ruokalaskussa.
Jos ihan pakko on syödä välipaloja, niin sitten suosittelemme sellaista syötävää, jolla pysyy suolisto mahdollisimman hyvässä kunnossa. Nauti pre- ja probiootteja suolistosi terveydeksi! Ota tavaksi nauttia ravintokuitusi esimerkiksi ravitsevien pähkinöiden ja siementen muodossa. Älä täytä suolistosi tärkkelyspitoisella massalla!
Kansallisen ylipainon syylliseksi parjattu rasva on pääsemässä pois pannasta. Hiilihydraattien määrä/laatu on keskusteluissa.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Eritoten naisten sydän ei siedä liikoja hiilihydraatteja, vaan sairastuu herkästi. Tähän suunnanmuutokseen hiilihydraattien suhteen on päästy pitkään jatkettujen ennakkoluulottomien terveystutkimusten avulla. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä.
Kohtuullinen rasvan saanti yhdessä laadukkaiden proteiinien kanssa on nykyään se keinovalikoima, joka kiinnostaa terveystietoisimpia piirejä. Käytännössä terveen ihmisen on mahdotonta syödä liikaa proteiinia. Rasvan käytössä kehotan noudattamaan maalaisjärkeä. Kun rasva on nyt pääsemässä pois pannasta, se ei tarkoita, että ruvetaan rasvoilla lotraamaan. Harvardin yliopiston viesti on aika selkeä ja sen edessä taipuu vannoutuneinkin maitorasvojen ja muiden eläinrasvojen ystävä: Tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja on tarkkojen tutkimusten mukaan syötävä edelleenkin kohtuudella. Paras terveyttä ja painonhallintaa ylläpitävä tutkimusnäyttö on saatu kalarasvoja ja laadukkaita, vähän käsiteltyjä kasvirasvoja suosimalla. Mutta rasvaa ei enää saa parjata!
Käytännön vinkkejä painonhallintaan ja ateriointiin
- jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Painonhallintaan liittyy paljon yksilöstä riippuvia tekijöitä, joita ei missään ohjeistuksessa voida ottaa täysimääräisenä huomioon. Se vinkki joka on juuri sinulle se kaikkein tärkein, ei mahdollisesti ole yhtä tärkeää jollekin toiselle. Löydä oma tiesi! Kuuntele elimistösi signaaleja!
- syö terveellistä, mahdollisimman vähän teollisesti käsiteltyä aitoa ruokaa.
- usko siihen, että laadukas ruoka pitää hoikkana, vaikka sinulla saattaisikin olla yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisesta
- syö hitaasti, kiireettömästi, ruoasta nauttien
- säilytä maltti ja kohtuus joka tilanteessa
- muista, että teemme jatkuvasti tiedostamattomia valintoja ruoan suhteen (hyviä ja huonoja). Elä niin, että saatat tehdä mahdollisimman usein hyviä valintoja. Huomio: telkkarin ääressä voi istua napostelematta jatkuvasti!
- harrasta sellaista monipuolista liikuntaa joka pitää mielen virkeänä, mutta älä aseta liian korkealle toiveesi liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta
- luovu kaloreiden laskemisesta! Menestykselliseen painonhallintaan riittää kun jätät vähemmälle perunan, pastan, riisin ja leivän. Syö sen sijaan runsaammin vihanneksia, kalaa, lihaa ja marjoja. Luonnollisesti olet jo kauan sitten karsinut ruokavaliostasi makeiset, virvoitusjuomat, sokeriset välipalat ja kevyttuotteet
- proteiini ja rasva pitävät kylläisenä pitempään, eli ota tavaksi syödä proteiinia ja pekonia aamulla, aina jotain laadukasta proteiinin lähdettä (kalaa, lihaa, papuja, maitotuotteita, kananmunia) lounaalla ja päivällisellä
- tee muutoksia ruokavalioosi vaiheittain
- mieti onko sinulla todellakin nälkä
- tee aina lista ruokaostoksille mennessäsi ja noudata listaa mielihaluista tai tarjouksista huolimatta
- älä mene nälkäisenä ruokakauppaan
- pidä ruokapäiväkirjaa
- älä koskaan päästä nälkää hirmuiseksi. Jos aterioinnin jälkeen tulee nälkä jo 1-2 tunnin kuluttua, syö seuraavalla kerralla hieman suurempi annos proteiinia ja rasvaa. Normaalia on, että nälkä pysyy loitolla 3-5 tuntia
- opettele valmistamaan ruokaa ihan itse kotona
- valmistaudu etukäteen erikoistapahtumia varten (juhlat, ravintolaillalliset, kovan kiireen täyttämät päivät)
- syö riittävästi ja säännöllisesti oman ateriarytmisi mukaisesti. Onni saattaa löytyä yhtä hyvin ruokailusta 5-8 kertaa päivässä kuin 2-3 kertaa tapahtuneessa ruokailussa. Vain sinä itse tiedät, mikä rytmi sopii sinulle parhaiten
- kiinnostu omasta terveydestäsi niin paljon, että mahdollinen ylipaino ja sen torjunta on sinun ykkösprojektisi vuonna 2011
Lähde: Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist. Painonhallinnan aakkoset. Kunto- ja terveyslehti 1: 40-45, 2011
Kunto- ja terveyslehti 1/2011 on nyt lehtipisteissä. Lehti antaa runsaasti palstatilaa Christer Sundqvistin näkemyksille painonhallinnasta. Käykää hakemassa oma lehtenne! Tilatkaa lehti koko vuodeksi kotiin! Ainoa terveyslehti Suomessa, joka uskaltaa käsitellä asioita monipuolisesti ja rehellisesti?
Tässä valittuja paloja tekstistä, jonka Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist kirjoittivat juuri Sinulle:
HUOMIO! HUOMIO!
On taas se aika vuodesta jolloin moni tuntee tarvetta ryhtyä laihdutuskuurille. Ehkä uudenvuodenlupauksen yllyttämänä, ehkä jonkin televisio-ohjelman, kirjan tai lehtikirjoituksen myötä syntyneen innostuksen jälkeen.
Oletko jo kyllästynyt nälässä kärvistelyyn, laihdutuspillereiden lumo on haihtunut, kevyttuotetarjonta tympäisee, et mene enää täysillä mukaan täysjyvämaailmaan, vaikka liikut – et koe laihtuvasi, kaipaat jo maistuvaa ruokaa… Tuntuuko tutulta? Silloin tämä juttu on juuri sinulle! Tsemppiä!
Miksi suomalaiset lihovat?
Virallinen selitys suomalaisten lihavuudelle on arkiliikunnan väheneminen, me syömme liian suuria ja rasvaisia ruoka-annoksia, edelleenkään emme nauti riittävästi ravintokuituja ja viranomaisten mukaan meidän pitäisi karttaa yksipuolisia muotidieettejä. Anna hetkeksi tilaa toisenlaiselle ajattelulle! Ajattelulle, joka pohjautuu tutkittuun tietoon.
Meillä on Suomessa käytettävissä vertailukelpoista tietoa lihavuuden kehityksestä 1960 –luvulta asti (Terveys 2000 -tutkimuksen perustulokset, KTL:n julkaisuja B3/2002 ; Kansallinen Finriski 2007 –terveystutkimus, KTL:n julkaisuja B 34/2008). Näistä tilastoista on luettavissa, että lihominen alkoi yleistyä Suomessa 1970-luvun alussa, oli kaikkein voimakkainta 1980-luvun alussa ja lisääntyi vuoteen 2002 asti, tasaantuakseen sitten tarpeettoman korkealle tasolle meidän päiviimme asti.
Pohjois-Karjala-projektin myötä nostettu tietoisuus sydän- ja verisuonitaudeista ja terveysvalistus on vähentänyt sydänkuolemia. Onkohan pääosin kyse tehostuneesta hoidosta tai meille tuntemattomista tekijöistä kuten Jussi Huttunen jo vuonna 2003 kirjoitti Duodecimissa otsikolla "Mistä tulet, mihin menet sepelvaltimotauti?"
Sydänkuolemat ovat kuitenkin vähentyneet lihavuuden kustannuksella. Luonnollisesti tuntuu epämukavalta ajatella, että projektin myötä noudatettu ravitsemus- ja diabetesvalistus olisi aiheuttanut suomalaisten lihavuusepidemian.
Mitä tapahtuu jos otamme lähtökohdaksi sen, että pitkään noudatettu ravitsemuspolitiikka on ihmisten lihavuuden pääasiallisena syynä? Minkälainen ruokavalio on meidät mahdollisesti lihavoittanut ja mitä voidaan tarjota tilalle? Siitä tietoa seuraavassa tekstiosuudessa.
Terveystietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan, miksi ihmiset lihovat silti?
Voisiko syynä tähän ristiriitaan olla se, että noudatetaan vääränlaisia ruokatapoja, joihin väärä terveysvalistus on ohjannut? Liikkumattomuudella syyllistämisen sijaan olisikin etsittävä syyllistä pitkään noudatetusta ravitsemuslinjauksesta? Amerikantuliaisina saadut ohjeet välttää rasvaa ja syödä paljon hiilihydraatteja, eivät ehkä sittenkään toimineet vaikka niitä kaikkein uskollisimmin juuri Suomessa on taidettu noudattaa.
Parasta mitä ihminen voi terveydelleen tehdä, on päästä eroon ylipainostaan. Pitäisiköhän meidän suomalaisten suhtautua suopeammin lukuisiin onnistuneisiin laihtumiskertomuksiin ja painonhallintatapauksiin (hiilihydraatteja vähentämällä!) ja jättää Itä-Suomen yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijat norsunluutorneihinsa kököttämään ja tivaamaan sieltä niitä pitkäaikaistutkimuksia vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?
Harvardin yliopiston ja muidenkin huippuyliopistojen tutkijat (Ronald Krauss, Frank Hu, Walter Willett, Dariush Mozaffarian, Jeff Volek, Eric Westman jne.) eivät vakuuta rasvateoriaan sitoutuneita suomalaisia terveysviranomaisia, eivätkä innostaa suunnanmuutokseen. Suomessa tarjotaan ainoana keinona lisää liikuntaa, vielä enemmän kevyttuotteita, täysjyvää ja toivottomat tapaukset jonottavat laihdutusleikkaukseen. Onko tällainen jääräpäisyys jo kaistapäisyyttä?
Monen ihmisen lihominen johtuu siitä, ettei kokonaisvaltaisesti oteta huomioon elämän kaikkia osa-alueita. Maistuvan, lisäaineettoman ruoan nauttimisella ja arkiliikunnalla voi aloittaa painonhallintansa, mutta viisautta on ottaa huomioon muutkin tekijät kuin oikeaoppinen ruokailu ja liikunta. Osa meistä on perintötekijöistä johtuen selkeästi taipuvaisempia lihavuuteen kuin toiset. Mieti hetken verran: Jos geenit tekivät sinusta hiukan pyöreämmän kuin toiset, mutta sinulla on edelleen hyvä olo, eikö silloin voida sallia hieman enemmän pyöreyttä ja lipsumista länsimaisesta laihuusasenteesta? Paha ylipaino on tietenkin aina haitaksi, mutta lievä ylipaino saattaa pitemmän päälle olla terveellisempi ratkaisu.
Tutkimukset osoittavat, että stressi ja kiireinen elämäntyyli saattavat altistaa ylipainolle. Huolimaton syöminen saattaa altistaa ylipainolle vain senkin takia, että riittämätön suojaravintoaineiden saanti luo meille tarpeen syödä liian suuria ruoka-annoksia. Korvaamalla osan tärkkelyspitoisista antimista suojaravintoainepitoisilla maitovalmisteilla, kalalla, lihalla, marjoilla, vihanneksilla ja hedelmillä, voidaan pärjätä pienemmillä ruoka-annoksilla.
Riittävä yöuni on terveyden ja painonhallinnan tärkeä kulmakivi. Kilpirauhasen vajaatoiminta on yllättävän yleistä ja saattaa olla syynä kilojen karistamisen vaikeuksiin, sillä laiskasti toimiva kilpirauhanen laskee perusaineenvaihduntaa.
Muistutamme vielä siitä, miten voimakkaasti oma mielemme (psykologiset tekijät) ruokkii meissä ongelmakäyttäytymistä ruokatarjonnan äärellä. Ruoan ahmiminen tai retkahtaminen roskaruoan pariin siitä syystä, että inhoaa itseään, on monen epäonnistuneen laihdutusyrityksen taustatekijöissä.
Miten ruokavaliomme on muuttunut vuosien saatossa?
Jos isoäidin isoäiti tuotaisiin keskelle tyypillistä suomalaista ruokamarkettia, hän saattaisi pitkän tovin ihmetellä mistä hän löytäisi aitoa ruokaa! Kun vertailupohjana on ihmisen koko kehityshistoria, olemme varsin lyhyessä ajassa omaksuneet ihan uudenlaiset ruoanhankintakeinot. Ruokaa ei enää metsästetä ja säilötä kotioloissa vaan ostetaan jopa valmiina ruoka-annoksina suoraan kaupan hyllystä. Tällainen pitkälle jalostettujen ruokien esilletuonti ei olisi ollut mahdollista, ellei niistä pidettäisi ja niitä ostettaisi hyvinkin runsaasti. Olemme tottuneet näihin valmisruokiin ja eineksiin siinä määrin, että niistä on terveystietoisuuden lisäännyttyä, vaikea luopua. Suosittelen kuitenkin jokaista suomalaista sanomaan ei eineksille ja tekemään suursiivouksen jääkaapissa. Syömällä aitoa mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa, voimme edistää terveyttämme ja myös hallita painoamme paremmin.
Omega-6/omega-3-rasvahappojen suhde oli isoäidin isoäidin aikaan 1-2:1, kun suhde nykyään länsimaisessa ravinnossa on keskimäärin 15:1 ja monesti paljon sitä korkeampi. Liiallinen omega-6-rasvahappojen saanti tuottaa elimistössä eräänlaista jatkuvaa matala-asteista tulehdusta, joka vallitsee lihavuudessa, diabeteksessa, masennuksessa ja muissa pitkäaikaissairauksissa. Tilanteen korjaaminen vaatisi omega-6/omega-3-suhteen tasapainottamista esimerkiksi kalaöljyn (vaan ei rypsiöljyn!) tuntuvalla omega-3-rasvahappojen lisäämisellä.
Anna ajatusmaailmassasi sijaa edes hetkeksi pohdinnalle, olisiko lihavuusepidemian taustalla omalta osaltaan nykyaikainen viljapainotteinen ruokavaliomme? Moni on löytänyt viljattomasta ruokavaliosta helpotusta moneen vaivaan ja laihdutuskin on tehokkaampaa leipäkasojen puuttuessa. Voin lämpimästi suositella paluuta isoäidin isoäidin noudattamaan ruokavalioon.
Syömmekö liikaa välipaloja?
Sundqvist väittää, että välipalakulttuurimme on omalta osaltaan lihavoittanut meidät. Keskittymällä nauttimaan 3-4 kertaa päivässä ruokaa lautaselta ja jättämällä lihottavat välipalat pois, voimme painonhallinnan helpottumisen lisäksi tehdä säästöjä ruokalaskussa.
Jos ihan pakko on syödä välipaloja, niin sitten suosittelemme sellaista syötävää, jolla pysyy suolisto mahdollisimman hyvässä kunnossa. Nauti pre- ja probiootteja suolistosi terveydeksi! Ota tavaksi nauttia ravintokuitusi esimerkiksi ravitsevien pähkinöiden ja siementen muodossa. Älä täytä suolistosi tärkkelyspitoisella massalla!
Kansallisen ylipainon syylliseksi parjattu rasva on pääsemässä pois pannasta. Hiilihydraattien määrä/laatu on keskusteluissa.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Eritoten naisten sydän ei siedä liikoja hiilihydraatteja, vaan sairastuu herkästi. Tähän suunnanmuutokseen hiilihydraattien suhteen on päästy pitkään jatkettujen ennakkoluulottomien terveystutkimusten avulla. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä.
Kohtuullinen rasvan saanti yhdessä laadukkaiden proteiinien kanssa on nykyään se keinovalikoima, joka kiinnostaa terveystietoisimpia piirejä. Käytännössä terveen ihmisen on mahdotonta syödä liikaa proteiinia. Rasvan käytössä kehotan noudattamaan maalaisjärkeä. Kun rasva on nyt pääsemässä pois pannasta, se ei tarkoita, että ruvetaan rasvoilla lotraamaan. Harvardin yliopiston viesti on aika selkeä ja sen edessä taipuu vannoutuneinkin maitorasvojen ja muiden eläinrasvojen ystävä: Tyydyttyneitä eläinperäisiä rasvoja on tarkkojen tutkimusten mukaan syötävä edelleenkin kohtuudella. Paras terveyttä ja painonhallintaa ylläpitävä tutkimusnäyttö on saatu kalarasvoja ja laadukkaita, vähän käsiteltyjä kasvirasvoja suosimalla. Mutta rasvaa ei enää saa parjata!
Käytännön vinkkejä painonhallintaan ja ateriointiin
- jokainen ihminen on ainutlaatuinen yksilö. Painonhallintaan liittyy paljon yksilöstä riippuvia tekijöitä, joita ei missään ohjeistuksessa voida ottaa täysimääräisenä huomioon. Se vinkki joka on juuri sinulle se kaikkein tärkein, ei mahdollisesti ole yhtä tärkeää jollekin toiselle. Löydä oma tiesi! Kuuntele elimistösi signaaleja!
- syö terveellistä, mahdollisimman vähän teollisesti käsiteltyä aitoa ruokaa.
- usko siihen, että laadukas ruoka pitää hoikkana, vaikka sinulla saattaisikin olla yksittäisiä esimerkkejä päinvastaisesta
- syö hitaasti, kiireettömästi, ruoasta nauttien
- säilytä maltti ja kohtuus joka tilanteessa
- muista, että teemme jatkuvasti tiedostamattomia valintoja ruoan suhteen (hyviä ja huonoja). Elä niin, että saatat tehdä mahdollisimman usein hyviä valintoja. Huomio: telkkarin ääressä voi istua napostelematta jatkuvasti!
- harrasta sellaista monipuolista liikuntaa joka pitää mielen virkeänä, mutta älä aseta liian korkealle toiveesi liikunnan laihduttavasta vaikutuksesta
- luovu kaloreiden laskemisesta! Menestykselliseen painonhallintaan riittää kun jätät vähemmälle perunan, pastan, riisin ja leivän. Syö sen sijaan runsaammin vihanneksia, kalaa, lihaa ja marjoja. Luonnollisesti olet jo kauan sitten karsinut ruokavaliostasi makeiset, virvoitusjuomat, sokeriset välipalat ja kevyttuotteet
- proteiini ja rasva pitävät kylläisenä pitempään, eli ota tavaksi syödä proteiinia ja pekonia aamulla, aina jotain laadukasta proteiinin lähdettä (kalaa, lihaa, papuja, maitotuotteita, kananmunia) lounaalla ja päivällisellä
- tee muutoksia ruokavalioosi vaiheittain
- mieti onko sinulla todellakin nälkä
- tee aina lista ruokaostoksille mennessäsi ja noudata listaa mielihaluista tai tarjouksista huolimatta
- älä mene nälkäisenä ruokakauppaan
- pidä ruokapäiväkirjaa
- älä koskaan päästä nälkää hirmuiseksi. Jos aterioinnin jälkeen tulee nälkä jo 1-2 tunnin kuluttua, syö seuraavalla kerralla hieman suurempi annos proteiinia ja rasvaa. Normaalia on, että nälkä pysyy loitolla 3-5 tuntia
- opettele valmistamaan ruokaa ihan itse kotona
- valmistaudu etukäteen erikoistapahtumia varten (juhlat, ravintolaillalliset, kovan kiireen täyttämät päivät)
- syö riittävästi ja säännöllisesti oman ateriarytmisi mukaisesti. Onni saattaa löytyä yhtä hyvin ruokailusta 5-8 kertaa päivässä kuin 2-3 kertaa tapahtuneessa ruokailussa. Vain sinä itse tiedät, mikä rytmi sopii sinulle parhaiten
- kiinnostu omasta terveydestäsi niin paljon, että mahdollinen ylipaino ja sen torjunta on sinun ykkösprojektisi vuonna 2011
Lähde: Kalle Kotiranta ja Christer Sundqvist. Painonhallinnan aakkoset. Kunto- ja terveyslehti 1: 40-45, 2011
maanantaina, tammikuuta 31, 2011
Ruokarevoluutio
**
Ruotsalainen ruokatohtori "kostdoktorn" Andreas Eenfeldt on julkaissut kirjan nimeltään Matrevolutionen. Kirjan nimessä esiintyy sana evoluutio (punaisella) ja revoluutio. Kyseessä on kirja ruokavalistuksen vallankumouksesta, jossa haetaan vaikutteita myös ihmisen evoluutiosta.
Minä pidin Eenfeldtin kirjasta. Se on poikkeuksellisen huolellisesti kirjoitettu. Se pyrkii monin esimerkein tuomaan esille sen seikan, että lihavuus- ja diabetesepidemia on saanut niin merkittävät mittasuhteet sen takia kun syömme ihmiselle huonosti sopivaa ruokaa. Eenfeldt sanoo sen suoraan: Jos syöt päinvastoin kuin viranomaiset suosittelevat, voit tervehtyä ja pysyä hoikkana.
Eenfeldtin mukaan tervehdymme jos syömme vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Hän varoo leimautumasta liiaksi LCHF -jengiläiseksi (LCHF = low-carb high-fat, vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa) ja ottaa kirjassaan sopivasti välimatkaa häneen, joka Ruotsissa aloitti ruokavallankumouksen, Annika Dahlqvist. Eenfeldt korostaa olevansa nimenomaan vähähiilihydraattisen linjauksen puolustaja. Hän ei pidä tiukoista ruokavaliomalleista vaan pyrkii rentouteen. Hänen mielestään ruokavalio on terveellistä kun siinä on mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelyspitoisia kasviksia. Meidän pitää syödä aitoa ruokaa. Kakenlaiset kevyttuotteet ja prosessoidut elintarvikkeet saavat ansaitsemansa tuomion. Rasva ei tapa. Rasvasta tehtiin pahaa poliittisista syistä.
Minä näen kirjassa runsaasti vaikutteita Gary Taubesin ajatusmaailmasta, mutta toki Eenfeldt kykenee myös itsenäiseen ajatteluun. Hän käyttää loistavan iskevää retoriikkaa suhtautumisessaan vääräoppiseen nykyiseen diabetesvalistukseen. Hän ei millään voi ymmärtää miten sokeritautia hoidetaan runsailla sokeriannoksilla ja vetää pisteet kotiin paljastaessaan miten huteralla jalustalla nykyinen virallinen diabetesvalistus lepää. Järjettömän valistuksen tarkoituksena on ilmeisesti tuottaa mahdollisimman paljon voittoa lääketeollisuudelle. Ihmisten tervehtyminen on toissijainen tehtävä.
Eenfeldt pyytää meitä nauttimaan laadukkaasta ruoasta: lihaa, kalaa, maanpäällisiä kasviksia ja luonnollisia rasvoja (kuten esim. voi). Meidän pitää välttää: sokeria ja tärkkelyspitoisia ruokia (kuten esim. leipää, pastaa, riisiä ja perunaa). Syö sen verran kuin tuntuu hyvältä! Syö sellaista ruokaa, jota ihminen on syönyt miljoonia vuosia. Sellaiseen ruokaan olemme sopeutuneet.
Kirjaa ollaan kääntämässä suomen kielelle. Palataan kirjan sisältöön silloin uudemman kerran.
Lähde: Andreas Eenfeldt. Matrevolutionen - Ät dig frisk med riktig mat. Bonnier Fakta, 2011
Ruotsalainen ruokatohtori "kostdoktorn" Andreas Eenfeldt on julkaissut kirjan nimeltään Matrevolutionen. Kirjan nimessä esiintyy sana evoluutio (punaisella) ja revoluutio. Kyseessä on kirja ruokavalistuksen vallankumouksesta, jossa haetaan vaikutteita myös ihmisen evoluutiosta.
Minä pidin Eenfeldtin kirjasta. Se on poikkeuksellisen huolellisesti kirjoitettu. Se pyrkii monin esimerkein tuomaan esille sen seikan, että lihavuus- ja diabetesepidemia on saanut niin merkittävät mittasuhteet sen takia kun syömme ihmiselle huonosti sopivaa ruokaa. Eenfeldt sanoo sen suoraan: Jos syöt päinvastoin kuin viranomaiset suosittelevat, voit tervehtyä ja pysyä hoikkana.
Eenfeldtin mukaan tervehdymme jos syömme vähemmän hiilihydraatteja ja enemmän rasvaa. Hän varoo leimautumasta liiaksi LCHF -jengiläiseksi (LCHF = low-carb high-fat, vähän hiilihydraatteja ja paljon rasvaa) ja ottaa kirjassaan sopivasti välimatkaa häneen, joka Ruotsissa aloitti ruokavallankumouksen, Annika Dahlqvist. Eenfeldt korostaa olevansa nimenomaan vähähiilihydraattisen linjauksen puolustaja. Hän ei pidä tiukoista ruokavaliomalleista vaan pyrkii rentouteen. Hänen mielestään ruokavalio on terveellistä kun siinä on mahdollisimman vähän sokeria ja tärkkelyspitoisia kasviksia. Meidän pitää syödä aitoa ruokaa. Kakenlaiset kevyttuotteet ja prosessoidut elintarvikkeet saavat ansaitsemansa tuomion. Rasva ei tapa. Rasvasta tehtiin pahaa poliittisista syistä.
Minä näen kirjassa runsaasti vaikutteita Gary Taubesin ajatusmaailmasta, mutta toki Eenfeldt kykenee myös itsenäiseen ajatteluun. Hän käyttää loistavan iskevää retoriikkaa suhtautumisessaan vääräoppiseen nykyiseen diabetesvalistukseen. Hän ei millään voi ymmärtää miten sokeritautia hoidetaan runsailla sokeriannoksilla ja vetää pisteet kotiin paljastaessaan miten huteralla jalustalla nykyinen virallinen diabetesvalistus lepää. Järjettömän valistuksen tarkoituksena on ilmeisesti tuottaa mahdollisimman paljon voittoa lääketeollisuudelle. Ihmisten tervehtyminen on toissijainen tehtävä.
Eenfeldt pyytää meitä nauttimaan laadukkaasta ruoasta: lihaa, kalaa, maanpäällisiä kasviksia ja luonnollisia rasvoja (kuten esim. voi). Meidän pitää välttää: sokeria ja tärkkelyspitoisia ruokia (kuten esim. leipää, pastaa, riisiä ja perunaa). Syö sen verran kuin tuntuu hyvältä! Syö sellaista ruokaa, jota ihminen on syönyt miljoonia vuosia. Sellaiseen ruokaan olemme sopeutuneet.
Kirjaa ollaan kääntämässä suomen kielelle. Palataan kirjan sisältöön silloin uudemman kerran.
Lähde: Andreas Eenfeldt. Matrevolutionen - Ät dig frisk med riktig mat. Bonnier Fakta, 2011
keskiviikkona, tammikuuta 05, 2011
Kunniallinen perääntymistie
**
Olen miettinyt yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta:
Miten voisimme mahdollistaa, että maamme johtavat terveysviranomaiset siirtyisivät kannattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota?
Onko yhtenä mahdollisuutena se, että saatamme häpeään terveysviranomaistemme terveyden alalla saavutetut meriitit? Lähtisimmekö etsimään roppakaupalla kummallisia lausuntoja kevyttuotteiden ihannoinnista, rotanmyrkyistä, joilla myös voi laihtua, aika lailla ylimitoitetusta Pohjois-Karjala -projektin ylistyksestä tai järkyttävän itsepintaisesti toteutetusta rasvakammosta?
Tämä on tietenkin yksi mahdollisuus. Mutta miltä kuulostaisi omalla kohdallasi, jos mahdollinen elämäntyösi tieteen ja terveyden saralla poljettaisiin lokaan? Paljastettaisiin kaikki se roina mitä suustasi on elämäsi aikana lähtenyt, mitä ihmeellisyyksiä kynäsi tai näppäimistösi on elämäsi aikana tuottanut? Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Ehkä parempi tie olisi tämä:
Annetaan terveysviranomaisillemme kunniallinen perääntymistie.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä. Eräässä Itä-Suomen yliopistossa jaksetaan sinnikkäästi puolustaa vanhakantaisia käsityksiä, joista sankoin joukoin luovutaan eri puolilla maailmaa.
Eikö olisi parempi, että antaisimme terveysviranomaisillemme mahdollisuuden kunnialliseen perääntymiseen tässä käsityksessä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Tätä minun ylläpitämää, Suomen suosituinta terveysblogia (nöyrä kiitos!), luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti. Eiköhän me anneta tässä tavallisten suomalaisten suosimassa terveysblogissa mahdollisuus terveysviranomaisillemme lausua rehellinen käsityksensä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista?
Lähetän avoimen kirjeen maamme johtaville terveysviranomaisille. Annan heille mahdollisuuden luopua kertaheitolla historiallisesta painolastista. Heiltä ei vaadita mitään meriselityksiä konsensuksesta, kompromisseista vuosien varrella, tietoja mahdollisista sponsoreiden suosimisista jne. Kysyn heiltä vain käsitystä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista ja onko mitään estettä sille, että tätä ruokavaliota voitaisiin suositella noudatettavaksi lihavuusepidemiamme torjumisessa.
Odotamme malttamattomina vastausta terveysviranomaisiltamme. Etsimme kunniallista perääntymistietä terveysviranomaisillemme heidän käsityksessään vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Pöhköä on vastustaa esimerkiksi tällaista terveysnäyttöä:
Asiakaspalautteita (käytössä vähähiilihydraattinen ruokavalio)
Hyvä meno on päällä ja tämäkin ilosanoma leviää suvun keskuudessa kuin kulovalkea. Kaksi poikaani on jo aloittanut ja tuttavapiiri on kyselyasteella. Poikani appi on muuten laihduttanut tällä menetelmällä kolmessa kuukaudessa 15 kg. Mikään dieetti ei ole aikaisemmin purrut. Mikä parasta veren sokeriarvot ovat tulleet alas 7-8:sta 5,1:een.
Olen nyt ollut VHH:lla kaksi vuotta. Kaikkea on elämän aikana tullut kokeiltua, mutta tämä ylittää jo käsityskykyni. Syön paljon rasvaa ja proteiinia ja hiilihydraatit olen pitänyt tosi vähissä. Tuloksena on 20 kilon laihtuminen, kolesteroliarvojen parantuminen (lääkärini oikein kehui minua hyvistä tuloksista) ja diabeteslääkityksen olen lopettanut. Olen saanut intoa liikkua ja hoitaa terveyttäni. Olen kuin uusi ihminen!
Olen ollut jonkinlaisella VHH-dietillä viitisen kuukautta. Saldona -10 kg painon pudotus ilman liikuntaa ja nälkää. Vaimolla on sama tulos, jossa liikunnankin apua kohtuullisesti. Painomme putoaminen on nyt lähes pysähtynyt. Ruokamme on ollut parasta mitä olemme koskaan syöneet. Voi, voi ja voi - nam nam kasvisten kera. Rasvat ja proteiinit vievät nälän erittäin hyvin, jopa liiankin hyvin. Tarkoitus kun ei ole ollut varsinaisesti laihduttaa. Suosittelen kaikkia rasvakammoisiakin kokeilemaan.
Olen miettinyt yhtä asiaa enemmän kuin mitään muuta:
Miten voisimme mahdollistaa, että maamme johtavat terveysviranomaiset siirtyisivät kannattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota?
Onko yhtenä mahdollisuutena se, että saatamme häpeään terveysviranomaistemme terveyden alalla saavutetut meriitit? Lähtisimmekö etsimään roppakaupalla kummallisia lausuntoja kevyttuotteiden ihannoinnista, rotanmyrkyistä, joilla myös voi laihtua, aika lailla ylimitoitetusta Pohjois-Karjala -projektin ylistyksestä tai järkyttävän itsepintaisesti toteutetusta rasvakammosta?
Tämä on tietenkin yksi mahdollisuus. Mutta miltä kuulostaisi omalla kohdallasi, jos mahdollinen elämäntyösi tieteen ja terveyden saralla poljettaisiin lokaan? Paljastettaisiin kaikki se roina mitä suustasi on elämäsi aikana lähtenyt, mitä ihmeellisyyksiä kynäsi tai näppäimistösi on elämäsi aikana tuottanut? Kukaan meistä ei ole täydellinen.
Ehkä parempi tie olisi tämä:
Annetaan terveysviranomaisillemme kunniallinen perääntymistie.
Viimeaikaiset tutkimusnäytöt vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista ovat mykistäviä. Esimerkiksi arvostetun Harvardin yliopiston tutkijat pitävät sokeria ja muita nopeita hiilihydraatteja vaarallisempina kuin rasvoja. Ainoastaan sellainen ravitsemusneuvonta, joka kohdistuu hiilihydraatteihin voi pelastaa meidät "elintasosairauksien" (diabetes, SVT, lihavuus, metabolinen oireyhtymä) loputtomalta vyöryltä. Eräässä Itä-Suomen yliopistossa jaksetaan sinnikkäästi puolustaa vanhakantaisia käsityksiä, joista sankoin joukoin luovutaan eri puolilla maailmaa.
Eikö olisi parempi, että antaisimme terveysviranomaisillemme mahdollisuuden kunnialliseen perääntymiseen tässä käsityksessä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Tätä minun ylläpitämää, Suomen suosituinta terveysblogia (nöyrä kiitos!), luetaan ja kommentoidaan vilkkaasti. Eiköhän me anneta tässä tavallisten suomalaisten suosimassa terveysblogissa mahdollisuus terveysviranomaisillemme lausua rehellinen käsityksensä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista?
Lähetän avoimen kirjeen maamme johtaville terveysviranomaisille. Annan heille mahdollisuuden luopua kertaheitolla historiallisesta painolastista. Heiltä ei vaadita mitään meriselityksiä konsensuksesta, kompromisseista vuosien varrella, tietoja mahdollisista sponsoreiden suosimisista jne. Kysyn heiltä vain käsitystä vähähiilihydraattisen ruokavalion eduista/haitoista ja onko mitään estettä sille, että tätä ruokavaliota voitaisiin suositella noudatettavaksi lihavuusepidemiamme torjumisessa.
Odotamme malttamattomina vastausta terveysviranomaisiltamme. Etsimme kunniallista perääntymistietä terveysviranomaisillemme heidän käsityksessään vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Pöhköä on vastustaa esimerkiksi tällaista terveysnäyttöä:
Asiakaspalautteita (käytössä vähähiilihydraattinen ruokavalio)
Hyvä meno on päällä ja tämäkin ilosanoma leviää suvun keskuudessa kuin kulovalkea. Kaksi poikaani on jo aloittanut ja tuttavapiiri on kyselyasteella. Poikani appi on muuten laihduttanut tällä menetelmällä kolmessa kuukaudessa 15 kg. Mikään dieetti ei ole aikaisemmin purrut. Mikä parasta veren sokeriarvot ovat tulleet alas 7-8:sta 5,1:een.
Olen nyt ollut VHH:lla kaksi vuotta. Kaikkea on elämän aikana tullut kokeiltua, mutta tämä ylittää jo käsityskykyni. Syön paljon rasvaa ja proteiinia ja hiilihydraatit olen pitänyt tosi vähissä. Tuloksena on 20 kilon laihtuminen, kolesteroliarvojen parantuminen (lääkärini oikein kehui minua hyvistä tuloksista) ja diabeteslääkityksen olen lopettanut. Olen saanut intoa liikkua ja hoitaa terveyttäni. Olen kuin uusi ihminen!
Olen ollut jonkinlaisella VHH-dietillä viitisen kuukautta. Saldona -10 kg painon pudotus ilman liikuntaa ja nälkää. Vaimolla on sama tulos, jossa liikunnankin apua kohtuullisesti. Painomme putoaminen on nyt lähes pysähtynyt. Ruokamme on ollut parasta mitä olemme koskaan syöneet. Voi, voi ja voi - nam nam kasvisten kera. Rasvat ja proteiinit vievät nälän erittäin hyvin, jopa liiankin hyvin. Tarkoitus kun ei ole ollut varsinaisesti laihduttaa. Suosittelen kaikkia rasvakammoisiakin kokeilemaan.
torstaina, joulukuuta 02, 2010
Ylipaino on huomattava terveysriski
***
Ylipainosta ja laihduttamisesta on usein puhetta tässä FT Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tässä muutama poiminta:
Lihavuuden syyt ja hoito Sami Uusitalon mukaan
Uunituoreessa, laajassa meta-analyysissä (kokoomatutkimus) lääkärilehdessä New England Journal of Medicine, ylipaino tai lihavuus yhdistetään ennenaikaiseen kuolemaan. Peräti 1,46 miljoonaa tapausta on käyty läpi eri puolilla maailmaa.
Lihavuutta pidetään itsenäisenä syynä mm. sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin, mutta kansainväliset terveystutkijat päätyivät tarkistelemaan suuresta aineistosta, lyhentääkö lihavuus elämää ylipäänsä.
Tutkimukseen valittiin 19 seurantatutkimusta ja viesti oli aika selvä: Sekä ylipaino (BMI 25,0-29,9) että lihavuus (yli 30,0) lyhensivät ihmisten elämää riippumatta siitä mihin ihmiset kuolivat.
Normaalipainoisilla (BMI 20,0-24,9) oli kaikkein pienin riski kuolla ennenaikaisesti.
Lähde: Amy Berrington de Gonzalez, Patricia Hartge, James R. Cerhan, Alan J. Flint, Lindsay Hannan, Robert J. MacInnis, Steven C. Moore, Geoffrey S. Tobias, Hoda Anton-Culver, Laura Beane Freeman, W. Lawrence Beeson, Sandra L. Clipp, Dallas R. English, Aaron R. Folsom, D. Michal Freedman, Graham Giles, Niclas Hakansson, Katherine D. Henderson, Judith Hoffman-Bolton, Jane A. Hoppin, Karen L. Koenig, I-Min Lee, Martha S. Linet, Yikyung Park, Gaia Pocobelli, Arthur Schatzkin, Howard D. Sesso, Elisabete Weiderpass, Bradley J. Willcox, Alicja Wolk, Anne Zeleniuch-Jacquotte, Walter C. Willett, ja Michael J. Thun. Body-Mass Index and Mortality among 1.46 Million White Adults. N Engl J Med 363: 2211-2219, 2010 (ilmestynyt 2.12.2010)
Ylipainosta ja laihduttamisesta on usein puhetta tässä FT Christer Sundqvistin terveysblogissa. Tässä muutama poiminta:
Lihavuuden syyt ja hoito Sami Uusitalon mukaanLihavuus sukurasitteena - onko mitään toivoa?
Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa
Lihava lapsi ei liiku
Uunituoreessa, laajassa meta-analyysissä (kokoomatutkimus) lääkärilehdessä New England Journal of Medicine, ylipaino tai lihavuus yhdistetään ennenaikaiseen kuolemaan. Peräti 1,46 miljoonaa tapausta on käyty läpi eri puolilla maailmaa.
Lihavuutta pidetään itsenäisenä syynä mm. sydän- ja verisuonisairauksiin sekä syöpiin, mutta kansainväliset terveystutkijat päätyivät tarkistelemaan suuresta aineistosta, lyhentääkö lihavuus elämää ylipäänsä.
Tutkimukseen valittiin 19 seurantatutkimusta ja viesti oli aika selvä: Sekä ylipaino (BMI 25,0-29,9) että lihavuus (yli 30,0) lyhensivät ihmisten elämää riippumatta siitä mihin ihmiset kuolivat.
Normaalipainoisilla (BMI 20,0-24,9) oli kaikkein pienin riski kuolla ennenaikaisesti.
Lähde: Amy Berrington de Gonzalez, Patricia Hartge, James R. Cerhan, Alan J. Flint, Lindsay Hannan, Robert J. MacInnis, Steven C. Moore, Geoffrey S. Tobias, Hoda Anton-Culver, Laura Beane Freeman, W. Lawrence Beeson, Sandra L. Clipp, Dallas R. English, Aaron R. Folsom, D. Michal Freedman, Graham Giles, Niclas Hakansson, Katherine D. Henderson, Judith Hoffman-Bolton, Jane A. Hoppin, Karen L. Koenig, I-Min Lee, Martha S. Linet, Yikyung Park, Gaia Pocobelli, Arthur Schatzkin, Howard D. Sesso, Elisabete Weiderpass, Bradley J. Willcox, Alicja Wolk, Anne Zeleniuch-Jacquotte, Walter C. Willett, ja Michael J. Thun. Body-Mass Index and Mortality among 1.46 Million White Adults. N Engl J Med 363: 2211-2219, 2010 (ilmestynyt 2.12.2010)
tiistaina, marraskuuta 30, 2010
Lihavuuden syyt ja hoito Sami Uusitalon mukaan
**
Sami Uusitalo kirjoittaa usein Veteraaniurheilijan terveysblogissa. Sami on käytännönläheisen laihdutuksen asiantuntija. Lue ajatuksella mitä hän tällä kertaa kirjoittaa lihavuuden syistä ja hoidosta.
Kommentoi!
----------------------
Kirjoitin reilu vuosi sitten Kaleva -lehden mielipidepalstalle ja tähän terveysblogiin käsitykseni lihavuuden kasvun syistä yhteiskunnallisella tasolla. Olin sitä mieltä ettei lihavuuden yleistyminen johdu arkiliikunnan vähenemisestä, autoistumisesta ja muista vastaavista seikoista. Tämä sen vuoksi ettei lihavuus kasvanut eniten silloin kun yhteiskunnan taloudellinen kasvu ja teknisen kehityksen aiheuttama elämän helpottuminen oli voimakkaimmillaan.
Lihavuuden kasvun taitekohta maassamme on 80-luvun alussa. Voimakkainta lihavuuden kasvu on ollut lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Suomessa on nyt kolme kertaa enemmän lihavia lapsia kuin kolme vuosikymmentä sitten.
Huomionarvoista on se, ettei lihavuus yleistynyt 60- ja 70-luvuilla. Elämä helpottui valtavasti noina kahtena vuosikymmenenä. Esimerkiksi koulukuljetukset alkoivat yleisesti jo 60-luvun alussa. Samoin henkilöautojen määrä kuusinkertaistui kahdessa vuosikymmenessä vuodesta 1960 alkaen. Varusmiesten Cooper-tulokset jopa paranivat 70-luvun lopulla. Nythän ne ovat heikentyneet tasaisesti lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Kun edellisen kerran kirjoitin tästä samasta aiheesta, seurasi siitä vilkas keskustelu eräällä nettipalstalla. Muuan ravitsemusammattilainen valisti minua laittamalla vakuuttavan sisällysluettelon lasten lihavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sisällysluettelosta kävi ilmi, että lasten lihavuuteen vaikuttaisivat muun muassa ruokapöytä- ja lautasmaisema sekä kodin ja lähiyhteisön kasvimaat.
Ravitsemusalan asiantuntijat etsivät lihavuuden kasvun syitä aivan vääristä paikoista. Kasvimaat ja maisemat eivät lihota lapsia, vaan ruoka, jota he syövät.
Kolme vuosikymmentä sitten rasvavalistus aloitti tuhoisan voittokulkunsa. Rasvan määrä ravinnossa on vähentynyt merkittävästi ja myös sen laatu on muuttunut. Samalla hiilihydraattien suhteellinen osuus on kasvanut.
Meitä on lukuisia, jotka ovat korjanneet ylipainonsa väistelemällä rasvan sijaan runsastärkkelyksisiä ruokia kuten muroja, mysliä, leipää, makaroonia, riisiä ja perunaa ja suosimalla vihanneksia, kalaa, kananmunia ja lihaa eikä sitä rasvaakaan tarvitse niin neuroottisesti pelätä.
Sami Uusitalo
Sami Uusitalo kirjoittaa usein Veteraaniurheilijan terveysblogissa. Sami on käytännönläheisen laihdutuksen asiantuntija. Lue ajatuksella mitä hän tällä kertaa kirjoittaa lihavuuden syistä ja hoidosta.
Kommentoi!
----------------------
Kirjoitin reilu vuosi sitten Kaleva -lehden mielipidepalstalle ja tähän terveysblogiin käsitykseni lihavuuden kasvun syistä yhteiskunnallisella tasolla. Olin sitä mieltä ettei lihavuuden yleistyminen johdu arkiliikunnan vähenemisestä, autoistumisesta ja muista vastaavista seikoista. Tämä sen vuoksi ettei lihavuus kasvanut eniten silloin kun yhteiskunnan taloudellinen kasvu ja teknisen kehityksen aiheuttama elämän helpottuminen oli voimakkaimmillaan.
Lihavuuden kasvun taitekohta maassamme on 80-luvun alussa. Voimakkainta lihavuuden kasvu on ollut lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Suomessa on nyt kolme kertaa enemmän lihavia lapsia kuin kolme vuosikymmentä sitten.
Huomionarvoista on se, ettei lihavuus yleistynyt 60- ja 70-luvuilla. Elämä helpottui valtavasti noina kahtena vuosikymmenenä. Esimerkiksi koulukuljetukset alkoivat yleisesti jo 60-luvun alussa. Samoin henkilöautojen määrä kuusinkertaistui kahdessa vuosikymmenessä vuodesta 1960 alkaen. Varusmiesten Cooper-tulokset jopa paranivat 70-luvun lopulla. Nythän ne ovat heikentyneet tasaisesti lähes kolmen vuosikymmenen ajan.
Kun edellisen kerran kirjoitin tästä samasta aiheesta, seurasi siitä vilkas keskustelu eräällä nettipalstalla. Muuan ravitsemusammattilainen valisti minua laittamalla vakuuttavan sisällysluettelon lasten lihavuuteen vaikuttavista tekijöistä. Sisällysluettelosta kävi ilmi, että lasten lihavuuteen vaikuttaisivat muun muassa ruokapöytä- ja lautasmaisema sekä kodin ja lähiyhteisön kasvimaat.
Ravitsemusalan asiantuntijat etsivät lihavuuden kasvun syitä aivan vääristä paikoista. Kasvimaat ja maisemat eivät lihota lapsia, vaan ruoka, jota he syövät.
Kolme vuosikymmentä sitten rasvavalistus aloitti tuhoisan voittokulkunsa. Rasvan määrä ravinnossa on vähentynyt merkittävästi ja myös sen laatu on muuttunut. Samalla hiilihydraattien suhteellinen osuus on kasvanut.
Meitä on lukuisia, jotka ovat korjanneet ylipainonsa väistelemällä rasvan sijaan runsastärkkelyksisiä ruokia kuten muroja, mysliä, leipää, makaroonia, riisiä ja perunaa ja suosimalla vihanneksia, kalaa, kananmunia ja lihaa eikä sitä rasvaakaan tarvitse niin neuroottisesti pelätä.
Sami Uusitalo
keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010
Väinön yliopistossa oli jännä rasvasymposiumi
**
Wayne State University, eli Väinön yliopisto järjesti muutama päivä sitten (14.10.2010) rasvasymposiumin "Health Effects of Dietary Saturated Fatty Acids". Tilaisuus videoitiin ja sitä oli mahdollisuus seurata suorana lähetyksenä. Väinön yliopiston tiedotteen mukaan harkitaan videon tarjoamista jossakin muodossa vielä uudestaan ja symposiumin löydöksistä luvataan toimittaa lyhennelmä. Sitä odotellessamme, tarjoan tässä terveysblogini lukijoille amerikkalaisten rasva-asiantuntijoiden käsityksiä tyydyttyneistä rasvoista ja niiden terveysvaikutuksista.
Lyhennelmä
Lähes kaikki puhujat olivat sitä mieltä ravitsemussuosituksista, että tyydyttyneitä rasvahappoja koskevalle rajoitukselle tulisi panna pienempi huomio ja monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saantia pitäisi korostaa. Tulevissa tutkimuksissa pitäisi tarkistaa hiilihydraattien ja joidenkin tiettyjen tyydyttyneiden rasvahappojen rooli sydänterveydessä. Lisäksi symposiumissa ehdotettiin, että ravitsemussuositusten laadinnassa pitäisi korostaa kokonaisvaltaista ruokanäkemystä yksittäisten ravintotekijöiden sijaan. Dariush Mozaffarian kertoi maitorasvoja käsitelleessä osuudessaan niiden neutraalista luonteesta sydänsairauksissa ja mahdollisista hyödyistä tyypin 2 diabeteksen ja halvauskohtauksien ennaltaehkäisyssä. Yhteenvetona todettiin, että ehdotus lopettaa puheet tyydyttyneestä rasvasta ongelmallisena rasvana, lisäisi maitorasvan kysyntää.
Summary
Overall, the majority of speakers felt that the restriction of saturated fatty acids should be deemphasized and polyunsaturated fatty acid (PUFA) consumption should be emphasized in the Dietary Guidelines. They also indicated that future research should examine the impact of carbohydrates and specific saturated fatty acids on cardiovascular disease. In addition, they suggested that the guidelines would benefit from an emphasis on whole foods instead of single nutrients. Some dairy highlights included the presentation by Dariush Mozaffarian which indicated milkfat had a neutral effect on heart disease, and potential benefits on the risk of type-2 diabetes and stroke. In conclusion, the overall suggestion to remove saturated fat from the nutrients of concern category would help to increase the demand for milkfat.
Muutamia huomioita symposiumin annista
Thomas Fungwe (USA:n maatalousministeriön, USDA:n, ravitsemuspolitiikasta vastaava päällikkö) kertoi tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Se on erinomainen resurssi kun tarvitaan jalostettua ja käänteentekevää tietoa ruoasta ja ravitsemuksesta.
Donald McNamara Yhdysvaltojen kananmunien syöntiä edistävästä organisaatiosta Eggs for Health Consulting, kertoi puheenvuorossaan siitä mikä meni mönkään asiantuntijaryhmän kannanotoissa uusiksi kansallisiksi ravitsemussuosituksiksi Yhdysvalloissa, eli niissä suosituksissa joita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme niin vuolaasti ylistää. Ei ole riittävästi näyttöä sen puolesta, että ravinnon sisältämää tyydyttynyttä rasvaa tai kolesterolia kannattaisi erityisesti varoa. Kun ihmiset lähtevät vähärasvaista ruokavaliota noudattamaan, se näkyy myös alentuneena PUFA:n saantina. PUFA:a pidetään sydänterveyttä edistävänä. McNamara ei nähnyt mitään järkeä siinä, että ihmisiä yllytetään syömään mahdollisimman vähän kolesterolia sisältävää ruokaa. Kolesteroli on ihmiselle hyödyllistä ja karsiessamme kolesterolin ruoasta, siitä tulee itse asiassa epäterveellisempää ruokaa.
Professori Richard Feinman (New Yorkin valtion yliopistosta) oli eri linjoilla kuin Thomas Fungwe tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Feinman ei pitänyt kerättyä aineistoa kovinkaan ratkaisevana edistysaskeleena. Hän ei ollut halukas vetämään johtopäätöksiä ravitsemuslinjauksissa tuon tietokannan perusteella. Hän ihmetteli suureen ääneen miten vieläkin joku kehtaa viitata Ancel Keysin rasvaa ja sydänterveyttä tutkineisiin epäluotettaviin tutkimuksiin. Tarvitaan ihan uusi näkökulma rasvoihin ja sydänterveyteen. Keys pitää unohtaa. Women's Health Initiative -tutkimus on haluttu vaientaa siksi kun se osoitti selvästi, että ravintorasvojen vähentäminen ei vaikuttanut sydänterveyteen millään lailla. Mitä tehdä Amerikan sydänliiton propagandaelokuvalle, joka väärin perustein väittää, että rasva lisää sydänsairautta? Oikeampaa olisi valistaa hiilihydraattien saannista.
Ingeborg Brouwer (Vrije Universiteit, Amsterdam, Alankomaat) oli sitä mieltä, että tyydyttyneen rasvan saantia on syytä rajoittaa ja pitäisi tomerammin houkutella ihmisiä syömään PUFA:aa.
Lynn Glazewski (Michiganin yliopisto) piti puheenvuorossaan tärkeänä, että hyperlipidemian (veren korkea rasvapitoisuus) hoidossa pyritään mahdollisimman yksilöllisiin hoitoratkaisuihin. Glazewski oli kaivanut esiin dataa siitä, että virvoitusjuomien kulutuksessa on tapahtunut pudotusta ja sama koskee maidon juontia. Näiden molempien energiapitoisten juomien kulutuksen laskiessa, väheni myös lihavuus. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että lihavien ihmisten annoskoot olivat liian suuria. Suuret annoskoot tulivat ryminällä markkinoilla samaan aikaan kun lihavuusepidemia alkoi näkyä. Tärkeänä hän piti sitä, että ihmisille opetettaisiin miten syödä riittävästi proteiinia aamupalan aikana. Hän puhui sen puolesta, että ravintorasvat ovat aina sekoituksia eri rasvahapoista. On mahdotonta vähentää sairausriskiä vain tiettyjä rasvahappoja tarkkailemalla, pitää katsoa kokonaistilannetta.
Jeff Volek (Connecticutin yliopisto) kertoi puheenvuorossaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän piti hiilihydraattien ylikorostunutta roolia lihavuusongelman aiheuttajana. Hän ihmetteli miksi ei uskalleta sanoa ääneen, että hiilihydraatit ovat lihottaneet meidät? Rasvan kulutus on vähentynyt ja proteiinien kulutus on pysynyt samalla tasolla. Liikaenergia tulee hiilihydraateista ja tästä syystä ihmiset ovat niin lihavia ja esiintyy niin paljon insuliiniresistenssiä. Erityisen huolestunut Volek oli lasten lihavuudesta, joka on paljolti syntynyt järkyttävän suuresta hiilihydraattien päivittäisestä saannista. Hiilihydraattien saanti voidaan tiputtaa merkittävästi ja lasten terveys ei vaarannu. Päinvastoin, ainoa tapa vaikuttaa lasten ylipainoon ja terveyteen on hiilihydraattien rajoitus. Volek kritisoi LDL-kolesterolin käyttöä sydän- ja verisuonisairauksien tunnistamisessa. Sen sijaan olisi hyvä käyttää 16:1 rasvahappoja luotettavina biomarkereina, sillä nämä rasvahapot syntyvät rasvojen uudistuotannossa hiilihydraateista. Kun nämä rasvahapot ylittävät tietyn raja-arvon, voidaan kertoa, että potilaalla on hankaluuksia käsitellä hiilihydraattien ylimäärä elimistössä (ei glykogeenivarastossa oleva!). Hoitokeinona on silloin noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Kalyana Sundram (Malesian palmuöljyntuottajien neuvosto, Kuala Lumpur, Malesia) oli aika harmissaan kun steariinihappoa ja palmitiinihappoa niin hanakasti syytetään terveysongelmista. Ongelmallisia rasvoja kolesterolin kannalta olivat hänen mielestään teollisesti muokatut kasviöljyt, mutta luonnolliset kasviöljyt olivat parempia. Kasvirasvoja pitäisi tutkia enemmän ennen kuin viimeinen sana sanotaan niistä suosituksissa.
KC Hayes (Brandeis University) oli sitä mieltä, että rasvojen nauttiminen on järkevää, sillä hiilihydraattien liiallisessa saannissa kärsii koko rasvaprofiili, eli myös PUFA:aa saadaan liian vähän.
Dariush Mozaffarian (Harvard yliopisto, School of Public Health) oli ihan liekeissä puhuessaan ravinnon ja sydänterveyden yhteyksistä. Havaintoja ja tutkimuksia pitäisi käyttää uusien hypoteesien luontiin eikä valmiiden mahdollisesti virheellisten ajatusrakennelmien pönkittämiseen. Hän ennusti, että moni vanha väite rasvasta tulee kaatumaan uusien tutkimusnäyttöjen myötä. Tyydyttynyttä rasvaa Mozaffarian ei pelkää, sillä se on hänen havaintojensa mukaan neutraalia rasvaa sydänterveyden suhteen. Huolestuneempi hän oli sen sijaan hiilihydraattien määrästä ja laadusta ja siitä miten ne vaikuttavat sydämen terveyteen. Prosessoidut lihavalmisteet olivat mahdollisesti haitallisia sydänterveydelle, mutta tavallinen punainen liha oli neutraalia sydänterveyden kannalta. Maitorasvoja kannatti nauttia, sillä niillä voidaan vähentää halvausriskiä, sydänterveyden suhteen ne olivat neutraaleja ja diabeetikolle maitorasvat olivat melko hyödyllisiä. Mozaffarian viittasi laajoihin tutkimuksiin näiden ohjeistusten suhteen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli 12 hiiliatomin pituiset rasvat, joilla oli saatu myönteisiä vaikutuksia HDL-kolesteroliin diabeetikoilla. Tutkimuksia tarvitaan lisää. Innostui kertomaan hyvin selkeästi käsityksensä siitä mikä ylläpitää ihmisten terveyttä: merenelävien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-6-rasvahapot, yksittäistyydyttämättömät rasvat lähinnä kasvilähteistä. Neutraali vaikutus oli tyydyttyneillä rasvoilla. Sen sijaan superluokan haittoja saadaan aikaiseksi ihmisille nauttimalla puhdasta sokeria ja tärkkelystä sekä teollista transrasvaa. Lopetti ilmaisemalla kainon toiveen, että ravitsemussuosituksissa keskityttäisiin kokonaisiin ruokiin, eikä väännettäisi kättä joistakin yksittäisistä ravintotekijöistä. Tieteessä on otettu suuria edistysaskeleita viimeisten 20 vuoden aikana, mutta ne eivät vielä näy uudistuneina ravitsemussuosituksina. Esimerkkinä mainitsi kolesterolin ja kokonaisrasvan vähäisen roolin sydänterveydessä. Tuntuu järjettömältä vastustaa tyydyttyneitä rasvahappoja sydänterveyden takia. Vanhentuneiden ravitsemussuositusten ongelmana on, että ihmiset luopuvat tyydyttyneestä rasvasta, mutta nauttivat enemmän (aivan liikaa!) hiilihydraatteja. Siksi sydänterveydessä ei tapahdu väestötasolla minkäänlaista edistystä.
Kommentoikaa!
Saatan saada lisää materiaalia tästä rasvasymposiumista lähipäivinä.
Wayne State University, eli Väinön yliopisto järjesti muutama päivä sitten (14.10.2010) rasvasymposiumin "Health Effects of Dietary Saturated Fatty Acids". Tilaisuus videoitiin ja sitä oli mahdollisuus seurata suorana lähetyksenä. Väinön yliopiston tiedotteen mukaan harkitaan videon tarjoamista jossakin muodossa vielä uudestaan ja symposiumin löydöksistä luvataan toimittaa lyhennelmä. Sitä odotellessamme, tarjoan tässä terveysblogini lukijoille amerikkalaisten rasva-asiantuntijoiden käsityksiä tyydyttyneistä rasvoista ja niiden terveysvaikutuksista.
Lyhennelmä
Lähes kaikki puhujat olivat sitä mieltä ravitsemussuosituksista, että tyydyttyneitä rasvahappoja koskevalle rajoitukselle tulisi panna pienempi huomio ja monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saantia pitäisi korostaa. Tulevissa tutkimuksissa pitäisi tarkistaa hiilihydraattien ja joidenkin tiettyjen tyydyttyneiden rasvahappojen rooli sydänterveydessä. Lisäksi symposiumissa ehdotettiin, että ravitsemussuositusten laadinnassa pitäisi korostaa kokonaisvaltaista ruokanäkemystä yksittäisten ravintotekijöiden sijaan. Dariush Mozaffarian kertoi maitorasvoja käsitelleessä osuudessaan niiden neutraalista luonteesta sydänsairauksissa ja mahdollisista hyödyistä tyypin 2 diabeteksen ja halvauskohtauksien ennaltaehkäisyssä. Yhteenvetona todettiin, että ehdotus lopettaa puheet tyydyttyneestä rasvasta ongelmallisena rasvana, lisäisi maitorasvan kysyntää.
Summary
Overall, the majority of speakers felt that the restriction of saturated fatty acids should be deemphasized and polyunsaturated fatty acid (PUFA) consumption should be emphasized in the Dietary Guidelines. They also indicated that future research should examine the impact of carbohydrates and specific saturated fatty acids on cardiovascular disease. In addition, they suggested that the guidelines would benefit from an emphasis on whole foods instead of single nutrients. Some dairy highlights included the presentation by Dariush Mozaffarian which indicated milkfat had a neutral effect on heart disease, and potential benefits on the risk of type-2 diabetes and stroke. In conclusion, the overall suggestion to remove saturated fat from the nutrients of concern category would help to increase the demand for milkfat.
Muutamia huomioita symposiumin annista
Thomas Fungwe (USA:n maatalousministeriön, USDA:n, ravitsemuspolitiikasta vastaava päällikkö) kertoi tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Se on erinomainen resurssi kun tarvitaan jalostettua ja käänteentekevää tietoa ruoasta ja ravitsemuksesta.
Donald McNamara Yhdysvaltojen kananmunien syöntiä edistävästä organisaatiosta Eggs for Health Consulting, kertoi puheenvuorossaan siitä mikä meni mönkään asiantuntijaryhmän kannanotoissa uusiksi kansallisiksi ravitsemussuosituksiksi Yhdysvalloissa, eli niissä suosituksissa joita Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksemme niin vuolaasti ylistää. Ei ole riittävästi näyttöä sen puolesta, että ravinnon sisältämää tyydyttynyttä rasvaa tai kolesterolia kannattaisi erityisesti varoa. Kun ihmiset lähtevät vähärasvaista ruokavaliota noudattamaan, se näkyy myös alentuneena PUFA:n saantina. PUFA:a pidetään sydänterveyttä edistävänä. McNamara ei nähnyt mitään järkeä siinä, että ihmisiä yllytetään syömään mahdollisimman vähän kolesterolia sisältävää ruokaa. Kolesteroli on ihmiselle hyödyllistä ja karsiessamme kolesterolin ruoasta, siitä tulee itse asiassa epäterveellisempää ruokaa.
Professori Richard Feinman (New Yorkin valtion yliopistosta) oli eri linjoilla kuin Thomas Fungwe tieteelliseen näyttöön perustuvasta ravitsemusalan tietokannasta (Nutrition Evidence Library). Feinman ei pitänyt kerättyä aineistoa kovinkaan ratkaisevana edistysaskeleena. Hän ei ollut halukas vetämään johtopäätöksiä ravitsemuslinjauksissa tuon tietokannan perusteella. Hän ihmetteli suureen ääneen miten vieläkin joku kehtaa viitata Ancel Keysin rasvaa ja sydänterveyttä tutkineisiin epäluotettaviin tutkimuksiin. Tarvitaan ihan uusi näkökulma rasvoihin ja sydänterveyteen. Keys pitää unohtaa. Women's Health Initiative -tutkimus on haluttu vaientaa siksi kun se osoitti selvästi, että ravintorasvojen vähentäminen ei vaikuttanut sydänterveyteen millään lailla. Mitä tehdä Amerikan sydänliiton propagandaelokuvalle, joka väärin perustein väittää, että rasva lisää sydänsairautta? Oikeampaa olisi valistaa hiilihydraattien saannista.
Ingeborg Brouwer (Vrije Universiteit, Amsterdam, Alankomaat) oli sitä mieltä, että tyydyttyneen rasvan saantia on syytä rajoittaa ja pitäisi tomerammin houkutella ihmisiä syömään PUFA:aa.
Lynn Glazewski (Michiganin yliopisto) piti puheenvuorossaan tärkeänä, että hyperlipidemian (veren korkea rasvapitoisuus) hoidossa pyritään mahdollisimman yksilöllisiin hoitoratkaisuihin. Glazewski oli kaivanut esiin dataa siitä, että virvoitusjuomien kulutuksessa on tapahtunut pudotusta ja sama koskee maidon juontia. Näiden molempien energiapitoisten juomien kulutuksen laskiessa, väheni myös lihavuus. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että lihavien ihmisten annoskoot olivat liian suuria. Suuret annoskoot tulivat ryminällä markkinoilla samaan aikaan kun lihavuusepidemia alkoi näkyä. Tärkeänä hän piti sitä, että ihmisille opetettaisiin miten syödä riittävästi proteiinia aamupalan aikana. Hän puhui sen puolesta, että ravintorasvat ovat aina sekoituksia eri rasvahapoista. On mahdotonta vähentää sairausriskiä vain tiettyjä rasvahappoja tarkkailemalla, pitää katsoa kokonaistilannetta.
Jeff Volek (Connecticutin yliopisto) kertoi puheenvuorossaan vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Hän piti hiilihydraattien ylikorostunutta roolia lihavuusongelman aiheuttajana. Hän ihmetteli miksi ei uskalleta sanoa ääneen, että hiilihydraatit ovat lihottaneet meidät? Rasvan kulutus on vähentynyt ja proteiinien kulutus on pysynyt samalla tasolla. Liikaenergia tulee hiilihydraateista ja tästä syystä ihmiset ovat niin lihavia ja esiintyy niin paljon insuliiniresistenssiä. Erityisen huolestunut Volek oli lasten lihavuudesta, joka on paljolti syntynyt järkyttävän suuresta hiilihydraattien päivittäisestä saannista. Hiilihydraattien saanti voidaan tiputtaa merkittävästi ja lasten terveys ei vaarannu. Päinvastoin, ainoa tapa vaikuttaa lasten ylipainoon ja terveyteen on hiilihydraattien rajoitus. Volek kritisoi LDL-kolesterolin käyttöä sydän- ja verisuonisairauksien tunnistamisessa. Sen sijaan olisi hyvä käyttää 16:1 rasvahappoja luotettavina biomarkereina, sillä nämä rasvahapot syntyvät rasvojen uudistuotannossa hiilihydraateista. Kun nämä rasvahapot ylittävät tietyn raja-arvon, voidaan kertoa, että potilaalla on hankaluuksia käsitellä hiilihydraattien ylimäärä elimistössä (ei glykogeenivarastossa oleva!). Hoitokeinona on silloin noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Kalyana Sundram (Malesian palmuöljyntuottajien neuvosto, Kuala Lumpur, Malesia) oli aika harmissaan kun steariinihappoa ja palmitiinihappoa niin hanakasti syytetään terveysongelmista. Ongelmallisia rasvoja kolesterolin kannalta olivat hänen mielestään teollisesti muokatut kasviöljyt, mutta luonnolliset kasviöljyt olivat parempia. Kasvirasvoja pitäisi tutkia enemmän ennen kuin viimeinen sana sanotaan niistä suosituksissa.
KC Hayes (Brandeis University) oli sitä mieltä, että rasvojen nauttiminen on järkevää, sillä hiilihydraattien liiallisessa saannissa kärsii koko rasvaprofiili, eli myös PUFA:aa saadaan liian vähän.
Dariush Mozaffarian (Harvard yliopisto, School of Public Health) oli ihan liekeissä puhuessaan ravinnon ja sydänterveyden yhteyksistä. Havaintoja ja tutkimuksia pitäisi käyttää uusien hypoteesien luontiin eikä valmiiden mahdollisesti virheellisten ajatusrakennelmien pönkittämiseen. Hän ennusti, että moni vanha väite rasvasta tulee kaatumaan uusien tutkimusnäyttöjen myötä. Tyydyttynyttä rasvaa Mozaffarian ei pelkää, sillä se on hänen havaintojensa mukaan neutraalia rasvaa sydänterveyden suhteen. Huolestuneempi hän oli sen sijaan hiilihydraattien määrästä ja laadusta ja siitä miten ne vaikuttavat sydämen terveyteen. Prosessoidut lihavalmisteet olivat mahdollisesti haitallisia sydänterveydelle, mutta tavallinen punainen liha oli neutraalia sydänterveyden kannalta. Maitorasvoja kannatti nauttia, sillä niillä voidaan vähentää halvausriskiä, sydänterveyden suhteen ne olivat neutraaleja ja diabeetikolle maitorasvat olivat melko hyödyllisiä. Mozaffarian viittasi laajoihin tutkimuksiin näiden ohjeistusten suhteen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena oli 12 hiiliatomin pituiset rasvat, joilla oli saatu myönteisiä vaikutuksia HDL-kolesteroliin diabeetikoilla. Tutkimuksia tarvitaan lisää. Innostui kertomaan hyvin selkeästi käsityksensä siitä mikä ylläpitää ihmisten terveyttä: merenelävien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-3-rasvahapot, kasvien omega-6-rasvahapot, yksittäistyydyttämättömät rasvat lähinnä kasvilähteistä. Neutraali vaikutus oli tyydyttyneillä rasvoilla. Sen sijaan superluokan haittoja saadaan aikaiseksi ihmisille nauttimalla puhdasta sokeria ja tärkkelystä sekä teollista transrasvaa. Lopetti ilmaisemalla kainon toiveen, että ravitsemussuosituksissa keskityttäisiin kokonaisiin ruokiin, eikä väännettäisi kättä joistakin yksittäisistä ravintotekijöistä. Tieteessä on otettu suuria edistysaskeleita viimeisten 20 vuoden aikana, mutta ne eivät vielä näy uudistuneina ravitsemussuosituksina. Esimerkkinä mainitsi kolesterolin ja kokonaisrasvan vähäisen roolin sydänterveydessä. Tuntuu järjettömältä vastustaa tyydyttyneitä rasvahappoja sydänterveyden takia. Vanhentuneiden ravitsemussuositusten ongelmana on, että ihmiset luopuvat tyydyttyneestä rasvasta, mutta nauttivat enemmän (aivan liikaa!) hiilihydraatteja. Siksi sydänterveydessä ei tapahdu väestötasolla minkäänlaista edistystä.
Kommentoikaa!
Saatan saada lisää materiaalia tästä rasvasymposiumista lähipäivinä.
torstaina, syyskuuta 16, 2010
Lihavuus sukurasitteena - onko mitään toivoa?
**
Perinnöllistä lihavuutta on olemassa. Jos et millään konstilla pysy hoikkana, voi ihan aidosti olla kyse siitä, että sinulla on tämä sukurasite. Tulet lihavasta suvusta.
Onko peli menetetty? Onko sinut tuomittu elämään pulskana koko elämäsi?
Toivonkipinän hoikemmasta olemuksesta sytyttää tohtori Ruth Loos työryhmineen Cambridgen yliopistossa Brittein saarilla. Hän väittää, että perinnöllinen alttius lihavuuteen voidaan puolittaa hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä. Ei mitään ihmepillereitä, ei tarvitse nähdä nälkää. Ratkaisu löytyy liikunnasta! Liikunta on lääke myös ylipainoon.
Tuoreessa artikkelissaan PLoS Medicine -tiedelehdessä, tohtori Loos tutki tarkkaan yli 20 000 brittiä Norwichin kaupungissa. Hän oli kiinnostunut erilaisista geenivariaatiosta, joilla oli taipumusta johtaa lihavuuteen.
Esiintyi suurta vaihtelua siinä miten nämä lihavuutta aiheuttavat geenit periytyivät. Jotkut saivat vain osan lihavuusgeeneistä perintönä, jotkut saivat lähes kaikki. Tutkimalla miten paljon näitä eri geenivariaatioita periytyi vanhemmilta lapsille, tohtori Loos muodosti erityisen järjestelmän minkä avulla seuloutui väestöstä ne joilla oli eniten alttiutta saada lihavuus perintönä.
Tutkimusmateriaalista erottui selvästi ne ihmiset joilla oli korkea alttius tulla lihaviksi. Kyselylomakkeella selvitettiin näiden ja kaikkien muidenkin liikuntatottumukset. Osoittautui, että lihavuudelle eniten altistuneessa ryhmässä, liikunta oli pääsääntöisesti hyvin vähäistä.
Mielenkiintoa herätti kuitenkin havainto, että voimakkaimmin lihavuudelle altistuneessa ryhmässä oli hoikkia ihmisiä. Tutkijoiden mielestä yksi selittävä tekijä löytyi liikunnallisuudesta. Lähes puolet niistä lihavuudelle eniten altistuneista ihmisistä, jotka liikkuivat paljon, pysyivät hoikkina tai normaalipainoisina. Eli, vaikka heillä oli voimakas alttius lihomiseen, he pysyivät hoikkana liikunnan avulla.
Lihavuutta voi hoitaa monella eri tavalla. Voi kokeilla hyvin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia laihdutusdieettejä, voi mahdollisesti turvautua leikkauksiin, mutta älkäämme unohtako, että osa lihavuuteen tuomituista saavuttaa hoikemman elämän lenkkipolulla tai kuntosalissa.
Mitä mieltä olet?
Lähde: PLoS Medicine, elokuu, 2010
Muita kirjoituksia lihavuudesta:
Lihava lapsi ei liiku
Perinnöllistä lihavuutta on olemassa. Jos et millään konstilla pysy hoikkana, voi ihan aidosti olla kyse siitä, että sinulla on tämä sukurasite. Tulet lihavasta suvusta.
Onko peli menetetty? Onko sinut tuomittu elämään pulskana koko elämäsi?
Toivonkipinän hoikemmasta olemuksesta sytyttää tohtori Ruth Loos työryhmineen Cambridgen yliopistossa Brittein saarilla. Hän väittää, että perinnöllinen alttius lihavuuteen voidaan puolittaa hyvin yksinkertaisella toimenpiteellä. Ei mitään ihmepillereitä, ei tarvitse nähdä nälkää. Ratkaisu löytyy liikunnasta! Liikunta on lääke myös ylipainoon.
Tuoreessa artikkelissaan PLoS Medicine -tiedelehdessä, tohtori Loos tutki tarkkaan yli 20 000 brittiä Norwichin kaupungissa. Hän oli kiinnostunut erilaisista geenivariaatiosta, joilla oli taipumusta johtaa lihavuuteen.
Esiintyi suurta vaihtelua siinä miten nämä lihavuutta aiheuttavat geenit periytyivät. Jotkut saivat vain osan lihavuusgeeneistä perintönä, jotkut saivat lähes kaikki. Tutkimalla miten paljon näitä eri geenivariaatioita periytyi vanhemmilta lapsille, tohtori Loos muodosti erityisen järjestelmän minkä avulla seuloutui väestöstä ne joilla oli eniten alttiutta saada lihavuus perintönä.
Tutkimusmateriaalista erottui selvästi ne ihmiset joilla oli korkea alttius tulla lihaviksi. Kyselylomakkeella selvitettiin näiden ja kaikkien muidenkin liikuntatottumukset. Osoittautui, että lihavuudelle eniten altistuneessa ryhmässä, liikunta oli pääsääntöisesti hyvin vähäistä.
Mielenkiintoa herätti kuitenkin havainto, että voimakkaimmin lihavuudelle altistuneessa ryhmässä oli hoikkia ihmisiä. Tutkijoiden mielestä yksi selittävä tekijä löytyi liikunnallisuudesta. Lähes puolet niistä lihavuudelle eniten altistuneista ihmisistä, jotka liikkuivat paljon, pysyivät hoikkina tai normaalipainoisina. Eli, vaikka heillä oli voimakas alttius lihomiseen, he pysyivät hoikkana liikunnan avulla.
Lihavuutta voi hoitaa monella eri tavalla. Voi kokeilla hyvin vaihtelevalla menestyksellä erilaisia laihdutusdieettejä, voi mahdollisesti turvautua leikkauksiin, mutta älkäämme unohtako, että osa lihavuuteen tuomituista saavuttaa hoikemman elämän lenkkipolulla tai kuntosalissa.
Mitä mieltä olet?
Lähde: PLoS Medicine, elokuu, 2010
Muita kirjoituksia lihavuudesta:
Lihava lapsi ei liikuNuku nuori neitoHelpotusta oikein lihaville lapsilleKirjoittajavieras: Mikael Fogelholm
Helpotusta oikein lihaville lapsilleKirjoittajavieras: Mikael Fogelholm
maanantaina, syyskuuta 13, 2010
Kirjoittajavieras: Vladimir Heiskanen
**
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Opiskelija Vladimir Heiskanen on nyt kirjoitusvuorossa tässä terveysblogissani. Suosiota saavuttanut vieraskirjoittajien sarja täydentyy nyt hyvin ajankohtaisella koosteella vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.
Vähähiilihydraattinen ruokavalio
Suomen terveystilanne on mitä on, ei liian hyvä kuitenkaan, kuten
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
uutisia ja ympäristöä seuraamalla saattaa huomata. Toiston vuoksi,
diabeetikkoja Suomessa arvioidaan olevan puoli miljoonaa(1), eikä
tilanne ole hirveästi parempi muidenkaan terveysongelmien
(autoimmuunitaudit, lihavuus, masennus...) suhteen. Myös EU-
tilastoissa näkyy, kuinka suomalaisilla on kovin vähän terveitä
elinvuosia.(2) Yhdelle EU-maalle, Unkarille, pärjäämme. Muille
emme pärjää.
Uskoisin, että hieman hallitsemattomasti yleistyvät terveysongelmat
ovat merkki siitä, että edes terveyspuolen päättäjät eivät tunne
ongelmien syitä kovin hyvin. Mikä taas on johtanut siihen, että
monia virallistamattomia terveysnäkemyksiä suositaan kansan
puolella. Terveyttä haetaan kiropraktikoilta, kiinalaisesta lääketieteestä
ja luontaistuotteista. Kaikenlaisia dieettejäkin riittää, kuten tässäkin
blogissa ollaan havaittu.(3)
Lukuisien ruokavalioiden joukosta löytyy eräs viime aikoina
mediassakin(4,5,6) suosiotaan kasvattanut ravitsemussuuntaus, jonka
näen potentiaalisesti hyödyllisenä matkalla parempaan
kansanterveyteen.
Mikä on VHH?
Rakkaalla ruokavaliolla on monta nimeä. Yleensä puhutaan
vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, mutta myös VHH, karppaus,
alakarppaus, low-carb, hiilaritietoinen ruokavalio ja LCHF ovat
tunnettuja nimityksiä samasta asiasta. Myös ristiriitaista
huomiota saanut Atkinsin dieetti perustuu pitkälti
hiilihydraattien rajoittamiseen, ja on täten "karppausta".
Samoin Zonessa, Antti Heikkilän Pellinki-dieetissä tai Jan
Kwasniewskin ruokavaliossa on taustalla aivan sama
perusajatus, hiilihydraattien rajoittaminen.
Vähähiilihydraattisissa ruokavalioissa on yhteisenä piirteenä se, että
sokereita ja tärkkelystä korvataan rasvoilla ja proteiineilla. Muut asiat,
kuten makroravintoaineiden (proteiini, rasva, hiilihydraatti) tarkemmat
määrät ja rasvojen suositeltavat lähteet vaihtelevat koulukunnittain.
Taustaa
Vähähiilihydraattista ruokavaliota ei voi jäljittää yhteen henkilöön tai
laitokseen, sillä on hyvinkin tietoa myös eri alkuperäiskulttuureista,
joiden pääasiallinen energianlähde on rasva, eikä VHH ole täten uusi
keksintö. Täällä päin tunnetuin runsasrasvaisesti syövä
esimerkkikansa lienee Inuitit, joskin muitakin kansoja löytyy.(7,8)
Hiilihydraattirajoitusta tunnetuksi tehneistä ihmisistä englantilainen
William Banting (1796-1878) on mainitsemisen arvoinen.
Puhutaan, että ruotsin kielen verbi 'banta' (suom. laihduttaa) olisi
peräisin hänen nimestään.(9) Viime aikoina selvästi eniten
huomiota saanut 'karppiguru' on Robert Atkins.(10)
Terveellistäkö?
Siltä yllättäen näyttää. Ainakin itse olen näin todennut erilaisten
tutkimusraporttien pohjalta. Internetin puolella kuulee monesti, kuinka
jotkut ihmiset hoitavat diabetestaan tai muita sairauksia tärkkelys- ja
sokeripitoisia ruokia rajoittamalla, ja syömällä enemmän rasvaisia
ruokia. Kyseessä ei ole myytti, vaan takana on myös pätevää
tiedekirjallisuutta. Yritän valaista asiaa viitaten lukuisiin tutkimuksiin,
koska usein VHH torjutaan juuri "kliinisen näytön puutteen vuoksi".
Kliinistä tutkimusta - Vähähiilihydraattista ruokavaliota on kokeiltu
ihmiskokeissa tyypin 2 diabeetikoilla Japanissa(11,12), merkittävästi
ylipainoisilla henkilöillä (painoindeksi yli 30) Ruotsissa(13) ja
merkittävästi ylipainoisilla diabeetikoilla Israelissa(14) sekä Duken
yliopiston toimesta(15). Näistä 6-44kk kestäneistä tutkimuksista jäi
myös tutkijoille luultavasti hyvä maku, kun kerran
- Koehenkilöiden pitkäsokeriarvot (HbA1c) laskivat tutkimuksesta
riippuen keskimäärin 1.2-3.1 prosenttiyksikköä, minkä ansiosta
useat koehenkilöt pystyivät lopettamaan mm. insuliinin
annostelun. Vahva vaikutus näkyi jo maltillisella karppauksella,
jossa 30% päivän kaloreista saatiin hiilihydraateista (Japani). - Merkittävä hiilihydraattirajoitus (20% tai vähemmän päivän
kaloreista hiilihydraateista) johti myös ruumiinpainon laskuun
(7-11kg, josta osa selittyy koehenkilöiden glykogeenivarastojen
tyhjenemisellä) - Myös kolesteroliarvot paranivat vähähiilihydraattisesti syövillä.
Suuri hiilihydraattirajoitus auttoi myös verenpaineisiin.
rajoittaminen voisi olla etenkin diabeetikoille hyödyksi. Itse asiassa
japanilaiset tutkijat kirjoittivatkin tutkimusraporttiin, että
vähähiilihydraattinen ruokavalio on teholtaan verrattavissa
insuliiniterapiaan.
Mikäli sopii hieman verrata VHH:ta suomalaiseen ravintoneuvontaan,
vaikuttavat mainittujen VHH-tutkimusten tulokset aikuistyypin
diabeteksen suhteen paremmilta kuin esimerkiksi suomalaisessa
diabeteksen ehkäisytutkimuksessa (DPS), jossa yritettiin parantaa
koehenkilöiden veriarvoja perinteisin menetelmin (liikunnalla ja
ravitsemustottumuksia viralliseen suuntaan muuttamalla).(16)
Rasvat - Rasvat ovat VHH-ruokavalioiden pääasiallinen energianlähde,
ja tästä syystä VHH-ruokavaliota pidetään monesti jopa vaarallisena.
Viime vuosikymmeninä ravintorasvoista, erityisesti maitorasvoista,
on kuultu mielenkiintoisia väitteitä. Onneksi ravitsemustutkimusta
on pidetty yllä, sillä nyt voimme huokaista helpotuksesta: ei voin
käyttöä tarvitse rajoittaa, kyseessä kun on täysin turvallinen rasva.
Hieman tutkimustuloksia tueksi:
- Ruotsissa runsaasti kasviksia syövillä maalaismiehillä vähäinen
maitorasvan kulutus nelinkertaisti sydänkohtausriskin runsaasti
kasviksia ja maitorasvaa käyttäviin nähden. Kyseinen
kohorttitutkimus kesti 12 vuotta.(17) - Australiassa täysrasvaisia maitotuotteita käyttäneillä
sydänkuolleisuus oli 69% vähäisempää kuin muilla. Tutkimus
kesti 16 vuotta.(18) - Framinghamin 20 vuoden seurannassa voin runsaampi käyttö
pienensi sydänkohtausriskiä, joskin tilastollisesti
merkitsemättömästi. Margariinin käyttö sen sijaan nosti
selkeästi**.(19) - ja niin edelleen, asiasta tarkemmin blogissani.(20)
selviä aukkoja, erityisen lievästi ilmaistuna. Toisaalta,
rasvakammossa näyttäisi olevan kuitenkin järkeä, mutta kohde on
vain väärä. Kaupasta löytyy tuotteita (monet leivokset,
kasvirasvajäätelöt, juustonaksut jne), joiden ainesosana käytetään
'osittain kovetettua kasvirasvaa'. Nämä tuotteet voivat sisältää
kasviöljyperäistä transrasvaa, jonka runsaampi kulutus korreloi
valtavan sydänkohtausriskin kanssa!(21,22)
Viljat ja kuidut - Monet tuntuvat perustelevan VHH-ruokailua
vastaan viljojen ja viljakuitujen terveellisyydellä. Sopii kuitenkin
huomata, että tätäkin ajatusta on kritisoitu tiedepuolella.
Kuiturikkaita viljoja pidetään erittäin ravinnerikkaina, mikä on
osaltaan totta, mutta osaltaan ei. Ravinteet näyttävät imeytyvän
kuiturikkaasta viljasta monesti jopa huonommin kuin puhdistetusta
jauhosta! Lisäksi ainoassa tuntemassani tutkimuksessa, jossa
tarkasteltiin viljakuitua yksittäisenä terveystekijänä, viljakuitu nosti
sekä sydänkohtausriskiä ja kuolleisuutta, joskin tulos ei ollut
tilastollisesti merkitsevä.(23)
Vaikka viljatuotteista saakin hyvin energiaa, ei ole syytä ajatella,
ettei niitä voisi korvata toisilla, kenties sopivammilla ruoilla!
Ristiriitaisuuksia (ja muita mietteitä)
Vaikka lyhyen aikavälin tutkimuksissa vähähiilihydraattinen
ruokavalio toimii erityisen hyvin, kovin tarkkaa pitkän aikavälin
kliinistä tietoa ei meillä ei kuitenkaan ole. Aikaisemmin mainitsemani
Ruotsissa toteutettu tutkimus(17) kesti noin 3,5 vuotta, ja
koehenkilöiden veriarvot olivat parhaimmillaan kuuden kuukauden
jälkeen, minkä verran ne palasivat huonompaan suuntaan, säilyen
kuitenkin alkuperäistä parempina.
Toiseksi, vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mitenkään ainoa
tapa elää terveellisesti. Papua Uusi-Guineasta on löydetty lähes
yksinään bataattia syöviä asukkaita, joilla on diabetesta kuitenkin
uskomattoman vähän (noin 0,1 prosentilla).(24) Lisäksi Staffan
Lindebergin tutkimus, jossa saatiin paleoliittisella ("kivikautisella")
eli erityisesti lihaa, kalaa, munia, vihanneksia, juureksia, hedelmiä
ja pähkinöitä sisältävällä ruokavaliolla merkittäviä tuloksia ilman
erityisen suurta hiilihydraattirajoitusta, puhuu sen puolesta, että
muullakin kuin hiilihydraattien määrällä on merkitystä (joskin myös
kyseisessä tutkimuksessa hiilihydraatteja syötiin vähemmän kuin
tavallisesti).(25)
Kolmanneksi, osa ihmisistä näyttää pärjäävän kuitenkin huonommin
erityisen matalilla hiilihydraateilla. Kuten myös jotkut VHH:ta
suosittelevat lääkärit (mm. Berkowitz(26)), en itsekään usko, että
kovin alhainen hiilihydraattimäärä (alle 60-100g) olisi välttämättä
parhaaksi kovasta stressistä kärsiville ihmisille.
Lisäksi on hyvä muistaa, että syötyjen makroravintoaineiden määrä
on vain osa kokonaisuutta. Jotkut kertovat monien vaivojen
korjaantuvan sillä, mutta toisilla ihmisillä terveyden pahimman
pullonkaulan saattaa muodostaa esimerkiksi liika stressi, ulkoilun
puutteesta vääristynyt vuorokausirytmi***, lähityöstä kärsineet
silmät, tarpeellisen lääkityksen puute (esim.
kilpirauhasongelmat), tunnistamattomat allergiat/yliherkkyydet
ruoka-aineille (esim. keliakia) tai vaikka lääkeaineiden
sivuvaikutukset.(27,28,29,30)
VHH täällä Suomessa
Suuri osa Suomen "karppaajista" on löytänyt ruokavalionsa lääkäri
Antti Heikkilän kautta, luulen. Kyseinen ortopedi on kirjoittanut
VHH-ruokavalioista myönteiseen sävyyn useissa kirjoissaan, ja on
häntä myös televisiossa ja radiossa kuultu etenkin tämän vuoden
puolella.(31) Melko yleinen mielipide Heikkilästä on, että hänen
tekstiensä kieliasu ei ole aina kovin kaunista, ja että virheitäkin
mahtuu mukaan, mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että
pääosin hänen tekstinsä ovat tutustumisen arvoisia.
Internetin puolella Karppaus.info on maamme suurin VHH-aiheinen
sivusto, jonka keskustelupalstalla on yli 21 000 rekisteröitynyttä
jäsentä, ja yli 1 000 000 kirjoitettua viestiä.(32)
Lisäksi Suomen VHH-kulttuuria rikastavat internet-sivusto
Hiilaritietoiset(33), Varpu Tavin ja Ilkka Salmenkaidan kirjat(34),
Rasalas-kustantamo(35), tämä Christer Sundqvistin blogi ja monet
muut vähemmän tunnetut sivustot ja blogit.
Kirjallisuutta
Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta kertovia kirjoja voi löytää
Rasalas-kustantamon sivuilta tai Karppaus.info -keskustelupalstan
kirjallisuutta käsittelevän alueen kautta(36). Omassa blogissani on
lisäksi pitkä lista erilaisista karppausaiheisista blogeista(37). Myös
oma lukiotutkielmani aiheesta voi olla lukemisen arvoinen(38).
Viimeiseksi aivan tuore kuva Suomen VHH-edustuksesta. Valokuva
on eduskunnan portailta, sikainfluenssan rokotustoimia kritisoivasta
mielenosoituksesta. Kuvasta löytyy myös noin neljäsosa Christer
Sundqvistia.
* Toisaalta, viime aikoina on sentään arvioitu, että lihavuuden
yleistyminen alkaa olla jo pysähtymässä. (Lähde: Dehko 6.8.2010)
** Sopii todeta, että ko. tutkimuksen aikoihin margariinin laatu ei
oletettavasti ollut verrattavissa nykyiseen.
*** Tämä ajatus tuli siitä, kun Internetin puolella jotkut ihmiset ovat
kirjoittaneet päässeensä eroon mm. aknesta ja myös joistakin
ruoansulatusvaivoista eroon jäljittelemällä alkukantaista
vuorokausirytmiä olemalla päiväsaikaan mahdollisimman
kirkkaissa oloissa (ulkona tai sitten erittäin kirkkaiden lamppujen
edessä) ja nukkumalla säännöllisesti täysin pimennetyssä
huoneessa.
Vladimir Heiskanen
Tässä sarjassa on aiemmin ilmestynyt:
1. Dosentti Matti Tolonen, Ravitsemushoito ja ravintolisät valtaavat
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
alaa koululääketieteessä
2. Opiskelija Olli Posti, Ravinnon laadun merkitys
3. Professori Pekka Puska, SUOMEN AJANKOHTAISIA
TERVEYSONGELMIA
4. Dosentti Mikael Fogelholm, Hyvä kunto on terveellistä
5. Ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, Missä
ravitsemusterapeutit luuraa?
6. Professori Antti Mero, Proteiinin merkitys liikkujalle
7. Professori Kari Salminen, Maitorasvat ja SVT
8. Professori Timo Strandberg, Kolesteroli ja valtimotaudit
9. Elintarviketieteiden maisteri Janne Huovila, Sosiaalinen
media terveystiedon välittäjänä
10. Toimitusjohtaja Riku Aalto, Tarvitaanko kuntosaleja?
torstaina, elokuuta 19, 2010
Eturauhassyöpää pelätään jo alle viisikymppisenä
**
Tutkimusyhtiö IRO Researchin mukaan suomalainen mies tuntee itsensä terveeksi, mutta kuitenkin eturauhassyöpä huolettaa jo alle 50-vuotiaita.
Suomalainen mies kokee itsensä verrattain terveeksi ikään katsomatta. Omasta terveydestä ollaan kuitenkin huolissaan, ja huoli koskee useimmin syöpää. Näin kertoo tuore tutkimus, johon vastasi 500 suomalaista, 40–65-vuotiasta miestä. Tutkimus toteutettiin puhelinvärvätyssä IRONet-panelissa toukokuussa 2010.
Vastanneista miehistä yli 40 % antoi terveydentilalleen vähintään arvosanan 8 (asteikolla 1-10). Omasta kunnosta huolehditaan tyypillisesti liikunnalla ja ruokavaliolla. Kolmasosa vastanneista käy lääkärin suorittamassa terveystarkastuksessa vuosittain. Aktiivisuus kasvaa iän myötä – yli 60-vuotiaista vastanneista vuositarkastuksessa käy lähes joka toinen.
Yli 70 % vastanneista mainitsee olevansa huolestunut jostakin sairaudesta. Yleisimmin huolestuttaa syöpä. Syöpä myös koskettaa monia: kolme neljästä vastaajasta kertoo, että on joko itse sairastunut tai lähipiirissä joku on sairastunut syöpään.
Mielikuvat syövästä liittyvät tyypillisesti pelkoon, kuolemaan ja vakavaan sairauteen. Peräti 95 % vastanneista miehistä keskustelee joskus terveydestään läheistensä kanssa – yli 70 % silloin tällöin tai säännöllisesti.
"Vielä 10–15 vuotta sitten syöpään sairastuneiden päähuolena oli pelko hoitojen haitoista, kuten pahoinvointi, hiusten lähtö, neulan pistot tai hoitojen saatavuus. Tänä päivänä ensisijainen huoli koskee läheisten ihmisten selviytymistä: miten läheiseni selviävät, kun minulla on syöpä tai pelko siitä että minusta tulee taakka rakkailleni", kertoo kliinisen onkologian dosentti Timo Joensuu.
Oma aktiivisuus auttaa löytämään syövän ajoissa ja johtaa tehokkaaseen hoitoon. Suomalaisten miesten yleisin syöpätauti on eturauhasen syöpä. Vaikka eturauhassyöpädiagnoosi saadaan keskimäärin 70 vuoden iässä, kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta myös työikäisten miesten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan tietoa kaivataankin jo alle 50-vuotiaana.
Miehet kokevat tiedontasonsa eturauhassyövästä huonoksi: tutkimukseen osallistuneista 42 % antaa tietämykselleen asteikolla 1-10 arvosanan 4 tai alle. Joka kolmas vastaaja uskoo virheellisesti, että eturauhassyövän puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Tiedon puute näkyy myös uskomuksissa syövän perinnöllisyydestä ja eturauhassyövän vaikutuksesta mieskuntoon.
Eturauhassyöpää pitää vakavana sairautena 67 % vastaajista, mutta vain puolet uskoo, että sitä voidaan hoitaa tehokkaasti. Eri hoitomuodot (leikkaus, sädehoito, lääkehoito) mainitaan yleisesti, mutta erityisesti sädehoidon monipuoliset vaihtoehdot eturauhassyövän hoidossa eivät ole tiedossa. Vanhat mielikuvat sädehoidosta ovat vallitsevia, vaikka teknologia ja osaaminen ovat parantaneet sädehoidon suunnittelua ja tehoa valtavasti. Vain puolet vastanneista tietää, että sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti, ja joka neljäs vastaaja pitää sädehoitoa kivuliaana ja sivuvaikutuksiltaan vaikeana hoitomuotona.
"Kun syöpä löydetään ajoissa ja diagnostiikka on korkealla tasolla, sädehoito on yksinään parantava hoitomuoto. Elintoiminnot säästyvät, koska eturauhasta ei tarvitse poistaa", summaa Joensuu.
Vastaajien tiedossa on, että eturauhassyövän riski kasvaa 50 ikävuodesta ylöspäin. Kuitenkin jopa 70 % alle 50-vuotiaista vastaajista kokee jo olevansa riskiryhmää. Joensuu rohkaisee miehiä aktiivisuuteen ja tiedonhankintaan:
"Nuorten työikäisten miesten eturauhassyövät ovat usein biologiselta tyypiltään aggressiivisia, eli niiden leviämistaipumus on suuri. Siksi juuri näiden syöpien hoidossa pitäisi olla erityisen aktiivinen, jotta ne löydettäisiin ajoissa ja paikallisina – jolloin ne voidaan vielä parantaa haitattomasti. Tämän vuoksi tietoisuutta eturauhassyövästä olisi syytä lisätä nimenomaan jo viimeistään 50-vuotiaiden joukossa. Omasta terveydestä huolehtiminen kannattaa."
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Timo Joensuu, johtava ylilääkäri, kliinisen onkologian dosentti, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1831, timo.joensuu@docrates.com
Marja Konttinen, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1838, marja.konttinen@docrates.com
Vesa Väisänen, tutkimusjohtaja, IRO Research, puh. 050 320 9142
Keskusteltavaksi:
- onko eturauhassyöpään muita hoitoja kuin säde- ja lääkehoito sekä leikkaukset?
- ravintolisien mahdollinen hyöty?
- miten merkittävää roolia sairastumisessa näyttelee miesten lihavuus?
- vertaistukiryhmien merkitys sairastuneille?
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 19.8.2010
Muita kirjoituksia syövästä:
Ihana tieto: ravitsemuksella syövän kimppuunSyöpätautien täydentävä ravitsemushoitoTomaatilla syövän kimppuunSopivasti soijaaSyöpä ja hiilihydraatit
Tutkimusyhtiö IRO Researchin mukaan suomalainen mies tuntee itsensä terveeksi, mutta kuitenkin eturauhassyöpä huolettaa jo alle 50-vuotiaita.
Suomalainen mies kokee itsensä verrattain terveeksi ikään katsomatta. Omasta terveydestä ollaan kuitenkin huolissaan, ja huoli koskee useimmin syöpää. Näin kertoo tuore tutkimus, johon vastasi 500 suomalaista, 40–65-vuotiasta miestä. Tutkimus toteutettiin puhelinvärvätyssä IRONet-panelissa toukokuussa 2010.
Vastanneista miehistä yli 40 % antoi terveydentilalleen vähintään arvosanan 8 (asteikolla 1-10). Omasta kunnosta huolehditaan tyypillisesti liikunnalla ja ruokavaliolla. Kolmasosa vastanneista käy lääkärin suorittamassa terveystarkastuksessa vuosittain. Aktiivisuus kasvaa iän myötä – yli 60-vuotiaista vastanneista vuositarkastuksessa käy lähes joka toinen.
Yli 70 % vastanneista mainitsee olevansa huolestunut jostakin sairaudesta. Yleisimmin huolestuttaa syöpä. Syöpä myös koskettaa monia: kolme neljästä vastaajasta kertoo, että on joko itse sairastunut tai lähipiirissä joku on sairastunut syöpään.
Mielikuvat syövästä liittyvät tyypillisesti pelkoon, kuolemaan ja vakavaan sairauteen. Peräti 95 % vastanneista miehistä keskustelee joskus terveydestään läheistensä kanssa – yli 70 % silloin tällöin tai säännöllisesti.
"Vielä 10–15 vuotta sitten syöpään sairastuneiden päähuolena oli pelko hoitojen haitoista, kuten pahoinvointi, hiusten lähtö, neulan pistot tai hoitojen saatavuus. Tänä päivänä ensisijainen huoli koskee läheisten ihmisten selviytymistä: miten läheiseni selviävät, kun minulla on syöpä tai pelko siitä että minusta tulee taakka rakkailleni", kertoo kliinisen onkologian dosentti Timo Joensuu.
Oma aktiivisuus auttaa löytämään syövän ajoissa ja johtaa tehokkaaseen hoitoon. Suomalaisten miesten yleisin syöpätauti on eturauhasen syöpä. Vaikka eturauhassyöpädiagnoosi saadaan keskimäärin 70 vuoden iässä, kyse on kuitenkin vakavasta sairaudesta myös työikäisten miesten keskuudessa. Tutkimuksen mukaan tietoa kaivataankin jo alle 50-vuotiaana.
Miehet kokevat tiedontasonsa eturauhassyövästä huonoksi: tutkimukseen osallistuneista 42 % antaa tietämykselleen asteikolla 1-10 arvosanan 4 tai alle. Joka kolmas vastaaja uskoo virheellisesti, että eturauhassyövän puhkeamiseen voi itse vaikuttaa. Tiedon puute näkyy myös uskomuksissa syövän perinnöllisyydestä ja eturauhassyövän vaikutuksesta mieskuntoon.
Eturauhassyöpää pitää vakavana sairautena 67 % vastaajista, mutta vain puolet uskoo, että sitä voidaan hoitaa tehokkaasti. Eri hoitomuodot (leikkaus, sädehoito, lääkehoito) mainitaan yleisesti, mutta erityisesti sädehoidon monipuoliset vaihtoehdot eturauhassyövän hoidossa eivät ole tiedossa. Vanhat mielikuvat sädehoidosta ovat vallitsevia, vaikka teknologia ja osaaminen ovat parantaneet sädehoidon suunnittelua ja tehoa valtavasti. Vain puolet vastanneista tietää, että sädehoitoa voidaan antaa paikallisesti, ja joka neljäs vastaaja pitää sädehoitoa kivuliaana ja sivuvaikutuksiltaan vaikeana hoitomuotona.
"Kun syöpä löydetään ajoissa ja diagnostiikka on korkealla tasolla, sädehoito on yksinään parantava hoitomuoto. Elintoiminnot säästyvät, koska eturauhasta ei tarvitse poistaa", summaa Joensuu.
Vastaajien tiedossa on, että eturauhassyövän riski kasvaa 50 ikävuodesta ylöspäin. Kuitenkin jopa 70 % alle 50-vuotiaista vastaajista kokee jo olevansa riskiryhmää. Joensuu rohkaisee miehiä aktiivisuuteen ja tiedonhankintaan:
"Nuorten työikäisten miesten eturauhassyövät ovat usein biologiselta tyypiltään aggressiivisia, eli niiden leviämistaipumus on suuri. Siksi juuri näiden syöpien hoidossa pitäisi olla erityisen aktiivinen, jotta ne löydettäisiin ajoissa ja paikallisina – jolloin ne voidaan vielä parantaa haitattomasti. Tämän vuoksi tietoisuutta eturauhassyövästä olisi syytä lisätä nimenomaan jo viimeistään 50-vuotiaiden joukossa. Omasta terveydestä huolehtiminen kannattaa."
Lisätiedot ja haastattelupyynnöt:
Timo Joensuu, johtava ylilääkäri, kliinisen onkologian dosentti, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1831, timo.joensuu@docrates.com
Marja Konttinen, markkinointi- ja viestintäpäällikkö, Docrates Klinikka, puh. 050 500 1838, marja.konttinen@docrates.com
Vesa Väisänen, tutkimusjohtaja, IRO Research, puh. 050 320 9142
Keskusteltavaksi:
- onko eturauhassyöpään muita hoitoja kuin säde- ja lääkehoito sekä leikkaukset?
- ravintolisien mahdollinen hyöty?
- miten merkittävää roolia sairastumisessa näyttelee miesten lihavuus?
- vertaistukiryhmien merkitys sairastuneille?
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 19.8.2010
Muita kirjoituksia syövästä:
Ihana tieto: ravitsemuksella syövän kimppuunSyöpätautien täydentävä ravitsemushoitoTomaatilla syövän kimppuunSopivasti soijaaSyöpä ja hiilihydraatit
maanantaina, elokuuta 09, 2010
Painonhallinnassa onnistuminen on vaikeaa
**
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.
Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.
Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:
"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."
Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:
Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.
Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.
Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.
"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.
Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.
Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.
Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.
Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.
Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.
"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.
Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.
Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.
Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.
Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.
Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.
Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010
Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?
Moni laihduttaja syö salaa. Tämä ja moni muu asia ilmenee MTV Oy:n ja Keventäjät -palvelun teettämästä tutkimuksesta keväällä 2010. Lue tämä juttu ajatuksella. Kaikkea ei tarvitse uskoa, mutta asian pohtiminen on tärkeää.
Tutkimuksessa selvitettiin kuluttajien kokemuksia ja asenteita erilaisiin painonhallintamenetelmiin. Kyselyyn vastanneista lähes 70 % laihdutti tutkimusajankohtana, ja heistä peräti 56 % tavoitteli 5-15 kg:n pudottamista. Korkealle asetetuista tavoitteista ja kovasta tahtotilasta huolimatta vastaajat kokivat painonhallinnan vaikeaksi. Lähes 20 % laihduttajista ei ollut onnistunut pudottamaan painoaan.
Keventäjät-palvelun psykologi-asiantuntija Riikka Turun mukaan painonhallinnan karikot ovat vältettävissä järkevällä suunnittelulla:
"Onnistumiseen vaaditaan suunnitelmallisuutta sekä oikeiden menetelmien soveltamista yksilöllisiin tarpeisiin, elämäntilanteeseen ja tavoitteisiin. Liian korkealle asetetut tavoitteet suhteessa arjen mahdollisuuksiin johtavat herkästi epäonnistumiseen ja sitä kautta motivaation lopahtamiseen."
Kun arjen toiminnan tasolle viety painonhallintasuunnitelma puuttuu, nousee riski myös epäjohdonmukaiseen käytökseen ja itsepetokseen. Mitä sanotte tästä:
Kyselyyn vastanneista peräti 93 % sanoi syöneensä lähipiiriltään salaa ja 25 % on sortunut yösyömiseen. Vastaajista 82 % on kokenut epäonnistuvansa toistuvasti laihduttamisessa. Yli 20 % vastaajista profiloitui jojoilijoiksi, jolloin laihduttamisen avulla karistetut kilot palaavat takaisin johtaen jatkuvaan laihdutuskierteeseen.
Painonhallinta on tuttua lähes jokaiselle suomalaiselle aikuiselle. Suurimpina motivaation lähteinä ovat tämän tutkimuksen mukaan ulkonäölliset (69 %) sekä terveydelliset syyt (60 %). Hoikemmasta vartalosta haaveili peräti 92 %, ja ainoastaan 10 % vastaajista ei ollut koskaan pyrkinyt aktiivisesti hallitsemaan painoaan.
Tutkimukseen vastanneista vain 14 % prosenttia kirjaa ylös kalorinkulutusta ja lähes 80 % vastaajista ei pidä minkäänlaista laihdutuspäiväkirjaa.
"Meillä jokaisella on omat yksilölliset mieltymyksemme. Omannäköisillä painonhallintaratkaisuilla saadaan parhaita tuloksia, kun ihmisen on helpompi sitoutua noudattamaan tarvittavia muutoksia. Lisäksi liikunta- ja ruokapäiväkirjat toimivat hyvinä kumppaneina laihduttamisessa. Rehellisesti täytettyinä päiväkirjat aiheuttavat ahaa-elämyksen, joka motivoi muutoksiin ruokailu- ja liikkumistottumuksissa," sanoo Keventäjien lääkäriasiantuntija Kirsi Pietiläinen.
Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan muuttaa järkevästi ja itselleen soveltuvilla tavoilla. Pitkäjänteiset elämäntapamuutokset ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin huomioiminen ovat avainasemassa pysyvään painonhallintaan.
Pysyvä painonhallinta on eri asia kuin hetkellinen, nopea laihduttaminen. Jos ihminen haluaa pysyviä muutoksia terveydentilaan, painoon ja yleiskuntoon, tarkoittaa se useimmiten pysyviä muutoksia elämäntapoihin. Se, kuinka suuria muutoksia tarvitaan, riippuu ihmisen omista tavoitteista. Valtaosa kyselyyn vastaajista (87 %) ei uskokaan pikadieetteihin. Tämä kertonee siitä, että ihmiset ymmärtävät painonhallinnan kokonaisvaltaisuuden. Kaikesta ei tarvitse luopua, jos elämäntapojaan järkeistää.
Vertaistuessa on voimaa! Ryhmän tuki on monessa haasteellisessa tilanteessa merkitsevä tekijä erityisesti motivaation näkökulmasta. Tavoitteiden saavuttaminen ja niissä pysyminen on todennäköisempää, jos ihminen saa sosiaalista tukea niin onnistumisissa kuin epäonnistumisissa. Kyselyyn vastaajista 40 % oli laihduttanut yhdessä ystävien tai ryhmän kanssa.
Takapakkia voi joskus tulla, mutta luovuttaa ei saa. Yli puolet (57 %) Keventäjien kyselyyn vastaajista myöntää, että laihdutetut kilot ovat tulleet lomalla takaisin. Painonpudotus on kuin mikä tahansa muukin henkilökohtainen projekti: epäonnistumisia ja takapakkeja saattaa toisinaan tulla, mutta niiden ei pidä antaa vaikuttaa liian negatiivisesti. Lapsetkin kaatuvat opetellessaan kävelemään! Muutosprosessi on jatkuvaa oppimista ja siihen kuuluu myös epäonnistumisia.
Painonpudottamiseen liittyy useita uskomuksia ja monet laihduttajat kokeilevatkin erilaisia vippaskonsteja onnistuakseen. Runsas veden juominen, hiilihydraattien täydellinen välttäminen ja jopa saunominen nesteen poistamiseksi kehosta voivat heikolla hetkellä tuntua hyviltä ratkaisuilta. Totuus kuitenkin on, että kohtuus kaikessa on hyvä ohje laihduttamisessakin. Kyselyyn vastanneista 53 % on sitä mieltä, että on vaikeaa syödä tarvetta vastaavasti.
"Muut tuijottavat minua!" Noin 20 % laihduttajista on joskus joutunut jättämään jonkun harrastuksen tai juhlat väliin ylipainon vuoksi ja 30 % uskoo, että ihmiset katsovat heitä ylipainon vuoksi. Suurin motivaation lähde laihduttamiseen ja painonhallintaan liittyy ulkonäköön: tyytymättömyys omaan ulkoiseen olemukseen rajoittaa sosiaalisia tilanteita, ja monet kokevat esimerkiksi kauniiden vaatteiden löytämisen hankalaksi. Onnistuminen painonpudottamisessa tuo mielihyvää samoin kuin onnistuminen missä tahansa muussa tavoitteessa.
Painonhallinta on päivittäisiä valintoja. Painonpudotus ei onnistu hetkessä, vaan on pidemmän ajanjakson projekti ja vaatii muutosten tekemistä jokapäiväisessä elämässä. Nopeat väliaikaisratkaisut voivat kyllä pudottaa painoa, mutta aiheuttavat lopulta jojoilua: ihannepainossa on vaikea pysyä ja menetetyt kilot tulevat hetkessä takaisin. Noin 20 % laihduttajista pitää itseään jojo-laihduttajina.
Nopein polku saattaa viedä väärille jäljille. Vain kokonaisvaltaisilla yleistä hyvinvointia ja terveyttä edistävillä ratkaisuilla voidaan saada aikaan pysyviä muutoksia. Vippaskonstit (kuten ylenmääräinen veden juominen) harhauttavat laihduttajaa ja kostautuvat esimerkiksi ylenmääräisellä syömisellä. Tutkimukseen vastanneista 25 % on herännyt yöllä syömään ja 7 % syö salaa puolisolta tai lapsilta.
Ylipaino ja ongelmat ruokavalion kanssa aiheuttavat monelle ylimääräisiä murheita. Ylipainoisen on monen mielestä vaikeampi löytää itselleen kauniita vaatteita, liikkuminen voi olla hankalaa, vähäinen liikunta heikentää yleiskuntoa ja sairaudet saattavat yllättää. Yli puolet (53 %) on sitä mieltä, että ihminen on onnellisempi laihempana.
Vähäisen liikunnan ja epäterveellisen ravinnon aiheuttamia terveyshaittoja ovat muun muassa tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, kuten sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine sekä tuki- ja liikuntaelinten ongelmat. Lihavuus lyhentää tutkitusti elinikää. Toisaalta myös hoikalla ihmisellä voi olla korkea kolesteroli tai kohonnut verenpaine. Näihin vaivoihin auttavat muutokset ruokavaliossa ja liikunnan lisääminen. Ulkonäkö ja terveydelliset syyt ovat tutkimuksen mukaan suurimmat motiivit laihduttaa.
Painonpudotuksessa tärkeimpiä keinoja ovat ruokavalion järkeistäminen ja liikunta. Pelkillä ruokavalionmuutoksilla voi laihtua, mutta laihtuminen ei automaattisesti tee kroppaa kiinteämmäksi. Liikunta on kiinteytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää. Säännöllinen syöminen ja kohtuullinen määrä liikuntaa yhdessä ovat avain kokonaisvaltaiseen huolenpitoon omasta kehosta. Hyvästä ruoasta ei tarvitse luopua, jos annoskoot ovat kohtuullisia ja lautasmallin mukaisia sekä kaikki tarvittavat ravintoaineet sisältyvät ruokavalioon eikä liikuntaa ole unohdettu. Reilu neljännes (27 %) vastaajista ajattelee, että heidän on luovuttava hyvästä ruoasta laihtuakseen.
Keventäjät on suosittu terveyden ja hyvinvoinnin palvelu, joka toimii verkossa. Palvelu tarjoaa monipuoliset ja hyödylliset verkkotyökalut painonhallintaan ja terveydestä huolehtimiseen. Keventäjien monipuolisen palvelun taustajoukkoihin kuuluu kuusi ammattitaitoista asiantuntijaa: Kirsi Pietiläinen (lääkäri), Mikael Fogelholm (liikunnan ja ravitsemuksen asiantuntija), Riikka Turku (psykologi), Anette Palssa (ravitsemusterapeutti), Kati Nappa (ruoka ja reseptit) ja Sirpa Arvonen (liikunta-asiantuntija).
Lähde: Cision tiedotepalvelu, 9.8.2010
Muita kirjoituksia painonhallinnasta:
Dukanin dieetti jatkuuPainonvartijat lopettaa Suomessa - mitä tilalle?Internet on merkittävä terveyskasvatusinstituutioMiten kertoa lihavalle että olisi syytä laihduttaa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)